Euroopan unionin C 267/2009

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/2

Tuomareiden jakaminen jaostoihin

2009/C 267/06

Yhteisöjen tuomioistuin on 8. ja 9.10.2009 pidetyissä kokouksissaan päättänyt jakaa tuomarit jaostoihin seuraavasti:

Ensimmäinen jaosto

jaoston puheenjohtaja Tizzano

tuomarit Borg Barthet, Ilešič, Levits, Kasel, Safjan ja Berger

Toinen jaosto

jaoston puheenjohtaja Cunha Rodrigues

tuomarit Rosas, Lõhmus, Ó Caoimh, Lindh ja Arabadjiev

Kolmas jaosto

jaoston puheenjohtaja Lenaerts

tuomarit Silva de Lapuerta, Juhász, Arestis, Malenovský, von Danwitz ja Šváby

Neljäs jaosto

jaoston puheenjohtaja Bonichot

tuomarit Timmermans, Schiemann, Kūris, Bay Larsen ja Toader

Viides jaosto

jaoston puheenjohtaja Levits

tuomarit Borg Barthet, Ilešič, Kasel, Safjan ja Berger

Kuudes jaosto

jaoston puheenjohtaja Lindh

tuomarit Rosas, Lõhmus, Ó Caoimh ja Arabadjiev

Seitsemäs jaosto

jaoston puheenjohtaja Silva de Lapuerta

tuomarit Juhász, Arestis, Malenovský, von Danwitz ja Šváby

Kahdeksas jaosto

jaoston puheenjohtaja Toader

tuomarit Timmermans, Schiemann, Kūris ja Bay Larsen

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/3

Luettelot, joiden avulla määritetään, ketkä tuomarit kuuluvat ratkaisukokoonpanoon

2009/C 267/07

Yhteisöjen tuomioistuin on 8.10.2009 pitämässään kokouksessa laatinut yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 11 b artiklan 2 kohdassa tarkoitetun seuraavan luettelon, jossa luetellaan suureen jaostoon kuuluvat tuomarit:

—	Timmermans

—

Berger

—

Rosas

—

Šváby

—	Silva de Lapuerta

—

Safjan

—

Schiemann

—

Kasel

—

Kūris

—

Toader

—

Juhász

—	Arabadjiev

—

Arestis

—	von Danwitz

—	Borg Barthet

—

Lindh

—

Ilešič

—	Bay Larsen

—	Malenovský

—

Ó Caoimh

—

Lõhmus

—

Levits

Yhteisöjen tuomioistuin on 8.10.2009 pitämässään kokouksessa laatinut yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 11 c artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun seuraavan luettelon, jossa luetellaan viiden tuomarin jaostoihin kuuluvat tuomarit:

Ensimmäinen jaosto

Borg Barthet

Berger

Ilešič

Safjan

Levits

Kasel

Toinen jaosto

Rosas

Arabadjiev

Lõhmus

Lindh

Ó Caoimh

Kolmas jaosto

Silva de Lapuerta

Šváby

Juhász

von Danwitz

Arestis

Malenovský

Neljäs jaosto

Timmermans

Toader

Schiemann

Bay Larsen

Kūris

Yhteisöjen tuomioistuin on 9.10.2009 pitämässään kokouksessa laatinut yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 11 c artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun seuraavan luettelon, jossa luetellaan kolmen tuomarin jaostoihin kuuluvat tuomarit:

Viides jaosto

Borg Barthet

Ilešič

Kasel

Safjan

Berger

Kuudes jaosto

Rosas

Lõhmus

Ó Caoimh

Arabadjiev

Seitsemäs jaosto

Juhász

Arestis

Malenovský

von Danwitz

Šváby

Kahdeksas jaosto

Timmermans

Schiemann

Kūris

Bay Larsen

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/6

Tuomarien jakautuminen jaostoihin

2009/C 267/12

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen täysistunto on 7.10.2009 päättänyt yhtäältä tuomareiden Kanninen ja Schwarcz virkaan astumisen vuoksi ja toisaalta sen vuoksi, että tuomari Wiszniewska-Białecka on valittu ensimmäisen jaoston puheenjohtajaksi, muuttaa täysistunnossa 25.9.2007, 8.7.2008 ja 17.9.2008 tuomareiden jakautumisesta jaostoihin tehtyjä päätöksiä.

Ajanjaksolla 7.10.2009–31.8.2010 tuomarit jakautuvat jaostoihin seuraavasti:

Laajennettu ensimmäinen jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Wiszniewska-Białecka, tuomarit Dehousse, Jürimäe, Soldevila Fragoso ja Kanninen

Ensimmäinen jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Wiszniewska-Białecka

tuomari Dehousse

tuomari Kanninen

Laajennettu toinen jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Pelikánová, tuomarit Dehousse, Jürimäe, Soldevila Fragoso ja Kanninen

Toinen jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Pelikánová

tuomari Jürimäe

tuomari Soldevila Fragoso

Laajennettu kolmas jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Azizi, tuomarit Cremona, Labucka, Frimodt Nielsen ja O’Higgins

Kolmas jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Azizi

tuomari Cremona

tuomari Frimodt Nielsen

Laajennettu neljäs jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Czúcz, tuomarit Cremona, Labucka, Frimodt Nielsen ja O’Higgins

Neljäs jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Czúcz

tuomari Labucka

tuomari O’Higgins

Laajennettu viides jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Vilaras, tuomarit Moavero Milanesi, Prek, Ciucă ja Schwarcz

Viides jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Vilaras

tuomari Prek

tuomari Ciucă

Laajennettu kuudes jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Meij, tuomarit Vadapalas, Tchipev, Dittrich ja Truchot

Kuudes jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Meij

a)	tuomarit Vadapalas ja Tchipev

b)	tuomarit Vadapalas ja Truchot

c)	tuomarit Tchipev ja Truchot

Laajennettu seitsemäs jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Forwood, tuomarit Moavero Milanesi, Prek, Ciucă ja Schwarcz

Seitsemäs jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Forwood,

tuomari Moavero Milanesi,

tuomari Schwarcz

Laajennettu kahdeksas jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Martins Ribeiro, tuomarit Papasavvas, Wahl, Tchipev ja Dittrich

Kahdeksas jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Martins Ribeiro,

a)	tuomarit Papasavvas ja Wahl

b)	tuomarit Papasavvas ja Dittrich

c)	tuomarit Wahl ja Dittrich

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/8

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 17.9.2009 (Raad van Staten (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Minister voor Vreemdelingenzaken en Integratie v. T. Sahin

(Asia C-242/06) (1)

(ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus - Työntekijöiden vapaa liikkuvuus - Maksujen käyttöön ottaminen oleskeluluvan saamiseksi vastaanottavassa jäsenvaltiossa - Assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 13 artiklaan kirjatun standstill-lausekkeen rikkominen)

2009/C 267/13

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Raad van State

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Minister voor Vreemdelingenzaken en Integratie

Vastaaja: T. Sahin

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Raad van State — Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisellä assosiointisopimuksella perustetun assosiointineuvoston assosiaation kehittämisestä 19.9.1980 tekemän päätöksen N:o 1/80 13 artiklan tulkinta, kun kyseistä artiklaa luetaan yhdessä yhteisön puolesta 19.12.1972 annetulla neuvoston asetuksella N:o 2760/72 (EYVL L 293, s. 1) hyväksytyn ja vahvistetun lisäpöytäkirjan 59 artiklan kanssa — Velvollisuus suorittaa leimavero oleskeluluvan pidentämistä koskevan hakemuksen käsittelystä — Tilanne, jossa oleskeluluvan pidentämistä ei ole haettu ajoissa

Tuomiolauselma

Assosiaatiokehityksestä 19.9.1980 tehdyn Euroopan talousyhteisön ja Turkin tasavallan välisellä assosiaatiosopimuksella perustetun assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 13 artiklaa on tulkittava niin, että se estää siitä lähtien, kun tämä päätös on tullut voimaan kyseisen jäsenvaltion osalta, sellaisen pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen kansallisen lainsäädännön käyttöön ottamisen, jossa oleskeluluvan myöntämisen tai sen voimassaoloajan pidentämisen edellytykseksi asetetaan maksujen suorittaminen, kun Turkin kansalaisille asetettujen maksujen määrä on suhteeton yhteisön kansalaisilta vaadittuun määrään verrattuna.

(1) EUVL C 212, 2.9.2006.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/8

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 8.9.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto

(Asia C-411/06) (1)

(Kumoamiskanne - Asetus (EY) N:o 1013/2006 - Jätteiden siirto - Oikeudellisen perustan valinta - EY 133 artikla ja EY 175 artiklan 1 kohta)

2009/C 267/14

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: G. Valero Jordana, M. Huttunen ja M. Konstantinidis)

Vastaajat: Euroopan parlamentti (asiamiehet: I. Anagnostopoulou ja U. Rösslein) ja Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Moore ja K. Michoel)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajien vaatimuksia: Ranskan tasavalta (asiamiehet: G. de Bergues, A. Adam ja G. Le Bras), Itävallan tasavalta (asiamies: E. Riedl) ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamiehet: E. Jenkinson, E. O’Neil ja S. Behzadi-Spencer, joita avustaa barrister A. Dashwood)

Oikeudenkäynnin kohde

Jätteiden siirrosta 14.6.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006 (EUVL L 190, s. 1) kumoaminen — Oikeudellisen perustan valinta — Toimi, jolla on kaksi tarkoitusta tai jossa on kahdenlaisia tekijöitä ja joka edellyttää oikeusperustojen kumuloitumista (EY 175 artiklan 1 kohta ja EY 133 artikla)

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3)	Ranskan tasavalta, Itävallan tasavalta sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 294, 2.12.2006.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/9

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 8.9.2009 (Tribunal de Pequena Instância Criminal do Porton (Portugali) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Liga Portuguesa de Futebol Profissional (CA/LPFP), Bwin International Ltd, aikaisemmin Baw International Ltd v. Departamento de Jogos da Santa Casa da Misericórdia de Lisboa

(Asia C-42/07) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - EY 49 artikla - Palveluiden tarjoamisen vapauden rajoittaminen - Rahapelien pitäminen pelattavana internetissä)

2009/C 267/15

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal de Pequena Instância Criminal do Porto

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Liga Portuguesa de Futebol Profissional (CA/LPFP), Bwin International Ltd, aikaisemmin Baw International Ltd

Vastaaja: Departamento de Jogos da Santa Casa da Misericórdia de Lisboa

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Tribunal de Pequena Instância Criminal do Porto — EY 43, EY 49 ja EY 56 artiklan tulkinta — Kansallinen lainsäädäntö, jossa varataan tietylle elimelle yksinoikeus pitää raha- ja lottopelejä pelattavana ja jonka nojalla urheilutapahtumiin liittyvän veikkauksen järjestämistä, edistämistä ja rahojen keräämistä, myös internetin välityksellä, koskeva toiminta on rikosoikeudellisesti rangaistavaa — Yritykselle, joka harjoittaa veikkaus- ja lottopelitoimintaa internetin välityksellä ja jonka toimipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, määrätty kielto edistää, järjestää ja pitää pelattavana kyseisiä veikkaus- ja lottopelejä internetin välityksellä ja hyvittää voittajille voittojen arvo

Tuomiolauselma

EY 49 artikla ei ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa kielletään Bwin International Ltd:n kaltaisia toimijoita, jotka ovat sijoittautuneet muihin jäsenvaltioihin, joissa ne tarjoavat laillisesti vastaavia palveluja, tarjoamasta rahapelejä internetissä asianomaisen jäsenvaltion alueella.

(1) EUVL C 69, 24.3.2007.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/9

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 10.9.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-269/07) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Työntekijöiden vapaa liikkuvuus - Asetus (ETY) N:o 1612/68 - Vanhuuseläkelisät - Yleinen verovelvollisuus)

2009/C 267/16

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: R. Lyal ja W. Mölls)

Vastaaja: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: C. Blaschke ja M. Lumma, avustajanaan Rechtsanwalt D. Wellisch)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — EY 12, EY 18 ja EY 39 artiklan sekä työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15.10.1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 (EYVL L 257, s. 2) 7 artiklan rikkominen — Kansallinen lisäeläkettä koskeva säännöstö, jonka mukaan lisän myöntäminen riippuu siitä, onko asianosainen jäsenvaltiossa yleisesti verovelvollinen, jonka mukaan lisä on maksettava takaisin, kun yleinen verovelvollisuus päättyy ja jonka mukaan tämän säännöstön mukaan hankittua pääomaa ei voida käyttää omaan käyttöön tulevan asunnon hankkimiseen, ellei asunto sijaitse tuossa jäsenvaltiossa

Tuomiolauselma

Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut EY 39 artiklasta, työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15.10.1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdasta ja EY 18 artiklasta johtuvia velvoitteitaan, kun se on antanut ja pitänyt voimassa tuloverolain (Einkommensteuergesetz) 79–99 §:n täydentävää vanhuuseläketurvaa koskevat säännökset, siltä osin kuin näissä säännöksissä

—	evätään rajatyöntekijöiltä ja heidän aviopuolisoiltaan oikeus vanhuuseläkelisän saamiseen, jos he eivät ole yleisesti verovelvollisia Saksassa

—	evätään rajatyöntekijöiltä oikeus käyttää tuettua pääomaa asunnon ostamiseen tai rakentamiseen henkilökohtaiseen käyttöön, jos tämä asunto ei sijaitse Saksassa, ja

—	vaaditaan, että mainittu lisä maksetaan takaisin, kun yleinen verovelvollisuus Saksassa päättyy.

2)	Saksan liittotasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 199, 25.8.2007.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/10

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 10.9.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Helleenien tasavalta

(Asia C-416/07) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivit 91/628/ETY ja 93/119/EY - Asetus (EY) N:o 1/2005 - Eläinten suojelu kuljetuksen aikana ja teurastus- tai lopettamishetkellä - Yhteisön sääntöjen strukturoitu ja yleinen rikkominen)

2009/C 267/17

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: H. Tserepa-Lacombe ja F. Erlbacher)

Vastaaja: Helleenien tasavalta (asiamiehet: S. Charitaki, S. Papaïoannou ja E.-M. Mamouna)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Eläinten suojelemisesta kuljetuksen aikana ja direktiivien 91/425/ETY ja 91/496/ETY muuttamisesta 19.11.1991 annetun direktiivin 91/628/ETY (EYVL L 340, s. 17) 5, 8 ja 9 artiklan sekä 18 artiklan 2 kohdan rikkominen — Eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana sekä direktiivien 64/432/ETY ja 93/119/EY ja asetuksen (EY) N:o 1255/97 muuttamisesta 22.12.2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2005 (EUVL 2005, L 3, s. 1) 5 artiklan 4 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan, 13 artiklan 3 ja 4 kohdan, 15 artiklan 1 kohdan, 25 ja 26 artiklan ja 27 artiklan 1 kohdan rikkominen — Eläinten suojelusta teurastus- tai lopettamishetkellä 22.12.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/119/EY (EYVL L 340, s. 21) 3 artiklan, 5 artiklan 1 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 8 artiklan rikkominen

Tuomiolauselma

Helleenien tasavalta ei ole noudattanut eläinten suojelemisesta kuljetuksen aikana ja direktiivien 90/425/ETY ja 91/496/ETY muuttamisesta 19.11.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/628/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 14.4.2003 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 806/2003, 5 artiklan A kohdan 2 alakohdan d alakohdan i alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan ja 8 artiklan ja saman direktiivin, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 806/2003, liitteessä olevassa VII luvussa olevaan 48 kohtaan kuuluvan 7 kohdan b alakohdan sekä eläinten suojelusta teurastus- tai lopettamishetkellä 22.12.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/119/EY 3 artiklan, 5 artiklan 1 kohdan d alakohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 8 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut toimia, jotka ovat tarpeen,

—	jotta toimivaltaiset viranomaiset suorittavat reittisuunnitelmien pakolliset tarkastukset

—	jotta lauttasatamiin tai niiden lähelle varataan paikkoja, joissa eläimet voivat levätä sen jälkeen, kun ne on päästetty pois aluksista

—	jotta kuljetusajoneuvojen ja eläinten tarkastuksia todella suoritetaan

—	jotta varmistetaan, että noudatetaan sääntöjä, jotka koskevat eläinten tainnuttamista niiden teurastushetkellä ja

—	jotta teurastamoja tarkastetaan ja valvotaan asianmukaisesti.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Helleenien tasavalta velvoitetaan korvaamaan kaksi kolmasosaa oikeudenkäyntikuluista. Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan korvaamaan yksi kolmasosa oikeudenkäyntikuluista.

(1) EUVL C 283, 24.11.2007.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/11

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 10.9.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Ente per le Ville Vesuviane (C-445/07 P) ja Ente per le Ville Vesuviane v. Euroopan yhteisöjen komissio (C-455/07 P)

(Yhdistetyt asiat C-445/07 P ja C-455/07 P) (1)

(Muutoksenhaku - Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) - Infrastruktuurien kunnostaminen matkailun kehittämiseksi Regione Campaniassa (Italia) - Yhteisön taloudellisen tuen lakkauttaminen - Kumoamiskanne - Tutkittavaksi ottaminen - Alueellinen tai paikallinen yksikkö - Kyseistä yksikköä suoraan ja erikseen koskevat toimet)

2009/C 267/18

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamies: L. Flynn, avustajanaan avvocato A. Dal Ferro) (C-445/07 P) ja Ente per le Ville Vesuviane (edustaja: avvocato E. Soprano) (C-455/07 P)

Valittajan vastapuolet: Ente per le Ville Vesuviane (edustaja: avvocato E. Soprano) (C-445/07 P) ja Euroopan yhteisöjen komissio (asiamies: L. Flynn, avustajanaan avvocato A. Dal Ferro) (C-455/07 P)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-189/02, Ente per le Ville vesuviane v. Euroopan yhteisöjen komissio, 18.7.2007 antamasta tuomiosta, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi kumoamisvaatimuksen, joka koski Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) taloudellisen tuen lakkauttamisesta Campaniassa (Italia) toteutettavaan infrastruktuuri-investointiin, joka koskee yhtenäistä järjestelmää kolmen Villa Vesuviana -rakennuksen kunnostamiseksi matkailutarkoituksiin, 13.3.2002 tehtyä komission päätöstä D (2002) 810111 (EAKR nro 86/05/04/054)

Tuomiolauselma

Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-189/02, Ente per le Ville Vesuviane vastaan komissio, 18.7.2007 antama tuomio kumotaan siltä osin kuin sillä otetaan tutkittavaksi Ente per le Ville Vesuvianen nostama kanne, jossa vaaditaan kumoamaan Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) taloudellisen tuen lakkauttamisesta Campaniassa (Italia) toteutettavaan infrastruktuuri-investointiin, joka koskee yhtenäistä järjestelmää kolmen Villa Vesuviana -rakennuksen kunnostamiseksi matkailutarkoituksiin, 13.3.2002 tehty komission päätös D (2002) 810111.

2)	Ente per le Ville Vesuvianen nostama kanne mainitun päätöksen kumoamiseksi jätetään tutkimatta.

3)	Lausunnon antaminen Ente per le Ville Vesuvianen tekemästä valituksesta raukeaa.

4)	Ente per le Ville Vesuviane velvoitetaan korvaamaan sekä tästä oikeusasteesta että ensimmäisestä oikeusasteesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 297, 8.12.2007.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/11

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 10.9.2009 (Tribunale civile di Modenan (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Alberto Severi, joka sekä toimii omissa nimissään että edustaa Cavazzuti e figli SpA:ta, sittemmin Grandi Salumifici Italiani SpA v. Regione Emilia-Romagna

(Asia C-446/07) (1)

(Direktiivi 2000/13/EY - Sellaisenaan kuluttajalle toimitettavien elintarvikkeiden merkinnät - Merkinnät, jotka saattavat johtaa ostajaa harhaan elintarvikkeen alkuperästä tai lähtöpaikasta - Asetuksen (ETY) N:o 2081/92 3 artiklassa tarkoitetut yleisnimet - Vaikutus)

2009/C 267/19

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale civile di Modena

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Alberto Severi, joka sekä toimii omissa nimissään että edustaa Cavazzuti e figli SpA:ta, sittemmin Grandi Salumifici Italiani SpA

Vastaaja: Regione Emilia-Romagna

Muu osapuoli:Associazione fra Produttori per la Tutela del ”Salame Felino”

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Tribunale civile di Modena — Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 14.7.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2081/92 (EYVL L 208, s. 1) 3 artiklan 1 kohdan ja 13 artiklan 3 kohdan, joista on tullut asetuksen (EY) N:o 510/06 3 artiklan 1 kohta ja 13 artiklan 2 kohta, tulkinta — Elintarvikkeen nimitys, joka sisältää maantieteellisen viittauksen ja jota ei ole rekisteröity tässä asetuksessa tarkoitetuksi suojatuksi alkuperänimitykseksi tai maantieteelliseksi merkinnäksi — Tuottajien, jotka ovat käyttäneet kyseistä nimitystä vilpittömässä mielessä vakiintuneesti ennen asetuksen voimaantuloa, mahdollisuus käyttää nimitystä yhteismarkkinoilla — Salame Felino

Tuomiolauselma

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 14.7.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2081/92, sellaisena kuin se on muutettuna 20.12.2000 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 2796/2000, 3 artiklan 1 kohtaa ja 13 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että elintarvikkeen nimitystä, joka sisältää maantieteellisen viittauksen ja jonka rekisteröimistä asetuksessa N:o 2081/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2796/2000, tarkoitetuksi suojatuksi alkuperänimitykseksi tai suojatuksi maantieteelliseksi merkinnäksi on haettu, ei tule katsoa yleisnimeksi odotettaessa sitä, että kansalliset viranomaiset mahdollisesti toimittavat rekisteröintihakemuksen komissiolle. Nimityksen ei voida olettaa olevan luonteeltaan yleisnimi asetuksessa N:o 2081/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2796/2000, tarkoitetulla tavalla niin kauan kuin komissio ei ole lausunut nimityksen rekisteröintihakemuksesta ja tarpeen vaatiessa hylännyt hakemusta sillä erityisellä perusteella, että mainitusta nimityksestä on tullut yleisnimi.

Asetuksen N:o 2081/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2796/2000, 3 artiklan 1 kohtaa ja 13 artiklan 3 kohtaa on tulkittava suhteessa myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20.3.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY 2 artiklaan siten, että elintarvikkeen nimitystä, joka viittaa paikkaan mutta jota ei ole rekisteröity suojatuksi alkuperänimitykseksi tai suojatuksi maantieteelliseksi merkinnäksi, voidaan laillisesti käyttää sillä edellytyksellä, että tällä tavoin nimetyn tuotteen merkinnät eivät johda harhaan tavanomaisesti valistunutta sekä kohtuullisen tarkkaavaista ja huolellista keskivertokuluttajaa. Sen arvioimiseksi, onko asia näin, kansalliset tuomioistuimet voivat ottaa huomioon nimityksen käytön ajallisen keston. Sitä vastoin mahdollinen valmistajan tai vähittäismyyjän vilpitön mieli ei ole merkityksellinen tältä osin.

(1) EUVL C 51, 23.2.2008.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/12

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 10.9.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Portugalin tasavalta

(Asia C-457/07) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - EY 28 ja EY 30 artikla - Rakennusalan tuotteet - Kansallinen hyväksymismenettely - Muissa jäsenvaltioissa annettujen vastaavuustodistusten huomioon ottamatta jättäminen - Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, jossa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen todetaan - Täytäntöönpanon laiminlyönti - EY 228 artikla - Oikeudenkäynnin kohde - Oikeudenkäynnin kohteen määrittäminen oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä - Kohteen myöhempi laajentaminen - Laajentamista ei voida hyväksyä)

2009/C 267/20

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: S. Pardo Quintillán ja P. Andrade)

Vastaaja: Portugalin tasavalta (asiamies: L. Inês Fernandes, avustajinaan advogado N. Ruiz ja advogado C. Farinhas)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — EY 228 artikla — Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-432/03 10.11.2005 antaman tuomion täytäntöönpanon laiminlyönti — Uhkasakon vahvistamista koskeva vaatimus

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 297, 8.12.2007.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/12

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 8.9.2009 (Handelsgericht Wienin (Itävalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Budejovicky Budvar National Corporation v. Rudolf Ammersin GmbH

(Asia C-478/07) (1)

(Jäsenvaltioiden väliset kahdenväliset sopimukset - Tietystä jäsenvaltiosta peräisin olevan maantieteellisen lähtöisyysmerkinnän suoja toisessa jäsenvaltiossa - Nimitys ”Bud” - Tavaramerkin American Bud käyttö - EY 28 ja EY 30 artikla - Asetus (EY) N:o 510/2006 - Maantieteellisiä merkintöjä ja alkuperänimityksiä koskeva yhteisön suojajärjestelmä - Tšekin tasavallan liittyminen - Siirtymätoimenpiteet - Asetus (EY) N:o 918/2004 - Yhteisön järjestelmän soveltamisala - Tyhjentävä vaikutus)

2009/C 267/21

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Handelsgericht Wien

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Budějovický Budvar, národní podnik

Vastaaja: Rudolf Ammersin GmbH

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Handesgericht Wien — EY 28 ja EY 30 artiklan, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevista siirtymäsäännöksistä Tšekin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian Euroopan unioniin liittymisen vuoksi 29.4.2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 918/2004 (EYVL L 163, s. 88) ja maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20.3.2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 (EYVL L 93, s. 12) tulkinta — Nimitys, joka ei ole alkuperävaltiossa sijaitsevan paikan tai alueen nimi ja joka saa tuossa jäsenvaltiossa suojaa kvalifioituna maantieteellisenä merkintänä ja myös tavaramerkkinä — Asiassa C-216/01, Budějovický Budvar, 18.11.2003 annetussa yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa asetetut edellytykset, joilla tuollaisen nimityksen suojaaminen maantieteellisenä merkintänä voi olla yhteensoveltuvaa EY 28 artiklan kanssa — Sen seikan, että tuollaista nimitystä ei ole rekisteröity yhteisön tasolla, vaikutus olemassa olevan kansallisen suojan tai kahdenvälisellä sopimuksella toisessa jäsenvaltiossa taatun suojan voimassa pitämiseen

Tuomiolauselma

Asiassa C-216/01, Budějovický Budvar, 18.11.2003 annetun tuomion 101 kohdasta seuraa, että

—

sen määrittämiseksi, voidaanko pääasiassa kyseessä olevan nimityksen kaltaista nimitystä pitää tavanomaisena ja välillisenä maantieteellisenä lähtöisyysmerkintänä, jonka suojaamista pääasiassa kyseessä olevien kahdenvälisten sopimusten nojalla voidaan pitää perusteltuna EY 30 artiklassa määrättyjen kriteerien perusteella, kansallisen tuomioistuimen on tutkittava, onko Tšekin tasavallassa vallitsevien tosiseikkojen ja käsitysten mukaan kyseinen nimitys, joka ei sinänsä ole maantieteellinen nimi, kuitenkin omiaan ainakin ilmaisemaan kuluttajalle, että sillä varustettu tuote on lähtöisin tietyltä alueelta tai tietystä paikasta, joka sijaitsee tämän jäsenvaltion alueella;

—

kansallisen tuomioistuimen on lisäksi varmistuttava — kuten kyseisessä asiassa annetun tuomion 99 kohdassa todetaan — jälleen Tšekin tasavallassa vallitsevien tosiseikkojen ja käsitysten mukaan siitä, ettei pääasiassa kyseessä olevasta nimityksestä ole kyseisten kahdenvälisten sopimusten voimaantuloajankohtana tai tätä myöhäisempänä ajankohtana tullut alkuperävaltiossa yleisnimen kaltaista, sillä yhteisöjen tuomioistuin on jo saman tuomion 99 ja 100 kohdassa todennut, että mainituilla sopimuksilla perustetun suojajärjestelmän tavoitteen voidaan katsoa liittyvän EY 30 artiklassa tarkoitettuun teollisoikeuksien ja kaupallisten oikeuksien suojelemiseen;

—

kun yhteisö ei ole antanut kyseessä olevaa alaa koskevia säännöksiä, kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on ratkaista kansallisen oikeuden mukaisesti, onko teetettävä Tšekin tasavallassa vallitsevia tosiseikkoja ja käsityksiä valottava mielipidetutkimus sen selvittämiseksi, voidaanko pääasiassa kyseessä olevaa nimitystä Bud pitää tavanomaisena ja välillisenä maantieteellisenä lähtöisyysmerkintänä, ja sen varmistamiseksi, ettei siitä ole tullut tässä jäsenvaltiossa yleisnimen kaltaista. Jos kansallinen tuomioistuin katsoo tällaisen mielipidemittauksen teettämisen välttämättömäksi, sen tehtävänä on määrittää samaten kansallisen oikeuden mukaisesti tätä varten se kuluttajien prosentuaalinen osuus, jota on pidettävä riittävän merkittävänä, ja

—

EY 30 artiklassa ei aseteta nimityksen alkuperäjäsenvaltiossa tapahtuvan käytön laadulle ja kestolle konkreettisia vaatimuksia, jotta nimityksen suoja voidaan perustella tämän artiklan perusteella. Kansallisen tuomioistuimen on ratkaistava kansallisen oikeuden ja erityisesti kyseisillä kahdenvälisillä sopimuksilla perustetun suojajärjestelmän perusteella, sovelletaanko pääasiassa tällaisia vaatimuksia.

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20.3.2006 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 510/2006 säädetyllä yhteisön suojajärjestelmällä tyhjentävä vaikutus niin, että asetus estää pääasiassa kyseessä olevien kahdenvälisten sopimusten kaltaisissa kahta jäsenvaltiota sitovissa sopimuksissa säädetyn sellaisen suojajärjestelmän soveltamisen, jossa annetaan jäsenvaltion oikeuden mukaisesti alkuperänimitykseksi tunnustetulle nimitykselle suojaa toisessa jäsenvaltiossa, jossa tällaista suojaa tosiasiallisesti vaaditaan, kun tämän alkuperänimityksen rekisteröintiä ei ole haettu kyseisen asetuksen mukaisesti.

(1) EUVL C 22, 26.1.2008.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/13

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 17.9.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Koninklijke FrieslandCampina NV, aikaisemmin Koninklijke Friesland Foods NV, aikaisemmin Friesland Coberco Dairy Foods Holding NV

(Asia C-519/07 P) (1)

(Muutoksenhaku - Valtiontuet - Alankomaiden toteuttama verojärjestelmä kansainvälisen rahoitustoiminnan tukemiseksi - Päätös N:o 2003/515/EY - Soveltumattomuus yhteismarkkinoille - Siirtymäsäännös - Tutkittavaksi ottaminen - Asiavaltuus - Oikeussuojan tarve - Luottamuksensuojan periaate - Yhdenvertaisen kohtelun periaate)

2009/C 267/22

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: H. van Vliet ja S. Noë)

Valittajan vastapuoli: Koninklijke FrieslandCampina NV, aikaisemmin Koninklijke Friesland Foods NV, aikaisemmin Friesland Coberco Dairy Foods Holding NV (edustajat: asianajajat E. Pijnacker Hordijk ja W. Geursen)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-348/03, Koninklijke Friesland Foods NV (aiemmin Friesland Coberco Dairy Foods Holding NV) v. komissio, 12.9.2007 antamasta tuomiosta, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi toimenpiteestä, jonka Alankomaat on toteuttanut kansainvälisen rahoitustoiminnan tukemiseksi, 17.2.2003 tehdyn komission päätöksen 2003/515/EY (EUVL L 180, s. 52) 2 artiklan siltä osin kuin siinä jätetään siirtymäajan järjestelmän ulkopuolelle yritykset, jotka olivat pyytäneet Alankomaiden veroviranomaisilta järjestelmän soveltamista 11.7.2001 mennessä, mutta joiden osalta päätöstä järjestelmän soveltamisesta ei ollut tehty tuohon päivään mennessä

Tuomiolauselma

1)	Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-348/03, Koninklijke Friesland Foods vastaan komissio, 12.9.2007 antama tuomio kumotaan.

2)	Asia palautetaan Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen.

3)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

(1) EUVL C 37, 9.2.2008.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/14

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 17.9.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. MTU Friedrichshafen GmbH

(Asia C-520/07 P) (1)

(Muutoksenhaku - Rakenneuudistustuet - Päätös, jolla määrätään yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen takaisin perimisestä - Asetuksen (EY) N:o 659/1999 13 artiklan 1 kohta - Yhteisvastuu)

2009/C 267/23

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: K. Gross ja B. Martenczuk)

Valittajan vastapuoli: MTU Friedrichshafen GmbH (edustajat: Rechtsanwalt Th. Lübbig ja Rechtsanwalt M. le Bell)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (neljäs laajennettu jaosto) asiassa T-196/02, MTU Friedrichshafen GmbH v. Euroopan yhteisöjen komissio, 12.9.2007 antamasta tuomiosta, jossa kyseinen tuomioistuin kumosi Saksan valtiontuesta SKL Motoren- und Systembautechnik GmbH:lle 9.4.2002 tehdyn komission päätöksen 2002/898/EY 3 artiklan 2 kohdan siltä osin kuin tässä säännöksessä velvoitetaan MTU Friedrichshafen GmbH palauttamaan yhteisvastuullisesti 2,71 miljoonaa euroa — Sen 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 13 artiklan 1 kohdan, jonka nojalla komissiolla on oikeus silloin, kun jäsenvaltio ei noudata tietojen antamista koskevaa välipäätöstä, tehdä sellainen lopullinen päätös, jossa tuki todetaan sääntöjenvastaiseksi, saatavilla olevien tietojen perusteella, soveltamista koskevat rajoitukset ja edellytykset

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 22, 26.1.2008.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/14

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 10.9.2009 (Tribunale Amministrativo Regionale per la Lombardian (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Sea s.r.l. v. Comune di Ponte Nossa

(Asia C-573/07) (1)

(Julkisia hankintoja koskevat sopimukset - Sopimusten tekomenettelyt - Yhdyskuntajätteiden keräystä ja kuljetusta sekä näistä jätteistä huolehtimista koskevaa palvelua koskeva sopimus - Sopimuksen tekeminen ilman tarjouspyyntöä - Sopimuksen tekeminen sellaisen osakeyhtiön kanssa, jonka julkisyhteisöt omistavat kokonaan mutta jonka yhtiöjärjestyksessä määrätään yksityisen omistusosuuden mahdollisuudesta)

2009/C 267/24

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale per la Lombardia

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Sea s.r.l.

Vastaaja: Comune di Ponte Nossa

Muu osapuoli: Servizi Tecnologici Comuni — Se.T.Co. SpA

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Tribunale Amministrativo Regionale per la Lombardia — EY 12, EY 43, EY 49 ja EY 86 artiklan tulkinta — Julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyt — Yhdyskuntajätteiden keräystä ja kuljetusta ja näistä jätteistä huolehtimista koskeva palvelu — Sopimuksen tekeminen suoraan sellaisen osakeyhtiön kanssa, jonka julkisyhteisöt omistavat kokonaan mutta jonka yhtiöjärjestyksessä määrätään yksityisen omistusosuuden mahdollisuudesta

Tuomiolauselma

EY 43 ja EY 49 artiklan, yhdenvertaisen kohtelun ja kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa koskevien periaatteiden samoin kuin niistä seuraavan avoimuusperiaatteen vastaista ei ole tehdä suoraan julkisia palveluhankintoja koskevaa sopimusta kokonaan julkisessa omistuksessa olevan osakeyhtiön kanssa, kun hankintaviranomaisena olevalla paikallisella julkisyhteisöllä on tähän yhtiöön vastaava määräysvalta kuin sillä on omiin yksikköihinsä ja kun yhtiö harjoittaa pääosaa toiminnastaan sen omistavan julkisyhteisön tai omistavien julkisyhteisöjen kanssa.

Jollei muuta johdu kansallisen tuomioistuimen suorittamasta yhtiöjärjestyksen kyseisten määräysten tehokkuuden tarkastamisesta, osakkeenomistajina olevien julkisyhteisöjen määräysvaltaa yhtiöön voidaan pitää sitä määräysvaltaa vastaavana, joka niillä on omiin yksikköihinsä, pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa, joissa:

—	kyseisen yhtiön toiminta rajoittuu näiden julkisyhteisöjen alueelle ja sitä harjoitetaan pääasiallisesti näiden julkisyhteisöjen hyväksi ja

—	nämä julkisyhteisöt vaikuttavat niiden edustajista koostuvien yhtiöjärjestyksen mukaisten elinten välityksellä ratkaisevasti sekä kyseisen yhtiön strategisiin tavoitteisiin että sen tärkeisiin päätöksiin.

(1) EUVL C 64, 8.3.2008.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/15

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 3.9.2009 (VAT and Duties Tribunal, Londonin (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — RCI Europe v. Her Majesty’s Commissioners of Revenue and Customs

(Asia C-37/08) (1)

(Kuudes arvonlisäverodirektiivi - Verotuksellinen liittymäkohta - Kiinteään omaisuuteen liittyvät palvelut - Palvelut, joilla pyritään auttamaan lomakiinteistöjä koskevien aikaosuuksien haltijoita vaihtamaan käyttöoikeuksiaan)

2009/C 267/25

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

VAT and Duties Tribunal, London

Pääasian asianosaiset

Kantaja: RCI Europe

Vastaaja: Her Majesty’s Commissioners of Revenue and Customs

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — VAT and Duties Tribunal, London — Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 9 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 26 artiklan tulkinta (EYVL L 145, s. 1) — Verotuksellisen liittymäkohdan valinta — Palvelut, joita verovelvollinen suorittaa tätä varten perustamaansa yhdistykseen kuuluvien lomanviettäjillä lomakäyttöön tarkoitetussa kiinteistössä olevien käyttöoikeuksien vaihtamiseksi muiden tällaisten oikeudenhaltijoiden oikeuksiin

Tuomiolauselma

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 9 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että sellaisen yhteenliittymän suorittamien palvelujen suorituspaikka, jonka liiketoiminta käsittää sen jäsenillä olevien aikaosuusasuntoihin kohdistuvien käyttöoikeuksien vaihdon järjestämisen jäsenten välillä sen näiltä vastikkeena perimiä liittymismaksuja, vuosittaisia jäsenmaksuja ja vaihtomaksuja vastaan, on sen kiinteistön sijaintipaikka, johon kohdistuvan aikaosuuden haltija kyseinen jäsen on.

(1) EUVL C 92, 12.4.2008.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/15

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 10.9.2009 (korkeimman oikeuden (Suomi) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Akavan Erityisalojen Keskusliitto AEK ry ym. v. Fujitsu Siemens Computers Oy

(Asia C-44/08) (1)

(Ennakkoratkaisumenettely - Direktiivi 98/59/EY - Työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - 2 artikla - Työntekijöiden suoja - Tietojen antaminen työntekijöille ja työntekijöiden kuuleminen - Konserni - Emoyhtiö - Tytäryhtiö)

2009/C 267/26

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Korkein oikeus

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Akavan Erityisalojen Keskusliitto AEK ry ym.

Vastaaja: Fujitsu Siemens Computers Oy

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Korkein oikeus — Työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20.7.1998 annetun neuvoston direktiivin 98/59/EY (EYVL L 225, s. 16) 2, 3 ja 4 artiklan tulkinta — Sen ajankohdan määrittäminen, jolloin tytäryhtiölle syntyy velvollisuus aloittaa neuvottelut työntekijöiden edustajan kanssa — Samaan konserniin kuuluvan tytäryhtiön liiketoimintaa koskevia muutoksia koskevat hankkeet, joihin konsernissa on ryhdytty tai ratkaisut, jotka konsernissa on tehty

Tuomiolauselma

Työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20.7.1998 annetun neuvoston direktiivin 98/59/EY 2 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se, että konsernissa tehdään sellaisia strategisia ratkaisuja tai toiminnan muutoksia, jotka pakottavat työnantajan harkitsemaan tai suunnittelemaan työntekijöiden joukkovähentämistä, synnyttää tälle työnantajalle velvollisuuden neuvotella työntekijöiden edustajien kanssa.

2)	Se, että työnantajalle syntyy velvollisuus ryhtyä harkittua joukkovähentämistä koskeviin neuvotteluihin, ei riipu siitä, pystyykö työnantaja jo antamaan työntekijöiden edustajille kaikki direktiivin 98/59 2 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa vaaditut tiedot.

Direktiivin 98/59 2 artiklan 1 kohtaa yhdessä saman direktiivin 2 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa on tulkittava siten, että tilanteessa, jossa konserni muodostuu emoyhtiöstä ja yhdestä tai useammasta tytäryhtiöstä, velvollisuus neuvotella työntekijöiden edustajien kanssa syntyy siinä tytäryhtiössä, joka on työnantaja, vasta, kun tämä tytäryhtiö, jossa työntekijöiden joukkovähentäminen voidaan toteuttaa, on yksilöity.

Direktiivin 98/59 2 artiklan 1 kohtaa yhdessä sen 2 artiklan 4 kohdan kanssa on tulkittava siten, että kun kysymyksessä on konserni, on tytäryhtiön, jota joukkovähentäminen koskee, saatettava neuvottelumenettely päätökseen, ennen kuin kyseinen tytäryhtiö mahdollisesti emoyhtiönsä antaman välittömän ohjeen perusteella irtisanoo niiden työtekijöiden työsopimukset, joita tämä joukkovähentäminen koskee.

(1) EUVL C 107, 26.4.2008.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/16

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 10.9.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Maltan tasavalta

(Asia C-76/08) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Tutkittavaksi ottaminen - Luonnonvaraisten lintujen suojelu - Direktiivi 79/409/ETY - Kevätmetsästys - Kielto - Poikkeus suojelujärjestelmästä - ”Muun tyydyttävän ratkaisun” puuttumista koskeva edellytys - Perusteltu luottamus)

2009/C 267/27

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: D. Recchia, D. Lawunmi ja P. Oliver)

Vastaaja: Maltan tasavalta (asiamiehet: S. Camilleri ja D. Mangion, avustajanaan advocaat J. Bouckaert)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2.4.1979 annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY (EYVL L 103, s. 1) 9 artiklan rikkominen — Viiriäisten ja turturikyyhkyjen kevätmetsästyksen sallivan poikkeuksen myöntämiseksi direktiivissä asetettujen edellytysten noudattamatta jättäminen

Tuomiolauselma

Maltan tasavalta ei ole noudattanut luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2.4.1979 annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna vuosien 2004–2006 osalta 14.4.2003 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 807/2003 ja vuoden 2007 osalta 20.11.2006 annetulla neuvoston direktiivillä 2006/105/EY, mukaisia velvoitteitaan, koska se on sallinut viiriäisen (coturnix coturnix) ja turturikyyhkyn (streptopelia turtur) metsästyksen aloittamisen vuosien 2004–2007 kevätmuuttokautena noudattamatta tämän direktiivin 9 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja edellytyksiä.

2)	Maltan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 92, 12.4.2008.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/17

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 10.9.2009 — Akzo Nobel NV, Akzo Nobel Nederland BV, Akzo Nobel Chemicals International BV, Akzo Nobel Chemicals BV ja Akzo Nobel Functional Chemicals BV v. Euroopan yhteisöjen komissio

(Asia C-97/08 P) (1)

(Muutoksenhaku - Kilpailu - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - EY 81 artiklan 1 kohta - ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohta - Asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta - Konsernit - Kilpailusääntöjen rikkomisesta vastuuseen joutuminen - Emoyhtiön vastuu tytäryhtiöidensä kilpailuoikeuden vastaisesta toiminnasta - Emoyhtiön ratkaiseva vaikutus - Kumottavissa oleva olettama omistusosuuden ollessa 100 prosenttia)

2009/C 267/28

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Akzo Nobel NV, Akzo Nobel Nederland BV, Akzo Nobel Chemicals International BV, Akzo Nobel Chemicals BV ja Akzo Nobel Functional Chemicals BV (edustajat: asianajajat C. Swaak, M. van der Woude ja M. Mollica)

Valittajan vastapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: X. Lewis ja F. Castillo de la Torre)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-112/05, Akzo Nobel NV ym. vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, 12.12.2007 antamasta tuomiosta, jolla hylättiin vaatimus EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia COMP/E-2/37.533 — Koliinikloridi) 9.12.2004 tehdyn komission päätöksen 2005/566/EY (EUVL L 190, s. 22), joka koski tiettyjä sopimuksia ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja, jotka liittyivät hintojen vahvistamiseen, markkinoiden jakamiseen ja yhdenmukaistettuihin toimiin kilpailijoita vastaan koliinikloridin Euroopan markkinoilla, kumoamisesta — EY 81 artiklassa ja asetuksen 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ”yrityksen” käsite

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	Akzo Nobel NV, Akzo Nobel Nederland BV, Akzo Nobel Chemicals International BV, Akzo Nobel Chemicals BV ja Akzo Nobel Functional Chemicals BV velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 128, 24.5.2008.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/17

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 10.9.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Belgian kuningaskunta

(Asia C-100/08) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - EY 28 ja EY 30 artikla - Luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelu - Lainsäädäntö, joka koskee vankeudessa syntyneiden ja kasvaneiden lintujen, jotka on saatettu laillisesti markkinoille muissa jäsenvaltioissa, hallussapitoa ja myyntiä)

2009/C 267/29

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: S. Pardo Quintillán ja R. Troosters)

Vastaaja: Belgian kuningaskunta (asiamies: T. Materne, avustajanaan asianajaja G. Van Calster)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — EY 28 artiklan rikkominen — Luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelu — Kielto pitää tiettyjä lintuja, jotka on saatettu laillisesti markkinoille muissa jäsenvaltioissa

Tuomiolauselma

Belgian kuningaskunta ei ole noudattanut EY 28 artiklan mukaisia velvoitteitaan,

—

koska se on asettanut vankeudessa syntyneiden ja kasvaneiden lintujen, jotka on saatettu laillisesti markkinoille muissa jäsenvaltioissa, tuonnille, hallussapidolle ja myynnille rajoittavia edellytyksiä, jotka johtavat siihen, että kyseisten markkinoiden toimijoiden on muutettava lintulajien merkintöjä, jotta ne vastaisivat Belgian lainsäädäntöön sisältyviä erityisiä edellytyksiä, ja koska se ei ole hyväksynyt muissa jäsenvaltioissa sallittuja merkintöjä eikä luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä 9.12.1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 mukaisesti myönnettyjä todistuksia, ja

—	koska se on evännyt kauppiailta mahdollisuuden saada poikkeuksia kieltoon pitää hallussaan syntyperäisiä eurooppalaisia lintuja, jotka on saatettu laillisesti markkinoille muissa jäsenvaltioissa.

2)	Belgian kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 128, 24.5.2008.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/18

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 16.7.2009 (Tribunal de première instance de Liègen (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Jacques Damseaux v. Belgian valtio

(Asia C-128/08) (1)

(Pääomien vapaa liikkuvuus - Irtaimesta omaisuudesta saatujen tulojen verotus - Kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi tehty sopimus - Jäsenvaltioille EY 293 artiklan nojalla kuuluva velvollisuus)

2009/C 267/30

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal de première instance de Liège

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Jacques Damseaux

Vastaaja: Belgian valtio

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Tribunal de première instance de Liège — EY 56, EY 58 ja EY 293 artiklan tulkinta — Ulkomaista alkuperää olevien osinkotulojen verottaminen asuinvaltioon sijoittautuneesta yhtiöstä peräisin olevia osinkotuloja raskaammin — Pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitus — Kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi tehtyjen sopimusten ulottuvuus — Jäsenvaltioille EY 293 nojalla kuuluvat velvollisuudet

Tuomiolauselma

Koska yhteisön oikeudessa ei sen nykytilassa vahvisteta pääasian kaltaisen tilanteen osalta yleisiä perusteita toimivallan jakamiseksi jäsenvaltioiden välillä, kun on kyse kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta Euroopan yhteisössä, EY 56 artikla ei ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kahdenväliselle verosopimukselle, jonka nojalla jäsenvaltioon sijoittautuneen yhtiön toisessa jäsenvaltiossa asuvalle osakkeenomistajalle jakamia osinkoja voidaan verottaa näissä molemmissa jäsenvaltioissa ja jossa ei määrätä, että sillä jäsenvaltiolla, jossa osakkeenomistaja asuu, on ehdoton velvollisuus estää tästä aiheutuva oikeudellinen kaksinkertainen verotus.

(1) EUVL C 142, 7.6.2008.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/18

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 17.9.2009 (Bundesfinanzhofin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Glaxo Wellcome GmbH & Co. v. Finanzamt München II

(Asia C-182/08) (1)

(Sijoittautumisvapaus ja pääomien vapaa liikkuvuus - Yhteisövero - Pääomayhtiön yhtiöosuuksien hankkiminen - Edellytykset, joiden täyttyessä yhtiöosuuksien hankkijan verotettavaa määrää vahvistettaessa otetaan huomioon osingonjaosta seurannut yhtiöosuuksien arvon alentuminen)

2009/C 267/31

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesfinanzhof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Glaxo Wellcome GmbH & Co.

Vastaaja: Finanzamt München II

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Bundesfinanzhof — EY 43 ja EY 56 artiklan tulkinta — Yleisesti verovelvollisen pääomayhtiön yhtiöosuuksien hankinta yhtiöveron hyvitykseen oikeutetun verovelvollisen toimesta — Kansallinen säännöstö, jossa säädetään hankkijan veron perustan laskemisen yhteydessä yhtiöosuuksien arvon alentumisen huomioon ottamisesta yhtiön voitonjaon johdosta silloin, kun tämä on hankkinut tällaisen osuuden yhtiöveron hyvitykseen oikeutetulta osuudenomistajalta, mutta jossa tätä arvonalennusta ei huomioida silloin, kun yhtiöosuudet on hankittu osuudenomistajalta, jolla ei ole oikeutta tähän yhtiöveron hyvitykseen

Tuomiolauselma

EY:n perustamissopimuksen 73 b artiklaa (josta on tullut EY 56 artikla) on tulkittava siten, että se ei ole esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jonka mukaan maassa asuvan verovelvollisen verotettavaa määrää vahvistettaessa ei oteta huomioon osingonjaosta seurannutta yhtiöosuuksien arvon alentumista silloin, kun se on hankkinut yhtiöosuuksia maassa asuvasta pääomayhtiöstä ulkomailla asuvalta yhtiöosuuksien haltijalta, vaikka silloin, kun nämä yhtiöosuudet hankitaan maassa asuvalta yhtiöosuuksien haltijalta, tällainen arvon alentuminen pienentää hankkijan veron laskentaperustaa.

Tätä ratkaisua sovelletaan tilanteisiin, joissa tällaisella säännöstöllä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen verotusvallan tasapainoisen jakautumisen säilyttämiseksi jäsenvaltioiden välillä ja täysin keinotekoisten järjestelyjen, joilla ei ole taloudellista todellisuuspohjaa ja jotka on toteutettu ainoastaan veroetuuden perusteettomaksi saamiseksi, estämiseksi. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on tutkia, rajoittuuko pääasiassa kyseessä oleva säännöstö siihen, mikä tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(1) EUVL C 197, 2.8.2008.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/19

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 10.9.2009 (Oberster Gerichtshofin (Itävalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Dr. Erhard Eschig v. UNIQA Sachversicherung AG

(Asia C-199/08) (1)

(Oikeusturvavakuutus - Direktiivi 87/344/ETY - 4 artiklan 1 kohta - Vakuutetulla henkilöllä oleva vapaus valita asianajaja - Sopimusehto - Useat vakuutetut henkilöt kärsivät vahinkoa saman tapahtuman takia - Oikeudellinen edustaja, jonka valitsee vakuutuksenantaja)

2009/C 267/32

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberster Gerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Dr. Erhard Eschig

Vastaaja: UNIQA Sachversicherung AG

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Oberster Gerichtshof (Itävalta) — Oikeusturvavakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 22.6.1987 annetun neuvoston direktiivin 87/344/ETY (EYVL L 185, s. 77) 4 artiklan 1 kohdan tulkinta — Erään oikeusturvavakuutuksen antajan käyttämiin yleisiin sopimusehtoihin kuuluva ehto, jonka mukaan sillä on sellaisissa vakuutusasioissa, joissa suuri määrä vakuutuksenottajia on kärsinyt vahinkoa saman tapahtuman seurauksena, oikeus valita oikeudellinen edustaja, ja joka näin ollen rajoittaa yksittäisen vakuutuksenottajan oikeutta valita vapaasti asianajajansa (niin sanottu ”joukkovahinkoehto”)

Tuomiolauselma

Oikeusturvavakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 22.6.1987 annetun neuvoston direktiivin 87/344/ETY 4 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että oikeusturvavakuutuksen antaja ei voi silloin, kun suuri määrä vakuutetuista henkilöistä kärsii vahinkoa saman tapahtuman vuoksi, pidättää itselleen oikeutta kaikkien näiden vakuutettujen henkilöiden oikeudellisen edustajan valitsemiseen.

(1) EUVL C 197, 2.8.2008.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/19

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 10.9.2009 (Hessisches Finanzgerichtin (Kassel, Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Plantanol GmbH & Co. KG v. Hauptzollamt Darmstadt

(Asia C-201/08) (1)

(Direktiivi 2003/30/EY - Liikenteen biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden käytön edistäminen - Direktiivi 2003/96/EY - Energiatuotteiden ja sähkön verottamista koskeva yhteisön kehys - Kasviöljyn, lisäaineiden ja polttoaineen seos - Biopolttoaineet - Kansallinen lainsäädäntö - Verovapautus - Verovapautuksen korvaaminen velvollisuudella sisällyttää polttoaineisiin vähimmäisosuus biopolttoaineita - Yhteensopivuus direktiivien 2003/30/EY ja 2003/96/EY kanssa - Oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteet)

2009/C 267/33

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hessisches Finanzgericht, Kassel

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Plantanol GmbH & Co. KG

Vastaaja: Hauptzollamt Darmstadt

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Hessisches Finanzgericht (Saksa) — Liikenteen biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä 8.5.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/30/EY (EUVL L 123, s. 42) 3 artiklan sekä oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden tulkinta — Kansallinen lainsäädäntö, jolla korvataan polttoaineseoksiin sisältyvien biopolttoaineosuuksien verovapautusjärjestelmä ennen aikaisemmassa laissa säädetyn voimassaoloajan päättymistä velvollisuudella sekoittaa biopolttoaineita perinteisiin polttoaineisiin, mistä aiheutuu taloudellista haittaa etuuksia saaneille tuottajille

Tuomiolauselma

Liikenteen biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä 8.5.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/30/EY 3 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa jätetään kyseisessä lainsäädännössä säädetyn biopolttoaineita koskevan verovapautuksen ulkopuolelle pääasiassa kyseessä olevan kaltainen tuote, joka valmistetaan sekoittamalla kasviöljyä, fossiilista dieselöljyä ja erityisiä lisäaineita.

Oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan yleiset periaatteet eivät lähtökohtaisesti ole esteenä sille, että jäsenvaltio lakkauttaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen tuotteen osalta ennen kansallisessa lainsäädännössä alun perin säädettyä määräpäivää verovapautusjärjestelmän, jota sovellettiin kyseiseen tuotteeseen. Tällainen lakkauttaminen ei joka tapauksessa edellytä täysin epätavallisia oloja. Kansallisen tuomioistuimen on kuitenkin arvioimalla asiaa kokonaisvaltaisesti ja konkreettisesti ja ottamalla huomioon kaikki pääasian kannalta merkitykselliset seikat tutkittava, onko kyseisiä periaatteita noudatettu pääasiassa.

(1) EUVL C 183, 19.7.2008.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/20

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 10.9.2009 (Thüringer Oberlandesgerichtin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Wasser- und Abwasserzweckverband Gotha und Landkreisgemeinden (WAZV Gotha) v. Eurawasser Aufbereitungs- und Entsorgungsgesellschaft mbH

(Asia C-206/08) (1)

(Vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyt - Juomaveden jakelua ja jätevesien käsittelyä koskeva julkinen palvelu - Palveluja koskeva käyttöoikeussopimus - Käsite - Kyseessä olevaan palvelutoimintaan liittyvän riskin siirtäminen palvelun suorittajalle)

2009/C 267/34

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Thüringer Oberlandesgericht

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Wasser- und Abwasserzweckverband Gotha und Landkreisgemeinden (WAZV Gotha)

Vastaaja: Eurawasser Aufbereitungs- und Entsorgungsgesellschaft mbH

Väliintulija: Stadtwirtschaft Gotha GmbH, Wasserverband Lausitz Betriebsführungs GmbH (WAL)

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Thüringer Oberlandesgericht — Vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY (EUVL L 134, s. 1) 1 artiklan 2 kohdan a ja d alakohdan ja 3 kohdan b alakohdan tulkinta — Tarjouskilpailu, joka koskee julkisia palveluja koskevan käyttöoikeussopimuksen muodossa tapahtuvaa juomaveden tuottamista, kuljettamista ja jakelua sekä jäteveden käsittelyä ja poistoa — Julkista palveluhankintaa koskevan sopimuksen ja julkisia palveluja koskevan käyttöoikeussopimuksen erottamiskriteerit

Tuomiolauselma

Se seikka, että palveluja koskevan sopimuksen yhteydessä sopimuskumppani ei saa korvausta suoraan hankintaviranomaiselta, mutta sillä on oikeus saada korvaus kolmansilta, riittää tämän sopimuksen luokittelemiseksi vesi ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY 1 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetuksi palveluja koskevaksi käyttöoikeussopimukseksi, jos sopimuskumppani ottaa vastattavakseen toiminnasta hankintaviranomaiselle aiheutuvan riskin täysimääräisesti tai ainakin pääosin, vaikka tämä riski olisikin alusta alkaen huomattavan pieni palvelun organisointia koskevien julkisoikeudellisten yksityiskohtaisten sääntöjen vuoksi.

(1) EUVL C 247, 27.9.2008.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/20

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 10.9.2009 (Juzgado de lo Social de Madridin (Espagne) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Francisco Vicente Pereda v. Madrid Movilidad SA

(Asia C-277/08) (1)

(Direktiivi 2003/88/EY - Työajan järjestäminen - Oikeus palkalliseen vuosilomaan - Sairausloma - Sairausloman kanssa päällekkäinen vuosiloma - Oikeus pitää vuosiloma muuna aikana)

2009/C 267/35

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Juzgado de lo Social de Madrid

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Francisco Vicente Pereda

Vastaaja: Madrid Movilidad SA

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Juzgado de lo Social de Madrid — Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY (EUVL L 299, s. 9) 7 artiklan 1 kohdan tulkinta — Työntekijä, joka on yrityksen vahvistaman vuosilomajakson aikana sairauslomalla sellaisen työtapaturman johdosta, joka tapahtui ennen vuosilomaa — Työntekijän oikeus pitää vuosilomansa eri ajankohtana

Tuomiolauselma

Työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY 7 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansallisille säännöksille tai työehtosopimuksille, joiden mukaan työntekijällä, joka on sairauslomalla hänen työnantajanaan olevan yrityksen lomakalenterissa vahvistetun vuosilomajakson aikana, ei ole töihin palattuaan oikeutta pitää vuosilomaa muuna kuin alun perin vahvistettuna ajanjaksona ja tarvittaessa lomaa vastaavan lomakauden ulkopuolella.

(1) EUVL C 223, 30.8.2008.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/21

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 10.9.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Helleenien tasavalta

(Asia C-286/08) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Ympäristö - Direktiivit 2006/12/EY ja 91/689/ETY - Vaaralliset jätteet - Velvollisuus laatia ja ottaa käyttöön vaarallisten jätteiden huoltosuunnitelma - Velvollisuus perustaa yhtenäinen ja riittävä vaarallisten jätteiden käsittelylaitosten verkosto - Direktiivi 1999/31/EY - Kaatopaikat - Vaarallisista jätteistä huolehtiminen)

2009/C 267/36

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: M. Patakia ja J.-B. Laignelot)

Vastaaja: Helleenien tasavalta (asiamies: E. Skandalou)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Vaarallisista jätteistä 12.12.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY (EYVL L 377, s. 20) 1 artiklan 2 kohdan ja 6 artiklan sekä jätteistä 5.4.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/12/EY (EUVL L 114, s. 9) (aikaisemmin 15.7.1975 annettu neuvoston direktiivi 75/442/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 18.3.1991 annetulla neuvoston direktiivillä 91/156/ETY) 5 artiklan 1 ja 2 kohdan, 7 artiklan 1 kohdan sekä 4 ja 8 artiklan rikkominen — Kaatopaikoista 26.4.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY (EYVL L 182, s. 1) 3 artiklan 1 kohdan, 6–9, 13 ja 14 artiklan rikkominen — Yhteisön lainsäädännön mukaisen vaarallisten jätteiden huoltosuunnitelman laatimatta jättäminen sekä yhtenäisen ja riittävän vaarallisten jätteiden käsittelylaitosten verkoston perustamatta jättäminen — Jätehuoltoon ja kaatopaikkoihin liittyvien velvoitteiden noudattamatta jättäminen

Tuomiolauselma

Helleenien tasavalta ole ensinnäkään noudattanut vaarallisista jätteistä 12.12.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY 1 artiklan 2 kohdan ja 6 artiklan, luettuna yhdessä direktiivin 2006/12/EY 5 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 7 artiklan 1 kohdan kanssa, mukaisia velvoitteitaan, toiseksi direktiivin 91/689 1 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä direktiivin 2006/12 4 ja 8 artiklan kanssa, mukaisia velvoitteitaan ja kolmanneksi direktiivin 1999/31 3 artiklan 1 kohdan, 6–9, 13 ja 14 artiklan mukaisia velvoitteitaan,

—

koska se ei ole laatinut eikä ottanut käyttöön kohtuullisessa ajassa sovellettavan yhteisön lainsäädännön edellytysten mukaista vaarallisten jätteiden huoltosuunnitelmaa eikä perustanut yhtenäistä ja riittävän kattavaa vaarallisten jätteiden käsittelylaitosten verkostoa, johon kuuluu korkean ympäristönsuojelun ja kansanterveyden tason turvaamisen kannalta tarkoituksenmukaisimpien menetelmien käyttäminen, ja

—

koska se ei ole ryhtynyt kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että vaarallisten jätteiden huollossa noudatetaan jätteistä 5.4.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/12/EY 4 ja 8 artiklaa sekä kaatopaikoista 26.4.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY 3 artiklan 1 kohtaa, 6–9, 13 ja 14 artiklaa.

2)	Helleenien tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 223, 30.8.2008.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/22

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 10.9.2009 (Hoge Raad der Nederlandenin (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — German Graphics Graphische Maschinen GmbH v. Alice van der Schee, Holland Binding BV:n konkurssipesän selvittäjänä

(Asia C-292/08) (1)

(Maksukyvyttömyys - Menettelyn aloitusvaltion lain soveltaminen - Omistuksenpidätys - Omaisuuden sijaintipaikka)

2009/C 267/37

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hoge Raad der Nederlanden

Pääasian asianosaiset

Kantaja: German Graphics Graphische Maschinen GmbH

Vastaaja: Alice van der Schee, Holland Binding BV:n konkurssipesän selvittäjänä

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Hoge Raad der Nederlanden — Maksukyvyttömyysmenettelyistä 29.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 (EYVL L 160, s. 1) 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan, 7 artiklan 1 kohdan ja 25 artiklan tulkinta ja tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EYVL L 2001, L 12, s. 1) 1 artiklan 2 kohdan b alakohdan tulkinta — Asetusten aineellinen soveltamisala — Menettelyn aloitusvaltion laki — Omistuksenpidätys — Omaisuuden sijaintipaikka — Bryssel I -asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jääminen

Tuomiolauselma

Maksukyvyttömyysmenettelyistä 29.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 25 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että sanat ”siltä osin kuin kyseinen yleissopimus koskee niitä” sisältävät sen, että ennen kuin voidaan päättää tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 tunnustamis- ja täytäntöönpanosäännösten sovellettavuudesta muihin kuin asetuksen N:o 1346/2000 25 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin päätöksiin, on tutkittava, jäävätkö ne asetuksen N:o 44/2001 aineellisen soveltamisalan ulkopuolelle.

Poikkeusta, josta säädetään asetuksen N:o 44/2001 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa, luettuna yhdessä asetuksen N:o 1346/2000 7 artiklan 1 kohdan kanssa, on tulkittava, kun otetaan huomioon viimeksi mainitun asetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohta, siten, että sitä ei sovelleta kanteeseen, jonka myyjä on nostanut ostajaa vastaan omistuksenpidätysehdon perusteella konkurssitilanteessa, kun omistuksenpidätysehdon kohteena oleva omaisuus sijaitsee maksukyvyttömyysmenettelyn aloitusvaltiossa silloin, kun kyseisen ostajan osalta aloitetaan kyseinen menettely.

(1) EUVL C 272, 25.10.2008.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/22

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 17.9.2009 (Landesgericht Feldkirch (Itävalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Vorarlberger Gebietskrankenkasse v. WGV-Schwäbische Allgemeine Versicherungs AG

(Asia C-347/08) (1)

(Asetus (EY) N:o 44/2001 - 9 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 11 artiklan 2 kohta - Toimivalta vakuutusasioissa - Liikenneonnettomuus - Liikenneonnettomuuden uhrin oikeuksien siirtyminen suoraan lain nojalla sosiaalivakuutuslaitokselle - Vakuuttajan takautumiskanne sellaista henkilöä vastaan, jonka väitetään olevan vastuussa liikenneonnettomuudesta - Heikomman osapuolen suojelun tavoite)

2009/C 267/38

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landesgericht Feldkirch

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Vorarlberger Gebietskrankenkasse

Vastaaja: WGV-Schwäbische Allgemeine Versicherungs AG

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Landesgericht Feldkirch (Itävalta) — Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (EYVL L 12, s. 1) 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 11 artiklan 2 kohdan tulkinta — Toimivalta vakuutusasioissa — Sosiaalivakuutuslaitoksen, jolla on lakiin perustuva sijaantulo-oikeus, tämän laitoksen toimipaikan tuomioistuimessa nostama kanne vakuutuksenantajaa vastaan, jonka kotipaikka on toisen jäsenvaltion alueella

Tuomiolauselma

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 11 artiklan 2 kohdassa olevaa viittausta tämän asetuksen 9 artiklan 1 kohdan b alakohtaan on tulkittava siten, että sosiaalivakuutuslaitos, jolle liikenneonnettomuuden johdosta välittömästi vahinkoa kärsineen oikeudet ovat siirtyneet suoraan lain nojalla, ei voi nostaa kannetta sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa sillä on kotipaikka, suoraan kyseisen onnettomuuden osalta vastuulliseksi väitetyn henkilön sellaista vakuutuksenantajaa vastaan, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa.

(1) EUVL C 272, 25.10.2008.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/23

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 10.9.2009 (Oberlandesgericht Münchenin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Zentrale zur Bekämpfung unlauteren Wettbewerbs eV v. Adolf Darbo AG

(Asia C-366/08) (1)

(Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen - Direktiivi 95/2/EY - Liitteessä 3 oleva A osa - Direktiivi 2001/113/EY - Liitteessä I olevan II kohdan toinen alakohta - Erikoishillo, jonka liukeneva kuiva-ainepitoisuus on 58 prosenttia ja johon on lisätty säilöntäaineeksi kaliumsorbaattia (E 202) - Käsite vähäsokeriset hillot)

2009/C 267/39

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberlandesgericht München

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Zentrale zur Bekämpfung unlauteren Wettbewerbs eV

Vastaaja: Adolf Darbo AG

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Oberlandesgericht München — Elintarvikkeiden muista lisäaineista kuin väri- ja makeutusaineista 20.2.1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/2/EY (EYVL L 61, s. 1) liitteessä III olevan A osan ja elintarvikkeina käytettävistä hedelmähilloista, hyytelöistä ja marmeladeista sekä makeutetusta kastanjasoseesta 20.12.2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/113/EY (EYVL L 10, s. 67) liitteessä I olevan II jakson toisen virkkeen tulkinta — Mahdollisuus pitää markkinoilla nimityksellä erikoishillo hilloa, jonka liukeneva kuiva-ainepitoisuus on 58 prosenttia ja joka sisältää säilöntäaineena kaliumsorbaattia (E 202) — Käsite vähäsokerinen hillo

Tuomiolauselma

Elintarvikkeiden muista lisäaineista kuin väri- ja makeutusaineista 20.2.1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/2/EY liitteessä 3 olevan A osan, sellaisena kuin se on muutettuna 15.10.1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/72/EY, käsite vähäsokeriset hillot käsittää sekä hillot että erikoishillot, joiden sokeripitoisuus on huomattavasti 60 prosentin viitearvoa pienempi. Tuotteita, joissa on maininta erikoishillo ja joiden sokeripitoisuus on 58 prosenttia, ei pidetä vähäsokerisina tässä säännöksessä tarkoitetulla tavalla.

(1) EUVL C 272, 25.10.2008.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/23

Yhteisöjen tuomioistuimen määräys 9.7.2009 — Fornaci Laterizi Danesi SpA v. Euroopan yhteisöjen komissio

(Asia C-498/08 P) (1)

(Muutoksenhaku - Kumoamiskanne - Kanteen nostamisen määräaika - Määräajan alkamishetki - Kanne jätetään tutkimatta liian myöhään nostettuna - Selvästi perusteeton valitus)

2009/C 267/40

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Fornaci Laterizi Danesi SpA (edustaja: avvocato M. Salvi)

Valittajan vastapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: C. Zadra ja D. Recchia)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-224/08, Fornaci Laterizi Danesi v. komissio, antamasta määräyksestä, jolla jätettiin tutkimatta neuvoston direktiivin 92/43/ETY mukaisen, mannervyöhykkeen luonnonmaantieteellisellä alueella olevista yhteisön tärkeinä pitämistä alueista tehdyn luettelon ensimmäisestä päivityksestä 13.11.2007 tehdyn komission päätöksen 2008/25/EY (EUVL L 12, s. 383) kumoamisvaatimus, siltä osin kuin kyse oli kantajalle kuuluvasta maa-alueesta, joka oli otettu tähän luetteloon numerolle IT20A0018

Määräysosa

1)	Valitus hylätään.

2)	Fornaci Laterizi Danesi SpA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 69, 21.3.2009.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/25

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Finanzgericht Köln (Saksa) on esittänyt 13.7.2009 — Wienand Meilicke, Heidi Christa Weyde ja Marina Stöffler v. Finanzamt Bonn-Innenstadt

(Asia C-262/09)

2009/C 267/46

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Finanzgericht Köln

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Wienand Meilicke, Heidi Christa Weyde ja Marina Stöffler

Vastaaja: Finanzamt Bonn-Innenstadt

Ennakkoratkaisukysymykset

Ovatko EY 56 artiklan 1 kohdassa sekä EY 58 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 3 kohdassa määrätty pääomien vapaa liikkuvuus, tehokkuusperiaate ja tehokkaan vaikutuksen periaate esteenä sellaiselle säännökselle — kuten tuloverolain (Einkommensteuergesetz, jäljempänä EStG) (sellaisena kuin se oli voimassa riidanalaisina vuosina) 36 §:n 2 momentin toisen virkkeen 3 kohta — jonka mukaan tuloverosta hyvitetään yhtiövero, joka on suuruudeltaan 3/7 brutto-osingoista, mikäli ne eivät ole peräisin osingon jaosta, johon on katsottu käytetyn yhtiöverolain (Körperschaftsteuergesetz, jäljempänä KStG) (sellaisena kuin se oli voimassa riidanalaisina vuosina) 30 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettua omaa pääomaa, vaikka yhtiöltä, jonka kotipaikka on jossain Euroopan yhteisöjen muussa maassa, saaduista osingoista todellisuudessa maksettua yhtiöveroa ei voida tosiasiallisesti todeta ja vaikka se voisi olla suurempi?

Ovatko EY 56 artiklan 1 kohdassa sekä EY 58 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 3 kohdassa määrätty pääomien vapaa liikkuvuus, tehokkuusperiaate ja tehokkaan vaikutuksen periaate esteenä sellaiselle säännökselle — kuten EStG:n (sellaisena kuin se oli voimassa riidanalaisina vuosina) 36 §:n 2 momentin toisen virkkeen 3 kohdan neljännen virkkeen b alakohta — jonka mukaan yhtiöveron hyvitys edellyttää KStG:n (sellaisena kuin se oli voimassa riidanalaisina vuosina) 44 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä tarkoitetun sellaisen yhtiöverotodistuksen esittämistä, jossa mainitaan muun muassa hyvitettävän yhtiöveron määrä sekä suorituksen koostumus jaoteltuna KStG:n (sellaisena kuin se oli voimassa riidanalaisina vuosina) 30 §:ssä tarkoitetun erityisen oman pääoman ryhmittelyn perusteella käytettävissä olevan oman pääoman eri osien mukaan, vaikka todellisuudessa maksettua hyvitettävää ulkomaista yhtiöveroa ei voida tosiasiallisesti todeta ja ulkomailta saatuja osinkoja koskevaa todistusta on käytännössä mahdotonta toimittaa?

Jos KStG:n (sellaisena kuin se oli voimassa riidanalaisina vuosina) 44 §:ssä tarkoitettua yhtiöverotodistusta ei voida tosiasiallisesti esittää eikä ulkomaisista osingoista todellisuudessa maksettua yhtiöveroa todeta, edellyttääkö EY 56 artiklan 1 kohdassa sekä EY 58 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 3 kohdassa määrätty pääomien vapaa liikkuvuus, että yhtiöveron määrä arvioidaan ja että tässä yhteydessä otetaan mahdollisesti huomioon myös välilliset ennakkoon kannetut yhtiöverot?

Mikäli toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi ja yhtiöverotodistus on välttämätön:

Onko tehokkuusperiaatetta ja tehokkaan vaikutuksen periaatetta tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle säännökselle — kuten yleisistä verosäännöksistä annetun lain (Abgabenordnung, jäljempänä AO) 175 §:n 2 momentin toinen virke, luettuna yhdessä yleisistä verosäännöksistä annetun lain käyttöönotosta annetun lain (Einführungsgesetz zur Abgabenordnung, jäljempänä EGAO) 97 artiklan 9 §:n 3 momentin kanssa — jonka mukaan muun muassa yhtiöverotodistuksen esittämistä ei 29.10.2004 lähtien enää katsota taannehtivasti vaikuttavaksi tapahtumaksi, minkä vuoksi ulkomaista yhtiöveroa ei voida prosessioikeudellisesti hyvittää lainvoimaisten tuloveropäätösten osalta, ilman, että ulkomaisen yhtiöveron hyvityksen vaatimiseen olisi myönnetty siirtymäaikaa?

Mikäli toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi eikä yhtiöverotodistus ole välttämätön:

Onko EY 56 artiklassa määrättyä pääomien vapaata liikkuvuutta, tehokkuusperiaatetta ja tehokkaan vaikutuksen periaatetta tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle säännökselle — kuten AO:n 175 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen 2 kohta — jonka mukaan veropäätöstä on muutettava taannehtivasti vaikuttavan tapahtuman, esimerkiksi yhtiöverotodistuksen esittämisen, perusteella, jolloin kotimaisten osinkojen osalta yhtiövero voidaan hyvittää myös silloin, kun kyse on lainvoimaisista tuloveropäätöksistä, vaikka se ei olisi mahdollista sellaisten ulkomaisten osinkojen osalta, joiden osalta ei ole esitetty yhtiöverotodistusta?

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/26

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka College van Beroep voor het Bedrijfsleven (Alankomaat) on esittänyt 10.6.2009 — Stichting Natuur en Milieu, Vereniging Mileudefensie ja Vereniging Goede Waar & Co v. College voor de toelating van gewasbeschermingsmiddelen en biociden, muut asianosaiset: Bayer CropScience BV ja Nederlandse Stichting voor Fytopharmacie

(Asia C-266/09)

2009/C 267/47

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

College van Beroep voor het Bedrijfsleven

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Stichting Natuur en Milieu, Vereniging Mileudefensie ja Vereniging Goede Waar & Co

Vastapuoli: College voor de toelating van gewasbeschermingsmiddelen en biociden

Muut asianosaiset: Bayer CropScience BV ja Nederlandse Stichting voor Fytopharmacie

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko direktiivin 2003/4/EY (1) 2 artiklassa mainittua ympäristötiedon käsitettä tulkittava siten, että se sisältää tiedon, joka esitetään kasvinsuojeluainetta koskevan kansallisen lupamenettelyn (tai sen laajentamisen) yhteydessä, kun samalla otetaan huomioon elintarvikkeissa tai juomissa mahdollisesti esiintyvän torjunta-aineen, sen jäämien tai muunnostuotteiden enimmäismäärän vahvistaminen?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, mikä on direktiivin 91/414/ETY (2) 14 artiklan ja direktiivin 2003/4/EY välinen suhde, edellä esitetyssä kysymyksessä kuvatun tiedon soveltamisen kannalta merkityksellisiltä osin, ja erityisesti voidaanko tämän suhteen perusteella direktiivin 91/414/ETY 14 artiklaa soveltaa ainoastaan siltä osin kuin ei vaikuteta direktiivin 2003/4/EY 4 artiklan 2 kohdassa säädettyihin velvoitteisiin?

Jos ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen annettujen vastausten perusteella vastapuolen on tässä tapauksessa sovellettava direktiivin 2003/4/EY 4 artiklaa, seuraako kyseisen artiklan säännöksestä, jonka mukaan tiedon ilmaisemisella saavutettua yleistä etua on verrattava tiedon epäämisellä saavutettuun erityiseen etuun, että vertaaminen on suoritettava soveltamisen tasolla vai voidaanko mainittuja etuja verrata keskenään kansallisessa lainsäädännössä?

(1) Ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta 28.1.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL L 41, s. 26).

(2) Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15.7.1991 annettu neuvoston direktiivi (EYVL L 230, s. 1).

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/26

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Court of Session (Skotlanti), Edinburgh (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 14.7.2009 — Macdonald Resorts Limited v. The Commissioners for Her Majesty’s Revenue & Customs

(Asia C-270/09)

2009/C 267/48

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Court of Session (Skotlanti), Edinburgh

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Macdonald Resorts Limited

Vastaaja: The Commissioners for Her Majesty’s Revenue & Customs

Ennakkoratkaisukysymykset

Kun MRL tekee klubin ohjesäännön määräysten ja klubiin liittyvien sopimusten mukaisesti sellaisia sopimusperusteisten oikeuksien (Points Rights -oikeudet) suorituksia, jotka oikeuttavat ostajan saamaan pisteitä, joilla voidaan vuosittain lunastaa mahdollisuus majoittua MRL:n lomakylissä sijaitseviin aikaosuusasuntoihin ja käyttää näitä asuntoja, onko tätä suoritusta pidettävä:

a)	kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan B kohdan b alakohdassa (nykyisin direktiivin 2006/112 (1) 135 artiklan 1 kohdan l alakohdassa) tarkoitettuna kiinteän omaisuuden vuokrauksena vai

b)	klubin jäsenyyteen liittyvänä suorituksena vai

c)	jonakin muuna suorituksena?

Vaikuttaako kysymykseen 1 annettavaan vastaukseen se, että:

a)	joissakin tapauksissa sopimusperusteinen oikeus hankitaan sitä vastaan, että asiakas luovuttaa hänellä ennestään olevan majoittautumisoikeuden, joka oikeuttaa hänet aikaosuusmajoitukseen tietyssä paikassa yhden tai useamman kiinteän viikon ajan, MRL:lle;

asiakas voi minä vuonna tahansa päättää olla lunastamatta jokaisen majoittautumisoikeutensa osalta kokonaan tai osittain senvuotisia pisteitään ja voi sitä vastoin päättää kartuttaa seuraavan vuoden pisteitään tai voi kartuttaa järjestelmän kunkinvuotisista sopimusehdoista riippuen kyseisen vuoden pisteitään ”lainaamalla” seuraavan vuoden pisteistään;

c)	loma-asuntojen renkaaseen kuuluvat kiinteistöt voivat muuttua sinä aikana, joka jää Points Rights -oikeuksien ostamishetken ja sen hetken väliin, jolloin pisteet lunastetaan loma-asuntoon majoittautumisoikeuden käyttämiseksi;

d)	palvelun suorittaja voi muuttaa pistemäärää, johon asiakkaalla on kunakin vuonna oikeus, järjestelmään kuuluvien sopimusehtojen puitteissa;

e)	valittaja voi ryhtyä ajoittain järjestelyihin, joiden avulla henkilöt, joilla on Points Rights -oikeuksia, voivat osallistua ulkopuoliseen aikaosuuksien vaihto-ohjelmaan;

f)	valittaja voi ryhtyä ajoittain järjestelyihin niiden henkilöiden puolesta, joilla on Points Rights -oikeuksia, heidän pisteidensä vaihtamiseksi majoitukseen valittajan hallinnoimissa hotelleissa tai muihin valittajan tarjoamiin etuihin?

Kun verovelvollinen henkilö tekee edellä kysymyksissä 1 ja 2 kuvattuja palvelusuorituksia,

a)	”liittyvätkö nämä palvelut” kuudennen arvonlisäverodirektiivin 9 artiklan 2 kohdan a alakohdassa (nykyisin direktiivin 2006/112 45 artikla) tarkoitettuun ”kiinteään omaisuuteen”;

jos kysymykseen 3 a vastataan myöntävästi: siinä tilanteessa, että klubin jäsenet voivat käyttää sopimukseen perustuvaa oikeuttaan aikaosuusmajoitukseen useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, eikä suoritushetkellä ole tiedossa, mitä majoitusta he aikovat käyttää, kuinka suorituspaikka on määritettävä?

(1) Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1).

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/27

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rechtbank Haarlem (Alankomaat) on esittänyt 16.7.2009 — Premis Medical BV v. Inspecteur van de Belastingdienst/Douane Rotterdam, kantoor Rotterdam Laan op Zuid

(Asia C-273/09)

2009/C 267/49

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Rechtbank Haarlem

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Premis Medical BV

Vastaaja: Inspecteur van de Belastingdienst/Douane Rotterdam, kantoor Rotterdam Laan op Zuid

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	Onko tiettyjen tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön 15.4.2004 annettu komission asetus (EY) N:o 729/2004 (1) (EUVL L 113, s. 5, oikaisu EUVL L 173, 7.5.2004, s. 9) pätevä siten, että oikaisuun sisältyvä liite on pätevä? Mikäli tähän kysymykseen vastataan myöntävästi:

2)	Onko 15.4.2004 annettu komission asetus (EY) N:o 729/2004 (EUVL L 113, s. 5, oikaisu EUVL L 173, 7.5.2004, s. 9) pätemätön, koska komissio on tässä asetuksessa rajoittanut nimikkeen 9021 soveltamisalaa? Mikäli asetus on pätevä:

3)	Onko 15.4.2004 annettu komission asetus (EY) N:o 729/2004 (EUVL L 113, s. 5, oikaisu EUVL L 173, 7.5.2004, s. 9) pätemätön, koska komissio on luokitellut rollaattorin virheellisesti yhdistettyyn nimikkeistöön?

(1) Tiettyjen tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön 15.4.2004 annettu komission asetus (EY) N:o 729/2004 (EUVL L 113, s. 5).

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/28

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberlandesgericht München (Saksa) on esittänyt 20.7.2009 — Privater Rettungsdienst und Krankentransport Stadler v. Zweckverband für Rettungsdienst und Feuerwehralarmierung Passau — Muut osapuolet: Malteser Hilfsdienst e.V. ja Bayerisches Rotes Kreuz

(Asia C-274/09)

2009/C 267/50

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberlandesgericht München

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Privater Rettungsdienst und Krankentransport Stadler

Vastaaja: Zweckverband für Rettungsdienst und Feuerwehralarmierung Passau

Muut osapuolet: Malteser Hilfsdienst e.V. ja Bayerisches Rotes Kreuz

Ennakkoratkaisukysymykset

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle esitetään julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY (1) (jäljempänä direktiivi) tulkinnasta EY 234 artiklan 1 kohdan nojalla seuraavat kysymykset:

Onko palvelujen (tässä tapauksessa pelastuspalvelujen) suorittamisesta tehtyä sopimusta, jonka mukaan hankintaviranomainen ei suorita maksua välittömästi sopimuksen saajalle, vaan

a)	käyttömaksu suoritettavista palveluista vahvistetaan sopimuksen saajan ja kolmannen osapuolen, joka on myös hankintaviranomainen (tässä tapauksessa sosiaalivakuutuslaitos), välisten neuvottelujen perusteella, ja

b)	mikäli yksimielisyyteen ei päästä, päätöksen tekee tätä varten nimitettävä välimieselin, jonka päätöksiä kansalliset tuomioistuimet valvovat, ja

c)	maksusta eivät vastaa välittömästi käyttäjät vaan keskuslaskutusyksikkö, jonka palveluita sopimuksen saajan on lain mukaan käytettävä ja joka maksaa säännöllisesti ennakkomaksut sopimuksen saajalle,

pelkästään tällä perusteella pidettävä direktiivin 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuna palveluja koskevana käyttöoikeussopimuksena — eikä direktiivin 1 artiklan 2 kohdan a ja d alakohdassa tarkoitettuna julkisia palveluhankintoja koskevana sopimuksena?

Mikäli ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava kieltävästi, onko kyseessä palveluja koskeva käyttöoikeussopimus silloin, jos julkiseen palveluun liittyvä liiketoiminnallinen riski on vähäinen, koska

lain mukaan palvelujen käyttömaksujen on perustuttava liiketaloudellisten periaatteiden mukaan kilpailukykyisiin kustannuksiin, jotka vastaavat sääntöjenmukaisesta palvelujen suorittamisesta, taloudellisesta ja säästäväisestä liikkeenjohdosta sekä tehokkaasta organisaatiosta koituvia kustannuksia, ja

b)	käyttömaksut peritään maksukykyisiltä sosiaalivakuutuslaitoksilta ja

c)	sopimuksen saajalle on varmistettu tietynlainen yksinoikeus palvelun hyödyntämiseen sopimuksessa vahvistetulla alueella,

mutta sopimuksen saaja ottaa tämän vähäisen riskin kokonaan itselleen?

(1) EUVL L 134, s. 114.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/28

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad van State (Belgia) on esittänyt 21.7.2009 — Brussels Hoofdstedelijk Gewest ym. v. Vlaamse Gewest, muu osapuoli: Brussels International Airport Company NV, josta on tullut The Brussels Airport Company NV

(Asia C-275/09)

2009/C 267/51

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Raad van State

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Brussels Hoofdstedelijk Gewest ym.

Vastapuoli: Vlaamse Gewest

Muu osapuoli: Brussels International Airport Company NV, josta on tullut The Brussels Airport Company NV

Ennakkoratkaisukysymykset

Kun vaaditaan erilliset luvat yhtäältä sellaisen lentokentän, jonka nousu- ja laskukiitorata on vähintään 2 100 metriä pitkä, infrastruktuuria koskevia töitä varten ja toisaalta kyseisen lentokentän toiminnan harjoittamista varten, ja viimeksi mainittu lupa, ympäristölupa, myönnetään ainoastaan rajoitetuksi ajaksi, onko tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY (1), sellaisena kuin se on muutettuna 3.3.1997 annetulla neuvoston direktiivillä 97/11/EY, liitteessä I olevan 7 kohdan a alakohdassa mainittu käsite ”rakentaminen” käsitettävä siten, että ympäristövaikutusten arviointiselvitys on laadittava sekä infrastruktuuria koskevien töiden suorittamiseksi että myös lentokentän toiminnan harjoittamista varten?

Onko ympäristövaikutusten arviointivelvollisuus voimassa myös silloin, kun kyseessä on lentokentän ympäristöluvan uusiminen tapauksessa, jossa luvan uusimiseen ei liity minkäänlaista toiminnan muutosta tai laajennusta, samoin kuin siinä tapauksessa, jossa tavoitteena tosiaan on tällainen muutos tai laajennus?

Onko lentokentän ympäristöluvan uusimiseksi vaadittavan ympäristövaikutusten arvioinnin kannalta merkityksellistä, onko ympäristövaikutusten arviointiselvitys laadittu jo aiemmin edellisen toimiluvan yhteydessä ja oliko lentokenttä käytössä sinä ajankohtana, jolloin yhteisön tai jäsenvaltion lainsäädännössä otettiin käyttöön ympäristövaikutusten arviointi?

(1) EYVL L 175, s. 40.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/29

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka High Court of Justice (Chancery Division) (England and Wales) on esittänyt 20.7.2009 — T-Mobile (UK) Ltd v. The Commissioners for Her Majesty’s Revenue & Customs

(Asia C-276/09)

2009/C 267/52

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

High Court of Justice (Chancery Division) (England and Wales)

Pääasian asianosaiset

Valittaja: T-Mobile (UK) Ltd

Vastapuoli: The Commissioners for Her Majesty’s Revenue & Customs

Ennakkoratkaisukysymykset

Mitkä ovat arvonlisäverosta vapautetun palvelun, jolla ”siirretään varoja ja aiheutetaan oikeudellisia ja taloudellisia muutoksia”, tyypilliset piirteet?

Erityisesti kysytään seuraavaa:

a)	Sovelletaanko vapautusta palveluihin, joita minkään rahoituslaitoksen, joka i) veloittaa yhtä tiliä, ii) tekee vastaavan hyvityksen toiselle tilille tai iii) suorittaa tehtävien i) ja ii) välillä tapahtuvan tehtävän, ei muuten tarvitsisi suorittaa?

b)	Sovelletaanko vapautusta palveluihin, joihin ei sisälly yhden tilin veloitusta ja toisen tilin vastaavaa hyvitystä koskevien tehtävien suorittamista mutta joiden voidaan, jos seurauksena on varojen siirto, katsoa olleen tämän siirron syy?

Sovelletaanko kuudennen direktiivin (1) 13 artiklan B kohdan d alakohdan 3 alakohdassa ”liiketoimille, jotka koskevat maksuja [tai] tilisiirtoja”, myönnettyä vapautusta verovelvollisen nyt esillä olevassa tapauksessa suorittamien kaltaisiin luotto- ja pankkikorttimaksujen vastaanotto- ja käsittelypalveluihin? Erityisesti tiedustellaan, kuuluvatko nämä palvelut 13 artiklan B kohdan d alakohdan 3 alakohdan soveltamisalaan sellaisessa tapauksessa, jossa selvitystiedostojen lähettäminen päivän päätteeksi verovelvollisen toimesta johtaa automaattisesti asiakkaan tilin veloittamiseen ja verovelvollisen tilin hyvittämiseen?

3)	Riippuuko kysymykseen 2 annettava vastaus siitä, saako verovelvollinen edelleenlähetykseen tarvittavat valtuutuskoodit itse vai saako se ne tapahtumia vastaanottavan pankkinsa toimipaikan välityksellä?

Sovelletaanko kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 1 alakohdassa ”luottojen välitykselle” myönnettyä vapautusta verovelvollisen nyt esillä olevassa tapauksessa tarjoamien kaltaisiin palveluihin, jotka liittyvät luottokorttimaksuihin ja joiden seurauksena asiakkaan luottotilille kirjataan lisää velkaa?

Sovelletaanko ”liiketoimille, jotka koskevat maksuja [tai] tilisiirtoja”, myönnettyä vapautusta verovelvollisen nyt esillä olevassa tapauksessa Post Officen ja Pay Pointin välityksellä tarjoamien palvelujen kaltaisiin, ulkopuolisia edustajia käyttäen suoritettujen maksujen vastaanotto- ja käsittelypalveluihin?

6)	Sovelletaanko ”liiketoimille, jotka koskevat maksuja [tai] tilisiirtoja”, myönnettyä vapautusta sellaisia maksuja, jotka suoritetaan verovelvolliselle tai tämän edustajalle lähetettävällä sekillä ja jotka verovelvollisen ja sen pankin on käsiteltävä, koskeviin vastaanotto- ja käsittelypalveluihin?

Sovelletaanko ”liiketoimille, jotka koskevat maksuja [tai] tilisiirtoja”, myönnettyä vapautusta verovelvollisen nyt esillä olevassa tapauksessa tarjoamien kaltaisiin vastaanotto- ja käsittelypalveluihin, joiden seurauksena pankissa suoritetut käteismaksut hyvitetään pankkijärjestelmän kautta verovelvollisen pankkitilille?

Mitä erityisiä tekijöitä on otettava huomioon arvioitaessa, voidaanko maksua (kuten nyt esillä olevan kaltaista käsittelymaksua), jota verovelvollinen perii asiakkaaltaan tietyn maksutavan käyttämisestä tämän verovelvolliselle suorittamissa maksuissa ja joka on erikseen määritelty sopimusasiakirjassa ja eritelty asiakkaalle lähetetyissä laskuissa, pitää arvonlisäverotuksessa erillisenä palvelusuorituksena?

(1) Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annettu kuudes neuvoston direktiivi 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1).

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/30

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Court of Session (Skotlanti), Edinburgh (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 21.7.2009 — The Commissioners for Her Majesty’s Revenue & Customs v. RBS Deutschland Holdings GmbH

(Asia C-277/09)

2009/C 267/53

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Court of Session (Skotlanti), Edinburgh

Pääasian asianosaiset

Kantaja: The Commissioners for Her Majesty’s Revenue & Customs

Vastaaja: RBS Deutschland Holdings GmbH

Ennakkoratkaisukysymykset

Nyt esillä olevan asian kaltaisissa olosuhteissa, joissa:

a)	Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneen pankin saksalainen tytäryhtiö on hankkinut ajoneuvoja Yhdistyneestä kuningaskunnasta vuokratakseen ne Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimivalle yhtiölle, joka ei ole siihen etuyhteydessä, ja on maksanut tästä hankinnasta arvonlisäveron;

Yhdistyneen kuningaskunnan asiaa koskevan lainsäädännön mukaan toimia, jotka koostuivat ajoneuvojen vuokrauksesta, pidettiin Saksassa tehtyinä palvelujen suorituksina, joista ei näin ollen kannettu arvonlisäveroa Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Saksan lainsäädännön mukaan näitä toimia pidettiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa tehtyinä tavaroiden luovutuksina, joista ei näin ollen kannettu arvonlisäveroa Saksassa. Tämän seuraus oli, että näistä toimista ei kannettu myynnistä suoritettavaa arvonlisäveroa kummassakaan jäsenvaltiossa;

c)	Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautunut pankki valitsi saksalaisen tytäryhtiönsä vuokralleantajaksi ja määritteli leasingjärjestelyjen keston siten, että se saa veroedun sitä kautta, ettei vuokrista kanneta lainkaan arvonlisäveroa;

Onko kuudennen direktiivin (1) 17 artiklan 3 kohdan a alakohtaa (nykyään arvonlisäverodirektiivin 169 artiklan a alakohta) tulkittava siten, että Yhdistyneen kuningaskunnan veroviranomaiset voivat sen nojalla evätä saksalaiselta tytäryhtiöltä oikeuden vähentää sen Yhdistyneessä kuningaskunnassa ajoneuvojen hankinnasta maksaman arvonlisäveron?

2)	Edellyttääkö vastauksen antaminen ensimmäiseen kysymyksen sitä, että kansallisen tuomioistuimen on laajennettava tarkasteluaan sen huomioon ottamiseen, onko oikeuksien väärinkäytön kieltävää periaatetta mahdollista soveltaa?

Mikäli toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko ajoneuvojen hankintaan sisältyvän veron vähentäminen ristiriidassa kuudennen direktiivin tätä koskevien säännösten tarkoituksen kanssa ja täyttääkö se siten oikeuden väärinkäytölle asetetun ensimmäisen edellytyksen, sellaisena kuin se on esitetty asiassa C-255/02, Halifax plc ym. vastaan Commissioners of Customs & Excise, annetun tuomion 74 kohdassa, kun otetaan huomioon muun muassa verotuksen neutraalisuuden periaate?

Edelleen, mikäli toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, olisiko tuomioistuimen katsottava, että liiketoimien olennaisena tarkoituksena on veroedun saaminen siten, että edellä mainitun yhteisöjen tuomioistuimen antaman tuomion 75 kohdassa esitetty oikeuden väärinkäytölle asetettu toinen edellytys täyttyy, jos tavanomaisten kaupallisten edellytysten mukaisesti toimivien osapuolten välisen liiketoimen yhteydessä on sekä valittu saksalainen tytäryhtiö vuokraamaan ajoneuvot Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimivalle asiakkaalle että määritelty vuokrausehdot sitä silmällä pitäen, että saadaan veroetu sitä kautta, ettei vuokrista kanneta arvonlisäveroa?

(1) Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste, 17.5.1977 annettu kuudes neuvoston direktiivi 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1).

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/31

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hof van Cassatie van België on esittänyt 29.7.2009 — Vlaamse Gemeenschap v. M. Baesen

(Asia C-296/09)

2009/C 267/57

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hof van Cassatie van België

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Vlaamse Gemeenschap

Vastaaja: M. Baesen

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	Onko asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (1) 13 artiklan 2 kohdan d alakohdan käsitettä ”virkamiehet ja sellaisina pidettävät henkilöt” tulkittava sen kansallisen sosiaaliturvajärjestelmän perusteella, jota henkilöön sovelletaan?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko henkilöä, joka on työsopimuksen perusteella julkiseen sektoriin kuuluvan työnantajan palveluksessa ja johon kansallisen sosiaaliturvajärjestelmän perusteella sovelletaan työntekijöitä koskevaa yleistä sosiaaliturvajärjestelmää joidenkin asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen alojen osalta, mutta johon sovelletaan joidenkin toisten 4 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen sosiaaliturvan alojen osalta virkamiehiä koskevia erityissääntöjä, pidettävä asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettuna virkamiehenä tai sellaisena pidettävänä henkilönä?

(1) Sosiaaliturvajärjestelmän soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annettu neuvoston asetus (EYVL L 149, s. 2).

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/32

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Fővárosi Bíróság Gazdasági Kollégiuma (Unkarin tasavalta) on esittänyt 29.7.2009 — RANI Slovakia s.r.o. v. ankook Tire Magyarország Kft.

(Asia C-298/09)

2009/C 267/58

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Fővárosi Bíróság Gazdasági Kollégiuma

Pääasian asianosaiset

Kantaja: RANI Slovakia s.r.o.

Vastaaja: Hankook Tire Magyarország Kft.

Ennakkoratkaisukysymykset

Kun otetaan huomioon Rooman sopimuksen 3 artiklan c alakohta ja 59 artikla, voidaanko palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY (1) 19. perustelukappaletta tulkita siten, että tilapäistyövoimaa välittävien yritysten toimintaa koskevassa jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä voidaan säätää vapaasti työnantajalle (yritykselle) asetettavista edellytyksistä tällaisen toiminnan harjoittamiseksi kysymyksessä olevan jäsenvaltion alueella ja tässä suhteessa tunnustaa ainoastaan sellaiset tilapäistyövoimaa välittävät yritykset, joilla on kotipaikka tällä alueella?

Voidaanko Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY 1 artiklan 4 kohtaa tulkita siten, että kysymyksessä olevaan jäsenvaltioon sijoittautuneet yritykset voivat saada toiminnan harjoittamista varten myönnettävän luvan osalta suotuisamman kohtelun kuin toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneet yritykset?

Voidaanko Rooman sopimuksen 59, 62 ja 63 artiklaa tulkita yhdessä siten, että Euroopan unioniin liityttäessä voimassa olleet rajoitukset voidaan pitää voimassa ilman, että niitä pidetään yhteisön oikeuden vastaisina, kunnes neuvosto hyväksyy ohjelman, jossa vahvistetaan tämänkaltaisten palvelujen vapauttamisen edellytykset, tai direktiivit, joissa edellytetään kyseisen ohjelman täytäntöönpanoa?

Mikäli edellä mainittuihin kysymyksiin vastataan kieltävästi, voidaanko jonkin yleisen edun perusteella oikeuttaa rajoitus, jonka mukaan tilapäistyövoimaa välittävien yritysten toimintaa voivat harjoittaa ainoastaan yritykset, joilla on kotipaikka ja jotka on rekisteröity kysymyksessä olevassa jäsenvaltiossa, ja voidaanko kyseisen rajoituksen siten katsoa olevan yhteensopiva Rooman sopimuksen 59 ja 65 artiklan kanssa?

(1) EYVL L 18., s. 1.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/32

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Nejvyšší správní soud (Tšekin tasavalta) on esittänyt 30.7.2009 — DAR Duale Abfallwirtschaft und Verwertung Ruhrgebiet GmbH v. Ministerstvo životního prostředí

(Asia C-299/09)

2009/C 267/59

Oikeudenkäyntikieli: tšekki

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Nejvyšší správní soud

Pääasian asianosaiset

Kantaja: DAR Duale Abfallwirtschaft und Verwertung Ruhrgebiet GmbH

Vastaaja: Ministerstvo životního prostředí

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko Euroopan yhteisössä, Euroopan yhteisöön ja Euroopan yhteisöstä tapahtuvien jätteiden siirtojen valvonnasta ja tarkastamisesta 1.2.1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 259/93 (1) 2 artiklan i ja k alakohtaa yhdessä jätteistä 15.7.1975 annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY (2) 1 artiklan e ja f alakohdan ja kyseisen direktiivin liitteessä II A olevan D 10 kohdan ja liitteessä II B olevan R 1 kohdan kanssa tulkittava siten, että yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-458/00, komissio vastaan Luxemburg, 13.2.2003 antamassaan tuomiossa (Kok., s. I-1553) määrittelemä ensimmäinen kriteeri sille, että jätteiden polttamista voidaan pitää jätteiden hyödyntämisenä energian tuottamiseksi kyseisen direktiivin liitteessä II B olevassa R 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla (toimen pääasiallisena tarkoituksena täytyy olla se, että jätteillä voi olla hyödyllinen tehtävä eli energian tuottaminen), voi täyttyä myös tapauksessa, jossa ei ole kysymys yhdestäkään yhteisöjen tuomioistuimen kyseisessä tuomiossa mainitsemista jätteen hyödyntämisen osoittavista olosuhteista, eli laitoksen, jossa jätteet on tarkoitus polttaa, toiminnanharjoittaja ei suorita toimesta maksua jätteiden toimittajalle eikä laitoksella ole teknisiä valmiuksia harjoittaa toimintaansa käyttämällä primaarienergianlähteitä, mikäli jätteitä ei ole saatavilla?

Mikäli kysymykseen vastataan myöntävästi, millä edellytyksillä toimea voidaan tällaisessa tapauksessa pitää jätteiden hyödyntämisenä?

Voidaanko jätteiden käsittelytoimesta suoritettavaa maksua koskeva seikka jättää kokonaan huomiotta, vai onko käsittelytoimen pitämiseksi jätteiden hyödyntämisenä ainakin tarpeen, että laitoksen toiminnanharjoittajan tulot, jotka muodostuvat tietyn jätemäärän polttamisesta saadun lämpö- tai sähköenergian myynnistä, ylittävät laitoksen toiminnanharjoittajan tulot, jotka muodostuvat jätteiden vastaanottamisesta suoritettavasta maksusta?

Voidaanko jätteiden vastaanottajan laitoksen luonnetta tarkasteltaessa riittävänä osoituksena jätteen hyödyntämistoimesta pitää sitä, että laitoksen toimilupapäätöksessä se on virallisesti luokiteltu laitokseksi, jossa jätteet hyödynnetään energian tuottamiseksi, ja että laitoksen toiminnanharjoittaja on tekemässään sopimuksessa sitoutunut toimittamaan verkkoon tietyn määrän lämpöenergiaa ja joutuisi maksamaan sopimussakon tämän velvoitteen laiminlyödessään, vai onko vähimmäisedellytyksenä toimen luokittelulle jätteiden hyödyntämiseksi, että laitoksen toiminnanharjoittaja kykenee lailliselta, tekniseltä ja taloudelliselta kannalta harjoittamaan laitoksen toimintaa ainakin väliaikaisesti muita polttoaineita kuin jätteitä käyttämällä?

(1) EYVL L 30, s. 1.

(2) EYVL L 194, s. 39.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/34

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad van State (Alankomaat) on esittänyt 3.8.2009 — Vicoplus SC PUH, muu osapuoli: Minister van Sociale Zaken en Werkgelegenheid

(Asia C-307/09)

2009/C 267/62

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Raad van State

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Vicoplus SC PUH

Muu osapuoli: Minister van Sociale Zaken en Werkgelegenheid

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko Euroopan yhteisön perustamissopimuksen EY 49 artiklaa ja EY 50 artiklaa tulkittava siten, että ne estävät ulkomaalaisten työntekoa koskevan lain (Wet arbeid vreemdelingen) 2 §:ssä, luettuna yhdessä tämän lain täytäntöönpanopäätöksen 1e §:n 1 momentin johdantolauseen ja c alakohdan kanssa, säädetyn kansallisen järjestelmän toimeenpanon, kun tämän järjestelmän perusteella edellytetään työlupaa direktiivin 96/71/EY (1) 1 artiklan 3 kohdan johdantolauseessa ja c alakohdassa tarkoitetuilta lähetetyiltä työntekijöiltä?

2)	Millä perusteilla on määriteltävä, onko kyseessä direktiivin 96/71/EY 1 artiklan 3 kohdan johdantolauseessa ja c alakohdassa tarkoitettu työntekijöiden lähettäminen?

(1) Palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16.12.1996 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EYVL 1997, L 18, s. 1).

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/34

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad van State (Alankomaat) on esittänyt 3.8.2009 — B.A.M. Vermeer Contracting sp. zoo, muu osapuoli: Minister van Sociale Zaken en Werkgelegenheid

(Asia C-308/09)

2009/C 267/63

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Raad van State

Pääasian asianosaiset

Kantaja: B.A.M. Vermeer Contractiong sp. zoo

Muu osapuoli: Minister van Sociale Zaken en Werkgelegenheid

Ennakkoratkaisukysymykset

2)	Millä perusteilla on määriteltävä, onko kyseessä direktiivin 96/71/EY 1 artiklan 3 kohdan johdantolauseessa ja c alakohdassa tarkoitettu työntekijöiden lähettäminen?

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/34

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad van State (Alankomaat) on esittänyt 3.8.2009 — Olbek Industrial Services sp. Zoo, muu osapuoli Minister van Sociale Zaken en Werkgelegenheid

(Asia C-309/09)

2009/C 267/64

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Raad van State

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Olbek Industrial Services sp. zoo

Muu osapuoli: Minister van Sociale Zaken en Werkgelegenheid

Ennakkoratkaisukysymykset

2)	Millä perusteilla on määriteltävä, onko kyseessä direktiivin 96/71/EY 1 artiklan 3 kohdan johdantolauseessa ja c alakohdassa tarkoitettu työntekijöiden lähettäminen?

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/35

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberster Gerichtshof (Itävalta) on esittänyt 7.8.2009 — Stadt Graz v. Strabag AG, Teerag-Asdag AG ja Bauunternehmung Granit GesmbH

(Asia C-314/09)

2009/C 267/65

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberster Gerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Stadt Graz

Vastaajat: Strabag AG, Teerag-Asdag AG ja Bauunternehmung Granit GesmbH

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21.12.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/665/ETY (1) 1 artiklan 1 kohdan ja 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan tai tämän direktiivin jonkun muun säännöksen kanssa ristiriidassa sellainen kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan hankintaviranomaisen julkisia hankintoja koskevan yhteisön oikeuden rikkomiseen perustuvien vahingonkorvausvaatimusten edellytyksenä on tuottamus, myös silloin, kun tätä lainsäädäntöä sovelletaan niin, että lähtökohtaisesti olettamana on hankintaviranomaisen elimen tuottamus, josta hankintaviranomainen vastaa eikä se voi vedota yksilöllisen kyvykkyytensä puuttumiseen eikä siten tältä osin puuttuvaan subjektiiviseen moitittavuuteen?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi:

Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

(1) EYVL L 395, s. 33.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/35

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 10.8.2009 — MSD Sharp & Dohme GmbH v. Merckle GmbH

(Asia C-316/09)

2009/C 267/66

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: MSD Sharp & Dohme GmbH

Vastaaja: Merckle GmbH

Ennakkoratkaisukysymys

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle esitetään ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6.11.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY (1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 11.3.2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/29/EY (2), tulkinnasta seuraava ennakkoratkaisukysymys:

Käsittääkö ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annetun direktiivin 2001/83/EY 88 artiklan 1 kohdan a alakohta lääkemääräystä edellyttävien lääkkeiden väestölle suunnatun mainonnan myös, jos mainonta sisältää ainoastaan tietoja, jotka on toimitettu lupaviranomaiselle lupamenettelyn yhteydessä ja jotka ovat jokaisen, joka hankkii valmisteen, saatavilla joka tapauksessa, ja jos tietoja ei esitetä sille, jota asia koskee, pyytämättä, vaan ne ovat internetissä vain sellaisten henkilöiden saatavilla, jotka itse näkevät vaivaa tietojen saamiseksi?

(1) EYVL L 311, s. 67.

(2) EUVL L 81, s. 51.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/36

Valitus, jonka ArchiMEDES on tehnyt 10.8.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (viides jaosto) yhdistetyissä asioissa T-396/05 ja T-397/05, ArchiMEDES v. komissio, 10.6.2009 antamasta tuomiosta

(Asia C-317/09 P)

2009/C 267/67

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Architecture, Microclimat, Énergies Douces Europe et Sud sarl (ArchiMEDES) (edustaja: asianajaja P.-P. Van Gehuchten)

Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

ArchiMEDES vaatii Euroopan yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-396/05 ja T-397/05, ArchiMEDES v. komissio, 10.6.2009 antaman tuomion ja hyväksymään valittajan kannekirjelmässään esittämät vaatimukset, jotka koskivat sitä, että

—	komission 5.10.2005 päivättyyn kirjeeseen sisältynyt päätös, joka annettiin valittajalle tiedoksi 10.10.2005 ja jolla kuitattiin kantajan ja komission keskinäiset saatavat, on kumottava

—	komission 30.8.2005 päivättyihin kirjeisiin sisältynyt takaisinperintäpäätös sekä 23.8.2005 päivätty veloituslasku nro 3240705638, jotka annettiin valittajalle tiedoksi 2.9.2005, on kumottava

—	komission 30.8.2005 tekemä päätös sopimuksen purkamisesta on kumottava

—	komissio on velvoitettava maksamaan 125 906 euron suuruinen summa laillisine viivästyskorkoineen 12.2.2002 alkaen

—	toissijaisesti komissio on velvoitettava maksamaan 103 551,90 euron suuruinen summa laillisine viivästyskorkoineen 12.2.2002 alkaen

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

ArchiMEDES vetoaa valituksensa tueksi neljään valitusperusteeseen.

Ensimmäisellä valitusperusteellaan, joka liittyy vaatimukseen komission 5.10.2005 päivättyyn kirjeeseen sisältyneen saatavien kuittauspäätöksen kumoamisesta, valittaja väittää, että EY 230 artiklaa sekä Ranskan siviililain (Code civil) 1291 §:ää on rikottu ja että valituksenalainen tuomio on perusteltu virheellisesti tai puutteellisesti. Valittajan mukaan kuittauspäätös on nimittäin EY 230 artiklassa tarkoitettu kannekelpoinen toimi, ja komission pääasiassa tekemässä päätöksessä on jätetty huomioimatta Ranskan siviililain 1291 §:ssä tarkoitetut ArchiMEDESin ja komission väliseen sopimukseen sovellettavat edellytykset, joista ilmenee, että jos saatava kiistetään, se katsotaan vahvistetuksi vasta, kun velallinen velvoitetaan tuomioistuimen antaman tuomion nojalla maksamaan kyseinen velka velkojalle. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valittajan mukaan jättänyt huomioimatta edellä mainitut säännökset katsoessaan, ettei valittajalla enää ollut intressiä vaatia 5.10.2005 tehdyn päätöksen kumoamista, koska mainittu päätös on sääntöjenvastainen yksipuolinen toimi.

Toisella valitusperusteellaan valittaja väittää, että ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklaa ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklaa on rikottu ja että yleistä litis denuntiatio -periaatetta, puolustautumisoikeuksia ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on loukattu siltä osin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi ilman perusteluja valittajan vaatimuksen siitä, että muut sopimuspuolet kutsutaan oikeudenkäyntiin ja että tuomio ulotetaan koskemaan kaikkia sopimuspuolia. Vaatimuksen hylkääminen tarkoittaa valittajan mukaan sitä, että tähän sopimukseen liittyviä komission lukuisia sopimuskumppaneita ei käytännössä kohdella yhdenvertaisesti, koska komissio voi tarvittaessa nostaa kanteen kaikkia sopimuskumppaneita vastaan, kun taas tällaista mahdollisuutta ei ole tilanteessa, jossa yksi sopimuskumppaneista nostaa kanteen.

Kolmannella valitusperusteellaan, joka jakautuu kahteen osaan, valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut siviililain 1134 ja 1165 §:ää, loukannut asiakirjojen sisällön koskemattomuuden periaatetta ja rikkonut sopimuksen BU/209/95 1.1 ja 10 kohtaa sekä sanotun sopimuksen liitteen II 2.1, 2.2, 21.1 ja 21.4 kohtaa, ja tämän lisäksi valittaja väittää, että valituksenalaisen tuomion perustelut ovat puutteelliset tai virheelliset. Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut edellä mainittuja säännöksiä ja sopimuskohtia yhtäältä siksi, että se erotti toisistaan eri sopimuskumppaneiden oikeudet ja velvollisuudet, vaikka nämä ovat yhdessä ja yhteisvastuullisesti vastuussa sopimuksen BU/209/95 täytäntöönpanosta, ja toisaalta, koska se katsoi, että valittaja on sopimukseen nähden kolmas osapuoli siksi, että se on alihankkija, vaikka se on tosiasiallisesti sopimuspuoli.

Neljännellä valitusperusteellaan valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut siviililain 1134 ja 1184 §:ää, loukannut asiakirjojen sisällön koskemattomuuden periaatetta ja rikkonut sopimuksen BU/209/95 liitteen II 5 kohtaa sekä perustellut puutteellisesti tuomion, joka on valittajan mukaan ristiriitainen, koska se antoi komissiolle oikeuden purkaa yksipuolisesti 30.8.2005 sanotun sopimuksen, vaikka se samalla totesi, että komissio oli hiljaisesti hyväksynyt loppuraportin yli kolme vuotta aikaisemmin.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/37

Valitus, jonka A2A SpA, aiemmin ASM Brescia SpA on tehnyt 11.8.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu kahdeksas jaosto) asiassa T-189/03, ASM Brescia SpA v. komissio, 11.6.2009 antamasta tuomiosta

(Asia C-318/09 P)

2009/C 267/68

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: A2A SpA, aiemmin ASM Brescia SpA (edustajat: asianajajat A. Santa Maria, A. Giardina, C. Croff, G. Pizzonia)

Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	asiassa T-189/03 annettu tuomio on kumottava yhteisön oikeuden rikkomisen ja erityisesti EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan rikkomisen sekä perustelujen puuttumisen vuoksi siltä osin kuin siinä luokitellaan kolmivuotinen vapautus yhteisöverosta valtiontueksi;

—	tuomio on kumottava yhteisön oikeuden virheellisen ja ristiriitaisen soveltamisen vuoksi, siltä osin kuin siinä ei luokitella kolmivuotista vapautusta yhteisöverosta olemassa olevaksi tueksi;

—	tuomio on kumottava yhteisön oikeuden rikkomisen vuoksi siltä osin kuin siinä todetaan, että komission päätöksessä määrätty takaisinperimismääräys on laillinen, ja tämän seurauksena,

—

päätös (1) on kumottava siltä osin kuin siinä todetaan, että sellaisille julkisia paikallispalveluja tarjoaville yrityksille, joiden osake-enemmistö on julkisessa omistuksessa, varattu ja verotuksen jatkuvuutta koskeva siirtymäkauden järjestelmä on valtiontuki ja julistetaan se yhteismarkkinoille soveltumattomaksi (päätöksen 2 artikla) ja/tai siltä osin kuin siinä määrätään, että Italian on perittävä kyseiset tuet takaisin tuensaajilta (päätöksen 3 artikla);

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäisellä perusteella A2A SpA väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut EY 87 artiklan 1 kohtaa ja laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa siltä osin kuin tuomiossa luokitellaan kolmivuotinen vapautus yhteisöverosta valtiontueksi. Valittaja väittää erityisesti, että komission päätöksessä ei ole osoitettu, että esillä olevassa asiassa täyttyisivät EY 87 artiklan 1 kohdassa määrätyt edellytykset eli kilpailun vääristyminen ja vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole tarkastanut asianmukaisesti edellytyksiä, joihin komissio on perustanut valtiontueksi luokittelemisen, vaikka sen olisi pitänyt tehdä näin ”täyttä” valvontaa koskevan yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännössä valossa.

Toisella perusteella valittaja väittää toissijaisesti, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut EY 88 artiklaa ja laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa, ja vaatii tässä yhteydessä, että tuomio on kumottava siltä osin kuin siinä luokitellaan kolmivuotinen vapautus yhteisöverosta ”uudeksi tueksi”. Valittaja väittää erityisesti, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tyytynyt toistamaan komission väitteet ja on todennut, että kunnallisten yhtiöiden, jotka on muutettu osakeyhtiöiksi, hyväksi toteutettujen kolmivuotista vapautusta koskevien toimenpiteiden ei voida katsoa olevan ”olemassa olevia tukia”. Päinvastaiseen tulokseen päädytään sitä vastoin, jos katsotaan, että kyseistä verovapautusjärjestelmää sovellettiin myös kunnallisiin yhtiöihin, jotka, kuten myös komissio on myöntänyt, muodostavat saman taloudellisen yksikön kuin lain nro 142/90 mukaiset yhtiöt.

Lopuksi A2A vaatii kolmannella perusteella toissijaisesti, että tuomio on kumottava yhteisön oikeuden ja siihen sisältyvien periaatteiden rikkomisen vuoksi siltä osin kuin siinä todetaan, että komission päätökseen sisältyvä takaisinperimismääräys on laillinen. Valittajan mukaan tuomio on kumottava, koska siinä katsotaan yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännön vastaisesti, että päätökseen sisältyvä yleisluontoinen määräys on laillinen ja todetaan, ettei kansallisilla viranomaisilla ole minkäänlaista harkintavaltaa.

(1) Valtiontuesta, joka koskee Italian myöntämiä verovapautuksia ja halpakorkoisia lainoja yleishyödyllisille laitoksille, joiden osake-enemmistö on julkisessa omistuksessa, 5.6.2002 tehty komission päätös 2003/193/EY (EUVL 2003, L 77, s. 21).

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/38

Valitus, jonka ACEA SpA on tehnyt 11.8.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu kahdeksas jaosto) asiassa T-297/02, ACEA SpA v. Euroopan yhteisöjen komissio, 11.6.2009 antamasta tuomiosta

(Asia C-319/09 P)

2009/C 267/69

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: ACEA SpA (edustajat: asianajajat L. Radicati di Brozolo, A. Giardina ja T. Ubaldi)

Muut osapuolet: Euroopan yhteisöjen komissio, ACSM Como SpA, AEM — Azienda Energetica Metropolitana Torino — SPA

Vaatimukset

—

asiassa T-297/02 annettu tuomio on kumottava siltä osin kuin siinä todetaan, ettei erilaisia kolmivuotista yhteisöverosta vapautusta koskevia soveltamistilanteita ole perusteellisesti tutkittu ja siltä osin kuin siinä vahvistetaan kolmivuotinen vapautus yleisellä ja abstraktilla tavalla valtiontueksi

—	tuomio on kumottava siltä osin kuin siinä ei hyväksytä kolmivuotista vapautusta yhteisöverosta asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1) 1 artiklan b alakohdan v alakohdassa tarkoitetuksi voimassa olevaksi tueksi

—	tuomio on kumottava siltä osin kuin siinä todetaan päätöksen (2) 3 artiklan mukainen takaisinperimismääräys lainmukaiseksi

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeusasteissa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa neljään valitusperusteeseen.

Ensimmäinen peruste koskee oikeudellista virhettä EY 88 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 659/1999 soveltamisessa sekä valituksenalaisen tuomion perustelujen puuttumista siltä osin kuin tuomiossa ei ole perusteellisesti tutkittu Italian lain nro 549/1995 3 §:n 70 momentin ja asetuksen (decreto legge) nro 331/1993 66 §:n 14 momentin mukaisen kolmivuotisen yhteisöverosta vapautuksen erilaisia soveltamistilanteita. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on siten tehnyt oikeudellisen virheen sekä rikkonut sille kuuluvaa perusteluvelvollisuutta, kun se ei ole asian erityisolosuhteiden ja komission käytettävissä olleiden tietojen perusteella vahvistanut tutkimukseen ja riidanalaiseen komission päätökseen sisältyvien päätelmien abstraktia ja epätäydellistä luonnetta ottaen huomioon ne eri tilanteet, joihin verovapautusta sovellettiin.

Toinen peruste koskee sitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on soveltanut virheellisesti EY 87 artiklan 1 kohtaa, sekä perustelujen puuttumista siltä osin kuin se on vahvistanut kolmivuotisen vapautuksen yhteisöverosta yleisellä ja abstraktilla tavalla valtiontueksi. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole etenkään asianmukaisesti tutkinut käsiteltävänä olevan tapauksen olosuhteita ja niitä perusteita, joilla komissio vahvisti kyseessä olevan toimenpiteen tueksi, kuten sen olisi täytynyt tehdä toimiakseen sille kuuluvaa täyttä valvontavaltaa noudattaen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on täten pysyttänyt komission päätöksen, vaikka EY 87 artiklan 1 kohdassa määrättyä kahta edellytystä eli kilpailun vääristymisen mahdollisuutta ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvaa haittaa ei ole ainakaan tiettyjen sektoreiden verovapautuksen osalta näytetty toteen.

Kolmas peruste koskee perustelujen puuttumista ja ristiriitaisuutta sekä oikeudellista virhettä EY 88 artiklan 1 kohdan sekä asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan v alakohdan tulkinnassa ja soveltamisessa, koska valituksenalaisessa tuomiossa vahvistettiin kolmivuotinen yhteisöverosta vapautus uudeksi tueksi. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on esillä olevassa asiassa siten jättänyt vahvistamatta, että kyseistä tukea ei ole luokiteltu asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan v alakohdassa tarkoitetuksi voimassa olevaksi tueksi, vaikka asiayhteyden ja asian olosuhteiden perusteella tuen luokittelu uudeksi tueksi etenkin tietyillä aloilla, joita kolmivuotinen yhteisöverosta vapautus koskee, ei ollut perusteltu.

Neljäs peruste koskee oikeudellista virhettä ja perustelujen puuttumista oikeudenkäynnin kohteena olevan päätöksen 3 artiklan mukaisen takaisinperimismääräyksen lainmukaisuuden osalta. Käsiteltävänä olevan tapauksen olosuhteet huomioon ottaen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on erehtynyt katsoessaan, että päätöksen päätösosaan sisältyvä takaisinperimismääräys on voinut olla soveltamisalaltaan mahdollisimman laaja ja täysin ehdoton, vaikka päätökseen sisältyvää verovapautusta on tarkasteltu vain abstraktisti, yleisesti ja epätäydellisesti.

(1) Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1).

(2) Valtiontuesta, joka koskee Italian myöntämiä verovapautuksia ja halpakorkoisia lainoja yleishyödyllisille laitoksille, joiden osake-enemmistö on julkisessa omistuksessa 5.6.2002 tehty komission päätös 2003/193/EY (EUVL 2003, L 77, s. 21).

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/39

Valitus, jonka A2A SpA, aiemmin ASM Brescia SpA on tehnyt 11.8.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu kahdeksas jaosto) asiassa T-301/02, AEM v. komissio, 11.6.2009 antamasta tuomiosta

(Asia C-320/09 P)

2009/C 267/70

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: A2A SpA, aiemmin ASM Brescia SpA (edustajat: asianajajat A. Giardina, A. Santa Maria, C. Croff ja G. Pizzonia)

Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	asiassa T-301/02 annettu tuomio on kumottava yhteisön oikeuden rikkomisen ja erityisesti EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan rikkomisen sekä perustelujen puuttumisen vuoksi siltä osin kuin siinä luokitellaan kolmivuotinen vapautus yhteisöverosta valtiontueksi;

—	tuomio on kumottava yhteisön oikeuden virheellisen ja ristiriitaisen soveltamisen vuoksi, siltä osin kuin siinä ei luokitella kolmivuotista vapautusta yhteisöverosta olemassa olevaksi tueksi;

—	tuomio on kumottava yhteisön oikeuden rikkomisen vuoksi siltä osin kuin siinä todetaan, että päätöksessä (1) määrätty takaisinperimismääräys on laillinen, ja tämän seurauksena,

—

päätös on kumottava siltä osin kuin siinä todetaan, että sellaisille julkisia paikallispalveluja tarjoaville yrityksille, joiden osake-enemmistö on julkisessa omistuksessa, varattu ja verotuksen jatkuvuutta koskeva siirtymäkauden järjestelmä on valtiontuki ja julistetaan se yhteismarkkinoille soveltumattomaksi (päätöksen 2 artikla) ja/tai siltä osin kuin siinä määrätään, että Italian on perittävä kyseiset tuet takaisin tuensaajilta (päätöksen 3 artikla);

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/40

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka High Court of Justice (England and Wales), Chancery Division on esittänyt 12.8.2009 — L’Oréal SA, Lancôme parfums et beauté & Cie SNC, Laboratoire Garnier & Cie ja L’Oréal (UK) Limited v. eBay International AG, eBay Europe SARL, eBay (UK) Limited, Stephan Potts, Tracy Ratchford, Marie Ormsby, James Clarke, Joanna Clarke, Glen Fox ja Rukhsana Bi

(Asia C-324/09)

2009/C 267/71

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

High Court of Justice (England and Wales), Chancery Division

Pääasian asianosaiset

Kantajat: L’Oréal SA, Lancôme parfums et beauté & Cie SNC, Laboratoire Garnier & Cie ja L’Oréal (UK) Limited

Vastaajat: eBay International AG, eBay Europe SARL, eBay (UK) Limited, Stephan Potts, Tracy Ratchford, Marie Ormsby, James Clarke, Joanna Clarke, Glen Fox ja Rukhsana Bi

Ennakkoratkaisukysymykset

Silloin kun hajuvesi- ja kosmetiikkanäytteitä (eli näytepakkauksia, joita käytetään tuotteiden esittelemiseen kuluttajille vähittäismyyntipaikoissa) ja näytepulloja (eli säiliöitä, joista voidaan ottaa pieniä annoksia annettaviksi kuluttajille ilmaisina näytteinä), joita ei ole tarkoitettu myytäviksi kuluttajille (ja joissa on usein merkintä ”ei myytäväksi” tai ”ei myytäväksi erikseen”) toimitetaan veloituksetta tavaramerkin haltijan hyväksymille jälleenmyyjille, ”saatetaanko” nämä tavarat ”markkinoille” jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21.12.1988 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 89/104/ETY (1) (jäljempänä tavaramerkkidirektiivi) 7 artiklan 1 kohdassa ja yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (2) (jäljempänä yhteisön tavaramerkkiasetus) 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla?

Jos hajuvesistä ja kosmeettisista valmisteista on poistettu pakkaukset (ja muut päällysteet) ilman tavaramerkin haltijan suostumusta, onko tämä tavaramerkin haltijalle ”perusteltu aihe” vastustaa pakkauksettomien tavaroiden laskemista uudelleen liikkeelle tavaramerkkidirektiivin 7 artiklan 2 kohdassa ja yhteisön tavaramerkkiasetuksen 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla?

Onko toiseen kysymykseen annettavan vastauksen kannalta merkitystä sillä, jos

pakkauksen (tai muiden päällysteiden) poistamisen seurauksena pakkauksettomissa tuotteissa ei ole kosmeettisia valmisteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 27.7.1976 annetun neuvoston direktiivin 76/768/ETY (3) (jäljempänä kosmeettisista valmisteista annettu direktiivi) 6 artiklan 1 kohdassa edellytettyjä tietoja eikä siinä etenkään mainita valmistusaineiden luetteloa eikä viimeistä käyttöajankohtaa?

b)	tällaisten tietojen puuttumisen vuoksi pakkauksettomien tuotteiden tarjoaminen myyntiin tai myyminen on sen yhteisön jäsenvaltion lainsäädännön mukaan rikos, jossa kolmannet osapuolet tarjoavat niitä myyntiin tai myyvät niitä?

Onko toiseen kysymykseen annettavan vastauksen kannalta merkitystä sillä, jos laskeminen uudelleen liikkeelle vahingoittaa tai todennäköisesti vahingoittaa tavaroiden tuotekuvaa ja siten tavaramerkin mainetta? Jos näin on, voidaanko tällaisen vaikutuksen olemassaolo olettaa vai edellytetäänkö, että tavaramerkin haltija näyttää sen toteen?

Jos elinkeinonharjoittaja, joka hallinnoi sähköistä markkinapaikkaa, ostaa hakuoperaattorilta oikeuden käyttää hakusanana merkkiä, joka on sama kuin rekisteröity tavaramerkki, jolloin merkki näkyy hakukoneen käyttäjälle sponsoroidussa linkissä sähköisen markkinapaikan operaattorin verkkosivuille, merkitseekö merkin näkyminen sponsoroidussa linkissä tavaramerkkidirektiivin 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja yhteisön tavaramerkkiasetuksen 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua merkin ”käyttöä”?

Jos edellä viidennessä kysymyksessä tarkoitetun sponsoroidun linkin näpäyttäminen johtaa käyttäjän suoraan sellaisten tavaroiden mainoksiin tai myyntitarjouksiin, jotka ovat samoja kuin ne, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, sellaisen merkin perusteella, jonka muut osapuolet, joista osa loukkaa tavaramerkkiä ja osa ei loukkaa tavaramerkkiä, koska niillä on erilainen asema kyseisten tavaroiden suhteen, ovat asettaneet verkkosivuille, merkitseekö tämä sitä, että sähköisen markkinapaikan hallinnoija käyttää merkkiä tavaramerkkiä loukkaavia tavaroita ”varten” tavaramerkkidirektiivin 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja yhteisön tavaramerkkiasetuksen 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla?

Jos edellä kuudennessa kysymyksessä tarkoitetuilla verkkosivuilla mainostettaviin ja myyntiin tarjottaviin tavaroihin kuuluu tavaroita, joita ei ole saatettu markkinoille Euroopan talousalueella tavaramerkin haltijan toimesta tai sen suostumuksella, kuuluuko tällainen käyttö tavaramerkkidirektiivin 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja yhteisön tavaramerkkiasetuksen 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamisalaan ja jääkö se tavaramerkkidirektiivin 7 artiklan 1 kohdan ja yhteisön tavaramerkkiasetuksen 13 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle jo pelkästään sillä perusteella, että mainonta tai myyntitarjous on kohdistettu kuluttajille alueella, jolla tavaramerkki on voimassa, vai onko tavaramerkin haltijan näytettävä toteen, että mainonta tai tarjoaminen myyntiin välttämättä merkitsee kyseisten tavaroiden saattamista sen alueen markkinoille, jolla tavaramerkki on voimassa?

8)	Onko edellä viidenteen, kuudenteen ja seitsemänteen kysymykseen annettavien vastausten kannalta merkitystä sillä, jos tavaramerkin haltijan riitauttama käyttö tarkoittaa merkin näkymistä sähköisen markkinapaikan hallinnoijan verkkosivuilla eikä sponsoroidussa linkissä?

Jos tällainen käyttö kuuluu tavaramerkkidirektiivin 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja yhteisön tavaramerkkiasetuksen 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamisalaan ja jää tavaramerkkidirektiivin 7 artiklan 1 kohdan ja yhteisön tavaramerkkiasetuksen 13 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle jo pelkästään sillä perusteella, että mainonta tai myyntitarjous kohdistetaan kuluttajille alueella, jolla tavaramerkki on voimassa:

muodostuuko tällainen käyttö tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8.6.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (jäljempänä direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä) 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta ”palvelun vastaanottajan toimittamien tietojen tallentamisesta” tai sisältääkö se sen?

jos käyttö ei muodostu yksinomaan sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvista toiminnoista mutta sisältää tällaisia toimintoja, onko sähköisen markkinapaikan hallinnoija vapautettu vastuusta siltä osin kuin käyttö muodostuu tällaisesta toiminnasta, ja mikäli näin on, voidaanko tällaisesta käytöstä määrätä maksettavaksi vahingonkorvausta tai muuta korvausta siltä osin kuin sitä ei ole vapautettu vastuusta?

jos sähköisen markkinapaikan toimijalla on tieto siitä, että tavaroita on mainostettu, tarjottu myyntiin ja myyty sen verkkosivuilla siten, että rekisteröityjä tavaramerkkejä on loukattu, ja että tällaisten rekisteröityjen tavaramerkkien loukkaukset todennäköisesti jatkuvat mainonnan, myyntitarjousten ja samojen tai samanlaisten tavaroiden myynnillä verkkosivujen samojen tai samanlaisten käyttäjien toimesta, merkitseekö tämä sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ”tosiasiallista tietoa” tai ”tiedossa” olemista?

10)

Jos kolmas osapuoli on käyttänyt verkkosivujen hallinnoijan kaltaisen välittäjän palveluja loukatakseen rekisteröityä tavaramerkkiä, edellytetäänkö teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY (4) (jäljempänä varmistamisdirektiivi) 11 artiklassa, että jäsenvaltiot varmistavat, että tavaramerkin haltija voi saada välittäjää vastaan kieltotuomion estämään kyseisen tavaramerkin uudet loukkaukset, jotta tämä tietynlainen loukkaaminen ei jatkuisi, ja mikäli näin on, mikä on saatavissa olevan kiellon laajuus?

(1) Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21.12.1988 annettu ensimmäinen neuvoston direktiivi 89/104/ETY (EYVL L 40, s. 1).

(2) EYVL L 11, s. 1.

(3) Kosmeettisia valmisteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 27.7.1976 annettu neuvoston direktiivi 76/768/ETY (EYVL L 262, s. 169).

(4) EUVL L 157, s. 45.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/41

Valitus, jonka Iride SpA, aiemmin AMGA SpA, on tehnyt 17.8.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu kahdeksas jaosto) asiassa T-300/02, AMGA v. komissio, 11.6.2009 antamasta tuomiosta

(Asia C-329/09 P)

2009/C 267/72

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Iride SpA, aiemmin AMGA SpA (edustajat: asianajajat L. Radicati di Brozolo ja T. Ubaldi)

Muut osapuolet: Euroopan yhteisöjen komissio ja A2A SpA, aiemmin ASM Brescia SpA

Vaatimukset

—

on kumottava asiassa T-300/02 annettu tuomio tosiseikkojen vääristelyn ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen näiden tekijöiden perusteella tekemien oikeudellisten päätelmien virheellisyyden vuoksi siltä osin kuin se totesi, ettei riidanalainen päätös (1) koske Azienda Mediterranea Gas e Acqua SpA:ta (AMGA) erikseen ja että tämän asiassa T-300/02 nostama kanne jätetään tutkimatta

—	on todettava, että asiassa T-300/02 nostettu kanne voidaan ottaa tutkittavaksi, ja se on palautettava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaistavaksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan mukaisesti

—	on velvoitettava komissio maksamaan molemmissa oikeusasteissa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa yhteen ainoaan valitusperusteeseen, joka koskee tosiseikkojen vääristelyä ja sitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt EY 230 artiklan neljännen kohdan ja vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisia virheellisiä oikeudellisia päätelmiä tuomion sisältämien epätäsmällisten toteamusten perusteella. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on erityisesti Iriden mukaan vääristellyt täysin niitä seikkoja, jotka valittajana oleva yritys on esittänyt tuomioistuimen arvioitavaksi sen toteamiseksi, että AMGA on riidanalaisen ohjelman nojalla myönnetyn sellaisen yksittäisen tuen todellinen edunsaaja, jonka komissio oli määrännyt perittäväksi takaisin. Tosiseikkojen vääristelyn vuoksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt virheellisen oikeudellisen päätelmän katsoessaan, että riidanalainen päätös ei koske valittajana olevaa yritystä erikseen ja että sen kanne jätetään tutkimatta.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/42

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgericht Meiningen (Saksa) on esittänyt 24.8.2009 — Frank Scheffler v. Landkreis Wartburgkreis

(Asia C-334/09)

2009/C 267/73

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgericht Meiningen

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Frank Scheffler

Vastaaja: Landkreis Wartburgkreis

Ennakkoratkaisukysymykset

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle esitetään Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 234 artiklan toisen kohdan perusteella seuraava ennakkoratkaisukysymys:

Saako jäsenvaltio direktiivin 91/439/ETY 1 artiklan 2 kohdan ja 8 artiklan 2 ja 4 kohdan mukaan käyttää direktiivin 91/439/ETY (1) 8 artiklan 2 kohdan mukaista toimivaltaansa soveltaa toisen jäsenvaltion myöntämän ajokortin haltijaan kansallisia ajo-oikeuden rajoittamista tai poistamista taikka sen määräaikaista tai pysyvää peruuttamista koskevia säännöksiä toisen jäsenvaltion myöntämän ajo-oikeuden haltijan esittämän soveltuvuutta ajoneuvon kuljettamiseen koskevan lausunnon perusteella, jos lausunto laadittiin ajokortin antamisen jälkeen ja jos se koskee kyseiselle henkilölle ajokortin antamisen jälkeen suoritettua tarkastusta, vaikka se liittyy ajallisesti ennen ajokortin antamista vallinneisiin olosuhteisiin?

(1) Yhteisön ajokortista 29.7.1991 annettu neuvoston direktiivi 91/439/ETY; EYVL L 237, s. 1.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/42

Valitus, jonka Acegas-APS SpA, aikaisemmin Acqua, Elettricità, Gas e servizi SpA (Acegas), on tehnyt 21.8.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu kahdeksas jaosto) asiassa T-309/02, Acegas-APS SpA, aikaisemmin Acqua, Elettricità, Gas e servizi SpA (Acegas) v. komissio, 11.6.2009 antamasta tuomiosta

(Asia C-341/09 P)

2009/C 267/74

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Acegas-APS SpA, aikaisemmin Acqua, Elettricità, Gas e servizi SpA (Acegas) (edustajat: avvocato F. Ferletic ja avvocato F. Spitaleri sekä lakimies L. Daniele)

Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-309/02, ACEGAS-APS vastaan komissio, 11.6.2009 antama tuomio on kumottava ja asia on palautettava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen aineellista ratkaisua varten

—	komissio on velvoitettava korvaamaan muutoksenhausta aiheutuneet kulut ja että ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneista kuluista päätetään myöhemmin Mikäli yhteisöjen tuomioistuin päättää, että se voi itse ratkaista asian:

—	valtiontuesta, joka koskee Italian myöntämiä verovapautuksia ja halpakorkoisia lainoja yleishyödyllisille laitoksille, joiden osake-enemmistö on julkisessa omistuksessa, 5.6.2002 tehty komission päätös 2003/193/EY (1) on kumottava kokonaisuudessaan

—	vaihtoehtoisesti riidanalaisen päätöksen 3 artikla on kumottava niiltä osin kuin siinä velvoitetaan Italian valtio perimään tuki takaisin tuensaajilta

—	Euroopan yhteisöjen komissio on velvoitettava korvaamaan sekä muutoksenhausta aiheutuneet kulut että ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneet kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäinen valitusperuste: EY 230 artiklan neljännen kohdan rikkominen, koska on virheellisten ja merkityksettömien seikkojen perusteella katsottu, ettei kyseinen päätös koske ACEGAS-APS:ää erikseen

ACEGAS-APS korostaa, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä sille, että tukiohjelmia koskevista komission päätöksistä voidaan nostaa kanne, asetetaan kaksi edellytystä: kantajan on kyseisen ohjelman osalta oltava tosiasiallinen tuensaaja ja päätökseen tulee sisältyä määräys tuen takaisinperimisestä. ACEGAS-APS toteaa, että käsiteltävänä olevassa asiassa kyseiset kaksi edellytystä täyttyivät. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki näin ollen virheen, kun se jätti alkuperäisen kanteen tutkimatta vedoten sellaisiin seikkoihin, jotka olivat virheellisiä, merkityksettömiä tai tuomioistuimen toimivaltaan kuulumattomia.

Toinen valitusperuste: EY 230 artiklan neljännen kohdan rikkominen sillä perusteella, että ensimmäinen oikeusasteen tuomioistuin otti kyseisen päätöksen tekemisen jälkeisiä seikkoja huomioon arvioidessaan sitä, koskiko päätös kantajaa erikseen

ACEGAS-APS väittää, että edellytysten sille, että henkilö voi nostaa kanteen, on täytyttävä silloin kun riidanalainen päätös tehdään. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on näin ollen virheellisesti katsonut, ettei kyseinen päätös koskenut ACEGAS-APS:ää erikseen, koska se perusti käsityksensä sellaisiin myöhempiin seikkoihin, jotka liittyivät toimivaltaisten Italian viranomaisten aloittamaan, myönnetyksi väitetyn tuen takaisinperintää koskevaan menettelyyn.

Kolmas valitusperuste: valittajan puolustautumisoikeuksien loukkaaminen sillä perusteella, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydyssä menettelyssä on ilmennyt valittajan etujen vastaisia virheitä; että todisteita on otettu huomioon vääristyneesti ja että perustelut ovat puutteelliset ja ristiriitaiset

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin esitti oikeudenkäynnin kuluessa ACEGAS-APS:lle ja Italian tasavallalle kirjalliset kysymykset, joissa se pyysi näitä ilmoittamaan sen tuen määrän, joka valittajan väitettiin saaneen. Esittämällä mainitut kysymykset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin loukkasi ACEGAS-APS:n puolustautumisoikeuksia. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin otti saamansa vastaukset — joissa vahvistettiin, että valittaja oli komission riitauttaman verovapautusohjelman ”tosiasiallinen edunsaaja” — huomioon vääristyneellä tavalla.

(1) EUVL L 77, s. 21.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/43

Valitus, jonka Victor Guedes — Indústria e Comércio, SA on tehnyt 26.8.2009 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-151/08, Guedes — Indústria e Comércio v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), Consorci de l'Espai Rural de Gallecs, 11.6.2009 antamasta tuomiosta

(Asia C-342/09)

2009/C 267/75

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Victor Guedes — Indústria e Comércio, SA (edustaja: advogado B. Braga da Cruz)

Muu osapuoli: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), Consorci de l'Espai Rural de Gallecs

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

—

kumoaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-151/08 11.6.2009 antaman tuomion (aiemmat käsittelyvaiheet: sisämarkkinoiden harmonisointiviraston toisen valituslautakunnan 16.1.2008 asiassa R 986/2007-2 tekemä päätös; sisämarkkinoiden harmonisointiviraston tavaramerkkiosaston 27.4.2007 tekemä päätös väitemenettelyssä nro B 828 634) asiaan sovellettavan yhteisön oikeuden säännösten mukaisesti

—	hylkää yhteisön tavaramerkin nro 3 710 597 rekisteröinnin luokkiin 29 ja 31 kuuluvien tavaroiden osalta

—	velvoittaa valittajan vastapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

SMHV:n tavaramerkkiosaston tekemässä päätöksessä katsottiin, että eräät kyseessä olevista tuotteista olivat keskenään samoja tai läheisesti samanlaisia, mutta että ristiriidassa olevat tavaramerkit erosivat toisistaan, eikä päätöksessä tässä yhteydessä arvioitu aiemman tavaramerkin ”GALLO” tunnettavuutta.

Toinen valituslautakunta seurasi tätä päätelmää ja mainitsi, että vaikka aiemman tavaramerkin ”GALLO” tunnettuus oli asianmukaisesti osoitettu, kyseessä olevat tavaramerkit erosivat toisistaan.

Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin yhtyi valituslautakunnan näkemykseen siitä seikasta, että kyseessä olevat tavaramerkit olivat keskenään erilaisia foneettisesti, graafisesti ja käsitteellisesti.

Valittaja on tämän suhteen erimieltä, sillä hän katsoo, että tavaramerkeillä GALLO ja GALLECS kuvataan tavaroita, jotka ovat samoja tai huomattavan samankaltaisia, ja ne ovat samanlaisia.

Useissa yhteisöjen elinten antamissa ratkaisuissa on valittajan mukaan katsottu, että tavaramerkit, joiden olennaiset tekijät ovat samoja, ovat siinä määrin samanlaisia, että niiden välillä vallitsee sekaannusvaara, eikä niitä molempia voida täten käyttää markkinoilla.

Lisäksi asiassa on todettu ja myönnetty, että tavaramerkki ”GALLO” on siinä määrin tunnettu, että tämä merkitsee suurempaa erottamiskykyä aiemmalle tavaramerkille Portugalissa.

Niinpä on olemassa todellinen vaara siitä, että valittajan vastapuoli hyötyisi perusteettomasti valittajan portugalilaisen ”GALLO” tavaramerkin aiemmasta maineesta.

Näin ollen valittaja väittää, että valituksenalainen tuomio on ristiriidassa yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja saman artiklan 5 kohdan kanssa.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/44

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Division (Administrative Court) on esittänyt 26.8.2009 — Afton Chemical Limited v. Secretary of State for Transport

(Asia C-343/09)

2009/C 267/76

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Division (Administrative Court)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Afton Chemical Limited

Vastaaja: Secretary of State for Transport

Ennakkoratkaisukysymykset

Siltä osin kuin kyse on säännöksistä, jotka koskevat metallisia lisäaineita, joista säädetään direktiivin 98/70/EY muuttamisesta bensiinin, dieselin ja kaasuöljyn laatuvaatimusten osalta sekä kasvihuonekaasupäästöjen seurantaan ja vähentämiseen tarkoitetun mekanismin käyttöönottamisen osalta, neuvoston direktiivin 1999/32/EY muuttamisesta sisävesialusten käyttämien polttoaineiden laatuvaatimusten osalta ja direktiivin 93/12/ETY kumoamisesta 23.4.2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/30/EY (1) (jäljempänä direktiivi):

Siltä osin kuin kyseessä on 1 artiklan 8 kohdan osa, jossa direktiiviin 98/70/EY (2) lisätään uusi 8a artiklan 2 kohta, jolla metyylisyklopentadienyyli-mangaanitrikarbonyylin käyttö polttoaineessa rajoitetaan 1.1.2011 alkaen 6 mg:aan mangaania litraa kohti ja 1.1.2014 alkaen 2 mg:aan mangaania litraa kohti, onko tällaisten rajojen asettaminen

1)	lainvastaista, koska ne perustuvat ilmeiseen arviointivirheeseen?

2)	lainvastaista, koska ne ovat ennalta varautumisen periaatteen vaatimusten vastaisia?

3)	lainvastaista, koska ne ovat suhteettomia?

4)	lainvastaista, koska ne ovat yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaisia?

5)	lainvastaista, koska ne ovat oikeusvarmuuden periaatteen vastaisia?

Siltä osin kuin kyseessä on 1 artiklan 8 kohdan osa, jossa direktiiviin 98/70/EY lisätään uudet 8a artiklan 4, 5 ja 6 kohta, joissa vaaditaan, että kaikki metallisia lisäaineita sisältävät polttoaineet on merkittävä tekstillä ”sisältää metallisia lisäaineita”, onko tällaisen merkintävaatimuksen asettaminen

1)	lainvastaista, koska se perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen?

2)	lainvastaista, koska se on suhteeton?

(1) EUVL L 140, s. 88.

(2) Bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta ja neuvoston direktiivin 93/12/ETY muuttamisesta 13.10.1998 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/70/EY (EYVL L 350, s. 58).

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/45

Kanne 28.8.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Maltan tasavalta

(Asia C-351/09)

2009/C 267/77

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: S. Pardo Quintillán ja K. Xuereb)

Vastaaja: Maltan tasavalta

Vaatimukset

—

Euroopan yhteisöjen tuomioistuinta vaaditaan toteamaan, että Maltan tasavalta, joka

a)	ei ole laatinut ohjelmia sisämaan pintavesien tilan seuraamiseksi eikä ole käynnistänyt ohjelmia direktiivin 2000/60/EY (1) 8 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti

b)	eikä myöskään ole noudattanut kyseisen direktiivin 15 artiklan 2 kohdan mukaista velvollisuutta antaa yhteenvetoja sisämaan pintavesien tilan seuraamiseksi laadituista ohjelmista,

on rikkonut tämän direktiivin 8 ja 15 artiklaa

—	Maltan tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin 15 artiklan 2 kohdan mukaan viimeinen päivä seurantaohjelmia koskevien yhteenvetojen antamiselle oli 22.3.2007. Lisäksi velvollisuus antaa yhteenveto sisämaan vesiä koskevista seurantaohjelmista on riippumaton velvollisuudesta esittää ensimmäinen vedenkeruuta koskeva hallintaohjelma. Sisämaan pintavesien seurantaohjelmaa koskevaa yhteenvetoa ei tähän päivään mennessä ole saatavilla. Näin ollen komissio katsoo, että Malta ei ole noudattanut direktiivin 15 artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

Lisäksi Maltan tasavallan esittämien edellä mainittujen tietojen perusteella ja sisämaan pintavesien seurantaohjelmaa koskevaa yhteenvetoa, joka Maltan tasavallan on esitettävä, koskevien tietojen puuttumisen perusteella komissio katsoo, että Maltan tasavalta ei ole tähän päivään mennessä laatinut ohjelmia sisämaan pintavesien tilan seuraamiseksi eikä ole käynnistänyt ohjelmia direktiivin 8 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti. Nämä ohjelmat ovat ensiarvoisen tärkeitä yhtenäisen ja monipuolisen kokonaiskuvan saamiseksi vesien tilasta kussakin vesipiirissä (2).

(1) Yhteisön vesipolitiikan puitteista 23.10.2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, EYVL L 327, s. 1.

(2) Direktiivin 2000/60/EY 8 artiklan 1 kohta.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/45

Valitus, jonka Perfetti Van Melle SpA on tehnyt 2.9.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-16/08, Perfetti Van Melle SpA v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ja Cloetta Fazer AB, 1.7.2009 antamasta tuomiosta

(Asia C-353/09 P)

2009/C 267/78

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Perfetti Van Melle SpA (edustajat: asianajaja P. Perani ja asianajaja P. Pozzi)

Muut osapuolet: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ja Cloetta Fazer AB

Vaatimukset

—	On hyväksyttävä valitus ja siten kumottava kokonaisuudessaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-16/08 antama tuomio yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ja työjärjestyksen 113 artiklan mukaisesti

—

on annettava ratkaistava asia lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen, kumoamalla SMHV:n mitättömyysosaston 24.11.2005 tekemä päätös, jolla ratkaistiin mitättömäksi toteamista koskeva vaatimus nro C 973065, ja velvoitettava vastaajat korvaamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja yhteisöjen tuomioistuimessa käydystä menettelystä sekä mitättömyysmenettelystä SMHV:ssa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1. Oikeudelliset perusteet

Perfetti Van Melle SpA riitauttaa valituksellaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-16/08 1.7.2009 antaman ja 2.7.2009 tiedoksi annetun tuomion.

Valittaja esittää valituksensa tueksi, että valituksenalaista ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiota rasittaa virhe sen vuoksi, että siinä tulkitaan ja sovelletaan virheellisellä tavalla yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) (yhteisön tavaramerkkiasetus) 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 53 artiklan 1 kohdan a alakohtaa.

1.1 Ensimmäinen valitusperuste: valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei arvioinut kyseessä olevia tavaramerkkejä ”kokonaisarvioinnin” tai ”kokonaisvaikutelman” kriteerien perusteella.

Vakiintuneen periaatteen mukaan sekaannusvaaraa koskevan kokonaisarvioinnin on kyseisten tavaramerkkien ulkoasun, lausuntatavan tai merkityssisällön samankaltaisuuden osalta perustuttava tavaramerkeistä syntyvään kokonaisvaikutelmaan, ja huomioon on otettava erityisesti tavaramerkkien erottavat ja hallitsevat osat. Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei noudattanut edellä mainittua periaatetta ja että se erityisesti perusti arviointinsa, jonka perusteella se totesi sekaannusvaaran olemassaolon, siihen seikkaan, että kyseisiin tavaramerkkeihin kuuluu kumpaankin osa ”CENTER”.

Valituksenalaisessa tuomiossa ei tutkittu kyseisiä tavaramerkkejä ”kokonaisarvioinnin” ja niiden luoman ”kokonaisvaikutelman” perusteella. Valituksenalaisessa tuomiossa käytettiin sen sijaan analyyttistä lähestymistapaa ja tarkasteltiin tavaramerkkiä ”CENTER” suhteessa riidanalaisen tavaramerkin ensimmäiseen sanaosaan ”CENTER” antamatta minkäänlaista merkitystä sen toiselle sanaosalle ”SHOCK”. On totta, että valituksenalaisessa tuomiossa mainitaan ”kokonaisarvioinnin” ja ”kokonaisvaikutelman” kriteerit mutta totta on myös se, ettei oikeudellisen kriteerin mainitseminen ja toistaminen ole riittävää vaan, jotta tuomioistuin toimisi asianmukaisesti, sen on noudatettava kriteeriä ja sovellettava sitä asiassa oikealla tavalla. Näin se ei tehnyt valituksenalaisessa tuomiossa. Valituksenalaisessa tuomiossa todettiin ainoastaan, että keskenään verratut tavaramerkit ovat samankaltaisia, koska niihin molempiin sisältyy sanaosa ”CENTER”, selittämättä sitä, minkä vuoksi sanaosa ”SHOCK” ei ole riittävä, jotta sekaannusvaaran mahdollisuus voitaisiin sulkea pois.

Valittaja katsoo, että edellä esitetyistä syistä valituksenalaisessa tuomiossa on otettu tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla ja laiminlyöty perusteluvelvollisuus.

1.2 Toinen valitusperuste: valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ottanut valituksenalaisessa tuomiossa huomioon tiettyjä erittäin tärkeitä ja merkityksellisiä seikkoja.

Valituksenalaisessa tuomiossa rikotaan lisäksi 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, koska siinä ei arvioida tiettyjä seikkoja, jotka ovat erittäin tärkeitä ja merkityksellisiä sen ratkaisemiseksi, onko kyseisten tavaramerkkien välillä sekaannusvaara. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei erityisesti ottanut huomioon sitä seikkaa, että keskenään verrattavat tavaramerkit ovat olleet pitkään olemassa ilman, että sekaannusta olisi tosiasiassa aiheutunut, kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen jätetyssä kannekirjelmässä seikkaperäisesti esitetään.

Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei arvioinut asianmukaisella tavalla toista tärkeää seikkaa eli kohdeyleisön tarkkaavaisuustasoa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päättely oli itse asiassa epälooginen siltä osin kuin se katsoi, että tavanomaisesti valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen kuluttaja ei kiinnitä huomiota sanan ”SHOCK” läsnäoloon eikä havaitse sitä, että paitsi että kyseisten tarkasteltava olevat tavaramerkit ovat ulkoasultaan ja lausuntatavaltaan erilaisia, myös niiden merkityssisältö on erilainen, sillä tavaramerkki ”CENTER” muodostuu sanasta, joka tuo mieleen ”jonkin keskiosan”, ja tavaramerkki ”CENTER SHOCK” tuo sen erottavimman osan ”SHOCK” vuoksi mieleen vahvan tuntemuksen (shokki (”shock”)), jonka kuluttaja kokee pureskelleessaan purukumin keskiosaa.

2. Vaatimukset

—	On hyväksyttävä valitus ja siten kumottava kokonaisuudessaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antama tuomio yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ja työjärjestyksen 113 artiklan mukaisesti;

—

on annettava ratkaistava asia lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen, kumoamalla SMHV:n mitättömyysosaston 24.11.2005 tekemä päätös, jolla ratkaistiin mitättömyysvaatimus nro C 973065, ja velvoitettava vastaajat korvaamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja yhteisöjen tuomioistuimessa käydystä menettelystä sekä mitättömyysmenettelystä SMHV:ssa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut työjärjestyksen 122 artiklan mukaisesti;

—	vaihtoehtoisesti, ellei asia ole ratkaisukelpoinen, on palautettava asia ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaistavaksi yhteisöjen tuomioistuimen vahvistamien sitovien edellytysten mukaisesti.

(1) EYVL L 11, s. 1.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/46

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Administrativen Sad Sofia-Grad (Bulgaria) on esittänyt 7.9.2009 — Said Shamilovich Kadzoev v. Ministerstvo na vatreshnite raboti

(Asia C-357/09)

2009/C 267/79

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Administrativen Sad Sofia-Grad (Bulgaria)

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Said Shamilovich Kadzoev

Vastapuoli: Ministerstvo na vatreshnite raboti

Ennakkoratkaisukysymykset

jos jäsenvaltion kansallisessa oikeudessa ei ole säädetty säilöönoton enimmäiskestosta eikä säilöönoton jatkamisperusteista ennen kyseisen direktiivin saattamista osaksi kansallista oikeutta ja jos direktiiviä täytäntöönpantaessa ei ole säädetty, että uusilla säännöksillä on taannehtiva vaikutus, sovelletaanko tästä direktiivistä johtuvia vaatimuksia ja alkaako määräaika kulua vasta siitä hetkestä, jona ne on saatettu osaksi jäsenvaltion oikeutta

direktiivissä säädettyjen määräaikojen, jotka koskevat säilöönottoa erityiseen säilöönottolaitokseen maastapoistamista varten, osalta huomioon ei oteta aikaa, jona jäsenvaltiosta poistamista koskevan päätöksen täytäntöönpanoa on lykätty nimenomaisen säännöksen nojalla kolmannen maan kansalaisen pyynnöstä aloitetun turvapaikkaoikeuden myöntämistä koskevan menettelyn vuoksi, vaikka asianomainen on asunut tämän menettelyn aikana samassa erityisessä säilöönottolaitoksessa, mikäli tämä on jäsenvaltion lainsäädännön mukaan sallittua?

Onko jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY 15 artiklan 5 ja 6 kohtaa tulkittava siten, että direktiivissä säädettyjen määräaikojen, jotka koskevat säilöönottoa erityiseen säilöönottolaitokseen maastapoistamista varten, osalta huomioon ei oteta aikaa, jona jäsenvaltiosta poistamista koskevan päätöksen täytäntöönpanoa on lykätty nimenomaisen säännöksen nojalla sillä perusteella, että vireillä on kyseistä päätöstä koskeva muutoksenhakumenettely, vaikka asianomainen on asunut tämän menettelyn aikana tässä samassa erityisessä säilöönottolaitoksessa, jos hänellä ei ollut voimassaolevaa henkilöllisyystodistusta ja jos on näin ollen epäselvyyttä hänen henkilöllisyydestään tai jos hänellä ei ole toimeentuloonsa tarvittavia varoja tai vielä jos hän käyttäytyy aggressiivisesti?

tuomioistuimen valvoessa säilöönottoa se valtio, jonka kansalaisuus asianomaisella on, on kieltäytynyt myöntämästä hänelle matkustusasiakirjaa hänen palauttamistaan varten ja jos tuolla hetkellä ei ole olemassa sopimusta minkään kolmannen maan kanssa asianomaisen vastaanottamiseksi sinne, vaikka jäsenvaltion viranomaiset ovat ponnistelleet tässä tarkoituksessa?

tuomioistuimen valvoessa säilöönottoa Euroopan unionin ja sen valtion, jonka kansalaisuus asianomaisella on, välillä oli takaisinottosopimus, mutta uusien todisteiden — eli asianomaisen syntymätodistus — vuoksi jäsenvaltio ei ole vedonnut kyseisen sopimuksen määräyksiin, kun asianomainen ei halua palata tuohon maahan?

c)	direktiivin 15 artiklan 6 kohdassa säädetyt mahdollisuudet jatkaa säilöönottoa ovat päättyneet, eikä hetkellä, jolloin tuomioistuin tutkii asianomaisen säilöönoton direktiivin 15 artiklan 6 kohdan b alakohdan nojalla, ole olemassa sopimusta kolmannen maan kanssa asianomaisen vastaanottamisesta?

asianomaista ei ole kuitenkaan vapautettava välittömästi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät samanaikaisesti: asianomaisella ei ole pätevää henkilöllisyystodistusta sen voimassaoloajasta riippumatta, siten, että on epäselvyyttä hänen henkilöllisyydestään, hän käyttäytyy aggressiivisesti, hänellä ei ole toimeentuloonsa tarvittavia varoja eikä yksikään kolmas henkilö ole sitoutunut takaamaan hänen toimeentuloaan?

b)	vapauttamista koskevan päätöksen osalta on selvitettävä, onko kolmannen maan kansalaisella jäsenvaltion kansallisessa oikeudessa edellytetyt tarvittavat varat voidakseen oleskella jäsenvaltion alueella sekä osoite, jossa hän voi asua?

(1) EUVL L 348, s. 98.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/48

Kanne 11.9.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Espanjan kuningaskunta

(Asia C-363/09)

2009/C 267/80

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: L. Parpala ja F. Jimeno Fernández)

Vastaaja: Espanjan kuningaskunta

Vaatimukset

—	Yhteisöjen tuomioistuimen on todettava, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut direktiivin 91/414/ETY (1) 13 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on pitänyt voimassa kasvien terveydestä 20.11.2002 annetun lain 43/2002 38 §:n.

—	Espanjan kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin 91/414/ETY taustalla on tarve yhdenmukaistaa kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevat kansalliset säännökset. Mainitussa tarkoituksessa siinä säädetään yhtenäisistä säännöistä, jotka koskevat kasvinsuojeluaineiden lupaedellytyksiä ja -menettelyjä.

Mainitun direktiivin 13 artiklassa määritellään yhtäältä niitä tietoja koskevat säännöt, jotka niiden, jotka hakevat lupaa tietylle kasvinsuojeluaineelle, on annettava ja toisaalta mainittujen tietojen käyttöä ja suojaamista koskevat säännöt, jotka konkreettisia poikkeuksia lukuun ottamatta takaavat kyseisten tietojen luottamuksellisuuden.

Direktiivissä on kyse tyhjentävästä yhdenmukaistamisesta ja näin ollen jäsenvaltio ei voi kansallisella tasolla antaa säännöksiä, jotka velvoittavat taloudelliset toimijat jakamaan tiedot, jotka luvan ensimmäinen hakija on antanut, ellei kyse ole 13 artiklan 7 kohdassa säädetyistä tilanteista.

Tästä huolimatta lain 43/2002 38 §:ssä sallitaan pääsy tutkimuksiin ja kokeisiin perustuviin tietoihin muissakin tapauksissa kuin niissä, joista direktiivissä nimenomaisesti säädetään.

Komissio katsoo, että koska Espanjan valtiolla ei ole ollut minkäänlaista harkintavaltaa direktiivin 91/414/ETY 13 artiklan täytäntöönpanossa kansallisessa oikeudessa ja koska se ei ole aloittanut mitään menettelyä mainitun säännöksen kumoamiseksi, se, että kasvinsuojeluaineiden lupa-asiakirjoissa oleviin tietoihin pääsyä koskevaan järjestelmään on tehty sellainen poikkeus, josta ei ole säädetty mainitussa direktiivissä, on yhteisön oikeuden loukkaus.

(1) Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15.7.1991 annettu neuvoston direktiivi.

EYVL L 230, s. 1.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/48

Valitus, jonka Mineralbrunnen Rhön-Sprudel Egon Schindel GmbH on tehnyt 14.9.2009 asiassa T-226/08, Mineralbrunnen Rhön-Sprudel Egon Schindel GmbH v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), 8.7.2009 annetusta tuomiosta

(Asia C-364/09)

2009/C 267/81

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Mineralbrunnen Rhön-Sprudel Egon Schindel GmbH (edustaja: asianajaja P. Wadenbach)

Muut osapuolet: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Schwarzbräu GmbH

Vaatimukset

1)	Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 8.7.2009 asiassa T-226/08 antama tuomio on kumottava

2)	sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 8.4.2008 tekemä päätös (asia R 1124/2004-4) on kumottava

3)	yhteisön tavaramerkki nro 505503 ”ALASKA” on kokonaan poistettava olemassa olevan ehdottoman hylkäysperusteen takia

4)	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Toissijaisesti edellä 3 kohdassa mainitun vaatimuksen osalta vaaditaan, että yhteisön tavaramerkki nro 505503 ”ALASKA” on julistettava mitättömäksi ainakin seuraavien tavaroiden osalta: ”luokkaan 32 kuuluvat kivennäis- ja hiilihappovedet ja muut alkoholittomat juomat”.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kyseessä oleva valitus koskee ensimmäisen oikeusasteen tuomiota, jossa hylättiin valittajan kanne sisämarkkinoiden harmonisointiviraston neljännen valituslautakunnan 8.4.2008 tekemästä päätöksestä. Valituslautakunta hylkäsi tällä päätöksellä valittajan hakemuksen, joka koski yhteisön tavaramerkiksi rekisteröidyn sanamerkin ”ALASKA” julistamista mitättömäksi kaikkien rekisteröinnin kattamien tavaroiden osalta (kivennäis- ja hiilihappovedet ja muut alkoholittomat juomat; hedelmäjuomat ja hedelmätuoremehut; mehutiivisteet ja muut juomien valmistusaineet).

Asianosaisten välinen riita koskee pääasiallisesti sitä, onko olemassa ehdoton hylkäysperuste siten, että maantieteellisen alkuperän osoittava nimi on tarpeen säilyttää vapaasti käytettävissä.

Valittaja vetoaa valituksessaan siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on soveltanut virheellisesti asetuksen (EY) N:o 40/94 (jäljempänä yhteisön tavaramerkkiasetus) 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa erityisesti oikeuskäytännössä kehittyneiden periaatteiden valossa.

Yhteisön tavaramerkkiasetuksen edellä mainitun säännöksen sanamuodon mukaan on riittävää, jotta yhteisön tavaramerkkiä ei rekisteröidä, että se muodostuu yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, joita voidaan elinkeinotoiminnassa käyttää osoittamaan rekisteröinnin kattamien tavaroiden maantieteellistä alkuperää. Tästä seuraa, että myös sellaiset maantieteelliset nimet, joita yritykset mahdollisesti käyttävät vastaisuudessa, on jätettävä tällaisten yritysten vapaaseen käyttöön, jotta nämä yritykset voisivat ilmaista kyseisten tavaroiden maantieteellisen alkuperän. Yhteisön tavaramerkkiasetuksen kyseisen säännöksen soveltaminen ei edellytä sitä, että on olemassa konkreettinen, aktuelli tai pakottava tarve säilyttää nimi vapaassa käytössä.

Jos ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi soveltanut yhteisön tavaramerkkiasetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja oikeuskäytännössä kehittyneitä periaatteita oikein, sen olisi pitänyt todeta, että Alaskassa sijaitsee Yhdysvaltojen suurin juomavesivaranto, että asianomaisessa kohderyhmässä Alaska yhdistetään luonnolliseen ylijäämään puhdasta vettä sen eri muodoissa, että kivennäisvettä valmistetaan Alaskassa taloudellisesti merkittävässä laajuudessa ja että sitä markkinoidaan jo yhteisössä, joten lisämarkkinointi on hyvin todennäköistä. Tämän vuoksi on selvää, että kilpailijat voivat käyttää tulevaisuudessa ilmaisua ”ALASKA” maantieteellistä alkuperää osoittavana nimenä.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin sovelsi sen sijaan yhteisön tavaramerkkiasetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja oikeuskäytännössä vahvistettuja periaatteita virheellisesti, kun se omaksumalla elinkykyisyyttä koskevan tutkintatavan, eli tutkimalla, onko kivennäisveden myynti Alaskasta yhteisöön liiketaloudellisesta näkökulmasta (kilpailutilanne, kuljetuskustannukset) mielekästä vai ei, asetti lisävaatimuksia, jotka menevät pidemmälle kuin vahvistettujen periaatteiden mukaiset vaatimukset. Nämä laajemmat vaatimukset ovat 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan tavoitteiden, sanamuodon ja erityisesti oikeuskäytännössä kehittyneiden periaatteiden valossa kohtuuttomia ja ne johtavat liian laajaan tulkintaan, joka ei ole yhteensopiva yhteisön säännöksen päämäärän kanssa.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/49

Valitus, jonka Mineralbrunnen Rhön-Sprudel Egon Schindel GmbH on tehnyt yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-225/08, Mineralbrunnen Rhön-Sprudel Egon Schindel GmbH v. Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), muu osapuoli: Schwartbräu GmbH, 8.7.2009 antamasta tuomiosta; valituksen jättöpäivä 14.9.2009

(Asia C-365/09 P)

2009/C 267/82

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja

Mineralbrunnen Rhön-Sprudel Egon Schindel GmbH (edustaja: asianajaja P. Wadenbach)

Muu osapuoli

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Schwarzbräu GmbH

Vaatimukset

Valittajat vaativat, että

1)	Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 8.7.2009 antama tuomio T-225/08 kumotaan

2)	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) 8.4.2008 tekemä päätös (numero R877/2004-4) kumotaan

3)	yhteisön tavaramerkki nro 505552 ”ALASKA” on mitätöitävä kokonaan ehdottoman hylkäysperusteen takia

4)	vastaaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tällä valituksella haetaan muutosta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomioon, jolla se hylkäsi valittajan kanteen, jonka se oli nostanut sisämarkkinoiden neljännen valituslautakunnan 8.4.2008 tekemästä päätöksestä. Valituslautakunta pysytti tällä päätöksellä mitättömyysosaston ratkaisun, jolla se oli hylännyt valittajan vaatimuksen yhteisön tavaramerkiksi rekisteröidyn kuviomerkin ”ALASKA” mitättömäksi julistamisesta. Valittajan vaatimus kohdistui kaikkiin rekisteröinnin kattamiin luokkaan 32 kuuluviin tavaroihin (kivennäis- ja hiilihappovedet ja muut alkoholittomat juomat; hedelmäjuomat ja hedelmätuoremehut; mehutiivisteet ja muut juomien valmistusaineet).

Asianosaisten välillä on riitaa ennen kaikkea siitä, onko ehdoton hylkäysperuste olemassa maantieteellisen merkinnän vapaanapitämistarpeen (Freihaltebedürftigkeit) muodossa.

Valittaja toteaa valitusperusteessaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tulkinnut asetuksen (EY) N:o 40/94 (jäljempänä yhteisön tavaramerkkiasetus) 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa virheellisesti erityisesti oikeuskäytännössä kehitettyjen periaatteiden kannalta.

Yhteisön tavaramerkkiasetuksen kyseisen säännöksen sanamuodon mukaan yhteisön tavaramerkin rekisteröinnin hylkäämiseen riittää, että tavaramerkki muodostuu yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, joita voidaan käyttää elinkeinotoiminnassa osoittamaan niiden tavaroiden, jotka hakemus kattaa, maantieteellistä alkuperää. Tästä ilmenee, että myös maantieteelliset nimitykset, joita yritykset voivat käyttää, on pidettävä maantieteellisinä merkintöinä niitä varten vapaina kyseistä tavararyhmää varten. Yhteisön tavaramerkkiasetuksen kyseisen säännöksen soveltamiseen ei vaadita, että kysymyksessä olisi oltava konkreettinen, ajankohtainen tai vakava vapaanapitämistarve.

Jos ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi soveltanut yhteisön tavaramerkkiasetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja oikeuskäytännössä kehitettyjä periaatteita tässä asiassa oikeudellisesti virheettömästi, sen olisi pitänyt todeta, että Alaska on Amerikan Yhdysvaltojen suurin juomavesivaranto ja että kohdeyleisön keskuudessa Alaska liitetään yhteen eri muodoissa olevan puhtaan veden luonnollisen paljouden kanssa, että kivennäisvettä valmistetaan Alaskassa taloudellisesti merkittävässä laajuudessa ja että sitä markkinoidaan jo nyt yhteisössä ja että siten on hyvin mahdollista, että sitä myytäisiin lisää. Näin ollen on yksiselitteistä, että kilpailijat voivat tulevaisuudessa käyttää nimitystä ”ALASKA” maantieteellisenä merkintänä.

Tämän sijasta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin sovelsi yhteisön tavaramerkkiasetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan säännöstä ja oikeuskäytännön periaatteita oikeudellisesti virheellisesti siten, että se asetti tarkoituksenmukaisuustutkinnan, eli tutkinnan, joka koski sitä, onko Alaskasta tulevan kivennäisveden myynti yhteisössä liiketaloudellisten näkökantojen (kilpailutilanne, kuljetuskustannukset) kannalta mielekästä vai ei, perusteella edellä esitettyjä periaatteita pidemmälle meneviä vaatimuksia. Nämä laajennetut vaatimukset on katsottava 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa olevan säädöksen sanamuodon sisällön ja erityisesti oikeuskäytännössä kehitettyjen periaatteiden sisällön takia liian ankariksi ja ne johtavat liian pitkälle menevään tulkintaan, joka ei ole yhteensopiva yhteisön oikeuden sääntelyn tarkoituksen kanssa.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/50

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka High Court of Justice (England and Wales), Chancery Division on esittänyt 14.9.2009 — Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs v. Isaac International Limited

(Asia C-371/09)

2009/C 267/84

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

High Court of Justice (England and Wales), Chancery Division

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs

Vastapuoli: Isaac International Limited

Ennakkoratkaisukysymykset

Käsiteltävänä olevan asian kaltaisissa olosuhteissa, jossa maahantuoja on sijoittautunut kahteen jäsenvaltioon ja toimii niissä ja maahantuo tavaroita yhteen jäsenvaltioon, josta se välittömästi kuljettaa ne toiseen jäsenvaltioon, onko lopullista käyttötarkoitusta koskevassa luvassa, joka koskee vapautuksen saamista polkumyyntitullista komission asetuksen N:o 88/97 (1) 14 artiklan c alakohdan mukaisesti, osallisina useampi kuin yksi tullihallinto komission asetuksen N:o 2454/93 (2) 292 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuin tavoin?

Voidaanko käsiteltävänä olevan asian kaltaisissa olosuhteissa, joissa maahantuoja ei ole hankkinut tarvittavaa lupaa komission asetuksen N:o 88/97 14 artiklan c alakohdassa tarkoitetun lopullista käyttötarkoitusta koskevan lupamenettelyn käyttämiseksi, vapautusta polkumyyntitullista kuitenkin soveltaa neuvoston asetuksen N:o 2913/92 (3) 212 a artiklan nojalla?

Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, arvioitaessa, onko Isaacin kaltaisessa tilanteessa oleva taloudellinen toimija syyllistynyt ilmeiseen laiminlyöntiin,

ovatko komission asetuksen N:o 88/97 14 artiklan c alakohta ja komission asetuksen N:o 2454/93 292 artiklan 3 kohta riittävän selvät siten, että taloudellisen toimijan, joka ei ole varmistanut virallisesta lehdestä, että yksinkertaistettu lupa ei ollut sen käytettävissä sen vuoksi, että menettelyssä oli osallisina useampi kuin yksi tullihallinto, on katsottava syyllistyneen ilmeiseen laiminlyöntiin?

Vaihtoehtoisesti, jos relevantteja säännöksiä on pidettävä monitahoisina, onko taloudellisen toimijan velvollisuutena hankkia selvennystä verohallinnosta ennen maahantuonteihin ryhtymistä? Riippuuko tähän kysymykseen annettava vastaus siitä, onko taloudellinen toimija subjektiivisesti — mutta virheellisesti — katsonut, että relevantit säännökset olivat selviä?

Millä tavoin on luonnehdittava taloudellisen toimijan kokemusta, kun kyse on sellaisesta toimijasta kuin Isaac, jonka pääasiallinen liiketoiminta muodostuu polkupyörien osien tuonnista Kiinasta, jonka palveluksessa olevista viisi henkilöä työskentelee maahantuonnin parissa ja joka on suorittanut 33 samanlaista maahantuontia 18 kuukaudessa? Erityisesti onko tällaista taloudellista toimijaa pidettävä kokeneena?

Voiko jäsenvaltion verohallinto arvioidessaan, onko Isaacin kaltaisessa tilanteessa oleva taloudellinen toimija syyllistynyt ilmeiseen laiminlyöntiin, nojautua Yhdistyneen kuningaskunnan tullitariffin kaltaiseen julkaistuun lainsäädäntöön, johon tosin voi maksutta tutustua tietyissä verohallinnon virastoissa ja muissa julkisissa kirjastoissa mutta joka on saatavissa internetistä vain vuosittaisen tilausmaksun maksamista vastaan?

(1) Luvasta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen polkupyörien osien tuonnin vapauttamiseksi neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2474/93 käyttöön otetusta ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 71/97 laajennetusta polkumyyntitullista 20.1.1997 annettu komission asetus (EY) N:o 88/97 (EYVL L 17, s. 17).

(2) Tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annettu komission asetus (ETY) N:o 2454/93 (EYVL L 253, s. 1).

(3) Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1).

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/51

Kanne 22.9.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Maltan tasavalta

(Asia C-376/09)

2009/C 267/85

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: A. Alcover San Pedro ja E. Depasquale)

Vastaaja: Maltan tasavalta

Vaatimukset

—

Yhteisöjen tuomioistuimen on todettava, että Maltan tasavalta ei ole noudattanut otsonikerrosta heikentävistä aineista 29.6.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2037/2000 (1) 4 artiklan 4 kohdan v alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole poistanut käytöstä ei-kriittisessä käytössä laivojen sammutusjärjestelmissä ja sammuttimissa olevia haloneja ja koska se ei ole ottanut näitä haloneja talteen

—	Maltan tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Asetuksen 4 artiklan 4 kohdan v alakohdan ja 16 artiklan säännöksistä, luettuna yhdessä liittymisasiakirjan 2 artiklan säännösten kanssa, seuraa, että Maltan tasavallan oli poistettava käytöstä haloneja sisältävät sammutusjärjestelmät ja sammuttimet, liitteessä VII lueteltuja kriittisiä käyttötarkoituksia lukuun ottamatta, 1.5.2004 mennessä ja otettava nämä halonit asianmukaista tekniikkaa käyttäen talteen.

Koska ei ole mitään tietoa siitä, että Maltan tasavalta olisi luopunut halonien ei-kriittisestä käytöstä kaikilla sen virallisen huomautukseen antamaan vastaukseen liittämässä asiakirjassa luetelluilla laivoilla käytettävissä sammutusjärjestelmissä ja sammuttimissa ja ottanut nämä halonit talteen, komissio päättelee, että Maltan tasavalta ei ole noudattanut asetuksen 4 artiklan 4 kohdan v alakohdan ja 16 artiklan mukaisia velvollisuuksiaan.

(1) EYVL L 244, s. 1

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/54

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 23.9.2009 — Phildar v. SMHV — Comercial Jacinto Parera (FILDOR)

(Asia T-99/06) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin FILDOR rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi kansallinen sana- ja kuviomerkki PHILDAR - Aikaisempi kansallinen sanamerkki FILDOR - Aikaisempi kansainvälinen sanamerkki sekä sana- ja kuviomerkki PHILDAR - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta, 62 ja 73 artikla (joista on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta, 64 ja 75 artikla)

2009/C 267/91

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Phildar SA (Roubaix, Ranska) (edustaja: asianajaja E. Baud)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: A. Folliard-Monguiral)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Comercial Jacinto Parera SA (Barcelona, Espanja)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 16.1.2006 tekemästä päätöksestä (asia R 245/2004-2), joka koskee Phildar SA:n ja Comercial Jacinto Parera, SA:n välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) toisen valituslautakunnan 16.1.2006 tekemä päätös (asia R 245/2004-2) kumotaan.

2)	SMHV velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 121, 20.5.2006.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/54

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 16.9.2009 — Hipp & Co v. SMHV — Laboratorios Ordesa (Bebimil)

(Asia T-221/06) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin Bebimil rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisemmat yhteisön ja kansalliset sanamerkit BLEMIL - Aikaisempi kansallinen sanamerkki BLEMIL 1 - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta) - Sekaannusvaara)

2009/C 267/92

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Hipp & Co KG (Sachseln, Sveitsi) (edustajat: asianajajat M. Kinkeldey ja A. Bognár)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamiehet: S. Laitinen ja A. Folliard-Monguiral)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa: Laboratorios Ordesa, SL (Sant Boi de Llobregat, Espanja) (edustajat: asianajajat R. Thierie ja E. Sugrañes Coca)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 2.6.2006 tekemästä päätöksestä (asia R 571/2005-1), joka koskee Laboratorios Ordesa, SL:n ja Hipp & Co. KG:n välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Hipp & Co. KG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 237, 30.9.2006.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/55

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 23.9.2009 — Dongguan Nanzha Leco Stationery v. neuvosto

(Asia T-296/06) (1)

(Polkumyynti - Kiinasta peräisin olevien mappimekanismien tuonti - Polkumyyntimarginaalin määrittäminen - Markkinataloudessa toimivan yrityksen asema - Normaaliarvon ja vientihinnan vertailu - Alkuperäisessä tutkimuksessa käytetystä menetelmästä poikkeavan menetelmän soveltaminen - Asetuksen (EY) N:o 384/96 2 artiklan 7 kohdan a alakohta ja 10 kohta)

2009/C 267/93

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Dongguan Nanzha Leco Stationery Mfg. Co., Ltd (Dongguan, Kiina) (edustaja: A. Bentley, QC)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamies: J.-P. Hix, avustajanaan asianajaja G. Berrisch)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: H. van Vliet ja T. Scharf), IML Industria Meccanica Lombarda Srl (Offanengo, Italia), Interkov spol. s r.o. (Bráník, Tšekin tasavalta), MI.ME.CA. Srl (Ricengo, Italia) ja NIKO — kovinarsko podjetje, d.d., Železniki (Železniki, Slovenia) (edustaja: asianajaja R. Bierwagen)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus kumota lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien mappimekanismien tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 24.7.2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1136/2006 (EUVL L 205, s. 1) siltä osin kuin tätä asetusta sovelletaan kantajaan

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Dongguan Nanzha Leco Stationery Mfg. Co., Ltd vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston, IML Industria Meccanica Lombarda Srl:n, Interkov spol. s r.o:n, MI.ME.CA. Srl:n ja NIKO — kovinarsko podjetje, d.d., Železnikin oikeudenkäyntikulut.

3)	Euroopan yhteisöjen komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 310, 16.12.2006.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/55

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 23.9.2009 — Arcandor v. SMHV — dm drogerie markt (S-HE)

(Asia T-391/06) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin S-HE rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi kansallinen sanamerkki SHE, aikaisempi kansallinen kuviomerkki She ja aikaisempi kansainvälinen kuviomerkki She - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaaran puuttuminen - Merkkien samankaltaisuuden puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

2009/C 267/94

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Arcandor AG, aiemmin Karstadt Quelle AG (Essen, Saksa) (edustajat: asianajajat V. von Bomhard, W. Renck ja T. Dolde)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: R. Pethke)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa: dm drogerie markt GmbH (Wals, Itävalta) (edustajat: asianajajat N. Dick ja M. Dyck)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 26.9.2006 tekemästä päätöksestä (asia R 301/2006-1), joka koskee Karstadt Quelle AG:n ja dm drogerie markt GmbH:n välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Arcandor AG, aiemmin Karstadt Quelle AG, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 42, 24.2.2007.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/56

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 16.9.2009 — Zero Industry v. SMHV — zero Germany (zerorh+)

(Asia T-400/06) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin zerorh+ rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisemmat kansalliset kuvio- ja sanamerkit zero - Sekaannusvaara - Merkkien samankaltaisuus - Tavaroiden samankaltaisuus - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

2009/C 267/95

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Zero Industry Srl (Mariano Comense, Italia) (edustajat: asianajajat M. Rapisardi ja N. Colombo)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: D. Botis)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa: zero Germany GmbH & Co. KG, aiemmin zero International Holding GmbH & Co. KG (Bremen, Saksa) (edustaja: asianajaja W.-D. Kuntze)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 5.10.2006 tekemästä päätöksestä (asia R 958/2005-1), joka koskee zero Germany GmbH & Co. KG:n ja Zero Industry Srl:n välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Zero Industry Srl velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 56, 10.3.2007.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/56

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 23.9.2009 — Fratex Industria e Comércio v. SMHV — USA Track & Field (TRACK & FIELD USA)

(Asia T-103/07) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin TRACK & FIELD USA rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi kansallinen kuviomerkki TRACK & FIELD - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaaran puuttuminen - Merkkien samankaltaisuuden puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

2009/C 267/97

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Fratex Indústria e Comércio Ltda (Sao Paulo, Brasilia) (edustaja: asianajaja B. Braga da Cruz)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: O. Mondéjar Ortuño)

Vastapuoli valituslautakunnassa: USA Track & Field Inc. (Indiana, Yhdysvallat)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n neljännen valituslautakunnan 18.1.2007 tekemästä päätöksestä (asia R 1061/2005-4), joka koskee Fratex Indústria e Comércio Ltda:n ja USA Track & Field Incin välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Fratex Indústria e Comércio Ltda velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 140, 23.6.2007.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/57

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 16.9.2009 — Pigasos Alieftiki Naftiki Etaireia v. neuvosto ja komissio

(Asia T-162/07) (1)

(Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu - Tulliliitto - Todiste siitä, että merellä harjoitetun kalastuksen perusteella saaduilla tuotteilla on yhteisöasema - Se, että on mahdotonta esittää tiettyjä asiakirjoja todisteeksi - Riittävän ilmeinen yhteisön sellaisen oikeussäännön rikkominen, jolla annetaan yksityisille oikeuksia - Yhteisön vastuu, jos sen elimet eivät ole toimineet lainvastaisesti)

2009/C 267/98

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Pigasos Alieftiki Naftiki Etaireia (Moschato, Kreikka) (edustajat: asianajajat N. Skandamis ja E. Perakis)

Vastaajat: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: aluksi F. Florindo Gijón ja M.-M. Joséphidès, sittemmin F. Florido Gijón ja M. Balta) ja Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: aluksi E. Cujo, S. Schønberg ja M. Konstantinidis, sittemmin S. Schønberg ja M. Patakia)

Oikeudenkäynnin kohde

Vahingonkorvauskanne, jolla vaaditaan korvausta vahingosta, jota kantaja väittää kärsineensä sen johdosta, että neuvosto ja komissio eivät ole toteuttaneet toimenpiteitä, joiden nojalla jäsenvaltion tulliviranomaiset voisivat hyväksyä todisteeksi siitä, että merellä harjoitetun kalastuksen perusteella saaduilla tuotteilla on yhteisöasema, muita asiakirjoja kuin tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 2454/93 (EYVL L 253, s. 1) tarkoitetun T2M-lomakkeen.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Pigasos Alieftiki Naftiki Etaireia velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 155, 7.7.2007.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/58

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 23.9.2009 — Puola v. komissio

(Asia T-183/07) (1)

(Ympäristö - Direktiivi 2003/87/EY - Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä - Puolan päästöoikeuksia koskeva kansallinen jakosuunnitelma kautta 2008 - 2012 varten - Kolmen kuukauden määräaika - Jäsenvaltioiden ja komission toimivalta - Yhdenvertainen kohtelu - Perusteluvelvollisuus - Direktiivin 2003/87 9 artiklan 1 ja 3 kohta sekä 11 artiklan 2 kohta)

2009/C 267/100

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Puolan tasavalta (asiamiehet: aluksi E. Ośniecka-Tamecka, sittemmin T. Nowakowski, sittemmin T. Kozek, sittemmin M. Dowgielewicz ja lopuksi M. Dowgielewicz, M. Jarosz ja M. Nowacki)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: U. Wölker ja K. Herrmann)

Väliintulijat, jotka tukevat kantajan vaatimuksia: Unkarin tasavalta (asiamiehet: J. Fazekas, R. Somssich ja M. Fehér), Liettuan tasavalta (asiamies: D. Kriaučiūnas) ja Slovakian tasavalta (asiamiehet: J. Čorba ja B. Ricziová)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamiehet: aluksi Z. Bryanston-Cross ja C. Gibbs, avustajanaan barrister H. Mercer, sittemmin asiamiehet I. Rao ja S. Ossowski, avustajanaan barrister J. Maurici)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, jossa on kyse kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kansallisesta jakosuunnitelmasta, josta Puolan tasavalta oli tehnyt kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13.10.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (EUVL L 275, s. 32) mukaisesti ilmoituksen kautta 2008–2012 varten, 26.3.2007 tehdyn komission päätöksen K(2007) 1295 lopullinen kumoamisesta kokonaan tai osittain

Tuomiolauselma

Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kansallisesta jakosuunnitelmasta, josta Puolan tasavalta oli tehnyt kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13.10.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY mukaisesti ilmoituksen kautta 2008–2012 varten, 26.3.2007 tehty komission päätös K(2007) 1295 lopullinen kumotaan.

2)	Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan Puolan tasavallan oikeudenkäyntikulut.

3)	Unkarin tasavalta, Liettuan tasavalta, Slovakian tasavalta ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 155, 7.7.2007.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/58

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 29.9.2009 — Thomson Sales Europe v. komissio

(Yhdistetyt asiat T-225/07 ja T-364/07) (1)

(Tulliliitto - Thaimaassa valmistettujen väritelevisiovastaanotinten maahantuonti - Tuontitullien palauttaminen - Ilmeinen laiminlyönti - Tuontitullien perimättä jättäminen jälkikäteen - Kumoamiskanne - Asianomaiselle vastainen toimi - Tutkimatta jättäminen)

2009/C 267/101

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Thomson Sales Europe (Boulogne-Billancourt, Ranska) (edustajat: asianajajat F. Goguel ja F. Foucault)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: asiassa T-225/07 X. Lewis, H. van Vliet ja S. Schønberg, sekä asiassa T-364/07 X. Lewis ja M. Patakia)

Oikeudenkäynnin kohde

Asiassa T-225/07 vaatimus siitä, että on kumottava 7.5.2007 tehty komission päätös REM nro 03/05, jossa Ranskan viranomaisille ilmoitetaan, ettei ole aihetta palauttaa Thaimaasta valmistettujen väritelevisiovastaanotinten maahantuonnista maksettuja tulleja, joihin kyseiset viranomaiset ovat viitanneet 14.9.2005 päivätyssä pyynnössään, ja asiassa T-364/07 vaatimus siitä, että on kumottava 20.7.2007 päivätty komission kirje, jossa jätetään vahvistamatta se, ettei mainittujen laitteiden tuonnista maksettavia tulleja tarvitsisi periä jälkikäteen.

Tuomiolauselma

1)	Kanteet hylätään.

2)	Thomson Sales Europe vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan yhteisöjen komission oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 211, 8.9.2007.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/59

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 23.9.2009 — Viro v. komissio

(Asia T-263/07) (1)

(Ympäristö - Direktiivi 2003/87/EY - Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä - Viron päästöoikeuksia koskeva kansallinen jakosuunnitelma kaudeksi 2008–2012 - Jäsenvaltioiden ja komission toimivalta - Yhdenvertainen kohtelu - Direktiivin 2003/87 9 artiklan 1 ja 3 kohta sekä 11 artiklan 2 kohta)

2009/C 267/102

Oikeudenkäyntikieli: viro

Asianosaiset

Kantaja: Viron tasavalta (asiamies: L. Uibo)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: U. Wölker ja T. Tamme)

Väliintulijat, jotka tukevat kantajan vaatimuksia: Liettuan tasavalta (asiamies: D. Kriaučiūnas) ja Slovakian tasavalta (asiamies: aluksi J. Čorba, sittemmin B. Ricziová)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamies: aluksi Z. Bryanston-Cross, sittemmin L. Seeboruth ja viimeksi S. Ossowski, joita avustaa barrister J. Maurici)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, jossa on kyse kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kansallisesta jakosuunnitelmasta, josta Viron tasavalta oli tehnyt kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13.10.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (EUVL L 275, s. 32) mukaisesti ilmoituksen kaudeksi 2008–2012, 4.5.2007 tehdyn komission päätöksen kumoamisesta

Tuomiolauselma

Kumotaan kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kansallisesta jakosuunnitelmasta, josta Viron tasavalta oli tehnyt kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13.10.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY mukaisesti ilmoituksen kaudeksi 2008–2012, 4.5.2007 tehty komission päätös.

2)	Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan lisäksi korvaamaan Viron tasavallan oikeudenkäyntikulut.

3)	Liettuan tasavalta, Slovakian tasavalta sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 223, 22.9.2007 (Oikaisu C 247, 20.10.2007).

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/59

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 23.9.2009 — Viñedos y Bodegas Príncipe Alfonso de Hohenlohe v. SMHV — Byass (ALFONSO)

(Asia T-291/07) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin ALFONSO rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki ja aikaisempi kansallinen sanamerkki PRINCIPE ALFONSO - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta) - Valituslautakunnan suorittaman tutkinnan laajuus - Velvollisuus antaa päätös koko valituksesta - Asetuksen N:o 40/94 62 artiklan 1 kohta (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 64 artiklan 1 kohta)

2009/C 267/103

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Viñedos y Bodegas Príncipe Alfonso de Hohenlohe, SA (Cenicero, Espanja) (edustajat: asianajajat M. Lobato García-Miján ja B. Díaz de Escauriaza)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamiehet: S. Palmero Cabezas ja J. Laporta Insa)

Vastapuoli valituslautakunnassa: González Byass, SA (Cádiz, Espanja)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 29.5.2007 tekemästä päätöksestä (asia R 1110/2006-2), joka koskee Viñedos y Bodegas Príncipe Alfonso de Hohenlohe, SA:n ja González Byass, SA:n välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) toisen valituslautakunnan 29.5.2007 tekemä päätös (asia R 1110/2006-2) kumotaan.

2)	SMHV velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 235, 6.10.2007.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/60

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 16.9.2009 — Offshore Legends v. SMHV — Acteon (OFFSHORE LEGENDS mustana ja valkoisena ja OFFSHORE LEGENDS sinisenä, mustana ja vihreänä)

(Yhdistetyt asiat T-305/07 ja T-306/07) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kahden kuviomerkin OFFSHORE LEGENDS, joista toinen on musta ja valkoinen ja toinen on sininen, musta ja vihreä, rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkeiksi - Aikaisempi kansallinen kuviomerkki OFFSHORE 1 - Suhteelliset hylkäysperusteet - Sekaannusvaara - Tavaroiden ja merkkien samankaltaisuus - Aikaisemman tavaramerkin tosiasiallisen käytön todistamista koskevan pyynnön esittämättä jättäminen - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta) - Asetuksen N:o 40/94 43 artiklan 2 ja 3 kohta, luettuna yhdessä asetuksen N:o 40/94 15 artiklan 2 kohdan a alakohdan kanssa (joista on tullut asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohta ja 15 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohta)

2009/C 267/104

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Offshore Legends (Nevele, Belgia) (edustajat: asianajajat P. Maeyaert ja N. Clarembeaux)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: A. Folliard-Monguiral)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa: Acteon (Saint-Tropez, Ranska) (edustaja: asianajaja M. Milon)

Oikeudenkäynnin kohde

Kaksi kannetta SMHV:n toisen valituslautakunnan 29.5.2007 tekemästä kahdesta päätöksestä (asiat R 1031/2006-2 ja R 1038/2006-2), jotka koskevat Acteonin ja Offshore Legendsin välisiä väitemenettelyjä

Tuomiolauselma

1)	Kanteet hylätään.

2)	Offshore Legends velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 269, 10.11.2007.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/60

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 16.9.2009 — Alber v. SMHV (Kahva)

(Asia T-391/07) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Hakemus kolmiulotteisen merkin rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Kahva - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta) - Perusteluvelvollisuus - Asetuksen N:o 40/94 73 artikla (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 75 artikla) - Asiasisällön tutkimista viran puolesta koskeva periaate - Asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 1 kohta (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 76 artiklan 1 kohta)

2009/C 267/105

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Alfons Alber (Verano, Italia) (edustaja: asianajaja S. Schneller)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: G. Schneider)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, joka on nostettu SMHV:n neljännen valituslautakunnan 16.8.2007 tekemästä päätöksestä (asia R 361/2007-4) sekä SMHV:n tutkijan 16.1.2007 tekemästä päätöksestä tässä samassa asiassa siltä osin kuin siinä hylätään yhteisön tavaramerkkihakemus nro 4396727 tiettyjä siinä tarkoitettuja tavaroita varten

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Alfons Alber velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 315, 22.12.2007.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/61

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 23.9.2009 — Cohausz v. SMHV — Izquierdo Faces (acopat)

(Asia T-409/07) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Mitättömyysmenettely - Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki acopat - Aikaisemmat kansalliset sanamerkit COPAT - Suhteellinen hylkäysperuste - Aikaisempia tavaramerkkejä ei ole tosiasiallisesti käytetty - Asetuksen (EY) N:o 40/94 56 artiklan 2 ja 3 kohta (joista on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 57 artiklan 2 ja 3 kohta)

2009/C 267/107

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Helge B. Cohausz (Düsseldorf, Saksa) (edustajat: aluksi asianajaja I. Friedhoff, sittemmin asianajajat S. von Petersdorff-Campen ja H. Timmann)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: D. Botis)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa: José Izquierdo Faces (Bilbao, Espanja) (edustaja: asianajaja H. Bock)

Oikeudenkäynnin kohde

SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 6.9.2007 tekemästä päätöksestä (R 289/2006-1), joka koski Helge B. Cohauszin ja José Izquierdo Facesin välistä mitättömyysmenettelyä, nostettu kumoamiskanne

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Helge B. Cohausz velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 8, 12.1.2008.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/61

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 16.9.2009 — Dominio de la Vega v. SMHV — Ambrosio Velasco (DOMINIO DE LA VEGA)

(Asia T-458/07) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin DOMINIO DE LA VEGA rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity aikaisempi kuviomerkki PALACIO DE LA VEGA - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

2009/C 267/108

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Dominio de la Vega, SL (Requena, Espanja) (edustajat: asianajajat E. Caballero Oliver ja A. Sanz-Bermell y Martínez)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: J. Laporta Insa)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa ja väliintulija ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa: Ambrosio Velasco, SA (Dicastillo, Espanja) (edustajat: asianajajat E. Armijo Chávarri ja A. Castán Pérez-Gómez)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 3.10.2007 tekemästä päätöksestä (asia R 1431/2006-2), joka koskee Ambrosio Velasco, SA:n ja Dominio de la Vega, SL:n välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Dominio de la Vega, SL velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 51, 23.2.2008.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/62

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 23.9.2009 — GlaxoSmithkline ym. v. SMHV — Serono Genetics Institute (FAMOXIN)

(Asiat T-493/07, T-26/08 ja T-27/08) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Mitättömyysmenettely - Yhteisön sanamerkki FAMOXIN - Aikaisemmat kansalliset sanamerkit LANOXIN - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaaran puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 52 artiklan 1 kohdan a alakohta (joista on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 53 artiklan 1 kohdan a alakohta) - Todisteet käyttämisestä - Asetuksen N:o 40/94 56 artiklan 2 ja 3 kohta (joista on tullut asetuksen N:o 207/2009 57 artiklan 2 ja 3 kohta)

2009/C 267/109

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: GlaxoSmithkline SpA (Verona, Italia), Laboratórios Wellcome de Portugal, Lda (Algés, Portugali) ja The Wellcome Foundation Ltd (Greenford, Middlesex, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustaja: asianajaja R. Gilbey)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamiehet: A. Folliard-Monguiral ja D. Botis)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Serono Genetics Institute SA (Évry, Ranska)

Oikeudenkäynnin kohde

Kolme kannetta, joista ensimmäinen on nostettu SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 14.9.2007 tekemästä päätöksestä (asia R 8/2007-1), toinen on nostettu SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 20.11.2007 tekemästä päätöksestä (asia R 10/2007-1) ja kolmas on nostettu SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 19.11.2007 tekemästä päätöksestä (asia R 9/2007-1) ja jotka koskevat yhtäältä GlaxoSmithkline SpA:n, Laboratórios Wellcome de Portugal, Lda:n ja The Wellcome Foundation Ltd:n ja toisaalta Serono Genetics Institute SA:n välisiä mitättömyysmenettelyjä

Tuomiolauselma

1)	Asiat T-493/07, T-26/08 ja T-27/08 yhdistetään tämän tuomion antamista varten.

2)	Kanteet hylätään.

3)	GlaxoSmithkline SpA, Laboratórios Wellcome de Portugal, Lda ja The Wellcome Foundation Ltd velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 51, 23.2.2008.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/62

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 23.9.2009 — Evets v. SMHV (DANELECTRO ja QWIK TUNE)

(Yhdistetyt asiat T-20/08 ja T-21/08) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Yhteisön tavaramerkeiksi rekisteröidyt sanamerkki DANELECTRO ja kuviomerkki QWIK TUNE - Tavaramerkkien uudistamishakemusta koskevan määräajan noudattamatta jättäminen - Menetetyn määräajan palauttamista koskeva pyyntö - Reformatio in peius - Puolustautumisoikeudet - Oikeus tulla kuulluksi - Asetuksen (EY) N:o 40/94 61 artiklan 2 kohta, 73 artiklan toinen virke ja 78 artikla (joista on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 63 artiklan 2 kohta, 75 artiklan toinen virke ja 81 artikla)

2009/C 267/110

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Evets Corp. (Irvine, Kalifornia, Yhdysvallat) (edustaja: solicitor S. Ryan)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: A. Folliard-Monguiral)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanteet, jotka on nostettu SMHV:n neljännen valituslautakunnan 5.11.2007 tekemästä kahdesta päätöksestä (asiat R 603/2007 4 ja R 604/2007 4), jotka koskevat kantajan esittämää menetetyn määräajan palauttamista koskevaa vaatimusta.

Tuomiolauselma

1)	Kanteet hylätään.

2)	Evets Corp. velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut

(1) EUVL C 64, 8.3.2008.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/62

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 16.9.2009 — Gres La Sagra v. SMHV — Ceramicalcora (VENATTO MARBLE STONE)

(Asia T-130/08) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin VENATTO MARBLE STONE rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisemmat kansalliset kuviomerkit VENETO CERÁMICAS - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

2009/C 267/111

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Gres La Sagra, SL (Alameda de la Sagra, Espanja) (edustajat: asianajajat T. Villate Consonni ja J. Calderón Chavero)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: J. Crespo Carrillo)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Ceramicalcora, SA (Alcora, Espanja)

Oikeudenkäynnin kohde

SMHV:n neljännen valituslautakunnan 30.1.2008 tekemästä päätöksestä (asia R 1609/2006-4), joka koski Ceramicalcora, SA:n ja Gres La Sagra, SL:n välistä väitemenettelyä, nostettu kanne

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Gres La Sagra, SL velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 116, 9.5.2008.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/63

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 29.9.2009 — The Smiley Company v. SMHV (Hymiön hymyn puolikkaan kuva)

(Asia T-139/08) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Euroopan yhteisön nimeävä kansainvälinen rekisteröinti - Hymiön hymyn puolikasta esittävä kuviomerkkityyppinen tavaramerkki - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 40/94 146 artiklan 1 kohta ja 7 artiklan 1 kohdan b alakohta (joista on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 151 artiklan 1 kohta ja 7 artiklan 1 kohdan b alakohta)

2009/C 267/112

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: The Smiley Company SPRL (Bryssel, Belgia) (edustaja: asianajaja A. Deutsch)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: J. Crespo Carrillo)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, joka on nostettu SMHV:n neljännen valituslautakunnan 7.2.2008 tekemästä päätöksestä (R 958/2007-4), joka koskee hymiön hymyn puolikasta esittävän kuviomerkkityyppisen tavaramerkin Euroopan yhteisön nimeävää kansainvälistä rekisteröintiä

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	The Smiley Company SPRL velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien kulut, jotka ovat aiheutuneet kantajan tulemisesta Franklin Loufranin sijaan kantajaksi.

(1) EUVL C 142, 7.6.2008.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/63

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 16.9.2009 — Boudova ym. v. komissio

(Asia T-271/08 P) (1)

(Muutoksenhaku - Henkilöstö - Virkamiehet - Aiemmat ylimääräiset toimihenkilöt - Nimitys - Palkkaluokan määrittäminen - Ennen uusien henkilöstösääntöjen voimaantuloa julkaistut kilpailut - Se, että toinen toimielin on luokitellut virkamiehensä uudelleen - Uudelleenluokittelusta kieltäytyminen - Yhdenvertaisen kohtelun periaate - Kumoamiskanne - Toimet, jotka eivät voi olla kanteen kohteena - Vahvistavat toimet - Uusien ja olennaisten tosiseikkojen puuttuminen - Kyse ei ole anteeksiannettavasta virheestä - Tutkimatta jättäminen)

2009/C 267/113

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Stanislava Boudova (Howald, Luxemburg), Iveta Adovica (Luxemburg, Luxemburg), Juraj Kuba (Konz, Saksa), Heinrihs Puciriuss (Luxemburg), Agnieszka Strzelecka (Arlon, Belgia), Izabela Szyprowska (Berbourg, Luxemburg), Timea Tibai (Luxemburg) ja Birute Vaituleviciene (Luxemburg) (edustaja: asianajaja M.-A. Lucas)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: J. Currall ja G. Berscheid)

Oikeudenkäynnin kohde

Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa F-78/07, Boudova ym., vastaan komissio, 21.4.2008 antamasta määräyksestä (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) tehty valitus, jossa vaaditaan kyseisen määräyksen kumoamista.

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	Stanislava Boudova, Iveta Adovica, Juraj Kuba, Heinrihs Puciriuss, Agnieszka Strzelecka, Izabela Szyprowska, Timea Tibai ja Birute Vaituleviciene vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan ja heidät velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut tässä oikeusasteessa.

(1) EUVL C 260, 11.10.2008.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/64

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 2.9.2009 — E.ON Ruhrgas ja E.ON Földgáz Trade v. komissio

(Asia T-57/07) (1)

(Kumoamiskanne - Kilpailu - Yrityskeskittymä - Päätös, jolla todetaan yrityskeskittymä yhteismarkkinoille soveltuvaksi - Sitoumukset - Sitoumuksia koskevat komission kirjeet - Toimet, jotka eivät voi olla kanteen kohteena - Tutkimatta jättäminen)

2009/C 267/114

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: E.ON Ruhrgas International AG (Essen, Saksa) ja E.ON Földgáz Trade Zrt (Budapest, Unkari) (edustajat: asianajajat G. Wiedemann ja T. Lübbig)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: A. Bouquet ja V. Di Bucci)

Oikeudenkäynnin kohde

Päätösten, joiden väitetään sisältyvän 19.12.2006 ja 16.1.2007 päivättyihin komission kirjeisiin, jotka koskevat E.ON Ruhrgas International AG:n sitoumuksia, joita tarkoitetaan keskittymän julistamisesta yhteismarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi (asia COMP/M.3696 — E.ON/MOL) 21.12.2005 tehdyn komission päätöksen 3 artiklassa, kumoamisvaatimus.

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta.

2)	E.ON Ruhrgas International AG ja E.ON Földgáz Trade Zrt vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan yhteisöjen komission oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 95, 28.4.2007.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/64

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 4.9.2009 — Pioneer Hi-Bred International v. komissio

(Asia T-139/07) (1)

(Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellinen levittäminen ympäristöön - Markkinoille saattamista koskevaa lupaa koskeva menettely - Komission laiminlyönti esittää sääntelykomitealle toimenpidesuunnitelma - Laiminlyöntikanne - Riidan kohde on menettänyt merkityksensä - Lausunnon antamisen raukeaminen)

2009/C 267/115

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Pioneer Hi-Bred International, Inc. (Iowa, Yhdysvallat) (edustaja: solicitor J. Temple Lang)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: aluksi D. Lawunmi ja C. Zadra, sittemmin P. Oliver ja C. Zadra)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta vaaditaan EY 232 artiklan nojalla toteamaan, että komissio ei ole noudattanut geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön ja neuvoston direktiivin 90/220/ETY kumoamisesta 12.3.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/18/EY (EYVL 2001, L 106, s. 1) 18 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole esittänyt sääntelykomitealle menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28.6.1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (EYVL L 184, s. 23) 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti suunnitelmaa toimenpiteistä, joihin on ryhdyttävä kantajan sen ilmoituksen suhteen, joka koski geneettisesti muunnetun maissin 1507 markkinoille saattamista

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen tästä kanteesta raukeaa.

2)	Euroopan yhteisöjen komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan Pioneer Hi-Bred International, Inc:n oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 155, 7.7.2007.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/64

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 7.9.2009 — LPN v. komissio

(Asia T-186/08) (1)

(Kumoamis- ja vahingonkorvauskanne - Ympäristö - Direktiivi 92/43/ETY - Kantelun hylkääminen - Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aloittamatta jättäminen - Oikeus tutustua asiakirjoihin - Asetus (EY) N:o 1049/2001 - Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen - Lausunnon antamisen raukeaminen)

2009/C 267/116

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Liga para Protecção da Natureza (LPN) (Lissabon, Portugali) (edustaja: asianajaja P. Vinagre e Silva)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: P. Costa de Oliveira ja D. Recchia)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Portugalin tasavalta (asiamiehet: L. Inez Fernandes, T. Moreira ja A. de Oliveira Mendonça, avustajinaan asianajajat D. Abecasis ja A. Marques)

Oikeudenkäynnin kohde

Kumoamisvaatimus, joka koskee yhtäältä komission 28.2.2008 tekemää päätöstä, joka mainitaan komission kantajalle osoittamassa 3.4.2008 päivätyssä kirjeessä, jonka viitenumero on ENV.A.2/MAS/mm/D (2008) 5542, ja jolla komissio ilmaisi aikeensa hylätä kantajan kantelu, jonka mukaan padon rakentamista Sabor-jokeen (Portugali) koskeva hanke on luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL L 206, s. 7) vastainen (kantelu nro 2003/4523 — Baixo Saborin patohanke), ja toisaalta väitettyä komission implisiittistä päätöstä, jolla kieltäydytään antamasta kantajan tutustua tiettyihin asiakirjoihin, sekä vahingonkorvausvaatimus

Määräysosa

Ei ole enää tarpeen lausua kanteesta siltä osin kuin siinä vaaditaan yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan 3 kohdan nojalla väitetty implisiittinen päätös, jolla kieltäydytään antamasta kantajan tutustua asiakirjoihin.

2)	Kanne jätetään muilta osin tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.

3)	La Liga para Protecção da Natureza (LPN) vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan yhteisöjen komission oikeudenkäyntikulut.

4)	Portugalin tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 183, 19.7.2008.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/65

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 9.9.2009 — Nijs v. tilintarkastustuomioistuin

(Asia T-375/08 P) (1)

(Valitus - Henkilöstö - Virkamiehet - Tilintarkastustuomioistuimen päätös, jolla jatkettiin tilintarkastustuomioistuimen pääsihteerin virkakautta - Päätös jättää kantaja ylentämättä vuoden 2004 ylennyskierroksella - Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton)

2009/C 267/117

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Bart Nijs (Bereldange, Luxemburg) (edustajat: asianajajat F. Rollinger ja A. Hertzog)

Valittajan vastapuoli: Euroopan yhteisöjen tilintarkastustuomioistuin (asiamiehet: T. Kennedy, J.-M. Stenier ja G. Corstens)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus, joka tehty asiassa F-108/07, Nijs v. tilintarkastustuomioistuin, 26.6.2008 annetusta Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) määräyksestä (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja jolla vaaditaan kyseisen määräyksen kumoamista.

Määräysosa

1)	Valitus hylätään.

2)	Bart Nijs vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan yhteisöjen tilintarkastustuomioistuimelle tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 301, 22.11.2008.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/65

Kanne 4.8.2009 — Sanyô Denki v. SMHV — Telefónica O2 Germany (eneloop)

(Asia T-309)

2009/C 267/118

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Sanyô Denki (Osaka, Japani) (edustajat: asianajajat M. De Zorti, M. Koch ja T. Grimm)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Telefónica O2 Germany GmbH & Co. OHG (München, Saksa)

Vaatimukset

—	SMHV:n toisen valituslautakunnan 6.5.2009 asiassa R 794/2008-2 tekemä päätös on kumottava

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut

—	Vastapuoli on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, myös valituslautakunnassa aiheutuneet kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Sanyô Denki

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki ”eneloop” luokkaan 9 kuuluville tavaroille (hakemus nro 4 620 225)

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Telefónica O2 Germany GmbH & Co. OHG

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: muiden muassa saksalainen sanamerkki ”LOOP” luokkiin 9, 38 ja 42 kuuluville tavaroille ja palveluille (tavaramerkki nro 30 416 654,5 )

Väiteosaston ratkaisu: Väite hyväksytään

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylätään

Kanneperusteet: asetuksen (EY) N:o 207/2009 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu, sillä kyseisten tavaramerkkien välillä ei ole sekaannusvaaraa.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1).

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/66

Kanne 10.8.2009 — Hoelzer v. SMHV (SAFELOAD)

(Asia T-315/09)

2009/C 267/119

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Oliver Hoelzer (Remscheid, Saksa) (edustajat: asianajajat G. Rother ja J. Vogtmeier)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vaatimukset

—	sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 3.6.2009 antama päätös (R 1157/2008-4) on kumottava

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, valitusmenettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: kuviomerkki ”SAFELOAD” luokkiin 6 ja 12 kuuluvia tavaroita varten (hakemus nro 6330831)

Tutkijan päätös: rekisteröinnin hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: asetuksen (EY) N:o 207/2009 (1) 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan virheellinen soveltaminen, koska hakemuksessa tarkoitetun merkin sanaosa ei kuvaa niiden tavaroiden ominaisuuksia, joita varten tavaramerkkiä haetaan

(1) Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1).

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/66

Kanne 14.8.2009 — Concord Power Nordal v. komissio

(Asia T-317/09)

2009/C 267/120

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Concord Power Nordal GmbH (Hampuri, Saksa) (edustajat: asianajajat C. von Hammerstein, C.-S. Schweer ja C. Wünschmann)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	vastaajan 12.6.2009 tekemä päätös Az. CAB D(2009) on kumottava siltä osin kuin se koskee kaasuputkihanketta Ostseepipeline-Anbindungsleitung (jäljempänä OPAL)

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja, joka on NORDAL-kaasuputkihankkeen kannattaja, riitauttaa komission Saksan energiansääntelyviranomaiselle Bundesnetzagenturille osoittaman kirjeen, joka on päivätty 12.6.2009 ja jossa komissio vaatii Bundesnetzagenturia muuttamaan tietyiltä osin OPAL:lle direktiivin 2003/55/EY (1) 22 artiklan nojalla myönnettyä vapautusta. Kantaja arvostelee sitä, ettei komissio ei ole perustavanlaatuisesti riitauttanut tietyille OPAL:n kuljetuskapasiteeteille Tšekkiin myönnettyä vapautusta sääntelystä.

Kantaja esittää kanteensa tueksi viisi kanneperustetta.

Kantaja väittää ensinnäkin, ettei OPAL täytä direktiivin 2003/55/EY 22 artiklan 1 kohdan vaatimuksia, koska se ei ole yhdysputki, sillä ei lisätä kilpailua eikä paranneta toimitusvarmuutta, se ei merkitse tavanomaisesta poikkeavaa investointiriskiä ja sillä loukataan toimintojen eriyttämistä koskevaa periaatetta. Se väittää tähän liittyen myös, että vapautus haittaa kilpailua sekä sisämarkkinoiden ja säännellyn verkoston tehokasta toimintaa.

Kantaja väittää toiseksi, että lupaan liitetyt ehdot eivät ole omiaan estämään kilpailulle aiheutuvaa haittaa eikä niitä voida panna täytäntöön.

Kantaja vetoaa lisäksi EY 82 artiklan rikkomiseen, sen perusoikeuksien (eli yrittäjänvapaus ja omistusoikeus) loukkaamiseen sekä yhteisön lojaliteettiperiaatteen loukkaamiseen.

(1) Maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 98/30/EY kumoamisesta 26.6.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/55/EY (EUVL L 175, s. 57).

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/67

Kanne 14.8.2009 — Audi ja Volkswagen v. SMHV (TDI)

(Asia T-318/09)

2009/C 267/121

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: Audi AG (Ingolstadt, Saksa) ja Volkswagen AG (Wolfsburg, Saksa) (edustaja: asianajaja P. Kather)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vaatimukset

—	Harmonisointiviraston ensimmäisen valituslautakunnan asiassa R 226/2007-1 14.5.2009 tekemä päätös on kumottava

—	harmonisointivirasto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki TDI luokkaan 12 kuuluville tavaroille (hakemus nro 3 179 058)

Tutkijan päätös: hakemuksen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen hylkääminen

Kanneperusteet:

—	asetuksen (EY) N:o 207/2009 (1) 7 artiklan 3 kohdan rikkominen, koska haettu tavaramerkki on vaaditulla tavalla vakiintunut

—	asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan rikkominen, koska haetulla tavaramerkillä on tarvittava erottamiskyky

—	asetuksen N:o 207/2009 76 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen rikkominen, koska vastaaja ei ole ottanut huomioon todisteita, joihin kantajat ovat vedonneet

—	asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan rikkominen.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1).

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/67

Kanne 14.8.2009 — Planet v. komissio

(Asia T-320/09)

2009/C 267/122

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Planet AE -niminen konsultointia harjoittava osakeyhtiö (edustaja: asianajaja V. Christianos)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Komission (OLAF) kaksi päätöstä, joissa pyydettiin kantajan kirjaamista alun perin ennakkovaroitusjärjestelmän luokkaan W1a ja sittemmin luokkaan W1b, on kumottava.

—	Komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Nyt esillä olevassa kanteessa vaaditaan kumottavaksi ensinnäkin komission päätös, jossa pyydettiin kantajan kirjaamista ennakkovaroitusjärjestelmän luokkaan W1a, ja toiseksi komission päätös, jossa muutettiin tässä ensiksi mainitussa päätöksessä esitettyä pyyntöä siten, että kantaja kirjattaisiin 25.5.2009 alkaen ennakkovaroitusjärjestelmän epäsuotuisampaan luokkaan W1b.

Kantaja esittää, että riidanalaisissa toimissa on oikeudellinen virhe, joka muodostuu olennaisen muotomääräyksen rikkomisesta, sillä päätöksissä ei ole noudatettu päätöksessä 2008/969/EY (1) asetettuja edellytyksiä sen osalta, miten kirjaamiset, jotka tehdään ennakkovaroitusjärjestelmään, on tehtävä, jotta ne olisivat sopusoinnussa yhteisön oikeuden kanssa. Kantaja muistuttaa erityisesti sitä, että edellä mainitun päätöksen 8 artiklan 1 kohdan mukaan komission toimivaltainen elin, joka on vastuussa sopimuksen allekirjoittamisesta, on velvollinen ilmoittamaan luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, jota koskeva ennakkovaroitus on pyydetty kirjaamaan ennakkovaroitusjärjestelmään, edeltä käsin sitä koskevien tietojen kirjaamisesta. Lisäksi edellä mainitun päätöksen 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kirjaamiselle on esitettävä tarpeelliset perusteet.

Lisäksi kantaja väittää, että päätöksen 2008/969/EY 8 artiklassa asetettujen velvoitteiden noudattamisella jättämisellä loukataan sekä yhteisön oikeuden perusperiaatteita että siinä myönnettyjä perusoikeuksia. Kantajan mukaan komission käyttäytyminen on vastoin hyvän hallinnon periaatetta, josta määrätään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa, sillä tästä ei annettu tietoa kantajalle edeltä käsin ja laillisesti päätöksen 2008/969/EY 8 artiklan 1 kohdassa määrätyllä tavalla, mikä riisti kantajalta mahdollisuuden saada esittää kantansa. Samanaikaisesti komissio on rikkonut kantajan väitteiden mukaan myös huolenpitovelvollisuutta. Komission käyttäytyminen on lisäksi vastoin hyvää hallintotapaa koskevien toimintasääntöjen, joita komission henkilöstön on noudatettava suhteissaan yleisöön, 1 artiklaa.

Lopuksi kantaja väittää, että komissio on rikkonut ennalta kuulluksi tulemista koskevaa oikeutta, puolustautumisoikeutta ja syyttömyysolettamaa, koska komissio ei antanut kantajalle tilaisuutta esittää kantaansa ja vastaväitteitään ennakkovaroitusjärjestelmään kirjaamista koskevista päätöksistä, jotka komission toimivaltainen elin oli aikeissa tehdä.

(1) Komission tulojen ja menojen hyväksyjien ja toimeenpanovirastojen käyttöön tarkoitetusta ennakkovaroitusjärjestelmästä 16.12.2008 tehty komission päätös 2008/969/EY (EYVL L 344, s. 125).

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/68

Kanne 14.8.2009 — skytron energy v. SMHV (arraybox)

(Asia T-321/09)

2009/C 267/123

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: skytron energy GmbH & Co. KG (Berliini, Saksa) (edustaja: asianajaja H.-J. Omsels)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vaatimukset

—	SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 4.6.2009 tekemä päätös asiassa R 1680/2008-1 on kumottava

—	toissijaisesti asia on palautettava SMHV:oon

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki ”arraybox” luokkiin 9, 37, 38 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten (hakemus nro 6710479)

Tutkijan päätös: Rekisteröinnin hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Asetuksen N:o 207/2009 (1) 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan virheellinen soveltaminen, koska hakemuksessa tarkoitettu merkki ei ole kuvaileva ja sillä on vaadittava erottamiskyky.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1).

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/68

Kanne 18.8.2009 — Connefroy ym. v. komissio

(Asia T-327//09)

2009/C 267/124

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Philippe Connefroy (Le Rozel, Ranska), Jean-Guy Gueguen (Carantec, Ranska) ja EARL de Cavagnan (Bouglon, Ranska) (edustaja: asianajaja C. Galvez)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Riidanalainen päätös on kumottava EY:n perustamissopimuksen 230 artiklan neljännen kohdan perusteella

—	komissio on velvoitettava korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat vaativat komission 28.1.2009 tekemän päätöksen K(2009) 203 lopullinen (1), jolla komissio totesi, että Ranskan tasavallan hedelmä- ja vihannestuottajille ”kampanjasuunnitelmina”, joilla pyritään edistämään Ranskassa kasvatettujen maataloustuotteiden myyntiä, myöntämät valtiontuet eivät sovellu yhteismarkkinoille, ja velvoitti Ranskan tasavallan perimään kysymyksessä olevat tuet takaisin, kumoamista.

Kantajien esittämät kanneperusteet ja keskeiset väitteet ovat samat tai samanlaiset kuin asiassa T-243/09, Fedecom v. komissio (2), esitetyt.

(1) EUVL L 127, s. 11 — annettu tiedoksi numerolla 2009/402/EY

(2) EUVL C 205, s. 43

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/69

Kanne 19.8.2009 — Producteurs de Légumes de France v. komissio

(Asia T-328/09)

2009/C 267/125

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Les Producteurs de Légumes de France (Pariisi, Ranska) (edustaja: asianajaja O. Fachin)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Riidanalainen päätös on kumottava EY 230 artiklan neljännen kohdan nojalla

—	Euroopan yhteisöjen komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan komission 28.1.2009 tekemän päätöksen K (2009) 203 lopullinen (1), jossa komissio totesi, ettei Ranskan tasavallan sellaisten kampanjasuunnitelmien yhteydessä, joilla pyritään helpottamaan Ranskassa korjattujen maataloustuotteiden markkinoimista, hedelmien ja vihannesten tuottajille myöntämä valtiontuki sovellu yhteismarkkinoille, ja velvoitti Ranskan tasavallan perimään kyseisen tuen takaisin.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kahteen kanneperusteeseen:

—

Luottamuksensuojan periaatteen loukkaaminen siltä osin kuin tuottajille on saattanut syntyä luottamus kampanjasuunnitelmien sääntöjenmukaisuuteen sen perusteella, että komissio ei ole ryhtynyt toimiin, vaikka sen on ollut mahdollista saada tieto kampanjasuunnitelmista vuosien 1992–2002 välisenä aikana

—	Erehdys, joka koskee vuoden 2001 osalta palautettavaksi vaadittua määrää ja joka vaikuttaa palautettavaan kokonaismäärään sovellettavine korkoineen.

(1) EUVL L 127, s. 11 — julkaistu numerolla 2009/402/EY.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/69

Kanne 24.8.2009 — Fédération Internationale des Logis v. SMHV (väriltään kastanjanruskea kupera neliö)

(Asia T-329/09)

2009/C 267/126

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Fédération Internationale des Logis (Pariisi, Ranska) (edustaja: asianajaja C. Champagner Katz)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vaatimukset

—	SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 11.6.2009 asiassa R 202/2009-1 tekemä päätös on kumottava ja haetun tavaramerkin rekisteröinti sallittava

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: Luokkiin 3, 18, 24, 43 ja 44 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten haettu tavaramerkki, joka esittää väriltään kastanjanruskeaa kuperaa neliötä — hakemus N:o 6468722

Tutkijan päätös: Rekisteröintihakemus hylättiin

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylättiin

Kanneperusteet: Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu, koska väriltään erityinen kastanjanruskea neliö, jonka sivut ovat kuperat, on erottamiskykyinen niiden tavaroiden ja palvelujen, joita varten rekisteröintiä on haettu, osalta, koska näillä elementeillä näitä tavaroita ja palveluja koskevalle tavaramerkille annetaan erityinen ulkonäkö.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/69

Kanne 19.8.2009 — RapidEye v. komissio

(Asia T-330/09)

2009/C 267/127

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: RapidEye AG (Brandenburg an der Havel, Saksa) (edustaja: asianajaja T. Jestaedt)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

Asiassa ”Valtion tuki CP 183/2009 — Saksa, RapidEye AG (jälkivalvonta MSR 1998 — N 416/2002)”9.6.2009 päivätyllä kirjeellä tehty komission päätös on kumottava siltä osin kuin komissio on siinä katsonut, ettei tukea, joka on tuki-intensiteetiltään 35 prosenttia bruttoavustusekvivalentista ja määrältään 44 199 321,36 euroa, voida hyväksyä, ja vaatinut uuden ilmoituksen tekemistä tuesta, joka on tuki-intensiteetiltään 30,22 prosenttia ja enimmäismäärältään 37 316 000 euroa

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio antoi 2.10.2002 tekemällään päätöksellä K(2002) 3570 lopullinen luvan RapidEye AG:lle myönnettävään valtion tukeen (valtiontukiasia N 416/2002 — Saksa [Brandenburg], tuki RapidEye AG:lle) alueellisesta tuesta suurille investointihankkeille annettujen monialaisten puitteiden (1) mukaisesti, jolloin samalla vahvistettiin tuki-intensiteetin yläraja ja tuen enimmäismäärä (jäljempänä 2.10.2002 tehty komission päätös).

Tässä oikeudenkäynnissä kantaja on riitauttanut 9.6.2009 päivätyn komission kirjeen D(2009) 569, joka koskee valtion tukea CP 183/2009 — Saksa, RapidEye AG (jälkivalvonta MSR 1998 — N 416/2002). Kyseisessä kirjeessä Saksan viranomaisia vaadittiin erityisesti noudattamaan 2.10.2002 tehdyllä komission päätöksellä sallittua tuki-intensiteettiä ja tuen määrää sekä vahvistamaan, että kaikki tuensaajalle maksetut näitä enimmäismääriä suuremmat rahamäärät peritään takaisin.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi viiteen kanneperusteeseen.

Kantaja katsoo ensinnäkin, että EY 87 ja EY 88 artiklaa sekä asetuksen (EY) N:o 659/1999 (2) 2 artiklaa on sovellettu virheellisesti, koska 2.10.2002 tehty päätös kattaa kantajan käsityksen mukaan 35 prosentin tuki-intensiteettiin asti myönnettävän tuen.

Kantaja lausuu sitten, että vastaaja on käyttänyt harkintavaltaansa väärin, kun se ei vastoin 2.10.2002 tekemäänsä päätöstä aio sallia 35 prosentin tuki-intensiteetin rajaa noudattavaa tukea ilman uutta ilmoitusta.

Kantaja vetoaa kolmanneksi luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen, koska kantaja on vienyt tuella edistettävän investoinnin päätökeen luottaen siihen, että 35 prosentin tuki-intensiteetin rajaa noudattava tuki on myönnetty.

Sen lisäksi vedotaan toissijaisesti EY 88 artiklan 3 kohdan virheelliseen soveltamiseen. Kantaja vetoaa tässä yhteydessä siihen, että vaikka 2.10.2002 tehtyä komission päätöstä olisi tulkittava siten, että siinä sallitaan vain enintään 30,22 prosentin tuki-intensiteetti, tuen kasautuminen 35 prosentin intensiteettiin on vain epäolennainen tuen muutos, josta uusi ilmoitus ei ole tarpeen.

Kantaja vetoaa lopuksi toissijaisesti asetuksen (EY) N:o 800/2008 (3) 3 artiklan virheelliseen soveltamiseen. Tältä osin se arvostelee komissiota siitä, että se vaatii uutta ilmoitusta tuen kasautuessa 35 prosentin tuki-intensiteettiin tutkimatta ensin, onko tuki asetuksen N:o 800/2008 3 artiklan mukaan vapautettu ilmoitusvaatimuksesta.

(1) EYVL 1998, C 107, s. 7.

(2) [EY 88] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1).

(3) Tiettyjen tukimuotojen toteamisesta yhteismarkkinoille soveltuviksi perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisesti 6.8.2008 annettu komission asetus (EY) N:o 800/2008 (yleinen ryhmäpoikkeusasetus) (EUVL L 214, s. 3).

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/70

Kanne 25.8.2009 — Novartis v. SMHV — Sanochemia Pharmazeutika (TOLPOSAN)

(Asia T-331/09)

2009/C 267/128

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Novartis AG (Basel, Sveitsi) (edustaja: asianajaja N. Hebeis)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Sanochemia Pharmazeutika AG

Vaatimukset

—	Ensimmäisen valituslautakunnan 18.6.2009 asiassa R 1601/2007-1 tekemä päätös on kumottava

—	sisämarkkinoiden harmonisointivirasto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Sanochemia Pharmazeutika AG

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki TOLPOSAN luokkaan 5 kuuluville tavaroille (hakemus nro 4 134 383)

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: kantaja

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: kansainvälinen sanamerkki TONOPAN luokkaan 5 kuuluville tavaroille (nro 227 508)

Väiteosaston ratkaisu: väitteen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Asetuksen (EY) N:o 207/2009 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen, koska riidanalaisten tavaramerkkien välillä on sekaannusvaara.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EUVL 2009, L 78, s. 1).

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/71

Kanne 20.8.2009 — Electrabel v. komissio

(Asia T-332/09)

2009/C 267/129

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Electrabel (edustajat: asianajajat M. Pittie ja P. Honoré)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Kanne on otettava tutkittavaksi ja se on todettava perustelluksi

—	ensisijaisesti riidanalainen päätös on kumottava kokonaisuudessaan

—	toissijaisesti riidanalaisen päätöksen 2 ja 3 artikla on kumottava tai ainakin kantajalle riidanalaisen päätöksen 2 artiklassa määrättyä sakon määrää on pienennettävä

—	joka tapauksessa komissio on velvoitettava korvaamaan kantajalle nyt esillä olevan kanteen nostamisesta aiheutuneet kaikki oikeudenkäyntikäynti.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Nyt esillä olevalla kanteellaan kantaja vaatii ensisijaisesti 10.6.2009 tehdyn komission päätöksen K(2009) 4416 lopull. kumoamista; tällä päätöksellä komissio totesi, että kantaja oli rikkonut asetuksen N:o 4064/89 (1) 7 artiklan 1 kohtaa toteuttaessaan yhteisön laajuisen keskittymän ennen kuin se oli ilmoittanut siitä ja ennen kuin se oli todettu yhteismarkkinoille soveltuvaksi. Kantaja vaatii toissijaisesti sille riidanalaisen päätöksen 2 artiklassa määrätyn sakon kumoamista tai ainakin sen määrän pienentämistä.

Kanteensa tueksi kantaja esittää neljä perustetta, jotka koskevat:

—

kyseessä olevan rikkomisen virheellistä luokittelua, joka johtuu erityisesti sekaannuksesta ilmoituksen puuttumiseen perustuvan rikkomisen ja keskittymän liian aikaiseen toteuttamiseen perustuvan rikkomisen välillä, ja näin ollen perustelujen ristiriitaisuutta rikkomisen luokittelun ja sen keston arvioinnin välillä

—

asetuksen N:o 4064/89 3 artiklan 3 kohdan ja 14 artiklan 2 kohdan rikkomista sekä keskittymän käsitettä koskevien suuntaviivojen rikkomista sen väitteen perusteella, että Electrabel sai Compagnie Nationale de Rhônessa tosiasiallisen määräysvallan 23.12.2003. Kantaja väittää, että komissio i) on jättänyt ottamatta huomioon esillä olevassa asiassa keskeisiä seikkoja, kuten Compagnie Nationale du Rhônen julkisoikeudellisen luonteen, ii) on soveltanut keskittymän käsitteestä antamissaan suuntaviivoissa vahvistamansa tosiasiallisen määräysvallan käsitettä epätäydellisesti ja virheellisesti ja iii) on tehnyt muun muassa Compagnie Nationale du Rhônen hallintoelimiä koskevia useita ilmeisiä arviointivirheitä

—	nyt esillä olevan seuraamukseen määräämistä koskevan komission toimivallan vanhentumista

—	suhteellisuusperiaatteen, hyvän hallinnon periaatteen ja luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista, koska kantajalle on määrätty näin korkea sakko rikkomisesta, jolla ei ole mitään vaikutusta kilpailuun.

(1) Yrityskeskittymien valvonnasta 21.12.1989 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 4064/89 (EYVL L 395, s. 1; julkaistu kokonaisuudessaan, sellaisena kuin se on oikaistuna, EYVL 1990, L 257, s. 13)

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/71

Kanne 20.8.2009 — Puola v. komissio

(Asia T-333/09)

2009/C 267/130

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Puolan tasavalta (asiamies: M. Dowgielewicz)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 7 ja 10 artiklassa säädetystä tuen mukauttamisesta johtuvien määrien jakamisesta jäsenvaltioille vuosina 2009–2012 10.6.2009 tehdyn komission päätöksen 2009/444/EY (tiedoksiannettu numerolla K(2009) 4375) (1) liite I on kumottava siltä osin kuin siinä jaetaan jäsenvaltioille asetuksen (EY) N:o 73/2009 9 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetystä tuen mukauttamisesta johtuvat määrät vuonna 2012

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii komission päätöksen 2009/444/EY osittaista kumoamista ja perustaa kanteensa seuraaviin väitteisiin.

Ensinnäkin asetuksen N:o 73/2009 (2) 9 artiklan 2 kohdan vastaisten toimenpiteiden toteuttamisella on rikottu normihierarkiaperiaatetta. Riidanalaisessa päätöksessä jaetaan kokonaisajanjaksolle 2009–2012 tarkoitetut määrät ainoastaan viidelletoista vanhalle jäsenvaltiolle, vaikka nämä valtiot eivät asetuksen N:o 73/2009 9 artiklan 2 kohdan mukaan ole enää ainoita jäsenvaltioita, joita mukauttaminen koskee. Mainittua mekanismia on siksi sovellettava vuoden 2012 osalta myös uusiin jäsenvaltioihin.

Toiseksi asetuksen N:o 73/09 johdanto-osan 14 perustelukappaleesta ja 9 artiklan 2 kohdasta ilmenevää periaatetta, jonka mukaan mukauttamisesta johtuvien varojen jakaminen on tehtävä objektiivisten kriteerien mukaisesti, sekä yhteisvastuuperiaatetta on loukattu.

Kolmanneksi syrjintäkiellon periaatetta on loukattu, sillä komission soveltamat kriteerit mukauttamisesta johtuvien varojen jakamiseksi vuonna 2012 (kuten esimerkiksi tietyn jäsenvaltion liittymispäivä Euroopan unioniin ja tietyn jäsenvaltion osuuden määrä mukauttamisesta johtuvien varojen jakamiseksi), jotka johtivat siihen, että Puolan tasavalta ja muut uudet jäsenvaltiot suljettiin näiden varojen jakamisen ulkopuolelle, eivät ole objektiivisia eikä niillä taata mukauttamismekanismista johtuvien rasitusten ja etujen oikeasuhteista jakamista.

Neljänneksi riidanalaisella päätöksellä rikotaan EY 253 artiklaa, sillä komissio ei ole ilmoittanut riidanalaisessa päätöksessä, etenkään sen perustelukappaleissa, tai päätöstä valmisteltaessa perusteita sille, miksi uudet jäsenvaltiot suljettiin pois varojen jakamisesta vuonna 2012 mukauttamisesta johtuvien määrien tietyn osan osalta, vaikka nämä varat oli jaettava objektiivisesti kaikkien mukauttamismekanismia soveltavien jäsenvaltioiden kesken.

Viidenneksi vastaaja on laiminlyönyt olennaisen menettelyvaatimuksen, sillä se on tehnyt riidanalaisen päätöksen suorien tukien hallintokomitean työjärjestyksen sääntöjen ja Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä annetun neuvoston asetuksen N:o 1 (3) 3 artiklan vastaisesti. Komissio ei ole pyynnöstä huolimatta toimittanut riidanalaisen päätöksen luonnosta puolaksi Puolan tasavallan asiamiehelle, mikä on vaikeuttanut kantajan tämän luonnoksen arvioimista ja vaadittavien konsultaatioiden tekemistä.

(1) EUVL L 148, s. 29.

(2) Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta 19.1.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 73/2009 (EUVL L 30, s. 16).

(3) EYVL 1958, 17, s. 385.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/72

Kanne 24.8.2009 — Groupement Adriano, Jaime Ribeiro, Conduril — Construção, ACE v. komissio

(Asia T-335/09)

2009/C 267/131

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Groupement Adriano, Jaime Ribeiro, Conduril — Construção, ACE (Póvoa de Varzim, Portugali) (edustajat: asianajajat A. Pinto Cardoso ja L. Fuzeta da Ponte)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

Komission päätös, joka sisältyy 12.6.2009 päivättyyn maksumääräykseen nro 230905272, ja päätös, joka sisältyy 3.8.2009 tehtyyn tiedoksiantoon, jolla kantaja määrätään maksamaan 15 päivän kuluessa tämä maksumääräys viivästyskorkoineen sopimuksen AH 04/2004 mukaisesti, joka on tehty Tangerin ja Saïdan välisen rantatieosuuden rakentamiseksi (”Projet de la Rocade Méditerranéenne”) ja jota Euroopan yhteisö rahoittaa MEDA I -ohjelman puitteissa, on kumottava

—	Euroopan yhteisöjen komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Toimista voidaan nostaa kanne, sillä ne ovat päätöksen luonteisia, ne ovat lopullisia ja niillä on sitova vaikutus, ja asianosaisilla on asiavaltuus.

Molempia toimia rasittavat useat virheet:

—	Absoluuttinen toimivallan puuttuminen: vastaaja ei ole ”hankintaviranomainen (rakennuttaja)”, sillä vastaajan toiminta ei perustu mihinkään sopimuslausekkeeseen. Vastaajalla ei siis ole toimivaltaa eikä tämän menettelyn edellyttämiä ominaisuuksia.

—

Olennaisten muotomääräysten ja erityisesti perusteluvelvollisuuden laiminlyönti: EY 253 artiklan nojalla yhteisön toimet on perusteltava. Oikeuskäytännön mukaisesti näiden perustelujen on oltava nimenomaisia, selviä, johdonmukaisia ja merkityksellisiä. Toimea ei voida perustella implisiittisesti tai hiljaisesti eikä sitä voida laatia epäselvästi. Perustelut eivät voi olla keskenään ristiriidassa eivätkä perustelut voi olla ristiriidassa toimen päätösosan kanssa. Riidanalaisia päätöksiä ei ole perusteltu lainkaan. Myös olennaista muotomääräystä, jonka mukaan muutoksenhakumahdollisuudet on osoitettava, on laiminlyöty.

—	Perustamissopimuksen määräyksiä, ja erityisesti EY 211–219 artiklaa, sekä komission työjärjestystä on rikottu ja periaatetta ”pacta sund servanda” on loukattu.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/73

Kanne 27.8.2009 — Müller-Boré & Partner v. SMHV — Popp ym. (MBP)

(Asia T-338/09)

2009/C 267/132

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Müller-Boré & Partner (München, Saksa) (edustajat: asianajajat C. Osterrieth ja T. Schmitz)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: E. Popp (München, Saksa), W. E. Sajda (München), J. Bohnenberger (München), V. Kruspig (München)

Vaatimukset

—	vastaajana olevan viraston neljännen valituslautakunnan asiassa R 1176/2007-4 23.6.2009 tekemä päätös on kumottava ja sitä on muutettava siten, että valitus ja väite hylätään kokonaisuudessaan

—	virasto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki MBP luokkiin 35 ja 42 kuuluville palveluille (hakemus nro 1 407 857)

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: E. Popp, W. E. Sajda, J. Bohnenberger ja V. Kruspig

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: sanamerkki ”ip_law@mbp.” luokkaan 42 kuuluville palveluille (yhteisön tavaramerkki nro 667 105) sekä Saksan tavaramerkkilain mukainen erityinen toiminimi ”mbp.de”

Väiteosaston ratkaisu: väitteen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: väitteen osittainen hyväksyminen

Kanneperusteet: asetuksen (EY) N:o 207/2009 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen, koska riidanalaisten tavaramerkkien välillä ei ole sekaannusvaaraa.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1).

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/73

Kanne 19.8.2009 — Evropaïki Dynamiki v. Euroopan unionin virallisten julkaisujen toimisto

(Asia T-340/09)

2009/C 267/133

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Evropaïki Dynamiki — Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE (Ateena, Kreikka) (edustajat: asianajajat N. Korogiannakis ja M. Dermitzakis)

Vastaaja: Euroopan unionin virallisten julkaisujen toimisto

Vaatimukset

—

on kumottava julkaisutoimiston päätös, jolla se hylkäsi kantajan tarjoukset avoimen tarjouskilpailun nro 10017 CORDIS erässä B ”Toimitus- ja julkaisupalvelut” ja erässä C ”Uusien digitaalisten tietopalvelujen toimittaminen” ja asetti monivaiheisessa menettelyssä kolmannelle sijalle tarjouksen, jonka kantaja oli jättänyt avoimen tarjouskilpailun nro 10017 ”CORDIS” erässä E ”Keskeisten palveluiden kehittäminen ja kunnossapito” (EUVL 2008/S 242-321376, oikaisu EUVL 2009/S 40-057377) ja josta ilmoitettiin kantajalle 9.6.2009 päivätyllä kirjeellä, sekä kaikki tätä seuranneet julkaisutoimiston asiaan liittyvät päätökset, mukaan lukien se, jolla päätettiin tehdä sopimukset tarjouskilpailun voittaneiden toimittajien kanssa

—	julkaisutoimisto on velvoitettava maksamaan kantajalle vahingonkorvausta kyseisen tarjouskilpailun perusteella 7 215 405 euroa (5 291 935 euroa erästä B, 975 000 erästä C ja 948 470 euroa erästä E)

—	julkaisutoimisto on velvoitettava korvaamaan kantajalle tästä kanteesta johtuvat oikeudenkäyntikulut ja muut kulut myös siinä tapauksessa, että tämä kanne hylätään

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tällä kanteella kantaja pyrkii julkaisutoimiston sellaisen päätöksen kumoamiseen, jolla a) hylättiin kantajan tarjoukset avoimen tarjouskilpailun nro 10017 CORDIS erässä B ”Toimitus- ja julkaisupalvelut” ja erässä C ”Uusien digitaalisten tietopalvelujen toimittaminen” ja b) asetettiin monivaiheisessa menettelyssä kolmannelle sijalle tarjous, jonka kantaja oli jättänyt avoimen tarjouskilpailun nro 10017 CORDIS erässä E ”Keskeisten palveluiden kehittäminen ja kunnossapito” (EUVL 2008/S 242-321376, oikaisu EUVL 2009/S 40-057377).

Kantaja väittää ensiksi, että erässä B tarjoajia on kohdeltu syrjivästi, koska poissulkemista koskevat perusteet soveltuvat yhteen voittaneen yhteenliittymän jäseneen, ja siksi olisi tullut todeta, että tämä on loukannut vakavasti sopimusvelvoitteitaan komissioon nähden. Kantaja väittää myös, että hankintaviranomainen on rikkonut varainhoitoasetuksen (1) 93 artiklan 1 kohdan f alakohtaa ja 94 artiklan kohtaa ja loukannut hyvän hallinnon periaatetta ja että komission olisi tullut määrätä seuraamuksia varainhoitoasetuksen 96 artiklan sekä soveltamissääntöjen (2) 133 a ja 134 b artiklan nojalla.

Toiseksi kantaja väittää, että hankintaviranomainen ei ole antanut tietoja tarjouskilpailun voittaneen tarjoajan ansioista.

Kolmanneksi kantaja väittää, että komissio on tehnyt useita ilmeisiä arviointivirheitä arvioidessaan kantajan tarjousta ja että komissio on loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska se on esittänyt uusia valintaperusteita, joita ei ole määritelty tarjouseritelmissä. Kantaja väittää myös, että hankintaviranomainen on rikkonut soveltamissääntöjen 148 artiklan 1 ja 3 kohtaa sekä loukannut hyvän hallinnon periaatetta.

Kantaja väittää, että erässä C tarjoajia on kohdeltu syrjivästi, koska poissulkemista koskevat perusteet soveltuvat yhteen monivaiheisessa menettelyssä kolmannelle sijalle asetetun yhteenliittymän jäseneen, ja siksi olisi tullut todeta, että tämä on rikkonut vakavasti aikaisempia sopimuksia. Toiseksi kantaja väittää, että hankintaviranomainen ei ole antanut tietoja tarjouskilpailun voittaneen tarjoajan ansioista ja että se on loukannut hyvän hallinnon periaatetta.

Kantaja väittää, että erässä E poissulkemista koskevat perusteet soveltuvat yhteen voittaneen yhteenliittymän jäseneen, ja siksi olisi tullut todeta, että tämä on rikkonut vakavasti aikaisempaa sopimusta, ja toinen voittaneen yhteenliittymän jäsenistä olisi tullut sulkea pois kaikista tarjouskilpailuista kahdeksi vuodeksi, koska tämän on todettu syyllistyneen lainvastaiseen toimintaan. Kantaja väittää myös, että yksi voittaneen yhteenliittymän jäsenistä käyttää muissa kuin WTO/GPA (3) -maissa toimivia alihankkijoita, ja tämä rikkoo tarjouseritelmiä, loukkaa avoimuuden ja syrjintäkiellon periaatteita sekä rikkoo varainhoitoasetuksen 106 ja 107 artiklaa. Kantajan mukaan yritysten, jotka eivät toimi WTO/GPA-maissa, ei voida sallia osallistuvan Euroopan yhteisöjen toimielinten tarjouskilpailuihin suoraan tai epäsuorasti eikä toimivan alihankkijana tehtävissä, jotka kuuluvat varainhoitoasetuksen tai direktiivin 2004/18/EY (4) soveltamisalaan.

Lopuksi kantaja väittää, että hankintaviranomainen ei ole perustellut päätöstään, on tehnyt useita ilmeisiä arviointivirheitä, on tehnyt uusia valintaperusteita, joita ei ole määritelty tarjouseritelmässä ja loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta arvioidessa kantajan ja erään toisen tarjoajan tarjouksia.

(1) Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25.6.2002 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (EYVL L 248, s. 1).

(2) Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23.12.2002 annettu komission asetus (EY, Euratom) N:o 2342/2002, sellaisena kuin se on muutettuna 23.4.2007 annetulla komission asetuksella (EY, Euratom) N:o 478/2007 (EUVL L 111, s. 13).

(3) Maailman kauppajärjestön julkisia hankintoja koskeva kansainvälinen sopimus

(4) Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/18/EY (EUVL L 134, s. 114).

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/75

Kanne 1.9.2009 — Amecke Fruchtsaft v. SMHV– Beate Uhse (69 Sex up)

(Asia T-343/09)

2009/C 267/134

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Amecke Fruchtsaft GmbH & Co. KG (Menden, Saksa) (edustajat: Rechtsanwälte R. Kaase ja J.-C. Plate)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Beate Uhse Einzelhandels GmbH

Vaatimukset

—	Kanne, jonka kohteena on SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 11.6.2009 asiassa R 1728/2008-1 tekemä päätös, on otettava tutkittavaksi

—	Riitautettu päätös, joka koskee yhteensoveltumattomutta asetuksen (EY) N:o 207/2009 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, on kumottava

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, myös väitemenettelystä ja valituslautakunnassa aiheutuneet kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija:: Beate Uhse Einzelhandels GmbH

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki ”69 Sex up” luokkiin 32 ja 41 kuuluville tavaroille ja palveluille (hakemus nro 5 274 303)

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: kantaja

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Saksalainen sanamerkki ”sex:h:up” luokkiin 5, 29, 30 ja 32 kuuluville tavaroille (nro 30 531 669); väite koskee vain tavaroiden rekisteröintiä luokkaan 32

Väiteosaston ratkaisu: Väite on hyväksytty

Valituslautakunnan ratkaisu: Riitautettu päätös on kumottava ja väite hylättävä

Kanneperusteet: Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on rikottu, sillä kyseisten tavaramerkkien välillä on sekaantumisvaara.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s.1).

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/75

Kanne 31.8.2009 — Saksa v. komissio

(Asia T-347/09)

2009/C 267/135

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: M. Lumma ja B. Klein)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	komission 2.7.2009 tekemä päätös SG-Greffe (2009) D/3985 valtiontukiasiassa nro NN 8/2009 on kumottava siltä osin kuin siinä luokitellaan ilmoitetut toimenpiteet EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajan kanne koskee komission 2.7.2009 tekemää päätöstä K(2009) 5080 lopullinen, joka koskee tukijärjestelmää, joka kattaa yhtäältä kansalliseen luontoperintöön kuuluvien liittovaltion alueiden vastikkeettoman luovuttamisen ja toisaalta laajojen luonnonsuojeluprojektien tukemisen (valtiontuki NN 8/2009 — Saksa — Luonnonsuojelualueet). Komissio katsoo tässä päätöksessä, että ilmoitettu tukijärjestelmä on EY 86 artiklan 2 kohdan mukaan yhteensopiva yhteismarkkinoiden kanssa. Kantaja riitauttaa kyseessä olevan päätöksen siltä osin kuin siinä luokitellaan ilmoitetut toimenpiteet EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi siihen, että vastaaja on soveltanut EY 87 artiklan 1 kohtaa usealla tavalla virheellisesti. Tältä osin väitetään erityisesti, että vastaaja on perusteettomasti luokitellut luonnonsuojelujärjestöt yrityksiksi ja laiminlyönyt edellytetyn kokonaistarkastelun tekemisen ilmoitetuista toimenpiteistä. Tämän lisäksi luonnonsuojelujärjestöille ei synny ilmoitetuista toimenpiteistä valtiontuen kannalta merkityksellistä etua. Kantaja vetoaa lisäksi siihen, että yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-280/00, Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg (tuomio 24.7.2003, Kok., s. I-7747) mainittua neljättä kriteeriä on sovellettu virheellisesti.

Toissijaisesti vedotaan EY 253 artiklassa tarkoitetun perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/76

Kanne 3.9.2009 — PAGO International v. SMHV — Tirol Milch (Pago)

(Asia T-349/09)

2009/C 267/136

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: PAGO International GmbH (Klagenfurt, Itävalta) (edustajat: asianajajat C. Hauer ja C. Schumacher)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Tirol Milch reg.Gen.mbH Innsbruck (Innsbruck, Itävalta)

Vaatimukset

—

sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 1.7.2009 tekemää päätöstä, joka koskee tavaramerkin menettämistä koskevaa menettelyä nro 2025 C (yhteisön tavaramerkki nro 915 488), on muutettava siltä osin kuin sillä hylätään Tirol Milch registrierte Genossenschaft mit beschränkter Haftungin tekemä valitus mitättömyysosaston 4.8.2008 tekemästä päätöksestä, ja Tirol Milch registrierte Genossenschaft mit beschränkter Haftung on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut

—	toissijaisesti neljännen valituslautakunnan päätös on kumottava ja asia on palautettava sisämarkkinoiden harmonisointivirastoon (tavaramerkit ja mallit) uutta päätöstä varten.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu: värillinen kuviomerkki ”Pago” luokkaan 32 kuuluvia tavaroita varten (yhteisön tavaramerkki nro 915 488)

Yhteisön tavaramerkin haltija: kantaja

Yhteisön tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä: Tirol Milch registrierte Genossenschaft mit beschränkter Haftung

Mitättömyysosaston ratkaisu: yhteisön tavaramerkin toteaminen osittain menetetyksi

Valituslautakunnan ratkaisu: mitättömyysosaston ratkaisun osittainen kumoaminen ja yhteisön tavaramerkin toteaminen menetetyksi

Kanneperusteet:

—	Asetuksen (EY) N:o 207/2009 (1) 51 artiklan ja 15 artiklan 1 kohdan a alakohdan rikkominen, koska on perusteettomasti katsottu, ettei sitä, että menettelyn kohteena olevaa tavaramerkkiä on käytetty siten, että oikeudet ovat säilyneet, ole näytetty toteen

—	Asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan rikkominen ja yhteisön perusperiaatteiden, erityisesti oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden, loukkaaminen

(1) Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1).

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/76

Kanne 4.9.2009 — ICO Satellite v. komissio

(Asia T-350/09)

2009/C 267/137

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: ICO Satellite Ltd (Slough, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustaja: solicitor S. Tupper)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	satelliittivälitteisiä matkaviestintäpalveluja tarjoavien yleiseurooppalaisten järjestelmien operaattorien valitsemisesta 13.5.2009 tehty päätös N:o 2009/449/EY on kumottava EY 230 ja EY 231 artiklan nojalla

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut sekä muihin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tarpeellisina pitämiin toimenpiteisiin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii satelliittivälitteisiä matkaviestintäpalveluja tarjoavien yleiseurooppalaisten järjestelmien operaattorien valitsemisesta 13.5.2009 tehdyn komission päätöksen N:o 2009/449/EY (1) kumoamista.

Kantaja katsoo, että riidanalaisella päätöksellä loukataan kantajalle kansainvälisen oikeuden nojalla kuuluvaa omaisuudensuojaa. Kantaja väittää lisäksi, että riidanalainen päätös on lainvastainen, koska komissio on

a)	syrjinyt kantajaa, kun se on ottanut mukaan päätöksentekomenettelyyn Inmarsat Ventures Limited Councilin (Inmarsat) aiemman pääjohtajan ja siten rikkonut olennaisia menettelyllisiä vaatimuksia ja loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, ja

toiminut kohtuuttomasti, kun sen valinta on kohdistunut Inmarsatiin ja Solaris Mobile Limitediin eikä kantajaan, vaikka tämä väittää olevansa objektiivisesti arvioiden paremmassa asemassa tarjoamaan satelliittivälitteisiä matkaviestintäpalveluja.

Kantajan mukaan vastaaja on riidanalaisen päätöksen tehdessään menetellyt suhteettomalla ja syrjivällä tavalla ja loukannut kantajan perusteltua luottamusta. Kantaja väittää lisäksi, että riidanalaisella päätöksellä loukataan kantajan Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIOS) ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklan mukaista oikeutta nauttia rauhassa omaisuudestaan ja kantajan oikeutta nauttia oikeuksistaan mukaan lukien omistusoikeudet sekä kantajan EIOS:n 6 artiklan mukaista oikeutta oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin.

(1) Satelliittivälitteisiä matkaviestintäpalveluja tarjoavien yleiseurooppalaisten järjestelmien operaattorien valitsemisesta 13.5.2009 tehty komission päätös 2009/449/EY (tiedoksiannettu numerolla K(2009) 3746) (EUVL 2009 L 149, s. 65).

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/77

Kanne 14.9.2009 — Novácke chemické závody v. komissio

(Asia T-352/09)

2009/C 267/138

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Novácke chemické závody (Nováky, Slovakian tasavalta) (edustaja: asianajaja A.Cernejová)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Riitautettu päätös on kumottava kantajaa koskevilta osiltaan, ja kantajalle määrätty sakko on näin ollen peruutettava

—	Toissijaisesti kantajalle päätöksen 2 artiklassa määrätty sakko on peruutettava tai sitä on ainakin merkittävästi alennettava, ja

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii nostamassaan kanteessa kumoamaan 22.7.2009 tehdyn komission päätöksen (asia nro COMP/F/39.396 — Kalsium- ja magnesiumreagenssi teräs- ja kaasuteollisuuksille), jossa komissio katsoi kantajan yhdessä muiden yritysten kanssa syyllistyneen EY 81 artiklan ja ETA 53 artiklan rikkomiseen siten, että se oli jakanut markkinoita, ottanut käyttöön kiintiöitä, jakamalla asiakkaita, vahvistamalla hintoja ja vaihtamalla arkaluontoisia tietoja kalsiumkarbidin ja magnesiumrakeiden toimittajien välillä. Toissijaisesti kantaja vaatii, että sille neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 31 artiklan nojalla määrättyä sakkoa alennetaan tai että se peruutetaan.

Kantaja esittää kanteensa tueksi seuraavat kanneperusteet:

Kantaja väittää ensinnäkin komission loukanneen yhteisön oikeuden yleistä suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, kun se on määrännyt kantajalle liiallisen ja kohtuuttoman sakon.

Toiseksi kantaja väittää, että komissio ei tutkinut kantajan sakonmaksukykyä eikä sitä, saattoiko siitä aiheutua kantajan konkurssi. Erityisesti se väittää, ettei komissio noudattanut olennaisia menettelymääräyksiä, ettei se kunnolla tutkinut kantajan esittämiä todisteita, jotka osoittivat, että välitön konkurssimenettelyn vaara oli olemassa, jos komissio määräisi sakon. Näin ollen se väittää, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen jättäessään edellä mainitun vaaran tutkimatta ja soveltaessaan suuntaviivojen 35 artiklaa kantajaan.

Kolmanneksi kantaja väittää, että sille määrätty sakko aiheuttaa sen, että se asetetaan välittömästi konkurssiin ja että se poistuu kilpailemasta relevanteilla markkinoilla. Kantaja väittää siis, että komissio on rikkonut EY 3 artiklan 1 kohdan g alakohtaa vääristämällä tai poistamalla kilpailun relevanteilta markkinoilta.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/78

Kanne 16.9.2009 — komissio v. Association Fédération Club B2A

(Asia T-356/09)

2009/C 267/139

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: A.-M. Rouchaud-Joët ja N. Bambara, avustajanaan asianajaja E. Bouttier)

Vastaaja: Association Fédération Club B2A (Étupes, Ranska)

Vaatimukset

—	Vastaaja, jota edustaa sen puheenjohtaja, on velvoitettava suorittamaan kantajalle — – euron määrä — –, joka vastaa 62 500 euron suuruista pääomaa ja — – suuruista määrä — – erääntyneitä viivästyskorkoja.

—	Vastaaja on velvoitettava suorittamaan 7 000 euroa korvauksena niistä kuluista, joita Euroopan yhteisöjen komissiolle on aiheutunut saatavansa perimisestä.

—	Vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Euroopan yhteisö, jota komissio edustaa, on tehnyt vastaajan kanssa tukisopimuksen, joka koskee hanketta, nimeltä ”création et animation d’une fédération Grand Est de réseaux régionaux de Business Angels”. Tämä hanke, jonka puitteissa komissio maksoi vastaajalle ennakkomaksuna 62 500 euroa, päättyi 30.9.2002.

Vastaaja on sitoutunut sopimuksessa muun muassa toimittamaan loppuraportin. Vastaajan toimitettua puutteellisen loppuraportin komissio vaati sitä toimittamaan suunnitelmien mukaisen raportin. Vastaaja ei vastannut tähän vaatimukseen eikä myöskään useisiin tätä koskeviin kirjeisiin, minkä jälkeen komissio osoitti sille ensin veloitusilmoituksen ja sen jälkeen 62 500 euron suuruisen maksumääräyksen.

Koska tätä saatavaa ei ole maksettu, komissio vaatii, että vastaaja velvoitetaan suorittamaan erääntynyt määrä ja korvaamaan vahinko, jota komissiolle on aiheutunut niiden kulujen johdosta, joita sille on syntynyt tämän saatavan perimiseksi. Vaatimustensa tueksi komissio esittää, että vastaaja ei ole noudattanut sopimuksen mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole jättänyt täydellistä loppuraporttia, ja että komission maksama 62 500 euron määrä oli ennakkomaksu loppuraportin hyväksymiseen saakka.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/78

Kanne 15.9.2009 — Pucci International v. SMHV — El Corte Inglés (Emidio Tucci)

(Asia T-357/09)

2009/C 267/140

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Emilio Pucci International BV (Baarn, Alankomaat) (edustajat: asianajajat M. Boletto, E. Gavuzzi, G. Lazzeretti ja P. Roncaglia)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: El Corte Inglés, SA (Madrid, Espanja)

Vaatimukset

—

sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan yhdistetyissä asioissa R 770/2008-2 ja R 826/2008-2 18.6.2009 tekemä päätös on kumottava siltä osin kuin siinä hyväksyttiin hakemuksen nro 3 679 594”Emidio Tucci” rekisteröinti yhteisön tavaramerkiksi kaikkia sen kattamia, luokkiin 1, 2, 4–17, 19, 20, 21, 22, 23, 26–45 kuuluvia tavaroita ja palveluita varten

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan tästä menettelystä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut ja

—	vastapuoli valituslautakunnassa on velvoitettava korvaamaan kantajalle SMHV:n väiteosastolla ja valituslautakunnassa käydyistä menettelyistä aiheutuneet kulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: vastapuoli valituslautakunnassa

Haettu yhteisön tavaramerkki: kuviomerkki Emidio Tucci luokkiin 1–45 kuuluvia tavaroita ja palveluita varten

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: kantaja

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: yhteisön tavaramerkiksi luokkiin 18 ja 24 kuuluvia tavaroita varten rekisteröity kuviomerkki Emilio Pucci, Italiassa luokkiin 3, 14, 18, 21, 24, 25 ja 33 kuuluvia tavaroita varten tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki EMILIO PUCCI, Italiassa luokkiin 9, 12, 18, 20, 26, 27 ja 34 kuuluvia tavaroita varten tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki EMILIO PUCCI ja Italiassa luokkiin 14, 18, 24 ja 25 kuuluvia tavaroita varten tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki Emilio Pucci

Väiteosaston ratkaisu: väitteen osittainen hyväksyminen

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen osittainen hyväksyminen asioissa R 826/2008-2 ja R 770/2008-2 ja valituksen hylkääminen muilta osin

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 8 artiklan 5 kohtaa on rikottu, koska valituslautakunta teki virheellisen päätelmän arvioidessaan, että näitä säännöksiä ei voida soveltaa luokkiin 1, 2, 4–17, 19, 20, 21 (osittain), 22, 23, 26–45 kuuluviin tavaroihin ja palveluihin, joita kyseinen yhteisön tavaramerkki koskee.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/79

Kanne 16.9.2009 — Sociedad Agricola Requinga v. SMHV — Consejo Regulador de la Denominación de Origen Toro (TORO DE PIEDRA)

(Asia T-358/09)

2009/C 267/141

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Sociedad Agricola Requinga Ltda (Santiago, Chile) (edustaja: asianajaja E. Vorbuchner)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Consejo Regulador de la Denominación de Origen Toro (Toro, Espanja)

Vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan 18.6.2009 asiassa R 1117/2008-2 tekemä päätös on kumottava

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien väitemenettelyn, valituslautakunnassa käydyn menettelyn ja käsiteltävänä olevan oikeudenkäynnin kulut

—	vastapuoli valituslautakunnassa on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Luokkaan 33 kuuluvia tavaroita varten haettu sanamerkki ”TORO DE PIEDRA”

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Vastapuoli valituslautakunnassa

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Luokkaan 33 kuuluvia tavaroita varten rekisteröity yhteisön kuviomerkki ”D. ORIGEN TORO” ja luokkaan 33 kuuluvia tavaroita varten rekisteröity espanjalainen kuviomerkki ”Denominación de Origen TORO”

Väiteosaston ratkaisu: Väite hyväksyttiin

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylättiin

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu, koska valituslautakunta katsoi virheellisesti, että kyseisten tavaramerkkien välillä on sekaannusvaara, neuvoston asetuksen 207/2009 75 artiklan 2 kohtaa on rikottu ja oikeutta tulla kuulluksi loukattu, koska valituslautakunta ei ottanut vastaan kantajan viimeisintä kirjelmää, neuvoston asetuksen 207/2009 75 artiklan 1 kohdan mukainen perusteluvelvollisuus on laiminlyöty, koska valituslautakunta ei perustellut, miksi se ei ottanut kantajan viimeisintä kirjelmää huomioon.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/80

Kanne 14.9.2009 — Jurašinovič v. neuvosto

(Asia T-359/09)

2009/C 267/142

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Ivan Jurašinovič (Angers, Ranska) (edustaja: asianajaja A. Beguin)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

—

Kantaja vaatii 17.6.2009 tehdyn nimenomaisen päätöksen ja siitä johtuvan implisiittisen päätöksen kumoamista, jolla kantajalta evättiin oikeus saada tutustua seuraaviin asiakirjoihin:

—	Kroatiassa, Kninin alueella toimivien Euroopan unionin tarkkailijoiden selonteot, jotka koskevat ajanjaksoa 1.8.–31.8.1995

—	”ECMM RC Knin Log Reports” asiakirjat

—	Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristö on velvoitettava antamaan kantajalle oikeus tutustua vaatimuksen kohteena oleviin asiakirjoihin sähköisessä muodossa

—	Euroopan unionin neuvoston on velvoitettava suorittamaan kantajalle 2 000 euroa (veroton määrä) tai 2 392 euroa (verollinen määrä) korvauksena oikeudenkäynnistä aihetuvista kuluista Euroopan keskuspankin kannekirjelmän vastaanottamispäivänä ilmoittaman korkotason mukaisine korkoineen

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii kanteellaan 17.6.2009 tehdyn nimenomaisen päätöksen ja siitä johtuvan implisiittisen neuvoston päätöksen kumoamista, jolla häneltä evättiin oikeus tutustua Kroatiassa, Kninin alueella toimivien Euroopan unionin tarkkailijoiden selontekoihin, jotka koskevat ajanjaksoa 1.8–31.8.1995, ja ”ECMM RC Knin Log Reports” asiakirjoihin.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen:

—

kyse ei ole Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1049/2991 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta yleisen edun suojan loukkauksesta kansainvälisten suhteiden osalta, koska

—	vaatimuksen kohteena oleviin asiakirjoihin ei ole sovellettava erityistä suojaa koskevaa poikkeusta

—	vaikka poikkeuksellista suojaa sovellettaisiinkin, puolet asetuksen N:o 1049/2991 4 artiklan 7 kohdassa tarkoitetusta määräajasta on jo kulunut, mitä voidaan pitää perusteena oikeudelle saada tutustua vaatimuksen kohteena oleviin asiakirjoihin

—	koska kyseessä olevia asiakirjoja ei ole suojattu, ne eivät kuulu asetuksen N:o 1049/2991 9 artiklassa tarkoitettuihin arkaluontoisten asiakirjojen ryhmään

—

asiassa ei ole kyse asetuksen N:o 1049/2991 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta tuomioistuinkäsittelyn ja oikeudellisen neuvonannon suojan loukkaamisesta, koska:

—	tämä poikkeus koskee Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden tuomioistuinmenettelyjen suojaa, kun taas tässä asiassa neuvosto on perustellut päätöksensä evätä tietojensaantioikeuden oikeudenkäyntimenettelyllä, joka on vireillä entisen Jugoslavian kansainvälisessä rikostuomioistuimessa

—	vaatimuksen kohteena olevat asiakirjat on jo toimitettu entisen Jugoslavian kansainvälisessä rikostuomioistuimessa käytävän Gotovinan oikeudenkäynnin asianosaisille, mitä voidaan pitää perusteena myös kantajan oikeudelle saada tutustua niihin

—	neuvoston tehtävänä ei ole valvoa entisen Jugoslavian kansainvälisessä rikostuomioistuimessa käytävien oikeudenkäyntien kulun asianmukaisuutta

—	erittäin tärkeä yleinen etu oikeuttaa ilmaisemaan vaatimuksen kohteena olevien asiakirjojen sisältämät tiedot.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/80

Kanne 17.9.2009 — Longevity Health Products v. SMHV — Gruppo Lepetit (RESVEROL)

(Asia T-363/09)

2009/C 267/143

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Longevity Health Products, Inc. (Nassau, Bahamasaaret) (edustaja: lakimies J. Korab)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Gruppo Lepetit SpA (Lainate, Italia)

Vaatimukset

—	Kantajan kanne on hyväksyttävä.

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan 9.7.2009 asiassa R 1204/2008-2 tekemä päätös on kumottava ja vastapuolena valituslautakunnassa olleen tahon esittämä yhteisön tavaramerkin nro 5 244 512 mitättömäksi julistamista koskeva vaatimus on hylättävä.

—	Vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki RESVEROL luokkiin 3, 5 ja 35 kuuluvia tavaroita ja palveluita varten

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Vastapuoli valituslautakunnassa

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kansalliset rekisteröidyt tavaramerkit LESTEROL luokkaan 5 kuuluvia tavaroita varten

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hyväksyminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu, koska valituslautakunta on virheellisesti katsonut, että kyseessä olevien tavaramerkkien välillä oli sekaannusvaara.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/81

Kanne 17.9.2009 — Michalakopoulou Ktimatiki Touristiki v. SMHV — Free (FREE)

(Asia T-365/09)

2009/C 267/144

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Michalakopoulou Ktimatiki Touristiki AE (Ateena, Kreikka) (edustajat: asianajaja A. Koliothomas ja asianajaja K. Papadiamantis)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Free SAS (Pariis, Ranska)

Vaatimukset

—	On kumottava 11.6.2009 asiassa R 1346/2008-1 tehty sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan päätös

—	väite on hylättävä

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

—	vastapuoli valituslautakunnassa on velvoitettava korvaamaan valituslautakunnassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki ”FREE” luokkaan 16 kuuluvia tavaroita varten

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: vastapuoli valituslautakunnassa

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Ranskassa tavaramerkiksi luokkaan 38 kuuluvia palveluja varten rekisteröity sanamerkki ”FREE” ja Ranskassa luokkiin 35 ja 38 kuuluvia palveluja varten rekisteröity kuviomerkki ”FREE — LA LIBERTÉ N’A PAS DE PRIX”

Väiteosaston ratkaisu: väitteen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: väiteosaston päätöksen kumoaminen ja rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi koskevan hakemuksen hylkääminen kokonaisuudessaan

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen, koska valituslautakunta katsoi virheellisesti, että kyseisten tavaramerkkien välillä on sekaannusvaara; neuvoston asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan rikkominen, koska valituslautakunta ei perustellut toteamustaan, jonka mukaan luokkaan 16 kuuluvat tavarat, joita varten kyseistä yhteisön tavaramerkkiä on haettu, ja aikaisemman tavaramerkin rekisteröinnin kattamat luokkaan 38 kuuluvat palvelut olivat samankaltaisia.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/82

Kanne 18.9.2009 — Tecnoprocess v. komissio ja Euroopan komission Nigerian tasavallan edustusto

(Asia T-367/09)

2009/C 267/145

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Tecnoprocess Srl (Rooma, Italia) (edustaja: asianajaja A. Majoli)

Vastaajat: Euroopan yhteisöjen komissio ja Euroopan komission Nigerian tasavallan edustusto

Vaatimukset

—	On todettava, että EU-edustusto Abuyassa ja Euroopan komissio ovat laiminlyöneet ratkaisun tekemisen EY 232 artiklan mukaisesti

—	on todettava EY 232 artiklan nojalla, että edustustolla ja komissiolla on kantajaan nähden sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu ja ne on velvoitettava yhteisvastuullisesti maksamaan kantajalle 600 000 (kuusisataa tuhatta) euron suuruisen vahingonkorvauksen.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tämän asian kantaja on sama kuin asiassa T-264/09, Tecnoprocess v. komissio ja Euroopan yhteisöjen komission Marokon edustusto (1).

Riidan kohteena ovat ehdot, joiden perusteella pantiin täytäntöön ”EuropeAid 123511/D/SUP/NG — Supply, Installation, delivery, Commissioning and After-Sale Service of 114 27 Kva Generators to the EC Assisted Prime Project in Nigeria” –niminen sopimus, jonka nojalla on tarkoitus toimittaa ja asentaa 114 27-kVA-generaattoria sekä suorittaa asiakaspalvelut National Authorising Officer, National Planning Commission –nimisen viranomaisen ja erityisesti sen toimipisteiden hyväksi kuudella Nigerian tärkeimmällä maantieteellisellä alueella.

Kantaja väittää, että vastaajat eivät ole valvoneet huolellisesti ehtoja, joihin kyseessä oleva sopimus perustuu, eivätkä ne ole löytäneet ratkaisua, joka olisi ollut niiden intressien mukainen sopimuksen täytäntöönpanossa ilmenneet vakavat laiminlyönnit huomioon ottaen.

Kantajan oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut ovat samanlaiset kuin edellä mainitussa asiassa T-264/09 esitetyt.

(1) EUVL C 220, 12.9.09, s. 16.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/83

Virkamiestuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 10.9.2009 — Rosenbaum v. komissio

(Asia F-9/08) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - Nimitys - Palkkaluokan määrittäminen - Uudelleenmäärittelyä koskeva vaatimus - Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 13 artiklan soveltamisala - Työkokemuksen huomioon ottaminen - Palvelukseen ottaminen kilpailun ura-alueeseen - Henkilöstösääntöjen 31 artikla - Syrjintäkiellon periaate - Työntekijöiden vapaa liikkuvuus)

2009/C 267/150

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Eckehard Rosenbaum (Bonn, Saksa) (edustaja: asianajaja H.-J. Rüber)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: J. Currall ja B. Eggers)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Simm ja M. Bauer)

Oikeudenkäynnin kohde

Henkilöstö — Yhtäältä kantajan, joka on palkkaluokan A7/A6 hallintovirkamiesten palvelukseen ottamista koskevan varallaololistan laatimiseksi järjestetyn kilpailun läpäissyt hakija, palkkaluokan määrittämistä koskevan päätöksen kumoaminen siltä osin kuin siinä nimitetään hänet palkkaluokkaan AD 6/2 ja toisaalta palkkaluokan uudelleenmäärittämistä koskeva vaatimus

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Eckehard Rosenbaum vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan yhteisöjen komission oikeudenkäyntikulut.

3)	Väliintulija Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 64, 8.3.2008, s. 70.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/84

Virkamiestuomioistuimen määräys (toinen jaosto) 15.9.2009 — Hartwig v. komissio

(Asia F-141/06) (1)

(Nimitys - Virkamiehiksi nimitetyt väliaikaiset toimihenkilöt - Sellaisen kilpailun varallaololistalla olevat hakijat, joka julkaistiin ennen uusien henkilöstösääntöjen voimaantuloa - Palkkaluokkaan sijoittaminen soveltamalla uusia, epäedullisempia sääntöjä - Henkilöstösääntöjen liitteen XIII siirtymäsäännökset)

2009/C 267/152

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Marc Hartwig (Bryssel, Belgia) (edustaja: asianajaja T. Bontinck)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: J. Currall ja H. Krämer)

Oikeudenkäynnin kohde

Komission ja parlamentin niiden päätösten kumoaminen, joiden vaikutukset alkoivat 16.4.2006 ja joilla kantaja, joka oli palkkaluokkaan B*7 sijoitettu väliaikainen toimihenkilö ja joka oli läpäissyt avoimen kilpailun PE/34/B, nimitettiin virkamieheksi palkkaluokkaan B*3, palkkatasolle 2, henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevien säännösten mukaisesti.

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen kanteesta F-141/06, Hartwig v. komissio, raukeaa.

2)	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 20, 27.1.2007, s. 40.

7.11.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/85

Kanne 11.9.2009 — Wenig v. komissio

(Asia F-75/09)

2009/C 267/155

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Fritz Harald Wenig (Brysseli, Belgia) (edustajat: asianajaja Georges-Albert Dal ja asianajaja Dominique Voillemot)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Yhtäältä kantajan 23.9.2008 Euroopan komissiolle esittämän avustamispyynnön implisiittistä hylkäämistä koskevan päätöksen kumoamista koskeva vaatimus ja toisaalta Euroopan komission 14.9.2008 tekemän hylkäyspäätöksen kumoamista koskeva vaatimus

Vaatimukset

—

Päätös, jolla on implisiittisesti hylätty kantajan 23.9.2008 tekemä avustamispyyntö, jossa pyydettiin Euroopan komissiota avustamaan kantajaa sellaisen kantajan oikeuksiin kohdistuneen loukkauksen vuoksi, joka johtui kantajaa solvaavasta ja herjaavasta brittiläisen Sunday Times -nimisen sanomalehden internetsivuilla 7.9.2008 julkaistusta artikkelista ja mainitun artikkelin kirjoittajien lainvastaisista toimista, on kumottava.

—

Jos sen katsotaan olevan kantajan täydentävän avustamispyynnön nimenomaisesti hylkäävä päätös, komission 14.11.2008 tekemä päätös on kumottava siltä osin kuin siinä hylätään kantajan avustamispyyntö, joka koski ”Worst Conflicts of Interest Awardin” järjestämistä, joka saattoi kantajan kunniallisuuden ja kantajaa koskevan viattomuusolettaman kyseenalaiseksi ja loukkasi niitä.

—	Vastaaja on velvoitettava maksamaan vahingonkorvausta kantajalle aiheutuneen henkisen kärsimyksen ja taloudellisen vahingon korvaamiseksi.

—	Vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

		ISSN 1725-2490 doi:10.3000/17252490.C_2009.267.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		C 267

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	52. vuosikerta 7. marraskuuta 2009

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN JA ELINTEN ANTAMAT TIEDOTTEET
	Tuomioistuin
2009/C 267/01	Tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallinen lehtiEUVL C 256, 24.10.2009	1

2009/C 267/02	Yhteisöjen tuomioistuimen uusien jäsenten virkavalan vannominen	1

2009/C 267/03	Yhteisöjen tuomioistuimen presidentin valinta	2

2009/C 267/04	Jaostojen puheenjohtajien valinta	2

2009/C 267/05	Ensimmäisen julkisasiamiehen nimeäminen	2

2009/C 267/06	Tuomareiden jakaminen jaostoihin	2

2009/C 267/07	Luettelot, joiden avulla määritetään, ketkä tuomarit kuuluvat ratkaisukokoonpanoon	3

2009/C 267/08	Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 b artiklassa tarkoitetuista asioista vastaavan jaoston nimeäminen	5

2009/C 267/09	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen uusien jäsenten virkavalan vannominen	5

2009/C 267/10	Virkamiestuomioistuimen uuden jäsenen virkavalan vannominen	5

	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
2009/C 267/11	Jaoston puheenjohtajan valinta	6

2009/C 267/12	Tuomarien jakautuminen jaostoihin	6