Euroopan unionin C 174/2012

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/2

Tuomareiden jakautuminen jaostoihin

2012/C 174/02

Unionin yleisen tuomioistuimen täysistunto päätti 16.5.2012, tuomari Ena Cremonan erottua tehtävästään, muuttaa täysistunnoissa 20.9.2010 (1), 26.10.2010 (2), 29.11.2010 (3), 20.9.2011 (4) ja 25.11.2011 (5) tehtyjä päätöksiä tuomareiden jakautumisesta jaostoihin.

16.5.2012 alkaen ja siihen asti, kunnes Italian tuomari on ottanut vastaan tehtävänsä tuomarit jakautuvat jaostoihin seuraavasti:

Laajennettu ensimmäinen jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Azizi tuomarit Labucka, Frimodt Nielsen, Gratsias ja Kancheva

Ensimmäinen jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Azizi

tuomari Frimodt Nielsen

tuomari Kancheva

Laajennettu toinen jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Forwood tuomarit Dehousse, Wiszniewska-Białecka, Prek ja Schwarcz

Toinen jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Forwood

tuomari Dehousse

tuomari Schwarcz

Laajennettu kolmas jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Czúcz tuomarit Labucka, Frimodt Nielsen, Gratsias ja Kancheva

Kolmas jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Czúcz

tuomari Labucka

tuomari Gratsias

Laajennettu neljäs jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Pelikánová tuomarit Vadapalas, Jürimäe, O’Higgins ja van der Woude

Neljäs jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Pelikánová

tuomari Jürimäe

tuomari van der Woude

Laajennettu viides jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Papasavvas tuomarit Vadapalas, Jürimäe, O’Higgins ja van der Woude

Viides jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Papasavvas

tuomari Vadapalas

tuomari O’Higgins

Laajennettu kuudes jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Kanninen tuomarit Martins Ribeiro, Wahl, Soldevila Fragoso ja Popescu

Kuudes jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Kanninen

tuomari Wahl

tuomari Soldevila Fragoso

Laajennettu seitsemäs jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Dittrich tuomarit Dehousse, Wiszniewska-Białecka, Prek ja Schwarcz

Seitsemäs jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Dittrich

tuomari Wiszniewska-Białecka

tuomari Prek

Laajennettu kahdeksas jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Truchot tuomarit Martins Ribeiro, Wahl, Soldevila Fragoso ja Popescu

Kahdeksas jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Truchot

tuomari Martins Ribeiro

tuomari Popescu

(1) EUVL C 288, 23.10.2010, s. 2

(2) EUVL C 317, 20.11.2010, s. 5

(3) EUVL C 346, 18.12.2010, s. 2

(4) EUVL C 305, 15.10.2011, s. 2

(5) EUVL C 370, 17.12.2011, s. 5

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/4

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 26.4.2012 — Euroopan komissio v. Kyproksen tasavalta

(Asia C-125/09) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Sähköiset viestintäverkot- ja palvelut - Direktiivit 2002/21/EY ja 2002/20/EY - Asennusoikeudet - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

2012/C 174/03

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. Zavvos, A. Nijenhuis ja H. Krämer)

Vastaaja: Kyproksen tasavalta (asiamiehet: K. Lykourgos ja A. Pantazi-Lamprou)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) (EYVL L 108, s. 33) 11 artiklan 1 kohdan rikkominen — Sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) (EYVL L 108, s. 21) 4 artiklan 1 kohdan rikkominen — Järjestelmien asentamista julkisessa tai yksityisessä omistuksessa olevan omaisuuden yhteyteen koskevien käyttöoikeuksien myöntäminen yritykselle, jolla on lupa tarjota palveluja sähköisen viestinnän verkoissa

Tuomiolauselma

Kyproksen tasavalta ei ole noudattanut sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) ja sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole huolehtinut siitä, että julkisessa omistuksessa olevan omaisuuden osalta myönnettävät asennusoikeudet voidaan ensiksi mainitun direktiivin 11 artiklan 1 kohdan ja jälkimmäisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti myöntää ilman viivytyksiä ja syrjintää ja avoimesti.

2)	Kyproksen tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 141, 20.6.2009.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/4

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 3.5.2012 (Verwaltungsgericht Frankfurt am Mainin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Georg Neidel v. Stadt Frankfurt am Main

(Asia C-337/10) (1)

(Sosiaalipolitiikka - Direktiivi 2003/88/EY - Työsuhteen ehdot - Työajan järjestäminen - Oikeus palkalliseen vuosilomaan - Sairaustapauksessa maksettava lomakorvaus - Virkamiehet (palomiehet))

2012/C 174/04

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgericht Frankfurt am Main

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Georg Neidel

Vastaaja: Stadt Frankfurt am Main

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Verwaltungsgericht Frankfurt am Main — Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY (EUVL L 299, s. 9) 7 artiklan tulkinta — Oikeus lomakorvaukseen palkallisesta vuosilomasta, joka on jäänyt pitämättä sellaisen työkyvyttömyyden takia, joka on kestänyt usean vuoden ajan ennen eläkkeelle siirtymistä — Direktiivin 2003/88/EY henkilöllinen soveltamisala — Virkamiehet (palomiehet)

Tuomiolauselma

1)	Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY 7 artiklaa on tulkittava siten, että sitä sovelletaan virkamieheen, joka työskentelee palomiehenä tavanomaisissa olosuhteissa.

2)	Direktiivin 2003/88 7 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että virkamiehellä on eläkkeelle siirtyessään oikeus lomakorvaukseen palkallisesta vuosilomasta, joka häneltä on jäänyt pitämättä, koska hän on ollut poissa palveluksesta sairauden takia.

Direktiivin 2003/88 7 artiklaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä kansallisen oikeuden säännöksille, joissa myönnetään virkamiehelle oikeuksia palkalliseen lomaan vähintään neljän viikon palkallista vuosilomaa koskevan oikeuden lisäksi muttei säädetä lomakorvauksen maksamisesta silloin, kun eläkkeelle siirtyvä virkamies ei ole voinut käyttää kyseisiä lisäoikeuksia, koska hän ei ole voinut olla palveluksessa sairauden takia.

Direktiivin 2003/88 7 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansallisen oikeuden säännökselle, jossa vuosiloman siirtämiselle varatulla yhdeksän kuukauden ajanjaksolla, jonka päättyessä oikeus palkalliseen vuosilomaan lakkaa, rajoitetaan eläkkeelle siirtyvän virkamiehen oikeutta siihen, että lomakorvaukset kertyvät hänelle kumulatiivisesti palkallisesta vuosilomasta, joka häneltä on jäänyt pitämättä työkyvyttömyyden takia.

(1) EUVL C 301, 6.11.2010.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/5

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 2.5.2012 (High Court of Justicen (Chancery Division) (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — SAS Institute Inc. v. World Programming Ltd

(Asia C-406/10) (1)

(Immateriaalioikeudet - Direktiivi 91/250/ETY - Tietokoneohjelmien oikeudellinen suoja - 1 artiklan 2 kohta ja 5 artiklan 3 kohta - Suojan ulottuvuus - Välitön luominen tai luominen muun menettelyn avulla - Tekijänoikeudella suojattu tietokoneohjelma - Toimintojen toistaminen toisella ohjelmalla ilman pääsyä ensimmäisen ohjelman lähdekoodiin - Ensimmäisen tietokoneohjelman kohdekoodin takaisinmallinnus - Direktiivi 2001/29/EY - Tekijänoikeus ja lähioikeudet tietoyhteiskunnassa - 2 artiklan a alakohta - Tietokoneohjelman käsikirja - Toisintaminen toisessa tietokoneohjelmassa - Tekijänoikeuden loukkaaminen - Edellytys - Käsikirjan tekijän henkisen luomistyön ilmentymä)

2012/C 174/05

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

High Court of Justice (Chancery Division)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: SAS Institute Inc.

Vastaaja: World Programming Ltd

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — High Court of Justice (Chancery Division) — Tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta 14.5.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/250/ETY (EYVL L 122, s. 42) 2 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 3 kohdan tulkinta — Suojan ulottuvuus — Toisen, jo tekijänoikeudella suojatun tietokoneohjelman toimintoja toisintavan tietokoneohjelman kehittäminen suoraan tai esimerkiksi kohdekielisen koodin analysoimisen kaltaisen prosessin välityksellä ilman pääsyä ensin mainitun ohjelman lähdekoodiin

Tuomiolauselma

Tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta 14.5.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/250/ETY 1 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, ettei tietokoneohjelman toiminnallisuus eikä tietokoneohjelman yhteydessä tiettyjen sen toimintojen hyödyntämiseksi käytetty ohjelmointikieli tai datatiedostomuoto ole kyseisen ohjelman ilmaisumuoto eikä niitä sellaisena suojata kyseisen direktiivin mukaisella tietokoneohjelmia koskevalla tekijänoikeudella.

Direktiivin 91/250 5 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että henkilö, joka on saanut tietokoneohjelman lisenssinvaraisen kappaleen, voi ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa tarkkailla, tutkia ja kokeilla kyseisen ohjelman toimintaa niiden ideoiden ja periaatteiden selvittämiseksi, jotka ovat kyseisen ohjelman minkä tahansa osan perustana, kun hän suorittaa kyseisen lisenssin kattamia toimia sekä ohjelman lataamisen ja ajamisen, jotka ovat tietokoneohjelman käytön kannalta välttämättömiä toimia, edellyttäen, ettei hän loukkaa kyseistä ohjelmaa koskevan tekijänoikeuden haltijan yksinoikeuksia.

Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 2 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että tekijänoikeudella suojatun tietokoneohjelman käsikirjassa kuvailtujen tiettyjen osien toisintaminen toisessa tietokoneohjelmassa tai sen käsikirjassa voi loukata ensin mainittua käsikirjaa koskevaa tekijänoikeutta, jos tämä toisintaminen merkitsee tekijänoikeudella suojatun tietokoneohjelman käsikirjan tekijän henkisen luomistyön ilmentymän toisintamista, mikä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on tutkittava.

(1) EUVL C 346, 18.12.2010.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/6

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 26.4.2012 (Bayerischer Verwaltungsgerichtshofin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Wolfgang Hofmann v. Freistaat Bayern

(Asia C-419/10) (1)

(Direktiivi 2006/126/EY - Ajokorttien vastavuoroinen tunnustaminen - Jäsenvaltion kieltäytyminen tunnustamasta toisen jäsenvaltion myöntämää ajokorttia, jonka haltijan ajo-oikeus on peruutettu ensin mainitun jäsenvaltion alueella)

2012/C 174/06

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bayerischer Verwaltungsgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Wolfgang Hofmann

Vastaaja: Freistaat Bayern

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Bayerischer Verwaltungsgerichtshof — Ajokorteista 20.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/126/EY (EUVL L 403, s. 18) 2 artiklan 1 kohdan ja 11 artiklan 4 kohdan tulkinta — Ajokorttien vastavuoroinen tunnustaminen — Jäsenvaltion kieltäytyminen hyväksymästä ajokorttia, jonka toinen jäsenvaltio on myöntänyt henkilölle, jonka ajokortti on otettu pois ensiksi mainitun jäsenvaltion alueella

Tuomiolauselma

Ajokorteista 20.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/126/EY (uudelleenlaadittu teksti) 2 artiklan 1 kohtaa ja 11 artiklan 4 kohdan toista alakohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion kieltäytymiselle hyväksymästä toisen jäsenvaltion myöntämää ajokorttia, vaikkei sen haltija ole uuden ajo-oikeuden hakemisen estävässä ajokiellossa ja vaikka myös vakinaisen asuinpaikan sijaintia ajokortin myöntävässä jäsenvaltiossa koskevaa edellytystä on noudatettu, jos kyseisen ajokortin haltijan aikaisempi ajo-oikeus on peruutettu ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa.

(1) EUVL C 301, 6.11.2010.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/6

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 26.4.2012 (Tribunal Supremon (Espanja) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Asociación Nacional de Expendedores de Tabaco y Timbre (ANETT) v. Administración del Estado

(Asia C-456/10) (1)

(Tavaroiden vapaa liikkuvuus - SEUT 34 ja SEUT 37 artikla - Kansallinen lainsäädäntö, jossa tupakan vähittäismyyjille asetetaan kielto tuoda maahan tupakkatuotteita - Tupakkatuotteiden kaupan pitämistä koskevan monopolin olemassaoloa ja toimintaa koskeva sääntö - Määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaava toimenpide - Oikeuttaminen - Kuluttajansuoja)

2012/C 174/07

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Supremo

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Asociación Nacional de Expendedores de Tabaco y Timbre (ANETT)

Vastaaja: Administración del Estado

Muut osapuolet: Unión de Asociaciones de Estanqueros de España, Logivend SLU ja Organización Nacional de Asociaciones de Estanqueros

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Tribunal Supremo — SEUT 34 artiklan tulkinta — Espanjan tupakanmyyntimonopoli — Vähittäismyyjiä koskeva tupakan maahantuontikielto, joka on säädetty tukkukauppiaiden eduksi — Oikeasuhteisuus

Tuomiolauselma

SEUT 34 artiklaa on tulkittava niin, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa tupakan vähittäismyyjille asetetaan kielto tuoda tupakkatuotteita muista jäsenvaltioista.

(1) EUVL C 328, 4.12.2010.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/7

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 26.4.2012 (Pest Megyei Bíróságin (Unkari) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Nemzeti Fogyasztóvédelmi Hatóság v. Invitel Távközlési Zrt

(Asia C-472/10) (1)

(Direktiivi 93/13/ETY - 3 artiklan 1 ja 3 kohta - 6 ja 7 artikla - Kuluttajasopimukset - Kohtuuttomat sopimusehdot - Elinkeinonharjoittaja muuttaa yksipuolisesti sopimusta - Kansallisessa lainsäädännössä nimetyn järjestön kuluttajien nimissä yleisen edun vuoksi nostama kieltokanne - Sopimusehdon kohtuuttomuuden toteaminen - Oikeusvaikutukset)

2012/C 174/08

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Pest Megyei Bíróság

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Nemzeti Fogyasztóvédelmi Hatóság

Vastaaja: Invitel Távközlési Zrt

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Pest Megyei Bíróság — Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (EYVL L 95, s. 29) 3 artiklan 1 kohdan yhdessä sen liitteessä olevan 1 kohdan j alakohdan ja 2 kohdan d alakohdan kanssa ja 6 artiklan 1 kohdan tulkinta — Ehto, jonka mukaan elinkeinonharjoittaja voi yksipuolisesti muuttaa sopimusehtoja ilman pätevää syytä ja esittämättä yksiselitteisesti hintojen vaihtelumenetelmää — Ehdon kohtuuttomuus — Mitä oikeudellisia vaikutuksia seuraa sopimusehdon kohtuuttomuuden toteamisesta ryhmäkanteella vireille saatetussa asiassa?

Tuomiolauselma

Kun kansallinen tuomioistuin ratkaisee kansallisessa lainsäädännössä nimetyn järjestön kuluttajien nimissä yleisen edun vuoksi nostaman kieltokanteen, sen tehtävänä on kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY 3 artiklan 1 ja 3 kohdan nojalla arvioida, onko kuluttajasopimuksen yleisissä sopimusehdoissa oleva ehto, jossa elinkeinonharjoittaja määrää, että se voi yksipuolisesti muuttaa tarjottavaan palveluun liittyviä kuluja, mutta jossa se ei kuitenkaan selvästi kuvaa näiden kulujen vahvistamistapaa tai esitä pätevää syytä muuttamiselle, kohtuuton. Kyseisen tuomioistuimen on tuossa arvioinnissa riidanalaisen sopimusehdon sisältävän kuluttajasopimuksen yleisissä sopimusehdoissa olevien kaikkien ehtojen ja näiden yleisten sopimusehtojen lisäksi mahdollisesti sovellettavien, oikeuksia ja velvollisuuksia asettavien kansallisten säännösten valossa tarkistettava muun muassa, onko tarjottavasta palvelusta aiheutuvien kulujen vaihtelun syyt tai niiden vaihtelumenetelmä esitetty selkeästi ja ymmärrettävästi ja onko kuluttajilla tällaisessa tilanteessa oikeus purkaa sopimus.

Direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä sen 7 artiklan 1 ja 2 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että

—

sen vastaista ei ole, että kun kansallisessa lainsäädännössä nimetty järjestö on kuluttajien nimissä yleisen edun vuoksi nostanut kyseisen direktiivin 7 artiklassa tarkoitetun kieltokanteen, jota käsiteltäessä todetaan, että kuluttajasopimuksissa oleviin yleisiin sopimusehtoihin sisältyvä kohtuuton ehto on pätemätön, tämä toteaminen vaikuttaa kyseisen lainsäädännön mukaan kaikkiin niihin kuluttajiin, jotka ovat tehneet asianomaisen elinkeinonharjoittajan kanssa sellaisen sopimuksen, johon näitä samoja yleisiä sopimusehtoja sovelletaan, mukaan lukien myös kuluttajat, jotka eivät olleet asianosaisina kieltokanneasiassa

—

jos kansalliset tuomioistuimet tällaista asiaa käsitellessään toteavat kuluttajasopimusten yleisissä sopimusehdoissa olevan sopimusehdon olevan kohtuuton, niillä on velvollisuus viran puolesta — myös tulevaisuudessa — tehdä tästä kaikki kansallisessa oikeudessa säädetyt päätelmät, jotta kyseinen sopimusehto ei sitoisi kyseisen elinkeinonharjoittajan kanssa sellaisen sopimuksen tehneitä kuluttajia, johon näitä samoja yleisiä sopimusehtoja sovelletaan.

(1) EUVL C 346, 18.12.2010.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/7

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 26.4.2012 — Euroopan komissio v. Alankomaiden kuningaskunta

(Asia C-508/10) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2003/109/EY - Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asema - Pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaa koskeva hakemus - Kolmannen maan kansalaisen, joka on jo saanut pitkään oleskelleen henkilön aseman yhdessä jäsenvaltiossa, tai hänen perheenjäsenensä hakemus oleskeluluvan saamiseksi toisessa jäsenvaltiossa - Toimivaltaisten viranomaisten vaatimien maksujen suuruus - Maksujen suhteettomuus - Oleskeluoikeuden käytön este)

2012/C 174/09

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: M. Condou-Durande ja R. Troosters)

Vastaaja: Alankomaiden kuningaskunta (asiamiehet: C. M. Wissels ja J. Langer)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Helleenien tasavalta (asiamies: T. Papadopoulou)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta 25.11.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/109/EY (EUVL 2004, L 16, s. 44) rikkominen — Pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaa koskeva hakemus — Maksut — Liian korkeat ja ei-tasapuoliset määrät — Keino estää oleskeluoikeuden haltijoita käyttämästä oikeuttaan

Tuomiolauselma

Alankomaiden kuningaskunta ei ole noudattanut pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta 25.11.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/109/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se on soveltanut pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaa Alankomaissa hakeviin kolmansien maiden kansalaisiin ja henkilöihin, jotka ovat saaneet tämän aseman muussa jäsenvaltiossa kuin Alankomaiden kuningaskunnassa ja jotka haluavat käyttää oikeutta oleskella tässä jäsenvaltiossa, sekä heidän perheenjäseniinsä, jotka hakevat lupaa siirtyä heidän mukanaan tai seurata heitä myöhemmin, liiallisia ja suhteettomia maksuja, jotka voivat muodostaa esteen mainitussa direktiivissä annettujen oikeuksien käyttämiselle.

2)	Alankomaiden kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3)	Helleenien tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 30, 29.1.2011.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/8

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 26.4.2012 (Østre Landsretin (Tanska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — DR ja TV2 Danmark A/S v. NCB — Nordisk Copyright Bureau

(Asia C-510/10) (1)

(Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Tekijänoikeus ja lähioikeudet - Direktiivi 2001/29/EY - 5 artiklan 2 kohdan d alakohta - Oikeus välittää yleisölle teoksia - Kappaleen valmistamista koskevasta oikeudesta poikkeaminen - Yleisradio-organisaatioiden omin välinein ja omia lähetyksiään varten tekemät lyhytaikaiset teosten tallenteet - Kolmannen osapuolen välinein tehdyt tallenteet - Yleisradio-organisaation velvollisuus korvata kaikki kolmannen osapuolen toimista ja laiminlyönneistä aiheutuvat haittavaikutukset)

2012/C 174/10

Oikeudenkäyntikieli: tanska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Østre Landsret

Pääasian asianosaiset

Kantajat: DR ja TV2 Danmark A/S

Vastaaja: NCB — Nordisk Copyright Bureau

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Østre Landsret — Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY (EYVL L 167, s. 10) 5 artiklan toisen kohdan d alakohdan tulkinta — Edellytykset, joiden täyttyessä voidaan poiketa kappaleen valmistamista koskevasta yksinoikeudesta — Yleisradiotoimintaa harjoittavien toimijoiden omin välinein ja omia lähetyksiään varten tekemät lyhytaikaiset tallenteet — Yleisradio-organisaatio, joka on tilannut riippumattomilta ulkopuolisilta televisiotuotantoyhtiöiltä tallenteita voidakseen käyttää niitä omissa lähetyksissään

Tuomiolauselma

Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 2 kohdan d alakohtaan sisältyvää ilmaisua ”omin välinein” on tulkittava itsenäisesti ja yhdenmukaisesti unionin oikeuden nojalla.

2)	Direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan d alakohtaa, luettuna yhdessä saman direktiivin 41 perustelukappaleen kanssa, on tulkittava siten, että yleisradio-organisaation omiin välineisiin katsotaan sisältyvän sen puolesta tai sen vastuulla toimivan kolmannen osapuolen välineet.

Selvitettäessä, voidaanko yleisradio-organisaation omia lähetyksiään varten kolmannen osapuolen välinein tekemiin tallenteisiin soveltaa direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädettyä lyhytaikaisia tallenteita koskevaa poikkeusta, kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida, voidaanko kyseisen kolmannen osapuolen katsoa toimivan pääasian olosuhteissa yleisradio-organisaation ”puolesta” tai ainakin sen ”vastuulla”. Arvioitaessa, onko kolmas osapuoli toiminut yleisradio-organisaation ”vastuulla”, olennaisena edellytyksenä on se, että yleisradio-organisaation on korvattava kolmansia — erityisesti tekijöitä, jotka saattavat kärsiä vahinkoa teostensa luvattomasta tallentamisesta — kohtaan kaikki kolmannen osapuolen — esimerkiksi ulkopuolisen juridisesti itsenäisen televisiotuotantoyhtiön — toimista ja laiminlyönneistä aiheutuvat haittavaikutukset samalla tavoin kuin jos yleisradio-organisaatio olisi itse toteuttanut nämä toimet ja syyllistynyt näihin laiminlyönteihin.

(1) EUVL C 346, 18.12.2010.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/9

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 3.5.2012 (First-tier Tribunalin (Tax Chamber) (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Lebara Ltd v. The Commissioners for Her Majesty's Revenue & Customs

(Asia C-520/10) (1)

(Verotus - Kuudes arvonlisäverodirektiivi - 2 artikla - Vastikkeellinen palvelujen suoritus - Televiestintäpalvelut - Prepaid-puhelinkortit, jotka sisältävät kansainvälisten puhelujen soittamiseen tarvittavia tietoja - Puhelinkorttien markkinoille saattaminen jakelijoiden kautta)

2012/C 174/11

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

First-tier Tribunal (Tax Chamber)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Lebara Ltd

Vastaaja: The Commissioners for Her Majesty's Revenue & Customs

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — First-tier Tribunal (Tax Chamber) — Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1) 2 artiklan 1 kohdan tulkinta — Puhelinkortit, joita jäsenvaltiossa asuva verovelvollinen myy jälleenmyyjälle, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa ja joka myy kortteja edelleen henkilöille, jotka käyttävät niitä puheluiden soittamiseen — Useasta osasta muodostuva liiketoimi — Arvonlisäveron kantaminen

Tuomiolauselma

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 7.10.2003 annetulla neuvoston direktiivillä 2003/92/EY, 2 artiklan 1 alakohtaa on tulkittava siten, että puhelinoperaattori, joka tarjoaa televiestintäpalveluja siten, että se myy jakelijalle puhelinkortteja, jotka sisältävät kaikki tarpeelliset tiedot kansainvälisten puhelujen soittamiseksi mainitun operaattorin käyttöön antaman infrastruktuurin välityksellä ja jotka jakelija myy edelleen omissa nimissään ja omaan lukuunsa loppukäyttäjille joko suoraan tai tukku- tai vähittäismyyjien kaltaisten toisten verovelvollisten välityksellä, suorittaa vastikkeellisen televiestintäpalvelun jakelijalle. Mainittu puhelinoperaattori ei sitä vastoin suorita toista vastikkeellista palvelua loppukäyttäjälle silloin, kun tämä puhelinkortin hankkimisen jälkeen käyttää oikeutta soittaa puheluita käyttämällä puhelinkortissa mainittuja tietoja.

(1) EUVL C 30, 29.1.2011.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/9

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 24.4.2012 (Tribunale di Bolzanon (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Servet Kamberaj v. Istituto per l'Edilizia Sociale della Provincia autonoma di Bolzano (IPES), Giunta della Provincia autonoma di Bolzano ja Provincia Autonoma di Bolzano

(Asia C-571/10) (1)

(Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue - Euroopan unionin perusoikeuskirjan 34 artikla - Direktiivi 2003/109/EY - Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asema - Oikeus yhdenvertaiseen kohteluun sosiaaliturvan, sosiaaliavun ja sosiaalisen suojelun alalla - Yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta poiketaan sosiaaliavun ja sosiaalisen suojelun alaan kuuluvien toimenpiteiden osalta - ”Perusetuudet” jäävät poikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle - Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään vähävaraisimmille vuokralaisille tarkoitetusta asumistuesta - Kolmansien maiden kansalaisille tarkoitettujen varojen määrää ei vahvisteta suhteessa samaan painotettuun keskiarvoon - Asumistukihakemus on hylätty sillä perusteella, että kolmansien maiden kansalaisille tarkoitetut määrärahat on käytetty loppuun)

2012/C 174/12

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale di Bolzano

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Servet Kamberaj

Vastaajat: Istituto per l'Edilizia Sociale della Provincia autonoma di Bolzano (IPES), Giunta della Provincia autonoma di Bolzano ja Provincia Autonoma di Bolzano

Muut osapuolet: Associazione Porte Aperte/Offene Türen, Human Rights International, Associazione Volontarius ja Fondazione Alexander Langer

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Tribunale di Bolzano — Kielivähemmistöjen suojelu — Maakunnan lainsäädäntö, jolla pannaan täytäntöön kielivähemmistöjen suojelua koskeva valtion perustuslaillisen järjestelmän perusperiaate — Sosiaalipolitiikka — Eri kertoimien käyttäminen niiden varojen määrää vahvistettaessa, jotka osoitetaan unionin kansalaisille ja kolmansien valtioiden kansalaisille myönnettävään asumistukeen — Asumistuen myöntämiseen sovelletaan eri valintaperusteita siitä riippuen, onko kyseessä unionin kansalainen vai kolmannen valtion kansalainen — Lainsäädännön yhteensopivuus SEU 2 ja SEU 6 artiklan ja perusoikeuskirjan 21 ja 34 artiklan kanssa — Lainsäädännön yhteensopivuus SEUT 18, SEUT 45 ja SEUT 49 artiklan kanssa — Lainsäädännön yhteensopivuus rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29.6.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/34/EY (EYVL L 180, s. 22) ja pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta 25.11.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/109/EY (EYVL L 16, s. 44) kanssa — Unionin oikeussääntöjen välitön sovellettavuus — Lainsäädännön yhteensopivuus Euroopan ihmisoikeussopimuksen 14 artiklan ja tämän yleissopimuksen lisäpöytäkirjan N:o 12 1 artiklan kanssa — Euroopan ihmisoikeussopimuksen välitön sovellettavuus SEU 6 artiklan nojalla — Direktiivin 2000/34/EY 15 artiklassa tarkoitetut sovellettavat seuraamukset

Tuomiolauselma

1)	Tribunale di Bolzanon asiassa C-571/10 esittämät ensimmäinen, neljäs, viides, kuudes ja seitsemäs kysymys on jätettävä tutkimatta.

SEU 6 artiklan 3 kohdan viittaus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen, joka on allekirjoitettu Roomassa 4.11.1959, ei velvoita kansallista tuomioistuinta silloin, kun kansallinen oikeussääntö on ristiriidassa tämän yleissopimuksen kanssa, soveltamaan suoraan yleissopimuksen määräyksiä ja olemaan soveltamatta sen kanssa ristiriitaista kansallista oikeussääntöä.

Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta 25.11.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/109/EY 11 artiklan 1 kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle tai alueelliselle lainsäädännölle, jonka mukaan maakunnassa tai alueella pitkään oleskelleita kolmansien maiden kansalaisia kohdellaan asumisen tukien myöntämisen osalta eri tavalla kuin siellä asuvia Italian kansalaisia tukeen tarkoitettuja varoja jaettaessa, kunhan kyseinen tuki kuuluu johonkin tässä säännöksessä mainituista kolmesta ryhmästä eikä artiklan 4 kohtaa ole sovellettava.

(1) EUVL C 46, 12.2.2011.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/10

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 26.4.2012 (Hoge Raad der Nederlandenin (Alankomaat) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) — Staatssecretaris van Financiën v. L.A.C. van Putten (asia C-578/10), P. Mook (asia C-579/10) ja G. Frank (asia C-580/10)

(Yhdistetyt asiat C-578/10–C-580/10) (1)

(EY 18 ja EY 56 artikla - Moottoriajoneuvot - Toisessa jäsenvaltiossa rekisteröidyn ja sieltä lainatun ajoneuvon käyttäminen jäsenvaltiossa - Tämän ajoneuvon verottaminen viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa silloin, kun se otetaan käyttöön kansallisessa tieverkossa)

2012/C 174/13

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hoge Raad der Nederlanden

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Staatssecretaris van Financiën

Vastaajat: L.A.C. van Putten (asia C-578/10), P. Mook (asia C-579/10) ja G. Frank (asia C-580/10)

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö- Hoge Raad der Nederlanden — EY 18 artiklan (nyttemmin SEUT 21 artikla) tulkinta — Kansallinen lainsäädäntö, jossa kannetaan rekisteröintivero auton käyttöönotosta kansallisessa tieverkossa — Kyseisessä jäsenvaltiossa asuvan sellaisen henkilön velvollisuus maksaa veroa, joka on saanut toisessa jäsenvaltiossa rekisteröidyn auton lainaan tuossa toisessa jäsenvaltiossa asuvalta henkilöltä pääasiallisesti ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa yksityisiin tarkoituksiin tapahtuvaa lyhytaikaista käyttöä varten

Tuomiolauselma

EY 56 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan siellä asuvilta henkilöiltä, jotka ovat lainanneet toisessa jäsenvaltiossa rekisteröidyn ajoneuvon tässä toisessa jäsenvaltiossa asuvalta henkilöltä, kannetaan otettaessa ajoneuvo käyttöön jäsenvaltion tieverkossa täysimääräisenä vero, joka on siellä yleensä maksettava ajoneuvon rekisteröinnin yhteydessä, siten, ettei veron määrässä oteta huomioon ajoneuvon käyttöaikaa jäsenvaltion tieverkossa ja ettei kyseisellä henkilöllä ole oikeutta vapautukseen tästä verosta tai sen palautukseen, kun kyseistä ajoneuvoa ei ole tarkoitus käyttää vakinaisesti pääasiassa ensiksi mainitun jäsenvaltion alueella eikä sitä tosiasiassa käytetä vakinaisesti pääasiassa siellä.

(1) EUVL C 72, 5.3.2011.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/11

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 3.5.2012 (Kammarrätten i Stockholm — Migrationsöverdomstolenin (Ruotsi) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Migrationsverket v. Nurije Kastrati, Valdrina Kastrati ja Valdrin Kastrati

(Asia C-620/10) (1)

(Dublinin yleissopimukseen perustuva järjestelmä - Asetus (EY) N:o 343/2003 - Turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittäminen - Kolmannen maan kansalaiset, joilla on asetuksessa tarkoitetun ”hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion” myöntämä voimassa oleva viisumi - Turvapaikkahakemus, joka on tehty jossakin muussa kuin asetuksen nojalla hakemuksen käsittelystä vastuussa olevassa jäsenvaltiossa - Oleskelulupahakemus, joka on tehty jossakin muussa kuin asetuksen nojalla hakemuksen käsittelystä vastuussa olevassa jäsenvaltiossa ja jonka tekemisen jälkeen turvapaikkahakemus peruutetaan - Turvapaikkahakemuksen peruuttaminen ennen kuin hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio on hyväksynyt turvapaikanhakijan vastaanottamisen - Hakemuksen peruuttaminen, joka johtaa asetuksessa N:o 343/2003 säädettyjen menettelyjen päättämiseen)

2012/C 174/14

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Kammarrätten i Stockholm — Migrationsöverdomstolen

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Migrationsverket

Vastaajat: Nurije Kastrati, Valdrina Kastrati ja Valdrin Kastrati

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Kammarrätten i Stockholm — Migrationsöverdomstolen — Niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, 18.2.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 343/2003 (EUVL L 50, s. 1) 4 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan, 5 artiklan 2 kohdan ja 16 artiklan 3 ja 4 kohdan tulkinta — Asetuksen soveltamisen edellytykset, kun turvapaikkahakemus on peruutettu — Kolmansien valtioiden kansalaisten jäsenvaltiossa A tekemien turvapaikkahakemusten peruuttaminen sen menettelyn aikana, jossa määritetään hakemuksen käsittelystä mainitun asetuksen nojalla vastuussa oleva jäsenvaltio, ja sen jälkeen kun jäsenvaltion B viranomaiset ovat suostuneet ottamaan hakijat vastaan — Jäsenvaltion A toimivaltaisen viranomaisen päätös hylätä turvapaikkahakemukset ja panna toimeen menettely hakijoiden siirtämiseksi jäsenvaltioon B siitä huolimatta, että jäsenvaltiossa A tehdyt turvapaikkahakemukset on peruutettu

Tuomiolauselma

Niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, 18.2.2003 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 343/2003 on tulkittava siten, että sen 2 artiklan c alakohdassa tarkoitetun turvapaikkahakemuksen peruuttaminen ennen kuin hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio on suostunut ottamaan hakijan vastaan johtaa siihen, ettei asetusta voida enää soveltaa. Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltion, jonka alueella hakemus on tehty, on tehtävä peruuttamisesta johtuvat päätökset ja erityisesti päätös hakemuksen käsittelyn keskeyttämisestä tästä hakijan asiakirjakansioon lisättävin ilmoituksin.

(1) EUVL C 72, 5.3.2011.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/11

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 26.4.2012 (Administrativen sad — Varnan (Bulgaria) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) — ”Balkan and Sea Properties” ADSITS (asia C-621/10) ja Provadinvest OOD (asia C-129/11) v. Direktor na Direktsia ”Obzhalvane I upravlenie na izpalnenieto” — Varna pri Tsentralno upravlenie na Natsionalnata agentsia za prihodite

(Yhdistetyt asiat C-621/10 ja C-129/11) (1)

(Arvonlisävero - Direktiivi 2006/112/EY - 73 artikla ja 80 artiklan 1 kohta - Kiinteistön myynti toisiinsa sidoksissa olevien yhtiöiden välillä - Liiketoimen arvo - Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään, että toisiinsa sidoksissa olevien henkilöiden välisten liiketoimien veron perusteena käytetään arvonlisäverotuksessa liiketoimen käypää markkina-arvoa)

2012/C 174/15

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Administrativen sad — Varna

Pääasian asianosaiset

Kantajat:”Balkan and Sea Properties” ADSITS (asia C-621/10) ja Provadinvest OOD (asia C-129/11)

Vastaaja: Direktor na Direktsia ”Obzhalvane I upravlenie na izpalnenieto” — Varna pri Tsentralno upravlenie na Natsionalnata agentsia za prihodite

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyynnöt — Administrativen sad — Varna — Bulgaria — Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1) 80 artiklan 1 kohdan c alakohdan tulkinta — Toisiinsa sidoksissa olevien yhtiöiden tekemä kiinteistön kauppaa koskeva sopimus — Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään, että toisiinsa sidoksissa olevien henkilöiden välisten liiketoimien veron perusteena käytetään arvonlisäverotuksessa liiketoimen käypää markkina-arvoa — Käyvän markkina-arvon määrittämismenetelmät — Arvonlisäveron vähennysoikeuden epääminen silloin, kun veroa ei ole laskettu lain mukaisesti

Tuomiolauselma

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 80 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että siinä säädetyt soveltamisedellytykset ovat tyhjentävät ja ettei kansallisessa lainsäädännössä siten voida kyseisen säännöksen nojalla säätää, että veron perusteena käytetään liiketoimen käypää markkina-arvoa muissa kuin mainitussa säännöksessä luetelluissa tilanteissa muun muassa silloin, kun verovelvollinen voi vähentää arvonlisäveron täysimääräisesti, mikä kuuluu kansallisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Pääasioiden kaltaisissa tilanteissa direktiivin 2006/112 80 artiklan 1 kohdassa annetaan kyseisille yhtiöille oikeus vedota siihen suoraan riitauttaakseen sen kanssa ristiriidassa olevien kansallisten säännösten soveltamisen. Mikäli ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei voi tulkita kansallista lainsäädäntöä kyseisen 80 artiklan 1 kohdan mukaisesti, sen on jätettävä soveltamatta kaikkia mainitun säännöksen kanssa ristiriidassa olevia kansallisen lainsäädännön säännöksiä.

(1) EUVL C 72, 5.3.2011 ja EUVL C 145, 14.5.2011.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/12

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 3.5.2012 — Espanjan kuningaskunta v. Euroopan komissio

(Asia C-24/11 P) (1)

(Muutoksenhaku - EMOTR - Tukiosasto - Yhteisörahoituksen ulkopuolelle jätetyt menot - Espanjan kuningaskunnan menot - Oliiviöljyn tuotantotuki)

2012/C 174/16

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Valittaja: Espanjan kuningaskunta (asiamies: M. Muñoz Pérez)

Muu osapuoli: Euroopan komissio (asiamies: F. Jimeno Fernández)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-113/08, Espanja vastaan komissio, 12.11.2010 antamasta tuomiosta, jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen, jossa vaadittiin Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä yhteisörahoituksen ulkopuolelle 20.12.2007 tehdyn komission päätöksen 2008/68/EY (EUVL 2008, L 18, s. 12) osittaista kumoamista siltä osin kuin kyseinen päätös koskee tiettyjä Espanjan kuningaskunnan menoja oliiviöljyalalla ja viljelykelpoisten kasvien alalla

Tuomiolauselma

Unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-113/08, Espanja vastaan komissio, 12.11.2010 antama tuomio kumotaan siltä osin kuin siinä on sillä perusteella, että 11.7.2002 päivättyä komission kirjettä AGR 16844 on pidetty neuvoston asetuksen (ETY) N:o 729/70 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä EMOTR:n tukiosaston tilien tarkastamisen ja hyväksymisen osalta 7.7.1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1663/95, sellaisena kuin se on muutettuna 22.10.1999 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 2245/1999, 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna tiedonantona, katsottu, että kyseisen kirjeen tiedoksiantopäivä on yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21.4.1970 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 729/70, sellaisena kuin se on muutettuna 22.5.1995 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1287/95, 5 artiklan 2 kohdan c alakohdan viidennessä alakohdassa ja yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 17.5.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1258/1999 7 artiklan 4 kohdan viidennessä alakohdassa säädetty 24 kuukauden ajan laskemisen viitetekijä, sellaista rahoitusoikaisua varten, joka on tehty Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä yhteisörahoituksen ulkopuolelle 20.12.2007 tehdyssä komission päätöksessä 2008/68/EY oliiviöljyalalla sen vuoksi, että Espanjan viranomaiset eivät olleet seuranneet puristamoissa suoritettujen tarkastusten jälkeisiä oliiviöljyviraston ehdotuksia riittävästi.

Päätös 2008/68 kumotaan siltä osin kuin siinä jätetään yhteisörahoituksen ulkopuolelle menot, jotka Espanjan kuningaskunta on toteuttanut oliiviöljyalalla ennen 24.11.2004 päivätyn komission kutsukirjeen, joka koskee 21.12.2004 pidettävää kahdenvälistä kokousta, tiedoksiantoa edeltänyttä 24 kuukauden ajanjaksoa ja joihin kohdistuu oikaisu, jota on sovellettu sen vuoksi, että Espanjan viranomaiset eivät seuranneet puristamoissa suoritettujen tarkastusten jälkeisiä oliiviöljyviraston ehdotuksia riittävästi.

3)	Espanjan kuningaskunta ja Euroopan komissio vastaavat omista, sekä ensimmäisessä oikeusasteessa että tämän valituksen yhteydessä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 95, 26.3.2011.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/13

Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 26.4.2012 (Upper Tribunalin (Tax and Chancery Chamber) (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — The Commissioners for Her Majesty's Revenue & Customs v. Able UK Ltd

(Asia C-225/11) (1)

(Arvonlisävero - Direktiivi 2006/12/EY - Vapautukset - 151 artiklan 1 kohdan c alakohta - Yhdysvaltain merivoimien käytöstä poistettujen alusten romuttaminen jäsenvaltion alueella)

2012/C 174/17

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Upper Tribunal (Tax and Chancery Chamber)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: The Commissioners for Her Majesty's Revenue & Customs

Vastaaja: Able UK Ltd

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Upper Tribunal (Tax and Chancery Chamber) (Yhdistynyt kuningaskunta) — Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1) 151 artiklan 1 kohdan c alakohdan tulkinta — Tiettyihin vientiin rinnastettaviin toimiin sovellettavat vapautukset — Jäsenvaltion alueella tapahtuva Yhdysvaltain merivoimien hylättyjen alusten purkaminen

Tuomiolauselma

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 151 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että siinä vapautetaan arvonlisäverosta pääasiassa kyseessä olevan kaltainen palvelusuoritus, joka toteutetaan Pohjois-Atlantin sopimuksen sopijavaltiossa ja joka koostuu kyseisen sopimuksen toisen sopijavaltion merivoimien käytöstä poistettujen alusten romuttamisesta, yksinomaan silloin, kun

—	kyseinen palvelusuoritus toteutetaan mainitun toisen valtion yhteiseen puolustustoimintaan osallistuvien puolustusvoimien osalle tai näihin puolustusvoimiin liittyvälle siviilihenkilöstölle ja kun

—	kyseinen palvelusuoritus toteutetaan mainittujen puolustusvoimien sellaiselle osalle, jotka ovat sijoitettuina asianomaisen jäsenvaltion alueelle tai jotka vierailevat siellä, tai näihin puolustusvoimiin liittyvälle siviilihenkilöstölle.

(1) EUVL C 211, 16.7.2011.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/13

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 3.5.2012 — Valittajana Legris Industries SA ja muuna osapuolena Euroopan komissio

(Asia C-289/11 P) (1)

(Muutoksenhaku - Kilpailu - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - Kupariliittimien ja kupariseosliittimien ala - Komission päätös, jossa todetaan EY 81 artiklan rikkominen - Sakot - Emoyhtiö ja tytäryhtiö - Kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta vastuuseen joutuminen)

2012/C 174/18

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Legris Industries SA (edustajat: asianajajat A. Wachsmann ja S. Thibault-Liger)

Muu osapuoli: Euroopan komissio (asiamies: C. Giolito)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-376/06, Legris Industries v. komissio, 24.3.2011 antamasta tuomiosta, jolla hylättiin kanne, jossa vaadittiin EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 20.9.2006 tehdyn Euroopan komission päätöksen K(2006) 4180 lopullinen (asia COMP/F-1/38.121 — Liittimet) osittaista kumoamista — Kupariliittimien ja kupariseosliittimien ala — Riippumatonta ja puolueetonta tuomioistuinta koskevan oikeuden loukkaaminen — Kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta vastuuseen joutuminen — Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen, yksilöllisen vastuun periaatteen sekä periaatteen, jonka mukaan rangaistukset ja seuraamukset on määrättävä yksilökohtaisesti, loukkaaminen — Selvitysaineiston ottaminen huomioon vääristyneellä tavalla

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	Legris Industries SA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 252, 27.8.2011.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/13

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 3.5.2012 — Comap SA v. Euroopan komissio

(Asia C-290/11 P) (1)

(Muutoksenhaku - Kilpailu - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - Kuparisten putken liittimien ja kupariseoksesta valmistettujen putken liittimien ala - Komission päätös, jolla EY 81 artiklan rikkominen todetaan - Sakot - Rikkomisen kesto - Jatkamisen käsite)

2012/C 174/19

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Comap SA (edustajat: asianajajat A. Wachsmann ja S. de Guigné)

Muu osapuoli: Euroopan komissio (asiamies: C. Giolito)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-377/06, Comap vastaan komissio, 24.3.2011 antamasta tuomiosta, jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen, jossa vaadittiin [EY] 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 20.9.2006 tehdyn komission päätöksen K(2006) 4180 lopullinen (asia COMP/F-1/38.121 — putken liittimet) osittaista kumoamista — Kuparisten putken liittimien ja kupariseoksesta valmistettujen putken liittimien ala — Oikeutta oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa on loukattu — Periaatetta, jonka mukaan rikoslakia on tulkittava suppeasti, on loukattu — Julkisen irtisanoutumisen käsite — Selvitysaineiston ottaminen huomioon vääristyneellä tavalla — Perustelujen puuttuminen

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	Comap SA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 252, 27.8.2011.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/14

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 10.4.2012 (Bundesgerichtshofin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Rikosoikeudenkäynti Minh Khoa Vota vastaan

(Asia C-83/12 PPU) (1)

(Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue - Asetus (EY) N:o 810/2009 - Yhteisön viisumisäännöstö - 21 ja 34 artikla - Kansallinen lainsäädäntö - Kolmannen maan kansalaisten laittoman maahantulon järjestäminen jäsenvaltion alueelle - Vilpillisesti saadut viisumit - Ulkomaalaisten laittoman maahantulon järjestäneelle määrättävä rangaistus)

2012/C 174/20

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesgerichtshof

Rikosoikeudenkäynnin asianosainen pääasiassa

Minh Khoa Vo

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Bundesgerichtshof — Yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 810/2009 (EUVL L 243, s. 1) 21 ja 34 artiklan tulkinta — Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan ulkomaalaisten laittoman maahantulon järjestäminen kyseisen valtion alueelle on rangaistavaa — Seuraamusten soveltaminen silloin, kun kyse on ulkomaalaisista, joilla on viisumi, joka on saatu vilpillisesti toisen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta ja jota ei ole kyseisen asetuksen nojalla vielä mitätöity

Tuomiolauselma

Yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta (viisumisäännöstö) 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 810/2009 21 ja 34 artiklaa on tulkittava siten, että niiden vastaista ei ole, että kansallisen lainsäädännön mukaan ulkomaalaisten laittoman maahantulon järjestäminen on rangaistavaa siinä tapauksessa, että laittomasti maahan tuoduilla henkilöillä, jotka ovat kolmannen maan kansalaisia, on viisumi, jonka he ovat saaneet vilpillisesti erehdyttämällä viisumin myöntävän jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia heidän matkansa todellisesta tarkoituksesta, eikä kyseistä viisumia ole ensin mitätöity.

(1) EUVL C 126, 28.4.2012.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/14

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 6.3.2012 — Josef Probst v. mr.nexnet GmbH

(Asia C-119/12)

2012/C 174/21

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Josef Probst

Vastapuoli: mr.nexnet GmbH

Ennakkoratkaisukysymys

Sallitaanko direktiivin 2002/58/EY (1) 6 artiklan 2 ja 5 kohdassa palvelun tarjoajan liikennetietojen välittäminen televiestintäpalveluista aiheutuneiden maksusaatavien luovutuksensaajalle, kun saatavien perintää koskevaan luovutukseen sovelletaan kulloinkin voimassa olevien säännösten mukaista puhelinsalaisuutta ja tietosuojaa koskevan yleisen velvoitteen lisäksi seuraavia sopimusehtoja:

Palvelun tarjoaja ja luovutuksensaaja sitoutuvat käsittelemään ja käyttämään suojattuja tietoja vain yhteistyönsä rajoissa ja yksinomaan sopimuksen tarkoituksen mukaisesti ja kulloinkin määritellyllä tavalla;

kun suojatut tiedot eivät ole enää välttämättömiä tämän tarkoituksen täyttämiseksi, kaikki tässä yhteydessä esitetyt suojatut tiedot on poistettava lopullisesti tai palautettava;

sopimuspuolet ovat oikeutettuja valvomaan, että toinen osapuoli noudattaa tietosuojaa ja tietoturvaa koskevia säännöksiä sopimuksen mukaisesti;

luovutetut luottamukselliset asiakirjat ja tiedot saa antaa ainoastaan sellaisten työntekijöiden käyttöön, jotka niitä tarvitsevat sopimuksen täytäntöönpanemiseksi;

sopimuspuolet velvoittavat tällaiset työntekijänsä noudattamaan luottamuksellisuutta sopimuksen mukaisesti;

kaikki tässä yhteydessä esitetyt luottamukselliset tiedot on poistettava lopullisesti tai palautettava toiselle sopimuspuolelle tämän pyynnöstä tai viimeistään sopimuspuolten yhteistyön päättyessä?

(1) Henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12.7.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi); EYVL L 201, s. 37.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/15

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juzgado de lo Mercantil de Granada (Espanja) on esittänyt 8.3.2012 — Promociones y Construcciones BJ 200 S.L. ym.

(Asia C-125/12)

2012/C 174/22

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Juzgado de lo Mercantil de Granada

Pääasian asianosaiset

Promociones y Construcciones BJ 200 S.L., Ignacio Alba Muñoz, Promociones y Construcciones BJ 200 S.L:n konkurssipesä ja Agencia Estatal de la Administración Tributaria

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) 199 artiklan 1 kohdan g alakohtaa, jossa säädetään, että ”1. Jäsenvaltiot voivat säätää, että veronmaksuvelvollinen on verovelvollinen, joka vastaanottaa minkä tahansa seuraavista luovutuksista tai suorituksista: – – g) velallisen kiinteän omaisuuden luovutus maksuvelvollisuuden määräävän päätöksen perusteella pakkomyyntimenettelyssä”, tulkittava silloin, kun tuomioistuinmenettely on mainitun velallisen maksukyvyttömyysilmoituksen perusteella alkanut konkurssi, siten, että siinä viitataan vain luovutuksiin, jotka ovat tarkasti menettelyn oman likvidaatiotarkoituksen mukaisia, tai likvidaatiovaiheeseen, jossa kyseinen menettely on, siten että mainittujen kiinteistöjen luovutuksen on tapahduttava velallisen kaiken omaisuuden rahaksi muuttamisen seurauksena, vai käsittääkö se myös minkä tahansa konkurssiin julistetun velallisen konkurssimenettelyn aikana suorittaman kiinteistöjen luovutuksen, kun otetaan huomioon, että konkurssimenettely voidaan muiden vaihtoehtojen ohella päättää konkurssiyrityksen likvidaatioon?

Onko yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 199 artiklan 1 kohdan g alakohtaa tulkittava siten, että siinä tarkoitettu ”pakkomyyntimenettely” käsittää kaikkia velkojia koskevan maksukyvyttömyysmenettelyn, jonka yhteydessä on pakkomyyntivaiheen ulkopuolella ja pelkästään tarkoituksenmukaisuussyistä myyty vapaaehtoisesti jotakin velallisen omaisuutta, vai viitataanko siinä sen sijaan vain velallisen omaisuuden rahaksi muuttamiseen tarkoitettuihin pakkotäytäntömenettelyihin?

Onko mainittua käsitettä viimeksi mainitussa tapauksessa, jos yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 199 artiklan 1 kohdan g alakohdassa viitataan ainoastaan velallisen omaisuuden rahaksi muuttamiseen tarkoitettuihin pakkotäytäntömenettelyihin, tulkittava siten, että se sulkee pois arvonlisäverovelvollisen vaihtamisen missä tahansa tapauksessa, jossa konkurssiin julistettu velallinen luovuttaa kiinteistön pelkästään tarkoituksenmukaisuussyistä ja konkurssi-intressien mukaisesti sen kaiken omaisuuden rahaksi muuttamiseen tarkoitetun vaiheen ulkopuolella, jolloin on jätettävä soveltamatta kansallista lakia, jolla on laajennettu direktiivin 2006/112 199 artiklan 1 kohdan g alakohdan tunnusmerkistö koskemaan tilanteita, joita kyseisessä säännöksessä ei tarkoiteta?

(1) EUVL L 347, s. 1.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/15

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Finanzgericht des Landes Sachsen-Anhalt (Saksa) on esittänyt 8.3.2012 — Magdeburger Mühlenwerke GmbH v. Finanzamt Magdeburg

(Asia C-129/12)

2012/C 174/23

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Finanzgericht des Landes Sachsen-Anhalt

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Magdeburger Mühlenwerke GmbH

Vastaaja: Finanzamt Magdeburg

Ennakkoratkaisukysymys

Onko 20.5.1998 tehdyllä komission päätöksellä K(1998) 1712 (1) (EYVL 1999, L 60, s. 61) jätetty Saksan lainsäätäjälle täytäntöönpanoa koskevaa harkintavaltaa Investitionszulagengesetz-nimisen lain (investointiavustuksista annettu vuoden 1996 laki; InvZulG 1996), sellaisena kuin se on muutettuna 19.12.1998 annetulla Steuerentlastungsgesetz 1999 -nimisellä lailla (verohelpotuksista annettu vuoden 1999 laki), 2 §:n 2 momentin 4 kohdan muotoilun osalta, jonka mukaan kyseisen harkintavallan piiriin kuuluu järjestely, jolla tuetaan kyseessä olevia investointeja, joiden osalta sitova investointipäätös on tehty ennen komission päätöksen täytäntöönpanolle varatun ajan päättymistä tai ennen suunniteltujen toimenpiteiden julkaisemista Bundessteuerblattissa (liittotasavallan verolehti (BStBl)), vaikka investointitavaran luovuttaminen sekä avustuksen määrittäminen ja maksaminen tapahtuu vasta sen jälkeen?

(1) Saksan maataloustuotteiden jalostamiseen ja kaupan pitämiseen nykyisten alueellisten tukijärjestelmien perusteella mahdollisesti myönnetyistä valtiontuista tehty komission päätös 1999/183/EY (EYVL L 60, s. 61).

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/16

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Supremo (Espanja) on esittänyt 19.3.2012 — Caixa d'Estalvis i Pensions de Barcelona v. Generalidad de Cataluña

(Asia C-139/12)

2012/C 174/24

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Supremo

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Caixa d'Estalvis i Pensions de Barcelona

Vastapuoli: Generalidad de Cataluña

Ennakkoratkaisukysymykset

Velvoitetaanko 17.5.1977 annetun neuvoston direktiivin 77/388/ETY (1) (nykyään 28.11.2006 annetun direktiivin 2006/112/EY) 13 artiklan B kohdan d alakohdan 5 alakohdassa kantamaan arvonlisävero poikkeuksetta liiketoimista, joilla arvonlisäverovelvollinen myy osakkeita, joilla hankitaan omistusoikeus kiinteistöihin, kun siinä säädetään poikkeuksesta, joka koskee arvopapereita, jotka antavat haltijalleen laillisen tai tosiasiallisen omistus- tai hallintaoikeuden kiinteään omaisuuteen tai sen osaan?

Sallitaanko 17.5.1977 annetussa neuvoston direktiivissä 77/388/ETY Espanjan arvopaperimarkkinalain nro 24/1988 108 §:n kaltaisten oikeussääntöjen olemassaolo, kun sen nojalla kannetaan jokin muu välillinen vero kuin arvonlisävero eli vero, jota kutsutaan varainsiirtoveroksi, sellaisen yhtiön yhtiöpääoman enemmistön hankkimisesta, jonka varat koostuvat lähinnä kiinteistöistä, eikä oteta huomioon, että kauppaan osallistuvat tahot saattavat olla yrityksiä, ja kun liiketoimesta olisi kuitenkin kannettu arvonlisävero, jos kiinteistöt olisi luovutettu suoraan osakkeiden tai osuuksien sijaista?

Onko 28.7.1988 annetun Espanjan arvopaperimarkkinalain 108 §:n kaltainen kansallinen oikeussääntö, sellaisena kuin se on muutettuna lain nro 18/1991 lisäsäännöksellä 12, EY [43] artiklassa (josta on tullut SEUT 49 artikla) taatun sijoittautumisvapauden ja EY 56 artiklassa (josta on tullut SEUT 63 artikla) määrätyn pääomien vapaan liikkuvuuden mukainen, kun se koskee sellaisten yhtiöiden yhtiöpääoman enemmistön hankintaa, joiden varat koostuvat lähinnä Espanjassa sijaitsevista kiinteistöistä, ilman että olisi mahdollista tutkia, onko yhtiöllä, josta määräysvalta hankitaan, liiketoimintaa?

(1) Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annettu neuvoston direktiivi (EYVL L 145, s. 1).

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/16

Kanne 29.3.2012 — Euroopan komissio v. Espanjan kuningaskunta

(Asia C-151/12)

2012/C 174/25

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. Valero Jordana ja B. Simon)

Vastaaja: Espanjan kuningaskunta

Vaatimukset

—

On todettava, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut yhteisön vesipolitiikan puitteista 23.10.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (1) 4 artiklan 8 kohdan, 7 artiklan 2 kohdan, 10 artiklan 1 ja 2 kohdan ja liitteessä V olevien 1.3 ja 1.4 kohtien mukaisia velvoitteitaan alueiden sisäisten vesistöalueidensa osalta

—	Espanjan kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio katsoo, että Espanjan kuningaskunta on pannut virheellisesti täytäntöön kannekirjelmässä mainitut direktiivin 2000/60/EY säännökset, koska Espanjan lainsäädäntöä sovelletaan ainoastaan Espanjassa sijaitseviin alueiden välisiin vesistöalueisiin. Näin ollen mainittuja säännöksiä ei ole pantu täytäntöön Espanjan oikeusjärjestyksessä alueiden sisäisten vesistöalueiden (joiden vedet virtaavat itsehallintoalueen sisällä) osalta.

(1) EYVL L 327, s. 1.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/17

Kanne 29.3.2012 — Euroopan komissio v. Bulgarian tasavalta

(Asia C-152/12)

2012/C 174/26

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: R. Vasileva ja H. Støvlbæk)

Vastaaja: Bulgarian tasavalta

Vaatimukset

Euroopan komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

—	toteaa, että Bulgarian tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 2001/14/EY (1) 7 artiklan 3 kohdan eikä 8 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan

—	velvoittaa Bulgarian tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Euroopan komissio (jäljempänä komissio) vaatii 16.3.2012 päivätyllä kannekirjelmällään unionin tuomioistuinta toteamaan, että Bulgarian tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 2001/14/EY 7 artiklan 3 kohdan eikä 8 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska rautateiden infrastruktuurin hallinnon hinnoittelujärjestelmä ei Bulgariassa perustu direktiivin 2001/14/EY 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti kustannuksiin, jotka aiheutuvat suoraan rautatieliikenteen harjoittamisesta. Bulgaria ei lisäksi ole antanut tietoja siitä, että se olisi perustanut hinnoittelun järjestelmään, jossa pyritään kustannusten kattamiseen täysimääräisesti edellä mainitun direktiivin 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tämän vuoksi Bulgarian olisi joka tapauksessa pitänyt täyttää kyseisessä artiklassa vahvistetut vaatimukset.

Komissio esittää seuraavat pääasialliset perustelut:

Suoraan rautatieliikenteen harjoittamisesta aiheutuvien kustannusten käsitteen on ulotuttava rajakustannuksiin, jotka aiheutuvat suoraan rautatieinfrastruktuurin tosiasiallisesta käyttämisestä ja jotka ovat toisin sanoen tietystä rautatieliikenteestä aiheutuvat ”suorat kustannukset”. Nämä kustannukset vaihtelevat näin ollen rautatieinfrastruktuurin käytön tai käyttämättömyyden mukaan. Tämän saman logiikan mukaan kustannuksia, jotka aiheutuvat rautatieinfrastruktuurin tosiasiallisesta käyttämisestä riippumatta, ei voida pitää suorina kustannuksina, vaikka ne liittyisivät toimintaan tai tavaroihin, jotka ovat oleellisia tiettyjen reittien rautatieliikenteen harjoittamiselle. Nämä kustannukset ovat kiinteitä siinä mielessä, että ne aiheutuvat siitä huolimatta, käytetäänkö rautateiden infrastruktuuria.

Tätä tulkintaa tukee 7 artiklan 3 kohdan sanamuoto, sillä tämä kohta koskee kustannuksia, jotka ”aiheutuvat suoraan rautatieliikenteen harjoittamisesta”. Kiinteät kustannukset, jotka liittyvät rautateiden infrastruktuuriverkkoon kokonaisuudessaan eivät näin ollen ”aiheutuisi suoraan” tietyn rautatieliikenteen harjoittamisesta. Ilmaisu ”aiheutuvat suoraan” koskee siis lisäkustannuksia, jotka liittyvät tietyn rautatieliikenteen harjoittamiseen. Edellä mainittu tulkinta saa myös tukea tarkasteltaessa 7 artiklan 3 kohtaa asiayhteydessään. 7 artiklassa vahvistetaan hinnoitteluperiaatteet, kun taas 8 artiklassa säädetään hinnoitteluperiaatteisiin liittyvistä mahdollisista poikkeuksista. 8 artiklan 1 kohdassa viitataan ”– – infrastruktuurin hallinnolle aiheutuneiden kustannusten kattamiseen täysimääräisesti – –”, mikä merkitsee sitä, että kustannukset, joita 7 artiklan 3 kohta koskee, eivät voi olla infrastruktuurin hallinnon lopullisia kustannuksia, vaan niiden on liityttävä tietyn rautatieliikenteen harjoittamista koskeviin kustannuksiin eli kyseessä ovat lopullisia kustannuksia alhaisemmat kustannukset. Tätä tulkintaa tukee direktiivin 2001/14/EY johdanto-osan seitsemäs perustelukappale, jossa kannustetaan siihen, että mahdollisimman moni liikenteenharjoittaja käyttää rautateiden infrastruktuuria optimaalisesti, jolloin kustannusten on pysyttävä alhaisina.

Komissio katsoo, että infrastruktuurin hallinnon on annettava infrastruktuuri rautatieliikenteen harjoittajien käyttöön sen omin kustannuksin, jolloin näiden on maksettava suoria kustannuksia vastaavia maksuja. Tämä selittyy tarpeella tehdä rautateiden infrastruktuurista houkuttelevampi, jotta moni rautatieliikenteen harjoittaja käyttäisi sitä ja jotta kukin niistä käyttäisi sitä optimaalisesti. Direktiivin 2001/14/EY 8 artiklan 1 kohtaa voidaan soveltaa vain tilanteessa, jossa siinä säädetyt edellytykset täyttyvät, mikä merkitsee sitä, että kaikkien markkinalohkojen, joihin infrastruktuurin hallinto haluaa soveltaa lisähintaa, osalta hallinnon on ensin varmistettava, ovatko kyseiset lohkot valmiita tällaisiin lisähintoihin. Tämä tulkinta perustuu 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan sanamuotoon ja erityisesti muotoiluun ”markkinoiden niin salliessa” ja saman kohdan toisen alakohdan sanamuotoon ”maksut eivät kuitenkaan saa olla niin korkeita, että infrastruktuuria eivät voi käyttää sellaiset markkinalohkot, jotka pystyvät maksamaan vähintään rautatiepalvelujen käytöstä suoraan aiheutuvat kustannukset”.

Bulgarian infrastruktuurin hallinnon kustannusten ja tulojen täydellinen analyysi vuosilta 2005–2008 osoittaa, että 60–70 prosenttia Bulgariassa budjetoiduista suorista toimintakustannuksista perustui kiinteisiin tekijöihin ja erityisesti työvoimakustannuksiin ja sosiaaliturvamaksuihin. Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että näitä kustannuksia ei voida pitää 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuina suorina kustannuksina, koska ne eivät vaihtele rautatiepalvelujen käyttämisen mukaan. Infrastruktuurin käyttömaksuista saadut tulot ovat näin ollen paljon suuremmat kuin suorat toimintakustannukset. Komissio katsoo näin ollen, että Bulgariassa maksuja ei vahvistettu yksinomaan suoraan rautatieliikenteen harjoittamisesta aiheutuvien kustannusten perusteella.

5)	Saamiensa tietojen perusteella komissio katsoo, että Bulgariassa sovellettu menetelmä rautatieliikenteen infrastruktuurin käyttömaksujen perimiseksi ei ole selkeällä tavalla direktiivin 2001/14/EY 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun suorien kustannusten käsitteen mukainen.

(1) Rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä sekä turvallisuustodistusten antamisesta 26.2.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/14/EY (EYVL L 75, s. 29)

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/18

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal de première instance de Bruxelles (Belgia) on esittänyt 29.3.2012 — Isera & Scaldis Sugar SA, Philippe Bedoret and Co SPRL, Jean Rigot ja Mathieu Vrancken v. Bureau d'intervention et de restitution belge (BIRB)

(Asia C-154/12)

2012/C 174/27

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal de première instance de Bruxelles

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Isera & Scaldis Sugar SA, Philippe Bedoret and Co SPRL, Jean Rigot ja Mathieu Vrancken

Vastaaja: Bureau d'intervention et de restitution belge (BIRB)

Ennakkoratkaisukysymys

Onko sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 20.2.2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) 318/2006 (1) 16 artikla, josta on tullut maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22.10.2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) 1234/2007 (2) 51 artikla, jossa säädetään sokerijuurikasalan tuotantomaksusta, joka on 12 euroa tonnilta kiintiösokeria, pätemätön

—	siltä osin kuin lainsäätäjä käyttää tämän säännöksen käyttöön ottamisen oikeudellisena perustana EY:n perustamissopimuksen 37 artiklan 2 kohdan kolmatta alakohtaa, josta on tullut SEUT 43 artiklan 2 kohta;

—

siltä osin kuin lainsäätäjä, joka perustelee tuotantomaksun sokerin yhteisestä markkinajärjestelystä aiheutuvien kustannusten rahoittamisella, vaikka todellisuudessa tuotantomaksulla rahoitetaan suoria tukia ja/tai pyritään välttämään vuoden 2006 sokeriuudistuksen talousarviovaikutukset, ei esitä selkeästi ja yksiselitteisesti SEUT 296 artiklassa (aiempi EY:n perustamissopimuksen 253 artikla) edellytettyjä perusteluja tuotantomaksujen käyttöön ottamiselle;

—

siltä osin kuin tuotantomaksua on pidettävä syrjivänä yhtäältä sokeriruo’on viljelyä jatkavien viljelijöiden ja sokeriruo’on viljelyn lopettaneiden viljelijöiden välillä sekä toisaalta sokeriruokoalan ja kaikkien muiden maatalousalojen tai muiden alojen välillä, koska sokeriruokoala on ainoa ala, johon on kohdistettu tällainen EU:n yleiseen talousarvioon otettu tuotantomaksu;

—

siltä osin kuin tuotantomaksun on katsottava loukkaavan suhteellisuusperiaatetta, koska maksu ei ole asianmukainen eikä tarpeellinen sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä aiheutuvien kustannusten rahoittamisen kannalta eikä oikeassa suhteessa sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä aiheutuviin todellisiin kustannuksiin tai kustannusnäkymiin?

(1) EUVL L 58, s. 1.

(2) EUVL L 299, s. 1.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/18

Kanne 30.3.2012 — Euroopan komissio v. Irlanti

(Asia C-158/12)

2012/C 174/28

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: S. Petrova ja K. Mifsud-Bonnici)

Vastaaja: Irlanti

Vaatimukset

—

On todettava, että Irlanti ei ole noudattanut direktiivin 2008/1/EY (1) 5 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut lupia direktiivin 6 ja 8 artiklan mukaisesti tai koska se ei ole tarkistanut asianmukaisesti uudelleen ja tarvittaessa ajanmukaistanut lupaehtoja, kun on kyse 13 olemassa olevasta sikojen ja siipikarjan kasvatuslaitoksesta Irlannissa, minkä vuoksi se ei ole varmistanut, että kyseiset olemassa olevat laitokset toimivat direktiivin 3, 7, 9, 10 ja 13 artiklan, 14 artiklan a ja b kohdan sekä 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti 30.10.2007 mennessä.

—	Irlanti on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin 2008/1/EY 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden velvollisuutena oli varmistaa, että niiden toimivaltaiset viranomaiset joko antavat lupia 6 ja 8 artiklan mukaisesti tai tarkistavat asianmukaisesti uudelleen ja tarvittaessa ajanmukaistavat olemassa olevat lupaehdot 30.10.2007 mennessä.

Käytettävissään olevien tietojen perusteella komissio päättelee, että olemassa olevat sikojen ja siipikarjan kasvatuslaitokset toimivat Irlannissa edelleen ilmaan minkäänlaista direktiivin 2008/1/EY mukaista lupaa, minkä vuoksi komissio katsoo, että Irlanti ei ole noudattanut direktiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

(1) Ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 15.1.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/1/EY (EUVL L 24, s. 8).

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/19

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour de cassation (Ranska) on esittänyt 11.4.2012 — Peter Pinckney v. kdg mediatech AG

(Asia C-170/12)

2012/C 174/29

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour de cassation

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Peter Pinckney

Vastapuoli: kdg mediatech AG

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (1) 5 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että silloin, kun tekijän taloudellisia oikeuksia väitetään loukatun internetsivustolla esitetyllä sisällöllä,

—

henkilö, joka katsoo oikeuksiaan loukatun, voi nostaa korvauskanteen jokaisen sellaisen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jonka alueella internetissä esitettyyn sisältöön voidaan tai on voitu tutustua, saadakseen korvausta vain asiaa käsittelevän tuomioistuimen jäsenvaltion alueella aiheutetusta vahingosta

vai

—	edellytetäänkö lisäksi, että tämä sisältö on tai oli tarkoitettu kyseisen jäsenvaltion alueella olevalle yleisölle tai että jokin muu yhteys on olemassa?

Onko ensimmäiseen kysymykseen vastattava samalla tavalla silloin, kun väitetty tekijän taloudellisten oikeuksien loukkaus ei ole aiheutunut aineettoman sisällön esittämisestä internetsivustolla vaan, kuten tässä tapauksessa, tällaisen sisällön toisintavan aineellisen tallenteen tarjoamisesta internetissä?

(1) EYVL 2001, L 12, s. 1.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/19

Valitus, jonka Carrols Corp. on tehnyt 11.4.2012 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-291/09, Carrols Corp. v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ja Giulio Gambettola, 1.2.2012 antamasta tuomiosta

(Asia C-171/12 P)

2012/C 174/30

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Valittaja: Carrols Corp. (edustaja: abogado I. Temiño Ceniceros)

Muu osapuoli: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ja Giulio Gambettola

Vaatimukset

—	Unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-291/09 1.2.2012 antama tuomio on kumottava kokonaisuudessaan

—	ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyt vaatimukset on hyväksyttävä kokonaisuudessaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Unionin yleinen tuomioistuin rikkoi unionin oikeutta, koska se tulkitsi virheellisesti asetuksen N: 207/2009 (1) 52 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja siihen liittyvää oikeuskäytäntöä

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomiossa todetaan, ”ettei väliintulijan vilpillistä mieltä voida osoittaa kyseisten merkkien samuuden perusteella, kun muita merkityksellisiä todisteita ei ole esitetty”.

Unionin tuomioistuimen asiassa C-529/07, Chocoladefabriken Lindt & Sprüngli, 11.7.2009 antamasta tuomiosta (Kok., s. 1-4893) ilmenee, että ”sitä, onko hakija ollut vilpillisessä mielessä asetuksen N:o 40/94 51 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla, on arvioitava kokonaisvaltaisesti ottamalla huomioon kaikki kyseiseen tapaukseen liittyvät merkitykselliset tekijät” (tuomion 37 kohta). Unionin yleinen tuomioistuin arvioi kuitenkin virheellisesti jokaista tosiseikkaa yksitellen ja erikseen tarkastelematta kokonaisuutta, ja laajensi tällä tavoin epäoikeudenmukaisesti valittajan todistustaakkaa ja loukkasi sen oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus, EUVL L 78, s.1.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/20

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Finanzgericht Düsseldorf (Saksa) on esittänyt 18.4.2012 — Yvon Welte v. Finanzamt Velbert

(Asia C-181/12)

2012/C 174/31

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Finanzgericht Düsseldorf

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Yvon Welte

Vastaaja: Finanzamt Velbert

Ennakkoratkaisukysymys

Onko Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 56 artiklaa ja 58 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle perintöveroa koskevalle jäsenvaltion kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään vähennettäväksi verotettavan jäämistöosuuden arvosta vain 2 000 euroa, jos ulkomailla asuva henkilö saa perintönä toiselta ulkomailla asuvalta henkilöltä mainitussa jäsenvaltiossa sijaitsevan tontin, mutta siitä vähennettäisiin 500 000 euroa, jos perinnönjättäjän tai perillisen asuinpaikka olisi perinnönjättäjän kuollessa ollut kyseisessä jäsenvaltiossa?

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/21

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.5.2012 — Conceria Kara v. SMHV — Dima (KARRA)

(Asia T-270/10) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin KARRA rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi yhteisön tavaramerkiksi ja kansalliseksi tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki Kara - Toiminimi Conceria Kara Srl ja kauppanimitys Kara - Suhteelliset hylkäysperusteet - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 75 artiklan ensimmäinen virke - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohta - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohta - Pariisin yleissopimuksen 8 artikla - Vilpillinen mieli)

2012/C 174/32

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Conceria Kara Srl (Trezzano sul Naviglio, Italia) (edustaja: asianajaja P. Picciolini)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: G. Mannucci)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Dima — Gida Tekstil Deri Insaat Maden Turizm Orman Urünleri Sanayi Ve Ticaret Ltd Sti (Istanbul, Turkki)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 29.3.2010 tekemän sen päätöksen (asia R 1172/2009-2) kumoamiseksi, joka koskee Conceria Kara Srl:n ja Dima — Gida Tekstil Deri Insaat Maden Turizm Orman Urünleri Sanayi Ve Ticaret Ltd Sti:n välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Conceria Kara Srl velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 221, 14.8.2010.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/21

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 2.5.2012 — Universal Display v. SMHV (UniversalPHOLED)

(Asia T-435/11) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Kansainvälinen rekisteröinti, jossa on nimetty Euroopan yhteisö - Hakemus sanamerkin UniversalPHOLED rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Ehdoton hylkäysperuste - Kuvailevuus - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta)

2012/C 174/33

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Universal Display Corp. (Ewing, New Jersey, Yhdysvallat) (edustajat: solicitor A. Poulter ja solicitor C. Lehr)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: P. Geroulakos)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 18.5.2011 tekemästä päätöksestä (asia R 215/2011-2), joka koskee hakemusta sanamerkin UniversalPHOLED rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Universal Display Corp. velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 298, 8.10.2011.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/21

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 16.4.2012 — de Brito Sequeira Carvalho v. komissio

(Yhdistetyt asiat T-40/07 P-REV ja T-62/07 P-REV) (1)

(Oikeudenkäyntimenettely - Purkamishakemus tuomion ottamiseksi uudelleen käsiteltäväksi - Uuden tosiseikan puuttuminen - Tutkimatta jättäminen)

2012/C 174/34

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Hakija: José António de Brito Sequeira Carvalho (Bryssel, Belgia) (edustaja: asianajaja M. Boury)

Muu osapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Currall ja D. Martin)

Oikeudenkäynnin kohde

Purkamishakemus yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-40/07 P ja T-62/07 P, de Brito Sequeira Carvalho ja komissio sekä komissio ja de Brito Sequeira Carvalho, 5.10.2009 antaman tuomion (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ottamiseksi uudelleen käsiteltäväksi.

Määräysosa

1)	Purkamishakemus tuomion ottamiseksi uudelleen käsiteltäväksi jätetään tutkimatta.

2)	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 82, 14.4.2007.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/22

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 24.4.2012 — El Fatmi v. neuvosto

(Yhdistetyt asiat T-76/07, T-362/07 ja T-409/08) (1)

(Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Rajoittavat toimenpiteet terrorismin torjumiseksi - Poistaminen kyseisten toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luettelosta - Kumoamiskanne - Lausunnon antamisen raukeaminen)

2012/C 174/35

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Nouriddin El Fatmi (Vught, Alankomaat) (edustajat: asianajajat G. Pulles ja A. M. van Eik (asiat T-76/07, T-362/07 ja T-409/08), asianajaja J. Pauw (asiat T-76/07 ja T-362/07) sekä asianajaja M. Uiterwaal (asia T-76/07))

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: aluksi G.-J. Van Hegelsom ja E. Finnegan (asiat T-76/07 ja T-362/07), sitten B. Driessen ja E. Finnegan (asiat T-76/07, T-362/07 ja T-409/08)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Alankomaiden kuningaskunta (asiamiehet: aluksi C. Wissels, M. de Mol, Y. de Vries ja M. de Grave (asia T-76/07), sitten C. Wissels, M. Bulterman ja J. Langer) ja Euroopan komissio (asiamiehet: S. Boelaert ja P. van Nuffel sekä aluksi J. Aquilina (asia T-76/07))

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus kumota tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta 21.12.2006 tehty neuvoston päätös 2006/1008/EY (EUVL L 379, s. 123), joka on korvattu perättäin 28.6.2007 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2007/445/EY (EUVL L 169, s. 58), 20.12.2007 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2007/868/EY (EUVL L 340, s. 100), 15.7.2008 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2008/583/EY (EUVL L 188, s. 21), 26.1.2009 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2009/62/EY (EUVL L 23, s. 25), 15.6.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 501/2009 (EUVL L 151, s. 14), 22.12.2009 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1285/2009 (EUVL L 346, s. 39), 12.7.2010 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 610/2010 (EUVL L 178, s. 1), 31.1.2011 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 83/2011 (EUVL L 28, s. 14) ja 18.7.2011 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 687/2011 (EUVL L 188, s. 2), siltä osin kuin kantajan nimi sisältyy luetteloon henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joihin sovelletaan tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi 27.12.2001 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 2580/2001 (EYVL L 344, s. 1).

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)	Euroopan unionin neuvosto velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3)	Euroopan komissio ja Alankomaiden kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 117, 26.5.2007.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/22

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 20.4.2012 — Pachtitis v. komissio

(Asia T-374/07) (1)

(Henkilöstö - Palvelukseen ottaminen - Avoin kilpailu - Jäljennöksen saamiseksi alkukarsintakokeiden kysymyksistä ja vastauksista tehdyn hakemuksen hylkääminen - Unionin yleisen tuomioistuimen toimivallan puuttuminen - Asia palauttaminen virkamiestuomioistuimeen)

2012/C 174/36

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Dimitrios Pachtitis (Ateena, Kreikka) (edustajat: aluksi asianajajat P. Giatagantzidis ja V. Niagkou, sitten asianajajat P. Giatagantzidis ja S. Stavropoulou ja lopuksi asianajajat P. Giatagantzidis ja K. Kyriazi)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Currall ja I. Chatzigiannis)

Väliintulijat, jotka tukevat kantajan vaatimuksia: Helleenien tasavalta (asiamiehet: E.-M. Mamouna ja K. Boskovits), Ruotsin kuningaskunta (asiamiehet: A. Falk ja S. Johannesson) ja Euroopan tietosuojavaltuutettu (EDPS) (asiamies: H. Hijmans)

Oikeudenkäynnin kohde

Yhtäältä Euroopan yhteisöjen henkilöstövalintatoimiston (EPSO) 27.6.2007 tekemän päätöksen, jolla hylättiin kantajan pyyntö saada tutustua kysymyksiin, jotka hänelle oli esitetty hänen osallistuessaan avoimeen kilpailuun EPSO/AD/77/06, hänen näihin kysymyksiin antamiinsa vastauksiin sekä luetteloon oikeista vastauksista edellä mainittuihin kysymyksiin, ja toisaalta hänen 10.7.2007 EPSO:lle tekemänsä uudistetun pyynnön implisiittisen hylkäyspäätöksen kumoamisvaatimus

Määräysosa

1)	Asia T-374/07 palautetaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimeen.

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

(1) EUVL C 283, 24.11.2007.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/23

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 24.4.2012 — Alstom v. komissio

(Asia T-517/09) (1)

(Kilpailu - Tehomuuntajien markkinat - Komission tilinpitäjän kirje - Pankkitakauksen asettamista sakon väliaikaisen kattamisen muotona ei ole hyväksytty - Oikeussuojan tarpeen lakkaaminen - Lausunnon antamisen raukeaminen)

2012/C 174/37

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Alstom (Levallois-Perret, Ranska) (edustajat: asianajajat J. Derenne ja A. Müller-Rappard)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Bouquet, N. von Lingen ja K. Mojzesowicz)

Oikeudenkäynnin kohde

Yhtäältä [EY] 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 7.10.2009 tehdyn sellaisen komission päätöksen K(2009) 7601 lopullinen (asia COMP/F/39.129 — Tehomuuntajat) kumoamisvaatimus, jolla kantajalle määrättiin sakkoa, ja toisaalta sellaisen komission tilinpitäjän 10.12.2009 päivätyn kirjeen kumoamisvaatimus, jolla ei hyväksytä sitä, että sakon väliaikaisen perimisen keinona käytettäisiin pankkitakauksen asettamista.

Määräysosa

Lausunnon antaminen sellaisen Euroopan komission tilinpitäjän 10.12.2009 päivätyn kirjeen kumoamisvaatimuksesta, jolla ei hyväksytä sitä, että [EY] 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 7.10.2009 tehdyllä komission päätöksellä K(2009) 7601 lopullinen (asia COMP/F/39.129 — Tehomuuntajat) määrätyn sakon väliaikaisen kattamisen muotona käytettäisiin pankkitakauksen asettamista, raukeaa.

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

(1) EUVL C 51, 27.2.2010.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/23

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 16.4.2012 — F91 Diddeléng ym. v. komissio

(Asia T-341/10) (1)

(Kumoamiskanne - Kantelun käsittelyn lopettaminen - Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aloittamisen laiminlyöminen - Kannekelpoisen toimen puuttuminen - Tutkimatta jättäminen)

2012/C 174/38

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: F91 Diddeléng (Dudelange, Luxemburg), Julien Bonnetaud (Yutz, Ranska), Thomas Gruszczynski (Amnéville, Ranska), Rainer Hauck (Maxdorf, Saksa), Stéphane Martine (Esch-sur-Alzette, Luxemburg), Grégory Molnar (Moyeuvre-Grande, Ranska) ja Yann Thibout (Algrange, Ranska) (edustajat: asianajajat L. Misson, C. Delrée ja G. Ernes)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. Rozet ja P. Van Nuffel)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Fédération Luxembourgeoise de Football (FLF) (Mondercange, Luxemburg) (edustajat: aluksi solicitor K. Daly ja D. Keane, SC, sitten K. Daly)

Oikeudenkäynnin kohde

Sen 3.6.2010 tehdyn komission päätöksen kumoamisvaatimus, jolla komissio lopetti kantajien Luxemburgin jalkapalloliittoa (Fédération luxembourgeoise de football (FLF)) vastaan nostaman kanteen käsittelyn, EY 39 ja EY 81 artiklaa rikkovien FLF:n määräysten kumoamisvaatimus sekä vaatimus määrätä ”tarpeellisista seuraamuksista”

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta.

2)	F91 Diddeléng, Julien Bonnetaud, Thomas Gruszczynski, Rainer Hauck, Stéphane Martine, Grégory Molnar ja Yann Thibout vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)	Fédération luxembourgeoise de football (FLF) vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 301, 6.11.2010.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/23

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 23.4.2012 — Hassan v. neuvosto

(Asia T-572/11 RII)

(Väliaikainen oikeussuoja - Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Syyriaan kohdistettavat rajoittavat toimenpiteet - Varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen - Välitoimihakemus - Uusi hakemus - Uusien tosiseikkojen puuttuminen - Tutkimatta jättäminen)

2012/C 174/39

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Samir Hassan (Damaskos, Syyria) (edustajat: asianajajat É. Morgan de Rivery ja E. Lagathu)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: S. Kyriakopoulou ja M. Vitsentzatos)

Oikeudenkäynnin kohde

Välitoimihakemus, erityisesti hakemus neuvoston Syyriaan kohdistamien rajoittavien toimenpiteiden täytäntöönpanon lykkäämiseksi siltä osin kuin kyseiset toimenpiteet koskevat kantajaa.

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/24

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 23.4.2012 — Ternavsky v. neuvosto

(Asia T-163/12 R)

(Väliaikainen oikeussuoja - Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Valko-Venäjään kohdistettavat rajoittavat toimenpiteet - Varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen - Pyyntö täytäntöönpanon lykkäämisestä - Menettelyvaatimusten loukkaaminen - Tutkimatta jättäminen)

2012/C 174/40

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Anatoly Ternavsky (Moskova, Venäjä) (edustajat: asianajajat C. Rapin ja E. Van den Haute)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus lykätä Valko-Venäjään kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/639/YUTP täytäntöönpanosta 23.3.2012 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen 2012/171/YUTP (EUVL L 87, s. 95) liitteessä II olevan 2 kohdan ja Valko-Venäjää koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 765/2006 8 a artiklan 1 kohdan täytäntöönpanosta 23.3.2012 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 265/2012 (EUVL L 87, s. 37) liitteessä II olevan 2 kohdan täytäntöönpanoa

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/24

Kanne 2.3.2012 — Ranska v. komissio

(Asia T-135/12)

2012/C 174/41

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Ranskan tasavalta (asiamiehet: E. Belliard, G. de Bergues, J. Gstalter ja J. Rossi)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan riidanalaisen päätöksen kokonaisuudessaan

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kannekirjelmällään kantaja vaatii Ranskan tasavallan France Télécomille myöntämän tuen, joka liittyy France Télécomissa työskentelevien valtion virkamiesten eläkkeiden rahoitustavan uudistukseen, toteamisesta sisämarkkinoille soveltuvaksi tietyin edellytyksin (valtiontuki nro C 25/2008 (ex NN 23/2008)) 20.12.2011 tehdyn komission päätöksen K(2011) 9403 lopullinen kumoamista.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste jakautuu kahteen osaan ja perustuu SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkomiseen sen vuoksi, että komissio on katsonut, että France Télécomissa työskentelevien valtion virkamiesten eläkkeiden rahoitustavan uudistus oli valtiontukea. Kantaja tuo esiin, että

—	komissio oli virheellisesti katsonut, että France Télécomin valtiolle maksaman vastikkeen alentaminen ei poista France Télécomille vuoden 1990 lain voimaantulon jälkeen aiheutunutta rakenteellista haittaa ja että toimenpiteellä annetaan kyseiselle yritykselle etu

—	toissijaisesti komissio on virheellisesti katsonut, että France Télécom on saanut etua vuodesta 1996 lukien siitä huolimatta, että mainittu yritys on maksanut poikkeuksellisen kiinteämääräisen maksun.

Toinen kanneperuste perustuu toissijaisesti SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan rikkomiseen sen vuoksi, että komissio on edellyttänyt, että riidanalaisen päätöksen 2 artiklassa asetettua edellytystä on noudatettava, jotta kyseinen toimenpide soveltuu sisämarkkinoille.

—

Ensimmäisessä osassa kantaja väittää, että komissio on rikkonut SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohtaa, kun se on katsonut, ettei kilpailuedellytykset varmistavaa maksuosuutta saavutettu esillä olevassa asiassa sen vuoksi, että muita kuin yhteisiä riskejä ei otettu huomioon France Télécomin vuoden 1996 lain voimaantulon jälkeen maksaman vastikkeen laskemisessa.

—

Toisessa osassa kantaja väittää toissijaisesti, että komissio on rikkonut SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohtaa, koska se on kieltäytynyt arvioimasta kilpailuedellytykset varmistavan maksuosuuden riittämättömyyttä France Télécomin maksaman poikkeuksellisen kiinteämääräisen maksun suhteen ja koska se on todennut, ettei mainittua yritystä ollut ennen vuotta 2043 saatettu täysin vastaavaan tilanteeseen kuin missä sen kilpailijat ovat.

3)	Kolmas kanneperuste perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen siltä osin kuin komissio ei ole suostunut hyväksymään 7:ää prosenttia poikkeuksellisen kiinteämääräisen maksun diskonttokoroksi.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/25

Kanne 12.4.2012 — Deutsche Börse v. komissio

(Asia T-175/12)

2012/C 174/42

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Deutsche Börse (Frankfurt am Main, Saksa) (edustajat: asianajajat C. Zschocke, J. Beninca ja T. Schwarze)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan komission 1.2.2012 tekemän päätöksen COMP/M.6166 Deutsche Börsen v. NYSE Euronext ja

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan vastaaja ei arvioinut asianmukaisesti asianosaisiin kohdistuvia horisontaalisia kilpailunrajoituksia ja komission arviointia, joka koskee vakioimattomien johdannaisten (over-the-counter-johdannaiset, OTC) kauppaa ja asianosaisten toistensa vaihdantamaksuihin kohdistamia rajoituksia, rasittavat oikeudelliset virheet ja arviointivirheet. Lisäksi komission väite, että asianosaiset rajoittavat toisiaan innovaatiokilpailun avulla, on ilmeisen virheellinen eikä sen kauppa-alustojen välistä kilpailua koskeva analyysi perustu vakuuttavaan ja johdonmukaiseen näyttöön. Komissio ei myöskään ottanut asianmukaisesti huomioon kysyntäpuolen rajoituksia, koska se ei analysoinut ja arvioinut asianosaisten asiakkaiden, joiden joukossa ovat OTC-kaupan suurimmat osapuolet, ratkaisevaa roolia eikä toteuttanut yhtään määrällistä analyysiä.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan vastaajan toteuttamaa asianosaisten tehokkuusväitteitä koskevaa arviointia rasittavat ilmeiset virheet eikä se perustu vakuuttavaan ja johdonmukaiseen näyttöön. Komissio piti virheellisesti ainoastaan osaa tehokkuuksista todennettavissa olevina, keskittymäkohtaisina ja sellaisina, että ne todennäköisesti hyödyttävät asiakasta suoraan, ja väitti virheellisesti, etteivät ne olleet riittäviä keskittymän kilpailuvaikutusten vastavoimaksi. Molemminpuolisten säästöjen ja kassaetujen arvioinnin osalta komissio loukkasi asianosaisten oikeutta tulla kuulluksi tukeutumalla suullisen kuulemisen jälkeen esitettyihin todisteisiin ja väitteisiin, joista asianosaisille ei ollut annettu mahdollisuutta esittää huomautuksia. Komission takaisinperintäteoria (claw back -teoria) ja molemminpuolisten säästöjen keskittymäkohtaisuuden arvio perustuivat uusiin teorioihin ja vaatimuksiin, jotka eivät saa tukea komission horisontaalisia keskittymiä koskevista suuntaviivoista (1).

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan vastaaja ei arvioinut asianmukaisesti asianosaisten tarjoamia sitoumuksia. NYX:n (kantaja ja NYSE Euronext) päällekkäisen osakejohdannaistoiminnan täydellistä luovuttamista, johon sisältyy NYX:n BClear-toiminnan luovuttaminen, koskeva sitoumus hylättiin virheellisten todisteiden perusteella. Väitettyä osakejohdannaisten ja osakeindeksijohdannaisten ”symbioottista suhdetta” ei ole olemassa, se on ristiriidassa komission oman markkinamäärittelyä koskevan analyysin kanssa ja siihen vedottiin asianomaisten puolustautumisoikeuksia loukaten. Sitä, että komissio hylkäsi ohjelmistolisenssejä koskevan sitoumuksen, rasittaa virhe ja se on ristiriidassa komission teknologiakilpailua koskevien toteamusten kanssa.

(1) Suuntaviivat horisontaalisten sulautumien arvioinnista yrityskeskittymien valvonnasta annetun neuvoston asetuksen nojalla (EUVL C 31, s. 5).

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/25

Kanne 16.4.2012 — Bank Tejarat v. neuvosto

(Asia T-176/12)

2012/C 174/43

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Bank Tejarat (Teheran, Iran) (edustajat: solicitor S. Zaiwalla, solicitor P. Reddy. solicitor F. Zaiwalla, D. Wyatt, QC, ja barrister R. Blakeley)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 23.1.2012 annetun neuvoston päätöksen 2012/35/YUTP (EUVL L 19, s. 22) liitteessä I olevan taulukon I.B. 2 kohdan kantajaa koskevilta osin;

—	kumoamaan Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 961/2010 täytäntöönpanosta 23.1.2012 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 54/2012 (EUVL L 19, s. 1) liitteessä I olevan taulukon I.B. 2 kohdan kantajaa koskevilta osin;

—	kumoamaan Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 961/2010 kumoamisesta 23.3.2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 267/2012 (EUVL L 88, s. 1) liitteessä IX olevan taulukon B 105 kohdan kantajaa koskevilta osin;

—	toteamaan, ettei neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP 20 artiklan 1 kohtaa sovelleta kantajaan;

—	toteamaan, ettei neuvoston asetuksen (EU) N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohtaa sovelleta kantajaan;

—

toteamaan, että neuvoston päätöksen 2012/35/YUTP liitteessä I olevan taulukon I.B. 2 kohta, neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 54/2012 liitteessä I olevan taulukon I.B. 2 kohta ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 267/2012 liitteessä IX olevan taulukon B 105 kohta kumotaan välittömin vaikutuksin; ja

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että

—	aineelliset kriteerit luetteloon merkitsemiselle riidanalaisten toimien nojalla eivät kantajan tapauksessa täyty eikä kyseiselle merkitsemiselle ole tosiseikkoihin liittyviä perusteita; ja/tai neuvosto teki ilmeisen arviointivirheen arvioidessaan, täyttyivätkö mainitut kriteerit; ja

—

neuvosto merkitsi kantajan kyseiseen luetteloon sellaisen näytön perusteella, joka ei ollut riittävä, jotta sen perusteella olisi voitu osoittaa kyseisten kriteerien täyttyneen, ja teki siten tältäkin osin ilmeisen arviointivirheen, koska kantaja ei täyttänyt asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdassa säädettyjä viittä kriteeriä mainitulle merkitsemiselle; eikä neuvosto ole esittänyt vastanäyttöä.

Toinen kanneperuste perustuu siihen, että

—	kantajan merkitsemisellä kyseiseen luetteloon loukataan sen perusoikeuksia ja -vapauksia, mukaan lukien oikeutta elinkeinon ja liiketoiminnan harjoittamiseen sekä oikeutta nauttia rauhassa omaisuudestaan, ja/tai loukataan suhteellisuusperiaatetta.

Kolmas kanneperuste perustuu siihen, että

—

neuvosto laiminlöi joka tapauksessa menettelylliset vaatimukset, jotka koskevat a) velvollisuutta ilmoittaa kantajalle erikseen sen merkitsemisestä kyseiseen luetteloon, b) velvollisuutta esittää asianmukaiset ja riittävät perustelut ja c) puolustautumisoikeuksien ja tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden kunnioittamista.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/26

Kanne 20.4.2012 — Spraylat v. ECHA

(Asia T-177/12)

2012/C 174/44

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Spraylat GmbH (Aachen, Saksa) (edustaja: asianajaja K. Fischer)

Vastaaja: Euroopan kemikaalivirasto (ECHA)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan vastaajan 21.2.2012 määräämän hallinnollisen maksun (lasku nro 10030371), josta kantajalle annettiin tieto 21.2.2012

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Varmuuden vuoksi kantaja vaatii päätöksen SME(2012)1455/15.2.2012 kumoamista.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (1) ja asetuksen (EY) N:o 340/2008 (2) rikkomiseen

Kantaja esittää, että todistettavasti molemmista asetuksista käy ilmi, että ainoa sallittu syy asetuksen N:o 340/2008 13 artiklan 4 kohdan mukaisen hallinnollisen maksun perimiselle on kattaa rekisteröinnin tarkistuksesta yrityksen suuruuden osalta ECHA:lle aiheutunut vaiva ja että tätä ei otettu huomioon määrättäessä hallinnollista maksua ECHA:n hallintoneuvoston päätöksen MB/D/29/2010 mukaisesti. Kantajan mukaan sallittua ei ole myöskään periä hallinnollista maksua yrityksen koon mukaan porrastettuna, koska siitä seuraa, että suurten yritysten on vastattava osaltaan myös siitä työstä, joka lankeaa pienempien yritysten tarkistamisen osalle.

Toinen kanneperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen

Periaatteen mukaan vaaditaan, että vastaajan perimän hallinnollisen maksun on oltava oikeassa suhteessa vastaajaan suorittamaan palveluun nähden. Kantajan käsityksen mukaan näin ei ole, kun verrataan 20 700 euron suuruista hallinnollista maksua vastaajan tosiasiallisesti suorittamaan hallinnolliseen palveluun.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu yleisen yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaamiseen

Kantaja lausuu tästä, että se, että hallinnollisen maksun määrä eriytetään yrityksen koon mukaan, on myös kiellettyä erilaista kohtelua. Lisäksi vastaaja loukkaa hallintokäytäntönsä muuttamisen takia yhdenvertaisuusperiaatetta, koska kantajaa kohdellaan eri tavalla kuin sellaisia muita rekisteröijiä, joille vastaaja antoi mahdollisuuden vielä rekisteröintinumeron saamisen jälkeen suorittaa yrityksen kokoa koskevia korjauksia ja välttää siten hallinnollisen maksun periminen.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu oikeusvarmuuden ja hyvää hallintoa koskevan oikeuden periaatteen loukkaamiseen

Vaikka vastaaja on käsittänyt, että yrityksen kokoa on vaikeaa selvittää oikein rekisteröintikäytännössä, se ei ole — henkilöllä hyvään hallintoon olevan oikeuden vastaisesti — antanut kantajalle mahdollisuutta korjata tietoja hallinnollisen maksun välttämiseksi.

Viides kanneperuste, joka perustuu kiellettyyn norminantovallan delegoimiseen vastaajalle

Asetuksen N:o 340/2008 13 artiklan 4 kohdassa annetaan vastaajalle valta periä hallinnollinen maksu ilman, että asetuksessa olisi täsmennetty perimisen yksityiskohtia, erityisesti maksun puitteita. Kantajan mukaan tässä on delegoitu norminantovalta vastaajalle kielletyllä tavalla.

(1) Kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 18.12.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 (EUVL L 396, s. 1).

(2) Kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1907/2006 perustuvista Euroopan kemikaalivirastolle suoritettavista maksuista 16.4.2008 annettu komission asetus (EY) N:o 340/2008 (EUVL L 107, 17.4.2008, s. 6).

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/27

Kanne 17.4.2012 — Khwanda v. neuvosto

(Asia T-178/12)

2012/C 174/45

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Mahran Khwanda (Damaskos, Syyria) (edustajat: solicitor S. Jeffrey, solicitor S. Ashley, D. Wyatt, QC ja barrister R. Blakeley)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/782/YUTP täytäntöönpanosta 23.1.2012 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen 2012/37/YUTP (EUVL L 19 s. 33) liitteessä olevan 22 kohdan kantajaa koskevilta osin

—	kumoamaan Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 36/2012 33 artiklan 1 kohdan täytäntöönpanosta 23.1.2012 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 55/2012 (EUVL L 19, s. 6) liitteessä olevan 22 kohdan kantajaa koskevilta osin

—	toteamaan, ettei neuvoston päätöksen 2011/782/YUTP (1) 18 artiklan 1 kohtaa ja 19 artiklan 1 kohtaa voida soveltaa kantajaan

—	toteamaan, ettei neuvoston asetuksen (EU) N:o 36/2012 (2) 14 artiklan 1 kohtaa ja 15 artiklan 1 kohtaa voida soveltaa kantajaan

—	toteamaan, että neuvoston päätöksen 2012/37/YUTP liitteessä olevan 22 kohdan ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 55/2012 liitteessä olevan 22 kohdan kumoaminen tulee voimaan välittömästi

—	velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että

—

ne aineelliset kriteerit, jotka koskevat henkilön nimeämistä kyseisten toimien mukaisesti, eivät kantajan tapauksessa täyty, koska hänen nimeämiselleen ei ole minkäänlaista oikeudellista tai tosiseikkoihin liittyvää perustetta, ja että neuvosto teki tältä osin ilmeisen arviointivirheen; että lisäksi neuvosto nimesi kantajan riittämättömien todisteiden perusteella

—	että kantaja esitti vahvaa näyttöä tukeakseen väitettään siitä, että hän oli toiminut aktiivisesti estääkseen hallitusta kannattavia joukkoja saamasta haltuunsa Qadmous Transportin busseja, ja että neuvosto puolestaan ei ollut esittänyt riittävästi näyttöä näiden väitteiden kumoamiseksi.

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että

—	kantajan nimeäminen loukkaa hänen ihmisoikeuksiaan ja perusvapauksiaan, mukaan lukien hänen oikeuttaan siihen, että hänen yksityis- ja perhe-elämäänsä ja omaisuudensuojaansa kunnioitetaan, ja/tai loukkaa suhteellisuusperiaatetta.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että

—

neuvosto on joka tapauksessa rikkonut menettelymääräyksiä seuraavasti: a) se ei ole ilmoittanut kantajalle hänen nimeämisestään henkilökohtaisesti, b) se ei ole ilmoittanut asianmukaisia ja riittäviä syitä kantajan nimen sisällyttämiselle luetteloon ja c) se ei ole kunnioittanut kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan.

(1) EUVL L 319, s. 56.

(2) EUVL L 16, s. 1.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/28

Kanne 26.4.2012 — Bateni v. neuvosto

(Asia T-181/12)

2012/C 174/46

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Naser Bateni (Hampuri, Saksa) (edustajat: asianajaja J. Kienzle ja asianajaja M. Schlingmann)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 961/2010 kumoamisesta 23.3.2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 267/2012 siltä osin kuin se koskee kantajaa

—	velvoittamaan neuvoston vastaamaan kaikista oikeudenkäyntikuluista ja erityisesti korvaamaan kantajalle aiheutuneet kulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu kantajan puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen

—	Neuvosto on loukannut kantajan oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan ja erityisesti perusteluvaatimusta, koska se ei ole perustellut riittävästi kantajan sisällyttämistä riidanalaisen asetuksen liitteeseen IX.

—	Neuvosto on loukannut kantajan oikeutta tulla kuulluksi, koska se ei ole antanut kantajalle riidanalaisen asetuksen 46 artiklan 3 ja 4 kohdassa vahvistettua mahdollisuutta esittää huomautuksia pakoteluetteloon ottamisesta ja saattaa päätös näin ollen neuvoston uudelleen tarkasteltavaksi

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei kantajan ottamiselle pakoteluetteloon ole perusteita

—	Neuvoston esittämistä perusteluista kantajan ottamiselle pakoteluetteloon ei käy ilmi, mikä on se nimenomainen oikeudellinen perusta, johon neuvosto nojautuu.

—	Toiminta, jota kantaja on harjoittanut ainoastaan vuoden 2008 maaliskuuhun saakka, ei voi oikeuttaa hänen ottamistaan pakoteluetteloon vuoden 2011 joulukuussa.

—	Kantajan toimiminen Hanseatic Trade Trust & Shipping (HTTS) GmbH:n toimitusjohtana ei oikeuta hänen ottamistaan pakoteluetteloon etenkään, koska Euroopan unionin tuomioistuin on kumonnut asetuksen (EU) N:o 961/2010 (1) siltä osin kuin se koski HTTS GmbH:ta.

—	Pelkästään sen perusteella, että kantaja on ollut sellaisen englantilaisen yhtiön toimitusjohtaja, joka on tällä välin purettu, ei voida päätellä, että kantajan ottamiselle pakoteluetteloon olisi olemassa jokin riidanalaisen asetuksen 23 artiklan 2 kohdassa mainituista perusteista.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu kantajan omaisuudensuojan kunnioittamista koskevan perusoikeuden loukkaamiseen

—

Kantajan ottaminen pakoteluetteloon merkitsee ei-oikeutettua puuttumista kantajan omaisuudensuojan kunnioittamista koskevaan perusoikeuteen, koska kantaja ei voi neuvoston esittämien puutteellisten perustelujen vuoksi päätellä, mistä syistä hänet on otettu niiden henkilöiden luetteloon, joita pakotteet koskevat.

—	Kantajan ottaminen pakoteluetteloon ei ilmeisesti sovellu käytettäväksi riidanalaisella asetuksella tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseen ja se merkitsee lisäksi suhteetonta puuttumista kantajan omaisuudensuojaa koskevaan oikeuteen.

(1) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EY) N:o 423/2007 kumoamisesta 25.10.2010 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 961/2010 (EUVL L 281, s. 1).

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/29

Kanne 26.4.2012 — HTTS v. neuvosto

(Asia T-182/12)

2012/C 174/47

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: HTTS Hanseatic Trade Trust & Shipping GmbH (Hampuri, Saksa) (edustajat: asianajaja J. Kienzle ja asianajaja M. Schlingmann)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 961/2010 kumoamisesta 23.3.2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 267/2012 siltä osin kuin se koskee kantajaa

—	velvoittamaan neuvoston vastaamaan kaikista oikeudenkäyntikuluista ja erityisesti korvaamaan kantajalle aiheutuneet kulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu kantajan puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen

—

Neuvosto on loukannut kantajan oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan ja erityisesti perusteluvaatimusta, koska se ei ole perustellut riittävästi kantajan sisällyttämistä uudelleen niiden henkilöiden, yhteisöiden tai elimien luetteloon, joihin riidanalaisen asetuksen 23 artiklan mukaan rajoittavia toimenpiteitä sovelletaan.

—	Neuvosto on loukannut kantajan oikeutta tulla kuulluksi, koska se ei ole antanut kantajalle mahdollisuutta esittää huomautuksia ennen sen ottamista uudelleen pakoteluetteloon ja saattaa päätös näin ollen neuvoston uudelleen tarkasteltavaksi.

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei kantajan ottamiselle uudelleen pakoteluetteloon ole perusteita

—	Neuvoston kantajan uudelleen ottamisesta pakoteluetteloon esittämät perustelut eivät tue uudelleenottamista ja ne ovat sisällöllisesti vääriä. Erityisesti on niin, että kantaja ei IRISLin määräysvallassa.

—	Kantajan ottaminen pakoteluetteloon perustuu neuvoston kantajan tilanteesta ja toiminnasta tekemään ilmeiseen virhearvioon.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu kantajan omaisuudensuojan kunnioittamista koskevan perusoikeuden loukkaamiseen

—

Kantajan uudelleenottaminen pakoteluetteloon merkitsee ei-oikeutettua puuttumista kantajan omaisuudensuojan kunnioittamista koskevaan perusoikeuteen, koska kantaja ei voi neuvoston esittämien puutteellisten perustelujen vuoksi päätellä, mistä syistä hänet on otettu niiden henkilöiden luetteloon, joita pakotteet koskevat.

—

Kantajan ottamisella pakoteluetteloon puututaan suhteettomalla tavalla sen omaisuudensuojaa koskevaan oikeuteen, eikä se ilmeisesti sovellu käytettäväksi riidanalaisella asetuksella tavoiteltavien tavoitteiden saavuttamiseen. Joka tapauksessa sillä ylitetään se, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/29

Kanne 23.4.2012 — HUK-Coburg v. komissio

(Asia T-185/12)

2012/C 174/48

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: HUK-Coburg Haftpflicht-Unterstützungs-Kasse kraftfahrender Beamter Deutschlands a.G. in Coburg (Coburg, Saksa) (edustajat: asianajajat A. Birnstiel, H. Heinrich ja A. Meier)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan 23.2.2012 tehdyn Euroopan komission päätöksen, jolla evättiin kantajan hakemus saada tutustua tiettyihin kartellimenettelyä koskeviin asiakirjoihin (COMP/39.125 — Carglass)

—	velvoittamaan vastaajan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste: hakemuksessa nimettyjä yksittäisiä asiakirjoja ei tutkittu

—

Kantaja väittää ensimmäisellä kanneperusteellaan, ettei päätös perustu kunkin yksittäisen asiakirjan konkreettiseen ja erikseen suoritettuun tutkimiseen. Kantajan mielestä riidanalainen päätös perustuu siihen oikeudellisesti virheelliseen lähtökohtaan, että nyt käsiteltävässä asiassa oletetaan yleisesti, että poikkeusta sovelletaan.

Toinen kanneperuste: perusteluvelvollisuuden laiminlyönti

—	Kantaja toteaa tästä, että komissio on perustellut päätöksessään kantajan hakemuksen hylkäämistä kokonaisuudessaan vain yleisillä toteamuksilla ja siten riittämättömästi. Kantajan mielestä näin on laiminlyöty perusteluvelvollisuutta ja siten jätetty noudattamatta olennaisia menettelymääräyksiä.

Kolmas kanneperuste: Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (1) 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja kolmannen luetelmakohdan oikeudellisesti virheellinen tulkinta

—

Kolmannella kanneperusteellaan kantaja väittää, että komissio on tulkinnut ja soveltanut asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja kolmannessa luetelmakohdassa säädettyjä poikkeuksia oikeudellisesti virheellisesti. Kantajan mielestä komissio sivuuttaa poikkeus-sääntö-suhteen ja lähtee aivan liian laajasta ”tutkintatoimien suojan” ja ”taloudellisten etujen” käsitteestä.

Neljäs kanneperuste: yksityisoikeuden alaan kuuluvan kartellilainsäädännön täytäntöönpanon sivuuttaminen asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna yleisenä etuna

—

Neljännellä kanneperusteella kantaja väittää, että komissio on perusteettomasti kiistänyt, että on olemassa ylivoimainen yleinen etu saada tutustua pyydettyihin asiakirjoihin. Kantajan mielestä komission olisi pitänyt erityisesti etujen vertailun puitteissa ottaa huomioon, että myös yksityisoikeuden alaan kuuluvan kartellilainsäädännön täytäntöönpano on asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu yleinen etu.

(1) Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43).

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/31

Kanne 28.11.2011 — ZZ v. komissio

(Asia F-126/11)

2012/C 174/49

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: ZZ (edustaja: asianajaja M. Boury)

Vastaaja: Euroopan komissio

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Vaatimus kumota nimittävän viranomaisen päätös siltä osin, kuin siinä annetaan kantajalle huomautus kurinpitoseuraamuksena

Vaatimukset

—	Nimittävän viranomaisen päätös CMS 10/038, jolla annettiin kantajalle huomautus kurinpitoseuraamuksena, sekä nimittävän viranomaisen päätös nro R/393/11, jolla vahvistettiin ensimmäinen päätös, on kumottava

—

on todettava, että nimittävän viranomaisen kantajalle kurinpitoseuraamuksena antama huomautus tarkoittaa nimittävän viranomaisen kantajaan kohdistamaa syrjintää, koska viranomainen ei ole esittänyt päteviä todisteita kantajan väitetysti tekemästä ahdistelusta eikä tehnyt todellista riippumatonta, puolueetonta ja oikeudenmukaista tutkintaa, jonka perusteella olisi voitu todeta kantajan väitetysti työtoveriinsa kohdistaman ahdistelun paikkansapitävyys ja todenmukaisuus

—	on todettava, että kantaja on kyseisen asian käsittelyn ajan kärsinyt vakavia henkisiä ja aineellisia vahinkoja ja että hänellä on tämän vuoksi oikeus saada korvaus näistä vahingoista. Näitä vahinkoja on arvioitava unionin yleisen tuomioistuimen vahvistamien arviointiperusteiden nojalla

—

on todettava erityisesti, että kantajan perusluonteisia ihmisoikeuksia, joista määrätään perustamissopimuksissa, Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, on kyseisen asian käsittelyn ajan ja muiden aikaisempien tähän liittyvien asioiden käsittelyn ajan loukattu vakavasti, ja että kantajalla on tämän vuoksi oikeus saada unionin yleisen tuomioistuimen harkinnan mukainen korvaus näistä loukkauksista.

16.6.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/31

Kanne 29.3.2012 — ZZ v. komissio

(Asia F-28/12)

2012/C 174/50

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: ZZ (edustaja: asianajaja G. Cipressa)

Vastaaja: Euroopan komissio

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Ensiksi kantajan hakemuksen hylkäämisestä tehty implisiittinen päätös on kumottava, toiseksi eräs virke on poistettava 28.2.2008 päivätystä lääkärintodistuksesta, kolmanneksi näin oikaistu lääkärintodistus on lähetettävä kantajan valitsemalle lääkärille, neljänneksi työtapaturmaa koskevasta asiakirja-aineistosta on yleensäkin poistettava kaikki kantajan väärinä pitämät tiedot siitä, että jauhe, jonka kanssa kantaja oli joutunut kosketuksiin, oli lopulta osoittautunut valkoiseksi jauheeksi, joka oli peräisin kantajan tilaamasta sanomalehdestä.

Vaatimukset

—	Kantajan 23.12.2010 päiväämän hakemuksen hylkäävä päätös on kumottava

—	Quatenus opertet, kantajan 23.12.2010 päiväämän hakemuksen hylkäävästä päätöksestä tehdyn valituksen hylkäävä päätös on kumottava

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

		ISSN 1977-1053 doi:10.3000/19771053.C_2012.174.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		C 174

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	55. vuosikerta 16. kesäkuu 2012

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET
	Euroopan unionin tuomioistuin
2012/C 174/02	Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallisessa lehdessäEUVL C 165, 9.6.2012	1

	Unionin yleinen tuomioistuin
2012/C 174/01	Tuomareiden jakautuminen jaostoihin	2

	V Ilmoitukset
	TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT
	Unionin tuomioistuin
2012/C 174/03	Asia C-125/09: Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 26.4.2012 — Euroopan komissio v. Kyproksen tasavalta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Sähköiset viestintäverkot- ja palvelut — Direktiivit 2002/21/EY ja 2002/20/EY — Asennusoikeudet — Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)	4

2012/C 174/04	Asia C-337/10: Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 3.5.2012 (Verwaltungsgericht Frankfurt am Mainin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Georg Neidel v. Stadt Frankfurt am Main (Sosiaalipolitiikka — Direktiivi 2003/88/EY — Työsuhteen ehdot — Työajan järjestäminen — Oikeus palkalliseen vuosilomaan — Sairaustapauksessa maksettava lomakorvaus — Virkamiehet (palomiehet))	4

2012/C 174/05	Asia C-406/10: Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 2.5.2012 (High Court of Justicen (Chancery Division) (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — SAS Institute Inc. v. World Programming Ltd (Immateriaalioikeudet — Direktiivi 91/250/ETY — Tietokoneohjelmien oikeudellinen suoja — 1 artiklan 2 kohta ja 5 artiklan 3 kohta — Suojan ulottuvuus — Välitön luominen tai luominen muun menettelyn avulla — Tekijänoikeudella suojattu tietokoneohjelma — Toimintojen toistaminen toisella ohjelmalla ilman pääsyä ensimmäisen ohjelman lähdekoodiin — Ensimmäisen tietokoneohjelman kohdekoodin takaisinmallinnus — Direktiivi 2001/29/EY — Tekijänoikeus ja lähioikeudet tietoyhteiskunnassa — 2 artiklan a alakohta — Tietokoneohjelman käsikirja — Toisintaminen toisessa tietokoneohjelmassa — Tekijänoikeuden loukkaaminen — Edellytys — Käsikirjan tekijän henkisen luomistyön ilmentymä)	5

2012/C 174/06	Asia C-419/10: Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 26.4.2012 (Bayerischer Verwaltungsgerichtshofin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Wolfgang Hofmann v. Freistaat Bayern (Direktiivi 2006/126/EY — Ajokorttien vastavuoroinen tunnustaminen — Jäsenvaltion kieltäytyminen tunnustamasta toisen jäsenvaltion myöntämää ajokorttia, jonka haltijan ajo-oikeus on peruutettu ensin mainitun jäsenvaltion alueella)	6

2012/C 174/07	Asia C-456/10: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 26.4.2012 (Tribunal Supremon (Espanja) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Asociación Nacional de Expendedores de Tabaco y Timbre (ANETT) v. Administración del Estado (Tavaroiden vapaa liikkuvuus — SEUT 34 ja SEUT 37 artikla — Kansallinen lainsäädäntö, jossa tupakan vähittäismyyjille asetetaan kielto tuoda maahan tupakkatuotteita — Tupakkatuotteiden kaupan pitämistä koskevan monopolin olemassaoloa ja toimintaa koskeva sääntö — Määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaava toimenpide — Oikeuttaminen — Kuluttajansuoja)	6

2012/C 174/08	Asia C-472/10: Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 26.4.2012 (Pest Megyei Bíróságin (Unkari) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Nemzeti Fogyasztóvédelmi Hatóság v. Invitel Távközlési Zrt (Direktiivi 93/13/ETY — 3 artiklan 1 ja 3 kohta — 6 ja 7 artikla — Kuluttajasopimukset — Kohtuuttomat sopimusehdot — Elinkeinonharjoittaja muuttaa yksipuolisesti sopimusta — Kansallisessa lainsäädännössä nimetyn järjestön kuluttajien nimissä yleisen edun vuoksi nostama kieltokanne — Sopimusehdon kohtuuttomuuden toteaminen — Oikeusvaikutukset)	7

2012/C 174/09	Asia C-508/10: Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 26.4.2012 — Euroopan komissio v. Alankomaiden kuningaskunta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Direktiivi 2003/109/EY — Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asema — Pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaa koskeva hakemus — Kolmannen maan kansalaisen, joka on jo saanut pitkään oleskelleen henkilön aseman yhdessä jäsenvaltiossa, tai hänen perheenjäsenensä hakemus oleskeluluvan saamiseksi toisessa jäsenvaltiossa — Toimivaltaisten viranomaisten vaatimien maksujen suuruus — Maksujen suhteettomuus — Oleskeluoikeuden käytön este)	7

2012/C 174/10	Asia C-510/10: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 26.4.2012 (Østre Landsretin (Tanska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — DR ja TV2 Danmark A/S v. NCB — Nordisk Copyright Bureau (Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen — Tekijänoikeus ja lähioikeudet — Direktiivi 2001/29/EY — 5 artiklan 2 kohdan d alakohta — Oikeus välittää yleisölle teoksia — Kappaleen valmistamista koskevasta oikeudesta poikkeaminen — Yleisradio-organisaatioiden omin välinein ja omia lähetyksiään varten tekemät lyhytaikaiset teosten tallenteet — Kolmannen osapuolen välinein tehdyt tallenteet — Yleisradio-organisaation velvollisuus korvata kaikki kolmannen osapuolen toimista ja laiminlyönneistä aiheutuvat haittavaikutukset)	8

2012/C 174/11	Asia C-520/10: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 3.5.2012 (First-tier Tribunalin (Tax Chamber) (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Lebara Ltd v. The Commissioners for Her Majesty's Revenue & Customs (Verotus — Kuudes arvonlisäverodirektiivi — 2 artikla — Vastikkeellinen palvelujen suoritus — Televiestintäpalvelut — Prepaid-puhelinkortit, jotka sisältävät kansainvälisten puhelujen soittamiseen tarvittavia tietoja — Puhelinkorttien markkinoille saattaminen jakelijoiden kautta)	9

2012/C 174/12	Asia C-571/10: Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 24.4.2012 (Tribunale di Bolzanon (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Servet Kamberaj v. Istituto per l'Edilizia Sociale della Provincia autonoma di Bolzano (IPES), Giunta della Provincia autonoma di Bolzano ja Provincia Autonoma di Bolzano (Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue — Euroopan unionin perusoikeuskirjan 34 artikla — Direktiivi 2003/109/EY — Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asema — Oikeus yhdenvertaiseen kohteluun sosiaaliturvan, sosiaaliavun ja sosiaalisen suojelun alalla — Yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta poiketaan sosiaaliavun ja sosiaalisen suojelun alaan kuuluvien toimenpiteiden osalta — Perusetuudet jäävät poikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle — Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään vähävaraisimmille vuokralaisille tarkoitetusta asumistuesta — Kolmansien maiden kansalaisille tarkoitettujen varojen määrää ei vahvisteta suhteessa samaan painotettuun keskiarvoon — Asumistukihakemus on hylätty sillä perusteella, että kolmansien maiden kansalaisille tarkoitetut määrärahat on käytetty loppuun)	9

2012/C 174/13	Yhdistetyt asiat C-578/10–C-580/10: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 26.4.2012 (Hoge Raad der Nederlandenin (Alankomaat) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) — Staatssecretaris van Financiën v. L.A.C. van Putten (asia C-578/10), P. Mook (asia C-579/10) ja G. Frank (asia C-580/10) (EY 18 ja EY 56 artikla — Moottoriajoneuvot — Toisessa jäsenvaltiossa rekisteröidyn ja sieltä lainatun ajoneuvon käyttäminen jäsenvaltiossa — Tämän ajoneuvon verottaminen viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa silloin, kun se otetaan käyttöön kansallisessa tieverkossa)	10

2012/C 174/14	Asia C-620/10: Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 3.5.2012 (Kammarrätten i Stockholm — Migrationsöverdomstolenin (Ruotsi) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Migrationsverket v. Nurije Kastrati, Valdrina Kastrati ja Valdrin Kastrati (Dublinin yleissopimukseen perustuva järjestelmä — Asetus (EY) N:o 343/2003 — Turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittäminen — Kolmannen maan kansalaiset, joilla on asetuksessa tarkoitetun hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion myöntämä voimassa oleva viisumi — Turvapaikkahakemus, joka on tehty jossakin muussa kuin asetuksen nojalla hakemuksen käsittelystä vastuussa olevassa jäsenvaltiossa — Oleskelulupahakemus, joka on tehty jossakin muussa kuin asetuksen nojalla hakemuksen käsittelystä vastuussa olevassa jäsenvaltiossa ja jonka tekemisen jälkeen turvapaikkahakemus peruutetaan — Turvapaikkahakemuksen peruuttaminen ennen kuin hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio on hyväksynyt turvapaikanhakijan vastaanottamisen — Hakemuksen peruuttaminen, joka johtaa asetuksessa N:o 343/2003 säädettyjen menettelyjen päättämiseen)	11

2012/C 174/15	Yhdistetyt asiat C-621/10 ja C-129/11: Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 26.4.2012 (Administrativen sad — Varnan (Bulgaria) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) — Balkan and Sea Properties ADSITS (asia C-621/10) ja Provadinvest OOD (asia C-129/11) v. Direktor na Direktsia Obzhalvane I upravlenie na izpalnenieto — Varna pri Tsentralno upravlenie na Natsionalnata agentsia za prihodite (Arvonlisävero — Direktiivi 2006/112/EY — 73 artikla ja 80 artiklan 1 kohta — Kiinteistön myynti toisiinsa sidoksissa olevien yhtiöiden välillä — Liiketoimen arvo — Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään, että toisiinsa sidoksissa olevien henkilöiden välisten liiketoimien veron perusteena käytetään arvonlisäverotuksessa liiketoimen käypää markkina-arvoa)	11

2012/C 174/16	Asia C-24/11 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 3.5.2012 — Espanjan kuningaskunta v. Euroopan komissio (Muutoksenhaku — EMOTR — Tukiosasto — Yhteisörahoituksen ulkopuolelle jätetyt menot — Espanjan kuningaskunnan menot — Oliiviöljyn tuotantotuki)	12

2012/C 174/17	Asia C-225/11: Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 26.4.2012 (Upper Tribunalin (Tax and Chancery Chamber) (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — The Commissioners for Her Majesty's Revenue & Customs v. Able UK Ltd (Arvonlisävero — Direktiivi 2006/12/EY — Vapautukset — 151 artiklan 1 kohdan c alakohta — Yhdysvaltain merivoimien käytöstä poistettujen alusten romuttaminen jäsenvaltion alueella)	13

2012/C 174/18	Asia C-289/11 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 3.5.2012 — Valittajana Legris Industries SA ja muuna osapuolena Euroopan komissio (Muutoksenhaku — Kilpailu — Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt — Kupariliittimien ja kupariseosliittimien ala — Komission päätös, jossa todetaan EY 81 artiklan rikkominen — Sakot — Emoyhtiö ja tytäryhtiö — Kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta vastuuseen joutuminen)	13

2012/C 174/19	Asia C-290/11 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 3.5.2012 — Comap SA v. Euroopan komissio (Muutoksenhaku — Kilpailu — Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt — Kuparisten putken liittimien ja kupariseoksesta valmistettujen putken liittimien ala — Komission päätös, jolla EY 81 artiklan rikkominen todetaan — Sakot — Rikkomisen kesto — Jatkamisen käsite)	13

2012/C 174/20	Asia C-83/12 PPU: Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 10.4.2012 (Bundesgerichtshofin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Rikosoikeudenkäynti Minh Khoa Vota vastaan (Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue — Asetus (EY) N:o 810/2009 — Yhteisön viisumisäännöstö — 21 ja 34 artikla — Kansallinen lainsäädäntö — Kolmannen maan kansalaisten laittoman maahantulon järjestäminen jäsenvaltion alueelle — Vilpillisesti saadut viisumit — Ulkomaalaisten laittoman maahantulon järjestäneelle määrättävä rangaistus)	14

2012/C 174/21	Asia C-119/12: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 6.3.2012 — Josef Probst v. mr.nexnet GmbH	14

2012/C 174/22	Asia C-125/12: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juzgado de lo Mercantil de Granada (Espanja) on esittänyt 8.3.2012 — Promociones y Construcciones BJ 200 S.L. ym.	15

2012/C 174/23	Asia C-129/12: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Finanzgericht des Landes Sachsen-Anhalt (Saksa) on esittänyt 8.3.2012 — Magdeburger Mühlenwerke GmbH v. Finanzamt Magdeburg	15

2012/C 174/24	Asia C-139/12: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Supremo (Espanja) on esittänyt 19.3.2012 — Caixa d'Estalvis i Pensions de Barcelona v. Generalidad de Cataluña	16

2012/C 174/25	Asia C-151/12: Kanne 29.3.2012 — Euroopan komissio v. Espanjan kuningaskunta	16

2012/C 174/26	Asia C-152/12: Kanne 29.3.2012 — Euroopan komissio v. Bulgarian tasavalta	17

2012/C 174/27	Asia C-154/12: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal de première instance de Bruxelles (Belgia) on esittänyt 29.3.2012 — Isera & Scaldis Sugar SA, Philippe Bedoret and Co SPRL, Jean Rigot ja Mathieu Vrancken v. Bureau d'intervention et de restitution belge (BIRB)	18

2012/C 174/28	Asia C-158/12: Kanne 30.3.2012 — Euroopan komissio v. Irlanti	18

2012/C 174/29	Asia C-170/12: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour de cassation (Ranska) on esittänyt 11.4.2012 — Peter Pinckney v. kdg mediatech AG	19

2012/C 174/30	Asia C-171/12 P: Valitus, jonka Carrols Corp. on tehnyt 11.4.2012 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-291/09, Carrols Corp. v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ja Giulio Gambettola, 1.2.2012 antamasta tuomiosta	19

2012/C 174/31	Asia C-181/12: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Finanzgericht Düsseldorf (Saksa) on esittänyt 18.4.2012 — Yvon Welte v. Finanzamt Velbert	20

	Unionin yleinen tuomioistuin
2012/C 174/32	Asia T-270/10: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.5.2012 — Conceria Kara v. SMHV — Dima (KARRA) (Yhteisön tavaramerkki — Väitemenettely — Hakemus sanamerkin KARRA rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi — Aikaisempi yhteisön tavaramerkiksi ja kansalliseksi tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki Kara — Toiminimi Conceria Kara Srl ja kauppanimitys Kara — Suhteelliset hylkäysperusteet — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 75 artiklan ensimmäinen virke — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohta — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohta — Pariisin yleissopimuksen 8 artikla — Vilpillinen mieli)	21

2012/C 174/33	Asia T-435/11: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 2.5.2012 — Universal Display v. SMHV (UniversalPHOLED) (Yhteisön tavaramerkki — Kansainvälinen rekisteröinti, jossa on nimetty Euroopan yhteisö — Hakemus sanamerkin UniversalPHOLED rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi — Ehdoton hylkäysperuste — Kuvailevuus — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta)	21

2012/C 174/34	Yhdistetyt asiat T-40/07 P-REV ja T-62/07 P-REV: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 16.4.2012 — de Brito Sequeira Carvalho v. komissio (Oikeudenkäyntimenettely — Purkamishakemus tuomion ottamiseksi uudelleen käsiteltäväksi — Uuden tosiseikan puuttuminen — Tutkimatta jättäminen)	21

2012/C 174/35	Yhdistetyt asiat T-76/07, T-362/07 ja T-409/08: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 24.4.2012 — El Fatmi v. neuvosto (Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka — Rajoittavat toimenpiteet terrorismin torjumiseksi — Poistaminen kyseisten toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luettelosta — Kumoamiskanne — Lausunnon antamisen raukeaminen)	22

2012/C 174/36	Asia T-374/07: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 20.4.2012 — Pachtitis v. komissio (Henkilöstö — Palvelukseen ottaminen — Avoin kilpailu — Jäljennöksen saamiseksi alkukarsintakokeiden kysymyksistä ja vastauksista tehdyn hakemuksen hylkääminen — Unionin yleisen tuomioistuimen toimivallan puuttuminen — Asia palauttaminen virkamiestuomioistuimeen)	22

2012/C 174/37	Asia T-517/09: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 24.4.2012 — Alstom v. komissio (Kilpailu — Tehomuuntajien markkinat — Komission tilinpitäjän kirje — Pankkitakauksen asettamista sakon väliaikaisen kattamisen muotona ei ole hyväksytty — Oikeussuojan tarpeen lakkaaminen — Lausunnon antamisen raukeaminen)	23

2012/C 174/38	Asia T-341/10: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 16.4.2012 — F91 Diddeléng ym. v. komissio (Kumoamiskanne — Kantelun käsittelyn lopettaminen — Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aloittamisen laiminlyöminen — Kannekelpoisen toimen puuttuminen — Tutkimatta jättäminen)	23

2012/C 174/39	Asia T-572/11 RII: Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 23.4.2012 — Hassan v. neuvosto (Väliaikainen oikeussuoja — Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka — Syyriaan kohdistettavat rajoittavat toimenpiteet — Varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen — Välitoimihakemus — Uusi hakemus — Uusien tosiseikkojen puuttuminen — Tutkimatta jättäminen)	23

2012/C 174/40	Asia T-163/12 R: Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 23.4.2012 — Ternavsky v. neuvosto (Väliaikainen oikeussuoja — Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka — Valko-Venäjään kohdistettavat rajoittavat toimenpiteet — Varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen — Pyyntö täytäntöönpanon lykkäämisestä — Menettelyvaatimusten loukkaaminen — Tutkimatta jättäminen)	24

2012/C 174/41	Asia T-135/12: Kanne 2.3.2012 — Ranska v. komissio	24

2012/C 174/42	Asia T-175/12: Kanne 12.4.2012 — Deutsche Börse v. komissio	25

2012/C 174/43	Asia T-176/12: Kanne 16.4.2012 — Bank Tejarat v. neuvosto	25

2012/C 174/44	Asia T-177/12: Kanne 20.4.2012 — Spraylat v. ECHA	26

2012/C 174/45	Asia T-178/12: Kanne 17.4.2012 — Khwanda v. neuvosto	27

2012/C 174/46	Asia T-181/12: Kanne 26.4.2012 — Bateni v. neuvosto	28

2012/C 174/47	Asia T-182/12: Kanne 26.4.2012 — HTTS v. neuvosto	29

2012/C 174/48	Asia T-185/12: Kanne 23.4.2012 — HUK-Coburg v. komissio	29

	Virkamiestuomioistuin
2012/C 174/49	Asia F-126/11: Kanne 28.11.2011 — ZZ v. komissio	31

2012/C 174/50	Asia F-28/12: Kanne 29.3.2012 — ZZ v. komissio	31