7.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 377/1

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman vihreästä kirjasta tuomioiden täytäntöönpanon tehostamisesta Euroopan unionissa: pankkitalletusten takavarikointi (1),

—

ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman tuomioiden tehokkaasta täytäntöönpanosta Euroopan unionissa: velallisen omaisuuden läpinäkyvyys (2),

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle "Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue kansalaisia varten" – Tukholman ohjelma (3),

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 10. joulukuuta 2009 hyväksymän (4) Tukholman ohjelman vuosiksi 2010–2014 – Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten (5) ja erityisesti sen 3.4.2 kohdan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 42 ja 48 artiklan,

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A7-0147/2011),

A.

ottaa huomioon, että sisämarkkinat ovat tärkein väline, jolla voidaan edistää rahoituskriisin jälkeistä kasvua unionissa; ottaa huomioon, että on oleellista antaa niille miljoonille yrityksille, jotka hyödyntävät sisämarkkinoita, sekä niille miljoonille kansalaisille, jotka käyttävät oikeuttaan asua, työskennellä ja matkustaa kaikkialla EU:ssa, tehokkaat oikeussuojakeinot siltä varalta, että he joutuvat perimään saataviaan toiselta kansalaiselta tai yritykseltä,

B.

ottaa huomioon, että sisämarkkinat sekä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue voivat konkretisoitua kansalaisten ja yritysten kannalta ainoastaan siinä tapauksessa, että unionin oikeutta ja etenkin yksityisoikeutta sovelletaan tehokkaasti alkaen siitä, että unionin säännökset saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja niistä tiedotetaan, ja päätyen lainsäädännön soveltamiseen ja täytäntöönpanoon,

C.

ottaa huomioon, että velkojen periminen rajojen yli onnistuu nykyisin vain hyvin harvoin, olipa kyse luonnollisten henkilöiden varoista tai yrityksistä; ottaa huomioon, että nykyinen tilanne haittaa rajatylittävää kaupankäyntiä, antaa vastahakoisille velallisille sen kuvan, etteivät he joudu vastuuseen toiminnastaan, ja heikentää unionin taloudellista suorituskykyä,

D.

ottaa huomion, että velan perimisestä maiden rajojen yli aiheutuu nykyisin velkojalle liian suuret kulut tapauksissa, joissa velallisella on varoja useissa jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että on tullut aika yksinkertaistaa ja nopeuttaa velkojen perintäprosessia,

E.

ottaa huomioon, että nämä liian suuret kulut vaikuttavat kielteisesti rajojen yli myönnettäviin lainoihin ja jopa rajojen yli tehtäviin kaupallisiin siirtoihin ja rajoittavat siten merkittävästi sisämarkkinoiden toimivuutta,

F.

ottaa huomioon, että rajatylittävä täytäntöönpano on asetettava sisämarkkinoilla ensisijaiseksi tavoitteeksi ja tuomioistuinten on voitava nopeasti määrätä velallisen tai väitetyn velallisen varojen jäädyttämisestä; ottaa huomioon, että tällaisen välineen puuttuessa vilpilliset elinkeinonharjoittajat ja muut, jotka pyrkivät tahallisesti välttelemään vastuutaan, voivat siirtää varansa toiseen tuomiopiiriin ja pakottaa näin kansalaiset ja pienet yritykset, jotka ovat jo hakeneet tuomioistuimen tuomion, viemään asiansa toisen jäsenvaltion tuomioistuimeen periäkseen saatavansa,

G.

ottaa huomioon, että tarvitaan määräys varoja koskevien tietojen antamisesta, koska velkojien on rajatylittävissä tapauksissa käytännössä vaikea saada tietoja velallisista niin julkisista kuin yksityisistäkään lähteistä,

H.

ottaa huomion, että tässä päätöslauselmassa tarkoitetun lainsäädäntötoimen olisi parlamentin esittämän pyynnön mukaan perustuttava vaikutusten yksityiskohtaiseen arvioimiseen,

I.

ottaa huomioon, että Euroopan oikeusportaalissa olisi oltava saatavilla yksityiskohtaiset tiedot menettelyistä, joita kussakin jäsenvaltioissa sovelletaan vaateiden panemiseksi täytäntöön; ehdottaa, että jäsenvaltioissa toimivien täytäntöönpanoviranomaisten välistä yhteistyötä olisi vauhditettava velanperinnän nopeuttamiseksi;

J.

ottaa huomioon, että nyt ehdotettavien välineiden olisi täydennettävä jo olemassa olevia unionin säännöksiä ja aloitteita, etenkin 16. helmikuuta 2011 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2011/7/EU kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta (6), 22. joulukuuta 2000 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 44/2001 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (7), 12. joulukuuta 2006 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1896/2006 eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta (8), 11. heinäkuuta 2007 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 861/2007 eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä (9) sekä Euroopan oikeusportaalia,

K.

ottaa huomioon, että välineiden olisi oltava yksinkertaisia ja että niiden ei pitäisi johtaa viivästyksiin eikä tarpeettomiin kuluihin; ottaa huomioon, että välineiden täytyy tarvittaessa olla käytettävissä yksipuolisesti (ex parte) niin, että niihin liittyy tietty yllätysmomentti; ottaa huomioon, että velallisten ja väitettyjen velallisten oikeuksia olisi vastaavasti suojeltava, jotta pyydettyjä toimenpiteitä ei käytetä väärin,

1.

pyytää komissiota viipymättä esittämään parlamentille Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 2 kohdan nojalla lainsäädäntöehdotuksia toimenpiteistä velallisen omaisuuden jäädyttämiseksi ja ilmoittamiseksi rajatylittävissä tapauksissa liitteenä olevien yksityiskohtaisten suositusten mukaisesti;

2.

vahvistaa, että suosituksissa on noudatettu toissijaisuusperiaatetta ja kunnioitettu kansalaisten perusoikeuksia;

3.

katsoo, että pyydetyllä ehdotuksella ei ole rahoitusvaikutuksia EU:n talousarvioon;

4.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle.

7.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 377/7

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/76/EU direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY muuttamisesta kaupankäyntivarastoa ja uudelleenarvopaperistamista koskevien pääomavaatimusten sekä palkka- ja palkkiopolitiikan valvontamenettelyn osalta (1),

—

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A7-0074/2011),

1.

panee tyytyväisenä merkille komission vihreän kirjan ja mahdollisuuden parantaa hallinto- ja ohjausjärjestelmien rakennetta kaikkialla EU:ssa;

2.

painottaa, että sisämarkkinoiden moitteeton toiminta riippuu rahoitusjärjestelmän vakaudesta ja tähän liittyen myös Euroopan kansalaisten ja kuluttajien luottamuksesta rahoituslaitoksiin ja -tapahtumiin; toteaa, että tähänastiset palkka- ja palkkiokäytännöt ovat johtaneet epäasianmukaisiin rakenteisiin;

3.

tiedostaa rahoituskriisin paljastaneen selvästi, että rahoituspalvelualan kuluttajansuojan ja suojatoimenpiteiden laatua, etenkin valvontaa ja tarkastuksia, on parannettava kouriintuntuvasti ja voimakkaasti;

4.

katsoo, että rahoitusalan on tyydytettävä reaalitalouden tarpeet, myötävaikutettava kestävään kasvuun ja osoitettava suurempaa yhteiskuntavastuuta;

5.

panee merkille, että äskettäisen rahoituskriisin aikana monet rahoituslaitokset maailmalla menivät konkurssiin, mistä aiheutui veronmaksajille huomattavia kustannuksia; katsoo, että komissio on oikeassa tutkiessaan kaikkia mahdollisia syitä rahoituslaitosten konkursseihin, jotta uusi kriisi voidaan välttää;

6.

panee merkille arvojen ja etiikan puuttumisen tiettyjen rahoitusmarkkinoiden toimijoiden ja rahoituslaitosten toiminnassa; korostaa, että rahoitusmarkkinoiden ja -laitosten on osana yhteiskuntavastuutaan otettava huomioon kaikkien osapuolten, kuten niiden asiakkaidensa, osakkeenomistajiensa ja työntekijöidensä, edut;

7.

panee merkille Yhdysvaltojen preskriptiivisen Sarbanes–Oxley-lain tehottomuuden, sillä se ei onnistunut suojaamaan yhdysvaltalaisia rahoituslaitoksia rahoituskriisin aikana ja lisäsi samaan aikaan kaikkien pörssiyhtiöiden ja etenkin pk-yritysten kustannuksia vähentäen kilpailukykyä ja haitaten uusien pörssiyhtiöiden perustamista; painottaa, että nykyisen taloudellisen tilanteen ja kasvun tarpeen vuoksi on ehdottomasti vältettävä "Sarbanes-Oxley"-vaikutusta EU:ssa;

8.

panee merkille erilaiset hallinto- ja ohjausjärjestelmien rakenteet Euroopan unionissa ja jäsenvaltioiden erilaiset lähestymistavat näiden rakenteiden sääntelyyn; myöntää, että täysin yhtenäinen lähestymistapa ei olisi sopiva ja se vahingoittaisi rahoituslaitosten kilpailukykyä; toteaa, että kansalliset valvojat tuntevat nämä erilaiset lähestymistavat ja ovat monissa tapauksissa soveltuvimpia tekemään EU:n periaatteiden mukaisia päätöksiä; painottaa kuitenkin, että tarvitaan tiukkoja vähimmäisstandardeja hyvän hallinnoinnin takaamiseksi koko rahoitusmarkkinoilla EU:ssa;

9.

toteaa, että hallinto- ja ohjausjärjestelmät kehittyvät koko ajan; katsoo, että oikeasuhteinen toimintamalli, johon on yhdistetty tasapuolisesti sekä kohdistettuja periaatteellisia määräyksiä että joustavia, parhaisiin käytäntöihin perustuvia comply or explain -säännöstöjä, on sopiva; korostaa, että sitä pitää täydentää säännöllisillä ulkoisilla tarkastuksilla ja asianmukaisella viranomaisvalvonnalla;

10.

katsoo, että tehostettu comply or explain -lähestymistapa, johon sisältyy valvontamenettely, voi kuitenkin muilla aloilla olla tarkoituksenmukaisempi sääntöjen noudattamista tai poikkeamisia koskevien erityisten oikeudellisten vaatimusten ja perusteellisempien tarkastusten vuoksi, ja että tarvitaan sekä laadullista että määrällistä arviointia, jotta sääntöjen noudattamisen valvomisesta ei tule pelkkää rastien ruutuun merkitsemistä;

11.

kehottaa komissiota arvioimaan kaikkien harkitsemiensa hallinto- ja ohjausjärjestelmien parannusehdotusten kustannukset ja hyödyt siten, että keskitytään tarpeeseen säilyttää rahoituslaitokset vahvoina, vakaina ja kilpailukykyisinä, jotta ne voivat tuottaa talouskasvua, sekä ottamaan samalla huomioon seuraukset, joita aiheutuu, jos rahoitusalan vakautta ja reaalitaloutta ei säännellä;

12.

panee merkille, että tietyt rahoituslaitokset ja valvojat eivät ymmärtäneet, että niiden ottamien riskien luonne, laajuus ja kompleksisuus edistivät rahoituskriisiä; katsoo, että tehokas riskienhallinta on yksi tärkeimpiä keinoja tulevien kriisien välttämiseksi;

13.

kehottaa perustamaan kaikkiin rahoituslaitoksiin tehokkaan hallinto- ja ohjausjärjestelmän, johon sisältyy aisanmukainen riskienhallinta, sääntöjen noudattaminen, sisäiset tarkastustoiminnot (ja vakuutusten kyseessä ollessa vakuutusmatemaattiset toiminnot), strategiat ja politiikat sekä prosessit ja menettelyt;

14.

korostaa, että riskit ovat rahoitusalalla luontaisia ja että niitä tarvitaan maksuvalmiuden ja kilpailukyvyn lisäämiseksi, talouskasvun tuottamiseksi ja työpaikkojen luomiseksi; pitää rahoituskriisin toistumisen estämiseksi ehdottoman välttämättömänä, että hallintoneuvosto ymmärtää syvällisesti riskien luonnetta ja arvioi niitä;

15.

kehottaa perustamaan kaikkiin taloudellisesti merkittäviin rahoituslaitoksiin hallintoneuvostojen tasolle pakollisen riskikomitean tai vastaavan järjestelyn; kehottaa lisäksi perustamaan kaikkiin taloudellisesti merkittäviin rahoitusryhmittymiin emoyhtiöiden hallintoneuvoston tasolle pakollisen riskikomitean; katsoo, että EU-tason valvojien olisi asianomaisia kansallisia viranomaisia kuultuaan vahvistettava riskienhallinnasta vastaaville ylemmille toimihenkilöille ja kaikille merkittäville riskien ottajille tarkoitetut asianmukaiset henkilöitä ja menettelyä koskevat kriteerit ja prosessit, jotka rahoituslaitoksen on pantava täytäntöön, ja katsoo, että kansallisten viranomaisten olisi varmistettava kyseisten kriteereiden noudattaminen;

16.

katsoo, että riskikomitean tai sitä vastaavan elimen pitäisi vastata hallintoneuvostojen valvonnasta ja neuvonnasta kyseisen rahoituslaitoksen nykyisten riskien osalta ja sen pitäisi antaa neuvoja tulevasta riskistrategiasta, mukaan lukien käyttöpääoman ja maksuvalmiuden hallinnointia koskeva strategia, ottaen huomioon valvojien ja kansallisten pankkien kehittämät rahoitusvakausarvioinnit;

17.

korostaa, että hallintoneuvosto on viime kädessä vastuussa riskienhallinnasta ja että sen on myös otettava vastuu sääntöjen noudattamisen osoittamisesta ja elvytyssuunnitelmien laatimisesta;

18.

painottaa, että missä tahansa laitoksessa kohtuuton riskinotto on ristiriidassa pitkäjännitteisen ja kestävän liiketoimintastrategian noudattamisen eli laitoksen hallintoneuvoston jäsenten tärkeimmän velvollisuuden kanssa;

19.

katsoo, että yritysten olisi otettava käyttöön valvojan tarkistama sisäinen menettely käsitelläkseen riskienhallintayksikön ja operatiivisten yksikköjen välisiä mahdollisia kiistoja; toteaa, että hallintoneuvosto olisi lisäksi velvoitettava ilmoittamaan valvontaviranomaisille kaikista tietämistään merkittävistä riskeistä;

20.

kannattaa järjestelyjä yhtiön sisäisiä kiistoja tai epäasianmukaisia käytäntöjä koskevien tietojen välittämiseksi riskienvalvontatoimikunnalle tai ulkopuolisille valvontaelimille ja tunnustaa, että käytännöissä poiketaan toisinaan toimintalinjoista eikä yritysjohto aina ole tietoinen todellisista käytännöistä;

21.

toteaa, että riskienhallintatoiminnon ja hallintoneuvoston välistä tiedonkulkua olisi parannettava ottamalla käyttöön menettely, jolla ristiriidat tai ongelmat saatetaan korkeamman organisaatiotason ratkaistaviksi;

22.

painottaa, että riskienhallintajohtajalla olisi oltava suora yhteys yhtiön hallintoneuvostoon; toteaa, että riskienhallintajohtajan riippumattomuuden ja puolueettomuuden varmistamiseksi koko hallintoneuvoston on päätettävä hänen nimittämisestään ja erottamisestaan;

23.

ehdottaa lisäksi, että laaditaan tietojen kirjaamista koskevia menettelyjä sellaisia tapauksia varten, joissa riskikomitean kanta jätetään ottamatta huomioon, ja että tiedot toimitetaan tarkastajille ja valvontaviranomaisille;

24.

panee merkille avoimuusdirektiivin, jossa rahoituslaitoksia vaaditaan ilmoittamaan merkittävimmät riskinsä toiminta-analyysissään, sekä neljännen yhtiöoikeusdirektiivin, jossa rahoituslaitoksia vaaditaan kuvaamaan rahoitusriskejä koskevat sisäiset valvontajärjestelmänsä; toteaa, että rahoituslaitokset olisi velvoitettava julkistamaan elvytyssuunnitelmat ja niitä koskevat valvontakertomukset;

25.

katsoo, että rahoituslaitokset olisi velvoitettava laatimaan vuosittain kertomus sisäisen valvontajärjestelmän tarkoituksenmukaisuudesta ja toimivuudesta ja että hallintoneuvoston olisi hyväksyttävä se; toteaa, että kertomus olisi laadittava niin, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän byrokratiaa; katsoo lisäksi, että ulkoisten tilintarkastajien vuosittaiseen tilintarkastuskertomukseen olisi sisällytettävä vastaava kohta; pitää kuitenkin tarpeellisena välttää niin kutsuttu Sarbanes–Oxley-vaikutus EU:ssa;

26.

katsoo, että riskien tiedostamista lisäävien toimenpiteiden täytäntöönpanoon rahoituslaitoksissa olisi kiinnitettävä enemmän huomiota, sillä riskitietoisuuden lisääminen yhtiön kaikilla tasoilla – myös työntekijöiden keskuudessa – on tehostetun riskienhallinnan kannalta ratkaisevaa;

27.

on samaa mieltä siitä, että eturistiriidat estäviä EU:n tason toimia on lisättävä, jotta voidaan varmistaa hallintoneuvoston jäsenten näkemysten objektiivisuus ja riippumattomuus pankki-, arvopaperi- ja vakuutusalalla;

28.

kehottaa EU-tason valvojia asianomaisia kansallisia viranomaisia kuultuaan kehittämään pätevyyskriteerit sellaista testiä varten, jolla arvioidaan yksilöiden soveltuvuutta valvottuihin tehtäviin, ottaen samalla huomioon rahoituslaitoksen luonne, kompleksisuus ja koko; katsoo, että valvojien on suoritettava arviointi- ja hyväksyntämenettely ripeästi ja tehokkaasti ja ottaen asianmukaisesti huomioon säänneltyjen yritysten arvioinnin; katsoo, että suurten ja järjestelmän kannalta tärkeiden rahoituslaitosten kyseessä ollessa valvojien olisi perusteellisesti tarkastettava hallintoneuvoston jäsenten soveltuvuus ja asiantuntemus sekä hallintoneuvoston kokoonpanon moninaisuus sekä yksilöinä että kollektiivisesti ja heidän sopivuutensa tehtävään sekä johtajien osalta hallintoelimen laajempi kokoonpano ja jäsenten ajankäyttö, siten että otetaan huomioon heidän muut tehtävänsä;

29.

kehottaa komissiota kehittämään lainsäädäntöä, jolla velvoitetaan suuret rahoituslaitokset teettämään säännöllisesti hallintoneuvostoaan koskevan ulkoisen arvioinnin, jolla yksittäisten jäsenten työpanoksen korkeatasoisuuden varmistamisen lisäksi varmistetaan, että koko hallintoneuvosto ja sen komiteat kykenevät noudattamaan laitoksen strategisia tavoitteita ja riskienhallintaa; vaatii, että suuret rahoituslaitokset vahvistavat vuosikertomuksessaan suorituttaneensa tällaisen arvioinnin, ilmoittavat ulkopuolisen arvioijan nimen, esittävät kuvauksen arvioinnin laajuudesta ja vahvistavat toimineensa arvioijan antamien suositusten mukaisesti; kehottaa Euroopan valvontaviranomaisia laatimaan ohjeet tällaisten arviointien laajuudesta kuullen tällöin kyseistä alaa, osakkeenomistajia ja sääntelyviranomaisia;

30.

katsoo, että toimitusjohtajan ja hallintoneuvoston puheenjohtajan tehtävät olisi pidettävä erillisinä, mutta toteaa, että tietyissä olosuhteissa yhdistetty rooli voisi olla tarpeellinen lyhyellä aikavälillä; painottaa lisäksi, että hallinto- ja ohjausjärjestelmissä ja palkka- ja palkkiopolitiikassa on noudatettava ja edistettävä perussopimuksissa ja direktiiveissä vahvistettuja periaatteita miesten ja naisten samapalkkaisuudesta ja tasa-arvoisesta kohtelusta;

31.

katsoo, että yksiportaisen hallintorakenteen tai hallintoneuvoston jäsenten keskuudessa pitäisi olla tuoretta ja asiaankuuluvaa ammatillista pätevyyttä, tietämystä ja kokemusta myös rahoitusalalta, jotta he voivat yhdessä johtaa rahoitusalan yritystä; vaatii, että kaikkien taloudellisesti merkittävien rahoituslaitosten hallintoneuvostossa on oltava toimivaan johtoon kuulumattomia jäseniä; katsoo kuitenkin, että kaikkien rahoituslaitosten hallintoneuvostoissa pitäisi olla monipuolista kokemusta, asiantuntemusta ja erilaisia ominaisuuksia omaavia henkilöitä järkevän ja vastuullisen hallinnoinnin takaamiseksi ja että nimitykset pitäisi tehdä ansioiden perusteella;

32.

korostaa, että hallintoneuvostojen moninaisempi kokoonpano vähentää kriisialttiutta ja edistää taloudellista vakautta; kehottaa komissiota esittämään suunnitelman sukupuolten tasa-arvoisemman edustuksen saavuttamiseksi asteittain ja pitämään tavoitteena, että rahoituslaitosten hallintoneuvostoissa on vähintään 30 prosenttia kumpaakin sukupuolta; kehottaa varmistamaan tämän tavoitteen saavuttamisen kohtuullisen ajan kuluessa ja pohtimaan toimia hallintoneuvostojen ammatillisen, sosiaalisen ja kulttuurisen moninaisuuden lisäämiseksi;

33.

painottaa, että hallintoneuvostojen jäsenpohjan monipuolistaminen johtaa todennäköisesti laadukkaampaan keskusteluun ja päätöksentekoon;

34.

korostaa, että on tärkeää ottaa hallintoneuvostoon työntekijöiden edustajia, etenkin koska yhtiön kestävä ja hyvä hallintotapa on heidän pitkän aikavälin etujensa mukaista ja koska heillä on kokemusta ja tietoa yhtiön sisäisestä rakenteesta;

35.

katsoo, että julkisessa omistuksessa olevien rahoituslaitosten ja rahoitusalan viranomaisten on taattava nimitysmenettelyjen avoimuus ja riippumattomuus;

36.

korostaa, että johtajien on osoitettava riittävästi aikaa tehtäviensä hoitamiseen ja että EU:n valvontaelinten olisi laadittava asiaan liittyvä ohjeistus, jonka noudattamista hallintoneuvoston ja kansallisten valvontaelinten olisi seurattava;

37.

katsoo, että yleisenä lähtökohtana olisi oltava, että kukaan ei saisi olla liian monen rahoitusryhmittymän hallintoneuvostossa;

38.

vaatii panemaan tehokkaasti täytäntöön säännökset, jotka koskevat eurooppayhtiön sääntöjen täydentämisestä annetun direktiivin 2001/86/EY mukaisesti valittujen työntekijöiden kuulemista ja osallistumista;

39.

katsoo, että sekä johdon että hallintoneuvoston tulisi olla tosiasiallisesti vastuussa hallinto- ja ohjausjärjestelmiä koskevien periaatteiden laatimisesta ja soveltamisesta yrityksen/yhtiön kaikilla tasoilla;

40.

pitää tarpeellisena, että vahvistetaan rahoituslaitosten hallintoneuvostojen jäsenten vastuuta koskevat eurooppalaiset vähimmäisvaatimukset;

41.

toteaa, että Euroopan keskuspankin, Euroopan investointipankin, Euroopan investointirahaston ja kaikkien jäsenvaltioiden keskuspankkien pääjohtajat ovat miehiä; toteaa, että jäsenvaltioiden keskuspankkien ja rahoituslaitosten johtotehtävissä on toistaiseksi hyvin vähän naisia;

42.

katsoo, että johtajilla olisi oltava yleinen huolellisuusvelvollisuus ja että heidät olisi velvoitettava ilmoittamaan merkittävistä riskeistä valvojille;

43.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tasa-arvoa edistäviä toimia rahoituslaitosten ja Euroopan unionin toimielinten johtajia nimitettäessä;

44.

kannustaa komissiota edistämään toimia, joilla voidaan nykyisessä taloudellisessa tilanteessa auttaa rahoitusalan yrityksiä pitämään arvossa miesten ja naisten tasapuolisempaa edustusta päättävissä elimissä ja pyrkimään siihen;

45.

korostaa, että hallinto- ja ohjausjärjestelmissä ja palkka- ja palkkiopolitiikassa on noudatettava ja edistettävä perussopimuksissa ja direktiiveissä vahvistettuja periaatteita miesten ja naisten samapalkkaisuudesta ja tasa-arvoisesta kohtelusta;

46.

katsoo, että palkka- ja palkkiokäytäntöjen on perustuttava yksilön ja yrityksen pitkän aikavälin suorituksiin, jotta varmistetaan, että palkka- ja palkkiokäytännöt eivät osaltaan edistä liiallista riskinottoa, ja huomauttaa, että palkka- ja palkkiokäytännöt eivät saisi koskaan heikentää yrityksen vakautta;

47.

pitää myönteisinä rahoituslaitosten jo aloittamia palkka- ja palkkiopolitiikan muutoksia, joiden mukaan bonusten maksaminen on sidoksissa yhtiön pitkällä aikavälillä menestykselliseen toimintaan ja bonuksia voi saada aikaisintaan kolmen palvelusvuoden jälkeen; pitää myös hyvänä bonusten takaisinperinnän mahdollisuutta, jos taloudellisiin tavoitteisiin ei ylletä;

48.

korostaa, että kaikki osakeoptiot on ilmoitettava asianmukaisesti ja että niiden odotusajan on oltava vähintään kolme vuotta; katsoo, että ehdollisia pääomavälineitä olisi käytettävä enemmän osakkeiden sijasta, koska niihin liittyy vähemmän eturistiriitoja, jotka voivat johtaa lyhytnäköiseen ajatteluun;

49.

panee merkille, että rahoituslaitosten palkka- ja palkkiokäytäntöjä on käsitelty kolmannessa vakavaraisuusdirektiivissä;

50.

korostaa vakavaraisuusdirektiivin (CRD III) ja Solvenssi II -direktiivin mukaisen tiukan palkka- ja palkkiopolitiikan tärkeyttä; odottaa, että nämä ja muut jo aloitetut lainsäädäntötoimet pannaan joutuisasti täytäntöön vuosien 2011–2013 aikana; kehottaa komissiota julkaisemaan arviointiraportin vuonna 2015;

51.

myöntää, että rakenteelliset lähestymistavat vaihtelevat eri jäsenvaltioissa; kannustaa noudattamaan käytäntöjä, jotka vahvistavat rahoituslaitoksen hallinto- ja ohjausjärjestelmiä sen oikeudellisen muodon, koon, toiminnan luonteen, monitahoisuuden ja liiketoimintamallin mukaan;

52.

toteaa, että nykyisten suositusten soveltaminen pörssiyhtiöiden johtajien palkkoihin ja palkkioihin ei ole yhtenäistä eikä hyväksyttävää; kehottaa siksi komissiota esittämään pörssiyhtiöiden johtajien palkkoja ja palkkioita koskevia lainsäädäntöehdotuksia EU:n tasolla, jotta varmistetaan, että pörssiyhtiöiden palkka- ja palkkiokäytäntöjen rakenne ei kannusta liialliseen riskinottoon, sekä taataan yhtäläiset kilpailumahdollisuudet EU:ssa;

53.

on erityisen huolestunut siitä, että osakkeenomistajat eivät voi valvoa eivätkä nykyisin valvo asianmukaisesti rahoituslaitosten palkka- ja palkkiokäytäntöjä;

54.

painottaa, että täydellinen avoimuus on välttämätöntä, jotta osakkeenomistajien on mahdollista saada kokonaiskuva palkka- ja palkkiopolitiikasta, ja kehottaa erityisesti ilmoittamaan kaikkien rahoituslaitosten osalta yli miljoonan euron kokonaispalkkaa saavien työntekijöiden määrän vähintään miljoonan euron välein;

55.

katsoo, että osakkaiden pitäisi tukea kestävän palkka- ja palkkiopolitiikan määrittämistä ja että heillä pitää olla mahdollisuus ilmaista mielipiteensä äänestämällä ja mahdollisuus hylätä palkka- ja palkkiokomitean määrittämä palkka- ja palkkiopolitiikka yhtiökokouksessa;

56.

katsoo, että valvojien, (sisäisten ja ulkoisten) tarkastajien ja rahoituslaitosten tehostetun kolmenkeskisen vuoropuhelun avulla merkittävät tai järjestelmään liittyvät riskit havaittaisiin todennäköisemmin varhaisessa vaiheessa; rohkaisee valvojia, Euroopan järjestelmäriskineuvostoa, tarkastajia ja rahoituslaitoksia aloittamaan avoimet keskustelut ja lisäämään tapaamisiaan, jotta vakavaraisuusvalvontaa voidaan helpottaa; suosittelee lisäksi, että suurten rahoituslaitosten tarkastajat ja valvojat pitävät kahdenvälisiä kokouksia; katsoo, että on hallintoneuvoston ja sisäisen tarkastajan tehtävä varmistaa, että järjestelmään liittyvien riskien havaitsemiseksi tarvittavat sisäiset tarkastukset on otettu käyttöön, sekä laatia menettely, jota on noudatettava valvontaviranomaisille ja hierarkialle tiedottamiseksi, jotta vältetään kielteiset seuraukset;

57.

korostaa, että tarkastajan perustehtävää ei pitäisi tarpeettomasti vaarantaa lisätehtävillä, kuten sellaisen tarkastukseen kuulumattoman tiedon käsittelyllä ja arvioinnilla, joka ei kuulu hänen asiantuntemuksensa piiriin; katsoo, että tarkastajien olisi raportoitava suoraan valvojille tapauksissa, joissa he havaitsevat jotakin, joka on merkityksellistä valvonnan kannalta, ja että heidän olisi osallistuttava erityistarkastusten alojen väliseen arviointiin;

58.

vaatii, että julkisten viranomaisten, eurooppalaiset ja kansalliset valvojat mukaan lukien, on täytettävä riippumattomuutta sekä yritysten hallintoa koskevat tiukat vaatimukset;

59.

rohkaisee institutionaalisia ja yksittäisiä osakkeenomistajia toimimaan aktiivisemmin hallintoneuvostoa ja sen noudattamaa strategiaa koskevien asianmukaisten vastuukysymysten osalta, jotta edunsaajien pitkän aikavälin edut tulisivat esiin;

60.

kehottaa laatimaan lainsäädäntöä, jolla velvoitetaan kaikki, joilla on lupa hoitaa EU:ssa investointeja kolmannen osapuolen laskuun, ilmoittamaan julkisesti, soveltavatko ne taloudenhoitoa koskevia sääntöjä ja julkistavatko ne tiedot, sekä myönteisessä tapauksessa ilmoittamaan, mitä sääntöjä ja miksi, ja kielteisessä tapauksessa, miksi ei;

61.

katsoo, että tiettyä ja kohtuullista tasoa suurempien huomattavien transaktioiden pitäisi edellyttää osakkeenomistajien erityishyväksyntää tai niistä pitäisi ilmoittaa osakkeenomistajille ennen kuin ne voidaan toteuttaa, edellyttäen että osakkeenomistajien osallistuminen on toteutettavissa, että luottamuksellisuusperiaatetta noudatetaan ja ettei rahoituslaitoksen päivittäistä liiketoimintaa haitata; katsoo, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (EAMV) voi laatia suuntaviivat asianmukaisesta vertailuarvosta asianomaisia kansallisia viranomaisia kuultuaan;

62.

myöntää, että avoimuus on välttämätöntä lähipiirin transaktioiden osalta, että merkittävistä lähipiirin transaktioista pitäisi ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle ja että ilmoitukseen pitäisi liittää kirje riippumattomalta neuvonantajalta, joka vahvistaa, että transaktio on oikeudenmukainen ja kohtuullinen, tai lähipiiriin kuulumattomien osakkeenomistajien pitäisi äänestää siitä siten, että lähipiiriin kuuluva ei osallistu äänestykseen; katsoo, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (EAMV) voi laatia suuntaviivat asianmukaisesta vertailuarvosta asianomaisia kansallisia viranomaisia kuultuaan;

63.

kehottaa valitsemaan kaikki hallintoneuvoston jäsenet vuosikokouksessa pakollisessa vaalissa ja vaatimaan, että hallintoneuvoston toimet hyväksytään tai sille myönnetään vastuuvapaus vuosittain, jotta hallintoneuvosto on tilivelvollisempi ja jotta edistetään laajempaa vastuukulttuuria;

64.

kehottaa teettämään tutkimuksen osakkeenomistajien suorittaman tehokkaan valvonnan esteistä sekä poistamaan sääntelyyn liittyvät järkevän yhteistyön esteet;

65.

kehottaa ottamaan käyttöön sähköisen äänestyksen keinona kannustaa osakkeenomistajia osallistumaan rahoituslaitoksen hallinto- ja ohjausjärjestelmään;

66.

katsoo, että kaikkien julkisesti noteerattujen yhtiöiden olisi voitava valita ohjesäännöissään, ovatko niiden osakkaat nimettömiä vai voidaanko heidät yksilöidä nimeltä ja että jälkimmäisessä tapauksessa on taattava lainsäädännöllä, että tällainen yksilöinti on tosiasiallisesti mahdollista;

67.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

7.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 377/13

—

ottaa huomioon Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) toimintaohjeet monikansallisille yrityksille sekä Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kolmikantajulistuksen monikansallisista yrityksistä ja sosiaalipolitiikasta,

—

ottaa huomioon WTO:n ministerikokouksen neljännessä istunnossa Dohassa 14. marraskuuta 2001 annetun julistuksen sekä erityisesti sen 44 kohdan erityis- ja erilliskohtelusta,

—

ottaa huomioon 29. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman EU:n ja Intian suhteista: strateginen kumppanuus (1),

—

ottaa huomioon 4. lokakuuta 2006 annetun komission tiedonannon "Globaali Eurooppa: kilpailijana maailmassa – EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan liittyvä tiedonanto" (KOM(2006)0567),

—

ottaa huomioon 26. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman EU:n ja Intian vapaakauppasopimuksesta (2),

—

ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman TRIPS-sopimuksesta ja lääkkeiden saatavuudesta (3),

—

ottaa huomioon 22. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman globaalista Euroopasta – kilpailukyvyn ulkoiset näkökohdat (4),

—

ottaa huomioon Intian maakohtaisen strategia-asiakirjan (2007–2013),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.

katsoo, että Euroopan unionin olisi edelleen annettava etusija sääntöihin perustuvalle monenväliselle kauppajärjestelmälle, jonka WTO on perustanut ja jossa tarjotaan parhaat puitteet avoimelle ja oikeudenmukaiselle kansainväliselle kaupalle antamalla asianmukaiset säännöt ja varmistamalla niiden noudattaminen,

B.

katsoo, että Dohan kehitysohjelman onnistunut ja tasapainoinen toteuttaminen on ratkaisevan tärkeää Euroopan unionille ja Intialle ja että tällainen sopimus ei estä kahdenvälisiä WTO+-sopimuksia, joilla voidaan täydentää monenvälisiä sääntöjä,

C.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on Intian suurin suorien ulkomaisten investointien lähde ja sen osuus kaikista suorista ulkomaisista investoinneista oli 27 prosenttia vuonna 2009; toteaa kuitenkin, että EU:n osuus on vähentynyt viimeisten kolmen vuoden aikana, kun sen osuus kaikista suorista ulkomaisista sijoituksista oli 37 prosenttia vuonna 2007, 32 prosenttia vuonna 2008 ja 27 prosenttia vuonna 2009; toteaa että EU:n suorat ulkomaiset sijoitukset Kiinaan vuonna 2009 olivat paljon suuremmat kuin Intiaan, yhteensä 5,3 miljardia euroa verrattuna Intian 3,1 miljardiin euroon,

D.

toteaa, että Intia oli Euroopan unionin seitsemänneksitoista tärkein kauppakumppani vuonna 2000 ja se oli kahdeksas vuonna 2010 (jolloin sen kanssa käydyn kaupan arvo oli 67,8 miljardia euroa); toteaa kuitenkin, että EU:n suhteellinen osuus Intian markkinoista putosi 23,2 prosentista vuonna 1999 aina 14,5 prosenttiin vuonna 2009, kun Kiinan markkinaosuus samana aikana nelinkertaistui 2,6 prosentista vuonna 1999 aina 11,3 prosenttiin vuonna 2009,

E.

ottaa huomioon, että Intia on suurin edunsaaja yleisessä tullietuusjärjestelmässä; ottaa huomioon, että Euroopan unionin etuuskohtelun alainen tai tulliton tuonti Intiasta oli suuruudeltaan 19,9 miljoonaa euroa vuonna 2009 ja sen osuus koko EU:n Intian-tuonnista oli 83 prosenttia,

F.

toteaa, että kummankin osapuolen odotetaan saavan merkittävää hyötyä tullien poistamisesta, palveluiden kaupan vapauttamisesta sekä siitä, että ne ilmoittavat ja vahvistavat sitoutumisensa tullien vähentämiseen ja jatkuvaan sijoittautumisen ja palveluiden kaupan vapauttamiseen,

G.

katsoo, että markkinoille pääsyyn on liitettävä avoimet ja tarkoituksenmukaiset säännöt ja normit, joilla varmistetaan kaupan vapauttamisesta saatava hyöty,

H.

toteaa, että markkinoille pääsyä haittaavat muut kuin tulleihin liittyvät kaupan esteet, kuten terveys- ja turvallisuusvaatimukset tai tekniset esteet, määrälliset rajoitukset, vaatimustenmukaisuusmenettelyt, kaupankäynnin suojamekanismit, tullimenettelyt, sisäiset verot ja kansainvälisten normien ja standardien laiminlyönti,

I.

katsoo, että teollis- ja tekijänoikeuksien – kuten patenttien, tavara- tai palvelumerkkien, tekijänoikeuksien ja vastaavien oikeuksien, maantieteellisten merkintöjen (myös alkuperämerkintöjen), teollisten mallien ja integroitujen piirien piirimallien – tunnustamiseen, sopivaan ja tehokkaaseen suojeluun sekä täytäntöönpanoon ja valvontaan liittyvät osatekijät olisi otettava entistäkin paremmin huomioon,

J.

toteaa, että väärennetyt lääkkeet voivat olla vahingollisia terveydelle, katsoo, että EU:n ja Intian olisi yhdistettävä voimansa tämän ongelman käsittelemiseksi,

K.

toteaa, että Intia on yksi suurimmista geneeristen lääkkeiden tuottajista ja viejistä,

L.

ottaa huomioon, että terveysohjelmien menestys ja kestävyys riippuu paljolti edullisten ja hyvälaatuisten rinnakkaislääkkeiden jatkuvasta saatavuudesta; ottaa huomioon Intian ratkaisevan aseman tällaisten tuotteiden toimittajana sekä rinnakkaislääkkeiden saatavuutta koskevien teollis- ja tekijänoikeudellisten TRIPS+-sääntöjen todetusti kielteiset vaikutukset,

M.

ottaa huomioon, että yhteistyösopimuksen 1 artiklan 1 kohdassa määrätään ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden kunnioittamisesta; katsoo, että se muodostaa keskeisen osan sopimusta,

N.

katsoo, että EU:n yritysten pääsyä Intian markkinoille haittaavat edelleen useat muut kuin tulleihin liittyvät kaupan esteet, kuten raskaat terveys- ja turvallisuusvaatimukset tai tekniset esteet, määrälliset rajoitukset, liian rajoittavat vaatimustenmukaisuusmenettelyt, perusteettomat kaupankäynnin suojamekanismit, tullimenettelyt, sisäiset verot ja kansainvälisten normien ja standardien laiminlyönti,

1.

katsoo, että vapaakauppasopimuksen olisi oltava WTO:n sääntöjen ja velvoitteiden mukainen; katsoo, että tuloksellinen Dohan kehitysohjelma säilyy Euroopan unionin kaupan painopistealana ja että Intian kanssa käytävillä vapaakauppasopimusta koskevilla neuvotteluilla on siten täydennettävä monenvälisiä sääntöjä;

2.

pitää myönteisenä joulukuussa 2010 pidetyn EU:n ja Intian välisen huippukokouksen tulosta ja kehottaa neuvottelevia osapuolia nopeuttamaan neuvotteluja ja jatkamaan keskeisten sidosryhmien kuulemista; muistuttaa EU:n ja Intian sitoumuksesta nopeuttaa vapaakauppasopimusta koskevia neuvotteluja sekä edistää merkittävästi ja tehokkaasti kunnianhimoisen ja tasapainoisen, laajaperustaisen kauppa- ja investointisopimuksen pikaista tekemistä; on pettynyt neuvottelujen hitaaseen etenemiseen; kehottaa kumpaakin osapuolta tekemään kaiken voitavansa laajan, kunnianhimoisen ja tasapainoisen vapaakauppasopimuksen aikaansaamiseksi vuoden 2011 loppuun mennessä;

3.

kannustaa Intian liittovaltion hallitusta ja osavaltioiden hallituksia sovittamaan politiikkansa ja menettelynsä yhteen, jotta mahdolliset edut voidaan maksimoida;

4.

muistuttaa, että yhteisen kauppapolitiikan tavoitteet olisi sovitettava täysipainoisesti yhteen Euroopan unionin kokonaistavoitteiden kanssa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan nojalla EU:n yhteistä kauppapolitiikkaa harjoitetaan "unionin ulkoista toimintaa koskevien periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti" ja että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan nojalla sillä on edistettävä muun muassa kestävää kehitystä, köyhyyden poistamista ja ihmisoikeuksien suojelua;

5.

viittaa kummankin talouden toisiaan täydentäviin ominaisuuksiin ja niihin perustuviin tulevaisuuden mahdollisuuksiin EU:n ja Intian kaupan ja investointien lisäämiseksi sekä vapaakauppasopimuksesta johtuviin liiketoimintamahdollisuuksiin; pitää EU:n ja Intian vapaakauppasopimusta kaikkiaan vaihtoehtona, josta molemmat hyötyvät, mutta suosittelee kuitenkin olemassa olevien alakohtaisten erityispiirteiden arvioimista, jotta voitaisiin selvittää vapaakauppasopimuksesta aiheutuvat mahdolliset haitat EU:n kannalta tärkeillä aloilla;

6.

pyytää komissiota sisällyttämään vapaakauppasopimukseen sen keskeisenä osana kunnianhimoisen kestävää kehitystä koskevan luvun;

7.

on tyytyväinen lukuisiin vapaakauppasimulaatioihin, jotka osoittavat, että vapaakauppasopimus lisäisi sekä Euroopan unionin että Intian kokonaisvientiä ja -tuontia; painottaa, että nykyisellä keskimääräisellä kasvuvauhdilla kahdenvälisen kaupan odotetaan kasvavan 160,6 miljardiin euroon vuoteen 2015 mennessä;

8.

toteaa, että Intian soveltamat keskimääräiset tullit ovat pudonneet, mutta ne ovat silti huomattavasti korkeampia kuin EU:n tullit; toteaa erityisesti, että Intian keskimääräinen tulli muiden kuin maataloustuotteiden markkinoilla (NAMA) on nyt 10,1 prosenttia, kun EU:n keskiarvo on 4 prosenttia, ja Intian keskimääräinen maataloustulli on 31,8 prosenttia, kun se EU:ssa on keskimäärin 13,5 prosenttia;

9.

korostaa, että teollisuuskaupan tavoitteena pitäisi olla vastavuoroinen tullien täydellinen poistaminen epäsymmetristä aikataulua noudattaen ja että mahdollisten tätä tavoitetta koskevien poikkeusten on oltava rajoitettuja, niitä on tarkasteltava eivätkä ne saa merkitä molemmille osapuolille tärkeiden alojen, kuten henkilöautojen, jättämistä pois;

10.

toteaa, että sopimuksessa on otettava huomioon maatalouskauppaan liittyvät herkät kysymykset, mutta tämän ei pitäisi estää markkinoiden avaamista täydentävillä aloilla;

11.

kehottaa komissiota ottamaan asiaankuuluvalla tavalla huomioon Euroopan maatalouteen kohdistuvan mahdollisen kielteisen vaikutuksen etenkin liittyen markkinoiden avaamiseen, geneettisesti muunnettuihin organismeihin, maitoon, naudanlihaan, teollis- ja tekijänoikeuksien suojaan ja alkuperämerkintöihin;

12.

pitää tärkeänä, että vapaakauppasopimuksessa on kunnianhimoisia lukuja, joissa käsitellään kaupan teknisiä esteitä sekä terveys- ja kasvinsuojelutoimia; kehottaa komissiota tältä osin käsittelemään avoinna olevia kysymyksiä, kuten eläinten hyvinvointia;

13.

kehottaa kumpaakin osapuolta varmistamaan, että sääntelyä ja muita kuin tulleihin liittyviä kaupan esteitä hallinnoidaan siten, että kauppaa ei kokonaisuutena vaikeuteta; kehottaa sekä EU:ta että Intiaa kehittämään tehokkaita määräyksiä, jotta voidaan estää kaupan tarpeettomien sääntelyllisten esteiden syntyminen ja käsitellä olemassa olevia esteitä kunnioittaen samalla kummankin osapuolen oikeutta sääntelyyn;

14.

korostaa, että vapaakauppasopimuksen pitää sisältää sitova valtioiden välinen kiistanratkaisumekanismi ja määräyksiä tulleihin perustumattomien kaupan esteiden sovittelusta samoin kuin tehokas suojalauseke;

15.

toteaa, että palvelut ovat Intian talouden nopeimmin kasvava sektori; panee merkille, että Intialla on offensiivisia etuja palvelukaupan yleissopimuksen (GATS) toimitusmuotojen 1 ja 4 vapauttamisessa; ottaa huomioon, että EU haluaisi vapauttaa markkinoillepääsyn ja kansallisen kohtelun toimitusmuodon 3 useimmissa palveluissa; panee merkille, että vapaakauppasopimuksen kaikkia tavoitteita ei voida saavuttaa ilman toimitusmuotoon 4 liittyviä sitoumuksia; painottaa, että ammatillisten pätevyyksien sekä vastavuoroista tunnustamista ja lupavaatimuksia koskevien sopimuksien hyväksymisestä valtakunnallisesti ja EU:n laajuisesti on runsaasti hyötyä ammatillisten palvelujen alalla sekä EU:ssa että Intiassa ja että ne voitaisiin helposti sisällyttää vapaakauppasopimukseen; pyytää kuitenkin suorittamaan kattavan analyysin yksittäisistä jäsenvaltioista, jotta voidaan välttää EU:n työmarkkinoihin kohdistuvat kielteiset seuraukset samalla, kun toimitusmuodolla 4 mahdollistetaan tarvittavien ammattitaitoisten työntekijöiden väliaikainen oleskelu;

16.

huomauttaa, että palvelujen vapauttaminen ei saa missään tapauksessa haitata palvelujen sääntelyoikeutta, mikä koskee myös julkisia palveluita;

17.

toteaa, että EU:n ja Intian välinen palveluiden kauppa on verrattain epätasapainoista, kun EU vie 1,9 prosenttia palveluistaan Intiaan ja Intian kokonaisviennistä 11,6 prosenttia suuntautuu EU:hun;

18.

kannustaa voimakkaasti Intiaa kehittämään asianmukaisen tietosuojalainsäädännön, jolloin Intia saavuttaisi sellaista asianmukaista suojelutasoa noudattavan valtion statuksen, joka mahdollistaa henkilötietojen siirtämisen EU:sta yhteisön oikeuden nojalla ja sen mukaisesti;

19.

katsoo, että ulkomaisten asianajotoimistojen ja kirjanpitoyritysten salliminen Intiassa toisi merkittävää hyötyä Intian taloudelle ja ammattialoille sekä eurooppalaisille yrityksille, joilla on kokemusta kansainvälisestä oikeudesta ja kirjanpidosta, samoin kuin niiden asiakkaille; kehottaa komissiota tutkimaan Intian viranomaisten kanssa mahdollisuuksia vapauttaa oikeudelliset palvelut ja kirjanpitopalvelut vapaakauppasopimuksessa sekä kyseisen mahdollisuuden laajuutta;

20.

kehottaa Intiaa avaamaan pankki-, vakuutus- ja jälleenmyyntialansa Intian viranomaisten ilmoittamien uudistusten mukaisesti ja kehottaa näin tunnustamaan sen, että asianmukainen rahoitusalaa koskeva lainsäädäntö on tarpeen, jotta voidaan varmistaa rahoituspalveluiden valvonta, vähentää systemaattista riskiä ja taata korkein mahdollinen kuluttajansuojan taso;

21.

kehottaa komissiota neuvottelemaan vapaakauppasopimuksen osana investointeja koskevasta luvusta, jonka ansiosta investoiminen kummankin osapuolen markkinoille olisi paljon entistä sujuvampaa, mikä edellyttää, että edistetään ja suojellaan investointisopimuksia ja selvitetään välittömästi tarjoutuvia tilaisuuksia; ehdottaa, että tällaisessa investointeja koskevassa luvussa voitaisiin määrätä kummankin talouden investoijille luotavasta yhden pisteen tiedotusjärjestelmästä, jossa heille selvitetään investointisääntöjen ja -käytäntöjen eroja ja tiedotetaan kaikista lainsäädännöllisistä näkökulmista;

22.

kehottaa komissiota varmistamaan, etteivät sijoitusten suojaa koskevat määräykset heikennä osapuolten kykyä ottaa käyttöön pakollisia lupia eivätkä ne heikennä julkista terveydenhuoltopolitiikkaa;

23.

pitää myönteisenä sitä, että Intia on suostunut sisällyttämään vapaakauppasopimukseen julkiset hankinnat; pahoittelee kuitenkin sitä, että tämä on tapahtunut vain liittovaltion tasolla; kehottaa komissiota neuvottelemaan tehokkaista ja avoimista julkisten hankintojen järjestelmistä; kehottaa Intiaa käyttämään läpinäkyvää ja oikeudenmukaista menetelmää julkisten sopimusten tekemisessä ja mahdollistamaan eurooppalaisille yrityksille pääsyn julkisiin hankintoihin; kehottaa Intiaa varmistamaan mahdollisimman laajan kattavuuden, joka käsittää erityisesti julkisen sektorin yritykset;

24.

pitää myönteisenä edistystä, jota on saavutettu EU:n ja Intian välisen vapaakauppasopimuksen kauppaa ja kilpailua koskevan luvun kehittämisessä, ja kehottaa molempia osapuolia tehostamaan yhteistyötään kauppaan liittyvissä kilpailukysymyksissä, teollis- ja tekijänoikeuksissa sekä teollisuus- ja kauppapolitiikassa;

25.

on tyytyväinen Intian sitoutumiseen vahvaan teollis- ja tekijänoikeusjärjestelmään sekä siihen, että Intia hyödyntää TRIPS-sopimuksen joustovaraa kansainvälisessä ja maan omassa lainsäädännössä täyttääkseen kansanterveyttä koskevat velvoitteensa erityisesti tärkeimpien lääkkeiden saatavuuteen liittyen; kehottaa Intiaa panemaan tämän järjestelmän toimeen ja valvomaan sitä tarkasti ja parantamaan samalla tärkeimpien lääkkeiden saantia; kehottaa EU:ta ja Intiaa varmistamaan, että vapaakauppasopimuksen sitoumukset eivät estä tärkeimpien lääkkeiden saantia, samalla kun Intia kehittää valmiuksiaan siirtyä geneerisestä teollisuudesta tutkimukseen perustuvaan teollisuuteen; tukee yhteistyötä EU:n ja Intian ja niiden tutkimukseen perustuvan lääketeollisuuden välillä, jotta voitaisiin taata kumpaakin osapuolta hyödyttävä alan kasvu;

26.

toistaa 12. heinäkuuta 2007 antamassaan päätöslauselmassa esittämänsä pyynnön, että komissio ei edellyttäisi tietojen yksinomaisuutta teollis- ja tekijänoikeuksia koskevissa neuvotteluissa, ja pyytää komissiota myöntämään, että tietojen yksinomaisuudella olisi kauaskantoisia vaikutuksia geneeristen lääkkeiden tuotantoon ja se haittaisi siten lääkkeiden saantia ja kansanterveyttä koskevaa politiikkaa kehitysmaissa;

27.

kehottaa komissiota ja asianomaisia Intian viranomaisia työskentelemään yhdessä yhteisen määritelmän aikaansaamiseksi väärennetyille lääkkeille tavalla, joka ei haittaisi keskeisten lääkkeiden saantia, ja kehottaa koordinoimaan toimia, jotta voitaisiin torjua tehokkaasti lääkkeiden väärentämistä ja etenkin potilaiden terveydelle haitallisia väärennettyjä lääkkeitä;

28.

korostaa, että maantieteellisten merkintöjen suojan korkea taso viimeistään vapaakauppasopimuksen tullessa voimaan on erittäin tärkeää;

29.

toteaa, että kestävää kehitystä koskeva luku on EU:n kaikkien vapaakauppasopimusten keskeinen osa, ja kehottaa molempia osapuolia sopimaan kunnianhimoisesta luvusta, joka ilmentää yhteistä sitoutumista kestävän kehityksen ja osallistavan kasvun edistämiseen yhteisten arvojen pohjalta; kehottaa komissiota sisällyttämään vapaakauppasopimukseen oikeudellisesti sitovia lausekkeita ihmisoikeuksista, sosiaalisista normeista ja ympäristönormeista ja niiden täytäntöönpanemisesta ja sopimaan rikkomistapauksissa käynnistettävistä toimista;

30.

pyytää, että tässä luvussa edellytetään vähintään ILO:n kahdeksan perusyleissopimuksen, neljän keskeisen yleissopimuksen ja kansainvälisesti sovittujen ympäristönormien noudattamista ja että se käsittää myös kannustimia, joilla yrityksiä innostetaan tekemään yhteiskuntavastuuta koskevia sitoumuksia;

31.

pitää myönteisinä kaikkia Intian hallituksen toimia lapsityövoiman käytön kitkemiseksi; kehottaa Intian hallitusta ja komissiota jatkamaan lasten koulunkäynnin mahdollistavien toimien rahoitusta;

32.

pitää tärkeänä sen takaamista, että erityistalousalueita hyödyntävät EU:n yritykset noudattavat perustyöoikeuksia ja muita työoikeuksia Intian ratifioimien ILO:n yleissopimusten mukaisesti;

33.

korostaa, että ihmisoikeudet, demokratia ja turvallisuus ovat keskeisiä tekijöitä EU:n ja Intian välisissä suhteissa; kehottaa siksi molempia osapuolia takaamaan, että avoimia kysymyksiä koskevaa keskustelua tehostetaan erityisesti Kashmirin kysymyksen suhteen;

34.

tukee päättäväisesti käytäntöä, jonka mukaan EU:n kaikkiin kansainvälisiin sopimuksiin sisällytetään oikeudellisesti sitovia ihmisoikeuslausekkeita ja samalla sovelletaan Cotonoun sopimuksen 96 artiklan mukaan suunniteltua selkeää ja täsmällistä kuulemismenettelyä;

35.

odottaa neuvoston ja komissio esittävän vapaakauppasopimuksen parlamentille sen hyväksynnän saamiseksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) (5) mukaisesti;

36.

pyytää komissiota ja neuvostoa ottamaan täysipainoisesti huomioon tässä päätöslauselmassa esitetyt pyynnöt ennen vapaakauppasopimuksen tekemistä; muistuttaa, että vapaakauppasopimuksen voimaantulo edellyttää Euroopan parlamentin hyväksyntää; kehottaa komissiota ja neuvostoa pidättymään ehdottamasta minkäänlaista sopimuksen tilapäistä soveltamista ennen kuin Euroopan parlamentti on antanut hyväksyntänsä;

37.

on ilahtunut siitä, että Intia ei ole enää vain kehitysavun saaja, vaan siitä on tullut myös sen antaja;

38.

täsmentää, että jos EU:n ja Intian taloudellinen yhteistyö perustetaan yhteisten universaalien arvojen järjestelmään, sitä voidaan käyttää muiden maiden kanssa tehtävän yhteistyön esikuvana;

39.

katsoo, että EU:n on kiinnitettävä erityistä huomiota Intian pieniin ja keskikokoisiin yrityksiin (pk-yrityksiin), ja esittää siksi, että kaikissa EU:n ja Intian välisissä kehitysyhteistyöohjelmissa vahvistettaisiin pk-yrityksiä toimilla, joilla helpotetaan markkinavetoisten paikallisten hankkeiden rahoitusta;

40.

pitää myönteisenä mikroluottojen leviämistä koko Intiaan, mikä on tunnetusti tehokas tapa luoda ruohonjuuritasolta lähtevää kehitystä;

41.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Intian hallituksille ja parlamenteille.

7.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 377/19

—

ottaa huomioon 17. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 -strategiasta (1),

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista sekä sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppasopimuksissa (2),

—

ottaa huomioon 5. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman Euroopan pk-yritysten aseman vahvistamisesta kansainvälisessä kaupassa (3),

—

ottaa huomioon 18. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman väärentämisen vaikutuksesta kansainväliseen kauppaan (4),

—

ottaa huomioon 4. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman palvelukaupasta (5),

—

ottaa huomioon 20. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman raaka-aineiden ja hyödykkeiden kaupasta (6),

—

ottaa huomioon 19. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman EU:n strategiasta eurooppalaisten yritysten markkinoille pääsyn varmistamiseksi (7),

—

ottaa huomioon 22. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman Globaali Eurooppa – Kilpailukyvyn ulkoiset näkökohdat (8),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Kauppa, kasvu ja maailmanpolitiikka – Kauppapolitiikka Eurooppa 2020 -strategian kulmakivenä" (KOM(2010)0612),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Globaali Eurooppa kilpailijana maailmassa – EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan liittyvä tiedonanto" (KOM(2006)0567),

—

ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2011 julkaistun komission raportin kaupan ja investointien esteistä,

—

ottaa huomioon Haagissa 18. heinäkuuta 1991 allekirjoitetun yhteisen julistuksen Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Japanin suhteista,

—

ottaa huomioon vuonna 2001 tehdyn EU:n ja Japanin välisen vastavuoroista tunnustamista koskevan sopimuksen (9),

—

ottaa huomioon kilpailunvastaista toimintaa koskevasta yhteistyöstä vuonna 2003 tehdyn EU:n ja Japanin välisen sopimuksen (10),

—

ottaa huomioon vuonna 2008 tehdyn yhteistyötä ja keskinäistä hallinnollista avunantoa tulliasioissa koskevan Euroopan yhteisön ja Japanin välisen sopimuksen (11),

—

ottaa huomioon Brysselissä 8. joulukuuta 2001 pidetyssä EU:n ja Japanin 10. huippukokouksessa hyväksytyn kymmenvuotisen toimintasuunnitelman,

—

ottaa huomioon Tokiossa 28. huhtikuuta 2010 pidetyssä EU:n ja Japanin 19. huippukokouksessa annetun yhteisen julkilausuman,

—

ottaa huomioon Prahassa 4 toukokuu 2009 pidetyssä EU:n ja Japanin 18. huippukokouksessa annetun yhteisen julkilausuman,

—

ottaa huomioon 30. marraskuuta 2009 julkaistun Copenhagen Economicsin raportin "Assessment of barriers to trade and investment between the EU and Japan",

—

ottaa huomioon EU:n ja Japanin kauppasuhteita koskevan komission julkisen kuulemisen tulokset, jotka julkaistiin 21. helmikuuta 2011,

—

ottaa huomioon 24.–25. maaliskuuta 2011 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon Brysselissä 25. toukokuuta 2011 pidettävän EU:n ja Japanin huippukokouksen,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Maailman kauppajärjestön (WTO) kehittämä sääntöihin perustuva monenvälinen kauppajärjestelmä tarjoaa parhaat edellytykset avoimen ja oikeudenmukaisen kaupan sääntelemiseen ja edistämiseen,

B.

ottaa huomioon, että on olennaisen tärkeää nähdä monenväliset, plurilateraaliset ja kahdenväliset sopimukset osana kansainvälisten asioiden yhteistä keinovalikoimaa ja siten tasapainoisten ja toisiaan täydentävien poliittisten suhteiden ja kauppasuhteiden tavanomaisina elementteinä,

C.

katsoo, että EU:n olisi edelleen oltava sitoutunut ensisijaisesti pyrkimään saavuttamaan tasapuolinen ratkaisu Dohan kehitysohjelmassa (DDA), millä autettaisiin kehitysmaita integroitumaan kansainväliseen kappajärjestelmään samalla kun edistyttäisiin muiden teollisuusmaiden kanssa tehtävissä kahdenvälisissä ja monenvälisissä sopimuksissa, joiden voidaan realistisesti odottaa hyödyttävän molempia osapuolia ja edistävän talouskasvua lyhyemmässä ajassa,

D.

ottaa huomioon, että vuonna 2009 EU:n ja Japanin yhteenlaskettu osuus maailman BKT:stä oli yli neljännes ja maailmankaupasta yli 20 prosenttia,

E.

ottaa huomioon, että Japani ja EU tekevät merkittäviä investointeja toistensa talouteen ja että ulkomaisten suorien investointien yhteenlaskettu määrä oli 200 miljardia euroa vuonna 2009,

F.

ottaa huomioon, että vuonna 2010 EU:n ja Japanin, BKT:llä mitattuna maailman kolmanneksi suurimman kansantalouden, kahdenvälisen kaupan kokonaismäärä oli 120 miljardia euroa; toteaa, että Japani on EU:n kuudenneksi suurin kauppakumppani ja EU Japanin kolmanneksi suurin kauppakumppani,

G.

ottaa huomioon, että sekä neuvosto että komissio ovat todenneet, että Japanin kyky poistaa sääntelyä koskevat kaupan esteet on edellytys EU:n ja Japanin välistä vapaakauppasopimusta koskevien neuvottelujen aloittamiselle, mikä edistäisi näiden kahden strategisesti tärkeän kauppakumppanin välistä tiiviimpää taloudellista integroitumista,

H.

ottaa huomioon, että EU:lla ja Japanilla on yhteisiä haasteita, kuten Kiinan poliittinen ja taloudellinen nousu, talouskasvun hidastuminen maailmanlaajuisen rahoituskriisin jälkeen, väestömäärän pieneneminen sekä kiireellinen raaka-aineiden ja energialähteiden saannin tarve ja tarve varmistaa niiden hintojen vakaus, näiden teollisuuden alojen elvyttämiseksi,

I.

katsoo, että avoin ja oikeudenmukainen kauppa on tehokas keino lisätä kasvua ja sosiaalista hyvinvointia sen perustuessa kunkin eri kansantalouden suhteellisiin etuihin sekä taloudellisen yhdentymisen ja tietopohjaiseen talouteen panostamisen mahdollisesti tuottamaan synergiaan,

J.

ottaa huomioon, että sekä EU:n että Japanin tullit ovat alhaiset ja että yli kaksi kolmasosaa unionin viennin arvosta Japaniin on tullitonta ja että yli kolmasosa Japanin viennin arvosta EU:hun on tullitonta,

K.

ottaa huomioon, että alhaisista tulleista huolimatta EU:n ja Japanin kahdenvälisen kaupan määrä on pienempi kuin EU:n kauppa sen muiden pääkauppakumppaneiden kanssa, ja toteaa, että tämä johtuu enimmäkseen muiden kuin tullitariffeja koskevien esteiden kielteisistä vaikutuksista eurooppalaisten yritysten mahdollisuuksiin päästä markkinoille,

L.

ottaa huomioon, että Copenhagen Economicsin marraskuussa 2009 tekemässä tutkimuksessa arvioidaan, että muihin kuin tullitariffeja koskeviin esteisiin liittyvät kaupan kustannukset ovat korkeammat kuin nykyiset tullit ja että eniten taloudellista voittoa saataisiin nämä esteet poistamalla; ottaa huomioon, että tutkimuksen mukaan EU:n vienti Japaniin voisi kasvaa 43 miljardilla eurolla ja Japanin vienti EU:hun 53 miljardilla eurolla, jos tulleja koskevat ja niiden ulkopuoliset toimet vähennetään minimiin,

M.

ottaa huomioon, että komissio totesi kaupan ja investointien esteitä koskevassa vuoden 2011 raportissaan, että kolme suurinta EU:n huolenaihetta Japanin muiden kuin tariffeja koskevien kaupan esteiden kyseessä ollessa ovat esteet julkisiin hankintoihin osallistumiselle, lääkinnällisiä laitteita koskevien kansainvälisten standardien riittämätön tunnustaminen ja kansallisten markkinajohtajien suosituimmuuskohtelu rahoituspalveluissa (esimerkiksi postipalvelut),

N.

toteaa, että immateriaalioikeuksien suojelun ja täytäntöönpanon katsotaan olevan korkeatasoista Japanissa; toteaa, että Japanilla ja EU:lla on yhteisiä tavoitteita ja menettelytapoja, kun on kyse immateriaalioikeuksista, maantieteellisiä merkintöjä lukuun ottamatta, ja että ne ovat molemmat sitoutuneet torjumaan monenvälisesti väärennöksiä ja piratismia allekirjoittaessaan väärentämisenvastaisen kauppasopimuksen (ACTA),

O.

ottaa huomioon, että tieto- ja viestintäteollisuus on ala, joka tuottaa paljon lisäarvoa ja että se on talouskasvun lähde sekä EU:ssa että Japanissa, erityisesti kun on kyse älykkäiden tuotteiden ja palvelujen kehittämisestä,

P.

katsoo, että investointeja ja palvelujen kauppaa koskevat kysymykset on otettava esille kaikissa Japanin kanssa käytävissä kauppaneuvotteluissa ja on varmistettava, ettei markkinoiden avaaminen vaaranna julkisten palvelujen ja kulttuurisen monimuotoisuuden suojelusta Euroopassa tai Japanissa annettuja sääntöjä,

Q.

vakuuttaa uudelleen solidaarisuuttaan Japanin väestölle äskeisen luonnonkatastrofin jälkeen,

1.

katsoo, että monenkeskinen kauppajärjestelmä, jonka ilmentymä on Maailman kauppajärjestö, muodostaa edelleen selvästi tehokkaimmat puitteet avoimelle ja oikeudenmukaiselle kaupalle maailmanlaajuisesti; katsoo, että Euroopan unionin ja Japanin olisi yhdessä pyrittävä myötävaikuttamaan DDA-neuvottelujen onnistuneeseen loppuun saattamiseen;

2.

painottaa kannattavansa EU:n ja Japanin välistä vapaakauppasopimusta, mutta toteaa olevansa tyytymätön vähäiseen edistymiseen korkean tason ryhmässä viime vuosina; katsoo, että Japanin on tehtävä merkittäviä sitoumuksia muiden kuin tariffeja koskevien esteiden sekä pääsyä Japanin julkisten hankintojen markkinoille koskevien esteiden poistamiseen ennen neuvottelujen aloittamista;

3.

korostaa, että kaupan vapauttamisen EU:n ja Japanin välillä olisi tapahduttava pikemminkin rinnakkain julkisten palvelujen ja kulttuurisen monimuotoisuuden suojelua koskevien sääntöjen kanssa kuin estettävä niiden soveltamista ja että sen tulisi edistää yhtenäistä sääntelyä ja jo olemassa olevien monenvälisten standardien noudattamista;

4.

korostaa olevansa sitoutunut vahvistamaan EU:n ja Japanin välisiä kauppasuhteita keskittymällä poistamaan muut kuin tariffeja koskevat kaupan ja investointien esteet, mukaan lukien lukuisat eurooppalaisten yritysten pääsyä Japanin markkinoille koskevat rajoitukset ja sääntelytoimet;

5.

katsoo, että komission olisi Japanin kanssa käytävissä kauppaneuvotteluissa pidettävä yhtenä ensisijaisena tavoitteena näiden esteiden poistamista, koska ne vaikeuttavat suuresti eurooppalaisten pk-yritysten pääsyä markkinoille;

6.

katsoo, että tieto- ja viestintätekniikan tuotteita ja niiden osia koskevien Japanin tullien alentaminen tai poistaminen parantaisi kilpailukykyä ja loisi uusia korkeatasoisia työpaikkoja EU:ssa; kehottaa lisäksi tehostamaan EU:n ja Japanin keskinäistä yhteistyötä tutkimuksen ja kehityksen alalla ja erityisesti immateriaalioikeuksien täytäntöönpanossa, jotta voidaan nopeuttaa patentteja koskevien tietojen vaihtoa asianomaisten patenttitoimistojen välillä;

7.

katsoo, että EU:n ja Japanin välistä vapaakauppasopimusta koskevaa komission tavoitetasoa ja erityisesti eurooppalaisten yritysten markkinoillepääsyn helpottamista koskevaa tavoitetta olisi täydennettävä yhteisesti sovituilla ja laaja-alaisilla kestävää kehitystä koskevilla sitoumuksilla;

8.

korostaa, että EU:n ja Japanin vapaakauppasopimuksesta ei olisi hyötyä vain siksi, että se lisäisi kahdenvälistä tavaroiden ja palvelujen kauppaa, vaan että se sen lisäksi edistäisi EU:n monialaisia prioriteetteja koskevaa yhteistyötä, kuten yhteistyötä innovoinnin ja sääntelyn alalla ja markkinoiden väärinkäytön ehkäisemistä sekä yhteistyötä laajojen ympäristöongelmien ratkaisemiseksi;

9.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan ja edistämään kaikissa Japanin kanssa käytävissä kauppaneuvotteluissa sellaisia aloitteita, joilla pyritään edistämään ihmisoikeuksia sekä sosiaali- ja ympäristönormeja;

10.

katsoo, että kokonaisvaltainen kestävyyden ja vaikutusten arviointi on tärkeintä EU:n ja Japanin kauppasuhteiden yleisarvioinnissa; kehottaa komissiota esittämään ajoissa tällaisen arvioinnin ja selvittämään etenkin EU:n ja Japanin välisten lisääntyvien kauppasuhteiden mahdolliset edut ja haitat kaikilla aloilla ja etenkin kaikilla teollisuuden aloilla ja herkemmillä aloilla, kuten auto-, elektroniikka-, ilmailu- ja koneteollisuudessa;

11.

suosittelee, että EU:n ja Japanin vapaakauppasopimukseen sisällytetään tehokkaita kahdenvälisiä suojatoimia, jotta voidaan estää tuonnin voimakas kasvu, josta aiheutuisi tai voisi aiheutua vakavaa haittaa EU:n ja Japanin teollisuudelle erityisesti herkillä aloilla kuten auto-, elektroniikka- ilmailu- ja koneteollisuudessa;

12.

on vakuuttunut, että EU:n Japanin vapaakauppasopimuksesta olisi hyötyä molemmille kansantalouksille;

13.

korostaa, että parlamenttia pyydetään antamaan suostumuksensa mahdolliselle EU:n ja Japanin vapaakauppasopimukselle;

14.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Japanin hallitukselle ja parlamentille.

7.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 377/23

—

pitää myönteisenä komission vihreää kirjaa metsien suojelusta ja metsätiedosta EU:ssa sekä metsien valmistamisesta ilmastonmuutokseen (KOM(2010)0066),

—

ottaa huomioon neuvoston 11. kesäkuuta 2010 antamat päätelmät varautumisesta ilmastonmuutokseen metsäalalla,

—

ottaa huomioon biologisesta monimuotoisuudesta vuoden 2010 jälkeen 15. maaliskuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon komission valkoisen kirjan "Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: Kohti eurooppalaista toimintakehystä" (KOM(2009)0147) ja sitä koskevan 6. toukokuuta 2010 annetun päätöslauselman (1),

—

ottaa huomioon Euroopan metsiensuojelua käsittelevän ministerikonferenssin (MCPFE) Forest Europe -prosessin, sen eri päätöslauselmat ja asiantuntijatyön kestävän metsätalouden suuntaviivojen, arviointiperusteiden ja indikaattorien kehittämisessä,

—

ottaa huomioon EU:n metsästrategiasta 26. helmikuuta 1999 annetun neuvoston päätöslauselman (2) sekä komission kertomuksen sen täytäntöönpanosta (KOM(2005)0084),

—

ottaa huomioon metsänhoitoa koskevan EU:n toimintasuunnitelman 2006–2011 (KOM(2006)0302) sekä sen täytäntöönpanoa koskevan ulkoisen väliarvioinnin (3),

—

ottaa huomioon luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY (4), yhteenvetokertomuksen luontodirektiivin 17 artiklassa tarkoitetusta luontotyyppien ja lajien suojelun tasosta (KOM(2009)0358) sekä biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä koskevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanosta 21. syyskuuta 2010 (5) ja Euroopan erämaista 3. helmikuuta 2009 (6) antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon Nagoyassa lokakuussa 2010 pidetyn biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten 10. kokouksen päätelmät ja biologista monimuotoisuutta koskevat Aichin tavoitteet, erityisesti sitoumuksen suojella 17 prosenttia maa- ja sisävesialueista tehokkaiden suojelukeinojen avulla siten, että ne yhdistetään laajempiin maa-alueisiin,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin metsäviestinnän luomista koskevan tutkimuksen "Shaping forest communication in the European Union: public perceptions of forests and forestry" (7),

—

ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen, Kioton pöytäkirjan sekä hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin antamat hyvien käytänteiden ohjeet maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta (land-use, land-use change and forestry, LULUCF),

—

ottaa huomioon EU:n biomassaa koskevan toimintasuunnitelman (KOM(2005)0628),

—

ottaa huomioon uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY (8) (uusiutuvaa energiaa koskeva direktiivi), direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/29/EY (9) (päästökauppadirektiivi), jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä 23. huhtikuuta 2009 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 406/2009/EY (10) (taakanjakopäätös), kestävyyteen liittyvistä vaatimuksista kiinteiden ja kaasumaisten biomassalähteiden käytössä sähköntuotannossa, lämmityksessä ja jäähdytyksessä annetun komission raportin (KOM(2010)0011), hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin neljännen arviointikertomuksen metsiä koskevan 9. luvun sekä julkisen kuulemisen biomassan energiakäytön ympäristökestävyysjärjestelmää koskevan raportin valmistelusta,

—

ottaa huomioon eurooppalaisen ilmastonmuutosohjelman sekä ilmastonmuutosta käsitelleen asiantuntijaryhmän työn LULUCF:n alalla (11),

—

ottaa huomioon tutkimuksensa N:o 449.292, jossa arvioidaan vihreää kirjaa metsien suojelusta ja metsätiedosta EU:ssa, tutkimuksensa N:o 440.329 metsätaloudesta ja EU:n päästökauppajärjestelmästä, tutkimuksensa N:o 442.237 eurooppalaisesta strategiasta metsäpalojen torjumiseksi sekä Brysselissä 13. heinäkuuta 2010 kokoontuneen ilmastonmuutosta, biologista monimuotoisuutta ja kestävää kehitystä käsittelevän työryhmän metsiä käsittelevän alaryhmän kokouksen päätelmät,

—

ottaa huomioon Euroopan maisema-alan yleissopimuksen vuodelta 2002 (Firenzen yleissopimus),

—

ottaa huomioon metsänviljelyaineiston kaupan pitämisestä annetun neuvoston direktiivin 1999/105/EY (12) sekä EU:n kasvinsuojelujärjestelmän tarkistamisen,

—

ottaa huomioon ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden taloudellisia näkökohtia koskevasta tutkimuksesta (The Economics of Ecosystems and Biodiversity, TEEB) tehdyn yhteenvetoraportin "Mainstreaming the Economics of Nature", jossa käsitellään luonnon arvon huomioon ottamista kaikessa yhteiskunnan päätöksenteossa, sekä TEEB:n suorittaman ilmastokysymysten päivityksen,

—

ottaa huomioon metsäpalojen ehkäisemisestä Euroopan unionissa 26. huhtikuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon 8. ja 9. marraskuuta 2010 kokoontuneen neuvoston päätelmät katastrofien ehkäisytoimien innovatiivisista rahoitusratkaisuista,

—

ottaa huomioon ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/99/EY (13),

—

ottaa huomioon kertomuksen Forest Focus -toimintasuunnitelman toteutuksesta (KOM(2010)0430),

—

ottaa huomioon Euroopan metsätyyppejä ja kestävää metsänhoitoa käsittelevän Euroopan ympäristökeskuksen (EYK:n) teknisen kertomuksen N:o 9/2006 "European forest types: Categories and types for sustainable forest management reporting and policy",

—

ottaa huomioon komission maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston teettämän ilmastonmuutoksen vaikutuksia eurooppalaisiin metsiin ja sopeutumisvaihtoehtoja koskevan raportin "Impacts of Climate Change on European Forests and Options for Adaptation" (14),

—

ottaa huomioon komission ympäristön pääosaston vuonna 2009 teettämän EU:n toimintavaihtoehtoja metsien suojelemiseksi koskevan raportin "EU policy options for the protection of European forests against harmful impacts" (15),

—

ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen N:o 9/2004 "Metsätaloustoimenpiteet maaseudun kehittämispolitiikassa" (ja siihen liittyvät komission vastaukset),

—

ottaa huomioon puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta 20. lokakuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 995/2010 (16),

—

ottaa huomioon FAO:n, Euroopan talouskomission ja ILO:n asiantuntijaverkoston suositukset kestävästä metsänhoidosta,

—

ottaa huomioon, että Euroopan metsiensuojelua käsittelevän ministerikonferenssin Helsingin päätöslauselmassa H1 metsän kestävällä hoidolla tarkoitetaan metsien ja metsäalojen hoitamista ja käyttöä sellaisella tavalla ja tehokkuudella, että ne säilyttävät biologisen monimuotoisuutensa, tuottavuutensa, uusiutumiskykynsä, elinvoimansa ja kykynsä täyttää nykyisin ja tulevaisuudessa asiaankuuluvat ekologiset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset tehtävänsä paikallisella, kansallisella ja maailmanlaajuisella tasolla aiheuttamatta haittaa muille ekosysteemeille,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 50 artiklan,

—

ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnot (A7-0113/2011),

A.

ottaa huomioon, että metsät ja puustoiset alueet kattavat yli 42 prosenttia EU:n pinta-alasta ja että metsäteollisuus, jonka liikevaihto on yli 300 miljardia euroa, tarjoaa yli kaksi miljoonaa työpaikkaa etenkin maaseudulla ja myötävaikuttaa taloudelliseen kasvuun, työpaikkojen syntymiseen ja vaurauteen puutuotteiden tuotannon ja matkailumahdollisuuksien luomisen kautta,

B.

ottaa huomioon, että EU:n metsät muodostavat kokonaisia biosfäärejä, jotka koostuvat paljon muustakin kuin puista, ja että ne tarjoavat korvaamattoman arvokkaita ekosysteemipalveluja, kuten hiilen varastoiminen, vesistöjen virtaaman säännöstely, maiseman säilyttäminen, maaperän hedelmällisyyden säilyttäminen ja suojeleminen eroosiolta ja aavikoitumiselta sekä suojaaminen luonnonkatastrofeilta, jotka ovat kokonaisuudessaan erittäin merkittäviä maatalouden, maaseudun kehityksen ja EU:n kansalaisten elämänlaadun kannalta,

C.

ottaa huomioon, että arviolta 40 prosenttia EU:n metsistä on julkisessa omistuksessa ja noin 60 prosenttia EU:n metsistä on yli kymmenen miljoonan yksityisen metsänomistajan omistuksessa niin, että sekä yksityiset että julkiset sidosryhmät ovat vastuussa metsien suojelusta ja metsien kestävästä käytöstä toteuttamalla kestävää metsänhoitoa paikan päällä,

D.

ottaa huomioon, että vaikka metsiä katoaa huolestuttavalla vauhdilla eri puolilla maailmaa, Euroopan unionin metsäpinta-alan pitkän aikavälin nouseva kasvusuuntaus on vakaa ja puiden biomassan sisältämän hiilimäärän arvioidaan olevan kasvussa; ottaa huomioon, että yleisestä positiivisesta kehityssuunnasta huolimatta hiilen sitoutuminen metsiin on koko Euroopassa paljon luontaista varastointikykyä vähäisempää ja metsät voivat muuttua hiilen lähteeksi, sillä paine lisätä hakkuita kasvaa ja noin 500 000 hehtaaria metsää häviää EU:ssa vuosittain metsäpalojen ja laittoman puunkorjuun seurauksena,

E.

ottaa huomioon, että metsien ja muiden metsämaiden osuus Natura 2000 -alueista on 30 prosenttia ja näillä alueilla on suuri merkitys, sillä ne toimivat yhteyksinä biotooppien verkostossa; ottaa huomioon, että 66 prosentissa metsäelinympäristöistä, joihin liittyy yhteisön etuja, suojelun taso on epäsuotuista,

F.

ottaa huomioon, että vuoristometsät muodostavat kolmanneksen EU:n koko metsäalasta ja ne ovat tärkeitä luonnonmaiseman kannalta, koska ne ovat apuna maaperän suojelussa ja vesivarojen sääntelyssä; katsoo, että näillä metsillä on keskeinen rooli paikallisen taloudellisen toiminnan kannalta,

G.

katsoo, että viimeisten jäljellä olevien erämaa-alueiden suojelu voi auttaa pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden häviämisen ja ekosysteemipalvelujen heikentymisen EU:ssa vuoteen 2020 mennessä,

H.

ottaa huomioon, että 58 prosenttia EU:n uusiutuvasta energiasta on määrä tuottaa kiinteästä biomassasta ja biojätteestä vuoteen 2020 mennessä ja että metsien biomassan osuuden odotetaan laskevan suhteellisesti samanaikaisesti kuin puutavaran kysyntä energianlähteenä kasvaa jatkuvasti; katsoo, että tästä syystä on oltava valppaana laittoman puunkorjuun ja sellaisen metsätalouden tehostamisen estämiseksi, joka saattaisi lisätä metsien käyttöastetta yli 100 prosenttiin joissakin jäsenvaltioissa, mikä omalta osaltaan vaikuttaisi kielteisesti ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamiseen; katsoo, että biomassasta tuotetun energian olisi oltava vähemmän riippuvaista metsien biomassasta,

I.

katsoo, että metsänsuojelu ja metsän toimintojen suojelu olisi otettava huomioon kaikissa metsiin vaikuttavissa EU:n toimissa,

J.

ottaa huomioon, että metsät muodostavat eläviä ja kehittyviä ekosysteemejä, jotka monessa tapauksessa ulottuvat yli valtioiden rajojen, ja että metsät voidaan luokitella eri tavoin muun muassa bioilmastollisen vyöhykkeen ja metsätyypin perusteella, ja ottaa huomioon, että EYK on kehittänyt erityisen metsänimikkeistön ohjatakseen EU:n poliittisia päätöksiä; toteaa, että kaikkien alojen tuoreimmat tieteelliset saavutukset, kuten niin sanottu mantereen vedenjakaja, on otettava huomioon metsiin vaikuttavissa EU:n toimintalinjoissa, joissa olisi pyrittävä välttämään riskiä, että niistä tehdään liian laajoja, jolloin niiden hyöty jää olemattomaksi,

K.

ottaa huomioon, että eri metsätyypit ja metsänhoidon ala voivat olla alttiita ilmastonmuutoksen aiheuttamille monille ja arvaamattomille bioottisille ja abioottisille uhkatekijöille, kuten tuholaisille, myrskytuhoille, kuivuudelle ja metsäpaloille, minkä vuoksi metsien vastustuskyky muodostaa suojelutoimien perustan,

L.

ottaa huomioon, että luotettavat ja vertailukelpoiset tiedot EU:n metsien tilasta ja ilmastonmuutoksen ja tuotantomenetelmien vaikutuksista metsiin ovat politiikan ja suunnittelun tärkeä edellytys, ja ottaa huomioon, että tähän kuuluvat myös tiedot metsien osuudesta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen,

M.

ottaa huomioon, että metsäpalot ja tuhopoltot, joihin liittyy taka-ajatuksia, tuhoavat vuosittain yli 400 000 hehtaaria metsää, erityisesti Välimeren alueella, mutta myös muualla, mistä aiheutuu usein suurta vahinkoa ihmisille, omaisuudelle, työllisyydelle, luonnon monimuotoisuudelle ja metsien suojeleville toiminnoille; ottaa huomioon, että metsäpalonjälkeinen uusiutuminen on erittäin hankalaa kaikkien metsien osalta ja Natura 2000 -verkoston osalta se estää verkoston tavoitteiden saavuttamista,

N.

ottaa huomioon, että edellä mainitussa ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevassa valkoisessa kirjassa metsät kuuluvat keskeisiin toiminta-aloihin ja että asiakirjassa korostetaan, että EU:n metsänhoitoa koskevaa strategiaa olisi ajantasaistettava siten, että siihen sisällytetään ilmastonmuutokseen liittyviä näkökohtia,

O.

ottaa huomioon, että vain viisi prosenttia Euroopan metsistä on vanhaksi kasvanutta ihmisen toiminnalta säästynyttä aarniometsää; ottaa huomioon, että tämäntyyppisen metsän vähäinen osuus sekä jäljelle olevien metsien lisääntynyt hajanaisuus tekee metsistä alttiimpia ilmastoon liittyville uhkatekijöille, mikä selittää osaksi, miksi monien Euroopan kannalta tärkeiden metsälajien suojelu on jatkuvasti heikolla tasolla,

P.

katsoo, että metsien suojaavien toimintojen tehostamisen olisi oltava osana EU:n ja jäsenvaltioiden väestönsuojelustrategioita erityisesti ilmastoon liittyvien ääri-ilmiöiden, kuten metsäpalojen ja tulvien, yhteydessä,

Q.

ottaa huomioon, että TEEB-raportissa esitettiin pakottavia argumentteja, jotka liittyvät ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen hillitsemistä koskevien, ekosysteemeihin perustuviin ratkaisuihin tehtävien julkisten investointien kustannus-hyötysuhteeseen, erityisesti vihreän infrastruktuurin, kuten metsien palauttamisen ja säilyttämisen osalta,

R.

katsoo, että kansallisia, alueellisia ja paikallisia metsänhoitojärjestelmiä on noudatettava ja tuettava, jotta niiden sopeutumiskykyä voidaan parantaa,

S.

ottaa huomioon, että Euroopan metsien kykyä toimia hiilidioksidin, ammoniakin ja typen oksidien nieluina ei vieläkään hyödynnetä riittävästi ja että kestävällä tavalla hoidetuista metsistä peräisin oleva puu voi hillitä merkittävästi ilmastonmuutosta, sillä se on kierrätettävää ja runsaasti hiiltä sitovaa ja sillä voidaan korvata energiavaltaiset materiaalit, kuten metalliseokset, muovit ja betonin, joita käytetään runsaasti rakennusalalla ja muilla aloilla,

T.

ottaa huomioon, että komission keräämien tietojen mukaan Etelä-Euroopan kesät lämpenevät kaksi kertaa niin nopeasti kuin muualla Euroopassa ja sademäärä vähenee viidellä prosentilla kymmenessä vuodessa,

U.

ottaa huomioon, että metsänhoitoa koskevaan EU:n toimintasuunnitelmaan sisältyy neljä tavoitetta: kilpailukyvyn parantaminen pitkällä aikavälillä, ympäristön suojelu, elämänlaadun parantaminen ja koordinoinnin tukeminen, ja toteaa, että erityisesti ensimmäisen tavoitteen toteuttamisessa on edistytty merkittävästi,

V.

ottaa huomioon, että Forest Europe -prosessilla on saavutettu eurooppalainen yksimielisyys kestävästä metsänhoidosta; toteaa, että kestävän metsänhoidon nykyinen järjestelmä ei ole täysin tunnustettu eikä sitä panna johdonmukaisesti täytäntöön,

W.

ottaa huomioon, että osana Forest Europe -prosessia on valmisteltu kattavasti neuvotteluja oikeudellisesti sitovasta välineestä, ja toteaa, että päätöksiä tällaisesta välineestä voidaan odottaa seuraavassa konferenssissa, joka pidetään Oslossa kesäkuussa 2011,

X.

ottaa huomioon, että metsäpalojen torjuntaa koskevan asetuksen (17) ja Forest Focus -asetuksen (18) voimassaoloaika on päättynyt, mikä on johtanut satunnaiseen raportointiin ja rahoituksen riittämättömyyteen,

Y.

katsoo, että geneettisellä valinnalla pitäisi pyrkiä parantamaan metsien ekosysteemien sopeutumiskykyä,

Z.

katsoo, että tarvitaan lisätietoa metsien vaikutuksesta sääolosuhteisiin Euroopan tasolla,

AA.

ottaa huomioon, että edellä mainitussa komission teettämässä EU:n toimintavaihtoehtoja metsien suojelemiseksi kartoittavassa tutkimuksessa "EU policy options for the protection of European forests against harmful impacts" vuodelta 2009 yksilöitiin neljä toimintavaihtoehtoa, jotka olivat nykyisen tarkastelutavan jatkaminen, avoin koordinointimenetelmä, seurannan lisääminen ja metsiä koskevan puitedirektiivin antaminen, ja lisäksi siinä selvitettiin näitä vaihtoehtoja,

1.

pitää myönteisenä komission vihreää kirjaa metsien suojelusta ja metsätiedosta EU:ssa: varautuminen ilmastonmuutokseen; katsoo, että EU:n metsästrategiaa olisi vahvistettava siten, että sillä parannetaan metsien kestävää hoitoa ja suojelua toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti;

2.

painottaa kuitenkin, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan mukaan EU voi toimia aloilla, joilla jäsenvaltiot eivät selvästi voi riittävällä tavalla saavuttaa suunnitellun toiminnan tavoitteita;

3.

suhtautuu myönteisesti komission kantaan, jonka mukaisesti metsät olisi nähtävä tärkeänä ilmastokriisin ratkaisevana tekijänä; korostaa, että kestävä metsänhoito on ratkaisevan tärkeää EU:lle, jotta se voi saavuttaa ilmastotavoitteensa ja tuottaa tarvittavia ekosysteemipalveluita, joita ovat muun muassa luonnon monimuotoisuus, luonnonkatastrofeilta suojaaminen ja ilmakehän hiilidioksidin sitominen;

4.

muistuttaa, että metsät muodostavat biosfäärejä, jotka koostuvat paljon muustakin kuin puista, että niiden kestävyys ei siten riipu pelkästään puiden vaan kaikkien metsäorganismien ja erityisesti myös metsien villieläinten biologisesta monimuotoisuudesta ja että metsät ovat ratkaisevassa asemassa sen suhteen, kuinka eurooppalaiset yhteiskunnat sopeutuvat ilmastonmuutokseen;

5.

huomauttaa, että metsät ovat pääasiallinen hiilinielu ja siksi keskeisessä asemassa ilmastonmuutoksen torjunnassa; pitää siksi ensiarvoisen tärkeänä, että EU tehostaa strategiaansa, jolla torjutaan metsien kannalta haitallisia ilmiöitä, kuten metsäpaloja ja ilmansaasteita;

6.

on vakuuttunut siitä, että ekologinen kestävyys on EU:n metsien taloudellisen ja yhteiskunnallisen merkityksen jatkumisen ennakkoehto;

7.

korostaa metsien biologisen monimuotoisuuden merkitystä ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta ja painottaa, että parempi sopeutuminen edellyttää parempaa tietoa metsien biologisen monimuotoisuuden indikaattoreista, kuten metsien geneettisestä kapasiteetista;

8.

onnittelee komissiota sen vihreässä kirjassa esitetystä kattavasta bioottisten ja abioottisten uhkien selvityksestä ja kiinnittää huomiota tarpeeseen tutkia lisäksi muita tekijöitä, jotka liittyvät suoraan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin metsiin, kuten lehtikatoa, koska lehtikadosta kärsivien latvustojen pinta-ala on kaksinkertaistunut Etelä-Euroopan metsissä kahdenkymmenen viime vuoden aikana ja tämän välittömänä seurauksena metsien kyky sitoa hiilidioksidia sekä sitoutumisprosessien tehokkuus on laskenut ja metsien lieventävä vaikutus kuivina kausina ja helleaaltojen aikana on vähentynyt puiden pudottaessa lehtensä ennenaikaisesti;

9.

tunnustaa nykyisten maailmanlaajuisten sertifiointijärjestelmien, kuten FSC:n (Forest Stewardship Council eli hyvän metsänhoidon neuvosto) ja PEFC:n (Programme for the Endorsement of Forest Certification Schemes), merkittävän panoksen kestävään metsänhoitoon;

10.

korostaa, että edellä mainittua EU:n metsätalousstrategiaa ja metsänhoitoa koskevaa toimintasuunnitelmaa olisi ajanmukaistettava siten, että mukaan otetaan ilmastonmuutosulottuvuus ja laajempia metsänsuojelukysymyksiä; muistuttaa, että ennen tällaisten muutosten toteuttamista on käytävä kattavaa metsäpoliittista keskustelua jäsenvaltioiden ja kaikkien sellaisten sidosryhmien kanssa, joita suunniteltujen toimenpiteiden täytäntöönpano koskee;

11.

pitää myönteisenä, että EU on onnistunut pyrkimyksissään saavuttaa maailmanlaajuinen kilpailukyky Euroopan metsäteollisuuden alalla;

12.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan pyrkimyksiään saavuttaa metsänhoitoa koskevan EU:n toimintasuunnitelman ympäristöä ja elämänlaatua koskevat tavoitteet, sillä niiden täytäntöönpano on aikataulustaan jäljessä;

13.

kehottaa komissiota tekemään selvityksen EU:n metsiin vaikuttavista EU:n toimintalinjoista, jotta voidaan tarkastella, ovatko ne johdonmukaisia ja taataanko niillä metsien suojelu;

14.

kehottaa komissiota tekemään selvityksen metsiin ja metsänhoitoon tällä hetkellä saatavilla olevasta rahoituksesta ja suuntaamaan uudelleen nykyisiä varoja, joilla on kielteisiä vaikutuksia metsien biologiseen monimuotoisuuteen, edellä mainittujen maaliskuussa 2010 annettujen neuvoston päätelmien mukaisesti;

15.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan innovatiivisesta ja kestävästä EU:n metsätaloudesta 27. helmikuuta 2008 annetussa komission tiedonannossa (KOM(2008)0113) esitettyjen toimien täytäntöönpanoa ja ottamaan huomioon, että liiallinen sääntely voi vähentää puutuotteiden kilpailukykyä uusiutumattomiin ja energiavaltaisiin materiaaleihin verrattuna;

16.

korostaa, että metsänsuojelutoimissa olisi otettava huomioon rajatylittävien bioottisten ja abioottisten uhkien luonne metsien tyypin, bioilmastovyöhykkeen ja alueellisten olosuhteiden mukaisesti; korostaa lisäksi, että jäsenvaltioiden ja alueiden poliittisten aloitteiden tukemiseen, koordinoimiseen ja täydentämiseen tähtääviin toimiin on ryhdyttävä silloin, kun toimilla voidaan tuottaa lisäarvoa EU:lle EYK:n kehittämän metsänimikkeistön mukaisesti;

17.

korostaa, että metsänsuojelu riippuu jäsenvaltioiden, alueiden, metsäteollisuuden ja sekä yksityisten että julkisten metsänomistajien sitoutumisesta pitkällä aikavälillä;

18.

katsoo, että pohjoisen havumetsävyöhykkeen metsät (taiga) ja Välimeren alueen metsät ovat äärimmäisen arvokkaita Euroopan luonnon monimuotoisuuden kannalta sekä ilmakehän hiilen nieluina, ja katsoo, että niiden suojelua olisi tehostettava;

19.

katsoo, että pitkän aikavälin metsäsuunnittelun olisi oltava joustavaa, mukautuvaa ja osallistavaa, siinä olisi otettava huomioon kaikki mahdolliset olettamuksiin pohjautuvat ennusteet ja sen yhteydessä olisi voitava tarkastella useampia tulevan kehityksen vaihtoehtoja, jolloin se tarjoaisi totuudenmukaisen ja luotettavan perustan metsänhoitoa koskevan päätöksen tueksi; katsoo, että EU:n tasolla tämä olisi toteutettava perustamalla pysyvä metsäfoorumi, jonka avulla metsien suojelu voitaisiin varmistaa pitkällä aikavälillä;

20.

pitää myönteisinä Forest Europe -prosessin saavutuksia kestävän metsätalouden edistämisessä ja kestävän metsätalouden suuntaviivoja, arviointiperusteita ja indikaattoreita koskevan eurooppalaisen yksimielisyyden saavuttamisessa; huomauttaa kuitenkin, että kestävän metsätalouden nykyistä järjestelmää ei sovelleta johdonmukaisesti;

21.

muistuttaa, että kestävällä metsätaloudella pyritään sovittamaan yhteen tuotanto- ja suojelunäkökohdat ja varmistamaan metsien taloudellisten, yhteiskunnallisten ja ympäristöön liittyvien toimintojen jatkuvuus kansallisten ja alueellisten ensisijaisten tavoitteiden mukaisesti; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että yleistyvä suuntaus tarkastella metsiä ainoastaan taloudellisesta näkökulmasta ja unohtaa niiden ympäristöön liittyvät ja sosiaaliset näkökohdat on ristiriidassa kestävän metsätalouden periaatteiden kanssa;

22.

kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia, joilla täydennetään edellä mainittua laittomasta puutavarasta annettua asetusta (EU) N:o 995/2010, jotta varmistetaan, että kaikki Euroopan markkinoille saatettava puutavara ja puutuotteet ovat peräisin kestävällä tavalla hoidetuista metsistä;

23.

kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota jatkamaan työtään laittoman puunkorjuun ja näin saadun puutavaran kaupan lopettamiseksi, koska siten ne voivat osaltaan torjua metsäkatoa, metsien tilan heikkenemistä ja biologisen monimuotoisuuden vähenemistä;

24.

kehottaa lujittamaan kansallisten metsäohjelmien ja metsänhoitoa koskevan EU:n toimintasuunnitelman välistä yhteyttä ottamalla käyttöön jäsennellyt raportit pysyvälle metsäkomitealle;

25.

katsoo, että kestävä metsätalous on ratkaisevan tärkeä, jotta EU:n metsät pystyvät jatkossakin täyttämään taloudelliset, ekologiset ja yhteiskunnalliset tehtävänsä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan osoituksen tuestaan Forest Europe -prosessille tekemällä kestävästä metsätaloudesta pakollista EU:ssa; katsoo lisäksi, että tällaisella sitoumuksella edistettäisiin kestävyysperiaatteiden sisällyttämistä metsätalouteen ja se toimisi parhaana mahdollisena tukena Forest Europe -prosessille ja oikeudellisesti sitoville sopimuksille, joita metsien suojelua käsittelevä Forest Europe -ministerikokous ja Yhdistyneiden kansakuntien metsäfoorumi ovat käsittelemässä;

26.

kannattaa aktiivisen kestävän metsätalouden täytäntöönpanoa kaikilta osin pitkän aikavälin metsäohjelmien yhteydessä siten, että näihin ohjelmiin sisällytetään kansallisia ja aluekohtaisia ensisijaisia tavoitteita, mitattavissa olevia tavoitteita ja arviointiperusteita ja että niissä otetaan huomioon ilmastonmuutoksen aiheuttamat metsiin kohdistuvat lisääntyvät uhat;

27.

korostaa, että maaseudun kehittämissuunnitelmien tai toimenpideohjelmien ei saisi katsoa vastaavan kansallisia metsäohjelmia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kansallisissa metsäohjelmissa otetaan huomioon tutkimuksissa esitetyt päätelmät ja suositukset ilmastonmuutoksen vaikutuksesta juomavesivaroihin, ekosysteemeihin ja luonnon monimuotoisuuteen ja että maaseudun kehittämisstrategiat ja -ohjelmat ovat yhdenmukaisia metsäohjelmien, luonnon monimuotoisuutta koskevien strategioiden ja uusiutuvia energianlähteitä koskevien suunnitelmien kanssa;

28.

panee merkille, että geneettinen monimuotoisuus, luonnollinen uudistuminen, rakenteen monimuotoisuus ja kaikki metsäorganismit kattavat lajien yhdistelmät ovat metsien sopeuttamisvaihtoehtojen yhteisiä tekijöitä, jotka ulottuvat kaikille bioilmastollisille vyöhykkeille sekä kaikkiin kestäviin hoito- ja metsätyyppeihin; panee lisäksi merkille, että kestävällä metsätaloudella taataan talousmetsien taloudellinen elinkelpoisuus, mikä ei kuitenkaan koske metsiä, joita käytetään ensisijaisesti muuhun kuin puutavaran tuotantoon;

29.

katsoo, että metsien suojelu pitkällä aikavälillä edellyttää sellaisten metsäekosysteemien aikaansaamista tai ylläpitämistä, joissa puusto on lajikoostumukseltaan, iältään ja rakenteeltaan erittäin monipuolista;

30.

kehottaa komissiota antamaan suosituksia tavoista, joilla kansallisia pelastuspalvelujärjestelmiä voidaan mukauttaa, jotta niillä voidaan vastata vaikutuksiin, joita ilmastonmuutoksella on metsiin; kehottaa erityisesti komissiota ryhtymään toimiin Euroopan metsäpalojen sammutukseen tarkoitetun taktisen reservin resurssien ja valmiuksien parantamiseksi;

31.

kehottaa välttämään metsävarojen rajoittamatonta kaupallista hyödyntämistä, joka usein johtaa erityisesti luonnonmetsien peruuttamattomaan tuhoutumiseen;

32.

katsoo, että kun otetaan huomioon peltometsätalouden puiden merkitys hiilidioksidin varastoinnissa, niitä olisi tarkasteltava ilmastonmuutoksen torjumisen näkökulmasta samalla tavalla kuin kaikkia perinteisiä metsämaita, joita ei käytetä tuotantotarkoituksiin;

33.

kehottaa komissiota laatimaan valkoisen kirjan metsien suojelusta EU:ssa ja ottamaan huomioon vihreästä kirjasta järjestetyn kuulemisen tulokset, laajalti todetun tarpeen varautua ilmastonmuutokseen, tutkimuksen toimintavaihtoehdoista ja tutkimuksen sopeuttamisvaihtoehdoista; katsoo, että valkoisessa kirjassa on paitsi vahvistettava metsien merkitys taloudelle puun ja muiden kuin metsätaloustuotteiden ja -palveluiden kautta myös keskityttävä eurooppalaisten metsien säilyttämiseen ja lisäämiseen, sillä ne auttavat eurooppalaisia yhteiskuntia hillitsemään ilmastonmuutosta ja sopeutumaan sen vaikutuksiin; katsoo edelleen, että korkealuokkaisten elinympäristöjen korkeatasoinen suojelu on varmistettava kuten myös suojaavien metsien, jotka myötävaikuttavat tulvien, maanvyörymien, maastopalojen, aavikoitumisen, luonnon monimuotoisuuden vähentymisen ja äärimmäisten sääkatastrofien torjumiseen; katsoo, että riittävät rahoitusvarat, tietämyksen vaihto sekä tutkimuksen edistäminen ja tiedon lisääminen ovat välttämättömiä komission ehdotuksiin liittyviä näkökohtia;

34.

toistaa kantansa, jonka mukaan EU:n metsänsuojelutoimiin kohdistettavaa rahoitusta on lisättävä maaseudun kehittämistä koskevan yhteisen maatalouspolitiikan (YMP:n) pilarin kautta; toteaa, että ilmastonmuutokseen liittyvät uudet haasteet tuovat selvästi esiin sen, että metsien suojelu edellyttää entistä enemmän rahoitusta ja että uusia tukimuotoja saatetaan tarvita;

35.

kehottaa komissiota tutkimaan tarkasti ja ilmoittamaan parlamentille ja neuvostolle mahdollisuuksista ottaa käyttöön ekosysteemipalvelujen maksujärjestelmä, jossa tunnustetaan niiden taloudellinen arvo ja jolla palkitaan metsien luonnon monimuotoisuuden suojelusta ja metsäekosysteemien palauttamisesta ennalleen; korostaa, että on tärkeää, että yritykset tunnustavat uskottavuus- ja julkisuushyödyt sekä muut taloudelliset hyödyt, joita niille koituu luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä ja metsänsuojeluun osallistumisesta;

36.

kehottaa komissiota antamaan metsäpalojen ehkäisemistä koskevan lainsäädäntöehdotuksen, johon sisällytetään ehkäisevän suunnittelun ja riskien arvioinnin, Euroopan metsäpaloja koskevan tietojärjestelmän (European Forest Fire Information System, EFFIS), palon havaitsemisen, infrastruktuurin, koulutuksen ja tulipalojen jälkeisen metsien elvyttämisen rahoitus sekä 30 vuoden pituinen harkinnanvarainen rakennuskielto alueilla, joilla on ollut metsäpalo;

37.

kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen, jolla kielletään rakentaminen tulipalon puhtaaksi raivaamalle alueelle, kun tulipalon on osoitettu olleen seurausta tuhopoltosta;

38.

kehottaa poistamaan kestävän hoidon lainsäädännöllisiä esteitä;

39.

toteaa, että on määritettävä tarvittava rahoituskehys metsäpalojen torjunnan edistämiselle ja kehottaa myös lisäämään solidaarisuusrahaston käytön joustavuutta;

40.

kehottaa komissiota antamaan metsätietoa koskevan lainsäädäntöehdotuksen, jossa otetaan huomioon ilmastoa koskevat uhkatekijät sekä tarve koota ja levittää asiaa koskevaa, yhdenmukaistettua ja vertailukelpoista tietoa metsäpeitteestä, luonnon monimuotoisuudesta, bioottisista ja abioottisista uhista ja maankäytöstä ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen, biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sekä ympäristötilinpidon yhteydessä; kehottaa komissiota lisäksi laatimaan ja seuraamaan metsien suojaaviin toimintoihin, kuten maaperän ravinteiden ja veden pidätyskykyyn, liittyviä indikaattoreita;

41.

kehottaa komissiota tukemaan tutkimusta metsien vaikutuksesta alueellisiin sääoloihin EU:ssa, jotta metsänhoitostrategioita varten saataisiin tietoa metsien koon, koostumuksen ja sijainnin muutoksista ja tällaisten muutosten vaikutuksista;

42.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ja levittämään parhaisiin käytänteisiin liittyviä kestävän hoidon periaatteisiin perustuvia suuntaviivoja, jotka vastaavat yksityisten omistajien, valtio-omistajien sekä paikallisyhteisöjen tarpeita, jotta voidaan varmistaa kestävyys ilmastonmuutosta vastaan; panee myös merkille, että on tärkeää vaihtaa parhaita käytäntöjä sellaisten tapojen osalta, joilla yritykset ja teollisuudenalat voivat edistää osaltaan biologista monimuotoisuutta koskevia tavoitteita ja tehostaa elinkaariajattelua, ja siihen, miten ne voivat kytkeä biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen ja tulojen tuottamisen toisiinsa; korostaa tarvetta vahvistaa viestintä- ja tiedotuspolitiikkaa, jotta varmistetaan, että metsiä hoidetaan kestävästi, annetaan tietoja yleisölle ja edistetään kestävällä tavalla hankitun puun käyttöä;

43.

korostaa, että metsien suojelua koskevia koordinointi- ja tiedotustoimia on tehostettava; katsoo, että tarvitaan tehokkaampia toimia, joilla varmistetaan että yhteisön sisäiset toimet ovat yhdenmukaisia ulkoisen politiikan yhteydessä annettujen metsiä koskevien lausuntojen kanssa (yhteistyö, eksoottisten puulajien kauppa jne.);

44.

katsoo, että metsät kuuluvat osana ihmiskunnan yhteiseen kulttuuri- ja ympäristöperintöön ja että harvinaisia puita olisi suojeltava sekä metsissä että niiden ulkopuolella; kehottaa sen vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään niiden suojelemiseen tähtääviä strategioita ja harkitsemaan myös metsäperinnön seurantakeskuksien perustamista; kannustaa lisäksi jäsenvaltioita edistämään kansallisten toimintalinjojensa yhteydessä yhtäläistä ja julkista pääsyä metsiin ja luontoon ja toteaa, että julkinen pääsy metsiin ja luontoon (jokamiehenoikeus), jota sovelletaan joissakin jäsenvaltioissa, tuo monia etuja, jotka liittyvät demokraattisiin virkistysmahdollisuuksiin, ekosysteemien arvostamiseen sekä luonnonperinnön kunnioittamiseen;

45.

kehottaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi kaikkia jäsenvaltioita ja alueita kehittämään metsästrategian, johon sisältyy jokitörmien uudelleenmetsittäminen, sadeveden talteenotto, maataloustoimet ja tutkimustulokset, joiden avulla voidaan valita perinteisistä kasvi- ja puulajikkeista ja lajeista ne, jotka sopeutuvat parhaiten kuivuuteen;

46.

tähdentää, että vaikka EU:lla on metsätalousalalla kiistatonta asiantuntemusta, jota on kertynyt pitkäaikaisten perinteiden synnyttämien metsätalouskäytäntöjen myötä, ilmastonmuutoksen vaikutusta metsiin koskevan tutkimustyön rahoitusta on lisättävä; katsoo, että tieteellisen epävarmuuden vuoksi, joka koskee aikataulua ja eri alueiden metsiä koskevien uhkien laajuutta, on tarpeen varata määrärahoja ilmastontutkimukseen suhteessa erityisiin tarpeisiin ja ratkaisuihin, joita voidaan soveltaa bioilmastollisiin vyöhykkeisiin, jotta asiaa koskevaa tietopohjaa voidaan parantaa;

47.

pyytää jäsenvaltioita perustamaan yhteisiä pitkän aikavälin tutkimusohjelmia, jotta voidaan parantaa vaikutuksia ja haavoittuvuutta koskevaa tietämystä ja tukea metsäalan sopeutumistoimia; kehottaa komissiota edistämään sellaisten hankkeiden ottamista mukaan tutkimuksen ja teknisen kehittämisen monivuotiseen puiteohjelmaan, jotka koskevat tietämystä metsien ekosysteemeistä ja niiden kyvystä sopeutua ilmastonmuutoksen aiheuttamiin seurauksiin;

48.

kehottaa komissiota laatimaan toimintasuunnitelman EU:n metsien suojelemiseksi, jotta voidaan estää ilmastonmuutoksen aiheuttaman hyönteisten ja sairauksien leviämisen kielteiset vaikutukset;

49.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään ilmastonmuutoksen ja sen metsille aiheuttamien seurausten tutkimusta; kehottaa vaalimaan tietämystä metsien monimuotoisesta merkityksestä ja niiden kestävän hoidon tärkeydestä; kehottaa tukemaan metsäalan henkilöstön peruskoulutusta ja ammatillista täydennyskoulutusta siten, että keskitytään erikoisaloihin, joita odotetaan tarvittavan ilmastonmuutoksen seurauksena (monimuotoisuuden edistäminen sekä vahinkojen estäminen ja korjaaminen); kannustaa myös vaihtamaan tietoja ja käytäntöjä;

50.

katsoo, että EU:n tasolla tarvitaan koordinointia ja rahoitusta, koska metsien ekosysteemien "puolustuspotentiaalia" on tutkittava tehokkaasti ja on tehtävä myös ennustavaa tutkimusta ja tutkittava ilmastonmuutoksen koko metsä- ja puualaan kohdistuvien vaikutusten lievittämisstrategioita;

51.

toteaa, että keskusteluissa YMP:n tulevaisuudesta vuoden 2013 jälkeen on otettava huomioon, että metsillä on useita ympäristöön liittyviä tehtäviä ja ne auttavat saavuttamaan maaseudun kehittämiseen liittyviä ja kansallisten talouksien sosiaalisia ja taloudellisia päämääriä; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita ja alueita tekemään kattavaa yhteistyötä metsäviranomaisten ja laajemman yleisön kanssa maaseudun kehittämisohjelmien valmistelussa, jotta varmistetaan EU:n toimintalinjojen yhdenmukaisuus ottaen huomioon, että metsätalous voi joissakin tapauksissa olla maaseututalouden itsenäinen osa-alue;

52.

muistuttaa, että metsät ovat keskeisessä asemassa sellaisten sosioekonomisten ja ympäristöön liittyvien julkishyödykkeiden tarjoamisessa, jotka ovat tärkeitä yhteiskunnan hyvinvoinnin ja kehityksen kannalta etenkin maaseutualueilla; kehottaa komissiota laatimaan poliittisen linjauksen, jossa tämä asema tunnustetaan siten, että omistajien omaisuuteen liittyviä oikeuksia kunnioitetaan samalla;

53.

pitää myönteisenä, että YMP:n uudistusta käsitelleessä komission tuoreimmassa tiedonannossa (19) tunnustetaan viljelijöiden suuri merkitys välttämättöminä toimijoina metsäpalojen estämisessä ja metsien ekosysteemien hoitajina, jotka suojelevat ekosysteemejä biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvilta uhkilta, kuten tuholaisilta, ja pitää viljelijöitä tärkeimpinä alueellisina tukina, koska heidän elantonsa jatkuminen on tehokkain keino torjua väestökatoa;

54.

vahvistaa, että maaseudun tuottajien, tuottajaryhmien ja julkisten elinten olisi oltava tukikelpoisia YMP:n toisen pilarin mukaisten metsänhoitotoimien osalta; katsoo, että EU:n on jatkettava metsänistutuksen tukemista osana kansallisia maaseudun kehittämisohjelmia ja varmistettava samalla, että nämä aloitteet eivät häiritse markkinoita ja että metsänistutukseen liittyvät toimenpiteet perustuvat paikalliseen, tuholaisille vastustuskykyiseen ja palonkestävään materiaaliin ja niillä myötävaikutetaan biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen; korostaa lisäksi, että metsänistutukseen liittyvissä toimissa on asetettava etusijalle puulajit, jotka parantavat huomattavasti maaperän laatua ja luonnon monimuotoisuutta siten, että huomioon otetaan myös istutuspaikan erityispiirteet, kotoperäiset lajit ja sekametsien tarpeen;

55.

kiinnittää huomiota siihen, kuten neuvostokin teki 11. kesäkuuta 2010 esittämissään päätelmissä, että metsien hylkäämisestä voi seurata vakavia ongelmia, koska metsien toimintojen jatkumista ei välttämättä enää voida taata;

56.

katsoo tarpeelliseksi kannustaa ja tukea kestävää metsätaloutta harjoittavien tuottajajärjestöjen ja metsätalouden alan elinten perustamista etenkin alueille, joille on ominaista metsien pienuus, sillä tällä tavalla voidaan tasapainottaa metsien tarjoamien monien hyödykkeiden ja palveluiden tarjontaa; katsoo, että tällaiset järjestöt ja elimet voivat vahvistaa tuottajien neuvotteluvaltaa puutavaran myyntiketjussa ja siten edistää tasavertaisempien toimintaolosuhteiden tarjoamista ja luomista sekä myötävaikuttaa samanaikaisesti taloudellisen kriisin aiheuttamien ongelmien torjumiseen, kansainväliseen kilpailuun, ilmastonmuutokseen ja laittoman puunkorjuun torjumiseen;

57.

vahvistaa, että yksityisille toimijoille, jotka suojelevat metsälajeja, metsien elinympäristöjä ja tarjoavat metsien ekosysteemipalveluja, myönnettävää tuen määrää on lisättävä ja tuen on katettava myös vapaaehtoiset suojelumenetelmät sekä Natura 2000 -alueita yhdistävät alueet, sillä luonnon monimuotoisuus on välttämätöntä maatalouden säilyttämisen, kehittämisen ja sopeuttamisen kannalta;

58.

kehottaa korvaamaan laskutusperustaisen järjestelmän tavanomaisten kustannusten tai alueperustaisten kustannusten korvaamiseen perustuvalla järjestelmällä;

59.

kehottaa kehittämään hyviä metsänhoitokäytäntöjä koskevan normin, jota käytetään tuen perusteena kaikissa metsiä koskevissa toimissa;

60.

kehottaa sisällyttämään metsäympäristön ja Natura 2000 -toimet pakollisina maaseudun kehittämisohjelmiin ja Natura 2000 -verkon alueperusteiseen tukeen suoria maksuja käytettäessä;

61.

kehottaa sisällyttämään uuden YMP-toimen, joka koskee "metsien geeniresurssien säilyttämistä sekä paikan päällä että muualla";

62.

tuomitsee jyrkästi teollis- ja tekijänoikeuksien soveltamisen metsien geneettisiin resursseihin;

63.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan metsätalouden ja metsien suojelun pitkän aikavälin hankkeiden näkymät kaikkien EU:n rahoitustoimien yhteydessä;

64.

on vakuuttunut siitä, että metsäpalojen ehkäisy on paljon kustannustehokkaampaa kuin niiden sammuttaminen;

65.

korostaa, että on pikaisesti pantava täytäntöön parlamentin äskettäin hyväksymät suositukset luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisystä (20) ja erityisesti suositukset sellaisten metsitys- ja uudelleenmetsittämissuunnitelmien tukemisesta, joissa asetetaan etusijalle paikalliset lajit ja sekametsät, jotta voidaan edistää luonnon monimuotoisuutta ja parantaa vastustuskykyä metsäpaloja, myrskyjä ja tauteja vastaan; kiinnittää myös huomiota saarten ja syrjäisimpien alueiden lisävaikeuksiin tulipalojen torjunnassa; kehottaa varmistamaan näiden alueiden erityiskohtelun saatavilla olevien eri rahoitusvälineiden, kuten solidaarisuusrahaston, kautta;

66.

katsoo, että metsäpalojen ehkäiseminen maisemasuunnittelun ja yhteensopivuuden takaamisen, infrastruktuurin ja koulutuksen avulla pitäisi yhdistää kiinteästi metsänsuojelua, sopeutumista ja pelastuspalvelua koskevaan EU:n politiikkaan;

67.

huomauttaa, että kuivilla alueilla ja aavikoitumisuhan alaisilla alueilla metsittäminen tuottavilla lajeilla hyödyttää asukkaita ja turvaa heidän osallistumisensa suojelu- ja palontorjuntatehtäviin;

68.

korostaa metsäalueiden kiistämätöntä merkitystä yleiselle turvallisuudelle, sillä ne suojaavat ihmisten elinympäristöjä luonnonilmiöiden kielteisiltä vaikutuksilta;

69.

katsoo, että nykyisessä muodossaan päästökauppajärjestelmä on ristiriidassa LULUCF-laskennan kanssa ensisijaisesti sen johdosta, että teollisuuslaitoksiin kohdistuvat päästökauppajärjestelmän mukaiset vuosittaiset vaatimukset sopivat huonosti yhteen sen kanssa, että hiilivarantojen muutokset maaperässä voidaan havaita ja todentaa vain pitkällä aikavälillä; katsoo, että mitään yhteyttä ei siksi pidä määrittää; kehottaa sen vuoksi komissiota harkitsemaan uudelleen, miten se voi parhaiten rahoittaa LULUCF-toimien seurauksena syntyviä hiilisäästöjä;

70.

tunnustaa haasteet, joita liittyy mahdollisuuteen sisällyttää LULUCF-toimet jäsenvaltioiden tavoitteisiin vastuunjakoa koskevan päätöksen yhteydessä; on erityisen huolissaan siitä, että erot laskennan tarkkuudessa ja luonnonolosuhteissa voivat heikentää päätöksen mukaista sääntöjen noudattamista; kehottaa siksi asettamaan erillisiä tavoitteita LULUCF-sektorilla;

71.

ilmaisee olevansa sitoutunut saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategiaan sisältyvän uusiutuvan energian tavoitteen sekä kahden celsiusasteen ilmastotavoitteen; on kuitenkin huolissaan siitä, että kasvihuonekaasujen nykyisessä laskentamenetelmässä käytettävät lyhyet aikajaksot ja sitä seuraava puubiomassan hiilineutraalioletus voivat estää niiden saavuttamisen; kehottaa komissiota kuulemaan hallitustenvälistä ilmastonmuutospaneelia ja luomaan uuden kasvihuonekaasujen laskentamenetelmän, jolla seurataan maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden biomassapäästöjä pidemmällä aikavälillä, arvioidaan hiilivirtoja kansallisella tasolla ja otetaan huomioon metsätalouden eri vaiheet (istuttaminen, harvennus ja hakkuut);

72.

toteaa, että komission kehittämiä nykyisin käytössä olevia biopolttoaineiden arviointiperusteitä ei voida soveltaa biomassaan, ja kehottaa laatimaan uusia oikeudellisesti sitovia kestävyyskriteerejä polttoaineeksi tarkoitettua biomassaa varten; toteaa, että komission olisi otettava huomioon Forest Europe -ministerikokouksen toimet ja tulokset, jotta se voisi kehittää arviointiperusteita, joissa otetaan huomioon mahdolliset markkinoiden vääristymien riskit uusiutuvien energialähteiden alalla, jotka eivät perustu hiilineutraalioletukseen, joilla puututaan epäsuoriin päästöihin ja joilla ei heikennetä Eurooppa 2020 -strategian uusiutuvaa energiaa ja luonnon monimuotoisuutta koskevia tavoitteita; panee merkille, että arviointiperusteiden yksityiskohtainen täytäntöönpano olisi toteutettava paikallisella tasolla siten, että otetaan huomioon paikkakohtaiset olosuhteet;

73.

kehottaa soveltamaan sellaisia metsän määritelmiä, jotka perustuvat metsien ekologiseen luokitteluun, kuten EYK:n vuonna 2007 esittämään luokitteluun, jotta voidaan erottaa biomien perusteella ja suksession kaikissa vaiheissa toisistaan runsaasti hiiltä sitovat vanhat metsät, tehokkaasti hoidetut monokulttuurit ja muut metsätyypit, kuten Välimeren tyypin pensaspuut;

74.

pitää tärkeänä metsien monimuotoisuuden suojelua EU:ssa suksession kaikissa vaiheissa metsien biologisen monimuotoisuuden turvaamiseksi, koska suksession jokainen vaihe luo edellytykset sitä seuraaville vaiheille ja koska ilman suksession kaikkien eri vaiheiden kohdennettua suojelua suksession myöhemmät vaiheet vaarantuvat vakavasti;

75.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan kansainvälisesti, jotta voitaisiin saada aikaan YK:n uusi metsien määritelmä, joka selventää luonnonmetsien määritelmiä biomien pohjalta ja jossa tehdään ero luonnonmetsien ja sellaisten metsien välillä, joita hallitsevat puumonokulttuurit ja muut kuin kotoperäiset lajit; panee tässä yhteydessä merkille, että tällä määritelmällä tehostettaisiin politiikan johdonmukaisuutta ja kustannustehokkuutta, ja ottaa huomioon, että EU on kehitysmaiden suurin julkisen avun antaja (metsätalousala sai yli 600 miljoonaa euroa vuonna 2003); pitää valitettavana sitä, ettei vihreässä kirjassa ole päästy eteenpäin EU:n toimien tarpeellisessa koordinoinnissa unionissa ja sen ulkopuolella ja sitä, että YK:n metsäfoorumin yhteydessä ei ole saatu aikaan oikeudellisesti sitovaa maailmanlaajuista sopimusta;

76.

panee merkille standardien laatimista, parhaita käytäntöjä ja teknologian ja tieteellisen osaamisen siirtoa koskevan maailmanlaajuisen yhteistyön merkityksen niin hallinnon kuin tutkimuksen tasolla, erityisesti REDD-järjestelmän puitteissa (metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä aiheutuvien päästöjen vähentämiseen kehitysmaissa tähtäävä ohjelma); huomauttaa lisäksi, ettei REDD-järjestelmän hyötyjen oikeudenmukainen jakaminen ole mahdollista ilman aktiivista yhteistyötä ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa; korostaa GMES-ohjelman (ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seurantaohjelma) merkitystä metsäalueiden kartoittamisessa, valvonnassa ja rekisteröinnissä Euroopan tasolla ja kansainvälisesti sekä sen panoksen tärkeyttä, jonka näin kerätty tieto voi antaa ilmastonmuutosta koskeviin YK:n neuvotteluihin;

77.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

7.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 377/35

—

ottaa huomioon toukokuun 17. päivänä 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen (1) II osan G jakson 43 kohdan mukaisesti sille esitetyn neuvoston vuosittaisen selvityksen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista vuonna 2009,

—

ottaa huomioon edellä mainitun talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen,

—

ottaa huomioon YUTP:tä koskevista vuosien 2007 ja 2008 selvityksistä 19. helmikuuta 2009 (2) ja 10. maaliskuuta 2010 (3) antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnosta 8. heinäkuuta 2010 vahvistamansa kannan (4),

—

ottaa huomioon 11. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin roolista Etyjin vahvistamisessa (5),

—

ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan (jäljempänä korkea edustaja) julkilausuman poliittisesta vastuusta (6),

—

ottaa huomioon korkean edustajan 8. heinäkuuta 2010 Euroopan parlamentin täysistunnossa antaman julkilausuman (6) Euroopan ulkosuhdehallinnon keskushallinnon perusorganisaatiosta,

—

ottaa huomioon 16. syyskuuta 2010 hyväksytyt Eurooppa-neuvoston päätelmät EU:n ulkosuhteista,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 119 artiklan 1 kohdan,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A7-0168/2011),

A.

katsoo, että EU:n olisi kehitettävä edelleen ulkopoliittisia tavoitteitaan ja edistettävä arvojaan ja etujaan maailmanlaajuisesti ja pidettävä yleisenä tavoitteena edistää osaltaan rauhaa, turvallisuutta, solidaarisuutta, konfliktien ehkäisyä, demokratiaa, ihmisoikeuksia, sukupuolten tasa-arvoa, kansainvälisen oikeuden kunnioittamista, kansainvälisten elinten tukemista, tehokasta monenvälisyyttä, kansojen keskinäistä kunnioitusta, kestävää kehitystä, vapaata ja oikeudenmukaista kauppaa sekä köyhyyden poistamista,

B.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen täytäntöönpano tuo Euroopan ulkoisiin toimiin uuden ulottuvuuden ja auttaa parantamaan EU:n ulkopolitiikan ja yleisemmin sen ulkoisten toimien johdonmukaisuutta, ristiriidattomuutta ja tehokkuutta,

C.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimus tuo uutta käyttövoimaa EU:n ulkopolitiikalle erityisesti sen vuoksi, että se tarjoaa institutionaalisia ja toiminnallisia välineitä, jotka voisivat antaa unionille mahdollisuuden omaksua kansainvälinen rooli, joka vastaa sen merkittävää taloudellista asemaa ja päämääriä, ja myös mahdollisuuden organisoitua tavalla, joka tekee siitä tehokkaan maailmanlaajuisen toimijan, joka kykenee jakamaan vastuun maailman turvallisuudesta ja asettumaan johtoon, kun määritellään yhteisiä vastauksia yhteisiin haasteisiin,

D.

toteaa, että Euroopan ulkosuhteiden uusi käyttövoima edellyttää EU:lta myös strategisempaa toimintaa, jotta sen painoarvo tuntuisi kansainvälisesti; ottaa huomioon, että EU:n vaikutusvalta kansainvälisessä järjestelmässä on EU:n politiikkojen, toimijoiden ja toimielimien keskinäisen johdonmukaisuuden lisäksi riippuvainen myös EU:n ulkopolitiikan todellisesta strategianäkemyksestä, jonka olisi yhdistettävä kaikki jäsenvaltiot samojen prioriteettien ja tavoitteiden taakse niin, että ne esiintyvät kansainvälisillä foorumeilla voimakkaasti ja yhtenäisesti; katsoo, että EU:n ulkopolitiikan käyttöön on annettava tarpeelliset keinot ja välineet unionin tehokkaan ja johdonmukaisen toiminnan mahdollistamiseksi maailmanlaajuisella tasolla,

E.

ottaa huomioon, että kansainvälinen järjestys on oleellisesti muuttumassa tuoden uusia haasteita ja uusia valtarakenteita, jotka edellyttävät, että EU toimii aktiivisemmin nykyisten ja nousevien maailmanvaltojen ja valtiosta riippumattomien toimijoiden sekä myös kahdenvälisten ja monenvälisten kumppanien ja elinten kanssa, jotta voidaan edistää tehokkaita ratkaisuja sellaisiin eurooppalaisten ongelmiin ja koko maailman yhteisiin ongelmiin, jotka voivat vaikuttaa koko maailman turvallisuuteen,

F.

ottaa huomioon, että uuden käyttövoiman on johdettava myös uuden paradigman määrittelemiseen EU:n uusia ja vanhoja strategisia kumppanuuksia varten ja katsoo, että tämän olisi perustuttava yhteisiin perusarvoihin, joihin kuuluu demokratiaan pyrkiminen sekä ihmisoikeuksien, perusvapauksien, oikeusvaltioperiaatteen ja kansainvälisen oikeuden kunnioittaminen, ja myös molemminpuolisiin hyötyihin ja etuihin ja yhteiseen koko maailmaa koskevaan turvallisuusnäkemykseen,

G.

katsoo, että EU:n ulkopolitiikan parlamentaarinen valvonta on tärkeää, jos EU:n kansalaisten on määrä ymmärtää EU:n ulkoisia toimia ja antaa niille tukensa, ja katsoo myös, että valvonta lisää toimien oikeutusta; ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien on Lissabonin sopimukseen liitettyyn pöytäkirjaan N:o 1 sisältyvien 9 ja 10 artiklan mukaisesti yhdessä määriteltävä, miten säännöllinen parlamenttien välinen yhteistyö EU:n sisällä järjestetään tehokkaasti ja miten sitä edistetään,

1.

pitää neuvoston vuosittaista selvitystä ilahduttavana ja on tyytyväinen sen avoimeen ja aihekohtaiseen rakenteeseen, jolla annetaan selkeä yleiskuva YUTP:n toimintalinjoista ja toimista; suhtautuu myönteisesti siihen, että neuvosto pyrkii keskittymään korostuneemmin konfliktien ja ongelmien alueelliseen taustaan; pitää kuitenkin valitettavana, että selvityksessä ei esitetä mitään mahdollisia keinoja näiden konfliktien ja ongelmien ratkaisemiseksi;

2.

kehottaa neuvostoa olemaan rajoittamatta vuosittaista YUTP-selvitystä pelkkään alan toimien kuvailuun ja tekemään siitä toimintalinja- ja ratkaisukeskeisen välineen; katsoo, että selvityksessä olisi esitettävä muutakin kuin maakohtainen luettelo tapahtumista ja kehityskuluista ja käsiteltävä myös EU:n ulkopolitiikan tehokkuutta ja EU:n ulkoisten toimien tavoitteiden saavuttamisessa tarvittavia keinoja; kehottaa neuvostoa sisällyttämään selvitykseen myös arvion YUTP:n ja unionin muun ulkoisen toiminnan koordinoinnista ja yhdenmukaisuudesta sekä strategisia ja organisatorisia tulevaisuutta koskevia suosituksia YUTP:n toimien arvioinnin perusteella;

3.

katsoo, että vuosittaisessa selvityksessä olisi käytettävä perustana Lissabonin sopimuksen luomaa institutionaalista kehystä ja että sillä olisi tehostettava toimielinten välistä vuoropuhelua erityisesti siten, että keskustellaan EU:n ulkopoliittisen strategian täytäntöönpanosta, arvioidaan sen tehokkuutta ja hahmotellaan sen tulevaa suuntaa;

4.

toistaa kannattavansa sellaisen johdonmukaisen EU:n ulkopoliittisen strategian kehittämistä, joka perustuu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 21 artiklassa vahvistettuihin tavoitteisiin ja periaatteisiin ja jossa määritellään selvästi EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan edut; kehottaa korkeaa edustajaa käyttämään kaiken valtansa YUTP:n käynnistämiseksi, toteuttamiseksi ja noudattamiseksi sekä ottamaan Euroopan parlamentin asiaankuuluvat yksiköt täysin mukaan näihin pyrkimyksiin;

5.

korostaa, että korkean edustajan johdolla on pyrittävä Euroopan ulkosuhdehallinnon, komission ja jäsenvaltioiden toimien johdonmukaisuuteen; kehottaa parantamaan EU:n ja kansallisen tason välistä synergiaa ja tehostamaan institutionaalisten toimijoiden välistä koordinaatiota, jotta kaikki asiaan liittyvät välineet ja toimintapolitiikat voidaan kytkeä paremmin toisiinsa ja jotta EU voi esiintyä yhtenäisesti keskeisissä poliittisissa kysymyksissä; katsoo, että Euroopan ulkosuhdehallinnon, Euroopan parlamentin asiasta vastaavien yksiköiden ja valiokuntien ja komission vastaavien yksiköiden välinen yhteistyö kaikilla tasoilla on oleellista, jotta voidaan muodostaa EU:n strateginen lähestymistapa, joka koskee naapureitamme, ehdokasmaita ja potentiaalisia ehdokasmaita sekä muita kumppaneita, ja myös sellaisia muita toiminta-aloja kuin ihmisoikeuksien ja demokratian edistäminen, kauppa, kehitys, energiavarmuus ja oikeus- ja sisäasiat;

6.

odottaa, että tehostamalla YUTP:n ja muiden ulkoisten toimien välistä koordinointia Euroopan ulkosuhdehallinto auttaa vahvistamaan EU:n roolia ja vaikutusvaltaa maailmassa ja antaa EU:lle mahdollisuuden tuoda esiin etunsa ja arvonsa tehokkaammin tavalla, joka vastaa sen nykyistä asemaa kansainvälisessä kaupassa ja taloudessa; kehottaa korkeaa edustajaa perustamaan Euroopan ulkosuhdehallintoon tarvittavat koordinointirakenteet ja mekanismit;

7.

toteaa kuitenkin, että Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen lisäksi EU:n yhteisen politiikan täysi yhtenäisyys ja tehokkuus edellyttää ennen kaikkea EU:n jäsenvaltioiden poliittista tahtoa sopia keskeisiä ulkopolitiikan kysymyksiä koskevat näkemyseronsa; pitää tässä yhteydessä tärkeänä, että EU:n jäsenvaltiot paitsi sopivat yhteisestä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta strategiasta myös varmistavat, että niiden kansalliset politiikat tukevat EU:n kantoja;

8.

pitää valitettavana, että useissa tapauksissa yksittäisten jäsenvaltioiden tai niiden muodostamien ryhmien lausunnot ovat antaneet vaikutelman epäyhtenäisyydestä ja tehneet korkean edustajan työstä erityisen vaikeaa; kehottaa siksi jäsenvaltioita pidättymään tällaisista yksittäisistä ja koordinoimattomista toimista ja lausunnoista ja myötävaikuttamaan tehokkaan ja näkyvän YUTP:n toteuttamiseen; pyytää toisaalta korkeaa edustajaa tuomaan EU:n kannat selkeästi esiin, reagoimaan nopeasti ja näkyvästi ja antamaan YUTP:lle selkeän ja täsmällisen profiilin;

9.

korostaa, että EU:n eritysedustajien yleisenä tehtävänä pitäisi olla EU:n politiikan edustaminen ja koordinointi alueilla, joihin liittyy sellaisia EU:n kannalta erityisiä strategisia tai turvallisuusetuja, jotka edellyttävät EU:n jatkuvaa läsnäoloa ja näkyvyyttä; katsoo, että EU:n erityisedustajien ja Euroopan ulkosuhdehallinnon asiaankuuluvien yksiköiden toimintaa on koordinoitava tehokkaasti ja tarkasteltava uudelleen tärkeitä alakohtaisia kysymyksiä, joita henkilökohtaiset edustajat aiemmin hoitivat, ja katsoo, että on esitettävä ehdotuksia siitä, miten henkilökohtaisten edustajien tehtävät siirrettäisiin Euroopan ulkosuhdehallinnon korkeille virkamiehille tai EU:n erityisedustajille; pitää tärkeänä, että EU:n erityisedustajien roolia ja tehtäviä määriteltäessä kuullaan ensin Euroopan parlamenttia ja että SEU-sopimuksen 36 artiklan 1 kohdan mukaisesti annetaan ehdotuksia menettelyistä, joilla EU:n erityisedustajat antavat tiedotteita ja kertomuksia Euroopan parlamentille;

10.

muistuttaa, että perussopimusten mukaan parlamentilla on oikeus tulla kuulluksi YUTP:stä ja YTPP:stä, sen näkemykset on otettava asianmukaisesti huomioon ja sen on voitava antaa suosituksia; kehottaa korkeaa edustajaa vakiinnuttamaan kuulemista ja tietojen antamista koskevat tehtävät, joita komissio ja neuvosto ovat tähän asti hoitaneet ulkosuhteiden alalla; pyytää neuvostoa hyväksymään sovittelukomiteassa rakentavan lähestymistavan ulkoisen avun välineisiin, kuten vakausvälineeseen, ja tunnustamaan Euroopan parlamentin oikeuden valvoa demokraattisesti strategia-asiakirjoja ja monivuotisia toimintasuunnitelmia Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 290 artiklan mukaisesti;

11.

korostaa, että talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta vuonna 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen tarkistetussa versiossa on määrättävä YUTP:ta koskevan talousarviomenettelyn avoimuuden lisäämisestä ja käsiteltävä asianmukaisesti budjettivallan käyttäjän tarvetta saada säännöllisesti kattavaa tietoa tämän alan toimintapoliittisten päätösten taustoista, kontekstista ja taloudellisista vaikutuksista; katsoo, että Euroopan parlamentin olisi saatava riittävästi tietoja ennen kuin YUTP:hen liittyvistä toimivaltuuksista ja strategioista tehdään päätöksiä; pitää ilahduttavana korkean edustajan antamaa tukea ehdotukselle, että kaikki merkittävät YTPP-operaatiot olisi mainittava talousarviossa; katsoo tässä yhteydessä, että täysimittainen avoimuus ja demokraattinen valvonta edellyttävät erillisiä budjettikohtia jokaiselle virkamatkalle; toistaa kantansa, että YUTP:n demokraattisen legitimiteetin vahvistamiseksi parlamentin toimivaltaisia elimiä olisi kuultava ennen YTPP-operaatioiden käynnistämistä ja että niiden olisi voitava valvoa erityisesti YTPP-operaatioita; korostaa, että YUTP:n tavoitteisiin olisi osoitettava riittävät talousarviovarat Lissabonin sopimuksessa mainittujen uskottavuutta ja itsemäärittelyä koskevien kriteerien täyttämiseksi;

12.

katsoo, että YUTP:stä säännöllisesti järjestettäviä yhteisiä neuvottelukokouksia olisi täydennettävä järjestämällä ylimääräisiä kokouksia, jos on tarpeen antaa ennakkotietoja; ehdottaa tässä suhteessa, että kokouksissa olisi pyrittävä myös käsittelemään kokemuksia keskeisistä strategisista ja poliittis-sotilaallisista kysymyksistä, jotta voidaan parantaa tulevien operaatioiden suunnittelua ja johtamista ja auttaa tarkastelemaan ennakoivasti tulevia tarpeita; muistuttaa lisäksi, että parlamentilla on SEU-sopimuksen 41 artiklan 3 kohdan nojalla oikeus tulla kuulluksi ja saada asianmukaisesti tietoja YUTP:n alalla tehtävien tiettyjen kiireellisten aloitteiden rahoittamisesta;

13.

kannattaa sitä, että vuoden 2011 talousarvioon luodaan budjettikohtia YUTP:n ja YTPP:n puitteissa toteutettavaa kolmea merkittävää operaatiota varten Madridin neljän osapuolen kokouksessa ulkosuhdehallinnon perustamisesta ja toiminnasta saavutetun sopimuksen sekä ulkosuhdehallinnon osalta muutetun varainhoitoasetuksen mukaisesti; katsoo, että tällainen operaatioiden selkeämpi yksilöiminen lisää YUTP:n ja YTPP:n avoimuutta ja vastuullisuutta ja on myös EU:n etujen mukaista; korostaa, että tärkeimpien YUTP:n ja YTPP:n operaatioiden yksilöiminen ei saa haitata pienimuotoisempien ja poliittiselta näkyvyydeltään vähäisempien operaatioiden avoimuutta ja niitä koskevaa tiedonsaantia;

14.

katsoo kuitenkin, että tämä uusi nimikkeistö on vähimmäisvaatimus ja vasta ensimmäinen askel kohti yksityiskohtaista YUTP:n talousarviota, jolla mahdollistettaisiin kokonaiskuvan muodostaminen tämän politiikanalan operaatioista ja niiden seurannasta; katsoo, että tällaisella uudella nimikkeistöllä ei vaaranneta YUTP:n talousarvion kannalta välttämätöntä joustavuutta eikä sellaisten operaatioiden jatkuvuutta, joihin on jo sitouduttu;

15.

muistuttaa, että SEUT-sopimuksen hengen mukaisesti olisi pyrittävä tekemään yhteispäätösmenettelystä yleinen menettely, mikä vastaavasti johtaa joidenkin sellaisten lausekkeiden tai menettelyjen poistamiseen, joita on sovellettu tiettyihin välineisiin ja toimintapolitiikkoihin aiempien perussopimusten ja toimielinten välisen sopimuksen mukaisesti; vahvistaa siten, että YUTP:n rahoituksen joustavuutta rajoittavat säännökset ovat nyt perusteettomia; korostaa, että edellä esitetyn mukaisesti ja YUTP:n tehokkuuden ja vastuullisuuden lisäämiseksi toimielinten välillä olisi viimein omaksuttava uusi vuoropuhelua, keskinäistä luottamusta ja tietojen vaihtoa korostava kulttuuri paitsi määrittely- ja toteuttamisvaiheessa myös jälkikäteisarvioinnissa;

16.

korostaa, että YUTP:n pitkän aikavälin rahoitustarpeista on laadittava perinpohjainen selvitys vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen käsittelyn yhteydessä;

17.

toteaa jälleen, että SEUT-sopimuksen 218 artiklan 6 kohdan mukaan kaikilta kansainvälisiltä sopimuksilta edellytetään Euroopan parlamentin lausunto/hyväksyntä, myös pääasiassa YUTP:n piiriin kuuluvilta sopimuksilta, ja että yksinomaan YUTP:hen liittyvät sopimukset ovat ainoa poikkeus; toteaa, että SEUT-sopimuksen 218 artiklan 10 kohdan mukaan parlamentille on annettava täydelliset tiedot kansainvälisten sopimusten tekemiseen johtavista menettelyistä niiden alku-, neuvottelu- ja loppuvaiheessa; odottaa, että korkea edustaja antaa kaikki merkitykselliset tiedot neuvotteluista menettelyn koko ajalta, mukaan luettuina neuvotteluohjeet ja luonnokset neuvoteltavista teksteistä, ja muistuttaa, että poliittista vastuuta koskevassa julkilausumassaan korkea edustaja sitoutui soveltamaan luottamuksellisiin YUTP:n asiakirjoihin kansainvälisistä sopimuksista tehdyn puitesopimuksen määräyksiä; kehottaa luomaan tehokkaan toimintatavan, joka yhdistää parlamentin erioikeuksien kunnioittamisen ja tarvittavan luottamuksellisuuden; katsoo, että tarvitaan kattavaa sopimusta, jossa kaikki toimielimet ovat mukana ja joka kattaa kaikki EU:n elimet, jotta voidaan säännellä parlamentin jäsenten mahdollisuutta saada käyttöönsä luottamuksellisia asiakirjoja;

18.

panee merkille perussopimuksissa vahvistetun velvoitteensa määritellä yhdessä kansallisten parlamenttien kanssa erityisesti YUTP:n alalla, miten tehokas ja säännöllinen parlamenttien välinen yhteistyö organisoidaan ja miten sitä edistetään; pitää valitettavana, että tämän yhteistyön jatkosta ei ole vielä päästy sopimukseen; vaatii, että parlamenttien välisessä uudessa yhteistyömallissa parlamentin oman edustuksen olisi oltava tasolla, joka kuvastaa sen roolia ja merkitystä ulkosuhdeasioissa, ja toistaa tällä perusteella tahtonsa päästä kansallisten parlamenttien kanssa sellaiseen sopuun, jonka tuloksena on Euroopan unionin parlamentaarisen ulottuvuuden todellinen lisääminen globaalina toimijana;

19.

korostaa, että YTPP-toimien on oltava osa kriisimaihin ja -alueisiin kohdistuvaa kattavaa politiikkaa silloin kun kyseessä ovat EU:n arvot ja strategiset edut ja kun YTPP-toimilla saavutettaisiin todellista lisäarvoa rauhan, vakauden ja oikeusvaltion periaatteiden edistämisessä; korostaa myös, että jokaisen operaation täytäntöönpanon onnistumista ja sen kestäviä vaikutuksia paikan päällä on arvioitava tarkemmin, jotta kokemuksista voidaan oppia;

20.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, neuvostoa ja jäsenvaltioita korjaamaan siviili- ja sotilasalan suunnitteluvoimavarojen välisen epätasapainon Euroopan ulkosuhdehallinnossa sekä lisäämään henkilöstöä oikeus-, siviilihallinto- ja tullialalla sekä välitystoiminnan alalla, jotta YTPP-operaatioihin voidaan varmistaa asianmukainen ja riittävä asiantuntemus;

21.

korostaa, että on koordinoitava mahdollisimman hyvin sellaisia EU:n katastrofitoimia ja muita välineitä – kuten YTPP:n siviili- ja/tai sotilasoperaatioita – joita toteutetaan jo paikan päällä tai jotka voidaan käynnistää kriisin jälkeen; katsoo, että usein liian jyrkkä ero sotilaallisten ja siviilikriisinhallintaoperaatioiden välillä perustuu varsin vanhentuneisiin institutionaalisiin malleihin ja että siviilien ja sotilaiden välinen vuorovaikutus voi auttaa vastaamaan paremmin realiteetteihin kentällä; korostaa siksi, että parhaiden mahdollisten toimintatapojen määrittämiseksi tarpeita on arvioitava tilanne tilanteelta järjestelmällisesti, koska tietyissä kriiseissä voidaan tarvita sotilaallisten ja siviilivälineiden yhdistelmää, joka perustuu kattavaan tietoon turvallisuuden ja kehityksen välisistä yhteyksistä;

22.

pitää EU:n strategisina painopisteinä kansainvälisten kriisinhallintakumppanuuksien vahvistamista ja vuoropuhelun tehostamista muiden keskeisten kriisinhallinnan toimijoiden – kuten YK:n, Naton, Afrikan unionin, Etyjin ja sellaisten kolmansien maiden kuin Yhdysvaltojen, Turkin, Norjan ja Kanadan – kanssa sekä toimien samanaikaistamista, tietojen vaihtoa ja resurssien yhdistämistä rauhanturvaamisen ja rauhanrakentamisen aloilla, mukaan luettuina kriisihallintayhteistyö ja erityisesti meriturvallisuus sekä terrorismin torjunta kansainvälisen oikeuden mukaisesti;

23.

korostaa, että Euroopan ulkosuhdehallinnon perustaminen tarjoaa EU:lle ainutkertaisen mahdollisuuden toteuttaa konfliktien ehkäisyä ja rauhanrakentamista koskevia sitoumuksiaan etenkin Göteborgin ohjelman suhteen ja laajentaa valmiuksiaan konfliktien estämiseen kriisinhallinnan vaihtoehtona; korostaa tässä mielessä, että konfliktien ehkäisyn ja turvallisuuspolitiikan osasto olisi asetettava samalle lähtöviivalle muiden osastojen kanssa myöntämällä sille riittävät resurssit toiminnan suunnitteluun ja lujittamalla sen yhteyksiä maantieteellisesti määräytyviin osastoihin sekä luomalla viralliset suhteet asiasta vastaaviin neuvoston työryhmiin; katsoo, että kriisinhallintarakenteen sekä konfliktien ehkäisyn ja turvallisuuspolitiikan osaston erillisyyttä olisi myös tarkasteltava uudelleen;

24.

varoittaa siitä, että EU:n energiahuolto voi tulla liian riippuvaiseksi kolmansista maista, mikä voisi lopulta heikentää EU:n ulkopolitiikan riippumattomuutta; korostaa tässä mielessä, että energiavarmuus liittyy käsitteenä oleellisesti toimitusvarmuuteen; muistuttaa siksi, että on viipymättä vastattava energiapoliittisiin haasteisiin siten, että edistetään sekä uusiutuvien että kotimaisten energianlähteiden käyttöä, toteutetaan energian sisämarkkinat tehokkaasti ja harjoitetaan sellaista yhteistä eurooppalaista ulkoista energiapolitiikkaa, joka perustuu jäsenvaltioiden tämän alan toiminnan tehokkaampaa koordinointiin ja Nabucco-hankkeen kaltaisten strategisten energiainfrastruktuurihankkeiden ja muiden toteuttamiskelpoisten eteläisen linjan toteuttamisvaihtoehtojen tukemiseen; kannattaa yhtenäistä ja yhteentoimivaa eurooppalaista energiaverkkoa; pitää valitettavana sitä, että jäsenvaltiot tukevat aktiivisesti hankkeita, jotka todellisuudessa kilpailevat niiden hankkeiden kanssa, joiden tarkoituksena on energian toimituslähteiden varmistaminen ja monipuolistaminen;

25.

pitää myönteisenä Eurooppa-neuvoston päätöstä pyytää komissiota antamaan kesäkuuhun 2011 mennessä tiedonanto, joka koskee toimitusvarmuutta ja kansainvälisestä yhteistyötä ja jonka tarkoituksena on lisätä EU:n energia-alan ulkoisen toiminnan yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta; kehottaa tässä yhteydessä korkeaa edustajaa noudattamaan päättäväisesti parlamentin suosituksia yhtenäisen ja koordinoidun politiikan kehittämisestä erityisesti siten, että edistetään EU:n yhtenäisyyttä rakentavassa vuoropuhelussa energiantoimittajien ja erityisesti sekä Venäjän että kauttakulkumaiden kanssa; katsoo, että energian toimitusvarmuus olisi otettava kaikin puolin huomioon myös EU:n laajentumis- ja naapuruuspolitiikassa esimerkiksi kumppaneiden kanssa harjoitettavan poliittisen vuoropuhelun ja käytännön yhteistyön kautta;

26.

kiinnittää huomiota uuden sukupolven turvallisuushaasteisiin ja -riskeihin, joita ovat muun muassa verkkohyökkäykset, yhteiskunnalliset levottomuudet, poliittiset kapinaliikkeet, maailmanlaajuiset rikollisverkostot ja taloudelliset toimet, jotka vaarantavat oikeusvaltion ja demokratian periaatteet, ja korostaa nämä ilmiöt huomioon ottavien strategioiden laatimisen merkitystä;

27.

korostaa tarvetta koordinoida tietoverkkorikollisuuteen liittyvien uhkien kaltaisten uudentyyppisten uhkien torjuntaa; kehottaa komissiota ja neuvostoa laatimaan perusteellisen analyysin alan tarpeista ja uhkista, jotka edellyttävät moniulotteista ja laaja-alaista Euroopan verkkoturvallisuusstrategiaa, verkkohyökkäyksiä koskevat varosuunnitelmat mukaan luettuina;

28.

huomauttaa, että Euroopan unionin ulkopolitiikassa on otettava huomioon Euroopan vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen ulkoinen ulottuvuus; painottaa muuttoliikkeiden järjestelmällisen hallinnan merkitystä; katsoo, että on erittäin tärkeää varmistaa sekä alkuperämaiden että kauttakulkumaiden osallistuminen yhteistyöhön ja tukea niiden halukkuutta toimivaan yhteistyöhön noudattamalla myönteiseen ehdollisuuteen perustuvaa politiikkaa;

29.

toistaa jälleen kantansa, että EU:n on vahvistettava johtavaa asemaansa maailmanlaajuisen ilmastopolitiikan alalla ja kehitettävä edelleen vuoropuhelua muiden keskeisten toimijoiden, kuten nopeasti kehittyvien maiden (Kiina, Brasilia, Intia), Venäjän, Yhdysvaltojen ja kehitysmaiden kanssa, koska ilmastonmuutoksesta on tullut merkittävä kansainvälisten suhteiden osatekijä;

30.

katsoo, että EU:n on johdonmukaisesti omien arvojen kanssa asetettava ulkopolitiikassa ja ulkoisissa toimissa etusijalle demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen sekä hyvän hallintotavan ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistäminen, sillä sääntöihin perustuva demokraattinen yhteiskunta on ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja vakauden lujittamisen perusta; toistaa näin ollen kantansa, jonka mukaan ihmisoikeudet on sisällytettävä johdonmukaisesti EU:n ulkopolitiikkaan; katsoo, että EU:n uusi toimielinrakenne ja erityisesti ulkosuhdehallinto ja sen erikoisosasto tarjoavat mahdollisuuden parantaa EU:n ulkopolitiikan yhdenmukaisuutta ja tehokkuutta; kehottaa korkeaa edustajaa edistämään ennakoivasti ihmisoikeuksien kunnioittamista kolmansissa maissa käyttäen hyväksi kahdenvälisiä suhteita kolmansiin maihin ja aktiivista esiintymistä kansainvälisillä foorumeilla ja ilmaisemaan vastustavansa ihmisoikeuksien loukkaamista ja toimimaan asianmukaisesti ihmisoikeusrikkomuksissa; ottaa huomioon vakavien vakaumuksenvapauden loukkausten lisääntymisen ja kehottaa komissiota laatimaan perusteellisen tilannearvion ja sisällyttämään vakaumuksenvapauden EU:n ihmisoikeuspolitiikkaan;

31.

katsoo, että YUTP:n uusiin keskeisiin aihealueisiin kuuluu erityisesti kristittyjen, vainottujen tai uhanalaisten vähemmistöjen ja uskonnollisten toisinajattelijoiden uskonnon- ja vakaumuksenvapaus kaikkialla maailmassa – sekä uskontojen välinen vuoropuhelu; korostaa, että uskonnon- ja vakaumuksenvapaus on perusihmisoikeus ja uskontojen välinen vuoropuhelu on väline, jolla voidaan torjua uskontoon perustuvaa syrjintää ja väkivaltaa ja näin edistää poliittista ja yhteiskunnallista vakautta; kehottaa näin ollen korkeaa edustajaa viipymättä kehittämään EU:n strategian, joka koskee uskonnon- ja vakaumuksenvapauden toteutumisen valvontaa ihmisoikeutena; kehottaa korkeaa edustajaa myös varmistamaan ulkosuhdehallinnon ihmisoikeusosaston pysyvän valmiuden seurata uskonnon- ja vakaumuksenvapauden ja niihin liittyvien oikeuksien valtiollisten ja yhteiskunnallisten rajoitusten esiintymistä;

32.

kehottaa korkeaa edustajaa huolehtimaan siitä, että YUTP:n toimissa varmistetaan naisten osallistuminen kaikin tavoin ja kaikilla tasoilla konfliktien ratkaisemiseen YK:n turvallisuusneuvoston naisista, rauhasta ja turvallisuudesta antaman päätöslauselman 1325 (2000) mukaisesti; vaatii myös, että YUTP:ssä on otettava huomioon seksuaalista väkivaltaa konfliktitilanteissa ja niiden jälkitilanteissa koskeva YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1820 ja myös sen myöhemmät päätöslauselmat 1888 (2009), 1889 (2009) 1960 (2010), jotka perustuvat edellä mainittuihin päätöslauselmiin; kehottaa korkeaa edustajaa, EU:n jäsenvaltioita ja YTPP:n operaatioiden päälliköitä sisällyttämään kaikkiin YTPP:n operaatioihin paikallisten naisjärjestöjen kuulemisen ja niiden kanssa tehtävän yhteistyön; pitää valitettavana, että tähän mennessä vain yksi nainen on nimitetty korkeaan virkaan ulkosuhdehallinnossa, ja että EU:n 11 erityisedustajan joukossa on vain yksi nainen;

33.

korostaa, että strategisesti unionin olisi keskityttävä tehokkaaseen monenvälisyyteen ja otettava johtoasema kansainvälisessä yhteistyössä, tuettava kansainvälisiä elimiä, myötävaikutettava kansainvälisen yksimielisyyden saavuttamiseen ja edistettävä maailmanlaajuista toimintaa; korostaa, että olisi viipymättä etsittävä vastauksia maailmanlaajuisiin kaikkien EU-kansalaisten yhteisiin huolenaiheisiin, kuten terrorismiin, järjestäytyneeseen rikollisuuteen, pandemioiden esiintymiseen, ilmastonmuutokseen, verkkoturvallisuuteen, vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen, köyhyyden poistamiseen, energiavarmuuteen, joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseen, konfliktien rauhanomaiseen ratkaisemiseen ja aseriisuntaan, muuttoliikkeiden hallintaan sekä ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien edistämiseen; muistuttaa, että EU:n varoja on valvottava tehokkaammin Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 15/2009 mukaisesti;

34.

pitää tervetulleena EU:n osallistumisesta YK:n työskentelyyn 3. toukokuuta 2011 annettua YK:n yleiskokouksen päätöslauselmaa, jossa otetaan huomioon Lissabonin sopimuksella voimaan tulleet toimielimiin liittyvät muutokset ja mahdollistetaan se, että EU:n edustajat esittävät EU:n kantoja ja edistävät niiden hyväksymistä YK:ssa hyvissä ajoin ja tehokkaasti; katsoo, että on tärkeää olla yhteydessä EU:n strategisten kumppanien kanssa, jotta voidaan löytää ratkaisuja vakaviin alueellisiin ja maailmanlaajuisiin ongelmiin; suosittelee lisäksi, että strategisiin kumppanuuksiin luodaan monenvälinen ulottuvuus sisällyttämällä maailmanlaajuisia kysymyksiä EU:n kahdenvälisten ja monenvälisten huippukokousten asialistoille; kehottaa Ranskaa ja Isoa-Britanniaa YK:n turvallisuusneuvoston pysyvinä jäseninä pyytämään SEU-sopimuksen 34 artiklan 2 kohdan mukaisesti korkeaa edustajaa esittämään EU:n kannan aina kun unioni on määritellyt kantansa turvallisuusneuvoston asialistalla olevaan asiaan; katsoo, että EU:lla olisi oltava oma edustus monenvälisissä rahoituselimissä, erityisesti Kansainvälisessä valuuttarahastossa ja Maailmanpankissa, sen kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltioiden edustukseen;

35.

katsoo, että EU:n olisi Naton uuden strategiakonseptin hyväksymisen yhteydessä käytettävä hyväkseen tilaisuutta vahvistaa huomattavasti kumppanuuttaan Naton kanssa samalla, kun EU:n ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa kehitetään; pitää tässä yhteydessä myönteisinä korkean edustajan Naton pääsihteerille esittämiä konkreettisia ehdotuksia, joiden tarkoituksena on kehittää EU:n ja Naton suhteita; korostaa, että useimmat Naton uudessa strategiakonseptissa määritellyt turvallisuusuhat koskevat myös EU:ta ja että olisi löydettävä pragmaattisia tapoja selvittää ratkaisemattomat ongelmat; kehottaa tässä yhteydessä EU:ta käyttämään vaikutusvaltaansa, jotta Kyproksen ongelma voidaan ratkaista kokonaisvaltaisesti siten, että kaikki EU:n ja Naton yhteistyön tiivistämisen esteenä olevat Kyproksen ja Turkin erimielisyydet selvitetään;

36.

on tärkeää käyttää mahdollisimman tehokkaasti nykyisiä joukkoja ja valmiuksia, jotka ovat paljolti yhteisiä molemmille organisaatioille, ja että olosuhteet optimoidaan eurooppalaisten joukkojen ja siviilitoimijoiden turvallisuuden kannalta; kehottaa Natoa pidättymään siviilikriisinhallintavalmiuden kehittämisestä, koska se näin loisi uudet rakenteet ja valmiudet EU:n rakenteiden ja valmiuksien rinnalle; vaatii yhdenmukaista ydinsulku- ja aseistariisuntastrategiaa EU:n ja Naton yhteistyön puitteissa ja vuonna 2010 pidetyn ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssin julistukseen sisältyvän toimintasuunnitelman mukaisesti; kannustaa Natoa ja Venäjää työskentelemään suhteittensa vakauttamiseksi keskinäisen luottamuksen pohjalta;

37.

toteaa, että Etyjiä on lujitettava ja sen arvot vahvistettava; uskoo vakaasti, että EU:n olisi oltava tarmokkaasti mukana vahvistamassa Etyjiä muun muassa huolehtimalla siitä, että prosessi ei heikennä mitään järjestön kolmesta ulottuvuudesta (poliittis-sotilaallista ulottuvuutta, talous- ja ympäristöulottuvuutta sekä inhimillistä ulottuvuutta); korostaa, että EU:n olisi kiinnitettävä huomiota myös siihen, että on tärkeää jatkaa Korfun prosessia ja pitää säännöllisesti korkean tason kokouksia poliittisen tuen antamiseksi ja Etyjin toimien näkyvyyden lisäämiseksi;

38.

toteaa, että Arktisen alueen kansainvälinen merkitys on lisääntynyt, ja kehottaa laatimaan sosiaalisesti, ympäristöllisesti ja taloudellisesti kestävän Arktista aluetta koskevan EU:n toimintalinjan, jossa otetaan huomioon paikallisen ja alkuperäisen väestön oikeudet; pitää Arktista neuvostoa, pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa ja Barentsin euroarktista neuvostoa yhteistyön kulmakivinä Arktisella alueella ja tukee EU:n pyrkimystä tulla pysyväksi tarkkailijaksi Arktisessa neuvostossa; korostaa, että Euroopan ulkosuhdehallinto tarvitsee Arktisen alueen yksikön;

39.

toistaa sitoutumisensa transatlanttiseen kumppanuuteen, joka on EU:n ulkoisen toiminnan tärkeä osa-alue ja yksi sen perusrakenteista; kehottaa EU:ta lisäksi vahvistamaan sitoumuksensa transatlanttiseen kumppanuuteen Yhdysvaltojen kanssa sekä tavoitteensa esteettömistä transatlanttisista markkinoista, joiden olisi toimittava entistä lujemman transatlanttisen kumppanuuden perustana, kehottaa korkeaa edustajaa pyrkimään parantamaan koordinointia ja tehostamaan yhteistyötä EU:n lähimmän liittolaisen ja strategisen kumppanin eli Yhdysvaltojen kanssa; kehottaa korkeaa edustajaa varmistamaan, että EU toimii Yhdysvaltojen johdonmukaisena, aktiivisena, yhdenvertaisena ja kuitenkin itsenäisenä kumppanina muun muassa maailmanlaajuisen turvallisuuden ja vakauden vahvistamisessa ja rauhan ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämisessä; kehottaa lisäksi omaksumaan yhdenmukaisen lähestymistavan maailmanlaajuisiin haasteisiin, kuten ydinaseiden leviäminen, terrorismi, ilmastonmuutos ja energiavarmuus, ja tarkastelemaan yhteisesti myös globaalia hallintaa tukemalla ja uudistamalla kansainvälisiä elimiä ja edistämällä kansainvälisen oikeuden kunnioittamista ja konfliktien rauhanomaista ratkaisua; kehottaa korkeaa edustajaa tiiviiseen koordinointiin ja synergian luomiseen Yhdysvaltojen kanssa, jotta voidaan varmistaa vakaus ja turvallisuus Euroopassa ja maailmanlaajuisesti muun muassa korostamalla eri valtioiden (kuten Venäjä, Kiina, Intia, Turkki) kanssa tehtävän yhteistyön suotavuutta ja pyrkimystä vakauteen Lähi-idässä, Välimeren alueella, Iranissa, Afganistanissa ja Pakistanissa;

40.

kehottaa kehittämään kattavan EU:n ja Yhdysvaltojen strategian, jonka tarkoituksena on parantaa turvallisuustilannetta Lähi-idässä, Iranissa, Afganistanissa ja Pakistanissa ja johon sisältyy yhteistyö Turkin, Venäjän ja Kiinan kanssa;

41.

vahvistaa kaikkien Länsi-Balkanin valtioiden mahdollisuuden liittyä EU:n jäseniksi ja korostaa, että on tärkeää, että laajentumisprosessia edistetään jatkuvasti sekä alueen valtioissa että EU:ssa; muistuttaa, että mahdollisuus EU-jäsenyyteen kannustaa merkittävästi poliittisten ja taloudellisten uudistusten jatkamiseen Länsi-Balkanin maissa ja edistää tehokkaasti alueen vakautta ja kehittymistä;

42.

toteaa kaikkien alueen maiden edistyneen kohti EU:n jäsenyyttä, mutta panee merkille, että poliittinen epävakaus ja instituutioiden heikkous yhdessä ratkaisemattomien kahdenvälisten kysymysten kanssa hidastavat joidenkin maiden edistymistä kohti EU-jäsenyyttä; korostaa, että unioni tarvitsee selkeän yhteisen vision alueesta; kehottaa korkeaa edustajaa ja komissiota paneutumaan aktiivisesti näiden pitkällisten ongelmien ratkaisemiseen;

43.

panee merkille, että Kosovon tilanne on edelleen vakaa ja rauhallinen mutta herkkä; on huolissaan vakavista ongelmista ja vaalilainsäädännön rikkomuksista, joita esiintyi monissa kunnissa äskettäisten vaalien aikana, ja kehottaa EU:ta seuraamaan tiiviisti Kosovon demokratiatilannetta; vaatii, että kaikkien tahojen on ryhdyttävä toimiin kaikkien Kosovon asukkaiden demokraattisten oikeuksien ja elinolosuhteiden parantamiseksi ja korostaa vaalijärjestelmän uudistuksen ja oikeudenmukaisten vaalien tärkeyttä osana Kosovon käynnissä olevaa siirtymistä demokratiaan; kehottaa Kosovon poliitikkoja noudattamaan perustuslakia ja vaatii Kosovon uutta hallitusta ja parlamenttia parantamaan tulevia vaalikäytäntöjä, jotta varmistetaan kaikkien Kosovon kansalaisten demokraattiset oikeudet ja vahvistetaan maan mahdollisuuksia EU-jäsenyyteen; on tietoinen, että kaikki jäsenvaltiot eivät ole tunnustaneet Kosovon itsenäisyyttä;

44.

pitää myönteisenä kehityksenä vuoropuhelua Kosovon ja Serbian välillä ja korostaa, että se voi edistää sekä Kosovon että koko alueen vakautta ja auttaa parantamaan tilannetta kaikkien kosovolaisten kannalta; antaa täyden tukensa Kosovossa toteutettavalle Euroopan unionin oikeusvaltio-operaatiolle (EULEX), jossa pyritään selvittämään Kosovon konfliktissa kadonneiden henkilöiden ongelmaa ja tutkimaan järjestäytynyttä rikollisuutta ja saattamaan syylliset oikeuteen erityisesti niiden syytösten osalta, jotka koskevat epäinhimillistä kohtelua ja elinkauppaa konfliktin aikana ja välittömästi sen jälkeen; kehottaa tutkimaan oikeusvaltio-operaation yhteydessä perusteellisesti näitä syytöksiä ja vaatii, että kaikille syyllisiksi todistetuille järjestetään rankaiseva oikeudenkäynti; toistaa, että oikeusvaltio-operaation on tuettava ja avustettava paikallishallintoa hyvän hallinnon aikaansaamisessa ja että on varmistettava operaation mahdollisuudet toimia tehokkaasti ja kattavasti Kosovon koko alueella tehostamalla toimintaa Kosovon pohjoisosassa; kehottaa komissiota käynnistämään viipymättä viisumivuoropuhelun Kosovon viranomaisten kanssa, jotta voidaan laatia viisumipakon poistamista koskeva toimintasuunnitelma;

45.

kehottaa korkeaa edustajaa ja komissiota tehostamaan vaalien jälkeen vuoropuhelua Bosnia ja Hertsegovinan poliittisten johtajien kanssa, jotta maata ja sen kansaa voidaan auttaa etenemään kohti EU-jäsenyyttä; katsoo, että Bosnia ja Hertsegovinan edistyminen unioniin liittymistä koskevissa uudistuksissa on ollut vähäistä ja että vallitsevat etniset ja alueelliset pyrkimykset saattavat haitata EU- ja Nato-jäsenyyttä koskevien vaatimusten täyttämistä;

46.

on syvästi huolissaan Albanian jatkuvasta sisäisestä konfliktista ja kehottaa sen hallitusta ja oppositiota pidättymään voimakeinojen käytöstä ja aloittamaan uuden vuoropuhelun konfliktin lopettamiseksi ja kestävän kompromissin löytämiseksi; pitää tässä yhteydessä myönteisenä aloitetta, jonka korkean edustajan edustaja tehnyt yhteistoiminnassa laajentumisesta ja naapuruuspolitiikasta vastaavan komission jäsenen kanssa;

47.

kehottaa korkeaa edustajaa ja komissiota edistämään sitoumustensa mukaisesti itäistä kumppanuutta Itä-Euroopan naapurivaltioiden kanssa niiden poliittista assosiaatiota ja muun muassa energia-alan taloudellista yhdentymistä silmällä pitäen yhteisten eurooppalaisten arvojen pohjalta ja niiden ehtojen ja kannustimien puitteissa, joilla pyritään käynnistämään uudistuksia; muistuttaa, että alueen ratkaisemattomat ongelmat ovat lukinneet osapuolet tilanteeseen, jossa pysyvä rauhantila ei ole mahdollinen; kehottaa osapuolia pyrkimään rauhanomaiseen ratkaisuun pitkällä aikavälillä; korostaa, että kansainväliset ihmisoikeusnormit on ehdottomasti otettava huomioon neuvoteltaessa itäisen kumppanuuden maiden kanssa assosiaatiosopimuksesta; pyytää esittämään aloitteita ja toimia, jotka tukevat ja edistävät alueellista yhteistyötä Etelä-Kaukasiassa;

48.

toivoo, että komission käynnistämä Euroopan naapuruuspolitiikan uudistusprosessi johtaa uuteen strategiseen visioon ja eri osa-alueiden tarkasteluun eriytetysti tämän politiikan sisällä unionin etujen, haasteiden ja alueellisten uhkien moninaisuuden mukaisesti;

49.

vahvistaa, että EU:n itäistä naapuruutta varten esittämien aloitteiden ja välineiden (Eurooppa-kumppanuus, Mustanmeren synergia/EU:n Mustanmeren strategia) toteuttaminen edellyttää, että alueellista yhteistyötä tarkastellaan kokonaisvaltaisesti; katsoo, että ehdotettujen aloitteiden keskinäinen täydentävyys ja niiden eriyttäminen on varmistettava erityisesti hanketasolla resurssien tehokkaaksi hyödyntämiseksi ja konkreettisten tulosten saavuttamiseksi;

50.

tuomitsee Valko-Venäjän presidentin Lukašenkan hallinnon opposition jäseniä, toimittajia ja kansalaisyhteiskunnan edustajia vastaan harjoittaman vakavan sorron 19. joulukuuta 2010 pidettyjen presidentinvaalien jälkeen ja vaatii vapauttamaan välittömästi kaikki pidätetyt henkilöt ja vapauttamaan heidät kaikista syytteistä; pitää myönteisenä neuvoston 31. tammikuuta 2011 tekemää päätöstä, jolla 157:lle Valko-Venäjän hallinnon virkamiehelle määrättiin viisumikielto ja heidän varansa jäädytettiin; katsoo, että Valko-Venäjän valtion virkamiehiä koskevat pakotteet olisi pidettävä voimassa, kunnes kaikki poliittiset vangit vapautetaan Valko-Venäjän vankiloista; pitää myönteisenä 2. helmikuuta 2011 pidetyn kansainvälisten avunantajien "Solidaarisuutta Valko-Venäjälle" -konferenssin tuloksia ja EU:n lupausta myöntää 17,3 miljoonaa euroa kansalaisyhteiskunnan ja erityisesti opiskelijoiden ja riippumattomien tiedotusvälineiden tukemiseen; katsoo, että komission olisi edistettävä EU:n ja Valko-Venäjän kansalaisten välisiä yhteyksiä; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään viimeistään nyt yksipuolisiin toimiin lyhytaikaisten viisumien ja erityisesti Schengen-viisumien myöntämisen helpottamiseksi ja niiden hinnan alentamiseksi, sillä ne ovat erittäin merkittäviä koko yhteiskunnalle sekä opiskelijoille ja muille nuorille; korostaa, että on tärkeää varmistaa, ettei Valko-Venäjä eristäydy etenkään nykyisistä alueellisista rakenteista;

51.

kehottaa perustamaan pikaisesti EU:n ja sen itäisten naapurimaiden parlamentaarisen edustajakokouksen (Euronest) mutta jättämään Valko-Venäjän parlamentin sen ulkopuolelle, millä korostetaan Euronestin asemaa demokratian ja demokraattisten instituutioiden vahvistamisessa ja sen merkitystä kumppanuuden parlamentaarisen ulottuvuuden tehostamisessa;

52.

pitää valitettavana, että Etelä-Kaukasian pitkittyneiden konfliktien ratkaisemisessa ei ole saavutettu minkäänlaista merkittävää edistymistä; korostaa, että tämä ongelma estää itäisen kumppanuuden aidon monenvälisen ja alueellisen ulottuvuuden kehittämisen; odottaa Euroopan ulkosuhdehallinnon toimivan tehokkaammin alueella ja edellyttää siltä aktiivisempaa roolia, jotta se voi edistää osapuolten välistä vuoropuhelua, kehittää luottamusta lisääviä toimia ja edistää ihmisten välisiä yhteyksiä siten, että mahdollistetaan pysyvän ratkaisun aikaansaaminen;

53.

korostaa EU:n entistä aktiivisemman roolin merkitystä Transnistrian ja Etelä-Kaukasian pitkittyneiden konfliktien ratkaisemiselle;

54.

on tyytyväinen siitä, että Moldovan tasavallan viranomaiset ovat sitoutuneet vahvistamaan maan suhteita EU:hun, ja tukee tähän liittyvää assosiaatiosopimuksen tekemistä, viisumipakon poistamista koskevan vuoropuhelun kehittämistä sekä vapaakauppasopimusta koskevien neuvottelujen käynnistämistä;

55.

kehottaa komissiota nopeuttamaan Mustanmeren synergia -aloitteen hankkeiden toteuttamista ja säilyttämään aloitteen Euroopan ulkosuhdehallinnon asialistalla;

56.

korostaa Mustanmeren alueen merkitystä itäisen kumppanuuden yhteydessä ja katsoo, että tässä EU:n on tässä suhteessa tehostettava toimintaansa;

57.

toteaa, että EU:n ja Keski-Aasian välisen strategisen yhteistyön kehittämisessä on suuria mahdollisuuksia; ottaa huomioon, että alueen geopoliittinen sijainti edellyttää tehostettua yhteistyötä, joka sisältää sekä yhteiset turvallisuushaasteet että poliittiset, taloudelliset ja energia-asiat; korostaa, että alueellisella tasolla on pikaisesti puututtava vesihuoltokysymyksiin yleisen kestävän kehityksen edistämiseksi, ihmisten turvallisuuden parantamiseksi, hyvien naapuruussuhteiden luomiseksi ja konfliktien estämiseksi;

58.

kehottaa korkeaa edustajaa varmistamaan, että EU:n Venäjän-politiikka, EU:n ja Venäjän välisestä uudesta sopimuksesta käytävät neuvottelut mukaan luettuina, on johdonmukaista; kehottaa korkeaa edustajaa myös varmistamaan, että uusi kattava sopimus rakentuu voimakkaammin oikeusvaltioperiaatteelle, mukaan lukien kansainvälinen oikeus, sekä sitoutumiselle vastavuoroisuuden ja avoimuuden periaatteisiin, moniarvoiseen demokratiaan ja ihmisoikeuksiin; korostaa, että uuden sopimuksen olennaisena osana on oltava sitoutuminen Venäjän ihmisoikeustilanteen parantamiseen ja erityisesti oikeuslaitoksen korruption torjuntaan; odottaa, että käynnissä olevissa neuvotteluissa edistytään vakaasti;

59.

korostaa, että oikeusvaltioperiaatteen vahvistaminen Venäjän julkisen elämän kaikilla alueilla, myös taloudessa, hyödyttäisi koko yhteiskuntaa; kehottaa vahvistamaan EU:n ja Venäjän välistä ihmisoikeusvuoropuhelua, jotta voidaan edistää Venäjän ihmisoikeustilanteen myönteistä kehitystä; kehottaa toteuttamaan toimia ja aloitteita, joilla vahvistetaan unionin ja Venäjän kansalaisyhteiskuntien yhteyksiä ja voimistetaan Venäjän kansalaisyhteiskuntaa; korostaa tässä yhteydessä nykyaikaistamista koskevan kumppanuuden merkitystä; korostaa samalla tarvetta sellaiseen uuteen elinvoimaiseen kumppanuuteen Venäjän kanssa, joka perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen ja vastavuoroisuuteen ja jonka puitteissa käsitellään terrorismin torjuntaa, energiavarmuutta ja -huoltoa, ilmastonmuutoksen torjuntaa, aseriisuntaa, konfliktien ehkäisyä ja ydinsulkua sekä maailman turvallisuuden ja vakauden vahvistamista suhteessa Iraniin, Afganistaniin ja Lähi-itään;

60.

kehottaa korkeaa edustajaa tehostamaan neuvotteluja Venäjän kanssa sen varmistamiseksi, että Venäjän, EU:n ja Georgian vuonna 2008 tekemän kuusikohtaisen sopimuksen kaikkia määräyksiä noudatetaan ehdoitta ja että jatketaan pyrkimyksiä tämän konfliktin ratkaisemiseksi pysyvästi Georgian alueellista koskemattomuutta kunnioittavalla tavalla; katsoo, että Venäjän olisi erityisesti varmistettava Euroopan unionin tarkkailuoperaation (EUMM) täysin vapaa pääsy Abhasiaan ja Etelä-Ossetiaan; korostaa, että tilanne näillä Georgian alueilla on vakautettava;

61.

korostaa, että EU:n ja Turkin on löydettävä pitkän aikavälin strateginen tapa käsitellä tulevia suhteitaan; suhtautuu myönteisesti neuvoston 14. joulukuuta 2010 antamaan julkilausumaan, jossa kehotetaan tehostamaan yhteistyötä yhteisen edun mukaisissa turvallisuus- ja ulkopoliittisissa kysymyksissä; katsoo, että Turkin yhä aktiivisempi ulkopolitiikka asettaa uusia haasteita ja mahdollisuuksia YUTP:lle; kehottaa korkeaa edustajaa ryhtymään Turkin kanssa institutionalisoituun vuoropuheluun keskeisistä strategisista kysymyksistä, kuten energiapolitiikasta, Länsi-Balkanin ja Kaukasian alueiden vakaudesta, Iranin ydinvoimaohjelmasta tai Lähi-idässä parhaillaan meneillään olevasta demokraattisesta heräämisestä, ja varmistamaan näin tavoitteiden lähentyminen ja uuden dynamiikan tuominen kahdenvälisiin suhteisiin; korostaa kuitenkin, että tällaisen vuoropuhelun tarkoituksena ei ole korvata Turkin liittymisprosessia vaan vahvistaa ja täydentää sitä;

62.

pitää valitettavana Turkin liittymisprosessin tosiasiallista pysähtymistä; muistuttaa, että Turkin EU-jäsenyyden tiellä olevien esteiden poistaminen on sekä kaikkien EU:n jäsenvaltioiden että Turkin vastuulla; varoittaa vakavista pitkän aikavälin ongelmista, jos EU:n ja Turkin suhteita ei vakauteta ja jos EU:ta ja Natoa estetään jatkossakin saavuttamasta tiiviimmän yhteistyön tavoitettaan; toivoo joka tapauksessa, että Turkin nykyaikaistuminen jatkuu eurooppalaisen linjan mukaisesti;

63.

tukee suorien rauhanneuvottelujen uudelleen käynnistämistä Israelin ja palestiinalaishallinnon välillä ja korostaa, että mielekkäitä neuvotteluja on käytävä määräajan kuluessa ja keskinäisen luottamuksen ilmapiirissä ja että tällainen ilmapiiri on mahdollinen ainoastaan, jos Israel välittömästi lopettaa siirtokuntien rakentamisen; muistuttaa, että EU on palestiinalaishallinnon suurin avunantaja ja Israelin tärkein kauppakumppani ja että siksi on EU:n välittömän edun mukaista taivutella molemmat osapuolet etsimään mahdollisimman pian ratkaisua selvitettäviin peruskysymyksiin (kuten pakolaiset ja Jerusalemin rajat ja asema) sekä perustamaan elinkykyisen palestiinalaisvaltion, joka elää rauhassa Israelin valtion rinnalla; korostaa, että kahden valtion ratkaisu on välttämätön, ja tunnustaa molempien valtioiden oikeuden rauhanomaiseen rinnakkaineloon, turvallisuuteen ja hyvinvointiin; pitää sen vuoksi ilahduttavina 13. joulukuuta 2010 annettuja neuvoston päätelmiä Lähi-idän rauhanprosessista ja EU:n ilmoitusta, että se haluaa auttaa osapuolia tämän päämäärän saavuttamisessa;

64.

kehottaa EU:ta omaksumaan 12. joulukuuta 2009 annettujen neuvoston päätelmien mukaisesti voimakkaamman poliittisen roolin, joka vastaa sen taloudellista panostusta alueella; on vakuuttunut siitä, että EU:n Lähi-idän-politiikka on pikaisesti ja kattavasti määriteltävä uudelleen, jotta EU voi toimia päättäväisesti ja johdonmukaisesti poliittisessa roolissaan; katsoo, että samalla on käytettävä tehokkaita diplomaattisia keinoja, jotka edistävät rauhaa ja turvallisuutta tällä EU:lle strategisesti erittäin tärkeällä lähialueella; kehottaa korkeaa edustajaa esittämään aluetta varten uutta EU-strategiaa, jossa määritellään EU:n edut ja tavoitteet ja sen käytettävissä olevat keinot ja pyritään edistämään demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta alueella ja kanavoimaan voimavaroja etenkin kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen;

65.

on syvästi järkyttynyt Ashrafin leirin asukkaisiin kohdistetusta ja uhreja aiheuttaneesta voimankäytöstä Irakissa ja pitää valitettavana ihmishenkien menetyksiä; kehottaa Irakin hallitusta pidättymään väkivallan käytöstä ja kunnioittamaan leirin asukkaiden ihmisoikeuksia; kehottaa tekemään riippumattoman kansainvälisen tutkinnan, jossa tutkijoilla on vapaa pääsy Ashrafin leirille ja jossa arvioidaan kattavasti tilannetta paikan päällä; kehottaa kaikkia osapuolia ratkaisemaan tilanteen maltillisesti, rauhanomaisesti ja pysyvästi;

66.

ilmaisee solidaarisuutensa eteläisten naapurimaiden kansalaisia kohtaan heidän taistellessaan demokratian, vapauden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta; kehottaa EU:ta tarjoamaan selkeää ja ripeää tukea näille uusille pyrkimyksille demokratiaan, vapauteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen; on edelleen huolestunut siitä, että EU:n Välimeren alueen politiikan puitteissa ei ole hahmoteltu pitkän aikavälin strategista näkemystä alueen kehityksen edistämiseksi; kehottaa tarkentamaan ja kehittämään Välimeren unionin toimintaperusteita, tavoitteita ja työmenetelmiä; katsoo siksi, että on äärimmäisen tärkeää ja kiireellistä harkita uudelleen ja uudistaa EU:n Välimeren alueen strategiaa, ja vaatii, että Euroopan naapuruuspolitiikan strategisen uudelleentarkastelun yhteydessä on otettava huomioon alueen viimeaikainen kehitys ja käynnistettävä poliittinen vuoropuhelu EU:n eteläisten naapurien kanssa; pyytää lisäksi uudistamaan Välimeren unionia siten, että voidaan aktiivisesti ja tehokkaasti edistää demokraattisia, kestäviä ja oikeudenmukaisia yhteiskuntia koko alueella; korostaa, että naisten osallistuminen demokraattiseen muutokseen ja institutionaalisiin uudistuksiin on tärkeää; korostaa jälleen, että demokratia, oikeusvaltio, hyvä hallintotapa, korruption torjuminen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen ovat oleellisia tekijöitä tässä vuoropuhelussa;

67.

muistuttaa roolistaan EU:n talousarviomenettelyssä ja korostaa, että on varmistettava Välimeren unionin demokraattinen legitimiteetti, päätöksenteon avoimuus ja Euroopan parlamentin, Välimeren unionin parlamentaarisen yleiskokouksen ja kansallisten parlamenttien osallistuminen päätöksentekoon;

68.

seuraa tarkasti Tunisian ja Egyptin sekä alueen muiden maiden tilannetta; tukee kansojen oikeutettuja pyrkimyksiä demokratiaan, vapauteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen; kehottaa EU:ta luomaan yhteisiin etuihin perustuvan kumppanuuden, jossa keskitytään työllisyyteen ja koulutukseen, jotta voidaan auttaa lievittämään näitä maita parhaillaan koettelevaa sosiaali- ja talouskriisiä ja antaa mahdollisesti tarvittavaa apua käynnissä olevien poliittisten uudistusten sekä sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen tukemiseksi; korostaa, että on tärkeää tukea institutionaalisten valmiuksien ja riippumattoman oikeuslaitoksen kehittämistä, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen vahvistamista ja moniarvoisten poliittisten puolueiden muodostamista maallisen järjestelmän puitteissa; pitää myönteisenä kehityksenä perustuslain uudistamista koskevan kansanäänestyksen järjestämistä Egyptissä; kannustaa Egyptin viranomaisia jatkamaan perustuslain ja vaalilainsäädännön uudistamista, jotta voidaan järjestää vapaat ja rehelliset vaalit;

69.

pitää valitettavana, että EU:n jäsenvaltioiden välinen epäyhtenäisyys sen suhteen, kuinka Libyan tilanteeseen olisi reagoitava, on kaventanut korkean edustajan mahdollisuuksia toteuttaa kattavasti YUTP:tä tässä asiassa; pitää kuitenkin myönteisenä neuvoston päätöstä perustaa EU:n sotilasoperaatio (EUFOR Libya) tukemaan Libyan kriisitilanteen vuoksi toteutettavia humanitaarisia avustustoimia;

70.

painottaa, että Syyrian rauhanomaisiin mielenosoittajiin kohdistuvat väkivaltaiset kurinpitotoimenpiteet, jotka ovat johtaneet satojen ihmisten kuolemaan ja pidätyksiin, on lopetettava välittömästi; kehottaa Syyrian presidenttiä ja hallitusta ottamaan huomioon Syyrian kansan legitiimit vaatimukset siten, että presidentti ja hallitus sitoutuvat todelliseen kansalliseen vuoropuheluun, jonka tavoitteena on toteuttaa tärkeitä poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia ja lopettaa poliittisen opposition, kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeusaktivistien sortaminen; pitää tervetulleena YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmaa, jossa tuomitaan Syyrian hallituksen väkivalta rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan ja jonka nojalla Syyriaan lähetetään YK:n ihmisoikeusvaltuutetun selvitysvaltuuskunta; vaatii EU:ta ja sen jäsenvaltioita huomioimaan täysimääräisesti Syyriassa käynnissä olevat tapahtumat kahdenvälisissä suhteissaan maan kanssa, mukaan luettuina EU:n ja Syyrian assosiaatiosopimuksen lisäneuvottelujen keskeyttäminen, Syyrian viranomaisten kanssa tehtävän yhteistyön uudelleentarkastelu eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen puitteissa sekä Syyrian hallintoon kohdistettavat todelliset täsmäpakotteet, joiden tavoitteena on muuttaa hallinnon toimintalinjaa;

71.

kehottaa Bahrainin ja Jemenin viranomaisia pidättymään voiman käytöstä mielenosoittajia vastaan ja kunnioittamaan heidän kokoontumisoikeuttaan ja sananvapauttaan; korostaa, että kuolemantapauksista ja loukkaantumisista vastuussa olevat on saatettava mahdollisimman pian vastuuseen ja tuotava joko kansallisen oikeuden tai Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimen eteen; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan Bahrainin ja Jemenin kansojen rauhanomaisia demokraattisia pyrkimyksiä, tarkistamaan politiikkaansa näiden maiden suhteen, noudattamaan EU:n käytännesääntöjä aseiden viennistä ja olemaan valmiina auttamaan konkreettisten poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten uudistussuunnitelmien toteuttamisessa näissä maissa, jos kansalliset viranomaiset sitoutuvat vakavasti asiaan; on syvästi huolestunut Bahrainin tilanteen kehittymisestä ja erityisesti neljän mielenosoittajan tuomitsemisesta kuolemanrangaistukseen 28. huhtikuuta 2011; kehottaa korkeaa edustajaa painostamaan Bahrainin viranomaisia pidättymään kuolemanrangaistusten täytäntöönpanosta ja varmistamaan oikeudenmukainen oikeudenkäynnit, joihin sisältyy asianmukainen oikeudellinen edustus ja muutoksenhakuoikeus;

72.

toistaa täyden tukensa Libanonin erityistuomioistuimelle riippumattomana tuomioistuimena, joka on perustettu YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla 1757 ja joka täyttää korkeimmat oikeudelliset vaatimukset; vahvistaa lujan tukensa Libanonin itsemääräämisoikeudelle, yhtenäisyydelle ja alueelliselle koskemattomuudelle ja kaikkien libanonilaisten instituutioiden täysipainoiselle toiminnalle; korostaa, että sisäinen vakaus ja kansainvälisen oikeuden noudattaminen sopivat täysin yhteen; kehottaa Libanonin poliittisia vallanpitäjiä jatkamaan sitoutumistaan avoimeen ja rakentavaan vuoropuheluun kaikkien libanonilaisten hyvinvoinnin, vaurauden ja turvallisuuden vaalimiseksi; kiittää YK:n Libanonissa olevien valvontajoukkojen (UNIFIL) ratkaisevaa roolia ja kehottaa panemaan täytäntöön kaikki YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1701 vaatimukset;

73.

korostaa, että kaikissa pitkän aikavälin ratkaisuissa Afganistanin kriisiin lähtökohtana on oltava, että ratkaisu palvelee Afganistanin kansalaisten etuja, jotka liittyvät sisäiseen turvallisuuteen, väestön suojeluun sekä taloudelliseen ja sosiaaliseen edistymiseen, ja että ratkaisuun on sisällyttävä konkreettisia toimia köyhyyden ja naisten syrjinnän poistamiseksi sekä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamisen tehostamiseksi, ja lisäksi sovittelumekanismeja, oopiumin tuotannon lopettaminen, määrätietoinen valtion kehittäminen, Afganistanin integroituminen kansainväliseen yhteisöön ja al-Qaidan karkottaminen maasta; painottaa, että Afganistanille on saatava turvallisuuden vähimmäisstandardit varmistamaan kykenevät poliisivoimat, jolloin ulkomaiset sotilasjoukot voidaan vetää pois maasta; toistaa kantansa, että EU:n ja koko kansainvälisen yhteisön olisi Afganistanissa keskityttävä tarkoituksenmukaisella tavalla tukemaan maata sen rakentaessa omaa valtiotaan ja vahvistaessa demokraattisia instituutioitaan siten, että turvataan kansalaisten edustus, oikeusvaltioperiaate, rauha, alueellinen koskemattomuus sekä kestävä sosiaalinen ja taloudellinen kehitys ja parannetaan kaikkien kansalaisten ja erityisesti naisten ja lasten elinolosuhteita samalla kun otetaan huomioon kaikkien Afganistanin etnisten ja uskonnollisten yhteisöjen historialliset, uskonnolliset, hengelliset ja kulttuuriset perinteet; muistuttaa myös, että on tärkeää tukea kansalaisyhteiskuntaa, kehittää demokraattisia instituutioita esimerkiksi turvallisuusjoukkojen ja tuomarikunnan koulutuksen kautta ja tukea riippumattomia tiedotusvälineitä, kansalaisjärjestöjä ja parlamentaarista valvontaa;

74.

toistaa näkemyksensä, että Pakistanilla on keskeinen rooli alueella ja että vakaa, maallinen ja lakia noudattava Pakistan on äärimmäisen tärkeä Afganistanin ja koko alueen vakaudelle; korostaa lisäksi Pakistanin mahdollista keskeistä roolia Afganistanin rauhanprosessissa; painottaa, että Pakistan ei saa olla al-Qaidan ja talibanien turvapaikka; toteaa, että elokuun 2010 tuhotulvat olivat takaisku Pakistanin uudelle hallitukselle, joka oli alkanut edistyä monien ongelmien käsittelyssä; kehottaa neuvostoa ja komissiota yhdessä koko kansainvälisen yhteisön kanssa osoittamaan voimakasta solidaarisuutta ja antamaan konkreettista tukea, jota Pakistan tarvitsee tulvan jälkeiseen jälleenrakentamiseen ja kunnostamiseen ja maan pyrkimykseen rakentaa vahva ja hyvinvoiva yhteiskunta; pitää ilahduttavina ja kannustaa edelleen EU:n toimia poliittisen tuen lisäämiseksi instituutioiden ja valmiuksien kehittämiseksi Pakistanissa ja Pakistanin demokraattisten instituutioiden auttamiseksi ääriliikkeiden torjumisessa pyrkimällä erityisesti kumoamaan jumalanpilkkalait ja tukemalla Pakistanin kansalaisyhteiskuntaa; kehottaa Pakistania välittömästi liittymään ydinsulkusopimukseen ja toimimaan täydessä yhteistyössä Kansainvälisen atomienergiajärjestön kanssa Pakistanin ydinarsenaalin ja -laitosten tuomisessa esiin;

75.

tukee täysin E3+3:n sitoutumista siihen, että Iranin ydinkysymyksessä pyritään pikaiseen neuvotteluratkaisuun, jotta voidaan palauttaa kansainvälinen luottamus Iranin ydinohjelman puhtaaseen rauhanomaisuuteen ydinsulkusopimuksen pääperiaatteen mukaisesti; tukee neuvoston kaksitahoista lähestymistapaa diplomaattisen ratkaisun löytämiseksi, koska se on ainoa mahdollinen toimintatapa Iranin ydinkysymyksessä; pitää valitettavana, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1929(2010), jolla otetaan käyttöön neljäs Irania koskevien ydinohjelmaan kohdistettujen pakotteiden sarja, sekä EU:n, Yhdysvaltojen, Japanin, Kanadan ja Australian ilmoittamat rajoittavat lisätoimenpiteet, on nyt tullut tarpeelliseksi, koska Iran ei ole ollut halukas täyteen yhteistyöhän Kansainvälisen atomienenergiajärjestön (IAEA) kanssa sen ydinohjelman tavoitteista; korostaa, että ratkaisua ydinkysymykseen ei voida löytää EU:n Iranin kansalaisyhteiskunnalle antaman tuen tai niiden oikeutettujen vaatimusten kustannuksella, joita Iranin kansalaisyhteiskunta esittää universaaleista ihmisoikeuksista ja aidosti demokraattisista vaaleista;

76.

tuomitsee jyrkästi Iranin presidentin jatkuvan provosoivan ja yllyttävän antisemitistisen retoriikan ja sen että hän on kehottanut Israelin "täydelliseen hävittämiseen", ja pitää erityisen valitettavina uhkauksia, joita on esitetty Israelin valtion olemassaoloa vastaan; on hyvin huolissaan dramaattisesti lisääntyvistä teloituksista Iranissa, joissa on viime kädessä kysymys laittomista, ilman asianmukaista oikeudenkäyntiä tapahtuvista valtion tekemistä murhista, sekä jatkuvasta ja järjestelmällisestä painostuksesta niitä kansalaisia kohtaan, jotka tavoittelevat vapautta ja demokratiaa; korostaa, että Euroopan parlamentin ja Majlisin valtuuskuntien virallisia kontakteja olisi käytettävä myös keskusteluun ihmisoikeuskysymyksistä ja että kontaktien ehtona olisi oltava mahdollisuus tavata vapaasti poliittisia vankeja ja ihmisoikeusaktivisteja, ja katsoo, että edustajien olisi sallittava keskustella vapaasti erilaisista poliittisista mielipiteistä; kehottaa korkeaa edustajaa tekemään järjestelyjä EU:n Iranin-edustuston avaamiseksi uudelleen, jotta tilannetta voitaisiin seurata paikan päällä EU:n näkökulmasta; kehottaa Iranin hallintoa pidättymään sekaantumasta Irakin sisäisiin asioihin;

77.

on tyytyväinen Kiinan kanssa eri aloilla käytävän vuoropuhelun tehostumiseen ja kehottaa tekemään yhteistyötä äskettäisessä EU:n ja Kiinan huippukokouksessa esiin otetuissa kiistakysymyksissä; pitää ilahduttavana edistymistä paremman taloudellisen ja oikeudellisen hallintotavan luomisessa; on erittäin huolissaan jatkuvista vakavista ja järjestelmällisistä ihmisoikeuksien ja erityisesti tiibetiläis-, uiguuri- ja mongolivähemmistöjen oikeuksien loukkauksista Kiinassa ja kehottaa korkeaa edustajaa tehostamaan ihmisoikeusvuoropuhelua ja varmistamaan, että ihmisoikeudet ovat jatkuvasti asialistalla;

78.

toteaa, että Japanin tuhoisa maanjäristys, tsunami ja ydinkatastrofi vaikuttavat merkittävästi Japanin-suhteisiin ja odottaa EU:n osoittavan solidaarisuutta ja tukevan Japanin viranomaisia, jotta maa selviää katastrofista; katsoo, että suhteet Japaniin, joka jakaa EU:n demokraattiset arvot ja huolen ihmisoikeuksista, ovat erityisesti näiden dramaattisten tapahtumien jälkeen äärimmäisen tärkeät sekä taloudellisesti että kansainvälisillä foorumeilla tehtävän yhteistyön kannalta; korostaa, että on pyrittävä lisäämään yhteistyötä Japanin kanssa ja poistamaan jäljellä olevat esteet keskinäiseltä markkinapääsyltä ja että nämä pyrkimykset eivät saa jäädä nykyisen Kiinaan keskittymisen varjoon;

79.

suhtautuu myönteisesti osapuolten Taiwaninsalmen molemmilla puolilla toteuttamista toimista, joiden tuloksena on allekirjoitettu noin 15 sopimusta, mukaan lukien kesäkuussa 2010 allekirjoitettu taloudellista yhteistyötä koskeva puitesopimus (ECFA) ja sopimus immateriaalioikeuksista; tukee voimakkaasti EU:n ja Taiwanin taloussuhteiden vahvistamista ja EU:n ja Taiwanin talousyhteistyötä koskevan sopimuksen allekirjoittamista, kun otetaan huomioon, että Kiinan ja Taiwanin taloussuhteiden laajentuminen on molempien osapuolten ja EU:n edun mukaista; toistaa tukensa Taiwanin tarkoituksenmukaiselle osallistumiselle tarkkailijana sellaisiin kansainvälisiin järjestöihin ja toimiin kuin ilmastonmuutosta koskeva YK:n puitesopimus, Maailman terveysjärjestö ja Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö; on tyytyväinen EU:n päätökseen myöntää Taiwanin kansalaisille viisumipoikkeus, joka osaltaan vahvistaa kauppa- ja investointisuhteita EU:n ja Taiwanin välillä sekä ihmisten välisiä kontakteja;

80.

tunnustaa Intian valtavan merkityksen nousevana alueellisena taloudellisena voimana ja Euroopan merkittävänä demokraattisena kumppanina; on tyytyväinen Intian yhteistyöhön EU:n kanssa erityisesti Afganistanissa ja Atalanta-operaatiossa; kehottaa tehostamaan yhteistyötä asioissa, jotka koskevat ydinaseriisuntaa, ilmastonmuutosta, maailmanlaajuista talouden hallintaa ja demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien edistämistä; on huolestunut kansalaisvapauksien ja ihmisoikeuksien kyseenalaistamisesta Jammussa ja Kashmirissa ja edelleen jatkuvasta kastijakoon perustuvasta kulttuurisesta syrjinnästä; odottaa, että strateginen kumppanuus Intian kanssa kehittyy yhteisen toimintasuunnitelman mukaisesti niin, että saadaan konkreettisia tuloksia; odottaa, että neuvottelut vapaakauppasopimuksesta saatetaan pikaisesti loppuun ja sopimus allekirjoitetaan, mutta korostaa, että sopimusneuvottelut eivät missään tapauksessa saa vaarantaa pyrkimyksiä vähentää köyhyyttä Intiassa;

81.

antaa voimakkaan tukensa ja kannustuksensa kumppanuudelle Afrikan unionin ja muiden Afrikan alueellisten järjestöjen kanssa käsiteltäessä Afrikan mantereen vakauteen ja turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä ja varmistettaessa edistys muilla avainalueilla, joita ovat demokraattinen hallintotapa ja ihmisoikeudet, ilmastonmuutos ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen; katsoo, että prosessi, jossa Afrikan unioni ottaa asteittain haltuunsa Afrikan turvallisuus- ja vakauskysymykset ja varsinkin rauhanturvaamisoperaatiot ja kasvattaa vaikutusvaltaansa niiden suhteen, edellyttää instituutioiden kehittämistä ja tehokkaampaa päätöksentekoa Afrikan unionin sisällä ja että EU:n olisi avustettava Afrikan unionia tässä asiassa;

82.

ilmaisee tukensa päätökselle määritellä Afrikan sarven aluetta koskeva kattava EU:n toimintalinjaus, jonka mukaisesti autetaan rakentamaan uudelleen valtiollisia instituutioita Somaliaan ja kytketään ihmisten turvallisuus kehitykseen ja oikeusvaltion periaatteiden, ihmisoikeuksien ja naisten oikeuksien kunnioittamiseen ja hyödynnetään näin kaikkia EU:n välineitä kestävien ratkaisujen löytämiseksi;

83.

pitää ilahduttavana EU:n halua tukea Sudanin yleisen rauhansopimuksen rauhanomaista täytäntöönpanoa ja toimia kestävän alueellisen vakauden saavuttamiseksi; korostaa samalla, että on tehostettava pyrkimyksiä puuttua turvattomuuteen ja saada aikaan kestävä rauhansopimus Darfurissa; katsoo, että Etelä-Sudanin tuleva itsenäisyys vaikuttaa kulttuurisesti jakautuneiden maiden vakauteen ja synnyttää haasteita, joihin korkean edustajan olisi oltava varautunut; onnittelee Sudanin kansaa Etelä-Sudanin kansanäänestyksen sujuvasta toimittamisesta, jonka EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunta on vahvistanut; kehottaa EU:ta jatkamaan osapuolten toimien tukemista, jotta voidaan edetä yleisen rauhansopimuksen avoimina olevissa kysymyksissä, ja kiinnittämään erityistä huomiota pakolaisten ja paluumuuttajien tilanteeseen sekä käsittelemään tarvittavia toimia pohjois-etelä-suhteiden kestävyyden takaamiseksi kansanäänestyksen jälkeen;

84.

muistuttaa, että Alassane Ouattara on 28. marraskuuta 2010 pidettyjen Norsunluurannikon presidentinvaalien ainoa laillinen voittaja ja että vaalien tuloksia ei voida kiistää; panee merkille aikaisemman johtajan Laurent Gbagbon pidätyksen ja toivoo, että tämä vaikuttaa väkivallan loppumiseen; vaatii maan kaikkia poliittisia vallanpitäjiä ja sotavoimia kunnioittamaan norsunluurannikkolaisten äänestäjien tahtoa ja varmistamaan rauhanomaisen vallansiirron viipymättä; kehottaa palauttaa lain ja järjestyksen; kehottaa EU:ta tukemaan kaikin puolin presidentti Quattaraa hänen pyrkiessään aikaansaamaan sovinnon, palauttamaan tilanteen normaaliksi ja edistämään kehitystä sekä norsunluurannikkolaisten hyvinvointia ja maan vakautta;

85.

katsoo, että EU:n olisi määriteltävä kattavasti lähestymistapansa Sahelin alueen turvallisuus- ja vakausongelmiin; korostaa, että terrorismi ja kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus (huumeiden, aseiden, savukkeiden ja ihmisten salakuljetus) aiheuttavat vakavia uhkia paitsi alueen maille, myös suoraan EU:lle; pitää välttämättömänä, että EU auttaa alueen maita kehittämään toimintalinjoja ja välineitä näiden kasvavien turvallisuusuhkien käsittelemiseksi ja käyttää kaikkia EU:n välineitä Länsi-Saharan konfliktin ja muiden pitkittyneiden konfliktien ratkaisemiseksi, demokraattisten uudistusten edistämiseksi kaikissa alueen maissa, köyhyyden poistamiseksi, kestävän kehityksen varmistamiseksi, ilmastonmuutokseen alueella liittyvien huolenaiheiden käsittelemiseksi, etelä-etelä- ja etelä-pohjoinen-suuntaisten muuttovirtojen hallitsemiseksi, demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien edistämiseksi, (erityisesti turvallisuusalan) instituutioiden kehittämiseksi ja järjestyneen rikollisuuden torjumiseksi; katsoo, että olisi myös luotava prosessi, jolla rakennetaan yksimielisyyttä alueen valtioiden välille yhdessä Afrikan unionin kanssa, joka asteittain ottaisi sen vastuulleen;

86.

suhtautuu myönteisesti neuvoston päätökseen Zimbabwea koskevien rajoittavien toimenpiteiden uudistamisesta tiettyjä Mugaben hallintoa vallassa pitäviä poliitikkoja, virkamiehiä ja yrityksiä vastaan; pitää valitettavana, että riittävä demokraattinen muutos ei ole vielä tapahtunut ja kehottaa erityisesti SADC-maita huolehtimaan siitä, että Zimbabwea autetaan pian järjestämään vapaat ja rehelliset vaalit, joita tarkkaillaan kansainvälisesti, ja että maa etenee nopeasti kohti sujuvaa vallansiirtoa;

87.

on huolestunut siitä, että YTPP-operaatio Guinea-Bissaussa lopetettiin syyskuussa 2010; kehottaa neuvostoa ja korkeaa edustajaa harkitsemaan uusia tapoja, joilla torjutaan järjestäytynyttä rikollisuutta Guinea-Bissaussa ja estetään maata muuttumasta huumevaltioksi;

88.

pitää ilahduttavana, että on saatu päätökseen neuvottelut assosiaatiosopimuksesta Keski-Amerikan maiden kanssa ja monenvälisestä kauppasopimuksesta Perun ja Kolumbian kanssa; korostaa kuitenkin, että EU:n olisi edelleen annettava etusija Latinalaisen Amerikan alueelliselle yhdentymiselle; panee tyytyväisenä merkille, että neuvottelut assosiaatiosopimuksesta Mercosurin kanssa on käynnistetty uudelleen, ja kehottaa saattamaan ne pikaisesti päätökseen;

89.

arvostaa Madridissa pidetystä EU:n ja Latinalaisen Amerikan maiden huippukokouksesta saatuja positiivisia tuloksia ja korostaa, että on tärkeää seurata Madridin toimintasuunnitelman toimeenpanoa; muistuttaa, että olisi hyväksyttävä Euroopan ja Latinalaisen Amerikan rauhaa ja turvallisuutta koskeva peruskirja ja että siihen olisi sisällytettävä YK:n peruskirjaan ja kansainväliseen oikeuteen perustuvia strategioita ja suosituksia, jotka koskevat yhteisiä poliittisia ja turvallisuuteen liittyviä toimia yhteisten uhkien ja haasteiden käsittelemiseksi;

90.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Naton pääsihteerille, Naton parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle, Etyjin puheenjohtajalle, Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle, Euroopan neuvoston ministerikomitean puheenjohtajalle ja Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle.

7.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 377/51

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymän Euroopan unionin turvallisuusstrategian "Turvallisempi Eurooppa oikeudenmukaisemmassa maailmassa" ja 11.–12. joulukuuta 2008 pidetyn Eurooppa-neuvoston hyväksymän selvityksen Euroopan unionin turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta "Turvallisuudesta huolehtiminen muuttuvassa maailmassa",

—

ottaa huomioon 9. joulukuuta 2010 ja 31. tammikuuta 2011 annetut ulkoasioiden neuvoston (puolustuspolitiikka) päätelmät yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta (YTPP),

—

ottaa huomioon 2. marraskuuta 2010 pidetyn Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan turvallisuus- ja puolustusyhteistyöhuippukokouksen tulokset,

—

ottaa huomioon 25.–26. maaliskuuta 2010 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymän Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden strategian,

—

ottaa huomioon neuvoston 26. heinäkuuta 2010 tekemän päätöksen Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta (1),

—

ottaa huomioon 23. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman siviili-sotilasyhteistyöstä sekä siviili-sotilasvoimavarojen kehittämisestä (2),

—

ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta osana yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa (3),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A7-0166/2011),

1.

muistuttaa, että kansainvälinen järjestelmä on muuttumassa nopeasti ja syvällisesti, koska valta on siirtymässä nouseville kansainvälisille toimijoille ja keskinäinen riippuvuus syvenee, ja että tämä muutos kattaa talous- ja rahoitusalan ongelmat, ympäristön tilan heikkenemisen ja ilmastonmuutoksen, energian ja niukat resurssit sekä toisiinsa liittyvät turvallisuushaasteet;

2.

toteaa, että maailmanlaajuisen epävakauden ja talous- ja rahoituskriisin aikana EU:n odotetaan tehostavan strategista riippumattomuuttaan, jotta se voi puolustaa arvojaan, ajaa etujaan ja suojella kansalaisiaan kehittämällä yhteistä näkemystä tärkeimpien haasteiden ja uhkien käsittelemiseksi ja kohdistamalla voimavaransa ja resurssinsa niin, että se voi vastata näihin odotuksiin asianmukaisesti ja siten myötävaikuttaa maailman rauhan ja turvallisuuden säilymiseen myös edistämällä tehokasta monenvälisyyttä;

3.

huomauttaa, että EU:n strategisen riippumattomuuden lisäämiseksi turvallisuusasioissa on pystyttävä sopimaan yhteisistä poliittisista tavoitteista ja strategisista suuntaviivoista, on luotava strategisia kumppanuuksia merkityksellisten kansainvälisten organisaatioiden – muiden muassa Naton – ja valtioiden kanssa, on kerättävä riittävästi tietoja ja tuotettava yhteisiä analyysejä ja arvioita, otettava käyttöön ja tarvittaessa yhdistettävä taloudelliset, siviili- ja sotilasvoimavarat, suunniteltava ja johdettava tehokkaita kriisinhallintaoperaatioita Petersbergin tehtävien kaltaisten mutta niitä laajempien toimien pohjalta, muotoiltava yhteinen puolustuspolitiikka ja pantava se täytäntöön sekä luotava ensimmäinen konkreettinen perusta, jolle yhteinen puolustus voidaan rakentaa;

4.

korostaa, että Lissabonin sopimuksen uudet määräykset yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta (YTPP) merkitsevät lujaa poliittista vakuutusta unionin aikeista toimia vakauttavana voimana maailmassa ja tarjoavat selkeän oikeudellisen kehyksen, jonka turvin voidaan vahvistaa unionin valmiuksia toteuttaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa kokonaisvaltaiseen tapaan, jossa hyödynnetään kaikkia EU:n ja sen jäsenvaltioiden käytettävissä olevia välineitä tarkoituksena ehkäistä ja hallita kriisejä ja konflikteja ja rakentaa kestävää rauhaa;

5.

toteaa erityisesti, että

6.

korostaa, että johdonmukaisuusvelvoite sellaisena kuin se on määritelty perussopimuksissa, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU-sopimus) 40 artiklan uusi sanamuoto (jonka mukaan YUTP:n tai EU:n muiden alojen politiikan toteuttaminen ei vaikuta perussopimuksissa määrättyjen menettelyjen soveltamiseen) ja Euroopan unionin tuomioistuimen viimeaikainen oikeuskäytäntö (ks. tuomio asiassa SALW) suojaavat sekä yhteisömenetelmän ensisijaisuutta että YUTP:n ominaispiirteitä ja valtaoikeuksia ja edistävät eri toimintalinjojen, välineiden, resurssien ja oikeusperustojen lähentämistä noudattaen holistista ja kattavaa lähestymistapaa, jossa maailman rauhan ja turvallisuuden edistäminen on tavoitteena kaikessa EU:n ulkoisessa ja sisäisessä toiminnassa ja jossa YTPP on yksi turvallisuutta lisäävistä välineistä; panee merkille, että sotilasvoimavaroja voidaan käyttää myös ihmisten aiheuttamissa katastrofeissa ja luonnonkatastrofeissa, mikä osoitettiin käytännössä, kun EU:n sotilasesikunta koordinoi sotilasvoimavaroja siviilijohtoisten humanitaaristen avustusoperaatioiden tueksi Pakistanin tulvien aikana vuonna 2010 sotilas- ja siviilipuolustusvoimavarojen käytöstä kansainvälisen katastrofiavun antamisessa koskevien YK:n suuntaviivojen (Oslon suuntaviivojen) mukaisesti ja komission pyynnöstä;

7.

on sen vuoksi huolestunut, että vaikka Lissabonin sopimus on ollut voimassa yli vuoden, vielä ei ole selviä merkkejä siihen perustuvasta kokonaisvaltaisesta EU:n lähestymistavasta, joka auttaisi ylittämään perinteiset menettelylliset ja institutionaaliset esteet mutta säilyttäisi samalla kunkin valtuudet, kun unionin kansalaisten turvallisuus on uhattuna;

8.

on vakuuttunut siitä, että uskottava ulkoinen turvallisuuspolitiikka edellyttää syvempää keskinäistä riippuvuutta jäsenvaltioiden välillä, suurempaa sisäistä yhtenäisyyttä sekä keskinäistä luottamusta ja yhteisvastuullisuutta, samanlaista kuin on saavutettu sisäisen turvallisuuden alalla Schengenin yhteistyön avulla (jossa Schengen-valtiot omia rajoja suojellessaan suojelevat muiden jäsenvaltioiden rajoja, jossa kansalliset säännöt ulottuvat koko mantereelle ja jossa kansallisen turvallisuuden suojaamiseen liittyvät tehtävät voidaan suorittaa myös toisen valtion alueella tai yhteisissä ryhmissä, jotka toimivat unionin sääntöjen mukaisesti);

9.

pahoittelee, että EU:n jäsenvaltiot eivät ole halunneet määritellä yhteistä kantaa Libyan kriisiin, YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 1973 ja tapoihin panna se täytäntöön; huomauttaa huolissaan, että tilapäistä "halukkaiden" liittoumaa tai kahdenvälistä yhteistyötä ei pidä erehtyä pitämään kelvollisina YTPP:n korvikkeina, koska yhdelläkään Euroopan valtiolla ei ole valmiuksia olla merkittävä turvallisuus- ja puolustuspoliittinen toimija nykymaailmassa; palauttaa mieliin, että Lissabonin sopimuksessa määrätään mahdollisuudesta antaa kriisinhallintaoperaation toteuttaminen jäsenvaltioiden ryhmälle, mutta vain jos neuvoston päätöksellä on vahvistettu tehtävän tavoite, laajuus ja toteuttamistapa ja vain yhteistyössä korkean edustajan / varapuheenjohtajan kanssa; korostaa, että yhteinen vastaus Libyan tilanteeseen on välttämätöntä unionin eteläisen naapuruuspolitiikan uuden, uskottavan toimintamallin muotoilemiseksi; toteaa jälleen, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 1973 (2011) perustuvaa toimeksiantoa Libyan siviilien suojelemiseksi ei tule ylittää liiallisella voimankäytöllä; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ryhtymään konkreettisiin toimiin aselevon aikaansaamiseksi pikaisesti, jotta voidaan lopettaa libyalaisten verilöyly ja kärsimykset; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa edistämään voimakkaasti ja suoraan tämänsuuntaisia poliittisia aloitteita; pitää erittäin tärkeänä läheistä yhteistoimintaa väliaikaisen siirtymäajan neuvoston, Afrikan unionin ja Arabiliiton kanssa, jotta voidaan löytää poliittinen ja diplomaattinen ratkaisu tähän sotilaalliseen konfliktiin, mukaan lukien tavoitteena oleva Gaddafin hallinnon eroamisen varmistaminen; korostaa sen vuoksi, että strategian laatiminen Sahelin aluetta ja Afrikan sarvea varten tarjoaa jälleen konkreettisen mahdollisuuden osoittaa EU:n kyky vastata sekä turvallisuus- että kehityshaasteisiin;

10.

kehottaa Eurooppa-neuvostoa täyttämään EU:n strategisten etujen ja poliittisten tavoitteiden määrittelemistehtävänsä ja laatimaan kansainvälisiin tapahtumiin sovitetun Euroopan ulkopoliittisen strategian, jossa EU:n ulkosuhteiden eri ulottuvuuksia tosiasiallisesti lähennetään ja jota tarkistetaan säännöllisin väliajoin; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa ja neuvostoa perustamaan työnsä ihmisten suojelun periaatteeseen, jotta se olisi keskeisellä sijalla Euroopan ulkopoliittisessa strategiassa, sekä laatimaan sen pohjalta konkreettisia toimintalinjoja;

11.

kehottaa Eurooppa-neuvostoa ja sen puheenjohtajaa ryhtymään työhön käynnistämällä poliittisen vuoropuhelun Euroopan parlamentin kanssa ja keskustelemaan parlamentin antamista suosituksista; pitää tällaista vuoropuhelua välttämättömänä, kun otetaan huomioon perussopimusten uudet määräykset ja tarve laatia ja panna täytäntöön Euroopan ulkopoliittinen strategia, jonka lähtökohtana on toimiva ja kattava lähestymistapa; katsoo, että tällaista vuoropuhelua olisi käytävä säännöllisesti ja että siinä olisi keskityttävä saavutettuun edistykseen yhtä paljon kuin tulevaisuudennäkymiin;

12.

korostaa, että Euroopan parlamentille annettu tehtävä EU:n kansalaisten edustajana tekee siitä ratkaisevan tärkeän demokraattisen legitimiteetin lähteen YUTP:lle ja YTPP:lle, minkä vuoksi parlamentilla on oikeus odottaa, että sen mielipiteet ja suositukset otetaan asianmukaisesti huomioon;

13.

korostaa lisäksi, että SEU-sopimuksen mukaisesti Euroopan parlamentti äänestää varapuheenjohtajan / korkean edustajan hyväksymisestä ja että parlamentti osallistuu päätöksentekoon EU:n ulkoisen toiminnan talousarviosta, mukaan luettuina YUTP ja YTPP:n siviilioperaatiot ja EU:n sotilaallisesta koordinaatiosta aiheutuvat hallintokulut, minkä vuoksi parlamentin hyväksyntä on olennaisen tärkeää, jotta EU:n strategiat voidaan muuttaa säädöksiksi ja voidaan tehdä kansainvälisiä sopimuksia, myös pääasiassa YUTP:aa koskevia sopimuksia, mistä ainoan poikkeuksen muodostavat yksinomaan YUTP:aa koskevat sopimukset;

14.

haluaa tehostaa EU:n kansallisten parlamenttien kanssa tehtävää YUTP:n ja YTPP:n demokraattista valvontaa koskevaa yhteistyötä niin, että molempien vaikutusvalta unionin muiden toimielinten ja jäsenvaltioiden poliittisiin valintoihin vahvistuu siten, että samalla kunnioitetaan kuitenkin täysin kansallisten parlamenttien nykyisiä valtaoikeuksia puolustuspolitiikan alalla; pahoittelee, että EU:n puhemiesten konferenssissa 4.–5 huhtikuuta 2011 ei päästy sopimukseen YUTP- ja YTPP-asioista järjestettävän parlamenttien välisen konferenssin sisällöstä, ja toivoo, että kansallisten parlamenttien kanssa päästään sopimukseen parlamenttien välisen yhteistyön uusista muodoista näissä asioissa; palauttaa mieliin, että Lissabonin sopimukseen liitetyn kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa tehdyn pöytäkirjan (N:o 1) 9 artiklassa todetaan selvästi, että Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit päättävät yhdessä parlamenttien välisen tehokkaan ja säännöllisen yhteistyön järjestämisestä ja edistämisestä unionissa;

15.

korostaa komissiolle perussopimuksissa annettua roolia EU:n ulkoisen toiminnan muihin ulottuvuuksiin liittyvien toimintalinjojen ja toimien toteuttamisessa, lainsäädäntöaloitteiden esittämisessä, talousarvion toteuttamisessa ja yhteisöohjelmien hallinnoimisessa sekä EU:n ulkomaanedustuksen järjestämisessä YUTP-asioita lukuun ottamatta; kehottaa neuvostoa, komissiota ja Euroopan parlamenttia vahvistamaan yhteistyötään, jotta voidaan niiden valtuuksia kaventamatta varmistaa EU:n ulkoisen toiminnan eri alueiden johdonmukaisuus niin, että YTPP:n välineitä voidaan hyödyntää tehokkaammin;

16.

korostaa, että varapuheenjohtajan / korkean edustajan toimivalta ja vastuu eivät merkitse pelkkää tehtävien yhdistämistä, vaan myös toimintojen ja legitimiteetin lähteiden sulauttamista, mikä korostaa varapuheenjohtajan / korkean edustajan tehtävää EU:n ulkoisen toiminnan välineiden, toimijoiden ja menettelyjen liittämisessä yhtenäiseksi kokonaisuudeksi; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa toteuttamaan rooliaan ennakoivasti ja jatkamaan rakentavaa vuoropuhelua Euroopan parlamentin kanssa pyrkiessään yhtäältä edistämään aktiivisesti jäsenvaltioiden poliittista yhteisymmärrystä YUTP:n ja YTPP:n strategisista suunnista ja toimintavaihtoehdosta ja toisaalta luomaan yhtenäisyyttä, koordinoimaan tehokkaasti ja hyödyntämään täysimääräisesti YUTP:n ja YTPP:n mahdollisuuksia synergiaan EU:n ulkoisen toiminnan muiden alojen sekä niiden EU:n sisäisten toimintalinjojen kanssa, joilla on vaikutusta ja seurauksia ulkoiseen toimintaan;

17.

katsoo, että Euroopan ulkosuhdehallinnolla on keskeinen tehtävä, kun kehitetään tehokasta ja kattavaa lähestymistapaa, jossa YUTP, YTPP ja EU:n ulkoisen toiminnan muut ulottuvuudet, erityisesti kehitysyhteistyö-, kauppa- ja energiavarmuuspolitiikka, yhdentyvät täydellisesti; pitää ilahduttavana neuvottelutulosta, jonka johdosta Euroopan ulkosuhdehallinto perustettiin avustamaan EU:n toimielimiä ja EU:n ulkoisen toiminnan eri tehtäviä ja sille annettiin laaja toimivalta ja vastuu ja luotiin samalla tiivis yhteys komissioon ilman, että millään tavalla supistetaan komission toimivaltaa, ja toivoo, että Euroopan ulkosuhdehallinnolle annettu vastuu EU:n ulkoiseen toimintaan liittyvien tärkeimpien rahoitusvälineiden strategisesta suunnittelusta johtaa kyseisten välineiden tehokkaaseen ja johdonmukaiseen hyödyntämiseen EU:n periaatteiden ja tavoitteiden edistämisessä;

18.

toistaa kantansa, että siviili- ja sotilaskriisinhallinnan rakenteita ja voimavaroja olisi koordinoitava tiiviimmin ja että niiden olisi lisättävä synergiaa osana kokonaisvaltaista toimintamallia, jossa ei muuteta siviili- ja sotilastehtävien ominaispiirteitä tai erilaisia päätöksentekomenettelyjä ja komentoketjuja;

19.

pahoittelee, että Euroopan ulkosuhdehallinnon tilapäinen organisaatiokaavio ei sisällä kaikkia nykyisiä yksiköitä, jotka vastaavat kriisinhallinnan suunnittelusta ja ohjelmoinnista, konfliktinestosta ja rauhanrakentamistoimista YTPP:n rakenteiden kanssa Madridin sopimuksen mukaisesti; kehottaa tätä taustaa vasten ensinnäkin kutsumaan säännöllisesti koolle kriisinhallintakeskuksen, joka koostuu kriisinhallinta- ja suunnitteluosastosta (CMPD), siviilialan suunnittelu- ja toteutusvoimavarasta (CCPC), Euroopan unionin sotilasesikunnasta (EUMS), EU:n tilannekeskuksesta, rauhanrakentamis-, konfliktinehkäisy-, sovittelu- ja turvallisuuspolitiikkayksiköistä, poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean (PTK) puheenjohtajasta, maantieteellisistä alueista vastaavista yksiköistä ja tilanteen mukaan muista asiaankuuluvista politiikanaloista vastaavista osastoista, jotka toimivat varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja toimeenpanevan pääsihteerin alaisuudessa ja joiden toimintaan osallistuvat tilanteen mukaan komission humanitaarisesta avusta, pelastuspalvelusta ja sisäisestä turvallisuudesta vastaavat rakenteet; toteaa, että näitä kokouksia koordinoisi kriisinhallintatoiminnan johtaja; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja komissiota varustamaan keskuksen tehokkaalla hälytys- ja hätäjärjestelmällä ja suurella yhteisellä operaatiohuoneella, joka sijaitsee Euroopan ulkosuhdehallinnon tiloissa, jotta valvonta olisi mahdollista vuorokauden ympäri viikon jokaisena päivänä, sillä näin voidaan välttää nykyinen operatiivinen päällekkäisyys, joka tuskin edistää kunnollista valvontaa ja nopean toiminnan järjestelmää kriisien käsittelemisessä; katsoo, että synergian turvaamiseksi on varmistettava säännöllinen koordinointi ja tiedonvaihto tämän järjestelmän ja komission parhaillaan kehittämän Euroopan hätäapukeskuksen välillä kukin toimivaltuuksia kunnioittaen; kehottaa toiseksi ottamaan käyttöön edellä mainittujen toimijoiden keskisen pysyvän toimintarakenteen, jossa mennään kiireellistä kriisinhallintaa pidemmälle, jotta voidaan kehittää yhteisiä lähestymistapoja esimerkiksi oikeusvaltion tai turvallisuusalan uudistuksen aloilla; kehottaa kolmanneksi tekemään puolivälitarkastelun nykyisestä toimintaympäristöstä, jotta Euroopan ulkosuhdehallinnon kriisinhallinnan ja rauhanrakentamisen aloilla voidaan toteuttaa aidosti yhdennettyä strategista suunnittelua ja käsitteellistä kehitystä;

20.

katsoo, että kriisinhallintakeskuksen olisi toteutettava Euroopan ulkosuhdehallintoa varten potentiaalisia kriisialueita ja -skenaarioita koskevaa kokonaisvaltaista vaihtoehtosuunnittelua ja toiseksi kriisiyksikön välityksellä käytännön kriisivalmiuksien hallintaa, että sen olisi toimittava sekä Brysselissä että kentällä ja koordinoitava erilaisten rahoitusvälineiden käyttöä ja EU:n käytettävissä olevien voimavarojen käyttöönottoa heikentämättä päätöksenteon erityismenettelyjä ja oikeusperustoja, joihin perustuvat siviili- ja sotilasvoimavarojen käyttöönotto YUTP:n ja YTPP:n puitteissa tai yhteisön välineiden käyttö;

21.

korostaa, että Euroopan ulkosuhdehallinnon ja komission siviili- ja sotilaskriisinhallinnan rakenteita, osastoja ja yksikköjä olisi vahvistettava, niitä olisi laajennettava, ja ne olisi etenkin järjestettävä järkevämmin:

22.

pahoittelee, että siviilikriisinhallinnan yleistavoite 2010 -prosessissa saavutetut tulokset ovat siviilivoimavarojen suhteen heikkoja, ja erityisesti, että jäsenvaltioiden paperilla lupaama henkilöstön määrä ja tosiasiallisesti operaatioihin käytettävissä olevan henkilöstön määrä eivät täsmää; pitää valitettavana vaatimatonta edistystä henkilöresurssien koulutuksessa (ei yhteisiä normeja, Goalkeeper-ohjelmistoympäristöön kuuluvaan Schoolmaster-koulutusmahdollisuuksien ohjelmaan on ladattu vain vähän koulutusohjelmia); kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, neuvostoa ja jäsenvaltioita toteuttamaan koordinoituja toimia siviilivoimavarojen kehittämisen vauhdittamiseksi erityisesti rekrytoinnin, sukupuolten tasapainoisen edustuksen, koulutuksen ja lähettämisen osalta; korostaa erityisesti, että on tärkeää jatkaa toimia EU:n tähän asti soveltamien kahden siviilikriisinhallinnan yleistavoitteen pohjalta, jotta jäljellä oleviin haasteisiin voidaan vastata; kehottaa perustamaan yhteisön mekanismin, jolla lisätään siviilivoimavaroja ja erityisesti koulutusta sekä siviilihenkilöiden osuutta Euroopan turvallisuus- ja puolustusakatemiassa;

23.

vahvistaa, että uskottavat, luotettavat ja käytettävissä olevat sotilasvoimavarat ovat ehdoton edellytys riippumattoman YTPP:n ja kokonaisvaltaisen toimintamallin kannalta ja että jäsenvaltioiden on annettava ne käyttöön; korostaa edelleen, että sotilasvoimavaroja voidaan käyttää moniin eri tarkoituksiin, myös siviilitehtäviin, ja että se on sopusoinnussa EU:n toimintaa kansainvälisessä ympäristössä määrittävien periaatteiden ja EU:n oikeusjärjestyksen itsemääräämisoikeuden kanssa;

24.

pitää ristiriitaisena, että jäsenvaltiot voivat käyttää puolustukseen vuosittain 200 miljardia euroa, kun EU:lla ei ole tarpeeksi varoja käytettävissään, ja että neuvottelut joukkojen muodostamiseksi EU:n sotilasoperaatiota varten ovat pitkittyneet piinallisesti samalla kun kaikkia nykyisiä voimavaroja ja henkilöstöä ei hyödynnetä; pahoittelee, että yli kahtenatoista soveltamisvuonna joukkojen muodostamismenetelmä ei ole konkreettisesti lisännyt YTPP-operaatioihin käytettävissä olevien sotilasvoimavarojen määrää ja laatua; korostaa tarvetta arvioida sotilasvoimavarojen parannuksia säännöllisesti; huomauttaa, että epäsuhde ulkomailta tulevien pyyntöjen määrän kasvun ja jäsenvaltioiden unionin käyttöön asettamien voimavarojen välillä on yhä suurempi;

25.

panee huolestuneena merkille, että nykyinen tiukka taloudenpito voi johtaa leikkauksiin, joista ei ole sovittu unionin tasolla, ja jatkuvaan päällekkäisyyteen, joka saattaa asettaa YTPP:n nykymuodossaan kyseenalaiseksi; ottaa huomioon, että lopputuloksena pitäisi olla, että jäsenvaltiot ohjataan käyttämään puolustusmenoja älykkäämmin niin, että ne yhdistävät ja antavat yhteiskäyttöön suuremman osan puolustusvoimavaroistaan, talousarvioistaan ja vaatimuksistaan ja parantavat siten kansalaistensa turvallisuutta; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään avoimuutta puolustusbudjettiensa suhteen;

26.

palauttaa mieliin, että YUTP:n ja YTPP:n pitäisi lisäksi johtaa aseidenriisuntaan sekä estää aseiden leviäminen pienaseista ja kevyistä aseista ydinkärkiin ja ballistisiin ohjuksiin; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa asettamaan nämä toimintalinjat etusijalle ja edistämään uudenlaisia ennakoivia toimenpiteitä, joilla puututaan maamiinojen, rypäleammusten, köyhdytettyä uraania sisältävien ammusten, pienaseiden ja kevyiden aseiden, biologisten ja kemiallisten joukkotuhoaseiden ja ydinaseiden sekä niiden maaliinsaattamisjärjestelmien aiheuttamiin ongelmiin; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tiedottamaan Euroopan parlamentille vuonna 2010 järjestetyn ydinsulkusopimuksen tarkastelukonferenssin ja aseidenriisuntaa ja asesulkua koskevan toimintasuunnitelmansa toimeenpanosta vuosittain;

27.

pitää valitettavana EU:n puolustusohjelmien yleistä päällekkäisyyttä – esimerkiksi yli 20:tä panssariajoneuvo-ohjelmaa, kuutta erilaista hyökkäyssukellusveneohjelmaa, viittä ilmatorjuntaohjusohjelmaa ja kolmea taistelulentokoneohjelmaa – sekä päällekkäisyyden seurauksia eli sitä, että mittakaavaetuja ei saavuteta, että niukkoja rahoitusvaroja tuhlataan ja että Euroopan puolustuskaluston hinnat nousevat pilviin, ja katsoo lisäksi, että tämä murentaa edelleen Euroopan puolustuksen teollista ja teknistä perustaa, heikentää koko Euroopan turvallisuusalan kilpailukykyä ja vaarantaa siten suoraan unionin teknisen johtoaseman ja työllisyyden;

28.

toistaa näkemyksensä, että kaikki edellä mainitut ongelmat olisi ratkaistava pitkällä aikavälillä selkeillä yhteisillä poliittisilla päätöksillä, joissa hyödynnetään täysin Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia, ja että yhteisellä puolustuspolitiikalla, jolla pyritään asteittain kohti yhteistä puolustusta, on vahvistettava EU:n kykyä vastata kriiseihin ja hoitaa pitkän aikavälin rauharakentamistoimia ja ennen kaikkea varmistettava unionin strateginen riippumattomuus ja toimintakyky; kehottaa järjestämään Eurooppa-neuvoston ylimääräisen kokouksen, jossa keskitytään unionin turvallisuuteen ja puolustukseen; kehottaa jälleen esittämään Euroopan turvallisuutta ja puolustusta koskevan valkoisen kirjan, joka laaditaan yhdessä EU:n kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa käyttäen perustana kaikissa jäsenvaltioissa laadittuja kansallisia puolustus- ja turvallisuusarvioita, joille vahvistetaan yhteinen malli ja joiden avulla voidaan suoraan verrata nykyisten voimavarojen vahvuuksia ja heikkouksia sekä suunnitteluolettamuksia;

29.

kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita tukemaan Euroopan puolustusvirastoa EU:n asiantuntijavirastona, jonka tehtävänä on tunnistaa ja kehittää puolustusvoimavaroja kriisinhallinnan alalla sekä edistää ja kehittää Euroopan puolustusmateriaalialan yhteistyötä;

30.

toteaa, että Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan 2. marraskuuta 2010 tekemä sopimus turvallisuus- ja puolustusyhteistyöstä todella käynnistettiin SEU-sopimuksen puitteiden ulkopuolella; toivoo kuitenkin, että tämä Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan viimeisin yhteistyöyritys voi toimia katalysaattorina unionin tason kehitykselle, jossa otetaan huomioon unionin institutionaaliset puitteet ja loogiset vaatimukset toiminnan järkeistämisestä, yhteentoimivuudesta ja kustannustehokkuudesta; korostaa, että Euroopan puolustusviraston olisi tuettava tällaisia pyrkimyksiä; katsoo, että Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan nykyisen puolustusyhteistyön olisi tarjottava etenemissuunnitelma tehokkaampaan eurooppalaiseen puolustusyhteistyöhön, joka perustuu voimavarojen suunnitteluun ja keskinäiseen riippuvuuteen; kehottaa Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksia sitoutumaan tuleviin eurooppalaisiin monenvälisiin voimavarojen yhdistämistä ja yhteiskäyttöä koskeviin järjestelyihin;

31.

painottaa, että perussopimusten mukainen pysyvä rakenteellinen yhteistyö tuottaa oikeudellisia takeita ja velvoitteita ja on samalla väline, jolla edistetään YTPP:n voimavarojen parempaa käyttöä tiukan taloudenpidon aikoina ja vältetään jäsenvaltioiden konsensuksen puute; kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita määrittämään pikaisesti mainitun yhteistyön tavoitteet ja sisällön yhdessä kaikkien niiden jäsenvaltioiden kanssa, jotka osoittavat olevansa sekä poliittisesti valmiita että sotilaallisesti kykeneviä;

32.

katsoo, että puolustusministerien roolia on vahvistettava ulkoasioiden neuvoston kokoonpanossa;

33.

muistuttaa, että keskinäisen avunannon lauseke velvoittaa oikeudellisesti todelliseen solidaarisuuteen, jos jotakin EU:n jäsenvaltiota vastaan hyökätään, ja katsoo, että tämä ei ole ristiriidassa sen roolin kanssa, joka Natolla on Euroopan turvallisuusrakenteissa, ja että samalla kunnioitetaan tiettyjen jäsenvaltioiden puolueettomuutta; suosittaa siksi, että mietittäisiin vakavasti, mikä on keskinäisen avunannon lausekkeen todellinen vaikutus, ja käsiteltäisiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) luonnoksesta poistettujen täytäntöönpanomääräysten ratkaisemattomat ongelmat; kehottaa laatimaan poliittiset suuntaviivat, semminkin kun muutetun Brysselin sopimuksen (WEU) voimassaolo päättyi äskettäin;

34.

toteaa, että YTPP:n kehityksessä on päästy vaiheeseen, jossa poliittisten ja institutionaalisten saavutusten on johdettava sotilasvoimavarojen konkreettiseen kehittämiseen; korostaa, että Lissabonin sopimuksen määräykset tarjoavat suuria mahdollisuuksia edistää voimavarojen kehittämistä ja luoda asteittain kehys EU:n puolustuspolitiikalle, ja vaatii ottamaan kyseiset määräykset kiireesti tehokkaaseen käyttöön;

35.

kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan täysin sellaisten sotilasvoimavarojen kestävään tarjoamiseen, jotka vastaavat nykyistä laatunäkökohtia korostavaa kehityssuuntaa; kannattaa Gentissä pidetyssä puolustusministerien epävirallisessa kokouksessa ja Saksan ja Ruotsin asiakirjassa sekä Weimarin aloitteessa esitettyjä pyyntöjä ja kehottaa käynnistämään operatiivisen vaiheen viipymättä noudattaen joulukuussa 2010 kokoontuneen neuvoston päätelmiä, joissa puolustusministerit sopivat, että Euroopan puolustusviraston olisi tehostettava työtään sellaisten alueiden määrittämiseksi, joilla sotilasvoimavaroja voidaan yhdistää ja käyttää yhdessä, myös asiantuntijaryhmän tuella; korostaa, että tämä uusi voimavarojen kehittämismalli on saatava tuottamaan tulosta; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan Eurooppa-neuvoston kokouksessa joulukuussa 2010 asetettua määräaikaa; muistuttaa, että EU:n asevoimien komentajilta on tilattu arvio voimavaroistaan toukokuuhun 2011 mennessä, että EU:n sotilasesikunnan on määrä tuottaa näiden tietojen pohjalta katsaus vuoden 2011 puoliväliin mennessä ja että EU:n puolustusministerit tekevät lopulliset päätelmät tämän vuoden loppuun mennessä; kehottaa puolustusvirastoa asettamaan tämän uuden aloitteen prioriteetikseen ja luetteloimaan mahdolliset uudet yhteistyöhankkeet (esimerkiksi sellaisilla aloilla kuin satelliittiviestintä, lääketieteellinen tuki, merisotilaallinen logistiikka ja tietoverkkoturvallisuus), jotta voidaan välttää kaksinkertaiset kustannukset ja lisätä yhteentoimivuutta;

36.

tukee tammikuussa 2011 kokoontuneen ulkoasioiden neuvoston suosituksia, joissa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa kehotettiin edistämään Weimarin aloitteessa esiin tuotuja aiheita, jotta varapuheenjohtajan / korkean edustajan ulkoasioiden neuvostolle vuoden 2011 puoliväliin mennessä esittämän kertomuksen pohjalta voidaan toteuttaa käytännön toimenpiteitä ja vuoden loppuun mennessä saavuttaa mahdollisimman paljon konkreettisia tuloksia, mukaan lukien mahdollinen aloitteiden laajentaminen koskemaan muita kiinnostuneita jäsenvaltioita;

37.

korostaa, että nykyinen siviili- ja sotilasoperaatioiden suunnittelu- ja toteutusvoimavarojen epätasapaino olisi korjattava perustamalla unionille pysyvä siviili- ja sotilasalan suunnittelu- ja toteutusvoimavara tai operaatioesikunta (OHQ), joka mahdollistaa unionin reaktiivisemman ja kustannustehokkaamman toiminnan; korostaa, että Berliini plus -järjestelyt on otettu käyttöön vain rajoitetusti ja että niissä on tähän mennessä rajoituttu vastuun ottamiseen entisistä Nato-operaatioista, ja kiinnittää huomiota ongelmiin, jotka liittyvät kehysvaltiotoimintatapaan, jossa käytetään viittä kansallista operaatioesikuntaa, mikä lisää ennakkosuunnittelun puutteen yhdeksi lisäongelmaksi joukkojen muodostamisvaikeuksien ja siviili- ja sotilasvoimavarojen koordinoinnin monimutkaistumisen rinnalle;

38.

katsoo, että vaikka nykyinen operaatiokeskus on myönteinen ensiaskel, se ei täytä vaatimuksia eikä ole pysyvän operaatioesikunnan veroinen kunnianhimoinen tavoite; katsoo, että siksi operaatiokeskuksesta olisi tehtävä pysyvä ja kykenevä johtamaan suurempia operaatioita, mikä edellyttää asianmukaisia henkilöresursseja ja operatiivista infrastruktuuria; kiinnittää huomiota tarpeeseen korjata EU:n viestintä- ja tietojärjestelmäinfrastruktuurin epäluotettavuus, joka johtuu ensisijaisesti pysyvän johtamisjärjestelyn (C2) – ja asianmukaista oikeudellisen kehyksen – puutteesta, mikä saattaa myös haitata tilannetietoisuutta; kannattaa sotilaallisen operaatioesikunnan sijoittamista siviiliesikunnan yhteyteen siten, että voidaan toteuttaa kaikenlaisia sotilas- ja siviilioperaatiota ja hyödyntää täysimittaisesti mahdollisia synergioita, mutta samalla kunnioittaa siviili- ja sotilaskomentoketjujen erityispiirteitä, erilaisia päätöksentekomenettelyjä ja rahoitusjärjestelyjä;

39.

pitää ilahduttavana, että vastauksessaan Weimarin aloitteeseen varapuheenjohtaja / korkea edustaja totesi EU:n tarvitsevan sotilaallisia toteutusvoimavaroja; katsoo, että varapuheenjohtajan / korkean edustajan vaatimassa kustannustehokkuuden arvioinnissa olisi otettava huomioon myös EU:n operaatioesikunnan puuttumisen kustannukset; ilmoittaa aikovansa edistää asian tarkastelua ja uuden rakenteen mahdollisten kustannusten ja siihen liittyvien rahoitusjärjestelyjen tutkimista;

40.

pitää taisteluosastojen olemassaoloa perusteltuna, vaikka niitä ei olekaan vielä koskaan käytetty, mutta kehottaa tarkastelemaan huolellisesti niiden toimintaperiaatteita ja rakennetta joustavuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi; katsoo, että

41.

painottaa, että SEU-sopimuksessa mainitut unionin voimavarat ja puolustusmateriaalit on määriteltävä yhdessä Euroopan puolustusviraston kanssa, ja kehottaa EU:n toimielimiä ja laitoksia sekä jäsenvaltioita yhteistyöhön näitä toimintalinjoja muotoiltaessa ja täytäntöön pantaessa;

42.

kehottaa Euroopan puolustusvirastoa ja komissiota tiivistämään yhteistyötään kaksikäyttövoimavarojen kasvattamiseksi, jotta löydetään mahdollisimman kokonaisvaltainen lähestymistapa turvallisuusalan tutkimukseen ja jotta siviili- ja sotilasvoimavaroja voidaan hallinnoida synergiaa paremmin hyödyntäen erityisesti tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelman turvallisuutta koskevan aihealueen avulla; pitää siksi ilahduttavana ehdotusta kahdeksannesta puiteohjelmasta, joka kattaa myös ulkoisen turvallisuuden; kehottaa komissiota tunnustamaan sen todellisuuden, että kriisinhallinnassa on siviili- ja sotilasulottuvuus, sekä harkitsemaan siviilisovelluksia tuottavan turvallisuus- ja puolustusalan tutkimuksen rahoittamista yhteisön varoista; toteaa kuitenkin, että yhteistyö on rajattava vain välttämättömään eli siviili- ja sotilasalan yhteistyöhön, joka liittyy rauhanturva-asioihin, konfliktinestoon, kansainvälisen turvallisuuden lujittamiseen ja kriisinhallintaan;

43.

kehottaa Euroopan puolustusviraston johtajaa (varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa) ja neuvostoa antamaan hyvissä ajoin uuden neuvoston päätöksen Euroopan puolustusviraston perustamisesta, joka pohjautuu Lissabonin sopimuksessa Euroopan puolustusvirastolle hahmoteltuun uuteen rooliin; asettaa kyseenalaiseksi Euroopan puolustusviraston nykyisen oikeudellisen perustan, joka juontuu vuodelta 2004, Lissabonin sopimuksen voimaantulon ja sen Euroopan puolustusvirastoon kohdistuvien vaikutusten vuoksi; kehottaa neuvostoa tiedottamaan Euroopan parlamentille Euroopan puolustusviraston perustamista koskevaan neuvoston yhteiseen toimintaan tehtävistä tarvittavista muutoksista, jotka johtuvat Euroopan puolustusviraston sisällyttämisestä Lissabonin sopimukseen;

44.

kehottaa luomaan vahvan kumppanuuden komission, Euroopan parlamentin, Euroopan puolustusviraston ja osallistuvien jäsenvaltioiden välille kahdeksannen puiteohjelman valmisteluja varten, jotta voidaan lisätä EU:n tason investointeja yhteisen edun mukaiseen teknologiaan, varsinkin kun unionissa puolustukseen liittyvään tutkimukseen ja kehittämiseen investoidaan vain noin 10 prosenttia Yhdysvaltojen vastaavista investoinneista;

45.

vaatii vahvaa yhteistyötä Euroopan puolustusviraston ja puolustusmateriaalialan yhteistyöorganisaation (OCCAR) välille; pyytää tietoja Euroopan puolustusviraston johtajalta (korkealta edustajalta / varapuheenjohtajalta) niiden välisen yhteistyön hallinnollisista järjestelyistä käytyjen, huhtikuussa 2009 aloitettujen neuvottelujen tuloksista;

46.

korostaa, että yhtenä edellytyksenä riippumattomalle ja uskottavalle YTPP:lle on, että luodaan kilpailukykyisemmät ja tehokkaammat eurooppalaiset puolustus- ja turvallisuusalan markkinat, jotka avataan julkisille hankinnoille, ja vahvistetaan Euroopan puolustuksen teollista ja teknologista perustaa (EDTIB), jossa otetaan huomioon keskeiset teolliset voimavarat, valtioiden välinen toimitusvarmuus, toimittajapohjan laajentaminen ja monipuolistaminen sekä tehostettu puolustusmateriaaliyhteistyö;

47.

korostaa, että puolustusalan markkinoiden kannalta on olennaista, että kaikki jäsenvaltiot saattavat seuraavat direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä:

suosittaa, että jäsenvaltiot noudattavat määräaikoja tiukasti komission valvonnassa ja että ne laativat tarvittavat soveltamissäännökset ja kouluttavat henkilöstön valvomaan uusien sääntöjen noudattamista; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon komission antamat asiaa koskevat ohjeet;

48.

suosittaa, että sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä 8. joulukuuta 2008 hyväksytyn yhteisen kannan täytäntöönpanoa tarkastellaan kiireesti uudelleen, jotta voidaan varmistaa, että kaikki kansalliset viranomaiset kussakin jäsenvaltiossa noudattavat sääntöjä tiukasti ja yhtenäisesti;

49.

kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan Euroopan puolustusviraston puolustusmateriaalihankintoja koskevia käytännesääntöjä ja vastikevaatimuksia koskevia käytännesääntöjä, jotta estetään sisämarkkinasääntöjen rikkominen ja vähennetään korruption mahdollisuuksia;

50.

korostaa, että Eurooppaan syntymässä olevien turvallisuus- ja puolustusalan markkinoiden edistämiseksi on annettava tarvittavat määräykset ja standardit, sillä näiden puuttuminen rajoittaa sekä suurten toimijoiden että pk-yritysten markkinamahdollisuuksia ja estää turvallisuusjärjestelmien yhteentoimivuuden; tukee kaikilta osin Euroopan puolustusviraston työtä Lissabonin sopimuksen tarjoaman uuden oikeusperustan pohjalta; kannustaa Euroopan puolustusviraston ja komission tiivistä yhteistyötä Euroopan puolustusmateriaalimarkkinoiden luomiseksi; kehottaa komissiota aloittamaan yhteistyössä Euroopan puolustusviraston kanssa turvallisuus- ja puolustusalan eurooppalaisen teollisuuspolitiikan valmistelun;

51.

kehottaa Euroopan puolustusvirastoon kuuluvia jäsenvaltioita pitämään osallistumistaan pysyvänä sitoumuksena ja osoittamaan puolustusvirastolle sen tarvitsemat taloudelliset resurssit ja henkilöresurssit; kehottaa lisäämään operatiivisiin hankkeisiin sekä tutkimuksiin sidottuja määrärahoja (jotka ovat toistaiseksi olleet keskimäärin 25 prosenttia puolustusviraston talousarviosta) siltä varalta, että talousarviota kieltäydyttäisiin veto-oikeutta käyttäen kasvattamasta vielä pitkäänkin;

52.

kehottaa Euroopan puolustusvirastoon kuuluvia jäsenvaltioita täydentämään työtä ja aloitteita, jotka puolustusviraston johtajana toimiva varapuheenjohtaja / korkea edustaja tekee, ja pyytää varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ottamaan käyttöön työskentelymenetelmät, joilla parannetaan puolustusvirastoon kuuluvien jäsenvaltioiden valmiuksia ottaa vastuuta päätöksentekijöinä ja jotka vastaavat puolustusviraston hallitustenvälistä luonnetta ja perussopimusten määräyksiä, jotta saadaan aikaan poliittinen yhteisymmärrys;

53.

pitää välttämättömänä hyväksyä EU:n sääntelytoimenpiteitä, kuten kattava normatiivinen järjestelmä, jonka mukaisesti kansallisella ja kansainvälisellä tasolla toimivia yksityisiä sotilas- ja turvallisuusalan yrityksiä voidaan perustaa ja rekisteröidä, niille voidaan myöntää toimilupa, niiden toimintaa voidaan valvoa ja niiden tekemistä voimassa olevan lainsäädännön rikkomuksista voidaan ilmoittaa;

54.

kehottaa sen vuoksi komissiota ja neuvostoa ryhtymään tarpeellisiin toimiin:

55.

katsoo, että EU:n sisäistä ja ulkoista turvallisuutta koskevia kysymyksiä olisi käsiteltävä saman strategian toisiaan täydentävinä ulottuvuuksina, minkä Eurooppa-neuvosto teki selväksi kokouksissaan Tampereella (1999), Feirassa (2000) ja Tukholmassa (2010), kun se hyväksyi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen tavoitteet vuosiksi 2010–2014; korostaa, että kansainvälistä terrorismia torjuttaessa ei milloinkaan voida tinkiä keskeisistä arvoista ja normeista, kuten ihmisoikeuksista, perusoikeuksista ja -vapauksista sekä humanitaarisesta oikeudesta, ja että yksi Euroopan maiden alueen epäiltyä käyttöä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen käsitelleen Euroopan parlamentin väliaikaisen valiokunnan päätelmistä oli, että terrorismin vastaisten kansallisten ja unionin toimintalinjojen ja toimenpiteiden parlamentaarista valvontaa on tehostettava;

56.

toteaa, että on käynyt yhä selvemmäksi, että moniin kansainvälisiin uhkiin, kuten terrorismiin, joukkotuhoaseiden leviämiseen, järjestäytyneeseen rikollisuuteen, tietoverkkorikollisuuteen sekä huume- ja ihmiskauppaan ei nykyisin – eikä etenkään syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen – voida puuttua ilman koordinoitua toimintaa, johon sisältyy niin "ulkoista" turvallisuutta koskevia toimintalinjoja kuin "sisäisiä" lainsäädännöllisiä ja poliittisia toimenpiteitä ja välineitä, kuten Euroopan unionin ensimmäisessä terrorismin vastaisessa toimintasuunnitelmassa (2001) ja Euroopan unionin terrorisminvastaisessa strategiassa (2005) jo todettiin; palauttaa mieliin, että Euroopan turvallisuusstrategian täytäntöönpanoa koskevassa neuvoston selvityksessä vuodelta 2008 muistutetaan valtion toimintakyvyttömyyden vaikuttavan Euroopan turvallisuuteen, kuten Somalian tapaus osoittaa;

57.

toteaa, että ulkoista ja sisäistä turvallisuutta koskevien toimintalinjojen väliset kytkökset ovat tulleet yhä selvemmiksi jäsenvaltioissa ja erityisesti eräissä kolmansissa maissa, kuten Yhdysvalloissa, jossa vuonna 2003 yhdistettiin 22 liittovaltion virastoa sisäisen turvallisuuden ministeriöksi, jossa nykyisin työskentelee yli 200 000 virkamiestä ja jonka vuotuinen talousarvio on yli 40 miljardia Yhdysvaltain dollaria; pitää luonnollisena, että Yhdysvaltojen sisäisen turvallisuuden ministeriön ensisijaiset tehtävät ovat osin samankaltaiset kuin ne, jotka Euroopan unioni on liittänyt vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomiseen (ulkorajojen suojaaminen, maahanmuutto ja terrorismin torjunta);

58.

pitää myönteisenä, että Lissabonin sopimuksen keskeiset määräykset ilmentävät sopeutumista edellä kuvailtuun toimintaympäristöön ja tarvetta hyödyntää ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden välisiä synergioita muun muassa seuraavin tavoin:

59.

katsoo, että Euroopan turvallisuusstrategiassa (2003) ja sisäisen turvallisuuden strategiassa (2010) on johdonmukaisesti eritelty joukko yhteisiä toiminta-aloja – esimerkiksi terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta sekä tietoverkkoturvallisuus – joilla on vaikutusta kumpaakin turvallisuusulottuvuuteen; yhtyy näkemykseen, että turvallisuuden sisäinen ja ulkoinen ulottuvuus on kytkettävä toisiinsa nykyistä paremmin, minkä komissio on todennut tiedonannossaan "EU:n sisäisen turvallisuuden strategian toteuttamissuunnitelma: viisi askelta kohti turvallisempaa Eurooppaa" (KOM(2010)0673);

60.

katsoo, että ulkoiseen ja sisäiseen turvallisuuteen liittyvien tavoitteiden keskinäistä täydentävyyttä kuvastavat seuraavat seikat:

61.

huomauttaa, että edellä mainitut aloitteet voidaan käynnistää vain, jos niille on vankka oikeusperusta ja jos annetaan lainsäädäntötoimia, jotka voidaan hyväksyä sisäisesti EU:n tavanomaista toimivaltaa käyttäen: tämä merkitsee tavallisesti neuvoston määräenemmistöä, yhteispäätöstä parlamentin kanssa sekä hyvin olennaista tuomioistuinvalvontaa;

62.

pitää niin ikään loogisena, että saman vaaran edellyttäessä ulkoisten ja sisäisten turvallisuustoimenpiteiden käynnistämistä EU:n olisi ensisijaisesti turvauduttava niihin käytettävissään oleviin toimenpiteisiin, jotka ovat tehokkaampia ja oikeudellisesti kestävämpiä – joista viimeksi mainitut kuuluvat nimenomaan sisäisen toimivallan piiriin; katsoo, että Euroopan parlamentilla olisi oltava ratkaiseva rooli myös asiaan liittyvistä YUTP:n erityisstrategioista ja -toimenpiteistä päätettäessä;

63.

muistuttaa neuvostoa ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa niiden velvollisuudesta pitää Euroopan parlamentti ajan tasalla ulkosuhteista ja etenkin suhteista kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin, joiden kanssa parhaillaan neuvotellaan EU:n edun mukaisista kansainvälisistä sopimuksista tai joiden kanssa tällaisia sopimuksia on tehty; muistuttaa neuvostoa siitä, että silloin kun sopimukset luottamuksellisten tietojen vaihdosta kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen kanssa eivät perustu kaikilta osin YUTP:aan, Euroopan parlamentti on sopimuksista neuvoteltaessa ja niitä tehtäessä pidettävä ajan tasalla ja sen on voitava osallistua prosessiin SEUT-sopimuksen 218 artiklan 6 kohdan mukaisesti; varaa edellä esitetyn perusteella itselleen oikeuden määrittää, vaikuttaako neuvostossa kokoontuneiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välinen sopimus Euroopan unionin edun vuoksi vaihdettujen turvaluokiteltujen tietojen suojaamisesta Euroopan parlamentille perussopimuksilla annettuihin oikeuksiin;

64.

pitää myönteisenä, että EU on vuodesta 2003 lähtien toteuttanut kolmella eri mantereella lukuisia operaatioita (24), joihin on sisältynyt monenlaisia toimia ja joista pääosa oli poliisitoimintaan, turvallisuusalan uudistukseen ja oikeusvaltion lujittamiseen keskittyneitä siviilioperaatioita; panee merkille, että 24:stä YTPP-operaatiosta toistaiseksi 16 on ollut luonteeltaan siviilioperaatioita;

65.

panee merkille, että käynnissä olevien 13 operaation luonne vahvistaa tämän suuntauksen ja että tällaisesta luokittelusta riippumatta operaatioilta edellytetään yhä useammin monialaisuutta, kuten Kosovossa toteutettavassa EULEX-operaatiossa, jossa monenlaisia toimintoja (poliisi, tullilaitos ja oikeuslaitos) on yhdistetty koulutus-, seuranta- ja avustustoimintoihin ja toimeenpanotehtäviin, taikka hiljattain Ugandasta käsin toteutetussa EUTM Somalia -operaatiossa, jossa tarkoituksena oli sotilaallisen koulutuksen antaminen väliaikaisen liittohallituksen turvallisuusjoukoille ja joka on esimerkki turvallisuusalan uudistamiseen liittyvien tehtävien lisääntyneestä merkityksestä sotilaallisessa kriisinhallinnassa;

66.

suhtautuu myönteisesti YTPP:n siviilitehtävien käsitteiden tarkistamiseen; panee erityisesti merkille, että oikeusvaltiota pidetään keskeisenä käsitteenä siviilioperaatioissa, jotka kattavat poliisitoiminnan, oikeuslaitoksen, siviilihallinnon, tullilaitoksen, rajavalvonnan ja muita aloja, jotka ovat tärkeitä kentällä sellaisia operaatioita valmisteleville ja toteuttaville suunnittelijoille ja asiantuntijoille, joihin sisältyy lujittamistehtäviä ja/tai paikallisten viranomaisten tehtävien hoitamista (täytäntöönpanotehtäviä); tukee YTPP:aan perustuvien oikeusalan operaatioiden kehitystyötä, mutta kehottaa välttämään turhaa päällekkäisyyttä mahdollisten yhteisön ohjelmien kanssa; kehottaa tässä yhteydessä, että korkea edustaja / varapuheenjohtaja toimittaa Euroopan parlamentille kiireesti yksityisten turvallisuus- ja sotilasalan yritysten palkkaamista YTPP- ja YUTP-operaatioihin koskevia yksityiskohtaisia tietoja, joissa täsmennetään toimeksisaajilta vaadittavat ammatilliset edellytykset ja yritysstandardit, sovellettavat määräykset, oikeudellinen vastuu ja velvollisuudet, valvontamekanismit, tehokkuuden arviointi ja kustannukset;

67.

muistuttaa myös, että Lissabonin sopimuksessa mahdollistettiin Petersbergin tehtävien kaltaisten toimien laajentaminen, joka oli tosiasiassa käynnissä jo Lissabonin sopimuksen voimaantuloa edeltävinä vuosina ja on mahdollistanut toimintaperiaatteiden uudistamisen ja luonut realistisemman ja vahvemman poliittisen ja oikeudellisen kehyksen;

68.

kehottaa hyödyntämään saadut kokemukset, jotta operaatioille voidaan antaa uutta pontta (EUTM Somalia -operaatio on ainoa kahden viime vuoden aikana käynnistetty uusi toimi), sillä operaatiot ovat YTPP-toimeksiannon mittapuu ja tärkeä osoitus EU:n uskottavuudesta kansainvälisenä toimijana;

69.

korostaa, että teknisissä, oikeudellisissa, operatiivisissa sekä etenkin poliittisissa ja strategisissa näkökohdissa on nopeasti tapahduttava näkyvää edistystä; suosittaa erityisesti, että jokainen operaatio perustuisi selkeään (keskipitkän ja pitkän aikavälin) poliittiseen strategiaan, ja korostaa, että operaatioita ei ole tarkoitettu politiikan korvikkeiksi; katsoo, että tällainen yhteys on edellytys sille, että operaatioiden onnistuminen voidaan varmistaa ja yleisesti ottaen katkaista noidankehä, jollainen voi syntyä, jos YTPP ei enää olekaan YUTP:n väline vaan sen korvike, jolloin toiminnasta tulee epäjohdonmukaista;

70.

panee huolestuneena merkille, että yhteys selkeään poliittiseen strategiaan on toistaiseksi puuttunut ja että yhteyden luomisesta ei useimmiten vielä nykyisinkään huolehdita, mikä on haitannut operaatioiden vaikuttavuutta ja tehokkuutta esimerkiksi seuraavissa tapauksissa:

71.

iloitsee neuvoston päätöksestä käynnistää EUFOR Libya -operaatio humanitaarisen avun toimittamisen tukemiseksi, jos YK:n humanitaaristen asiain koordinointitoimisto OCHA sitä pyytää; vetoaa neuvostoon sen puolesta, että Misrataan ja muihin väestökeskuksiin lähetettäisiin viipymättä humanitaarista apua erityisesti meriteitse; on erittäin huolissaan Libyan konfliktin uhrien lukumäärän lisääntymisestä ja raporteista, joiden mukaan Gaddafin hallinto käyttää rypäleammuksia ja muita aseita siviiliväestöä vastaan; on syvästi pahoillaan, että EUFORin toimeksianto rajoittui humanitaarisiin näkökohtiin, kun EU:n olisi ollut perusteltua ottaa johtoasema merivalvonnassa (kauppasaarron noudattamisen valvonta ja Frontexin avustaminen) sekä humanitaarisessa avussa ja siviilien suojelussa Libyassa; palauttaa mieliin 10. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman, jossa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa kehotettiin tutkimaan, voidaanko saarto toteuttaa käyttämällä ilmavoimia ja laivastoa koskevia YTPP-voimavaroja; pitää valitettavana joidenkin jäsenvaltioiden päätöstä estää veto-oikeudellaan EUFOR Libyan laajempi toimeksianto, vaikka ne samaan aikaan toteuttivat itse samankaltaisia operaatioita; kehottaa suunnittelemaan mahdollista YTPP-operaatiota, joka toteutettaisiin Libyassa keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä ja jossa keskityttäisiin turvallisuusalan uudistukseen, yhteiskunnan rakenteiden kehittämiseen ja rajaturvallisuuteen;

72.

kehottaa tiivistämään koordinaatiota kentällä ja toteaa, että edustustojen päälliköillä (jotka nyttemmin ovat Euroopan ulkosuhdehallinnon eivätkä enää komission henkilöstöä) ja EU:n erityisedustajalla on tässä ratkaiseva rooli; katsoo, että koordinointia olisi toteutettava useilla tasoilla ja etenkin seuraavissa tilanteissa:

73.

suosittaa Athene-järjestelmän uudistamista siten, että yhteisiä kustannuksia järkeistetään ja niiden osuutta lisätään (nykyään arviolta 10 prosenttia), jotta sotilasoperaatioista aiheutuva taakka jakautuisi tasapuolisemmin, sillä operaatioihin osallistuvat – jotka jo kantavat suuren vastuun riskeistä ja kustannuksista – joutuvat nykytilanteessa ottamaan kantaakseen lisää rahoitusvastuuta;

74.

suhtautuu myönteisesti tuloksiin, joita saavutettiin Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisesta tehtyjen Madridin sopimusten perusteella, sillä niiden ansiosta keskeisiä YUTP-operaatioita (EULEX Kosovo, EUPOL Afganistan ja EUMM Georgia) varten voitiin luoda kolme nimenomaista budjettikohtaa, millä on tarkoitus lisätä avoimuutta ja parantaa parlamentin harjoittamaa menojen valvontaa; painottaa tarvetta ottaa talousarvioon erillinen budjettikohta kullekin YTTP-operaatiolle; ilmoittaa olevansa valmis yhteistyöhön PTK:n uuden pysyvän puheenjohtajan kanssa, jotta YUTP:aa koskevia neuvottelukokouksia voidaan kehittää ja niiden vaikuttavuutta lisätä korkean edustajan Madridissa sovittua poliittista vastuuta koskevan julkilausuman mukaisesti; ilmoittaa olevansa kiinnostunut saamaan tietoja Yhdysvaltojen kongressilta ja muilta kansallisilta parlamenteilta turvallisuus- ja puolustuspolitiikan valvonnan menettelyistä ja menetelmistä;

75.

kehottaa perustamaan Lissabonin sopimuksen mukaisesti käynnistysrahaston sotilasoperaatioiden valmistelutoimia varten, jotta varat saataisiin nopeammin käyttöön ja jotta toimenpiteeseen voitaisiin soveltaa Athene-järjestelmän tarkistusehdotusta;

76.

kehottaa lieventämään vaikeuksia löytää ammattitaitoista henkilöstöä siviilioperaatioihin (ongelmallisia operaatioita ovat esimerkiksi EULEX Kosovo ja EUPOL Afganistan), sillä niistä on tullut tavallisin operaatiomuoto, ja varmistamaan joukkojen nopean toimintavalmiuden ja kestävyyden;

77.

suosittaa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 mukaisen sukupuolinäkökohtien valtavirtaistamisen varmistamiseksi ja jotta siviili- ja sotilasoperaatioista tulisi entistä vaikuttavampia, että naispuolista henkilöstöä otetaan tarkoituksenmukaisella tavalla mukaan toimintaan kaikilla kriisinhallinnan tasoilla; korostaa, että johtotason päätöksentekotehtäviin on otettava naisia, että kansalaisyhteiskuntaa, myös naisjärjestöjä, on kuultava säännöllisesti ja että operaatioiden sisäisiä valmiuksia käsitellä tasa-arvokysymyksiä on lisättävä; vaatii asianmukaisten julkisten valitusmenettelyjen käyttöönottoa YTPP-operaatioihin liittyen ja katsoo, että näin helpotettaisiin erityisesti seksuaalisesta ja sukupuoleen perustuvasta väkivallasta ilmoittamista; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa sisällyttämään YTPP-operaatioiden puolivuotisarvioon yksityiskohtaisen selvityksen naisista, rauhasta ja turvallisuudesta; pitää tärkeänä, että EU nimittää YTPP-operaatioihin enemmän naispuolisia poliiseja ja sotilaita, ja katsoo, että naispoliisien osaston käyttöä YK:n rauhanturvajoukoissa Liberiassa voitaisiin käyttää esimerkkinä;

78.

pyytää varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa optimoimaan EU:n resurssien ja voimavarojen mahdollisen hyödyntämisen siviilioperaatioissa ja panee huolestuneena merkille, että operaatioista EUJUST LEX-Irak ja EUPOL Afganistan aiheutuu korkeita turvallisuuskustannuksia, koska niiden turvallisuustoimet on annettu yksityisten turvallisuusyritysten tehtäväksi;

79.

korostaa, että tarvitaan vankempia menettelyjä, joista on virallisesti sovittu institutionaalisella tasolla, jotta operaatioiden toteuttamista kentällä voitaisiin säännöllisesti arvioida yhteisten kriteereiden perusteella; uskoo, että tämä mahdollistaisi saatujen kokemusten hyödyntämisen poliittisesta ja strategisesta, teknisestä, oikeudellisesta ja operatiivisesta näkökulmasta ja muodostaisi pitkällä aikavälillä lähtökohdan käynnissä olevien operaatioiden kehittämiselle ja kriteereiden soveltamiselle alkamassa oleviin kriiseihin niin, että strategisten etujen ja käytettävissä olevien resurssien välille löydettäisiin paras mahdollinen tasapaino;

80.

katsoo, että kansainvälisen järjestelmän kehittyminen moninapaiseksi ja strategisten kumppanuuksien perustaminen olisi sisällytettävä aktiiviseen sitoumukseen edistää monenvälisyyttä, koska tämä ulottuvuus vastaa parhaiten oikeusvaltion yleisperiaatteen kunnioittamista, EU:n erityisluonnetta ja globalisaatiolle ominaista kasvavaa keskinäistä riippuvuutta;

81.

toistaa, että EU kunnioittaa täysin YK:n peruskirjan määräyksiä ja periaatteita ja tunnustaa, että YK:n turvallisuusneuvostolla on ensisijainen vastuu maailman rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä;

82.

panee merkille, että Lissabonin sopimuksessa EU velvoitetaan edistämään monenvälisiä ratkaisuja erityisesti YK:n puitteissa ja noudattamaan kansainvälisessä toiminnassaan YK:n peruskirjan periaatteita, kansainvälistä oikeutta sekä EU:n periaatteita ja arvoja;

83.

toteaa, että oikeudellisesta näkökulmasta Lissabonin sopimus on ratkaissut aiemman kahtiajakautumisen toisaalta unionin ja toisaalta yhteisön politiikkoihin tekemällä EU:sta oikeushenkilön ja vahvistamalla EU:n oikeusjärjestyksen itsenäisyyttä suhteessa kansainväliseen oikeuteen myös tilanteissa, joissa kansainvälinen turvallisuus on uhattuna, mikä on todettu myös yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä asiassa Kadi (tuomion mukaan "kansainvälinen oikeus voi vaikuttaa yhteisön oikeusjärjestyksen sisällä ainoastaan yhteisön perustuslaillisissa periaatteissa vahvistettujen edellytysten nojalla");

84.

kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka ovat YK:n turvallisuusneuvoston jäseniä, puolustamaan unionin yhteisiä näkemyksiä ja etuja sekä pyrkimään uudistamaan YK:ta siten, että EU:lla olisi oma pysyvä paikka;

85.

painottaa tarvetta lisätä EU:n ja YK:n yhteistyötä kriisinhallinnan alalla etenkin kriisien alkuvaiheessa ja konfliktinjälkeisessä jälleenrakentamisessa siten, että varmistetaan tiivis yhteydenpito hiljattain perustetun Euroopan ulkosuhdehallinnon asiaankuuluviin rakenteisiin;

86.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimet, jotta voidaan tehostaa EU:n tosiasiallista osallistumista YK:n yleiskokouksen kokouksiin;

87.

toteaa, että Nato muodostaa edelleenkin siihen kuuluvien jäsenvaltioiden yhteisen puolustuksen perustan, ja se ulottuu jäsenvaltioidensa ulkopuolelle; muistuttaa EU:n ja Naton rakentavan yhteistyön tarpeesta erityisesti silloin, kun ne toimivat samalla operaatioalueella; odottaa mielenkiinnolla ehdotuksia, joita korkeaa edustajaa pyydettiin syyskuun 2010 Eurooppa-neuvoston päätelmissä esittämään EU:n ja Naton yhteistyöstä kriisinhallinnassa;

88.

on tyytyväinen siihen, että Naton uuden strategisen perusnäkemyksen mukaan EU:n ja Naton välistä strategista kumppanuutta vahvistetaan entisestään; toistaa, että suurin osa uudessa strategisessa perusnäkemyksessä eritellyistä uhkista kohdistuu myös EU:hun, ja painottaa, että on tärkeää vahvistaa EU:n ja Naton yhteistyötä kriisinhallinnan alalla toinen toistaan tukien ja kunnioittaen kummankin oikeutta itsenäiseen päätöksentekoon; kiinnittää huomiota siihen, että on vältettävä toimien ja resurssien tarpeetonta päällekkäisyyttä, ja kehottaa EU:ta ja Natoa syventämään yhteistyötään kukin mahdollisuuksiensa mukaisesti osana kokonaisvaltaista lähestymistapaa kriiseihin, joiden hallintaan kummatkin osallistuvat kentällä; kehottaa Natoa päällekkäisyyksien välttämiseksi pidättymään siviilivalmiuksien kehittämisestä;

89.

korostaa Afrikan manteren perustavanlaatuista merkitystä EU:n turvallisuudelle sekä rauhanturvaamiselle ja konfliktien ehkäisemiselle; tukee EU:n ja Afrikan unionin tiivistä yhteistyötä, jossa toteutetaan yhteiseen EU–Afrikka-strategiaan kuuluvaa rauhan ja turvallisuuden kumppanuutta; toivoo Afrikan unionin lisäävän osallistumistaan ja vastuutaan etenkin kriisinhallinnasta ja toistaa, että komission ja jäsenvaltioiden on toteutettava käytännön toimenpiteitä torjuakseen kevyiden aseiden ja pienaseiden kauppaa ja leviämistä; tukee Tripolin julistukseen liittyvää lupausta afrikkalaisten rauhan ja turvallisuuden rakenteiden saattamisesta täysin toimintakykyisiksi;

90.

suosittaa erityisesti, että afrikkalaista varhaisvaroitusjärjestelmää ja afrikkalaisia konfliktinestovalmiuksia kehitetään, että "viisasten paneelille" annetaan paremmat mahdollisuudet toimia sovittelijana ja että tutkitaan, miten voitaisiin soveltaa Prodin raportin suosituksia afrikkalaisten rauhanturvaoperaatioiden rahoituksesta; kehottaa ylläpitämään suhteita yhteistoiminnan pohjalta ja vahvistamaan aluetasoa alempien afrikkalaisten järjestöjen voimavaroja;

91.

muistuttaa, että YTTP:ssa olisi vahvistettava yhteistyötä myös yksittäisten kolmansien maiden kanssa sen lisäksi, että sovitaan kumppanuuksista muiden kansainvälisten järjestöjen, kuten YK:n, Naton ja Afrikan unionin kanssa; toteaa kokemuksen osoittaneen, että kolmannet maat voivat tuoda YTPP-operaatioihin huomattavia voimavaroja, henkilöresursseja ja asiantuntemusta: esimerkiksi Venäjä antoi Tšadin tasavallassa ja Keski-Afrikan tasavallassa toteutetun Euroopan unionin sotilasoperaation (EUFOR Tchad/RCA) käyttöön erittäin tarpeellisia helikoptereita ja Turkki ja Marokko osoittivat EUFOR Althea -operaatioon merkittävän määrän joukkoja; uskoo lisäksi, että kolmansien maiden osallistuminen voi vahvistaa YTPP-operaatioiden legitiimiyttä ja tukea laajapohjaisemman turvallisuusvuoropuhelun käymistä tärkeiden kumppaneiden kanssa samalla, kun sitoudutaan edelleen ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion kunnioittamisen edistämiseen;

92.

katsoo, että turvallisuusvuoropuhelussa olisi tarkasteltava kummankin osapuolen uhka-arvioita ja vuoropuhelun olisi (tarvittaessa) mahdollistettava kolmansien maiden osallistuminen EU:n järjestämiin harjoituksiin ja koulutukseen ja johdettava yleisesti ottaen tiiviimpään keskinäiseen sitoutumiseen; pitää tarpeellisena ratkaista menettelylliset ongelmat kolmansien maiden kanssa tehtävän yhteistyön helpottamiseksi ja jotta vältetään viiveet, joita voi aiheutua, jos jokaisesta osallistumisesta on neuvoteltava erikseen; katsoo, että joidenkin kolmansien maiden kanssa voitaisiin laatia puitesopimuksia ja sopia vakiomenettelyistä, jotka helpottaisivat niiden osallistumista operaatioihin;

93.

painottaa, että EU:n naapureiden kanssa on tärkeää tehdä YTPP-yhteistyötä, jonka on oltava alueellisesti tasapainoista ja tarjottava laajat mahdollisuudet, mikä käynnistäisi turvallisuusalan uudistuksen kumppanivaltioissa, tuottaisi siviili- ja sotilasvoimavaroja, joiden ansiosta EU:n itäiset ja eteläiset kumppanit voisivat osallistua YTPP-operaatioihin, ja tukisi sitä alueellisen turvallisuuden ylläpitämisessä;

94.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille, Naton parlamentaariselle yleiskokoukselle sekä Yhdistyneiden kansakuntien ja Naton pääsihteereille.

7.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 377/66

—

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta "Kansainvälisten organisaatioiden uusi hallintotapa" (1),

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisen unionin ja jäsenvaltioiden välisen vilpittömän yhteistyön periaatteen,

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan h alakohdan, joiden mukaan unioni pyrkii edistämään yhteisten ongelmien monenvälistä ratkaisemista erityisesti Yhdistyneiden Kansakuntien puitteissa sekä edistää kansainvälistä järjestelmää, joka perustuu entistä tiiviimpään monenväliseen yhteistyöhön, ja maailmanlaajuista hyvää hallintotapaa,

—

ottaa huomioon 3. toukokuuta 2011 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman Euroopan unionin osallistumisesta Yhdistyneiden Kansakuntien työhön (2),

—

ottaa huomioon neuvoston 25. toukokuuta 2010 hyväksymät Euroopan unionin painopisteet YK:n yleiskokouksen 65. istuntoa varten (3),

—

ottaa huomioon syyskuussa 2010 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston vahvistamat sisäiset järjestelyt Euroopan unionin ulkopolitiikan parantamiseksi kokonaisvaltaisemmalla lähestymistavalla (4),

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymän Euroopan unionin turvallisuusstrategian "Turvallisempi Eurooppa oikeudenmukaisemmassa maailmassa" ja sen täytäntöönpanoa koskevan, neuvoston 12. joulukuuta 2008 antaman selvityksen "Turvallisuudesta huolehtiminen muuttuvassa maailmassa",

—

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja parlamentille ”Euroopan unioni ja Yhdistyneet Kansakunnat: Monenvälisyys” (KOM(2003)0526),

—

ottaa huomioon 11. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin roolista Etyjin vahvistamisessa (5),

—

ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 antamansa päälauselman suosituksista komissiolle unionin talouden ohjausta ja hallintaa sekä vakautta koskevan kehyksen parantamisesta etenkin euroalueella (6),

—

ottaa huomioon 19. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin liittymistä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen koskevista institutionaalisista näkökohdista (7),

—

ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2010 antamansa suosituksen neuvostolle Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 65. istunnosta (8),

—

ottaa huomioon 19. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman Naton merkityksestä EU:n turvallisuusjärjestelmässä (9),

—

ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Kansainvälisen valuuttarahaston toiminnan strategisesta tarkistamisesta (10),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A7-0181/2011),

A.

ottaa huomioon, että maailmanlaajuistumisprosessit tuovat mukanaan runsaasti globaaliin hallintaan liittyviä mahdollisuuksia, haasteita ja uhkia ja paljastavat samalla sosiaalisia porsaanreikiä ja heikkouksia muun muassa rahoitusmarkkinoilla, energiavarmuudessa, köyhyyden torjunnassa ja ilmastonmuutospolitiikassa tai tuovat esiin ihmisoikeuksien loukkauksia; ottaa huomioon, että maailmanlaajuisten haasteiden ja uhkien käsittely vaatii maailmanlaajuista yhteistyötä ja yhteistä toimintaa sekä tehokkaita elimiä ja säännöksiä; muistuttaa, että ollakseen oikeutettuja ja tehokkaita kansainvälisten järjestöjen on heijastettava kaikkien valtioiden oikeutettuja intressejä moninapaisessa maailmassa,

B.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin sitoutuminen tehokkaaseen monenvälisyyteen vuonna 2003 laaditun Euroopan turvallisuusstrategian mukaisesti on Euroopan ulkoisen toiminnan johtava periaate; ottaa huomioon, että Euroopan unionilla on – kansojen ja elinten välisen yhteistyötä, sääntöihin perustuvaa järjestystä ja monitahoista monenvälisyyttä koskevan sisäisen kokemuksensa perusteella – erityinen maailmanlaajuinen vastuu, jota sen on jatkossakin kannettava; ottaa huomioon, että Euroopan unionilla on käytössään monenvälisten rakenteiden vahvistamiseen tarvittavat arvot – kuten ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vapaus, demokratia, tasa-arvo, veljeys ja oikeusvaltioperiaate – ja politiikkaa koskevat välineet, myös yksi ainoa oikeushenkilöys,

C.

katsoo, että EU:n jäsenyys monenvälisissä järjestöissä tuottaa lisäarvoa juuri aloilla, joilla sillä on yksinomaista tai jaettua toimivaltaa, eli talouden ja kaupan, ympäristöpolitiikan, kehitysavun sekä turvallisuus- ja puolustuspolitiikan aloilla; katsoo, että EU voi tuottaa lisäarvoa myös sellaisissa monenvälisissä järjestöissä tai huippukokouksissa, joissa sen jäsenistä kaikki eivät ole edustettuina,

D.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimus antaa unionille oikeushenkilöllisyyden, vahvistaa EU:n valmiutta liittyä erilaisiin kansainvälisiin järjestöihin, antaa unionille sen ulkoisia toimia koskevan laajemman toimivallan, tarjoaa unionille – erityisesti perustamalla komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tehtävän ja Euroopan ulkosuhdehallinnon – mahdollisuuden selkeämpään ja voimakkaampaan yhteiseen ääneen maailmassa ja kannustaa kaikenlaiseen molemminpuolisesti hyödylliseen yhteistyöhön asiaankuuluvien kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen ja valioryhmien kanssa sekä sallii Euroopan unionin järjestäytyä tavalla, joka tekee siitä tehokkaan kansainvälisen toimijan,

E.

ottaa huomioon, että SEU:n 21 artiklan 2 kohdan h alakohdan mukaan unionin on edistettävä kansainvälistä järjestelmää, joka perustuu entistä tiiviimpään monenväliseen yhteistyöhön, sekä maailmanlaajuista hyvää hallintotapaa, ja ottaa huomioon, että SEU:n 32 artiklan mukaan EU:n jäsenvaltioiden on varmistettava toimiaan lähentämällä, että unioni voi puolustaa etujaan ja arvojaan kansainvälisissä yhteyksissä; ottaa huomioon, että Euroopan unionin sitoumus kehittyä maailmanlaajuiseksi toimijaksi edellyttää kykyä ja tahtoa ehdottaa monenvälisten järjestöjen ja foorumien perusteellisia uudistuksia;