9.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 133/1

1.1

Euroopassa kaikki yhteiskuntaryhmät ovat vuosikausien ajan viettäneet vapaa-aikaansa vesillä joko vesikulkuneuvoilla (purje- tai moottorivene, kanootti, kajakki jne.) tai erilaisten harrastusten parissa (purje- tai leijalautailu, sukellus, huvikalastus jne.). Tällaiset vesiaktiviteetit eivät ole ainoastaan kesäistä ajanvietettä, vaan ne edistävät urheilullisten, kulttuuristen, ympäristöön liittyvien ja sosiaalisten arvojen kehitystä ja leviämistä. Näin ollen eurooppalaisten harjoittamilla vesiaktiviteeteilla on tärkeä sosiaalinen merkitys, ja ne tukevat Euroopan unionin arvoja.

1.2

Vesiaktiviteettien kautta etenkin nuoret voivat oppia kunnioittamaan luontoa ja arvostamaan yhteistyötä ja vastuullisuutta. Heillä on mahdollisuus luoda sosiaalisia kontakteja, harrastaa hauskaa ja kohtuuhintaista urheilutoimintaa, tutustua uusiin seutuihin merimatkailun myötä ja päästä erityisen arvokkaille merialueille. Vesiaktiviteetteja on viime aikoina alettu hyödyntää myös terapeuttisessa merkityksessä: niillä on autettu vammaisia tai itseluottamuksensa menettäneitä ihmisiä integroitumaan yhteiskuntaan ja löytämään uudelleen kadottamansa itsevarmuus.

1.3

Tämä lausunto pohjautuu Euroopan talous- ja sosiaalikomitean (ETSK) toteamukseen, jonka mukaan EU:n sisämarkkinat eivät ole toteutuneet täysin merialan osalta. Italiassa Genovan veneilymessujen yhteydessä lokakuussa 2012 järjestettiin julkinen kuuleminen, johon osallistui komission ja Euroopan parlamentin, teollisuuden, työntekijöiden, käyttäjien ja kuluttajien, yliopistojen ja ympäristöjärjestöjen edustajia. Siinä tuotiin esiin lukuisia ongelmia, joita EU:n markkinoilla edelleen on tällä alalla. ETSK kehottaakin Euroopan komissiota harkitsemaan tässä lausunnossa ehdotettuja toimia, jotka ovat välttämättömiä sisämarkkinoiden toteutumisen kannalta, sekä torjumaan esteitä ja muita rajoituksia, joita edelleen on olemassa kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.

1.4

EU:n merialan teollisuuden tuotanto on talouskriisin vuosina pudonnut jyrkästi – maasta riippuen 40–60 prosenttia – mikä on johtanut 46 000 työpaikan menetykseen ja valmistusteollisuuden liikevaihdon supistumiseen 3–4,5 miljardilla eurolla. Tästä huolimatta Eurooppa on edelleen maailmanlaajuisesti merkittävin toimija merialan teollisuudessa. Yhdysvaltojen kilpailuasema on heikentynyt, ja markkinoilla asemaansa ovat vahvistaneet nousevat maat, kuten Brasilia, Kiina ja Turkki.

1.5

ETSK:n mielestä alalla hankittua osaamista ja innovointikykyä ei missään nimessä saa hukata. Ne ovat antaneet yrityksille mahdollisuuden selviytyä ja lisätä suuntautumista vientiin, joka painottuu kuitenkin lähes yksinomaan ylemmän markkinasegmentin tuotteisiin.

1.6

Kaikesta maailman merimatkailusta 70 prosenttia tapahtuu Välimeren alueella. Rannikkovaltiot hyötyvät siitä merkittävästi. Tätä matkailua kuitenkin haittaavat kansalliset säännökset, jotka poikkeavat toisistaan esimerkiksi huviveneiden rekisteröinnin, pätevyyskirjojen, turvallisuusmääräysten, verotuksen ja monien muiden seikkojen osalta.

1.7

ETSK on tietoinen siitä, että perinteisten merenkulkumaiden välillä on näkemyseroja. Komitea kuitenkin kehottaa komissiota etsimään yhteisiä ratkaisuja sekä katsoo, että sektorin kannalta olisi erityisen tärkeää alkaa soveltaa sisämarkkinoilla palveluiden ja henkilöiden liikkuvuuteen periaatetta, joka kieltää suoran tai välillisen syrjinnän.

1.8

Huviveneiden rakentamista koskevat turvallisuus- ja ympäristövaatimukset on yhdenmukaistettu EU:n tasolla, mutta veneiden käyttöön liittyvä sääntelykehys (pätevyyskirjat, rekisteröinnit, turvallisuussäännöt ja -varusteet, verotus jne.) vaihtelee huomattavasti eri maiden välillä. Nämä kansalliset erot johtavat Euroopan sisämarkkinoiden pirstoutumiseen ja aiheuttavat paitsi hämmennystä talouden toimijoille ja käyttäjille myös eräänlaista epäreilua kilpailua. Räikein esimerkki on varmasti Välimeri: matkalla Espanjasta Kreikkaan Ranskan, Italian, Slovenian ja Kroatian kautta veneilyä säännellään eri tavalla kussakin valtiossa. Muiden liikennemuotojen, kuten maantie-, rautatie- tai lentoliikenteen, kohtelussa ei esiinny tällaisia eroja.

1.9

Genovan kansainvälisten veneilymessujen yhteydessä järjestetyssä mielenkiintoisessa kuulemistilaisuudessa teollisuuden eri toimijoiden edustajat, alan työntekijöiden edustajat ja ympäristöjärjestöt kehottivat yksimielisesti ja painokkaasti Euroopan unionia tukemaan merialan teollisuuden toimintaa asianmukaisilla aloitteilla.

1.10

Kyseessä on ala, jonka säilymisen kannalta innovointi ja kehitystyö ovat keskeisessä asemassa. Toisin kuin monet muut alat, merialan teollisuus ei tarvitse erityistoimia eikä taloudellista apua, vaan yksinomaan aloitteita ja toimenpiteitä, jotta EU:n sisämarkkinoista tulee todellisuutta tällä alalla.

1.11

ETSK ymmärtää alan edustajien huolenaiheet ja kehottaa komissiota laatimaan enintään 24 metriä pitkiä huviveneitä koskevan direktiivin 94/25/EY tarkistuksen yhteydessä myös muita aloitteita ja sisällyttämään ne erityiseen toimintasuunnitelmaan. Olisi erittäin hyödyllistä laatia vihreä kirja merialan teollisuuden tarvitsemista toimista ja ottaa kaikki sidosryhmät mukaan sen valmisteluun sekä määritellä näin toimintasuunnitelma, joka on johdonmukainen uuden eurooppalaisen teollisuuspolitiikan (1) sekä kestäväpohjaista matkailua tukevan politiikan (2) yleisten periaatteiden kanssa.

1.12

ETSK:n mielestä olisi puututtava erityisesti seuraaviin kysymyksiin ja löydettävä niihin ratkaisu:

2.1

Merialan teollisuuden yrityksiä on Euroopassa tällä hetkellä yli 37 000. Ne työllistävät suoraan 234 000 henkilöä ja tuottivat 20 miljardin euron liikevaihdon vuonna 2011. Yrityksistä 97 prosenttia on pieniä tai keskisuuria yrityksiä. Suuria, järjestäytyneempiä konserneja on noin kymmenen. Vuosina 2008–2009 alkanut talous- ja finanssikriisi on johtanut myynnin ja teollisuustuotannon supistumiseen keskimäärin 40–60 prosentilla, ja vaikutukset ovat kohdistuneet kaikkiin tuoteryhmiin. Vuoden 2009 jälkeen talouskriisi on johtanut yli 46 000 työpaikan menetykseen, ja alan valmistusteollisuuden kokonaisliikevaihto on supistunut 3–4,5 miljardia euroa. Työpaikkoja on menetetty vastaava prosenttiosuus sekä suuryrityksissä että pk-yrityksissä. Sekä työpaikkojen että liikevaihdon vähentyminen on tapahtunut pääasiassa alan teollisuudessa (eli laivanrakennusteollisuudessa sekä tarvikkeiden ja osien valmistuksessa). Palvelut (huviveneiden vuokraus, korjaus ja ylläpito, huvivene- ja matkailusatamat), jotka ovat toistaiseksi pääosin pärjänneet, ovat alkaneet kokea kriisin vaikutuksia viimeksi kuluneen vuoden aikana. Vaikka kriisi on muuttanut merkittävästi kansainvälistä tilannetta, Eurooppa on edelleen alan markkinajohtaja; Yhdysvaltojen kilpailuasema on heikentynyt, ja markkinoilla asemaansa ovat vahvistaneet nousevat maat, kuten Brasilia, Kiina ja Turkki (3).

2.2

Alan teollisuustoiminta kattaa kaiken rakennustuotannon pienistä veneistä yli 100 metrin luksusjahteihin. Tyypillisimmin merialan teollisuus on kuitenkin keskittynyt enintään 24 metrin pituisten alusten rakentamiseen (jota säännellään direktiivillä 94/25/EY). Tällaisia aluksia käytetään eri tarkoituksiin: huviveneinä, rannikkovartioston, meripoliisin ja tullin pieninä ammattialuksina, matkailukohteissa ja saarilla pieninä matkustaja-aluksina sekä erikoisaluksina. Teollisuus tuottaa varusteita ja osia (moottoreita ja käyttövoimajärjestelmiä, kansirakenteita, elektroniikkaa ja navigointijärjestelmiä, purjeita, maaleja, kalusteita ja sisustusmateriaaleja), veneilytarvikkeita (turvavarusteita, tekstiilituotteita jne.) sekä vesiurheiluvarusteita (sukellusta, purjelautailua, leijalautailua, kanootti- ja kajakkimelontaa jne. varten).

2.3

Erilaisia palvelutoimintoja on paljon: ne kattavat Euroopan 4 500 matkailu- ja huvivenesataman (joissa on 1,75 miljoonaa venepaikkaa Euroopan yhteensä 6,3 miljoonalle veneelle) hallinnoinnin ja kehittämisen lisäksi myös alusten myynnin ja kunnossapidon, vuokraustoiminnan meri- ja sisävesialueilla (miehistön kanssa tai ilman miehistöä), vesiliikennekoulut, merialan asiantuntijat, merenkulkuun erikoistuneet rahoitus- ja vakuutuspalvelut jne.

2.4

Tällä hetkellä Euroopassa 48 miljoonaa ihmistä harrastaa yhtä tai useampaa vesiaktiviteettia, ja heistä 36 miljoonaa veneilee joko moottori- tai purjeveneellä (4). Harrastajien joukossa ovat edustettuina kunkin kansakunnan eri yhteiskuntaryhmät: vaikka vesiaktiviteetit kärsivät usein tiedotusvälineiden luomasta väärästä mielikuvasta, jossa ne yhdistetään luksuselämään, ne eivät ole yhteiskunnan eliitin yksinoikeus. Perustellusti voidaan puhua pääasiassa ”koko kansan veneilystä”.

2.5

Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana on lisäksi havaittu, että harrastajien keskimääräinen ikä on noussut Euroopan väestökehityksen suuntausten mukaisesti. Tämä on huolestuttavaa alan tulevaisuuden kannalta.

2.6

Monissa Euroopan maissa alan yritykset ja urheiluliitot ovat viime vuosina yhteistyössä kehittäneet aloitteita, joilla nuorille tarjotaan mahdollisuus kokeilla vesiaktiviteetteja. Näiden erilaisten aloitteiden tavoitteena on tehdä merialaa tunnetuksi sekä urheilu- ja matkailutoimintana että ammattialana tarjoamalla oppisopimuskoulutettaville ja opiskelijoille työkokemusta ja harjoittelumahdollisuuksia yrityksissä. Näitä kansallisia aloitteita voitaisiin siirtää myös EU:n tasolle ja järjestää yhteisiä toimia merialan markkinoimiseksi esimerkiksi 20. toukokuuta vietettävän Euroopan merenkulkupäivän (5) ja muiden vastaavien tapahtumien yhteydessä.

2.7

Euroopan unionilla on 66 000 kilometriä rantaviivaa, ja Eurooppa onkin maailman suosituin huviveneilykohde. Vesiaktiviteetteja harrastetaan yleensä merellä, mutta myös sisävesillä varsinkin tietyissä maissa: joko sisävesiväylillä, joita on 27 000 kilometriä, tai järvissä (Euroopassa on 128 järveä, joiden pinta-ala on yli 100 km2). Yksin Välimeren alueella tapahtuu 70 prosenttia maailman veneenvuokraustoiminnasta (kaikki veneluokat mukaan luettuna).

2.8

Euroopassa teollisuudenala on avoin ja kilpailukykyinen: tuotannosta kaksi kolmasosaa suuntautuu sisämarkkinoille, ja perinteisiä vientimarkkinoita ovat olleet Yhdysvallat, Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti. Kysynnän laskettua näissä maissa Euroopan teollisuuden viennistä yhä suurempi osa on kohdistunut Aasian (pääasiassa Kiinan) ja Latinalaisen Amerikan (pääasiassa Brasilian) kasvaville markkinoille, joilla kysyntä on suuri, mutta paikalliset viranomaiset haluavat suojella ja kehittää omaa kansallista teollisuuttaan. Aasiassa hallinnolliset vaikeudet ja tuontimuodollisuudet haittaavat etenkin eurooppalaisia pk-yrityksiä. Eurooppalaisten tuotteiden CE-merkintää ei tunnusteta yleisesti, ja laivanrakentajat joutuvat esittämään omat tekniset asiakirjansa saadakseen paikallisen hyväksynnän, mikä aiheuttaa eurooppalaiselle merialan teollisuudelle vakavia ongelmia teollisoikeuksien suojelun kannalta. Tästä aiheutuu pk-yrityksille kohtuuttomia kustannuksia ja suurille yrityksille paineita siirtää toimintansa muualle.

3.1

Vuonna 1994 hyväksyttiin EU:n huvivenedirektiivi (direktiivi 94/25/EY), joka on mahdollistanut 2,5–24 metriä pitkien huviveneiden turvallisuusvaatimusten yhtenäistämisen EU:n tasolla. Direktiiviä muutettiin vuonna 2003 (direktiivi 2003/44/EY) siten, että lisättiin uusia ympäristövaatimuksia (esimerkiksi venemoottorien pakokaasupäästöjen ja melun vähentäminen) ja vesiskootterit sisällytettiin direktiivin soveltamisalaan.

3.2

Huvivenedirektiivin voimassaolo 15 vuoden aikana on edistänyt kansainvälisellä tasolla yli 60:n aluksiin ja vesiskoottereihin sovellettavan yhtenäisen EN ISO -standardin kehittämistä. Näitä eurooppalaista alkuperää olevia standardeja pidetään nykyisin teknisenä viitekehyksenä kansainvälisellä tasolla. Direktiivi 94/25/EY on myös mahdollistanut eurooppalaisten sisämarkkinoiden luomisen huviveneille ja helpottanut kaupankäynnin, kilpailun ja Euroopan sisäisen kaupan edellytyksiä. ETSK kehottaa komissiota tekemään johdonmukaisia ehdotuksia eurooppalaisten veneilypalveluiden sisämarkkinoiden luomiseksi yhdenmukaistamalla ehtoja, jotka koskevat veneiden käyttöä ja vesialueilla liikkumista.

3.3

Direktiivin 94/25/EY tarkistus on parhaillaan käynnissä ja Euroopan parlamentin ja neuvoston käsiteltävänä (direktiiviehdotus COM(2011) 456 final). Tärkeimpiä muutoksia ovat venemoottorien päästörajojen tiukentaminen, käymäläjätevesisäiliöiden tai jätevedenkäsittelyjärjestelmien pakollisuus huviveneissä sekä direktiivin mukauttaminen tuotteiden kaupan pitämiseen liittyviä yhteisiä puitteita koskevan EU:n uuden lainsäädäntökehyksen vaatimuksiin (päätös 768/2008/EY ja asetus (EY) N:o 765/2008). ETSK on suhtautunut myönteisesti tarkistuksesta tehtyyn ehdotukseen (6).

3.4

Uusi direktiivi tarjoaa ETSK:n mielestä mahdollisuuden pohtia uudelleen nykyistä huviveneiden luokittelujärjestelmää. Direktiivissä ehdotetaan alusten jakamista neljään suunnitteluluokkaan sen perusteella, miten ne pärjäävät tietynlaisissa sää- ja meriolosuhteissa (tuulen voimakkuus ja aaltojen korkeus). Euroopan parlamentti on kehottanut Euroopan komissiota laatimaan teknisen tutkimuksen, jossa selvitettäisiin mahdollisuuksia tarkistaa nykyisen suunnitteluluokkien järjestelmää siten, että siinä otettaisiin huomioon nykyisin markkinoilla olevien huviveneiden monimuotoisuus ja annettaisiin myös kuluttajalle tarkkoja tietoja alusten piirteistä. Sekä EU:n merialan teollisuus että eurooppalaisten veneilijöiden järjestö ovat suhtautuneet myönteisesti Euroopan parlamentin aloitteeseen (7). ETSK kehottaa komissiota toteuttamaan tutkimuksen.

3.5

Meriliikenteen alalla Euroopan komissio on ryhtynyt tarkistamaan direktiiviä 2009/45/EY, joka koskee yli 24 metriä pitkien, teräksestä valmistettujen ja kotimaanmatkoilla liikennöivien matkustaja-alusten turvallisuussääntöjä ja -määräyksiä. Nykyisin kuitenkin suurin osa näistä laivoista valmistetaan muista materiaaleista kuin teräksestä (erityisesti lasikuidusta ja komposiittimateriaaleista), jolloin niihin sovelletaan kansallista lainsäädäntöä. Direktiivin yksinkertaistamisesta tehtävässä ehdotuksessa, jota Euroopan komissio parhaillaan valmistelee, voitaisiin ETSK:n mielestä laajentaa sen soveltamisalaa myös alle 24 metrin pituisiin ja/tai muista aineista kuin teräksestä valmistettuihin matkustaja-aluksiin. On tärkeää varmistaa, että soveltamisalan laajentaminen ei aiheuta haittoja niille Euroopan laivanrakentajille, jotka valmistavat pieniä matkustaja-aluksia.

4.1

Eurooppalainen merialan teollisuus on reagoinut nopeasti vaikeaan finanssikriisiin ja sen vakaviin taloudellisiin seurauksiin ja ryhtynyt tarvittaviin toimiin löytääkseen uusia markkinoita perinteisten markkinoiden (Eurooppa, Pohjois-Amerikka, Australia ja Uusi-Seelanti) ulkopuolelta, investoidakseen uusiin malleihin ja uuteen teknologiaan innovatiivisten tuotteiden tarjoamiseksi, vähentääkseen tuotantokustannuksia ja puolustaakseen näin asemaansa alan maailmanlaajuisena markkinajohtajana. Lisäksi uusien veneiden hinnat ovat kuluttajien kannalta kilpailukykyisempiä kuin aikaisemmin.

4.2

Olisi myös puututtava rahoitusongelmiin sekä teollisuustuotannossa että veneiden hankinnassa ottaen huomioon Euroopan pankkijärjestelmän aiheuttamat vaikeudet. Yksi finanssikriisin vaikutuksista merialaan on ollut kysynnän lasku, mikä on tyypillistä tuotteille, jotka eivät ole välttämättömiä. Lisäksi pankit eivät enää hyväksy rahoituksen takuuksi huviveneen arvoa, koska arvon pelätään laskevan jatkuvasti. Yksi finanssikriisin vaikutuksista on ollut käytettyjen veneiden markkinoiden seisahtuminen, kun pankkien omistukseen päätyneitä huviveneitä on laitettu myyntiin hyvin alhaisilla hinnoilla. Myös merialalla hyvin suosittu leasing-vuokraus on kärsinyt kriisistä. Tilanne on samankaltainen kuin muilla sektoreilla, esimerkiksi asuntoalalla Espanjassa.

4.3

Ennen kriisiä EU:n merialan teollisuuden viennistä noin 80 prosenttia suuntautui perinteisille markkinoille ja jäljellä olevat 20 prosenttia kehittyville markkinoille. Kehittyvien markkinoiden suhteellisen osuuden kasvaminen on paikannut ainoastaan osittain myynnin supistumista 40–60 prosentilla perinteisillä markkinoilla ja näiden tämänhetkistä seisahtuneisuutta, joka on pahentanut ennestään tilannetta. Lisäksi monet ”lähtötason” veneiden (esimerkiksi pienveneiden ja kumiveneiden) valmistajat eivät löydä uusia asiakkaita kehittyviltä markkinoilta, koska tällaisille tuotteille ei ole siellä kysyntää (johtuen sekä hinnasta että veneilykulttuurin puuttumisesta näiden maiden työväen- ja keskiluokan keskuudessa). EU:n merialan teollisuuden onkin näillä markkinoilla vastattava haasteisiin, jotka liittyvät pikemminkin kysyntään kuin kilpailukykyyn.

4.4

Euroopassa huviveneilyä säännellään edelleen suurelta osin kansallisella tasolla. Huviveneiden rakentamista koskeva sääntelykehys on yhdenmukaistettu EU:n tasolla, mutta käyttöehdot (esim. pätevyyskirjat, rekisteröinnit, turvallisuusvarusteet, alan verotus jne.) sen sijaan vaihtelevat suuresti eri maiden välillä. ETSK katsoo, että tässä tapauksessa toissijaisuusperiaate haittaa eurooppalaisten sisämarkkinoiden kehittymistä.

4.5

Markkinavalvonta EU:n tasolla vaikuttaa tällä hetkellä kovin riittämättömältä. Eurooppaan tuodaan ja Euroopassa myydään paljon huviveneitä, jotka eivät ole EU:n melu- ja päästönormien mukaisia, eivätkä markkinavalvontaviranomaiset valvo niiden maahantuojia. Tämä luo epäreilua kilpailua.

4.6

Komission tulisi kiinnittää toiminnassaan erityishuomiota siihen, miten teollisuus ja palvelut kehittyvät vapaa-ajan sektorilla. Kehityksen tulisi olla ympäristön- ja maisemansuojelun periaatteiden mukaista, ja erityisesti siinä tulisi pyrkiä muun muassa luonnonvarojen ja ekosysteemien suojelemiseen, meluntorjuntaan sisävesiliikenteessä, teollisuus- ja yhdyskuntajätteistä johtuvan vesistöjen saastumisen torjuntaan sekä erilaista veteen liittyvää virkistystoimintaa harjoittavien ihmisten turvallisuuteen.

5.1

ETSK järjesti Genovan kansainvälisen veneilymessujen yhteydessä (lokakuussa 2012) julkisen kuulemisen, jonka merkittävän ja tasokkaan osallistujajoukon ansiosta komitea sai koottua yhteen merialan eurooppalaisten toimijoiden näkemyksiä, ongelmia ja toiveita.

5.2

Nykyisestä kriisistä huolimatta EU on merialan teollisuuden markkinajohtaja maailmanlaajuisesti, mikä on yritysten jatkuvasti harjoittaman innovoinnin ansiota. Tämänhetkiset vaikeudet saada rahoitusta pankkijärjestelmän kautta vaarantavat eurooppalaisten yritysten mahdollisuuksia investoida tutkimukseen, kehitykseen ja innovointiin. Innovointi on edelleen tärkein tekijä, jonka ansiosta EU voi säilyttää markkinajohtajan asemansa merialalla. On helpotettava alan yritysten mahdollisuuksia hyötyä EU:n tutkimus-, kehitys- ja innovointimäärärahoista, sillä tällä hetkellä ne ovat muiden liikennemuotojen saatavilla mutta merenkulun osalta vain rajallisesti. Jäsenvaltioiden tasolla on edistettävä tutkimukseen, kehitykseen ja innovointiin tehtävien investointien verovapautuksia. Merialan teollisuudessa ei ole kyse pelkästään teknologisista innovaatioista, vaan myös innovoinnista, joka liittyy käyttöön, ylläpitoon, huoltoon sekä palveluihin, kuten vuokraukseen ja merialan rahoitukseen.

5.3

Merialan yrityksille myönnettävien ranta-alueiden käyttöoikeuksien osalta tilanne on Euroopassa hyvin erilainen: joissakin valtioissa käyttöoikeuksien ehdot rajoittavat investointeja matkailusatamiin (joko siksi, että niiden kesto on liian lyhyt, tai siksi, että käyttöoikeuksien uusiminen on epävarmaa). ETSK suosittaa, että EU laatisi suuntaviivat, joilla helpotetaan eurooppalaisten yritysten investointeja tälle sektorille.

5.4

Lissabonin sopimuksen myötä matkailu kuuluu unionin toimivaltaan, ja EU voi näin ollen tehdä aloitteita alalla. Euroopan komissio on ilmoittanut julkaisevansa vuonna 2013 rannikko- ja merimatkailua koskevan strategian. Strategiassa tulisi edistää edelleen veneilyharrastuksen yleistymistä Euroopassa sekä puuttua tiettyihin tulevassa asiakirjassa eriteltäviin ongelmiin, kuten pätevyyskirjojen, rekisteröinnin tai turvallisuusvaatimusten sääntelyssä esiintyviin eroihin. Näillä toimenpiteillä tulisi lähentää huviveneilyä koskevia normeja Euroopassa.

5.5

Suojellut merialueet ovat lisääntyneet Euroopassa ja varsinkin Välimerellä. ETSK suhtautuu niiden kehitykseen myönteisesti, vaikka se aiheuttaa epävarmuutta merenkulkusääntöihin. ETSK kehottaa yhdenmukaistamaan EU:n tasolla sääntöjä, jotka koskevat huviveneiden pääsyä suojelluille merialueille, jotta veneilijä tietää alusta lähtien, oikeuttaako hänen aluksensa varustus veneilemään tällaisilla alueilla.

5.6

Turvallisuuden parantamiseksi olisi hyödyllistä kerätä Euroopan tasolla onnettomuustietoja yhtenäiseen tietokantaan, joka mahdollistaisi yhteisen ja vertailevan tutkimuksen sekä parantaisi ymmärrystä vesiaktiviteettien harjoittamiseen liittyvistä riskeistä, jotta voitaisiin omaksua parhaiten sopivat säännöt näiden riskien torjumiseen. ETSK kehottaa komissiota valmistelemaan mallin tiedonkeruuta varten jäsenvaltioiden kanssa, jotta saatavat tiedot olisivat yhdenmukaisia ja vertailukelpoisia.

5.7

Keskeinen on myös kysymys ammatillisesta koulutuksesta sekä ammattipätevyyden tunnustamisesta EU:n tasolla. Koulutusta merialan ammatteihin (varsinkaan teollisuudessa oppisopimuskoulutettaville sekä korjaukseen ja ylläpitoon liittyvissä palveluissa) ei anneta kaikkialla Euroopassa. Olisi pohdittava, miten kehitettäisiin EU:n tasolla tunnustettuja koulutussuunnitelmia, jotka mahdollistaisivat laadukkaan koulutuksen sekä edistäisivät työntekijöiden liikkuvuutta Euroopassa ja houkuttelisivat nuoria merialan ammatteihin. Olisi toivottavaa kehittää eurooppalainen ”koulutuspassi”, jollainen on jo olemassa kaivosinsinööreille. Työmarkkinaosapuolten tulisi osallistua ammattipätevyyden tunnustamista Euroopan tasolla koskevan järjestelmän kehittämiseen ehdottamalla esimerkiksi pilottihanketta ECVET-järjestelmän (ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalainen siirtojärjestelmä) (8) puitteissa. Myös miehistön koulutus ja merialan asiantuntemus ovat sektoreita, jotka hyötyisivät eurooppalaisesta lähestymistavasta, sillä se mahdollistaisi työmarkkinoiden avautumisen EU:n laajuisesti. Tähän asti merialan teollisuuden näkyvyys ja alan ammattien tunnettuus on ollut vähäistä kouluissa ja yliopistoissa, jolloin myös tietoa merialan tarjoamista uramahdollisuuksista on ollut rajallisesti. Alan vetovoimaa heikentää myös se, ettei useissa Euroopan maissa edes ole erityisiä merialan työehtosopimuksia.

5.8

EU:n merialan teollisuus on 15 vuoden ajan noudattanut kansainvälisiä ISO-standardeja, jotka yhdenmukaistettiin direktiivissä 94/25/EY. On ehdottoman tärkeää, että kansainvälisten ISO-standardien käyttöä edistetään huviveneiden ainoana teknisenä viitekehyksenä kansainvälisellä tasolla, sillä näin vältetään kansallisten (brasilialaisten, kiinalaisten jne.) standardien lisääntyminen, joka lisäisi entisestään teknisten vaatimusten pirstaleisuutta ja muodostaisi todellisia esteitä.

5.9

EU voi ja sen tulee puolustaa merialan teollisuuttaan parantamalla ja tehostamalla suoria ja välillisiä markkinavalvontatoimia sekä tukemalla omien vientituotteidensa pääsyä Euroopan ulkopuolisille markkinoille. Esimerkiksi EU:n ja Mercosurin välisten kauppaneuvottelujen yhteydessä tulisi vastustaa eräiden Etelä-Amerikan valtioiden protektionistisia toimenpiteitä ja kohtuuttomia tullimaksuja, joilla ne pyrkivät rajoittamaan pääsyä markkinoilleen.

9.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 133/8

1.1

Suuri osa Euroopan teollisuudesta elää vaikeita aikoja. Yhä useammat yritykset Euroopassa ja muualla maailmassa valmistautuvat kuitenkin vastaamaan maailman moninaisiin haasteisiin, kuten väestönkehityksen, ilmastonmuutoksen ja etenkin kestävään kehitykseen liittyvien vähähiilisyystavoitteiden vaikutuksiin.

1.2

ETSK haluaa kiinnittää huomiota ajattelutavan muutoksiin, jotka luovat pohjaa liiketoimintamallien uusimiselle tai mukauttamiselle. Kestävyysperiaatteiden noudattaminen on strateginen kysymys Maailman elinkeinoelämän kestävän kehityksen neuvostossa (World Business Council for Sustainable Development, WBCSD), yritysten kansallisen tason aloitteissa sekä valmisteltaessa vähähiilisyyttä koskevia alakohtaisia etenemissuunnitelmia EU-tasolla. Yritysten painopisteiden ja rakenteen sekä kansainvälisten arvoketjujen muutokset ovat johtamassa uudenlaisten liiketoimintamallien syntymiseen.

1.3

Yksi tärkeä osatekijä on yritysten johdon omasta aloitteesta tapahtuva sitoutuminen, joka vaikuttaa myös suhteisiin kyseiseltä tasolta alas- ja ylöspäin. Vastaavaa sitoutumista ja innovointia tapahtuu kaikilla tasoilla, ja sitä tukevat aktiivinen vuoropuhelu yritysneuvostojen kanssa ja yritysten erityiskampanjat sekä jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla käytävä alakohtainen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu.

1.4

Vähähiiliseen talouteen siirryttäessä on taattava ammattiosaamisen ajantasaisuus ja korkeatasoisten työpaikkojen saatavuus, jotta vältytään mahdollisimman hyvin katkoksilta tai tilapäiseltä työttömyydeltä. Yritysten räätälöityjen toimien lisäksi tulee käynnistää EU:n, jäsenvaltioiden ja aluetason ohjelmia.

1.5

Uudet näkymät ja uusi dynamiikka edistävät yritysten ja arvoketjujen häiriönsietokykyä ja varmistavat investoinnit ja työllisyyden. Vähähiilinen talous edellyttää jatkuvaa yksityiskohtien koordinointia ja myös rahoitusjärjestelyjä julkisten ja yksityisten osapuolten välillä. Yhteiskuntapolitiikoissa olisi hyödynnettävä yksityisen sektorin näkemyksiä ja käytäntöjä, ja niihin olisi sisällytettävä yritysvetoisia toimintamalleja, jotka ovat usein julkishallinnon käytäntöjä edellä.

1.6

ETSK kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita harkitsemaan, että kasvualoitteen tukemiseksi käytettäisiin toistaiseksi hyödyntämätöntä rahoitusta tai jopa täysin uusia varoja, joilla rahoitettaisiin kiireellisesti tarvittavia toimenpiteitä. Komission olisi edistettävä t&k-toimintaa ja innovointia antamalla vähähiilisyysaloitteille etusija tulevassa Horisontti 2020 -ohjelmassa, jota ei missään tapauksessa pidä supistaa. Sen tulisi myös kannustaa perustamaan julkisen ja yksityisen sektorin toiminnallisia kumppanuuksia tiiviissä yhteistyössä eurooppalaisten teknologiayhteisöjen ja eri teollisuudenalojen kanssa koko innovointiketjun pituudelta.

1.7

Johdonmukaisuus on elintärkeää. ETSK korostaa tarvetta laatia hyvin rajattu, yhtenäinen ja pitkäjänteinen EU:n toimintakehys, josta tulee keskustella kaikkien sidosryhmien kanssa. Lisäksi on syytä pidättyä liiallisesta sääntelystä, kytkeä t&k-toimet ja innovointi sekä energia- ja ilmastopolitiikka lujasti toisiinsa ja huolehtia tehokkaasta energiainfrastruktuurista ja varastointikapasiteetista. Hyvät toimintatavat ja tehokkaat, yhteisesti sovitut järjestelyt on otettava huomioon. Tällainen EU:n toimintakehys myös edistää suuren yleisön ja suoraan vaikutusten kohteena olevien ihmisten hyväksynnän saamista.

1.8

EU:n osuus maailman kasvihuonekaasupäästöistä on suurin piirtein 10 prosenttia. Vuosina 2040–2050 sen osuus lienee 5 prosenttia. EU on kiistatta ottamassa johtoaseman sitovasta globaalista ilmastonmuutossopimuksesta käytävissä maailmanlaajuisissa neuvotteluissa. ETSK korostaa kuitenkin, että vääristymiä on pyrittävä välttämään. Niin kauan kuin kasvihuonekaasujen vähentämisen ja hiilidioksidin hintojen osalta ei ole maailmanlaajuisesti tasavertaisia toimintaedellytyksiä, on EU:n ja muun maailman välistä epätasapainoa korjattava toteuttamalla Euroopassa toimenpiteitä globaalien toimialojen hyväksi.

1.9

Viimeaikainen kehitys tulee ottaa huomioon. ETSK katsoo, että vähähiilisyystavoitteita tulee arvioida tämänhetkisen tilanteen valossa, sillä teollista toimintaa on siirtymässä huolestuttavassa määrin unionin ulkopuolisiin maihin (etenkin Yhdysvaltoihin), koska niiden energiapolitiikka on käytännöllistä ja edistyksellistä – mikä on osoittautunut epäedulliseksi Eurooppaan tehtävien investointien ja Euroopan työpaikkojen kannalta.

1.10

Avoin ja oppiva yhteiskunta tarvitsee joustavia osallistumisen muotoja, sääntöjä ja velvollisuuksia. Tulee luoda uudenlainen, sidosryhmien osallistumiseen pohjautuva innovointikulttuuri. Tavoitteena on oltava yhteiskunnallinen konsensus perusasioista. On tärkeää ymmärtää haasteet syvällisesti ja tunnustaa se tosiasia, että maailman monisyisiin ongelmiin voidaan vastata vain teollisuuden, tieteen, yhteiskunnan ja politiikan vuorovaikutuksen avulla. Kaikkien asianomaisten tahojen – yritysten ja niiden henkilöstön, kansalaisjärjestöjen, työmarkkinaosapuolten, tavarantoimittajien ja asiakkaiden sekä kuluttajien – olisi voitava osallistua, ja avoimuus tulisi varmistaa.

1.11

ETSK tähdentää, että käsillä olevassa lausunnossa esitetyt lähestymistavat tulee ottaa huomioon tulevassa teollisuuspolitiikassa ja muissa asiaankuuluvissa toimissa. EU:n tulisi tehdä ilmastopolitiikan ja kilpailukyvyn osalta tiivistä yhteistyötä teollisuuden kanssa sellaisten ratkaisujen löytämiseksi, joissa otetaan huomioon toimien tekninen toteutettavuus ja taloudellinen kannattavuus.

2.1

Teknologia ja innovointi, maapalloistuneet finanssimarkkinat ja kauppa, räätälöidyt tuotteet, dynaamiset arvoketjut ja kierrätys ovat ratkaisevia tekijöitä nykypäivän taloudessa.

2.2

Samanaikaisesti lisähaasteita asettavat maailman väestön kasvu, tuloerot sekä raaka-aineisiin, veteen ja ruokaan liittyvät ongelmat. Ilmastonmuutos, kestävä kehitys sekä energiaan liittyen tehokkuus, vähähiilisyysvaatimukset, uusiutuva energia ja energialähteiden saatavuus ovat kansainvälisen asialistan kärjessä. Uusiin tavoitteisiin on pyrittävä epävarmassa ilmapiirissä, joka Euroopassa vallitsee vähäisen kasvun johdosta.

2.3

Monikansalliset yritykset ja niiden henkilöstö sekä arvoketjut niistä alas- ja ylöspäin kohtaavat yhä useammin nykyisestä tilanteesta johtuvia moninaisia pulmia. Eurooppalaiset arvoketjut ovat silti edelleen maailman kärkeä, ja niiden asema on turvattava.

2.4

Tässä lausunnossa käsitellään eräitä toimialojen ja yritysten ajattelu- ja suhtautumistapojen ajankohtaisia kehityskulkuja, jotka luovat pohjaa uudenlaisille liiketoimintamalleille. Jotta edessä oleviin valtaviin haasteisiin voidaan vastata tuloksekkaasti, tarvitaan sekä julkisen että yksityisen sektorin toimia, jotka käsittävät yhteisesti hyväksyttyjä analyyseja, yksityiskohtaista koordinointia ja aloitteita kasvun ja pysyvien työpaikkojen luomiseksi. Julkisten ja yksityisten sidosryhmien tulee kehittää tulevia toimia kumppaneina.

2.5

Laajalti hyväksytään, että hiilidioksidipäästöjen kasvu vuosikymmenten kuluessa on aiheuttanut merkittäviä kasvihuonevaikutuksia ja mm. nostanut keskilämpötiloja, muuttanut huomattavasti sääoloja ja lisännyt ennakoimattomia vaikutuksia, joita ovat esim. merenpinnan nousu sekä ympäristön ja ekosysteemien muutokset. Nämä vaikuttavat (kielteisesti) maatalouteen ja johtavat kohtuuttomaan ruoan hinnan nousuun, nälkään ja köyhyyteen.

2.6

Ilmastonmuutokseen liittyvät ongelmat kärjistyvät (1). Olipa hiilidioksidia koskevien toimien ja vähähiilisyyden edistämissuunnitelmien maailmanlaajuinen käsittely miten hankalaa tahansa, se on yleisen kokemuksen valossa erittäin toivottavaa.

2.7

Vaikka pitkän aikavälin vakaata kehystä ei ole, lukuisat yritykset ovat ryhtyneet toimiin ja laatineet kestävään kehitykseen tähtääviä liiketoimintastrategioita sovellettavaksi omalta tasoltaan alas- ja ylöspäin sekä alkaneet tuottaa ympäristömyönteisempiä ja vähemmän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia tuotteita ja palveluja. Lisäksi tapahtuu suuria muutoksia uudelleenjärjestelyjen, optimoinnin ja uudistamisen johdosta. Vähähiiliseen teknologiaan ja innovointiin on hyvin tärkeää kiinnittää huomiota, jotta saadaan aikaan maailmanlaajuisia ratkaisuja.

2.8

Arvoketjut ovat Euroopalle tärkeä sosioekonominen etu. Kestäväpohjaisen tuotannon tulee perustua kilpailukykyyn, innovointiin, uusiin taitoihin ja korkealaatuisiin työpaikkoihin. Keskeiset kehitystä vauhdittavat teknologiat, kuten bioteknologia, nanoteknologia ja uudet materiaalit, ovat välttämättömiä etenkin siksi, että viestintä- ja koordinointikustannusten nopea pieneneminen helpottaa arvoketjujen eri toimintojen maantieteellistä hajauttamista. Tämä prosessi ei ole lineaarinen, mutta siihen sisältyy usein työvoimavaltaisten ja digitaalisten toimintojen siirtämistä muualle.

2.9

Yhä useammissa yrityksissä valtaa alaa ajattelutapa, jonka mukaan People, Planet, Profit -periaatetta – tunnettua, 1990-luvulla kiteytettyä ilmaisua, joka on nyt jälleen huomion kohteena – olisi pidettävä ohjenuorana, vaikka ongelmat ovat usein monimutkaisia ja valinnat ristiriitaisia. Tämän tulisi johtaa yrityslähtöisiin taloudellisiin, sosiaalisiin ja ympäristöä koskeviin toimiin nykyisten maailmanlaajuisten käsitysten, kehityskulkujen ja indikaattorien pohjalta.

2.10

Kohdennettu yrityslähtöinen toimintatapa, jollaista noudatetaan useissa maissa, vahvistaa Eurooppaan sijoittautuneiden yritysten asemaa. Se voidaan nähdä tulevaisuuden strategiana, johon sitoutuvat yritysten korkein johto ja hallitus, henkilökunta, tavarantoimittajat ja asiakkaat, ammattiliitot ja muut työmarkkinaosapuolet sekä muut sidosryhmät.

3.1

Läntisellä maailmalla ennen olleen vallitsevan aseman tilalle on tulossa monikeskuksisuus, johon liittyy useiden tärkeiden keskusten olemassaolo. Monikansalliset yhtiöt ovat usein eri keskuksia yhdistävä tekijä. Maailmantalouteen kohdistuu jatkuvasti paineita erilaisten (vääristymiin johtavien) poliittisten ja taloudellisten impulssien takia.

3.2

Tilanteeseen vaikuttavat myös ilmastonmuutosta ja energiaa koskevat tavoitteet. Yhdistyneet kansakunnat, OECD ja EU sekä yksityinen sektori laativat analyyseja ja määrittävät toimia, joiden avulla näihin uusiin haasteisiin tulisi vastata. Komission ja neuvoston tulee ottaa ohjakset käsiinsä ja määrittää agenda, asettaa pelisäännöt ja luoda investointeja ja innovointia edistävät olosuhteet.

3.3

Tietoisuutta kestävyyteen liittyvistä tekijöistä edistetään vuonna 1999 perustetulla Dow Jonesin kestävän kehityksen indeksillä ja GRI-ohjeistolla sekä lukuisten muiden tahojen – kuten johtavien yritysten ja niiden henkilökunnan, työmarkkinaosapuolten ja erilaisten kansalaisjärjestöjen – toimesta. Genevessä toimiva Maailman elinkeinoelämän kestävän kehityksen neuvosto (WBCSD) on aktiivinen yritysverkosto, jonka puitteissa vahvistetaan liike-elämän kannat ilmastonmuutosta koskevia maailmanlaajuisia neuvotteluja ajatellen. Lisäksi sillä on keskeinen asema uusien liiketoimintatapojen kehittämisessä ja monimuotoisten yrityshankkeiden toteuttamisessa. Sen merkittävimpiä aloitteita ovat olleet vuonna 2010 toteutettu Vision 2050 ja sitä vuonna 2012 seurannut Changing Pace, jonka yhteydessä on havainnollistettu sääntelyn merkitystä hyvien liiketoimintatapojen edistämisessä (2).

3.4

Changing Pace -asiakirjan mukaan hallitusten on tehtävä selkeät prioriteettivalinnat ja asetettava säännöt valittuihin prioriteetteihin liittyvien kasvu- ja ostovoimatavoitteiden määrittämiseksi sekä määriteltävä, miten voidaan päästä parhaisiin tuloksiin. Liike-elämän peruspäämäärä on ”tarjota jatkuvasti parempia tavaroita ja palveluja yhä laajemmalle ihmisjoukolle kohtuuhintaan, ilman kestävyysperiaatteiden vastaisia vaikutuksia ja niin, että syntyy työpaikkoja ja taloudellista arvoa” (3).

3.5

Changing Pace -asiakirjassa yksilöidään keskipitkän ja pitkän aikavälin maailmanlaajuisia megatrendejä, julkisia politiikkoja ja tavoitteita ja esitetään sen jälkeen liike-elämän näkökulma toimintavaihtoehtoihin. Lisäksi ihmisten arvoja käsittelevässä luvussa (”People's values”) käsitellään nimenomaisesti kysymystä vastuullisista kansalaisista ja kuluttajista.

3.6

Yleisesti hyväksyttyjen analyysien ja hallitusten tosiasiassa saavuttamien tavoitteiden välillä on selvä ero. Meneillään oleva kriisi todennäköisesti ylikuormittaa Euroopan taloutta: monien yritysten on mukautettava tuotantokapasiteettiaan läntisen maailman ja nähtävästi myös Kiinan ja Intian supistuvan kysynnän takia.

3.7

EU on hyväksynyt Kioton pöytäkirjan ja pannut täytäntöön säädöksiä ja näyttää siten tietä ilmastonmuutoksen torjunnassa ja energiatehokkuuden lisäämisessä. Maailman muut keskeiset toimijat eivät toistaiseksi ole omaksuneet vastaavia periaatteita sitovasta lainsäädännöstä puhumattakaan. Tämä epätasapainoinen ja epätyydyttävä tilanne jatkuu viimeaikaisista YK:n konferensseista huolimatta. Selkeyden puute EU:n teollisuuden osalta ruokkii epävarmuutta ja levottomuutta asianomaisten yritysten työntekijöiden keskuudessa. Tarvitaan välttämättä hyvin koordinoitua ja tasapainoista lähestymistapaa, johon kytkeytyy julkisten ja yksityisten toimijoiden välistä koordinointia.

3.8

Yrityksissä tehdään parhaillaan järkeistämistoimia. Teknologia, innovaatiot ja vahvat arvoketjut takaavat hyvät tulokset, mutta niihin liittyy myös yritysten ja työllisyyden kannalta haitallisia vaikutuksia. Työttömyysluvut ovat historiallisesti korkeimmillaan eri puolilla Eurooppaa, ja nuorisotyöttömyys aiheuttaa huolta lähes kaikkialla. Tarvitaan kiireesti uusia kehitysnäkymiä.

3.9

Euroopan työmarkkinoiden kriisi heikentää kunnianhimoisten ilmastonmuutostoimien toteuttamisnäkymiä. Teollisuuden laajat irtisanomiset ja nuorten vähäiset tai olemattomat mahdollisuudet päästä työmarkkinoille murentavat pohjaa vähähiiliseen talouteen siirtymisen kannalta välttämättömän osaamisen ja asiantuntemuksen siirrolta.

3.10

Laaja tietoisuus ilmastonmuutoksesta ja muista haasteista avaa toisaalta uusia mahdollisuuksia. Eurooppalaiset yritykset sisällyttävät nämä kysymykset vähitellen strategioihinsa ja pyrkivät saamaan itselleen kilpailuetuja. Samanlaista kehitystä voidaan havaita Yhdysvaltojen, Japanin ja jopa nousevan talouden maiden, kuten Kiinan, johtavien yritysten piirissä. Monissa eurooppalaisissa yrityksissä uskotaan johtotasolta aina suorittavalle tasolle saakka, että tällaiset mukautukset kantavat hedelmää ja johtavat kaikkien kannalta suotuisaan kehitykseen. Kiinnostavimpiin tuloksiin on päästy ”kehdosta kehtoon” -periaatteeseen pohjautuvilla prosesseilla ja kehittämällä kierrätystaloutta, jossa käytetään niukasti luonnonvaroja ja materiaaleja.

3.11

Kaiken kaikkiaan ETSK korostaa, että analyyseja, näkemyksiä ja tavoitteiden asettelua tulee koordinoida tehokkaasti julkisten ja yksityisten sidosryhmien kesken. Näin on ratkaisevan tärkeää toimia monella tasolla – maailmanlaajuisesti sekä EU-, valtio- ja aluetasolla – sen varmistamiseksi, että Euroopan talous säilyy kilpailukykyisenä. Samanaikaisesti tulee myös taata kestävyysperiaatteiden noudattaminen ja sosiaalinen innovointi. Avaintekijöitä ovat teknologia ja innovoinnin edistäminen sekä ajantasaisen osaamisen, taitojen ja hallinnon varmistaminen.

4.1

Kestävyystavoitteita nivotaan yrityksissä yhä enenevässä määrin osaksi yrityskulttuuria, yritysten yhteiskuntavastuupolitiikkaa ja riskienhallintamenettelyjä. Kun useat johtavat yritykset ovat sitoutuneet maailmanlaajuisella tasolla Changing Pace -periaatteisiin (4), Euroopassa on toteutettu vastaavia aloitteita ala- ja yrityskohtaisesti.

4.2

Tämä suuntaus etenee eri vauhdilla eri aloilla ja yksittäisissä yrityksissä. Uudelleenmääriteltyihin tavoitteisiin tähtäävän uudenlaisen ajattelutavan juurruttaminen vie aikaa ja vaatii suuria ponnisteluja etenkin hitaan kasvun kaudella. Kansalaisjärjestöissä ja kriittisten kuluttajien keskuudessa havaittavissa olevat laajemmat yhteiskunnalliset virtaukset edistävät niin ikään uusia lähestymis- ja menettelytapoja.

4.3

Kehitys näkyy komission ja asiantuntijoiden laatimissa tutkimuksissa. Viime vuonna eräässä raportissa esitettiin seuraava päätelmä: ”Kaiken kaikkiaan EU:n teollisuuden ympäristötehokkuus on kahden viime vuosikymmenen aikana kehittynyt huomattavasti kohti talouskasvun ja ympäristövaikutusten irrottamista toisistaan. Teollisuuden ympäristömyönteisyyden ja resurssitehokkuuden lisääntymisellä on tässä merkittävä rooli” (5).

4.4

Yritysten korkein johto ja hallitus sitoutuvat usein yrityksen tulevan häiriönsietokyvyn kehittämiseksi tällaisiin prosesseihin ja ottavat suoraa vastuuta, mikä parantaa yritysten sisäistä ryhtiä ja terävöittää päämääriä. Henkilökohtainen sitoutuminen on WBCSD-verkostossa yleistä, ja tätä esimerkkiä noudatetaan yksittäisten maiden yrityksissä. Liike-elämän ja kestävyysperiaatteiden noudattamisen välisestä yhteydestä on tulossa entistä näkyvämpi ja kouriintuntuvampi.

4.5

Eurooppalaiset yritykset toteuttavat moninaisia aloitteita ympäristötavoitteiden yhdistämiseksi taloudelliseen sietokykyyn. Pohjois-Euroopasta alkanut prosessi kiihtyy ja leviää vähitellen koko Eurooppaan. Yksittäisten yritysten tavoitteet näkyvät tehtävänmäärityksissä, hankkeissa sekä yhteistyössä tutkijoiden, kansalaisjärjestöjen, työmarkkinaosapuolten ja muiden tahojen kanssa. Kansallisia organisaatioita ovat mm. seuraavat:

4.6

Lähestymistavoissa on edelleen huomattavia eroja, jotka liittyvät talouden kehitysasteeseen ja siihen, miten vahva yhteys kansantalouksilla ja t&k-toimilla on kansallisen ja eurooppalaisen kontekstin ulkopuolelle. Yritykset kaikkialla Euroopassa toimivat kuitenkin jo lähitulevaisuudessa yhteisessä maailmanlaajuisessa kehyksessä, mikä edellyttää samanlaisia ajattelutapoja ja reaktioita. Johtamisessa ja koulutuksessa tulee valmistautua tällaiseen todellisuuteen.

4.7

Havaittavissa on seuraavia yhteisiä piirteitä:

5.1

Vähähiilisyysstrategioilla on keskeinen merkitys kestävän kasvun edistämisessä. Ne kytkeytyvät EU:n teollisuuspolitiikkaan.

5.2

Euroopan teollisuus joutuu nykyisin ottamaan huomioon monenlaisia ja monisyisiä EU-, valtio- ja jopa paikallistason poliittisia tavoitteita ja välineitä, joiden avulla pyritään vähentämään hiilidioksidipäästöjä sekä edistämään uusiutuvia energiamuotoja ja energiatehokkuutta. Tavoitteet ja välineet ovat joskus monitulkintaisia ja päällekkäisiä, eikä niitä aina ole sovitettu yhteen asianmukaisesti. Jotta teollisuus voi toimia tuloksekkaasti ja kustannustehokkaasti, tarvitaan entistä selkeämpiä, ennakoitavia ja yhdennettyjä politiikkoja.

5.3

Kohti kestävyysperiaatteiden mukaista vähähiilistä taloutta on siirrytty pääasiassa sen johdosta, että on pyritty pienentämään kustannuksia öljyn ja energian hintojen noustua. Tämä tapahtui jo ennen kuin kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaman ilmastonmuutoksen (todellisten tai oletettujen) seurausten vuoksi muodostui ympäristönsuojelukulttuuria.

5.4

ETSK katsoo, että yhtenäisen ja johdonmukaisen EU:n toimintakehyksen, jolla pyritään entistä varmempaan, kilpailukykyisempään ja vähähiilisempään energiahuoltoon ja joka jäsenvaltioiden tulee panna johdonmukaisesti täytäntöön, olisi koostuttava seuraavista neljästä peruspilarista:

5.5

EU:n päästökauppajärjestelmä on EU:n keskeinen poliittinen väline sen varmistamiseksi, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteet saavutetaan yhdenmukaisesti ja kustannustehokkaasti. Järjestelmä olisi toteutettava markkinaperusteisesti. ETSK huomauttaa, että kolme ratkaisevaa kysymystä on vielä avoinna:

5.6

Lisäksi ollaan laajasti samaa mieltä siitä, että julkiseen infrastruktuuriin – kuten Euroopan energiaverkkoon – on tehtävä ensin huomattavia investointeja. Julkisten toimijoiden sitoutuminen rahoittamaan alkuinvestoinnit ja lujittamaan yksityisten sijoittajien luottamusta on ratkaisevan tärkeää. Tämä olisi otettava keskustelun aiheeksi neuvostossa ja sisällytettävä EU:n kasvualoitteeseen.

5.7

Tällaisen toimen olisi myös hillittävä sitä selvästi näkyvää suuntausta, että Euroopan teollisuuden tiettyjä toimintoja siirretään muualle maailmaan, vaikka Eurooppa 2020 -strategiassa ja sen täytäntöönpanossa otetaan huomioon hiilivuodon vaara.

5.8

Kaikissa päästökauppajärjestelmän rakenteellista parantamista koskevissa ehdotuksissa olisi pyrittävä löytämään ratkaisuja kohdissa 5.4 ja 5.5 mainittuihin kysymyksiin. Päästökauppajärjestelmän mukauttamisesta parhaillaan käytävässä keskustelussa ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota niiden ratkaisemiseen eikä järjestelmän rakenteen muuttamiseen. Vuodesta 2020 alkaen tulisi mukautettujen suuntaviivojen avulla vakauttaa hiilidioksidin hinta, jonka perusteella markkinatoimijoiden pitäisi voida tehdä pitkän aikavälin investointipäätöksiä vähähiilisten ratkaisujen toteuttamiseksi. Päästökauppajärjestelmän rakenteellinen kehittäminen poistaisi lyhytaikaisten poliittisten toimenpiteiden tarpeen.

5.9

Päästökauppajärjestelmän rakenteen parantaminen on tarpeen myös sen hyväksynnän lisäämiseksi suuren yleisön ja työntekijöiden keskuudessa. Eräiden ”perinteisten” työpaikkojen odotetaan katoavan nopeasti, mutta uusia, ”vihreitä” vähähiilisen talouden työpaikkoja ei ole vielä kunnolla syntynyt. Siirtymistä vähähiiliseen talouteen pidetään liian äkillisten muutosten takia usein uhkana perinteisille tuotantoaloille. Tarvitaan eri tasojen työmarkkinavuoropuhelua avoimuuden lisäämiseksi ja hyväksynnän lujittamiseksi vaikutusten kohteena olevien henkilöiden keskuudessa sekä jatko- ja uudelleenkoulutusohjelmien tarjoamiseksi kaikille työntekijöille, jotta he voivat mukauttaa osaamisensa työmarkkinoiden muuttuviin tarpeisiin.

5.10

Kaikkein tärkeintä on laatia uusi t&k- ja innovaatiopolitiikka, jossa keskitytään arvon muodostumiseen monimutkaisissa (kansainvälisissä), vähähiiliseen talouteen suuntautuvissa arvoketjuissa. Teknologista lähestymistapaa on laajennettava nykyisestä. Ilmastonmuutos, tärkeiden luonnonvarojen alkava niukentuminen ja tästä johtuva hintojen nousu vahvistavat ajattelutavan muutosta energia- ja raaka-ainealoilla. Myös nousevien talouksien ja kehitysmaiden kirittämiseen muiden rinnalle mm. teknologiansiirron avulla on kiinnitettävä huomiota. Resurssien kysyntä kiihtyy, mutta energiajärjestelmien uusiminen ja resurssitehokkuuden lisääminen on riskialtista ja erittäin kallista. Onnistuminen riippuu lisäksi erilaisista, toisiinsa tiiviisti kytkeytyvistä toimialoista ja osaamisesta. Kaikille näille tekijöille tarvitaan kiireesti EU:n yhtenäiset teknologiset suuntaviivat (6) ja niiden tueksi johdonmukaisia poliittisia päätöksiä.

5.11

Yhdennetyt lähestymistavat kattavat muutkin kuin vain tuotantovaiheen, ja niiden avulla pyritään parantamaan ympäristötehokkuutta elinkaaren joka vaiheessa: suunnittelussa, raaka-aineiden hankinnassa, kokoonpanossa, jakelussa ja käytöstä poiston yhteydessä. Yhdennetyistä tuotepolitiikoista on keskusteltava julkisten ja yksityisten toimijoiden kesken. Ne on määritettävä tarkasti, jotta vältytään ylisääntelyltä. Käytettävissä olevia välineitä ovat tarpeen mukaan valmistajien ja valtioiden tai EU:n väliset sopimukset ekomerkinnöistä, energiamerkinnöistä, ekologisesta suunnittelusta, materiaalien käyttökielloista ja ekologisen jalanjäljen osoittavista merkinnöistä. Jotta merkinnöillä olisi vaikutusta, niiden tulee sisältää asianmukaista ja luotettavaa kuluttajatietoa mm. sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin mukaisesti. Kyseinen direktiivi tulee panna asianmukaisesti täytäntöön.

5.12

Tarvitaan myös merkittävää panostusta perusluonteiseen ja soveltavaan t&k-toimintaan, jotta Euroopassa päästään tavoitteena olevaan varmaan, maailmanlaajuisesti kilpailukykyiseen, kohtuuhintaiseen ja tehokkaaseen energiahuoltoon, jonka takaa tehokas energiainfrastruktuuri ja energia-alan sääntely (7).

5.13

Toimialarajat ylittävä järjestelmäinnovointi ja yhdennetyt arvonmuodostusketjut koskevat yrityksiä, sillä fossiilisiin polttoaineisiin perustuvissa maailman energiajärjestelmissä on ajan oloon irtauduttava hiilestä ja pula raaka-aineista edellyttää taloudessa resurssien säästämistä. Kestävyysperiaatteet saavat vähitellen jalansijaa kaikilla markkinoilla, ja tämä kehitys hämärtää toimialojen perinteisiä rajoja ja synnyttää uudenlaisia arvonmuodostusketjuja.

5.14

Meneillään oleva keskustelu kannustaa myös käynnistämään yrityksissä yhä lisää alhaalta ylöspäin suuntautuvia aloitteita. Niin suuret yhtiöt kuin pk-yrityksetkin kehittävät vähähiilisyyteen tähtääviä liiketoimintastrategioita ja -malleja koko arvoketjun pituudelta. Tulevia energiavaatimuksia ennakoimalla saavutetaan myös kilpailuetuja. Tätä varten tarvitaan asianmukaista lainsäädäntöä. Yrityksen sisäisestä innovaatioiden kehittelystä ja tuotantoa ja organisaatiota johtotasolta aina suorittavalle tasolle saakka koskevista innovointiprosesseista on tulossa monissa yrityksissä vakiokäytäntö.

5.15

Esimerkkeinä voidaan mainita seuraavat:

5.15.1

Koska rakennetun ympäristön osuus energian loppukysynnästä on huomattavan suuri, fossiilisten energialähteiden kulutusta voidaan vähentää merkittävästi ja kustannustehokkaasti parantamalla olemassa olevien ja uusien rakennusten energiatehokkuutta mm. eristyksen ja paremman lämmitystekniikan avulla. Muita esimerkkejä ovat yritysten ja kuntien hankkeet kuljetusinfrastruktuurin luomiseksi ja paikallisesti tuotetun kestäväpohjaisen energian siirtämiseksi. Näitä seikkoja ja nimenomaan niihin liittyviä taustatekijöitä käsitellään erillisessä ETSK:n lausunnossa (8).

5.15.2

Euracoal-järjestö esittää kolmivaiheista puhdashiilistrategiaa, jossa on otettu huomioon energia-alan etenemissuunnitelma 2050 ja johon sisältyvät ajanmukaisen tekniikan käyttöönotto hiilivoimaloissa ja siten päästöjen vähentäminen, uuden sukupolven huipputehokkaan ja joustavan tekniikan kehittäminen samoin kuin hiilidioksidin talteenoton, ja varastoinnin ja kuljetuksen demonstrointi ja käyttöönotto, sekä hiilidioksidin talteenotto ja varastointi muiden polttoaineiden ja alojen osalta. Mahdollisuuksia viedä puhdashiilitekniikkaa EU:sta muualle voidaan parantaa.

5.15.3

Uusiutuvia raaka-aineita ja uusiutuvaa energiaa luontaisesti käyttävä metsäteollisuus toimii hyvin oma-aloitteisesti. Tulosten takaamiseksi on oleellisen tärkeää laatia alakohtainen, t&k-toimia sisältävä politiikkapaketti, jotta saadaan aikaan teknologisia läpimurtoja ja markkinoille saadaan uusia tuotteita. Raaka-aineet ja niiden energiakäyttö on saatava oikeaan tasapainoon. Toimintalinjojen on sovittava yhteen maailmanlaajuisen kehityksen, muiden politiikanalojen ja teollisuuden investointisyklien kanssa.

5.15.4

Meneillään on monialaisia hankkeita. Esimerkkeinä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista, joille tulee taata merkittävä asema ja riittävä rahoitus Horisontti 2020 -ohjelmassa, voidaan mainita resurssi- ja energiatehokkaan kestäväpohjaisen prosessiteollisuuden SPIRE (Sustainable Process Industry through Resource and Energy Efficiency) ja energia-aineiden teollisen tutkimuksen aloite EMIRI (Energy Materials Industrial Research Initiative).

5.16

Useat muut toimialat kehittävät parhaillaan EU-tasolla vähähiilisyyttä koskevia pitkän aikavälin etenemissuunnitelmia.

5.17

Myös siirtyminen biotalouteen on Euroopalle osa ratkaisua ja tärkeä askel kohti vähähiilistä taloutta. Yritykset kehittävät uusia biopohjaisia tuotteita ja ratkaisuja, jotka vastaavat kasvaviin odotuksiin ja vaatimuksiin.

6.1

Edellä kuvatun kaltaisten prosessien rinnalle ja perustaksi tarvitaan teknologiset, taloudelliset ja sosiaaliset kehykset ja edellytykset. Niitä ovat mm. yritysten kohdennetut tutkimus- ja investointiohjelmat sekä seikkaperäinen toimiala- ja yritystason vuoropuhelu EU:n ja kansallisten viranomaisten ja erilaisten sidosryhmien kanssa.

6.2

EU:n ja jäsenvaltioiden olisi harkittava, että kasvualoitteen tukemiseksi käytettäisiin toistaiseksi hyödyntämätöntä rahoitusta tai jopa täysin uusia varoja, joilla rahoitettaisiin kiireellisesti tarvittavia toimenpiteitä. Seitsemännen ja kahdeksannen puiteohjelman avulla tulee edistää teknologisia läpimurtoja ja innovointihankkeita. Myös EIP:n tulee tukea toimia. Lisäksi ETSK kehottaa keskustelemaan verohelpotusten mahdollisesta hyödyntämisestä tässä yhteydessä.

6.3

EU:n teknologiayhteisöt, joista useimmat ovat teollisuusvetoisia, kokoavat yhteen yrityksiä, tutkimuslaitoksia ja tutkijoita sekä julkisen tahon kantoja kehitysnäkymistä (9). Niillä on ratkaiseva merkitys kansainvälisten suuntausten ja odotusten analysoinnissa ja yhteisten tavoitteiden ja aikataulujen asettamisessa.

6.4

Markkinatavoitteiden asettaminen edellyttää keskustelua ja testien tekemistä tavarantoimittajien ja asiakkaiden sekä sidosryhmien – kuten työmarkkinaosapuolten, kansalaisjärjestöjen, alueviranomaisten ja kuluttajien – kanssa. EU ja jäsenvaltiot vastaavat lainsäädännöstä ja sääntelystä, mutta prosessi ei saisi koskaan olla yksisuuntainen, vaan siihen tulisi nivoa toteuttamiskelpoiset etenemissuunnitelmat sekä johtavissa yrityksissä meneillään olevat hankkeet ja suunnitelmat (10). Tämä edellyttää jatkuvaa tiedonvaihtoa analyyseista ja näkemysten testauksesta julkisen ja yksityisen sektorin välillä.

6.5

Poliittisessa keskustelussa kohdistetaan usein päähuomio ylhäältä alaspäin suuntautuviin EU:n (tai jäsenvaltioiden) ilmastonmuutos-, väestönkehitys-, terveys-, ruoka-, vesi- yms. aloitteisiin ottamatta lukuun yrityksissä vallitsevaa tilannetta. ETSK kehottaa tarkastelemaan myös samoihin kysymyksiin keskittyvien yksityisten toimijoiden tekemiä analyyseja ja ratkaisuja. Keskeisten ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan erityisesti yksityisiä investointeja ja niiden lisäksi ammattitaitoista työvoimaa.

6.6

Uudistusprosesseissa on otettava huomioon yritysten sosiaaliset tavoitteet ja tarve pitää työntekijät sitoutuneina. EU:n ja jäsenvaltioiden olisi työmarkkinaosapuolten alakohtaisten ja monialaisten neuvottelukomiteoiden kautta edistettävä ja toteutettava toimenpiteitä, joilla tuetaan yhteiskunnallisesti hyväksyttävällä tavalla tehtävää siirtymistä vähähiiliseen talouteen. Sen lisäksi, että painotetaan työntekijöiden tarvitsemia taitoja (11), on otettava huomioon myös määrälliset seikat ja aikataulut.

6.7

Hallitusten/viranomaisten, yritysten, henkilöstön ja työntekijöiden edustajien yhteistä sitoutumista historiallisen korkeaksi nousseen työttömyyden taittamiseen voidaan ilmentää ajantasaistamalla opetussuunnitelmia, koulutusohjelmia ja oppisopimuskoulutusta.

6.8

Keskeinen ja ehkä jopa ratkaisevan tärkeä seikka on maailmanlaajuisesti yhdenvertaisten toimintaedellytysten luominen esimerkiksi globaalien normien ja sertifioinnin, selkeän lainsäädännön, yhtäläisten markkinoillepääsymahdollisuuksien, teollis- ja tekijänoikeuksien suojan sekä samantasoisen kuluttajansuojan avulla. Työntekijöiden perusoikeudet tulee niin ikään turvata. Näiden näkökohtien olisi oltava kiinteä osa EU:n kauppapolitiikkaa (12).

6.9

ETSK:n mielestä kaikkien toimijoiden olisi otettava lukuun, että yritykset ja yritysryhmät noudattavat oma-aloitteisesti erilaisia vaatimuksia ja menettelyjä. Toivottuihin tuloksiin pääseminen määräajassa voi näet vaatia hyvin suuria ponnisteluja.

9.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 133/16

1.1

ETSK toteaa, että suuret vähittäismyyntiyhtiöt ovat kaikissa maissa oligopoliasemassa. Markkinaosuustilastojen mukaan muutamat vähittäismyyjät hallitsevat kaikkialla valtaosaa markkinoista. ETSK:n käsityksen mukaan oligopoliasema varmistaa siihen kuuluville yhtiöille valtaisan neuvotteluvallan suhteessa toimittajiin: ne pystyvät sanelemaan toimittajille kauppaehdot, jotka eivät suinkaan ole tasapainoisia.

1.2

ETSK toteaa, että oligopoliin kuuluvat kauppaketjut kilpailevat keskenään ainoastaan kuluttajista. Ne käyvät taistelua kuluttajien houkuttelemiseksi, mutta sen sijaan kilpailua toimittajista ei juuri ole havaittavissa. Kauppaketjujen välinen kilpailu kuluttajista käydään sekin etupäässä kuluttajahintojen tasolla, eikä siinä oteta riittävästi huomioon kokonaislaatuun sisältyviä sosiaalisia ja ympäristönäkökohtia (1).

1.3

ETSK toteaa, että hinnanmuodostuksesta ja eri välikäsien katteista on saatavilla hyvin vähän tietoa. Suurten kauppaketjujen nk. ostokatteiden takia toimittajalle maksettu ostohinta ei kuvasta toimittajan tuotteestaan saamaa todellista tuloa.

1.4

ETSK katsoo, että sopimusvapaus ei toteudu tilanteessa, jossa sopimuksen osapuoli pystyy sanelemaan ehtonsa kauppakumppaneilleen. ETSK:n mukaan aidon sopimusvapauden puuttuminen ilmenee siten, että suuret kauppaketjut soveltavat epätasapuolisia ja kilpailun vastaisia käytäntöjä suhteissaan elintarvikkeiden toimittajiin. Epätasapuoliset käytännöt ovat haitaksi paitsi tuottajille myös kuluttajille (etenkin pitkällä aikavälillä). Väärinkäyttöilmiö nykylaajuudessaan on yleisesti julkisen edun ja tarkemmin sanottuna valtioiden taloudellisen edun vastainen.

1.5

ETSK:n mukaan erityisen huolestuttavia väärinkäytöksiä ilmenee vain suurten kauppaketjujen ja elintarvikkeiden toimittajien suhteissa. Niihin ei syyllisty elintarviketeollisuus suhteessa maataloustuottajiin eivätkä suuret kauppaketjut suhteessa muiden tavaroiden kuin elintarvikkeiden toimittajiin.

1.6

ETSK toteaa, että kansalliset kilpailuviranomaiset ovat eräissä jäsenvaltioissa rankaisseet maataloustuottajia ja jalostajia niiden pyrkimyksistä muodostaa tuottajaryhmittymiä, sillä ryhmittymien painoarvoa on arvioitu vain kansallisen tuotannon näkökulmasta.

1.7

ETSK toteaa markkinoiden toiminnan epäonnistuneen, sillä tilanne pahenee pahenemistaan järjestelmässä, jossa ei ole riittävää ohjausta.

1.8

ETSK:n mukaan itsesääntely ei riitä korjaamaan havaittuja vääristymiä. Asianomaisia kauppasuhteita ei pystytä tasapainottamaan ”eettisillä säännöillä”. Väärinkäytösten perusluonne edellyttää niiden kieltämistä lailla ja oikeuttaa sen.

1.9

ETSK pyytää, että Euroopan komissio alkaa käsitellä oligopoliaihetta, tutkii oligopolien todellista painoarvoa ja vaikutusvaltaa, määrittelee, missä määrin niiden vaikutus on verrattavissa monopoleihin, ja muuttaa kilpailun sääntelyperiaatteita tarkoituksenmukaisella tavalla.

1.10

ETSK pyytää myös Euroopan komissiota tunnustamaan sopimusvapauden puuttumisen suurten kauppaketjujen ja elintarvikkeiden toimittajien välisissä suhteissa.

1.11

ETSK pyytää Euroopan komissiota esittämään ratkaisuja, joiden avulla järjestelmästä tehtäisiin avoimempi. Paras ratkaisu olisi siirtää suurten kauppaketjujen ”ostokatteet””myyntikatteisiin” eli velvoittaa kauppaketjut sisällyttämään toimittajilta laskutettujen erilaisten palvelujen hinnat tuotteen ostohintaan. Näin olisi mahdollista nähdä, kuinka suuren summan toimittaja on todella saanut tuotteestaan.

1.12

ETSK pyytää komissiota antamaan selkeät ohjeet kansallisille kilpailuviranomaisille, jotta ne ottaisivat huomioon tuottajaryhmittymien neuvotteluvaltaa arvioidessaan merkitykselliset markkinat eli kaikki asianomaisen valtion markkinoilla tarjottavat saman ryhmän elintarvikkeet, eikä ainoastaan kyseisessä maassa valmistetut elintarvikkeet.

1.13

ETSK pyytää Euroopan komissiota luopumaan itsesääntelyn ajatuksesta ja ehdottamaan sitovaa oikeudellista tekstiä elintarvikeketjun tilanteen parantamiseksi kannustamalla vääristymättömään kilpailuun. Sääntelyn ei tulisi perustua kilpailun suojelemiseen, vaan sen avulla tulisi varmistaa, että valtio, jonka taloudellinen etu on kyseessä, voi puuttua tilanteeseen hallinnollisin ja oikeudellisin keinoin.

1.14

ETSK katsoo, että sääntelyn oikeuttaa myös yhteiskunnallinen valinta, joka ei rajoitu pelkästään markkinalogiikkaan, jotta pystytään torjumaan vallan keskittyminen yhä vahvemmille suurille kauppaketjuille ja tukemaan muunlaisia kaupan muotoja, kuten pieniä riippumattomia vähittäismyyjiä, korttelimarkkinoita ja suoramyyntiä tuottajalta kuluttajalle. Tässä yhteydessä ETSK kehottaa komissiota kiinnittämään parhaillaan valmistelemissaan, elintarvikkeiden tuhlauksen torjuntaa koskevissa asiakirjoissa erityishuomiota mahdollisimman lyhyisiin tuotantoketjuihin.

2.2.1

Suuret kauppaketjut alkoivat kehittyä nopeasti kolmisenkymmentä vuotta sitten. Kehitys liittyi läheisesti globalisaatioprosessiin: valtaosa suurista kaupallisista yhtiöistä, jotka hallitsevat nykyisin vähittäiskauppamarkkinoita, on monikansallisia. Ne pystyvät hyödyntämään globalisaation seurauksena syntyneet uudet olosuhteet paljon paremmin kuin pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset).

2.2.2

Monikansallisten yritysten (joihin suuret kauppaketjuyhtiöt kuuluvat) nousu tapahtuu usein pk-yritysten kustannuksella. Monilla aloilla muutamat monikansalliset suuryhtiöt hallitsevat suurinta osaa markkinoista. Vähittäismyyntiyhtiöiden ohella tämä pätee esimerkiksi lääke- ja elintarviketeollisuuteen, siemenalan yrityksiin (4), öljynjalostusyrityksiin, pankkialaan jne. Nämä monikansalliset yhtiöt eivät ole monopoleja, vaan useimmiten ne joutuvat kilpailemaan samoilla markkinoilla toisten monikansallisten yhtiöiden tai jopa pk-yritysten kanssa, eikä niiden tästä syystä katsota olevan määräävässä markkina-asemassa (5).

2.2.3

Suuret eurooppalaiset vähittäismyyntiyhtiöt pyrkivät aktiivisesti valloittamaan maailmanmarkkinoita. Brittiläinen jakelija Tesco, ranskalaiset vähittäismyyntiketjut Auchan ja Carrefour, saksalaiset ja itävaltalaiset monikansalliset yhtiöt Kaufland, Lidl, Metro ja Billa sekä alankomaalainen Ahold toimivat lukuisissa maissa.

2.2.4

Tämän kaiken seurauksena muutamat jakelijat hallitsevat tehokkaasti elintarvikkeiden vähittäiskauppamarkkinoita useissa eri maissa. Esimerkiksi Saksassa neljä yhtiötä hallitsee 85:tä prosenttia markkinoista ja samoin Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Itävallassa neljä yhtiötä hallitsee 76:ta prosenttia, Ranskassa kolme vähittäismyyntiketjua hallitsee 82:ta prosenttia ja Alankomaissa viisi yhtiötä hallitsee 65:tä prosenttia jne (6). Tämä tilanne osoittaa, että toisaalta yksikään vähittäiskauppias ei ole määräävän markkina-aseman virallisen määritelmän mukainen, mutta toisaalta kolmesta viiteen kaupallista yhtiötä hallitsee olennaista osaa markkinoista ja muodostaa oligopolin.

2.2.5

Oligopolin jäsenet kilpailevat kiistatta keskenään, mutta vain kuluttajista. Kilpailua tavarantoimittajista ja etenkään pk-yrityksistä ei ilmene. Toisin kuin tavarantoimittajilla, jotka ovat paljon runsaslukuisempia, ostajilla on runsaasti valinnanvaraa. Tavarantoimittajien tulee toisin sanoen nähdä paljon vaivaa ja tehdä monia myönnytyksiä voidakseen toimittaa tavaroitaan, kun taas ostajat valitsevat ne toimittajat, joiden ehdot ovat kaikkein ”joustavimmat”.

2.2.5.1

Toisaalta tuottaja odottaa oikeutetusti voivansa saada oikeudenmukaisen osuuden lisäarvosta tervepohjaisessa ja rehdissä kauppasuhteessa jakelijoihinsa, ja siksi tuottajalta edellytetään myös, että se ottaa huomioon jakelijoiden välittämät kuluttajien odotuksista kertovat viestit. Tuottaja on vahvemmassa neuvotteluasemassa, jos se on osannut innovoida ja mukauttaa tuotteensa valmistelu- ja esitystavan kysynnän mukaiseksi.

2.3.1

Suuret jakelijat voivat ostajavoimansa ansiosta sanella sopimusehdot, jotka viittaavat luonteeltaan usein ostajavoiman väärinkäyttöön. Tällaisia sopimusehtoja kutsutaan myös epätasapuolisiksi tai epäoikeudenmukaisiksi käytännöiksi, ja niistä on useaan otteeseen laadittu luetteloja, jotka eivät ole tyhjentäviä. Ostohintaan suuntautuvan jatkuvan (alentamis-)paineen, myöhäisten maksujen tai liiallisen pitkien maksuaikojen lisäksi suuret kauppaketjut ovat epätasapuolisten käytäntöjen seurauksena muuttaneet täysin perinteisen tavarantoimittajan ja ostajan välisen yhteistyön mallin. Hieman yksinkertaistaen voidaan todeta, että perinteisesti sopimuspuolet sopivat toimitettavan tavaran määrästä ja hinnasta sekä muista ehdoista, minkä jälkeen toimittaja toimitti tavaran ja ostaja maksoi sen. Suurten kauppaketjujen tultua malli on mullistunut perinpohjaisesti. Tavarantoimittajat, jotka saavat yhä pienemmän hinnan tuotteistaan, joutuvat nykyisin maksamaan yhä enemmän tai tarjoamaan muita vastineita saadakseen ostajan palveluita. Näin ne, joiden kuului saada rahaa, saavatkin laskuja! Huomionarvoista on, että suuret kauppaketjut ovat onnistuneet vakiinnuttamaan tämän uuden mallin, joka on nykyisin yleisesti hyväksytty, eikä kukaan toimivaltaisista viranomaisista lähtien ihmettele sitä.

2.3.2

Yleisesti ottaen voidaan todeta, että yleisimmät väärinkäytökset koskevat kahta tavarantoimittajan ja ostajan välisen suhteen osa-aluetta (7). Ensimmäinen on myyntikulujen eli mainonta- ja markkinointikulujen, kauppojen varustelukustannusten, jakelukustannusten ja yksittäisten kauppojen hoitokustannusten siirtäminen ostajalta tavarantoimittajalle. Vähittäismyyjät pääsevät tähän tavoitteeseen asettamalla tavarantoimittajille erilaisia ”maksuja”, jotka koskevat esimerkiksi myyntiluetteloon merkitsemistä tai mainosesitteitä. Toinen puoli on se, että jakelija siirtää tavarantoimittajan kannettavaksi liiketoimintansa riskin eli käytännössä mukauttaa ostohintaa jälkikäteen kyseisen kauppatavaran kuluttajamyynnin perusteella siten, että tavarantoimittaja joutuu maksamaan, jos myyntitaso poikkeaa toivotusta. Tämä toinen tavoite saavutetaan monimutkaisella lopullisen nettohinnan määräytymisjärjestelmällä (erilaiset palautuspalkkiot). Molemmat mekanismit vääristävät yksinkertaista kauppamallia, jonka mukaan tuottaja vastaa tuotantokuluista ja kauppias myyntikuluista.

2.3.3

Tämä uusi vähittäismyyjien ja tavarantoimittajien välinen suhdemalli on otettu käyttöön sillä verukkeella, että kilpailun kiristyttyä vähittäismarkkinoilla tarvitaan tiiviimpää kaupallista yhteistyötä. Kauppaketjujen logiikan mukaan on tavarantoimittajien edun mukaista, että niiden tuotteiden myynti kasvaa, ja tästä syystä niiden osallistuminen rahallisesti markkinointikustannuksiin on täysin perusteltua. Vaikka läheskään kaikki eivät ajattele näin, tavarantoimittajien on hyväksyttävä se. Suuret kauppaketjut eivät kuitenkaan tyydy tähän, vaan laajennettuun kaupalliseen yhteistyöhön liittyy vieläkin pöyristyttävämpiä väärinkäytöksiä. Todellisuudessa suoritetuista palveluista joko peritään selkeästi ylihintaa tai ostajat laskuttavat täysin kuvitteellisista palveluista. Viimeksi mainitussa on kyse perusteettomasta laskutuksesta, sillä laskuilla ei ilmiselvästi ole mitään vastinetta. Esimerkkejä laskutettavista asioista ovat ”maksu vakaasta yhteistyöstä”, ”maksu laskun laadinnasta”, ”maksu laskun maksamisesta” tai ”osallistuminen yritysjuhlan kuluihin”. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, kauppaketjut ovat todella lähettäneet tällaisia laskuja elintarvikkeiden toimittajilleen.

2.3.3.1

Ranskalaiset kansanedustajat ovat poimineet yli 500 kaupan keskusliikkeiden käyttämää perustetta, joiden nojalla tavarantoimittajilta on vaadittu lisäetuuksia (8).

2.3.3.2

Elintarviketeollisuuden keskusliiton (FoodDrinkEurope) ja merkkiteollisuuden yhdistyksen (AIM) mukaan 84 prosenttia eurooppalaisista suurten kauppaketjujen tavarantoimittajista joutui vuonna 2009 sopimusehtojen rikkomuksen kohteiksi, 77:ää prosenttia uhkailtiin tuotteiden poistamisella myyntiluetteloista, jos ne eivät myöntäisi kauppaketjuille perusteettomia etuuksia, 63:a prosenttia vaadittiin alentamaan laskutettuja hintoja ilman pätevää kaupallista syytä ja 60 prosenttia joutui maksamaan maksuja, joilla ei ollut todellista vastinetta.

2.3.4

Suurten kauppaketjujen laskut tavarantoimittajille muodostavat nk. ostokatteen, joka tekee järjestelmästä täysin läpinäkymättömän. Tavarantoimittaja sen enempää kuin ulkopuolinen tarkkailijakaan ei näin pysty tietämään todellista ostohintaa. Kaksinkertaiseen voittomarginaaliin perustuvat kaupalliset käytänteet aiheuttavat kuluttajille ja tavarantoimittajille vakavia ongelmia (9). Järjestelmältä tulisi edellyttää enemmän avoimuutta.

2.4.1

Tavarantoimittajat hyväksyvät tämän itselleen varsin epäedullisen järjestelmän, koska niillä ei ole valinnanvaraa. Ne eivät pysty myymään tuotteitaan ilman suuria kauppaketjuja, ja tästä syystä ne allekirjoittavat myyntisopimuksia niin kauan kuin ne saavat yhteistyöstä edes minimimarginaalin. Eri kauppaketjujen harjoittamat epätasapuoliset käytännöt ovat lähestulkoon samat, joten ei voida sanoa, että yhteistyötä kannattaisi tehdä mieluummin jonkin toisen kauppaketjun kanssa. Kauppasuhteita hallitsee pelon ilmapiiri (pelko myyntiluetteloista poistamisesta), mikä on todettu virallisissakin asiakirjoissa (10).

2.4.2

Epäoikeudenmukaisten sopimusehtojen soveltamista pidetään tavallisesti epäeettisenä. Kun kuitenkin ajatellaan edellä esiteltyjä käytäntöjä, nimitys tuntuu riittämättömältä. Tilanteessa, jossa vahvempi osapuoli sanelee kaupan ehdot ja toisella osapuolella ei ole todellista mahdollisuutta kieltäytyä, olisi asianmukaisempaa puhua kiristyksestä. Tällaisessa tilanteessa ei tule kuuloon puhua myöskään sopimusvapaudesta, johon vähittäiskauppiaat ja toimivaltaiset viranomaiset usein viittaavat. Sopimusvapauden ei oleteta toteutuvan luonnollisten monopolien (sähkön- tai kaasuntoimittajat jne.) ja kuluttajien välisissä suhteissa, ja on yhtä lailla harhakuvitelma kutsua suurten kauppaketjujen ja elintarvikkeiden toimittajien välisiä suhteita sopimusvapaudeksi.

2.5.1

Suurten kauppaketjujen väärinkäytökset vaikuttavat kielteisesti tavarantoimittajiin, mutta myös kuluttajiin. Tavarantoimittajien ja erityisesti pienten ja keskisuurten tuottajien taloudellinen tilanne on tästä syystä usein erittäin heikko, mikä voi johtaa yrityksen joutumiseen selvitystilaan. Tapauksia sattuu aika ajoin. Suuret elintarvikeyhtiöt selviytyvät paljon paremmin, sillä ne pystyvät kompensoimaan tietystä tuotteesta saadun pienemmän tulon suurilla toimitusmäärillä. Lisäksi näillä elintarvikealan monikansallisilla yhtiöillä on suhteellisen suuri neuvotteluvalta: suuret kauppaketjut eivät halua luopua niiden tuotteista, joten ne eivät voi kohdella niitä samoin kuin pk-yrityksiä. Tämän tuloksena esimerkiksi Ranskassa parinkymmenen suuren monikansallisen konsernin toimitukset kattavat 70–80 prosenttia suurten kauppaketjujen liikevaihdosta (11).

2.5.2

Kuluttajat, jotka toimivaltaisten viranomaisten mukaan hyötyvät järjestelmästä eniten, eivät todellisuudessa ole niin etuoikeutettuja kuin halutaan uskotella. On monia tekijöitä, joiden perusteella voidaan katsoa, että tavarantoimittajiin suuntautuvat väärinkäytökset vaikuttavat kielteisesti myös kuluttajiin. Ensinnäkään kuluttajat eivät aina hyödy edullisista hinnoista (12), ja toiseksi valikoima on suppeampi, innovaatiot vähäisempiä, monien elintarvikkeiden laatu laskee ostohintaan jatkuvasti kohdistuvan paineen vuoksi ja loppujen lopuksi myös vähittäismyyntihinta nousee (13).

2.5.2.1

Suurilla kauppaketjuilla on myös merkittävä sosiaalinen vaikutus, sillä niiden toimintatapa on mullistanut eräitä yhteiskuntaelämän kieltoja. Esimerkiksi sunnuntai ei ole enää samanveroinen pyhäpäivä kuin ennen, koska hyper- ja supermarketit ovat auki viikon jokaisena päivänä tai jopa vuorokauden ympäri kaikkine työoloihin liittyvine seurauksineen.

2.5.3

Suurten kauppaketjujen ilmiö koskee elintarvikealan lisäksi monia muitakin aloja. Väärinkäytösten uhreiksi joutuvat kuitenkin ennen kaikkea elintarvikkeiden tuottajat. Syyt tähän ovat luultavasti moninaiset: yksi on varmasti se, että muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden valmistajille on tarjolla useampia markkinoita. Vaatteiden, kodinkoneiden, kirjojen ja urheiluvälineiden tuottajilla on suurten kauppaketjujen rinnalla erikoisalan kauppaketjut. Tästä syystä on perusteltua käsitellä erityisesti suurten kauppaketjujen ja elintarvikkeiden toimittajien välisiä suhteita.

2.5.4

Esiin tuodut väärinkäytökset ovat myös selvästi harvinaisempia maataloustuottajien ja elintarviketeollisuuden välillä, vaikka elintarviketeollisuuden yrityksilläkin on merkittävä neuvotteluvoima. Vaikka neuvottelut ostohinnasta ovat usein melko tiukat, teollisuusyritys ei yleensä pyydä raaka-aineen toimittajaa osallistumaan esimerkiksi uuden pullotuslinjan ostokustannuksiin – toisin kuin suuri kauppaketju, joka järjestelmällisesti vaatii toimittajaltaan maksun kaupan kunnostamisesta tai uuden kaupan avaamisesta.

2.5.5

Valtaosa esiin tuoduista väärinkäytöksistä ilmenee siis ainoastaan supermarketin ja elintarvikkeiden toimittajien välisissä suhteissa. Väärinkäytösten seurausten ja ilmiön laajuuden vuoksi niillä on kuitenkin kolmaskin uhri: valtion taloudellinen etu. Se, että osa tavarantoimittajista ei pysty vastaamaan suurten kauppaketjujen vaatimuksiin, ja siitä seuraavat taloudelliset vaikeudet vauhdittavat elintarvikealan taantumista monissa maissa. Eräät aiemmin elintarvikeomavaraiset valtiot ovatkin nyt menettäneet elintarviketurvansa, mikä on erityisen vaarallista nykypäivänä.

2.6.1

Suurten kauppaketjujen väärinkäytökset tavarantoimittajiaan kohtaan ovat jonkin aikaa kirvoittaneet yhä konkreettisempaa arvostelua eri jäsenvaltioiden viranomaisilta ja EU:n toimielimiltä. Ensimmäisen hyvin kriittisen asiakirjan antoi julki Euroopan talous- ja sosiaalikomitea vuonna 2005 (14). Varsinaisen keskustelun aloitti kuitenkin ennen kaikkea Euroopan parlamentin jäsenten kirjallinen kannanotto (15), jonka suurin osa parlamentin jäsenistä allekirjoitti tammikuussa 2008. Kannanottoa seurasi useita komission, parlamentin ja ETSK:n julkaisemia asiakirjoja ja tutkimuksia (16).

2.6.1.1

Euroopan kilpailuviranomaisten verkosto, johon kuuluu Euroopan komissio ja 27 jäsenvaltion kansalliset kilpailuviranomaiset, on julkaissut raportin elintarvikeketjun toimivuuden parantamista käsittelevän komission tiedonannon jatkoksi. Tiedonannossa toivottiin kilpailuviranomaisilta yhteistä lähestymistapaa Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston puitteissa, jotta voitaisiin havaita helpommin elintarvikemarkkinoille ominaiset paikalliset ongelmat ja koordinoida ripeästi tulevia toimia. Komissio on perustanut elintarvikeketjun toiminnan parantamista käsittelevän korkean tason foorumin, jonka toiminta pohjautuu useiden asiantuntijaryhmien työhön. Niistä yksi käsittelee yritysten välisiä (business-to-business) sopimuskäytäntöjä, ja sen tehtävänä on määritellä paras tapa välttää epäoikeudenmukaiset käytännöt. Elintarvikeketjun kaikkien toimijoiden päästyä sopimukseen perusperiaatteista ryhmän tehtäväksi on annettu yhteisymmärryksen löytäminen niiden täytäntöönpanosta. Osapuolet eivät tähän mennessä ole saaneet aikaan tyydyttävää kompromissia vapaaehtoisen säännöstön muodossa.

2.6.2

Tilanteesta on tullut poliittisesti arkaluonteinen, ja viranomaisia vaaditaan puuttumaan asiaan. Pelkästään markkinavoimien kautta toimiva sääntely on kuitenkin epäonnistunut, ja vain harvat pitävät sitä enää nykyään ihanteellisena ratkaisuna, sillä ongelmat ovat pahentuneet pahentumistaan viime vuosikymmenten sääntelemättömien kauppasuhteiden järjestelmässä. Mahdollisiksi ratkaisuiksi esitetään sääntelyä, itsesääntelyä tai tuottaja- ja jalostajaryhmittymien muodostamista vastavoimaksi suurten kauppaketjujen ostajavoimalle.

2.6.3

Eettiset säännöstöt tarjoavat nk. pehmeän ratkaisun. Ne edustavat vapaaehtoista sitoumusta olla soveltamatta kyseisiä käytäntöjä. Itsesääntelyä harjoitetaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Espanjassa ja Belgiassa. Tulokset eivät ole tyydyttäviä eivätkä vakuuttavia. Myönteisten itsesääntelykokemusten puuttumisen lisäksi eettisiin säännöstöihin liittyy myös filosofinen kysymys: Mitä etiikkaa noudatetaan monikansallisessa yhtiössä? Johtajien, osakkeenomistajien vai yhtiön itsensä etiikkaa? Monikansallisten yhtiöiden todellisia johtajia ovat osakkeenomistajat, jotka ovat usein tuntemattomia ja joille osakkeet ovat usein vain puhtaasti taloudellinen sijoitus. Osakkeenomistajat eivät joudu henkilökohtaisesti vastuuseen yrityksen käyttäytymisestä tai mahdollisista väärinkäytöksistä. Suurten kauppaketjujen yhteydessä onkin vaikeaa pitää etiikkaa pätevänä perustana.

2.6.4

Euroopan komissio suosittelee muiden tahojen tapaan voimakkaasti, että maataloustuottajat sekä pienet ja keskisuuret yritykset ryhmittyisivät kasvattaakseen neuvotteluvoimaansa liiketapaamisissa kauppaketjujen sisäänostajien kanssa. Eräissä jäsenvaltioissa, joissa yritykset ovat näin ryhmittyneet, kansalliset kilpailuviranomaiset ovat kuitenkin rankaisseet hankkeesta pitäen sitä kartellisopimuksena. Paikallisviranomaisten mukaan tuottajaryhmittymien hallitsema markkinaosuus oli liian suuri. Viranomaiset ottivat kuitenkin huomioon vain kotimaisen tuotannon eivätkä muista maista tulevia tuotteita. On vaikea ymmärtää miksi, mutta määritellessään toimijan hallitsemaa markkinaosuutta viranomaisilla ei ole tapana ottaa huomioon kaikkia kansallisilla markkinoilla tarjolla olevia tuotteita.

2.6.5

Monissa jäsenvaltioissa on tehty enemmän tai vähemmän rohkeita sääntely-yrityksiä. Eräät valtiot ovat kieltäneet tietyt käytännöt (esimerkiksi tappiollisen myynnin kielto on voimassa puolessa jäsenvaltioita) ja toiset – muun muassa Unkari, Italia, Tšekki, Romania, Slovakia ja Puola – ovat antaneet alakohtaista erityislainsäädäntöä tai muuttaneet sääntöjään (Latvia, Ranska). Viime vuosien aikana erityisesti monet Keski- ja Itä-Euroopan entiset kommunistimaat ovat säätäneet suurten kauppaketjujen harjoittamien väärinkäytösten vastaisia lakeja. Syynä on todennäköisesti se, että alueen tilanne on erityisen huolestuttava. Toisin kuin Länsi-Euroopassa, suuret kauppaketjut ovat siellä lähes kokonaan ulkomaisten yhtiöiden käsissä, ja näillä on läheisimmät yhteistyösuhteet alkuperämaidensa tai niiden maiden tavarantoimittajiin, joihin ne ovat aiemmin asettautuneet. Tuloksena on alueen elintarvikealan taantuminen.

2.6.6

On totta, että lakien soveltaminen ei ole helppoa, varsinkaan koska väärinkäytösten uhreiksi joutuneet tavarantoimittajat eivät olemassaolonsa vaarantumisen pelossa uskalla valittaa. Siitä huolimatta lait ovat parempi ratkaisu kuin eettiset säännöstöt ensinnäkin siksi, että väärinkäytökset ovat paitsi etiikan vastaisia myös ristiriidassa oikeudellisten peruskäsitteiden kanssa. Soveltamiseen liittyvistä ongelmista riippumatta jo pelkästään tämä peruste on riittävä niiden kieltämiseen lailla. Toiseksi järjestelmällinen lainsäädäntö on Ranskassa jo johtanut joihinkin tuloksiin (17).

2.6.7

Komissio myöntää ongelmien olemassaolon, mutta kannattaa toistaiseksi itsesääntelyä ja kritisoi Euroopan oikeudellisen alueen pilkkoutuneisuutta. Eri jäsenvaltioiden antamat lait eivät nimittäin ole keskenään kovinkaan yhteensopivia. Ainoa tapa torjua pilkkoutuneisuutta ja ristiriitoja olisi kuitenkin sitovan unionin lainsäädännön antaminen. ETSK kehottaa voimakkaasti Euroopan komissiota ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin sitä varten. Käytännön syistä vaikuttaa parhaalta, ettei mahdollisen unionin sääntelyn pohjaksi oteta kilpailun suojelemisen käsitettä, sillä silloin tavarantoimittajat joutuisivat uhreina tuomioistuimissa vastakkain suurten kauppaketjujen kanssa. Ranskan valitseman mallin mukaan kantajana tulisi olla valtio, jonka taloudellisesta edusta on myös kyse. Näin vältyttäisiin hyvin tunnetuilta ongelmilta, jotka liittyvät tavarantoimittajien valittamisen pelkoon.

2.6.7.1

Sääntelyssä tulisi velvoittaa tekemään kirjallisia sopimuksia, jotka ovat päteviä vain, jos niissä mainitaan kesto, myydyn tuotteen määrä ja ominaisuudet, hinta sekä toimitus- ja maksuehdot. Maksu olisi suoritettava sakon uhalla lakisääteisessä määräajassa, joka on 30 päivää pilaantuvilla tuotteilla ja 60 päivää muilla tuotteilla. Erityisesti olisi kiellettävä:

9.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 133/22

1.1

ETSK kannattaa komission lähestymistapaa, jolla pyritään edistämään radiotaajuusresurssien yhteiskäyttöä sisämarkkinoilla, kun otetaan huomioon, että langattomat yhteydet ovat koko ajan tärkeämpiä taloudessa.

1.2

ETSK toivoo, että koko strategiasta tosiasiallisen viimekätisen hyödyn saavat Euroopan kansalaiset, jotka pääsevät hyödyntämään kaikkea edistystä. Näin ollen tulee varmistaa, että käyttöön jaettuja taajuuksia hyödynnetään niin suuressa määrin kuin mahdollista, sekä taata täysi yksityisyyden suoja ja tietoturva.

1.3

Kaikessa uudessa sääntelyssä tulee varmistaa korkea kuluttajansuojan taso ja taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio, jotta voidaan välttää digitaalisen kuilun laajeneminen ja tietoyhteiskunnan edistyminen kahdella nopeudella.

1.4

Taajuuksien yhteiskäyttöä tulee hallinnoida siten, että saavutetaan korkea työllisyysaste ja parannetaan Euroopan talouden kilpailukykyä puitteissa, joissa vapaa kilpailu ei vääristy, hyödyntäen tilaisuutta syventää tutkimusta ja kehittää innovatiivisia teknologioita. Komitea kehottaa komissiota varmistamaan ennen taajuuksien vapauttamista, että operaattorien välisen kilpailun lisääntyminen taajuuksilla johtaa työpaikkojen luomiseen nettomääräisesti. Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti onkin kiinnitettävä erityisesti huomiota niiden valtioiden tilanteeseen, jotka ovat kärsineet talous- ja finanssikriisin vaikutuksista.

1.5

ETSK toivoo, että komissio antaa suosituksen taajuuksien yhteiskäyttösopimusten yhteisestä mallista ja yhteisestä terminologiasta yhteiskäyttöehtojen ja -sääntöjen kirjaamista varten.

2.1

Taajuudet ovat olennaisen tärkeä julkinen resurssi keskeisille toimialoille ja palveluille, joita ovat esimerkiksi matkaviestintä, langaton laajakaistaviestintä ja satelliittiviestintä, televisio- ja radiolähetystoiminta, liikenne, radiopaikannus sekä erilaiset sovellukset, kuten hälytysjärjestelmät, kaukosäätimet, kuulolaitteet, mikrofonit ja lääketieteelliset laitteistot.

2.2

Taajuuksia tarvitaan julkisten palvelujen, kuten yleiseen turvallisuuteen liittyvien palvelujen, väestönsuojelu mukaan luettuna, moitteettomaan toimintaan sekä tieteelliseen toimintaan, kuten meteorologiaan, kaukokartoitukseen, radioastronomiaan ja avaruustutkimukseen.

2.3

Sillä, että taajuuksia voi saada helposti käyttöön, on merkitystä myös sähköisen viestinnän mahdollisuuden tarjoamiselle, erityisesti niiden käyttäjien ja yritysten saataville, jotka ovat sijoittautuneet harvaanasutuille tai syrjäisille alueille, kuten maaseudulle tai saarille.

2.4

Sen lisäksi, että taajuuksien sääntely vaikuttaa talouteen, kulttuuriin, tieteeseen, sosiaalisiin olosuhteisiin ja ympäristöön, sillä voi olla vaikutuksia myös turvallisuuteen, terveyteen ja yleiseen etuun.

2.5

Vuonna 2002 annetussa radiotaajuuksia koskevassa päätöksessä vahvistettiin perussäännöt radiotaajuuksia sääntelevälle politiikalle, ja vuonna 2012 niitä täydennettiin alan politiikkaa EU:ssa ohjaavaa monivuotista ohjelmaa koskevalla päätöksellä; komitea on jo antanut tästä lausunnon.

2.6

EU:n sääntelyjärjestelmällä pyritään helpottamaan taajuuksien saatavuutta käyttäen perustana mahdollisimman kevyttä käyttöoikeuksia koskevaa valtuutusjärjestelmää. Siinä suositaan yleisvaltuuksia, lukuun ottamatta tapauksia, joissa yksittäiset toimiluvat ovat selvästi välttämättömiä. Sääntelyjärjestelmä perustuu taajuuksien tehokkaan käytön ja tuloksellisen hallinnoinnin periaatteisiin sekä teknologia- ja palveluneutraaliuteen.

On olemassa riittävä oikeusperusta, jonka pohjalta komissio voi käsitellä taajuushallintoa: viestinnän oikeudelliset puitteet, sisämarkkinoita koskevat säännöt, liikennettä koskevat säännöt ja vapaan kilpailun vääristämisen estävät säännöt.

2.7

Koska oikeanlainen taajuushallinto on olennainen edellytys digitaalisille sisämarkkinoille, tarkasteltavana oleva aloite tukee suoraan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita. Komissio pyrkii saamaan radiotaajuuspoliittisen ohjelman mukaisesti laajan hyväksynnän ehdotetuille toimille, joilla pyritään edistämään langattomien innovaatioiden kehitystä EU:ssa ja varmistamaan näin, että nykyisin käyttöön jaettuja taajuuksia hyödynnetään niin suuressa määrin kuin mahdollista.

3.1

Tiedonannossa tarkastellaan taajuuksien yhteiskäytön mahdollistavia ja sitä edistäviä tekijöitä. Niitä ovat esimerkiksi langaton laajakaista, langattomasti verkottunut yhteiskunta sekä tutkimus ja innovatiiviset teknologiat. Komissio korostaa seuraavaa:

3.2

Tiedonannossa käsitellään taajuuksien yhteiskäytön lisäämisen haasteita: haitallisten häiriöiden hallinta epävarmuustekijöiden poistamiseksi, riittävien kannustimien ja takeiden luominen kaikille osapuolille ja toimiluvista vapaiden taajuuskaistojen kapasiteetti.

3.2.1

Tällainen taajuuksien yhteiskäytön lisääminen edellyttää, että

3.3

Komissio ehdottaa, että kehitetään seuraavat kaksi lisävälinettä, joilla edistetään nykyisten taajuusresurssien laajempaa ja tehokkaampaa käyttöä:

3.4

Teknologian edistyminen luo sisämarkkinoilla uusia suotuisia yhteiskäyttömahdollisuuksia, joten komission näkemyksen mukaan on tarpeen edistää investointeja ja kannustaa taajuuksien käyttäjiä hyödyntämään taajuusvarojaan paremmin määrittelemällä tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa EU:n tasolla prosessi ja keskeiset kriteerit suotuisten yhteiskäyttömahdollisuuksien löytämiseksi (esim. suosituksella).

3.5

Komission mukaan taajuuksien yhteiskäyttösopimukset voivat parantaa käyttäjien oikeusvarmuutta ja luoda markkinapohjaisia kannustimia, myös rahallisen korvauksen muodossa, jolloin sisämarkkinoilla voidaan löytää lisää suotuisia yhteiskäyttömahdollisuuksia, jos kansalliset sääntelyviranomaiset myöntävät taajuuksien yhteiskäyttöoikeuksia lisäkäyttäjille tietyllä taajuuskaistalla.

3.6

Komissio ehdottaa, että tulevissa vaiheissa toteutetaan seuraavat toimet:

4.1

Komitea suhtautuu myönteisesti komission tiedonannon sisältöön, koska sillä käynnistetään keskusteluprosessi, joka on tarpeen EU:n sääntely-ympäristön mukauttamiseksi tulevaisuudessa monivuotisen radiotaajuuspoliittisen ohjelman tavoitteisiin.

4.1.1

Tämän vuoksi tiedonannossa tutkitaan keinoja korjata ongelma, joka johtuu vapaiden taajuuksien puutteesta ja siitä, että taajuuksien uudelleenallokointi uusiin käyttötarkoituksiin on kallista. Nämä seikat rajoittavat monella tapaa langattomien yhteyksien käyttämistä. Tiedonannossa esitetäänkin perustavia muutoksia taajuushallintoon.

4.2

Jotta pystytään poistamaan innovatiivisten radiotien käyttöteknologioiden käyttöönoton nykyiset sääntelylliset esteet ja edistämään taajuuksien yhteiskäyttöä, komissio puoltaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa kansallisten sääntelyviranomaisten sekä taajuuksien vakiintuneiden käyttäjien ja lisäkäyttäjien välisten sopimusten on määrä edistää aktiivisesti taajuuksien rinnakkais- ja yhteiskäyttöä.

4.3

Lisäksi komissio aikoo toimia EU:n voimassa olevan sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän pohjalta kehittämällä ja noudattamalla taajuuksien tehokkaan käytön ja tuloksellisen hallinnoinnin sekä teknologia- ja palveluneutraaliuden periaatteita. ETSK:n mielestä tämä on hyvin tarkoituksenmukaista. Komissio aikoo näin ollen käyttää järkevästi toimivaltuuksiaan alalla, jotta voidaan parantaa ja lisätä mahdollisimman paljon radiotaajuuksien käyttöä. Tähän voidaan päästä hyödyntämällä vapaata kilpailua ja lähentämällä kansallisten sääntelyviranomaisten noudattamia käyttöoikeuksien myöntämiskriteerejä kiinnittäen erityistä huomiota yhteisiin toimilupiin perustuviin käyttömahdollisuuksiin.

4.4

Komitea tähdentää kuitenkin komission tiedonannon sisällön tiettyjä näkökohtia, jotta voidaan tukea mahdollisimman tehokkaasti radiotaajuuksia koskevan sääntelyn tulevien vaiheiden kehitystä siten, että ne perustuvat vakaisiin periaatteisiin ja erityisesti demokratian, avoimuuden, perusoikeuksien kunnioittamisen sekä kuluttajien ja sähköisen viestinnän käyttäjien oikeuksien kunnioittamisen periaatteisiin. Erityisesti kuluttajien ja käyttäjien oikeudet tulee turvata nimenomaisesti petoksilta siten, että asetetaan kriteerejä, joiden avulla voidaan edistää oikean hinnan määräytymistä, taajuuksien laajoja käyttömahdollisuuksia sekä tehokkaita valitus- ja korvausmenettelyjä. Lisäksi tulee varmistaa, että riippumattomat valvojat pystyvät ratkaisemaan rajat ylittävät, taajuuksien käyttöä koskevat riidat haitallisten häiriöiden välttämiseksi. Komission tulee laatia säännöllisesti kertomuksia mainittujen oikeuksien ja velvollisuuksien alalla toteutetuista toimista ja saavutetuista tavoitteista.

4.5

Komitea kehottaa komissiota laatimaan asiaa koskevan sääntelykehyksen tulevaa kehittämistä silmällä pitäen mahdollisimman kattavan luettelon innovatiivisia radiotien käyttöteknologioita koskevista ”sääntelyllisistä esteistä”.

4.6

Tulee välttää se, että käyttäjien suojeluksi naamioituihin tekosyihin vedoten pyrittäisiin todellisuudessa estämään kansallisuuden tai muun protektionistisen motiivin vuoksi taajuuksien mahdollisimman laaja avaaminen, joka lisäisi muiden käyttäjien käyttömahdollisuuksia ja helpottaisi innovatiivisten teknologioiden käyttöönottoa. ETSK:n mielestä on tarpeen, että tiedonantoa täytäntöönpantaessa varmistetaan uusien teknologioiden entistä parempi saatavuus vammaisille.

4.7

Lisäksi tämä kasvattaisi taajuuksien käyttömaksuista saatavia tuloja, minkä hyödyt ovat kiistattomia. Tulee kuitenkin korostaa, että koska taajuudet ovat rajattuja fyysisiä tiloja ja suunnitellut toimet lisäävät käyttäjäliikennettä, on pohdittava huolellisesti useita kysymyksiä. Näitä ovat esimerkiksi korvaukset käyttöoikeuksien nykyisille haltijoille, miten välttää taajuuksien käytön estyminen tai vaikeutuminen liiallisen käytön vuoksi, miten varmistaa innovatiivisempien teknologioiden käyttöönotto. Vaikka tämän lausunnon tavoite ei ole sama kuin tiettyjen aiempien lausuntojen, joissa käsitellään teknologian kehitykseen liittyvien EU:n toimien toteuttamista, kuten digitaalista kuilua, tulisi selvittää näiden toimien todellisia vaikutuksia, jotta voidaan järkeistää radiotaajuuksia sääntelevän EU:n politiikan kehityksen synnyttämiä odotuksia.

4.8

Toisaalta komitea on taipuvainen rajoittamaan kansallisten sääntelyviranomaisten myöntämiä yksittäisiä toimilupia mahdollisimman paljon ja puoltaa huomattavasti laajempaa saatavuutta edellyttäen, että se on mahdollista aineellisen saatavuuden ja taajuuksien käyttäjien saamien oikeuksien kunnioittamisen kannalta. Sen vuoksi komitea kehottaa kansallisia sääntelyviranomaisia myöntämään yksittäisiä toimilupia vain rajoitetusti ja erittäin hyvin perustein, jotta voidaan edistää huomattavasti laajempaa saatavuutta.

4.9

Tiedonannosta käy ilmi myös, että muiden tärkeiden tavoitteiden joukossa on tarve pienentää sähköisen viestinnän laitteiden eurooppalaisten ja unionin ulkopuolisten valmistajien teknologista kuilua, jonka syynä on muun muassa voimassa olevan sääntelykehyksen hajanaisuus. Komitea kehottaa Euroopan komissiota liittämään tiedonantoon vaikutustenarvioinnin mahdollisista hyödyistä, joita taajuuksien avaamisella voisi olla unionin jäsenvaltioiden välisen digitaalisen kuilun kaventamiseksi. Komitea kannattaakin tämän sääntelykehyksen kiireellistä mukauttamista ja luottaa siinä komission kykyyn säännellä tarkoituksenmukaisesti komitologiamenettelyjen pohjalta.

4.9.1

Toisaalta komitea tähdentää EU:n vahvaa sitoumusta kunnioittaa perusoikeuksia ja kehottaa komissiota suojelemaan tinkimättömästi perusoikeuksia asianomaisia mukauttamissääntöjä laatiessaan. Näistä perusoikeuksista mainittakoon yksityisyyden suoja, salassapitovelvollisuus ja sellaisten tietojen käsittely, joita sähköisen viestinnän alan palveluntarjoajat saattavat varastoida.

4.9.2

Lienee aiheellista myös valvoa tehokkaasti lisäkäyttäjien pääsyä toimiluvista vapaille kaistoille silloin, kun ne ovat teknologisten innovaatioidensa tuottaman arvonlisän vuoksi ensisijaisessa asemassa. Tämä pätee erityisesti silloin, kun ne haittaavat taajuuksien rauhanomaista käyttöä niiden kolmansien osapuolten kannalta, joiden oikeuksia suojeluun kansallinen sääntelyviranomainen ei ole taannut. ETSK ilmaisee huolensa siitä, että taajuuksien vapauttamisella voi olla seurauksia yleishyödyllisten palveluiden (poliisi, ambulanssit, pelastuspalvelut jne.) saatavuutta koskevan periaatteen toteutumisen kannalta.

4.9.3

Samoin tulee selvittää huolellisesti niiden yleishyödyllisiä palveluja tarjoavien käyttäjien tilanne, jotka haluavat käyttää taajuuksia. Niille voitaisiin myöntää vapautus rahallisen korvauksen maksamisesta tai voitaisiin määrittää vain nimellinen korvaus rajat ylittävän määräyksen avulla ja mahdollisesti asianmukaisella säädöksellä.

4.9.3.1

Mikään edellä sanottu ei rajoita velvollisuutta edistää yleisen edun mukaisia tavoitteita unionin lainsäädännön mukaisesti, erityisesti sisällön sääntelyyn ja audiovisuaalialan politiikkaan liittyviä tavoitteita, eikä jäsenvaltioiden oikeutta järjestää taajuutensa ja käyttää niitä yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyviä tarkoituksia varten.

4.10

Riippumattomuuden ja oikeusvarmuuden vuoksi ETSK ehdottaa niin ikään, että vastuu käyttäjien välisten yhteiskäyttösopimusten valvonnasta ja niistä tiedottamisesta sekä yhteensopivuudesta kilpailusääntöjen kanssa kuuluu kansallisille sääntelyviranomaisille ja tarpeen mukaan Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimelle (BEREC), kun tarvitaan strategista suunnittelua, koordinointia ja yhtenäistämistä. Tämä pätee erityisesti radiotaajuuksia koskevien yleisvaltuuksien tai yksittäisten käyttöoikeuksien myöntämismenettelyihin silloin, kun on tarpeen voittaa sisämarkkinoiden kehittämisen esteet.

4.11

Komission tulisi laatia yhdessä kuluttajajärjestöjen ja yritysten edustajien kanssa ”käytännesäännöt”, jotka koskevat EU:n tasolla tiedottamista suotuisia yhteiskäyttömahdollisuuksia koskevista hakemuksista ja niiden tuloksista. Se helpottaisi avointen prosessien yleistämistä ja käytettävissä olevien resurssien optimaalista hallinnointia ”taajuuskartoituksessa”.

4.12

Lopuksi komitea kehottaa komissiota laatimaan radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän (RSPG) työskentelyn pohjalta täytäntöönpanosäädöksen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan mukaisesti. Se edistäisi tavoitteiden saavuttamista esimerkiksi sellaisilla aloilla kuin yhteiskäyttöä koskeviin lupiin liittyvä yhteinen käsite sekä sellaisten suositusten sisältö, joilla edistetään näiden lupien myöntämisen yhteisten perusteiden käyttöä EU:ssa siten, että helpotetaan niiden noudattamista kaikissa jäsenvaltioissa.

4.12.1

Tähän säädökseen tulisi sisältyä muiden tärkeiden seikkojen ohella vapaan kilpailun periaatteiden suojelu sekä sähköisen viestinnän käyttäjien turvallisuuden ja oikeuksien suojelu. Tällöin tulee painottaa erityisesti viestintäpalvelujen tarjoajien palveluista johtuvien maksujen pienentämistä.

4.13

Komitea on vakuuttunut siitä, että mahdollisia teknologisia innovaatioita, joiden taustalla on operaattoreiden lisääntyminen taajuuksilla, voitaisiin tukea jossain määrin EU:n rahastoista, jotta edistetään teknologista kehitystä vähemmän kehittyneissä EU:n jäsenvaltioissa.

9.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 133/27

1.1

ETSK pitää energian sisämarkkinoita mahdollisuutena hyödyntää Euroopassa tehtyjä erilaisia energiavalintoja ja varmistaa, että markkinat kokonaisuudessaan toimivat optimaalisesti – yhteenliitettyjen infrastruktuurien avulla – teollisuuden ja kotitalouksien hyväksi.

1.2

ETSK kannattaa komission lähestymistapaa sikäli kuin sen tavoitteena on poistaa toimet, jotka estävät loppukuluttajaa hyötymästä erilaisista energiavalinnoista.

1.3

Kuluttajat on asetettava jälleen keskeiseen asemaan, ja kaikki älykkäisiin verkkoihin ja mittausjärjestelmiin (smart grids ja smart meters) liittyvät uudet toiminnot on suunniteltava heidän etuaan ajatellen.

1.4

Energian sisämarkkinoiden tavoitteista ja menettelytavoista vallitsee huomattava informaatiovaje. Se voidaan poistaa ainoastaan sellaisen laajan EU:n tiedotuskampanjan avulla, jonka suunnitteluun osallistuvat kansalaisyhteiskunnan kaikki edustajat.

1.5

Energiaköyhyyden torjumisen tulee olla EU:ssa harjoitettavien julkisten politiikkojen ensisijainen tavoite. ETSK kehottaa neuvostoa ja komissiota asettamaan tämän kysymyksen etusijalle toukokuussa 2013 järjestettävässä Euroopan energiahuippukokouksessa.

2.1

Euroopan komissio esittää tiedonannossaan perustellusti toivomuksen moitteettomasti toimivista energian sisämarkkinoista, jotta saavutetaan EU:n valtion- ja hallitusten päämiesten helmikuussa 2011 vuodeksi 2014 asettama tavoite. He vahvistivat tuolloin, että energian sisämarkkinat on saatettava päätökseen kyseiseen määräaikaan mennessä, jotta kaikilla eurooppalaisilla kuluttajilla on täysi vapaus valita sähkön- tai kaasuntoimittajansa.

2.2

Sähkön ja kaasun sisämarkkinoiden kehittämisen lähtökohtana on vuodesta 1996 lähtien ollut yhtäältä ajatus, että kaikki eurooppalaiset kuluttajat voisivat valita energiantoimittajansa vapaasti (toimittajan kansallisuudesta riippumatta) ja saada energiatoimitukset sellaisten energiainfrastruktuurien kautta, joita tuottajat eivät enää hallinnoi, ja toisaalta että näiden yhtenäismarkkinoiden tehokkuus vaikuttaisi suotuisasti energian hintoihin ja antaisi dynaamisia ja asianmukaisia signaaleja tarvittavista investoinneista.

2.3

Tätä tavoitetta ei ole toistaiseksi saavutettu kaikilta osin. Energian sisämarkkinat ovat eräissä maissa mahdollistaneet sen, että kuluttajille voidaan tarjota aiempaa joustavampi valinnanvara ja kilpailukykyisempi hinnoittelu, mikä on näin vaimentanut primäärienergian kasvavista kustannuksista johtuvaa hintojen nousukehitystä. Energian sisämarkkinat ovat myös helpottaneet entistä toimivampien ja avoimempien tukkumarkkinoiden toteutumista ja vahvistaneet näin toimitusvarmuutta Euroopan unionissa. Valtaosassa jäsenvaltioita energiamarkkinoiden kehitykselle on tunnusomaista siirtyminen (kansallisista tai alueellisista) monopoleista oligopoleihin, jotka ovat yhä kansallisia tai alueellisia ja joiden välillä on erittäin vähän yhteysvaikutuksia ja kilpailua.

2.4

Uudet välineet (pörssit, markkinoiden yhteenkytkeminen jne.) kattavat vain hyvin pieniä volyymejä, ja olennainen osa kaupasta käydään nykyisin edelleen pääosin kansallisella tasolla. Sähkön osalta kilpailu tuotantotasolla on eräissä maissa hypoteettista: kahdeksassa valtiossa 27:stä 80 prosenttia sähköntuotannosta on vakiintuneiden toimijoiden hallinnassa, ja kun otetaan huomioon kansallisten kaasuntoimittajien määräävä (eräissä maissa jopa yksinoikeudellinen) markkina-asema, kaasun sisämarkkinat ovat niin ikään edelleen hyvin näennäiset.

2.5

Energian sisämarkkinat toimivat näin ollen nykyisin ennemminkin kansallisten käytänteiden, markkinoiden ja teollisuuden toimijoiden rinnakkainasetteluna, jossa kunkin maan sääntelyviranomaisen ja energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) valvonnassa sovelletaan kahdenkymmenen viime vuoden aikana hyväksyttyjä unionin eri säädöksiä, kuin yhtenäisenä talousalueena, joka aidon kilpailun ansiosta hyödyttää eurooppalaisia yrityksiä ja kuluttajia. Kansalliset energiavalinnat vaikuttavat kuitenkin energian hintoihin naapurimaissa, eikä päätöksiä tällä alalla voida tehdä yksipuolisesti.

2.6

Hintoja vääristää se, että lisänä on epäselviä, epäsymmetrisiä ja usein liiallisia alueellisia tai kansallisia veroja, jotka eräissä tapauksissa ovat nousseet 1 000 prosenttia viidentoista vuoden aikana ja jotka aiheuttavat vakavaa haittaa kotitalouskuluttajille ja sähköä paljon kuluttaville teollisuusaloille. Uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen kannustavia kansallisia politiikkoja ei koordinoida jäsenvaltioiden kesken, joten on välttämätöntä – koska kyseiset energialähteet eivät ole ohjailtavissa ja niillä on verkossa etusija – määritellä pikaisesti eurooppalaisten markkinoiden uudenlainen malli, jotta estetään eurooppalaisen sähköjärjestelmän hallinnoinnin heikkeneminen. Jäsenvaltioissa harjoitettavien politiikkojen on energiatyypistä riippumatta oltava täysin läpinäkyviä myönnettävien tukien (tai poikkeuksien) osalta, jotta varmistetaan, että kaikki markkinatoimijat käyttäytyvät oikeudenmukaisesti ja että EU:n kilpailusääntöjä noudatetaan asianmukaisesti energia-alalla.

2.7

Laajalle levinnyt kansallisten säänneltyjen hintojen käytäntö ei tarjoa dynaamisia hintasignaaleja, jotka voisivat kannustaa kuluttajia vähentämään kulutustaan ja tarkkailemaan energialaskujaan. Se ei myöskään anna takeita siitä, että energiatoimitusten tai -tuotannon todelliset kustannukset katetaan, mikä heikentää energiayhtiöiden taseita sekä tulevina vuosikymmeninä tarvittavia investointeja tuotantoon ja verkkoihin.

2.8

Valistuksen, tiedotuksen ja avoimuuden puuttumisen johdosta unionin kansalaiset/kuluttajat eivät edelleenkään ymmärrä valtaosaa energian sisämarkkinoiden tavoitteista ja menettelytavoista. Vaikka kotitalouskuluttajien markkinat on teoriassa vapautettu 1. heinäkuuta 2007 lähtien, vaihdettujen energiatoimittajien alhainen osuus eräissä unionin jäsenvaltioissa johtuu yksinkertaisesti jäsenvaltioiden, sääntelyviranomaisten ja teollisuuden toimijoiden kroonisesta tiedotuksen ja viestinnän vähäisyydestä.

3.1

Kun otetaan huomioon suuret haasteet, joiden edessä EU on (maailmanlaajuinen talouskriisi, ilmaston lämpeneminen, energiahuollon turvaaminen jne.), on lisättävä avoimuutta, joustavuutta, energiakauppaa ja yhteenliitäntöjä jäsenvaltioiden välillä, jotta edistetään tehokkuuteen ja yhteisvastuuseen liittyviä ilmeisiä etuja ja optimoidaan toteutettavat investoinnit entistä paremmin.

3.2

ETSK antaa yksiselitteisen tukensa Euroopan komission käynnistämille aloitteille ja katsoo, että Euroopan energiayhteisön perustamisen ohella todellisen yhteisen energia-alueen loppuunsaattaminen 500 miljoonalle kuluttajalle on olennainen osatekijä, jotta talouskehitys käännetään takaisin kasvuun EU:ssa. ETSK katsoo, että runsas, jaettu ja kilpailukykyinen energia on avaintekijä EU:n talouden kehittymisen ja työpaikkojen luomisen kannalta. Euroopan teollisuus tarvitsee energiaa kilpailukykyisin hinnoin sekä säilyäkseen että kehittyäkseen jatkossakin.

3.3

Tässä mielessä on aiheellista varmistaa, että joulukuusta 1996 lähtien annettujen asetusten ja direktiivien muodollisen täytäntöönpanon ohella noudatetaan energian sisämarkkinoita koskevan lainsäädännön henkeä ja että jäsenvaltiot edistävät todellista kilpailua sekä alue-, jäsenvaltio- että unionitasolla. ETSK antaa tukensa aloitteille, jotka mahdollistavat energiankuljetusverkkojen käytön sujuvoittamisen ja tehokkuuden parantamisen nopeuttamalla standardointityötä, joka on välttämätöntä uusiutuvien energialähteiden merkittävää kehittämistä ajatellen. Komitea kannattaa energiaverkkojen yhteenliitäntöjen kehittämistä ja markkinoiden yhteenkytkemistä sekä monenvälistä yhteistyötä, josta esimerkkinä mainittakoon Coreson (Coordination of Electricity System Operators – sähköverkon koordinointi Länsi-Euroopassa) – kuormituksen eurooppalaisen jakelukeskuksen aihion – perustaminen.

3.4

Ensisijaisesti kansallisiin poliittisiin näkökohtiin perustuvat säännellyt hinnat ovat osa protektionistista, EU:n intressien vastaista lähestymistapaa. Ne estävät sen, että energian todelliset kustannukset otettaisiin huomioon kuluttajien käyttäytymisessä, eikä niitä voida hyväksyä kuin väliaikaisesti jäsenvaltioissa, jotka haluavat soveltaa niitä. Kuluttajille ja investoijille on annettava todellista kustannuskehitystä (hiilidioksidi mukaan luettuna) heijastelevia hintasignaaleja tulevien päätösten ohjaamiseksi järkevällä tavalla. Todellisiin kustannuksiin kytköksissä oleva energian hinta on eräs tekijä, jonka avulla kulutusta voidaan hallita entistä paremmin ja joka antaa sysäyksen tarvittavalle muutokselle kuluttajien – joiden on oltava aiempaa aktiivisempia kehitteillä olevassa uudessa mallissa – käyttäytymisessä.

3.5

Samanaikaisesti paikallista ja kansallista energiaverotusta, joka on EU:ssa hyvin kirjavaa, on syytä selkiyttää ja tarkastella uudelleen yksityiskohtaisesti. Sähkön osalta perittävät maksut ja arvonlisävero vaihtelevat Yhdistyneen kuningaskunnan 4,7 prosentista Tanskan 54,6 prosenttiin ottamatta huomioon tuotetun energian energiasisältöä. ETSK kannattaa näin ollen komission aloitteita, joilla pyritään edistämään yhdenmukaista, entistä järkevämpää energiaverotusta EU:ssa. ”3 × 20”-tavoitteiden saavuttaminen ja hiilidioksidipäästöjen vähentäminen 80–95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä edellyttävät, että otetaan käyttöön yhteinen verokehys, jossa uusiutuviin ja fossiilisiin energialähteisiin kohdistuvaa verotaakkaa säännellään objektiivisesti ja jossa kunkin tuotteen osalta otetaan huomioon sen energiasisältö ja hiilidioksidipäästöt.

3.6

Energiaköyhyyttä, joka koskee 13:a prosenttia eurooppalaisista kotitalouksista, toisin sanoen 65:tä miljoonaa unionin kansalaista, ei voida jättää vaille huomiota energian sisämarkkinoita luotaessa. Kilpailuun, joka on yksi energian sisämarkkinoiden alkuperäisistä tavoitteista, voidaan pyrkiä vain, jos se on EU:n kaikkien kuluttajien edun mukaista. Tämä merkitsee, että kansalaisille kuluttajina annetaan jälleen keskeinen rooli ja että energiaköyhyydestä laaditaan pikaisesti eurooppalainen määritelmä, joka voi aluetukia koskevan unionin politiikan tavoin antaa sysäyksen kansallisille tukipolitiikoille. Euroopan unionin on huolehdittava siitä, että näiden välttämättömien ja kiireellisten energiaköyhyyden torjuntapolitiikkojen sekä sisämarkkinoiden hengen vastaisten protektionististen hinnoittelukäytäntöjen välillä tehdään selkeä ero. ETSK ehdottaa, että seuraavassa Euroopan energiahuippukokouksessa, joka järjestetään toukokuussa 2013, keskitytään ensisijaisesti tähän kysymykseen ja hahmotellaan alustavasti eurooppalaista julkista energiahallintoa.

3.7

ETSK:n mielestä energia-alalla ensisijaisia ovat koulutus, tiedottaminen ja avoimuus (1), jotta kuluttajilla on mahdollisuus tehdä soveltuvimmat valinnat sekä taloudellisten näkökohtien että energiatehokkuuden kannalta ja valita edullisimmat energiantoimittajat. Euroopan unionin tulisi käynnistää kattava viestintäkampanja tehdäkseen selkoa yhteisistä haasteista ja tarjotakseen eurooppalaisille kuluttajille keskeistä tietoa yksinkertaisella ja konkreettisella tavalla.

3.8

ETSK katsoo, että kuluttajien sitoutuminen on ehdoton edellytys älymittareiden onnistuneelle käyttöönotolle, joka voi tarjota mahdollisuuksia energiatehokkuuden parantamiseen. Edelleen on kuitenkin monia ratkaisemattomia ongelmia, jotka liittyvät erityisesti yhteentoimivuuteen ja tietosuojaan sekä siihen, ovatko mahdolliset hyödyt suurempia kuin kuluttajille aiheutuvat kustannukset. Näiden ongelmien mahdollisimman pikainen ratkaiseminen olisi kaikkien energiankäyttäjien edun mukaista.

3.9

Huomispäivän eurooppalaisten energiamarkkinoiden ei pidä ohjautua yksinomaan tarjonnan logiikan mukaan. Niiden on myös edistettävä kysynnänohjausta teollisuudessa ja kotitalouksissa sekä hyödynnettävä maksimaalisesti älykkäisiin verkkoihin ja mittausjärjestelmiin liittyviä uusia toimintoja. ETSK kannattaakin sitä, että EU:n tasolla kehitetään koordinoituja kapasiteettimekanismeja, joiden avulla voidaan tasoittaa kulutusta, varmistaa eurooppalaisten sähköjärjestelmien toimivuus (erityisesti kulutushuippujen aikana) ja kannustaa sähkönkulutuksen vähentämiseen.

3.10

ETSK toivoo, että EU:ssa aloitetaan todellinen keskustelu energiajärjestelmien muuttamisesta, siihen liittyvistä haasteista sekä sen kustannuksista ja koordinoinnista jäsenvaltioiden välillä. Euroopan unioni ei voi olla 27:n itsekkäästi toteutetun energiapolitiikan summa. Unionin on kyettävä arvioimaan, kuinka yhden maan tekemät valinnat vaikuttavat muihin maihin. Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen on tältä osin erittäin tärkeää, ja se, että on erilaisia foorumeita, on myönteistä. Eurooppalainen, kaikki sidosryhmät yhteen kokoava todellinen vuoropuhelu energiasta on käynnistettävä erityisesti jäsenvaltioissa sopusoinnussa eurooppalaisen ulottuvuuden kanssa.

9.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 133/30

1.1

Komitea vahvistaa olevansa vakuuttunut siitä, että – kuten se on todennut aiemmissa lausunnoissaan – globaalin ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja Euroopan ilmailualan kilpailukyvyn varmistamiseksi on perusluonteisen tärkeää löytää globaali ratkaisu päästökauppaan, johon liittyy toimiva yhtenäinen eurooppalainen ilmatila sekä joukko asetettujen tavoitteiden kanssa yhdenmukaisia säädöksiä.

1.2

Komitea on näin ollen tyytyväinen aloitteeseen, jossa keskeytetään päästökauppajärjestelmän soveltaminen lentoyhtiöihin, joiden lennot lähtevät Euroopan talousalueelta ja saapuvat sinne, kunnes globaalit neuvottelut on saatu päätökseen.

1.3

ETSK pitää kuitenkin tärkeänä, että kaikilla maailman alueilla suostutaan rajoittamaan alueiden sisäisen lentoliikenteen hiilidioksidipäästöjä.

1.4

Komitea korostaa riskejä Euroopan liikenteen kilpailukyvylle. Euroopan talousalueeseen sovellettavan keskeytyksen aikana yhteisön sisäisten lentojen matkustajat maksavat veroa, jota muut matkustajat eivät maksa.

1.5

Komitea kehottaakin neuvostoa ja parlamenttia edistämään voimakkaasti komission tuella globaaliin lähestymistapaan perustuvaa nopeaa ratkaisua. Tässä yhteydessä on vältettävä epäoikeudenmukaisia seuraamuksia ja kilpailuvääristymiä, jotka haittaisivat kilpailukyvyn ja työllisyyden kehitystä, sillä tämä olisi selvässä ristiriidassa yleisesti hyväksytyn Eurooppa 2020 -strategian kanssa.

2.1

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/101/EY, jossa myös ilmailuala sekä EU:n ulkopuolisten maiden lentoyhtiöt sisältyvät yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään (emissions trading system) vuodesta 2012 lähtien, on todettu lailliseksi tuomiossa, jonka EU:n tuomioistuimen antoi äskettäin sen jälkeen kun eräät pohjoisamerikkalaiset yhtiöt olivat nostaneet kanteen katsoessaan, että unionin lainsäädäntö rikkoi kansainvälisiä sopimuksia (1).

2.2

EU:n tuomioistuimen mukaan ”päästökauppajärjestelmän soveltamisella lentoliikenteeseen ei rikota asianomaisia tavanmukaisen kansainvälisen oikeuden periaatteita eikä Open Skies -sopimusta”. Unionin lainsäädäntö noudattaa näin ollen Kioton pöytäkirjan tavoitteita. Pöytäkirjaan sisältyi lentokoneiden kasvihuonekaasupäästöjä käsittelevä sopimus Yhdistyneiden kansakuntien alaisessa Kansainvälisessä siviili-ilmailujärjestössä ( International Civil Aviation Organization, ICAO).

2.3

Vastauksena kansainvälisissä neuvotteluissa saavutettuun edistykseen ja tuen antamiseksi kyseisille neuvotteluille komissio aikoo tilapäisesti jättää muut kuin eurooppalaiset lennot päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle.

2.4

Päästökauppajärjestelmässä säädetään nykyisin, että kaikille niille yhtiöille, joiden on noudatettava päästövähennysvelvoitetta, annetaan päästöhyvityksiä, jotka vastaavat niille sallittujen hiilidioksidiekvivalenttitonnien määrää. Kyseinen määrä alenee vuosittain. Yhtiöille, jotka onnistuvat vähentämään päästöjään velvoitetta enemmän, annetaan päästöhyvityksiä, jotka ne voivat myydä edelleen vähemmän esimerkillisille ja avun tarpeessa oleville yhtiöille. Päästökauppadirektiiviä laajennettiin vuodesta 2012 alkaen myös ilmailualaan ja kaikkiin eurooppalaisilta lentopaikoilta lähteviin ja niille saapuviin lentoihin. Tässä yhteydessä otettiin käyttöön velvoite päästöjä koskevasta kirjanpidosta ja päästökauppajärjestelmään osallistumisesta, ja päästöoikeuksien ensimmäisten palauttamisvaatimusten määräaika on huhtikuussa 2013.

2.5

Jotta helpotettaisiin globaalin sopimuksen saavuttamista Kansainvälisessä siviili-ilmaisujärjestössä, oli tarpeen poiketa tilapäisesti EU:n päästökauppadirektiivistä, jotta varmistettaisiin, ettei ryhdytä toimiin sellaisia ilma-alusten käyttäjiä vastaan, jotka eivät täytä EU:hun saapuvien ja EU:sta lähtevien lentojen osalta direktiivissä säädettyjä raportointi- ja noudattamisvelvoitteita, jotka aiheutuvat ennen 1. tammikuuta 2014 sellaisten lentojen liikennöinnistä, jotka saapuvat EU:n ulkopuolella sijaitseviin lentopaikkoihin tai lähtevät tällaisista lentopaikoista.

2.6

Ehdotettu menettelytapa voisi kuitenkin juuri taloudellisen taantuman aikana vähentää Euroopan ilmaliikenteen kilpailukykyä kansainvälisesti. Päästökauppadirektiivin ”jäädyttäminen” vuodeksi odotettaessa kansainvälistä sääntelyä lentoliikenteen päästöistä (maailmanlaajuinen markkinapohjainen toimenpide, market based mechanism, MBM) ei koskisi EU:n sisäistä lentoliikennettä.

2.7

Tällaisten seuraamusten ja kilpailun vääristymisen välttämiseksi komitea on sitä mieltä, että tämän poikkeuksen olisi oltava ehdottomasti tilapäinen ja että sitä olisi sovellettava ainoastaan niihin ilma-alusten käyttäjiin, jotka joko eivät ole vastaanottaneet tällaista toimintaa varten ilmaiseksi jaettuja vuoden 2012 päästöoikeuksia tai ovat palauttaneet ne kaikki. Samasta syystä näitä päästöoikeuksia ei pitäisi ottaa huomioon määritettäessä asianomaisia oikeuksia.

3.1

Päätösehdotuksen tavoitteena on

3.2

Ehdotuksella pyritään lisäksi välttämään kilpailuvääristymisiä siten, että tätä poikkeusta sovelletaan ainoastaan niihin ilma-alusten käyttäjiin, jotka joko eivät ole vastaanottaneet tällaista toimintaa varten ilmaiseksi jaettuja vuoden 2012 päästöoikeuksia tai ovat palauttaneet ne kaikki.

4.1

Komitea on jo todennut aiemmassa lausunnossaan, että Euroopan ilmailualan kannalta erittäin tärkeitä seikkoja ovat

”Yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan luominen on oleellista myös EU:n ilmailualan kilpailukyvyn turvaamiseksi maailmanmarkkinoilla” (2), kun otetaan huomioon, että ilmailuala on merkittävä osa Euroopan taloutta. Matkustajia on vuosittain 748 miljoonaa, kuljetettujen tavaroiden määrä ylittää 11 miljoonaa tonnia, alan osuus bkt:stä on 359 miljardia euroa ja alan on työntekijöiden määrä on yli 5 miljoonaa.

4.2

Komitea kannattaa näin ollen kansainvälisten neuvottelujen päättymistä odotettaessa päätöstä keskeyttää päästökauppajärjestelmän soveltaminen lentoyhtiöihin, joiden liikennöimät lennot saapuvat Euroopan talousalueelle ja lähtevät sieltä. Komitea kuitenkin katsoo, että kaikkien maailman alueiden olisi hyväksyttävä päästökauppajärjestelmän käyttöönotto myös niiden sisäisillä lennoilla.

4.3

Komitea korostaa riskejä, joita tästä saattaa koitua Euroopan liikenteen kilpailukyvylle. Niin kauan kuin päästökauppajärjestelmän soveltaminen on keskeytetty, unionin sisäisten lentojen matkustajat maksavat oikeutettujen ympäristönsuojeluvaatimusten mukaisesti veroa, kun taas muiden maiden matkustajat eivät.

4.4

Edellä esitettyjen ajatusten valossa komitea kehottaa pyrkimään pikaisesti globaaliin lähestymistapaan perustuvaan ratkaisuun ja välttämään epäoikeudenmukaisia seuraamuksia ja kilpailuvääristymiä. Päästökauppaan sovellettavan globaalin ratkaisun puuttuminen jarruttaisi ilman muuta Euroopan markkinoita, jotka olisivat ainoat, joilla noudatetaan tämänkaltaisia säännöksiä.

9.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 133/33

1.1

Komitea on tyytyväinen siihen, että ympäristövaikutusten arvioinnin (yva) käsitteellä on ollut myönteinen vaikutus ympäristötilanteen paranemiseen jäsenvaltioissa ja koko EU:ssa.

1.2

Kunkin hankkeen ympäristövaikutuksista tehtäviä päteviä päätöksiä koskevan prosessin tehokkuus riippuu suuressa määrin yva-asiakirjojen ja niissä käytettyjen tietojen laadusta ja riippumattomuudesta. Laatua arvioitaessa on sovellettava suhteellisuusperiaatetta, ja laatua on edellytettävä myös lupien myöntämisestä vastaavilta elimiltä kansalaisyhteiskunnan kanssa käydyn rakentavan vuoropuhelun pohjalta.

1.3

Komitean mielestä on olennaisen tärkeää korostaa, että aiheutuvat kustannukset – sekä rahassa että ennen kaikkea ajassa mitattuina – voisivat olla esteenä pk-yritysten hankkeille, erityisesti kun suhteellisuusperiaatetta ei noudateta vaihtoehtoisia ratkaisuja koskevan vaatimuksen yhteydessä.

1.4

Yva-direktiivi tulisi panna täytäntöön joustavasti ja oikeasuhtaisesti niin, että ympäristölupa- ja rakennuslupamenettelyt voidaan yhdistää hankkeissa, joissa ympäristövaikutukset ovat tunnetut tai ne on etukäteen osoitettu merkityksettömiksi. ETSK pitää tervetulleina ja kannattaa toimia, joihin komissio on ryhtynyt parantaakseen ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn osallistuvien oikeusvarmuutta.

1.5

ETSK suhtautuu erittäin myönteisesti ehdotukseen asettaa määräaika yva-direktiivin edellyttämille tärkeille vaiheille (julkinen kuulemismenettely, tarpeellisuusselvitystä koskeva päätös ja lopullinen ympäristövaikutusten arviointia koskeva päätös) ja ottaa käyttöön mekanismi ympäristövaikutusten arviointimenettelyjen yhdenmukaistamisen ja yhteensovittamisen varmistamiseksi koko EU:ssa.

1.6

Komitea katsoo, että ympäristövaikutusten arviointia koskevassa päätöksessä tulisi määrätä seurannasta ainoastaan silloin, kun se on perusteltua, ja vain siinä määrin kuin se on ehdottoman välttämätöntä.

1.7

Kun kyse on ehdotuksesta sisällyttää mukaan säännös ”ympäristövaikutusten arvioinnin mukauttamiseksi uusiin haasteisiin”, ETSK katsoo, että direktiivin soveltamisalan kyseisenlaisen laajentamisen tulee koskea kaikkia hankkeita, joilla odotetaan olevan vaikutus arvioinnin kohteen oleviin ympäristönsuojelullisiin näkökohtiin. Suhteellisuusperiaatteella on oltava tällöin tärkeä rooli, ja hankkeiden eri valmistelu- ja toteutusvaiheet on erotettava selkeästi toisistaan.

1.8

ETSK kannattaa kansalaisten oikeutta saada tietoja ja osallistua ympäristövaikutusten arviointiprosessiin. Samalla komitea kehottaa kuitenkin rajaamaan hankkeiden ympäristövaikutusten arviointia koskevat menettelysäännöt siten, että estetään yva-direktiivin säännösten väärinkäyttö epärehellisiin tarkoituksiin sekä määräaikojen perusteeton pitkittäminen. ETSK toivoo, että valitukset tutkitaan kohtuullisessa ajassa kaikkien osapuolten edun mukaisesti.

2.1

Direktiivi 2011/92/EU, jolla yhdenmukaistetaan hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnin periaatteet ottamalla käyttöön vähimmäisvaatimukset, edistetään osaltaan ihmisten terveyden ja ympäristön korkeatasoista suojelua.

2.2

Direktiiviä 2011/92/EU on muutettava, jotta voidaan parantaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyn laatua, yksinkertaistaa sen eri vaiheita sekä vahvistaa johdonmukaisuutta ja luoda synergioita unionin muiden säädösten ja poliittisten linjausten kanssa sekä niiden strategioiden ja toimintalinjojen kanssa, joita jäsenvaltiot ovat laatineet kansalliseen toimivaltaansa kuuluvilla aloilla.

2.3

Toimilla, joita toteutetaan merkittävien ympäristölle koituvien haittavaikutusten välttämiseksi, vähentämiseksi ja mahdollisesti poistamiseksi, olisi osaltaan voitava torjua kaikenlaista ympäristön laadun huonontumista ja luonnon monimuotoisuuden yleistä köyhtymistä unionin yleissopimuksen yhteydessä antamien sitoumusten sekä niiden tavoitteiden ja toimien mukaisesti, jotka mainitaan luonnon monimuotoisuutta koskevassa, vuoteen 2020 ulottuvassa EU:n strategiassa.

2.4

Ilmastonmuutos aiheuttaa myös jatkossa vahinkoa ympäristölle ja haittaa talouden kehitystä. Vastaavasti olisi edistettävä unionin kykyä sietää ekologisia, sosiaalisia ja taloudellisia häiriöitä, jotta ilmastonmuutokseen voidaan puuttua koko unionin alueella tehokkaasti. Ilmastonmuutoksen sopeutumis- ja hillitsemistoimet on otettava huomioon monilla unionin lainsäädännön eri aloilla.

2.5

Sovellettaessa direktiiviä 2011/92/EU on taattava kilpailukykyinen liiketoimintaympäristö erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille, jotta voidaan saada aikaan älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua niiden tavoitteiden mukaisesti, jotka mainitaan komission tiedonannossa ”Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistuvan kasvun strategia”.

2.6

Kulloisenkin hankkeen toteuttajan antaman ympäristöraportin olisi sisällettävä arvio kohtuullisista vaihtoehdoista, jotka ovat varteenotettavia ehdotetun hankkeen kannalta, mukaan luettuna ympäristön nykytilan todennäköinen kehitys siinä tapauksessa, että hanketta ei toteuteta (perusskenaario); näin voidaan parantaa arviointiprosessin laatua ja sisällyttää ympäristönäkökohdat osaksi hankkeen suunnittelua jo varhaisessa vaiheessa.

2.7

Avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden takaamiseksi toimivaltaista viranomaista olisi vaadittava perustelemaan myönteinen lupapäätöksensä ja osoittamaan, että se on ottanut huomioon kuulemismenettelyjen tulokset ja kerätyt asiaa koskevat tiedot.

2.8

Hankkeiden vaikutusten arvioinnin eri vaiheille olisi asetettava määräajat, jotta voidaan kannustaa päätöksenteon tehostamiseen ja lisätä oikeusvarmuutta; samalla olisi otettava huomioon myös ehdotetun hankkeen luonne, monitahoisuus, toteutuspaikka ja koko. Tällaisten määräaikojen ei missään olosuhteissa tulisi heikentää ympäristönsuojelun korkeita standardeja – varsinkaan niitä, jotka johtuvat unionin muusta ympäristölainsäädännöstä – yleisön tosiasiallista osallistumista päätöksentekoon tai oikeussuojan saatavuutta.

3.1

Komitea on tyytyväinen siihen, että ympäristövaikutusten arvioinnin (yva) käsitteellä on ollut myönteinen vaikutus ympäristötilanteen paranemiseen jäsenvaltioissa ja koko EU:ssa. Tämä käsite on EU:n ja jäsenvaltioiden ympäristöpolitiikan ja oikeusjärjestelmien monialainen väline ja kyseisen politiikan sääntelykehyksen käytännön ilmentymä.

3.2

Komission ehdotus lisäparannusten tekemiseksi hankkeiden ympäristövaikutusten arviointijärjestelmään perustuu ympäristövaikutusten arvioinnin soveltamisesta 27 vuoden aikana ensimmäisen direktiivin (1) hyväksymisestä saatuun laajaan kokemukseen. On myös järjestetty julkinen kuulemismenettely, ja sen tulokset ovat osaltaan auttaneet ehdotettujen muutosten muotoilussa ja kodifioidun yva-direktiivin 2011/92/EU (2) säännösten mukauttamisessa niin, että voidaan korjata direktiivin puutteet, ottaa huomioon tämänhetkiset ekologiset ja sosioekonomiset muutokset ja haasteet sekä noudattaa järkevän sääntelyn periaatteita.

3.3

Hankkeen ympäristövaikutuksista tehtäviä päteviä päätöksiä koskevan prosessin tehokkuus riippuu suuressa määrin ympäristövaikutusten arvioinnissa dokumentointitarkoituksiin käytettyjen tietojen laadusta ja itse ympäristövaikutusten arviointiprosessin laadusta. Laatu tulisi määritellä objektiivisesti, ja laatuvaatimukset tulisi määrittää suhteellisuusperiaatteen – toisin sanoen kaavoitusvaiheessa käytettävissä olevien tietojen laadun ja laajuuden – mukaisesti. Tietojen laadun ja riippumattomuuden ohella tulisi vaatia, että menettelyä hallinnoivilla tahoilla – erityisesti lupien myöntämisestä vastaavissa elimissä – on tarvittava pätevyys ja että sitä kehitetään jatkuvasti. ETSK:n mielestä olisi toivottavaa määritellä edellytykset, joiden täyttyessä kansalaiset voivat pyytää toista arviointia.

3.4

Vaikka minkäänlaista yleispätevää lähestymistapaa ei voida soveltaa, sillä se riippuu kunkin ehdotetun hankkeen ja sen ympäristön välisestä erityisestä vuorovaikutuksesta, on vahvistettava perusperiaatteita, joilla varmistetaan laadukkaampi tietoaines perustietojen luomisessa sekä mahdollisten vaikutusten ja vaihtoehtojen arvioinnissa ja yleensä aineiston laadukkuus. Vaatimusten suhteellisuuteen liittyvällä joustavuudella on oltava ratkaiseva rooli tehokkaissa yva-menettelyissä. Tämä periaate on myös perusedellytys, jotta parannetaan johdonmukaisuutta EU:n muiden säädösten kanssa ja yksinkertaistetaan hallinnointia tarpeettoman hallinnollisen taakan vähentämiseksi.

3.5

Yva-menettelyiden täytäntöönpanon vahvistaminen tulisi asettaa etusijalle ja sitä tulisi hallinnoida yhteisten eurooppalaisten puitteiden avulla. Tällöin olisi kuitenkin huolehdittava tarvittavasta joustavuudesta, ja menettelyt olisi erityisesti mukautettava terveyttä ja ympäristönsuojelua koskeviin paikallisiin ja alueellisiin erityistarpeisiin. Kun kyse on hankkeiden rajatylittävien vaikutusten arvioinnista, näiden puitteiden on oltava samalla tarkkaan määriteltyjä ja riittävän ymmärrettäviä, jotta estetään epäoikeutettujen intressien vaikutus.

3.6

Paikallis-, alue- ja valtiotason arvioinneissa on saatava käyttää strategisesti korkealaatuista tietoa, jotta voidaan luoda yhteys hankekohtaisiin arviointeihin. Vastuu tällaisen tiedon lajittelusta ja sen saatavuudesta kaikkien alojen arviointiprosesseissa on oltava valtionhallinnolla.

3.7

ETSK on tyytyväinen siihen, että valmisteluvaiheessa komissio tarkasteli useita eri vaihtoehtoja tarvittavien muutosten tekemiseksi yva-direktiiviin ja että kattavien analyysien jälkeen laadittu ehdotus perustuu vaihtoehtoon, jonka taloudelliset kustannukset ja ympäristöhyödyt ovat vaikutustenarvioinnin mukaan kumpikin oikeasuhtaisia. Komitean mielestä on kuitenkin olennaisen tärkeää korostaa, että pk-yrityksille aiheutuvat kustannukset – sekä rahassa että ennen kaikkea ajassa mitattuina – voisivat osoittautua esteeksi hankkeille erityisesti, kun kyse on vaihtoehtoisia ratkaisuja koskevasta vaatimuksesta, jolla saattaa olla jopa kohtalokas vaikutus hankkeisiin.

3.8

Yva-direktiivi tulisi panna täytäntöön joustavasti ja oikeasuhteisesti niin, että ympäristölupa- ja rakennuslupamenettelyt voidaan yhdistää hankkeissa, joissa tunnetut tai etukäteen osoitetut ympäristövaikutukset ovat merkityksettömiä, jotta vältetään se, että eri osissa lupamenettelyketjua syntyy liiallisia ja tarpeettomia viivästyksiä. Tämä suositus on sitäkin kiireellisempi nyt, kun ollaan hyväksymässä Euroopan laajuisia verkkoja, jotka ovat olennaisen tärkeitä sähkö- ja kaasumarkkinoiden yhdentymisen ja liikenneinfrastruktuurien kehittämisen kannalta.

4.1

ETSK suhtautuu varauksettoman myönteisesti komission aikomukseen parantaa yva-direktiivin ehdotetun tarkistuksen avulla EU:n lainsäädännön johdonmukaisuutta muun muassa täsmentämällä käsitteiden määritelmiä silloin, kun se on välttämätöntä. Kunkin yksittäisen hankkeen osalta hankkeen toteuttajan ja toimivaltaisen viranomaisen tulisi kuitenkin suhteellisuusperiaatteen pohjalta arvioida luetteloa ympäristövaikutusten arvioinnin edellyttämistä asianmukaisista tiedoista ja valintakriteereistä ja päästä siitä yksimielisyyteen.

4.2

Komitea suhtautuu myönteisesti myös ehdotukseen asettaa määräaika yva-direktiivin edellyttämille tärkeille vaiheille (julkinen kuulemismenettely, tarpeellisuusselvitystä koskeva päätös ja lopullinen ympäristövaikutusten arviointia koskeva päätös) ja ottaa käyttöön eräänlainen keskitetty ympäristövaikutusten arviointimekanismi, jotta varmistetaan ympäristövaikutusten arvioinnin yhteensovittaminen tai yhteistoteutus ympäristöarviointien kanssa. On kuitenkin haitallista, että toimivaltaisen viranomaisen sallitaan pidentää kolmella lisäkuukaudella kolmen kuukauden perusmääräaikaa pakollisen tarpeellisuusselvityksen toteuttamiseksi. Prosessin yhdenmukaistaminen koko EU:ssa on yksinkertaisesti ensiarvoisen tärkeää, ja korkeintaan kolmen kuukauden määräaika yhdellä kuukaudella lisättynä on riittävä toimivaltaisen viranomaisen tutkimusten tulosten julkaisemista varten.

4.3

ETSK kannattaa ehdotusta, jonka mukaan hätätilanteissa jäsenvaltioille tulisi sallia se, että silloin, kun se on välttämätöntä ja perusteltua, ne eivät sovella ympäristövaikutusten arviointia. Komitea suhtautuu myönteisesti myös toimiin, joihin komissio on ryhtynyt parantaakseen avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta, sekä toimivaltaista viranomaista koskevaan vaatimukseen esittää asianmukainen perustelu yksittäistä hanketta koskevasta (joko myönteisestä tai kielteisestä) päätöksestä.

4.4

ETSK pitää tervetulleina ja kannattaa toimia, joihin komissio on ryhtynyt parantaakseen ympäristövaikutusten arviointiprosessiin osallistuvien oikeusvarmuutta. Komitea on kuitenkin vakuuttunut siitä, että jotta tähän päästäisiin, on otettava käyttöön sekä ympäristövaikutusten arviointiprosessin kutakin yksittäistä vaihetta että koko prosessin loppuun saattamista ja hanke-ehdotuksesta tehtävän päätöksen hyväksymistä koskevat sitovat määräajat. On erityisen tärkeää vähentää yva-prosessin eri vaiheiden väärinkäytösten riskiä; ne viivyttävät päätöksiä aiheettomasti ja vähentävät näin prosessiin osallistuvien oikeusvarmuutta.

4.5

ETSK suosittaa erittäin varovaista lähestymistapaa, kun kyse on vaihtoehtoisten ratkaisujen soveltamisesta – aihe, josta on keskusteltu toistuvasti monissa yhteyksissä. ”Perusskenaariolla” on selkeästi perusteensa ja logiikkansa erityisesti uudistamiseen tehtäviä investointeja ajatellen. Vaihtoehtoisten ratkaisujen lukumäärän ja niitä koskevien suunnitelmien yksityiskohtaisuuden tulisi olla sopusoinnussa hankkeen mittakaavan ja luonteen kanssa, ja niistä tulisi sopia toimivaltaisen viranomaisen kanssa etukäteen.

4.6

Täytäntöönpanon vahvistamiseksi on kiinnitettävä huomiota seuraaviin erityisaloihin:

4.7

Seurantaa koskeva vaatimus on lisäongelma: ETSK katsoo, että ympäristövaikutusten arviointia koskevassa päätöksessä tulisi määrätä seurannasta ainoastaan silloin, kun se on perusteltua, ja vain siinä määrin kuin se on ehdottoman välttämätöntä hankkeen rakennusvaiheen aikana vaikuttavien keskeisten tekijöiden yksilöimiseksi 8 artiklan 2 kohdan osalta ehdotetun muutoksen mukaisesti. Tämä johtuu siitä, että nykyisessä ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämistä (IPPC) koskevassa lainsäädännössä säädetään seurantavaatimuksista, kun hanke tai laitos on toimintakuntoinen, ja nämä säännökset pysyvät voimassa esimerkiksi teollisuuden päästöjä koskevassa direktiivissä.

4.8

Kun kyse on ehdotuksesta sisällyttää mukaan säännös ”ympäristövaikutusten arvioinnin mukauttamiseksi uusiin haasteisiin”, ETSK katsoo, että direktiivin soveltamisalan kyseisenlaisen laajentamisen tulee koskea kaikkia hankkeita, joilla odotetaan olevan vaikutus arvioinnin kohteen oleviin ympäristönsuojelullisiin näkökohtiin. ETSK suosittaa, että seuraavat näkökohdat otetaan huomioon:

4.8.1

Luonnon monimuotoisuuden suojelun osalta hankkeen vaikutuksia tulisi arvioida sekä silloin, kun ne ovat laajuudeltaan alueellisia, että silloin, kun ne ovat paikallisia. Kun ympäristönäkökohtia suojellaan muilla oikeudellisilla välineillä (esimerkiksi kansallispuistot, luonnonsuojelualueet, Natura 2000 -alueet jne.), on selkeästi tarvetta kattavammalle arviointimenettelylle, esimerkiksi sellaiselle ympäristövaikutusten arvioinnille, jota säännellään sekä kansallisen että unionin tason säännöksillä.

4.8.2

Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ilmiö, jolla on paikallisia vaikutuksia ja joka edellyttää paikallistason toimia. Kehityksen arvioiminen ilmastonmuutokseen kohdistuvan kokonaisvaikutuksen osalta ja ilmastonmuutokseen puuttuminen ovat merkittäviä haasteita. Tässä yhteydessä on sovellettava suhteellisuusperiaatetta, ja ohjeistusta tulee antaa valtakunnallisella ja paikallisella tasolla. Ilmastonsuojelualalla arvioinnissa tulisi tästä syystä keskittyä siihen, mitkä ovat hankkeen todelliset välittömät vaikutukset paikalliseen ilmastoon (maankäyttö, vesivarat jne.), sekä sen vaikutuksiin aluetasolla. ETSK pitää tärkeänä myös sitä, että arvioidaan mahdollisuuksia lievittää ilmastonmuutoksen odotettuja (paikallisia, alueellisia ja maailmanlaajuisia) vaikutuksia.

4.8.3

Tältä osin ETSK korostaa, että ehdotettu kriteeri, toisin sanoen kasvihuonekaasupäästöt, on riittämätön, jotta voitaisiin arvioida tietyn hankkeen vaikutuksia maailmanlaajuiseen ilmastonmuutokseen. Komitea kehottaakin antamaan ohjeistusta tämän näkökohdan toteuttamisesta sekä sisällyttämään myös ilmastonmuutokseen kohdistuvan vaikutuksen arvioinnin suunnitelmien ja ohjelmien strategista ympäristöarviointia koskevaan vaiheeseen.

4.8.4

Katastrofiriskien arvioinnissa ei tulisi keskittyä täysin hypoteettisiin tapauksiin tai niiden hypoteettisiin yhdistelmiin. Kyseisenlainen arviointi suhteellisuusperiaatetta noudattaen ei ole varsinaisesti uusi vaatimus, siltä osin kuin se liittyy jatkossakin mahdollisesti ennustettaviin luonnonkatastrofeihin (tulvat, laajat tulipalot, maanjäristykset jne.).

4.8.5

ETSK katsoo, että yva-menettelyn yhteydessä on toteutettava (luonnon)varojen kulutuksen arviointi lupamenettelyiden ketjussa. Resurssien taloudellinen hyödyntäminen on epäilemättä luontainen taloudellinen periaate kaikissa hankkeissa, joilla on minkäänlaisia mahdollisuuksia toteutua, vaikka luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen osoittaa, että tämän lisäksi tarvitaan kuitenkin myös proaktiivisia toimia. Saatavilla olevat tiedot yva-menettelyn vaiheessa ovat kuitenkin riittämättömät kyseisenlaista arviointia ajatellen. Tämän yva-menettelyn näkökohdan arvioimiseksi tarvitaan ohjeistusta ja tietojen keräämistä. Vaikka teollisuuden päästöjä koskevan direktiivin mukaan yhdennetty hyväksymismenettely kattaa raaka-aineiden, luonnonvarojen ja energian kulutuksen arvioinnin tuotannollisissa investoinneissa, se ei ole ratkaissut luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen ongelmaa.

4.9

ETSK kannattaa kansalaisten oikeutta saada tietoja ja osallistua ympäristövaikutusten arviointiprosessiin. Samalla komitea kehottaa kuitenkin rajaamaan hankkeiden ympäristövaikutusten arviointia koskevat menettelysäännöt siten, että estetään yva-direktiivin säännösten väärinkäyttö epärehellisiin tarkoituksiin sekä määräaikojen perusteeton pitkittäminen. On yksinkertaisesti mahdotonta hyväksyä, että päätöksen antaminen kestää 27 kuukautta. Se vie EU:lta uskottavuuden uusille investoinneille soveltuvana talousalueena.

9.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 133/41

1.1

ETSK pitää syvänmeren lajien kestävyyden ja merenpohjan suojelun takaamista aiheellisena ja kiireellisenä. Ongelma on monimutkainen ja edellyttää ratkaisua, joka perustuu kattavaan tietoaineistoon ja perinpohjaiseen tieteelliseen analyysiin. Olisi noudatettava ennalta varautuvaa lähestymistapaa ja pidätyttävä käyttämästä pyydyksiä, joiden kaikkia vaikutuksia ei tunneta ja jotka voisivat aiheuttaa pitkäaikaista haittaa.

1.2

ETSK katsoo lisäksi, että kaikissa tätä kalastustoimintaa koskevissa muutoksissa on otettava huomioon kestäväpohjaisuus sekä ympäristön että yhteiskunnan ja talouden kannalta, sillä kyseisestä kalastuksesta ovat riippuvaisia lukuisat työpaikat paitsi merellä myös maalla ja viime kädessä rannikkoyhteisöjen elinkelpoisuus. Kaikkia sidosryhmiä tulee kuulla ja niiden tulee voida osallistua neuvotteluihin, kun kehitetään tarkoituksenmukaisia kalastuksenvalvontajärjestelmiä ja kun niitä toteutetaan ja pannaan täytäntöön yhteistyön avulla.

1.3

Kalastuslupien peruuttamista koskeva artikla, joka nykyisessä ehdotuksessa sisältyy valvontaa koskevaan lukuun, tulisi sisällyttää kalastuslupia koskevaan lukuun, sillä ETSK:n mielestä näin parannettaisiin ehdotuksen johdonmukaisuutta ja vältettäisiin kyseisessä artiklassa mainittujen tieteellisten tarkkailijoiden roolia koskevat mahdolliset epäselvyydet. Kyseisiä tarkkailijoita ei missään tapauksessa pidä mieltää tarkastajiksi.

1.4

ETSK toistaa katsovansa, että kaikkien toimenpiteiden, joista tällä alalla sovitaan, tulee perustua tähän mennessä erittäin hyviä tuloksia tuottaneisiin tieteellisiin tutkimuksiin.

2.1

Euroopan komissio käynnisti yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) uudistuksen (1) vuonna 2009 antamallaan vihreällä kirjalla (2). Uudistukseen sisältyy muutoksia myös muihin asetuksiin, joilla YKP:tä pannaan täytäntöön tarkkaan määritellyillä alueilla ja/tai tiettyjen lajien osalta. Lausunnon kohteena oleva ehdotus voidaan ymmärtää tässä mielessä, ja se voi tietyssä määrin merkitä sitä, että ne muutokset, joita YKP:hen on yleisesti ottaen tehtävä, sisällytetään Koillis-Atlantilla harjoitettavaa syvänmeren kalastusta koskevaan sääntelyyn. Tämä koskee etenkin kestävyysperiaatetta sekä periaatetta tieteellisestä tutkimuksesta kalastustoiminnan perustana.

2.2

Uuteen ehdotukseen sisältyvä 20. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 tarkistus merkitsee Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen hyväksymien päätöslauselmien numero 61/105 ja 64/72 täytäntöönpanoa. Kyseiset päätöslauselmat on suunnattu valtioille ja alueellisille kalastusjärjestöille ja niissä kehotetaan varmistamaan syvänmeren haavoittuvien meriekosysteemien suojaaminen kalastustoiminnasta mahdollisesti aiheutuvilta tuhoisilta vaikutuksilta, jotta luonnonvarojen vastuullisesta hyödyntämisestä muodostuisi kaikkea toimintaa ohjaava yleinen sääntö. Toisaalta komissio tunnustaa tarpeen korjata joitakin nykyisen asetuksen soveltamisessa sen voimassaolon aikana havaittuja puutteita.

2.3

Komissio on asetuksen (EY) N:o 2371/2002 soveltamisessa käytännössä havaittujen puutteiden johdosta julkaissut tällä välin ohjeita, joissa asetuksen sisältöä on jossain määrin mukautettu.

2.4

Erityisesti voidaan mainita 29. tammikuuta 2007 julkaistu tiedonanto, jossa viitattiin syvänmeren alueella esiintyviin kalavaroihin sekä sovittujen suurimpien sallittujen saaliiden (TAC, total allowable catch) ja toteutuneiden saaliiden eroavuuksiin. Tiedonannossa todettiin ongelman johtuvan osittain siitä, että saatavilla ei ollut riittävästi tieteellistä perustietoa asetuksessa luetelluista lajeista eikä myöskään Koillis-Atlantilla kalastusta harjoittavien alusten – joiden kiintiöistä sovittiin ennen asetuksen antamista – todellisesta pyyntikapasiteetista. Tiedonannossa katsottiin niin ikään tarpeelliseksi toteuttaa tällaisen kalastuksen seurantaa ja valvontaa alusten satelliittiseurantajärjestelmän avulla (VMS).

2.5

Neuvoston asetukseen (EY) N:o 199/2008 kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista yhteisön puitteista sisällytettiin tietyiltä osin komission ehdotukset sellaisen yhteisön ohjelman luomisesta, jossa kalastuksen hallinta ja valvonta toteutuisi tieteelliseltä pohjalta.

2.6

Lopuksi mainittakoon asetus (EU) N:o 1262/2012, jossa vahvistetaan eräiden syvänmeren kalalajien kantojen kalastusmahdollisuudet vuosiksi 2013 ja 2014 ja täytetään näin velvollisuus kalastuksen kaksivuotissuunnitelman vahvistamisesta. Asetuksessa säädetään suurimmista sallituista saaliista ja ennen kaikkea niiden jakamisesta.

3.1

Lähtökohtana on sen seikan tunnustaminen, että asetuksen (EY) N:o 2347/2002 tavoitteita ei ole saavutettu tyydyttävästi, etenkään jos ajatellaan

3.2

ETSK katsoo, että aihetta koskevien suuntaviivojen määrän lisääntyminen vuodesta 2003 lähtien, jolloin asetus tuli voimaan, on saattanut aiheuttaa sekä ympäristöhaittoja että taloudellista haittaa kalastusaluksille. Sen vuoksi uuden ehdotuksen käsittelyssä yleisperiaatteena on oltava pyrkimys yksinkertaistaa ja vakauttaa sääntelyä sekä taata oikeusvarmuus jäsenvaltioille ja asiaankuuluville talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoille.

3.3

Syvänmeren kannat voivat olla sekä pyynnin kohdelajeja että muun kalastuksen sivusaaliita. Komission ehdotuksen yleisenä tavoitteena on varmistaa mahdollisimman suuressa määrin näiden kantojen kestävä hyödyntäminen siten, että kalastuksen ympäristövaikutus vähenee, sekä parantaa tieteellisen arvioinnin tietopohjaa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi määritellään joukko toimenpiteitä, jotka luetellaan seuraavassa.

3.4.1

Yleisenä sääntönä todetaan, että kalastusmahdollisuudet on vahvistettava sellaiselle lajien hyödyntämistasolle, joka on kestävän enimmäistuoton mukainen. Tähän kestävään kalastukseen pääsemiseksi säädetään erilaisista toimista. Ensinnäkin säädetään kalastuslupajärjestelmästä, jossa kunkin toimijan on ilmoitettava, mitä laadittuihin luetteloihin sisältyvistä lajeista se haluaa pyytää. ETSK toteaa, että käsiteltävänä olevassa ehdotuksessa esitetyt luettelot, jotka sisältyvät alun perin Koillis-Atlantin kalastuskomission (NEAFC) puitteissa tehtyihin sopimuksiin, ovat nykyisiä luetteloja laajempia ja kattavat kalastusalueita, jotka eivät sisälly nykyiseen syvänmeren kalastusta koskevaan asetukseen. Toiseksi tieteelliselle tiedolle annetaan asetuksessa entistä suurempi merkitys. On kuitenkin syytä korostaa, että useimmissa jäsenvaltioissa toimii tutkimuslaitoksia ja tieteellisiä elimiä, jotka ovat tehneet esimerkillistä työtä kestävän kalastuksen edistämiseksi.

3.4.2

Syvänmeren kalastuksen harjoittaminen edellyttää pakollista kalastuslupaa, ja pyydysten (pohjatrooli tai -verkko) käyttökielto tulee voimaan kahden vuoden siirtymäkauden jälkeen. Muita lajeja kohdelajeinaan pyytävät alukset voivat päästä kyseisille alueille, jos niillä on kalastuslupa, jossa syvänmeren lajit ilmoitetaan sivusaaliiksi tiettyyn kynnysarvoon asti.

3.4.3

Nykyisellään eräiden lajien (esimerkiksi lasikampelan ja keisarihummerin) pyytäminen taloudellisesti kannattavalla tavalla on mahdollista ainoastaan vedettävillä pyydyksillä. Kyseisten pyydysten kielto lyhyellä aikavälillä ilman sidosryhmien kanssa käytyjä neuvotteluja saattaisi aiheuttaa alalle taloudellisia tappioita sekä työpaikkojen menetyksiä. ETSK katsoo, että aiempaa paremman tieteellisen tiedon ja kyseisten lajien kalastuksen valvonnan sekä muiden teknisten tukitoimien avulla kalastusta voitaisiin harjoittaa ympäristön, yhteiskunnan ja talouden kannalta kestävällä tavalla. Näin ollen uudenlaisten pyydysten käytön levittämistä tulisi tukea teknisillä ratkaisuilla, joiden ansiosta nykyiset pohjapyydykset voidaan korvata syvällä merellä muilla menetelmillä.

3.5.1

Kyseinen tavoite on koko yhteisen kalastuspolitiikan pysyvä toimintakriteeri: ilman meriympäristöä ja sen luontotyyppejä koskevaa tutkimustietoa ei ole mahdollista määritellä kestävän käytön mukaisia hyödyntämistasoja. Kalastuksenhoidon tulee perustua kestävään enimmäistuottoon tähtääviin hyödyntämistasoihin.

3.5.2

ETSK on jo vihreää kirjaa koskevassa lausunnossaan ja aihetta koskevissa myöhemmissä lausunnoissaan todennut, että meriympäristöstä ja kalakantojen tilasta tarvitaan lisää tutkimustietoa, ja ehdottanut, että tutkimusta ja tietojen keruuta koordinoisivat alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt.

3.5.3

ETSK pitää lisäksi kiinni YKP:n rahoitusta koskevassa lausunnossa (3) tekemästään ehdotuksesta ja katsoo, että riippumattomien tutkimuslaitosten ja kalastajien tai heidän organisaatioidensa tulisi olla se taho, joka toteuttaa kyseistä toimintaa. Samoin komitea muistuttaa jatkuvan koulutuksen tarpeesta työvoiman osaamisen edistämiseksi ja etenkin nuorten tutkijoiden ohjaamiseksi meritutkimuksen pariin.

3.6.1

Ehdotuksen mukaan kalastusmahdollisuudet, jotka voidaan nykyisin vahvistaa joko pyyntiponnistusrajoitusten tai saalisrajoitusten muodossa, vahvistettaisiin jatkossa yksinomaan pyyntiponnistusrajoitusten muodossa. Tältä osin ETSK toistaa näkemyksensä siitä, että kaikenlaisten rajoitusten tulee olla tieteellisesti perusteltuja.

3.6.2

Jäsenvaltioiden tulee toteuttaa toimia niin kokonaispyyntikapasiteetin kuin haavoittuvien lajien sivusaaliiden lisääntymisen välttämiseksi sekä poisheittämisen ehkäisemiseksi.

3.6.3

ETSK edellyttää komissiolta jatkuvia ponnisteluja kaikkia osapuolia velvoittavien, vesiluonnonvarojen säilyttämistä koskevien alueellisten sopimusten tekemiseksi, jotta EU:n kalastajat, jotka joutuvat noudattamaan kiintiöitä ja pyyntirajoituksia samalla kun niiden kilpailijat muissa maissa voivat kalastaa rajoituksetta, eivät joutuisi kärsimään syrjivästä kohtelusta.

4.1

ETSK yhtyy komission näkemyksiin seuraavien ehdotukseen sisältyvien seikkojen osalta:

4.2

ETSK myöntää toisaalta, että pohjapyydykset voivat muodostaa uhkan paitsi syvänmeren lajeille myös haavoittuvien alueiden merenpohjalle. Kaikesta huolimatta kyseistä pyyntimuotoa ei voida tuomita, sillä asianmukaisesti käytettynä se on ainoa keino hyödyntää muita kalakantoja niiden kestävyyttä silti vaarantamatta. ETSK ehdottaa, että pohjapyydysten käyttörajoitusten määrittämiseksi laaditaan tieteelliset kriteerit.

4.3

Kaiken kaikkiaan ETSK katsoo, että ehdotus on oikeasuuntainen, mutta siinä on löydettävä asianmukainen tasapaino elinympäristöjen ja haavoittuvien lajien suojelun sekä talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kannalta kestävän kalastusvarojen hyödyntämisen välillä. Komitea katsoo sen vuoksi, että pohjapyydysten (pohjatrooli ja -verkko) käytön kieltäminen voi osoittautua kohtuuttomaksi, ellei tieteellisiä arviointeja oteta huomioon.

4.4

Vaihtoehdoksi kiellolle ETSK ehdottaa Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) laatimien valtamerillä harjoitettavan syvänmeren kalastuksen hallinnointia koskevien kansainvälisten suuntaviivojen noudattamista. YK on antanut kyseisten suuntaviivojen noudattamisesta kansainvälisesti ja etenkin Euroopan unionissa myönteisen arvion. Komitea on niin ikään tyytyväinen siihen, että komissio tunnustaa tarpeen tukea taloudellisesti pyydysten vaihtamista ja miehistön kouluttamista, ja huomauttaa, että tuki tulisi mukauttaa Euroopassa vallitsevaan taloudelliseen ja sosiaaliseen kriisiin.

9.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 133/44

1.1

ETSK on tyytyväinen euroa rahayksikkönään käyttävien jäsenvaltioiden talouspolitiikan yleisten suuntaviivojen määrittämiseen, sillä ne muodostavat yhtenäiset puitteet yhdentymisen tarpeelliselle syventämiselle sekä koordinoinnin parantamiselle ja tehostamiselle.

1.2

Komitea kannattaa myös maittain eriytettyä suositusten laatimista ja täytäntöönpanon arviointia. Näin voidaan ottaa huomioon taloudellisen suorituskyvyn erot ja maakohtaiset kriisin syyt.

1.3

ETSK haluaa kuitenkin hyödyntää talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen täytäntöönpanoa koskevan suosituksen tarjoaman tilaisuuden ja korostaa tarvetta uudistaa talouspoliittisia näkemyksiä erityisesti vuodeksi 2014 odotettavissa olevaa suuntaviivojen tarkistamista silmällä pitäen. Komitean mielestä vallitseva makrotalouden keinovalikoima (policy-mix) on epätasapainoinen, sillä siinä ei oteta huomioon kysynnän ja oikeudenmukaisen jakautumisen merkitystä. Tietyt uudistuspyrkimykset näyttävät vakauttavan rahoitusmarkkinoita, minkä ansiosta nykyisessä talouspoliittisessa suuntauksessa tulisi voida painottaa entistä enemmän kasvupolitiikkoja ja työpaikkojen luomista. Pankkialan ja rahoitusmarkkinoiden toimintakyky ei kuitenkaan ole vielä täysin palautunut. Samalla säästöpolitiikka ei myöskään mahdollista uskottavaa ekspansiivista talouspolitiikkaa valtionvelan ja työttömyyden vähentämiseksi. Päinvastoin kriisi on pahentunut – kriisistä ulos kasvamisen sijasta euroalue on joutunut kaksoistaantumaan, jonka sekä taloudelliset että erityisesti sosiaaliset seuraukset ovat olleet syvällekäyviä. Näiden sosiaalisten seurausten huomiotta jättäminen merkitsee pitkällä aikavälillä Euroopan talouskasvun vielä vakavampaa vaarantamista.

1.4

Jäsenvaltioiden politiikkoihin sisältyvät vakauttamispyrkimykset on tuomittu epäonnistumaan, jos rahoitusmarkkinoiden kehitys ja spekulaatio heikentävät niitä. Sen vuoksi komitea kehottaa tiukentamaan G20-tasolla koordinoitua rahoitusmarkkinoiden uudelleensääntelyä ottaen mukaan varjopankkijärjestelmän sekä supistamaan rahoitusjärjestelmää, joka on mukautettava uudelleen reaalitalouden tarpeisiin. ETSK kehottaa toteuttamaan Euroopassa ”reaalitalouden uudistamisen”, jonka avulla yritystoiminta saa keskeisen aseman spekulatiivisten motiivien sijasta.

1.5

Uskottava solidaarinen turvaverkko, jossa ansaitun luottamuksen perustalta toimimisella olisi merkittävä rooli, voisi varmistaa, että spekulointi vaikeuksissa olevia maita kohtaan on turhaa, ja laskea näin niiden rahoituskustannuksia. Myös yhteiset eurooppalaiset joukkovelkakirjalainat sekä riippuvuuden vähentäminen luottokelpoisuusluokituslaitoksista voivat auttaa pienentämään rahoituskustannuksia kriisistä kärsivissä maissa.

1.6

Monista syistä kuten pankkituista, elvytystoimista ja eräissä maissa asunto- ja rakennusalan kuplien puhkeamisesta aiheutuvien kustannusten vuoksi välttämättömien julkistalouden vakauttamistoimien kiireellisyys vaihtelee, ja ne edellyttävät sen vuoksi laajempia ja joustavampia aikavälejä. Lisäksi tulee ottaa huomioon kysyntävaikutukset, ja ne tulee mukauttaa niin ikään Eurooppa 2020 -strategian sosiaali- ja työllisyyspoliittisiin tavoitteisiin. Kasvu ja työllisyys ovat näet onnistuneen vakauttamisen keskeisiä tekijöitä. Talouden alhainen alijäämä on ennen kaikkea suotuisan yleistaloudellisen kehityksen ja hyvän hallinnon tulos eikä sen edellytys.

1.7

Julkisen talouden kestävän vakauttamisen on oltava tasapainoista, ja siinä tulee kiinnittää huomiota ensinnäkin tarjonta- ja kysyntävaikutusten tasapainoon ja toiseksi yhtä lailla talousarvion meno- ja tulopuoleen. Komitea toteaa painokkaasti, että yhdennetty finanssipoliittinen kehys (finanssivakausunioni) ei koske vain valtion menoja vaan kattaa myös valtion tulot. Komitea kehottaa tarkastelemaan paitsi meno- myös verotusjärjestelmää yleisluonteisesti uudelleen ottaen huomioon jakautumisen oikeudenmukaisuuden. Se toteaa, että on olemassa useita mahdollisia toimia verotulojen lisäämiseksi, jotta voidaan varmistaa sosiaaliturvajärjestelmien rahoituksen toivottu taso ja tulevaisuuteen suuntautuvat julkissektorin investoinnit. Veropohjien ja -järjestelmien yhtenäistäminen EU:n eri talousjärjestelmien perusteellisen analyysin pohjalta olisi toivottavaa. Sen avulla vältettäisiin kilpailuvääristymät unionissa sen sijasta, että pahennettaisiin edelleen julkisen talouden tulojen vähenemistä kilpailemalla verojen alentamisella.

1.8

Komitea kehottaa arvioimaan uudelleen julkistaloudellisten toimien kerroinvaikutuksia laajan kansainvälisen tutkimuksen valossa. Sen mukaan taantuman aikana julkistaloudellisten toimien kerroinvaikutus talouskasvuun ja työllisyyteen vaihtelee maittain ja on merkittävästi haitallisempi kuin tähän mennessä on uskottu. Politiikassa tulisi hyödyntää nykyistä enemmän sitä, että tulopuolen toimenpiteiden negatiiviset kerroinvaikutukset tuloihin ja työllisyyteen ovat yleensä vähäisempiä kuin menoleikkausten. Tämä pätee erityisesti silloin, kun tulopuolen toimenpiteet kohdistuvat väestönosiin, joiden kulutusalttius on pienempi. Tällöin voisi tarjoutua mahdollisuuksia luoda työpaikkoja ja kysyntää talousarvion sisäisten budjettineutraalien siirtojen avulla, jolloin vapautuu varoja ekspansiivisiin toimiin, esimerkiksi koulutus- ja työllisyysohjelmiin, teollisuuden investointeihin, tutkimukseen ja sosiaalipalveluihin. Tämä puolestaan edistää välttämätöntä yritysten ja kuluttajien luottamuksen palauttamista.

1.9

Erityisesti taloudeltaan ylijäämäisissä maissa tällaiset ekspansiiviset toimet edistäisivät myös tuontia. Tällaisten toimien EU-tason koordinointi olisi vielä paljon tehokkaampaa, sillä tuonnin osuus koko euroalueella (siis kolmansista maista) on huomattavasti pienempi kuin kussakin yksittäisessä kansantaloudessa.

1.10

Taloudeltaan ylijäämäisten maiden tarvitseman symmetrian saavuttamiseksi tarvittava vaihtotaseen vajeen vähentäminen edellyttää, että kyseiset maat käyttävät viennistä saamansa voitot laajojen väestönosien hyvinvoinnin kartuttamiseen. Tällainen kotimaisen kysynnän kasvattaminen auttaisi pienentämään niiden ”tuontivajetta”.

1.11

Makrotalouden keinovalikoiman suositetun uudistamisen lisäksi myös sosiaalisesti kestävät rakenneuudistukset voivat lisätä kysyntää ja parantaa talouden suorituskykyä.

1.12

Yleisesti ottaen pyrittäessä vähentämään ulkoista epätasapainoa ei ole järkevää keskittyä hintakilpailukykyyn, johon liittyy usein palkkojen vähentämisvaatimus. Viennin edistämiseksi kaikissa euroalueen maissa samanaikaisesti toteutettavalla palkkakurilla ei ole vain vakavia uudelleenjakovaikutuksia, vaan se vähentää kokonaiskysyntää ja johtaa syöksykierteeseen, jossa kaikki maat häviävät.

1.13

Komitea toistaa kehotuksensa toteuttaa palkkapolitiikkaa, jossa käytetään täysimittaisesti hyväksi tuottavuuden liikkumavara, eikä hyväksy missään tapauksessa valtion toimia itsenäisen työehtosopimuspolitiikan sääntelemiseksi tai siihen puuttumiseksi.

1.14

Muut, usein palkkoja tärkeämmät kustannustekijät jätetään suurelta osin liian vähälle huomiolle. Myös muiden kuin hintoihin liittyvien tekijöiden merkitystä kilpailukyvylle aliarvioidaan. Eurooppa voi onnistua maailmanlaajuisessa kilpailussa kuitenkin vain high road -strategian avulla tuottamalla laadullisesti korkeatasoista arvonlisää. Low road -strategia eli kustannusten laskemiskilpailu maailman muiden alueiden kanssa olisi tuomittu epäonnistumaan.

1.15

Euroopan sosiaalinen malli on yleisesti ottaen edistänyt kriisinhallintaa sosiaaliturvajärjestelmän automaattisten vakauttajien avulla, koska se on tukenut kysyntää ja luottamusta. Tämän järjestelmän karsiminen sisältää vaaran, että ajaudutaan 1930-luvun tapaan syvään lamaan.

1.16

Yleisesti ottaen komitea kannattaa työmarkkinaosapuolten roolin vahvistamista valtio- ja EU-tasolla sekä palkkapolitiikan EU-tasoisen koordinoinnin tiivistämistä esimerkiksi vahvistamalla makrotaloudellisen vuoropuhelun asemaa. Tällainen vuoropuhelu tulisi käynnistää myös euroalueella. Laajojen suuntaviivojen tarkistamisessa tulisi ottaa huomioon, että maat, joissa on toimiva työmarkkinaosapuolten kumppanuus, ovat pystyneet lieventämään kriisin seurauksia muita maita paremmin.

1.17

Lisäksi komitea kehottaa uudelleen kutsumaan työmarkkinaosapuolet ja muut kansalaisyhteiskuntaa edustavat organisaatiot mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja kattavasti politiikkojen laatimiseen. Tarpeelliset muutokset ja uudistukset ovat lupaavia, ja ne voidaan hyväksyä vain silloin, kun rasituksen jakautumista pidetään tasapuolisena.

1.18

Tiivistetysti voidaan todeta, että Eurooppa tarvitsee uutta kasvumallia, jolle on ominaista kestämättömän työttömyyden torjunta tulevaisuuteen tähtäävien investointien riittävän toimintavaran sekä sosiaalisten ja ekologisten investointien avulla, jolloin kasvu ja kysyntä lisääntyvät. Tuottavuuden parantamiseksi ja kysynnän ja luottamuksen palauttamiseksi sosiaaliturvajärjestelmiä on vahvistettava budjettivarojen uudelleen kohdentamisen ja riittävän tulopohjan turvaamisen avulla; tällöin tulee ottaa huomioon oikeudenmukainen jakautuminen. Tällaisen kasvumallin avulla mahdollistetaan myös julkistalouden kestävä vakauttaminen.

2.1

Jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista 13. heinäkuuta 2010 annetussa neuvoston suosituksessa määritetään seuraavat laajat suuntaviivat. Ne pysyvät muuttumattomina vuoteen 2014 asti, jotta pääpaino voidaan laittaa täytäntöönpanolle.

—   Suuntaviiva 1: Julkisen talouden laadun ja kestävyyden varmistaminen

—   Suuntaviiva 2: Makrotaloudellisen epätasapainon poistaminen

—   Suuntaviiva 3: Epätasapainon vähentäminen euroalueella

—   Suuntaviiva 4: Tutkimukseen ja kehitykseen sekä innovointiin myönnettävän tuen optimoiminen, osaamiskolmion vahvistaminen ja digitaalitalouden potentiaalin vapauttaminen

—   Suuntaviiva 5: Resurssitehokkuuden parantaminen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen

—   Suuntaviiva 6: Liiketoiminta- ja kuluttajaympäristön parantaminen sekä teollisen perustan nykyaikaistaminen ja kehittäminen sisämarkkinoiden täyden toimivuuden varmistamiseksi.

2.2

Tähän liittyen komissio antoi 30. toukokuuta 2012 tuoreimman suosituksensa neuvoston suositukseksi euroa rahayksikkönään käyttävien jäsenvaltioiden talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen täytäntöönpanosta. Siinä ajantasaistetaan euroalueen talouspolitiikan yleistä suuntausta koskevat suositukset. Lisäksi on annettu maakohtaisia suosituksia kaikille 27 jäsenvaltiolle. Euroopan unionin neuvosto hyväksyi 6. heinäkuuta 2012 tätä koskevat asiakirjat.

3.1

ETSK on tyytyväinen komission pyrkimyksiin luoda yhtenäiset puitteet Euroopan talouspolitiikan nykyistä paremmalle koordinoinnille, jota tarvitaan kiireesti. Tämä on välttämätöntä, jotta voidaan palata pitkäjänteiselle kasvun ja työllisyyden uralle. On näet olemassa vaara, että toimet epätasapainon vähentämiseksi voivat olla mielekkäitä yhdelle erikseen tarkastellulle maalle mutta haitallisia euroalueelle kokonaisuudessaan.

3.2

Tarvitaan siis kokonaisvaltaista eurooppalaista lähestymistapaa, ajattelutapaa ja mielenlaatua. Komitea yhtyy näin ollen komission näkemykseen, jonka mukaan aito talouspoliittinen yhteistyö, ainakin euroryhmässä, edellyttää yhdentymisen syventämistä sekä koordinoinnin parantamista ja tehostamista. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden talouden suorituskyvyn erot (BKT ja kasvuvauhti, työttömyysaste ja työllisyyskehitys, talouden alijäämän ja velkaantumisen taso ja rakenne, tutkimus- ja kehitysmenot, sosiaalimenot, vaihtotase, energiahuolto jne.) tulee ottaa huomioon.

3.3

Vuodesta 2008 jatkunut kriisi alkoi Yhdysvalloista ja laajeni maailmanlaajuiseksi kriisiksi. Se on osoittanut, että rahaliiton rakenteessa luotettiin liikaa markkinavoimiin eikä siinä torjuta asianmukaisesti epätasapainon vaaraa. Kuten koko euroalueen julkistalouksien kehitys vuoteen 2008 osoittaa, budjettikurin puuttuminen ei ollut yleisesti ottaen kriisin syy.

Velkojen suhde BKT:hen prosentteina (lähde: AMECO 2012/11)

3.4

Alijäämän tai velan lisääntyminen tapahtui euroalueella keskimäärin vasta, kun valtavia summia julkisia varoja käytettiin rahoitusjärjestelmän pelastamiseen ja työmarkkinoiden kysynnän tukemiseen, kun kysyntä oli romahtanut rahoituskriisin (1) vuoksi ja kun valtion tulot pienenivät erityisesti työllisyystilanteen heikkenemisen vuoksi. Tämä seikka on erityisen tärkeä talouspoliittisia strategioita kehitettäessä, sillä väärä diagnoosi johtaa väärään lääkitykseen. Sen vuoksi ETSK on periaatteessa tyytyväinen maakohtaiseen lähestymistapaan arvioitaessa laajojen suuntaviivojen täytäntöönpanoa. Sama ratkaisu ei sovellu kaikille, sillä myös kriisin syyt ovat hyvin erilaisia eri maissa.

3.5

ETSK haluaa kuitenkin korostaa tässä yhteydessä talouspoliittisten näkemysten uudistamisen tarvetta. Tämä ei koske vain vuosittaista tarkastelua, vaan se on erityisen tärkeää seuraavia, vuonna 2014 annettavia talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja silmällä pitäen.

3.6

Euroopassa vallitsi vuonna 2012 kriisi viidettä vuotta. Pian nykyisten laajojen suuntaviivojen antamisen jälkeen Euroopan komission vuonna 2010 tekemässä, euroaluetta koskevassa syksyn talousennusteessa arvioitiin vielä, että vuonna 2012 BKT kasvaisi 1,6 prosenttia ja työttömyysaste olisi 9,6 prosenttia. Tosiasiassa euroalueella oli kyseisenä vuonna taantuma, ja työttömyysaste nousi yli 11 prosenttiin ja eräissä maissa jopa noin 25 prosenttiin.

3.7

Sen sijaan Yhdysvalloissa talous kasvoi kahden prosentin vuosivauhtia – eli hitaasti mutta varmasti. Kasvua tuki jatkuva voimakkaan ekspansiivinen rahapolitiikka sekä hallituksen sosiaali- ja finanssipolitiikka. Kulutus, investoinnit ja teollisuustuotanto lisääntyvät vakaasti, minkä vuoksi työttömyysaste on selvästi vuoden 2009 lokakuun huippua alhaisempi (2).

3.8

Vuonna 2008 laaditussa Euroopan talouden elvytyssuunnitelmassa, johon vielä vaikutti hyvin voimakkaasti Lehman Brothers -pankin konkurssin jälkeinen talouden syöksykierre, todettiin tarve vahvistaa aktiivisesti sisäistä kysyntää ja säännellä markkinoita. Talouspolitiikka palasi kuitenkin pian sen jälkeen vanhoihin uomiinsa. Varoitus, jonka myös ETSK esitti useaan otteeseen, että Euroopan täytyy kasvaa ulos kriisistä eikä se saa ajautua seuraavaan kriisiin, meni kuuroille korville – ja pelätystä kaksoistaantumasta tuli todellisuutta.

3.9

Euroopan talouspolitiikan epäonnistuminen johtuu ensinnäkin rahoitusmarkkinoiden vakauttamisen epäonnistumisesta. Suuri volatiliteetti, suuret korkomarginaalit sekä kohtuuttoman korkeat pitkät korot ja pankkien korkea likviditeettitaso osoittavat, että vaikka ensimmäiset tärkeät askeleet kohti pankkiunionia on otettu, rahoitusjärjestelmän toimintakyky ei ole vielä täysin palautunut. Tästä johtuva yritysten ja kuluttajien epävarmuus heikentää yhä kasvumahdollisuuksia.

3.10

Toiseksi talouspolitiikalla ei ole onnistuttu torjumaan sisäisen ja ulkoisen kysynnän puutetta. Jäsenvaltioiden budjettipolitiikkaa koskevien vaatimusten voimakas tiukentaminen sekä aivan liian aikainen, radikaali ja sen lisäksi kaikissa maissa samanaikainen siirtyminen rajoittavaan finanssipolitiikkaan ovat heikentäneet sisäisen kysynnän kaikkia keskeisiä osatekijöitä. Lisäksi on selvää, että ulkomaisen kysynnän aiheuttamat kasvusysäykset pysyvät vaatimattomina, kun tärkeimmät kauppakumppanit – nimittäin muut jäsenvaltiot – noudattavat samanaikaisesti säästöpolitiikkaa. Näin ollen sisäisen kysynnän heikkenemisen lisäksi myös keskinäiset vientimahdollisuudet vähenevät.

3.11

Nykyinen makrotalouden keinovalikoima on epätasapainoinen, sillä siinä ei oteta huomioon kysynnän ja jakautumisnäkökohtien merkitystä. Se edustaa more of the same -politiikkaa, joka jo aikanaan johti Lissabonin strategian epäonnistumiseen, sillä se aliarvioi sisäisen kysynnän puutteen keskeisissä suurissa jäsenvaltioissa ja jakautumisen kasvavan epäoikeudenmukaisuuden. Siinä painotetaan yksipuolisesti julkisen talouden vakauttamista ja kustannusten laskemista hintojen kilpailukyvyn parantamiseksi. Komitea on kuitenkin tyytyväinen komission vaatimukseen vakauttaa julkista taloutta kasvua tukevalla tavalla; vaatimusta korostetaan myös myöhemmin annetuissa komission asiakirjoissa kuten vuotta 2013 koskevassa vuotuisessa kasvuselvityksessä (3). Tämä näyttää kuitenkin olevan totta vain paperilla, sillä toistaiseksi ei ole mitään näyttöä tämänsuuntaisten toimien toteuttamisesta.

3.12

Euroopan tason talouspolitiikassa ei ole onnistuttu toteuttamaan toimia, jotka mahdollistaisivat uskottavan ekspansiivisen talouspolitiikan puitteissa valtionvelan ja työttömyyden samanaikaisen vähentämisen. Valtion menojen huomattavilla leikkauksilla, erityisesti hyvinvointivaltion osalta, sekä laaja-alaisten verojen korotuksilla on joka tapauksessa jo nyt supistuvissa talouksissa tuhoisia vaikutuksia. Käytettävissä olevat tulot vähenevät ja sen myötä myös kulutuskysyntä, tuotanto ja työllisyys. Näin ollen säästöpolitiikka jarruttaa verotulojen kertymistä huomattavasti enemmän kuin alun perin oletettiin, minkä kansainvälinen valuuttarahasto joutui tuoreimmassa ennusteessaan myöntämään (4). Näin lama pahenee vielä, mikä kasvattaa talouden alijäämää entisestään – noidankehä, jonka loppu ei ole vielä näkyvissä. Korkeat taloudelliset ja sosiaaliset kustannukset ilmenevät nopeasti lisääntyvänä työttömyytenä.

3.13

On selvää, että ennen kaikkea pankkituista, elvytystoimista ja eräissä maissa asunto- ja rakennusalan kuplien puhkeamisesta johtuvista syistä tarvitaan maakohtaisesti eriytettyjä vakauttamisuria julkisen talouden kestävyyden varmistamiseksi. ETSK toteaa kuitenkin, että julkisen velan vähennysohjelmat tulisi mukauttaa Eurooppa 2020 -strategiassa mainittuihin talouden elvytystavoitteisiin sekä tämän strategian sosiaali- ja työllisyyspoliittisiin tavoitteisiin. Kasvu ja työllisyys ovat onnistuneen vakauttamisen keskeisiä tekijöitä, kun taas radikaalit säästötoimet voivat valtavien sosiaalisten ongelmien aiheuttamisen lisäksi jopa kasvattaa velkaa.

3.14

Vaikka komitea keskittyy tässä lausunnossa ennen kaikkea makrotalouden keinovalikoimaa koskeviin kysymyksiin, ei ole tarkoitus aliarvioida rakenneuudistusten merkitystä. Sosiaalisesti kestävien rakenneuudistusten tulee edistää kysyntää ja talouden suorituskykyä esimerkiksi verojärjestelmän, energiahuollon, hallinnon, koulutuksen, terveydenhuollon, asuntorakentamisen, liikenteen ja eläkkeiden alalla, ja tällöin tulee ottaa huomioon eri maiden kilpailukyvyn erot.

3.15

Myös alue- ja rakennepolitiikassa tulisi painottaa tuottavuuden parantamista, jotta mahdollistetaan kestäväpohjaisen, teollisuuteen ja palveluihin perustuvan talouden rakentaminen. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että kriisi on koetellut vähemmän maita, joissa teollisuuden osuus kokonaistaloudesta on keskimääräistä suurempi, mikä viittaa tarkoituksenmukaisten teollistamispolitiikkojen tarpeeseen.

3.16

Komitea haluaisi kuitenkin laajentaa ”rakenneuudistuksen” käsitteen vallitsevaa, yleensä melko kapeaa tulkintaa. Rakenneuudistuksia vaadittaessa tulisi tarkastella esimerkiksi myös rahoitusmarkkinoiden sääntelyn, verojärjestelmän koordinoinnin ja julkisten menojen ja tulojen rakennetta.

4.1.1

ETSK yhtyy komission näkemykseen, jossa painotetaan vakauttamisen ja rahoitusjärjestelmän moitteettoman toiminnan merkitystä. Jokaisen kriisinratkaisu- ja ehkäisytoimen onnistumisen perusedellytys on, että talouspolitiikan toimintavaraa ei rajoiteta eikä häiritä rahoitusmarkkinoiden spekulaatiolla. Tämän vuoksi tarvitaan selvää ja tehokasta valvontarakennetta ja rahoitusmarkkinoiden tiukempaa sääntelyä (jossa on mukana varjopankkijärjestelmä), sillä ne aiheuttavat vakaudelle suuremman vaaran kuin kilpailukyvyn puute. Alan toimia tulee koordinoida G20-tasolla, jotta sääntöjä ei voitaisi kiertää. Rahoitusmarkkinat tulee supistaa järkeviin mittasuhteisiin. Ne tulee saattaa taas palvelemaan reaalitaloutta, eivätkä ne saa kilpailla sen kanssa (5).

4.1.2

Kriisistä kärsivissä maissa spekulaation vuoksi keinotekoisesti nousseiden rahoituskustannusten vähentämiseksi tulee ensinnäkin pyrkiä vähentämään riippuvuutta yksityisistä luottokelpoisuusluokituslaitoksista. Toiseksi uskottava solidaarinen turvaverkko, jossa ansaitun luottamuksen perustalta toimimisella olisi merkittävä rooli, voisi varmistaa sen, että spekulointi vaikeuksissa olevia maita kohtaan on turhaa, ja siten estää sen. Hiljattain otettiin merkittäviä askelia tähän suuntaan (EKP:n uusin valtionvelkojen osto-ohjelma, Euroopan vakausmekanismin loppuunsaattaminen ja täysimittainen toiminta jne.). Myös yhteiset eurooppalaiset joukkovelkakirjalainat voivat suotuisissa olosuhteissa auttaa parantamaan kriisistä kärsivien maiden talousarviotilannetta (6).

4.1.3

Komitea toteaa olevan tarpeen purkaa liikepankkien ja valtionvelan välinen yhteys. Lisäksi rahoitusmarkkinoiden hajanaisuuden ja uudelleenkansallistamisen suuntaus tulee taas kääntää päinvastaiseksi alan vakauttamisen avulla. Myös pankkiunionin luomiseen tähtäävien pyrkimysten vahvistaminen voisi edistää vakauttamista yhdessä EU- ja jäsenvaltiotasolla toimivien luottolaitosten tehokkaiden elvytys- ja kriisinratkaisuvälineiden (7) kanssa.

4.2.1

Kestävässä julkisen talouden vakauttamisessa ei tule tarkastella vain tarjonta- ja kysyntävaikutusten tasapainoa, vaan tulee huolehtia myös talousarvion meno- ja tulopuolen tasapainosta. Monissa maissa on lisäksi painotettu suhteettoman paljon työllisyystekijää. Sen vuoksi on paikallaan tarkastella uudelleen paitsi meno- myös verojärjestelmää kokonaisuudessaan, ja tässä yhteydessä on otettava huomioon eri tulomuotojen ja omaisuuden verotuksen oikeudenmukaisuuteen liittyvät kysymykset. Tämä merkitsee myös asianmukaisen panoksen edellyttämistä niiltä, jotka ovat hyötyneet merkittävästi rahoitusmarkkinoilla tehdyistä virheistä ja verovaroin rahoitetuista pankkitukipaketeista.

4.2.2

Tulopuolella on olemassa useita toimintatapoja, joilla voidaan vahvistaa veropohjaa: finanssitransaktiovero (kuten komitea on toistuvasti esittänyt (8)), energia- ja ympäristömaksut, veroparatiisien sulkeminen (9), määrätietoinen veronkierron torjunta, suurten omaisuuksien, kiinteistöjen ja perintöjen verottaminen, pankkien verottaminen ulkoisten kustannusten sisällyttämiseksi hintoihin (10) sekä veropohjien ja -järjestelmien yhtenäistäminen kilpailuvääristymien poistamiseksi unionissa sen sijaan, että jatkettaisiin edelleen julkisen talouden tulojen vähentämistä kilpailemalla verojen alentamisella. Usein unohdetaan, että yhdennetty finanssipoliittinen kehys (finanssivakausunioni) ulottuu myös tulopuoleen eikä käsitä vain julkisia menoja.

4.2.3

Tietyissä jäsenvaltioissa on tarpeen myös veronkantojärjestelmän huomattava tehostaminen.

4.2.4

Julkisen talouden vakauttamista koskeva perinteinen lähestymistapa perustuu julkisten menojen leikkauksiin. On todistamaton väite, että menoleikkauksilla olisi suuremmat onnistumismahdollisuudet kuin tulojen lisäyksillä. Empiiriset kokemukset kriisistä kärsivissä maissa, kuten Kreikassa, osoittavat, että toivo niin kutsutuista ei-keynesiläisistä vaikutuksista oli turha. Menoja leikattaessa ei näet käy niin, että tilalle tulisi yksityisiä investointeja luottamuksen lisääntymisen vuoksi, kun rahaliiton sisäinen kysyntä on heikkoa säästöpolitiikan vuoksi. Lisäksi menoleikkaukset vaikuttavat yleensä haitallisesti esimerkiksi sosiaaliturvajärjestelmiin ja julkisiin palveluihin ja pahentavat näin jakautumisen epäoikeudenmukaisuutta ja vähentävät kulutusta. Leikkauksille on kuitenkin selkeästi tilaa tietyissä tuottamattomissa menokohdissa, kuten puolustusteollisuuden alalla.

4.2.5

Politiikassa tulisi pikemminkin hyödyntää niitä suuria eroja, joita on finanssipoliittisten toimien kerroinvaikutuksissa tuloihin ja työllisyyteen. Verotoimenpiteiden kerroinvaikutukset ovat melkein kaikkien empiiristen tutkimusten mukaan vähäisempiä kuin menopuolen toimien. Valtion tulojen kohdennetun korottamisen politiikalla voitaisiin siten vapauttaa esimerkiksi työllisyysohjelmiin ja erityisesti nuorisolle kohdennettuihin työllisyysohjelmiin kiireellisesti tarvittavia varoja.

4.2.6

Tällainen varojen budjettineutraali uudelleenkohdentaminen lisäisi välittömästi työpaikkoja ja kysyntää talousarviota rasittamatta. Kotimaiseen talouteen kohdistuvien myönteisten vaikutusten lisäksi tällaiset toimet – erityisesti taloudeltaan ylijäämäisissä maissa toteutettuina – piristäisivät tuontia ja antaisivat siten ekspansiivisia sysäyksiä koko rahaliitolle.

4.2.7

Tällaisten ekspansiivisten toimien EU:n tasoinen koordinointi olisi vielä paljon tehokkaampaa, sillä tuonnin osuus koko euroalueella (siis kolmansista maista) on huomattavasti pienempi kuin kussakin yksittäisessä kansantaloudessa.

4.3.1

Suorituskyvyn ja sen osatekijöiden kehityksen seuranta on tarpeen tietyn jäsenvaltion tuottavuuden heikkouden ja siitä johtuvien yksityisten ja julkisten rahoitusongelmien vuoksi, jotta mahdollistetaan oikea-aikainen toiminta ja reagointi. Kauppataseen epätasapainoa vähennettäessä on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota symmetriaan: yhden maan vienti on toisen maan tuontia. Näin ollen epätasapainoa ei voi korjata vain vähentämällä vientiä alijäämämaissa, vaan niin ikään ylijäämämaiden tulee edistää tuontia sisäistä kysyntäänsä lisäämällä eli ”tuontivajettaan” pienentämällä.

4.3.2

Unionin näkökulmasta erityisesti energia-ala muodostaa poikkeuksen, sillä käytännössä kaikilla jäsenvaltioilla on tällä alalla suuri kauppataseen alijäämä (11). Unionin sisämarkkinoiden ympäristömyönteisellä uudistamisella siten, että hyödynnettäisiin Euroopan omia vaihtoehtoisia energialähteitä, tulisi vähentää riippuvuutta fossiilisten polttoaineiden tuonnista. Lisäksi maanosan eteläosissa aurinkoenergia-ala tarjoaa mahdollisuuden parantaa myös Euroopan sisäisiä kauppataseita.

4.3.3

Pyrittäessä vähentämään ulkoista vajetta painotetaan useimmiten liikaa hintakilpailukykyä. Olisi riskialtista keskittyä yksinomaan hintakilpailukykyyn: ”saksalainen malli” (viennin edistämiseksi ja tuonnin vähentämiseksi toteutettava palkkakuri) kaikkien maiden samanaikaisena ratkaisuna voi johtaa ainoastaan syöksykierteeseen (race to the bottom), koska sisäisen kaupan osuus on euroalueella suuri.

4.3.4

Useimmiten yksikkötyökustannusten erilaista kehitystä pidetään yhtenä kriisin suurimmista syistä, ja sen vuoksi vaaditaan palkkakustannusten pienentämistä. Palkkatason alentaminen heikentää kysyntää, ja sen raskaista uudelleenjakovaikutuksista huolimatta jätetään liian vähälle huomiolle muita tärkeitä kustannustekijöitä (kuten energia-, materiaali- ja rahoituskustannukset) (12).

4.3.5

Esimerkiksi Portugalissa, Espanjassa ja Kreikassa reaaliset yksikkötyökustannukset vähenivät ennen kriisiä vuosina 2000–2007. (13) Nähtävästi voittojen kohtuuttoman suuret nimelliset nousut ovat nostaneet hintoja yhtä paljon kuin nimellispalkkojen nousut.

4.3.6

Yhä melkein 90 prosenttia EU:n kokonaiskysynnästä on peräisin EU:n jäsenvaltioista. Palkkakehitystä tarkasteltaessa ETSK vahvistaa sen vuoksi vuotta 2011 koskevasta vuotuisesta kasvuselvityksestä antamassaan lausunnossa ilmaisemansa kannan: ”Asianmukaisella palkkapolitiikalla on keskeinen merkitys kriisin voittamisessa. Mukauttamalla palkkakehitys kulloisenkin valtion kokonaistaloudelliseen tuotannon kasvuun turvataan riittävä tasapaino kysynnän kehityksen ja hintojen kilpailukyvyn säilyttämisen välillä kokonaistaloudellisesti tarkasteltuna. Työmarkkinaosapuolten on näin ollen pyrittävä välttämään protektionistisen ”oma suu lähinnä” -politiikan mukaisia palkanalennuksia ja sen sijaan sovittamaan palkkapolitiikka yhteen tuottavuuskehityksen kanssa” (14).

4.3.7

Lisäksi yleensä aliarvioidaan muihin kuin hintoihin liittyvien tekijöiden merkitystä kilpailukyvylle (15). Tässä yhteydessä on syytä myös mainita Euroopan komission seuraava määritelmä kilpailukyvylle: ”talouden kyky kestävältä pohjalta tarjota väestölle korkea ja yhä kasvava elintaso ja hyvä työllisyysaste” (16).

4.3.8

Erityisesti jäsenvaltioiden korkomarginaalin voimakkaan nousun vuoksi omaisuustulotaseen merkitys on kasvanut kriisistä kärsivissä maissa. Sen vuoksi epätasapainotekijöiden analyysin ei tule rajoittua kauppataseen kehitykseen.

4.4.1

Euroopan sosiaalinen malli tarjoaa Euroopalle etuaseman maailmanlaajuisessa kilpailussa. Hyvinvointivaltio edistää näet myös taloudellista menestystä, kun yhtäältä talouden suorituskykyä ja toisaalta sosiaalista tasapainoa ei aseteta vastakkain, vaan niiden katsotaan tukevan toisiaan.

4.4.2

Sosiaaliturvajärjestelmien automaattiset vakauttajat ovat edistäneet kriisinhallintaa, tukeneet kysyntää ja estäneet ajautumisen lamaan 1930-luvun tapaan. Myös psykologisesta näkökulmasta sosiaaliturvajärjestelmät ovat hyvin tärkeitä, sillä ne vähentävät pelkoon perustuvaa säästämistä ja vakauttavat näin kulutusta.

4.4.3

Eräissä maissa, joissa on toimiva työmarkkinavuoropuhelu (kuten Itävallassa, Saksassa ja Ruotsissa), työmarkkinaosapuolilla on ollut olennainen rooli tuotannon vähenemisestä johtuvan työttömyyden lisääntymisvaaran pienentämisessä. Talous- ja sosiaalipoliittisten tukitoimien lisäksi työmarkkinaosapuolten yritys- ja alakohtaiset sopimukset ovat näet edistäneet ratkaisevasti olemassa olevien työsopimusten säilyttämistä (esimerkiksi lyhennetyn työajan, kertyneiden ylityötuntien vähentämisen, lomaoikeuksien käyttämisen ja opintovapaiden avulla). Nämä kokemukset tulisi ottaa huomioon laajojen suuntaviivojen ja vuotuisten maaraporttien tarkistamisessa.

4.4.4

Jäsenvaltioiden hallituksia kehotetaan vahvistamaan työmarkkinaosapuolten roolia unioni- ja jäsenvaltiotasolla. Työmarkkinaosapuolia tulisi tukea niiden pyrkimyksissä tiivistää palkkapolitiikan koordinointia Euroopan tasolla. Lisäksi tulee pyrkiä vahvistamaan makrotaloudellisen vuoropuhelun asemaa, ja tällainen vuoropuhelu tulisi ottaa käyttöön myös euroalueella.

4.4.5

Työmarkkinaosapuolten riippumattomuus tulee joka tapauksessa säilyttää myös kriisin aikana: palkkapolitiikka tulee määrittää työehtosopimusten tekemiseen kelpoisten työnantaja- ja työntekijäorganisaatioiden sopimusvapauden puitteissa. Valtiollisia tavoitteita tai jopa asioihin puuttumista, kuten valtion määräämiä palkkaleikkauksia, ei tule hyväksyä (17).

4.4.6

Työehtosopimusosapuolten lisäksi tulee tunnustaa myös muiden kansalaisyhteiskuntaa edustavien organisaatioiden, kuten kuluttajajärjestöjen, merkittävä rooli. Erityisesti kriisiaikoina ne ovat ratkaisevan tärkeitä kansalaisten mielipiteen ilmaisijoina ja kansalaisvuoropuhelun kumppaneina.

4.4.7

Tarpeelliset muutokset ja uudistukset ovat lupaavia vain silloin, kun taloudellisten ja sosiaalisten tavoitteiden välillä vallitsee tasapainoinen suhde ja kun rasituksen jakautumista pidetään tasapuolisena (maiden, tuloryhmien, pääoman ja työn, alojen, eri väestöryhmien jne. välillä). Oikeudenmukaisuus ja yhteiskunnallinen tasapaino ovat vakauttamistoimien hyväksymisen välttämättömiä edellytyksiä, sillä muutoin sosiaalinen koheesio vaarantuu ja populismi ja EU:n vastaiset asenteet lisääntyvät vaarallisen paljon. Komitea toistaa tässä yhteydessä painokkaan suosituksensa kutsua työmarkkinaosapuolet ja muut kansalaisyhteiskuntaa edustavat organisaatiot mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja kattavasti politiikkojen laatimiseen.

9.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 133/52

1.1

ETSK korostaa, että terveys on ensisijaisen tärkeä asia Euroopan kansalaisille, ja vahvistaa, että lääkinnällisillä laitteilla  (1) and in vitro -diagnostiikkaan tarkoitetuilla lääkinnällisillä laitteilla (jäljempänä IVD-laitteet) (2) on keskeinen asema sairauksien ennaltaehkäisyssä, diagnosoinnissa ja hoidossa. Ne ovat keskeisiä terveydellemme sekä niiden henkilöiden elämänlaadulle, jotka kärsivät sairauksista ja vammoista ja käyttävät laitteita tullakseen toimeen niiden kanssa.

1.2

ETSK pitää myönteisenä, että komissio pyrkii laatimaan nykyisen sääntelyjärjestelmän uudelleen pelkkää sääntelykehyksen yksinkertaistamista laajemmin sekä asettamaan tehokkaampia sääntöjä, joilla vahvistetaan markkinoille pääsyä edeltäviä hyväksymismenettelyitä ja etenkin markkinoille saattamisen jälkeistä valvontaa. Kun otetaan huomioon äskettäinen viallisiin rintaimplantteihin liittyvä skandaali, jonka vuoksi kesäkuussa 2012 laadittiin asiasta Euroopan parlamentin päätöslauselma, mutta myös muut suuririskisiin lääkinnällisiin laitteisiin ja implantteihin liittyvät merkittävät ongelmat, ETSK kannattaa Euroopan parlamentin tavoin (3) korkealaatuisen hyväksyntämenettelyn soveltamista niihin markkinoille saattamista varten. Tämä vastaa potilasturvallisuutta ja tehokkuutta koskevia kansalaisten tarpeita.

1.3

Suuririskisten lääkinnällisten laitteiden (luokka III sekä implantoitavat tuotteet) ja IVD-laitteiden on ennen markkinoillepääsyä läpäistävä korkealaatuinen EU:n laajuinen hyväksyntämenettely, jonka yhteydessä turvallisuus, tehokkuus ja positiivinen riski-hyötysuhde on todistettava korkeatasoisten kliinisten tutkimusten tuloksilla. Kaikki tulokset olisi säilytettävä julkisesti saatavilla olevassa keskustietokannassa. Jo markkinoilla olevien suuririskisten lääkinnällisten laitteiden ja IVD-laitteiden kohdalla on varmistettava ehdotetun asetuksen 45 artiklan vaatimusten täyttäminen, jotta voidaan osoittaa laitteiden turvallisuus ja tehokkuus.

1.4

ETSK kannattaa voimakkaasti asetusta oikeudelliseksi muodoksi direktiivin sijasta, jotta vähennetään tulkinnan poikkeamien mahdollisuutta eri jäsenvaltioissa ja tarjotaan enemmän tasa-arvoa eurooppalaisille potilaille ja tasavertaiset toimintaedellytykset toimittajille.

1.5

Turvallisuuden lisäksi potilaat hyötyvät merkittävästi myös uusimman lääketieteellisen teknologian nopeasta saatavuudesta. Huomattavat viivästykset uusien laitteiden saatavuudessa vähentävät potilaiden hoitovaihtoehtoja (mahdollisesti elintoimintoja ylläpitäviä) tai ainakin estävät heidän toimintakykynsä ja elämänlaatunsa parantumisen.

1.6

ETSK korostaa, että lääkinnällisten laitteiden ja IVD-laitteiden alat, joille on tunnusomaista korkea innovaatiokyky ja korkeaa ammattitaitoa vaativat työpaikat, muodostavat merkittävän osan EU:n taloudesta ja että ne voivat edistää merkittävästi Eurooppa 2020 -strategian ja sen lippulaivahankkeiden täytäntöönpanoa. Tämän vuoksi asianmukainen lainsäädäntö on erityisen tärkeä, jotta mahdollisimman korkeatasoisen terveyden suojelun varmistamisen lisäksi tarjotaan innovatiivinen ja kilpailua edistävä ympäristö alalle, jonka valmistajista 80 prosenttia on pieniä ja keskisuuria sekä mikroyrityksiä.

1.7

ETSK tukee markkinoille pääsyä edeltäviä korkealaatuisia hyväksyntämenettelyitä suuririskisille lääkinnällisille laitteille ja IVD-laitteille, joiden turvallisuus ja tehokkuus olisi todistettava asianmukaisilla kliinisillä testeillä ja tutkimuksilla. Komitea on kuitenkin huolissaan siitä, että Euroopassa otettaisiin käyttöön keskitetty markkinoille saattamista koskeva ennakkolupajärjestelmä, sillä tämä aiheuttaisi huomattavia viiveitä hyväksymisaikoihin, jolloin potilaat eivät saisi uusinta lääkintäteknologiaa käyttöönsä nopeasti ja pk-yritysten kustannukset kasvaisivat huomattavasti ja niiden innovointikyky vaarantuisi.

1.8

Mikäli lääkinnällisten laitteiden ja IVD-laitteiden hyväksyntävaatimuksia tiukennetaan, sen on tapahduttava avoimella ja ennakoitavalla tavalla siten, ettei sääntelyprosessin tehokkuutta vaaranneta edelleen ja vähennetä tulevia innovaatioita.

1.9

ETSK pitää tervetulleena sitä, että kutakin laitetta varten otetaan käyttöön yksilöllinen laitetunniste (Unique Device Identifier, UDI), joka mahdollistaa nopeamman tunnistamisen ja paremman jäljitettävyyden. ETSK pitäisi myönteisenä myös täysin toimintakykyistä keskitettyä rekisteröintivälinettä (Eudamed), jonka avulla poistettaisiin moninkertaiset rekisteröintitoimet ja vähennettäisiin huomattavasti pk-yrityksille aiheutuvia kustannuksia.

1.10

ETSK kannattaa potilaiden aseman vahvistamista. Jotta varmistetaan asianmukaiset taloudelliset turvajärjestelyt vahinkotapauksessa, vahinkoa kärsineillä osapuolilla olisi oltava oikeus tehdä suora valitus ja saada asianmukainen korvaus. Jos potilaan on osoitettava viallisen lääkinnällisen laitteen aiheuttama haitta, olisi valmistajan toimitettava potilaalle (ja/tai hoidon kustannuksista vastaavalle taholle) kaikki tarvittavat asiakirjat ja tiedot kyseisen laitteen turvallisuudesta ja tehokkuudesta. Lisäksi ETSK kehottaa varmistamaan asianmukaisilla mekanismeilla korvausten maksamisen siten, etteivät laitteiden hinnat nouse huomattavasti.

1.11

ETSK panee merkille, että kansalaisyhteiskunnan osallistuminen jää ehdotetussa sääntelykehyksessä melko heikoksi. Tarkkailijan asema lääkinnällisten laitteiden koordinointiryhmän perustamissa tilapäisissä työryhmissä ei ole riittävä. ETSK ehdottaa, että perustetaan neuvoa-antava komitea, joka koostuu eurooppalaisen tason legitiimien sidosryhmien edustajista. Tämän komitean pitäisi toimia rinnakkain ja työskennellä yhdessä lääkinnällisten laitteiden koordinointiryhmän kanssa sekä antaa komissiolle ja jäsenvaltioille neuvoja lääketieteellisen teknologian eri näkökohdista ja lainsäädännön täytäntöönpanosta.

1.12

ETSK toistaa, että ehdotettuihin asetuksiin olisi lisättävä ammatillisen hoitohenkilökunnan koulutukseen liittyvät asianmukaiset säännökset siten kuin suositetaan EU:n neuvoston päätelmissä innovoinnista lääkinnällisten laitteiden alalla (4).

1.13

Yhteydet muihin oikeudellisiin asiakirjoihin ja elimiin: ETSK korostaa tarvetta varmistaa, että uudet säännöt IVD-laitteiden kliinistä suorituskykyä koskevista tutkimuksista, lääkehoidon ja diagnostiikan yhdistävistä testeistä, ovat oikeassa vuorovaikutussuhteessa niiden sääntöjen kanssa, jotka ovat tällä hetkellä käsiteltävien lääkkeiden kliinisten tutkimusten uuden kehyksen tulos. Asiaa on käsitelty hiljattain ETSK:n lausunnossa (5).

1.14

IVD-laitteiden sisäiset testausmenetelmät: ETSK suosittaa, että terveydenhuollon alan laitteiden riskien ja hyötyjen arviointia koskevaa periaatetta tulisi soveltaa kaikkiin tuotteisiin riippumatta siitä, saatetaanko ne markkinoille vai kehitetäänkö ja käytetäänkö niitä pelkästään laitoksen sisällä (sisäiset testausmenetelmät).

1.15

Viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien on tarkasteltava yhteisesti asetuksien toimivuutta uudelleen kolmen vuoden kuluttua niiden voimaantulosta, jotta varmistetaan, että asetuksien tavoitteet täytetään.

2.1

Lääkinnällisillä laitteilla ja IVD-laitteilla on keskeinen asema sairauksien ennaltaehkäisyssä, diagnosoinnissa ja hoidossa. Ne ovat tärkeitä terveydellemme sekä vammoista kärsivien henkilöiden elämänlaadulle.

2.2

Lääkinnällisten laitteiden ja IVD-laitteiden alat muodostavat merkittävän ja innovatiivisen osan EU:n taloudesta. Niiden vuosimyynti on noin 95 miljardia euroa (lääkinnällisten laitteiden osuus on 85 miljardia euroa ja IVD-laitteiden osuus 10 miljardia euroa), ja ne investoivat merkittävästi tutkimukseen ja innovointiin (7,5 miljardia euroa vuodessa). Ne työllistävät yli 500 000 ihmistä (suurimmaksi osaksi henkilöitä, joilla on korkea ammattitaito) noin 25 000 yrityksessä, joista yli 80 prosenttia on pieniä ja keskisuuria sekä mikroyrityksiä.

2.3

Nopeat demografiset ja yhteiskunnalliset muutokset, merkittävä tieteellinen edistyminen sekä äskettäinen skandaali viallisista rintaimplanteista (6) ja ongelmat metalli-metallipinnoitteisten lonkan tekonivelten ja eräiden muiden tuotteiden kanssa (7) ovat tuoneet esiin tarpeen tarkistaa nykyistä sääntelyjärjestelmää ja nopeuttaa sen tarkistamista.

2.4

Suuririskisistä lääkinnällisistä laitteista implanteilla on huomattava merkitys: maailmanlaajuisesti on myyty esimerkiksi noin 400 000 PIP:n silikonitäytteistä rintaimplanttia. Lukuisat naiset Yhdistyneessä kuningaskunnassa (40 000), Ranskassa (30 000), Espanjassa (10 000), Saksassa (7 500) ja Portugalissa (2 000) ovat saaneet PIP:n silikonitäytteiset rintaimplantit, joista 10–15 prosenttia on rikkoutunut 10 vuoden sisällä asennuksesta (8). Pelkästään Saksassa asennettiin vuonna 2010 noin 390 000 lonkan tai polven endoproteesia, ja näistä lähes 37 000 tapauksessa kyse oli tekonivelen vaihdosta (9).

2.5

Yhteenveto ETSK:n havaitsemista nykyisen järjestelmän tärkeimmistä puutteista:

3.1

Paketti muodostuu tiedonannosta (11), lääkinnällisiä laitteita koskevasta asetusehdotuksesta (12) (jolla korvataan aktiivisista implantoitavista lääkinnällisistä laitteista annettu direktiivi 90/385/ETY ja lääkinnällisistä laitteista annettu direktiivi 93/42/ETY) ja in vitro -diagnostiikkaan tarkoitettuja lääkinnällisiä laitteita koskevasta asetusehdotuksesta (13) (jolla korvataan in vitro -diagnostiikkaan tarkoitetuista lääkinnällisistä laitteista annettu direktiivi 98/79/EY).

3.2

Ehdotetun asetuksen pääasiallisiin uusiin näkökohtiin sisältyy

3.3

Lääkinnällisten laitteiden ja IVD-laitteiden alat, joille on tunnusomaista innovoinnin korkea taso ja potentiaali korkeaa ammattitaitoa vaativien työpaikkojen luomiseen, voivat edistää merkittävästi Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita. Kummallakin alalla on keskeinen asema useissa lippulaivahankkeissa, erityisesti Euroopan digitaalistrategiassa (14) ja Innovaatiounionissa (15).

4.1

ETSK tukee voimakkaasti asetusten käyttämistä lainsäädäntömuotona, sillä ne ovat suoraan sovellettavissa ja näin poistetaan riski siitä, että eri jäsenvaltiot saattavat säännökset osaksi lainsäädäntöään eri tavoin ja tulkitsevat niitä poikkeavasti. Tämä on tehokas keino, jolla lisätään potilaiden tasa-arvoa kaikkialla EU:ssa ja varmistetaan tasavertaiset edellytykset toimittajille.

4.2.1

Suuririskisten lääkinnällisten laitteiden (luokka III sekä implantoitavat tuotteet) ja IVD-laitteiden on ennen markkinoillepääsyä läpäistävä korkealaatuinen EU:n laajuinen hyväksyntämenettely, jonka yhteydessä turvallisuus, tehokkuus ja positiivinen riski-hyötysuhde on todistettava korkeatasoisten kliinisten tutkimusten tuloksilla. Kaikki nämä tulokset olisi säilytettävä julkisesti saatavilla olevassa keskustietokannassa. Jo markkinoilla olevien suuririskisten lääkinnällisten laitteiden ja IVD-laitteiden kohdalla on varmistettava ehdotetun asetuksen 45 artiklan vaatimusten täyttäminen, jotta voidaan osoittaa laitteiden turvallisuus ja tehokkuus.

4.2.2

ETSK tukeekin suuririskisiä lääkinnällisiä laitteita koskevan nykyisen sääntelykehyksen vahvistamista ehdotetussa asetuksessa esitetyllä tavalla, joka perustuu vaatimustenmukaisuuden arviointiin ja hajautettuihin sääntelyelimiin. Komitea tukee vaatimustenmukaisuustodistuksen saamista koskevien vaatimusten tiukentamista toimitettavien asiakirjojen sekä muiden ehtojen osalta, mukaan lukien prekliiniset ja kliiniset tiedot, kliiniset arvioinnit ja tutkimukset, riski-hyötyanalyysin jne. (16). Näin voidaan merkittävästi vahvistaa hyväksyntää koskevia nykyisiä vaatimuksia vaarantamatta liikaa uusien tuotteiden nopeaa saatavuutta.

4.2.3

ETSK tukee voimakkaasti markkinoille saattamista edeltäviä tiukkoja ja korkeatasoisia hyväksymismenettelyjä, mutta on huolestunut Yhdysvalloissa käytössä olevan kaltaisen keskitetyn ennakkolupajärjestelmän käyttöönottamisesta Euroopassa. Tällainen järjestelmä aiheuttaisi viiveitä hyväksymisaikoihin, mikä tarkoittaisi, että potilaat eivät saisi uusinta lääkintäteknologiaa käyttöönsä nopeasti. Toisaalta keskitetty ennakkolupajärjestelmä vaikuttaisi kielteisesti useimpiin lääkinnällisiä laitteita valmistaviin eurooppalaisiin pk-yrityksiin lisäämällä huomattavasti niiden kustannuksia ja vaarantamalla niiden innovointikyvyn. Pk-yritysten olisi vaikea rahoittaa aikaavieviä hyväksymismenettelyjä ja selviytyä niistä.

4.2.4

Uusi tarkastelumenettely (44/42 artikla): ETSK panee merkille, että lääkinnällisten laitteiden koordinointiryhmä voi lausunnollaan puuttua ilmoitetun laitoksen esittämään hakemukseen. ETSK on täysin tietoinen potilasturvallisuuden tärkeydestä. Jotta valmistajille ei aiheudu ylimääräisiä ja arvaamattomia viivästyksiä tämän on tapahduttava avoimella ja ennakoitavalla tavalla siten, ettei sääntelyprosessin tehokkuutta vaaranneta eikä vähennetä innovointia tulevaisuudessa.

4.3.1

ETSK suhtautuu myönteisesti ehdotukseen parantaa ja vahvistaa vaaratilannejärjestelmää erityisesti siten, että otetaan käyttöön EU-portaali, jonka kautta valmistajien on raportoitava vakavista vaaratilanteista ja korjaavista toimista vähentääkseen vaaratilanteiden toistumisriskiä (61/59 artikla). Tietojen toimittaminen automaattisesti kaikkien asianomaisten kansallisten viranomaisten saataville parantaa viranomaisten välistä koordinointia.

4.3.2

Jotta lääkinnällisten laitteiden turvallisuus taataan ja jotta etenkin implantteihin liittyvät pitkän aikavälin turvallisuuskysymykset otetaan huomioon toimenpiteissä, lainsäädäntöä on vahvistettava markkinoille saattamisen jälkeisiä toimia koskevien järjestelyiden ja erityisesti markkinoille saattamisen jälkeisen kliinisen seurannan, vaaratilannejärjestelmän ja markkinavalvonnan aloilla.

4.4.1

Yksi merkittävimmistä kysymyksistä ETSK:lle kummankin asetuksen uudelleenlaadinnassa on ehdotus koko järjestelmän laajemmasta avoimuudesta.

4.4.2

ETSK kannattaa tämän vuoksi sitä, että kutakin laitetta varten otetaan käyttöön yksilöllinen laitetunniste (Unique Device Identifier, UDI), jonka perusteella nopeampi tunnistaminen ja parempi jäljitettävyys on mahdollista. Tällä tuetaan Euroopan parlamentin kesäkuussa 2012 antamaa päätöslauselmaa (17).

4.4.3

ETSK katsoo, että täysin toimintakykyisen Eudamedin perustaminen on erityisen sopiva väline avoimuuden lisäämiseksi. Tällaisen rekisteröintivälineen (Eudamedin) perustamisen ansiosta poistetaan moninkertaiset rekisteröinnit kaikissa jäsenvaltioissa, ja hakijoiden hallinnollisia kustannuksia kevennetään näin jopa 157 miljoonan euron verran.

4.5.1

Nykyisessä tuotevastuudirektiivissä (85/374/ETY) määritellään lääkinnällisten laitteiden valmistajien vastuu. Haittaa kärsineen henkilön (tai hoidon kustannuksista vastaavan tahon) on kuitenkin todistettava haitta sekä lääkinnällisen laitteen viallisuus. Potilaalla ei useinkaan ole tarvittavaa tietoa viallisuuden todistamiseksi. Tämän vuoksi valmistajalla tulisi olla velvollisuus toimittaa haittaa kärsineelle henkilölle kaikki tarvittavat asiakirjat ja tiedot tuotteen turvallisuudesta ja tehokkuudesta.

4.5.2

ETSK toteaa myös, että olisi luotava mekanismi, jolla korvataan potilaille viallisten lääkinnällisten laitteiden tai IVD-laitteiden aiheuttamia haittoja. Jotta varmistetaan asianmukaiset taloudelliset turvajärjestelyt vahinkotapauksessa, vahinkoa kärsineillä osapuolilla olisi oltava oikeus tehdä suora valitus ja saada asianmukainen korvaus. Todistustaakka siitä, johtuuko terveyshaitta viallisesta lääkinnällisestä laitteesta vai ei, on siirrettävä potilaalta valmistajalle. Potilaan velvollisuutena tulisi olla vain lääkinnällisestä laitteesta johtuvan vahingon aiheutumisen objektiivisen mahdollisuuden todistaminen. Niinpä ETSK kehottaa komissiota varmistamaan asianmukaisilla mekanismeilla korvausten maksamisen siten, etteivät laitteiden hinnat nouse huomattavasti.

4.6.1

ETSK kannattaa ilmoitettujen laitosten nimeämisen ja valvonnan tiukentamista, jotta koko unionissa varmistetaan yhdenmukainen korkea osaamistaso. Myönteistä on myös se, että jäsenvaltiot valvovat keskitetysti niiden nimeämistä.

4.6.2

ETSK tukee kaikkia ehdotuksia, joilla vahvistetaan toimivaltaisten viranomaisten oikeuksia ja velvollisuuksia (parempaa koordinointia ja menettelyjen selventämistä, tarkastuskäyntejä laitoksessa ja tarkastuskäyntejä ilman ennakkoilmoitusta) sekä toimittajien oikeuksia ja velvollisuuksia (vaatimus kelpoisuusvaatimukset täyttävästä henkilöstä).

4.6.3

ETSK on tyytyväinen siihen, että ilmoitettujen laitosten korkealaatuisia standardeja ja osaamista yhdenmukaistetaan kaikkialla EU:ssa, mutta on huolissaan siitä, ettei tätä tavoitetta voida saavuttaa, jos ilmoitettujen laitosten määrä pysyy yhtä korkeana kuin tällä hetkellä (80 laitosta). ETSK suosittaa korkeaa laatua määrän sijasta.

4.7.1

ETSK panee merkille, että jäsenvaltiot kehottivat neuvoston päätelmissä innovoinnista lääkinnällisten laitteiden alalla (18) komissiota parantamaan terveydenhuollon ammattilaisten, potilaiden ja potilaiden perheiden tietoja ja koulutusta laitteiden asianmukaisesta käytöstä. Lääkinnälliset laitteet toimivat ainoastaan, kun niitä käytetään oikein. Niiden tehokkuus on riippuvainen niitä käyttävän lääkärin ja laboratoriohenkilökunnan ammattitaidosta ja kokemuksesta.

4.7.2

Tämän vuoksi ETSK suosittaa, että jäsenvaltiot sisällyttäisivät ehdotettuihin asetuksiin asianmukaiset säännökset ammatillisen henkilöstön koulutuksesta.

4.8.1

ETSK katsoo, että ehdotetulla lääkinnällisten laitteiden koordinointiryhmällä ei varmisteta kaikkien sidosryhmien riittävää osallistumista. Ehdotettujen asetusten mukaan tämä koordinointiryhmä voi perustaa pysyviä tai väliaikaisia alaryhmiä, mutta ETSK pitää tätä riittämättömänä, mikäli kuluttajien, terveydenhuollon ja lääkinnällisten laitteiden valmistajien etuja EU:ssa edustavat järjestöt osallistuvat tällaisiin alaryhmiin ainoastaan tarkkailijan asemassa. Niille on taattava aktiivinen neuvoa-antava rooli.

4.8.2

Kokemus on osoittanut, että edistyminen EU:ssa on mahdollista vain, kun eri toimijoilla on yhteinen näkemys ja yhteinen suunta. Järjestelmä hyötyy tällä hetkellä lääkinnällisten laitteiden koordinointiryhmään kuuluvasta aktiivisesta neuvoa-antavasta komiteasta. Tämä seikka olisi pidettävä ennallaan ja tähän olisi erityisesti viitattava lainsäädännössä. Muussa tapauksessa päätöksistä ja toimintalinjoista voi puuttua potilaiden, terveysalan ammattilaisten, toimialan ja muiden kansalaisyhteiskunnan ryhmien varhaisessa vaiheessa esitetty ja oikeutettu näkökanta.

4.9.1

Asetuksien toiminnan uudelleentarkastelu on tarpeen, jotta varmistetaan, että niiden tavoite todella täytetään. Jossain vaiheessa, korkeintaan kolmen vuoden kuluttua ehdotusten voimaantulosta, viranomaisten olisi tarkasteltava yhdessä kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien kanssa virallisesti asetuksien toimivuutta, jotta varmistetaan, että niiden tavoitteet täytetään.

5.1

Määritelmä: ETSK on huolestunut siitä, että 2 artiklan 6 kohdassa ehdotettu määritelmä lääkehoidon ja diagnostiikan yhdistävistä laitteista on liian laaja ja voi johtaa oikeudelliseen epävarmuuteen. ETSK ehdottaa seuraavaa määritelmää: ”lääkehoidon ja diagnostiikan yhdistävällä laitteella” tarkoitetaan laitetta, joka on nimenomaisesti tarkoitettu tietyn lääkkeen avulla annettavaa hoitoa varten soveltuvien (”kohdennettua hoitoa varten soveltuvien” sijasta) potilaiden valitsemiseen sellaisten potilaiden joukosta, joilla on aiemmin diagnosoitu sairaus tai sairastumisalttius.

5.2

Kliiniset todisteet: IVD-laitteita koskevaan asetusehdotukseen sisältyy kattavat säännöt IVD-laitteiden kliinistä suorituskykyä koskevista tutkimuksista, ja siinä annetaan myös mahdollisuus siihen, että kliinistä suorituskykyä koskevien monikansallisten interventiotutkimusten ”toimeksiantajat” esittävät yhden keskitetyn hakemuksen komission perustaman sähköisen järjestelmän kautta.

5.2.1

Ehdotetussa asetuksessa olisi kuitenkin varmistettava, että kliinistä suorituskykyä koskevien tutkimuksien uudet säännöt ovat oikeassa vuorovaikutussuhteessa niiden sääntöjen kanssa, jotka ovat tällä hetkellä käsiteltävien lääkkeiden kliinisten tutkimusten uuden kehyksen tulos, kuten ETSK:n aiemmassa lausunnossa (19) on todettu. ETSK katsoo myös, että tutkimusten rekisteröimiseksi käytettyjen tietokantojen on oltava yhteentoimivat.

5.3

”Sisäiset testausmenetelmät”: IVD-laitteita koskevan asetuksen mukaan suuririskisiin (luokan D) sisäisiin testausmenetelmiin sovelletaan samoja vaatimuksia kuin kaupallisiin luokan D testeihin. Kun kyseessä ovat muiden luokkien sisäiset testausmenetelmät (mukaan lukien luokka C ja lääkehoidon ja diagnostiikan yhdistävät laitteet), IVD-laitteita koskevaa asetusta ei sovelleta kokonaisuudessaan. ETSK suosittelee, että terveydenhuollon alan laitteiden riskien ja hyötyjen arviointia koskevaa periaatetta tulisi soveltaa kaikkiin tuotteisiin riippumatta siitä, saatetaanko ne markkinoille vai kehitetäänkö ja käytetäänkö niitä pelkästään laitoksen sisällä (sisäiset testausmenetelmät).

9.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 133/58

1.1

ETSK kannattaa komission ehdotusta, sillä se yksinkertaistaa oikeudellisia puitteita, selkiyttää voimassa olevia sääntöjä ja johdonmukaistaa tavaroiden markkinoille saattamista koskevaa unionin lainsäädäntöä.

1.2

On aiheellista korostaa, että kaikki talouden toimijat vastaavat tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta sen mukaisesti, mikä on niiden rooli toimitusketjussa, jotta varmistetaan kuluttajien terveyden ja turvallisuuden suojelun korkea taso. ETSK kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan omien vastuualueidensa puitteissa, että unionin markkinoille kolmansista maista peräisin olevat tuotteet täyttävät direktiivissä asetetut vaatimukset.

1.3

Seuraamusjärjestelmän osalta ETSK kehottaa komissiota tarkentamaan ylikansallisella tasolla seuraamusten luonnetta ja vähimmäistasoa sekä rangaistavien menettelyjen luokittelua, vaikka ne olisi vahvistettu jäsenvaltioiden säädöksissä. Komitea odottaakin, että komissio hyväksyy markkinavalvontapaketin, jossa on yksityiskohtaisia säännöksiä yhteistyön ja yhdenmukaistamisen lisäämisestä.

1.4

Komission, valmistajien ja kuluttajien tulisi harkita sellaisen uuden merkintäjärjestelmän luomista tulevaisuudessa, jossa määritetään tuotteiden alkuperä ja taataan niiden jäljitettävyys kuluttajille tarjottavien tietojen parantamiseksi.

2.1

Nykyiset, vuodelta 1999 peräisin olevat EU:n lainsäädännölliset puitteet (1) radio- ja telepäätelaitteiden markkinoille saattamisesta, vapaasta liikkuvuudesta ja käyttöönotosta ovat osoittautuneet ratkaisevan tärkeiksi alan sisämarkkinoiden toteuttamisen kannalta.

2.2

ETSK antoi jo aikoinaan myönteisen lausunnon (2) tästä säädöksestä, jossa vahvistetaan olennaiset vaatimukset terveyden ja turvallisuuden suojelulle, sähkömagneettiselle yhteensopivuudelle ja haitallisten häiriöiden välttämiselle. Se oli osa lainsäädännön ”uutta lähestymistapaa”, sillä siinä esitettiin tekniset vaatimukset ei-sitovina yhdenmukaistettuina standardeina ja rajoitettiin oikeudelliset vaatimukset olennaisiin seikkoihin (3).

2.2.1

Nykyiset lainsäädännölliset puitteet ovat monimutkaiset, sillä direktiivin 1999/5/EY perusteella markkinoille saa saattaa ainoastaan direktiivin vaatimusten mukaisia laitteita, eivätkä jäsenvaltiot saa ottaa käyttöön lisärajoituksia, joita sovelletaan kansallisesti samoihin vaatimuksiin eli terveyden ja turvallisuuden suojeluun, sähkömagneettiseen yhteensopivuuteen ja haitallisten häiriöiden välttämiseen.

2.2.2

Näihin tuotteisiin sovelletaan myös muuta EU-lainsäädäntöä ympäristönäkökohtien osalta. Näistä voidaan mainita erityisesti vaarallisia aineita, sähkö- ja elektroniikkaromua sekä paristoja ja akkuja koskevat direktiivit samoin kuin ekologista suunnittelua koskevan direktiivin nojalla toteutetut täytäntöönpanotoimenpiteet.

2.2.3

Radiolaitteiden käyttöönottoa ja käyttöä säännellään toisaalta kansallisesti. Tätä sääntelyvaltaa käyttäessään jäsenvaltioiden on noudatettava EU-lainsäädäntöä, erityisesti seuraavia:

2.3

Lisäksi tarvitaan johdonmukaisuutta unionin muiden politiikkojen ja tavoitteiden kanssa. Tämä koskee erityisesti vuonna 2008 hyväksyttyä tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää uutta lainsäädäntökehitystä (4), jonka tavoitteita ja päämääriä ETSK on kannattanut (5), sillä siinä luotiin yhteiset puitteet

2.4

Näiden monimutkaisten lainsäädännöllisten puitteiden korjaamiseksi komissio esittää ehdotuksen, jolla pyritään selkeyttämään direktiivin 1999/5/EY soveltamista ja korvaamaan se niin, että voidaan välttää turhaa hallinnollista rasitusta yrityksille ja viranomaisille lisäämällä taajuushallinnon joustavuutta ja helpottamalla taajuuksien käyttöön liittyviä hallinnollisia menettelyjä.

3.1

Yhdenmukaistetaan direktiivi tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvistä yhteisistä puitteista tehdyn päätöksen 768/2008/EY kanssa (mukaan lukien päätöksen 768/2008/EY R1 luvussa vahvistetut määritelmät; talouden toimijoiden velvollisuudet; vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa käytettävät kolme moduulia; vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten ilmoittamista koskevat velvollisuudet; yksinkertaistetut suojamenettelyt).

3.2

Päätös 768/2008/EY annettiin yhdessä (akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevan) asetuksen (EY) N:o 765/2008 kanssa. Niissä molemmissa määritetään malleja, joiden avulla voidaan parantaa sisämarkkinoiden toimintaa ottamalla käyttöön entistä johdonmukaisempi lähestymistapa tuoteturvallisuuden tekniseen yhdenmukaistamispolitiikkaan ja tehokkaampi valvontamenettely kaikille EU:sta tai sen ulkopuolisista maista peräisin oleville tuotteille sekä vahvistaa kuluttajansuojaa yhtenäismarkkinoilla.

3.3

Annetaan uusi ”radiolaitteiden” määritelmä, johon kuuluvat ainoastaan ne laitteet, jotka tarkoituksella lähettävät radiospektriä käyttäen signaaleja joko viestintää varten tai muutoin. Näin uudeksi otsikoksi tulee ”Direktiivi radiolaitteiden asettamisesta saataville markkinoilla”. Direktiiviä ei sovelleta kiinteän verkon päätelaitteisiin.

3.4

Ehdotuksen myötä voidaan

3.5

Annetaan mahdollisuus edellyttää sellaisten tuotteiden rekisteröimistä keskusjärjestelmään, jotka jäsenvaltioiden toimittamien tietojen perusteella kuuluvat tuoteluokkiin, joissa vaatimustenmukaisuus on heikkoa.

3.6

Ehdotuksessa selkeytetään direktiivin 1999/5/EY ja radiospektrin käyttöä koskevan EU:n ja kansallisen lainsäädännön suhdetta.

3.7

Yksinkertaistetaan ja kevennetään hallinnollisia velvoitteita seuraavalla tavalla:

3.8

Ehdotetussa direktiivissä täytäntöönpanovallan ja siirretyn säädösvallan käyttämistä koskevat menettelyt sekä siirretyn säädösvallan käyttäminen saatetaan linjaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja komission täytäntöönpanovallan käyttöä koskevan asetuksen (EU) N:o 182/2011 kanssa:

4.1

ETSK kannattaa komission ehdotusta, jonka tarkoituksena on lisätä unionin oikeuden johdonmukaisuutta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 7 artiklan mukaisesti valitsemalla lainsäädäntötekniikaksi ”korvaaminen”. Uudelleenlaadinta tehdään hyväksymällä uusi säädös, jossa yhteen tekstiin sisällytetään sekä aiempaan säädökseen tehdyt merkittävät muutokset että aiemman säädöksen muuttumattomat säännökset. Uusi säädös korvaa ja kumoaa aiemman säädöksen, ja terminologiaa muutetaan päätöksen 768/2008/EY ja Lissabonin sopimuksen mukaisesti.

4.2

Tavaroiden vapaa liikkuvuus on yksi neljästä perussopimusten mukaisesta perusvapaudesta, ja ehdotetulla direktiivillä edistetään turvallisten tavaroiden vapaata liikkuvuutta siten, että vahvistetaan kuluttajien suojelua ja yritysten kilpailukykyä ja luodaan talouden toimijoille tasapuoliset toimintaedellytykset.

4.3

Jotta eurooppalaiselle teollisuudelle voidaan taata edellytykset kilpailukyvyn elvyttämiseen, ETSK katsoo, että sisämarkkinoilla tulee varmistaa täysi yhteentoimivuus siten, että vähennetään sekä kansallisten markkinoiden että tutkimus- ja innovaatioinvestointien pilkkoutuneisuutta.

4.4

ETSK korostaa, että on tarpeen kehittää aloitteellista teollisuuspolitiikkaa, jossa otettaisiin paremmin huomioon valmistajien valmiuksien, teollis- ja tekijänoikeuksien teknisten puitteiden ja ennen kaikkea yhteisiä sääntöjä, säännöksiä ja yhdenmukaistettuja menettelyjä noudattavien tuotetyyppien välinen tasapaino.

4.5

Tekniset standardit ja säännökset tulisi hyväksyä uuden standardointipolitiikan periaatteiden mukaisesti siten, että työskentelystä tiedotetaan, se on avointa ja työmarkkinaosapuolet ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajat osallistuvat siihen täysipainoisesti.

5.1

Mitä tulee soveltamisalaan, 1 artiklassa (3 kohdassa) soveltamisalan ulkopuolelle jätetään joukko radiolaitteita, joita käytetään yksinomaan ”yleisen turvallisuuden” varmistamiseen, ja puolustuksen tai valtion turvallisuuden lisäksi siihen sisällytetään muita käsitteitä, kuten ”valtion taloudellinen hyvinvointi”, jotka tulisi määritellä tai joita tulisi tarkentaa, jotta säännös olisi selkeämpi.

5.1.1

Vaikka kyseiset laitteet jätetään 1 artiklassa (3 kohdassa) soveltamisalan ulkopuolelle, niitä ei kuitenkaan mainita liitteessä I ”Laitteet, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan”.

5.2

ETSK kannattaa sitä, että edistetään yhteenliittämistä verkkojen välityksellä muiden radiolaitteiden kanssa sekä liittämistä asianmukaisen tyyppisiin rajapintoihin koko unionin alueella. Tämä saattaa yksinkertaistaa laitteiden käyttöä ja edistää radiolaitteiden ja lisälaitteiden yhteentoimivuutta.

5.3

Tietosuojan ja käyttäjien yksityisyyden suojan parantamiseksi on kehitettävä teknologisten turvasovellusten eettistä ja sosiaalista ulottuvuutta jo suunnittelusta alkaen, jotta voidaan varmistaa niiden sosiaalinen hyväksyttävyys. Kansalaisten perusoikeuksien suojelu on taattava alusta lähtien kaikissa vaiheissa suunnittelusta standardointiin ja teknisiin sovelluksiin kentällä.

5.4

Olisi selvennettävä sekä unionin että kolmansien maiden tuotteiden markkinoille saattamiseen sovellettavia vaatimuksia. Tätä varten 6 artiklassa tulisi viitata tilanteisiin, joissa oletetaan noudatettavan direktiivissä vahvistettuja perusvaatimuksia (yhdenmukaistetut eurooppalaiset säännöt, komission julkaisemat kansainväliset säännöt) ja mahdollisia täydentäviä kansallisia sääntöjä.

5.5

ETSK suosittaa, että komissio ja jäsenvaltiot varmistavat, että markkinoille saatetut tuotteet täyttävät tietyille taajuuksille asetetut vaatimukset, jotta voidaan välttää häiriöitä 800 MHz:n taajuuksilla sekä tarpeetonta altistumista radiotaajuuksille. Suositus on erityisen tarpeellinen rajaseutualueilla, joilla olisi suotavaa yhdenmukaistaa aikatauluja ja sovellettavia tekniikoita.

5.6

ETSK kannattaa hätäpalvelujen saatavuutta erityisesti vammaisille käyttäjille. Tämän vuoksi suunnittelussa on otettava huomioon yhteensopivuus tarvittavien toimintojen kanssa.

5.7

On erittäin tärkeää, että kaikki talouden toimijat vastaavat tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta sen mukaisesti, mikä on niiden rooli toimitusketjussa, jotta varmistetaan kuluttajien terveyden ja turvallisuuden suojelun korkea taso sekä taataan terve kilpailu unionin markkinoilla.

5.8

ETSK kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan omien vastuualueidensa puitteissa, että unionin markkinoille kolmansista maista tulevat tuotteet täyttävät direktiivissä asetetut vaatimukset. On varmistettava, että tuojat, jotka saattavat tuotteita markkinoille, täyttävät kaikki vaatimukset eivätkä tuo markkinoille tuotteita, jotka eivät täytä kyseisiä vaatimuksia tai jotka aiheuttavat riskejä.

5.9

Radiolaitteiden jäljitettävyys on varmistettava läpi koko toimitusketjun osana markkinavalvontaa, joka edistää kuluttajien oikeutta tietoon.

5.10

ETSK toistaa (6), että nykyinen merkintäjärjestelmä ei takaa sitä, että tuote on käynyt läpi laadun ja turvallisuuden varmistusprosessin. Tämä pettää kuluttajien odotukset.

5.11

Akkreditointijärjestelmän ja vaatimustenmukaisuuden arvioinnin osalta ETSK kannattaa ilmoitettujen vaatimuksenmukaisuuden arviointilaitosten yhteisiä pätevyystasoja sekä tiukempia valintakriteerejä ja yhdenmukaistettuja valintamenettelyjä vaatimustenmukaisuuden arviointiin.

5.12

ETSK katsoo myös, että olisi vahvistettava ilmoitettujen vaatimuksenmukaisuuden arviointilaitosten riippumattomuuden ehtoja siten, että 26 artiklan 4 kohdassa säädetyt yhteensopimattomuutta koskevat seikat otettaisiin huomioon kahden tai kolmen vuoden ajalta ennen arvioinnin tekemistä.

5.13

ETSK on huolissaan ehdotuksessa esitetyistä ”delegoiduista säädöksistä”, jotka eivät aina ole riittävän konkreettisia. Esimerkkinä voidaan mainita 5 artikla, jossa säädetään eräisiin luokkiin kuuluvien radiolaitteiden rekisteröinnistä ja jossa komissiolle annetaan valtuudet täsmentää asiaa myöhemmin, muttei esitetä mitään konkreettisia kriteerejä, mikä johtaa siihen, että harkinnanvarasta saattaa tulla liian laaja.

5.14

Seuraamusjärjestelmän osalta ehdotuksessa olisi tarkennettava ylikansallisella tasolla seuraamusten luonne ja vähimmäistaso, jotka olisi vahvistettava jäsenvaltioiden säädöksissä, sillä ehdotetussa direktiivissä ainoastaan velvoitetaan kansalliset viranomaiset antamaan seuraamuksia koskevat säännöt hyväksymällä ”tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia” toimenpiteitä. Tämä voi johtaa siihen, että osa toimijoista pyrkii etsimään itselleen edullisimman oikeuspaikan (forum shopping) tai että päällekkäisten seuraamusten tapauksessa rikotaan ne bis in idem -periaatetta.

5.15

ETSK suosittaa, että 47 artiklan 2 kohdassa säädettyä viiden vuoden määräaikaa lyhennetään ottaen huomioon alan dynaamisuus.

9.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 133/62

1.1

ETSK kannattaa asetusehdotuksen perustana olevia periaatteita. Se toteaa kuitenkin samalla, että vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun suunnitellulle rahastolle osoitetut varat eivät riitä sen tavoitteiden saavuttamiseen.

1.2

Kun otetaan huomioon, että 24,2 prosenttia Euroopan unionin väestöstä on köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa ja että odotettavissa on suuntauksen paheneminen, ETSK kehottaa osoittamaan uudelle rahastolle sen tarpeisiin mukautetut määrärahat. Uuden rahaston määrärahojen tulee olla riittävät suhteessa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteeseen vähentää vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 miljoonalla sellaisten ihmisten määrää, jotka kärsivät köyhyydestä tai sosiaalisesta syrjäytymisestä tai elävät köyhyys- tai syrjäytymisuhan alla. Määrärahojen suuruus ei saa missään tapauksessa poiketa aineellisen avun nykyisille ohjelmille osoitettujen varojen suuruudesta.

1.3

ETSK on huolissaan siitä, että jäsenvaltioiden osarahoitus voi vaikeuttaa uudesta rahastosta rahoitettavien toimien toteuttamista, ja kannattaa siksi sataprosenttista rahoitusta Euroopan unionin talousarviosta samaan tapaan kuin aiempina vuosina toteutetuissa aineellisen avun ohjelmissa.

1.4

ETSK kannattaa asetusehdotukseen sisältyvää menettelyjen yksinkertaistamista sekä jäsenvaltioiden ja erityisesti kumppaniorganisaatioiden hallinnollisen rasitteen pienentämistä. Tässä yhteydessä ETSK varoittaa kuitenkin mahdollisuudesta, että jäsenvaltiot noudattavat Euroopan sosiaalirahastosta peräisin olevia monimutkaisia menettelyjä.

1.5

ETSK on tyytyväinen säännökseen, jolla turvataan kumppaniorganisaatioiden riittävä maksuvalmius, jotta ne voivat toimia asianmukaisesti, sekä varmistetaan rahaston puitteissa varat hallinto-, kuljetus- ja varastointikustannusten maksamiseen sekä kumppaniorganisaatioiden valmiuksien kehittämiseen.

1.6

ETSK kannattaa Euroopan unionin tasoisen foorumin perustamista kokemusten ja parhaiden käytänteiden vaihtamista varten. Samalla ETSK katsoo, että kansalaisyhteiskunnan organisaatiot tulee kutsua mukaan uuden rahaston toimintaohjelmien seuranta- ja arviointiprosessiin jäsenvaltiotasolla.

1.7

Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset tilanteet, ETSK kehottaa samalla jäsenvaltioita määrittämään yhdessä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa uuden rahaston aseman ja roolin. Siitä tulee kehittää väline, jolla täydennetään tehokkaasti köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa koskevien jäsenvaltioiden strategioiden ja suunnitelmien puitteissa toteutettavaa muuta toimintaa, myös Euroopan sosiaalirahastosta tuettavaa toimintaa.

1.8

ETSK korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden sosiaalipolitiikka perustuu Euroopan sosiaaliseen malliin, sosiaalitieteeseen tukeutuviin normeihin ja Eurooppa 2020 -strategiaan. Näihin lähtökohtiin liittyvät tavoitteina lakisääteisesti turvatut sosiaalipalvelut, EU:n toimivaltajärjestelmän kunnioittaminen, yhteiskunnallinen integrointi sekä yhteisvastuullisuus jäsenvaltioissa ja EU:ssa. Luotettavat sosiaalivaltion rakenteet ja etenkin sosiaalipalvelujen saatavuus on säilytettävä, jottei muun muassa toimeentuloon liittyvää ahdinkoa pääse syntymään. Kaikenlaisen tuen yhteydessä on vältettävä asianomaisten ihmisten köyhyyden lisääntymistä ja näiden leimautumista.

1.9

Lisäksi koska unionin jäsenvaltioilla on erilaisia köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa koskevia kansallisia politiikkoja ja koska rahaston määrärahat eivät ole läheskään riittävät, ETSK kannattaa sellaisen järjestelyn käyttöönottoa, jonka mukaan rahaston soveltaminen yksittäisissä jäsenvaltioissa perustuu valinnaisuuteen. Se ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että Euroopan sosiaalirahastosta osoitettaisiin nykyistä vähemmän varoja niiden jäsenvaltioiden käyttöön, jotka eivät hyödynnä eurooppalaisen avun rahastoa.

2.1

Tämä ETSK:n lausunto koskee uutta Euroopan unionin vähävaraisimpia tukevaa ohjelmaa eli vähävaraisimmille suunnattua eurooppalaisen avun rahastoa. Sillä korvataan vähävaraisimmille suunnattu EU:n elintarvikejakeluohjelma sekä sen korvaava vähäosaisimmille tarkoitettu ohjelma vuosiksi 2012–2013.

2.2

Unionin vähävaraisimmille henkilöille suunnattu elintarvikkeiden jakeluohjelma (elintarvikeapuohjelma) on toiminut vuodesta 1987, jolloin määritettiin yleiset säännöt yhteisön vähävaraisimmille henkilöille jaettavaksi tarkoitettujen elintarvikkeiden luovuttamisesta interventiovarastoista tietyille järjestöille. Ohjelma vaikuttaa myönteisesti unionin sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen vähentämällä taloudellisia ja sosiaalisia eroja.

2.3

Elintarvikeapuohjelman puitteissa kansalaisyhteiskunnan järjestöt (hyväksytyt hyväntekeväisyysorganisaatiot) ovat jakaneet – valtaosassa Euroopan unionin jäsenvaltioita – elintarvikeapua vähävaraisimmille. Tällä avulla on ollut monissa tapauksissa perustava merkitys epäsuotuisassa asemassa olevien ryhmien integroitumisprosessissa, ja siitä on tullut samalla näkyvä osoitus eurooppalaisesta solidaarisuudesta.

2.4

Ohjelman määrärahat kasvoivat näinä vuosina 97 miljoonasta eurosta vuonna 1988 500 miljoonaan euroon vuonna 2009 (mikä johtui pääasiassa Euroopan unionin laajentumisista). Elintarvikeapuohjelmasta on tuettu tähän mennessä (vuonna 2011) melkein 19 miljoonaa vähävaraisimpiin kuuluvaa eurooppalaista (1).

2.5

Osa jäsenvaltioista ei kuitenkaan ole osallistunut elintarvikeapuohjelmaan sillä perusteella, että tarvetta ei ole ollut tai että ohjelma ei sovellu yhteen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan kansallisten ohjelmien kanssa. Osa näiden maiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioista katsoo, että suora aineellinen tuki on leimaavaa, ja pitää parempana vaihtoehtoa, että valtio antaa rahallista tukea, joka riittää täyttämään kaikki perustarpeet. Kuitenkin myös näissä jäsenvaltioissa on ihmisiä ja ihmisryhmiä, jotka eivät eri syistä saa rahallista tukea julkisista tukiohjelmista.

2.6

Elintarvikeapuohjelmasta on tullut, sen sosiaalisesta ulottuvuudesta huolimatta, unionin maatalouspolitiikan väline, joka vakauttaa maatalousmarkkinoita interventiovarastoja hyödyntämällä. YMP:n uudistukset johtivat interventiovarastojen huomattavaan pienenemiseen, ja niiden suuruus ei ole viime vuosina ollut riittävä täyttääkseen elintarvikeavun tarpeet. Myös sen vuoksi muun muassa kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kuulemisen tuloksena laadittiin ehdotus neuvoston asetukseksi, jolla vähävaraisimmille suunnattu apuohjelma muutetaan pysyväksi. Valtaosa tähän liittyvistä muutoksista, jotka koskevat muun muassa yhteisrahoituksen asteittaista käyttöönottoa, kolmivuotista jakeluohjelmaa, ensisijaisten toimintakohteiden asettamista jäsenvaltioissa ja määrärahojen kasvattamista, ei saanut taakseen tarvittavaa enemmistöä neuvostossa.

2.7

Euroopan unionin tuomioistuin antoi 13. huhtikuuta 2011 tuomion, jonka perusteella elintarvikkeiden hankinta unionin markkinoilta ei voi säännönmukaisesti korvata pienentyneitä interventiovarastoja. Euroopan parlamentti kehotti komissiota ja neuvostoa (7. heinäkuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa) kehittämään monivuotisen rahoituskehyksen jäljellä olevaa kautta varten väliaikaisen ratkaisun, jotta estetään elintarvikeavun välitön ja jyrkkä lasku. 15. helmikuuta 2012 hyväksyttiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, jolla perustettiin väliaikainen ohjelma elintarvikkeiden jakelua varten vuosina 2012 ja 2013. Ohjelma päättyy, kun vuoden 2013 vuotuinen suunnitelma on saatu päätökseen (2).

2.8

Vuonna 2011 Euroopan unionin väestöstä 24,2 prosenttia – noin 120 miljoonaa ihmistä – oli köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa (vuonna 2010 vastaava luku oli 23,4 prosenttia ja vuonna 2008 se oli 23,5 prosenttia) (3). Jatkuvan talous- ja rahoituskriisin vuoksi melkein kaikissa jäsenvaltioissa voidaan odottaa tilanteen pahenevan edelleen. Köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat lisäksi hyvin monisäikeisiä ilmiöitä. Ne eivät koske vain työttömiä vaan myös työssäkäyviä, jotka eivät saa työstään peruselinkustannuksien kattamiseen riittäviä tuloja.

2.9

Euroopan unioni on Eurooppa 2020 -strategiassa asettanut tavoitteekseen vähentää vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 miljoonalla sellaisten ihmisten määrää, jotka kärsivät köyhyydestä tai sosiaalisesta syrjäytymisestä tai elävät köyhyys- tai syrjäytymisuhan alla. Vuosi 2010 nimettiin Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuodeksi. ETSK muistuttaa myös tässä yhteydessä, että talouskriisi on lisännyt köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä, mikä herättää huolta siitä, pystyvätkö eri jäsenvaltiot saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tämän tavoitteen – erityisesti ilman Euroopan unionin riittävää rahallista tukea.

2.10

Kysymystä vähävaraisimmille annettavasta tuesta on pohdittu ja pohdittu ja käsitelty aktiivisesti Euroopan talous- ja sosiaalikomiteassa. Pelkästään vuonna 2011 ETSK antoi kaksi lausuntoa, joiden mukaan tällaista apua tulee jatkaa ja kehittää edelleen (4). Tarkasteltaessa kokonaisvaltaisesti yhteiskuntaan sopeutumisen tavoitteita Eurooppa 2020 -strategian puitteissa todetaan, että pelkästään vuonna 2012 ETSK:n lausunnoissa käsiteltiin köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eri näkökohtia, muun muassa ikääntyviin, vammaisiin, mielenterveyden vaarantaviin tekijöihin sekä sosiaalisen maatalouden ja sosiaalisen asuntotarjonnan kehittämiseen liittyviä kysymyksiä (5).

2.11

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistuksen mukaan jokaisella on oikeus ”elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta – –” (6). Ihmisarvon kunnioittamista koskevat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen määräykset ovat sopusoinnussa tämän määräyksen kanssa; esimerkkinä mainittakoon Euroopan unionin perusoikeuskirjan määräykset, jotka koskevat oikeutta toimeentuloturvaan jokaiselle, jolla ei ole riittävästi varoja (7). Yksi eurooppalaisen yhteiskunnan pääperiaate on solidaarisuuden (8) periaate, joka juontuu maanosamme historiallisista kokemuksista. Sen tulisi koskea myös ja ennen kaikkea niitä Euroopan unionin kansalaisia, jotka elävät äärimmäisen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen oloissa.

3.1

Asetusehdotuksessa, joka perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 175 artiklan 3 kohtaan, ja jossa viitataan sopimuksen 174 artiklaan, asetetaan uusi vähävaraisimmille suunnattu eurooppalaisen avun rahasto – toisin kuin aiemmissa elintarvikeavun ohjelmissa – koheesiopolitiikan puitteisiin. Lisäksi ehdotuksen mukaan asetuksen tavoitetta eli sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kohentamista unionissa sekä myötävaikuttamista köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi myös unioni voi, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa mainittua suhteellisuusperiaatetta noudattaen, toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä kyseisessä artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti (9).

3.2

Vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahaston (jäljempänä ”rahasto”) tavoite on tukea sosiaalista yhteenkuuluvuutta unionissa edistämällä Eurooppa 2020 -strategiassa vahvistettujen köyhyyden vähentämistavoitteiden saavuttamista. Ehdotetulla välineellä vastataan perustarpeisiin ja autetaan näin vähentämään köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä unionissa. Uusi rahasto perustuu osittain elintarvikeapuohjelmasta saatuihin kokemuksiin. Osa rahaston varoista käytetään kuitenkin aineellisen avun, myös muun kuin elintarvikkeiden, antamiseen asunnottomille ja/tai lapsille kulutustavaroina sekä liitännäistoimenpiteisiin, joilla edistetään sosiaalista osallisuutta.

3.3

Rahastosta annettava tuki on suunnattu ruoan puutteesta kärsiville, asunnottomille ja aineellisesta puutteesta kärsiville lapsille. Kohderyhmiä ja tukimuotoja koskevien erityisten määräysten antaminen säilyy jäsenvaltioiden tehtävänä.

3.4

Rahastosta tuettujen toimien puitteissa elintarvikkeita ja tavaroita suoraan jakavien organisaatioiden on toteutettava aineellisen avun tarjoamista täydentäviä liitännäistoimenpiteitä, joiden tavoitteena on vähävaraisimpien sopeutuminen yhteiskuntaan. Jäsenvaltioilla on mahdollisuus saada näille liitännäistoimenpiteille tukea rahastosta.

3.5

Kunkin jäsenvaltion toimenpideohjelmien osarahoitusosuus rahastosta saa olla enintään 85 prosenttia tukikelpoisista menoista. Talousarviovaikeuksista kärsiville jäsenvaltioille on tehty poikkeuksia.

4.1.1

ETSK pahoittelee, että suunnitellulle rahastolle suunnitellut varat eivät ole läheskään riittävät sen tavoitteiden saavuttamiseen.

4.1.2

Elintarvikkeita ostettaessa on varmistettava, ettei kilpailusääntöjä loukata ja että pk-yritykset sekä alueelliset, ekologiset seikat huomioon ottavat ja sosiaalista osallistamista harjoittavat tarjoajat otetaan riittävästi huomioon. Elintarvikkeita jakavat organisaatiot eivät saa tavoitella omakohtaista voittoa.

4.1.3

Kuten tiedetään, komissio suunnitteli vuosien 2014–2020 rahoituskehyksen puitteissa uuden vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahaston toimintaan 2,5 miljardin euron määrärahoja eli noin 360 miljoonaa euroa vuosittain. Euroopan unionin lopullisesta talousarviosta käytävä keskustelu herättää kuitenkin huolen, että määrää voidaan pienentää edelleen. Jo nykyisen ohjelman (2012–2013) puitteissa myönnetyt vuotuiset 500 miljoonan euron määrärahat eivät vastaa täysin jäsenvaltioiden tarvetta, jonka arvioidaan olevaan noin 680 miljoonaa euroa vuosittain (10). Uudesta rahastosta tukea saavien jäsenvaltioiden (joita on tällä hetkellä 20 (11)) mahdollinen määrän lisääminen ja ehdotetun tuen joustavuus eli mahdollisuus jakaa – elintarvikkeiden lisäksi – asunnottomien tai lasten henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja peruskulutustavaroita sekä suunnitellut yhteiskuntaan sopeutumista edistävät toimet antavat aihetta olettaa, että tarve ylittää huomattavasti nykyiset määrärahat. Sen vuoksi on selvää, että rahaston ehdotetut määrärahat eivät vastaa tarvetta, joka niillä on määrä täyttää. Jos lisäksi lähdetään siitä, että Euroopan unionin talousarvion suuruus säilyy samalla tasolla vuosina 2014–2020 tai se pienenee vain hyvin vähän, on vaikea hyväksyä aineelliseen apuun osoitettavien määrärahojen pienentäminen vähintään 28 prosentilla (vuosien 2012–2013 ohjelmaan verrattuna).

4.1.4

Komissio toteaa, että ”apua saisi yhteensä neljä miljoonaa ihmistä suoraan rahastosta, jäsenvaltioiden yhteisrahoituksen avulla sekä kumppaniorganisaatioiden luontoissuorituksina” (12). Vaikka oletettaisiin, että tämä tavoite saavutettaisiin täysin, herää kysymys rahaston kyvystä täyttää Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet (vähentää vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 miljoonalla köyhien määrää). Tässä yhteydessä ETSK kehottaa antamaan Euroopan tasolla uudelle rahastolle asiaankuuluvan etusija-aseman sekä myöntämään rahastolle olemassa olevien tarpeiden mukaiset määrärahat.

4.1.5

ETSK palauttaa tässä yhteydessä mieleen alueiden komitean lausunnon, jossa kehotetaan vuosien 2012–2013 tukiohjelmaan liittyen komissiota ”arvioimaan jatkuvasti sitä, onko ohjelmakaudelle asetettu vuosittainen 500 M€ kokonaismenojen katto riittävä talouskriisin mahdollisesti aiheuttaessa lisää paineita julkisten menojen leikkaamiselle ja taloudellisen epävarmuuden johtaessa monissa maissa työttömyyden kasvuun (13)”.

4.1.6

Lisäksi ETSK kannattaa rahaston sataprosenttista rahoittamista Euroopan unionin talousarviosta samaan tapaan kuin aiempina vuosina toteutettujen elintarvikeavun ohjelmien tapauksessa. Komitean näkemyksen mukaan jäsenvaltioiden osarahoitus voi aiheuttaa rahoitusongelmia ohjelman toteuttamisessa muissakin kuin tilapäisistä talousarviovaikeuksista kärsivissä jäsenvaltioissa (joille myönnettäviä maksuja on mahdollista korottaa) (14).

4.1.7

ETSK kannattaa asetuksen säännöstä, jossa annetaan mahdollisuus hyödyntää interventiovarastoja elintarvikeavun antamiseen, vaikka lähitulevaisuudessa ei ole odotettavissa niiden keräämistä suurina määrinä (15). Kun otetaan kuitenkin huomioon, että rahaston määrärahat eivät ole läheskään riittävät, komitea vastustaa hyödynnettävien interventiovarastojen arvon laskemista osaksi määrärahoja.

4.1.8

Lisäksi kun otetaan huomioon rahaston varsin niukat määrärahat ja eräiden jäsenvaltioiden kannanotot, joiden mukaan mm. rahastolle ei ole tarvetta tai se ei sovi yhteen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa koskevan kansallisen politiikan kanssa, ETSK kannattaa sellaisen järjestelyn käyttöönottoa, jonka mukaan rahaston käyttö yksittäisissä jäsenvaltioissa perustuu valinnaisuuteen (vapaaehtoisuuteen). Tämä voisi myös johtaa siihen, että rahastossa olisi nykyistä enemmän varoja jaettavaksi niille jäsenvaltioille, jotka hyödyntäisivät rahastoa.

4.2.1

ETSK katsoo, että tukea annettaessa tulee ottaa huomioon kaikki ehdotuksessa mainitut kolme tilannetta – ruoan puute, asunnottomuus ja lasten aineellinen puute sekä eri syistä, muun muassa historiallisista syistä, sosiaalisesti syrjäytyneet ryhmät ja ihmiset. Tuen antamisen lähtökohtana tulisi olla elintarvikeavun antaminen. Elintarvikkeiden saantimahdollisuudet ovat näet ensimmäinen askel yhteiskuntaan sopeutumisessa ja syrjäytyneiden uudelleensopeutumisessa. Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset tilanteet, ETSK ehdottaa, että eri kohderyhmille tarjottavan tuen tyyppien määrittäminen jätetään kokonaisuudessaan jäsenvaltioiden tehtäväksi.

4.2.2

Samalla ETSK vastustaa elintarvikkeita tai tavaroita suoraan jakavien kumppaniorganisaatioiden velvoittamista toteuttamaan aineellisen avun tarjoamista täydentäviä toimenpiteitä tilanteessa, jossa näitä toimenpiteitä ei tueta kyseisen jäsenvaltion toimintaohjelmasta rahaston puitteissa (16).

4.3.1

ETSK kannattaa komission näkemystä, jonka mukaan tulee yksinkertaistaa menettelyjä ja pienentää jäsenvaltioiden ja erityisesti kumppaniorganisaatioiden hallinnollista rasitetta (17). Toimen toteuttamiseen liittyvien rationalisoitujen ja yksinkertaistettujen menettelyjen tulee vastata rahaston erityisiä tavoitteita ja kohderyhmiä. Tässä yhteydessä ETSK haluaa varoittaa noudattamasta Euroopan sosiaalirahastosta peräisin olevia menettelyjä (18). Nämä menettelyt ovat näet monissa jäsenvaltioissa monimutkaisia ja voivat osoittautua epätarkoituksenmukaisiksi kumppaniorganisaatioille.

4.3.2

ESTK on tyytyväinen komission ehdotukseen perustaa EU-tason foorumi, josta myönnettäisiin rahoitusta teknisen tuen puitteissa. Kokemusten ja parhaiden käytänteiden vaihto EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden, työmarkkinaosapuolten ja muiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden välillä tuottavat tälle rahastolle lisäarvoa (19).

4.3.3

ESTK on tyytyväinen, että jäsenvaltiot velvoitetaan laatimaan toimintaohjelmat yhteistyössä kansalaisyhteiskuntaa edustavien elimien kanssa (20). ETSK ehdottaa niin ikään, että jäsenvaltiot velvoitettaisiin perustamaan seurantakomiteoita tai muita toimintaohjelmien seurannasta ja arvioinnista huolehtivia elimiä, joihin osallistuisivat kansalaisyhteiskunnan organisaatiot, köyhyydestä itse kärsivät tai heidän edustajansa.

4.3.4

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että rahaston varoista katetaan elintarvikkeiden ja kulutustavaroiden hallinto-, kuljetus- ja varastointikustannukset, sekä mahdollisuuteen rahoittaa kumppaniorganisaatioiden valmiuksien kehittämistä (21). Näin mahdollistetaan kumppaniorganisaatioiden aktiivinen osallistuminen rahastosta tuettavien toimien tehokkaaseen toteuttamiseen.

4.3.5

ETSK on tyytyväinen säännökseen, jolla turvataan kumppaniorganisaatioiden riittävä maksuvalmius, jotta ne voivat toimia asianmukaisesti (22).

9.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 133/68

1.1

Tarkasteltavassa asiakirjassa Euroopan komissio ehdottaa direktiiviä julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamisesta ja asettaa tavoitteeksi kummankin sukupuolten vähintään 40 prosentin edustuksen vuoteen 2020 mennessä.

1.2

ETSK on tyytyväinen komission ehdotukseen. Vaikka komitea pitää vapaaehtoisia toimenpiteitä kiintiöitä parempina, se tiedostaa, että EU:n julkisesti noteerattujen yhtiöiden sukupuolijakaumassa ei tapahdu muutoksia ilman lakisääteisiä tavoitteita. Johtokuntien jäsenistä vain 13,7 prosenttia on nykyisin naisia, mikä on osoitus ilmiselvästä syrjinnästä.