23.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/1

1.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (”SEUT-sopimus”) 107 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdan nojalla komissio voi katsoa, että tiettyjen epäedullisessa asemassa olevien Euroopan unionin alueiden taloudellisen kehityksen edistämiseen tarkoitettu valtiontuki soveltuu sisämarkkinoille (1). Tällaista valtiontukea kutsutaan alueelliseksi valtiontueksi.

2.

Komissio esittää näissä suuntaviivoissa edellytykset, joiden täyttyessä aluetuen voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille, ja vahvistaa kriteerit niiden alueiden määrittämiseksi, jotka täyttävät perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdan mukaiset edellytykset.

3.

Alueellista tukea koskevan valtiontukien valvonnan ensisijainen tavoite on sallia tuki alueelliseen kehitykseen, samalla kun varmistetaan jäsenvaltioiden väliset tasapuoliset toimintaedellytykset erityisesti estämällä tukikilpailu, joka voi aiheutua, kun jäsenvaltiot pyrkivät houkuttelemaan yrityksiä unionin epäedullisessa asemassa oleville alueille tai säilyttämään ne siellä, ja rajoittaa kauppaan ja kilpailuun kohdistuvat aluetuen vaikutukset pienimpään mahdolliseen.

4.

Maantieteellisen kehityksen tavoite erottaa alueellisen tuen muista tukimuodoista, joita ovat tuki tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin, työllisyystuki, koulutustuki, energia- tai ympäristönsuojelutuki. Näillä tukimuodoilla tavoitellaan muita perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan mukaisia yhteistä etua koskevia tavoitteita. Eräissä tapauksissa kyseisten muiden tukimuotojen osalta sallitaan korkeampi tuki-intensiteetti, kun tuki myönnetään epäedullisessa asemassa oleville alueille sijoittautuneille yrityksille niiden kyseisillä alueilla kohtaamien erityisten vaikeuksien vuoksi (2).

5.

Alueellinen tuki voi olla tehokasta ainoastaan silloin, kun sitä käytetään säästeliäästi ja oikeassa suhteessa ongelmiin ja sen myöntäminen keskittyy kaikkein epäedullisimmassa asemassa oleviin alueisiin Euroopan unionissa (3). Erityisesti sallittujen tuen enimmäismäärien olisi vastattava kyseessä olevien alueiden kehitykseen vaikuttavien ongelmien suhteellista vakavuutta. Lisäksi niiden etujen, joita tuella saavutetaan epäsuotuisan alueen kehittymisen muodossa, on oltava suurempia kuin tuesta aiheutuva kilpailun vääristyminen (4). Tuella saavutettavien myönteisten vaikutusten painoarvo vaihtelee todennäköisesti sovellettavan perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan mukaisen poikkeuksen mukaan siten, että kaikkein epäedullisimmassa asemassa olevilla, 107 artiklan 3 kohdan a alakohdan soveltamisalaan kuuluvilla alueilla voidaan hyväksyä kilpailun suurempi vääristyminen kuin 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamisalaan kuuluvilla alueilla (5).

6.

Alueellinen tuki voi olla tehokasta edistettäessä heikommassa asemassa olevien alueiden taloudellista kehitystä ainoastaan silloin, kun se kohdistuu tietyille alueille ja kun se myönnetään lisäinvestointien tai taloudellisen toiminnan houkuttelemiseksi kyseisille alueille. Tietyissä erittäin rajoitetuissa, tarkoin määritellyissä tapauksissa tiettyjen alueiden mahdollisesti kohtaamat esteet, jotka liittyvät taloudellisen toiminnan houkuttelemiseen tai säilyttämiseen, voivat olla niin vaikeita tai pysyviä, että investointituki ei ehkä yksinään riitä alueen kehittämiseen. Ainoastaan tällaisissa tapauksissa alueellisia investointitukia voidaan täydentää investointiin liittymättömällä alueellisella toimintatuella.

7.

Komissio esitteli 8. toukokuuta 2012 annetussa valtiontukiuudistusta koskevassa tiedonannossa (6) kolme valtiontukien valvonnan uudistamiseen liittyvää tavoitetta:

8.

Tiedonannossa kehotettiin erityisesti omaksumaan eri suuntaviivojen ja puitteiden tarkistusta koskeva yhteinen lähestymistapa, joka perustuisi sisämarkkinoiden lujittamiseen, julkisten menojen vaikuttavuuden parantamiseen kanavoimalla valtiontuki paremmin yhteisen edun mukaisiin tavoitteisiin, kannustavan vaikutuksen suurempaan valvontaan, tuen rajoittamiseen tarvittavaan vähimmäismäärään sekä kilpailuun ja kauppaan mahdollisesti kohdistuvien tuen kielteisten vaikutusten arviointiin. Näissä suuntaviivoissa esitetyt soveltuvuusedellytykset perustuvat näihin yhteisiin arviointiperiaatteisiin, ja niitä sovelletaan ilmoitettuihin tukiohjelmiin ja yksittäiseen tukeen.

9.

Teräs- (7) ja synteettikuituteollisuudelle (8) myönnettävän aluetuen ei katsota soveltuvan sisämarkkinoille.

10.

Komissio soveltaa näissä suuntaviivoissa vahvistettuja periaatteita alueelliseen tukeen kaikilla taloudellisen toiminnan aloilla (9), lukuun ottamatta kalastus- ja vesiviljelyalaa (10), maataloutta (11) ja liikennettä (12), joihin sovelletaan erillisissä säädöksissä vahvistettuja erityissääntöjä, jotka saattavat poiketa osittain tai täysin näistä suuntaviivoista. Komissio soveltaa näitä suuntaviivoja muiksi kuin maataloustuotteiksi jalostettavien maataloustuotteiden jalostamiseen ja kaupan pitämiseen. Näitä suuntaviivoja sovelletaan tukitoimenpiteisiin, joilla tuetaan toimintoja, jotka eivät kuulu perussopimuksen 42 artiklan soveltamisalaan mutta joihin sovelletaan maatalouden kehittämisasetusta ja joita joko yhteisrahoitetaan Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta tai jotka myönnetään näille yhteisrahoitetuille toimenpiteille ylimääräisenä kansallisena rahoituksena, ellei alakohtaisissa säännöissä määrätä toisin.

11.

Näitä suuntaviivoja ei sovelleta lentoasemille (13) tai energia-alalla (14) myönnettyyn valtiontukeen.

12.

Laajakaistaverkoille myönnetyn alueellisen investointituen voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille, jos se näissä suuntaviivoissa vahvistettujen yleisten edellytysten lisäksi täyttää myös seuraavat erityisedellytykset: i) tukea myönnetään vain alueille, joilla ei ole samantyyppistä (joko peruslaajakaista- tai NGA-) verkkoa ja joilla sellaista ei todennäköisesti kehitetä lähitulevaisuudessa; ii) tuettu verkko-operaattori tarjoaa tasapuolisin ja syrjimättömin ehdoin aktiivisia ja passiivisia tukkuliittymiä, joihin sisältyy mahdollisuus tosiasiallisesti ja täysin eriytettyihin tilaajayhteyksiin; iii) tuki olisi myönnettävä tarjouskilpailumenettelyn perusteella laajakaistasuuntaviivojen (15) 78 kohdan c ja d alakohdan mukaisesti.

13.

Tutkimusinfrastruktuureille (16) myönnettävän alueellisen investointituen voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille, jos näissä suuntaviivoissa vahvistettujen yleisten edellytysten lisäksi sen ehtona on avoin ja syrjimätön pääsy infrastruktuuriin.

14.

Investointeihin tai taloudellisen toiminnan säilyttämiseen heikommin kehittyneellä alueella liittyvät alueelliset haitat vaikuttavat yleensä vähemmän suuriin yrityksiin kuin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin (pk-yritykset). Ensinnäkin suurten yritysten on helpompi saada pääomaa ja luottoa maailmanlaajuisilla markkinoilla, eikä tietyn epäsuotuisan alueen rajoitetumpi rahoituspalvelujen tarjonta sen vuoksi haittaa niitä yhtä paljon. Toiseksi suurten yritysten tekemät investoinnit voivat tuottaa mittakaavaetuja, jotka vähentävät sijaintiin liittyviä alkukustannuksia ja jotka monilta osin eivät ole sidoksissa alueeseen, jolla investointi toteutetaan. Kolmanneksi investointeja tekevillä suurilla yrityksillä on yleensä huomattavasti neuvotteluvoimaa viranomaisiin nähden, mikä saattaa johtaa tuen myöntämiseen tarpeettomasti tai perusteettomasti. Lisäksi voidaan todeta, että suuret yritykset ovat todennäköisemmin merkittäviä toimijoita kyseisillä markkinoilla ja sen vuoksi investointi, johon tukea myönnetään, voi vääristää kilpailua ja kauppaa sisämarkkinoilla.

15.

Koska suurten yritysten investointeihin myönnettävällä alueellisella tuella ei todennäköisesti ole kannustavaa vaikutusta, sen ei voida katsoa soveltuvan sisämarkkinoille perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti, ellei sitä myönnetä alkuinvestointeihin, joilla luodaan uutta taloudellista toimintaa näillä alueilla (17) tai monipuolistetaan laitoksen tuotantoa uusiin tuotteisiin tai uusiin prosessi-innovaatioihin.

16.

Alueellinen tuki, jonka tavoitteena on vähentää yrityksen juoksevia menoja, on toimintatukea, jonka ei katsota soveltuvan sisämarkkinoille, ellei sitä myönnetä epäedullisessa asemassa olevien alueiden yritysten kohtaamien tiettyjen tai pysyvien haittojen lieventämiseen. Toimintatuen katsotaan soveltuvan sisämarkkinoille, jos sen tavoitteena on vähentää tiettyjä vaikeuksia, joita pk-yritykset kohtaavat perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisilla erityisen epäedullisessa asemassa olevilla alueilla, tai korvata lisäkustannuksia, joita aiheutuu taloudellisen toiminnan harjoittamisesta syrjäisimmillä alueilla, tai estää tai vähentää väestökatoa erittäin harvaan asutuilla alueilla.

17.

Toimintatuen ei voida katsoa soveltuvan sisämarkkinoille, jos yrityksen pääasiallinen toiminta kuuluu tilastollisen toimialaluokituksen NACE Rev. 2 (18) pääluokkaan K ”Rahoitus- ja vakuutustoiminta” tai jos sen toiminta kattaa konsernin sisäiset toiminnot ja sen pääasiallinen toiminta kuuluu NACE Rev. 2 -järjestelmän luokkaan 70.10 ”Pääkonttorien toiminta” tai 70.22 ”Muu liikkeenjohdon konsultointi”.

18.

Alueellista tukea ei saa myöntää myöskään vaikeuksissa oleville yrityksille, sellaisina kuin ne määritellään näiden suuntaviivojen soveltamiseksi vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja niiden rakenteiden uudistamiseksi myönnettävää valtiontukea koskevissa yhteisön suuntaviivoissa (19).

19.

Arvioidessaan alueellista tukea, jota myönnetään yritykselle, jolle on annettu sellaiseen komission aikaisempaan päätökseen perustuva maksamaton perintämääräys, jossa tuki on todettu sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi, komissio ottaa huomioon vielä perimättä oleman tukimäärän (20).

20.

Näissä suuntaviivoissa tarkoitetaan

21.

Jäsenvaltioiden on periaatteessa ilmoitettava alueellinen tuki perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan (23) mukaisesti, lukuun ottamatta toimenpiteitä, jotka täyttävät Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin 7 päivänä toukokuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 994/98 (24) (valtuusasetus) 1 artiklan nojalla annetussa ryhmäpoikkeusasetuksessa säädetyt edellytykset.

22.

Komissio soveltaa näitä suuntaviivoja ilmoitettuihin aluetukiohjelmiin ja yksittäisiin tukiin.

23.

Ilmoitetun tukiohjelman perusteella myönnetystä yksittäisestä tuesta on ilmoitettava perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti, jos kaikista lähteistä peräisin oleva tuki ylittää ilmoituskynnysarvon (25) tai jos se myönnetään tuensaajalle, joka on lopettanut saman tai samankaltaisen toiminnan ETA:ssa hakupäivää edeltävien kahden vuoden aikana tai jos tukihakemuksen jättöhetkellä tuensaaja aikoo lopettaa tällaisen toiminnan kahden vuoden kuluessa siitä, kun tuettu investointi saatiin päätökseen.

24.

Suurelle yritykselle myönnetystä investointituesta c-alueella sijaitsevan laitoksen monipuolistamiseen uusien tuotteiden tuotantoa varten on edelleen ilmoitettava perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan nojalla.

25.

Arvioidessaan, voidaanko ilmoitetun tukitoimenpiteen katsoa soveltuvan sisämarkkinoille, komissio analysoi yleensä, varmistaako toimenpidesuunnitelma, että tuen myönteinen vaikutus yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseen ylittää sen kielteiset vaikutukset kauppaan ja kilpailuun.

26.

Toukokuun 8. päivänä 2012 annetussa valtiontukiuudistusta koskevassa tiedonannossa kehotettiin yksilöimään ja määrittelemään yhteiset periaatteet, joita komissio soveltaa aina arvioidessaan, soveltuuko tukitoimenpide sisämarkkinoille. Tässä tarkoituksessa komissio katsoo, että tukitoimenpide on perussopimuksen mukainen, jos se täyttää seuraavat kriteerit:

27.

Eräiden tukiohjelmamuotojen kokonaisvaikutuksen selvittämiseksi voidaan edellyttää näiden suuntaviivojen 4 jakson mukaista jälkiarviointia. Komissio voi tällaisissa tapauksissa rajoittaa ohjelmien kestoa (yleensä enintään neljään vuoteen) niin, että ohjelman voimassaolon jatkamisesta voidaan ilmoittaa myöhemmin.

28.

Jos valtiontukitoimenpide on EU:n lainsäädännön vastainen tai sen ehdot (mukaan lukien rahoitusmenetelmä, kun se kuuluu erottamattomasti valtiontukitoimenpiteeseen) ovat EU:n lainsäädännön vastaisia, tukea ei voida pitää sisämarkkinoille soveltuvana (26).

29.

Arvioidessaan yksittäisen tuen soveltuvuutta sisämarkkinoille komissio ottaa huomioon mahdollisen menettelyn, joka koskee perussopimuksen 101 tai 102 artiklan rikkomista ja joka saattaa koskea tuensaajaa ja joka voi olla merkityksellinen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan mukaisen arvioinnin kannalta (27).

30.

Alueellisen tuen ensisijaisena tavoitteena on supistaa Euroopan unionin eri alueiden välistä kehityskuilua. Oikeudenmukaisuus- tai koheesiotavoitteensa avulla alueellinen tuki voi edistää Eurooppa 2020 -strategian saavuttamista osallistavan ja kestävän kasvun aikaansaamiseksi.

31.

Alueellisten tukiohjelmien olisi oltava osa alueellista kehitysstrategiaa, jolla on selvästi määritellyt tavoitteet, ja niiden olisi oltava johdonmukaiset näiden tavoitteiden kanssa ja edistettävä niiden saavuttamista.

32.

Tämä pätee erityisesti toimenpiteisiin, jotka toteutetaan niiden aluekehitystä koskevien strategioiden mukaisesti, jotka on määritelty Euroopan aluekehitysrahaston, Euroopan sosiaalirahaston, koheesiorahaston, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston tai Euroopan meri- ja kalatalousrahaston puitteissa Eurooppa 2020 -strategian mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

33.

Kun on kyse tukiohjelmista, jotka eivät kuulu koheesiopoliittisista varoista rahoitettavan toimintaohjelman piiriin, jäsenvaltioiden olisi osoitettava, että toimenpide on johdonmukainen ja että se edistää kyseisen alueen kehitysstrategiaa. Tässä jäsenvaltiot voivat käyttää lähtökohtana aikaisempien valtiontukiohjelmien arviointeja, tukea myöntävien viranomaisten suorittamia vaikutustenarviointeja tai asiantuntijalausuntoja. Varmistaakseen, että tukiohjelma edistää tätä kehitysstrategiaa, siihen on sisällyttävä järjestelmä, jonka avulla tuen myöntävät viranomaiset voivat asettaa investointihankkeet tärkeysjärjestykseen ja tehdä valintansa ohjelman tavoitteiden mukaisesti (esimerkiksi käyttämällä muodollista pisteytystä) (28).

34.

Aluetukiohjelmia voidaan ottaa käyttöön a-alueilla pk-yritysten tai suurten yritysten alkuinvestointien tukemiseksi. C-alueilla aluetukiohjelmia voidaan ottaa käyttöön pk-yritysten alkuinvestointien ja suurten yritysten uuteen toimintaan liittyvän investoinnin tukemiseksi.

35.

Myöntäessään ohjelman perusteella tukea yksittäisiin investointihankkeisiin tukea myöntävän viranomaisen on vahvistettava, että valittu hanke edistää ohjelman tavoitetta ja kyseisen alueen kehitysstrategiaa. Jäsenvaltio voi tässä tarkoituksessa käyttää tietoja, jotka tukihakemuksen tekijä antaa näiden suuntaviivojen liitteessä olevan mallin mukaisesti silloin, kun alueelle tehtävän investoinnin myönteisistä vaikutuksista on annettava selvitys (29).

36.

Varmistaakseen, että investoinnilla on todellinen ja kestävä vaikutus kyseisen alueen kehitykseen, investointi on säilytettävä alueella vähintään viiden vuoden ajan investoinnin toteuttamisesta tai kolmen vuoden ajan, jos on kyse pk-yrityksestä (30).

37.

Jos tuki lasketaan palkkakustannusten perusteella, työpaikat on täytettävä kolmen vuoden kuluessa investoinnin valmistumisesta. Kaikki investoinnin avulla luodut työpaikat on säilytettävä kyseisellä alueella viiden vuoden ajan siitä ajankohdasta, kun työpaikka täytettiin ensimmäisen kerran. Pk-yritysten tekemien investointien tapauksessa jäsenvaltiot voivat lyhentää investoinnin tai työpaikkojen säilyttämistä koskevan viiden vuoden määräajan vähintään kolmeen vuoteen.

38.

Varmistaakseen, että investointi on elinkelpoinen, jäsenvaltion on tarkistettava, että tuensaaja rahoittaa vähintään 25 prosenttia (31) tukikelpoisista kustannuksista joko omista varoistaan tai ulkopuolisella rahoituksella, johon ei liity julkista tukea (32).

39.

Jotta valtiontukitoimenpiteet eivät johtaisi ympäristöhaittoihin, jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että unionin ympäristönsuojelulainsäädäntöä noudatetaan, erityisesti tarvetta suorittaa ympäristövaikutusten arviointi silloin, kun sitä edellytetään lainsäädännössä, ja huolehtia kaikista asiaankuuluvista luvista.

40.

Osoittaakseen komissiolle ilmoitetun yksittäisen investointituen alueellisen vaikutuksen jäsenvaltiot voivat käyttää esimerkiksi jäljempänä mainittuja indikaattoreita, jotka voivat olla suoria (esimerkiksi välittömien työpaikkojen luominen) tai välillisiä (esimerkiksi paikallinen innovointi).

41.

Jäsenvaltiot voivat käyttää myös tuensaajan liiketoimintasuunnitelmaa, joka saattaa sisältää tietoja luotujen työpaikkojen lukumäärästä, maksettavista palkoista (kotitalouksien varallisuuden lisääntyminen heijastusvaikutuksena), paikallisilta tuottajilta tehtyjen hankintojen määrästä sekä investoinnin luomasta liikevaihdosta ja siitä johtuvan verotulojen lisäyksen mahdollisesta myönteisestä vaikutuksesta alueeseen.

42.

Tapauskohtaisen tuen (33) osalta jäsenvaltion on osoitettava 35–39 kohdassa olevien vaatimusten lisäksi, että hanke on johdonmukainen kyseisen alueen kehitysstrategian kanssa ja edistää sitä.

43.

Toimintatukiohjelmat edistävät epäedullisessa asemassa olevien alueiden kehitystä ainoastaan, jos kyseisten alueiden haasteet on selvästi yksilöity etukäteen. Taloudellisen toiminnan houkuttelemiseen tai säilyttämiseen liittyvät esteet voivat olla niin vaikeita tai pysyviä, että investointituki ei ehkä yksinään riitä alueen kehittämiseen.

44.

Jos tuen tarkoituksena on vähentää tiettyjä pk-yritysten a-alueilla kohtaamia vaikeuksia, jäsenvaltioiden on osoitettava näiden erityisten vaikeuksien olemassaolo ja merkitys sekä se, että toimintatukiohjelma on tarpeen, koska näitä erityisiä vaikeuksia ei voida voittaa investointituella.

45.

Syrjäisimmillä alueilla aiheutuvien tiettyjen lisäkustannusten korvaamiseen tarkoitetun toimintatuen osalta on todettava, että pysyvät haitat, jotka vakavasti rajoittavat syrjäisimpien alueiden kehitystä, on lueteltu perussopimuksen 349 artiklassa ja niitä ovat syrjäinen sijainti, saaristoluonne, pieni koko, vaikea pinnanmuodostus ja ilmasto sekä taloudellinen riippuvuus muutamista harvoista tuotteista. Jäsenvaltion on kuitenkin yksilöitävä näihin pysyviin haittoihin liittyvät lisäkustannukset, jotka toimintatukiohjelmalla on tarkoitus korvata.

46.

Jäsenvaltion, joka aikoo myöntää toimintatukea väestökadon estämiseksi tai vähentämiseksi hyvin harvaan asutuilla alueilla, on osoitettava kyseiseen alueeseen ilman toimintatukea kohdistuva väestökadon riski.

47.

Jotta voidaan arvioida, onko valtiontuki tarpeen yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseksi, on ensin tarkasteltava ratkaistavana olevaa ongelmaa. Valtiontuki olisi kohdennettava tilanteisiin, joissa tuella saadaan aikaan sellainen merkittävä vaikutus, johon ei päästä markkinoiden omin toimin. Tämä pätee erityisesti tilanteissa, joissa julkisia resursseja on vähän.

48.

Valtiontukitoimenpiteillä voidaan tietyin edellytyksin korjata markkinoiden toimintapuutteita ja siten parantaa markkinoiden tehokasta toimintaa ja kilpailukykyä. Kun markkinoilla saavutetaan tehokkaita tuloksia, jotka kuitenkin ovat epätyydyttäviä oikeudenmukaisuuden tai koheesion kannalta, valtiontukea voidaan käyttää suotavamman ja oikeudenmukaisemman markkinatilanteen saavuttamiseksi.

49.

Niiden alueiden kehittämiseen myönnetyn tuen osalta, jotka on sisällytetty aluetukikarttaan näiden suuntaviivojen 5 jakson mukaisesti, komissio katsoo, että perussopimuksessa vahvistettuja koheesiotavoitteita ei saavuteta markkinoiden toimin ilman valtion toimenpiteitä. Sen vuoksi näillä alueilla myönnetyn tuen olisi katsottava soveltuvan sisämarkkinoille perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdan mukaisesti.

50.

Ehdotetun tukitoimenpiteen on oltava kyseisen poliittisen tavoitteen saavuttamiseen soveltuva väline. Tukitoimenpiteen ei katsota soveltuvan sisämarkkinoille, jos sama aluekehitykseen kohdistuva myönteinen vaikutus saadaan aikaan vähemmän vääristävillä politiikan välineillä tai muilla vähemmän vääristävillä tukivälineillä.

51.

Alueellinen investointituki ei ole ainoa jäsenvaltioiden käytettävissä oleva politiikan väline, jolla voidaan tukea investointeja ja työpaikkojen luomista epäedullisessa asemassa olevilla alueilla. Jäsenvaltiot voivat toteuttaa muita toimenpiteitä, joita voivat olla esimerkiksi infrastruktuurin kehittäminen, koulutuksen laadun parantaminen tai liiketoimintaympäristön parantaminen.

52.

Jäsenvaltioiden on osoitettava, miksi alueellinen tuki on asianmukainen väline yhteisen oikeudenmukaisuus- tai koheesiotavoitteen saavuttamiseksi silloin, kun otetaan käyttöön tukiohjelma, joka ei kuulu koheesiopolitiikan varoista rahoitettavan toimintaohjelman piiriin.

53.

Jos jäsenvaltio päättää ottaa käyttöön toimialakohtaisen tukiohjelman, joka ei kuulu näiden suuntaviivojen 32 kohdassa mainituista unionin rahastoista rahoitettavan toimintaohjelman piiriin, sen on osoitettava kyseisen välineen edut verrattuna monialaiseen ohjelmaan tai muihin politiikan vaihtoehtoihin.

54.

Komissio ottaa erityisesti huomioon jäsenvaltion ehdotetusta tukiohjelmasta mahdollisesti esittämät vaikutustenarvioinnit. Jälkikäteen tehtyjen 4 jaksossa kuvattujen arviointien tulokset voidaan myös ottaa huomioon arvioitaessa ehdotetun tukiohjelman asianmukaisuutta.

55.

Tapauskohtaisen tuen osalta jäsenvaltion on osoitettava, kuinka kyseessä olevan alueen kehitys varmistetaan kyseisellä tuella paremmin kuin tukiohjelmasta myönnettävällä tuella tai muunlaisilla toimenpiteillä.

56.

Jäsenvaltion on osoitettava, että tuki on asianmukainen ohjelman tavoitteen saavuttamiseksi suhteessa ongelmiin, jotka tuella on tarkoitus ratkaista. Tuen asianmukaisuuden osoittamiseksi jäsenvaltio voi laskea tuen määrän etukäteen kiinteänä summana, joka kattaa ennustetut lisäkustannukset tiettynä aikana. Tavoitteena on kannustaa yrityksiä rajoittamaan kustannuksia ja kehittämään liiketoimintaansa tehokkaammin (34).

57.

Alueellista tukea voidaan myöntää eri muodoissa. Jäsenvaltion olisi kuitenkin varmistettava, että tuki myönnetään muodossa, josta todennäköisesti aiheutuu vähiten kaupan ja kilpailun vääristymiä. Jos tuki myönnetään muodossa, joka tarjoaa suoran rahallisen edun (esimerkiksi suorat avustukset, vapautukset veroista, sosiaaliturvamaksuista tai muista pakollisista maksuista tai niiden alennukset tai maa-alueiden, tavaroiden tai palvelujen tarjoaminen edulliseen hintaan), jäsenvaltion on osoitettava, miksi muut kilpailua tai kauppaa mahdollisesti vähemmän vääristävät tukimuodot, kuten takaisinmaksettavat ennakot tai velka- tai pääomainstrumentteihin perustuvat tukimuodot (esimerkiksi halpakorkoiset lainat tai korkotuet, valtion takaukset tai edullisin ehdoin toteutettu omistusosuuden hankinta tai muunlainen pääomasijoitus), eivät ole asianmukaisia.

58.

Niiden tukiohjelmien osalta, joilla pannaan täytäntöön toimintaohjelmien tavoitteet ja prioriteetit, asianmukaiseksi välineeksi katsotaan kyseisessä toimintaohjelmassa valittu rahoitusväline.

59.

Jälkikäteen tehtyjen 4 jaksossa kuvattujen arviointien tulokset voidaan ottaa huomioon arvioitaessa ehdotetun tukivälineen asianmukaisuutta.

60.

Alueellisen tuen katsotaan soveltuvan sisämarkkinoille vain, jos sillä on kannustava vaikutus. Kannustava vaikutus on kyseessä silloin, kun tuki muuttaa yrityksen toimintaa siten, että se harjoittaa sellaista alueen kehitystä edistävää ylimääräistä toimintaa, jota se ei harjoittaisi ilman tukea tai harjoittaisi rajoitetusti tai eri tavalla taikka eri paikassa. Tuella ei saa kattaa yritykselle toiminnasta joka tapauksessa aiheutuvia kustannuksia, eikä sillä saa korvata taloudelliseen toimintaan liittyvää tavanomaista liiketoimintariskiä.

61.

Kannustava vaikutus voidaan osoittaa kahdella eri tavalla:

62.

Jos tuki ei muuta tuensaajan toimintaa edistämällä (ylimääräisiä) investointeja kyseisellä alueella, voidaan katsoa, että sama investointi tehtäisiin alueella myös ilman tukea. Tällaisella tuella ei ole riittävää kannustavaa vaikutusta alueellisen tavoitteen saavuttamiseksi, eikä sen voida katsoa soveltuvan sisämarkkinoille.

63.

Jos alueellinen tuki myönnetään koheesiopoliittisista rahastoista investointeihin, jotka ovat tarpeen unionin oikeudessa vahvistettujen normien saavuttamiseksi, tuella voidaan kuitenkin katsoa olevan kannustava vaikutus, jos ilman tukea investointi ei olisi ollut riittävän kannattava, jotta tuensaaja olisi tehnyt sen kyseisellä alueella, mikä olisi johtanut alueella sijaitsevan laitoksen sulkemiseen.

64.

Yksittäisen investoinnin työt saa aloittaa vasta tukihakemuksen jättämisen jälkeen.

65.

Jos työt aloitetaan, ennen kuin tukihakemus on jätetty, kyseiselle yksittäiselle investoinnille myönnetty tuki ei sovellu sisämarkkinoille.

66.

Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön näiden suuntaviivojen liitteenä oleva hakemuksen vakiomalli (36). Pk-yritysten ja suurten yritysten on selvitettävä hakulomakkeessa vertailutilanteen perusteella, mitä tapahtuisi, jos ne eivät saisi tukea, ja selvitettävä mikä 61 kohdassa kuvailtu skenaario on kyseessä.

67.

Lisäksi suurten yritysten on todistettava asiakirjoin hakulomakkeessa esitetyt vaihtoehtoista tilannetta koskevat tiedot. Tämä velvoite ei koske pk-yrityksiä.

68.

Tuen myöntävän viranomaisen on suoritettava vaihtoehtoista tilannetta koskeva luotettavuustarkastus ja vahvistettava, että alueellisella tuella on jotain 61 kohdassa kuvailtua skenaariota vastaava kannustava vaikutus. Vaihtoehtoinen tilanne on uskottava, jos se on todellinen ja liittyy päätöksenteossa huomioon otettaviin tekijöihin ajankohtana, jolloin tuensaaja tekee investointipäätöksen.

69.

Edellä 64–67 kohdassa esitettyjen vaatimusten lisäksi jäsenvaltion on ilmoitetun yksittäisen tuen (37) osalta toimitettava selkeät todisteet siitä, että tuella on todella vaikutusta investoinnin tai sijaintipaikan valintaan (38). Sen on ilmoitettava, kumpi 61 kohdassa kuvailtu skenaario pätee kyseisessä tapauksessa. Kokonaisvaltaisen arvioinnin suorittamiseksi jäsenvaltion on toimitettava sekä tuettavaa hanketta koskevat tiedot että kattava kuvaus vaihtoehtoisesta skenaariosta, jossa mikään ETA:ssa toimiva viranomainen ei myönnä tuensaajalle tukea.

70.

Skenaariossa 1 jäsenvaltio voisi todistaa tuen kannustavan vaikutuksen toimittamalla yrityksen asiakirjoja, jotka osoittavat, että investointi ei olisi ollut riittävän kannattava ilman tukea.

71.

Skenaariossa 2 jäsenvaltio voisi todistaa tuen kannustavan vaikutuksen toimittamalla yrityksen asiakirjoja, jotka osoittavat, että investoinnin sijoittamisesta kyseiselle alueelle aiheutuvia kustannuksia ja hyötyjä on verrattu tilanteeseen, jossa investointi toteutetaan vaihtoehtoisella alueella (vaihtoehtoisilla alueilla). Komissio tarkistaa, onko vertailut tehty realistiselta pohjalta.

72.

Jäsenvaltioita kehotetaan erityisesti käyttämään yritysten hallintoelinten virallisia asiakirjoja, riskiarviointeja (mukaan lukien sijaintipaikkaan liittyvien riskien arviointi), tilinpäätöksiä, sisäisiä liiketoimintasuunnitelmia, asiantuntijalausuntoja ja muita arvioitavaan investointihankkeeseen liittyviä selvityksiä. Asiakirjat, jotka sisältävät tietoja kysyntä-, kustannus- ja talousennusteista, ja asiakirjat, jotka toimitetaan investointikomitealle ja joissa kuvaillaan erilaisia investointiskenaarioita, tai asiakirjat, jotka on tarkoitettu rahoituslaitoksille, voivat auttaa jäsenvaltioita osoittamaan hankkeen kannustavan vaikutuksen.

73.

Tässä yhteydessä ja erityisesti skenaariossa 1 kannattavuustaso voidaan arvioida käyttämällä menetelmiä, jotka ovat yleisesti käytössä kyseisellä toimialalla ja joita voivat olla menetelmät, joiden avulla arvioidaan hankkeen nykyarvo (39), sisäinen tuottoprosentti (40) tai sijoitetun pääoman keskimääräinen tuotto. Hankkeen kannattavuutta verrataan yrityksen muihin samantapaisiin investointihankkeisiin soveltamiin tavanomaisiin tuottoprosentteihin. Jos näitä tuottoprosentteja ei ole käytettävissä, hankkeen kannattavuutta verrataan yrityksen pääomakustannuksiin kokonaisuutena tarkasteltuna tai kyseisen alan yleisiin tuottoprosentteihin.

74.

Jos tuki ei muuta tuensaajan toimintaa edistämällä (ylimääräisiä) investointeja kyseisellä alueella, alueeseen ei kohdistu myönteistä vaikutusta. Tämän vuoksi tuen ei katsota soveltuvan sisämarkkinoille tapauksissa, joissa näyttää siltä, että sama investointi tehtäisiin alueella jopa ilman tuen myöntämistä.

75.

Toimintatukiohjelmissa tuella on kannustava vaikutus, jos on todennäköistä, että taloudellinen toiminta kyseisellä alueella vähenisi merkittävästi ilman tukea niiden ongelmien vuoksi, jotka tuella on tarkoitus ratkaista.

76.

Komissio katsoo tämän vuoksi, että tuki lisää taloudellista toimintaa kyseisellä alueella, jos jäsenvaltio on osoittanut näiden ongelmien olemassaolon ja huomattavan merkityksen tällä alueella (vrt. 44–46 kohta).

77.

Alueellisen tuen määrä on periaatteessa rajattava vähimmäismäärään, joka tarvitaan investointien tai toimintojen lisäämiseksi kyseisellä alueella.

78.

Yleensä ilmoitetun yksittäisen tuen katsotaan rajoittuvan vähimmäismäärään, jos tuen määrä vastaa investoinnin toteuttamisesta kyseisellä alueella aiheutuvia ylimääräisiä nettokustannuksia verrattuna vaihtoehtoiseen tilanteeseen, jossa tukea ei myönnettäisi. Samoin kun on kyse suurille yrityksille ilmoitettujen tukiohjelmien puitteissa myönnetystä investointituesta, jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tuen määrä rajoittuu välttämättömään vähimmäismäärään, soveltamalla ylimääräisiä nettokustannuksia koskevaa lähestymistapaa.

79.

Sen vuoksi skenaarion 1 mukaisissa tilanteissa (investointipäätökset) tuen määrän ei pitäisi ylittää vähimmäismäärää, joka tarvitaan hankkeen saattamiseksi riittävän kannattavaksi, esimerkiksi sen sisäisen tuottoprosentin korottamiseksi niin, että se ylittää ne tavanomaiset tuottoprosentit, joita kyseinen yritys soveltaa muissa samankaltaisissa investointihankkeissa, tai niin, että sisäinen tuottoprosentti ylittää yrityksen pääomakustannukset kokonaisuutena tarkasteltuna tai kyseisen alan yleiset tuottoprosentit.

80.

Skenaarion 2 mukaisissa tilanteissa (sijaintipaikkaa koskevat kannustimet) tuen määrä ei saisi ylittää kohdealueen investoinnin nettonykyarvon ja vaihtoehtoisen sijaintipaikan investoinnin nettonykyarvon välistä erotusta. Kaikki asiaankuuluvat kustannukset ja hyödyt on otettava huomioon, mukaan lukien hallinto- ja kuljetuskustannukset, koulutustuen ulkopuolelle jäävät koulutuskustannukset sekä palkkaerot. Kun vaihtoehtoinen sijaintipaikka on ETA:ssa, kyseisellä toisella sijaintipaikalla myönnettäviä tukia ei kuitenkaan oteta huomioon.

81.

Ennustettavuuden ja tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi komissio soveltaa investointitukeen myös tuen enimmäisintensiteettejä (41). Näillä tuen enimmäisintensiteeteillä on kaksi tarkoitusta.

82.

Ensinnäkin ilmoitettujen tukiohjelmien osalta tuen enimmäisintensiteetit toimivat pk-yritysten kannalta ns. safe harbour -poikkeuksina: niin kauan kuin tuki-intensiteetti ei ylitä sallittua enimmäisrajaa, tuen rajoittamista vähimmäismäärään koskevan kriteerin katsotaan täyttyvän.

83.

Toiseksi tuen enimmäisintensiteettejä käytetään kaikissa muissa tapauksissa ylärajana sovellettaessa 79 ja 80 kohdassa kuvattua ylimääräisiä nettokustannuksia koskevaa lähestymistapaa.

84.

Tuen enimmäisintensiteettejä mukautetaan kolmen kriteerin perusteella:

85.

Korkeammat tuki-intensiteetit (ja mahdollisesti kilpailun ja kaupan suurempi vääristyminen) ovat sallittuja vähemmän kehittyneillä kohdealueilla ja kun tuensaaja on pk-yritys.

86.

Kun otetaan huomioon odotettu kilpailun ja kaupan suurempi vääristyminen, suurten investointihankkeiden tuen enimmäisintensiteettiä on alennettava käyttäen 20 kohdan c alakohdassa määriteltyä menetelmää.

87.

Pk-yrityksille myönnettävässä tuessa voidaan käyttää 5.4 jaksossa kuvailtuja korotettuja tuen enimmäisintensiteettejä. Pk-yrityksen tuki-intensiteettiä ei voida kuitenkaan korottaa, jos investointi liittyy suureen investointihankkeeseen.

88.

Jäsenvaltion on varmistettava suurille yrityksille myönnettävän tuen osalta, että tuen määrä vastaa investoinnin toteuttamisesta kyseisellä alueella aiheutuvia ylimääräisiä nettokustannuksia verrattuna vaihtoehtoiseen tilanteeseen, jossa tukea ei myönnettäisi. Edellä 79 ja 80 kohdassa selitettyä menetelmää on käytettävä yhdessä ylärajana toimivien tuen enimmäisintensiteettien kanssa.

89.

Suurten investointihankkeiden osalta on varmistettava, että tuki ei ylitä alennettua tuki-intensiteettiä. Jos tuensaajalle myönnetään tukea investointiin, jonka katsotaan olevan osa yhtä ainoaa investointihanketta, tukea on alennettava niiden tukikelpoisten kustannusten osalta, jotka ylittävät 50 miljoonaa euroa (42).

90.

Tukea myöntävän viranomaisen on laskettava hankekohtainen tuen enimmäisintensiteetti ja tukimäärä tukea myöntäessään. Tuki-intensiteetti on laskettava bruttoavustusekvivalentin perusteella suhteessa kaikkiin tukikelpoisiin investointi- tai palkkakustannuksiin, jotka tuensaaja on ilmoittanut hakemuksessaan.

91.

Jos investointikustannusten perusteella laskettu investointituki yhdistetään palkkakustannusten perusteella laskettuun alueelliseen investointitukeen, kokonaistuki ei saa ylittää suurinta tukimäärää, joka saadaan tulokseksi jommallakummalla laskutavalla kyseisellä alueella sallittuun tuen enimmäisintensiteettiin asti.

92.

Investointitukea voidaan myöntää samanaikaisesti useasta alueellisesta tukiohjelmasta tai se voi kasautua tapauskohtaisen tuen kanssa sillä edellytyksellä, että eri lähteistä myönnettävä tuki yhteensä ei ylitä sallittua hankekohtaista tuen enimmäisintensiteettiä, joka ensimmäisen tuen myöntävän viranomaisen on laskettava ennakkoon.

93.

Jos kyseessä on alkuinvestointi, joka liittyy erityissäännöksistä Euroopan alueellista yhteistyötä koskevan tavoitteen tukemiseksi Euroopan aluekehitysrahastosta annetussa asetuksessa (43) vahvistettuihin Euroopan alueelliseen yhteistyön hankkeisiin, tuen enimmäisintensiteettiä alueella, jolla hanke sijaitsee, sovelletaan kaikkiin hankkeeseen osallistuviin tuensaajiin. Jos alkuinvestointi toteutetaan vähintään kahdella tukialueella, alkuinvestointiin myönnettävän tuen enimmäisintensiteetti on se, jota sovelletaan alueeseen, jolla suurin osa tukikelpoisista kustannuksista aiheutuu. Suurten yritysten c-alueilla toteuttamiin alkuinvestointeihin voidaan myöntää alueellista tukea Euroopan alueellisen yhteistyön hankkeiden puitteissa vain, jos investoinnit tehdään uuteen toimintaan tai uusiin tuotteisiin.

94.

Hankittavan omaisuuden olisi oltava uutta, paitsi jos on kyse pk-yrityksistä tai laitoshankinnoista (44).

95.

Pk-yritysten osalta enintään 50 prosenttia investointiin liittyvistä alustavista selvityksistä tai neuvontapalveluista aiheutuvista kustannuksista voidaan myös ottaa huomioon tukikelpoisina kustannuksina.

96.

Tuotantoprosessin perusteelliseen muutokseen myönnettävän tuen osalta tukikelpoisten kustannusten on oltava suuremmat kuin poistot, jotka on tehty uudistettavaan toimintaan liittyvästä omaisuudesta kolmen edeltävän verovuoden aikana.

97.

Olemassa olevan laitoksen tuotannon monipuolistamiseen myönnetyn tuen osalta tukikelpoisten kustannusten on oltava vähintään 200 prosenttia suuremmat kuin uudelleen käytettävän omaisuuden kirjanpitoarvo töiden alkamista edeltävänä verovuonna.

98.

Kustannukset, jotka liittyvät aineellisen omaisuuden vuokraamiseen, voidaan ottaa huomioon seuraavien edellytysten täyttyessä:

99.

Laitoksen hankinnan yhteydessä olisi otettava huomioon ainoastaan kustannukset, jotka aiheutuvat omaisuuserien ostamisesta ostajasta riippumattomilta kolmansilta. Kauppa on toteutettava markkinaehdoin. Kun tukea on myönnetty omaisuuserien hankintaan, ennen kuin ne on ostettu, kyseisten omaisuuserien kustannukset on vähennettävä laitoksen hankintaan liittyvistä tukikelpoisista kustannuksista. Jos laitoksen hankintaan liittyy tukikelpoinen lisäinvestointi, tämän investoinnin tukikelpoiset kustannukset olisi lisättävä laitoksen omaisuuserien ostosta aiheutuviin kustannuksiin.

100.

Suurten yritysten tapauksessa aineettoman omaisuuden kustannuksista tukikelpoisiksi katsotaan ainoastaan enintään 50 prosenttia hankkeeseen tehtyjen investointien tukikelpoisista kokonaiskustannuksista. Pk-yritysten tapauksessa voidaan ottaa huomioon aineettomaan omaisuuteen liittyvät kokonaiskustannukset.

101.

Aineettoman omaisuuden, joka voidaan ottaa huomioon laskettaessa investoinnin tukikelpoisia kustannuksia, on pysyttävä kyseisellä tukialueella eikä sitä saa siirtää muille alueille. Tässä tarkoituksessa aineettoman omaisuuden on täytettävä seuraavat ehdot:

102.

Aineettoman omaisuuden on sisällyttävä tuensaajayrityksen varoihin ja liityttävä hankkeeseen, jota varten tukea myönnetään, vähintään viiden vuoden ajan (kolmen vuoden ajan, kun kyseessä on pk-yritys).

103.

Alueellinen tuki voidaan laskea myös alkuinvestoinnin seurauksena luotujen työpaikkojen odotettujen palkkakustannusten perusteella. Tuella voidaan korvata vain palkatun henkilön palkkakustannukset kahden vuoden ajalta, eikä tuki-intensiteetti saa ylittää kyseisellä alueella sovellettavaa tuki-intensiteettiä.

104.

Skenaarion 1 mukaisissa tilanteissa (investointipäätös) komissio tarkastaa, ylittääkö tukimäärä vähimmäismäärän, joka tarvitaan hankkeen saattamiseksi riittävän kannattavaksi, käyttämällä 79 kohdassa esitettyä menetelmää.

105.

Skenaarion 2 mukaisissa tilanteissa (sijaintipaikkaa koskeva päätös) komissio vertaa sijaintipaikkaa koskevan kannustimen osalta kohdealueen investoinnin nettonykyarvoa vaihtoehtoisen sijaintipaikan investoinnin nettonykyarvoon käyttämällä 80 kohdassa esitettyä menetelmää.

106.

Kannustavan vaikutuksen arvioinnissa käytettäviä laskelmia voidaan käyttää myös arvioitaessa tuen oikeasuhteisuutta. Jäsenvaltion on osoitettava tuen oikeasuhteisuus esimerkiksi 72 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen perusteella.

107.

Tuki-intensiteetti ei saa ylittää sallittua mukautettua tuki-intensiteettiä.

108.

Jäsenvaltion on osoitettava, että tuen taso on oikeassa suhteessa ongelmiin, jotka tuella on tarkoitus ratkaista.

109.

Erityisesti seuraavien edellytysten on täytyttävä:

110.

Tiettyjen syrjäisimmillä alueilla aiheutuvien ylimääräisten kustannusten korvaamiseen tarkoitetun tuen osalta tukikelpoisten kustannusten on liityttävä kokonaisuudessaan yhteen tai useampaan perussopimuksen 349 artiklassa tarkoitettuun pysyvään haittaan. Näihin ylimääräisiin kustannuksiin eivät saa kuulua kuljetuskustannukset eivätkä muut sellaiset ylimääräiset kustannukset, jotka voivat johtua muista tekijöistä ja jotka on määritettävä suhteessa kustannuksiin, joita aiheutuu samanlaisille yrityksille kyseisen jäsenvaltion muilla alueilla.

111.

Tuen tasoa on alennettava asteittain ohjelman keston aikana, kun on kyse tuesta pk-yritysten a-alueilla kohtaamien erityisten vaikeuksien vähentämiseksi (45).

112.

Jotta tuki soveltuu sisämarkkinoille, tukitoimenpiteen kielteisten vaikutusten, jotka ilmenevät kilpailun vääristymisenä ja vaikutuksena jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, on oltava rajalliset, ja yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamista edistävien myönteisten vaikutusten on oltava suuremmat. On eräitä tilanteita, joissa kielteiset vaikutukset ovat selvästi myönteisiä vaikutuksia suuremmat, jolloin tuen ei voida katsoa soveltuvan sisämarkkinoille.

113.

Alueellinen tuki voi aiheuttaa ensi sijassa kahdenlaisia kilpailun ja kaupan vääristymiä. Näitä ovat tuotemarkkinavääristymät ja sijaintipaikkaa koskevat vaikutukset. Molemmat voivat johtaa allokatiiviseen tehottomuuteen (joka haittaa sisämarkkinoiden taloudellista suorituskykyä) ja jakautumisongelmiin (taloudellisen toiminnan jakautuminen eri alueille).

114.

Yksi mahdollinen valtiontuen haittavaikutus on se, että tuki estää markkinamekanismia tuottamasta tehokkaita tuloksia niin, että tehokkaimmat tuottajat palkittaisiin ja vähiten tehokkaille tuottajille aiheutuisi paineita parantaa tehokkuuttaan, järjestää toimintansa uudelleen tai poistua markkinoilta. Valtiontuesta johtuva huomattava kapasiteetin lisäys tehottomilla markkinoilla saattaa kohtuuttomasti vääristää kilpailua, sillä liikakapasiteetin luominen tai säilyttäminen voi johtaa voittomarginaaleihin kohdistuviin paineisiin ja kilpailijoiden investointien vähenemiseen tai jopa niiden poistumiseen markkinoilta. Tämä saattaa johtaa tilanteeseen, jossa kilpailijat, jotka muutoin kykenisivät pysymään markkinoilla, ajetaan markkinoilta. Tuki saattaa myös estää yrityksiä tulemasta markkinoille tai laajentumasta niillä ja vähentää kilpailijoiden kannusteita innovoida. Tämä johtaa tehottomiin markkinarakenteisiin, jotka pitkällä aikavälillä ovat haitallisia myös kuluttajien kannalta. Lisäksi tuen saatavuus voi johtaa siihen, että mahdollisista tuensaajista tulee ylimielisiä tai riskihakuisempia. Pitkän aikavälin vaikutus alan kokonaistulokseen on todennäköisesti kielteinen.

115.

Tuella voi olla myös vääristäviä vaikutuksia, sillä se voi lisätä tuensaajan huomattavaa markkinavoimaa tai säilyttää sen. Myös silloin kun tuki ei vahvista huomattavaa markkinavoimaa suoraan, se voi lisätä sitä välillisesti estämällä olemassa olevien kilpailijoiden laajentumisen tai aiheuttamalla niiden poistumisen markkinoilta tai estämällä uusien kilpailijoiden tulon markkinoille.

116.

Tuotemarkkinoihin kohdistuvien vääristymien lisäksi alueellinen tuki vaikuttaa luonteensa vuoksi myös taloudellisen toiminnan sijaintiin. Kun yhdelle alueelle investoidaan tuen johdosta, toinen alue menettää kyseisen mahdollisuuden. Nämä kielteiset vaikutukset alueilla, joihin tuki vaikuttaa epäsuotuisasti, voivat aiheuttaa taloudellisen toiminnan ja työpaikkojen häviämistä myös alihankkijoiden tasolla. Ne voivat johtaa myös myönteisten ulkoisvaikutusten (esimerkiksi klusterointivaikutus, tiedon leviäminen, koulutus jne.) menettämiseen.

117.

Alueellisen tuen maantieteellinen kohdentaminen erottaa alueellisen tuen muista horisontaalisen tuen muodoista. Alueelliselle tuelle on ominaista, että sen tarkoituksena on vaikuttaa sijoittajien investointihankkeiden sijaintipaikan valintaan. Kun alueellisella tuella korvataan alueellisista haitoista johtuvat lisäkustannukset ja tuetaan lisäinvestointeja tukialueilla viemättä investointeja pois muilta tukialueilta, se vaikuttaa sekä alueen kehitykseen että koheesioon ja loppujen lopuksi hyödyttää koko unionia. Alueellisen tuen mahdollisia negatiivisia vaikutuksia sijoittautumiseen on jo rajoitettu aluetukikartoissa, joissa määritellään tarkasti alueet, joilla alueellista tukea voidaan myöntää, ottaen huomioon oikeudenmukaisuus- ja koheesiopoliittiset tavoitteet sekä hyväksyttävät tuen enimmäisintensiteetit. Arvioitaessa tuen todellista vaikutusta koheesiotavoitteeseen on kuitenkin tärkeää ymmärtää, mitä olisi tapahtunut ilman tukea.

118.

Komissio yksilöi useita tilanteita, joissa kielteiset vaikutukset ovat selvästi myönteisiä vaikutuksia suuremmat, jolloin tuen ei voida katsoa soveltuvan sisämarkkinoille.

119.

Komissio vahvistaa tuen enimmäisintensiteetit. Ne muodostavat sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevan vähimmäisvaatimuksen, jonka tavoitteena on estää valtiontuen käyttö hankkeissa, joissa tukimäärän ja tukikelpoisten kustannusten välinen suhde katsotaan hyvin suureksi ja erittäin mahdollisesti vääristäväksi. Yleensä voidaan todeta, että mitä suuremmat tuetun hankkeen myönteiset vaikutukset todennäköisesti ovat ja mitä suurempi tuen tarve on, sitä korkeampi on tuki-intensiteetin yläraja.

120.

Skenaarion 1 tapauksissa (investointipäätökset), joissa hankkeella luodaan kapasiteettia rakenteellisesti absoluuttisesti taantuvilla markkinoilla, komissio katsoo sen kielteiseksi vaikutukseksi, jonka kompensoiminen myönteisillä vaikutuksilla on epätodennäköistä.

121.

Skenaarion 2 mukaisissa tapauksissa (sijaintipaikkaa koskevat päätökset), joissa investointi olisi ilman tukea sijoitettu alueelle, jonka alueellinen tuki-intensiteetti on sama tai korkeampi kuin kohdealueen intensiteetti, kyseessä on kielteinen vaikutus, jota myönteiset vaikutukset eivät todennäköisesti kompensoi, koska se on vastoin alueellisen tuen perusteita (46).

122.

Jos tuensaaja lopettaa saman tai samantapaisen toiminnon toisella ETA:ssa sijaitsevalla alueella ja siirtää tämän toiminnon kohdealueelle ja jos tuen ja toiminnon siirron välillä on syy-yhteys, kyseessä on kielteinen vaikutus, jota myönteiset seikat eivät todennäköisesti kompensoi.

123.

Kun arvioidaan ilmoitettuja toimenpiteitä, komissio pyytää kaikki tarvittavat tiedot, joiden perusteella se voi arvioida, johtaisiko valtiontuki merkittävään työpaikkojen menetykseen olemassa olevilla sijaintipaikoilla ETA:ssa.

124.

Investointitukiohjelmat eivät saa johtaa merkittäviin kilpailun ja kaupan vääristymiin. Vaikka vääristymien voidaan katsoa olevan rajoitettuja yksittäisellä tasolla (jos kaikki investointituelle asetetut edellytykset täyttyvät), tukiohjelmat voivat silti johtaa suuriin vääristymiin kasautumisen vuoksi. Tällaiset vääristymät voivat koskea tuotosmarkkinoita luomalla tai pahentamalla liikakapasiteettia tai johtamalla eräiden tuensaajien huomattavan markkinavoiman syntymiseen, lisääntymiseen tai säilymiseen tavalla, jolla on kielteinen vaikutus dynaamisiin kannusteisiin. Tukiohjelmien puitteissa myönnetty tuki voi myös johtaa merkittävään taloudellisen toiminnan menetykseen muilla ETA:n alueilla. Tietyille aloille keskittyvän tukiohjelman tapauksessa tällaisten vääristymien riski on vielä suurempi.

125.

Sen vuoksi jäsenvaltion on osoitettava, että kielteiset vaikutukset rajoittuvat vähimmäismäärään ottaen huomioon esimerkiksi kyseisten hankkeiden koon, yksittäiset ja kumulatiiviset tukimäärät, oletetut tuensaajat ja kohdealojen ominaispiirteet. Jotta komissio voi arvioida todennäköisiä kielteisiä vaikutuksia, jäsenvaltio voi toimittaa minkä tahansa käytettävissään olevan vaikutustenarvioinnin ja samanlaisista aikaisemmista tukiohjelmista jälkikäteen tehdyt arvioinnit.

126.

Myöntäessään ohjelman perusteella tukea yksittäisiin hankkeisiin tukea myöntävän viranomaisen on todennettava ja vahvistettava, että tuki ei johda 121 kohdassa kuvattuihin selvästi kielteisiin vaikutuksiin. Tämä todentaminen voidaan tehdä niiden tietojen perusteella, jotka tuensaaja on toimittanut tukea hakiessaan, ja vakiomuotoisessa tukihakemuksessa annetun ilmoituksen perusteella, jossa olisi mainittava vaihtoehtoinen sijaintipaikka ilman tukea.

127.

Arvioidessaan ilmoitetun tuen kielteisiä vaikutuksia komissio tekee eron edellä 104 ja 105 kohdassa kuvailtujen kahden vaihtoehtoisen tilanteen välillä.

128.

Skenaarion 1 mukaisissa tapauksissa komissio keskittyy erityisesti kielteisiin vaikutuksiin, jotka liittyvät taantuvien alojen liikakapasiteetin kasvuun, markkinoilta poistumisen ehkäisemiseen ja huomattavan markkinavoiman käsitteeseen. Näitä kielteisiä vaikutuksia kuvaillaan jäljempänä 129–138 kohdassa ja ne on tasapainotettava tuen myönteisten vaikutusten kanssa. Jos kuitenkin havaitaan, että tuki johtaisi 120 kohdassa kuvailtuihin selviin kielteisiin vaikutuksiin, tuen ei voida katsoa soveltuvan sisämarkkinoille, koska on epätodennäköistä, että myönteiset vaikutukset kompensoivat kielteiset vaikutukset.

129.

Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien mahdollisten vääristymien kartoittamiseksi ja arvioimiseksi jäsenvaltioiden olisi toimitettava todisteita, joiden perusteella komissio voi määrittää kyseiset tuotemarkkinat (toisin sanoen tuotteet, joihin tuensaajan toiminnan muuttuminen vaikuttaa) ja vaikutuksen piiriin kuuluvat kilpailijat ja asiakkaat/kuluttajat.

130.

Komissio soveltaa erilaisia perusteita arvioidessaan näitä mahdollisia vääristymiä, kuten kyseisten tuotemarkkinoiden rakenne, markkinoiden toiminta (taantuvat vai kasvavat markkinat), tuensaajan valintaprosessi, markkinoille tulon ja sieltä poistumisen esteet sekä tuotteiden erilaistaminen.

131.

Jos yritys järjestelmällisesti tukeutuu valtiontukeen, se voi olla osoitus siitä, että yritys ei kestä kilpailua omin voimin tai että se saa kohtuutonta etua kilpailijoihin verrattuna.

132.

Komissio erottaa kaksi pääasiallista tuotemarkkinoihin kohdistuvien mahdollisten kielteisten vaikutusten lähdettä:

133.

Arvioidessaan, voidaanko tuen avulla luoda tai säilyttää tehottomat markkinarakenteet, komissio ottaa huomioon hankkeesta johtuvan tuotantokapasiteetin lisäyksen ja sen, onko kyse tehottomista markkinoista.

134.

Kun kyseessä ovat kasvavat markkinat, on yleensä vähemmän syytä huoleen siitä, että tuella on kielteinen vaikutus dynaamisiin kannusteisiin tai että se kohtuuttomasti estää markkinoilta poistumista tai markkinoille tuloa.

135.

Enemmän huolta aiheuttaa tilanne, jossa on kyse taantuvista markkinoista. Tältä osin komissio erottaa toisistaan tapaukset, joissa merkitykselliset markkinat ovat pitkällä aikavälillä rakenteellisesti taantuvat (toisin sanoen niiden kasvu on negatiivinen), ja tapaukset, joissa merkitykselliset markkinat ovat suhteellisesti taantuvat (toisin sanoen kasvu on positiivinen mutta ei ylitä vertailukohteena olevaa kasvua).

136.

Markkinoiden tehottomuutta mitataan yleensä ottamalla vertailukohdaksi ETA:n BKT kolmen edellisen vuoden ajalta ennen hankkeen aloittamista (vertailuarvo). Se voidaan määrittää myös seuraavien kolmen–viiden vuoden ennustetun kasvun perusteella. Tähän liittyviä indikaattoreita voivat olla kyseisten markkinoiden ennustettu kasvu ja odotettu kapasiteetin käyttöaste sekä kapasiteetin lisäyksen todennäköinen vaikutus kilpailijoihin hintojen ja voittomarginaalien välityksellä.

137.

Eräissä tapauksissa kyseisten tuotemarkkinoiden kasvu ETA:ssa ei ehkä ole asianmukainen vertailukohde tarkasteltaessa tuen vaikutuksia kokonaisuudessaan, erityisesti silloin, kun maantieteelliset markkinat ovat maailmanlaajuiset. Tällaisissa tapauksissa komissio tarkastelee tuen vaikutusta kyseisiin markkinarakenteisiin, erityisesti sitä, voiko tuen myöntäminen johtaa ETA:ssa toimivien tuottajien syrjäytymiseen markkinoilta.

138.

Arvioidessaan huomattavan markkinavoiman olemassaoloa komissio ottaa huomioon tuensaajan aseman tietyn ajanjakson aikana ennen tuen saantia ja oletetun markkina-aseman investoinnin toteuttamisen jälkeen. Komissio ottaa huomioon sekä tuensaajan että sen kilpailijoiden markkinaosuudet ja myös muita asiaankuuluvia tekijöitä, esimerkiksi markkinarakenteen, tarkastelemalla markkinoiden keskittymistä, markkinoille tulon mahdollisia esteitä (47), neuvotteluvoimaa (48) sekä laajentumisen tai markkinoilta poistumisen esteitä.

139.

Jos vertailuanalyysi osoittaa, että investointi olisi tehty ilman tukea toisessa paikassa (skenaario 2), joka kuuluu kyseisen tuotteen samoille maantieteellisille markkinoille, ja jos tuki on oikeasuhteista, liikakapasiteettiin tai huomattavaan markkinavoimaan liittyvät mahdolliset tulokset olisivat periaatteessa samat tuesta riippumatta. Tällaisissa tapauksissa on todennäköistä, että tuen myönteiset vaikutukset ovat suuremmat kuin rajalliset kielteiset vaikutukset kilpailuun. Jos vaihtoehtoinen sijaintipaikka on ETA:ssa, komissio on erityisen huolestunut vaihtoehtoiseen sijaintipaikkaan liittyvistä kielteisistä vaikutuksista, ja jos tuki johtaa 121 ja 122 kohdassa kuvailtuihin selviin kielteisiin vaikutuksiin, tuen ei voida katsoa soveltuvan sisämarkkinoille, koska on epätodennäköistä, että mahdolliset myönteiset vaikutukset kompensoivat kielteiset vaikutukset.

140.

Jos tuki on välttämätön ja oikeasuhteinen 3.2.3 alajaksossa esitetyn yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi, on todennäköistä, että tuen myönteiset vaikutukset kompensoivat sen kielteiset vaikutukset. Eräissä tapauksissa tuki voi kuitenkin johtaa markkinarakenteen tai toimialan tai teollisuusalan ominaispiirteiden muuttumiseen niin, että se voi merkittävästi vääristää kilpailua asettamalla markkinoille tulolle tai niiltä poistumiselle esteitä, johtamalla korvaavuusvaikutuksiin tai muuttamalla kauppavirtojen suuntaa. Näissä tapauksissa on epätodennäköistä, että myönteiset vaikutukset kompensoivat havaitut kielteiset vaikutukset.

141.

Jäsenvaltioiden on julkaistava ilmoitetuista valtiontukitoimenpiteistä vähintään seuraavat tiedot keskitetyllä verkkosivustolla tai yhdellä verkkosivustolla, jolle haetaan tietoja useilta verkkosivustoilta (esimerkiksi alueelliset verkkosivustot): ilmoitetun tukiohjelman ja sen täytäntöönpanosääntöjen koko teksti, tuen myöntävä viranomainen, yksittäiset tuensaajat, tuensaajakohtainen tuen määrä ja tuki-intensiteetti. Näitä vaatimuksia sovelletaan sekä ilmoitettujen tukiohjelmien perusteella myönnettyyn yksittäiseen tukeen että tapauskohtaiseen tukeen. Nämä tiedot on julkaistava tuen myöntämispäätöksen tekemisen jälkeen, ne on säilytettävä vähintään 10 vuoden ajan ja niiden oltava rajoituksetta yleisön saatavissa (49).

142.

Varmistaakseen, että kilpailun ja kaupan vääristyminen on rajallista, komissio voi edellyttää, että tiettyihin tukiohjelmiin sovelletaan aikarajoitusta (yleensä raja on enintään neljä vuotta) ja 27 kohdassa tarkoitettua arviointia.

143.

Arvioinnit suoritetaan sellaisten tukiohjelmien osalta, joissa mahdollinen vääristymä on erityisen suuri, toisin sanoen ne voivat rajoittaa kilpailua merkittävästi, jos niiden täytäntöönpanoa ei tarkisteta hyvissä ajoin.

144.

Arvioinnin tavoitteiden vuoksi ja jotta jäsenvaltioihin kohdistuva hallinnollinen rasitus ei olisi kohtuuton pienempien tukimäärien ollessa kyseessä, tällaista velvoitetta sovelletaan vain tukiohjelmiin, joiden talousarvio on suuri tai joihin sisältyy uusia ominaispiirteitä, tai kun on odotettavissa merkittäviä markkinoihin, teknologiaan tai sääntelyyn liittyviä muutoksia. Arvioinnin tekijän on oltava valtiontuen myöntävästä viranomaisesta riippumaton asiantuntija, ja se on tehtävä yhteisten menetelmien (50) mukaisesti. Arviointi on myös julkistettava. Arviointi on toimitettava komissiolle riittävän ajoissa, jotta se voi tarvittaessa harkita tukiohjelman voimassaolon jatkamista, ja joka tapauksessa ennen tukiohjelman voimassaolon päättymistä. Arvioinnin tarkka laajuus ja arvioinnissa käytettävä menetelmä määritetään tukiohjelman hyväksymispäätöksessä. Kyseisen arvioinnin tulokset on otettava huomioon päätettäessä tulevista tukitoimenpiteistä, joilla on samankaltainen tavoite.

145.

Komissio esittää tässä jaksossa perusteet, joiden pohjalta voidaan määrittää perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdan edellytysten mukaiset alueet. Alueiden, jotka täyttävät nämä edellytykset ja jotka jäsenvaltio haluaa nimetä a- tai c-alueiksi, on käytävä ilmi aluetukikartasta, josta on ilmoitettava komissiolle ja joka komission on hyväksyttävä, ennen kuin alueellista tukea voidaan myöntää kohdealueilla sijaitseville yrityksille. Aluetukikartoissa on myös määritettävä näihin alueisiin sovellettavat tuen enimmäisintensiteetit.

146.

Koska aluetuen myöntäminen on poikkeus perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määrätystä yleisestä valtiontukikiellosta, komissio katsoo, että a- ja c-alueiden yhteenlasketun väestömäärän on oltava pienempi kuin ei-nimettyjen alueiden. Nimettyjen alueiden kokonaisväestökattavuuden olisi sen vuoksi oltava vähemmän kuin 50 prosenttia unionin väestömäärästä.

147.

Alueellisia valtiontukia koskevissa suuntaviivoissa vuosille 2007–2013 (51) a- ja c-alueiden kokonaisväestökattavuudeksi asetettiin 42 prosenttia EU-25:n väestöstä (45,5 prosenttia EU-27:n väestöstä). Komissio katsoo, että tätä väestökattavuuden alustavaa tasoa olisi mukautettava ottaen huomioon monen jäsenvaltion tämänhetkinen vaikea taloudellinen tilanne.

148.

Tämän mukaisesti a- ja c-alueiden kokonaisväestökattavuudeksi olisi asetettava 46,53 prosenttia EU-27:n väestöstä kaudelle 2014–2020 (52).

149.

Perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a alakohdassa määrätään, että sisämarkkinoille soveltuvana voidaan pitää ”tukea taloudellisen kehityksen edistämiseen alueilla, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma, sekä 349 artiklassa tarkoitetuilla alueilla, niiden rakenteellinen, taloudellinen ja sosiaalinen tilanne huomioon ottaen”. Unionin tuomioistuimen mukaan se, että [107] artiklan 3 kohdan a alakohdassa käytetään poikkeuksesta määrättäessä ilmaisuja ”poikkeuksellinen” ja ”vakava”, osoittaa, että mainittu alakohta koskee vain sellaisia alueita, joilla taloudellinen tilanne on äärimmäisen epäsuotuisa, kun sitä verrataan koko [unioniin] (53).

150.

Komissio katsoo, että perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a alakohdassa määrätyt edellytykset täyttyvät niiden NUTS 2 -alueiden (54) osalta, joiden bruttokansantuote (BKT) asukasta kohden on enintään 75 prosenttia unionin keskiarvosta (55).

151.

Näin ollen jäsenvaltio voi nimetä seuraavat alueet a-alueiksi:

152.

Tukikelpoiset a-alueet on lueteltu jäsenvaltioittain liitteessä I.

153.

Perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan sisämarkkinoille soveltuvana voidaan pitää ”tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla”. Unionin tuomioistuimen mukaan [107] artiklan 3 kohdan c alakohdan poikkeuksessa sallitaan tiettyjen alueiden kehittäminen, mitä ei rajoiteta [107] artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetuilla taloudellisilla edellytyksillä, jos tuki ”ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun vastaisella tavalla”. Tämä määräys antaa komissiolle toimivallan hyväksyä tuen taloudellisen kehityksen edistämiseen sellaisilla jäsenvaltion alueilla, jotka ovat epäedullisessa asemassa kansalliseen keskiarvoon nähden (58).

154.

C-alueiden kokonaisväestökattavuus unionissa, jäljempänä ’c-väestökattavuus’, saadaan vähentämällä unionin tukikelpoisten a-alueiden väestömäärä 148 kohdassa vahvistetusta enimmäisväestömäärästä.

155.

C-alueita on kahdenlaisia:

156.

Komissio katsoo, että kullakin asianomaisella jäsenvaltiolla on oltava riittävä c-väestökattavuus voidakseen nimetä c-alueiksi ne alueet, jotka olivat aluetukikartan mukaan a-alueita vuosina 2011–2013 (59).

157.

Komissio katsoo myös, että kunkin jäsenvaltion c-väestökattavuuden on oltava riittävä, jotta c-alueiksi voidaan nimetä alueet, joiden väestötiheys on alhainen.

158.

Näin ollen seuraavat alueet katsotaan ennalta määritellyiksi c-alueiksi:

159.

Ennalta määritellyn c-väestökattavuuden jako esitetään jäsenvaltioittain liitteessä I. Tätä ennalta määriteltyä väestökattavuusjakoa voidaan käyttää vain ennalta määriteltyjen c-alueiden nimeämiseen.

160.

Jäsenvaltio voi nimetä c-alueiksi 158 kohdassa tarkoitetut ennalta määritellyt c-alueet.

161.

Harvaan asuttujen alueiden osalta jäsenvaltion olisi periaatteessa nimettävä c-alueiksi NUTS 2 -alueet, joilla on vähemmän kuin 8 asukasta neliökilometrillä, tai NUTS 3 -alueet, joilla on vähemmän kuin 12,5 asukasta neliökilometrillä. Jäsenvaltio voi kuitenkin nimetä osia NUTS 3 -alueista, joilla on vähemmän kuin 12,5 asukasta neliökilometrillä, tai muita kyseisten NUTS 3 -alueiden viereisiä alueita, jos nimetyillä alueilla on vähemmän kuin 12,5 asukasta neliökilometrillä eikä niiden nimeäminen ylitä 160 kohdassa tarkoitettua c-väestökattavuutta.

162.

Ennalta määrittelemättömien c-alueiden kokonaisväestökattavuus unionissa saadaan vähentämällä tukikelpoisten a-alueiden ja ennalta määriteltyjen c-alueiden väestömäärä 148 kohdassa vahvistetusta enimmäisväestömäärästä. Ennalta määrittelemätön c-väestökattavuus jaetaan jäsenvaltioiden kesken soveltaen liitteessä II esitettyä menetelmää.

163.

Niiden jäsenvaltioiden vaikeuksien lievittämiseksi, jotka ovat erityisesti kärsineet talouskriisistä, komissio katsoo, että kunkin sellaisen jäsenvaltion kokonaisväestökattavuutta, joka saa rahoitustukea neuvoston asetuksella (EY) N:o 332/2002 (61) perustetusta järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi euroalueeseen kuulumattomille jäsenvaltioille, tai Euroopan rahoitusvakausvälineestä (62), Euroopan rahoituksenvakautusmekanismista (63) tai Euroopan vakausmekanismista (64), ei pitäisi vähentää verrattuna kauteen 2007–2013.

164.

Jotta voitaisiin varmistaa jatkuvuus aluetukikartoissa ja kaikkien jäsenvaltioiden vähimmäistoimintamahdollisuudet, komissio katsoo, ettei minkään jäsenvaltion pitäisi menettää yli puolta kokonaisväestökattavuudestaan kauteen 2007–2013 verrattuna ja että kullakin jäsenvaltiolla olisi oltava vähimmäisväestökattavuus.

165.

Tämän johdosta poikkeuksena 148 kohdassa vahvistettuun kokonaisväestökattavuuteen kunkin jäsenvaltion c-väestökattavuutta korotetaan tarvittaessa niin, että

166.

Ennalta määrittelemätön c-väestökattavuus, mukaan luettuna suojatoimenpiteet ja vähimmäisväestökattavuus, esitetään jäsenvaltioittain liitteessä I.

167.

Komissio katsoo, että jäsenvaltioiden c-alueiden nimeämisessä käyttämien perusteiden olisi heijastettava erilaisia tilanteita, joissa alueellisen tuen myöntäminen voi olla perusteltua. Perusteiden olisi näin ollen kohdistuttava tiettyihin sosioekonomisiin, maantieteellisiin tai rakenteellisiin ongelmiin, joita todennäköisesti esiintyy c-alueilla, ja niiden olisi taattava riittävässä määrin, ettei aluetuen myöntäminen muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun vastaisella tavalla.

168.

Jäsenvaltio voi näin ollen nimetä c-alueiksi ennalta määrittelemättömät c-alueet, jotka on määritelty seuraavien kriteerien perusteella:

169.

Sovellettaessa 168 kohdassa vahvistettuja arviointikriteerejä vierekkäisten alueiden käsitteellä tarkoitetaan kokonaisia paikallisten hallintoyksiköiden 2-tason alueita (LAU 2 -alueita) (73) tai kokonaisten LAU 2 -alueiden ryhmää (74). LAU 2 -alueiden ryhmän katsotaan muodostavan vierekkäisen alueen, jos jokaisella ryhmään kuuluvalla alueella on hallinnollinen raja toisen niin ikään ryhmään kuuluvan alueen kanssa (75).

170.

Se, onko kussakin jäsenvaltiossa sallittua väestökattavuutta noudatettu, määritetään ottamalla huomioon kyseisten alueiden kokonaisväestömäärä viimeisimpien kansallisen tilastotoimiston julkaisemien tilastotietojen perusteella.

171.

Komissio katsoo, että alueelliseen investointitukeen sovellettavissa tuen enimmäisintensiteeteissä on otettava huomioon unionin eri alueiden kehityserojen luonne ja suuruus. Tämän vuoksi a-alueiden tuki-intensiteettien olisi oltava korkeammat kuin c-alueiden.

172.

A-alueiden tuki-intensiteetti saa olla enintään:

173.

Edellä 172 kohdassa vahvistettuja tuen enimmäisintensiteettejä voidaan korottaa enintään 20 prosenttiyksikköä syrjäisimmillä alueilla, joiden BKT asukasta kohden on enintään 75 prosenttia EU-27:n keskiarvosta, tai enintään 10 prosenttiyksikköä muilla syrjäisimmillä alueilla.

174.

Tuki-intensiteetti saa olla enintään

175.

Entisillä a-alueilla 10 prosentin BAE tuki-intensiteettiä voidaan korottaa enintään viisi prosenttiyksikköä 1. heinäkuuta 2014 ja 31. joulukuuta 2017 välisenä aikana.

176.

Jos c-alue on a-alueen vieressä, niillä c-alueella olevilla NUTS 3 -alueilla tai NUTS 3 -alueiden osilla, jotka ovat a-alueen vieressä, sallittua tuen enimmäisintensiteettiä voidaan korottaa tarvittaessa niin, että kyseisten kahden alueen tuki-intensiteettien erotus ei ylitä 15:tä prosenttiyksikköä.

177.

Edellä 5.4.1 ja 5.4.2 alajaksossa määrättyjä tuen enimmäisintensiteettejä voidaan korottaa enintään 20 prosenttiyksikköä pienten yritysten osalta tai enintään 10 prosenttiyksikköä keskisuurten yritysten osalta (76).

178.

Kun nämä suuntaviivat on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, kunkin jäsenvaltion olisi ilmoitettava komissiolle aluetukikartta, jota sovelletaan 1. heinäkuuta 2014–31. joulukuuta 2020. Kussakin ilmoituksessa olisi esitettävä liitteessä III olevan mallin mukaiset tiedot.

179.

Komissio tutkii jokaisen ilmoitetun aluetukikartan näiden suuntaviivojen perusteella ja tekee päätöksen kyseisen jäsenvaltion aluetukikartan hyväksymisestä. Kukin aluetukikartta julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja ne muodostavat olennaisen osan näitä suuntaviivoja.

180.

Jäsenvaltio voi omasta aloitteestaan määrittää kansallisen väestökattavuusmarginaalin, joka koostuu kyseisen jäsenvaltion enimmäisväestökattavuuden, sellaisena kuin komissio on sen kohdentanut (77), ja aluetukikartassa nimettyjen a- ja c-alueiden väestökattavuuden välisestä erosta.

181.

Jos jäsenvaltio on päättänyt luoda tällaisen marginaalin, se voi koska tahansa käyttää marginaalia lisätäkseen karttaan uusia c-alueita, kunnes kansallinen enimmäisväestökattavuus on saavutettu. Tätä varten jäsenvaltio voi käyttää Eurostatin, kansallisen tilastotoimistonsa tai muiden tunnustettujen lähteiden toimittamia uusimpia sosioekonomisia tietoja. C-alueiden väestö olisi laskettava alustavaa karttaa laadittaessa käytettyjen väestötietojen perusteella.

182.

Jäsenvaltion on tehtävä ilmoitus komissiolle joka kerta, kun se aikoo käyttää väestökattavuusmarginaalia uusien c-alueiden lisäämiseen ennen muutoksen täytäntöönpanemista.

183.

Komissio määrittää kesäkuussa 2016 (78), onko jollain sellaisen NUTS 2 -alueen (79), jota ei ole mainittu näiden suuntaviivojen I liitteessä a-alueena, BKT asukasta kohden alle 75 prosenttia EU-28:n keskiarvosta, ja julkaisee tiedonannon tämän analyysin tuloksista. Komissio vahvistaa tuolloin, onko näistä alueista tullut perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisia aluetukikelpoisia alueita ja niiden asukasta kohden laskettua BKT:tä vastaavan tuki-intensiteetin. Jos nämä alueet nimetään ennalta määritellyiksi c-alueiksi tai ennalta määrittelemättömiksi c-alueiksi komission näiden suuntaviivojen mukaisesti hyväksymässä kansallisessa aluetukikartassa, liitteessä I lueteltujen c-alueiden väestökattavuusprosenttia mukautetaan vastaavasti. Komissio julkaisee liitteeseen I tehdyt muutokset. Jäsenvaltio voi c-alueiden mukautetun väestökattavuuden (80) rajoissa muuttaa aluetukikarttaansa sisältyvien c-alueiden luetteloa kaudelle 1. tammikuuta 2017–31. joulukuuta 2020. Nämä muutokset eivät saa ylittää 50:tä prosenttia kunkin jäsenvaltion mukautetusta c-väestökattavuudesta.

184.

C-alueiden luettelon muuttamiseksi jäsenvaltio voi käyttää Eurostatin, kansallisen tilastotoimistonsa tai muun tunnustetun lähteen toimittamia tietoja BKT:stä asukasta kohden ja työttömyysasteesta käyttäen niiden kolmen viimeisen vuoden keskiarvoa, joilta tiedot ovat saatavilla (muutetun kartan ilmoitushetkellä). C-alueiden väestö olisi laskettava alustavaa karttaa laadittaessa käytettyjen väestötietojen perusteella.

185.

Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle aluetukikarttaansa tehdyistä muutoksista, jotka johtuvat ylimääräisten a-alueiden sisällyttämisestä ja c-alueiden vaihtamisesta, ennen muutosten täytäntöönpanoa ja viimeistään 1. syyskuuta 2016.

186.

Komissio pidentää vuosille 2007–2013 annettujen alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen (81) ja perusteista alueellisen tuen suurien investointihankkeiden perusteelliseksi arvioimiseksi annetun tiedonannon (82) voimassaoloaikaa 30. kesäkuuta 2014 asti.

187.

Vuosille 2007–2013 annettujen alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen perusteella hyväksyttyjen aluetukikarttojen voimassaoloaika päättyy 31. joulukuuta 2013. Sen vuoksi yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen (83) 44 artiklan 3 kohdassa säädettyä kuuden kuukauden siirtymäaikaa ei sovelleta kyseisen asetuksen perusteella täytäntöönpantuihin aluetukiohjelmiin. Jotta jäsenvaltiot voivat myöntää 31. joulukuuta 2013 jälkeen alueellista tukea voimassa olevien ryhmäpoikkeusohjelmien perusteella, niitä pyydetään ilmoittamaan aluetukikarttojen voimassaolon jatkamisesta hyvissä ajoin, jotta komissio voi hyväksyä aluetukikarttojen voimassaolon jatkamisen ennen 31. joulukuuta 2013. Yleensä ottaen tukiohjelmien, jotka on hyväksytty vuosille 2007–2013 annettujen alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen perusteella, voimassaoloaika päättyy vuoden 2013 lopussa, kuten vastaavassa komission päätöksessä todetaan. Näiden tukiohjelmien voimassaolon mahdollisesta jatkamisesta on ilmoitettava komissiolle hyvissä ajoin.

188.

Komissio soveltaa näiden suuntaviivojen periaatteita arvioidessaan kaikkien sellaisten alueellisten tukien soveltuvuutta sisämarkkinoille, jotka aiotaan myöntää 30. kesäkuuta 2014 jälkeen. Alueellista tukea, joka on myönnetty sääntöjenvastaisesti tai joka aiotaan myöntää 31. joulukuuta 2013 jälkeen mutta ennen 1. heinäkuuta 2014, arvioidaan vuosille 2007–2013 annettujen alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen mukaisesti.

189.

Koska ilmoitusten on oltava johdonmukaisia aluetukikartan kanssa, ilmoituksia, jotka koskevat aluetukiohjelmia tai tukitoimenpiteitä, jotka aiotaan myöntää 30. kesäkuuta 2014 jälkeen, ei voida pitää täydellisinä, ennen kuin komissio on tehnyt päätöksen kyseisen jäsenvaltion aluetukikartan hyväksymisestä 5.5 alajaksossa kuvailtujen järjestelyjen mukaisesti. Sen vuoksi komissio ei periaatteessa arvioi sellaisia aluetukiohjelmia koskevia ilmoituksia, joita on tarkoitus soveltaa 30. kesäkuuta 2014 jälkeen, tai sellaista yksittäistä tukea koskevia ilmoituksia, joka on tarkoitus myöntää kyseisen ajankohdan jälkeen, ennen kuin se on tehnyt päätöksen kyseisen jäsenvaltion aluetukikartan hyväksymisestä.

190.

Komissio katsoo, että näiden suuntaviivojen täytäntöönpano johtaa alueelliseen tukeen sovellettavien sääntöjen merkittävään muuttumiseen unionissa. Lisäksi unionin muuttuneiden taloudellisten ja sosiaalisten olosuhteiden vuoksi näyttää välttämättömältä tarkastella uudelleen, ovatko kaikki aluetukiohjelmat, investointituki- ja toimintatukiohjelmat mukaan luettuina, edelleen perusteltuja ja tehokkaita.

191.

Tämän vuoksi komissio ehdottaa jäsenvaltioille seuraavia aiheellisia toimenpiteitä perussopimuksen 108 artiklan 1 kohdan mukaisesti:

192.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosikertomukset Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 ja asetuksen (EY) N:o 659/1999 täytäntöönpanosta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 mukaisesti.

193.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedot jokaisesta yksittäisestä yli 3 miljoonan euron tuesta, joka on myönnetty tukiohjelmasta, liitteessä VI olevan mallin mukaisesti 20 työpäivän kuluessa tuen myöntämispäivästä.

194.

Jäsenvaltioiden on säilytettävä yksityiskohtaista asiakirja-aineistoa kaikista tukitoimenpiteistä. Aineistoon on sisällyttävä kaikki tarvittavat tiedot, joiden perusteella voidaan vahvistaa, että tukikelpoisia kustannuksia ja tuen enimmäisintensiteettejä koskevia edellytyksiä on noudatettu. Asiakirja-aineisto on säilytettävä 10 vuoden ajan tuen myöntämispäivästä ja toimitettava komissiolle tämän pyynnöstä.

195.

Komissio voi päättää näiden suuntaviivojen muuttamisesta milloin tahansa, jos tämä on tarpeen kilpailupolitiikkaan liittyvistä syistä tai muiden unionin politiikan alojen ja kansainvälisten sitoumusten tai muiden perusteltujen syiden huomioon ottamiseksi.