27.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/1

27.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/2

—

unionin yleisen tuomioistuimen presidenttinä toimii presidentti Jaeger;

—

viiden tuomarin ja kolmen tuomarin jaostojen puheenjohtajina toimivat jaostojen puheenjohtajat Azizi, Forwood, Czúcz, Pelikánová, Papasavvas, Dittrich, Truchot ja Kanninen;

—

unionin yleisen tuomioistuimen organisaatiosta 14.9.2010 tehtyä päätöstä (EUVL C 288, s. 2), täysistunnosta ja suuren jaoston kokoonpanosta 14.9.2010 tehtyä päätöstä (EUVL C 288, s 4), tuomareiden jakautumisesta jaostoihin 20.9.2010 tehtyä päätöstä, sellaisena kuin se on 4.7.2013 viimeksi muutettuna (EUVL C 215, s. 2), asioiden jakamisesta jaostoihin ja muutoksenhakujaoston kokoonpanosta 6.7.2011 tehtyä päätöstä (EUVL C 232, s. 2) ja unionin yleisen tuomioistuimen presidentin tehtäviä välitoimiasioissa hoitavan tuomarin nimeämisestä 4.7.2012 tehtyä päätöstä (EUVL C 235, s. 2) sovelletaan edelleen.

27.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/2

Laajennettu ensimmäinen jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Azizi tuomarit Labucka, Frimodt Nielsen, Gratsias, Kancheva ja Buttigieg

Ensimmäinen jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Azizi

Laajennettu toinen jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Forwood tuomarit Dehousse, Wiszniewska-Białecka, Prek ja Schwarcz

Toinen jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria:

Laajennettu kolmas jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Czúcz tuomarit Labucka, Frimodt Nielsen, Gratsias, Kancheva ja Buttigieg

Kolmas jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria:

Laajennettu neljäs jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Pelikánová tuomarit Vadapalas, Jürimäe, O’Higgins ja van der Woude ja Tomljenović

Neljäs jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria:

Laajennettu viides jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Papasavvas tuomarit Vadapalas, Jürimäe, O’Higgins, van der Woude ja Tomljenović

Viides jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Papasavvas

Laajennettu kuudes jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Kanninen tuomarit Martins Ribeiro, Soldevila Fragoso, Popescu, Berardis ja Wetter

Kuudes jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Kanninen

Laajennettu seitsemäs jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Dittrich tuomarit Dehousse, Wiszniewska-Białecka, Prek ja Schwarcz

Seitsemäs jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria:

Laajennettu kahdeksas jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Truchot tuomarit Martins Ribeiro, Soldevila Fragoso, Popescu, Berardis ja Wetter

Kahdeksas jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria:

—

laajennetussa ensimmäisessä jaostossa asian käsittelyyn osallistuvat laajennetun kokoonpanon muodostamiseksi jaoston puheenjohtajan lisäksi tämän jaoston ne kaksi muuta tuomaria, joiden kokoonpanon käsiteltäväksi asia alun perin saatettiin, sekä neljäs tuomari tästä jaostosta ja lisäksi yksi tuomari kolmannen jaoston kolmen tuomarin kokoonpanosta. Tämä kolmannen jaoston tuomari, joka ei ole jaoston puheenjohtaja, nimitetään unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 6 artiklassa säädetyssä vuorojärjestyksessä;

—

laajennetussa kolmannessa jaostossa asian käsittelyyn osallistuvat laajennetun kokoonpanon muodostamiseksi jaoston puheenjohtajan lisäksi tämän jaoston ne kaksi muuta tuomaria, joiden kokoonpanon käsiteltäväksi asia alun perin saatettiin, sekä kaksi tuomaria ensimmäisen jaoston neljän tuomarin kokoonpanosta. Nämä kaksi ensimmäisen jaoston tuomaria, joista kumpikaan ei ole jaoston puheenjohtaja, nimitetään unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 6 artiklassa säädetyssä vuorojärjestyksessä;

—

laajennetussa neljännessä jaostossa asian käsittelyyn osallistuvat laajennetun kokoonpanon muodostamiseksi jaoston puheenjohtajan lisäksi tämän jaoston ne kaksi muuta tuomaria, joiden kokoonpanon käsiteltäväksi asia alun perin saatettiin, sekä kaksi tuomaria viidennen jaoston neljän tuomarin kokoonpanosta. Nämä kaksi ensimmäisen jaoston tuomaria, joista kumpikaan ei ole jaoston puheenjohtaja, nimitetään unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 6 artiklassa säädetyssä vuorojärjestyksessä;

—

laajennetussa viidennessä jaostossa asian käsittelyyn osallistuvat laajennetun kokoonpanon muodostamiseksi jaoston puheenjohtajan lisäksi tämän jaoston ne kaksi muuta tuomaria, joiden kokoonpanon käsiteltäväksi asia alun perin saatettiin, sekä neljäs tuomari tästä jaostosta, ja lisäksi yksi tuomari neljännen jaoston kolmen tuomarin kokoonpanosta. Tämä neljännen jaoston tuomari, joka ei ole jaoston puheenjohtaja, nimitetään unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 6 artiklassa säädetyssä vuorojärjestyksessä;

—

laajennetussa kuudennessa jaostossa asian käsittelyyn osallistuvat laajennetun kokoonpanon muodostamiseksi jaoston puheenjohtajan lisäksi tämän jaoston ne kaksi muuta tuomaria, joiden kokoonpanon käsiteltäväksi asia alun perin saatettiin, sekä neljäs tuomari tästä jaostosta, ja lisäksi yksi tuomari kahdeksannen jaoston kolmen tuomarin kokoonpanosta. Tämä kahdeksannen jaoston tuomari, joka ei ole jaoston puheenjohtaja, nimitetään unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 6 artiklassa säädetyssä vuorojärjestyksessä;

—

laajennetussa kahdeksannessa jaostossa asian käsittelyyn osallistuvat laajennetun kokoonpanon muodostamiseksi jaoston puheenjohtajan lisäksi tämän jaoston ne kaksi muuta tuomaria, joiden kokoonpanon käsiteltäväksi asia alun perin saatettiin, sekä kaksi tuomaria kuudennen jaoston neljän tuomarin kokoonpanosta. Nämä kaksi kuudennen jaoston tuomaria, joista kumpikaan ei ole jaoston puheenjohtaja, nimitetään unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 6 artiklassa säädetyssä vuorojärjestyksessä;

—

ensimmäisen jaoston kolmen tuomarin kokoonpanossa jaoston puheenjohtaja osallistuu asian käsittelyyn vuorotellen edellä a, b tai c alakohdassa mainittujen tuomareiden kanssa sen mukaan, mihin kokoonpanoon esittelevä tuomari kuuluu. Asioissa, joissa jaoston puheenjohtaja toimii esittelevänä tuomarina, hän osallistuu asian käsittelyyn kaikkien näiden kokoonpanojen tuomareiden kanssa vuorotellen asioiden rekisteröintijärjestyksessä, mikäli asioiden yhdistämisestä ei muuta seuraa;

—

viidennen jaoston kolmen tuomarin kokoonpanossa jaoston puheenjohtaja osallistuu asian käsittelyyn vuorotellen edellä a, b tai c alakohdassa mainittujen tuomareiden kanssa sen mukaan, mihin kokoonpanoon esittelevä tuomari kuuluu. Asioissa, joissa jaoston puheenjohtaja toimii esittelevänä tuomarina, hän osallistuu asian käsittelyyn kaikkien näiden kokoonpanojen tuomareiden kanssa vuorotellen asioiden rekisteröintijärjestyksessä, mikäli asioiden yhdistämisestä ei muuta seuraa;

—

kuudennen jaoston kolmen tuomarin kokoonpanossa jaoston puheenjohtaja osallistuu asian käsittelyyn vuorotellen edellä a, b tai c alakohdassa mainittujen tuomareiden kanssa sen mukaan, mihin kokoonpanoon esittelevä tuomari kuuluu. Asioissa, joissa jaoston puheenjohtaja toimii esittelevänä tuomarina, hän osallistuu asian käsittelyyn kaikkien näiden kokoonpanojen tuomareiden kanssa vuorotellen asioiden rekisteröintijärjestyksessä, mikäli asioiden yhdistämisestä ei muuta seuraa.

27.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/5

1)

Käyttääkö standardin kannalta olennaisen patentin haltija, joka on ilmoittanut standardointijärjestölle olevansa valmis myöntämään kaikille kolmansille osapuolille lisenssin oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja ketään syrjimättömin ehdoin, määräävää markkina-asemaansa väärin, jos se vetoaa tuomioistuimessa patentinloukkaajaa vastaan kieltokannetta koskevaan oikeuteen, vaikka patentinloukkaaja on ilmoittanut olevansa valmis neuvottelemaan tällaisesta lisenssistä,

vai

onko määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä katsottava olevan kyse vasta sitten, kun patentinloukkaaja on tehnyt standardin kannalta olennaisen patentin haltijalle lisenssisopimuksen tekemistä koskevan hyväksyttävän ja ehdottoman tarjouksen, jota patentinhaltija ei voi hylätä estämättä patentinloukkaajaa kohtuuttomasti tai loukkaamatta syrjintäkiellon periaatetta, ja kun patentinloukkaaja täyttää sitä koskevat sopimusvelvoitteet jo toteutettuja käyttöä merkitsevien toimien osalta ennen lisenssin myöntämistä?

2)

Mikäli määräävää markkina-asemaa on katsottava käytetyn väärin jo patentinloukkaajan neuvotteluvalmiuden vuoksi:

Asetetaanko SEUT 102 artiklassa erityisiä laadullisia ja/tai ajallisia vaatimuksia neuvotteluvalmiudelle? Voidaanko tällaisesta valmiudesta puhua jo silloin, kun patentinloukkaaja on ainoastaan yleisesti ilmoittanut (suullisesti) olevansa valmis aloittamaan neuvottelut, vai onko patentinloukkaajan jo täytynyt ryhtyä neuvottelemaan esimerkiksi mainitsemalla konkreettisia ehtoja, joiden mukaisesti se on valmis tekemään lisenssisopimuksen?

3)

Mikäli määräävän markkina-aseman väärinkäyttö edellyttää hyväksyttävän ja ehdottoman tarjouksen tekemistä lisenssisopimuksen tekemiseksi:

Asetetaanko SEUT 102 artiklassa erityisiä laadullisia ja/tai ajallisia vaatimuksia tälle tarjoukselle? Onko tarjouksen sisällettävä kaikki ehdot, jotka kyseessä olevaa tekniikan alaa koskeviin lisenssisopimuksiin tavallisesti sisältyvät? Voidaanko tarjous tehdä erityisesti sillä edellytyksellä, että standardin kannalta olennaista patenttia tosiasiallisesti käytetään ja/tai se osoittautuu oikeudellisesti päteväksi?

4)

Mikäli määräävän markkina-aseman väärinkäyttö edellyttää, että patentinloukkaaja täyttää myönnettävästä lisenssistä aiheutuvat velvollisuudet:

Asetetaanko SEUT 102 artiklassa erityisiä vaatimuksia näille velvollisuuksien täyttämistä koskeville toimille? Onko patentinloukkaajan nimenomaisesti annettava tiedot toteutetuista käyttöä merkitsevistä toimista ja/tai maksettava lisenssimaksuja? Voidaanko lisenssimaksujen maksamista koskeva velvollisuus tarvittaessa täyttää myös asettamalla vakuus?

5)

Pätevätkö edellytykset, joiden täyttyessä standardin kannalta olennaisen patentin haltijan katsotaan käyttäneen valtaa väärin, myös muihin patentin loukkaamisesta johdettavien vaatimusten esittämiseen kanteiden muodossa (tietojen antaminen, tavaroiden poistaminen markkinoilta, vahingonkorvaus)?

27.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/6

27.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/6

27.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/6

27.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/7

1)

Onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan (1) 47 artikla, jossa taataan oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan, esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa kielletään oikeusavun myöntäminen voittoa tavoitteleville oikeushenkilöille?

2)

Onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaa tulkittava siten, että oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan taataan, jos jäsenvaltion sisäisessä oikeudessa, vaikka siinä suljetaan voittoa tavoittelevat oikeushenkilöt oikeusavun ulkopuolelle, niille myönnetään automaattisesti vapautus oikeudenkäyntikuluista ja -maksuista, jos ne ovat maksukyvyttömyys- tai selvitystilassa?

27.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/7

1)

Onko asetuksen (1) 7 artiklan nojalla maksettaviin korvauksiin oikeus myös siinä tapauksessa, että varatun lennon lähtö on viivästynyt yli kolme tuntia ja matkustajan varaus on siirretty toisen lentoyhtiön lennolle siten, että myöhästyminen määräpaikkaan saavuttaessa on huomattavasti pienempi kuin alkuperäisellä lennolla mutta sekä alkuperäinen lento että korvaava lento saapuvat alkuperäiseen määräpaikkaan runsaasti yli kolme tuntia myöhässä?

2)

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: onko tässä yhteydessä ratkaisevaa, onko asetuksen 6 artiklan 1 kohdan [c alakohdan] iii alakohdassa saman asetuksen 8 artiklan 1 kohdan soveltamisen edellytykseksi säädetty viiden tunnin aika kulunut vai ei?

3)

Onko sillä merkitystä, onko matkustaja tehnyt varauksen siirron itse vai vastaajan avustuksella?

27.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/8

—

yleisen tuomioistuimen asiassa T-539/10 7.3.2013 antama tuomio kumotaan unionin oikeuden rikkomisen takia ja vastapuolen 29.3.2001 tekemät päätökset K(2010) 2203, K(2010) 2205, K(2010) 2210 ja K(2010) 2218 ja sen 16.9.2010 tekemät päätökset K(2010) 6430, K(2010) 6432, K(2010) 6434 ja K(2010) 6435, jotka koskevat lääkkeitä Clopidogrel Acino — Clopidogrel, Clopidogrel ratiopharm — Clopidogrel, Clopidogrel Hexal — Clopidogrel ja Clopidogrel ratiopharm GmbH — Clopidogrel, kumotaan

—

vastapuoli velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut

27.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/8

—

Asiassa T-241/10, Puolan tasavalta v. Euroopan komissio, 27.2.2013 annettu Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen tuomio on kumottava kokonaisuudessaan.

—

Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta ja Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) sekä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 11.3.2010 tehty komission päätös 2010/152/EU (EUVL L 63, 12.3.2010, s. 7) on kumottava siltä osin kuin Puolan tasavallan hyväksymän maksutoimiston maksamat menot suuruudeltaan 279 794 442,15 PLN ja 25 583 996,81 EUR

—

Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut virheellisesti asetuksen (EY) N:o 1782/2003 20 artiklaa, kun se on katsonut, että kyseisessä säännöksessä velvoitetaan perustamaan täysin vektoroitu viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmä/paikkatietojärjestelmä tai vastaava järjestelmä, vaikka täysin kattavaa vektorointia ei vaadita kyseisessä säännöksessä säädettyjen kriteerien täyttymiseksi.

2)

Unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut virheellisesti asetuksen (EY) N:o 796/2004 53 artiklaa, kun se on katsonut, että tahallisista sääntöjenvastaisuuksista säädetyt seuraamukset on määrättävä myös silloin, kun tuensaajan tahallisuutta ei lopulta ole todettu.

3)

Unionin yleinen tuomioistuin ei ole perustellut tuomiotaan riittävästi. Puolan tasavallan mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei ole täsmentänyt, mitä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 20 artiklassa säädettyjä aineellisia vaatimuksia ja muotovaatimuksia on rikottu. Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään ole perustellut, miten siitä, että tahallinen menettely todetaan oikeudenkäynnissä, voisi seurata se, että Puolan viranomaisten käyttöönottama maksatusjärjestelmä on ristiriidassa yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden kanssa. Puolan tasavallan mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään ole täsmentänyt, miltä osin Puolan viranomaisten tekemät laskelmat rahastolle aiheutuvan todellisen riskin määrittämiseksi ovat epäjohdonmukaisia.

4)

Unionin yleinen tuomioistuin on loukannut kontradiktorista periaatetta ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, koska se ei ole ottanut huomioon Puolan tasavallan esittämää näyttöä ja koska se on tuominnut yli vaaditun määrän. Unionin yleinen tuomioistuin ei nimittäin ole ottanut kantaa Puolan tasavallan esittämään näyttöön eikä selityksiin siltä osin kuin on kyse maan hyväksymisestä tukikelpoiseksi maaksi tai Opolen voivodikunnan valvonnan tasoa koskevaan mittariin tehdyistä täsmennyksistä. Unionin yleinen tuomioistuin on myös arvioinut asiaa laajemmin kuin mitä komission väitteissä on tuotu esiin ja millä perusteella riidanalainen päätös on tehty.

27.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/9

—

kumoamaan määräyksen siltä osin kuin siinä todetaan, ettei ollut tarpeen lausua Henkelin väitteestä, johon sen unionin yleisessä tuomioistuimessa nostama riidanalaisen päätöksen kumoamista koskeva kanne perustuu;

—

toteamaan, että kanne, jonka Henkel nosti unionin yleisessä tuomioistuimessa, ei ole jäänyt merkityksettömäksi, ja että se on otettava tutkittavaksi, sekä palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen asianmukaisten tosiseikkojen arvioimiseksi

—

kumoamaan määräyksen siltä osin kuin siinä velvoitettiin Henkel vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaaman komission oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien välitoimihakemuksesta asiassa T-607/11 R aiheutuneet kulut (määräyksen määräysosan 4 kohta), sekä velvoittamaan komission maksamaan tästä oikeudenkäynnistä aiheutuvat kulut sekä unionin yleisessä tuomioistuimessa käydystä oikeudenkäynnistä aiheutuneet kulut.

—

ensimmäisen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin otti tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla todetessaan, että Ranskan kilpailuviranomaisen päätöksen jälkeen ollut enää mitään sellaista menettelyn vaihetta, jossa asiakirjoja voitaisiin tarkastella uudelleen, jos riidanalainen päätös kumottaisiin ja asiakirjat luovutettaisiin kyseiselle kilpailuviranomaiselle;

—

toisen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin otti tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla ja tulkitsi virheellisesti asiakirjojen luovuttamista koskevan pyynnön tosiasiallista tarkoitusta todetessaan, että pyynnön tarkoituksena oli ainoastaan antaa Ranskan kilpailuviranomaiselle mahdollisuus tutkia kyseisiä asiakirjoja, vaikka pääasiallisena tarkoituksena oli antaa Henkelille mahdollisuus käyttää puolustautumisoikeuksiaan käyttämällä näitä asiakirjoja Ranskassa käytävissä menettelyissä;

—

kolmannen valitusperusteen mukaan määräyksen perustelut ovat puutteelliset, koska unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei Henkelillä ollut intressiä oikeudenkäynnin aloittamiseen ilman, että Henkelin esittämiä perusteluja tarkastellaan uudelleen; ja

—

neljännen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, koska se ei oikeudenvastaisen toimen toistamista estääkseen tutkinut, oliko Henkelillä intressiä oikeudenkäynnin aloittamiseen unionin yleisessä tuomioistuimessa.

27.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/10

—

kumoamaan määräyksen siltä osin kuin siinä todetaan, ettei Henkelin väitettä, johon sen unionin yleisessä tuomioistuimessa nostama riidanalaisen päätöksen kumoamista koskeva kanne perustuu, oteta tutkittavaksi

—

toteamaan, että kanne, jonka Henkel nosti unionin yleisessä tuomioistuimessa, ei ole jäänyt merkityksettömäksi, ja että se on otettava tutkittavaksi, sekä palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen asianmukaisten tosiseikkojen arvioimiseksi

—

kumoamaan määräyksen siltä osin kuin siinä velvoitettiin Henkel vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaaman osan komission oikeudenkäyntikuluista (määräyksen määräysosan 3 kohta) sekä velvoittamaan komission maksamaan tästä oikeudenkäynnistä aiheutuvat kulut sekä unionin yleisessä tuomioistuimessa käydystä oikeudenkäynnistä aiheutuneet kulut.

—

ensimmäisen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin otti tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla todetessaan, että Ranskan kilpailuviranomaisen päätöksen jälkeen ollut enää mitään sellaista menettelyn vaihetta, jossa asiakirjoja voitaisiin tarkastella uudelleen, jos riidanalainen päätös kumottaisiin ja asiakirjat luovutettaisiin kyseiselle kilpailuviranomaiselle;

—

toisen valitusperusteen mukaan määräyksen perustelut ovat puutteelliset, koska unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei Henkelillä ollut intressiä oikeudenkäynnin aloittamiseen ilman, että Henkelin esittämiä perusteluja tarkastellaan uudelleen; ja

—

kolmannen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, koska se ei oikeudenvastaisen toimen toistamista estääkseen tutkinut, oliko Henkelillä intressiä oikeudenkäynnin aloittamiseen unionin yleisessä tuomioistuimessa.

27.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/11

—

Tuomio on kumottava kokonaisuudessaan ja 16.12.2010 nostettu kanne on kokonaisuudessaan hyväksyttävä ja sisämarkkinoiden harmonisointiviraston ensimmäisen valituslautakunnan 6.10.2010 tekemä ratkaisu on kumottava.

—

Siinä tapauksessa, ettei edellä mainittua vaatimusta hyväksytä, tuomio on kumottava kokonaisuudessaan ja asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen uudelleen ratkaistavaksi.

—

Muut osapuolet on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, valittajalle sisämarkkinoiden harmonisointiviraston valituslautakunnassa ja väiteosastossa sekä unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet kulut mukaan lukien.

—

merkkien välinen samankaltaisuus ei oikeuta väittämään, että sekaannusvaara olisi olemassa

—

valittajan merkki on osa sen yrityksen nimeä ja kyseistä nimeä on käytetty pitkään ennen hakemusta

—

kyseinen merkki on valittajan historiallinen tunnusmerkki

—

kyseiset merkit ovat pitkään ja rauhassa olleet olemassa samaan aikaan samoilla markkinoilla.

27.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/11

1)

Onko kulutusluottosopimuksista 23.4.2008 annettua parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2008/48/EY (1) tulkittava siten, että kansallisen tuomioistuimen on tutkittava viran puolesta sen säännösten ja niistä johtuvien kansallisten säännösten noudattaminen?

2)

Onko kulutusluottosopimuksista 23.4.2008 annettua parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2008/48 tulkittava siten, että luotonantajan katsotaan täyttäneen direktiivin kansallisista täytäntöönpanosäädöksistä johtuvat, sopimuksen tekoa edeltävät velvoitteensa, kun se välittää tuomioistuimelle ainoastaan direktiivin 10 artiklan mukaisesti laaditun luottosopimuksen eikä mitään asiakirjaa, joka todistaisi sen täyttäneen sopimuksen tekoa edeltävät velvoitteensa?

3)

Onko kulutusluottosopimuksista 23.4.2008 annettua parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2008/48 tulkittava siten, että direktiivin kansallisissa täytäntöönpanosäädöksissä säädettyjä luotonantajan velvoitteita kuluttajaa kohtaan ei ole todistettu täytetyiksi, ellei luotonantaja toimita tuomioistuimelle asiakirjoja, joista ilmenee kuluttajalle toimitettujen tietojen ja kuluttajan luottokelpoisuuden arvioimiseksi hankittujen tietojen sisältö, ilman että on syytä asettaa näitä laiminlyöntejä koskeva todistustaakka kuluttajalle?

4)

Onko se, että luotonantaja ei täytä kulutusluottosopimuksista 23.4.2008 annetusta parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2008/48 johtuvissa kansallisissa säädöksissä säädettyjä, sopimuksen tekoa edeltäviä velvoitteitaan kuluttajalle tiedottamisesta tai kuluttajan luottokelpoisuuden arvioinnista, katsottava sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla 11.5.2005 annetussa parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2005/29/EY (2) tarkoitetuksi sopimattomaksi kaupalliseksi menettelyksi?

5)

Onko kulutusluottosopimuksista 23.4.2008 annettua parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2008/48 tulkittava, tarvittaessa sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla 11.5.2005 annetun parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY valossa, siten, että direktiivin kansallisissa täytäntöönpanosäädöksissä vaadittuja, sopimuksen tekoa edeltäviä velvoitteitaan kuluttajalle tiedottamisesta tai kuluttajan luottokelpoisuuden arvioinnista laiminlyönyt luotonantaja ei voi periä maksamattomia summia luotonottajalta, jonka maksamattomuus saattaa johtua luotonantajan omien velvoitteiden laiminlyönnistä?

27.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/12

1)

Seuraako siitä, että eläinsuojeluasetuksen (2003:105) 9 §:n käyttöönoton yhteydessä soveltamisaikataulua lyhennettiin 1. päivästä toukokuuta 200315. päivään huhtikuuta 2003, Ruotsille jäsenvaltiona velvollisuus ilmoittaa ehdotus uudelleen direktiivin 98/34/EY (1) 8 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen on vastattava siten, että uusi ilmoitus olisi pitänyt tehdä, mitä oikeusvaikutuksia on sillä, ettei näin ole toimittu?

27.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/13

1)

Onko direktiivin 89/391/ETY (1) 3 artiklaa, johon viitataan 4.11.2003 annetun direktiivin 2003/88/EY (2) 1 artiklassa, jossa määritellään direktiivin soveltamisala, tulkittava siten, että työtoimintakeskukseen otettu henkilö voidaan katsoa edellä mainitussa 3 artiklassa tarkoitetuksi työntekijäksi?

2)

Onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklaa tulkittava siten, että edellisessä kysymyksessä kuvatun kaltainen henkilö voidaan katsoa kyseisessä 31 artiklassa tarkoitetuksi työntekijäksi?

3)

Voiko ensimmäisessä kysymyksessä kuvatun kaltainen henkilö vedota suoraan perusoikeuskirjaan perustuviin oikeuksiinsa saadakseen oikeuden palkalliseen vuosilomaan, jos kansallisessa lainsäädännössä ei säädetä siitä, että hänellä on tällainen oikeus, ja onko kansallisen tuomioistuimen oltava soveltamatta unionin oikeuden kanssa ristiriitaista kansallista oikeussääntöä kyseisen oikeuden täyden vaikutuksen takaamiseksi?

27.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/14

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 15.3.2013 tekemän päätöksen (asia R 2073/2012-4) sekä sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) rekisteröintimenettelyssä 008608473 17.9.2012 tekemän päätöksen

—

velvoittamaan SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

27.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/14

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan 21.2.2013 asiassa R 2295/2011-2 tekemän päätöksen siltä osin kuin siinä hylätään kantajan valitus ja vahvistetaan väiteosaston päätös, jolla hyväksyttiin osittain yhteisön tavaramerkki nro 9 093 733”BAUS” (sanamerkki)

—

velvoittamaan vastapuolet korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

27.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/15

—

kumoaa sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan asiassa R 1285/2012-1 18.3.2013 tekemän päätöksen, jolla evättiin hakemus nro 9 056 045 kuviomerkin ”Cuétara Maria ORO” rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi seuraavia tavaroita varten: ”säilötyt, kuivatut ja kuumentamalla valmistetut hedelmät ja vihannekset” (luokka 29) ja ”jauhot ja viljavalmisteet, leipä, leivonnaiset ja makeiset, jäätelöt; keksit” (luokka 30), joka SMHV:n näin ollen olisi rekisteröitävä

27.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/15

—

hyväksymään tämän kanteen, jossa vaaditaan kumottavaksi sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan 14.3.2013 asiassa R 2022/2011-2 tekemä päätös

—

hylkäämään vastapuolen väitteen ja hyväksymään kokonaisuudessaan kantajan vaatimuksen ja

—

velvoittamaan vastapuolen korvaamaan kantajalle tämän oikeudenkäynnin kulut.

27.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/16

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

hylkää väliintulijan tavaramerkin ”United Autoglas” rekisteröimistä koskevaa hakemusta vastaan esittämän väitteen

—

velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien kantajalle valituslautakunnassa käydystä menettelystä aiheutuneet kulut

—

velvoittaa väliintulijan maksamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien kantajalle valituslautakunnassa käydystä menettelystä aiheutuneet kulut.

27.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/16

—

kumoamaan SMHV:n toisen valituslautakunnan 13.3.2013 tekemän päätöksen (asia R 276/2012-2), jolla toinen valituslautakunta pysytti mitättömyysosaston päätöksen julistaa yhteisön tavaramerkki nro 007089444 mitättömäksi luokkiin 32 ja 33 kuuluvien, tässä asiassa kyseessä olevien tavaroiden osalta, sekä SMHV:n mitättömyysosaston 20.12.2011 tekemän vastaavan päätöksen (asia 4123 C)

—

hylkäämään kokonaisuudessaan 7.1.2010 päivätyn mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen, joka koskee yhteisön tavaramerkkiä nro 007089444

—

velvoittamaan SMHV korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

27.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/17

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan 15.3.2013 asiassa R 819/2012-2 tekemän päätöksen

—

velvoittamaan sekä SMHV:n että Azzedine Alaïan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

asetuksen N:o 2868/95 20 säännön 6 kohdan ja 50 säännön 1 kohdan rikkominen

—

asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

27.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/17

—

kumoaa ensimmäisen valituslautakunnan 1.3.2013 asiassa R 2604/2011-1 tekemän päätöksen

—

kumoaa mitättömyysosaston 21.10.2011 tekemän päätöksen nro 4892 C, joka edelsi riidanalaista päätöstä

—

velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien valitusmenettelystä aiheutuneet kulut.

27.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/18

—

kumoamaan 21.3.2013 tehdyn neuvoston päätöksen, jolla Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43) nojalla evätään oikeus tutustua asiakirjaan 15309/12 kokonaisuudessaan, sellaisena kuin kyseinen päätös on ilmoitettu kantajalle 25.3.2013 päivätyssä kirjeessä, jonka viitenumero on 04/c/01/13 (riidanalainen päätös) ja

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan nojalla ja myös mahdollisten väliintulijoiden kulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ja 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan rikkomiseen sillä perusteella, että riidanalainen päätös perustuu sellaisten säännösten virheelliseen tulkintaan ja soveltamiseen, jotka koskevat tuomioistuinkäsittelyn ja oikeudellisen neuvonannon suojaa sekä vireillä olevan päätöksentekomenettelyn suojaa, seuraavista syistä:

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 296 artiklassa määrätyn velvollisuuden esittää riittävät perustelut rikkomiseen, koska neuvosto ei ole noudattanut velvollisuuttaan perustella riidanalainen päätös riittävällä ja asianmukaisella tavalla.

27.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/19

—

kumoaa neuvoston asetuksen (EU) N:o 513/2013 (1) siltä osin kuin sitä sovelletaan kantajaan

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäisellä kanneperusteella se väittää, että Euroopan komissio teki ilmeisen oikeudellisen virheen, koska se laajensi polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51; jäljempänä perusasetus) 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannen luetelmakohdan soveltamisalaa ja tarkasteli väitettyjä merkittäviä vääristymiä, jotka jäävät kantajan mukaan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannen luetelmakohdan soveltamisalan ulkopuolelle sen vuoksi, etteivät ne ole peräisin aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä.

2)

Toisella kanneperusteella kantaja väittää, että Euroopan komissio totesi virheellisesti, että kantajan tuotantokustannuksiin ja taloudelliseen tilanteeseen kohdistui aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevia merkittäviä vääristymiä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla.

3)

Kolmannella kanneperusteella kantaja väittää, että Euroopan komissio teki arviointivirheen sen valossa, ettei kumpikaan kantajan ja sen tytäryhtiön Delta Greentech (China) Co. Ltd:n (yhdessä DelSolar Group -konserni) saamista vähäisistä tuista eikä siihen sovellettu edullinen verojärjestelmä ”ollut peräisin aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä”.

4)

Neljännellä kanneperusteella kantaja väittää, että Euroopan komission päätös hylätä kantajan vaatimus markkinatalouskohtelusta pelkästään edullisen verojärjestelmän ja vähäisten tukien perusteella oli kohtuuton ja tarpeeton.

27.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/20

—

6.3.2012 päivätty kirjoitus on kumottava

—

päätös, jolla päätettiin kuitata kantajalla komissiolta oleva 1 600 euron saatava sillä 4 875 euron suuruisella määrällä, joka kantaja muka on velvollinen maksamaan komissiolle — mikä ei pidä paikkaansa — on kumottava

—

päätös, jolla hylättiin kantajan komissiolle 23.6.2012 toimittama valitus, jonka viimeksi mainittu on saanut viimeistään 23.6.2012, on tarvittavin osin kumottava

—

kantajan 9.10.2012 vastaanottama kirjoitus on kumottava

—

komissio on velvoitettava korvaamaan kaikki kantajalle tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut @@

—

Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

27.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/20

—

Neuvoston pääsihteeristön liikkuvuusosaston 17.1.2013 tekemä päätös, jolla jätettiin ottamatta huomioon kantajan toimea 2244 DGA 2A varten jättämä hakemus ja joka pysytettiin kantajan tekemän valituksen johdosta liikkuvuusosaston 12.2.2013 tekemällä päätöksellä, on kumottava

—

unionin neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

27.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/20

—

nimittävän viranomaisen päätös olla ylentämättä kantajaa palkkaluokkaan AD12 vuoden 2012 ylennyskierroksella on kumottava

—

Euroopan ulkosuhdehallinto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.