7.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 68/1

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 311 ja 312 artiklan,

—

ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2011 annetun komission ehdotuksen sekä 6. heinäkuuta 2012 annetun komission muutetun ehdotuksen neuvoston asetukseksi vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (COM(2011)0398 ja COM(2012)0388),

—

ottaa huomioon komission 29. kesäkuuta 2011 tekemän ehdotuksen Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission väliseksi toimielinten sopimukseksi budjettiyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta (COM(2011)0403),

—

ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio" (COM(2011)0500),

—

ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2010 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn toimielinten sopimuksen toiminnasta (COM(2010)0185),

—

ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin omien varojen järjestelmän tulevaisuudesta (1),

—

ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman "Sijoittaminen tulevaisuuteen: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten" (2),

—

ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman monivuotisesta rahoituskehyksestä ja omista varoista (3),

—

ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettaviin tarkistettuihin varainhoitosääntöihin liitetyn yhteisen lausuman monivuotiseen rahoituskehykseen liittyvistä asioista,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan 3 kohdan,

—

ottaa huomioon budjettivaliokunnan väliaikaisen mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, kehitysyhteistyövaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, kalatalousvaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7-0313/2012),

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 312 artiklan 2 kohdan mukaan neuvosto antaa erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen asetuksen, jossa vahvistetaan monivuotinen rahoituskehys, ja tekee ratkaisunsa yksimielisesti saatuaan parlamentin hyväksynnän; ottaa huomioon, että SEUT 312 artiklan 2 kohdan mukaan Eurooppa-neuvosto voi yksimielisesti tehdä päätöksen, jonka mukaan neuvosto voi monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamista koskevaa asetusta antaessaan tehdä ratkaisunsa määräenemmistöllä;

B.

ottaa huomioon, että SEUT 310 artiklan 1 kohdan mukaan kaikki unionin tulot ja menot on otettava talousarvioon;

C.

ottaa huomioon, että SEUT 295 artiklan mukaan Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio neuvottelevat keskenään ja sopivat yhteisellä sopimuksella yhteistyössään sovellettavista menettelytavoista, ja katsoo, että tämän vuoksi olisi tehtävä toimielinten sopimus, jonka tarkoituksena on parantaa vuotuista talousarviomenettelyä ja toimielinten budjettiyhteistyötä;

D.

ottaa huomioon, että SEUT 312 artiklan 5 kohdassa kehotetaan Euroopan parlamenttia, neuvostoa ja komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla voidaan helpottaa rahoituskehyksen vahvistamista,

E.

ottaa huomioon, että SEUT 311 artiklan mukaan unioni huolehtii siitä, että sillä on tavoitteidensa saavuttamiseksi ja politiikkansa toteuttamiseksi tarvittavat varat ja että talousarvio rahoitetaan kokonaisuudessaan unionin omin varoin; ottaa huomioon, että neuvoston on kuultava parlamenttia ennen kuin se hyväksyy omien varojen järjestelmän uudistamista koskevan uuden päätöksen sekä saatava parlamentin hyväksyntä ennen kuin se vahvistaa asetuksella omien varojen järjestelmää koskevat täytäntöönpanotoimenpiteet;

F.

ottaa huomioon, että tämä on ensimmäinen kerta, kun rahoituskehysasetus hyväksytään Lissabonin sopimuksen uusien määräysten mukaisesti, mikä tuo mukanaan toimielinten välisiä uusia yhteistyöjärjestelyjä, joilla pyritään sovittamaan yhteen tehokas päätöksenteko ja perussopimuksessa määrättyjen valtaoikeuksien kunnioittaminen;

G.

toteaa, että Lissabonin sopimus suo Euroopan unionille merkittäviä uusia valtaoikeuksia esimerkiksi ulkoisten toimien (SEU 27 artiklan 3 kohta), urheilun (SEUT 165 artikla), avaruuden (SEUT 189 artikla), ilmastonmuutoksen (SEUT 191 artikla), energian (SEUT 194 artikla), matkailun (SEUT 195 artikla) ja pelastuspalvelun (SEUT 196 artikla) alalla,

H.

ottaa huomioon, että 8. kesäkuuta 2011 selvällä äänten enemmistöllä antamassaan päätöslauselmassa parlamentti vahvisti sekä lainsäädännön että talousarvion näkökulmasta yleiset poliittiset painopisteensä seuraavaa monivuotista rahoituskehystä varten,

I.

ottaa huomioon, että 13. kesäkuuta 2012 selvällä äänten enemmistöllä antamassaan päätöslauselmassa parlamentti ilmaisi sekä talousarvion meno- että tulopuolen näkökulmasta yleiset painopisteensä seuraavaa monivuotista rahoituskehystä varten,

J.

ottaa huomioon, että asiasta vastaavat parlamentin valiokunnat ovat toteuttaneet kattavan ja perusteellisen selvityksen tarpeista, jotta voidaan määritellä poliittiset painopisteet, kuten liitteenä olevista niiden lausunnoista ilmenee;

K.

ottaa huomioon, että puheenjohtajavaltio Kypros aikoo toimittaa "neuvottelupaketin", joka sisältää myös enimmäismäärät (mutta myös toimintalinjoja koskevia vaihtoehtoja, jotka kuuluvat tavallisen lainsäätämisjärjestyksen piiriin), marraskuussa 2012 pidettävää Eurooppa-neuvoston ylimääräistä kokousta varten;

L.

ottaa huomioon, että EU:n talousarvio sisältää jo enintään 50 miljardin euron takaukset, jotka liittyvät keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseen euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden maksutaseille, sekä enintään 60 miljardin euron (myönnettävien lainojen kokonaismäärä) takaukset, jotka liittyvät Euroopan rahoituksenvakautusmekanismiin;

M.

ottaa huomioon, että EU:lla on oltava sekä talousarvio että talousarviomenettely, joissa on otettu kaikilta osin huomioon parlamentaarisen päätöksenteon ja valvonnan avoin ja demokraattinen perusolemus ja jotka perustuvat yhtenäisyyden ja yleiskatteisuuden yleisiin periaatteisiin, joissa edellytetään, että tulot ja menot otetaan talousarvioon vähentämättä niitä toisistaan ja että sekä tuloista että menoista käydään julkista keskustelua ja äänestetään parlamentissa perussopimuksessa määrätyn toimivallan mukaisesti;

1.

on täysin tietoinen siitä, että monivuotista rahoituskehystä 2014–2020 koskevia neuvotteluja käydään erittäin vaikeassa sosiaalisessa, taloudellisessa ja finanssipoliittisessa tilanteessa, jossa jäsenvaltiot toteuttavat parhaillaan huomattavia julkisen talouden sopeutustoimia kansallisiin talousarvioihinsa parantaakseen julkisen talouden kestävyyttä ja vakauttaakseen pankkialaa ja yhtenäisvaluuttaa; korostaa, että unionia ei voida nähdä veronmaksajien verorasitusta lisäävänä tahona; on kuitenkin vakuuttunut, että EU:n talousarvio on osa ratkaisua, jonka avulla Eurooppa voi selvitä nykyisestä kriisistä edistämällä investointeja kasvuun ja työpaikkoihin ja auttamalla jäsenvaltioita ratkaisemaan yhdessä, yhtenäisesti ja kestävästi nykyiset rakenteelliset haasteet, joita ovat erityisesti kilpailukyvyn heikkeneminen, työttömyyden kasvu ja köyhyys;

2.

katsoo kuitenkin, että tasapainoiset rakenteelliset uudistukset jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla ovat tärkeä ennakkoedellytys EU:n rahoituksen moitteettomalle ja tehokkaalle täytäntöönpanolle, ja muistuttaa terveen julkisen talouden merkityksestä;

3.

muistuttaa, että Eurooppa-neuvosto on lukuisissa yhteyksissä korostanut Euroopan talouden vahvistetun ohjauksen tarvetta ja asettunut tukemaan Eurooppa 2020 -strategiassa vahvistettuja älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun tavoitteita, joita ovat erityisesti työllisyyden edistäminen, innovoinnin sekä tutkimuksen ja kehityksen edellytysten parantaminen ja näihin osoitettujen julkisten menojen lisääminen, EU:n ilmastonmuutos- ja energiatavoitteiden saavuttaminen, koulutustason parantaminen ja sosiaalisen osallisuuden edistäminen erityisesti köyhyyttä vähentämällä;

4.

muistuttaa, että juuri Eurooppa-neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2012 "kasvu- ja työllisyyssopimuksen", jossa pannaan merkille EU:n talousarvion vipuvaikutus kasvun ja työllisyyden vahvistamisen näkökulmasta ja jossa korostetaan voimakkaasti sen panosta, kun pyritään auttamaan koko unionia selviytymään nykyisestä rahoitus- ja talouskriisistä;

5.

katsoo, että neljän viime vuoden aikana toisiaan seuranneet rahoituskriisit ovat koetelleet unionia erityisen paljon osittain siksi, että rahoitusalan toimijat, kansainväliset kumppanit ja julkinen mielipide ovat epäilleet, kuinka pitkälle unionin sisällä ollaan valmiita kantamaan yhteisvastuuta; uskoo, että unionin talousarvion olisi oltava keskeisessä asemassa tässä yhteisvastuun kantamisessa; on sen vuoksi vakuuttunut, että uudesta monivuotisesta rahoituskehyksestä tehtävä päätös joko vaikuttaa myönteisesti jäsenvaltioiden hallitusten kriisin ratkaisemiseksi tekemiin ponnisteluihin tai syventää taantumaa edelleen unionissa;

6.

muistuttaa, että vuoden 2008 jälkeen toteutetut makrotalouden rahoituksenvakauttamistoimet eivät ole vielä saaneet talous- ja rahoituskriisiä päättymään; katsoo siksi, että jäsenvaltioiden olisi edelleen pyrittävä hyödyntämään potentiaaliaan luoda kestävää kasvua ja että tarvitaan tarkoin kohdennettu, vankka ja riittävä EU:n talousarvio, jotta kasvu voidaan palauttaa ja luoda työllisyyttä Eurooppaan sekä tukea entistä voimakkaammin jäsenvaltioiden tasolla toteutettavien toimien yhteensovittamista ja tehostamista;

7.

panee merkille, että EU:n talousarvion osuus julkisen talouden kokonaismenoista on ainoastaan noin kaksi prosenttia eli yli 45 kertaa pienempi kuin jäsenvaltioiden julkisen talouden menojen yhteenlaskettu määrä;

8.

muistuttaa, että SEUT 310 artiklan mukaan talousarvioon otettujen tulojen ja menojen on oltava tasapainossa, minkä vuoksi talousarviosta ei voi syntyä alijäämää eikä julkista velkaa;

9.

korostaa, että EU:n talousarvio on investointitalousarvio ja että 94 prosenttia sen kokonaistuotoista investoidaan jäsenvaltioihin tai unionin ulkoisen toiminnan ensisijaisiin tavoitteisiin; korostaa, että ilman EU:n talousarvion panosta julkiset investoinnit alueisiin ja jäsenvaltioihin laskisivat joko minimitasolle tai olisivat mahdottomia toteuttaa; katsoo, että EU:n talousarvion supistaminen väistämättä lisäisi epätasapainoa ja heikentäisi koko unionin talouden kasvua ja kilpailukykyä sekä sen yhtenäisyyttä samoin kuin horjuttaisi yhteisvastuun periaatteen asemaa EU:n keskeisenä arvona;

10.

korostaa, että Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamisessa on epäonnistuttu muun muassa siksi, että koordinointi ja sitoutuminen on ollut puutteellista kaikilla tasoilla sekä talousarvion että lainsäädännön näkökulmasta; uskoo vakaasti, että jos Eurooppa 2020 -strategian halutaan vaikuttavan, se on pantava täytäntöön heti viivyttelemättä enää pidempään;

11.

muistuttaa, että Eurooppa 2020 -strategian seitsemän lippulaivahankkeen toteuttaminen edellyttää merkittäviä tulevaisuuteen suuntautuvia investointeja, joiden kokoluokaksi on arvioitu vähintään 1 800 miljardia euroa vuoteen 2020 mennessä (4); korostaa, että yksi Eurooppa 2020 -strategian tärkeimmistä tavoitteista eli kasvun edistäminen ja laadukkaiden työpaikkojen tarjoaminen kaikille eurooppalaisille saavutetaan vain, jos tarvittavia investointeja koulutukseen, tietoyhteiskunnan edistämiseen, tutkimukseen ja innovointiin, pk-yrityksiin sekä ympäristöystävälliseen ja uuteen teknologiaan samalla, kun edistetään sosiaalista osallisuutta, ei enää lykätä tuonnemmaksi; kannattaa kaksitahoista toimintatapaa, jossa toteutetaan kasvua edistäviä julkisen talouden vakauttamistoimia, joiden tarkoituksena on vähentää alijäämää ja julkista velkaa tällaisia investointeja tukemalla;

12.

katsoo, että nuorisoa kaikkialla EU:ssa koettelevan hälyttävän tilanteen, kuten ennenäkemättömän korkean nuorisotyöttömyyden, lisääntyvän köyhyyden ja koulutukseen liittyvien ongelmien, ratkaisemiseksi on ponnisteltava erityisen tarmokkaasti toteuttamalla valtavirtaistamistoimenpiteitä, jotta myös tulevat sukupolvet saadaan sitoutumaan edelleen EU:n arvoihin, kuten rauhaan, demokratiaan ja ihmisoikeuksiin, taloudelliseen vaurauteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, sekä tarjoamalla riittävästi ohjelmia, joilla annetaan talousarviotukea;

13.

korostaa, että vahva, monipuolinen ja kilpailukykyinen teollinen perusta on ensiarvoisen tärkeä älykkään, kestävän ja osallistavan talouden aikaansaamiseksi Euroopassa; korostaa teollisuuden merkitystä kilpailukyvyn ja työpaikkojen syntymisen kannalta EU:ssa ja painottaa samalla, että sillä on täten ratkaiseva merkitys talouskriisin selättämisessä;

14.

tukee voimakkaasti komission ehdotusta sisällyttää ilmastonmuutoksen torjuntaan tähtäävät toimenpiteet talousarvioon siten, että vähintään 20 prosenttia menoista liittyy ilmastoon; pitää ratkaisevan tärkeänä, että EU:n talousarviolla on saadaan liikkeelle kestävään ja tuottavaan vähähiiliseen talouteen kohdistuvia investointeja, annetaan riittävästi tukea ilmastoa, energiaa, resurssitehokkuutta ja biologista monimuotoisuutta koskevien Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden toteuttamiseen ja tuotetaan hyötyä EU:n kansalaisille takaamalla heille terveellisempi ympäristö;

15.

kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita tarkastelemaan kansallisten vakauttamispyrkimysten ja oikein painotetun EU:n talousarvion tuottaman lisäarvon välisiä yhteisvaikutuksia, joiden ansiosta korkeimmalla tasolla jo tehtyjen poliittisten sitoumusten täytäntöönpano on mahdollista;

16.

painottaa, että vuodesta 1988 alkaen kansalliset talousarviot ovat kasvaneet keskimääräisesti nopeammin kuin EU:n talousarvio; panee merkille, että vieläpä vuonna 2008 alkaneesta kriisistä lähtien jäsenvaltioiden julkisen talouden kokonaismenojen nimellisen kasvun vuosivauhti on ollut kaksi prosenttia; toteaa, että EU:n talousarvion supistuminen jäsenvaltioiden talousarvioihin verrattuna on räikeässä ristiriidassa perussopimuksessa unionille määrättyjen entistä laajempien toimivaltuuksien ja tehtävien kanssa ja nimenomaan Eurooppa-neuvoston tekemien tärkeiden poliittisten päätösten kanssa, mitä tulee erityisesti Euroopan talouden vahvistetun ohjauksen kehittämiseen;

17.

tähdentää, että vuodesta 2000 alkaen EU:n omien varojen enimmäismäärän (1,29 prosenttia BKTL:stä maksusitoumusmäärärahoina ja 1,23 prosenttia maksumäärärahoina) ja monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien välinen ero on kasvanut jyrkästi; panee lisäksi merkille, että monivuotisessa rahoituskehyksessä ainoastaan asetetaan menojen enimmäismäärät ja että EU:n talousarvio on aina pysynyt huomattavasti näiden enimmäismäärien alapuolella;

18.

katsoo, että komission ehdotus, jossa esitetään vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien jäädyttämistä vuoden 2013 enimmäismäärien tasolle, ei ole riittävä, jotta sen avulla voitaisiin rahoittaa älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevaan unionin strategiaan liittyvät nykyiset poliittiset painopisteet, Lissabonin sopimuksen mukaiset uudet tehtävät tai mahdolliset ennakoimattomat tapahtumat saati Eurooppa-neuvoston itsensä asettamat poliittiset tavoitteet ja tai sen tekemät sitoumukset;

19.

muistuttaa 8. kesäkuuta 2011 esittämästään kannasta, jonka mukaan useista EU:n painopisteistä ja toimintalinjoista on tingittävä tai jopa luovuttava, jollei talousarviota lisätä riittävästi yli vuoden 2013 enimmäismäärien tason;

20.

varoittaa neuvostoa yrityksistä vähentää EU:n menoja vielä komission ehdottamaa tasoa alemmaksi; vastustaa ehdottomasti lineaarisia ja yleisiä menoleikkauksia, jotka vaarantaisivat kaikkien EU:n toimintalinjojen täytäntöönpanon ja tehokkuuden yhtä lailla riippumatta niiden eurooppalaisesta lisäarvosta, poliittisesta painoarvosta tai tuloksista; haastaa sen sijaan neuvoston – mikäli se ehdottaa leikkauksia – määrittämään selkeästi ja julkisesti sen poliittiset painopisteet tai hankkeet, joista olisi kokonaan luovuttava;

21.

korostaa, että EU:n talousarvion on oltava keskeisessä asemassa yhteisesti sovittujen Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden toteuttamisessa; on vahvasti sitä mieltä, että mikäli EU:n rahoitus on hyvin suunniteltu, sen avulla voidaan käynnistää ja aktivoida puhdasta unionin lisäarvoa tuottavia toimia, joita jäsenvaltiot eivät voi yksin toteuttaa, ja luoda yhteisvaikutuksia ja täydentävyyttä jäsenvaltioiden toteuttamien toimien kanssa auttamalla niitä keskittymään tärkeisiin tulevaisuuteen suuntautuviin investointeihin;

22.

ottaa huomioon, että kilpailukykyä, pk-yrityksiä, yrittäjyyttä ja kestäviä infrastruktuureja koskevat unionin ohjelmat ovat Eurooppa 2020 -strategian keskiössä, ja muistuttaa tässä yhteydessä kannattavansa, että näihin ohjelmiin käytettävissä olevaa rahoitusta lisätään huomattavasti; on vahvasti sitä mieltä, että jos komission ehdotukseen nähden tehdään vielä lisäleikkauksia, heikennetään huomattavasti EU:n uskottavuutta ja poliittista sitoutumista kasvun lisäämiseen ja työpaikkojen luomiseen;

23.

pitää erittäin myönteisenä komission Verkkojen Eurooppa -välinettä koskevaa ehdotusta ja realistisia määrärahoja, jotka sille on osoitettu Euroopan liikenne-, energia- ja digitaalisten verkkojen parantamiseksi; vaatii tässä yhteydessä, että koheesiorahastosta Verkkojen Eurooppa -välineeseen siirrettävä määrä olisi – viiden ensimmäisen vuoden aikana – käytettävä koheesiorahaston jäsenvaltiokohtaista määrärahajakoa täysin noudattaen;

24.

korostaa tutkimuksen ja innovoinnin merkitystä pyrittäessä nopeuttamaan siirtymistä maailman huipputasoa olevaan kestävään osaamistalouteen, jossa luonnonvaroja käytetään tehokkaasti ja vastuullisesti; kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita sopimaan erityisestä etenemissuunnitelmasta, jonka avulla saavutetaan tavoite, jonka mukaan kolme prosenttia BKT:stä olisi käytettävä tutkimukseen kohdistuviin investointeihin; huomauttaa, että tavoite edellyttäisi huomattavaa taloudellista panosta ja merkitsisi yhteensä noin 130 miljardin euron vuosittaisia lisämenoja, jotka olisi rahoitettava kaikista lähteistä; korostaa näin ollen tarvetta lisätä ja edistää tutkimuksen ja innovoinnin rahoitusta unionissa ja taata se kasvattamalla huomattavasti niihin kohdistuvia menoja ja erityisesti EU:n tutkimus- ja innovointirahoitusta – etenkin Horisontti 2020 -ohjelman kautta;

25.

muistuttaa, että pk-yritykset ovat keskeisiä talouskasvua, kilpailukykyä, innovointia ja työllisyyttä kohentavia tekijöitä, ja tunnustaa niiden merkityksen pyrittäessä varmistamaan talouden elpyminen ja saamaan EU:n taloudesta kestävä; pitää siksi myönteisenä, että Eurooppa 2020 -strategian painopiste on innovoinnissa ja elinkeinopolitiikassa; vastustaa ankarasti pyrkimyksiä vähentää Euroopan kilpailukyvyn ja työllisyyden kannalta tärkeässä asemassa olevien COSMEn kaltaisten ohjelmien määrärahoja;

26.

katsoo, että EU:n koheesiopolitiikka (rakennerahastot ja koheesiorahasto) on strateginen väline, jolla voidaan edistää investointeja, kestävää kasvua ja kilpailukykyä, joka on eurooppalaisen yhteisvastuun tärkein tukipilari ja jonka eurooppalainen lisäarvo on kiistaton; panee lisäksi merkille koheesiorahoituksen merkittävät heijastusvaikutukset kaikkiin EU:n jäsenvaltioihin; toteaa, että EU:n sisäistä makrotaloudellista epävakautta on vähennettävä ja taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta edistettävä tehokkaasti, ja korostaa, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi EU:n olisi kyettävä laskemaan vakaan, vankkumattoman ja kestävän rahoituskehyksen varaan; toteaa, että on pikaisesti turvattava julkiset investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin, ja muistuttaa tämän vuoksi kannastaan, että koheesiopolitiikan rahoitus olisi säilytettävä vähintään samalla tasolla kuin vuosina 2007–2013 ja että se olisi edelleen ulotettava koskemaan kaikkia EU:n alueita painopisteen ollessa kuitenkin vähiten kehittyneissä alueissa; kannattaa komission ehdotusta kohdentaa 25 prosenttia koheesiopolitiikkaan osoitettavista kokonaismäärärahoista Euroopan sosiaalirahastolle;

27.

ottaa huomioon ne monenlaiset tehtävät, haasteet ja tavoitteet, joihin YMP:n avulla olisi reagoitava ja päästävä, ja muistuttaa kannastaan, jonka mukaan YMP:lle varainhoitovuonna 2013 myönnettävät varat olisi säilytettävä vähintään ennallaan seuraavalla rahoitusohjelmakaudella; katsoo, että uuden YMP:n määrärahat olisi pyrittävä jakamaan entistä vaikuttavammin ja tehokkaammin muun muassa siten, että suorat tuet ja maaseudun kehittämismäärärahat jaetaan tasapuolisesti jäsenvaltioiden, alueiden ja viljelijöiden kesken, jotta vallitsevat erot kaventuvat; korostaa tässä yhteydessä YMP:n toisen pilarin tärkeää merkitystä, sillä sen avulla myötävaikutetaan merkittävästi investointeihin ja työpaikkojen luomiseen maaseutualueilla, maatalousalan tehokkuuden ja kilpailukyvyn parantamiseen, kun ajatellaan etenkin Eurooppa 2020 -strategiassa mainittuja uusia haasteita, sekä ympäristön hallintaan ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen;

28.

korostaa, että on välttämätöntä vahvistaa hyvin kohdennettua ja tehokasta unionin ympäristö- ja ilmastotoimien ohjelmaa ja että ilmasto- ja ympäristötoimiin kohdistettavia yhdennettyjä menoja olisi tuettava aktiivisesti asiaankuuluvista unionin varoista;

29.

tiedostaa talouskriisistä johtuvat vakavat ongelmat, joiden kanssa EU:n nuoret joutuvat painimaan; katsoo, että nuorten eurooppalaisten aktiivisuus, työllisyys, peruskoulutus, epävirallinen koulutus, ammatillinen koulutus, liikkuvuus ja sosiaalinen osallisuus ovat EU:n ja eurooppalaisen yhteiskunnan kehityksen kannalta strategisesti merkittäviä seikkoja; korostaa, että nämä asiat on otettava huomioon ja asetettava etusijalle kaikissa EU:n talousarviosta rahoitettavissa asiaankuuluvissa toimintalinjoissa ja ohjelmissa sen ohella, että on välttämätöntä suunnata enemmän rahoitusta komission ehdottamiin konkreettisiin nuorille suunnattuihin välineisiin, joihin kuuluu muun muassa käyttöön otettava nuorisotakuujärjestelmä, jolla varmistetaan, että jokaiselle eurooppalaiselle nuorelle, joka ei onnistu löytämään työtä, tarjotaan mahdollisuus jatkokoulutukseen;

30.

korostaa, että on välttämätöntä jatkaa vähävaraisimmille henkilöille suunnattua ohjelmaa; muistuttaa, että komissio on sitoutunut esittämään ajoissa asiaa koskevan säädösehdotuksen, jolla varmistetaan, että ohjelman tukea jatketaan vuoden 2013 jälkeen ja että se saa uuden oikeusperustan ja itsenäisen rahoituksen;

31.

katsoo, että komission kohdentamassa kokonaistuessa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueelle ei ole otettu riittävästi huomioon sitä, että alaa on vahvistettu Lissabonin sopimuksella ja että siihen liittyvät tehtävät ja haasteet ovat lisääntyneet; korostaa, että rahoitettujen toimien on tuotettava eurooppalaista lisäarvoa ja että on varmistettava, että rahoitus jaetaan tasapuolisesti ja avoimesti näiden ohjelmien eri tavoitteiden kesken;

32.

palauttaa mieliin, että EU:n koulutus-, nuoriso-, media- ja kulttuuriohjelmat ovat lähellä kansalaisia ja niiden käyttöaste on poikkeuksellisen korkea, minkä lisäksi ne tuottavat huomattavia vipu- ja heijastusvaikutuksia ja myös merkittäviä taloudellisia tuloksia sekä kiistatonta ja todistettua eurooppalaista lisäarvoa, kun niiden avulla kootaan yhteen voimavaroja, edistetään liikkuvuutta ja aktiivista kansalaisuutta ja lisätään eri alojen ja sidosryhmien välistä yhteistyötä;

33.

palauttaa mieliin kantansa, jonka mukaan perussopimuksista johtuvien EU:n uusien velvoitteiden täyttäminen edellyttää asianmukaista lisärahoitusta verrattuna vuosien 2007–2013 monivuotiseen rahoituskehykseen, jotta unioni voi täyttää tehtävänsä maailmanlaajuisena toimijana unohtamatta aiempia sitoumuksiaan, joista tärkeimpinä voidaan mainita virallisen kehitysavun nostaminen 0,7 prosenttiin jäsenvaltioiden BKTL:stä sekä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä; korostaa unionin tärkeää merkitystä demokratian, rauhan, solidaarisuuden ja vakauden edistämisessä sekä köyhyyden vähentämisessä naapuri- ja kumppanimaissa; korostaa, että EU:n tuki täydentää jäsenvaltioiden tarjoamaa tukea ja toimii kehityksen vauhdittajana alueilla, joille kahdenvälistä apua ei anneta; tukee erityisesti jäsenvaltioiden ja EU:n toimien yhteissuunnittelua; korostaa näin ollen, että komission otsakkeeseen "Globaali Eurooppa" ja Euroopan kehitysrahastolle ehdottamaa määrää on pidettävä välttämättömänä miniminä, joka tarvitaan, jotta unioni voi saavuttaa kansainväliset tavoitteensa; toteaa erityisesti, että Euroopan ulkosuhdehallinnon on saatava tehtäviään vastaavat riittävät budjettivarat;

34.

korostaa ITERin, Galileon ja Euroopan maanseurantaohjelman (GMES) kaltaisten laajamittaisten infrastruktuurihankkeiden strategista merkitystä EU:n tulevaisuuden kilpailukyvyn kannalta; vastustaa tämän vuoksi kaikkia pyrkimyksiä tehdä GMES:stä hallitusten välinen ohjelma;

35.

on vakaasti sitä mieltä, että näiden laajamittaisten hankkeiden rahoitus olisi varmistettava EU:n talousarviossa mutta että samalla tähän tarkoitukseen osoitettavat määrärahat olisi pidettävä erillään, jotta voidaan varmistaa, että mahdolliset kustannusten ylitykset eivät vaaranna unionin muiden toimintalinjojen rahoitusta ja menestyksekästä täytäntöönpanoa;

36.

suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen vahvistaa Galileo-hankkeelle myönnettävälle rahoitukselle enimmäismäärä rahoituskehysasetuksessa ja näin pitää tälle hankkeelle osoitettava talousarvio-osuus erillään; katsoo niin ikään, että myös ITERille ja GMES:lle myönnettävälle rahoitukselle olisi vahvistettava enimmäismäärä tässä asetuksessa; katsoo, että näiden hankkeiden rahoituspuitteita jaettaessa olisi ylitettävä monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien asettamat raamit, jotta jäsenvaltioiden olisi helpompi myöntää niihin tarvittaessa lisärahoitusta;

37.

muistuttaa, että eurooppalaisen lisäarvon saavuttaminen ja moitteettoman varainhoidon eli sen tehokkuuden, vaikuttavuuden ja taloudellisuuden varmistaminen olisi omaksuttava enemmän kuin koskaan aikaisemmin EU:n talousarvion johtaviksi periaatteiksi; pitää tästä syystä myönteisenä komission lainsäädäntöehdotuksia uuden sukupolven monivuotisista ohjelmista, jotka hyväksyttäisiin tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen; korostaa, että EU:n tukiohjelmien ja kansallisten investointien välisiä yhteisvaikutuksia on luotava mahdollisimman paljon;

38.

ottaa huomioon nykyiset julkisen talouden rajoitukset ja katsoo, että muiden rahoituslähteiden vipuvaikutus on täysin välttämätön, jotta Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen tarvittavat pitkän aikavälin investoinnit voidaan toteuttaa; on vahvasti sitä mieltä, että unionin lisäarvoa voidaan tuottaa erityisesti pitkän aikavälin investoinneilla, joihin yksittäisillä jäsenvaltioilla ei ole mahdollisuutta; korostaa tässä yhteydessä innovatiivisista rahoitusvälineistä tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä antamaansa päätöslauselmaan (5) sisältyneitä päätelmiä ja suosituksia;

39.

korostaa, että on varmistettava alakohtaisten sääntöjen ja varainhoitoasetuksessa asetettujen yleisten puitteiden keskinäinen johdonmukaisuus ja löydettävä tasapaino yksinkertaistamisen ja moitteettoman varainhoidon välillä; panee merkille komission julkaiseman yksinkertaistamisen tulostaulun ja toteaa aikovansa tukea yksinkertaistamisohjelmaa; on vakuuttunut tarpeesta vähentää entisestään edunsaajien hallinnollista rasitusta ja kehottaa panemaan täytäntöön uuden sukupolven monivuotisten ohjelmien perusteellisia "byrokratiatarkastuksia", jotta vältetään hallinnollisen rasituksen lisääntyminen sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla;

40.

katsoo, että EU:n menojen vaikuttavuus on riippuvainen järkevästä toiminta- ja sääntelykehyksestä ja institutionaalisista puitteista kaikilla tasoilla; korostaa, että SEUT 310 artiklan 5 kohdan ja SEUT 317 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava talousarviota moitteettoman varainhoidon periaatteen mukaisesti; muistuttaa jäsenvaltioita niiden oikeudellisesta velvoitteesta varmistaa, että talousarvioon otetut määrärahat käytetään tämän periaatteen mukaisesti, ja toteaa, että niiden on kannettava osansa vastuusta EU:n rahoituksen vaikuttavuuden lisäämiseksi; palauttaa mieliin, että 90 prosenttia Euroopan tilintarkastustuomioistuimen havaitsemista virheistä on havaittu jäsenvaltioissa ja että suurin osa virheistä olisi voitu välttää; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita antamaan kansallisia vahvistuslausumia, jotka allekirjoitetaan asianmukaisella poliittisella tasolla;

41.

tukee ennakkoehtoja koskevien säännösten käyttöönottoa, jotta voidaan varmistaa, että erityisesti koheesiorahastoa, rakennerahastoja sekä maaseutu- ja kalastusrahastoja koskevaa EU:n rahoitusta kohdennetaan paremmin Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi; katsoo, että jos niiden täytäntöönpano perustuu yhtäältä paikallisten ja alueellisten viranomaisten tiiviimmän osallistumisen kautta saavutettavan vahvistetun kumppanuuden periaatteelle ja toisaalta ehtoihin, jotka ovat näiden eri rahastojen tavoitteiden kannalta merkityksellisiä, näillä ehdollisuutta koskevilla säännöksillä voitaisiin parantaa EU-tuen oikeutusta ja vaikuttavuutta;

42.

vaatii, että kumppanuussopimusten mukaisen rahoituksen maksamiselle asetetaan tietyt erityisehdot, jotka määritetään ennalta komission ja jäsenvaltioiden vuoropuhelussa; pitää perusteltuna, että näihin ehtoihin kuuluu erityisesti jo voimassa olevan EU-lainsäädännön (hintasääntely, tarjousmenettelyt, liikenne, ympäristö, terveys ym.) täysimääräinen täytäntöönpano, jotta voidaan torjua säännönvastaisuuksia ja varmistaa vaikuttavuus; torjuu kuitenkin ehdot, joissa jäsenvaltioilta vaaditaan perustavanlaatuisia sosiaali- ja talousuudistuksia; katsoo, että kaikkien ehtojen olisi oltava täysin toissijaisuus- ja kumppanuusperiaatteiden mukaisia;

43.

korostaa kuitenkin, että jäsenvaltion aluepoliittisen ja makrotaloudellisen tuloksellisuuden välillä ei ole suoraa yhteyttä eikä alueita saisi rangaista siitä, että kansallisella tasolla ei onnistuta noudattamaan talouden ohjausmenettelyjä; katsoo, että lisäseuraamusten määrääminen voisi näin ollen pahentaa ongelmia jäsenvaltioissa, joissa on jo nyt makrotaloudellisia ongelmia, ja että makrotaloudellisia ehtoja ei siksi voida hyväksyä;

44.

korostaa, että EU:n erillisvirastot tukevat tärkeällä tavalla unionin tavoitteita ja että niiden on saatava niiden tehtäviä vastaavat riittävät budjettivarat;

45.

katsoo lisäksi, että EU:n erillisvirastojen toiminnan tuloksena olisi saatava aikaan huomattavasti suurempia säästöjä jäsenvaltioiden tasolla; kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan näiden virastojen kansallisella tasolla aikaansaamia tehokkuushyötyjä ja hyödyntämään niitä kaikilta osin ja siten järkeistämään kansallisia menoja; kehottaa jäsenvaltioita myös määrittelemään aloja, joilla mahdollisesti tehdään päällekkäistä työtä tai jotka tuottavat vähemmän lisäarvoa suhteessa erillisvirastoihin, jotta niiden toimintaa voitaisiin rationalisoida;

46.

on vakuuttunut, että Euroopan ulkosuhdehallinnon pitäisi tuottaa unionin tasolla mittakaavaetuja ja jäsenvaltioiden tasolla merkittäviä säästöjä, etenkin mitä tulee jäsenvaltioiden ulkoasiainhallintoon kolmansissa maissa;

47.

ehdottaa riippumattoman arvioinnin teettämistä julkisten menojen vaikuttavuudesta kolmella eri tasolla – jäsenvaltiotasolla, aluetasolla ja unionin tasolla – ja tutkimaan perinpohjaisesti lisäarvon tuottamista sekä mahdollisuuksia koota voimavaroja yhteen ja saada aikaan kustannussäästöjä puolustuksen, kehitysyhteistyöpolitiikan, erillisvirastojen, ulkosuhdehallinnon ja tieteellisen tutkimuksen alalla, kun sekä kannustetaan mittakaavaetuihin unionin tasolla että noudatetaan toissijaisuusperiaatetta; katsoo, että tällaisen arvioinnin teettämisen pitäisi johtaa kustannussäästöihin; muistuttaa, että erillisvirastojen arvioinnissa olisi otettava huomioon 19. heinäkuuta 2012 allekirjoitettuun Euroopan parlamentin, EU:n neuvoston ja Euroopan komission yhteiseen julkilausumaan erillisvirastoista liitettyyn yhteiseen lähestymistapaan sisältyvät asiaa koskevat määräykset;

48.

on samaa mieltä komission kanssa, että hallintomenoja on tehostettava; painottaa kuitenkin, että on olennaisen tärkeää sovittaa tasapainoisesti yhteen lisäsäästöjen tavoite ja sen varmistaminen, että toimielimet pystyvät hoitamaan tehtävänsä niille perussopimuksissa annettujen velvoitteiden ja valtuuksien mukaisesti, kun otetaan huomioon meneillään olevasta talouskriisistä johtuvat vaikeat ongelmat;

49.

vastustaa ehdottomasti lineaaristen henkilöstövähennysten soveltamista kaikkiin toimielimiin, elimiin ja virastoihin, sillä näille perussopimusten mukaisesti määrätyt tehtävät ja velvoitteet eroavat suuresti toisistaan; painottaa, että koska toimielimiä olisi kohdeltava yksilöllisesti, niiden pitäisi saada kunkin itse päättää, mihin kohdistuvia ja millaisia leikkauksia voidaan tehdä ilman, että niiden toiminta hankaloituu;

50.

toteaa, että Euroopan parlamentin täysistuntojen järjestäminen yhdessä paikassa toisi huomattavat säästöt; kehottaa budjettivallan käyttäjää ottamaan asian esille neuvotteluissa vuosia 2014–2020 koskevasta monivuotisesta rahoituskehyksestä;

51.

katsoo, että vuoteen 2020 saakka ulottuvaa seuraavaa monivuotista rahoituskehystä, jonka kesto on seitsemän vuotta, olisi pidettävä väliaikaisena ratkaisuna, joka perustuu siihen, että sillä on selvä yhteys Eurooppa 2020 -strategiaan; katsoo kuitenkin, että jos monivuotisen rahoituskehyksen kesto olisi viisi vuotta tai 5+5 vuotta, se olisi paremmin sopusoinnussa toimielinten toimikauden kanssa, mikä lisäisi demokraattista vastuuvelvollisuutta ja vastuuntuntoa; muistuttaa, että jos monivuotisen rahoituskehyksen halutaan olevan elinkelpoinen ja vaikuttava, seitsemän vuoden kesto edellyttää mahdollisimman suurta joustavuutta;

52.

korostaa, että väliarviointi on sisällytettävä rahoituskehysasetukseen erityismenettelyn ja siihen yhdistetyn sitovan aikataulun kera siten, että varmistetaan seuraavan parlamentin täysipainoinen mahdollisuus osallistua siihen; katsoo, että komission olisi esitettävä lainsäädäntöehdotus, jonka avulla mahdollistetaan tarkistetun monivuotisen rahoituskehyksen hyväksyminen ajoissa vuoden 2018 talousarviomenettelyä varten; korostaa, että väliarviointi ei saisi heikentää investointinäkymien vakautta ja että sen olisi suojattava edunsaajia sekä pitkän aikavälin ohjelmatyön ja investointien vakautta;

53.

on periaatteellisesti vakuuttunut, että muuttuvat poliittiset ja taloudelliset olot sekä ennakoimattomat tapahtumat edellyttävät tulevaisuudessa monivuotisen rahoituskehyksen mukauttamista seitsemän vuoden ajanjakson aikana; korostaa, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä on tarjottava entistä enemmän talousarvioon liittyvää joustavuutta sekä otsakkeiden sisällä että niiden välillä samoin kuin eri varainhoitovuosien välillä rahoituskehyksen kattamalla ajanjaksolla, jotta voidaan varmistaa, että saatavilla olevat budjettivarat voidaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti;

54.

katsoo, että viiden prosentin liikkumavara rahoituskehyksen (ala)otsakkeiden enimmäismääriin nähden on välttämätön, jotta voidaan sopeutua uusiin tilanteisiin kokonaismäärää kasvattamatta ja monivuotista rahoituskehystä tarkistamatta;

55.

pitää myönteisenä komission ehdotusta lisätä lainsäädännöllisen joustavuuden tasoa (mahdollisuus poiketa tietystä määrästä kyseisen ohjelman koko keston aikana) viidestä prosentista kymmeneen prosenttiin;

56.

korostaa, että monivuotisessa rahoituskehyksessä asetettuja enimmäismääriä on hyödynnettävä parhaalla mahdollisella tavalla; ehdottaa siksi, että maksusitoumusmäärärahojen enimmäismääriin nähden jäljelle jäävät liikkumavarat yhden vuoden talousarviossa siirrettäisiin seuraavalle vuodelle ja niiden katsottaisiin muodostavan monivuotisen rahoituskehyksen kokonaisliikkumavaran, joka voitaisiin osoittaa tulevina vuosina eri otsakkeisiin arvioitujen tarpeiden mukaisesti ja ottaa käyttöön vuosittaisten talousarviomenettelyjen yhteydessä;

57.

korostaa myös tarvetta ottaa käyttöön maksumäärärahoja koskeva monivuotisen rahoituskehyksen kokonaisliikkumavara, joka mahdollistaa maksumäärärahojen enimmäismääriin nähden jäljelle jäävien liikkumavarojen siirtämisen tuleville vuosille ja niiden käyttöönottamisen vuosittaisten talousarviomenettelyjen yhteydessä;

58.

on erityisen huolestunut maksamatta olevien maksusitoumusten jatkuvasti lisääntyvästä määrästä; kehottaa laatimaan yhteisen toimielinten välisen strategian, jolla maksamatta olevien maksusitoumusten määrä saataisiin hallintaan vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen kattamalla ajanjaksolla, ja toteuttamaan tätä koskevat tarvittavat toimenpiteet; kannustaa keskustelemaan siitä, miten maksumäärärahat saataisiin jakautumaan tasaisemmin monivuotisen rahoituskehyksen koko keston ajalle, jotta vältettäisiin mahdollisimman hyvin riski, että EU:n ohjelmien täytäntöönpano vaikeutuu sen vuoksi, että maksumäärärahoja ei ole käytettävissä rahoituskehyksen voimassaoloajan loppupuolella;

59.

toteaa, että EU:n talousarvio on joka vuosi ylijäämäinen ja että jäsenvaltioiden maksuosuuksia unionin talousarvioon alennetaan vastaavalla määrällä; pitää samalla valitettavana, että neuvosto säännönmukaisesti leikkaa lineaarisesti talousarvioesitykseen sisällytettyjä komission ennakkoarvioita maksumäärärahoista ja että neuvosto on viime vuosina toistuvasti vastustanut sitä, että EU:n talousarvioon otettaisiin varainhoitovuoden lopussa komission tarvitsemat ylimääräiset maksumäärärahat, joiden turvin EU pystyisi vastaamaan taloudellisista sitoumuksistaan; katsoo, että tällainen toimintatapa ei ole hyvän budjetoinnin mukaista ja että vaikka palautetulla ylijäämällä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden alijäämän yleiseen tasoon, kyseisellä summalla voisi olla selkeä vaikutus EU:n vuosittaiseen talousarvioon; palauttaa mieliin, että toimielimet ovat sitoutuneet tarkistamaan varainhoitoasetusta, jotta mahdollistettaisiin käyttämättömien määrärahojen ja talousarvion ylijäämän siirtäminen varainhoitovuodelta toiselle;

60.

kannattaa vakaasti ennakoimattomiin menoihin varattua liikkumavaraa, mutta korostaa, että se voi olla vaikuttava ainoastaan, jos sen käyttöönottoon ei liity pakollista enimmäismäärien tasapainottamista, ja katsoo, että se olisi hyväksyttävä neuvostossa määräenemmistöllä;

61.

pitää myönteisenä komission ehdotusta lisätä joustovälineelle osoitettavia määrärahoja ja vuotuisten määrien käyttöä vuoteen n + 3 saakka;

62.

korostaa kannattavansa voimakkaasti komission ehdotusta, jonka mukaan hätäapuvaraus, Euroopan unionin solidaarisuusrahasto, Euroopan globalisaatiorahasto ja maatalousalan kriisivaraus, niiden ohjelmoimattomuus huomioon ottaen, olisi otettava talousarvioon yli rahoituskehyksessä asianomaisille otsakkeille vahvistettujen enimmäismäärien;

63.

toteaa, että Euroopan globalisaatiorahasto (EGR) tuo lisäarvoa, koska se on kriisinhallintaväline, jolla autetaan työttömiksi jääneitä palaamaan työmarkkinoille; korostaa, että EGR:n toimintaa on jatkettava ja edelleen parannettava vuoden 2013 jälkeen, koska se on väline, jota kaikki työntekijäryhmät voivat käyttää tasavertaisesti hyväkseen; korostaa myös, että avustusten maksamismenettelyä on tehostettava yksinkertaistamalla ja nopeuttamalla sitä;

64.

palauttaa mieliin, että EU:n talousarvio kattaa kaikki EU:n toimielinten toimivaltansa rajoissa tekemistä päätöksistä johtuvat tulot ja menot ja että siinä otetaan erikseen huomioon luotonannon ja -oton sekä takausten muodossa toteutettavat unionin rahoitustoimet;

65.

kehottaa komissiota ja neuvostoa esittämään erillisessä liitteessä luettelon niistä talousarvio- tai rahoitussitoumuksista ja takauksista, joihin unioni tai jotkin jäsenvaltiot ovat sitoutuneet unionin vakautusmekanismien yhteydessä (Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi, Euroopan rahoitusvakausväline ERVV ja Euroopan vakausmekanismi EVM) SEUT 122 artiklan 2 kohdan, SEUT 136 artiklan 3 kohdan ja SEUT 143 artiklan määräysten mukaisesti, sekä muille jäsenvaltioille annettavasta kahdenvälisestä rahoitusavusta tai muista "pankkiunioniin" liittyvistä hankkeista;

66.

korostaa, että kaikki talous- ja rahaliiton vahvistamiseen liittyvät päätökset olisi tehtävä perussopimusten perusteella ja että asiaankuuluvien toimielinten olisi oltava niissä mukana; korostaa, että kaikenlainen poikkeaminen yhteisömenetelmästä ja hallitusten välisten sopimusten käytön lisääminen vain jakaa ja heikentää Euroopan unionia ja euroaluetta;

67.

on täysin vakuuttunut, että mahdollinen uusi euroalueen jäsenvaltioille tarkoitettu yhteinen rahoituskapasiteetti, joka suunnataan maakohtaisia epäsymmetrisiä häiriöitä koskeviin sopeutustoimiin ja rakenteellisiin uudistuksiin ja johon liittyviä finanssipoliittisia toimintoja ei ole katettu monivuotisessa rahoituskehyksessä, on kehitettävä unionin puitteissa ja nykyisten toimielinten on huolehdittava, että siihen sovelletaan asianmukaista demokraattista tilivelvollisuutta; muistuttaa, että kuten perussopimuksissa määrätään, kaikki uusi budjettikapasiteetti on otettava talousarvioon, jolloin noudatetaan sen yhtenäisyyden periaatetta; katsoo lisäksi, että tällaisen uuden budjettikapasiteetin näkyvyyden parantamiseksi ja täydentävyyden varmistamiseksi olisi luotava uusi monivuotisen rahoituskehyksen otsake; vastustaa ankarasti pyrkimyksiä laskea monivuotista rahoituskehystä koskevassa komission ehdotuksessa esitettyjä enimmäismääriä, jotta turvattaisiin varat tälle uudelle kapasiteetille;

68.

vaatii painokkaasti jäsenvaltioita sitoutumaan vahvasti Euroopan kehitysrahaston sisällyttämiseen EU:n talousarvioon vuodesta 2021 alkaen; toteaa, että uudistus edellyttäisi monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien korottamista vastaavasti;

69.

vahvistaa aikovansa järjestää tulevaisuudessa erityisen julkisen keskustelun ja toimittaa äänestyksen talousarvion tulopuolesta osana vuotuisen talousarvioesityksen käsittelyä; katsoo vakaasti, että näin ylläpidetään jatkuvaa keskustelua unionin rahoitusjärjestelmästä, ja tiedostaa samalla täysin, ettei budjettivallan käyttäjällä ole tällä hetkellä valtuuksia esittää muutoksia talousarvion tähän osaan;

70.

katsoo, että yli vuosi sitten käynnistetyt seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevat neuvottelut osoittavat selvästi, millaiseen umpikujaan on ajauduttu todellisten omien varojen järjestelmän puutteen vuoksi: neuvottelut järjestetään neuvostossa ja niitä käydään kahteen vastakkaiseen leiriin jakautuneina, yhtäältä niitä johtavat EU:n talousarvion nettomaksajamaat ja toisaalta nettosaajamaat osana järjestelmää, jossa luodaan puhtaasti kirjanpitoon perustuvan "oikeudenmukaisen palautuksen" tavoite, jonka vuoksi monivuotisesta rahoituskehyksestä tehtävä sopimus on viime kädessä kiinni siitä, että päästään sopimukseen moninaisista poikkeuksista ja korvauksista, joista neuvotellaan suljettujen ovien takana ja jotka ovat Euroopan kansalaisten näkökulmasta käsittämättömiä;

71.

on vakaasti sitä mieltä, että unionin talousarvion rahoittamisessa olisi palattava todelliseen omien varojen järjestelmään, josta on määrätty Rooman sopimuksessa ja kaikissa sitä seuranneissa EU:n perussopimuksissa; pitää erittäin valitettavana, että nykyinen järjestelmä, jossa valtaosa rahoituksesta on peräisin kansallisista maksuosuuksista, ei ole avoin eikä oikeudenmukainen eikä se ole parlamentaarisen valvonnan kohteena sen enempää EU:n kuin jäsenvaltioidenkaan tasolla; korostaa, että tällainen järjestelmä on pohjimmiltaan perussopimuksen määräysten ja hengen vastainen;

72.

painottaa, että omien varojen järjestelmän rakenneuudistus ei sellaisenaan kohdistu EU:n talousarvion suuruuteen vaan siihen, että pyritään saavuttamaan tehokkaampi varojen yhdistelmä sovittujen EU:n politiikkojen ja tavoitteiden rahoittamiseksi; painottaa, että uuden järjestelmän käyttöönotto ei lisäisi kansalaisten yleistä verorasitusta vaan vähentäisi sen sijaan kansallisiin valtionkassoihin kohdistuvaa rasitusta;

73.

vahvistaa 13. kesäkuuta 2012 antamassaan päätöslauselmassa esittämänsä peruskannan, jonka mukaan se ei ole valmis antamaan hyväksyntäänsä seuraavalle rahoituskehysasetukselle, ellei päästä poliittiseen sopimukseen omien varojen järjestelmän uudistamisesta 29. kesäkuuta 2011 annetun komission ehdotuksen mukaisesti ja myös siinä tehdyistä todellisia uusia omia varoja koskevista lainsäädäntöehdotuksista; katsoo, että tällaisella uudistuksella olisi pyrittävä supistamaan jäsenvaltioiden BKTL:ään perustuvia maksuosuuksia EU:n talousarvioon siten, että niiden osuus olisi enintään 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, ja näin edistämään jäsenvaltioiden vakauttamispyrkimyksiä;

74.

on vakuuttunut, että välttämättömään poliittiseen yhteisymmärrykseen on sisällyttävä seuraavat elementit:

75.

korostaa, että monivuotisen rahoituskehyksen hyväksymiseen tarvitaan sekä parlamentissa että neuvostossa ehdoton enemmistö, ja huomauttaa, että on tärkeää hyödyntää kaikilta osin 312 artiklan 5 kohdan määräyksiä, jotka velvoittavat toimielimet käymään neuvotteluja päästäkseen yksimielisyyteen tekstistä, jolle parlamentti voi antaa hyväksyntänsä;

76.

tähdentää, että tämä on ensimmäinen kerta, kun rahoituskehysasetus hyväksytään Lissabonin sopimuksen uusien määräysten mukaisesti, mikä tuo mukanaan toimielinten välisiä uusia yhteistyöjärjestelyjä, joissa yhdistyvät tehokas päätöksenteko ja kunkin valtaoikeuksien kunnioittaminen; pitää sen vuoksi myönteisinä puheenjohtajavaltioina toimineiden Unkarin, Puolan, Tanskan ja nykyisen puheenjohtajavaltion Kyproksen toteuttamia toimia, joiden pyrkimyksenä on ollut käynnistää jäsennelty vuoropuhelu ja ottaa käyttöön säännöllinen tietojen vaihto parlamentin kanssa;

77.

on valmis käynnistämään tiiviin keskustelun neuvoston kanssa sekä rahoituskehysasetuksesta että toimielinten sopimuksesta, ja pyytää neuvostoa tiivistämään yhteyksiään kaikilla tasoilla 22.–23. marraskuuta 2012 pidettävää Eurooppa-neuvostoa ajatellen; korostaa, että monivuotisesta rahoituskehyksestä on päästävä lopulliseen sopimukseen mahdollisimman pian;

78.

huomauttaa, että Eurooppa-neuvostossa mahdollisesti aikaansaatu poliittinen sopimus antaa neuvostolle ainoastaan neuvotteluvaltuudet; korostaa, että parlamentin ja neuvoston välillä on käytävä kattavat neuvottelut vielä Eurooppa-neuvostossa saavutetun poliittisen yhteisymmärryksen jälkeen, ennen kuin neuvosto toimittaa monivuotista rahoituskehystä koskevat ehdotuksensa virallisesti parlamentille sen hyväksynnän saamiseksi;

79.

muistuttaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaan parlamentin ja neuvoston tehtävänä on toimia lainsäädäntöeliminä ja että Eurooppa-neuvostolla ei ole lainsäätäjän roolia; painottaa, että neuvottelut monivuotisiin ohjelmiin liittyvistä lainsäädäntöehdotuksista käydään tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen;

80.

vaatii, että rahoituskehysasetuksen käsittelyyn ja siihen liittyvistä monivuotisista ohjelmista käytäviin neuvotteluihin on sovellettava laatuun perustuvaa tarkastelutapaa; painottaa, että niitä on käsiteltävä pakettina, ja vahvistaa periaatteen, jonka mukaan mistään ei ole sovittu, ennen kuin kaikesta on sovittu;

81.

korostaa, että parlamentin valiokuntien laatimat väliaikaiseen mietintöön liitetyt lausunnot ovat tärkeitä, koska ne täydentävät tässä päätöslauselmassa annettuja suuntaviivoja monivuotista rahoituskehystä ja toimielinten sopimusta koskeville neuvotteluille ja niissä annetaan arvokkaita ohjeita ja tietoja neuvotteluja ajatellen; katsoo, että lausuntoihin sisältyviä alakohtaisia suosituksia olisi hyödynnettävä asianomaisista monivuotisista ohjelmista käytävissä neuvotteluissa; muistuttaa tässä yhteydessä vakaasta kannastaan, että monivuotista rahoituskehystä koskevassa erityisessä lainsäätämisjärjestyksessä ei pitäisi käsitellä asioita, joihin sovelletaan tavallista lainsäätämisjärjestystä;

82.

pyytää neuvostoa kiinnittämään huomiota liitteenä olevaan työasiakirjaan, jossa esitellään muutoksia ehdotukseen neuvoston asetukseksi vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta ja ehdotukseen toimielinten sopimukseksi budjettiyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta; toteaa, että lisämuutokset voivat olla tarpeen sen mukaan, miten neuvottelut monivuotisesta rahoituskehyksestä etenevät; huomauttaa, että toimielinten sopimus voidaan viimeistellä vasta, kun monivuotista rahoituskehystä koskeva menettely on saatettu päätökseen;

83.

huomauttaa vielä, että jos monivuotista rahoituskehystä ei hyväksytä vuoden 2013 loppuun mennessä, jatketaan vuotta 2013 koskevien enimmäismäärien ja muiden toimenpiteiden voimassaoloa, kunnes uusi monivuotinen rahoituskehys on hyväksytty; toteaa, että tässä tapauksessa parlamentti on valmis pyrkimään pikaisesti yhteisymmärrykseen neuvoston ja komission kanssa monivuotisen rahoituskehyksen sisäisen rakenteen mukauttamisesta siten, että siinä otetaan huomioon uudet poliittiset painopisteet;

84.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille sekä muille toimielimille ja elimille, joita asia koskee.

7.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 68/13

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 215 artiklan,

—

ottaa huomioon Guy Verhofstadtin ja Kristiina Ojulandin ALDE-ryhmän puolesta esittämän ehdotuksen suositukseksi neuvostolle (B7-0196/2012),

—

ottaa huomioon 17. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman oikeusvaltion periaatteesta Venäjällä (1),

—

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman vuosittaisesta ihmisoikeusraportista 2009 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta (2),

—

ottaa huomioon 14. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n ja Venäjän tulevasta huippukokouksesta 15. joulukuuta 2011 ja 4. joulukuuta 2011 pidettyjen duuman vaalien tuloksesta (3),

—

ottaa huomioon 2. helmikuuta 2012 neuvostolle antamansa suosituksen johdonmukaisesta politiikasta sellaisia hallintoja kohtaan, joihin EU soveltaa rajoittavia toimenpiteitä (4),

—

ottaa huomioon Yhdysvaltain senaatin ulkoasiainvaliokunnan 26. kesäkuuta 2012 hyväksymän lain, jonka tavoitteena on Sergei Magnitskin vangitsemisessa, häneen kohdistuneissa ihmisoikeusloukkauksissa ja hänen kuolemassaan väitetysti osallisten venäläisten viranomaisten asettaminen viisumikieltoon ja heidän varojensa jäädyttäminen,

—

ottaa huomioon oikeusvaltion periaatetta Venäjällä ja Sergei Magnitskin tapausta koskevan päätöslauselmaluonnoksen, joka esitettiin Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen vuoden 2012 istunnossa ja jossa kehotettiin kansallisia parlamentteja ryhtymään toimiin viisumipakotteiden asettamiseksi ja varojen jäädyttämiseksi,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 121 artiklan 3 kohdan,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A7-0285/2012),

A.

toteaa, että Sergei Magnitskin pidätys ja vankeusolot sekä hänen kuolemansa pidätettynä ovat hyvin dokumentoitu ja painava osoitus perusluonteisten ihmisoikeuksien loukkaamisesta;

B.

katsoo, että Sergei Magnitskin kuolemanjälkeinen syytteeseen asettaminen on kansainvälisen oikeuden ja kansallisten lakien vastainen ja selkeä osoitus Venäjän rikosoikeudellisen järjestelmän heikosta toimivuudesta;

C.

toteaa, että Venäjän federaatio on Euroopan neuvoston ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön jäsenenä sitoutunut kunnioittamaan täysin perusoikeuksia ja oikeusvaltiota; toteaa, että Euroopan unioni on tarjonnut Venäjän federaatiolle toistuvasti lisäapua ja asiantuntemusta, jotta se voisi nykyaikaistaa perustuslakinsa ja oikeusjärjestyksensä ja toimia niiden mukaisesti;

D.

toteaa, että Venäjän presidentin ihmisoikeusneuvoston vuonna 2011 tekemän, Sergei Magnitskin pidätyksen, vankeuden ja oikeussuojakeinojen epäämisen laittomuutta käsitelleen selvityksen tuloksista huolimatta tutkinta on pysähdyksissä ja tapauksessa osalliset virkamiehet on vapautettu vastuusta ja heitä on jopa nimitetty käsittelemään tapausta; katsoo, että nämä viranomaisten toimet osoittavat, että Magnitski asetettiin syytteeseen poliittisin perustein;

E.

ottaa huomioon, että EU on kehottanut Venäjän viranomaisia useaan otteeseen ja eri tavoin, muun muassa säännöllisen ihmisoikeusvuoropuhelun ja huippukokousten avulla, suorittamaan perusteellisen riippumattoman tutkinnan tässä hyvin dokumentoidussa erityistapauksessa ja lopettamaan nykyisen rankaisemattomuuden ilmapiirin;

F.

ottaa huomioon, että Sergei Magnitskin tapaus on vain yksi mutta sitäkin huomattavampi ja hyvin dokumentoitu tapaus, jossa Venäjän lainvalvontaviranomaiset ovat käyttäneet valtaansa väärin rikkomalla törkeästi oikeusvaltion periaatetta; ottaa huomioon, että lukuisissa muissa oikeustapauksissa on käytetty järjestelmällisesti tekosyynä talousrikoksia ja väitettyä korruptiota taloudellisten tai poliittisten kilpakumppaneiden eliminoimiseksi;

G.

toteaa, että viisumirajoitukset ja muut rajoittavat toimenpiteet eivät sinänsä ole perinteisiä oikeudellisia seuraamuksia, mutta ne antavat EU:n huolesta poliittisen signaalin laajemmalle kohderyhmälle, minkä vuoksi ne ovat edelleen tarpeellinen ja oikeutettu ulkopolitiikan väline;

H.

ottaa huomioon, että Magnitskin tapaukseen liittyvät EU:n asettamat seuraamukset voisivat saada Venäjän viranomaiset toteuttamaan aidosti uusia toimia puuttuakseen entistä konkreettisemmin ja vakuuttavammin oikeusvaltiota koskeviin kysymyksiin Venäjällä ja nykyiseen rankaisemattomuuden ilmapiiriin;

I.

ottaa huomioon, että useat EU:n jäsenvaltioiden parlamentit, esimerkiksi Alankomaiden, Yhdistyneen kuningaskunnan, Ruotsin ja Puolan parlamentit, ovat jo hyväksyneet päätöslauselmia, joissa vaaditaan niiden hallituksia asettamaan seuraamuksia Magnitskin tapauksen vuoksi, ja monet muut parlamentit, esimerkiksi Portugalin, Ranskan, Espanjan ja Latvian parlamentit, ovat laatimassa tällaisia päätöslauselmia;

1.

suosittaa neuvostolle, että

2.

kannustaa neuvostoa omaksumaan johdonmukaisen ja aktiivisen kannan muihinkin vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin Venäjällä hyvin dokumentoitujen, yhdenmukaisten ja riippumattomien lähteiden ja vakuuttavan näytön perusteella sekä ottamaan viimeisenä keinona käyttöön samanlaisia rajoittavia toimenpiteitä muita ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneitä kohtaan;

3.

korostaa, että Venäjän viranomaisten sitoutuminen perusarvoihin, kuten oikeusvaltion periaatteeseen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen, on edelleen tärkein edellytys EU:n ja Venäjän suhteille sekä vakaan ja luotettavan kumppanuuden kehittymiselle niiden välille;

4.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle ja tiedoksi komissiolle, jäsenvaltioille sekä Venäjän duumalle ja Venäjän federaation hallitukselle.

7.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 68/15

—

ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle "Yhtenäistä ilmatilaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanosta: aika tuottaa tuloksia" (COM(2011)0731),

—

ottaa huomioon komission tiedonannin yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan teknologisen pilarin, SESAR-järjestelmän, käyttöönoton hallinto- ja kannustinjärjestelmistä (COM(2011)0923),

—

ottaa huomioon komission valkoisen kirjan "Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää" (COM(2011)0144),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A7-0254/2012),

A.

toteaa, että yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan täytäntöönpanossa on jo saavutettu useita edistysaskeleita;

B.

toteaa, että vuoden 2012 odotetaan olevan ratkaiseva vuosi yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteutuksessa;

C.

katsoo, että yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteutuksella saadaan merkittäviä taloudellisia, turvallisuuteen liittyviä ja ympäristösäästöjä, kun ilmailualasta tulee kestävämpi ja Euroopan ilmaliikenteen hallintajärjestelmästä tehokkaampi;

D.

ottaa huomioon, että liikennemäärät kasvavat jatkuvasti, mistä seuraa kapasiteetin riittämättömyys ja matkustajille aiheutuvia jatkuvia viivästyksiä, ja että tämä vaikuttaa myös lentoyhtiöiden kasvusuunnitelmiin; toteaa, että Euroopan ilmatila on yksi maailman vilkkaimmista, että Euroopan lentokenttiä käyttää yli 750 miljoonaa matkustajaa ja että luvun odotetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä;

E.

katsoo, että yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan menestyminen edellyttää yhdennettyä lähestymistapaa, jonka yhteydessä jäsenvaltiot eivät voi vaarantaa täytäntöönpanoa kokonaisuudessaan;

F.

toteaa, että toiminnallisten ilmatilan lohkojen toteutuksen pitäisi olla valmis 4. joulukuuta 2012, mutta että viimeisimpien tietojen mukaan ollaan vielä kaukana yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevan lainsäädännön relevanttien säännösten noudattamisesta;

G.

toteaa, että asetuksen (EU) N:o 691/2010 13 artiklan 3 kohdan mukaan komission olisi neljän kuukauden kuluttua jäsenvaltioiden suorituskykysuunnitelmien vastaanottamisesta suositettava tarkistettujen suorituskykytavoitteiden hyväksymistä niiden osalta, jotka eivät ole yhdenmukaisia unionin laajuisten tavoitteiden kanssa;

H.

katsoo, että lennonjohtopalveluja tarjoavat kansalliset lennonvarmistuspalvelut ovat esimerkki Euroopan poliittisen maantieteen hajanaisuudesta, mikä valitettavasti aiheuttaa tehottomuutta ja ruuhkautumista;

I.

katsoo, että yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan luomiseksi on tärkeää toteuttaa toimenpiteitä, joiden avulla voidaan saavuttaa Euroopan lentoturvallisuutta koskevat tavoitteet tämänhetkisten normien tiukentamiseksi ja kansalaisten yhtenäisen korkeatasoisen suojelun varmistamiseksi;

J.

ottaa huomioon, että Galileon ja GNSS:n kaltaiset järjestelmät etenevät nopeasti;

K.

katsoo, että tarvittavasta rahoituksesta ja rahoituskehyksestä olisi sovittava mahdollisimman pikaisesti;

1.

panee merkille yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanossa olevat ongelmat; katsoo kuitenkin, että on rakennettava tähänastisen edistymisen varaan ja laadittava sitova aikataulu lainsäädännön täytäntöönpanoa varten ja otettava huomioon myös liike-elämän näkemykset;

2.

korostaa, että on toimittava nopeasti ja tehostettava yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoa ja erityisesti lennonvarmistuspalveluja ja verkkotoimintoja koskevaa suorituskykyjärjestelmää;

3.

korostaa, että edessä on kriittinen käyttöönottovaihe, jossa on toimittava oikea-aikaisesti, synkronoidusti ja koordinoidusti;

4.

varoittaa, että lentoliikenteen kasvu johtaa siihen, että Euroopan ilmatila on nopeasti lähestymässä enimmäiskapasiteettiaan ja että tämä ongelma on ratkaistava nopeasti, jotta voidaan taata Euroopan kansalaisille laadukkaita lentoliikennepalveluja ja varmistaa, etteivät ympäristö- ja ilmastovaikutukset lisäänny entisestään;

5.

muistuttaa, että lentoasemat ovat tärkeitä, koska eurooppalaiseen verkostoon tullaan ja sieltä lähdetään lentoasemien kautta; kehottaa ottamaan yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteutuksessa täysimääräisesti huomioon lentoasemat, myös alueelliset lentoasemat, sillä ne auttavat purkamaan verkoston ruuhkia ja lisäämään kapasiteettia;

6.

kiinnittää huomiota pikaiseen tarpeeseen panna yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskeva lainsäädäntö täytäntöön, jotta voidaan välttää yhä lisääntyvien liikennemäärien ja vanhentuneen teknologian aiheuttama ruuhkautuminen ja varmistaa Euroopan lentoturvallisuusmääräysten johdonmukaisuus;

7.

panee merkille, että Euroopan turvallisuuden ja laadukkaiden toimintaedellytysten ylläpitämisestä on tulossa entistä haastavampi tehtävä; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota selventämään asiaankuuluvien eurooppalaiselinten roolia, jotta voidaan varmistaa luotettavien ja läpinäkyvien kansainvälisten lentoturvallisuusvaatimusten noudattaminen;

8.

muistuttaa tarpeesta tehostaa Euroopan ilmatilan toimivuutta sekä taloudellisen hyödyn että ympäristö-, energia- ja sosiaalisten etujen, myös lentomatkustajien etujen kannalta;

9.

korostaa, että asiaa koskevassa komission viimeisimmässä tiedonannossa arvioidaan, että EU:n yhtenäisen ilmatilan kumulatiiviset BKT-vaikutukset voivat olla vuosina 2013–2030 27 jäsenvaltion EU:ssa 419 miljardia euroa ja että sen avulla voidaan luoda suoraan ja välillisesti 328 000 työpaikkaa ja vähentää hiilidioksidipäästöjä noin 50 miljoonalla tonnilla nettona, jos eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmä (SESAR) otetaan käyttöön oikea-aikaisesti ja koko laajuudessaan;

10.

toteaa, että komission mukaan SESAR-teknologian oikea-aikaisella käyttöönotolla on konkreettisia etuja matkustajille, koska lentoajat lyhenevät keskimäärin 10 prosentilla (9 minuutilla), lentojen myöhästymiset ja peruutukset vähenevät keskimäärin 50 prosentilla ja lentolippujen hinnat saattavat laskea; korostaa kuitenkin, että jos SESAR-järjestelmän käyttöönotto viivästyy kymmenellä vuodella, kokonaisvaikutukset ovat katastrofaalisia, sillä EU:n BKT:hen syntyvä pienempi kumulatiivinen vaikutus merkitsisi noin 268 miljardin euron menetystä, uusia työpaikkoja syntyisi noin 190 000 vähemmän ja hiilidioksidipäästövähennysten määrä olisi noin 55 miljoonaa tonnia pienempi;

11.

toteaa, että muut merkittävät valtiot ja alueet edistyvät nopeasti tutkimuksen ja innovatiivisen teknologian aloilla ja pitää näin ollen valitettavana sitä, että EU saattaa menettää johtoasemansa muille kansainvälisille toimijoille, jos yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoa ei nopeuteta;

12.

katsoo, että yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan asiamukainen toiminta voidaan varmistaa vain siten, että kaikki toimijat noudattavat tarkasti kaikkia täytäntöönpanon määräaikoja;

13.

korostaa, että on toteutettu pilottiohjelmia ja että niiden tulokset ovat olleet myönteisiä;

14.

pyytää komissiota raportoimaan liikenne- ja matkailuvaliokunnalle viimeistään joulukuussa 2012 siitä, miten kaikki lennonvarmistuspalvelujen tarjoajat ovat edenneet suorituskykyjärjestelmien toteutuksessa;

15.

pyytää komissiota raportoimaan liikenne- ja matkailuvaliokunnalle viimeistään maaliskuussa 2013 siitä, miten on edistytty yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanossa ja arvioimaan toiminnallisten ilmatilan lohkojen toteuttamisessa ilmenneiden viiveiden vaikutuksia;

16.

muistuttaa jäsenvaltioita niiden julkisesta sitoutumisesta yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan tavoitteen saavuttamiseen ja kyseisen lainsäädännön hyväksymiseen suurella enemmistöllä; vaatii, että jäsenvaltioiden on edelleen toimittava aktiivisesti ja sitouduttava tämän lainsäädännön täytäntöönpanoon; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan Euroopan unionin suorituskykytavoitteiden mukaiset kansalliset suorituskykyä koskevat suunnitelmat ja hyväksymään komission ehdottamat tarkistetut suorituskykytavoitteet; kehottaa komissiota käynnistämään asianmukaisia toimia, ellei pysytä lainsäädännön täytäntöönpanoaikataulussa;

17.

palauttaa mieliin ilmailualan tavoitteet, jotka sisältyvät sekä liikennepolitiikkaa koskevaan valkoiseen kirjaan että asiakirjaan "Flightpath 2050 – Europe’s vision for Aviation – Report of the High Level Group on Aviation Research";

18.

vaatii, että ilmailualan tavoitteita on pidettävä ehdottomasti ensisijaisina tavoitteina ja että yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan täydellinen ja oikea-aikainen täytäntöönpano edellyttää ehdottomasti jäsenvaltioiden ja kaikkien osapuolten aktiivista poliittista tukea;

19.

korostaa, että yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevan lainsäädännön onnistunut täytäntöönpano edistää myönteisesti kilpailua kaikkialla Euroopan unionin alueella ja kaikkialla maailmassa sekä edistää kasvua ja työllisyyttä ilmailun ja lentoliikenteen aloilla;

20.

pitää valitettavana, että huomattavista yhteiskunnallisista ja ympäristöeduista huolimatta yleisö ei tunne tai ymmärrä riittävän hyvin yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevaa hanketta, ja pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja sidosryhmiä tehostamaan yleisölle tiedottamista;

21.

tiedostaa ilmaliikenteen eurooppalaisen hallintajärjestelmän haasteet ja panee merkille inhimillisen tekijän ja toimivan sosiaalisen vuoropuhelun merkityksen yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteutuksessa; on tietoinen tarpeesta korostaa avoimia raportointimenettelyjä; korostaa, että yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan täytäntöönpanon myötä syntyy suuri kysyntä laadukkaista ja ammattitaitoa vaativista työpaikoista;

22.

kunnioittaa täysimääräisesti jäsenvaltioiden suvereniteettia ja kansallisia valtaoikeuksia ilmaliikenteen hallinnan osalta sotilaallisen ja muun valtiollisen lentotoiminnan ja koulutuksen alalla; panee merkille jäsenvaltioiden sitoutumisen sen varmistamiseen, että ilmatilan joustavan käytön käsitettä (1) sovelletaan täysimääräisesti ja yhdenmukaisesti, ja tunnustaa tarpeen tukea niiden tätä koskevia pyrkimyksiä; korostaa, että valtion ilma-aluksiin kuuluu sotilaskäytössä olevien ilma-alusten lisäksi poliisi-, palontorjunta-, rannikkovartiosto-, tulli- ja pelastuspalvelukäytössä ja muussa käytössä olevien ilma-alusten toiminta, joten niiden toimintaan liittyy suuri määrä turvallisuus- ja kriisinhallintatoimia;

23.

katsoo, että yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan asianmukainen täytäntöönpano tuo etuja koko toimitusketjulle, mukaan luettuina muun muassa valmistajat, lentoyhtiöt, pk-yritykset ja matkailuala kokonaisuudessaan;

24.

on edelleen äärimmäisen huolestunut siitä, että toiminnallisten ilmatilan lohkojen perustaminen on edelleen jäljessä aikataulusta eri puolilla Eurooppaa ja sen sisällössä on puutteita, ja tukee siksi koordinaattorin työtä; korostaa, että tarvitaan jäsenvaltioiden poliittisia toimia sekä niiden keskinäistä yhteistyötä ja koordinointia, jotta toiminnallisten ilmatilojen lohkot saadaan toteutettua 4. joulukuuta 2012 mennessä; kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti asioiden kehittymistä ja toteuttamaan tarvittaessa oikeudellisia toimia ja määräämään seuraamuksia jäsenvaltioille, jotka eivät täytä yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevan lainsäädännön velvoitteitaan;

25.

korostaa, että toiminnallisten ilmatilan lohkojen perustamista ei pidä nähdä erillisenä vaatimuksena vaan keinona kohti Euroopan ilmatilan eheyttämistä ja suorituskyvyn parantamista koskevien tavoitteiden saavuttamista ja että ilman niitä ei voida toteuttaa yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa; pyytää komissiota ehdottamaan strategiaa toiminnallisten ilmatilan lohkojen perustamisen nopeuttamiseksi, mikä edellyttää keskitettyjen mallien (esim. verkostonhoitaja, SESAR-yhteisyritys, käyttöönoton hallinnointielin) täysimääräistä täytäntöönpanoa; kehottaa komissiota hyödyntämään paremmin varoitusmenetelmiään ja, mikäli ne eivät toimi, käynnistämään rikkomismenettelyjä niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät ole vielä allekirjoittaneet sopimuksia toiminnallisten ilmatilan lohkojensa perustamisesta;

26.

katsoo, että tehokkain tapa luoda yhtenäinen eurooppalainen ilmatila on ylhäältä alas -lähestymistapa ja pyytää näin ollen komissiota ehdottamaan 15 kohdassa mainitun kertomuksen perusteella toimenpiteitä, joilla voidaan poistaa toiminnallisten ilmatilan lohkojen toteuttamisviiveiden seuraukset, ja siirtymään nopeasti alhaalta ylös -lähestymistavasta ylhäältä alas -lähestymistapaan, jotta voidaan varmistaa SES II -lainsäädäntöpaketin tavoitteiden saavuttaminen;

27.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kansallisella poliittisella tasolla puututaan pikaisesti erityisesti kansallisten valvontaviranomaisten resurssipulaan;

28.

painottaa, että kansallisten valvontaviranomaisten on yhtenäiseen eurooppalaiseen ilmatilaan liittyvän roolinsa täyttämiseksi oltava toiminnallisesti erillisiä lennonvarmistuspalvelujen tarjoajista ja käytettävä toimivaltaansa puolueettomasti, riippumattomasti ja avoimesti;

29.

korostaa, että kansallisia lennonvarmistuspalvelujen tarjoajia on tärkeä kehottaa edistämään aktiivisesti yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoa;

30.

toistaa, että ilmatilan turvallinen, tehokas ja joustava käyttö on mahdollista vain, kun ilmatilan siviili- ja sotilaskäyttö tapahtuu tiiviissä yhteistyössä ja koordinoidusti;

31.

pyytää jäsenvaltioita unionin asiaankuuluvien virastojen avulla tehostamaan siviili- ja sotilasilmailun yhteistyötä ja koordinointia naapurimaiden kanssa;

32.

vaatii jäsenvaltioita huolehtimaan pikaisesti yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamiseksi tarvittavasta rahoituksesta; pitää myönteisenä, että Euroopan komissio on ehdottanut yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevaa aloitetta ja SESAR-ohjelmaa Verkkojen Eurooppa -välineen ensisijaisiksi horisontaalisiksi rahoituskohteiksi;

33.

toteaa, että alan teollisuus ja Euroopan unioni ovat tehneet merkittäviä investointeja SESAR-teknologiaa koskevaan tutkimukseen ja kehittämiseen, ja katsoo, että nyt on aika toteuttaa toimenpiteet, joiden avulla mainituista investoinneista voidaan saada hyötyä yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanon avulla;

34.

muistuttaa tarpeesta koordinoida yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteutusaikataulu ja SESAR-ohjelman kehitys- ja käyttöönottovaihe osana yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa asetuksen (EY) N:o 1070/2009 säännösten mukaisesti;

35.

korostaa, että tarvittavista merkittävistä investoinneista huolimatta yhdenmukaistamisesta koituu useita merkittäviä ja konkreettisia etuja, kuten lennonoptimointi, polttoainetehokkuus, melun ja ilmansaasteiden väheneminen, pienemmät ilmastovaikutukset sekä yhtenäisemmän ilmatilan joustava ja turvallinen käyttö; korostaa, että siviili- ja sotilasilmailun paremmalla koordinoinnilla voidaan saavuttaa enemmän tehokkuutta, sillä yhteisen infrastruktuurin käyttö vähentäisi kustannuksia; painottaa, että yhteentoimivuuden parantaminen jäsenvaltioiden välillä sekä toiminnallisten ilmatilan lohkojen toteuttaminen toisivat etuja myös rajat ylittävän toiminnan osalta;

36.

toteaa, että SESAR-teknologia ja yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan täytäntöönpano ovat kiinteästi toisiinsa kytkeytyviä toimia, joita on kehitettävä täyden hyödyn saamiseksi, ja kehottaa näin ollen alan toimijoita suhtautumaan vakavasti SESAR-hankkeen täytäntöönpanovaiheeseen;

37.

huomauttaa, että valmistajat ovat jo kehittäneet tarvittavan teknologian ja että se on jo käytettävissä, minkä ansiosta SESARin täysimääräinen täytäntöönpano on saavutettavissa oleva tavoite;

38.

toteaa, että SESAR-teknologioihin investoiminen on taloudellisesti kannattavampaa suuremmissa ja ruuhkaisemmissa keskuksissa kuin pienemmillä alueellisilla lentoasemilla tai kausittaisia reittejä palvelevilla lentoasemilla; toteaa kuitenkin, että SESAR-toimintojen laajempi käyttö julkisen rahoituksen tuella parantaisi koko verkoston suorituskykyä;

39.

katsoo, että vastauksena Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) toivomiin normalisointipyrkimyksiin uuden teknologian maailmanlaajuinen yhteentoimivuus edellyttää maailmanlaajuisesti koordinoitua lähestymistapaa, ja kannustaa allekirjoittamaan tutkimuksen ja kehittämisen alalla tehtävää yhteistyötä koskevat pöytäkirjat;

40.

katsoo, että jotta lennonvarmistuspalvelujen tarjoajat ja muut toimijat voivat kehittää parhaiten strategisia kumppanuuksiaan ja saada kannustimia tavoitteidensa saavuttamiseen, suorituskykypilaria on edistettävä edelleen;

41.

painottaa, että sotilaskäyttäjät ovat keskeisiä toimijoita yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan yhteydessä ja että ne on otettava mukaan kaikilla tasoilla ja hyvin varhaisessa vaiheessa; panee merkille toteutuneen edistymisen yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanossa ja kehottaa jäsenvaltioita vauhdittamaan pyrkimyksiään koordinoinnin toteuttamiseksi sotilaspuolella; tunnustaa kansalliset erityispiirteet siviilien ja armeijan suhteissa, mutta kehottaa jäsenvaltioita keskittymään siviilien ja armeijan yhteistyön ja yhteentoimivuuden vahvistamiseen ja soveltamaan alan parhaita käytäntöjä;

42.

katsoo, että on edistettävä naapurimaiden kanssa harjoitettavaa yhteistyötä, jotta yhtenäinen eurooppalainen ilmatila voidaan ulottaa myös unionin rajojen ulkopuolelle;

43.

pitää tarpeellisena Euroopan ilmatilan yhtenäistämistä teknologisia innovaatioita toteuttamalla ja lennonvarmistuspalveluiden tarjoamista koskevaa järjestelmää tehostamalla sekä korostaa toiminnallisten ilmatilan lohkojen täytäntöönpanon tarvetta, jotta voidaan toteuttaa yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan myönteiset vaikutukset;

44.

antaa tunnustusta niiden jäsenvaltioiden ja toimijoiden jatkuvalle tuelle, jotka edistävät yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevan lainsäädännön tulkinnan ja täytäntöönpanon yhtenäistämistä;

45.

kannattaa kannustimiin ja sitoutumiseen perustuvia yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksia, koska näin voidaan luoda kaikkia hyödyttävä tilanne, kunhan kumppanuudet suunnitellaan ja toteutetaan asianmukaisesti ja tehokkaasti;

46.

katsoo, että yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpano hyödyttää erinomaisella tavalla kaikkia toimijoita, loppukäyttäjän eli matkustajan maksettaviksi jäävien maksujen aleneminen mukaan luettuina;

47.

katsoo, että tiivistä yhteistyötä olisi harjoitettava johdonmukaisesti ja vailla yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan täytäntöönpanosta vastaavien elinten välisiä ristiriitoja;

48.

kehottaa saattamaan SESAR-yhteisyrityksen tulevaa roolia koskevan säädösehdotuksen valmistelut valmiiksi hyvissä ajoin, jotta se voi jatkaa nykyroolissaan pitkälle tulevaisuuteen, sillä se on tärkeä tekijä yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan menestymisen varmistajana; korostaa tähänastisten toimien merkitystä sen tehokkuuden osoittamisessa;

49.

kehottaa komissiota perustamaan pikaisesti hallinto-, kannustin- ja rahoitusmekanismit, mukaan lukien julkinen rahoitus, joilla voidaan varmistaa SESAR-teknologian oikea-aikainen ja tehokas täytäntöönpano yhteistyössä asianomaisten viranomaisten ja sidosryhmien kanssa ja kiinnittäen erityistä huomiota innovatiivisten rahoitusvälineiden käyttöön;

50.

panee merkille, että vaikka sotilaallista ja siviili- ja sotilastoiminnan asiantuntemusta on edustettuna eri tasoilla eri sidosryhmäinstituutioissa, kuten yhtenäisen ilmatilan komiteassa, Eurocontrolissa ja SESAR-yhteisyrityksessä, tarvitaan edelleen koordinoitua ja kattavaa arviointia yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan ja SESARin vaikutuksista sotilasilmailuun; toteaa, että Euroopan unionin sotilaskomitean (EUSK) on tarpeen osallistua prosessiin, jotta puolustusvoimien komentajat voidaan pitää asianmukaisesti ajan tasalla;

51.

tiedostaa tässä yhteydessä Euroopan puolustusviraston (EDA) luontevan roolin puolustusyhteisön ja komission välisenä yhdyssiteenä sekä välittäjänä sotilaallisten sidosryhmien välillä; kannattaa EDA:n aseman vahvistamista poliittisen tietoisuuden lisäämisessä, verkostoitumisessa, SESARin käyttöönottovaiheessa avustamisessa ja jäsenvaltioiden tukemisessa taloudellisia ja operationaalisia riskejä koskevassa analyysissä; panee merkille, että EDA:lla on hyvät edellytykset ottaa osaa yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevien tulevien haasteiden ratkaisemiseen esimerkiksi laitteiden ja koulutuksen aloilla; on tyytyväinen jäsenvaltioiden päätökseen osallistaa Euroopan unionin sotilasesikunta (EUSE) EDA:n tukemiseen SESARin osalta; on tyytyväinen yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan / SESARin sotilaallisten toteutushankkeiden foorumin perustamiseen EDA:n avustuksella ja kannustaa toiminnan tehokasta jatkamista, sillä sen vahvana ansiona on kaikkien puolustusyhteisön eri toimijoiden saattaminen yhteisen pöydän ääreen; korostaa Nato-yhteistyön välttämättömyyttä ja suhtautuu myönteisesti edistymiseen asiassa;

52.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

7.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 68/21

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) kolmannen osan IV osaston, joka koskee henkilöiden vapaata liikkuvuutta,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle "Eurooppalainen näkemys matkustajien eduksi: Tiedonanto matkustajien oikeuksista Euroopan unionissa" (COM(2011)0898),

—

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 23. toukokuuta 2012 antaman lausunnon (1),

—

ottaa huomioon vammaisten oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman lentoyhtiöiden konkursseista ja matkustajille maksettavista korvauksista (2),

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman vammaisten liikkuvuudesta ja osallistamisesta sekä Euroopan vammaisstrategiasta 2010–2020 (3),

—

ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman lentomatkustajien oikeuksien soveltamisesta ja toimivuudesta (4),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan;

—

ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon (A7-0287/2012);

A.

toteaa, että komission vuonna 2001 julkaiseman valkoisen kirjan tavoitteiden mukaisesti on luotu kattava paketti lento-, juna- ja laivamatkustajien sekä tieliikenteessä matkustavien oikeuksista Euroopan unionissa ja että se turvaa matkustajien vähimmäissuojan ja yhtenäistää samalla kuljetusyritysten kilpailuehtoja;

B.

toteaa, että kaikki liikenteenharjoittajat eivät kuitenkaan vielä sovella eräitä näistä oikeuksista täysimääräisesti ja että kaikki kansalliset viranomaiset eivät seuraa oikeuksien toteutumista tai valvo niiden täytäntöönpanoa yhdenmukaisesti; katsoo, että jotkut nykyistä säännöksistä eivät kerro selkeästi matkustajien oikeuksista ja palveluntarjoajien velvollisuuksista, minkä vuoksi kyseisiä säännöksiä on tarkistettava; toteaa myös, että matkustajat eivät ole täysin tietoisia oikeuksistaan ja palvelujen laadusta ja että heillä on usein vaikeuksia oikeuksiensa vaatimisessa ja käyttämisessä;

C.

toteaa tämän arvion käyneen toteen myös kyselytutkimuksessa, jonka esittelijä on tehnyt Euroopan parlamentin jäsenten ja virkamiesten keskuudessa;

D.

panee merkille, että komissio haluaa tuoreimmalla tiedonannollaan ja muilla viimeaikaisilla toimilla (lentomatkustajien oikeuksien parantaminen, asetus (EY) N:o 261/2004; valmismatkat, direktiivi 90/314/ETY) selkeyttää ja vahvistaa kuluttajien oikeuksia kaikkien liikennemuotojen osalta;

E.

katsoo, että on vältettävä liiallisen byrokratian sälyttämistä maaseutualueiden pienemmille linja-autoyrityksille, jotka usein tarjoavat arvokasta yhteisöpalvelua syrjäisillä alueilla;

F.

katsoo, että maaseudun linja-autopalveluissa on tärkeää löytää tasapaino matkustajien oikeuksien huomioon ottamisessa ja sen varmistamisessa, etteivät rasitteet ole niin suuria, että palvelut muuttuvat kannattamattomiksi;

G.

toteaa, että SEUT-sopimuksen 169 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 38 artiklassa taataan kuluttajansuojan korkea taso;

H.

toteaa, että kuluttajahintojen avoimuuteen verkkokaupassa liittyy edelleen ongelmia;

1.

kannattaa komission aikomusta tehostaa matkustajien oikeuksista annettujen säännösten täytäntöönpanoa ja vahvistaa kyseisiä säännöksiä tarvittaessa; pitää käsiteltävänä olevaa komission tiedonantoa hyvänä yleiskatsauksena nykyisiin saavutuksiin;

2.

painottaa, että matkustajilla on oikeuksien lisäksi myös velvollisuuksia, joita noudattamalla he edistävät oman ja muiden matkustajien matkan turvallista ja kitkatonta sujumista ennen matkaa, matkan aikana ja sen jälkeen;

3.

katsoo, että yhteiset kriteerit (syrjimättömyys, yhtäläinen kohtelu, palvelujen saavutettavuus fyysisesti ja verkossa, esteettömyysperiaatetta soveltava suunnittelu, matkustussopimuksen täyttäminen, täsmällinen ja oikea-aikaisesti saatavilla oleva tieto ennen matkaa, matkan aikana ja sen jälkeen sekä välitön ja asianmukainen apu ongelmatilanteissa ja mahdolliset korvaukset) yhdessä komission tiedonannossa esitettyjen 10 erityisen oikeuden kanssa ovat sopusoinnussa kaikkea liikennettä koskevien tärkeimpien oikeuksien kanssa ja muodostavat vahvan perustan matkustajien oikeuksia koskevan oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisen peruskirjan laatimiseksi;

4.

katsoo, että jatkossakin ensisijaisia ovat turvallisuutta koskevat ennakkoehdot, mukaan lukien liikennevälineiden tekninen turvallisuus ja matkustajien fyysinen turvallisuus;

5.

suosittaa, että komissio sisällyttäisi matkustajien oikeuksia koskevaan luetteloonsa oikeuden liikenteenharjoittajien tarjoaman palvelun vähimmäislaatuun ja että laatuvaatimukset määriteltäisiin selkeästi;

6.

katsoo, että tulevissa matkustajan oikeuksia koskevissa komission aloitteissa olisi korjattava nykyisten hajanaisten säännösten puutteet ja luotava saumaton matkustusketju kaikille matkustajille kaikissa liikennemuodoissa; katsoo, että matkustajien oikeuksista lento-, rautatie-, vesi- ja tieliikenteessä annettujen EU-säännösten uudelleenarvioinneissa olisi ensisijaisesti lähennettävä mainittujen neljän alan säännöksiä ja muutettava niitä asian vaatimalla tavalla;

7.

kehottaa komissiota tarkastelemaan säännöksiä uudelleen ja valvomaan huolellisesti niiden täytäntöönpanoa, jotta voidaan välttää matkustajien oikeuksiin ja palveluntarjoajien velvollisuuksiin liittyvät tulkinnanvaraisuudet ja väärinymmärrykset;

8.

katsoo, että varsinkaan viivästysten ja peruutusten määritelmät eivät saisi luoda vääristymiä eri liikennemuodoissa sovellettavien oikeuksien välille;

9.

on tietoinen, että liikenteen eri osa-alueilla on rakenteellisia eroja ja että se on otettava huomioon kaikki matkustajien oikeudet ja kaikki liikennemuodot kattavassa asetuksessa; toteaa, että tällaista asetusta ei voida laatia nyt, sillä vesi- ja linja-autoliikenteen matkustajien oikeuksista annetut asetukset eivät ole vielä tulleet voimaan, mutta se on asetettava keskipitkän aikavälin tavoitteeksi; katsoo kuitenkin, että tarvitaan kokonaisvaltainen lähestymistapa, jotta kaikki matkustajien oikeudet, muun muassa oikeus korvaukseen, takaisinmaksuun ja tiedonsaantiin, saadaan koottua yhteiseen lainsäädäntökehykseen, jolla luodaan edellytykset eri liikennemuotojen reilulle kilpailulle;

10.

kehottaa komissiota laatimaan tässä vaiheessa sellaisia suuntaviivoja oikeuksien soveltamisesta ja toteuttamisesta liikenteen kaikilla osa-alueilla, joilla ei pyritä yhdenmukaistamaan säädöksiä eikä myöskään vesitetä matkustajien oikeuksia, mutta joissa tiedostetaan kunkin liikennemuodon erilaiset vaatimukset ja yhteiset näkökohdat;

11.

suosittaa, että komissio laatii matkustajalainsäädäntöä koskevan yhteisen viitekehyksen, johon sisältyisi kaikkia liikennemuotoja koskevan matkustajalainsäädännön periaatteet, määritelmät ja mallisäännökset, jotta se voisi toimia perustana matkustajalainsäädännön yhtenäistämisen jatkamiselle; katsoo, että matkustajalainsäädäntöä koskevassa viitekehyksessä olisi näin seurattava Euroopan sopimuslainsäädäntöä koskevan viitekehyksen esimerkkiä;

12.

katsoo, että matkustajien oikeudet ja matkustajapalvelut on mukautettava matkustustavoissa tapahtuneisiin muutoksiin, ja kiinnittää erityistä huomiota uusiin haasteisiin, joita intermodaalinen matkustus ja siihen liittyvät tieto- ja varausjärjestelmät aiheuttavat niin matkustajille kuin matkanjärjestäjille; tähdentää, että matkustajien oikeuksia ja liikenteenharjoittajien velvollisuuksia muun muassa valmismatkojen alalla (5) on mukautettava nykytilanteeseen ja kehottaa komissiota esittämään pikaisesti muutetun ehdotuksen, jotta voidaan korjata nykyiset puutteet, joita on ilmennyt säännösten soveltamisalan, valmismatkojen verkkomyynnin ja oikeuksia loukkaavien sopimusehtojen suhteen;

13.

pitää tärkeänä, että EU pyrkii sisällyttämään matkustajien oikeuksien suojelun kaikkia liikennemuotoja koskeviin kahdenvälisiin ja kansainvälisiin sopimuksiin matkustajien suojan parantamiseksi myös unionin rajojen ulkopuolella;

14.

on tyytyväinen komission päätökseen matkustajien oikeuksia koskevan tiedotuskampanjan jatkamisesta vuoteen 2014 saakka; suosittaa ottamaan mukaan kampanjaan kansalliset kuluttajansuojaviranomaiset ja matkatoimistot, sillä ne voivat myötävaikuttaa suuresti matkustajien oikeuksista valistamiseen (esimerkiksi tuottamalla tiedotusmateriaalia matkatoimistoille ja internetiin); katsoo, että matkustajien tiedonsaannin helpottamiseksi tärkeimmät tiedot matkustajien oikeuksista ja mahdollisesti toiminnanharjoittajien laadun arviointitiedot olisi voitava saada samasta lähteestä; pyytää viranomaisia, kansallisia kuluttajansuojajärjestöjä ja kaikkia matkustajien etujärjestöjä käynnistämään vastaavia kampanjoita;

15.

kehottaa laatimaan ytimekkään luettelon kaikille liikennemuodoille yhteisistä matkustajien oikeuksista kaikilla unionin virallisilla kielillä ja levittämään luetteloa laajalti;

16.

korostaa, että matka on palveluntarjoajan ja kuluttajan välinen sopimus, jossa voi olla muodoltaan erilaisia seikkoja, ja että kuluttajan olisi voitava tietää kaikki kyseisen sopimuksen yksityiskohdat sopimusta laadittaessa ja kaikkien osapuolten olisi saatava tieto mahdollisista muutoksista hyvissä ajoin; katsoo, että sopimuksessa olisi oltava kaikki tarvittavat tiedot matkasta ja matkustajan oikeuksista ongelmatilanteissa;

17.

kehottaa liikenteenharjoittajia ja muita alan palveluntarjoajia tehostamaan kuluttajille suunnattua tiedotusta erityisesti rajat ylittävässä matkustuksessa; katsoo, että tiedotuksen on oltava helposti ymmärrettävää, täsmällistä, täydellistä, kaikkien helposti saatavilla ja saatavilla eri esitysmuodoissa sekä kansallisilla kielillä että englanniksi ja että siihen on sisällytettävä yksityiskohtaista tietoa asiaan kuuluvista verkkosivustoista ja älypuhelinsovelluksista sekä postiosoitteet valituksia ja valituslomakkeita varten;

18.

vaatii lisäksi, että matkustajille on ilmoitettava heidän oikeuksistaan yhtä lailla kuin heille ilmoitetaan heidän velvollisuuksistaan;

19.

korostaa, että matkustajien ja muiden relevanttien sidosryhmien (liikenteenharjoittajat, infrastruktuurihallinto, vammaisten henkilöiden saattajat) oikeudet ja velvollisuudet on esitettävä ja kaikki matkatiedot ennen matkaa (myös verkkosivustot), varausjärjestelmät, reaaliaikaiset matkatiedot ja verkkopalvelut on asetettava matkustajien saataville myös vammaisten tai liikuntarajoitteisten henkilöiden käyttöön sopivilla välineillä;

20.

kehottaa liikenteenharjoittajia antamaan matkalipuissa tietoa matkustajien oikeuksista ja ennen kaikkea ilmoittamaan apua antavien tahojen yhteystiedot;

21.

korostaa, että kun matkustetaan yhdellä lipulla määränpäähän saakka, matkustajien olisi saatava selkeää tietoa liikenteenharjoittajien vastuusta matkatavaroille matkan aikana aiheutuneista vahingoista, erilaisista sallituista matkatavaramääristä, viivästymiskorvauksista ja eri lentoyhtiöiden välillä sovellettavista säännöistä sekä uudelleenreitityksestä, myös intermodaalisesta uudelleenreitityksestä, jos matka keskeytyy tai jatkoyhteydet menetetään;

22.

pitää myönteisenä komission tarjoamaa uutta älypuhelinsovellusta, josta saa tietoa matkustajien oikeuksista monella kielellä ja vammaisille matkustajille soveltuvassa muodossa; kehottaa jäsenvaltioita ja liikenteenharjoittajia jouduttamaan uuden teknologian (muun muassa tekstiviestit ja sosiaalinen media, videoperustaiset viittomakielipalvelut ja tekstiperustaiset palvelut, joilla varmistetaan kuulovammaisten, huonokuuloisten ja puhevammaisen käyttäjien osallistaminen) ja sen käytön kehitystä; kehottaa viranomaisia, kuluttajansuojajärjestöjä ja kaikkien matkustajien etuja valvovia organisaatioita käynnistämään vastaavia aloitteita; pyytää komissiota ottamaan aina huomioon, että ikääntyneillä matkustajilla ei välttämättä ole käytössä nykytekniikkaa; katsoo, että olisi harkittava ilmaisen internetin käyttöönottoa lentoasemilla, rautatieasemilla ja muissa keskeisissä liikenteen solmukohdissa, jotta palvelujen käyttäminen tehostuisi;

23.

vaatii komissiota edistämään uuden tekniikan käyttöä kaikissa liikennemuodoissa ja sen soveltamista maihinnousukortteihin, joiden säilytys, voimassaolo ja tarkastus sähköisillä laitteilla nopeuttaisi liikennevälineeseen nousua ja tekisi matkustamisesta ympäristön kannalta kestävämpää;

24.

suosittaa, että perustetaan lähtö- ja saapumispaikkoihin (lentoasemat, rautatieasemat, linja-autoasemat ja satamat) riittävin henkilöresurssein varustettuja näkyville paikoille sijoitettuja infopisteitä/opastuspalveluja, joissa voi asioida fyysisesti tai verkon välityksellä ja joiden henkilöstö on riittävästi koulutettua vastaamaan liikuntarajoitteisten tarpeisiin, jotta matkustajille voidaan antaa tarvittavaa apua matkan keskeytyessä yksittäisissä tai suurissa ongelmatilanteissa kiinnittäen erityistä huomiota lasten kanssa matkustaviin ja liikuntarajoitteisiin henkilöihin; suosittaa, että paikalla olisi oltava asianmukaisesti koulutettua henkilöstöä, joka kykenee tekemään nopeasti päätöksiä uudelleenreitityksestä tai uudesta varauksesta, auttamaan kadonneiden, viivästyneiden tai vahingoittuneiden matkatavaroiden kanssa ja käsittelemään korvaus- tai takaisinmaksuvaateita; katsoo, että pienillä ja miehittämättömillä rautatie- ja linja-autoasemilla olisi oltava käytettävissä vaihtoehtoisia ratkaisuja, kuten palvelupuhelinnumero tai verkkosivusto;

25.

katsoo, että kaikkien liikenteenharjoittajien on perustettava helposti tavoitettava ja toimiva puhelinpalvelu kaikkia matkan varanneita matkustajia varten; katsoo, että palvelussa on annettava tietoa ja vaihtoehtoisia ehdotuksia matkan keskeydyttyä ja että lento-, laiva- ja rautatieliikenteen tapauksessa puhelun hinta ei saa missään olosuhteissa olla paikallispuhelun hintaa korkeampi;

26.

katsoo, että matkustajia olisi lipunostovaiheessa informoitava asianmukaisesti ylivarauksesta;

27.

kehottaa komissiota päivittämään kaikki tietolähteet (komission verkkosivusto, asiakirjat, esitteet), jotka sisältävät tietoa matkustajien oikeuksista eri liikennemuodoissa, ja ottamaan huomioon tuoreimmat oikeuden päätökset ja erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen antamat tuomiot;

28.

kehottaa komissiota ulottamaan rautatieyhtiöille jo kuuluvan velvollisuuden raportoida palvelunormeista koskemaan myös muita liikenteen osa-alueita niiden erityispiirteet huomioon ottaen; katsoo, että vertailutietojen julkistaminen voi auttaa kuluttajia valintojen tekemisessä ja yrityksiä mainonnan suunnittelussa;

29.

kehottaa komissiota velvoittamaan jäsenvaltiot keräämään tilastotietoja matkustajien oikeuksien loukkauksista ja valitusten käsittelystä, viivästysten lukumäärästä ja kestosta sekä kadonneista, viivästyneistä tai vahingoittuneista matkatavaroista; kehottaa komissiota analysoimaan jäsenvaltioiden toimittamia tilastotietoja, julkaisemaan analyysin tulokset ja perustamaan tietokannan tiedonvaihtoa varten; kehottaa komissiota toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet yhdessä jäsenvaltioiden ja kansallisten täytäntöönpanoviranomaisten kanssa;

30.

katsoo, että monien liikenteenharjoittajien verkkosivustot ovat yhä varsin epäselviä ja saattavat johtaa kuluttajia harhaan lippuvarauksissa; kehottaa komissiota varmistamaan, että nykyiset säännökset hintojen avoimuudesta ja sopimattomista kaupallisista menettelyistä pannaan tehokkaasti täytäntöön direktiivien 2011/83/EU ja 2005/29/EY hengessä, ja tarkastelemaan mahdollisuutta ottaa käyttöön seuraamusjärjestelmä, jota sovellettaisiin siinä tapauksessa, että on rikottu unionin säännöksiä hintojen avoimuudesta;

31.

kehottaa komissiota varmistamaan, että varsinkin asetuksen (EY) N:o 80/2009 kattamissa tietokonepohjaisissa varausjärjestelmissä pakolliset toimintakustannukset sisältyvät hintoihin ja että aidosti valinnaiset palvelut ilmoitetaan ja ovat varattavissa kaiken tarvittavan tiedon ja lisäpalveluhinnaston perusteella (esimerkiksi luottokorttilisämaksut tai matkatavaran käsittelymaksut), jotta lisäkustannuksia ei lisätä hintaan juuri ennen lipun ostoa ja jotta matkustajat voivat tehdä selvän eron hintoihin sisältyvien pakollisten toimintakustannusten ja varattavissa olevien lisäpalvelujen välillä;

32.

kehottaa komissiota varmistamaan, että verkkosivustoja valvotaan tarkemmin, ja ilmoittamaan kansallisille täytäntöönpanoviranomaisille nykyisten säännösten rikkomisesta, jotta niitä voidaan vahvistaa;

33.

kehottaa komissiota yhdessä kansallisten viranomaisten kanssa harkitsemaan, tarvitaanko yhdenmukainen, intermodaalinen näkemys matkustajien kuljetuspalvelun sisällöstä ja perushintaan sisällytettävistä hinnan osatekijöistä kaikissa liikennemuodoissa;

34.

katsoo, että perushintaan kuuluviin ydinpalveluihin olisi sisällytettävä vähintään kaikki matkustajien kuljettamiseen tarvittavat välttämättömät toimintakustannukset (myös liikenteenharjoittajan oikeudellisiin velvoitteisiin liittyvät kustannukset, esimerkiksi turvallisuuteen, turvatoimiin ja matkustajien oikeuksiin liittyvät) ja kaikki matkustajan kannalta matkaan liittyvät olennaiset näkökohdat (kuten lippujen ja maihinnousukorttien kirjoittaminen sekä matkatavaroiden vähimmäismäärän ja henkilökohtaisen omaisuuden kuljettaminen) sekä kaikki maksamiseen liittyvät kustannukset (kuten luottokortin käytöstä perittävät maksut);

35.

kehottaa komissiota puuttumaan lentoyhtiöiden kohtuuttomien sopimusehtojen leviämiseen, kuten kohtuuttomaan vaatimukseen siitä, että matkustajan on käytettävä meno-paluulipun menolippu voidakseen käyttää paluulippua ja että kaikki matkan liput on käytettävä tietyssä järjestyksessä;

36.

kehottaa komissiota varmistamaan, että liput ja avoimet hinnat ovat syrjimättömästi kaikkien saatavilla riippumatta kuluttajan asuinpaikasta tai kansallisuudesta tai matkatoimiston sijaintipaikasta ja että matkustajien asuinvaltioon perustuvaa hintasyrjintää tutkitaan perusteellisemmin ja että jos syrjintää esiintyy, se estetään;

37.

kehottaa komissiota ottamaan kantaa tietokonepohjaisista varausjärjestelmistä annetun asetuksen (EY) N:o 80/2009 soveltamisalan ulkopuolisten jakelukanavien avoimuuteen ja tasapuolisuuteen;

38.

kehottaa jälleen kerran komissiota ehdottamaan toimia käsimatkatavaroita koskevien yhteisten normien käyttöön ottamiseksi, jotta matkustajia voitaisiin suojella liiallisilta rajoituksilta ja jotta matkustajat voisivat viedä koneeseen kohtuullisen määrän käsimatkatavaraa sekä lentoasemien liikkeissä tekemiään ostoksia;

39.

vaatii komissiota nopeuttamaan valmismatkadirektiivin 90/314/ETY tarkistamista koskevan lainsäädäntöehdotuksen laatimista, jotta voidaan varmistaa, että kuluttajat ja alan yritykset voivat tukeutua oikeudelliseen kehykseen sekä normaali- että poikkeustilanteissa; katsoo, että komission olisi tämän tarkistamisen yhteydessä tarkasteltava mahdollisuutta soveltaa kaikkiin matkailupalveluja tarjoaviin osapuoliin samaa lainsäädäntöä, koska kuluttajille tarjottavien palvelujen laadun ja reilun kilpailun olisi oltava ensisijaisia tekijöitä tässä yhteydessä;

40.

odottaa komission tutkivan valmismatkadirektiiviä tarkistettaessa, miten sähköinen kaupankäynti ja digitaaliset markkinat vaikuttavat kuluttajakäyttäytymiseen Euroopan matkailualalla; katsoo, että komission olisi tehostettava pyrkimyksiään parantaa matkailijoille annettavien tietojen laatua ja sisältöä ja että tietojen olisi oltava luotettavia ja kuluttajien helposti saatavissa;

41.

panee merkille, että matkustajia koskevien unionin säännösten soveltaminen ja täytäntöönpano ei ole vielä yhtenäistä kaikissa liikennemuodoissa ja kaikkialla unionissa, mikä haittaa sisämarkkinoiden vapaata liikkuvuutta, koska se heikentää matkustavien kansalaisten luottamusta ja haittaa liikenteenharjoittajien reilua kilpailua;

42.

vaatii komissiota antamaan selkeät säännöt kansallisten täytäntöönpanoelinten perustamisesta, jotta matkustajilla olisi entistä avoimemmat ja paremmat mahdollisuudet hyödyntää näiden instituutioiden palveluksia;

43.

katsoo, että eri liikennemuotojen kansallisten täytäntöönpanoviranomaisten yhdistäminen on tarpeen matkustajien oikeuksien yhdenmukaisen toteutumisen varmistamiseksi;

44.

kehottaa komissiota varmistamaan, että kansalliset täytäntöönpanoviranomaiset tehostavat yhteistyötään, soveltavat yhtenäisiä toimintatapoja ja vaihtavat tiiviisti tietoja sekä kansallisella että unionin tasolla verkottumisen ja täytäntöönpanon toteuttamiseksi; kehottaa komissiota käyttämään valtaansa ja soveltamaan tarvittaessa myös rikkomismenettelyä sen varmistamiseksi, että unionin asiaa koskevaa lainsäädäntöä sovelletaan yhdenmukaisesti;

45.

muistuttaa, että kun kaikki kansalliset täytäntöönpanoviranomaiset soveltavat yhdenmukaisia menettelyjä, varmistetaan matkustajille yhtäläiset oikeudet kaikissa jäsenvaltioissa;

46.

kehottaa jäsenvaltioita kohdentamaan riittävästi varoja täytäntöönpanon valvontaan ja yhteistyöhön muiden jäsenvaltioiden kansallisten täytäntöönpanoelinten kanssa; korostaa yhdenmukaisten, tehokkaiden, varoittavien ja oikeasuhteisten seuraamusten merkitystä, jos halutaan luoda kaikille toimijoille tasapuoliset toimintaedellytykset ja tehokkaita kannustimia matkustajien oikeuksista annettujen säännösten noudattamiseksi;

47.

kehottaa komissiota käyttämään vaikutusvaltaansa keskitetyn sähköisen muutoksenhakupalvelun ("clearing house") perustamiseksi kansallisten täytäntöönpanoviranomaisten yhteiseksi rakenteeksi valitusten käsittelyyn; katsoo, että muutoksenhakupalvelun olisi annettava matkustajille neuvontaa valituksen jättötilanteessa ja ohjattava heidät aikaa ja kustannuksia säästäen kääntymään toimivaltaisten kansallisten täytäntöönpanoelinten puoleen; suosittaa perustamaan muutoksenhakupalvelun tiedotus- ja neuvontatarkoituksiin sähköpostiosoitteen ja kaikkialla unionissa toimivan ilmaisen palvelupuhelimen;

48.

kehottaa komissiota edistämään ohjeiden laatimista valitusten ratkaisemiseksi yksinkertaisin keinoin;

49.

kehottaa komissiota laatimaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ja sidosryhmiä kuullen vakiomuotoisen, kaikkialla unionissa käytettävän ja kaikille unionin virallisille kielille käännetyn, kaikki liikennemuodot kattavan valituslomakkeen, jonka olisi oltava kaikkien matkustajien, myös näkövammaisten, saatavilla eri muodoissa kaikilla asemilla ja verkossa jo matkaa varattaessa; kehottaa komissiota ehdottamaan kaikkia liikennemuotoja koskevaa enimmäisaikaa, jota sekä valituksia jättävien matkustajien että valituksia käsittelevien liikenteenharjoittajien ja kansallisten täytäntöönpanoviranomaisten olisi noudatettava;

50.

pyytää komissiota varmistamaan, että kaikilla matkustajilla on mahdollisuus ottaa kaikissa varausmenettelyissä käytettävillä viestintämenetelmillä ilman lisämaksua yhteyttä matkanjärjestäjään etenkin tiedonsaanti- tai valitustarkoituksissa;

51.

katsoo, että liikenteenharjoittajien asiakaspalvelun, kuten matkustajien tiedotuspalvelujen ja valitusten käsittelypalvelujen, yhteystiedot olisi ilmoitettava selkeästi matkalipussa, samoin kuin kaikki matkustuspalvelun muut oleelliset tiedot, kuten matkan hinta ja matkaehdot;

52.

kannustaa komissiota selvittämään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa kansallisten muutoksenhakuelinten rakenteelliset ja menettelyihin liittyvät puutteet ja korjaamaan ne sekä huolehtimaan siitä, että säädökset pannaan täytäntöön vaihtoehtoista riitojenratkaisua koskevien unionin toimien mukaisesti ja että käytettävissä on kollektiivisia muutoksenhakukeinoja, jotta voidaan varmistaa matkustajien mahdollisuus käyttää oikeuttaan kohtuuhintaiseen, nopeaan ja kaikkien saatavilla olevaan Euroopan laajuiseen järjestelmään; katsoo kuitenkin, että kiistan osapuolten on edelleen voitava turvautua myös tuomioistuinmenettelyyn; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan ja kehittämään yhdessä komission kanssa hyvin säänneltyjä sovitteluvälineitä, joilla käsitellään matkustajien ja kaikkien matkustusmuotojen palveluntarjoajien välisiä kiistoja täytäntöönpanoviranomaisten ja muiden riippumattomien elinten johdolla;

53.

pitää myönteisenä erityisesti lentoliikenteen ydinpalvelujen mobiilisovellusten lisääntynyttä käyttöä etenkin lippujen ostamisessa ja lähtöselvityksen tekemisessä ja kehottaa alaa nopeuttamaan vastaavien välineiden kehittämistä valitusten käsittelyyn ja kadonneiden matkatavaroiden hallinnoimiseen;

54.

korostaa, että kaikki relevantit ilmaukset ja erityisesti ilmaus "poikkeukselliset olosuhteet" on määriteltävä yksiselitteisesti ja selkeästi kaikkien liikennemuotojen osalta, jotta liikenteenharjoittajat voivat soveltaa sääntöjä yhdenmukaisesti ja jotta matkustajat saavat tehokkaan välineen oikeuksiensa puolustamiseen ja jotta voidaan vähentää kansallisessa täytäntöönpanossa esiintyviä eroavaisuuksia ja pienentää korvaussäännöksiin liittyvää oikeudellista tulkinnanvaraa; kehottaa komissiota laatimaan tarvittavat säädösehdotukset, ottamaan liikennealan sidosryhmät mukaan laadintaan sekä ottamaan huomioon unionin tuomioistuimen relevantit tuomiot; korostaa, että määritelmässä on otettava huomioon liikennemuotojen väliset erot; katsoo, että teknisiä ongelmia ei pitäisi pitää poikkeuksellisina olosuhteina ja että ne kuuluvat lentoyhtiön vastuualueeseen; korostaa, että liikenteenharjoittajia ei pitäisi asettaa vastuuseen ongelmista, joita ne eivät ole aiheuttaneet, jos ne tekivät kaiken kohtuudella odotettavan ongelmien estämiseksi;

55.

katsoo, että kuluttajansuojan nykytaso lentoyhtiön konkurssin tai maksukyvyttömyyden vuoksi ei ole riittävä ja että valinnaiset lisävakuutukset eivät voi korvata lakisääteisiä oikeuksia; kehottaa komissiota esittämään säädösehdotuksen, johon sisältyy asianmukaisia toimia matkustajien suojaksi lentoyhtiön maksukyvyttömyyden tai konkurssin varalta tai lentotoimintaluvan peruuttamistapauksissa ja joka kattaa esimerkiksi pulaan joutuneiden matkustajien kotiinkuljetuksen lentoyhtiön toiminnan loppuessa, pakollisen lentoyhtiövakuutuksen tai takuurahaston perustamisen; palauttaa mieliin 25. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman lentoyhtiöiden konkursseista ja matkustajille maksettavista korvauksista, kehottaa komissiota pyrkimään kansainväliseen sopimukseen, jolla kyseiset toimet ulotettaisiin koskemaan myös kolmansien maiden lentoyhtiöitä;

56.

muistuttaa jäsenvaltiota, että asetuksen (EY) N:o 1008/2008 mukaisesti niillä on velvollisuus arvioida säännöllisesti lentoyhtiöiden taloudellista tilannetta ja ryhtyä toimiin, joihin sisältyy tarvittaessa myös lentoyhtiön toimiluvan peruuttaminen, jos yhtiö ei täytä säädettyjä ehtoja; kehottaa komissiota varmistamaan, että kansalliset viranomaiset noudattavat näitä velvollisuuksia;

57.

vaatii komissiota ehdottamaan eri liikennemuotojen palveluntarjoajille velvollisuutta antaa lopullinen takuu, joka kattaa palveluntarjoajien vastuut maksukyvyttömyyden, konkurssin tai toimiluvan peruuttamisen tapauksessa;

58.

pitää myönteisenä komission aikomusta tarkistaa asetusta (EY) N:o 261/2004; pyytää komissiota arvioimaan Sturgeon-tuomion vaikutuksia osana lainsäädäntöehdotuksen vaikutusten arviointia (6);

59.

kehottaa komissiota selvittämään vastuukysymykset, jotka koskevat matkatavaravahinkoja ja erityisesti liikkumisen apuvälineille tai muille apuvälineille koituneita vahinkoja, sillä tällaisten apuvälineiden uudelleenhankinta-arvo ylittää usein kansainvälisen oikeuden mukaisen enimmäiskorvauksen määrän; vaatii, että kaikki lentoyhtiöiden tai palveluntarjoajien henkilöstön liikuntarajoitteisten tai vammaisten henkilöiden apuvälineille aiheuttamat vahingot korvataan täysimääräisesti, sillä kyseiset välineet ovat tärkeitä heidän integriteetilleen, ihmisarvolleen ja riippumattomuudelle ei niitä siksi saa rinnastaa matkatavaroihin;

60.

kehottaa jäsenvaltioita selventämään kansallisten täytäntöönpanoelintensä toimivaltuudet laiva- ja lentoliikenteessä vahingoittuneita matkatavaroita koskevien valitusten käsittelyssä;

61.

katsoo, että lentoyhtiöiden on maksettava ensi tilassa matkatavaroiden katoamis-, viivästymis- tai vahingoittumistapauksissa korvauksia matkustajille, joiden kanssa ne ovat tehneet sopimuksen, mutta että lentoyhtiöillä on oltava oikeus hakea myöhemmin lentoasemilta tai palveluntarjoajilta korvauksia vahingoista, joista ne eivät välttämättä ole itse vastuussa;

62.

kehottaa liikenteenharjoittajia huolehtimaan erityisen hyvin matkustajien turvallisuudesta, mukaan lukien liikennevälineiden tekninen turvallisuus ja matkustajien fyysinen turvallisuus, ja kouluttamaan henkilöstönsä asianmukaisesti hätätilanteiden varalta, mukaan lukien liikuntarajoitteisista ja vammaisista henkilöistä huolehtiminen; korostaa, että kyseinen koulutus on toteutettava yhteistyössä liikuntarajoitteisten ja vammaisten henkilöiden etujärjestöjen kanssa;

63.

kehottaa komissiota yhteistyössä liikenteenharjoittajien kanssa tarkistamaan vammaisten ja liikkumisrajoitteisten henkilöiden turvallisuusnormit, jotta liikenteen eri aloille, lähinnä lentoliikenteeseen, saataisiin yhteinen standardi (7);

64.

kehottaa liikenteenharjoittajia laatimaan yhdessä liikennealan, palveluntarjoajien ja vammaisjärjestöjen edustajien kanssa helposti ymmärrettäviä vakiomuotoisia ilmoitusmenettelyjä ja luomaan tarvittaessa koordinoituja ilmoitusjärjestelmiä, joilla voidaan helpottaa vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden matkustusta ja erityisesti intermodaalista matkustusta ja tehdä siitä esteetöntä sekä mahdollistaa etukäteisilmoitukset tarvittavista maksuttomista apupalveluista, jotta liikenteenharjoittajat voivat varautua erityistarpeisiin ja täyttää näin avunantovelvollisuutensa;

65.

katsoo, että on luotava vähimmäisstandardit vammaisten ja liikkumisrajoitteisten henkilöiden auttamiselle kaikissa liikennemuodoissa, jotta kaikkialla Euroopan unionissa toimittaisiin asiassa yhdenmukaisesti;

66.

kehottaa komissiota laatimaan kaikille liikennemuodoille yhtenäiset vähimmäisvaatimukset pitkien viivästysten aikana tapahtuvasta huolenpidosta liikenneasemalla tai ajoneuvossa, junassa, laivassa tai lentokoneessa; katsoo, että vammaisille henkilöille on järjestettävä majoitus tai vaihtoehtoinen kuljetus ja annettava riittävä apu;

67.

toteaa, että esteiden poistamisella on suora vaikutus ikääntyneiden terveyteen ja sosiaaliseen elämään, sillä heidän matkustusmahdollisuuksiaan haittaavat usein liikkumista, aistimista tai henkistä suorituskykyä rajoittavat tekijät, jotka estävät heitä osallistumasta aktiivisesti yhteiskunnalliseen elämään;

68.

kehottaa komissiota laatimaan liikenneinfrastruktuurin ja -palvelujen esteettömyyttä koskevat yleiset vaatimukset, mukaan lukien lipunkirjoitusta, tosiaikaista matkustustietoa ja verkkopalveluja koskevat näkökohdat, jotta voidaan varmistaa vammaisten henkilöiden yhtäläiset ja esteettömät mahdollisuudet käyttää liikennealan tuotteita ja palveluja;

69.

korostaa, että tarvitaan liikenneinfrastruktuuri, jossa vammaiset ja liikuntarajoitteiset henkilöt voivat esteettömästi, syrjimättömästi ja helposti (esim. pistekirjoitus, selkokieliteksti) käyttää kaikkia liikennevälineitä ja -palveluja, jotka on suunniteltu esteettömyysperiaatetta noudattaen, mukaan lukien siirtyminen liikennemuodosta toiseen ja matkan kaikki vaiheet lipun ostohetkestä laiturille pääsyyn, ajoneuvoon nousemiseen ja tarvittaessa valituksen tekemiseen;

70.

katsoo, että vaikka aputoimien laadussa on tapahtunut parannusta, erityisesti liikennevälineisiin (lentokoneet, junat, linja-autot jne.) pääsyssä edelleen monia rakenteellisia esteitä, jotka estävät liikuntarajoitteisia henkilöitä käyttämästä palveluja täysimääräisesti; katsoo, että liikenteenharjoittajien on tarjottava vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille laadukkaampia apupalveluja ja koulutettava henkilöstönsä ottamaan tämän matkustajaryhmän tarpeet paremmin huomioon ja täyttämään ne; korostaa, että kyseinen koulutus on toteutettava yhteistyössä liikuntarajoitteisten ja vammaisten henkilöiden etujärjestöjen kanssa;

71.

vaatii liikenteenharjoittajia ottamaan huomioon vammaisten tai liikuntarajoitteisten henkilöiden tilanteen, kun kehitetään uusia palveluja ja etenkin uusia maksutapoja, kuten älypuhelimet ja älykortit;

72.

haluaa poistaa eräiden liikenteenharjoittajien loukkaavat ja/tai syrjivät käytännöt liikuntarajoitteisten henkilöiden saattamisessa; korostaa, ettei lentoyhtiö voi vaatia, että tällaisilla henkilöillä on aina oltava mukanaan saattaja; panee merkille Bobignyn tuomioistuimen 13. tammikuuta 2012 antaman tuomion asiassa, jossa liikenteenharjoittaja oli turvallisuussyistä kieltäytynyt kuljettamasta ilman saattajaa matkustavaa vammaista henkilöä;

73.

katsoo, että jos vammainen henkilö tarvitsee matkallaan saattajaa, saattajan olisi voitava matkustaa ilmaiseksi, koska matkustaja ei voisi matkustaa ilman saattajaa;

74.

korostaa, että oikeus käyttää liikkumisen välineitä sekä oikeus käyttää virallista opas- tai avustuskoiraa olisi turvattava kaikissa olosuhteissa;

75.

katsoo, että jos matka keskeytyy, tiedot viivästyksistä tai peruutuksista, hotellimajoituksesta, vaihtoehtoisista kuljetusjärjestelyistä, takaisinmaksuehdoista ja jatkoyhteyksistä tai uudelleenreitityksestä on ilmoitettava vammaisille tai liikuntarajoitteisille henkilöille soveltuvassa muodossa;

76.

vaatii kaikille yli miljoona matkustajaa vuodessa käsitteleville EU-alueen lentoasemille erityistiloja vaikeavammaisten matkustajien pukuhuone- ja wc-tiloiksi, joita matkustajat voivat käyttää maksutta;

77.

toteaa, että joulukuussa 2012 voimaan tulevan vesiliikenneasetuksen (8) ja maaliskuussa 2013 voimaan tulevan linja-autoliikenneasetuksen (9) myötä EU luo maailman ensimmäisen, kaikki liikennemuodot kattavan matkustajien oikeuksien alueen; toteaa lisäksi, että asiaa koskeva unionin lainsäädäntö on nyt pantava täysimääräisesti täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa samansuuntaisesti ja yhteensovitetusti, jotta voidaan varmistaa, että unionin matkustajaliikennepolitiikassa siirrytään strategisesti puhtaasti modaalisesta intermodaaliseen malliin;

78.

kehottaa komissiota luomaan yhdessä matkustajien etujärjestöjen, liikenteenharjoittajien ja liikennealan sidosryhmien edustajien kanssa uusia viestintämalleja, jotta voidaan edistää intermodaalisuuden periaatetta käytännössä;

79.

kehottaa jäsenvaltioita pidättymään mahdollisimman pitkälti poikkeuslupien käytöstä rautatie- ja linja-autoliikenteestä annetun asetuksen soveltamisessa, jotta voidaan helpottaa intermodaalista matkustusta matkustajien oikeuksien osalta;

80.

korostaa, että intermodaalisuutta olisi helpotettava mahdollistamalla polkupyörien, pyörätuolien ja lastenvaunujen kuljettaminen kaikissa liikennevälineissä, myös rajat ylittävissä ja pitkän matkan yhteyksissä sekä suurnopeusjunissa;

81.

kehottaa komissiota luomaan ryhmän intermodaalisuuden sidosryhmille tarjoamaan neuvontapalveluja sääntelyn soveltamisessa esiin nouseviin kysymyksiin;

82.

kehottaa liikennealaa luomaan selkeän ja kaikille sopivaan tietotekniikkaan perustuvan järjestelmän suorien lippujen (yksi matkustussopimus kattaa useita osuuksia samassa liikennemuodossa) ja yhdistelmälippujen (kuljetussopimus tehdään intermodaaliseen matkustusketjuun) tarjoamiseksi älykortteja painottaen; viittaa tässä yhteydessä rautatieliikenneasetukseen, jonka mukaisesti tietokonepohjaiset matkatieto- ja matkavarausjärjestelmät on mukautettava yhteisiin vaatimuksiin, jotta voidaan tarjota EU:n laajuisesti tarkkoja matkatietoja ja lipunmyyntipalveluja;

83.

kehottaa painokkaasti komissiota jatkamaan ponnistelujaan eurooppalaisen multimodaalisen reittisuunnittelusovelluksen kehittämiseksi, koska sellainen on tärkeä tekijä älykkäiden liikennejärjestelmien käynnistämisessä, jotta matkustajille voidaan tarjota koko matkaa koskevat tiedot esimerkiksi matkan kustannuksista ja kestosta, ja kehottaa jäsenvaltioita yhdessä komission kanssa poistamaan julkisten liikennetietojen saatavuudessa ja tiedonsiirrossa olevat esteet asianmukaisia tietosuojajärjestelyjä noudattaen;

84.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

7.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 68/30

—

ottaa huomioon 13. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon "EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma" (COM(2011)0637 – SEC(2011)1172 – SEC(2011)1173),

—

ottaa huomioon neuvoston päätelmät aiheesta "EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma" (1),

—

ottaa huomioon 13. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Kolmansille maille annettavaa EU:n budjettitukea koskeva uusi lähestymistapa" (COM(2011)0638),

—

ottaa huomioon neuvoston päätelmät aiheesta "Kolmansille maille annettavaa EU:n budjettitukea koskeva uusi lähestymistapa" (2),

—

ottaa huomioon neuvoston päätelmät aiheesta "Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus" (3),

—

ottaa huomioon 12. joulukuuta 2011 annetun yhteisen tiedonannon "Ihmisoikeudet ja demokratia keskeisenä osana EU:n ulkoisia toimia – kohti tehokkaampaa lähestymistapaa" (COM(2011)0886),

—

ottaa huomioon 20. joulukuuta 2005 annetun neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta: "Eurooppalainen konsensus" (4),

—

ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2005 annetun avun tuloksellisuutta koskevan Pariisin julistuksen, jossa käsitellään omistajuutta, yhdenmukaistamista, yhteensovittamista, tuloksia ja keskinäistä vastuuta (5),

—

ottaa huomioon 4. syyskuuta 2008 hyväksytyn Accran toimintaohjelman (6),

—

ottaa huomioon 1. joulukuuta 2011 hyväksytyn kehitystä edistävää tehokasta yhteistyötä koskevan Busanin kumppanuuden (7),

—

ottaa huomioon 28. helmikuuta 2007 annetun komission tiedonannon "Kehitysyhteistyöpolitiikan työnjakoa koskevat EU:n menettelysäännöt" (COM(2007)0072),

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston direktiiviksi yhteisestä finanssitransaktioverojärjestelmästä ja direktiivin 2008/7/EY muuttamisesta (COM(2011)0594),

—

ottaa huomioon kaikki kansainvälisen yhteisön Yhdistyneiden kansakuntien ja muiden toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen, joiden jäseniä unioni ja jäsenvaltiot ovat, puitteissa kehitysyhteistyön alalla tekemät sitoumukset,

—

ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman "Kehitys kohti vuosituhattavoitteiden saavuttamista: syyskuussa 2010 pidettävää YK:n korkean tason kokousta varten valmisteilla oleva väliarviointi" (8),

—

ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta annetusta asetuksesta (EY) N:o 1905/2006 saaduista kokemuksista ja tulevaisuuden näkymistä (9),

—

ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen parantamisesta (10),

—

ottaa huomioon 27. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman kehitysmaiden elintarviketurvaa koskevasta poliittisesta toimintakehyksestä (11),

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman avun tuloksellisuutta käsittelevästä neljännestä korkean tason foorumista (12),

—

ottaa huomioon Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön kehitysapukomitean 24. huhtikuuta 2012 julkaiseman vertaisarvioinnin Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikasta ja -ohjelmista (13),

—

ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman kehitysmaille annettavan EU:n budjettituen tulevaisuudesta (14),

—

ottaa huomioon 16. helmikuuta 2012 annetun alueiden komitean lausunnon (15),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (A7-0234/2012),

A.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen mukaisesti köyhyyden vähentäminen, ja lopuksi sen poistaminen, on Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikan ensisijainen tavoite;

B.

ottaa huomioon, että komission, neuvoston ja Euroopan parlamentin allekirjoittama kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus kuuluu unionin säännöstöön; muistuttaa tämän asiakirjan merkityksestä ja soveltamisalasta, sillä se muodostaa eurooppalaisen kehityspoliittisen toimintasuunnitelman yhdessä lainsäädännön ja siihen perustuvien suuntaviivojen kanssa;

C.

ottaa huomioon, että vuosi 2015 on vuosituhattavoitteiden toteutumisen määräaika;

D.

katsoo, että muutossuunnitelmalla on annettava vastauksia maailmalle, joka on muuttunut perusteellisesti ja jossa rikkaiden ja köyhien välinen kuilu kasvaa jatkuvasti kaikissa maissa ja erityisesti kehitysmaissa;

E.

ottaa huomioon, että globalisaatio on tärkeä vaurauden lähde erityisesti keskitulotason maissa, mutta katsoo, että se ei ole riittävästi johtanut turvattomuuden ja köyhyyden vähenemiseen, mikä näkyy voimakkaasti nälässä elävien ja aliravittujen määrän absoluuttisena kasvuna maailmassa, myös monissa keskitulotason maissa;

F.

ottaa huomioon, että komission tiedonannossa ihmisoikeudet ja hyvä hallinto nähdään edelleen kehityksen välttämättöminä edellytyksinä; toteaa, että tähän liittyy tarve määrittää kunkin maan tilanteeseen sopivat toimenpiteet ja edellytykset ja että kehitysyhteistyön muoto ja taso on suunniteltava ottaen huomioon kunkin kumppanimaan erityistilanne mukaan lukien sen kyky toteuttaa uudistuksia;

G.

ottaa huomioon, että kehitysyhteistyöhön kuuluu inhimillisen kehityksen edistäminen ja ihmisten kaikenlaisten tarpeiden täyttäminen, myös kulttuuristen tarpeiden;

H.

katsoo, että synergioiden ja strategisen yhteyden vahvistaminen humanitaarisen ja kehitysavun välillä on tarpeen, jotta voidaan kehittää sietokykyä ja panna alulle kestävän kehityksen prosessi epävakaissa tai siirtymävaiheen maissa, joiden asukkaat ovat köyhimpiä ja haavoittuvimpia;

I.

katsoo, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti yksi unionin tavoitteista on edistää kestävää sosiaalista markkinataloutta ja että tämä lähestymistapa soveltuu yhtä lailla kehitysyhteistyöpolitiikkaan ja naapuruuspolitiikkaan;

J.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen mukaisesti kehitysyhteistyöpolitiikan täytäntöönpanon on oltava johdonmukaista ja että kehitysmaiden talouskasvun edistämistoimenpiteillä on ensisijaisesti torjuttava köyhyyttä ja syrjäytyneisyyttä, erityisesti huolehtimalla koulutuksen ja terveydenhuollon saatavuudesta;

K.

katsoo, että on hylättävä kaikenlaiset pyrkimykset laajentaa julkisen kehitysavun määritelmää kattamaan esimerkiksi komission hiljattain ehdottama koko unionin lähestymistapa ja sen myös ehdottamat julkista kehitysapua täydentävään apuun (ODA+) liittyvät lähestymistavat taikka kehitysapuun kuulumattomat erät, joita ovat muun muassa rahoitusvirrat, sotilasmenot, velkojen anteeksianto ja erityisesti vientiluottovelkojen mitätöinti sekä opiskelijoiden ja pakolaisten hyväksi Euroopassa käytetyt varat;

L.

muistuttaa komission toiveesta lopettaa julkisen kehitysavun antaminen keskitulotason maille muutossuunnitelman mukaisen eriyttämisen puitteissa;

M.

katsoo, että komission ehdottaman muutosohjelman tavoitteena on vahvistaa nykyisen kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutusta, joten Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanoa sekä muita unionin etuja sen ulkosuhteiden alalla tulee suunnitella johdonmukaisesti unionin kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteiden kanssa;

N.

katsoo, että kansainvälisen tason päätöksenteossa ja erityisesti G20-maiden ryhmän päätöksenteossa on demokratiavaje, koska köyhimmät kehitysmaat on jätetty hallinnointirakenteiden ulkopuolelle;

O.

ottaa huomioon komission selvityksen kehitysyhteistyöpolitiikan nykyisistä puutteista (avunantajien työnjaon toimimattomuudesta johtuva avun pirstaleisuus ja päällekkäisyys);

P.

katsoo, että uudessa suunnitelmassa asetetaan rajallinen määrä prioriteetteja, joten se soveltuu paremmin sellaisiin uusiin haasteisiin vastaamiseen kuin talouskriisin, ilmastonmuutoksen, energiaongelmien ja toistuvien elintarvikekriisien vaikutukset;

1.

katsoo, että muutossuunnitelma on innovatiivinen, koska siinä suositaan muun muassa budjettituen käyttämistä, avustusten ja lainojen yhdistelmiä sekä yksityisen sektorin edistämistä; katsoo, että näillä mekanismeilla on ensisijaisesti pyrittävä auttamaan kehitysmaiden kansalaisia pääsemään eroon köyhyydestä ja apuriippuvuudesta sekä levittämään hyvän hallintotavan periaatteita hallinnossa yleensä ja verohallinnossa;

2.

pitää myönteisenä, että neuvosto on ottanut huomioon 14. toukokuuta 2012 antamissaan päätelmissä EU:n kehitysyhteistyön perusperiaatteet ja myös joitakin Euroopan parlamentin viimeaikaisissa päätöslauselmissaan ilmaisemista kehitysyhteistyöhön liittyvistä näkemyksistä;

3.

pitää valitettavana institutionaalisten toimijoiden poliittisen vuoropuhelun puutetta, joka on erityisen vahingollista kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden kannalta; pitää valitettavana myös sitä, että komission tiedonannossa ei esitetty ehdotuksia kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden käytännön toteuttamisesta yhdistämällä kehitysapu EU:n muihin politiikanaloihin ja erityisesti kauppapolitiikkaan ja maatalous- ja kalastuspolitiikkaan; on yhtä mieltä neuvoston kanssa, kun se toteaa, että "Euroopan ulkosuhdehallinnon ja Euroopan komission välillä tarvitaan tiivistä yhteistyötä EU:n ulkoisen toiminnan ja kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuutta koskevan toiminnan yhdenmukaisuuden lisäämiseksi";

4.

panee merkille, että yhdistämismekanismilla ehdotetaan nykyisessä muodossaan yhdistettäviksi julkisia avustuksia rahoituslaitosten lainoihin ja muihin riskinjakomekanismeihin nyt kun rahoituskriisi on johtanut kehitysyhteistyömäärärahojen supistamispaineisiin; kehottaa sen vuoksi komissiota antamaa selvää tietoa siitä, miten kyseisellä mekanismilla edistetään kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteita julkisen kehitysavun periaatteiden pohjalta ja miten parlamentin valvontavaltuudet on tarkoitus toteuttaa;

5.

panee merkille komission aikomuksen edistää "inhimillistä kehitystä tukevaa osallistavaa ja kestävää kasvua", mutta pitää valitettavana, että asiakirjassa ei viitata tarpeeseen edistää asianmukaisempaa uudelleenjakoa; korostaa, että kehityksen kannalta tämän uuden välineen tavoitteena voi olla ainoastaan vähentää köyhyyttä ja torjua eriarvoisuutta; varoittaa, että huomion kiinnittäminen yksinomaan taloudelliseen kasvuun ja liiallinen luottamus yksityisen sektorin kehittämisen automaattisiin uudelleenjakovaikutuksiin voi johtaa siihen, että kasvu ei jakaudu tasapuolisesti eikä ole osallistuvaa eikä myöskään vaikuta tosiasiallisesti köyhyyden vähentämiseen; vaatii EU:ta tarkastelemaan uudelleen tätä politiikkaa ja edistämään kestävää kehityspolitiikkaa, kuten kauppaa, vaurauden uudelleenjakoa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta, jotta voidaan parantaa koko väestön elin- ja työoloja sekä kaupunki- että maaseutualueilla;

6.

katsoo, että rahoituksen, sääntelyn, hallinnon ja yhteiskunnan kannalta katsottuna yrittäjyyden ja yksityissektorin kehityksen edistämiseen tähtäävä mikroyritysten ja pk-yritysten perustaminen kehitysmaihin on erittäin tärkeää myönteisen liiketoimintaympäristön luomiseksi näihin maihin; katsoo, että EU:n olisi pyrittävä poistamaan pk-yritysten ja mikroyritysten kohtuutonta sääntelyrasitetta ja että sen olisi tässä yhteydessä kannustettava ja vahvistettava edelleen mikroluottojen ja -rahoituksen saatavuutta;

7.

katsoo, että muutossuunnitelman olisi johdettava todelliseen toimintapoliittiseen suunnanmuutokseen korostamalla kehitysmaiden väestön yksilöllisten ja kollektiivisten oikeuksien kunnioittamista sellaisina kuin ne on määritelty yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa, julistuksessa oikeudesta kehitykseen sekä ympäristönsuojelua koskevissa sopimuksissa;

8.

katsoo, että toimivat maanomistusoikeuksia koskevat järjestelmät ovat kehitysmaissa oleellisen tärkeitä köyhyyden poistamiseksi sekä oikeudenmukaisen ja osallistavan yhteiskunnan luomiseksi; toteaa, että tätä varten muutossuunnitelman yhtenä tavoitteena olisi oltava varmistaa, että kehitysmaissa on käytössä luotettavia maanomistusoikeuksia koskevia järjestelmiä ja että niitä valvotaan asianmukaisesti;

9.

vahvistaa sitoutumisensa sosiaalisen osallisuuden edistämiseen sekä päätökseen osoittaa vähintään 20 prosenttia kaikesta unionin avusta perussosiaalipalveluihin sellaisina kuin ne on määritetty Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhattavoitteissa;

10.

huomauttaa, että noin 82 prosenttia kehitysmaiden vammaisista henkilöistä elää köyhyysrajan alapuolella; pitää sen vuoksi välttämättömänä, että muutossuunnitelmalla pannaan täytäntöön EU:n jo allekirjoittaman, vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen 32 artikla, jossa todetaan, että kansainvälisen yhteistyön on oltava osallistavaa ja vammaisten ulottuvilla;

11.

kehottaa EU:n jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien edustajia järjestämään vuosittain kokouksia Euroopan parlamentin kanssa, jotta taataan kehitysapumenojen yhdenmukaisuus ja vahvistetaan kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta;

12.

panee merkille, että komissio asettaa köyhyyden uuden eriyttämispolitiikkansa ytimeen; toteaa kuitenkin, että 70 prosenttia ihmisistä, joiden tulot ovat köyhyysrajan alapuolella, elää keskitulotason maissa ja heidän tilanteensa on edelleen hauras ja haavoittuva erityisesti pienissä kehittyvissä saarivaltioissa (SIDS), ja pitää siksi valitettavana, että näiden maiden köyhillä ei edelleenkään ole pääsyä koulutukseen ja terveydenhuoltoon eikä mahdollisuutta hyötyä muutoinkaan sisäisestä talouskasvusta, mistä nämä valtiot ovat vastuussa; kehottaa komissiota määrittelemään eriyttämisperiaatteen toteuttamista varten haavoittuvuuden arviointiperusteet parhaillaan käsiteltävinä olevissa uuden kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) ja 11. EKR:n yhteisissä ohjelmatyön suuntaviivoissa sekä ottamaan maan bruttokansantulon lisäksi huomioon köyhyyden realiteetit, inhimillisen kehityksen ja maiden sisäisen eriarvoisuuden;

13.

kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa noudattamaan sitoumustaan ihmisoikeuslähtöiseen toimintamalliin kaikissa kehitysyhteistyötoimissaan;

14.

korostaa kaikkien valtiollisten ja valtion ulkopuolisten toimijoiden velvollisuutta keskittää strategiansa köyhyyden poistamiseen; korostaa toisaalta EU:n velvollisuutta pyrkiä saavuttamaan 0,7 prosentin tavoitteensa vuoteen 2015 mennessä ja toisaalta köyhyyden torjunnan välttämättömyyttä nousevan talouden maissa niiden sisäisen yhteisvastuun kannalta asianmukaisilla välineillä; pitää tämän vuoksi myönteisinä neuvoston päätelmiä, joissa kehotetaan unionia jatkamaan "köyhyyden vähentämistä ja eriarvoisuuden torjumista koskevaa poliittista vuoropuhelua edistyneempien maiden kanssa";

15.

korostaa sukupolvien välisen yhteisvastuun merkitystä; kehottaa tässä suhteessa komissiota hyväksymään perhelähtöisyyden ohjaavaksi yleisperiaatteeksi EU:n kehitystavoitteiden saavuttamisessa;

16.

vaatii kehittämään edelleen hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön välistä selkeää yhteyttä erityisesti jatkuvan elintarvikekriisin vuoksi ja korostaa tarvetta antaa tehokasta ja pitkäaikaista tukea yhdistämällä julkisen ja yksityisen sektorin väliset kumppanuudet ja yritysten yhteiskuntavastuu; toistaa yhdessä neuvoston kanssa komissiolle esittämänsä kehotuksen selkeämmästä ja keskitetymmästä ravitsemusstrategiasta, jolla on puututtava elintarviketurvan hallinnointiin ja vähennettävä elintarvikehintojen vaihtelua vuoden 2012 loppuun mennessä;

17.

katsoo, että aliravitsemuksen käsitteleminen on ratkaisevan tärkeää, sillä se on yhä keskeinen terveysongelma kehitysmaissa; kehottaa tätä varten tekemään erityisiä investointeja elintarvikkeisiin, terveyteen ja ravitsemukseen ja toteaa samalla, että äitien ja lasten ravitsemuksen parantaminen on keskeinen tekijä köyhyyden poistamisessa ja kestävän kasvun saavuttamisessa;

18.

katsoo, että keskitulotason maiden on välttämätöntä osoittaa jatkuvasti suurempi osa tuloistaan sosiaalisiin tarkoituksiin etenkin kehittämällä verojärjestelmiään ja muita sisäiseen uudelleenjakoon ja sosiaaliturvaan liittyviä järjestelmiään, jotta unioni voisi vähentää asteittain nyt käynnissä olevia kehitysohjelmiaan köyhimpien maiden hyödyksi ylläpitäen kuitenkin keskitulotason maiden kanssa läheistä kumppanuutta erityisesti sosiaaliasioissa;

19.

hyväksyy eriyttämisen periaatteen; pyytää kuitenkin komissiota neuvottelemaan keskitulotason maiden kanssa suunnitelmista julkisen kehitysavun (ODA) vähentämiseksi asteittain ja ottamaan nämä maat asteittain mukaan kolmenväliseen pohjoinen-etelä-etelä-yhteistyöhön; pyytää myös, että tässä asteittaisessa vähentämisessä otetaan aina huomioon avun ennakoitavuuden periaate; kehottaa lisäksi EU:ta harkitsemaan keinoja tehdä suoraa yhteistyötä keskitulotason maiden niiden alueiden kanssa, joille köyhyys on keskittynyt;

20.

katsoo, että olisi arvioitava tarvetta järjestää kansainvälinen konferenssi, johon BRICS-maat osallistuvat ja jossa käsitellään toisaalta vuosituhattavoitteiden tulevaa rahoitusta ja toisaalta sellaisen kolmenvälisen yhteistyön edistämistä, johon kuuluu pohjoinen avunantajamaa, nousevan talouden maa ja kehitysmaa; painottaa, että kehitysyhteistyön tuloksellisuuden periaate ei ole hyödyllinen pelkästään silloin, kun mitataan kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta, vaan se tarjoaa myös tilaisuuden syventää vuoropuhelua BRICS-maiden kanssa, sillä uudet kehitysavun antajat asettavat juuri tämän periaatteen etusijalle kehitysyhteistyön alalla;

21.

pitää myönteisenä ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden saamaa erityishuomiota muutossuunnitelmassa; kehottaa EU:ta ryhtymään lisätoimiin, jotta ihmisoikeudet ja demokratia otetaan entistä tehokkaammin huomioon kaikessa kehitysyhteistyössä, sekä varmistamaan, että EU:n kehitysyhteistyöohjelmat edistävät sitä, että kumppanimaat täyttävät kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteensa;

22.

tukee komissiota sen pyrkimyksessä antaa budjettitukea kumppanimaalle heti, kun tämä sitoutuu poliittisen vuoropuhelun puitteissa määrittelemään ensisijaiset talousarviotavoitteensa uudelleen ja keskittymään keskeisten sosiaalialojen kehittämiseen; katsoo, että budjettituki olisi liitettävä läheisemmin avunsaajamaiden ihmisoikeus- ja hallintotilanteeseen; muistuttaa kehotuksestaan määrittää tarkemmat arviointiperusteet budjettituen myöntämiselle;

23.

toteaa kehityksen ja turvallisuuden välisen yhteyden mutta on samalla vakuuttunut siitä, että EU:n kehitysyhteistyölle varaamat määrärahat olisi pidettävä erillään sisäasioihin kuuluvien sotilaallisten turvallisuuskysymysten rahoituksesta;

24.

pyytää komissiota selventämään kehityksen ja muuttoliikkeen välistä yhteyttä; vaatii, että kehitysyhteistyömäärärahoilla olisi tällä alalla tuettava yhtenäisen alueellisen kehittämissuunnitelman laatimista keskeisillä maahanmuuttoon liittyvillä aloilla, jotka koskevat muun muassa työpaikkojen luomista, juomavesijärjestelmien perustamista, sähköä, terveyskeskuksia ja kouluja;

25.

katsoo, että uuden ihmisoikeusstrategian – johon kuuluvat paitsi taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset oikeudet myös jo ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen kirjatut oikeudet – tulee vaikuttaa budjettitukimuotoihin; tukee tässä positiivista ja painotettua ehdollisuutta, joka perustuu dynaamiseen lähestymistapaan – jolla pyritään turvaamaan kumppanuusvuosina saavutettu edistys – ja joka tapahtuu sellaisen kumppanuuden puitteissa, joka perustuu unionin rahoitustuen eri toteuttamismuotojen käyttöön;

26.

kehottaa komissiota, Eurooppa-neuvostoa ja jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota vähemmistöjen oikeuksiin ja vaatii, että kehitysyhteistyöohjelmiin sisällytetään tinkimättömiä ihmisoikeuksia ja syrjimättömyyttä koskevia lausekkeita, jotka koskevat muun muassa sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää sekä HI-viruksen/aidsin kanssa eläviin ihmisiin kohdistuvaa syrjintää;

27.

on yhtä mieltä neuvoston kanssa siitä, että tulee ottaa käyttöön oikeuksiin perustuva lähestymistapa kehitykseen, jolloin unioni korostaa erityisesti yleistä ja syrjimätöntä oikeutta peruspalveluihin ja oikeutta osallistua demokraattisiin poliittisiin prosesseihin sekä avoimuutta ja vastuullisuutta, oikeudenmukaisuutta ja oikeusvaltioperiaatetta, ja kiinnittää huomiota erityisesti köyhiin ja haavoittuviin ryhmiin;

28.

pitää kuitenkin valitettavana, että komission tiedonannoissa ihmisoikeudet ovat lähinnä osa laajempaa hyvään hallintoon liittyvää ehdollisuutta, koska tällä vaikuttaa olevan vain välineellinen arvo kehitykselle; huomauttaa, että ihmisoikeusperusteinen lähestymistapa kehitykseen ei voi rajoittua ehdollisuuteen, vaan ihmisoikeuksia on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti ja on kiinnitettävä yhtäläistä huomiota kansalaisoikeuksiin sekä kulttuurisiin, taloudellisiin, poliittisiin ja sosiaalisiin oikeuksiin ja kehitys on ymmärrettävä ensi sijassa inhimillisenä kehityksenä;

29.

muistuttaa, että EU:n on tärkeää tunnustaa näiden kumppanimaiden oikeus kehitykseen ja myös avunantajamaiden tähän oikeuteen liittyvät velvollisuudet;

30.

ottaa huomioon Kairossa vuonna 1994 pidetyssä kansainvälisessä väestö- ja kehityskonferenssissa (ICPD) hyväksytyn toimintaohjelman ja kehottaa komissiota sen mukaisesti tukemaan edelleen oikeusperusteista lähestymistapaa väestö- ja kehityskysymyksissä, erityisesti kansalaisjärjestöjen sekä YK:n virastojen, muun muassa YK:n väestörahaston UNFPA:n, kanssa tehtävän yhteistyön avulla;

31.

kannustaa neuvostoa edistämään komission ehdotusta hyvin suunnitellusta ja tehokkaasta finanssitransaktioverosta, jolla olisi tarkoitus kerätä tuloja osallistavaa maailmanlaajuista kehitystä koskevien ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiseksi;

32.

muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita tiukasti siitä, että julkisen kehitysavun on jatkossakin oltava köyhyyden poistamiseen tähtäävän eurooppalaisen kehitysyhteistyöpolitiikan kulmakivi; painottaa siksi, että jos innovatiivisia kehitysyhteistyön rahoituslähteitä on määrä edistää laajalti, niiden on oltava täydentäviä, niissä on huomioitava köyhien edut eivätkä ne voi korvata julkista kehitysapua;

33.

katsoo, että tiettyjen julkisen kehitysavun muotojen ja budjettituen käytölle asetettujen ehtojen lisäksi toimijainstituutioiden on toimittava asianmukaisesti ja avunsaajamaiden parlamenttien, tilintarkastustuomioistuinten, kansalaisyhteiskunnan ja alue- ja paikallisviranomaisten on seurattava talousarvioita ja unionin on annettava takeet avun jatkuvuudesta ja ennustettavuudesta; on tyytyväinen, että neuvosto on ottanut nämä suositukset päätelmiinsä ja korostaa tarvetta jatkaa ja yleistää "vuosituhattavoitesopimusten" järjestelmää;

34.

arvioi, että julkisen kehitysavun virallinen julkistaminen ei heijasta riittävästi todellisuudessa käytettävissä olevia välineitä;

35.

korostaa tarvetta lisätä poliittista vuoropuhelua erityisesti EU:n kolmen toimielimen välillä, jotta vahvistetaan entisestään vuonna 2005 hyväksytyn kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen hyväksymiseen liittynyttä yksimielisyyttä ja osallistumista, ja katsoo, että tämän konsensuksen olisi edelleen oltava kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden opillisena viitekehyksenä; katsoo, että uusi ohjelma voi olla vain konsensuksen kanssa yhdenmukainen väline, joka lisää kehityspolitiikan vaikuttavuutta siten, että se edistää unionin kehitysyhteistyön päätavoitetta eli köyhyyden poistamista – erityisesti pyrkimällä toteuttamaan kehityksen vuosituhattavoitteet ja korostamalla terveydenhuoltoa ja koulutusta – kestävän kehityksen mukaisesti;

36.

kannustaa säilyttämään 20. joulukuuta 2005 määritellyn kaikkien EU:n toimielinten välisen yksimielisyyden hengen kehitysyhteistyössä ja kehottaa tässä mielessä unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa lisäämään allekirjoituksensa kehityspolitiikkaa koskevaan eurooppalaiseen konsensukseen, koska hänen johtamallaan Euroopan ulkosuhdehallinnolla on tärkeitä velvollisuuksia ohjelmatyössä;

37.

katsoo, että unionin on kannettava täysimääräisesti vastuu, joka sille kuuluu maailman suurimpana kehitysavun antajana, ja hyödynnettävä aiempaa paremmin poliittisia mahdollisuuksiaan ja tehostettava kansainvälisellä tasolla johtajuuttaan kehitysyhteistyötä koskevissa kysymyksissä erityisesti levittämällä hyvän hallinnon periaatteita ja edistämällä paikallistoimijoiden koulutusta sekä hyödyntämällä määrätietoisesti sille Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 210 artiklalla annettuja valtuuksia toteuttaa kaikki hyödylliset aloitteet, joiden tarkoituksena on edistää unionin ja jäsenvaltioiden toimien yhteensovittamista kehitysyhteistyön alalla ja niiden avustusohjelmien keskittämistä;

38.

pitää valitettavana, että komissio pyytää ainoastaan neuvostoa hyväksymään muutosohjelmansa huolimatta siitä, että Lissabonin sopimuksessa määrättyä demokraattista valvontaa tulee soveltaa kaikessa kehityspolitiikan toteuttamisessa; korostaa, että parlamentin ja neuvoston tulee päättää yhteispäätösmenettelyn mukaisesti kaikista unionin kehitysyhteistyön maantieteellisten, temaattisten ja sektorikohtaisten prioriteettien muutoksista niiden kehitysyhteistyön rahoitusvälineiden puitteissa, jotka kuuluvat tavallisen lainsäätämisjärjestyksen piiriin, sillä muutoin ne eivät ole toteutettavissa;

39.

pitää myönteisenä keskittymistä jäsenvaltioiden välisen koordinoinnin lisäämiseen siten, että kehitetään yhteistä ohjelmasuunnittelua, yhteisiä unionin tason sopimuksia budjettitukea varten sekä yhteisiä unionin tason järjestelyjä tulosten mittaamista ja niistä tiedottamista sekä ihmisoikeuksia koskevaa ehdollisuutta varten;

40.

katsoo, että kehitysyhteistyökasvatukselle on erittäin tärkeää varata jatkossakin runsaasti rahoitusta, koska sillä edistetään tarpeellista yleisön tietoisuutta kehitysyhteistyökysymyksistä;

41.

pitää myönteisenä komission toteamusta, että "EU:n olisi pyrittävä auttamaan epävakaita maita"; toteaa kuitenkin, että kahdenväliset suhteet eivät ehkä ole riittäviä tässä asiassa, kun otetaan huomioon uusi budjettikehys sekä se, että tämäntyyppisillä mailla ei useinkaan ole toimivaa hallintoa tai oikeusjärjestelmää; kehottaa sen vuoksi EU:ta työskentelemään kulloisenkin alueen kolmansien maiden kanssa, jotta tuetaan instituutioiden, oikeusvaltion periaatteiden ja oikeusjärjestelmien kehittämistä ja toimivuutta kumppanimaissa;

42.

pyytää komissiota kehittämään tarvittavat välineet, joilla varmistetaan strateginen yhteys humanitaarisen avun ja kehityksen välillä epävakaissa tilanteissa, kriisitilanteissa ja kriisin jälkeisissä tilanteissa, jotta vahvistetaan kyseisen väestön ja maan sietokykyä;

43.

muistuttaa, että muutossuunnitelman hyväksymisen jälkeen 11. EKR:a koskevassa ehdotuksessa kaikentyyppisten uusien poliittisten suuntaviivojen on oltava yhdenmukaisia Cotonoun sopimuksen hengen ja sanamuodon kanssa;

44.

pitää välttämättömänä korostaa EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan suhteellisia etuja ja kehottaa tämän vuoksi komissiota määrittelemään OECD:n avulla menetelmät, joiden avulla se voi arvioida oman politiikkansa vaikutusta ja verrata sitä muiden toimijoiden politiikkoihin, erityisesti ns. nousevien talouksien poliitikkoihin;

45.

muistuttaa jo konsensuksella yhdistetyn 28 toimijan johdonmukaisen toimintatavan tärkeyttä ja pitää tärkeänä yhteistä tilannetulkintaa ja yhteistä näkemystä strategisista kysymyksistä;

46.

kehottaa perustamaan riippumattoman ajatushautomon, joka olisi hallinnollisesti komission yhteydessä ja jonka tavoitteena olisi kehittää analyysi- ja neuvontavalmiuksia kaikille eurooppalaisille yhteistyötoimijoille, jotta varmistetaan koordinoidun ja johdonmukaisen politiikan lisäarvo;

47.

tukee komissiota sen aikeessa keskittää EU:n toiminnot kussakin kumppanuusmaassa vähäiseen määrään prioriteettialoja, mutta muistuttaa, että parhaiden tulosten saamiseksi tulisi määritellä nämä prioriteetit kumppanuuden puitteissa ja kunnioittaa täysin kumppanin omistajuutta ja prioriteetteja;

48.

tukee neuvostoa, kun se muistuttaa "perussopimuksessa asetetusta velvoitteesta ottaa huomioon kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet toteutettaessa muita sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin, ja pyrkiä näihin tavoitteisiin unionin ulkoisen toiminnan kokonaispuitteissa";

49.

korostaa hyvän hallinnon edistämistä ja turvaamista; pyytää komissiota tukemaan oikeusalan ammattilaisten koulutusohjelmia ja lainsäädäntöjen nykyaikaistamisohjelmia, erityisesti maankäytön lainsäädännön;

50.

katsoo, että kestävä kehitys edellyttää tehokasta maan sisäistä veronkantoa ja monikansallisten yritysten voittojen ja veronmaksun automaattista ilmoittamista kussakin yksittäisessä kehitysmaassa, jossa ne toimivat, minkä lisäksi on torjuttava veroparatiiseihin, veronkiertoon ja laittomaan pääomapakoon liittyviä väärinkäytöksiä; pitääkin myönteisenä maa- ja hankekohtaista raportointia koskevaa EU:n lainsäädäntöehdotusta, joka olisi sisällytettävä EU:n muutossuunnitelman mukaiseen politiikkaan;

51.

katsoo, että EU:n kauppaa tukevaa apua ja kaupanedistämisvälineitä, jotka nykyisin on suunnattu ainoastaan vientisektoreille, on muutettava kaupan helpottamiseksi paikallisilla ja alueellisilla markkinoilla;

52.

muistuttaa, että aktiivinen ja osallistava kansalaisyhteiskunta on sekä pohjoisessa että etelässä paras takuu hyvästä demokraattisesta hallinnosta, haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, erityisesti vammaisten ja vähemmistöjen, suojelusta, yksityisen sektorin vastuusta sekä paremmista valmiuksista talouskasvun hyötyjen jakamiseen;

53.

pitää valitettavana, että komissio ei painota riittävästi köyhyyden sukupuolinäkökohtia; katsoo, että EU:n on investoitava naisten erityistarpeisiin ja suunniteltava sosiaaliturvapaketteja, joilla puututaan naisten kohtaamiin haasteisiin; korostaa, että sukupuolten tasa-arvo ja naisten vaikutusvallan lisääminen ovat välttämättömiä kansainvälisten kehitystavoitteiden saavuttamiseksi; korostaa, että naisten taloudellisen ja poliittisen vaikutusvallan lisääminen ei ole pelkästään sukupuolten tasa-arvoa vauhdittava tekijä vaan se on myös olennaista yleisen talouskasvun saavuttamiseksi kehitysmaissa sekä köyhyyden vähentämiseksi; kehottaa komissiota takaamaan, että sukupuolten tasa-arvo ja naisten vaikutusvallan lisääminen otetaan huomioon kaikissa EU:n kehitysyhteistyötoimissa ja -ohjelmissa sukupuolten tasa-arvoa edistävän vuoden 2010 toimintasuunnitelman avulla;

54.

toivoo, että muutossuunnitelmassa määriteltäisiin paikallis- ja alueviranomaisten sekä kansalaisyhteiskunnan tärkeä itsenäinen rooli kehitysohjelmien ja -hankkeiden täytäntöönpanossa ja myös tietoon perustuvan kehityspolitiikan laatimisen perustoimijoina; korostaa, että näiden toimijoiden kanssa tehtävää yhteistyötä on parannettava ja niiden kanssa on käytävä säännöllistä vuoropuhelua ja niitä on kuultava päätöksenteon yhteydessä; korostaa tässä suhteessa, että on tärkeää käynnistää vuoropuhelu EU:n, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen sekä alue- ja paikallisviranomaisten välille;

55.

vaatii parantamaan uusissa jäsenvaltioissa tietoisuutta kehitysavun merkityksestä;

56.

toivoo, että kehitysyhteistyötä tuodaan näyttävämmin esille vuoden 2015 vuoden kuluessa, joka on ratkaiseva vuosi, jolloin on pohdittava vakavasti erityisesti vuosituhattavoitteiden jatkoa; toivoo, että komissio julistaa vuoden 2015 "eurooppalaiseksi kehitysyhteistyön teemavuodeksi";

57.

korostaa, että tehokkaan kehitysyhteistyön edellytysten luomisessa ja valvonnassa on hyödyksi, jos ymmärretään paremmin muiden kuin kehitysalan politiikkojen vaikutuksia kehitykseen; pitää sen vuoksi tärkeänä, että muutossuunnitelmalla edistetään kehitykseen vaikuttavien politiikkojen tietoon perustuvaa johdonmukaisuutta;

58.

vaatii, että kaikki yksityiselle sektorille annettava julkinen kehitysapu sisältyy kumppanimaiden kansallisiin suunnitelmiin ja/tai strategioihin ja että siten osoitetut määrät kohdennetaan inhimillisten resurssien kehittämiseen, ihmisarvoiseen työhön, luonnonvarojen kestävään hoitoon ja koko väestöä hyödyttävien laadukkaiden julkisten palvelujen kehittämiseen; katsoo, että on luotava takeet siitä, että yksityisyritykset kunnioittavat ihmisoikeuksia, tarjoavat ihmisarvoista työtä sekä maksavat veronsa toimintamaissaan;

59.

pitää myönteisinä avun tuloksellisuutta koskevia muutossuunnitelman ehdotuksia, kun otetaan huomioon avun tuloksellisuuden merkitys elämänlaadun parantamisen, vastaanottajamaiden köyhyyden vähentämisen ja vuosituhattavoitteiden saavuttamisen kannalta, ja vaatii EU:ta toimimaan tässä asiassa määrätietoisemmin; korostaa, että on tärkeää panna ripeästi täytäntöön Busanin tehokasta kehitysyhteistyötä koskeva kumppanuus; katsoo, että onnistunut siirtyminen tuloksellisen avun käsitteestä tuloksellista kehitystä edistävään yhteistyöhön edellyttää EU:lta ja sen kansainvälisiltä kumppaneilta vahvaa sitoutumista; toivoo, että saavutetaan nopeasti kansainvälinen yksimielisyys globaalin kumppanuuden toteuttamisjärjestelyistä;

60.

katsoo, että komission ehdotuksen toimenpidealat eivät kata riittävästi joitain uusia ongelmia, erityisesti ilmastonmuutosta ja yleistä energian saatavuutta;

61.

toistaa vaatimuksensa siitä, että muutossuunnitelmaan on sisällytettävä kehitysmaissa toimivien ulkomaisten sijoittajien velvoitteet, jotka koskevat ihmisoikeuksien, ympäristönormien ja ILOn keskeisten työnormien noudattamista; katsoo, että EU:n yritysten olisi oltava kotimaissaan oikeudellisesti vastuussa siitä, jos niiden tytäryhtiöt tai niiden valvonnassa olevat yksiköt eivät noudata edellä mainittuja velvoitteita ulkomailla;

62.

kehottaa EU:ta tunnustamaan kehitysmaiden oikeuden säännellä investointeja, suosia investoijia, jotka tukevat kumppanimaan kehitysstrategiaa, sekä myöntää etuuskohtelu kotimaisille ja alueellisille investoijille alueellisen yhdentymisen edistämiseksi;

63.

pitää valitettavana, että muutossuunnitelmassa ei ole käsitelty kysymystä maan vuokraamisesta kehitysmaissa, sillä se on uhka paikalliselle elintarviketurvalle; ilmaisee syvän huolensa hallitusten tukemien ulkomaisten, myös EU:sta peräisin olevien, investoijien viime aikoina tekemistä maatalousmaahankinnoista, jotka vaarantavat köyhyyden torjuntaa koskevan EU:n politiikan;

64.

korostaa tarvetta ottaa huomioon, että kulttuuri on läsnä kaikessa, ja katsoo, että se on otettava huomioon kaikissa unionin ulkoisissa toimissa yleisesti ja erityisesti kehityspolitiikassa;

65.

korostaa, että komission tulee säilyä päätoimijana ohjelmatyössä kehitysyhteistyöpolitiikan alalla;

66.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

7.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 68/40

—

ottaa huomioon Feirassa 19.–20. kesäkuuta 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymän pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan,

—

ottaa huomioon komission 6. toukokuuta 2003 antaman suosituksen 2003/361/EY mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) määritelmästä (1),

—

ottaa huomioon 14. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Teollisuuspolitiikka: kilpailukyvyn parantaminen" (COM(2011)0642),

—

ottaa huomioon 9. marraskuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Pieni yritys, suuri maailma – uusi yhteistyöhanke avaa maailmanmarkkinoita pk-yrityksille" (COM(2011)0702),

—

ottaa huomioon 23. marraskuuta 2011 annetun komission kertomuksen "Pienten ja keskisuurten yritysten sääntelytaakan keventäminen – Euroopan unionin sääntelyn mukauttaminen mikroyritysten tarpeisiin" (COM(2011)0803),

—

ottaa huomioon 23. helmikuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen uudelleentarkastelu" (COM(2011)0078),

—

ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi – 'Yhdessä uuteen kasvuun' "(COM(2011)0206),

—

ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia" (COM(2010)2020),

—

ottaa huomioon komission 30. marraskuuta 2011 antaman ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yritysten ja pienten ja keskisuurten yritysten kilpailukykyä edistävästä ohjelmasta (2014–2020) (COM(2011)0834),

—

ottaa huomioon komission kilpailupolitiikkaa koskevan kertomuksen 2011 (COM(2011)0642),

—

ottaa huomioon 16. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman pk-yritysten rahoituksen tukemiseen tarkoitettujen EU:n välineiden tarkistamista koskevista käytännön näkökohdista (2),

—

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikasta (3),

—

ottaa huomioon 12. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman pk-yrityksiä tukevasta aloitteesta (4),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A7-0293/2012),

A.

katsoo, että mikro- ja pk-yritykset kärsivät talouskriisin aikana siitä, että niiden on vaikea saada kehityksensä tukemiseen rahoitusta, erityisesti pienlainoja;

B.

ottaa huomioon, että 25 prosenttia EU:n pk-yrityksistä on toiminut kansainvälisesti sisämarkkinoilla, mutta vain 13 prosenttia niistä on toiminut kansainvälisesti EU:n ulkopuolella; ottaa huomioon, että 24 prosenttia mikroyrityksistä vie tavaroita tai palveluja, kun vastaava osuus pienistä yrityksistä on 38 prosenttia ja keskisuurista yrityksistä 53 prosenttia;

C.

katsoo, että lähes kolmasosa EU:n lainsäädännöstä aiheutuvasta hallintotaakasta johtuu ensisijaisesti suhteettomasta ja tehottomasta täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa, mikä merkitsee sitä, että jos jäsenvaltiot siirtäisivät EU:n lainsäädännön tehokkaammin osaksi omaa lainsäädäntöään, voitaisiin säästää jopa 40 miljardia euroa (5);

D.

ottaa huomioon, että yli 96 prosentilla Euroopan unionin pk-yrityksistä on alle 50 työntekijää ja alle 10 miljoonan euron vuotuinen liikevaihto; ottaa huomioon, että niillä on rajalliset edellytykset viedä tuotteita ja palveluja kotimaansa rajojen yli, mikä johtuu lähinnä kansainväliseen kauppaan liittyvistä suurista kiinteistä kuluista, oikeudellisesta epävarmuudesta ja lainsäädännön pirstoutuneisuudesta;

E.

ottaa huomioon, että kaikista EU:ssa vuosien 2002 ja 2010 välillä luoduista uusista työpaikoista 85 prosenttia syntyi pk-yrityksissä ja erityisesti uusissa yrityksissä; ottaa huomioon, että 32,5 miljoonaa EU:n kansalaista on itsenäisiä ammatinharjoittajia;

F.

katsoo, että teollisuudella on keskeinen rooli Euroopan taloudessa ja että se tuottaa 25 prosenttia EU:n yksityissektorin välittömistä työpaikoista ja vastaa 80 prosentista yksityisestä T&K-toiminnasta;

G.

ottaa huomioon, että ympäristöteollisuuden aloilla työllisyys on kehittynyt koko taantuman ajan myönteisesti moniin muihin aloihin verrattuna ja että työllisyyden kehityksen ennustetaan pysyvän vakaana tulevina vuosina (6);

H.

ottaa huomioon, että internet sekä tieto- ja viestintäteknologia parantavat pk-yritysten mahdollisuuksia myydä palveluja eri puolilla maailmaa ja että ne auttavat merkittävällä tavalla pk-yrityksiä edistämään talouskasvua ja työpaikkojen luomista;

I.

ottaa huomioon, että komission arvion mukaan menettelytavoilla, jotka edistävät siirtymistä ympäristöä säästävään talouteen, kuten resurssitehokkuudella, energiatehokkuudella ja ilmastonmuutospolitiikalla, voitaisiin luoda vuoteen 2020 mennessä yli yhdeksän miljoonaa työpaikkaa, erityisesti pk-yrityssektorilla;

1.

panee merkille pk-yritysten yhteiset rakenteelliset ja sääntelylliset haasteet, jotka liittyvät esimerkiksi rahoituksen, henkilöstön ja organisatoristen resurssien saatavuuteen; suhtautuu tältä osin myönteisesti siihen, että komissio pyrkii edistämään ja tukemaan pk-yritysten taloudellista toimintaa sisämarkkinoilla ja EU:n ulkopuolisten maiden markkinoilla; katsoo, että pk-yritysten kansainvälistyminen pitäisi nähdä yleisesti prosessina; katsoo, että onnistuakseen laajentamaan liiketoimintaansa EU:n ulkopuolelle pk-yritykset tarvitsevat neuvontapalveluja jo paikallistasolla eivätkä vasta unionin ulkopuolisilla markkinoilla; katsoo, että tämä tarve on otettava huomioon EU:n tukipolitiikassa;

2.

korostaa, että pk-yritysten välillä on erittäin suuria eroja; korostaa, että tästä syystä komission pitäisi ottaa huomioon erilaiset haasteet, joita yritykset kohtaavat koostaan ja alastaan riippuen, suunnitellessaan uutta pk-yrityksiin kohdistuvaa politiikkaa;

3.

muistuttaa, että pk-yritykset hyötyvät kansainvälistymisestä suurempia yrityksiä enemmän tutustumalla parhaisiin käytäntöihin, pääsemällä paremmin eroon liikatuotannostaan ja hyödyntämällä tuonnin lisäämää tuotantopanosten tarjontaa sekä parantamalla näin kilpailukykyään siinä määrin, että vientiä harjoittavat pk-yritykset suoriutuvat johdonmukaisesti paremmin kuin muut pk-yritykset ja lisäävät koko talouden ja kuluttajien hyvinvointia;

4.

torjuu uskomuksen, jonka mukaan EU:n pk-yritysten suojelu kansainväliseltä kilpailulta voisi auttaa niitä kasvamaan ja toimimaan paremmin kansainvälisissä yhteyksissä; uskoo ennemmin EU:n pk-yrityksiä kansainvälisissä neuvotteluissa tukevaan myönteiseen toimintasuunnitelmaan, jonka avulla vähennettäisiin esteitä vastavuoroisesti pk-yritysten etujen edistämiseksi kaikkialla maailmassa;

5.

katsoo, että pk-yritysten tehokas suojeleminen EU:n kumppanivaltioiden vilpillisiltä kaupankäyntitavoilta on aivan yhtä tärkeää kuin pk-yritysten kansainvälistymispyrkimysten tukeminen; katsoo, että kansainvälistyminen ja suojelu ovat globalisoitumisen kaksi eri puolta;

6.

korostaa, että tiedonannossa olisi pitänyt ottaa huomioon eri alojen väliset erot, koska kansainvälistyminen on täysin eri asia palvelualan pk-yrityksille kuin tuotantoalan pk-yrityksille; panee merkille, että pk-yritysten enemmistöä edustavien palvelualan pk-yritysten ei useinkaan tarvitse saavuttaa kriittistä kokoa aloittaakseen viennin ja että ne hyötyisivät lähinnä avoimemmista säännöksistä ja tieto- ja viestintätekniikan saatavuudesta kohdemaissa, kun taas teollisuuden pk-yritykset hyötyisivät enemmän liikenteen logistiikan parantamisesta ja kaupankäynnin helpottamisesta;

7.

panee merkille, että EU:n pk-yritysten kansainvälistymistä tukeva julkinen toiminta keskittyy useimmiten teollisuuteen, ja suosittelee siksi, että julkisia toimia mukautetaan palvelualan pk-yritysten erilaisten tarpeiden huomioon ottamiseksi; kannattaa erityisesti kaupan tukiohjelmiin sisältyvien pk-yritysten vähimmäiskokoa koskevien vaatimusten uudelleenarviointia, koska ne perustuvat yleensä teollisuusalan pk-yritysten vientimalliin, jossa yrityksen kansainvälistymismahdollisuudet perustuvat kriittisen koon saavuttamiseen;

8.

ottaa huomioon, että vaikka tiedonannossa pyritään käsittelemään pk-yritysten vaikeuksia löytää kansainvälisiä liiketoimintamahdollisuuksia, siinä ei korosteta riittävästi, että julkiset toimet olisi hyvä kohdistaa pk-yrityksen kansainvälistymistä koskevaan ohjaukseen ja siihen liittyviin ehdotuksiin ja kannustimiin; katsoo, että unionin olisi yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tuettava ja edistettävä kannustimia, jotka auttavat pk-yrityksiä kehittymään strategisilla aloilla ennakoivasti tehostamalla nykyisiä kannustimia erityisesti sellaisessa lisäarvoltaan suuressa teknisesti kehittyneessä tuotantotoiminnassa, joka tarjoaa kilpailuetua suhteessa nopeasti kehittyvän talouden maihin; korostaa näin ollen tarvetta tunnistaa lupaavat markkinaraot, mitä on jo alettu ottaa esille unionin muissa toimintapoliittisissa asiakirjoissa, kuten keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän (High-Level Expert Group on Key Enabling Technologies) raportissa;

9.

kehottaa komissiota käynnistämään tiedonannossa mainitun monikielisen verkkoportaalin mahdollisimman pian niin, että se on täysin toiminnassa viimeistään vuoden 2013 loppuun mennessä; katsoo, että samalla kun tunnustetaan pk-yritysten suuri monimuotoisuus ja niiden ongelmat, portaali ei saisi olla päällekkäinen olemassa olevien portaalien kanssa, sen olisi oltava helposti saavutettava ja käyttäjäystävällinen eikä se saisi aiheuttaa pk-yrityksille ylimääräisiä tiedonhakukustannuksia; korostaa, että portaali lisäisi todennäköisesti sellaisten unionin pk-yritysten määrää, jotka toimivat kansainvälisesti;

10.

pyytää lisäämään ja tehostamaan tukea, jota pk-yrityksille tarjotaan EU:ssa, kansallisesti ja alueellisesti niiden pyrkiessä sisämarkkinoille ja kolmansien maiden markkinoille, erityisesti myynnin edistämistoimiin ja tiedonsaantiin, teollis- ja tekijänoikeuksien suojeluun, julkisiin hankintoihin osallistumiseen, tieto- ja viestintäteknologiaan, standardointiin ja sääntelykysymyksiin liittyvissä asioissa; katsoo, että Yritys-Eurooppa-verkosto on tehokas keino saavuttaa nämä tavoitteet; on samaa mieltä siitä, että Yritys-Eurooppa-verkostolle on luotava perusteellisen arvioinnin pohjalta uusi hallintomalli, jotta voidaan lisätä tehokkuutta, vähentää hallinnollista ja johtoon liittyvää rasitusta ja tarjota räätälöityä tukea; katsoo, että tällä tuella olisi autettava yrityksiä hankkimaan tarvittavaa osaamista strategian määrittelemiseen ulkomaanmarkkinoille laajentumista varten ja edistettävä yritysten välistä yhteistyötä kannustamalla kysynnän ja tarjonnan tasapainottamiseen:

11.

on vakuuttunut siitä, että Yritys-Eurooppa-verkostosta voi tulla mahdollisimman hyödyllinen pk-yrityksille EU:ssa vain, jos siinä edustettuina olevien organisaatioiden toimintaa ja hallintoa tehostetaan ja tietoisuutta sen tukipalveluista lisätään;

12.

vaatii jäsenvaltioita ottamaan käyttöön paikallis- ja aluetason yhtenäisen vientitukipisteiden verkoston, joka toimii yhteistyössä yritysten, kauppakamarien, yliopistojen ja muiden toimijoiden kanssa ja tarjoaa pk-yrityksille yhden helposti tunnistettavan yhteydenpitotahon ja heidän omalla kielellään välittömästi käyttökelpoista henkilökohtaista neuvontaa ja talousanalyysejä ulkomaisista markkinoista sekä tietoa avustuksista, vientimahdollisuuksista, nykyisistä (tulleihin liittyvistä ja tullien ulkopuolisista) kaupan esteistä, voimassa olevista investointiturvaa ja kiistojen ratkaisua koskevista säännöistä, hallinnollisista muodollisuuksista ja kilpailijoista kolmansien maiden markkinoilla; katsoo, että nämä vientitukipisteet edistäisivät hyvien käytäntöjen vaihtoa pk-yrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan mukaisesti;

13.

kehottaa suuntaamaan enemmän tiedotusta pienille ja mikroyrityksille, koska ne ovat pk-yrityksistä kaikkein vähiten aktiivisia kansainvälisesti ja vähiten tietoisia vientimahdollisuuksistaan ja kansainvälistymisen tuomista eduista;

14.

yhtyy näkemykseen, jonka mukaan julkisin varoin rahoitetut tukiohjelmat olisi toteutettava mahdollisimman kustannustehokkaassa muodossa varsinkin nyt, kun EU:n talous on yhä toipumassa pahimmasta kriisistään vuosikymmeniin; huomauttaa tässä yhteydessä, että ohjelmien laatu on säilytettävä vähintään samalla tasolla;

15.

kannattaa ehdotusta siitä, että lukuisista paikallisista, alueellisista, kansallisista ja EU:n tason tukiohjelmista pitäisi tehdä "kartoitus"; katsoo, että tähän kartoitukseen olisi sisällyttävä yksityisen sektorin aloitteita ja paikallisia aloitteita, joiden avulla autetaan rahoituksen saantia pk-yrityksissä ja erityisesti helpotetaan mikro-yritysten mahdollisuuksia saada lainaa, sekä arviointi EU:n nykyisten tukiohjelmien tehokkuudesta; katsoo, että kartoitus olisi tehtävä säännöllisin väliajoin ja että sen olisi toimittava vertailu- ja tulostaulujärjestelmän perustana; katsoo, että alustavaa kartoitusta pitäisi käyttää EU:n nykyisten tukijärjestelmien tehokkuuden arvioinnin perustana; toteaa, että kartoitus ei välttämättä saavuta kaikkia aloitteita varsinkaan, jos ne ovat pieniä tai epävirallisia ja jos se ei ole kustannusten näkökulmasta järkevää tai käytännössä mahdollista;

16.

edellyttää, että vuoden 2012 loppuun mennessä tehdään ensimmäisiä konkreettisia ehdotuksia EU:n nykyisten tukiohjelmien keventämiseksi ja koordinoimiseksi, jotta ne tuottaisivat tuloksia ja vastaisivat EU:n pk-yritysten tarpeisiin; katsoo, että EU:n on vältettävä toimissaan päällekkäisyyksiä ja rinnakkaisten rakenteiden luomista ja että toimien on osoitettava tuottavan selvästi eurooppalaista lisäarvoa; katsoo, että olemassa olevia kansallisia tukijärjestelmiä pitäisi kunnioittaa toissijaisuusperiaatteen mukaisesti; katsoo, että EU:n yksittäisten pk-yritysten palveleminen on keskitettävä organisaatiolle, jonka katsotaan vastaavan parhaiten niiden yksilöllisiin liiketoimintaa koskeviin tarpeisiin; pyytää komissiota tiedottamaan säännöllisesti asiasta vastaaville Euroopan parlamentin valiokunnille tämän käynnissä olevan työn etenemisestä;

17.

toteaa, että tällaisilla uusilla EU:n toimilla on oltava todistettua lisäarvoa olemassa oleviin välineisiin nähden; näkee tällaista lisäarvoa tapauksissa, joissa markkinat eivät toimi maantieteellisistä tai sisällöllisistä syistä ("valkoiset alueet") tai joissa on tehostettava EU:n kauppapoliittisten etujen edustamista ja markkinoille pääsyä koskevien tietojen keräämistä tietokantaan;

18.

painottaa, että pk-yritykset on saatava osallistumaan nykyisen tukikehyksen uudelleentarkasteluun; kehottaa pk-yrityksiä yhdessä Yritys-Eurooppa-verkoston ja eurooppalaisten elinkeinoelämän järjestöjen kanssa osallistumaan tiiviisti uudelleentarkastelun toteuttamiseen;

19.

vaatii, että kaikille EU:n yrityksille tarkoitetut nykyiset vientityökalut, kuten markkinoille pääsyä koskeva tietokanta ja vientitukipisteet, muunnetaan pk-yritysten tarpeita vastaaviksi; arvostaa pk-yrityksille tarkoitetun kaupan suojatoimia käsittelevän palvelupisteen perustamista; suosittelee, että lisätään koordinointia pk-yritysten erilaisten tukirakenteiden välillä kolmansissa maissa;

20.

katsoo, että tarvitaan käytännöllisiä ja kustannustehokkaita ratkaisuja, joilla autetaan pk-yrityksiä selviämään käyttöpääoman puutteesta, erityisesti, kun on kyse pääomasta, jolla tehdään vaadittavat alkuinvestoinnit ja aloitetaan viennin rahoittaminen, ja toteaa, että tällaisia ratkaisuja pitäisi suunnitella ja toteuttaa koko EU:n yhteisen kauppapolitiikan puitteissa tai käyttäen muita sopivia EU:n välineitä, jos kartoituksen perusteella todetaan, että se on tarpeellista ja mahdollista;

21.

katsoo, että vaikka hyödynnetään tehokkaasti nykyisiä kansallisia rakenteita, tarvitaan EU:n tason aloitteita kolmansien maiden markkinoilla silloin kun siitä on todettu saatavan lisäarvoa; kannustaa asiantuntijoiden välistä yhteistyötä sekä julkisilla että yksityisillä aloilla esimerkiksi EU:n markkinoille pääsyä tarkastelevissa ryhmissä; myöntää, että joidenkin pienten ja uudempien jäsenvaltioiden pk-yritykset ovat epäedullisessa asemassa, koska niillä ei välttämättä ole diplomaattiedustusta, kokeneita kumppaneita tai kumpaakaan joidenkin kolmansien maiden markkinoilla; korostaa kuitenkin, että EU:n aloitteiden ei pidä vaikuttaa eri jäsenvaltioiden yksittäisten yritysten väliseen kilpailuun kolmansien maiden markkinoilla;

22.

korostaa, että pk-yritysten kansainvälistyminen on prosessi, jonka onnistumiseksi pk-yritykset tarvitsevat tukitoimia jo paikallisella tasolla eikä pelkästään kolmansien maiden markkinoilla; toteaa, että kolmansien maiden markkinoilla yhteiset EU:n toimet edunvalvonnassa, kauppapolitiikassa ja markkinoillepääsyssä sekä täydentävät ohjelmat markkinahäiriöiden yhteydessä voivat tuoda huomattavaa lisäarvoa tälle prosessille;

23.

kehottaa komissiota päällekkäisyyksien välttämiseksi perustamaan uusia rakenteita vasta sitten, kun on tarkasteltu jäsenvaltioissa käytettävissä olevaa rahoitusta, niissä jo toimivien neuvontapalvelujen tukea ja tilannetta ja analysoitu niiden vaikuttavuus sekä toteen näytetty välttämättömyys;

24.

kannattaa komission ehdotusta lisätä yhteistyötä erilaisten yritysjärjestöjen, kauppakamarien ja muiden sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa toimivien toimijoiden välillä liiketoimintakumppanuuksien, klustereiden ja uusille markkinoille pääsyn edistämiseksi, jolloin kansainvälistymisprosessi voitaisiin viedä yksittäisten yritysten tasolta verkostojen tai useissa eri maissa tytäryhtiöiden kautta toimivien yritysten tasolle, mikä helpottaisi kaikkein monimutkaisimpia ja pitkäkestoisimpia kansainvälistymishankkeita, joihin osallistuu useita yrityksiä ja muita avustusjärjestöjä ja julkisia laitoksia;

25.

korostaa, että toiminta-alueella on suuri merkitys pienille ja keskisuurille yrityksille, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään jatkuvaa yhteistyötä paikallistason toimijoiden kanssa verkostoitumisen edistämiseksi;

26.

katsoo, että olisi edistettävä pk-yritysten välisten tai niiden kanssa perustettavien yhteisyritysten perustamista pääsystrategiana uusille markkinoille ja keinona kehittää suoria investointihankkeita sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa ja osallistua tarjouskilpailuihin; kehottaa komissiota myöntämään varoja tällaisen rajat ylittävän yhteistyön edistämiseksi;

27.

toteaa, että klustereita ja verkostoja voidaan usein luoda paitsi fyysisesti myös virtuaalisesti; kannustaa jäsenvaltioita tukemaan tarvittavia välineitä ja resursseja virtuaalisten klustereiden ja verkostojen edistämiseksi;

28.

kannustaa jäsenvaltioita tukemaan aktiivisesti komissiota sen pyrkimyksissä edistää kansainvälisissä foorumeissa ja kokouksissa pk-yritysten pääsyä kolmansien maiden markkinoille;

29.

suosittaa, että komissio ottaa huomioon kaikki kansainvälistymiseen liittyvät ulottuvuudet eli viennin ja tuonnin, mukaan luettuna talouskumppanuuksien ja talousyhteistyön eri muodot; huomauttaa, että tiedonannossa ei painoteta riittävästi jälkimmäistä ulottuvuutta;

30.

toivoo unionilta entistä yhtenäisempää politiikkaa pk-yritysten tukemiseksi erityisesti innovoinnin, kasvun, kansainvälistymisen, tuottavuuden, kustannusten hillitsemisen, hallinnollisen taakan vähentämisen, inhimillisen pääoman laadun sekä yhteiskuntavastuun alalla;

31.

pitää myönteisenä pk-yritysten kilpailukyvyn edistämiseen tarkoitettua uutta ohjelmaa (COSME); panee merkille kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (CIP) onnistuneet toimet; katsoo, että näitä toimia, joita ovat hallinnolliseen rasitukseen liittyviä kysymyksiä käsittelevän riippumattomien sidosryhmien korkean tason ryhmä ja Yritys-Eurooppa-verkosto, pitäisi jatkaa ja laajentaa entisestään uudessa ohjelmassa; korostaa tarvetta parantaa pk-yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta ja roolia, joka yksityisellä sektorilla voisia olla; kehottaa yksinkertaistamaan ja järkeistämään unionin eri välineitä, joilla on tarkoitus helpottaa etenkin kansainvälistymistä suunnittelevien pk-yritysten mahdollisuuksia saada luottoja, takauksia tai riskipääomaa; kehottaa tarkistamaan rajatylittävään kauppaan ja erityisesti valuutan vaihtoa edellyttävään kauppaan myös EU:n ulkopuolella osallistuville pk-yrityksille tarkoitettujen peruspankkipalvelujen kustannukset ja saatavuuden; kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan, voisivatko ne käyttää osan kansallisista yhtiöverotuloistaan pk-yritysten lainansaantimahdollisuuksien parantamiseen; korostaa, että kaikki välineet, erityisesti muut kuin rahoitusvälineet, pitäisi hyväksyä kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman kriittisen arvioinnin pohjalta ja tiiviissä yhteistyössä pk-yritysten organisaatioiden kanssa;

32.

korostaa, että monivuotisessa rahoituskehyksessä COSME-ohjelmalle kohdennettuja määrärahoja on tarpeen lisätä huomattavasti ottaen erityisesti huomioon pk-yritysten rahoitukseen liittyvät merkittävät markkinahäiriöt sekä tarpeen lisätä EU:n tukea yritysten luovutuksiin; katsoo tältä osin, että COSME-ohjelman ja Horizon 2020 -ohjelman erottamista toisistaan toiminnan ja määrärahojen osalta on vielä tarkasteltava orientoitumisen helpottamiseksi pk-yritysten kannalta;

33.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että pk-yritysten saatavilla on riittäviä vientitakuujärjestelyjä;

34.

panee merkille ammattitaitoisten ja koulutettujen yrittäjien merkityksen kansainvälisen liiketoiminnan haasteisiin vastaamisessa; kehottaa komissiota edistämään "Erasmus nuorille yrittäjille" -ohjelmaa ja tutkimaan mahdollisuutta perustaa "Erasmus Mundus yrittäjille" -ohjelma, jotta lahjakkaille yrittäjille voidaan antaa mahdollisuus hankkia kokemusta EU:n ulkopuolisissa huippuosaamiskeskuksissa ja verkostoitua niiden kanssa, sekä tarjota yrityskulttuuria koskevaa korkeakoulutusta, jonka kautta yrittäjät voisivat saada kansainvälisemmän näkemyksen yrittäjyydestä ja siten hankkia tärkeät ja tarvittavat välineet kilpailemiseen maailmanlaajuisilla markkinoilla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään nuoret yrittäjät ja teollisuuspolitiikan "Erasmus kaikille" -ohjelmaan siihen liittyvien unionin toimintalinjojen avulla;

35.

kannattaa komission ehdotusta eurooppalaisen standardoinnin tarkistamisesta; korostaa, että johdonmukaisempi kansainvälisten standardien järjestelmä on tarpeen yhteentoimivuuden mahdollistamiseksi ja kansainvälistyvien pk-yritysten esteiden vähentämiseksi;

36.

kannattaa eurooppalaista standardointijärjestelmää, jossa pk-yritykset otetaan järjestelmällisemmin mukaan päätöksentekoprosesseihin ja jossa samalla hyödynnetään toimivaksi osoittautunutta kansallisen delegoinnin periaatetta; pyytää komissiota toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, joilla eurooppalaisten standardointielinten laatimat standardit asetetaan helpommin ja edullisemmin pk-yritysten saataville yhteentoimivuuden mahdollistamiseksi ja joidenkin sellaisten merkittävien esteiden lieventämiseksi, joita kansainvälistyvät pk-yritykset kohtaavat; korostaa, että EU:n tieto- ja viestintäteknologian standardointipolitiikkaa on hyvin tärkeää mukauttaa vastaamaan markkinoiden ja politiikan kehitystä, jotta pk-yritykset saadaan mukaan verkkoliiketoimintaan, sähköiseen kauppaan, sähköisen rahtikirjan käyttöön, älykkäisiin liikennejärjestelmiin jne.;

37.

painottaa, että yksinkertainen, tehokas ja kohtuuhintainen järjestelmä henkisen omaisuuden ja tekijänoikeuksien suojaamiseksi on tärkein tapa edistää pk-yritysten kansainvälistymistä; katsoo, että pk-yritykset tarvitsevat kansainvälisen toimintansa perustaksi tehokkaan henkisen omaisuuden suojan, jolla kannustetaan uuden tekniikan kehittämistä;

38.

korostaa, että pk-yrityksillä ei ole riittävästi resursseja torjua teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksia, joiden kohteeksi ne joutuvat kolmansien maiden markkinoilla; kehottaa tekemään konkreettisia EU:n aloitteita, joilla parannetaan pk-yritysten teollis- ja tekijänoikeuksien suojelua kolmansissa maissa, kuten on jo tehty näitä oikeuksia koskevan pk-yritysten tukipalvelun avulla Kiinassa; panee merkille, että tätä tukipalvelumallia ollaan parhaillaan laajentamassa kokeiluhankkeessa joihinkin ASEAN:in ja Etelä-Amerikan maihin; korostaa, että on tarpeen tehdä asianmukainen arviointi nykyisistä tukipalveluista, jotta voidaan taata mallin paras mahdollinen toiminta ennen sen laajentamista; kehottaa komissiota ottamaan tämän arvioinnin tulosten perusteella käyttöön samanlaisia tukipalveluja sellaisilla ensisijaisilla markkinoilla, joilla teollis- ja tekijänoikeudet ovat tärkeässä asemassa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan väärennettyjen kauppatavaroiden takavarikointia koskevaa tulliyhteistyötä EU:ssa ja kolmansien maiden kanssa ja yksinkertaistamaan tullimenettelyjä;

39.

toteaa olevan tärkeää luoda yksinkertaistettu ja avoin julkisia hankintoja koskeva EU:n sääntelykehys, jotta pk-yritysten olisi helpompaa tehdä sopimuksia julkisista hankinnoista sekä EU:ssa että kolmansissa maissa, myös soveltamalla "vain kerran" -periaatetta ja käyttämällä sähköisiä välitysjärjestelmiä sekä helpottamalla pk-yritysten osallistumista julkisiin hankintamenettelyihin ("European code of best practices facilitating access by SMEs to public procurement contracts"); katsoo, että julkiset hankinnat ovat tehokas yhteiskuntapolitiikan väline, joka tukee kotimaisten pk-yritysten teknisiä innovointivalmiuksia ja kasvua siihen kokoon, jota kansainvälistymisen aloittaminen edellyttää; pyytää määrittelemään tarjouskilpailut tarkemmin ja avaamaan palvelut julkisille tarjouskilpailuille;

40.

odottaa komission tekevän aloitteen sen varmistamiseksi, että EU:n pk-yrityksillä on yhtäläinen pääsy kolmansien maiden markkinoiden julkisiin hankintoihin kuin muillakin yrityksillä; toivoo, että äskettäin julkaistu ehdotus asetukseksi, joka koskee EU:n julkisten hankintamenettelyjen markkinoita, lisää vastavuoroisuutta avoimuuden osalta, mikä olisi eduksi EU:n pk-yrityksille; kehottaa EU:ta kehittämään tutkimuksen ja innovoinnin kannustamiseen perustuvaa yhteistä kunnianhimoista teollisuuspolitiikkaa, jossa hyödynnetään innovatiivisia rahoitusjärjestelyjä, kuten hankejoukkolainoja, ja jolla tuetaan pk-yritysten kehittymistä, erityisesti varmistamalla niiden pääsyn julkisten hankintojen markkinoille, pk-yritysten kilpailukyvyn säilyttämiseksi uusien tärkeiden toimijoiden rinnalla teollisuuden ja tutkimuksen aloilla; kehottaa EU:ta parantamaan eurooppalaisen tuotannon arvostusta tarjoamalla kuluttajille parempaa laatua koskevaa tietoa, muun muassa hyväksymällä alkuperämerkinnöistä annettavan asetuksen, joka koskee EU:hun tuotujen tuotteiden alkuperämaan ilmoittamista;

41.

vaatii voimakkaasti jäsenvaltioita tekemään mahdollisimman pian ja viimeistään vuoden 2012 loppuun mennessä sopimuksen yhteisestä patenttijärjestelmästä, sillä EU:n on tärkeää tarjota yrityksille sisämarkkinoilla helposti saatava ja kohtuuhintainen patenttisuoja, joka vastaa suojaa, joka niiden kilpailijoilla on Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Japanissa;

42.

suosittaa, että nykyisiä EU:n pk-yrityskeskuksia olisi laajennettava ainoastaan, kun on asianmukaisesti otettu huomioon nykyisten keskusten vaikuttavuutta ja yleisiä toimintalinjoja koskevan arvioinnin tulokset; huomauttaa, että nämä keskukset toimisivat paremmin tarpeiden mukaan suunniteltujen yhteisten tukipisteiden yhteydessä keskitettyinä palvelu- ja yhteyspisteinä kolmansissa maissa toimiville EU:n pk-yrityksille; katsoo, että EU:n aloitteissa olisi keskityttävä aloihin, joilla pk-yritykset tosiasiallisesti toimivat;

43.

kehottaa määrittelemään pk-yritysten ensisijaiset markkinat selkeämmin EU:n kauppaneuvotteluita koskevan ohjelman pohjalta; muistuttaa, että ensisijaisten markkinoiden pitäisi luonnollisesti käsittää myös nopeasti kasvavat markkinat, kuten BRIC-maat, mutta samalla pitäisi ottaa huomioon myös pk-yritysten näkemykset kansainvälistymismahdollisuuksista teollisuusmaissa ja naapurialueilla; katsoo, siksi että vastaanottavien markkinoiden kasvu ja puutteet nykyisessä tukirakenteessa ovat pääkriteerit ensisijaisten markkinoiden listan laatimiseen; suosittaa, että luetteloon lisätään useita EU:n naapurimaita ja erityisesti Länsi-Balkanin ja Välimeren alueen maita tai EU:n rajanaapureita, koska useimmat pk-yritykset aloittavat vientitoimintansa tekemällä kauppaa naapurinmaiden kumppaneiden kanssa ja koska EU:n kaupalla näiden maiden kanssa on suuri merkitys niiden kasvulle ja vakaudelle;

44.

vaatii komissiota varmistamaan, että pk-yritysten erityistarpeet ja intressit otetaan huomioon kaikissa kauppaneuvotteluissa; toteaa, että se tarkoittaisi niiden neuvottelualojen tunnistamista, joilla ongelmat vaikuttavat pk-yrityksiin enemmän kuin muihin yritysluokkiin, ja keskittymistä niihin neuvoteltaessa kauppasopimuksia kolmansien maiden kanssa; tukee monenvälisyyden toimintapuitteiden uudistamista, jotta pk-yritykset saadaan mukaan WTO:hon ja varmistetaan pk-yritysten riita-asioiden nopeampi välimiesmenettely ja ratkaisu;

45.

korostaa, että investoiminen ulkomaille on pk-yritysten haastavin kansainvälistymisen muoto; suosittelee, että kun EU tulevaisuudessa neuvottelee kahdenvälisistä investointisopimuksista, pk-yritysten tarve turvata paremmin suorat ulkomaiset investointinsa pitäisi ottaa huomioon;

46.

katsoo, että tärkeä tapa suojella pk-yrityksiä tehokkaammin kauppakumppaneiden vilpillisiltä kauppatavoilta on huolehtia siitä, ette ne pystyvät hyödyntämään polkumyyntimenettelyjä helpommin, edullisemmin ja nopeammin; kehottaa komissiota ottamaan tämän näkökohdan asianmukaisesti huomioon uudistettaessa EU:n kaupan suojatoimia;

47.

arvostaa yritysten välisiä yhteyksiä vahvistavia aloitteita, joita on esitetty kahdenvälisissä vapaakauppasopimuksissa; muistuttaa, että ulkomaisten potentiaalisten asiakkaiden paikantaminen ja yhteyksien luominen sekä luotettavien toimitusketjujen perustaminen ovat suuria esteitä pk-yrityksille, jotka suunnittelevat viennin aloittamista, ja että erityisesti pienet ja mikroyritykset ovat riippuvaisia välikäsistä, kun ne myyvät tuotteita ulkomaille;

48.

on tyytyväinen vuodeksi 2012 asetetun, hallintotaakan vähentämistä koskevan tavoitteen savuttamiseen mutta katsoo, että aikaan on saatava vielä paljon; vaatii komissiota tarkistamaan nykyistä lainsäädäntöä ja esittämään uuden, kunnianhimoisen eurooppalaisia pienyrityksiä koskevan säädöksen ja "Pienet ensin" -periaatteen mukaisen vähentämistavoitteen; katsoo, että tällaisen uuden tavoitteen pitäisi olla nettotavoite ja että siinä pitäisi ottaa huomioon tavoitteen asettamisen jälkeen hyväksytty uusi lainsäädäntö; suosittelee, että uuden tavoitteen olisi oltava mitattavissa ja todennettava ja että sen laatua olisi parannettava esimerkiksi vähentämällä pk-yrityksiltä vaadittujen asiakirjojen määrää ja varmistamalla, että pk-yrityksille ei aseteta asiakirjojen toimittamista koskevia epärealistisia määräaikoja; katsoo, että hallinnolliseen rasitukseen liittyviä kysymyksiä käsittelevän riippumattomien sidosryhmien korkean tason ryhmällä ja Yritys-Eurooppa-verkostolla olisi oltava keskeinen ja pysyvä rooli tämän vähentämistavoitteen edistymisen seurannassa;

49.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota turvaamaan sopimukset, joilla tarjotaan pk-yrityksille mahdollisuus toimia kaikkialla Euroopassa ja saattaa markkinoille ideoitaan helpottamalla niiden pääsyä markkinoille ja vähentämällä byrokratiaa;

50.

korostaa olevansa pettynyt siihen, että komissio on soveltanut pk-yritystestiä pintapuolisesti ja epäjohdonmukaisesti; vaatii, että pk-yritystestin olisi oltava järjestelmällinen ja kiinteä osa vaikutustenarviointia; vaatii komissiota selittämään, miksi tietosuojapaketista ei ole tehty asianmukaista pk-yritystestiä, ja ryhtymään nopeasti konkreettisiin toimenpiteisiin tämän epäkohdan korjaamiseksi;

51.

kannattaa voimakkaasti sitä, että vahvistetussa pk-yritystestissä keskitytään mikroyrityksiin ja panee merkille ajatuksen mikroyritysten jättämisestä lähtökohtaisesti kaiken ehdotetun lainsäädännön soveltamisalan ulkopuolelle; katsoo, että poikkeusta voitaisiin soveltaa ainoastaan silloin, kun mikroyritysten erityistarpeisiin ei voida vastata mukautetuilla ratkaisuilla tai kevennetyillä järjestelmillä, kuten pk-yritystesti osoittaa; kehottaa siksi tekemään mikro-ulottuvuudesta kiinteän osan pk-yritystestiä, jotta voidaan järjestelmällisesti arvioida kaikki käytettävissä olevat vaihtoehdot; muistuttaa, että mikään poikkeus tai mukautettu ratkaisu ei saisi vaikuttaa EU:n työterveyttä ja työturvallisuutta koskeviin vaatimuksiin, EU:n työntekijöiden perusoikeuksiin tai EU:n ympäristölainsäädännön perusperiaatteisiin; korostaa, että kun mikroyrityksiä sisällytetään täysimääräisesti säännön soveltamisalaan, sisällyttämisen syyt olisi selvästi osoitettava pk-yritystestin tuloksilla;

52.

korostaa tarvetta tehostaa EU:n lainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä; kehottaa komissiota yhtenäistämään lainsäädäntöä enemmän kansallisten lisävaatimusten vähentämiseksi sekä käyttämään pk-yritystestiä järjestelmällisemmin; pyytää komissiota arvioimaan, missä määrin "muistilista EU:n lainsäädännön hyvästä täytäntöönpanosta" (7) voidaan ottaa käyttöön vaatimuksena jäsenvaltioille sisämarkkinoiden edistämiseksi;

53.

kehottaa kansallisia hallituksia soveltamaan omistajaohjausta koskevien säännösten kaltaista "noudata tai selitä" -periaatetta; korostaa, että tämän periaatteen mukaan hallitusten olisi perusteltava asianmukaisesti muut kuin EU:n lainsäädännössä vaaditut täytäntöönpanosäännökset;

54.

pahoittelee, että vain harvat jäsenvaltiot soveltavat järjestelmällisesti pk-yritystestiä kansallisessa päätöksentekoprosessissaan; kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen pk-yritystestien järjestelmällistä käyttöä kansallisella tasolla koskevista vähimmäisvaatimuksista, ohjeet mukaan luettuina, jotka perustuvat parhaisiin käytäntöihin, joita on saatu komission käyttämästä ja kansallisella tasolla toteutetusta pk-yritystestistä, ja kehottaa neuvostoa tukemaan komission ehdotusta;

55.

pyytää tekemään EU:n nykyiselle lainsäädännölle "toimivuustarkastuksen" epäjohdonmukaisuuksien ja vanhentuneiden tai tehottomien sääntöjen poistamiseksi;

56.

kehottaa toimivuustarkastusten yhteydessä yksilöimään alueet, joille ovat tyypillisiä kohtuuttomat rasitteet, epäjohdonmukaisuudet tai tehoton lainsäädäntö, jotka vaikuttavat haitallisesti pk-yrityksiin; kehottaa komissiota varmistamaan, että terveyttä, turvallisuutta ja tasa-arvoisuutta koskevat ja sosiaalisten säännösten tavoitteet saavutetaan;

57.

kannattaa voimakkaasti "yksi sisään, toinen ulos" -ajatuksen käyttämistä EU:n sisämarkkinalainsäädännön johtavana periaatteena, jotta varmistetaan, ettei pk-yrityksille kustannuksia aiheuttavaa uutta lainsäädäntöä voida hyväksyä määrittämättä tietyllä alalla olemassa olevia, arvoltaan vastaavia säädöksiä, jotka voidaan poistaa;

58.

kehottaa vahvistamaan pk-yritysten edustajien verkoston roolia, sillä se tuo todellista lisäarvoa viestintään ja koordinointiin jäsenvaltioiden välillä sekä kansallisen ja unionin tason välillä niin politiikkaa laadittaessa kuin pantaessa lainsäädäntöä täytäntöön; vaatii komissiota ja kansallisia viranomaisia varmistamaan, että pk-yritysten edustajat voivat toimia riippumattomasti ja noudattaa laaja-alaista lähestymistapaa varmistaessaan, että pk-yritysten edut otetaan huomioon kaikilla lainsäädännön ja politiikan aloilla; vaatii, että pk-yritysten edustajat osallistuvat vahvasti pk-yritystestimenettelyihin; kannustaa lisäksi vahvistamaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, jotka toimivat EU:n pk-yritysten yhdistämiseksi, ja kehottaa ottamaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tarpeet huomioon hallinto ja lainsäädäntöprosesseissa;

59.

korostaa, että pienten ja keskisuurten yritysten tukemista ja edistämistä koskevien kansallisten toimintasuunnitelmien laadinnassa on tärkeää kuunnella työmarkkinaosapuolia;

60.

panee merkille meneillään olevan arvioinnin pk-yrityksen määritelmästä, joka kattaa jo yli 99 prosenttia kaikista EU:n yrityksistä; kehottaa komissiota tarkastelemaan, millaisia vaikutuksia on a) joustavuuden lisäämisellä ja kasvun esteiden vähentämisellä (esimerkiksi pidentämällä siirtymäkaudet kolmeen vuoteen), b) liikevaihdon ja taseen enimmäisrajojen mukauttamisella talouden kehitykseen ja c) kunkin alakategorian eriytetymmän tarkastelun sallimisella;

61.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan vienti- ja tuontitoimintaan liittyvän erillisen viisumijärjestelmän Schengenin sopimuksen puitteissa;

62.

korostaa, että sisämarkkinoilla on keskeinen asema luotaessa paras mahdollinen toimintaympäristö pk-yrityksille; pahoittelee sitä, että sisämarkkinat eivät edelleenkään ole toteutuneet monilla aloilla, ja tämä koskee varsinkin niiden digitaalista ulottuvuutta; kehottaa siksi komissiota pyrkimään tarmokkaasti toteuttamaan digitaaliset sisämarkkinat vuoteen 2015 mennessä, mukaan luettuna laajakaistaverkon ja laajakaistatekniikoiden kehittämisen edistäminen, jotta voidaan pakottaa jäsenvaltiot panemaan täytäntöön ja soveltamaan olemassa olevaa lainsäädäntöä, ja tekemään uusia ehdotuksia aloilla, joilta yhä puuttuu sisämarkkinalainsäädäntöä, erityisesti liiketoiminnan kustannusten ja hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi;

63.

kehottaa komissiota jouduttamaan nopeita laajakaistayhteyksiä EU:n alueilla, jotta voidaan taata pk-yritysten mahdollisimman tiivis osallistuminen digitalisoituviin sisämarkkinoihin;

64.

toteaa, että etäresurssipalvelut (ns. pilvipalvelut) voivat lisätä pk-yritysten tehokkuutta ja tuottavuutta merkittävästi; pyytää siksi komissiota laatimaan etäresurssipalveluille EU:n laajuisen kehyksen, joka on avoin muille globaaleille "pilville";

65.

pitää valitettavana sitä, että EU on jäänyt jälkeen muista globaaleista toimijoista, kuten Japanista ja Etelä-Koreasta, sillä vain kaksi prosenttia EU:n Internet-yhteyksistä on kuituyhteyksiä; kehottaa siksi jäsenvaltioita ja komissiota jouduttamaan ultranopean laajakaistan leviämistä ja käyttöönottoa;

66.

toteaa, että sähköinen kaupankäynti tarjoaa mahdollisuuksia pk-yrityksille, jotka haluavat päästä uusille markkinoille ja laajentaa asiakaskuntaansa; pyytää siksi komissiota helpottamaan rajat ylittävää sähköistä kaupankäyntiä esimerkiksi kehittämällä luotettavan, turvallisen ja tehokkaan verkkomaksujärjestelmän;

67.

korostaa, että EU:n on pikaisesti tarjottava pk-yrityksille ja yrittäjille luottamusta ja keinoja verkkokaupankäyntiin rajat ylittävän kaupan lisäämiseksi; kehottaa sen vuoksi yksinkertaistamaan lupajärjestelmiä sekä luomaan tehokkaan kehyksen tekijänoikeuksia varten;

68.

kehottaa komissiota edistämään palvelujen vapaata liikkuvuutta laajentamalla palveludirektiiviä ja panemalla sen kunnolla täytäntöön, jotta pk-yritykset ja yrittäjät saavat todellisen mahdollisuuden laajentaa toimintaansa ja myydä palveluja ja tuotteita EU:n 500 miljoonalle kuluttajalle;

69.

kehottaa jäsenvaltioita käyttämään hyväksi sähköisen hallinnon tarjoamia etuja, ottamaan käyttöön sähköisen hallinnoinnin ratkaisuja;

70.

kannustaa komission pääsihteeristöä perustamaan yhteistyössä yritysjärjestöjen ja muiden sidosryhmien kanssa palkinnon, joka myönnetään vuosittain sille komission jäsenelle ja/tai talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa sille jäsenvaltiolle, joka on soveltanut "pienet ensin" -periaatetta tehokkaimmin ja menestyksekkäimmin;

71.

pyytää yksinkertaistamaan pk-yrityksille tarkoitettuja EU:n välineitä ja helpottamaan niiden saatavuutta; huomauttaa, että EU:n ohjelmat voivat olla aivan liian usein liian byrokraattisia pk-yritysten hyödynnettäviksi;

72.

korostaa, että on tarpeen panna täytäntöön ja soveltaa laajoja yksinkertaistamistoimenpiteitä, muun muassa yksinkertaistettuja korvausmenetelmiä, jotta pk-yrityksiä autetaan osallistumaan EU:n rahoittamiin ohjelmiin;

73.

suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon "Teollisuuspolitiikka: kilpailukyvyn parantaminen" (COM(2011)0642) ja komission valmisteluasiakirjaan kilpailukyvyn varmistamisesta (SEC(2012)0091);

74.

ottaa huomioon, että komissio on ryhtynyt kilpailukyvyn varmistamiseen ja lainsäädännön jälkiarviointiin liittyviin toimiin; vaatii komissiota soveltamaan tätä lähestymistapaa johdonmukaisesti ja perusteellisesti myös niissä tapauksissa, joissa EU:n lainsäädännön täytäntöönpanosäännösten muuttaminen (esimerkiksi huutokauppasääntöjen muuttaminen päästökaupassa) vaikuttaa teollisuuden kilpailukykyyn; pyytää komissiota raportoimaan säännöllisesti tällä alalla saavutetusta edistyksestä;

75.

katsoo, että yrittäjähengen kannustamiseksi olisi järjestettävä alueellisia kiertue-esityksiä, joihin otettaisiin mukaan paikallisten yritysten järjestöjä ja joissa tuotaisiin esiin paikallista yrityskulttuuria parhaiden käytäntöjen esittelyn avulla ja järjestämällä keskustelutilaisuuksia, joihin osallistuu menestyneitä yrittäjiä;

76.

korostaa vapaan kaupan ja maailmanmarkkinoille pääsyn olevan tärkeä työpaikkoja ja kasvua lisäävä seikka sekä ratkaiseva tekijä, jonka avulla EU:n pk-yritykset voivat nousta johtoasemaan maailmanmarkkinoilla; korostaa siksi, miten tärkeää on edistyä kauppaneuvotteluissa, sillä se vähentäisi entisestään kaupan esteitä, jotka vaikuttavat pk-yrityksiin suhteettoman paljon;

77.

on tyytyväinen siihen, että komissio on eri strategioissaan ja tiedonannoissaan tunnustanut valmistusteollisuuden merkityksen EU:n kestävälle kasvulle ja työllisyydelle; toistaa, että tarvitaan sosiaalisen markkinatalouden periaatteisiin perustuvaa yhdennettyä teollisuuspolitiikkaa, jolla tuetaan siirtymistä kohti kestävää, resurssitehokasta ja joustavaa taloutta;

78.

huomauttaa, että on tärkeää on edistää alueellisesti ja paikallisesti pk-yritysten osallistumista energiatehokkuus- ja ympäristösuunnitelmiin, sillä niiden osallistuminen näille aloille lisää liiketoimintamahdollisuuksia huomattavasti;

79.

myöntää, että jos jäsenvaltiot aikovat saavuttaa Eurooppa 2020 -strategiaan sisältyvät innovatiivista, älykästä ja osallistavaa Eurooppaa koskevat tavoitteet, jäsenvaltioiden on otettava huomioon pk-yritykset ja mikroyritykset ja helpotettava niiden perustamista, koska pk-yrityksillä ja mikroyrityksillä on valtavasti mahdollisuuksia luoda työpaikkoja, erityisesti nuorille, ja vähentää siten köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä; toteaa, että itsenäinen ammatinharjoittaminen ja mikroyrityksen perustaminen voivat tarjota hyvän ja joustavan mahdollisuuden erityisesti naisille;

80.

toteaa, että pk-yritykset ovat tärkeässä asemassa yhteiskunnallisen vakauden, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja integraation saavuttamisessa erityisesti alueilla, jotka kärsivät väestörakenteen muutoksen kielteisistä vaikutuksista; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan pk-yrityksiä, jotta ne voivat luoda työntekijöitä tukevan työympäristön, noudattaa työoikeutta sekä työturvallisuuden ja työterveyden standardeja ja edistää näin sosiaalista hyvinvointia ja köyhyyden torjuntaa;

81.

korostaa, että olisi kannustettava helpottamaan mikroluottojen saantia eurooppalaisesta mikrorahoitusjärjestelystä ja kehittämään tätä välinettä osana sosiaalisia muutoksia ja innovaatioita koskevaa ohjelmaa vuosille 2014–2020 ja Euroopan sosiaalirahaston tulevaa kehittämistä, jotta ennen kaikkea sosiaalisesti muita heikommassa asemassa olevilla mikroyritysten perustajilla ja yhteisötalouden yrityksillä on mahdollisuus saada rahoitusta sopivista rahoitusvälineistä; pyytää tässä yhteydessä komissiota ottamaan huomioon erityisesti osuuskunnat Euroopan investointirahaston hallinnoimissa rahoitusvälineissä;

82.

toteaa, että rajat ylittävien palvelujen kohdalla keskitetty asiointipiste voi yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa tiedottaa laajasti palvelujen kohdemaan voimassa olevista työehdoista;

83.

katsoo, että yrittäjyys ja pk-yritysten kilpailukyvyn ja kasvun kannalta oikeanlaiset olosuhteet, joita luodaan muun muassa infrastruktuuri-investoinneilla esimerkiksi vihreään infrastruktuuriin, voivat auttaa pääsemään pois talouskriisistä; korostaa tarvetta edistää yrittäjäpotentiaalia, kun pienten ja keskisuurten uusyritysten määrä jää alle keskiarvon yhteiskunnan kaikissa segmenteissä ja kun yrittäjyyttä tarvitaan erityisissä kohderyhmissä, erityisesti nuorten ja naisten keskuudessa;

84.

katsoo, että rahoitusmarkkina-asetuksen tarkistamisen pitäisi parantaa pk-yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta pääomamarkkinoilta, jotta ne olisivat vähemmän riippuvaisia pankkilainoista;

85.

katsoo, että meneillään olevassa rakennerahastouudistuksessa pk-yritykset olisi otettava kunnolla huomioon, kun se on tarkoituksenmukaista, kun sillä parannetaan alueellisia kasvun edellytyksiä ja kun se luo synergiaa EU:n muiden ohjelmien ja aloitteiden kanssa; katsoo, että byrokratiaa on vähennettävä esimerkiksi hyväksymällä yhtiöille oikeasuhtaiset tilintarkastus- ja tilinpäätösstandardit ja ottamalla varainhoitoasetuksen tarkistuksen yhteydessä käyttöön kaikkiin rahastoihin ja ohjelmiin sovellettavia yhteisiä sääntöjä;

86.

pyytää jäsenvaltioita saattamaan maksuviivästysdirektiivin mahdollisimman pian osaksi kansallista lainsäädäntöään, jotta pk-yrityksiä autettaisiin saamaan lisää likviditeettiä nykyisen talouskriisin aikaan;

87.

pyytää tehokkaampia, yksinkertaisempia ja paremmin koordinoituja EU:n välineitä, joilla pyritään parantamaan etenkin kansainvälistymistä suunnittelevien pk-yritysten mahdollisuuksia saada luottoja tai riskipääomaa;

88.

vaatii pankkien tiukennetut pääomavaatimukset huomioon ottaen kunnon takauksia pk-yrityksiä käsittäville sijoitussalkuille osana Basel III:n seurantatoimien täytäntöönpanoa ja velkavivun purkamisprosessia, jota monet pankit käyvät parhaillaan läpi, ja ottamaan samalla huomioon palvelulainsäädännön kumulatiivisen vaikutuksen;

89.

korostaa, että pk-yrityksiin kohdistuvat EU:n toimet eivät korvaa jäsenvaltioiden ja alueiden toimia vaan täydentävät niitä ja että niillä pyritään vahvistamaan jäsenvaltioiden ja alueiden toimia "enemmällä enemmän ja vähemmällä vähemmän" -periaatteen mukaisesti niin, että jäsenvaltioiden, jotka tukevat pk-yrityksiä enemmän, pitäisi saada EU:lta enemmän tukea; kehottaa siksi jäsenvaltioita toteuttamaan kannustimiin perustuvia kunnianhimoisia ohjelmia yrittäjyyden edistämiseksi entisestään; kehottaa sisällyttämään tällaisiin ohjelmiin toimia, joilla parannetaan rahoituksen saatavuutta ja markkinoille pääsyä, helpotetaan hallinnollisia vaatimuksia ja sisällytetään paremmin yrittäjyyskoulutusta koulujen kaikentasoisiin opetussuunnitelmiin; katsoo, että näillä toimenpiteillä pitäisi tukea yksityisen sektorin aloitteita, kuten pankkien ja kirjanpidon ammattilaisten kumppanuuksia, joiden avulla voidaan lyhentää pienimuotoisen rahoituksen saamisen määräaikoja; suosittelee, että oppilaille järjestettäisiin säännöllisesti käytäntöpainoitteisia, opintoihin liittyviä kilpailuja, joissa mitataan teorian ohella myös yritteliäisyyden ajattelutapaa;

90.

kannattaa yksityisen sektorin aloitteita, joilla helpotetaan rahoituksen saantia pk-yrityksissä – erityisesti mikroyrityksissä – kuten pankkien ja kirjanpidon ammattilaisten kumppanuuksia, joiden avulla pyritään lyhentämään pienlainan (enintään 25 000 euroa) saantiin vaadittavaa määräaikaa 15 päivään; katsoo, että tällaiset kumppanuudet ovat tehokkaita mikroyrityksille, koska kirjanpidon ammattilaiset laativat ja toimittavat pankkitoimihenkilöille sähköisesti kaikki tarvittavat asiakirjat ja antavat maltillisen vakuutuksen mikroyritysten alustavista asiakirjoista, ja pankit antavat vakiomuotoisia rahoitushakemuksia ja perustelevat hylättyjä rahoitushakemuksia sähköisesti;

91.

kehottaa komissiota tutkimaan uusia aloitteita rahoituksen keräämiseksi yrittäjille ja uusyrityksille, kuten crowdfunding-rahoitusta, arvioidakseen, miten tällaiset käytännöt voisivat hyödyttää pk-yrityksiä ja pitäisikö niitä viedä eteenpäin; kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että pitäisi arvioida, tarvitaanko EU:hun tällaisia käytäntöjä koskeva lainsäädäntökehys;

92.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä siitä, että pk-yritysten mahdollisuuksia saada unionin rahoitusta parannetaan, sillä näin tehostetaan niiden pääsyä sisämarkkinoille;

93.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota helpottamaan uusien innovatiivisten yritysten investointimahdollisuuksia poistamalla esteitä, jotka haittaavat EU:n laajuisten riskipääomamarkkinoiden muodostumista;

94.

toteaa, että mikroyritysten kasvun pk-yrityksiksi sekä pk-yritysten tulevan kasvun esteet on tunnistettava ja ne on poistettava;

95.

kehottaa komissiota puuttumaan pk-yritysten tieto- ja taitopuutteisiin, jotka liittyvät vihreisiin teknologioihin, käytäntöihin ja liiketoimintamalleihin; katsoo, että toimet ovat tarpeen, jotta voidaan määrittää osaamistarpeita ja puuttua työmarkkinoiden puutteisiin opetus- ja ammattikoulutusstrategioilla sekä kehittämällä pk-yrityksille suunnattuja, koulutusta ja osaamisen kehittämistä koskevia ohjelmia;

96.

katsoo, että tulevassa COSME-ohjelmassa, Horizon 2020 -ohjelmassa ja seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen rakennerahasto-ohjelmissa pitäisi varata riittävästi varoja siihen, että tuetaan pk-yritysten innovointiponnistuksia ja työpaikkoja luovia toimia resurssitehokkaalla ja kestävällä tavalla;

97.

pyytää, että pk-yrityksille suunnattujen tukiohjelmien yhteydessä luoduissa uusissa rahoitusvälineissä, kuten COSME-ohjelmassa, huomioidaan pk-yrityksen pääomatilanteen lisäksi myös niin kutsuttu "aineeton arvo", jotta rahoituksen myöntämisessä voidaan tunnustaa myös pk-yritysten älyllinen pääoma;

98.

pyytää varaamaan kunnianhimoiset määrärahat pk-yrityksille kohdennetulle välineelle, joka perustettiin osana Horizon 2020 -ohjelmaa ja joka tarjoaa kohdennettua tukea innovatiivisille, suuren kasvupotentiaalin pk-yrityksille; katsoo, että väline pitäisi toteuttaa käyttäen yhtä pk-yritysten tarpeiden mukaiseksi räätälöityä rakennetta;

99.

korostaa, että rahoitusjärjestelyjä koskevien välineiden potentiaalia olisi entisestään kehitettävä, jotta olisi mahdollista kehittää laadullisesti strategisia hankkeita ja yksityisten toimijoiden, erityisesti pk-yritysten, ja yksityisen pääoman osallistumista Euroopan unionin hankkeisiin; kiinnittää huomiota siihen, että rahoitusjärjestelyjä koskevia välineitä käytetään tällä hetkellä vain vähän niiden liiallisesta monimutkaisuudesta johtuen ja että sen vuoksi hallintotavasta on kiireellisesti keskusteltava;

100.

painottaa, että rakennerahastojen olisi – rahoitusvälineiden kautta – jatkossakin annettava pk-yrityksille rahoitusta pääoman, takuiden ja pehmeiden lainojen muodossa, ja korostaa, että monimutkaisia hallinnollisia menettelyitä olisi erityisesti kansallisella tasolla helpotettava ja että olisi vältettävä merkittäviä eroja tavoissa, joilla toisaalta hallintoviranomaiset ja toisaalta välittävät elimet soveltavat säännöksiä;

101.

kehottaa komissiota laatimaan kilpailukykyistä pk-yritysten verotusta koskevan etenemissuunnitelman, jolla kannustetaan jäsenvaltioita mukauttamaan verojärjestelmiään niin, että alennetaan nuorten yritysten välillisiä työvoimakustannuksia ja sallitaan näiden yritysten pitää suurempi osuus voitoistaan yritykseen tehtäviä investointeja varten; ehdottaa, että etenemissuunnitelma laaditaan parhaiden käytäntöjen pohjalta ja että se sisältää pilottihankkeita;

102.

vaatii tehostamaan pyrkimyksiä vastavuoroisen tunnustamisen toteuttamiseksi, jotta pk-yritysten rajat ylittävää toimintaa voidaan helpottaa; kehottaa luomaan alv-kokonaispalvelun ("one-stop-shop"), joka antaa yrittäjille mahdollisuuden täyttää velvollisuutensa yrityksen alkuperämaassa;

103.

kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille rahoitusmuodoille; katsoo, että on toteutettava kiireesti toimenpiteitä, jotta yritykset eivät olisi niin riippuvaisia lainarahoituksesta; kannattaa pääoma- ja velkarahoituksen välistä verotuksellista neutraalisuutta;

104.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan pk-yritysten toiminnan jatkamista sääntely-ympäristöllä, joka helpottaa yrityksen luovuttamista; kehottaa poistamaan verotukselliset esteet (perintövero, lahjavero jne.), jotka voivat vaarantaa perheyritysten toiminnan jatkamisen;

105.

korostaa, että palkkojen ja investointien verotusta on kevennettävä;

106.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan konkreettisia toimenpiteitä sosiaalisen yrittäjyyden edistämiseksi Euroopassa etenkin parantamalla julkisen ja yksityisen rahoituksen saatavuutta, vähentämällä sukupuolten välistä palkkasyrjintää, edistämällä toimenpiteitä työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi, lisäämällä ammattitaitoisen työvoiman liikkuvuutta ja tunnustamista sekä parantamalla pk-yrityksille suunnatun, yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan neuvonnan laatua ja saatavuutta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään erityisiä toimenpiteitä sosiaalisen yrittäjyyden edistämiseksi Euroopassa etenkin parantamalla julkisen ja yksityisen rahoituksen saatavuutta sekä ammattitaitoisten työntekijöiden liikkuvuutta ja tunnustamista sekä oppisopimuskoulutusta; toteaa, ettei tämä saa kuitenkaan johtaa siihen, että yrittäjät luokitellaan "hyviksi" ja "pahoiksi";

107.

korostaa. että raaka-aineiden esteetön saanti on tärkeää myös pienille ja keskisuurille teollisuusyrityksille; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään erityistoimiin, joilla pyritään varmistamaan raaka-aineiden kestävä saanti ja parantamaan raaka-ainetehokkuutta, etenkin takaamalla kansainvälisen kaupan kohteena olevien raaka-aineiden vapaa ja tasapuolinen saanti, ja parantamaan resurssitehokkuutta ja lisäämään jätteiden hyödyntämistä ottaen huomioon kustannustehokkuus;

108.

kehottaa Eurooppa-neuvostoa säilyttämään koheesiopolitiikan määrärahat ennallaan seuraavalla ohjelmakaudella, sillä rakenne- ja koheesiorahastot kuuluvat EU:n tehokkaimpiin välineisiin kasvun ja työpaikkojen luomiseksi, Euroopan talouden kilpailukyvyn parantamiseksi ja pk-yritysten tukemiseksi;

109.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään erityyppisten pk-yritysten kehitystä ja kilpailukykyä sekä vastaamaan pk-yritysten erityistarpeisiin sovitetuilla toimenpiteillä; korostaa Euroopan aluekehitysrahaston ja koheesiorahaston merkitystä liikenne-, energia-, ympäristö- ja laajakaistainfrastruktuurin kehittämisessä ja parantamisessa ja sitä kautta myös suotuisan liiketoimintaympäristön luomisessa, joka vauhdittaa investointeja ja vahvistaa kilpailukykyä; korostaa tarvetta edistää yrittäjyyttä ja lisätä pk-yrityksille annettavaa tukea ja tunnustaa niiden keskeisen roolin taloudellisen kilpailukyvyn edistämisessä;

110.

korostaa, että on tarpeen parantaa koordinointia ja synergiaa suoraan pk-yrityksiä koskevien EU:n, jäsenvaltioiden, alueiden ja paikallistason politiikkojen ja välineiden välillä; huomauttaa, että pk-yritysten tukemiseen tarkoitettuja jo olemassa olevia politiikkoja ja rahoitusvälineitä olisi käsiteltävä yhtenäisemmällä tavalla ja niiden olisi täydennettävä toisiaan; korostaa, että on vähennettävä pirstaleisuutta sekä yhdistettävä ja edistettävä pk-yrityksille tarkoitettuja rahoitustukijärjestelmiä, jotta varmistetaan voimavarojen entistä laajempi yhdistäminen ja koordinointi EU:n, jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla sekä paikallistasolla; korostaa, että kilpailukyky lisääntyisi myös, jos pk-yrityksiin suunnatuissa investoinneissa ja tuissa huomioidaan alueellinen monimuotoisuus;

111.

katsoo, että Euroopan aluekehitysrahastosta suoritettavan pk-yritysten rahoituksen tavoitteena on edistää kilpailukykyä kaikilla unionin alueilla koheesiopolitiikan tavoitteiden mukaisen taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen kehityksen saavuttamiseksi;

112.

korostaa, että rakennerahastot sekä erityisesti Euroopan aluekehitysrahasto muodostavat tärkeän välineen, jolla tuetaan innovatiivisia pk-yrityksiä parantamalla niiden kilpailukykyä sekä erityisesti niiden kansainvälistymistä, ja painottaa, että kelpoisuus tällaisen tuen saamiseen pitäisi tässä yhteydessä käsittää mahdollisimman laajasti; kehottaa alueita käyttämään ahkerasti mahdollisuuksia, joita asetukset tarjoavat niiden toimenpideohjelmien tukemiseen;

113.

korostaa, että on tarpeen soveltaa taloudellisia kannustimia, joilla edistetään uusien työpaikkojen luomista pk-yrityksiin;

114.

toteaa, että Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmilla tuetaan unionin eri alueilla toimivien organisaatioiden verkostoitumista sekä tietämyksen ja taitotiedon vaihtoa niiden välillä ja että niiden avulla voitaisiin luoda myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia;

115.

katsoo, että rakennerahastoilla ja erityisesti ESR:llä on suuri merkitys tietojen ja taitojen hankinnassa, verkostoitumisessa sekä hyvien käytäntöjen vaihdossa; uskoo, että investoimalla inhimilliseen pääomaan ja yhteistyöhankkeisiin voidaan vahvistaa merkittävästi eurooppalaisten pk-yritysten kilpailukykyä;

116.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

7.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 68/53

—

ottaa huomioon 28. marraskuuta 2011 annetun EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksen yhteisen lausuman (1) sekä 29. marraskuuta 2011 annetun EU:n ja Yhdysvaltojen transatlanttisen talousneuvoston yhteisen lausuman (2),

—

ottaa huomioon 22. helmikuuta 2012 päivätyt, Yhdysvaltojen kummankin puolueen yhteensä 20 senaattorin yhteiset kirjeet ja 14. toukokuuta 2012 päivätyn kirjeen 51:ltä Yhdysvaltojen edustajainhuoneen jäseneltä Yhdysvaltojen presidentille Barack Obamalle,

—

ottaa huomioon 19. maaliskuuta 2012 päivätyn, työllisyyttä ja kasvua käsittelevää EU:n ja Yhdysvaltojen korkean tason työryhmää kannattavan kirjeen parlamentin kansainvälisen kaupan valiokunnan neljältä jäseneltä komission puheenjohtajalle José Manuel Barrosolle ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle Herman Van Rompuylle,

—

ottaa huomioon 18. ja 19. toukokuuta 2012 Camp Davidissa Yhdysvalloissa pidetyn G8-maiden huippukokouksen yhteisen julkilausuman (3) sekä 18. ja 19. kesäkuuta 2012 Los Cabosissa Meksikossa pidetyn G20-maiden huippukokouksen yhteisen julkilausuman (4),

—

ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2012 päivätyn EU:n ja Yhdysvaltojen korkean tason työryhmän väliaikaraportin EU:n ja Yhdysvaltojen johtajille (5),

—

ottaa huomioon Yhdysvaltojen presidentin Barack Obaman, komission puheenjohtajan José Manuel Barroson ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Herman Van Rompuyn 19. kesäkuuta 2012 antaman yhteisen julkilausuman (6),

—

ottaa huomioon 28. ja 29. kesäkuuta 2012 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät sekä niihin liitetyn kasvu- ja työllisyyssopimuksen (7),

—

ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa, erityisesti 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman EU:n ja Yhdysvaltojen transatlanttisista taloussuhteista (8), 22. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman globaalista Euroopasta – kilpailukyvyn ulkoiset näkökohdat (9), 19. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman EU:n strategiasta eurooppalaisten yritysten markkinoille pääsyn varmistamiseksi (10), 5. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman tehokkaista tuonti- ja vientisäännöistä ja -menettelyistä kauppapolitiikan palveluksessa (11), 9. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman Maailman kauppajärjestössä käsiteltävinä olevista Airbusin ja Boeingin mahdollisia tukia koskevista Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisistä kiistoista (12), 5. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman eurooppalaisten pk-yritysten roolin vahvistamisesta kansainvälisessä kaupassa (13), 11. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman tulevasta EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksesta ja transatlanttisen talousneuvoston kokouksesta (14), 6. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin kansainvälisestä sijoituspolitiikasta tulevaisuudessa (15), 27. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 -strategian mukaisesta Euroopan uudesta kauppapolitiikasta (16), 17. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksesta 28. marraskuuta 2011 (17) sekä 13. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman kaupan ja investointien esteistä (18),

—

ottaa huomioon 9. ja 10. kesäkuuta 2012 Kööpenhaminassa ja 11. kesäkuuta 2012 Strasbourgissa pidetyn transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun 72. parlamenttien välisen kokouksen antaman yhteisen julkilausuman,

—

ottaa huomioon komission tilaaman ja ECORYS Nederlandin tekemän, 11. joulukuuta 2009 esitetyn tutkimuksen aiheesta Tullien ulkopuoliset toimenpiteet EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä kaupassa ja investoinneissa – Taloudellinen analyysi (19),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 3 kohdan ja 218 artiklan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A7-0321/2012),

A.

toteaa, että EU ja Yhdysvallat ovat toistensa tärkeimmät kauppakumppanit ja niiden taloussuhde on maailman merkittävin, sillä EU:n ja Yhdysvaltojen taloudet muodostavat yhteensä noin puolet maailman taloustuotannosta ja lähes kolmanneksen maailmankaupan virroista;

B.

toteaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen taloussuhteet ovat yhdet maailman avoimimmista ja että suurten kauppa- ja investointivirtojen ansiosta transatlanttiset markkinat ovat erittäin yhdentyneet (vuonna 2011 EU:n ja Yhdysvaltojen keskinäisen kaupan määrä oli 702,6 miljardia euroa ja keskinäisiä investointeja tehtiin 2 394 biljoonan euron arvosta); huomauttaa kuitenkin, että yleisesti ollaan yhtä mieltä siitä, ettei transatlanttisten suhteiden koko potentiaalia ole vielä läheskään hyödynnetty; toteaa, että EU:lla ja Yhdysvalloilla on yhteinen arvomaailma, samankaltaiset oikeusjärjestelmät sekä tiukat normit työntekijöiden oikeuksista ja ympäristönsuojelusta; katsoo, että näitä yhteneväisyyksiä pitäisi hyödyntää niin, että voidaan taata kummallekin osapuolelle tärkeä kasvu ja työpaikkojen luominen; toteaa, että komissiolle vuonna 2009 laaditussa selvityksessä määriteltiin merkittävimmät tullien ulkopuoliset toimenpiteet, jotka vaikuttavat EU:n ja Yhdysvaltojen väliseen kauppaan, sekä arvioitiin niiden taloudelliset vaikutukset; toteaa, että kyseisessä selvityksessä arvioitiin, että jos käytössä olevista tullien ulkopuolisista toimenpiteistä sekä sääntelyn eroavuuksista poistettaisiin puolet, BKT kasvaisi kummallakin puolen Pohjois-Atlanttia 163 miljardilla eurolla vuoteen 2018 mennessä;

C.

toteaa, että edelleen jatkuvan talouskriisin vaikutuksesta maailmantalous on haavoittuvainen, mikä uhkaa vakavasti työpaikkoja, kauppaa, kehitystä ja ympäristöä; toteaa, että EU:ssa ja Yhdysvalloissa meneillään oleva talous- ja rahoituskriisi uhkaa näiden alueiden talouksien vakautta ja vaurautta sekä kansalaisten hyvinvointia ja rahoitusalan sääntelyn koordinaation puute aiheuttaa tarpeettomia kaupan esteitä, minkä vuoksi EU:n ja Yhdysvaltojen taloudellista yhteistyötä olisi tiivistettävä, jotta kansainvälisen kaupan etuja voitaisiin hyödyntää pyrittäessä selviämään näistä kriiseistä;

D.

toteaa, että kansainvälisen kaupan maltillinen kasvu viimeisen kolmen vuoden aikana on vähentänyt merkittävästi talouskriisin kielteisiä vaikutuksia varsinkin EU:ssa ja Yhdysvalloissa ja osoittanut siten kaupan huomattavan merkityksen kasvulle ja työllisyydelle;

E.

toteaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen marraskuun 2011 huippukokouksen jälkeen transatlanttinen talousneuvosto perusti korkean tason työryhmän, joka sai tehtäväkseen selvittää keinoja kasvattaa kauppaa ja investointeja ja siten edistää kummallekin osapuolelle hyödyllistä työpaikkojen luomista, talouskasvua ja kilpailukykyä;

F.

toteaa, että Yhdysvaltojen kummankin puolueen senaattorien ja edustajainhuoneen jäsenten yhteisissä kirjeissä sekä neljän Euroopan parlamentin kansainvälisen kaupan valiokunnan jäsenen ja sen puheenjohtajan kirjeessä Yhdysvaltojen presidentille kehotettiin korkean tason työryhmää laatimaan pikaisesti kunnianhimoisia ehdotuksia, joilla edistetään EU:n ja Yhdysvaltojen välistä kauppaa ja investointeja ja poistetaan transatlanttisen kaupan ja investointien tarpeettomat esteet; toteaa, että molemmissa kirjeissä korostettiin tarvetta asettaa EU:n ja Yhdysvaltojen välisen kaupan ja investointien kasvattaminen ensisijaiseksi tavoitteeksi ja erityisesti tukea pyrkimyksiä puuttua sääntelyesteisiin (ja lainsäätäjien tiiviimmän yhteistyön aikaansaamiseksi tullien ulkopuolisiin esteisiin) sekä poistaa tullit mahdollisuuksien mukaan, minkä lisäksi korostettiin palvelukauppaa, investointeja ja molempien osapuolten vastavuoroista julkisten hankintojen markkinoiden entistä laajempaa avaamista;

G.

toteaa, että Euroopan parlamentti vaati jo Eurooppa 2020 -strategian mukaisesta Euroopan uudesta kauppapolitiikasta 27. syyskuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa kattavan transatlanttisen kasvua ja työllisyyttä koskevan aloitteen kehittämistä;

H.

toteaa, että Yhdysvalloissa myös yksityinen sektori on ilmaissut tukevansa Euroopan ja Yhdysvaltojen taloussuhteiden asettamista jälleen Yhdysvaltojen kauppapolitiikan ensisijaiseksi tavoitteeksi ja että yksityisen sektorin sidosryhmät niin EU:ssa kuin Yhdysvalloissakin ovat ilmaisseet kannattavansa kunnianhimoisen ja kattavan sopimuksen tekemistä, sillä pyrkiminen tiiviimpään taloudelliseen yhteistyöhön EU:n ja Yhdysvaltojen välillä antaisi investoijille ja yrityksille voimakkaan signaalin kasvun puolesta EU:ssa ja Yhdysvalloissa sekä kansainvälisesti;

I.

toteaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen yhteisten normien kehittämisellä olisi automaattisesti myönteinen heijastusvaikutus myös Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimukseen liittyneissä maissa, että EU:n ja Yhdysvaltojen välisen sääntely-ympäristön yhdenmukaistaminen olisi muutenkin hyödyllistä ja että maailman yhtenäisimpien kaupallisten markkinoiden yhtenäistämisen jatkaminen olisi historiallisesti ennennäkemätöntä;

J.

toteaa, että Yhdysvallat on maataloustuotteiden alalla EU:n toiseksi tärkein kauppakumppani ja että EU vie Yhdysvaltoihin pääasiassa korkealaatuisia tuotteita, ja katsoo tästä syystä, että tullien ulkopuoliset kaupan esteet ja maantieteelliset alkuperämerkinnät ovat EU:n maataloudelle erittäin merkittäviä;

K.

toteaa, että korkean tason työryhmä on yhteistyössä selvittänyt laajasti mahdollisia keinoja kasvattaa transatlanttista kauppaa ja investointeja ja että kesäkuun 2012 väliaikaraportin mukaan työryhmän alustava päätelmä on, että kaikkein kannattavinta olisi tehdä kattava sopimus, jossa huomioitaisiin laajasti kahdenvälinen kauppa- ja investointipolitiikka sekä molempien osapuolten kannalta tärkeät kolmansiin maihin liittyvät kysymykset;

L.

toteaa, että presidentti Obama, komission puheenjohtaja Barroso ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Van Rompuy pitävät yhteisessä julkilausumassaan myönteisenä korkean tason työryhmän väliaikaraporttia, sillä kunnianhimoinen aloite kaupan ja investointien kasvattamiseksi voisi edistää huomattavasti kasvun vahvistamiseen ja työpaikkojen luomiseen pyrkivää transatlanttista strategiaa;

M.

toteaa, että EU pyrkii päättäväisesti edistämään vapaata, oikeudenmukaista ja avointa kauppaa ja valvomaan samalla etujaan vastavuoroisuuden ja yhteisen edun hengessä erityisesti suhteissaan maailman suurimpiin talouksiin;

N.

toteaa, että korkean tason työryhmä on päässyt selvitystyössään viimeiseen vaiheeseen ja kartoittaa nyt mahdollisuuksia ryhtyä neuvotteluihin EU:n ja Yhdysvaltojen kauppakumppanuudesta, jonka avulla vahvistettaisiin kasvua ja luotaisiin työpaikkoja; ilmoittaa, että työryhmän odotetaan esittelevän loppuraporttinsa vuoden 2012 loppuun mennessä;

O.

toteaa, että komissio on ilmaissut toivovansa, että mahdolliset neuvottelut käynnistettäisiin jo alkuvuodesta 2013 ja saataisiin päätökseen nykyisen komission toimikauden loppuun mennessä;

P.

toteaa, että Maailman kauppajärjestön (WTO) perustama avoin, ennakoitavissa oleva, sääntöihin perustuva ja läpinäkyvä monenvälinen kauppajärjestelmä muodostaa edelleen sopivimmat puitteet vapaan, reilun ja oikeudenmukaisen kaupankäynnin maailmanlaajuiselle saavuttamiselle; huomauttaa, että Dohan kehitysohjelmaa koskevien neuvottelujen saattaminen päätökseen on toistaiseksi osoittautunut mahdottomaksi ja että vaikka monenvälisen järjestelmän vahvistaminen on yhä ensiarvoisen tärkeä tavoite, se ei sulje pois mahdollisuutta tehdä WTO:n sitoumukset ylittäviä ja monenvälisiä sääntöjä täydentäviä kahdenvälisiä sopimuksia;

1.

katsoo, että kauppaa ja ulkomaisia investointeja on käytettävä tehokkaammin älykkään, vahvan, kestävän, tasapainoisen, osallistavan ja resurssitehokkaan kasvun edistämiseen, sillä se johtaa uusien työpaikkojen syntymiseen ja lisää ihmisten hyvinvointia kaikkialla maailmassa; pitää myönteisenä G8- ja G20-maiden johtajien sitoutumista avoimeen kauppaan ja investointeihin, markkinoiden laajentamiseen sekä kaikkien protektionismin muotojen vastustamiseen, sillä nämä ovat välttämättömiä edellytyksiä maailmantalouden kestävälle elpymiselle, työllisyydelle ja kehitykselle;

2.

pitää myönteisenä parhaillaan käytävää EU:n ja Yhdysvaltojen yhteiskeskustelua siitä, kuinka voidaan yhdessä parantaa kasvupotentiaalia ja huolehtia talouden vakaudesta ja luoda siten laadukkaita työpaikkoja; korostaa, että pitkän aikavälin vaurauden ja työllisyyden varmistamiseksi tarvitaan yhteistä sitoutuneisuutta ja yhteisiä toimia sen eteen, että voidaan luoda sekä pienille että suurille yrityksille uusia mahdollisuuksia, edistää yrittäjyyttä ja hyödyntää ainutlaatuisten yhtenäisten transatlanttisten markkinoiden etuja; kehottaa käynnistämään EU:n ja Yhdysvaltojen sekä muiden kumppanien välisiä neuvotteluja siitä, miten olisi toteutettava yhteisiä toimia ympäristökriisin ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi; kehottaa myös lisäämään yhteistä sitoutumista rahoitusmarkkinoiden vakauden saavuttamiseen;

3.

pitää myönteisenä korkean tason työryhmän väliaikaraporttia ja sen sisältämiä alustavia suosituksia ja on samaa mieltä siitä, että kattavaan sopimukseen olisi sisällytettävä kunnianhimoinen tavoite avata keskinäiset tavara-, palvelu- ja sijoitusmarkkinat; katsoo, että sopimuksessa olisi myös huomioitava kaupan sääntöjen uudistamisen ja sääntelyjärjestelmien yhteensopivuuden parantamisen haasteet; kannustaa korkean tason työryhmää jatkamaan toimiaan eli laatimaan kunnianhimoisia mutta toteutettavissa olevia tavoitteita ja konkreettisia tuloksia, joihin voidaan päästä neuvotteluissa WTO:n asettamien puitteiden mukaisesta (ja niitä tukevasta) kattavasta kahdenvälisestä kauppa- ja investointisopimuksesta; korostaa, että on tärkeää, että molemmat osapuolet kunnioittavat toistensa lakeja, asetuksia ja oikeudellista itsemääräämisoikeutta sekä tunnustavat ne, jotta prosessi olisi tuottoisa ja sen lopputulos onnistunut;

4.

painottaa, että on tärkeää vahvistaa jatkossakin transatlanttisia taloussuhteita siten, että samalla puolustetaan EU:n etuja, jotka koskevat esimerkiksi ympäristö-, hygienia- ja eläinsuojelunormeja, elintarviketurvallisuutta, kulttuurista monimuotoisuutta, työntekijöiden ja kuluttajien oikeuksia, julkisia palveluja tai maantieteellisiä merkintöjä;

5.

korostaa, että kummankin osapuolen erityisetuja ja näkökohtia on suojeltava tasapuolisesti, ja toteaa, että lisäksi olisi saavutettava edistystä useissa muissakin asioissa, erityisesti kaupan esteiden poistamisessa, markkinoille pääsyä helpottavien toimenpiteiden käyttöönotossa, investoinnit mukaan lukien, teollis- ja tekijänoikeuksien suojelussa, julkisten hankintojen markkinoiden avaamisessa täysimääräisen vastavuoroisuuden varmistamiseksi, alkuperäsääntöjen selkiyttämisessä, yksinkertaistamisessa ja yhdenmukaistamisessa ja sääntelyvaatimusten yhdenmukaistamisessa ja niiden molemminpuolisessa tunnustamisessa; katsoo, että tällöin ei pitäisi tyytyä täyttämään vähimmäisnormeja, jotka perustuvat WTO:n sopimukseen terveys- ja kasvinsuojelutoimista (SPS-sopimus), vaan pyrkiä sen sijaan yhteisesti parantamaan laatua ja tehokkuutta tarkasteltaessa EU:n ja Yhdysvaltojen toisistaan eroavia normeja; katsoo, että taloussuhteiden tehostaminen mahdollistaisi lisäksi EU:n ja Yhdysvaltojen nykyistä yhtenäisemmät linjaukset maailmanlaajuisiin taloudellisiin haasteisiin;

6.

painottaa, että maantieteellisten merkintöjen suojan vahvistaminen kahdenvälisessä maatalouskaupassa nousee keskeiseksi kysymykseksi, jonka ratkaisemisessa voidaan edistyä huomattavasti, mikäli molemmat osapuolet lähestyvät asiaa rakentavassa kompromissihengessä; katsoo lisäksi, että maantieteellisten merkintöjen suojan vahvistaminen on tärkeä tekijä, joka liittyy suoraan maatalousmarkkinoille pääsyä koskevaan kunnianhimoiseen lopputulokseen; tukee vientitukien poistamista kokonaisuudessaan EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä maatalouskaupassa;

7.

on tietoinen siitä, että vaikka transatlanttisessa tavarakaupassa sovellettavat keskimääräiset tullit ovat verrattain alhaiset, EU:n ja Yhdysvaltojen välisen kauppasuhteen laajuus merkitsee sitä, että mahdolliset taloudelliset hyödyt ylittäisivät selvästi aiempien kauppasopimuksien tarjoamat hyödyt, ja liiketoimintayhteisöt sekä EU:ssa että Yhdysvalloissa toivovat painokkaasti vielä jäljellä olevien tullien poistamista;

8.

on kuitenkin sitä mieltä, että pelkästään tulleja koskeva vapaakauppasopimus ei olisi riittävän kunnianhimoinen, sillä suurin taloudellinen hyöty perustuu tullien ulkopuolisten esteiden vähentämiseen; kannattaa korkean tason työryhmän ehdottamaa tavoitetta poistaa kaikki tullit kahdenvälisestä kaupasta, sillä tähän tavoitteeseen pääseminen tarkoittaisi sopimuksen tullessa voimaan huomattavaa tullien vähenemistä ja kaikkien paitsi arkaluonteisimpien tullien asteittaista poistamista lyhyen ajan sisällä, mikä puolestaan voisi johtaa merkittäviin voittoihin ja parantaa EU:n ja Yhdysvaltojen yritysten kilpailukykyä maailmanlaajuisesti, sillä EU:n ja Yhdysvaltojen kahdenvälinen kauppa muodostuu pitkälti yritysten keskinäisestä kaupankäynnistä;

9.

toteaa, että keskimääräiset tullit ovat jo nykyisellään alhaiset, ja katsoo sen vuoksi, että avain transatlanttisten suhteiden potentiaalin hyödyntämiseen piilee tullien ulkopuolisten esteiden – eli useimmiten tullimenettelyjen ja rajantakaisten sääntelytoimien – purkamisessa; tukee korkean tason työryhmän ehdottamaa tavoitetta pyrkiä asteittain kohti vielä yhtenäisempiä transatlanttisia markkinoita;

10.

toteaa, että vaikka sopimuksella ei välttämättä voida välittömästi ratkaista kaikkia sääntelyyn liittyviä kysymyksiä, EU:n ja Yhdysvaltojen sääntelyjärjestelmien keskinäisen yhteensopivuuden vakiinnuttamisen myötä helpotettaisiin merkittävästi transatlanttista kaupankäyntiä ja samalla vahvistettaisiin merkittävä maailmanlaajuinen normi; muistuttaa lisäksi, että on kunnioitettava kaikilta osin kummankin osapuolen oikeutta sellaiseen sääntelyyn, joka kunkin näkemyksen mukaan takaa riittävän terveyden, tuoteturvallisuuden ja ympäristön suojelun, ja otettava huomioon molemmin puolin Atlanttia vanhastaan eroavat näkemykset, jotka koskevat esimerkiksi geneettisesti muunnettujen organismien istuttamista ja tiettyjä eläinten hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä;

11.

on tietoinen siitä, että liian raskaat sääntelyvaatimukset ovat merkittäviä kaupan esteitä ja niihin puuttumalla voitaisiin saavuttaa lisäkasvua; tähdentää, että EU:n ja Yhdysvaltojen sääntelyvaatimuksien yhdenmukaistamisella olisi pyrittävä saavuttamaan mahdollisimman korkeat sääntelyvaatimukset ja siten parannettava myös tuotteiden turvallisuutta kuluttajien kannalta; korostaa, että on tärkeää olla luomatta (edes tahattomasti) uusia kaupan ja investointien esteitä, varsinkaan tärkeimpien uusien teknologioiden aloille ja innovatiivisille aloille;

12.

kannattaa toimia, joilla pyritään standardeja, sääntelyn yhtenäisyyttä ja standardien yhdenmukaistamista koskevan sääntely-yhteistyön lisäämiseen mahdollisimman paljon, jotta voidaan edistää kauppaa ja kasvua entisestään ja siten parantaa toiminnan vaikuttavuutta ja puuttua tehokkaasti tullien ulkopuolisiin esteisiin; vahvistaa korkean tason työryhmän kannan, jonka mukaan sellaiset neuvotellut sopimukset, joiden soveltamisalan ulkopuolelle suljetaan sääntelyn alalla tehtävä yhteistyö ja toteutettavat uudistukset, olisivat taloudellisesti merkityksettömiä ja poliittisesti kestämättömiä kummankin osapuolen kannalta; korostaa, että sääntelyn yhteensovittaminen on suurin kunnianhimoiseen transatlanttiseen sopimukseen liittyvä haaste, ja muistuttaa siksi, että sääntelyyn liittyvät erot ja rajojen ulkopuoliset toimet muodostavat erityisen kaupan esteen pienten ja keskisuurten yritysten kannalta;

13.

panee merkille Yhdysvaltojen kulutustavaroiden turvallisuutta käsittelevän komitean ja komission välisten tietojen jakamista koskevien pöytäkirjojen laatimisen merkityksen, jotta voidaan toimia nopeasti ja tehokkaasti, kun kyse on jommankumman alueen markkinoille saatetuista vaarallisista tuotteista;

14.

pitää myönteisinä transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun yhteydessä tehtyjä aloitteita, jotka koskevat yhteisten normien laatimista kehittyvän teknologian tärkeimmillä aloilla, joita ovat muun muassa nanoteknologia, sähköiset kulkuneuvot, älykkäät verkot ja sähköinen terveydenhuolto;

15.

kehottaa sidosryhmiä hyödyntämään kaikilta osin korkean tason työryhmän esittämää kehotusta ja tekemään ennen vuoden 2012 loppua konkreettisia ehdotuksia siitä, millä tavoin voidaan puuttua kaupankäyntiin vaikuttaviin ja sitä turhaan estäviin sääntelyeroihin; kehottaa sidosryhmiä Atlantin molemmin puolin tekemään mahdollisuuksien mukaan yhteistyötä yhteisten kantojen vahvistamiseksi;

16.

ottaa huomioon sähköisen kaupankäynnin kasvavan merkityksen ja katsoo sen vuoksi, että tietosuojanormien merkitys kuluttajien suojelemisen kannalta on oleellinen sekä EU:ssa että Yhdysvalloissa; painottaa, että sekä EU:n että Yhdysvaltojen on torjuttava tietoverkkojen turvallisuuteen kohdistuvia uhkia koordinoidusti ja kansainvälisesti; huomauttaa, että sähköisen kaupankäynnin alan yhteentoimivuudella ja normeilla – mikäli ne hyväksytään maailmanlaajuisesti – voidaan edistää osaltaan nopeampaa innovointia madaltamalla uusiin tekniikoihin liittyviä riskejä ja kustannuksia;

17.

toteaa, että palvelukaupan laajentaminen samoin kuin pyrkimykset edistää investointeja ja julkisia hankintoja olisi sisällytettävä keskeisenä osana kaikkiin tuleviin transatlanttisiin sopimuksiin, jotta voidaan tuottaa molemmille talouksille lisäetuja ja luoda mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä kauppaa koskevissa molempien kannalta tärkeissä asioissa;

18.

toteaa, että palveluala on suurin työllistäjä ja BKT:n lähde sekä EU:ssa että Yhdysvalloissa; tukee korkean tason työryhmän pyrkimyksiä ylittää EU:n ja Yhdysvaltojen voimassa olevilla vapaakauppasopimuksilla saavutettu palvelujen vapauttamisen taso poistamalla vielä olemassa olevia pitkäaikaisia esteitä, palvelujen toimitusmuodot mukaan lukien, ja siten, että otetaan samalla huomioon myös tiettyjen sektoreiden arkaluonteisuus;

19.

korostaa, että julkiset palvelut ja yleistä taloudellista etua edistävät palvelut on määritelty hyvin eri tavoin EU:ssa ja Yhdysvalloissa, ja suosittaa näiden termien täsmällistä määrittelemistä; katsoo, että näiden määräyksien olisi perustuttava palvelukaupan yleissopimukseen (GATS) ja niiden olisi edelleen oltava yhdenmukaisia monenvälisen järjestelmän kanssa; katsoo, että lisäämällä palvelualaa koskevan sääntelyn yhtenäisyyttä voidaan myös parantaa palvelujen yhteismarkkinoiden integroitumista EU:ssa ja Yhdysvalloissa; kehottaa laajentamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoon liittyvää yhteistyötä, jotta voidaan parantaa julkisen sektorin tehokkuutta Atlantin molemmin puolin; suosittelee lisäämään keskinäistä vuoropuhelua etäresurssipalvelujen tulevaisuudesta sekä sähköisten kulkuneuvojen kehittämisestä ja tuotannosta;

20.

toteaa, että luomalla tosiasiallisesti avoimet ja yhdentyneet transatlanttiset rahoituspalvelu- ja digitaalimarkkinat saataisiin aikaan myönteisiä vaikutuksia Atlantin molemmin puolin kohtuullisen lyhyellä aikavälillä, ja kehottaa siksi pyrkimään tämän tavoitteen saavuttamiseen kaikin keinoin; ottaa huomioon EU:n ja Yhdysvaltojen markkinoiden nivoutuneisuuden ja kannustaa siksi keskustelemaan rahoituspalveluja koskevan luvun sisällyttämisestä; korostaa rahoituspalvelujen sääntelyviranomaisten keskinäisen tietojen vaihdon ja yhteistyön lisäämisen merkitystä Atlantin molemmin puolin, jotta voidaan vaihtaa parhaita käytänteitä ja tunnistaa sääntelyä koskevia puutteita;

21.

toteaa, että vastaavuutta, yhdenmukaisuutta ja ekstraterritoriaalisuutta koskeviin asioihin on puututtava, sillä ne ovat ratkaisevia sen kannalta, että voidaan ymmärtää, miten EU ja Yhdysvallat voivat reagoida niiden nykyisistä talous- ja rahoitusongelmista johtuvaan epävarmuuteen, ja myös puuttua rahoitusalan sääntelyn ja valvonnan maailmanlaajuisiin normeihin ja kilpaileviin malleihin;

22.

kehottaa uudistamaan yhdysvaltalaisten lentoyhtiöiden ulkomaista omistusta koskevia rajoituksia ja katsoo, että EU:n ja Yhdysvaltojen sekä meri- että lentoliikennettä koskevien sääntöjen vastavuoroisuuden puute ja epätasapaino, joka liittyy EU:n yritysten kabotaasiliikenteen harjoittamiseen Yhdysvaltojen markkinoilla ja Yhdysvaltojen vastaavaan toiminnan harjoittamiseen EU:n markkinoilla ovat esteitä, jotka on poistettava, jotta voidaan hyödyntää transatlanttisen taloussuhteen todellista potentiaalia;

23.

kehottaa molempia osapuolia avaamaan julkisten hankintojen markkinoita toisilleen nykyistä enemmän, jotta voidaan saavuttaa täydellinen vastavuoroisuus ja avoimuus, ja tukee korkean tason työryhmän ehdottamaa tavoitetta parantaa liiketoimintamahdollisuuksia avaamalla julkisten hankintojen markkinoita huomattavasti nykyistä enemmän kaikilla hallinnon tasoilla kansallisen kohtelun perusteella;

24.

katsoo, että julkisia hankintoja koskevassa luvussa olisi tarkasteltava nykyisiä markkinoille pääsyä koskevia ongelmia, mutta siihen olisi myös sisällettävä järjestely, jolla estetään uusien esteiden muodostuminen; on siinä käsityksessä, että Yhdysvalloissa julkiset hankinnat kuuluvat myös yksittäisten osavaltioiden toimivaltaan; muistuttaa, että transatlanttisen kaupan kannalta on tärkeää, että julkisten hankintojen markkinat ovat avoimet ja tarjoavat yhtäläiset mahdollisuudet kaikille alihankkijoille ja erityisesti pk-yrityksille; muistuttaa kannasta, jonka mukaan EU:n pk-yritysten pitäisi saada samat edut ja mahdollisuudet Yhdysvaltojen julkisissa tarjouskilpailuissa kuin EU:ssa, ja muistuttaa, että korkean tason työryhmä on erityisesti määritellyt pk-yrityksiä koskevat monialaiset määräykset alaksi, joita hyvin todennäköisesti tuetaan Atlantin molemmin puolin; korostaa, että molempien osapuolten on tärkeä noudattaa julkisia hankintoja koskevaa sopimusta;

25.

painottaa teollis- ja tekijänoikeuksien tärkeyttä pyrittäessä lisäämään työllisyyttä ja talouskasvua, ja korostaa, että on tärkeää säilyttää teollis- ja tekijänoikeuksien suojan ja valvonnan tiukat normit siten, että samalla kuitenkin edistetään vapaata tiedonkulkua ja internetin käyttömahdollisuuksia;

26.

panee merkille korkean tason työryhmän arvion siitä, että vaikka EU ja Yhdysvallat ovat kumpikin sitoutuneita teollis- ja tekijänoikeuksien suojan ja valvonnan korkeaan tasoon, yleiset eroavaisuudet EU:n ja Yhdysvaltojen kauppasopimuksiin tavallisesti sisältyvissä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevissa velvoitteissa eivät välttämättä ole sovitettavissa yhteen mahdollisissa neuvotteluissa; korostaa kuitenkin, että neuvotteluihin pitäisi ryhtyä kunnianhimoisesti ja tavoitteena pitäisi olla eroavaisuuksista aiheutuvien ongelmien ratkaiseminen ja teollis- ja tekijänoikeuskysymysten hoitaminen kumpaakin osapuolta tyydyttävällä tavalla siten, että samalla varmistetaan talouden toimijoille tyydyttävä suojelun taso; muistuttaa, että sekä EU:n että Yhdysvaltojen kasvun edistämiseen ja työpaikkojen luomiseen tähtäävät toimet perustuvat innovointikykyyn ja luovaan tuotantokykyyn ja koska näin on, toteaa, että väärentäminen ja laiton kopiointi ovat transatlanttisen talouden uhkia; katsoo, että EU:n ja Yhdysvaltojen välisillä uusilla tieto- ja viestintätekniikkaa koskevilla periaatteilla kannustetaan yhteisvaikutuksen lisäämiseen;

27.

kannattaa periaatteessa korkean tason työryhmän ehdottamaa tavoitetta kehittää useille aloille uudet kaupan säännöt, sillä ne voivat olla kahdenvälisen kaupankäynnin kannalta tärkeitä ja edistää sääntöjen laadintaa myös suhteessa kolmansiin maihin ja niiden kanssa tehtäviin kauppasopimuksiin sekä monenvälisellä tasolla;

28.

toteaa, että EU on neuvotellut tai neuvottelee parhaillaan vapaakauppasopimuksista kahden muun Naftan jäsenvaltion eli Meksikon ja Kanadan kanssa; pyytää siksi komissiota ja sen yhdysvaltalaisia vastapuolia harkitsemaan sellaisen määräyksen sisällyttämistä mahdolliseen EU:n ja Yhdysvaltojen väliseen vapaakauppasopimukseen, jonka nojalla näitä sopimuksia voidaan yhdenmukaistaa tulevaisuudessa EU:n ja Naftan välisen aluekohtaisen sopimuksen saavuttamiseksi;

29.

korostaa olevansa täysin sitoutunut WTO:n edustamaan monenväliseen kauppajärjestelmään, joka on edelleen ylivoimaisesti paras kehys vapaan ja oikeudenmukaisen kaupan saavuttamiseksi maailmanlaajuisesti ja jota on edelleen pidettävä kaupan perustana 2000-luvulla huolimatta moninapaisen maailmanjärjestyksen syntymisestä;

30.

on kuitenkin sitä mieltä, että Dohan kehitysohjelman alkuperäisen rakenteen ja tavoitteiden ajauduttua pitkään jatkuneeseen umpikujaan on mahdollisimman pian käynnistettävä keskustelu siitä, miten WTO:ta voidaan vahvistaa, jotta siitä tulisi tehokkaampi, ja valmistaa sitä tuleviin haasteisiin; katsoo kuitenkin, että vahvistetut kahdenväliset suhteet, joilla edistetään kasvua ja työpaikkojen luomista nykyisten talousongelmien ratkaisemiseksi ovat sovitettavissa yhteen tulevien ja käynnissä olevien monenvälisten neuvottelujen kanssa ja tukevat niitä, koska ne ovat myös sääntöihin perustuvia ja luonteeltaan avoimia;

31.

katsoo, että huolellinen valmistautuminen on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että jos neuvotteluihin kattavasta kahdenvälisestä kauppa- ja investointisopimuksesta ryhdytään, niissä päästään konkreettisiin tuloksiin ja neuvottelut saadaan päätökseen hyvissä ajoin; odottaa kiinnostuneena korkean tason työryhmän loppuraporttia (ja siihen sisältyvää suositusta päätökseksi neuvotteluista); pyytää komissiota ja Yhdysvaltojen hallintoa esittelemään korkean tason työryhmän lopulliset tulokset transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun 73. kokouksessa ennen vuoden 2012 loppua;

32.

kehottaa korkean tason työryhmää hyödyntämään transatlanttisen talousneuvoston kokemusta ja saavutuksia ja korostaa, että asiaankuuluvat parlamentin valiokunnat on otettava tiivisti mukaan toimintaan; katsoo, että transatlanttisen vuoropuhelun lisääminen kaikilla tasoilla on edellytys sen onnistumiselle, minkä lisäksi korkean tason kokouksia on järjestettävä säännöllisemmin paitsi komission ja Yhdysvaltojen hallinnon välillä myös asiaankuuluvien parlamentin valiokuntien ja Yhdysvaltojen kongressin välillä; pitää yhteistyön tehostamisen kannalta myönteisenä, että Yhdysvaltojen kongressi päättäisi seurata Euroopan parlamentin esimerkkiä, jolla on ollut jo tammikuusta 2010 lähtien sitä edustava yhteystoimisto Washingtonissa;

33.

kehottaa huolellisten ja perinpohjaisten valmistelu- ja kuulemistoimien jälkeen käynnistämään neuvottelut vuoden 2013 ensimmäisen puoliskon aikana, jotta voidaan hyödyntää tämänhetkistä poliittista sysäystä ja teollisuuden tukea ja näin saada neuvottelut nopeasti ja onnistuneesti päätökseen;

34.

vaatii näiden neuvottelujen käynnistyttyä, että kaikki liikeyhteisöjä edustavat sidosryhmät organisoivat toimintansa siten, että ne antavat maksimaalista tukea koordinoidusti ja laajalta pohjalta, jotta ne voivat tukea avointa vuoropuhelua aloitteen edistämiseksi; on vakuuttunut siitä, että kuluttajien ja pk-yritysten kanssa käytävät vuoropuhelut osoittautuvat erityisen merkittäviksi ja niitä olisi käynnistettävä ja koordinoitava viipymättä neuvottelujen vauhdittamiseksi kaikilla tasoilla;

35.

on sitoutunut tekemään tiiviisti yhteistyötä neuvoston, komission, Yhdysvaltojen kongressin, Yhdysvaltojen hallinnon ja sidosryhmien kanssa, jotta voidaan hyödyntää transatlanttisten taloussuhteiden koko potentiaali ja luoda sen avulla uusia mahdollisuuksia yrityksille ja työntekijöille Atlantin kummallakin puolella sekä vahvistaa EU:n ja Yhdysvaltojen asemaa maailmantalouden johtajina;

36.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Yhdysvaltojen kongressille ja Yhdysvaltojen kauppaedustajalle.

7.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 68/61

—

ottaa huomioon Martin Ehrenhauserin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Wienin syyttäjänviraston 21. maaliskuuta 2012 välittämän pyynnön, joka liittyy tutkintamenettelyyn ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 2. heinäkuuta 2012,

—

on kuullut Martin Ehrenhauseria työjärjestyksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

—

ottaa huomioon Itävallan tasavallan perustuslain 57 pykälän,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010 ja 6. syyskuuta 2011 antamat tuomiot (1),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 6 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan,

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0332/2012),

A.

toteaa, että Wienin syyttäjänvirasto on pyytänyt Euroopan parlamentin jäsenen Martin Ehrenhauserin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä, jotta Itävallan viranomaiset voivat aloittaa Martin Ehrenhauseria koskevan tutkinnan ja rikosoikeudellisen menettelyn;

B.

toteaa, että Martin Ehrenhauserin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättäminen koskee seuraavia väitettyjä rikoksia: tietojärjestelmän luvaton käyttö (Itävallan rikoslain 118 a §), viestintäsalaisuuden loukkaus (119 §), tietojen luvaton hankkiminen (119 a §) ja äänitys- tai kuuntelulaitteen epäilty väärinkäyttö (120 § 2 momentti) sekä vuoden 2000 tietosuojalain 51 §:n rikkominen;

C.

toteaa, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 9 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

D.

toteaa, että Itävallan perustuslain 57 pykälän 2 momentin mukaan kansallisneuvoston jäsenet voidaan asettaa vastuuseen rangaistavasta teosta ainoastaan kansallisneuvoston suostumuksella lukuun ottamatta tapauksia, joissa jäsen on tavattu itse teosta, ja että kansallisneuvoston jäsenten luona suoritettaviin kotietsintöihin tarvitaan aina kansallisneuvoston suostumus; toteaa, että perustuslain 57 pykälän 3 momentin mukaan viranomaiset voivat tutkia kansallisneuvoston jäsenten toimintaa mahdollisen rangaistavan teon perusteella ilman kansallisneuvoston suostumusta ainoastaan siinä tapauksessa, että kyseinen teko ei ilmeisesti liity millään tavoin kyseisen jäsenen poliittiseen toimintaan, ja että viranomaisen on pyydettävä kansallisneuvostolta päätös teon ja poliittisen toiminnan yhteydestä, jos asianosainen jäsen tai vähintään kolmannes kyseisiä asioita käsittelevän valiokunnan jäsenistä sitä vaatii;

E.

katsoo siksi, että Martin Ehrenhauserin parlamentaarinen koskemattomuus on pidätettävä, mikäli häntä koskeva tutkinta aiotaan suorittaa;

F.

toteaa, että Euroopan parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunta on kuullut Martin Ehrenhauseria, joka on ilmoittanut mielipiteenään, että hänen parlamentaarinen koskemattomuutensa olisi pidätettävä;

G.

panee merkille Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion, jossa katsotaan, että "vaikka erioikeudet ja vapaudet on myönnetty yksinomaan yhteisön intressissä, on kuitenkin todettava, että ne on myönnetty nimenomaisesti yhteisön toimielinten virkamiehille ja muille toimenhaltijoille sekä parlamentin jäsenille" ja että "pöytäkirjalla luodaan näin ollen asianomaisten henkilöiden hyväksi subjektiivinen oikeus;" (2)

H.

toteaa, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 9 artiklan ja Itävallan perustuslain 57 pykälän mukaan Martin Ehrenhauserin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämiselle ei ole estettä;

1.

päättää pidättää Martin Ehrenhauserin parlamentaarisen koskemattomuuden;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Itävallan tasavallan toimivaltaiselle viranomaiselle ja Martin Ehrenhauserille.

7.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 68/63

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan ja Euratomin perustamissopimuksen 106 A artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 7. kesäkuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/436/EY, Euratom (1),

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (2),

—

ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (3),

—

ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman yleisistä suuntaviivoista vuoden 2013 talousarvion valmistelua varten, pääluokka III – Komissio (4),

—

ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman ennakkoarviosta Euroopan parlamentin tuloista ja menoista varainhoitovuodeksi 2013 (5),

—

ottaa huomioon komission 25. huhtikuuta 2012 hyväksymän esityksen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2013 (COM(2012)0300),

—

ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman vuoden 2013 talousarvioesitystä käsittelevän kolmikantakokouksen neuvotteluvaltuuksista (6),

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 28. kesäkuuta 2012 tekemän päätöksen kasvu- ja työllisyyssopimuksen laatimisesta,

—

ottaa huomioon neuvoston 24. heinäkuuta 2012 vahvistaman ja 14. syyskuuta 2012 parlamentille ilmoittaman kannan esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2013 (12749/2012 – C7-0233/2012),

—

ottaa huomioon komission 19. lokakuuta 2012 esittämän oikaisukirjelmän nro 1/2013 esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2013,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 75 b artiklan,

—

ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A7-0311/2012),

A.

ottaa huomioon, että muiden valiokuntien lausunnoissa esitetyt painopisteet sekä talousarvioasioihin erikoistuneiden valmistelijoiden kanssa pidetyissä kokouksissa esiin nostetut painopisteet on otettu huomioon mahdollisimman hyvin tässä päätöslauselmassa ja budjettitarkistuksia koskevassa parlamentin äänestyksessä;

1.

palauttaa mieliin, että edellä mainitussa, kolmikantakokouksen neuvotteluvaltuuksista 4. heinäkuuta 2012 annetussa päätöslauselmassa esitetyt varainhoitovuoden 2013 talousarviota koskevat parlamentin ensisijaiset tavoitteet ovat kestävän kasvun, kilpailukyvyn ja työllisyyden tukeminen ottaen erityisesti huomioon pk-yritykset ja nuoret; huomauttaa jälleen kerran, että komission talousarvioesityksessä otetaan huomioon parlamentin ensisijaiset tavoitteet, jotka koskevat ohjelmien ja aloitteiden määrärahojen lisäämistä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi;

2.

on täysin tietoinen kansantalouksien tilasta johtuvista vakavista vaikeuksista sekä tarpeesta käsitellä talousarviota vastuullisesti ja realistisesti; ei voi kuitenkaan hyväksyä menettelytapaa, jossa unionin talousarviossa pyritään luomaan säästöjä samassa suhteessa ja samalla periaatteella kuin kansallisissa talousarvioissa, koska talousarviot poikkeavat toisistaan huomattavasti luonteeltaan, tavoitteiltaan ja rakenteeltaan; korostaa, että unionin resurssien vähentäminen johtaa varmasti investointien ja maksukyvyn heikkenemiseen jäsenvaltioissa ja siten pahentaa niiden ongelmia;

3.

huomauttaa, että unionin talousarviota on pidettävä täydentävänä jäsenvaltioiden talouksien tukivälineenä, jonka avulla voidaan keskittää aloitteita ja investointeja kasvun ja työpaikkojen luomisen kannalta strategisille aloille ja luoda vipuvaikutusta valtioiden rajat ylittävillä aloilla; tähdentää, että jäsenvaltiot ovat itse legitimoineet tämän roolin ja yhdessä parlamentin kanssa ne ovat vastuussa päätöksistä, joista suurin osa unionin lainsäädännöstä on peräisin;

4.

korostaa, että unionin talousarviolla on huomattavia synergiavaikutuksia ja siksi siitä on jatkuvasti apua pyrittäessä kustannussäästöihin; uskoo, että säästöjä voisi syntyä lisääkin, jos jäsenvaltioilla on riittävästi poliittista tahtoa;

5.

palauttaa mieliin, että vuosi 2013 on nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen viimeinen vuosi, minkä vuoksi on äärimmäisen tärkeää tasapainottaa toistaiseksi tehdyt sitoumukset ja niistä aiheutuvat maksut, jotka on suoritettava, koska kyseessä ovat unionin institutionaalinen uskottavuus sekä komissiolle mahdollisesti aiheutuvat oikeudelliset seuraamukset, jos oikeutettuja maksupyyntöjä ei suoriteta;

6.

pitää näin ollen valitettavana neuvoston päätöstä tehdä talousarvioesitykseen tänä vuonna jälleen tavanomaisia horisontaalisia leikkauksia, joilla pyritään alentamaan keinotekoisesti unionin määrärahoja vuodeksi 2013 kaikkiaan 1 155 miljoonalla eurolla (- 0,8 prosenttia) maksusitoumusmäärärahoina ja 5 228 miljoonalla eurolla (- 3,8 prosenttia) maksumäärärahoina verrattuna talousarvioesitykseen; ottaa huomioon, että tämä johtaa erittäin pieneen kasvuun vuoden 2012 talousarvioon verrattuna sekä maksusitoumusmäärärahojen (+ 1,27 prosenttia / 2 prosenttia talousarvioesityksessä) että maksumäärärahojen (+ 2,79 prosenttia / 6,8 prosenttia talousarvioesityksessä) osalta;

7.

on yllättynyt siitä, että näin toimiessaan neuvosto ei ole ottanut huomioon ohjelmien toteutusta koskevia komission viimeisimpiä ennusteita, jotka perustuvat jäsenvaltioiden arvioihin ja joissa toisaalta tuodaan selvästi esiin, että joillakin aloilla kehitys on ollut ennakoitua parempaa ja lisää määrärahoja tarvitaan jo vuonna 2012 ja toisaalta varoitetaan vakavasta riskistä, että maksumäärärahoissa on vaje erityisesti otsakkeissa 1 a, 1 b ja 2; palauttaa tässä yhteydessä mieliin puheenjohtaja Barroson heinäkuussa 2012 kaikille 27 jäsenvaltiolle lähettämän kirjeen, jossa tämä ilmaisi huolensa neuvoston käsittelyssä talousarvioesitykseen tehdyistä leikkauksista, joiden seurauksena on vaarana, että määrärahoja ei ole käytettävissä riittävästi, jotta EU voisi huolehtia veloistaan;

8.

painottaa, että nykyiset menettelyt, joiden mukaisesti arvioidaan maksumäärärahojen todellista tarvetta jäsenvaltioiden asiasta vastaavien hallintoviranomaisten ja komission asiasta vastaavien yksikköjen välillä, ovat täysin salaisia; on ehdottomasti sitä mieltä, että tällaiset menettelyt vaikuttavat haitallisesti lopputulokseen, hallitusten itsensä sekä myös kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin saaman tiedon määrään ja budjettivallan käyttäjien välisiin neuvotteluihin;

9.

panee merkille, että neuvoston leikkaukset kohdistuvat kaikkiin otsakkeisiin mutta erityisesti otsakkeiden 1 a ja 1 b maksuihin (- 1,9 miljardia euroa ja - 1,6 miljardia euroa talousarvioesitykseen verrattuna), ja toteaa, että kyseessä ovat otsakkeet, joihin on keskitetty useimmat Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat ohjelmat ja aloitteet; varoittaa, että tällainen lähestymistapa vaarantaa aiemmin tehtyjen sitoumusten täyttämisen ja siten yhdessä hyväksyttyjen unionin ensisijaisten tavoitteiden saavuttamisen;

10.

painottaa, että leikkaukset eivät vastaa lainkaan kesäkuun 2012 Eurooppa-neuvoston päätelmiä, joissa unionin talousarvio yksilöitiin "kasvun ja työllisyyden vauhdittajaksi koko Euroopassa" ja päätettiin keskittää määrärahoja, myös 55 miljardia euroa rakennerahastoista, kasvua tukeviin toimiin; katsoo, että kyseinen unionin korkeimmalla poliittisella tasolla tehty päätös on toteutettava käytännössä siten, että vuonna 2013 tätä ensisijaista tavoitetta tukevia ohjelmia ja toimia varten on käytettävissä riittävästi maksumäärärahoja;

11.

ei hyväksy neuvoston argumenttia, että leikkaukset koskevat ohjelmia, joissa määrärahoja on jäänyt käyttämättä tai joiden tulokset ovat olleet heikkoja, koska leikkauksia on tehty myös ohjelmiin, joiden toteutusaste on erinomainen (esimerkiksi elinikäisen oppimisen ohjelma ja kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma otsakkeessa 1 a sekä kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoite otsakkeessa 1 b), mutta sen sijaan niissä ei puututa aloihin, joilla on vajaakäyttöä; korostaa, että tällaisissa perusteissa ei oteta lainkaan huomioon unionin toimintalinjojen ja varsinkin koheesiopolitiikan monivuotista luonnetta, jolle on tyypillistä, että maksut lisääntyvät monivuotisen rahoituskehyksen lopussa;