12.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 311/1

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) toteaa, että nuorten EU-kansalaisten lisääntyvä työperäinen liikkuvuus on Euroopan unionin yhden perusoikeuden tärkeää ja tervetullutta käyttöä ja yhä useammin seuraus välttämättömästä tarpeesta. Se auttaa osaltaan lievittämään kriittisiä tilanteita niin alkuperämaiden kuin vastaanottavien maiden työmarkkinoilla. Nuoret työmuuttajat edistävät vastaanottavan maan taloudellista ja sosiaalista kehitystä. Lisäksi he tuovat mukanaan aineetonta rikkautta: monimuotoisuutta, joka tarjoaa uusia mahdollisuuksia yrityksille ja yhteiskunnalle.

1.2

Nuoret työmuuttajat hyödyntävät näin heille avoimia työmahdollisuuksia, ja vaikka he integroituvat hyvin työpaikalleen vastaanottavassa maassa, työelämän ulkopuolella sopeutuminen uuteen yhteiskuntaan ja uudenlaiseen elinympäristöön tarjoaa uusia yhteiskunnallisia haasteita. Muussa kuin kotimaassaan työskentelevät nuoret eurooppalaiset ovat heterogeeninen ryhmä. Kaikilla heistä on oikeus saada tukea sopeutumisvaiheessa. Tämä pätee etenkin vähävaraisiin nuoriin, joiden kielitaito on riittämätön.

1.3

ETSK:n mielestä on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota niiden nuorten EU-kansalaisten yhteiskuntaan osallistumiseen ja osallistamiseen liittyviin erityistarpeisiin ja -ongelmiin, jotka ovat vastaanottaneet työtä toisesta jäsenvaltiosta ja jotka eivät oleskele vastaanottavassa maassa vain tilapäisesti. Muutoin sekä asianosaisille että vastaanottaville maille saattaa syntyä vakavia ongelmia.

1.4

ETSK tähdentää EU:n toimielimille ja jäsenvaltioille, että vähemmistöihin ja maahanmuuttajiin kohdistuva muukalaisviha ja rasismi yleistyvät, ja vaatii, että näitä ilmiöitä ja niitä edistäviä ryhmiä torjutaan määrätietoisesti.

1.5

Komitea kehottaa Euroopan komissiota tukemaan jäsenvaltioita – kokemustenvaihtoa ja vuoropuhelua vahvistamalla – pyrkimyksissä laatia tehokkaampia integraatiotoimia niitä nuoria EU-muuttajia varten, jotka ovat jo löytäneet työtä toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta. Eka Eures-työpaikka -hankkeesta rahoitettavia ohjelmia olisi ETSK:n mielestä vahvistettava tätä silmällä pitäen.

1.6

Integroituminen on sosiaalinen prosessi, jossa on kyse ihmisten ja ryhmien välisistä suhteista, ja kaksisuuntaisena se koskee sekä maahanmuuttajia että vastaanottavaa yhteiskuntaa.

1.7

Euroopan komission olisi ennen kaikkea helpotettava hyvien käytänteiden vaihtoa ja dokumentoitava onnistuneita lähestymistapoja ja käytänteitä tuettaessa kyseisiä nuoria työmuuttajia heidän pyrkimyksissään integroitua yhteiskuntaan. Tässä yhteydessä voitaisiin etenkin tunnustaa maiden ”tervetulokulttuuriin” sisältyvien kulttuurien ja sukupolvien välisten strategioiden ja hankkeiden merkitys ja korostaa sitä, sillä ne ovat lupaavia tukitoimia.

1.8

EU on hyväksynyt uusia toimia, joiden avulla torjutaan vapaata liikkuvuutta harjoittavien unionin kansalaisten syrjintää. Ne tulee toteuttaa tehokkaasti jäsenvaltiotasolla, sillä maahanmuuttajien syrjinnän salliva yhteiskunta ei edistä integroitumista.

1.9

Komission olisi asetettava jäsenvaltioiden käyttöön tämä kokoelma testattuja lähestymistapoja ja hankkeita ja suositeltava niiden luovaa soveltamista. Jäsenvaltioita on kehotettava ilmoittamaan Euroopan komissiolle eri toimijoiden jäsenvaltioissa jo toteuttamista onnistuneista toimista, jotta laajennetaan aineistoa ja syvennetään näin kokemustenvaihtoa.

1.10

ETSK suosittaa, että komissio tutkii myös sitä, ovatko soveltuvat lisätoimet mahdollisia ja miten ne voitaisiin toteuttaa. Komission olisi etenkin laadittava suunnitelma siitä, miten unionin nykyisissä ohjelmissa, foorumeissa, rahastoissa ja aloitteissa voidaan soveltaa ja tukea kokeiltuja innovatiivisia strategioita ja käytänteitä.

1.11

ETSK ehdottaa komissiolle työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan toiminnan tukemista, sillä niillä on integroitumisen kannalta merkittävä rooli maahanmuuttajien vastaanotossa ja osallistamisessa.

1.12

ETSK katsoo, että Euroopan komission olisi kiinnitettävä huomiota siihen, että nuoret osallistuvat asianmukaisesti omien kansalaisyhteiskunnan organisaatioidensa kautta aihetta koskeviin tärkeisiin suunnittelu- ja päätöksentekoprosesseihin, jotta kohderyhmän tarpeet ja vaikeudet voidaan eritellä riittävästi ja jotta niihin voidaan näin puuttua tuloksekkaasti.

1.13

Työmarkkinaosapuolilla ja nuorille ulkomaalaisille työtä tarjoavilla yrityksillä on epäilemättä suuri vastuu. ETSK:n mielestä niiden on voitava osallistua laajemmin kotouttamisohjelmien suunnitteluun, jotta ohjelmat vastaisivat paremmin nuorten työntekijöiden tarpeita.

2.1

Nuoret EU-kansalaiset liikkuvat yhä enemmän, ja monet jättävät kotimaansa – usein heikon työmarkkinatilanteen vuoksi (mutta ei välttämättä vain tästä syystä) – löytääkseen työpaikan toisesta EU:n jäsenvaltiosta. He käyttävät näin perusoikeuttaan liikkua vapaasti unionin alueella, toteuttavat työperäisen liikkuvuuden lisäämisen tavoitetta EU:ssa ja hyödyntävät näin syntyviä mahdollisuuksia. He ovat vastaanottavan valtion kansalaisten kanssa samassa oikeudellisessa asemassa, mutta heillä on kuitenkin aivan erityisiä haasteita ja tarpeita.

2.2

Muussa kuin kotimaassaan työskentelevät nuoret eurooppalaiset ovat heterogeeninen ryhmä. Hyvin koulutetut mutta myös heikosti koulutetut ja taloudellisissa vaikeuksissa olevat nuoret ottavat rohkeutta vaativan askeleen ja rakentavat tulevaisuuttaan kotimaansa ulkopuolella. Erityisesti tähän jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat kohtaavat suurempia sopeutumisvaikeuksia, sillä heillä ei useinkaan ole riittävää kielitaitoa ja tarvittavia taloudellisia edellytyksiä vakaan sosiaalisen aseman saavuttamiseksi kohdemaassa.

2.3

Kyseisten nuorten onkin voitava integroitua hyvin, jotta he voivat osallistua ja toimia aktiivisesti vastaanottavan maan yhteiskunnassa, joka on heille heidän maahan saapuessaan täysin tai lähes tuntematon – ja siis kokea kansalaisuuden tärkeitä seikkoja myös uudessa ympäristössä.

2.4

Euroopan komissio edistää nuorten ammatillista liikkuvuutta ”Nuoret liikkeellä” -lippulaivahankkeeseen ja ”Mahdollisuuksia nuorille” -aloitteeseen sisältyvällä Eka Eures-työpaikka -hankkeella Eurooppa 2020 -strategiassa vahvistetun 75 prosentin työllisyysastetavoitteen saavuttamiseksi ja EU:n työmarkkinoiden toiminnan parantamiseksi.

2.5

Oma-aloitteisessa lausunnossa tarkastellaan tähän mennessä pitkälti laiminlyötyjä, sosiokulttuuriseen integroitumiseen liittyviä vaikeuksia uudessa elinympäristössä. Integrointiin pyritään mahdollisimman laajalla osallistumisella ja osallistamisella vastaanottavassa yhteiskunnassa. Samalla ETSK kuitenkin toteaa, että niitä sosiaalisia kustannuksia ja muita vaikutuksia, jotka kohdistuvat alkuperämaihin ja alkuperäalueisiin etenkin nuorten työperäisen liikkuvuuden ja muuttoliikkeen vuoksi, on tarkasteltava toisessa lausunnossa.

2.6

Lausunnolla pyritään edistämään entistä suurempaa valveutuneisuutta sekä vastaanottavissa ja alkuperämaissa että unionitasolla tästä tärkeästä nuorten EU-työmuuttajien integroitumisen näkökohdasta. Lausunnossa painotetaan, että tarvitaan pikaisesti asianmukaisia toimia, joiden tavoitteena on yksittäisiä lähestymistapoja ja erityiskokemuksia vertaamalla kehittää näyttöön perustuvia ja tuloksiin tähtääviä lähestymistapoja jäsenvaltioissa sekä edistää niitä unionitasolla.

2.7

Vastaanottavat maat ja yritykset tarjoavat jo nyt osittain hyvinkin tehokkaita tukitoimia, joissa keskitytään kuitenkin ensi sijassa työpaikkaan liittyviin näkökohtiin. Niitä tuetaan yleensä vain poikkeustapauksissa yleistä ”tervetulokulttuuria” koskevilla strategioilla. Eka Eures-työpaikka -hankkeessa tuetaan työnantajien organisoimia nuorten työntekijöiden kotouttamisohjelmia (kielikurssit ja koulutus yhdistettynä hallinnolliseen apuun ja siirtymisen tukemiseen). Sellaisia soveltuvia strategioita, rakenteita, menetelmiä ja kokemuksia, joiden avulla kyseisiä nuoria voidaan tehokkaasti tukea, auttaa ja myös haastaa integroitumisessa vastaanottavan maan yhteiskuntaan ja kulttuuriin, ei juurikaan vielä ole.

2.8

Vastaavien suunnitelmien ja toimenpiteiden olisi nimenomaan perustuttava sukupolvien ja kulttuurien väliseen lähestymistapaan. Ne voivat antaa hyvin merkittävän panoksen integroitumiseen ja unionin kansalaisuuden harjoittamiseen vastaanottavassa valtiossa. Iäkkäämmän sukupolven kokemuspohjaista tietoa olisi tässä yhteydessä hyödynnettävä mahdollisimman paljon. Etenkin eri alkuperämaista kotoisin olevat, jo onnistuneesti integroituneet maahanmuuttajat voivat kulttuuristen juuriensa monimuotoisuuden pohjalta tarjota innovatiivista vastavuoroista tukea sekä erilaisia yhteisvastuullisuuden muotoja.

2.9

Epäonnistunut integroituminen yhteiskuntaan sekä kyseisten nuorten identiteetin ja erityistarpeiden puutteellinen tunnustaminen voivat johtaa erittäin polttaviin ongelmiin sekä nuorten että vastaanottavan yhteiskunnan kannalta. Toiveissa pettyminen ja tulevaisuudennäkymien kyseenalaistuminen uudelleen muuttavat usein alun perin myönteisen suhtautumisen vastaanottavaa maata kohtaan ja saattavat jopa kehittyä aggressiivisiksi ja radikaaleiksi asenteiksi ja käyttäytymismuodoiksi.

2.10

Tämän vuoksi näille nuorille on välitettävä viesti ”te olette meille arvokkaita, te olette tervetulleita ja me autamme teitä”, jotta torjutaan vaikutelma ”te olette täällä ongelma ja te häiritsette”. On myös tärkeää estää se, että pätevät ja motivoidut nuoret muuttavat turhautuneina unionin ulkopuolisiin maihin ja että EU näin menettää heidät.

3.1

Vaikka Euroopan unionissa on jo hyviä EU:n neuvonta- ja tukijärjestelmiä työtä hakevia nuoria varten – kuten Nuoret liikkeellä ja eurooppalaisen ammatillisen liikkuvuuden portaali (Eures) – ja vaikka vastaanottavat maat ovat kehittäneet lukuisia toimia alalla, kyseiset ohjelmat keskittyvät pääasiassa, jolleivät kokonaan, työmarkkinapoliittisiin näkökohtiin tai ne ovat työpaikkakohtaisia. Nuorten muut moninaiset elämänalueet, vaikeudet ja erityistarpeet jätetään pitkälti huomiotta tai tukea ei ole tarjolla lainkaan tai vain rajallisesti.

3.2

Uusien tulokkaiden keskeisenä vaikeutena vastaanottavassa maassa on se, etteivät he alussa tunne julkisia rakenteita eivätkä menettelyitä eivätkä ymmärrä lainkaan tai riittävästi yhteiskunnan tapoja ja kulttuuria. Koska useimmiten myös kielitaito on puutteellinen, nuorten on erittäin vaikeaa käyttää oikeuksiaan ja hyödyntää julkisia palveluja. Tässä piilee niin taloudellisen kuin sosiaalisen syrjinnän vaara etenkin työelämän ulkopuolella.

3.3

Vaikeuksia saattaa esiintyä esimerkiksi asunnonetsinnässä, yleisten ja erityisten sosiaali- ja terveyspalvelujen saannissa sekä muiden moninaisten henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisessä, mukaan luettuina vapaa-ajan käyttö ja uskonnon harjoittaminen. Nämä vaikeudet koskevat kaikkia työntekijöitä, jotka oleskelevat muualla kuin kotimaassaan.

3.4

Kun mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan ovat riittämättömiä tai vaikeasti hyödynnettäviä, syntyy eristyneisyyden uhka. Se voi alkaa yksinkertaisista jokapäiväisistä tilanteista ja johtaa jopa torjunnan, syrjinnän ja sosiaalisen etäisyyden kokemuksiin, joilla voi olla huomattavia psyykkisiä seurauksia aina sosiaaliseen ja emotionaaliseen yksinäisyyteen asti. Tämä on kyseisille nuorille erityisen vaikeaa, sillä he eivät voi tukeutua aiempiin suhdeverkostoihinsa, kuten perheeseen, tuttuun ystäväpiiriin tai alkuperäiseen vertaisryhmään.

3.5

Erittäin tärkeä keino onnistua integroitumisessa vastaanottavaan yhteiskuntaan onkin tehokas osallistuminen yleiseen yhteiskunnalliseen elämään yhteiskunnallisten, poliittisten, kulttuuristen ja urheiluun liittyvien toimien tai uskonnon harjoittamisen kautta esimerkiksi erilaisissa kerhoissa, yhdistyksissä, yhteisöissä, puolueissa ja ammattiliitoissa. Ulkomailta peräisin olevien nuorten ongelmattomalla osallistumisella on kuitenkin useissa tapauksissa erilaisia esteitä, ja usein puuttuvat myös toimet, joilla nuoria autetaan alkuun, kannustetaan ja johdatetaan monenlaiseen toimintaan. Tämä voi helposti johtaa nuorten maahanmuuttajien aineettomaan köyhyyteen, jolla on myös tuhoisia seurauksia.

3.6

ETSK katsoo tässä yhteydessä välttämättömäksi vahvistaa Eures-verkkoa, jonka tähänastisessa toiminnassa on ollut puutteita paitsi kysynnän ja tarjonnan yhteensovittamisen myös osallisuuteen ja integroitumiseen suunnatun tuen suhteen. Viimeksi mainittu näkökohta on erityisen tärkeä, kun otetaan huomioon Eures-verkon äskettäinen laajentaminen kattamaan myös työharjoittelijat ja oppisopimuskoulutuksessa olevat, sillä tämän seurauksena voidaan olettaa, että yhä useammat nuoret osallistuvat yhä nuorempina eurooppalaisiin liikkuvuusprosesseihin.

3.7

Integroitumiseen tähtäävien ohjelmien kehittämistä voidaan edistää merkittävästi vastaanottavan ja alkuperämaan yhteistyöllä, joka kokonaisvaltaisen lähestymistavan avulla mahdollistaa ”tietoisen muuttoliikkeen” ja edistää nuoria työmuuttajia entistä lähempänä olevien kulttuurienvälisten, valtioiden rajat ylittävien verkostojen luomista.

4.1

Työympäristön ulkopuolella nuorille työmuuttajille on suureksi hyödyksi, jos heidän verkostoitumisen tarvettaan tuetaan. Tämä voidaan toteuttaa asianmukaisen viestinnän avulla tai järjestämällä paikallisia tai alueellisia tapahtumia, joissa voidaan aloittaa tai edistää kokemusten vaihtoa, vastavuoroista tiedottamista oikeuksista ja velvollisuuksista, vaikeuksista ja epäkohdista, ratkaisumahdollisuuksista jne. Sosiaalisella medialla on tärkeä rooli uusien suhdeverkostojen rakentamisessa.

4.2

Koska nuoret työmuuttajat ovat valtaosin erittäin motivoituneita ja valmiita antamaan panoksensa, heille olisi tarjottava suuri valikoima vaivattomia mahdollisuuksia ja keinoja, jotta he voisivat kartoittaa, kehittää ja toteuttaa myös omia yrityshankkeitaan. Kokeneet iäkkäämmät henkilöt voisivat tässä yhteydessä tukea heitä kysymyksissä, jotka liittyvät etenkin markkinamahdollisuuksiin, teknisiin ja hallinnollisiin edellytyksiin, rahoitukseen ja henkilöstön työhönottoon vastaanottavan maan sosioekonomisessa kontekstissa.

4.3

Nuorten ulkomaalaisten työntekijöiden osallistuminen ja integroituminen työn ulkopuolella on laaja-alainen ja tärkeä osa tarvittavia tuki- ja edistämistoimia, mutta kuitenkin sitä laiminlyödään suuresti. Ei riitä, että nuoret oppivat kursseilla vastaanottavan maan kielen perusteet ja että he hallitsevat työpaikalla vaadittavan ammattisanaston.

4.4

Tarvitaan hyvin paljon enemmän, jotta he voivat saada jalansijan uudessa elinympäristössä, tyydyttää henkilökohtaiset tarpeensa ja osallistua aktiivisesti yhteiskuntaan. Etenkin tarvitaan vankkaa tietoa, soveltuvaa ohjausta ja kielenkäytön yhdistämistä moninaisiin konkreettisiin elämäntilaisiin sekä jatkuvaa ja luotettavaa henkilökohtaista tukea epäonnistumisista ja pettymyksistä selviytymiseksi.

4.5

Neuvonta- ja tukitoimet ovat ratkaisevan tärkeitä muun muassa asunnonetsinnässä, asumiseen liittyvissä konflikteissa, päivittäisen elämän yleisessä järjestämisessä, talous- ja verokysymyksissä, tavoitellussa täydennyskoulutuksessa, yhteiskunnallisen, kulttuurisen, tunnustuksellisen tai urheiluun liittyvän toiminnan valinnassa, muussa vapaa-ajan järjestämisessä sekä kansalaisoikeuksien harjoittamisessa ja poliittisessa toiminnassa. Kaikissa näissä tapauksissa voivat muut nuoret ulkomaalaiset, pitkään ulkomailla asuneet maanmiehet sekä vastaanottavan maan iäkkäämmät asukkaat, jotka ovat henkilökohtaisista syistä valmiita tarjoamaan tukea, antaa erittäin arvokasta apua.

4.6

Tuki- ja neuvontatoimia laadittaessa on päätettävä hyvin erilaisten vaikeuksien ja tarpeiden ratkaisusta. Ensi sijassa kyse on useimmiten alkuvaikeuksista, jotka ovat pikemminkin oikeudellisia, aineellisia tai teknisiä ja jotka voidaan ratkaista melko helposti oikeanlaisella avulla. On kuitenkin paljon monimutkaisempaa voittaa yhteiskuntaan integroitumisen esteet, ja se saattaa edellyttää pitkäaikaista ja luotettavaa tukea.

4.7

Vaikeissa päätös- tai konfliktitilanteissa voi olla hyvin tärkeää, että nuorten maahanmuuttajien tukena on yhdyshenkilö – kummi tai mentori – tai myös Eures-ohjelmassa toimiva neuvonantaja, jolta he voivat pyytää neuvoja ja jonka kanssa he voivat luoda luottamussuhteen. Ratkaisevan tärkeää on, että tällaisilla henkilöillä on kulttuurien välistä kokemusta ja näin ollen tarvittavaa ymmärrystä, jotta he voivat kommunikoida tehokkaasti ja kykenevät auttamaan muita auttamaan itseään.

5.1

Työmarkkinaosapuolilla ja ulkomaalaisia nuoria palkkaavilla yrityksillä on itselläänkin ilman muuta huomattava vastuu. Ne voivat myös tarjota neuvoja ja konkreettista apua työn ulkopuolella kannustamalla etenkin iäkkäämpiä työntekijöitä toimimaan yhteistyössä nuorten työmuuttajien kanssa neuvoa-antavina mentoreina tai kummeina yrityksessä mutta myös tarjoamaan heille tukea lisäksi ja etenkin työelämän ulkopuolella. Suurena haasteena on, että ilman tukea tämä on pienissä ja keskisuurissa yrityksissä tuskin mahdollista, ja tähän on löydettävä ratkaisuja. Tällainen toiminta voitaisiin esimerkiksi sisällyttää Eka Eures-työpaikka -hankkeen puitteissa rahoitettaviin ohjelmiin.

5.2

Kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ovat perinteisesti huolehtineet pääasiassa ihmisten työelämän ulkopuolisista vaikeuksista ja luoneet mahdollisuuksia parempaan sosiaaliseen integroitumiseen ja yhteenkuuluvuuden vahvistamiseen yhteiskunnassa. Niiden tulisi nuorten työmuuttajien erityisvaikeuksiin ja -tarpeisiin kohdennetuin erilaisin toimin etenkin yhteiskuntaan, kulttuuriin, urheiluun ja muuhun vapaa-ajan toimintaan liittyvillä aloilla ottaa tämä tärkeä ja tulevaisuuden kannalta merkittävä ryhmä huomioon entistä enemmän suunnitellessaan toimintaansa yleisesti.

5.3

Sekä työpaikkaan liittyvissä yhteyksissä että työelämän ulkopuolella on suureksi eduksi saattaa kokeneet iäkkäämmät työntekijät ja nuoret työmuuttajat yhteen. Niiden iäkkäämpien ihmisten tietomäärä ja arvostelukyky, jotka ovat valmiita jakamaan kokemuksiaan nuorten kanssa, ovat aivan erityisen arvokkaita. Näin voidaan löytää asianmukainen ratkaisu vaikeuksiin, ja kyseessä on myös yhteiskunnallista koheesiota edistävän vuoropuhelun tärkeä ilmenemismuoto. Tästä on suurta etua kaikille osapuolille. Kun vuoropuheluun osallistuvilla kumppaneilla on vielä monipuolinen kulttuuritausta, saadaan myös tärkeitä kokemuksia avoimesta ja moniulotteisesta yhteiskunnasta, joka on kaikkien ulottuvilla ja jossa kaikille taataan osallistumismahdollisuuksia.

5.4

Huolimatta kaikista jo olemassa olevista institutionaalisista apu- ja tukiohjelmista toimien onnistuminen riippuu aivan ratkaisevasti henkilökohtaisista suhteista. Henkilökohtaiset kokemukset, välitön viestintä, yksilöllinen sitoutuminen, luottamus muiden kykyihin ja yhteiset elämykset edistävät hyvin lupaavaa sopeutumista uuteen työympäristöön ja etenkin erilaiseen yhteiskuntaan. Tällaisen yksilöllisen ja henkilökohtaisen avun varmistaminen ihmisten välisten suorien kontaktien kautta on merkittävä tehtävä, joka voidaan toteuttaa varsinkin organisoimalla järjestelmällisesti vapaaehtoistoimintaa. Kuka voisi tai kenen tulisi tässä yhteydessä olla toimijana, riippuu vastaanottavan maan kulttuurista.

5.5

On tärkeää, ettei pyritä yhtenäisiin ratkaisuihin kansallisella eikä unionin tasolla. Kyse on inhimillisistä tarpeista ja vaikeuksista, joihin ei ole olemassa vakioratkaisua vaan jotka edellyttävät moninaisia, joustavia ja yhä uudelleen innovatiivisia vastauksia riippuen asianosaisten alkuperästä, paikallisista olosuhteista ja kulloisestakin henkilökohtaisesta tilanteesta.

5.6

Henkilökohtaisen tuen erittäin onnistuneesta muodosta ovat esimerkkinä niin sanotut Senior Expert Services  (1). Kyse on siitä, että jo eläkkeellä olevat henkilöt tarjoavat vapaaehtoistoimintana mitä erilaisimmilta aloilta saamaansa ammatillista osaamista ja kokemusta nuorempien käyttöön. Iäkkäämpien henkilöiden osaamisen siirtäminen ja henkilökohtainen sitoutuminen edistävät valtavasti vastavuoroista ymmärrystä, yhteistyötä ja sukupolvien välistä kunnioitusta, mikä antaa erittäin merkittävän panoksen yhteiskunnan sosiaaliseen koheesioon.

5.7

Strategioiden onnistumiseksi on tärkeää, että olemassa olevat mahdollisuudet ja tuloksekkaat käytänteet dokumentoidaan järjestelmällisesti, niitä arvioidaan näytön perusteella, niitä koordinoidaan tiiviisti ja niitä tehdään tunnetuksi kohdennetulla tiedotuksella. Kaikkien toimijoiden ja vastuullisten organisaatioyksiköiden tiivis yhteistyö sekä kaikkia sidosryhmiä ja asianosaisia edustavien organisaatioiden jatkuva osallistuminen on onnistumisen kannalta välttämätöntä. Etenkin on pyrittävä siihen, että nuorten työmuuttajien erityistarpeet ja -vaikeudet kartoitetaan oikein, strategiat ja toimet suunnitellaan kohdennetusti, resurssit käytetään asianmukaisesti ja tulosten valvonta varmistetaan. Nuorten työmuuttajien on voitava olla mukana kaikessa päätöksenteossa ja arvioinnissa.

6.1

Nuorten työntekijöiden liikkuvuus heijastaa yhtä Euroopan unionin perusvapautta. Nuoret käyttävät työperäisen muuttoliikkeen heille tarjoamia mahdollisuuksia. Näin voidaan huomattavasti lieventää työmarkkinaongelmia sekä alkuperämaissa että vastaanottavissa valtioissa. Toisessa EU-maassa työskentelevien nuorten EU-työmuuttajien erityistilannetta olisi dokumentoiva, analysoitava ja ymmärrettävä paremmin, sillä kyseiset nuoret ovat erittäin tärkeä tekijä Euroopan tulevaisuutta ajatellen.

6.2

Etenkin olisi kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota muista EU-maista kotoisin olevien nuorten työelämän ulkopuoliseen integroitumiseen sen vastaanottavan maan yhteiskuntaan, josta he ovat löytäneet työtä, sillä tähän liittyy huomattavia haasteita ja vaikeuksia. Euroopan komission olisi tässä yhteydessä parannettava tietoisuutta rajojen yli, dokumentoitava ilmiötä sekä edistettävä kokemustenvaihtoa ja vuoropuhelua.

6.3

Näin ollen Euroopan komissiota olisi kehotettava dokumentoimaan asianmukaisin toimin onnistuneita käytänteitä, joiden avulla voidaan ratkaista nuorten työmuuttajien erityisvaikeuksia, jotka liittyvät osallistumiseen ja osallistamiseen vastaanottavassa maassa. Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä suurta huomiota etenkin kulttuurien ja sukupolvien välisiin toimintatapoihin, joiden avulla tuetaan näiden ulkomaalaisten nuorten EU-kansalaisten pyrkimyksiä todelliseen osallistumiseen ja osallistamiseen yhteiskunnassa, sillä ne ovat tärkeitä ”tervetulokulttuurin” osatekijöitä.

6.4

Euroopan komission olisi suositeltava jäsenvaltioille, että ne soveltavat luovasti tällaisia käytänteitä. Myös jäsenvaltioita olisi pyydettävä esittämään Euroopan komissiolle kokeilemiaan innovatiivisia – julkisten ja yksityisten toimijoiden – lähestymistapoja, ohjelmia ja konkreettisia toimia muista jäsenvaltioista kotoisin olevien nuorten työntekijöiden yhteiskuntaan integroitumisen helpottamiseksi ja tukemiseksi, jotta voidaan syventää kokemustenvaihtoa erilaisista tarjolla olevista tukimuodoista ja mahdollisuuksista alalla.

6.5

Euroopan komission olisi tällaisen eurooppalaisen dokumentoinnin pohjalta analysoitava, missä mahdollisesti vielä tarvitaan toimia ja miten tähän tarpeeseen voitaisiin vastata. Komission olisi myös laadittava suunnitelma siitä, miten Euroopan unionin nykyisissä ohjelmissa, foorumeissa, rahastoissa ja aloitteissa voidaan soveltaa ja edistää kokeiltujen innovatiivisten käytänteiden ratkaisevia elementtejä.

6.6

Euroopan komission olisi pohdinnoissaan huolehdittava siitä, että nuoret otetaan omien kansalaisyhteiskunnan organisaatioidensa kautta laajalti mukaan prosessiin sen varmistamiseksi, että heidän tarpeensa ja vaikeutensa voidaan kartoittaa asianmukaisesti, että ne voidaan ymmärtää ja että niihin voidaan viime kädessä puuttua tarjoamalla kohdennettuja tukitoimia.

12.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 311/7

1.1

Vakava nuorisotyöttömyys edellyttää, että hallitukset, työnantajat, työntekijät ja kansalaisyhteiskunta tekevät entistä enemmän yhteistyötä edistääkseen, luodakseen ja säilyttääkseen ihmisarvoisia (1) ja kestäviä työpaikkoja. Tästä kysymyksestä on tullut sekä poliittinen että taloudellinen haaste. ETSK on jo korostanut, että EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla tarvitaan tosiasiallista kasvustrategiaa tukemaan entistä parempien ja vakaampien työpaikkojen luomista nuorille. ETSK:n mielestä on erittäin tärkeää, että hallitukset toteuttavat merkittäviä ja korjaavia toimia, jotta estetään kriisin kärjistyminen.

1.2

Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2013 antamien päätelmien mukaisesti ETSK katsoo, että jäsenvaltioiden olisi toteutettava kaikki toimet sen varmistamiseksi, että nuorisotyöllisyysaloite ja nuorisotakuu ovat viipymättä täysin toimivia. Perus- ja ammattikoulutukseen sekä nuorisotyöttömyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden torjuntaan kohdennettavia kansallisia ja unionin varoja on lisättävä huomattavasti.

1.3

ETSK suosittaa voimakkaasti, että nuorisotyöttömyyden torjumista ja nuorten työllistettävyyttä käsittelevät, jäsenvaltioiden jo hyväksymät konkreettiset toimintasuunnitelmat arvioidaan säännöllisesti ja että kansalaisyhteiskunta osallistuu tähän arviointiin. ETSK katsoo, että kyseisten suunnitelmien ja ohjelmien yhteydessä olisi toteutettava konkreettisia toimia, jotta nuorilla vastavalmistuneilla olisi mahdollisuus hankkia työelämässä kokemusta muun muassa johtamisesta, tiimityöstä, ongelmanratkaisusta ja luovuudesta. Näin parannettaisiin heidän monipuolisuuttaan ja mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla.

1.4

ETSK suosittaa, että jäsenvaltioiden ja kaikkien asianomaisten viranomaisten olisi suhtauduttava työllistettävyyteen jatkuvana prosessina, joka vaikuttaa koko työelämään. Jäsenvaltioiden olisi ennakoitava ja luotava välineitä ja edellytyksiä, jotta ihmisiä autettaisiin päivittämään, parantamaan ja arvioimaan työllistettävyystasoaan. Osaamisen ja pätevyyksien tunnustamisen ja avoimuuden lisäämisellä on merkittävä rooli sovitettaessa työtä hakevien nuorten työllistettävyys markkinoiden tarpeisiin sekä heidän liikkuvuuteensa. ETSK tukee EU:n toimintapolitiikkoja, joilla lisätään osaamisen, taitojen ja pätevyyksien sekä niihin liittyvien välineiden, kuten eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen, taitojen/osaamisen, pätevyyksien ja ammattien eurooppalaisen luokituksen (ESCO), Europass-todistuksen sekä laadunvarmistus- ja opintosuoritusjärjestelmien, tunnustamista ja avoimuutta.

1.5

ETSK on vakuuttunut siitä, ettei vastuu työllistettävyydestä ole pelkästään henkilökohtainen. Kaikkien sidosryhmien – muun muassa hallitusten, työmarkkinaosapuolten, korkeakoulujen, oppilaitosten, paikallisviranomaisten ja yksittäisten työntekijöiden – olisi kohdattava asia ja oltava siinä osallisina. Yritysten ja oppilaitosten kumppanuuden parantaminen on erittäin suositeltavaa. Tässä yhteydessä laadukkaita yrityksissä tapahtuvan koulutuksen ohjelmia pitäisi edistää eurooppalaisen oppisopimusyhteenliittymän yhteydessä ja ehdotetuissa harjoittelun laatupuitteissa sovellettavien periaatteiden ja menetelmien mukaisesti.

1.6

Jäsenvaltioiden olisi tarjottava kannustimia niille korkeakouluille ja t&k-yksiköille, joissa voidaan suorittaa globalisoituneiden markkinoiden tarpeiden mukaisia tutkintoja. Tämä voisi olla hyödyllistä myös korkean ammattitaidon edistämisen kannalta.

1.7

Koska useissa jäsenvaltioissa viimeaikaisena suuntauksena on ollut koulutusbudjetin aleneminen, ETSK suosittaa, että EU:n jäsenvaltiot kohdentavat riittävästi resursseja sen varmistamiseksi, että opetushenkilöstö tarjoaa laadukasta koulutusta kaikille. Opettajan ammattia ei Euroopassa pidetä houkuttavana, ja ammattikunta kärsii opettajapulasta – ongelma saattaa lisäksi kärjistyä lähitulevaisuudessa. (2) Tarvitaan asianmukaiset työolot, palkat ja eläkkeet, jotta opettamisesta muodostuu houkuttava uravaihtoehto.

1.8

ETSK on tyytyväinen Euroopan komission päätökseen laatia Erasmus+-ohjelma, jonka avulla edistetään myös rajatylittävää ammattikoulutusta. Komitea toivoo, että ohjelma on sovitun mukaisesti viipymättä täysin toiminnassa. Euroopan parlamentin ja neuvoston saavuttama yhteisymmärrys ammattipätevyyden tunnustamisesta on erityisen tervetullut.

1.9

ETSK suhtautuu myönteisesti nuorisotyöllisyyden toimintapuitteisiin, joista työmarkkinaosapuolet sopivat kesäkuussa 2013. Talous- ja sosiaalikriisin aikoina Euroopan on hyödynnettävä täysimääräisesti kaikkia sosioekonomisia ryhmiä edustavan väestönsä potentiaali ja varmistettava samalla kustannustehokkuus.

1.10

ETSK vahvistaa olevansa vakuuttunut siitä, että nuorisotyöttömyyden ratkaisemiseen tähtäävien EU:n aloitteiden olisi johdettava konkreettisiin toimiin, joilla edistetään sellaista tehokasta teollisuuspolitiikkaa, joka vie eteenpäin Euroopan teollisuutta ja elvyttää sen kilpailukykyä sosiaalisesti hyväksyttävällä ja kestäväpohjaisella tavalla.

1.11

ETSK suosittaa, että jäsenvaltiot kiinnittävät erityistä huomiota nuorten määräaikaisten työsopimusten järjestelmällisen käytön kielteisiin vaikutuksiin, sillä ne vaikuttavat merkittävästi myös sosiaalisiin turvaverkkoihin (vähemmän maksuja) ja jäsenvaltioiden sosiaaliseen koheesioon.

1.12

ETSK katsoo, että investoinnit nuorten työllistettävyyden parantamiseksi ovat ratkaisevan tärkeitä Euroopan talouksien ja yhteiskuntien tulevaisuuden kannalta. Hyväksyttyjen aloitteiden olisi oltava helposti ja syrjimättömästi sekä ilman sukupuolten eriarvoista kohtelua kaikkien nuorten ulottuvilla, ja niitä olisi tuettava konkreettisin toimin osallistamisen edistämiseksi. Paikallis-, alue- ja valtiotason asianomaisten sidosryhmien (myös työmarkkinaosapuolten ja nuorisojärjestöjen) olisi osallistuttava kyseisten aloitteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä niiden tulosten arviointiin.

1.13

Olisi jatkettava konkreettisten valtiollisten ja paikallisten toimenpiteiden kehittämistä, jotta tuodaan elinikäinen oppiminen kaikkien ulottuville. Työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan olisi osallistuttava toimiin, ja tuloksia olisi arvioitava säännöllisesti.

1.14

Työssäoppimisen malleissa, kuten teorian ja käytännön yhdistävässä oppimisessa, merkittävä osa koulutuksesta järjestetään yrityksissä. Nuorilla työntekijöillä olisi oltava mahdollisuus yhdistää koulussa oppiminen ja käytännön koulutus yrityksessä. ETSK on vakuuttunut joissain jäsenvaltioissa käytössä olevien rinnakkaisten oppimisjärjestelmien menestyksestä. Julkisen tahon ja yritysten yhteinen vastuu tulevaisuuteen investoimisesta on ratkaisevan tärkeää oppisopimusjärjestelmien menestyksen kannalta.

1.15

Komitea suosittaa sellaisten toimien toteuttamista, joiden avulla varmistetaan ehdotettujen toimien laatu ja tarkoituksenmukaisuus ja laaditaan asianmukainen kehys, jossa kunkin sidosryhmän vastuut, oikeudet ja velvollisuudet muotoillaan selkeästi ja voidaan toteuttaa käytännössä. Työnantajien ja ammattiliittojen välistä työmarkkinavuoropuhelua olisi edelleen kehitettävä ja hyödynnettävä tärkeänä välineenä, jonka avulla kartoitetaan työmarkkinoiden tulevia näkymiä, edistetään työpaikkojen luomista, jaetaan työmarkkinoiden tarpeita paremmin vastaavia harjoittelukäytänteitä sekä kannustetaan nuoria naisia ja miehiä parantamaan taitojaan ja valmiuksiaan, jotta ne vastaisivat paremmin teollisuuden kehittyviin tarpeisiin.

1.16

Nykyinen talous- ja sosiaalikriisi asettaa rajoitteita EU:n jäsenvaltioiden ja erityisesti julkisen talouden sopeuttamisohjelmia noudattavien jäsenmaiden budjettipäätöksille. Tilannetta kärjistää EU:n oman talousarvion supistuminen. Kun otetaan huomioon koulutuksen keskeinen rooli työllistettävyyden edellytysten kehittämisessä, ETSK suosittaa, että jäsenvaltiot parantavat laadukkaaseen koulutukseen kohdennettuja resursseja. Tätä ei tulisi nähdä kustannuksena vaan oleellisena investointina, jonka avulla voitetaan kriisi ja rakennetaan parempi tulevaisuus kaikille. ETSK on tätä silmällä pitäen kannattanut eurooppalaista kansalaisaloitetta Education is an investment! Do not count education as part of the deficit! (Koulutus on investointi! Koulutusmenoja ei pidä ottaa huomioon julkistalouden alijäämää laskettaessa.). (3) ETSK varoittaa, että perus- ja ammattikoulutusmäärärahojen leikkaukset ovat vaarassa muuttaa tärkeät aloitteet ja ehdotukset pelkiksi hyvien aikomusten julistuksiksi. Kun otetaan huomioon perus- ja ammattikoulutuksen merkitys nuorisotyöttömyyttä torjuttaessa, ETSK suosittaa voimakkaasti, että Euroopan komissio järjestää vuonna 2015 ”Eurooppalaisen koulutuspäivän”.

1.17

ETSK on sitä mieltä, että eri teollisuudenalojen ja yritysten olisi investoitava tuotantolaitteisiin sekä käytettävä palkka- ja viestintäpolitiikkaansa teollisuusalan houkuttavuuden lisäämiseksi. Yritysten ja ammattikoulutusjärjestöjen välisen vuoropuhelun parantaminen voisi olla merkittävä askel työllistettävyyteen puuttumiseksi, ja se voisi vähentää tarjonta- ja kysyntäpuolen epätasapainoa.

1.18

Kaikkia hyväksyttyjä aloitteita nuorten työllistettävyyden parantamiseksi olisi rahoitettava asianmukaisesti ESR:n tai muiden rakennerahastojen kautta. ETSK suosittaa, että rakennerahastoja hyödynnettäessä olisi painotettava erityisesti nuorten työllistettävyyttä sekä käyttämättömien varojen ohjaamista tarvittaessa uusiin käyttötarkoituksiin.

2.1

Euroopan teollisuus kattaa laajan kirjon yrityksiä, mukaan luettuina suuryritykset, pk-yritykset ja mikroyritykset, joilla on erilaisia työhön liittyviä vaatimuksia. Se tarvitsee siis työntekijöitä, joilla on erilaisia taitoja ja valmiuksia. Nämä erot olisi otettava huomioon suunniteltaessa perus- ja ammattikoulutusjärjestelmiä. Työnantajien ja ammattiliittojen välistä työmarkkinavuoropuhelua olisi edelleen kehitettävä ja hyödynnettävä tärkeänä välineenä, jonka avulla kartoitetaan työmarkkinoiden tulevia näkymiä, edistetään työpaikkojen luomista, kerrotaan työmarkkinoiden tarpeita paremmin vastaavista harjoittelukäytänteistä sekä kannustetaan nuoria naisia ja miehiä parantamaan taitojaan ja valmiuksiaan, jotta voitaisiin vastata paremmin teollisuuden kehittyviin tarpeisiin.

2.2

EU ja jäsenvaltiot tarvitsevat teollisuuspolitiikkaa, jolla edistetään kasvua ja uusien laadukkaiden työpaikkojen luomista. (4) Euroopan komissio katsoo, että tarvitaan EU:n, jäsenvaltioiden ja teollisuuden vahvaa kumppanuutta, jotta varmistetaan tehokas yhteistyökehys ja edistetään investoimista teknologioihin ja henkilöresursseihin, jotka voivat tarjota kilpailuetua Euroopan teollisuudelle muihin globaaleihin kilpailijoihin nähden. Tämän ja työllistettävyyttä teollisuudessa koskevan yleisen ongelman ratkaisemiseksi Euroopan komissio on vakuuttanut (5), että yksi uuden teollisuuspolitiikan pilareista tulee olemaan investoinnit ihmisiin ja osaamiseen.

2.3

Vuonna 2008 alkanut finanssikriisi on vahingoittanut vakavasti monia Euroopan talouksia, ja elpyminen on tähän mennessä edennyt hyvin hitaasti. Nuorisotyöttömyys on seikka, joka saattaa vaikeuttaa elpymistä entisestään ja jonka tulevat seuraukset voivat olla hyvin huolestuttavia. Tässä yhteydessä tarvitaan hallitusten, työnantajien, työntekijöiden ja kansalaisyhteiskunnan yhteistyötä, jotta edistetään ja luodaan ihmisarvoisia ja tuottavia työpaikkoja ja säilytetään ne.

2.4

Euroopan johtajat näyttävät ottaneen kriisin vakavasti, mutta kuten komitea on painottanut aiemmissa lausunnoissaan (6), uudet aloitteet eivät edistä ongelman ratkaisua, jollei niissä paneuduta sen ytimeen. Tästä kysymyksestä on tullut sekä poliittinen että taloudellinen haaste. Olisi väärin yleistää – tilanne ei varmastikaan ole samanlainen kaikissa maissa ja paikallistasolla. Kuitenkin monet nuoret eurooppalaiset, jotka ovat päättämässä ja rahoittamassa opintojaan, etsimässä vakituista työpaikkaa lyhytaikaisen työn tai harjoittelun sijaan, perustamassa omaa hanketta tai yritystä, aloittamassa itsenäistä elämää tai kasvattamassa perhettä, käyvät kaikki samaa jokapäiväistä kamppailua. Vaikka työttömyys ei ole uusi ilmiö Euroopassa, lisääntyvä nuorisotyöttömyys on yksi nykyisen talouskriisin näkyvimmistä vaikutuksista, kun ajatellaan työpaikkojen häviämistä ja uusien työpaikkojen syntymättä jäämistä. (7)

2.5

Monet EU:n myönteiset aloitteet (kuten nuorisotakuu) tarjoavat työpaikkakoulutusta ja oppisopimuksia. Ne eivät kuitenkaan aina takaa työpaikkaa. Tämä tuo esiin suuren ongelman: työpaikat ovat yleensä talouskasvun seuraus. ETSK on jo korostanut, että EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla tarvitaan tosiasiallista kasvustrategiaa tukemaan entistä parempien ja vakaampien työpaikkojen luomista nuorille. ETSK:n mielestä on erittäin tärkeää, että hallitukset toteuttavat merkittäviä ja korjaavia toimia, joilla estetään kriisin kärjistyminen. Kuten Euroopan komissio korostaa: ”Kun on kyse Euroopan dynaamisuuden ja vaurauden turvaamisesta tulevaisuudessa, avainasemassa ovat nuoret.” (8)

2.6

Työllistettävyyden käsitteellä ei kuitenkaan ole yhtä ainoaa yleisesti hyväksyttyä määritelmää, vaan se on dynaaminen käsite, ja yleisenä suuntauksena on laajentaa sitä käsittämään asiayhteyteen liittyvät tekijät. Vaikka käsite on tärkeä työmarkkinoista käytävissä keskusteluissa, työllistettävyyttä on vaikea mitata, ja sen määrittämiseksi on lukuisia lähestymistapoja. Työllistettävyyteen vaikuttavat sellaisenaan sekä tarjonta- että kysyntäpuolen tekijät, joihin ei voi useinkaan vaikuttaa henkilökohtaisesti. Talous- ja sosiaalikriisin aikana Euroopan on hyödynnettävä täysimääräisesti kaikista sosioekonomisista ryhmistä tulevan väestönsä potentiaalista luovuutta, energiaa ja valmiuksia. Vahvalla ja erittäin aktiivisella kansalaisyhteiskunnalla on tärkeä mahdollistava rooli.

2.7

Työllistettävyys riippuu pitkälti kansallisten ja paikallisviranomaisten tarjoaman perus- ja ammattikoulutuksen laadusta ja tarkoituksenmukaisuudesta. ETSK panee merkille, että paikallisviranomaiset pyrkivät oikeaan tasapainoon mahdollistaakseen parannukset. Komitea on kuitenkin sitä mieltä, etteivät nykyiset perus- ja ammattikoulutusjärjestelmät aina heijasta johdonmukaisesti unionin tasolla tehtyjä päätöksiä. Huolimatta siitä, että komissio on avoimen koordinointimenetelmän yhteydessä kehottanut paikallisviranomaisia kertomaan institutionaalisista vastauksistaan nuorten liikkuvuuteen ja koulutukseen liittyviin ongelmiin, parantamaan koulutuksen, sertifioinnin ja ajanmukaistamisen laatua, vastaamaan asianmukaisesti työmarkkinoiden tarpeisiin, noudattamaan yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen liittyviä määräaikoja vertailuarviointeineen ja tuloksineen sekä analysoimaan ja integroimaan tutkimustuloksia, liian monet institutionaaliset esteet ja todellisen sitoutumisen puute vaikeuttavat edelleen todellisen yhteisen eurooppalaisen koulutusalueen syntymistä.

2.8

Työnantajat ovat tietoisia nykyisten työntekijöiden taidoista ja valmiuksista, mutta niiden on tunnettava myös tarkemmin tulevien työntekijöiden taidot ja valmiudet nopeasti muuttuvassa työelämässä etenkin siksi, että teknologiat kehittyvät ja työntekijöiden on siksi erittäin tärkeää jatkuvasti uudistaa ja päivittää osaamistaan. Yrityksillä on erilaisia ominaispiirteitä ja erilaisia tarpeita, joten perus- ja ammattikoulutuksessa on mukauduttava ja joustettava opetettavien taitojen osalta. Kuten ETSK painottaa asiakokonaisuuteen SOC/476 kuuluvassa lausunnossaan, tarvitaan kipeästi kaikilla tasoilla toimivien oppilaitosten ja teollisuuden välistä parempaa ja tarkoituksenmukaisempaa yhteistyötä.

2.9

Koska perus- ja ammattikoulutus eivät ole ainoita tekijöitä, jotka vaikuttavat henkilön työllistettävyyteen, pelkästään koulutukseen keskittyminen on liian rajoittava lähestymistapa. Laadukkaita harjoittelujärjestelmiä, työssä tapahtuvaa oppimista (koulussa tai yrityksissä) ja oppisopimuskoulutusta sekä kohdennettuja työllisyysohjelmia olisi harkittava keskeisinä keinoina saada nuoret naiset ja miehet työmarkkinoille, mutta niitä ei voida pitää lopullisena ratkaisuna työllistettävyyden ongelmaan. On tärkeää tunnustaa, että työmarkkinat, kuten taloudelliset instituutiot, ovat sidoksissa yhteiskuntaan ja kulttuuriin ja että myös epäviralliset normit ja tavat vaikuttavat työmarkkinakäytänteisiin.

2.10

ETSK katsoo, että sitä, mistä Euroopan tasolla on keskusteltu ja mitä on hyväksytty perus- ja ammattikoulutuksen osalta, ei voida rajoittaa vain hyvien käytänteiden vaihtoon. Tässä yhteydessä on toivottavaa, että koulutusjärjestelmät kykenevät vastaamaan työllisyystarpeisiin ja luomaan uusia ammattiryhmiä, jotka voivat selviytyä työorganisaation ja modernin yhteiskunnan jatkuvista muutoksista. Kun otetaan huomioon eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisia puitteita (ET 2020) ja Bruggen julistusta varten asetetut määräajat, ETSK kehottaa arvioimaan ja tutkimaan huolellisesti, miten sitoumukset on toteutettu käytännössä ja onko tavoitteet saavutettu.

3.1

Neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” on useissa lausunnoissaan korostanut taloudellisten, teollisten ja yhteiskunnallisten kysymysten moninaisuutta, myös työllistettävyyttä ja uudelleenkoulutusta etenkin nykyisen kriisin aikana. (9) Euroopan komission kesäkuussa 2013 hyväksymään, nuorisotyöllisyystakuuta käsittelevään ehdotukseen liittyen eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet (10) ovat esittäneet yhteisen toimintakehyksen nuorten työllistymisestä. Siinä keskitytään osaamiseen, siirtymiseen koulusta työelämään, työllisyyteen ja yrittäjyyden kehittämiseen.

3.2

Nuoret ovat Euroopan nykyisyys ja tulevaisuus ja yhteiskuntiemme kantava voima. Nuorten sosiaalinen ja taloudellinen osallistaminen edellyttää kuitenkin useita onnistuneita toimia. Toimintaympäristössä, jossa siirtymisestä aikuiselämään on tullut monimutkaisempaa, laadukas koulutus kaikille ja osallistavat työmarkkinat ovat keskeisiä tekijöitä siirtymisen onnistumiseksi. Tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jotta edistetään dynaamisia, avoimia ja liikkuvia työmarkkinoita nuoria varten sellaisin toimin ja asianmukaisin resurssein, joissa keskitytään luomaan enemmän ja parempia työpaikkoja, saamaan aikaan korkealaatuisia oppimistuloksia sekä sovittamaan paremmin yhteen osaamisen tarjonta ja kysyntä, mukaan luettuna työssäoppimisen yleistäminen koko Euroopassa.

3.3

Kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ovat monissa jäsenvaltiossa (etenkin niissä, joissa kriisi on ollut voimakkain) painottaneet eri tavoin, että olisi tärkeää yhdistää henkilökohtainen lähestymistapa työmarkkinoiden tarpeisiin sekä yhteinen lähestymistapa (konteksti, ympäristö, työorganisaatio ja työolot), jossa otettaisiin huomioon nuorten odotukset ja toiveet. Jotta tällaiset toimet olisivat tehokkaita, niitä olisi tuettava unionin rahoituksella ja kasvua edistävillä toimilla rajoittumatta vain nuorten työllisyysaloitteen 6–8 miljardiin euroon – myös tätä summaa olisi nostettava huomattavasti.

4.1

Eurooppalaisen oppisopimusyhteenliittymän ja harjoittelun laatupuitteiden periaatteet ja toimintamenetelmät vahvistavat ETSK:n näkemyksen, jonka mukaan oppisopimuskoulutus ja työharjoittelu ovat tärkeitä välineitä, kun nuoret hankkivat taitoja ja työkokemusta, ja että niiden tulisi olla osa yritysstrategioita. Komitea suosittaa, että jäsenvaltiot ja teollisuus varmistavat ehdotettujen toimien laadun ja tarkoituksenmukaisuuden ja laativat asianmukaisen kehyksen, jonka avulla kunkin sidosryhmän vastuut, oikeudet ja velvollisuudet voidaan muotoilla selkeästi ja toteuttaa käytännössä.

4.2

Kun otetaan huomioon, että eritasoisten tunnustettujen korkeakoulututkintojen hankkiminen on tärkeää, mutta ei enää riittävää, komitea katsoo, että nuorisotakuun suunnitelmien ja ohjelmien toteuttamiseen olisi liityttävä konkreettisia toimia, jotta nuorilla vastavalmistuneilla olisi mahdollisuus hankkia kokemusta johtamisesta, tiimityöstä, ongelmanratkaisusta ja luovuudesta. Näin parannettaisiin heidän mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla.

4.3

Työssäoppimisen malleissa, kuten teorian ja käytännön yhdistävässä oppimisessa, merkittävä osa koulutuksesta järjestetään yrityksissä. Nuorilla työntekijöillä olisi oltava mahdollisuus yhdistää koulussa oppiminen ja käytännön koulutus yrityksessä. ETSK on vakuuttunut joissain jäsenvaltioissa käytössä olevien rinnakkaisten oppimisjärjestelmien menestyksestä. Julkisen tahon ja yritysten yhteinen vastuu tulevaisuuteen investoimisesta on ratkaisevan tärkeää oppisopimusjärjestelmien menestyksen kannalta.

4.4

On järkevää kannustaa oppimiseen, kunhan se ei riipu yksinomaan ponnistuksista, joita kukin henkilö voi ja joita tämän tulee tehdä. Muussa tapauksessa ryhmät, jotka jo ovat kaikkein epäedullisimmassa asemassa tai kaikkein syrjäytyneimpiä, jäävät jatkossakin kollektiivisesti erilleen. Olisi jatkettava konkreettisten valtiollisten ja paikallisten toimenpiteiden kehittämistä, jotta tuodaan elinikäinen oppiminen kaikkien ulottuville. Työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan olisi osallistuttava toimiin, ja tuloksia olisi arvioitava säännöllisesti.

4.5

Perus- ja ammattikoulutusjärjestelmiä tarkistettaessa on tärkeää varmistaa, että koulutusala voi edelleen tarjota houkuttavan ja kilpailukykyisen ammatin. Opettajan ammatin elvyttäminen vastaa myös työmarkkinoiden kehittämistarpeita. Tarvitaan erittäin motivoituneita ja hyvin koulutettuja opettajia, jotka kykenevät vastaamaan yhteiskunnan, teollisuuden ja opiskelijoiden erilaisiin vaatimuksiin.

4.6

Perus- ja ammattikoulutuksen ja työvoimaneuvonnan olisi tuettava nuoria naisia ja miehiä näiden pyrkimyksissä saada parempaa koulutusta, pätevyyttä ja osaamista. Työvoimaneuvonnan materiaaleihin olisi sisällyttävä selkeää tietoa tarjolla olevista työpaikoista ja uranäkymistä työmarkkinoilla. (11) ETSK on tyytyväinen Euroopan komission päätökseen laatia Erasmus+-ohjelma, jonka avulla edistetään myös rajatylittävää ammattikoulutusta. Komitea toivoo, että ohjelma on sovitun mukaisesti täysin toiminnassa vuonna 2014. Euroopan parlamentin ja neuvoston äskettäin saavuttama yhteisymmärrys ammattipätevyyden tunnustamisesta on erityisen tervetullut.

4.7

Jäsenvaltioiden olisi tarjottava kannustimia niille korkeakouluille ja t&k-yksiköille, joissa voidaan suorittaa globalisoituneiden markkinoiden tarpeiden mukaisia tutkintoja. Tämä saattaisi auttaa edistämään korkeaa ammattitaitoa.

4.8

Pakollisen harjoittelun käyttöönottoa voitaisiin pitää eräänlaisena ”uravakuutuksena”. Oppisopimuskoulutuksesta ja harjoittelusta ei kuitenkaan saa tulla yleistä keinoa halvan ja palkattoman työvoiman käyttämiseksi. Alan parhaat käytänteet olisi tunnustettava, eikä väärinkäytöksiä tulisi hyväksyä. Kaikista oppimis- tai harjoittelujaksoista on annettava diplomi tai todistus, jossa tunnustetaan hankitut pätevyydet.

4.9

Kun otetaan huomioon nuorten naisten ja miesten väliset erot työmarkkinoille tulossa, ETSK korostaa, että on tärkeää puuttua nuorisotyöttömyyteen asianmukaisesta sukupuolinäkökulmasta, mukaan luettuina konkreettiset tukitoimet tarvittaessa. Neuvoston suosituksessa nuorisotakuun perustamisesta todetaan, että nuorisotakuujärjestelmissä olisi otettava huomioon kohderyhmän eli nuorten sukupuoli ja erilaisuus. (12)

4.10

Työllistettävyyden parantamiseksi on toteutettava kaikki tarvittavat toimet, jotta otetaan huomioon todelliset olosuhteet. Mitä enemmän näin tehdään poliittisissa toimissa, sitä suuremmat ovat niiden mahdollisuudet edistää työllistettävyyttä. Kaikki toimet, joilla pyritään edistämään talouskehitystä, on nivottava paikallistason olosuhteisiin, sillä tämä on ainoa tie kestäväpohjaiseen huippuosaamiseen. Paikallisten kumppanuuksien perustaminen on hyödyllistä, jotta lisätään keskustelua sekä toimia nuorisotyöttömyyden torjumiseksi. Samalla paikallisalueella toimivien paikallisten instituutioiden, korkeakoulujen, nuorisojärjestöjen, viranomaisten, ammattioppilaitosten, ammattiliittojen ja työnantajien olisi löydettävä keino tehdä yhteistyötä mahdollisten yhteisten strategioiden määrittelemiseksi. Paikalliset ominaispiirteet ja tarpeet tunnistetaan näin paremmin, ja ne otetaan huomioon parannettaessa nuorten työllisyysmahdollisuuksia.

4.11

Jäsenvaltioiden olisi sisällytettävä koulujen opetussuunnitelmiin yrittäjyyskursseja ja edistettävä yrittäjyyttä työssäoppimisen mallien yhteydessä Euroopan komission käynnistämän uuden Yrittäjyys 2020 -toimintasuunnitelman mukaisesti. Yrittäjyyttä olisi pidettävä laaja-alaisena käsitteenä, joka kattaa enemmän kuin vain yritystoiminnan aloittamisen. Ihmisten on opittava ja ymmärrettävä, miten he voivat olla yrittäjiä omassa elämässään nuoresta iästä alkaen. Yrittäjyyskoulutuksessa olisi valmisteltava ihmisiä elämää varten opettamalla heille aloitteellisuutta, vastuunottoa ja tilanteiden analysointia. ETSK katsoo, että osaamisen ja taitojen – kuten luovuuden, aloitteellisuuden, sitkeyden ja tiimihengen – kehittäminen on tärkeää kaikille, ei vain tuleville yrittäjille, jotka haluavat perustaa yrityksiä. Tällaisten taitojen myötä yhden sukupolven olisi kyettävä työskentelemään tehokkaasti kaikilla aloilla ja luomaan infrastruktuuri, jota tarvitaan Euroopan talouden menestymistä varten.

4.12

Komissio katsoo, että Eurooppa tarvitsee ”perusteellista ja pitkälle menevää kulttuurin muutosta” (13), jotta voidaan ottaa käyttöön tehokkaita yrittäjyyttä koskevia oppimismenetelmiä kouluopetuksessa. ETSK suosittaa myös, että muutetaan opettajakoulutusta ja että jäsenvaltioita kehotetaan toteuttamaan riittävästi opettajien kehittämistä edistäviä toimia tällä alalla. Toimien toteuttaminen riippuu asianmukaisesta henkilöstöstä, jota on koulutettava ja tuettava.

4.13

ETSK on aiemmissa lausunnoissaan (14) kiinnittänyt huomiota siihen, miten vakituisten työsopimusten väheneminen vaikuttaa nuoriin naisiin ja miehiin, ja suositellut, että otetaan huomioon tällaisesta kehityksestä aiheutuvat riskit. Määräaikaisten työsopimusten yleistyminen nuorten keskuudessa – erityisesti työelämän alkuvaiheessa – on lisännyt työmarkkinoiden segmentoitumista. ETSK suosittaa, että jäsenvaltiot kiinnittävät erityistä huomiota tähän näkökohtaan, joka vaikuttaa merkittävästi myös sosiaalisiin turvaverkkoihin (vähemmän maksuja) ja jäsenvaltioiden sosiaaliseen koheesioon.

4.14

Nykyinen talous- ja sosiaalikriisi asettaa rajoitteita Euroopan maiden sekä erityisesti julkisen talouden sopeuttamisohjelmia noudattavien maiden budjettipäätöksille. Tilannetta kärjistää EU:n oman talousarvion supistuminen. ETSK varoittaa, että perus- ja ammattikoulutusmäärärahojen leikkaukset ovat vaarassa muuttaa tärkeät aloitteet ja ehdotukset pelkiksi hyvien aikomusten julistuksiksi. Tätä silmällä pitäen ETSK kannattaa eurooppalaista kansalaisaloitetta Education is an investment! Do not count education as part of the deficit! (Koulutus on investointi! Koulutusmenoja ei pidä ottaa huomioon julkistalouden alijäämää laskettaessa.).

4.15

Kaikki aloitteet nuorten työllistettävyyden parantamiseksi olisi toteutettava viipymättä koko EU:ssa, ja ne olisi rahoitettava asianmukaisesti ESR:n ja muiden rakennerahastojen kautta. ETSK katsoo, että kyseessä on ratkaisevan tärkeä investointi Euroopan talouksien ja yhteiskuntien tulevaisuuteen. Näiden aloitteiden olisi oltava helposti ja syrjimättömästi kaikkien nuorten ulottuvilla. Paikallis-, alue- ja valtiotason asianomaisten sidosryhmien (myös työmarkkinaosapuolten ja nuorisojärjestöjen) olisi osallistuttava kyseisten aloitteiden toteuttamiseen ja niiden tulosten arviointiin. ETSK suosittaa, että rakennerahastoja hyödynnettäessä olisi painotettava erityisesti nuorten työllistettävyyttä sekä käyttämättömien varojen ohjaamista tarvittaessa uusiin käyttötarkoituksiin.

12.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 311/15

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) on vakuuttunut, että unionin talouden taantuman pysäyttämiseksi on elvytettävä teollisuutta ja erityisesti valmistusteollisuutta, joka on tuotantorakenteen peruspilari. Käsillä olevassa oma-aloitteisessa lausunnossa eritellään hyödyllisiä välineitä komission aloitteen tueksi. Komission aloitteen tavoitteena on Euroopan unionin uudelleenteollistaminen, jonka yhteydessä otetaan esille niiden yritysten kotiuttaminen, jotka ovat siirtäneet toimintojaan muualle. Myös Euroopan komissio on käynnistänyt analyysin toimintojen siirtämisestä takaisin. ETSK on tyytyväinen, että samaan aikaan käsillä olevan lausunnon laatimisen kanssa Eurofoundin tehtäväksi on annettu kerätä tarvittavat tiedot, jotta voidaan arvioida toimintojen takaisin siirtämisen laajuutta ja mahdollisia ratkaisuja.

1.2

ETSK kannattaa komission varapuheenjohtajan Tajanin ehdottamaa hanketta laatia unionille uudelleenteollistamiseen tähtäävä politiikka ja nostaa teollisuuden osuus Euroopan bkt:ssä nykyisestä 15,1 prosentista ainakin 20 prosenttiin. Komitea ehdottaa, että hanketta laajennetaan asettamalla sille seuraava tavoite: uutta kestävää ja kilpailukykyistä teollisuutta koskeva Euroopan sosiaalinen sopimus. Komissio on tuoreessa tiedonannossaan (1) asettanut ensisijaisia tavoitteita, joista voidaan mainita seuraavat:

1.3

ETSK kehottaa Euroopan unionia laatimaan näitä kysymyksiä koskevan eurooppalaisen toimintasuunnitelman ja suosittaa seuraavaa:

Jäsenvaltioille ETSK suosittaa seuraavaa:

1.4

ETSK pitää olennaisen tärkeänä uutta yhdennettyä teollisuuspolitiikkaa, jolla on nykyistä selkeämmät tavoitteet unionin ja jäsenvaltioiden tasolla sekä alueellisella ja paikallisella tasolla ja joka pystyy houkuttelemaan investointeja kaikille valmistusteollisuuden aloille (korkea ja matala teknologia). Näissä politiikoissa tulisi keskittyä globaaliin arvoketjuun ja liittää mukaan tutkimus, innovointi ja kehittäminen.

1.5

ETSK on vakuuttunut, että Euroopan uudelleenteollistamiselle vuoteen 2020 mennessä on asetettava kunnianhimoiset ja samalla realistiset tavoitteet. Tässä yhteydessä politiikat, joilla edistetään muualle siirretyn tuotantotoiminnan palauttamista, voivat auttaa saavuttamaan ehdotetut tavoitteet.

1.6

Tärkeimmät syyt toimintojen siirtämiseen Kiinasta takaisin länteen ovat seuraavat:

1.7

Valmistusteollisuus tarvitsee luotettavia ja joustavia toimituksia pystyäkseen kilpailemaan nykyisillä markkinoilla. Tuotannon takaisin siirtäminen on yksi mahdollinen vaihtoehto yrityksille näiden tarpeiden täyttämiseksi. ETSK:n mukaan keskeiset politiikat, joilla tuetaan valmistusteollisuuden uudelleensijoittamista Eurooppaan ja/tai toiminnan laajentamista Euroopassa, tarkoittavat sitä, että luodaan asianmukainen toimintaympäristö investointeja tekeville yrityksille, kehitetään ammatillista osaamista, tehdään energiakustannuksista kilpailukykyisiä ja helpotetaan rahoituksen saantia ja markkinoille pääsyä.

1.8

Komissio on todennut seuraavaa: ”Vuosina 2008–2012 teollisuussähkön vähittäishinnat nousivat EU:ssa keskimäärin 3,5 prosenttia vuodessa ja kaasun hinnat yhden prosentin. Teollisuussähkön hinnat ovatkin Kansainvälisen energiajärjestön tietojen mukaan EU:ssa kaksi kertaa korkeammat kuin Yhdysvalloissa ja Venäjällä ja 20 prosenttia korkeammat kuin Kiinassa. (2) Kaasun hintaero on suurempi: kaasu on EU:n teollisuudelle kolme tai neljä kertaa kalliimpaa kuin sen kilpailijoille Yhdysvalloissa, Venäjällä ja Intiassa, 12 prosenttia kalliimpaa kuin Kiinassa mutta halvempaa kuin Japanissa. Teollisten käyttäjien eri jäsenvaltioissa maksamat todelliset hinnat voivat kuitenkin vaihdella.” (3)

1.9

ETSK on tarkastellut yksityiskohtaisesti Euroopan energiaintensiivisiin teollisuudenaloihin liittyviä kysymyksiä (4) ja ehdottanut toimenpiteitä ja suosituksia, jotta näiden alojen tuotanto voisi jatkua Euroopassa. Komitea kehottaakin jälleen EU:n toimielimiä määrittelemään yhteisen energiapolitiikan ja puuttumaan kilpailukykyyn liittyviin pääoma- ja energiakysymyksiin. Komitea kehottaa työmarkkinaosapuolia vahvistamaan yhteistyötään sellaisen kehitystä tukevan sopimuksen luomiseksi, jossa otetaan huomioon Euroopan sosiaalisen mallin erityispiirteet ja puolustetaan sitä, jotta taataan Lissabonin sopimuksen sosiaalista markkinataloutta koskevien tavoitteiden toteutuminen.

1.10

Politiikkojen välisellä johdonmukaisuudella on merkittäviä seurauksia. Ensinnäkin tulevaisuuden kehityksen suuntana on siirtyminen vähähiiliseen talouteen, ja tämä edellyttää johdonmukaisuutta tutkimuksessa, sääntelyssä ja tukiohjelmissa. Toinen seuraus liittyy sosiaalisesti kestävään kehitykseen eli kilpailukyvyn ja työn väliseen suhteeseen: tarvitaan työtä kaikille, korkeatasoisia työpaikkoja ja osallistavaa työllisyyttä, jotta voidaan saada aikaan laadukasta kehitystä ja siten lisäarvoa kilpailukyvyn kannalta.

1.11

ETSK katsoo, että reaalitalouteen keskittyvien pankkien ja yritysten välisten suhteiden parantaminen voi luoda hedelmällistä yhteisvaikutusta ja synnyttää kilpailuetuja, jotka ovat yhteydessä niiden toimintaan ulkomaan markkinoilla.

1.12

Eurooppalaisten yritysten tulisi painottaa ennen kaikkea innovointia, tuotteidensa laatua, luotettavuutta, tuloksia ja toimivuutta. Niiden tulisi määrittää ympäristöjalanjälkensä ja ottaa tuotantoprosesseissaan huomioon yrityksen yhteiskuntavastuu. Yritysten kilpailukyvyn turvaamiseksi on kuitenkin aivan yhtä tärkeää, että kustannustekijät – erityisesti palkka- ja energiakustannukset – pidetään hallinnassa ja että ryhdytään asian edellyttämiin toimiin.

1.13

Tuotantojärjestelmien, perusrakenteiden ja talouden siirtyminen kestäväpohjaiseen suuntaan, väestörakenteen muutos, uusien sukupolvien kouluttaminen ja eurooppalaisen työvoiman sopeutuminen kansainväliseen työnjakoon vaativat kaikki suunnattomia investointeja, jotta ne voidaan toteuttaa johdonmukaisella ja koordinoidulla tavalla Euroopan tasolla.

1.14

Laajan ja monipuolisen valmistusteollisuuden ylläpitäminen on tärkeää, jotta voidaan säilyttää osaaminen, jota on vaikeaa rakentaa uudelleen, jos se päästään menettämään. Tiettyjen alojen valmistusteollisuuden erityisosaaminen voisi laajemmalti katsoen vaikuttaa merkittävästi uusien tuotteiden kehittämiseen.

1.15

On vahvistettava ja ylläpidettävä Euroopan tutkimus- ja kehittämiskapasiteettia, joka varmistaa vakaan ja jatkuvan kestävän kehityksen. Tätä varten tarvitaan älykästä ja tehokasta lainsäädäntöä, jolla voidaan edistää suotuisten olosuhteiden luomista, hallita teknologista johtoasemaa, luoda laadukkaita työpaikkoja tutkimuksen, innovoinnin ja valmistusteollisuuden alalle sekä edistää varmuutta ja kestävyyttä. (5)

1.16

Tärkeimmät syyt toimintojen takaisin siirtämiselle esitetään kohdassa 1.6.

1.17

ETSK on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio ottaa toimintojen takaisin siirtämisen osaksi teollisuuden toimintasuunnitelmaa tekijänä, joka nopeuttaa teollisuustoimintaa, luo uusia työpaikkoja ja tekee valmistusteollisuudesta Euroopan tulevaisuuden moottorin. Eurofoundin kanssa hiljattain tehty sopimus on ensimmäinen pieni askel oikeaan suuntaan.

2.1

”Emme voi päästää teollisuutta pois Euroopasta. Luvut ovat yksiselitteiset: Euroopan teollisuus voi tuottaa kasvua ja uusia työpaikkoja. Komissio esitti tänään edellytykset Euroopan kestävälle tulevaisuuden teollisuudelle, jotta saadaan uuden teknologian tarvitsemia investointeja ja voidaan rakentaa luottamuksen ja yrittäjyyden ilmapiiri. Kun toimitaan yhdessä ja palautetaan luottamus, teollisuus voi palata Eurooppaan.” (6)

2.2

Viimeksi kuluneina vuosina valmistusteollisuutta on siirretty asteittain Euroopasta kolmansiin maihin, ja teollisuustoimintaa on pikku hiljaa vähennetty. Sen osuus Euroopan bkt:stä on vähentynyt muutamassa vuodessa 20 prosentista 15 prosenttiin. Vuodesta 2008 EU:ssa on menetetty 3,5 miljoonaa valmistusteollisuuden työpaikkaa.

2.3

Toimintojen siirtäminen (offshoring) eli oman tuotannon sijoittaminen ulkomaille on ollut ainakin 1970-luvulta lähtien yksi yleisimmistä strategioista länsimaiden tärkeimpien teollisuusmaiden valmistusteollisuuden yrityksissä. Liikkeenjohdon valintaan on liittynyt usein myös valmistustoiminnan ulkoistaminen (outsourcing), joka on osaltaan luonut sellaisia talouden ilmiöitä kuin Global factory, International supply chain ja Global commodity chains, jota on sittemmin ryhdytty kutsumaan nimellä Global value chains.  (7)

2.4

Prosessissa, jossa varallisuutta siirretään OECD-maista suuriin keskituloisiin ja väkirikkaisiin maihin, keskeinen rooli on suurelta osin Kiinalla ja Intialla, mutta myös muut maat, muun muassa Brasilia ja Etelä-Afrikka, osallistuvat siihen. Maailman 20 tärkeimmässä tuottajamaassa, muun muassa Yhdysvalloissa ja EU:ssa (Saksa, Italia, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta, Espanja ja Alankomaat), valmistusteollisuuden toiminta on vähentynyt merkittävästi vuodesta 1990 lähtien. Yhdysvalloissa valmistusteollisuuden yksityiset työpaikat ovat vuodesta 1987 supistuneet 21 prosentista alle 11 prosenttiin. (8)

2.5

”Euromaiden kriisinhallintapolitiikkoja on tarkistettava, sillä vaarana on, että ne vaikeuttavat entisestään tilannetta. Jos kriisin syynä on euroalueen talouksien välisten erojen kasvu, meidän on korjattava säästöpolitiikkamme. Säästöpolitiikalla ei pystytä yksin ratkaisemaan Euroopan kilpailukyvyn puutteita, vaan päinvastoin vaarana on tilanteen kärjistyminen.” (9)

2.6

Talous- ja valtionvelkakriisin pitkittyminen tietyissä maissa, joissa on paljon valmistusteollisuutta, on johtanut siihen, että teollisuuden oheistoiminnot ovat supistuneet entisestään. Korkeat energiakustannukset erityisesti energiavaltaisilla aloilla (esimerkiksi terästeollisuus) ovat vähentäneet investointeja ja johtaneet eräissä tapauksissa toimintojen siirtämiseen muualle.

2.7

Euroopan unionin tulisi pyrkiä mahdollistavan teknologian käyttöön ja automaatioon. Muilla tekijöillä, kuten puhtaalla, edistyneellä tuotannolla, älykkäisiin verkkoihin investoimisella sekä energiatehokkuudella ja kestävällä liikkuvuudella, on tärkeä rooli Euroopan tulevaisuuden teollisuudessa. Ne voivat muun muassa luoda uusia työpaikkoja lyhyellä aikavälillä.

3.1

Euroopan unionin nykyisen teollisuuspolitiikan tavoitteena on parantaa lainsäädäntöpuitteita ja lisätä yritysten kilpailukykyä siten, että ne voivat säilyttää roolinsa kestävän kasvun ja työllisyyden kasvun moottorina Euroopassa. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 173 artikla muodostaa oikeusperustan EU:n teollisuuspolitiikalle.

3.2

Vuonna 2012 komissio käynnisti strategian Euroopan uudelleenteollistamiseksi ja asetti tavoitteeksi vahvistaa valmistusteollisuuden osuutta Euroopan taloudessa siten, että sen osuus bkt:stä kasvaisi 15 prosentista 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Aloite perustuu neljään pilariin: enemmän investointeja innovointiin, yritysten tarpeisiin tiukasti sidoksissa oleva koulutus, rahoituksen saannin parantaminen ja markkinoille pääsyn helpottaminen. (12)

3.3

ETSK katsoo, että unionin on laadittava yhtenäinen strategia: eurooppalainen teollisuuspolitiikka, jossa on eritelty strategiset alat valmistustoiminnan koko ketjun vahvistamiseksi riippumatta siitä, ovatko kyseessä lopputuotteet vai välituotteet. ETSK on laatinut lausunnon (13) komission tiedonannosta ”Euroopan terästeollisuutta koskeva toimintasuunnitelma” (14), jossa se esittää konkreettisia ja kiireellisiä toimenpiteitä valmistusteollisuuden yhden keskeisen tekijän tukemiseksi: korkealaatuiset perustuotteet, jotka tuovat todellista lisäarvoa ketjun loppupään teollisuudelle, erityisesti kone-, elektroniikka- ja konepajateollisuudelle, hienomekaniikkateollisuudelle, autoteollisuudelle, rakennusteollisuudelle ja laivanrakennusteollisuudelle vain muutamia mainitaksemme.

3.4

ETSK on monissa teollisuuden muutoksia käsitelleissä lausunnoissaan ehdottanut ratkaisuja ja määritellyt toimintalinjoja, jotta Euroopan teollisuus voisi saavuttaa jälleen sille kuuluvan aseman. ETSK on ehdottomasti vakuuttunut, että teollisuuden elvyttäminen on perustavan tärkeää talouden kehityksen, kasvun ja hyvinvoinnin kannalta eli että se muodostaa Euroopan sosiaalisen mallin perustan.

3.5

”Valmistusteollisuus on talouskasvun ’konehuone’: alueilla, joilla teollisuus on kasvattanut suhteellista painoarvoaan, bkt on kasvanut eniten. Yksi selitys tähän on se, että valmistusteollisuus lisää tuote- ja prosessi-innovoinnin kautta tuottavuutta myös muilla aloilla: palvelujen tietokoneistuminen ei olisi koskaan toteutunut ilman tietokoneen valmistamista. Lisäksi valmistusteollisuudessa tehdään tutkimus- ja kehitystyötä, joka muodostaa innovoinnin perustan.” (15)  (16)

3.6

Käytettävissä olevien eurooppalaisten rahoitusvälineiden määrä on lisääntynyt. Tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin Horisontti 2020 -ohjelman määrärahat on nostettu 54 miljardista eurosta 80 miljardiin euroon. Jäsenvaltiot voivat saada Euroopan rakenne- ja investointirahastoista (ERI-rahastoista) ainakin 100 miljardia euroa innovaatioinvestointeihin teollisuuspolitiikan painopisteiden mukaisesti. Yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevalla ohjelmalla (COSME) on 2,3 miljardin euron budjetti kaudella 2014–2020. SPIRE eli Sustainable Process Industry through Resource and Energy Efficiency (resurssi- ja energiatehokas kestäväpohjainen prosessiteollisuus) on Horisontti 2020 -ohjelmaan kuuluva uusi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus, joka perustettiin joulukuussa 2013 ja jonka kokonaismäärärahat seuraavalle seitsemälle vuodelle ovat 900 miljoonaa euroa. (17)

3.7

”Nanoteknologia, mikro- ja nanoelektroniikka, myös puolijohdannaisten alalla, kehittyneet materiaalit, bioteknologia, fotoniikka, automaatio ja 3D-tulostus ovat kaikki aloja, joilla kasvu on huimaa Euroopan unionissa. Näiden teknologioiden hallitseminen antaa mahdollisuuden ohjata siirtymistä tietoon perustuvaan ja vähähiiliseen talouteen.” (18)

3.8

EP:n mietintöluonnoksessa Euroopan uudelleenteollistamisesta kilpailukyvyn ja kestävyyden edistämiseksi (19) painotetaan, että ”Euroopan teollinen vahvuus perustuu tulevaisuudessa RISE-strategiaan (teollisuuden renessanssi kestävää Eurooppaa varten), jossa tähdätään teknologisten, liiketoiminnallisten ja yhteiskunnallisten innovaatioiden avulla kohti kolmatta teollista vallankumousta, johon kuluu myös vähähiilinen nykyaikaistaminen”.

3.9

Euroopan yhteinen tulevaisuus nykyaikaisen teollisuuden sijaintipaikkana edellyttää todellista nykyaikaistamissuunnitelmaa ainakin viidellä tasolla: teknologisen ja tuotannollisen innovoinnin vahvistaminen siten, että investoidaan tutkimukseen ja kilpailukykyyn; julkisen hallinnon nopeuttaminen, selkiyttäminen ja keventäminen; pk-yritysten arjen helpottaminen; asianmukaisen tietoteknisen ja tieinfrastruktuurin elvyttäminen (Verkkojen Eurooppa -väline, Euroopan laajuinen liikenneverkko, Euroopan laajuinen energiaverkko, Euroopan digitaalistrategia); pääoman liikkuminen siten, että pääomaa on saatavilla, se auttaa hankkimaan ja houkuttelemaan yksityisiä varoja ja sen yhteydessä asetetaan myös keskipitkän aikavälin investointitavoitteita.

4.1

Toimintojen takaisin siirtäminen (reshoring) on yritysten vapaaehtoinen strategia, joka tarkoittaa aiemmin muualle siirretyn (oman tai ulkoistetun) tuotannon osittaista tai täydellistä palauttamista alkuperämaahan (backshoring) tai alkuperämaan alueelle. (20) Toimintojen siirtäminen (offshoring) tarkoittaa sitä, että yritys siirtää tuotantonsa tai osan siitä Euroopasta ulkomaille.

4.2

Viime vuosina monet teollisuudenalat ovat päätyneet siirtämään osan tuotantoketjustaan unionin ulkopuolelle, aluksi sen johdosta, että haluttiin siirtyä lähemmäs nousevia markkinoita, ja myöhemmin johtuen ennen kaikkea halvemmista työvoimakustannuksista ja resurssien läheisyydestä. Kehityskulku on johtanut siihen, että nykyisin Euroopan 500 miljoonan asukkaan markkinat ovat merkittävä Euroopan ulkopuolella tuotettujen teollisuustuotteiden kuluttaja. Mitkä tekijät voisivat vaikuttaa näiden yritysten palaamiseen? Jos osa näistä yrityksistä palaisi, se toisi jäsenvaltioiden ja unionin tasolle huomattavia etuja: syntyisi uusia työpaikkoja, osaamisen katoamista hillittäisiin ja alkuperän (made in) merkitys vahvistuisi. Kun otetaan huomioon erilaiset kehityskulut ja keskeiset tekijät, jotka vaikuttavat toimintojen siirtämistä ja/tai palauttamista koskeviin valintoihin, olisi aiheellista analysoida tarkkaan etuja ja haittoja sekä kansallisella tasolla että yksittäisten yritysten tasolla.

4.3

Toimintojen siirtäminen Euroopasta Aasiaan jatkuu edelleen. Vuosina 2007–2009 yli 50 työntekijän yrityksistä noin 40 prosenttia siirsi ainakin osan tuotannostaan muualle. Tämä koski erityisesti energiavaltaisia yrityksiä. Sen sijaan eräät Keski- ja Itä-Euroopan maat ovat säilyttäneet huomattavan osuuden valmistusteollisuudestaan.

4.4

Eurooppalaiset yritykset ovat kriisin jatkumisen takia hyvin varovaisia ja pyrkivät välttämään uusia investointisuunnitelmia ja nykyisten hankkijoiden vaihtamista.

4.5

Euroopan unionissa on useita tekijöitä, jotka vaikuttavat kielteisesti toimintojen takaisin siirtämiseen:

Yhtenä vaihtoehtona voisi olla erityisten aloitteiden luominen toimintojen siirtämiseksi takaisin heikoimmassa asemassa oleville alueille.

4.6

4.6.1

Amerikkalaiset yritykset ovat pikku hiljaa siirtämässä tuotantoaan takaisin. Muutoksen taustalla on Kiinan kilpailuedun menetys kustannuksiltaan alhaisena tuotantokeskuksena johtuen palkkojen pikaisesta noususta vuosien kuluessa sekä monista muista tekijöistä. Yksi toimintojen takaisin siirtämistä edistänyt tekijä on ollut energianhintojen lasku Yhdysvalloissa.

4.6.2

Viimeaikaisen suuntauksen taustalla ovat työvoimakustannusten ja energian hinnan nousu Kiinassa, vaikutukset innovointiin, teollis- ja tekijänoikeusrikkomukset sekä lisääntynyt kokonaiskustannuksien analysointi, jossa otetaan huomioon ja lasketaan kaikki kustannukset ja riskit. Analyysiyhtiöt auttavat omistajuuden kokonaiskustannusten (Total Cost of Ownership) avulla erittelemään toimintojen siirtämiseen liittyvät todelliset kustannukset.

4.6.3

Toimintoja ovat siirtäneet takaisin työvälinevalmistajat, autonvalmistajat, raakametallin tuottajat, koneteollisuus, metallituotteiden valmistajat, automaatioteollisuus, lääkinnällisten, tieteellisten ja terveydenhuoltoalan laitteiden valmistajat, tietokoneiden valmistajat, elektroniikkateollisuus, kemiallisten tuotteiden valmistajat, muoviteollisuus, pakkausteollisuus jne.

4.6.4

Kaikki valmistusteollisuuden yritykset ottavat päätöksissään huomioon mahdollisuuden toimintojen takaisin siirtämiseen. Kun yritykset käyttävät kokonaisvaltaisempaa kokonaiskustannusanalyysia, ne voivat havaita, että työvoimakustannusten kasvu ja toimintojen siirtämisestä muualle aiheutuvat ”piilokustannukset” neutraloivat usein kilpailuedun.

4.6.5

Yhdysvaltojen hallitus ja useat järjestöt ovat mukana liikkeessä, joka pyrkii luomaan uuden Made in America, Again -merkin, jonka tavoitteena on saada asiakkaat ostamaan amerikkalaisia tuotteita ja tarvikkeita. Reshore now on toinen kansallisen tason aloite amerikkalaisten yritysten toimintojen siirtämiseksi takaisin. (21)

4.6.6

Toimintojaan takaisin siirtäneet yritykset pystyvät yleensä vähentämään varastojaan 50 prosenttia. On tapauksia, joissa varastot ovat vähentyneet kolmen- tai kuusinkertaisesti. Varastojen vähentymisen syynä ovat paremmat maksuehdot, pienemmät varastointimäärät sekä lyhyemmät ja varmemmat toimitusajat.

4.6.7

MIT:n (Massachusetts Institute of Technology) tutkimuksessa yrityksiltä kysyttiin muun muassa sitä, millä hallituksen toimilla voisi olla vaikutusta. Tärkeysjärjestyksessä viisi ensimmäistä toimea, jotka Yhdysvaltojen hallitus voisi toteuttaa kannustaakseen yhdysvaltalaisia yrityksiä siirtämään toimintojaan takaisin, ovat seuraavat:

4.6.8

Boston Consulting Groupin mukaan toimintojen takaisin siirtämistä koskevaa päätöstä tehtäessä kolme tärkeintä tekijää ovat (i) työvoimakustannukset, (ii) asiakkaiden läheisyys ja (iii) tuotteiden laatu. Muita tekijöitä ovat ammattitaitoisen työvoiman saatavuus, kuljetuskustannukset, toimitusajat ja liiketoiminnan harjoittamisen helppous. Tiedot osoittavat myös, että Yhdysvalloista on tulossa kehittyneen maailman halpatuotantomaa ja siten yhä houkuttelevampi.

4.7

Mitkä ovat toimintojen siirtämisestä takaisin EU:hun tehtyjen tutkimusten tai kyselyjen tulokset? Aiheesta on tehty Euroopassa vain vähän tutkimuksia tai kyselyitä. Saksalaisten yritysten toimintojen siirtämisestä tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että kuudes–neljäsosa yrityksistä siirsi toimintojaan takaisin neljän vuoden kuluessa. Ranskalaiset tietotekniikka-alan yritykset valittivat puolestaan odottamattomista kuluista, laadusta ja logistisista ongelmista. Tutkimus Yhdistyneen kuningaskunnan valmistusteollisuuden yrityksistä, jotka olivat siirtäneet tuotantoaan 2008–2009, osoittaa, että 14 prosenttia näistä yrityksistä on jo siirtänyt tuotantoaan takaisin. (22) Ajatus mainittiin jo Euroopan komission tiedonannossa COM(2010) 614 ”Globalisaation aikakauden yhdennetty teollisuuspolitiikka – Kilpailukyky ja kestävyys keskeiselle sijalle”, mutta siinä ei käytetty suoraan termiä ”toimintojen siirtäminen takaisin”.

5.1

ETSK:n Brysselissä ja Bergamossa järjestämissä julkisissa kuulemisissa esiteltiin kokemuksia toimintojen siirtämisestä ja palauttamisesta sekä mahdollisia tulevaisuudennäkymiä valmistusteollisuuden eri aloilla Euroopan uudelleenteollistamisen yhteydessä.

5.2

Maailmantaloutta ohjaavat pääasiassa markkinavoimat, jotka vaikuttavat merkittävästi siihen, päättääkö yritys siirtää tuotantoaan muualle tai siirtää sitä takaisin.

5.3

Yhdistyneessä kuningaskunnassa tehty tutkimus osoittaa, että toimintojen siirtäminen halvan työvoiman maihin ei ole aina avain menestykseen. Arvoketjun ja toimitusketjun rakenteella on oleellinen merkitys menestyksen kannalta. Vaikka kustannukset ovat keskeisellä sijalla, kustannusyhtälö ei ole yksinomaan työvoimakustannusten summa, vaan siihen vaikuttavat myös logistiikka- ja hallintokustannukset. Tutkimuksessa vahvistetaan, että tärkeimmät syyt yritysten paluulle ovat olleet odotettua vähäisemmät kustannussäästöt (50 %), laatuongelmat (43 %) ja markkinoiden läheisyys (36 %). Muita syitä ovat kyky noudattaa tiukkoja toimitusaikoja, hankkijoiden näkyvyys ja vakaus sekä teollis- ja tekijänoikeuksien suoja.

5.4

Markkinoille pääsy ja asiakkaiden saavutettavuus ovat nyt ja jatkossakin avainasemassa päätöstä tehtäessä. Eräillä aloilla on maantieteellisiä esteitä ulkomaisten markkinoiden palvelemiselle, muun muassa paikalliset vaatimukset, jotka edellyttävät strategiaa oman tuotannon siirtämiseksi muualle sekä läsnäoloa paikallisilla markkinoilla.

5.5

Perusrakenteiden ja energian saatavuus ja kuljetusmahdollisuudet ovat perustavan tärkeitä yrityksille. Maailmassa on nykyään maita, joilla on uudenaikaiset, käytettävissä olevat perusrakenteet, jotka ovat kilpailukykyisiä Euroopan maiden perusrakenteiden kanssa. Tulevia investointeja tälle alalle olisi harkittava vakavasti.

5.6

Perus- ja ammattikoulutuksella on hyvin tärkeä asema, jota ei tulisi aliarvioida. Kehitysmaat ovat investoineet ja investoivat edelleenkin paljon nuorison koulutukseen, mikä synnyttää kilpailua Euroopan nuorison kanssa. Eurooppalaisille nuorille ei ole tarjolla ammattitaitoa vaativia työpaikkoja, joten he muuttavat muualle. ETSK laatii parhaillaan lausuntoa koulutuksen ja yritysten välisestä suhteesta.

5.7

Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö (EAY) hyväksyi 7. marraskuuta 2013 investointeja, laadukkaita työpaikkoja ja kestävää tulevaisuutta koskevan suunnitelman, jonka tavoitteena on saada Eurooppa takaisin kasvu-uralle, luoda jopa 11 miljoonaa työpaikkaa ja kannustaa monikansallisia yrityksiä siirtämään toimintojaan Eurooppaan ottaen huomioon dynaaminen kysyntä.

5.8

Pk-yritykset ovat kärsineet välillisesti suurteollisuuden toimintojen siirtämisestä, ja niiden komponenttitilaukset ovat vähentyneet. Esimerkiksi autoteollisuus on siirtänyt tuotantoaan nousevan talouden maihin pääasiassa siitä syystä, että kysyntä on kasvanut kyseisillä markkinoilla. Autoteollisuudessa on odotettavissa noin 70  000–85  000 työpaikan vähennys.

5.9

Metallurgiatuotteiden alalla odotetaan vahvaa kysyntää, josta kaksi kolmasosaa tulee nousevan talouden maista vuoteen 2025 mennessä. Tästä syystä alan on luotava globaalien yhteyksien verkosto ja varmistettava läsnäolonsa markkinoilla. Euroopan metallurgia- ja tekniikkateollisuus siirtävät toimintojaan kehittyville markkinoille ei vain kustannusten takia, vaan myös vastatakseen kysyntään in country for country -strategialla ja varmistaakseen tuotteiden ja palveluiden toimittamisen paikallisille valmistajille ja kuluttajille.

5.10

Bergamossa järjestetyssä kuulemisessa päädyttiin seuraaviin päätelmiin (23):

12.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 311/25

1.1

Lääkeala on yksi tärkeimmistä ja strategisesti merkittävimmistä aloista Euroopan unionin tulevaisuuden kannalta. EU:lla on runsaasti kokemusta yhtenä suurimmista maailmanlaajuisista keskuksista lääketeollisen innovaation alalla, ja se täyttää monia jatkuvan menestyksen edellytyksistä. Tuleva menestys vaatii kuitenkin poliittisen ympäristön, jossa tuetaan innovoinnin asianmukaista hyödyntämistä EU:n terveydenhuoltojärjestelmissä.

1.2

Lääketeollisuudessa on kaikista huipputekniikan aloista suurin työntekijäkohtainen lisäarvo, intensiivisintä tutkimus- ja kehitystoimintaa ja korkein kaupan ylijäämä, mutta lisäksi se tarjoaa ainutlaatuisen panoksen talouskasvulle tuotteillaan, jotka edistävät väestön terveyttä. Alalla toimii suuria henkilöstömääriä työllistävien suuryritysten lisäksi myös pieniä ja keskisuuria yrityksiä, ja niiden marginaalit vaihtelevat usein yrityksen koon mukaisesti. Lääketeollisuudella on kaikkialla maailmassa kumppaneina yliopistoja ja muita laitoksia, joiden kanssa se muodostaa yhtenäisen biotieteiden järjestelmän.

1.3

Maailmanlaajuisen kilpailun voimistuessa komitea uskoo, että nyt on oikea hetki perätä uutta eurooppalaista biotieteiden strategiaa, jolla voidaan taata toimialalle yhtenäisempi lähestymistapa ja varmistaa, että kaikki sidosryhmät hyötyvät edelleen tästä ainutlaatuisesta elinkeinosektorista.

1.4

Komitea suosittaa, että uuteen biotieteiden strategiaan sisällytetään kolme osaa:

1.5

Euroopan lääkeviraston (EMA) tehtävänkuvaa ja riippumattomuutta olisi vahvistettava.

1.6

EU:n olisi pyrittävä vahvistamaan ja lujittamaan maailmanlaajuista johtoasemaansa lääkealalla kumppanuuksilla, jotka ulottuvat EU:n rajojen ulkopuolelle.

1.7

Kaikkialla EU:ssa olisi pyrittävä vähentämään eriarvoisuutta lääkkeiden saatavuudessa.

1.8

EU:n olisi tiedepoliittisten suositusten mukaisesti jatkettava edelleen lääke- ja biotieteen koordinoidun tutkimusstrategian täytäntöönpanoa EU:ssa ja kiinnitettävä yhä enemmän huomiota huippuosaamiseen biolääketieteellisen perustutkimuksen ja koulutuksen alalla. Näin voidaan saavuttaa tieteellinen johtajuus, jolla tuetaan Eurooppa 2020 -strategiaa ja edistetään globaalia kilpailukykyä.

1.9

Komission olisi sisällytettävä teollis- ja tekijänoikeudet tulevaan tiedonantoonsa lääkealan teollisuuspolitiikasta.

1.10

Lääkeala tukee osaltaan Eurooppa 2020 -strategiaa, jonka tavoitteena on luoda älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua ja panostaa voimakkaasti laadukkaiden työpaikkojen luomiseen ja köyhyyden vähentämiseen. Tämän aikaansaamiseksi on tehostettava investointeja koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatioon, kysyntäpuolen toimenpiteisiin, joilla parannetaan innovatiivisten tuotteiden ja palvelujen vetovoimaa, sekä toimiin, joilla edistetään korkealaatuisia työpaikkoja tarjoavaa taloutta, joka on omiaan lisäämään sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta.

1.11

Näitä aloitteita on tuettava tehokkaalla sektorikohtaisella työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla ja sidosryhmät kattavalla lähestymistavalla.

1.12

Komitea kehottaa komissiota toimimaan viipymättä lääkealan strategian luomiseksi, jotta Euroopan lääketeollisuuden menestys voidaan varmistaa läpi koko arvoketjun (tutkimus ja kehitys, tuotanto, markkinointi ja jakelu).

2.1

Euroopan lääketeollisuus vaikuttaa Euroopan unionissa suuresti paitsi talouteen, myös työpaikkojen laatuun, tiedeperustaan suunnattaviin investointeihin ja kansanterveyteen. EU:ssa on edistytty huomattavasti elinajanodotteen pidentämisessä ja terveystilanteen parantamisessa viimeksi kuluneiden 60 vuoden aikana. Innovatiivisten lääkkeiden käytöllä on ollut tärkeä osa viimeaikaisessa kehityksessä. Nyt EU:n on vastattava uusiin haasteisiin.

2.2

Terveydenhuoltopalvelujen saatavuudessa on yhä eroja, ja kroonisten ja rappeuttavien sairauksien seurauksena yhä useammat jonkinlaisesta vammasta tai sairaudesta kärsivät ihmiset elävät yhä pidempään. Tämä vaikuttaa kielteisesti terveydenhuollon kustannuksiin ja tuottavuuteen.

2.3

Yhtenä ensisijaisena tavoitteena on taata eurooppalaisille kuluttajille turvallinen ja tehokas lääkevalmisteiden toimitusketju. Teoriassa Euroopan unionin sääntelykehyksellä varmistetaan, että potilaille toimitettavissa valmisteissa noudatetaan samoja laatustandardeja lääkkeen valmistuspaikasta riippumatta. Tärkeä virstanpylväs on kuitenkin lääkeväärennösdirektiivi, jolla parannetaan edelleen toimitusketjun turvallisuutta ja vähennetään väärennettyjen tuotteiden riskiä. Direktiivin nojalla kaikkiin lääkepakkauksiin merkitään EU:ssa koodit ja sarjanumerot, joilla parannetaan aivan olennaista jäljitettävyyttä.

2.4

Euroopan lääkevirasto (EMA) perustettiin vuonna 1995 suunnilleen samaan aikaan Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston (FDA) kanssa, mutta ilman FDA:lle ominaista keskittämistä. EMA:n rahoittajia olivat Euroopan unioni ja lääketeollisuus, ja lisäksi jäsenvaltiot tukivat sitä välillisesti. Sen pyrkimyksenä oli yhdenmukaistaa kansallisten lääkealan sääntelyelinten työtä (mutta ei korvata sitä); ne tekevät edelleen EMA:n kanssa työtä verkottuneina.

3.1

Uuden lääkkeen kehittäminen sääntelyviranomaisten edellyttämien laatu-, teho- ja turvallisuusnormien mukaiseksi kestää keskimäärin yli 12 vuotta. Jokaista sellaista lääkettä kohden, josta saatavat tulot kattavat sen kehitystyön, testataan noin 25  000 kemiallista yhdistettä. Kliinisiä kokeita tehdään niistä keskimäärin 25 yhdisteelle ja lupa myönnetään viidelle. Kehitystyön resurssien ”valuminen hiekkaan” kuuluu olennaisesti innovaatioprosessiin. Yksityisen sektorin lääkeyritykset tekevät riskialttiita ja mittavia alkuinvestointeja, ja siksi lääkkeisiin liittyvälle teknologialle taataan väliaikainen kaupallinen yksinoikeus esimerkiksi patenteilla.

3.2

Tieteen kehitys ja erityisesti biologian tuntemus vauhdittavat lääkealan innovaatioita. Genomiikan, proteomiikan ja nanoteknologian kehitys ja yhä tarkempien biomerkkiaineiden löytäminen tarjoavat mahdollisuuden parantaa lääkäreiden käytettävissä olevia lääkkeitä entisestään. Lääkealalla on käynnissä rakennemuutos, jonka syitä ovat siirtyminen suosituista perusterveydenhuollon tuotteista erikoisvalmisteisiin, kilpailun kiristyminen geneeristen lääkkeiden alalla sekä T&K-toiminnan tuottavuuden nykyhaasteet. Jatkuva haaste on myös ylläpitää tutkimuksen ja kehittämisen rahoitusta tilanteessa, jossa painostetaan tuottamaan osakkeenomistajille nopeasti lisäarvoa.

3.3

Sektori työllistää suoraan 7 00  000 työntekijää (joista 70 prosenttia on naisia), joilla on asiantuntemusta erilaisilta tieteellisiltä ja teknisiltä aloilta, ja välillisesti se tarjoaa lisäksi kolme tai neljä kertaa tätä enemmän työpaikkoja. Se on laadukas työllistäjä. Sen työntekijät ovat pitkälle koulutettuja, ja sektori tuottaa enemmän lisäarvoa työntekijää kohden kuin yksikään toinen huipputekniikan ala. Muihin sektoreihin verrattuna lääkealan yritykset kestävät paremmin makrotalouden lyhyen aikavälin nousu- ja laskukausia. Tämä on merkittävä vahvuus EU:lle.

3.4

Lääkkeiden elinkaari on oivallinen toimintakehys, sillä se takaa uusien hyödyllisten teknologioiden jatkuvan virran ja varmistaa samalla, että talous on kohtuullisen kestävällä pohjalla. Sen voidaan katsoa jakautuvan kolmeen vaiheeseen:

3.5

Viime vuosina elinkaaren yhtenäisyyteen on kohdistunut paineita. T&K-vaiheesta on tullut yhä pidempi, kalliimpi ja riskialttiimpi. Sääntelyviranomaisten lisäksi myös terveydenhuoltojärjestelmän maksajatahot vaativat yhä enemmän tietoa, minkä vuoksi lääkeyritykset joutuvat käyttämään entistä enemmän aikaa yhä useampien kokeiden suorittamiseen suhteessa yhä useampiin vertailuhoitoihin. Patenttisuojattujen markkinoiden vaiheessa maksajatahoista on tullut yhä valikoivampia ja kriittisempiä, ja nämä vaativat kattavampaa näyttöä paitsi lääkkeiden turvallisuudesta ja tehosta myös kustannustehokkuudesta.

3.6

Tieteen kehityksen ansiosta uusia hoitoja pystytään suuntaamaan entistä paremmin juuri tietynlaisille potilaille.

3.7

Lääkeyritysten kustannusten kattamiseen soveltuvat markkinat ovat nykyisin pienemmät kuin aikaisempien sukupolvien aikana, kun taas kehityskustannukset ovat kasvaneet ja kasvavat yhä.

3.8

Lisäksi valtiot ovat – oikeutetusti – pyrkineet maksimoimaan patenttisuojattomien markkinoiden taloudellista tehokkuutta. Hintakilpailu, joka pienentää vanhempia lääkkeitä käyttävien hoitojen kustannuksia, on valtioille tärkeä keino talousarvion hallintaan. Asiat on kuitenkin tasapainotettava asianmukaisesti keskenään.

3.9

Vaikka onkin kohtuullista odottaa, että vanhempia lääkkeitä käytetään järkevästi, uudempien innovatiivisten lääkkeiden käyttäminen on ratkaisevan tärkeää. Potilaiden mahdollisuudet saada innovatiivisia hoitoja vaihtelevat huomattavasti eri puolilla Euroopan unionia. Tämän vuoksi monilla potilailla ei ole mahdollisuutta saada parasta mahdollista hoitoa, minkä lisäksi lääkealan kannattavuus EU:ssa heikkenee.

3.10

Euroopan komission arvion mukaan 65 vuotta täyttäneiden kansalaisten määrä kasvaa 75 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Työssä käyvät kansalaiset maksavat eläkeläisten sosiaalipalvelut – terveydenhuoltopalvelut ja eläkkeet – ja näin ollen heidän suhteellinen osuutensa aiheuttaa yhä enemmän haasteita. Työntekijöihin kohdistuvan rasituksen vähentämiseksi on tärkeää, että mahdollisimman monet työikäiset kansalaiset ovat hyväkuntoisia ja riittävän terveitä.

3.11

Hyvällä terveydenhuollolla voidaan saavuttaa kolme merkittävää etua: saadaan työelämään joitakin sellaisia, jotka eivät tällä hetkellä työskentele ollenkaan, vähennetään poissaoloja työpaikoilla ja lopuksi voidaan auttaa niin kutsutussa ”presenteeismissä”, jolloin jonkinlaisesta sairaudesta tai vammasta mahdollisesti kärsivien (mutta silti työssä olevien) työntekijöiden tuottavuutta saatetaan kasvattaa paremmalla terveydenhuollolla.

3.12

Lääkeala on kauppataseen ylijäämän perusteella johtava huipputekniikan ala (48,3 miljardia euroa vuonna 2011), ja sillä on suurin T&K-investointien osuus suhteessa nettomyyntiin. Kaikkialla maailmassa tutkimus- ja kehittämistoimintaan käytettyjen varojen kokonaismäärästä lääkealan yritysten osuus on 19,1 prosenttia. Yksityissektorin yritykset käyttävät tutkimus- ja kehittämistoimintaan vuosittain noin 100 miljardia Yhdysvaltain dollaria, mistä Euroopan osuus on noin 30 miljardia euroa. Suurin osa näistä kuluista käytetään kliinisiin kokeisiin, joihin varsinaisten kokeiden lisäksi sisältyy myös markkinoille tulon jälkeen tehtäviä tutkimuksia. Tällaisia tutkimuksia vaaditaan vielä senkin jälkeen, kun tuote on jo markkinoilla.

3.13

Monet eurooppalaiset potilaat eivät tällä hetkellä ymmärrä uusien lääkkeiden tarjoamia etuja. Tämä ei ainoastaan heikennä terveyttä ja tuottavuutta EU:ssa, vaan sen seurauksena EU ei myöskään onnistu luomaan taloudellista arvoa toivotulla tavalla. IMS Health julkaisi hiljattain EU:n puheenjohtajavaltion Liettuan järjestämää terveydenhuoltoalan konferenssia varten tutkimuksen, jossa esitetyt uudet tiedot osoittavat lääkkeiden saatavuuden vaihtelun eri puolilla Euroopan unionia. Köyhissä maissa elävät kuluttajat ovat heikoimmassa asemassa.

3.14

Tilanteen korjaamiseksi EU:n on luotava poliittinen ympäristö, jossa uusien hoitojen hinnoittelussa voidaan ottaa huomioon maiden maksukyky ja hoitojen kysyntä. Lääkkeet poikkeavat muista tuotteista siinä mielessä, että yhteiskunta odottaa kaikkien potilaiden saavan käyttöönsä tarvitsemansa lääkkeet. EU:n päätöksentekijöiden on pohdittava kysymystä perusteellisesti, jotta varmistetaan, että EU:n sisämarkkinat toimivat kaikkien EU:n kansalaisten etujen mukaisesti.

Lääkekuluille on asetettu keinotekoisesti yläraja, mikä on johtanut terveysvaikutusten heikentymiseen. Maissa, joissa lääkekuluja on supistettu merkittävästi talouskriisin seurauksena tai joissa taloudellinen rasite on siirretty maksavalta kolmannelta osapuolelta yksittäisille kuluttajille, terveystulokset huononivat välittömästi ja muut, kalliimmat terveydenhuoltopalvelujen muodot lisääntyivät lääkkeiden heikon saatavuuden kompensoimiseksi.

4.1

Vaikka EU täyttää monia kestävän kasvun edellytyksiä, todellisuudessa se on menettämässä Yhdysvalloille johtoasemansa biolääketieteen tutkimusalalla.

4.2

Suurin osa maailman lääketeollisuudesta on keskittynyt EU:hun ja Yhdysvaltoihin. Tämä voi helpottaa tasapuolisuuskysymysten käsittelyä ja tarjota kummallekin ryhmittymälle mahdollisuuden turvata aikaisemmat ja tulevat investointinsa lääketeollisuuteen. Tämän vuoksi on tärkeää, että sekä taloudellinen että sosiaalinen ulottuvuus ja myös kuluttajien huolenaiheet otetaan asianmukaisesti huomioon meneillään olevissa transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta koskevissa keskusteluissa.

4.3

Keskitulotason maiden vaurauden lisääntyessä niiden olisi maksettava oma osansa innovaation kustannuksista kasvavilla globaaleilla markkinoilla. Näin ei tällä hetkellä tapahdu. Lisäksi kyseiset maat, kuten Intia, turvautuvat yhä useammin myös pakkolisensointiin ja muihin vastaavanlaisiin strategioihin, mistä on esimerkkinä Koreassa vallitseva kohtuuton hinnoittelupaine. Tulevien haasteiden kohtaamiseksi ja mahdollisuuksien hyödyntämiseksi tässä esitetyt päätelmät perustuvat kolmeen keskeiseen – yhteiskunnalliseen, tieteelliseen ja taloudelliseen – näkökulmaan ja niihin liittyviin suosituksiin.

4.4

Yhteiskuntapoliittisissa suosituksissa painopisteen on oltava eurooppalaisen väestön terveystulosten parantamisessa. Niissä on otettava huomioon väestörakenteen muutos ja kroonisista sairauksista johtuvat haasteet. Terveys on taloudellisen vaurauden ennakkoedellytys.

EU:ssa erot ovat edelleen valtavia sekä maiden välillä että niiden sisällä. Jos eroihin ei puututa kiireesti, tilanne huononee edelleen väestön ikääntyessä.

4.5

Lääkkeiden käytön parantamisella ja lääkeinnovaatiolla voi olla suuri merkitys EU:n pyrkiessä vastaamaan edellä mainittuihin haasteisiin. Varhainen diagnosointi, hoitoketjujen hallintaa koskevat parhaat käytännöt ja potilaiden hoidossa pysyvyyden parantaminen ovat ratkaisevan tärkeitä haasteita, joiden ratkaisemiseksi teollisuus ja terveydenhoitopalvelujen tarjoajat voivat tehdä työtä kumppaneina ja saavuttaa näin parempia tuloksia. Olisi harkittava vakavasti sellaisen ympäristön luomista, jossa teollisuuden hinnoittelu voisi perustua maiden maksukykyyn ilman vaaraa toimitusketjujen muuttumisesta.

4.6

EU:n myöntämää rakennerahoitusta tulisi hyödyntää paremmin terveydenhuoltoinfrastruktuurin laadun parantamisen tukemiseksi.

4.7

EU:n jäsenvaltioiden hallitusten olisi pyrittävä perustamaan kroonisten sairauksien hallintaohjelmien arvioinnissa käytettävä eurooppalainen kehys määrittämällä vertailuarvoja ja ensiluokkaisia hoitoketjuja kokonaisvaltaista hoitoa varten sekä vahvistamaan sekä hinnaltaan huokeiden lääkkeiden että innovatiivisten lääkkeiden tarkoituksenmukaista käyttöä hoitoketjussa. Monet sidosryhmät, kuten julkinen valta, potilas- ja lääkärijärjestöt, työmarkkinaosapuolet ja muut kansalaisyhteiskunnan järjestöt, voivat edistää menestyksellistä kroonisten sairauksien hallintaa, jos perustetaan organisaatioiden laajoja kumppanuuksia varten foorumi kroonisia sairauksia koskevien toissijaisten ennaltaehkäisyohjelmien kehittämiseksi. Tätä ajatellen kroonisia sairauksia koskeva komission yhteinen toimi on tärkeä askel oikeaan suuntaan.

4.8

Biolääketieteen perustutkimuksen organisointia, hallintaa ja rahoitusta hallinnoidaan eri puolilla Euroopan unionia tällä hetkellä erillisten ja hajallaan olevien ohjelmien kautta sekä jäsenvaltioiden että EU:n tasolla. Muutamista erinomaisista EU:n aloitteista huolimatta jäsenvaltioiden välillä on todellisuudessa liikaa kilpailua, eivätkä ne ponnistele riittävästi yhtenäisen strategian toteuttamiseksi. Tämän seurauksena laatuarvioinnissa käytetään erilaisia perusteita, jäsenvaltiot toteuttavat päällekkäisiä toimia, varoja tuhlataan ja EU on jäämässä vakavasti jälkeen Yhdysvalloista monilla biolääketieteen tutkimuksen aloilla, mikä heikentää kilpailukykyä.

4.9

Perus- ja translaatiotutkimuksen vahvistaminen sekä maailmanluokan osaamiskeskusten luominen EU:ssa on välttämätöntä sen takaamiseksi, että EU pystyy houkuttelemaan jatkossakin T&K-toiminnan ja valmistusteollisuuden investoijia. Koska EU on jatkuvasti epäonnistunut tavoitteessaan käyttää kolme prosenttia bruttokansantuotteesta T&K-toimintaan, on kiinnitettävä aikaisempaa enemmän huomiota perustieteeseen ja koulutukseen. Innovatiiviset lääkkeet -aloitteen ja Horisontti 2020 -puiteohjelman tyyppiset aloitteet voivat osaltaan edistää avoimen innovaation ja yhteistyön kulttuuria. Niiden avulla kyetään luomaan rahoitusväline kohdennettujen investointien kannustamiseksi.

4.10

Talouspoliittisissa suosituksissa EU:n olisi edistettävä kasvu- ja vakauskehyksen käyttöönottoa biotieteen järjestelmässä kaikkialla EU:ssa vakauden ja ennakoitavuuden parantamiseksi. Tämäntyyppisen kehyksen ja sitä tukevan alakohtaisen sosiaalisen vuoropuhelun tarkoituksena olisi kannustaa uusien hyödyllisten innovaatioiden käyttöä ja turvata samalla valtioiden valmiudet hallita talousarvioita ennakoitavasti. Kyseinen kehys otettaisiin käyttöön jäsenvaltioiden tasolla muun muassa väestökehitykseen, todelliseen kysyntään, inflaatioon ja teknologian edistykseen liittyvien erojen huomioon ottamiseksi. Myös sosiaalinen ulottuvuus tulisi sisällyttää tähän.

4.11

Useimmissa maissa julkisen talouden vakautusohjelmissa vaaditut säästöt ovat kohdistuneet suhteettomasti lääkkeisiin huolimatta siitä, että niiden arvo on voitu osoittaa muihin terveydenhuollon varainkäytön aloihin nähden. Tämä johtaa teollisuuden kannalta arvaamattomaan tilanteeseen ja aiheuttaa ristiriitaisia viestejä EU:n sitoutumisesta innovaatioon. Se saattaa myös heikentää jäsenvaltioiden kykyä kehittää terveydenhoidon tehokkuutta lääkkeiden ja muiden teknologioiden tarkoituksenmukaisen käytön avulla.

4.12

EU:n talouden sidosryhmien ja erityisesti kuluttajien kannalta on oleellista, että tuetaan kestävällä pohjalla olevaa toimintamallia terveydenhoidon rahoittamiseksi. Jos lääkekuluja koskevaa lähestymistapaa kehitetään ylläpidettävämmäksi, rahoitus voidaan suunnata aloille, joilta saadaan suurin tuotto. On tärkeää havaita mahdollisuudet parantaa lääkealan hallintaa. Kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa olisi taattava terveydenhoidon ja lääkkeiden rahoitusta koskeva vähimmäisraja.

4.13

Lähestymistavassa olisi otettava huomioon myös realistiset kasvuodotukset, joihin vaikuttavat väestön ikääntyminen, tosiasiallinen innovointi sekä terveydenhoidon pitkän aikavälin kustannustehokkuusnäkymät. Tämäntyyppisellä kehyksellä lievitettäisiin vahingollisia vaihteluja, joita terveydenhuollon rahoituksessa on voitu havaita viimeksi kuluneiden 3–5 vuoden aikana, ja kehitettäisiin pitkän aikavälin suunnittelua, johon kaikki terveydenhoitojärjestelmän osapuolet osallistuisivat.

4.14

Komission hiljattain toteuttaman Tajani-aloitteen yhteydessä on edistetty huomattavasti ja saavutettu merkittäviä tuloksia seuraavilla aloilla: etiikka ja avoimuus; lääkkeiden, harvinaislääkkeiden ja käsikauppalääkkeiden saatavuus pienissä maissa; biosimilaareja lääkkeitä ja hallittua käyttöönottoa koskevat sopimukset, joita komitea kannattaa.

4.15

ETSK on tietoinen siitä, että komissio suunnittelee uutta tärkeää tiedonantoa lääketeollisuutta koskevasta teollisuuspolitiikasta. Aihe on ajankohtainen, ja komitea kannustaa komissiota laatimaan kunnianhimoisen suunnitelman, jolla varmistetaan lääketeollisuuden menestys EU:ssa läpi koko arvoketjun (tutkimus ja kehitys, tuotanto, markkinointi ja jakelu).

12.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 311/31

1.1

1.2

Euroopan unionille:

Hyväksytään ILO:ta varten yhteinen kanta, jotta ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annetun EU:n direktiivin ja ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävän EU:n strategian (2) (2012) tavoitteet saadaan sisällytetyksi kansainväliseen työoikeuteen.

1.3

Valtioille:

1.4

Työnantajayrityksille ja sijoittajille:

1.5

Ammattiliitoille:

Annetaan koulutusta jäsenjärjestöille, jotta ne osaavat kohdella uhreja oikein ja tukea heitä tilanteen ratkaisemisessa ensisijaisesti ilmiölle kaikkein altteimmilla aloilla eli muun muassa maataloudessa, rakennustyömailla, ravintola- ja hotellialalla ja kotitaloustyössä. Tehdään yhteistyötä laittomasti alueella oleskelevien maahanmuuttajien tukemiseen erikoistuneiden kansalaisjärjestöjen kanssa ottaen huomioon, että tällaisia maahanmuuttajia tulee kohdella uhreina eikä rikollisina.

1.6

Muille järjestöille:

Kuluttajajärjestöjen tulee kiinnittää huomiota tuotteiden alkuperään ja vaatia läpinäkyvyyttä kaikissa valmistusketjun vaiheissa.

Järjestöt, jotka auttavat laittomasti alueella oleskelevia maahanmuuttajia, organisoivat kotitaloustyöntekijöiden työskentelyä tai tavoittelevat prostituution lakkauttamista, olisi tunnustettava yhteistyökumppaneiksi, ja niitä olisi kuultava pakkotyön torjuntaan liittyvissä asioissa.

—

ILO:n viimeaikaisen, vuonna 2012 tehdyn arvion mukaan pakkotyön uhreja on lähes 21 miljoonaa, joista 58 prosenttia on naisia ja tyttöjä. Neljäsosa uhreista on alle 18-vuotiaita lapsia. Lähes 19 miljoonaa on pakkotyössä yksityishenkilön tai yksityisen yrityksen hyväksikäyttämänä ja yli 2 miljoonaa valtion tai kapinallisryhmän hyväksikäyttämänä. Yksityishenkilöiden tai yksityisten yritysten hyväksikäyttämistä uhreista 4,5 miljoonaa on seksuaalisen hyväksikäytön kohteena. Samojen ILO:n lukujen mukaan uhrien pakkotyön keskimääräinen kestoaika on 18 kuukautta.

3.3.1

Olemassa olevien tekstien puutteet on paikattava: Euroopan maiden tulisi ILO:ssa yksissä tuumin vaatia lisäpöytäkirjan hyväksymistä ILO:n yleissopimukseen nro 29 ja suosituksen antamista ennaltaehkäisyn, valvonnan, uhrien suojelun ja uhreille myönnettävien korvausten varmistamiseksi.

Euroopan unionin alueella

3.3.2

Euroopan unionin ulkopuolella on otettava paremmin huomioon uusien toimijoiden eli kansalaisjärjestöjen ja monikansallisten yritysten ilmaantuminen globalisaation seurauksena. ILO:n yleissopimuksia ei ole sisällytetty riittävän selkeästi WTO:n sääntöihin. ILO:n tarkkailijan tulisi osallistua WTO:n työskentelyyn. ILO:n jäsenmaiden lainsäädäntöön ja käytäntöihin kohdistuvien ILO:n valvontamekanismien tuloksena annettujen päätelmien ja suositusten noudattamista on myös tehostettava. Suositukset jäävät usein toteuttamatta poliittisen tahdon ja/tai niiden täytäntöönpanon edellyttämän rahoituksen ja hallinnollisen kapasiteetin puuttumisen vuoksi.

3.3.3

Euroopan unioni valmistelee yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevää direktiiviä (17), jonka mukaan yritysten, joiden palveluksessa on yli 500 työntekijää, tulee esittää toimintakertomuksessaan muu kuin taloudellinen selvitys toimintansa ympäristöä, sosiaalisia näkökohtia ja työntekijöitä koskevista seikoista, ihmisoikeuksien kunnioittamisesta sekä korruption ja lahjonnan torjunnasta. Direktiivi on yhdenmukainen ILO:n sääntöjen kanssa (asiakokonaisuuteen INT/698 liittyvä ETSK:n lausunto).

3.3.4

Kehitysyhteistyö- ja ulkomaanapupolitiikka voisi antaa toiminnalle pontta, jos tuen ehdoksi asetettaisiin perusoikeuksien kunnioittaminen sekä valtioiden että muiden toimijoiden ja erityisesti apua saavien maiden resursseja hyödyntävien monikansallisten yritysten toiminnassa. Lisäksi kehitysapuun olisi sisällytettävä hallinnollisen kapasiteetin vahvistamishankkeita, joihin kuuluu työtarkastajille ja työmarkkinaosapuolille suunnattu ILO:n yleissopimusten täytäntöönpanoa käsittelevä koulutus. Kauppapolitiikan ja kehitysapupolitiikan olisi tuettava toisiaan ihmisoikeuksien paremman kunnioittamisen varmistamiseksi. Pakollista työtä koskevien ILO:n yleissopimusten (nro 29 ja 105) ja muiden ILO:n perustavien yleissopimusten ratifioinnin ja noudattamisen tulisi olla osa EU:n ja kolmansien maiden välisiä kauppa-, yhteistyö- ja assosiaatiosopimuksia, ja edistystä olisi seurattava säännöllisesti. Kansalaisyhteiskunnan organisaatiot olisi otettava erityisten seurantaelinten kautta mukaan kauppasopimusten ja niihin sisältyvien kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen seurantaprosessiin.

3.3.5

3.3.5.1

OECD suosittaa monikansallisille yrityksille antamissaan toimintaohjeissa (18) yritysten roolin kasvattamista ihmisoikeuksien kunnioittamisessa ja edistämisessä. Tätä ehdotetaan myös Ruggien raportissa (YK) (19), jossa käsitellään valtiovaltaa, yrityksiä, kansalaisyhteiskuntaa ja sijoittajia. Raportissa kehotetaan yrityksiä tekemään riskitutkimuksia (due diligence). Yritysten tulee suojautua ilmiöltä ja vastustaa näin aktiivisesti perusoikeuksien loukkauksia. Monikansalliset yritykset ja sijoittajat tulee saattaa vastuuseen, koska se on niiden edun mukaista mutta myös jotta ne voidaan asettaa syytteeseen, jos ne eivät ole osoittaneet riittävää valppautta. Yritysten tulee kantaa vastuu myös ILO:n normien noudattamisesta. Riippumattomien, talouselämän ulkopuolisten luokituslaitosten tulisi valvoa yritysten tekemien ilmoitusten paikkansapitävyyttä.

3.3.5.2

Monet monikansalliset yritykset ovat eurooppalaisia, ja ne ovat edelläkävijöitä kansainvälisten ammattijärjestöjen keskusliittojen kanssa tehtyjen kansainvälisten puitesopimusten suhteen. Sopimuksissa käsitellään muun muassa yritysten yhteiskuntavastuuta ja pakkotyön torjuntaa. EU:n uudessa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevassa vuosien 2011–2014 strategiassa (20) odotetaan, että eurooppalaiset yritykset ottavat niille kuuluvan vastuun ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. (21)

3.3.5.3

Investoinneilla on myös vaikutusta: monet sijoittajat ovat sitoutuneet YK:n asettamiin vastuullisen sijoittamisen periaatteisiin (22), ja sosiaalisesti vastuullisten investointien osuus on nykyisin 22 prosenttia sijoituskannasta. Näistä 49 prosenttia on eurooppalaisia investointeja.

3.3.5.4

Yritykset voivat vaikuttaa vastuullisella hankintapolitiikalla, ja hallintotahot ja alueyhteisöt voivat varmistaa, että julkisia hankintoja toteuttavat kumppaniyritykset ovat huolehtineet pakkotyön kitkemisestä hankintaketjuissaan.

3.3.5.5

Myös eurooppalaiset kansalaisjärjestöt ovat edelläkävijöitä siinä, että ne peräänkuuluttavat kuluttajien oikeutta tietää, missä ja millaisissa oloissa vaatteet ja jalkineet on valmistettu (23) tai EU:n ulkopuolisista maista tulevat elintarvikkeet tuotettu. Pakkotyön kitkeminen on mahdollista, kun vaaditaan enemmän avoimuutta ja jäljitettävyyttä kaikkien tuotteeseen tai palveluun sisältyvien osatekijöiden suhteen.

3.3.5.6

Monilla ammattijärjestöillä on arvokasta kokemusta jaettavanaan: ne ovat esimerkiksi järjestäneet koulutusta siitä, miten lähestyä pakkotyötä tekeviä, tai niillä on kokemusta laittomasti alueella olevien maahanmuuttajien tukemiseen erikoistuneiden kansalaisjärjestöjen kanssa tehtävän yhteistyön menetelmistä. Kaikki eivät kuitenkaan vielä tiedosta ongelman laajuutta, ja monet ajattelevat, että ongelma on muualla tai mitään ei voida tehdä. Valtiot voisivat auttaa ammattijärjestöjä epävirallisen sektorin työntekijöiden järjestäytymisestä huolehtimisessa.

Toimeksiantavien maiden ammattijärjestöjen tulisi tukea ammatillista järjestäytymistä tilauksia toteuttavissa maissa sekä kolmansien maiden työntekijöiden vaatimuksia toimeentulon mahdollistavasta palkasta ja inhimillisistä työajoista.

Eurooppalaiset työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua edistävät alakohtaiset neuvottelukomiteat ovat yksi keino lisätä tietoisuutta ja torjua pakkotyötä.

12.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 311/38

1.1

ETSK seuraa erityisen tarkasti ylivelkaantumisen aiheuttamia ongelmia, jotka ovat lisääntyneet finanssikriisin, elinkustannusten nousun ja lyhytaikaisten luottojen myötä. Komitea on useissa eri lausunnoissaan korostanut unionin tason toimenpiteiden tarvetta.

1.2

Vaikka taustalla olevat syyt ovat tiedossa, komitea toteaa, että ylivelkaantumisen käsitettä ei ole määritelty yhdenmukaisesti eikä eri jäsenvaltioiden tilanteesta ole tarkkaa kuvaa. Niinpä komitea kehottaa hyväksymään yhteisen määritelmän.

1.3

Tämän määritelmän olisi sisällettävä seuraavat osa-alueet: i) kotitalous asianmukaisena mittayksikkönä ylivelkaantumisen määrittämiseen; ii) taloudelliset sitoumukset; iii) epäviralliset sitoumukset perheen tai yhteisön sisällä; iv) maksukyvyttömyys; v) pysyvä ylivelkaantuminen; vi) kohtuullinen elintaso ja vii) insolvenssi.

1.4

ETSK painottaa, että kuluttajien suojelu olisi sisällytettävä konkreettisesti kaikkiin toimenpiteisiin, joilla tähdätään sisämarkkinoiden toteuttamiseen.

1.5

Ylivelkaantumisen hoitoon tarvitaan valistusta, ennaltaehkäisyä sekä mukautettuja menettelyitä, jotka auttavat ylivelkaantunutta henkilöä palaamaan normaaliin taloudelliseen elämään.

1.6

Tämä edellyttää kokonaisvaltaista näkemystä ylivelkaantumiseen liittyvistä ongelmista sekä tehokkaiden toimenpiteiden toteuttamista.

1.7

Talousvalistusta olisi ensisijaisesti annettava kouluissa, mutta sitä tulisi myös olla koko ajan kaikkien kansalaisten saatavilla. ETSK kannattaakin tiedotuskampanjoita, joihin kaikkien sidosryhmien olisi osallistuttava kokemusten täydentävyyden takaamiseksi.

Komitea korostaa kuluttaja- ja perhejärjestöjen keskeistä roolia tiedon levittämisessä ja avun tarjoamisessa sitä toivoville henkilöille.

1.8

Eräissä jäsenvaltioissa on luotu mekanismeja ylivelkaantumistilanteiden ennaltaehkäisyä ja käsittelyä varten, mutta ne eroavat toisistaan.

ETSK katsoo, että perusoikeuskirjan 38 artiklaan, SEUTin 114 artiklaan ja SEUTin 81 artiklaan perustuva asianmukainen ja yhtenäinen menettely olisi otettava käyttöön kaikissa jäsenvaltioissa komission direktiiviehdotuksessa esittämien yleisten periaatteiden mukaisesti. Tämä osoittaisi konkreettisesti, että Euroopan parlamentti on kiinnostunut EU:n kansalaisten ongelmien ratkaisemisesta.

1.9

Näiden periaatteiden lähtökohtana tulisi olla menettelyn nopeus ja ilmaisuus, syytetoimien keskeyttäminen silloin, kun ylivelkaantumisen hallintaan tähtäävä menettely on käynnistetty, saatavien todentaminen, ensisijaisen asunnon säilyttäminen, tavallisten velkojien tasapuolinen kohtelu, mahdollisuus mitätöidä velkoja pahimmissa velkaantumistilanteissa sekä se, että ylivelkaantuneelle henkilölle on taattava riittävä toimeentulo, joka mahdollistaa arkielämän tarpeiden täyttämisen tyydyttävällä tavalla. Näin kuluttajaa pyritään auttamaan palaamaan normaaliin taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen elämään.

1.10

Komitea muistuttaa myös pitävänsä tärkeänä pankkipalvelujen saatavuutta, joka on turvattava ylivelkaantuneille kaikenlaisen sosiaalisen syrjäytymisen välttämiseksi.

1.11

Ylivelkaantumisen torjuminen edellyttää lisäksi eurooppalaista kehystä, jolla puututaan koronkiskontaan.

1.12

Pelkkä käsittelymekanismin perustaminen ei kuitenkaan riitä vähentämään ylivelkaantumistapausten määrää. Lisäksi tarvitaan toimenpiteitä taloudenpitoon ja rahoitusasioihin liittyvän valistuksen kehittämiseksi, mikä tarkoittaa sitä, että tätä tarkoitusta varten on myönnettävä riittävästi määrärahoja.

1.13

Lisäksi ETSK kiinnittää huomiota siihen, että velkaantuminen ei ole hallittavissa sääntöjä noudattamatta. Tähän liittyen komitea muistuttaa tukevansa ”vastuullisen luotonannon” konseptia, joka edellyttää sekä luotonantajilta että luotonottajilta oikeudenmukaisia ja eettisiä toimintatapoja.

2.1

Komissio totesi vuonna 2013 sosiaalialan investointipaketissa (1), että ulosottojen ja kodittomien määrä on noussut huomattavasti kriisin alkamisen jälkeen, ja piti ylivelkaantumista yhtenä syynä tähän.

2.2

Ylivelkaantuminen on ollut kiihtyvä ilmiö 1980-luvun alusta lähtien, ja se koskettaa yhä useampia ihmisiä kaikista yhteiskunnallis-ammatillisista ryhmistä.

2.3

Ylivelkaantumistapauksia ei voida enää pitää ”mielihalujen ja intohimojen” pohjalta toimivien yksilöiden ongelmana. Tänä päivänä ne kuvastavat sosiaalista ja yhteiskunnallista kriisiä.

2.4

Vuonna 2013 Euroopan keskuspankki pani merkille, että yli puolet euroalueen asukkaista oli velkaa rahoituslaitoksille. (2)

2.5

Tutkimuksen mukaan ylivelkaantumista edeltää usein tulojen odottamaton putoaminen, joka liittyy varsinkin työpaikan menetykseen, sairastumiseen, asumuseroon tai liialliseen kulutukseen. (3)

2.6

Tanska otti vuonna 1984 käyttöön kokonaisvaltaisen järjestelyn yksityishenkilöiden ylivelkaantumisen hoitoa varten, ja Ranska hyväksyi vastaavia toimenpiteitä toisena Euroopan maana (31. joulukuuta 1989 annettu laki yksityishenkilöiden ja perheiden ylivelkaantumiseen liittyvien ongelmien ehkäisemisestä ja ratkaisemisesta). (4)

2.7

Ylivelkaantumista esiintyy kaikissa jäsenvaltioissa vaihtelevassa määrin. Ilmiötä on pahentanut finanssikriisi, joka on horjuttanut useiden maiden talouksia. Ongelmaan puuttuminen on sitäkin tärkeämpää sen vuoksi, että kaikki taloudelliset toimijat kärsivät sen seurauksista; saatavat maksukyvyttömiltä asiakkailta heikentävät yritysten, erityisesti pk-yritysten, toimintaedellytyksiä.

2.8

Ongelmasta on tullut huolestuttavampi, sillä se koskettaa paitsi köyhiä työntekijöitä ja työttömiä, joille on kertynyt maksamattomia laskuja välttämättömistä palveluista (sähkö, vesi, vakuutukset, puhelinkulut jne.) ja jotka eivät kykene maksamaan vuokriaan ajallaan, myös keskiluokan edustajia usein tapaturman seurauksena sekä toisaalta eläkeläisiä, joiden eläkkeitä on leikattu osana säästötoimia tai jotka avustavat lähimmäisiään taloudellisesti. (5) Ylivelkaantumisen syyt ovat tiedossa: se johtuu työttömyydestä, epävarmoista työsuhteista tai tietyistä perhetilanteista. Yksinhuoltajaperheiden tiedetään kärsivän siitä pahiten. Joissakin tapauksissa taustalla voi olla tapaturma, avio- tai asumusero, kuolemantapaus, sairastuminen tai vammautuminen korkeine hoitokustannuksineen. Yliopistojen kohtuuttoman korkeat lukukausimaksut tietyissä jäsenvaltioissa ovat myös merkittävä tekijä nuorten ylivelkaantumisen taustalla.

2.9

Ylivelkaantuminen on viime aikoina laajentunut myös toiseen sosiologiseen ryhmään: keskiluokkaisiin henkilöihin, jotka ovat jääneet työttömiksi ja joutuvat maksamaan korkeita lainanhoitokuluja asunnostaan ilman lyhyen aikavälin työllistymisnäkymiä.

2.10

Ongelma koskettaa siis erilaisia ryhmiä, joiden välillä ja sisällä on suuria eroja ylivelkaantumisen syissä ja sen aiheuttamissa seurauksissa.

2.11

Ylivelkaantumisen riskiä lisää tulojen ja elinkustannusten kehityksen välinen epäsuhta, joka liittyy elämäntapojen muuttumiseen, jäsenvaltioiden toteuttamiin säästötoimiin ja lisääntyviin juokseviin menoihin, kuten energia- ja asumiskustannuksiin, sähköisen viestinnän kuluihin ja puhelinkuluihin, liikennekustannuksiin ja rahoituskuluihin.

2.12

Yltäkylläisyyden yhteiskunnassa luotonotto, johon kannustetaan aggressiivisilla ja harhaanjohtavilla mainoskampanjoilla puuttuvien tulojen paikkaamiseksi ja tuotteiden ja palvelujen hankkimiseksi, on niin ikään monissa tapauksissa syynä ylivelkaantumiseen. Tähän liittyen todettakoon, että muita heikommassa asemassa olevat kansalaiset ovat ”huonosti velkaantuneita”, sillä kaikki luottomuodot eivät ole heidän saatavillaan puutteellisen maksukykyisyyden vuoksi. He joutuvat turvautumaan kalliimpiin muotoihin, kuten lyhytaikaisiin luottoihin, jotka liittyvät usein eri kanavien kautta jaettaviin kortteihin ja joiden korot ovat erittäin korkeat.

2.13

Tällaisia luottokortteja tarjotaan usein postimainonnan kautta seuraavanlaisin mainoslausein: ”onneksi olkoon, olette voittanut ilmaisen luoton, ei takaisinmaksukuluja” – piittaamatta tiedottamista ja kuluttajansuojaa koskevista säännöistä. ETSK vaatii, että tällaisten korttien voimassaoloajan ja käyttörajan tulisi olla tiukasti säänneltyjä. (6)

2.14

Myös asunto- ja kulutusluottojen korkoihin liittyvään kysymykseen olisi kiinnitettävä erityisesti huomiota. Tietyissä vaihtuvakorkoisissa lainoissa ei ole korolle ylärajaa, jolloin se voi vaihdella huomattavasti markkinatilanteen mukaan.

2.15

Jotta kotitaloudet saadaan näyttämään maksukykyisiltä, tiettyjä lainoja saatetaan myöntää progressiivisin koroin ennakoiden tulojen kasvua, jota ei kuitenkaan kriisin vuoksi ole tapahtunut. Tämä johtuu palkkojen jäädyttämisestä tietyissä maissa tai jopa niiden alentamisesta.

2.16

Lisäksi puuttuvan unionin tason yhdenmukaistamisen vuoksi koronkiskonnasta ei tietyissä jäsenvaltioissa ole säädöksiä.

2.17

Eräät ylivelkaantuneet kotitaloudet ovat maksu- ja lyhennysrästien vuoksi kasvavassa sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa ja saattavat jäädä ilman peruspalveluita tai joutua häädetyiksi asunnostaan, minkä lisäksi epävarmuus aiheuttaa ongelmia terveydenhuollon saatavuudessa. Esimerkiksi Espanjassa yli 75  000 asukasta häädettiin vuonna 2012, mikä oli 16,7 prosenttia enemmän kuin vuonna 2011. (7)

2.18

Vaikka ylivelkaantumisen syyt eivät vastaa täysin toisiaan kaikissa jäsenvaltioissa, niistä ollaan pääosin yhtä mieltä. Käytössä ei kuitenkaan ole välineitä, joilla tilannetta voitaisiin arvioida tarvittavalla tarkkuudella eurooppalaisella tasolla. Komitea on painottanut tätä aikaisemmissa lausunnoissaan (8). Euroopan tasolla ei ole tehty minkäänlaista kartoitusta. Lisäksi tällaisen välineen toteuttaminen edellyttää aivan ensimmäiseksi, että päästään yhteisymmärrykseen siitä, mitä ”ylivelkaantumisella” tarkoitetaan ja millä kriteereillä ja menetelmillä sitä arvioidaan.

2.19

Komitea on todennut tämän jo aiemmin ja toivonut, että laadittaisiin operatiivisia ratkaisuja suositteleva vihreä kirja ja käynnistettäisiin sähköinen kuulemismenettely.

2.20

ETSK toivookin, että unionin tasolla annettaisiin yhteinen toiminnallinen määritelmä ylivelkaantumiselle. Sen pohjana tulisi olla, että kuluttaja ei kykene vastaamaan kaikista veloistaan riippumatta niiden luonteesta ja tekemistään sitoumuksista. Mikäli tämän monitahoisen ilmiön yksityiskohtaisen arvioinnin mahdollistava määritelmä puuttuu, julkiset toimet ovat vaarassa jäädä hyödyttömiksi.

2.21

Komitea tukee ajatusta ylivelkaantumisen eurooppalaisen seurantakeskuksen perustamisesta ilman ylimääräisiä budjettimäärärahoja. Se hyödyntäisi jo olemassa olevia ja tehokkaaksi osoittautuneita kansallisia käytänteitä.

2.22

Lisäksi ETSK katsoo, että ylivelkaantumiseen on puututtava myös ennakoivasti rahoitusasioita koskevan valistuksen avulla. Se on välttämätön väline vastuullisen ja hallitun kuluttamisen kehittämiseksi.

3.1

Helmikuussa 2008 julkaistu tutkimus (9) antaa yleiskuvan määritelmistä ja toimenpiteistä, joilla hoidetaan ylivelkaantumista 18 jäsenvaltiossa ja yhdessä EFTA-maassa (10). Tutkimus osoittaa, ettei ylivelkaantumiselle ole yhteistä määritelmää, vaan käsitteet vaihtelevat maittain.

3.2

Ylivelkaantuminen on monimutkainen, monitahoinen ja kehittyvä ilmiö, kuten todetaan Euroopan komission terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston (DG SANCO) tilaamassa tilastollisessa analyysissa (11) vuodelta 2013.

3.3

Myös Euroopan neuvosto on pannut merkille, että se koskee sekä lainasitoumuksiin liittyviä ongelmia että jatkuvia vaikeuksia laskujen maksamisessa. (12)

3.4

Näistä eri lähteistä ilmenee, että mittayksikkönä on useimmissa tapauksissa kotitalous. Lähes joka toisessa kansallisessa määritelmässä viitataan velkaantumisen pitkäaikaisuuteen tai sen pysyvään luonteeseen. Suurimmassa osassa viitataan kykyyn vastata tehdyistä sitoumuksista.

3.5

Tiettyjä yhteisiä peruselementtejä on siis olemassa, ja ne voivat muodostaa yhteisen pohjan.

3.6

ETSK:n mielestä seuraavat osa-alueet on otettava huomioon laadittaessa yhteinen toiminnallinen määritelmä ylivelkaantumiselle:

4.1.1

Pelkkä lainsäädännöllisen mekanismin perustaminen ei riitä vähentämään ylivelkaantumistapausten määrää. Tarvitaan kokonaisvaltainen lähestymistapa. Ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä on pyrittävä estämään ylivelkaantuminen mahdollisimman tehokkaasti.

4.1.2

Talousvalistuksen tarve nousee toistuvasti esille rahoituspalveluista käytävässä keskustelussa, mutta tätä tarkoitusta varten ei osoiteta riittävästi resursseja. Tämän toteamiseksi tarvitsee vain vertailla summia, joita käytetään markkinointiin ja vastaavasti talousvalistukseen.

4.1.3

ETSK:n suosittelemiin toimenpiteisiin kuuluu muun muassa kestäväpohjaista kulutusta edistävän valistuksen kehittäminen, jota komitea on painottanut aiemmassa lausunnossaan (14). Komitea pitää talousvalistusta välttämättömänä, sillä sen avulla edistetään hyvää henkilökohtaista taloudenpitoa ja ehkäistään ylivelkaantumista.

4.1.4

ETSK toteaa, että yhdessäkään edellä mainituista 18 jäsenvaltiosta ennaltaehkäisevää valistusta ei tarjoa yksi yhtenäinen taho. Komitea toivoo Euroopan unionin luovan sellaisen valistusohjelman, joka vastaa kunnianhimoisia tavoitteita.

4.1.5

Komitea kehottaa sisällyttämään talousvalistuksen koulujen opetusohjelmiin. Olisi kiinnitettävä huomiota siihen, että valistus mukautetaan kohderyhmän ikään ja tietoihin, jotta se vastaa heidän tarpeitaan.

4.1.6

Komission olisi myös kannustettava jäsenvaltioita laatimaan kansallinen talousvalistusohjelma, joka pannaan täytäntöön joko opettajien voimin tai julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien puitteissa, sekä tiedottamaan nykyistä paremmin eurooppalaisella tasolla olemassa olevista välineistä.

4.1.7

ETSK katsoo, että rahoitusasioihin liittyviä tiedotus- ja neuvontakampanjoita on vahvistettava ja valituksen on tavoitettava kaikki väestöryhmät. Tällaisia kampanjoita voisivat järjestää erilaiset talous- ja yhteiskuntaelämän toimijat, viranomaiset, kansalaisjärjestöt, ammattialajärjestöt ja kuluttajajärjestöt. Yleisen edun vuoksi olisikin hyödynnettävä eri tietolähteiden täydentävyyttä. Tietyt valtiot ovatkin tunnustaneet tällaisen tiedon tarpeellisuuden ja toteuttaneet ohjelmia, jotka ovat kansalaisten saatavilla.

4.1.8

Komitea pitää myös tärkeänä, että kansalaiset voivat halutessaan saada elämänsä eri vaiheissa tietoa, ohjeita ja apua taloudenpitoon tai niiden ongelmien ratkaisuun, joita he saattavat kohdata asioidessaan paitsi luottolaitosten myös palveluntarjoajien tai viranomaisten kanssa. Kansalaisia lähellä olevien kuluttajajärjestöjen jo tähän mennessä tekemää työtä olisikin aiheellista tukea ja tehdä tunnetuksi. Ne tarjoavat apua sekä järjestämällä tiedotustilaisuuksia että tukemalla ja avustamalla asianomaisia henkilöitä maksutta.

4.1.9

Velkaantumisen hallinta edellyttää myös, että kulutus- ja asuntoluottoja sekä hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä (kohtuuttomat ehdot, harhaanjohtava mainonta, aggressiivinen suoramarkkinointi) koskevia sääntöjä noudatetaan kirjaimellisesti. (15)

4.2.1

Alan ammattilaisten tulee toimia vastuullisesti markkinoidessaan tuotteitaan ja tarjouksiaan sekä antaessaan kuluttajalle neuvoja ja tietoa lainan myöntämisen yhteydessä. Tämä edellyttää henkilökohtaista lähestymistapaa, joka valitettavasti ei tällä hetkellä ole yleinen käytäntö huolimatta useimmissa maissa voimassa olevista säädöksistä ja käytännesäännöistä. Tuotteista on lähtökohtaisesti tiedotettava avoimesti ja selkeästi kaikissa välineissä etenkin, kun kyse on ulkomaisessa valuutassa otetuista luotoista sekä takaajina toimiville henkilöille ja puolisoille epäsuorasti aiheutuvista riskeistä.

4.2.2

ETSK kannattaa ”vastuullisen luotonannon” konseptia, sillä siinä asetetaan velvoitteita sopimusosapuolille. (16) Luoton myöntämisen valvonta rekisterien avulla tukee tätä lähestymistapaa.

4.2.3

Tilanteen arkaluonteisuus edellyttää ETSK:n mielestä, että henkilötietojen käsittelyyn kiinnitetään erityistä huomiota.

4.3.1

Kulutusluottosopimuksista annetun direktiivin 2008/48/EY (17) mukaan jäsenvaltioiden on velvoitettava luotonantajat ja -välittäjät antamaan mainonnassaan selkeää tietoa kuluttajalle tarjoamalla heille vertailukohtia. Direktiivissä myös säädetään tärkeimmistä rahoitusta koskevista tiedoista, jotka on kirjattava sopimukseen.

4.3.2

Tämä direktiivi, jonka perustana on kuluttajille tiedottaminen, ei ole riittävä ehkäisemään ylivelkaantumista.

4.3.3

Tehokas lainsäädäntö tällä alalla edellyttää valistustoimenpiteitä sekä alan ammattilaisille että kuluttajille.

4.3.4

Eräät jäsenvaltiot menevätkin direktiiviä pidemmälle ja edellyttävät, että kulutusluottosopimuksissa on suojeltava kuluttajia tietyiltä väärinkäytöksiltä tai muistutettava kuluttajaa oikeudesta saada yksityiskohtainen lyhennystaulukko.

4.3.5

ETSK katsoo, että lainsäädännön tulisi olla tehokkaampaa ja kunnianhimoisempaa kuin direktiivi 2006/114/EY harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta (18), jotta tietyt harhaanjohtavat tai sopimattomat mainonnan muodot kiellettäisiin kokonaan varsinkin, jos ne kohdistuvat muita heikommassa asemassa oleviin kuluttajiin tai kuluttajiin, jotka ovat jo ennestään kykenemättömiä maksamaan velkojaan. (19)

4.4.1

Eurooppalaisia kuluttajia suojeltaisiin paremmin, mikäli koronkiskontaa koskeva eurooppalainen kehys olisi olemassa. Koronkiskonnan torjumiseen tarkoitetun mekanismin keskeinen osa on enimmäiskoron määrittely luoton kokonaishinnalle, joka kattaa kaikki luottoon liittyvät korot ja maksut todelliseen vuosikorkoon sovellettavan menetelmän mukaisesti. Tämä enimmäiskorko vaihtelisi luottotyypin ja lainan suuruuden mukaan.

4.4.2

Euroopassa alan tilanne on hyvin vaihteleva. (20)

4.4.3

Yleisesti ottaen suojatoimenpiteitä on yksityishenkilöille myönnettäviä luottoja varten, mutta jotkut valtiot ovat vapauttaneet kokonaan koronkiskontaa koskevan säännöstön yritysluottojen osalta. Poikkeuksen muodostavat Italia ja Ranska.

4.4.4

Useimmissa maissa korkojen valvonta ei perustu lainsäädäntöön vaan oikeuskäytäntöön. Tämä on tilanne Britanniassa ja Espanjassa.

4.4.5

Saksassa tuomioistuimet arvioivat koronkiskontaa markkinoilla olevien erilaisten luottojen keskiarvokorkojen perusteella. Bundesbank julkaisee tiedot kuukausittain. Eroa pidetään kohtuuttomana, jos korko on kaksinkertainen markkinoiden keskiarvoon verrattuna.

4.4.6

Italiassa on Ranskan tavoin laki, joka säätelee korkoja. Sielläkin koronkiskonnan raja arvioidaan kolmen kuukauden välein. Korkoa pidetään kuitenkin liiallisena, jos se on yli 50 prosenttia korkeampi kuin pankkien keskimäärin soveltama korko.

5.1

Useat jäsenvaltiot ovat toteuttaneet ylivelkaantumisen hallintaan tähtääviä oikeudellisia menettelyitä. Vaikka vertailevat tutkimukset lainsäädännöistä ja tilastotiedot kaikista 28 jäsenvaltiosta puuttuvat, saatavilla olevien tietojen perusteella ylivelkaantumisen hoidon yleisenä tavoitteena on auttaa kotitalouksia välttämään sosiaalinen syrjäytyminen ja maksamaan takaisin velkansa maksukykynsä mukaisesti silloin kuin se on mahdollista. Osa lainsäädännöistä mahdollistaa velkojen mitätöinnin osittain tai kokonaan silloin, kun ylivelkaantuneen henkilön tilanne on selkeästi epätoivoinen; tällöin hänelle pyritään antamaan toinen mahdollisuus.

5.2

Tähän liittyen mielenkiintoinen esimerkki on yritysten maksukyvyttömyyttä koskeva lainsäädäntö, josta ETSK on antanut lausunnon (21).

5.3

Useimmat Euroopan valtiot ovat toteuttaneet ylivelkaantumisen hoitoon tähtääviä oikeudellisia menettelyitä, jotka vaihtelevat luonteeltaan, pääsyehdoiltaan ja velkojen kohteen osalta.

5.3.1

Kaikissa annetaan tuomioistuimelle mahdollisuus määrätä velkajärjestely ylivelkaantuneen henkilön ja hänen velkojiensa välillä. Päätöstä edeltää usein sovitteluvaihe, jonka aikana eri osapuolet pyrkivät pääsemään yhteisymmärrykseen alustavasta suunnitelmasta, joka tuomioistuimen on sen jälkeen vahvistettava. (22)

5.3.2

Tuomioistuinkäsittelyn lisäksi näihin menettelyihin saattaa kuulua tuomioistuimen virkamiehen nimeäminen (Belgiassa velkaneuvoja, Alankomaissa toimitusmies), jonka tehtävänä on vastaanottaa ja tarkastaa takaisinmaksuvaatimukset, selvittää ylivelkaantuneiden henkilöiden elinolosuhteet ja omaisuus, tarvittaessa määritellä välttämättömät tulot, jotta nämä henkilöt voivat vastata juoksevista menoistaan, varata ylimääräiset tulot saatavien suorittamiseen velkojille, myydä osa heidän omaisuudestaan, laatia suunnitelma velkajärjestelystä ja valvoa sen täytäntöönpanoa sekä ylivelkaantuneiden henkilöiden vilpittömyyttä. (23)

5.3.3

Tältä osin ETSK korostaa, että eurooppalaisella tasolla olisi säädettävä, ettei tiettyä keskeistä omaisuutta voida missään tilanteessa määrätä menetettäväksi tai myydä polkuhintaan.

5.3.4

Näiden menettelyjen käynnistäminen tarkoittaa useimmiten sitä, että tavalliset velkojat eivät voi ryhtyä menettelyn kohteena olevan henkilön omaisuuden tai tulojen erillisperintään. Luonnollisestikaan kyseinen henkilö ei voi velkaantua lisää, tai hän menettää velkajärjestelyn tuomat edut.

5.3.5

Komitea katsoo, että näiden menettelyjen yhdenmukaistaminen tukisi kuluttajien suojelua sosiaalisen syrjäytymisen vaaralta edellyttäen, että ne ovat nopeita ja yksinkertaisia eivätkä aiheuta kuluja velallisille, joiden tilanne on pääsääntöisesti vaikea.

5.3.6

Lisäksi syytetoimet tulisi keskeyttää heti menettelyn alussa, jotta vältetään velkojien harjoittama painostus.

5.3.7

ETSK:n mielestä olisi tarpeellista varata aikaa saatavien todentamiseen siten, että kaikkien osapuolten oikeuksia kunnioitetaan.

5.3.8

ETSK toteaa, että joissakin maissa ensisijaiseen asuntoon sovelletaan eriävää kohtelua, jotta vältetään perheiden häätäminen kodistaan. Komitea on tähän tyytyväinen ja katsoo, että näin tulisi menetellä järjestelmällisesti, jotta vältetään perheiden sosiaalinen syrjäytyminen. Tämän tulisi olla yhteiskunnan edun kannalta ensisijainen tavoite.

5.3.9

ETSK:n mielestä velkojen mitätöinti osittain tai kokonaan tulisi mahdollistaa pahimmissa velkaantumistilanteissa sosiaalisen syrjäytymisen riskin estämiseksi.

5.3.10

Komitea katsoo, että ylivelkaantumisen hoitoon tarkoitettu menettely ei saa sulkea sen kohteena olevaa henkilöä peruspankkipalvelujen ulkopuolelle, sillä ne ovat välttämättömiä taloudellisen ja sosiaalisen elämän kannalta.

5.3.11

ETSK korostaa, että näiden menettelyjen toteuttamiseen suunnattavien resurssien on mahdollistettava tilanteiden käsittely yksilöllisesti. Tätä varten komitea pitää aiheellisena tukijärjestelmien luomista niitä tarvitseville henkilöille.

6.1

ETSK katsoo, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi perusoikeuskirjaan, SEUTin 114 artiklaan ja SEUTin 81 artiklaan perustuva yhtenäinen menettely olisi otettava käyttöön kaikissa jäsenvaltioissa yleisten periaatteiden mukaisesti, joita komissio voisi ehdottaa direktiivissä seuraavassa esitettävien suuntaviivojen pohjalta sisämarkkinoiden yhdentämiseksi edelleen.

6.2

ETSK korostaa, että ehdotetuista ratkaisuista joitakin on jo toteutettu tietyissä jäsenvaltioissa ja ne kannattaisi ottaa käyttöön yleisesti.

6.3.1

Velallisille ei useinkaan ole tarjolla riittävästi neuvontaa rahoitus- ja kulutuspalvelujen alalla, tai se ei sovellu heidän tarkoituksiinsa. Sama pätee pankkilaitoksille asetettuun neuvontavelvoitteeseen ja taloudenpitoa koskevaan apuun. Jäsenvaltioiden viranomaisten olisikin tarjottava vaikeuksissa oleville henkilöille sosiaalipalveluita, joiden kautta nämä voivat halutessaan saada välittömästi apua ja jopa ilmaista oikeusapua. Tältä osin jäsenvaltiot voisivat tukea kuluttajajärjestöjen työtä ja virallistaa niiden roolin oikeusavun tarjoajana.

6.3.2

Vaikeimmissa velkaantumistilanteissa voitaisiin myöntää sosiaalitukea, joka kattaa sähkön ja kaasun kulutuksen, asumisen, ruoan, terveyspalvelut sekä saatavien maksamisen kokonaan tai osittain velkojille.

6.3.3

Lisäksi on luotava menettely, jossa arvioidaan henkilöiden tilannetta konkreettisesti, tarkastetaan heiltä vaadittavien summien säännönmukaisuus, neuvotellaan heidän velkojiensa kanssa velkajärjestelystä tai valmistellaan muita ratkaisuja, kuten oikeudellista menettelyä, sekä informoidaan velallisia heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.

7.1

ETSK suosittaa ylivelkaantumisen eurooppalaisen seurantakeskuksen perustamista ilman ylimääräisiä budjettimäärärahoja Se tukeutuisi olemassa oleviin kansallisiin järjestelmiin, paikkaisi tämänhetkistä luotettavien tilastotietojen puutetta sekä mahdollistaisi perusteellisen analyysin laatimisen ylivelkaantumisen syistä ja asianosaisten henkilöiden tyypillisistä piirteistä, eri jäsenvaltioissa vallitsevien tilanteiden ja niiden korjaamiseksi ehdotettujen toimenpiteiden vertailemisen sekä ilmiön kehityksen arvioinnin.

7.2

Seurantakeskusta voisi täydentää tiedonvaihtoa varten tarkoitettu verkosto, joka olisi avoin kaikille kiinnostuneille ja joka tarjoaisi puitteet vuoropuhelulle hyvistä käytänteistä.

7.3

Kuluttajien ylivelkaantumisen torjuminen ja sosiaalisen syrjäytymisen ehkäiseminen edellyttävät kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Ongelmaa ei voida torjua tehokkaasti hajanaisilla toimilla, joita ei koordinoida eurooppalaisella tasolla. Kuluttajien, viranomaisten ja yritysten välinen yhteistyö on välttämätöntä luovempien ja tehokkaampien menetelmien kehittämiseksi.

7.4

Seurantakeskuksessa voisi olla seuraavista aiheista vastaavat osastot: tietojen keruu, olemassa olevat oikeudelliset kehykset ja valistus- ja valveuttamistoimet.

7.5

Seurantakeskuksen jäseninä olisi sekä julkisen että yksityisen sektorin toimijoita. Yksityistä sektoria voisivat edustaa kansallisten ja eurooppalaisten ammattialajärjestöjen ja kuluttajajärjestöjen jäsenet, jotka toimivat eri talouden aloilla ja maantieteellisillä alueilla ja osallistuvat ylivelkaantumisen torjuntaan. Ne osallistuisivat aktiivisesti seurantakeskuksen osastojen työhön mahdollisesti osana erikoistyöryhmiä.

7.6

Julkista sektoria edustaisivat jäsenvaltioiden nimeämät kansalliset asiantuntijat, jotka ovat luoneet yhteyksiä yksityiseen sektoriin ja keränneet kokemusta ylivelkaantumisen ja kuluttajien suojelun alalla. Jäsenvaltioiden edustajilla tulisi myös olla kokemusta suurelle yleisölle suunnatuista valveuttamistoimista.

12.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 311/47

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti tiedonantoon teollisesta renessanssista ja esittää seuraavat päätelmät:

1.2

ETSK suosittaa, että tiedonannossa esitettyjä näkökohtia ja ehdotuksia kannatetaan ja että asianomaiset osapuolet panevat ne ripeästi täytäntöön.

1.3

Lisäksi ETSK suosittaa, että

2.1

Talouskriisi on osoittanut teollisuuden merkityksen, kun ajatellaan Euroopan talouksien taloudellista vakautta, työllisyyttä, innovointia ja kansainvälistä toimintaa. Teollisuuden osuus EU:n viennistä on yli 80 prosenttia ja yksityisestä tutkimuksesta ja innovoinnista 80 prosenttia. Noin 15 prosenttia työpaikoista EU:ssa on teollisuudessa; lisäksi jokainen teollisuuden työpaikka luo 1,5–2 työpaikkaa muilla aloilla. Teollisuuden työpaikat ovat lisäksi nykyisin laadukkaita työpaikkoja, ja palkat ovat keskimääräistä korkeampia. Teollisuus ei ole päämäärä sinänsä vaan työllisyyden ja hyvän elintason säilyttämisen väline.

2.2

EU:n teollisuus tuottaa edelleen merkittävän ylijäämän teollisuustuotteiden maailmankaupassa ja on maailman kärkeä kestävyysperiaatteiden noudattamisessa. Kuten Euroopan kilpailukykyraportti 2013 kuitenkin osoittaa, Euroopan teollisuuden osuus maailmanlaajuisesta teollisuustuotannosta on supistunut kymmenen viime vuoden aikana. Tuottavuusero suhteessa Yhdysvaltoihin on jälleen kasvanut. Vuosina 2009–2011 tapahtuneen tietyn elpymisen jälkeen teollisuuden osuus EU:n bkt:stä on laskenut takaisin 15,1 prosenttiin, joka on kaukana vuotta 2020 koskevasta 20 prosentin tavoitteesta. Vuodesta 2008 lähtien työpaikkoja on kadonnut 3,5 miljoonaa. Jäsenvaltioiden välillä on kuitenkin tältä osin huomattavia eroja.

2.3

Teollisuuspolitiikka on yksi Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeista. ETSK on antanut lausunnot komission keskeisistä ehdotuksista vuonna 2010 ja 2012  (1) sekä laatinut monia muita lausuntoja teollisuuspolitiikan eri näkökohdista, mukaan lukien alakohtaisia analyysejä osana CCMI:n (ETSK:n neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset”) (2) työskentelyä, jonka puitteissa käsitellään tällä hetkellä teollisen tuotannon siirtämistä takaisin alkuperäisiin tuotantomaihin sekä nuorten työllistettävyyttä. Tämä lausunto perustuu edellä mainittuihin aiempiin lausuntoihin ja täydentää niitä.

2.4

Komission tiedonannossa esitellään teollisuuspolitiikkaa koskevat komission keskeiset painopisteet panoksena teollisuuspolitiikkaa käsittelevään Eurooppa-neuvoston keskusteluun, joka on määrä käydä maaliskuussa 2014. Siinä esitetään katsaus jo aloitettuihin toimiin sekä ehdotetaan joitakin uusia toimenpiteitä, joilla tavoitteet voidaan saavuttaa nopeammin. Siinä osoitetaan, että teollisuuspolitiikka ja EU:n muut politiikat yhdentyvät yhä enemmän, ja tuodaan esiin, miksi tämän valtavirtaistamisprosessin täytyy jatkua.

3.1

ETSK pitää tervetulleena komission tiedonantoa, kun otetaan huomioon talouskriisi ja kasvava huoli Euroopan teollisuuden kilpailukyvystä. Teollisuuden edessä olevat haasteet eivät ole vähenemässä vaan päinvastoin lisääntymässä. Globaali liiketoimintaympäristö muuttuu jatkuvasti yhä nopeammassa tahdissa, johon EU:n yritysten on kyettävä vastaamaan. Ilman kilpailukykyistä teollisuutta EU ei kykene varmistamaan suurempaa kasvua ja uusia työpaikkoja. Ei myöskään ole todennäköistä, että lähestymistapa, joka perustuu yksinomaan suunnitteluun ja teknisiin toimintoihin ilman yhteyksiä tuotantoon ja loppukäyttäjiin, on menestyksekäs pitkällä aikavälillä.

3.2

Vakava tilanne huomioon ottaen ETSK olisi odottanut, että EU:n teollisuuspolitiikan osalta olisi esitetty kunnianhimoisempia ehdotuksia, jotka sisältävät selkeän näkemyksen ja kiireellisiä toimenpiteitä. Tarvitaan selkeitä viestejä yritysten vakuuttamiseksi siitä, että EU on tulevaisuudessa houkutteleva alue uusille investoinneille. Tiedonanto sisältää nyt vain muutamia uusia näkökohtia vuosien 2010 ja 2012 tiedonantoihin verrattuna. Siinä rajoitutaan lähinnä luettelemaan jo toteutettuja ja suunniteltuja toimia teollisuuspolitiikan tärkeimmillä painopistealoilla, jotka on määritelty edellä. Tämä osoittaa, että työtä on paljon ja korostaa täytäntöönpanon tarvetta sekä EU- että jäsenvaltiotasolla.

3.3

ETSK kannattaa tiedonannon päätelmiä sekä teollisuuden bkt-osuutta koskevaa 20 prosentin tavoitetta, mutta se asettaa tuelleen kuitenkin tiettyjä ehtoja: kyseessä on puhtaasti määrällinen tavoite, vaikka laadullisten näkökohtien lisääminen olisi paremmin sopusoinnussa sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää kilpailukykyä koskevien EU:n pyrkimysten kanssa. 20 prosentin tavoitetta tulisi täydentää muilla tavoitteilla; ETSK kehottaa komissiota tutkimaan niitä tarkemmin ja kiinnittämään huomiota erityisesti näkökohtiin, joiden odotetaan tarjoavan lisäarvoa kansainvälisessä yhteydessä.

3.4

ETSK pitää erityisen tervetulleena komission selkeää viestiä siitä, kuinka tärkeää on, että eurooppalaiset yritykset integroituvat kansainvälisiin arvoketjuihin. Teollisen toiminnan pitkälle viedyn erikoistuneisuuden, huomattavan monimutkaisuuden ja dynaamisuuden johdosta voisi itse asiassa olla asianmukaisempaa puhua arvoverkoista. Yritykset kilpailevat maailmanlaajuisesti avainasemista näissä verkoissa. Unionin teollisuuspolitiikan tavoitteena tulisi olla parantaa eurooppalaisten yritysten mahdollisuuksia saavuttaa tällaisia avainasemia ja maksimoida lisäarvon syntyminen EU:ssa. Politiikat ja tavoitteet tulisi laatia sen mukaisesti.

3.5

ETSK:n näkemyksen mukaan tulee vihreän ja osallistavan talouden rakentamisesta lähivuosien pääasiallisin haaste. Euroopan teollisuuden viherryttäminen on välttämätön ensisijainen tavoite. Vuoteen 2050 mennessä on myös siirryttävä vähähiiliseen ja resurssitehokkaaseen talouteen uudistetun teollisuuspolitiikan avulla. Tällaisessa muutoksessa onnistuminen edellyttää, että EU:ssa on ennen kaikkea siirryttävä kohti innovoivia, kilpailukykyisiä ja kestävällä pohjalla olevia teollisuus- ja palvelualoja, jotka perustuvat entistä enemmän osaamiseen ja uuteen teknologiaan ja tuottavat entistä enemmän lisäarvoa. Ne on rahoitettava kunnianhimoisella investointisuunnitelmalla, mikäli halutaan varmistaa teollisuuden kasvu ja työpaikkojen luominen.

3.6

Yhteiskunnan täyttymättömiin tarpeisiin vastaaminen kilpailun ohella vauhdittaa innovointia, ja kaikilla yrityksillä sisämarkkinoilla tulisi niiden liiketoimintamallista riippumatta olla samat kilpailuedellytykset. ETSK katsoo, että jäsenvaltioiden on vältettävä keskinäistä kilpailua valtionavun myöntämisessä. Yksi valtiontukipolitiikan tavoitteista tulisi olla se, että mahdollistetaan kilpailua edeltävän tuen myöntäminen yrityksille, jotka kykenevät edistämään EU:n kasvua koskevien tavoitteiden saavuttamista, ja rajoitetaan samalla kilpailun vääristymistä. Jos ja kun valtiontukea myönnetään, se tulisi suunnata niin, että yrityksiä autetaan kehittymään ja mukautumaan sen sijaan että tuetaan pysyvästi kilpailukyvytöntä toimintaa. Myös globaaleilla markkinoilla on huolehdittava tasapuolisista toimintaedellytyksistä erityisesti, kun kyse on energiaintensiivisistä teollisuudenaloista.

3.7

Palveluiden rooliin on aiheellista kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Palveluiden ja tuotantoteollisuuden keskinäinen riippuvuus tunnustetaan laajasti, sillä teolliseen toimintaan sisältyy yhä enemmän palveluntuotannon elementtejä ja monet palvelut ovat riippuvaisia teollisuustoiminnasta. Osaamispohjaisten sekä tieto- ja viestintäteknologian palveluiden potentiaali erillisinä vientiteollisuusaloina, ja kun ajatellaan niiden hyödyntämistä keskeisinä tuottavuuden vetureina kaikilla elinkeinoelämän aloilla, on kuitenkin valtava. Olisi laadittava erityisiä toimintapolitiikkoja, joilla tämän potentiaalin hyödyntämistä helpotetaan.

3.8

Kaikki toimijat – EU:n toimielimet, jäsenvaltiot, alueet, työntekijät ja työnantajat sekä muut sidosryhmät – on otettava mukaan monimutkaiseen tehtävään suotuisamman toimintaympäristön luomiseksi teollisuudelle. Aloitteiden tulisi perustua alueellisiin ominaispiirteisiin, jotka täydentävät toisiaan ja vaikuttavat toisiinsa rakentavalla tavalla. Toimintakehyksen on oltava vakaa ja ennustettavissa oleva, myös kansallisen lainsäädännön tasolla esimerkiksi verotuksen alalla.

3.9

ETSK kehottaa vahvistamaan mikrotalouspolitiikkojen hallintorakenteita. Tässä yhteydessä Eurooppa-neuvoston tulisi ottaa selkeä strateginen johtoasema. Kilpailukykyneuvostolla tulisi olla nykyistä vahvempi rooli, ja sen tulisi analysoida perusteellisesti neuvoston muiden kokoonpanojen tekemät teollisuuteen liittyvät päätökset kilpailukyvyn osalta. Komission tulisi varmistaa työskentelynsä valtavirtaistaminen johtamista koskevin tehokkain ratkaisuin. Jäsenvaltioiden on pantava johdonmukaisesti täytäntöön yhteiset päätökset, ja teollisuuspoliittiset kysymykset on sisällytettävä kaikilta osin talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon, maakohtaisten suositusten antaminen mukaan luettuna.

4.1.1

Julkisen vallan keskeisenä tehtävänä on varmistaa yhteiskunnan – yritykset mukaan luettuina – kehittyviä tarpeita vastaavien ensiluokkaisten liikenne-, tieto- ja energiaverkkojen olemassaolo ja niihin pääsy kaikille. Kuten komissio toteaa, ajankohtaisia näkökohtia tällä alalla ovat avaruusteknologiaan liittyvät infrastruktuurit, tieto- ja energiaverkkojen lähentyminen sekä vaihtoehtoisten polttoaineiden jakeluun tarkoitetut infrastruktuurit.

4.1.2

EU:n sisäisten rajojen ei pidä vaikuttaa millään tavoin infrastruktuurien toimintaan tai saatavuuteen. Jäljellä olevat sääntelyyn liittyvät, hallinnolliset ja tekniset esteet on poistettava. EU:n ja jäsenvaltioiden rahoituslähteet tulisi suunnata tällä alalla välttämättömiin investointeihin hyödyntämällä mahdollisimman paljon yksityistä rahoitusta.

4.1.3

ETSK on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että edelleen ratkaisematta olevat sisämarkkinoita koskevat lainsäädäntöehdotukset on hyväksyttävä kiireellisesti. Jäsenvaltiot eivät edelleenkään pane lainsäädäntökehystä täytäntöön ja noudata sitä asianmukaisesti, mikä ajaa komissiota ryhtymään perusteltuihin lisätoimiin rikkomuksia vastaan.

4.2.1

Teollisuuspolitiikkaa käsittelevissä aiemmissa lausunnoissaan ETSK on esittänyt näkemyksiään innovointia ja uusia teknologioita koskevista EU:n aloitteista ilmaisten niille yleensä vankan tukensa ja painottaen EU:n, jäsenvaltioiden ja yksityisten tahojen antaman riittävän rahoituksen tarvetta.

4.2.2

ETSK on erityisesti ilmaissut tukensa komission päätökselle toteuttaa toimia seuraavilla edistyneen valmistusteollisuuden kuudella strategisella, monta alaa käsittävällä osa-alueella: kehitystä vauhdittavat keskeiset teknologiat, biopohjaiset tuotteet, saastuttamattomat ajoneuvot ja alukset, ympäristön kannalta kestävät rakennukset ja raaka-aineet, älykkäät verkot ja digitaalinen infrastruktuuri. Uusia teknologioita, joihin liittyy merkittäviä mahdollisuuksia ja joihin on syytä kiinnittää huomiota, ovat esimerkiksi robotiikka, massadata, 3D-tulostus, teollinen internet ja teollinen suunnittelu. EU:n rahoitusresurssit, kuten Horisontti 2020 -puiteohjelma ja alueellinen rahoitus, tulisi johdonmukaisesti suunnata innovointiin näillä aloilla. ETSK kehottaa myös kiirehtimään valmistusteollisuuden arvonlisäykseen keskittyvän osaamis- ja innovointiyhteisön perustamista.

4.2.3

Teollisuuden kilpailukyvyn kannalta erittäin suuri merkitys on aikajaksolla, joka tarvitaan innovaation saattamiseksi markkinoille hyödynnettäväksi. Riskipääomajärjestelyiden ja muunlaisten Euroopan investointipankin riskien jakamisen järjestelyiden vahvistaminen sekä rakennerahastojen innovatiivinen hyödyntäminen ovat esimerkkejä kipeästi tarvittavista EU:n toimenpiteistä yksityisten investointien houkuttelemiseksi riskipitoisiin tutkimushankkeisiin.

4.3.1

Taloustilanteen paranemisesta huolimatta yritysten mahdollisuus saada pankkilainaa on edelleen rajallinen erityisesti pk-yritysten osalta. ETSK kannattaakin EU:n toimia tällä alalla: pankkiunionin luominen, pk-yritysten rahoitusaloite, vakavaraisuusasetus, rahoitusvälineiden markkinoita koskeva direktiivi, avoimuusdirektiivin muuttaminen ja toimenpiteet Euroopan laajuisten riskipääomamarkkinoiden edistämiseksi.

4.3.2

Pankkien lainanantokapasiteetin parantamiseksi EU:n tulisi löytää oikeanlainen tasapaino rahoitusvakauden lisäämisen ja yritysten rahoitustarpeen tukemisen välillä. Rahoitusalaan suunnatuilla sääntelytoimenpiteillä ei pitäisi myöskään estää yksityistä lainanantoa.

4.3.3

Pk-yritykset EU:ssa ovat riippuvaisempia pankkirahoituksesta kuin muualla. Sekä EU- että jäsenvaltiotason toimin yritysrahoituksen monipuolistamista tulisi edelleen laajentaa muihin lähteisiin, kuten osakerahastoihin, riskipääomaan ja yritystakauksiin sekä hybridirahoitusjärjestelyihin. On laadittava suunnitelma, jonka rahoitusta koskeva lähestymistapa perustuu elinkaariajatteluun ja jossa yksilöidään innovatiiviset välineet.

4.4.1

ETSK panee tyytyväisenä merkille, että komissio tunnustaa energian hintojen merkityksen teollisuuden kilpailukyvylle. Energian hinnat Euroopan teollisuudelle ovat huomattavasti korkeammat kuin sen pääkilpailijoilla: sähkön hinnat ovat kaksi kertaa korkeammat kuin Yhdysvalloissa ja Venäjällä ja 20 prosenttia korkeammat kuin Kiinassa. Kaasun hinnat ovat kolmin- tai nelinkertaiset verrattuna Yhdysvaltoihin, Venäjään ja Intiaan ja 12 prosenttia korkeammat kuin Kiinassa.

4.4.2

Energian hintaero EU:n ja sen kilpailijoiden välillä johtuu osittain tekijöistä, joita ei voida muuttaa EU:ssa poliittisin toimin. On kuitenkin ryhdyttävä kaikkiin tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin eron kaventamiseksi erityisesti, jotta säilytetään energiaintensiiviset tuotantoalat ja työpaikat Euroopassa. EU:n teollisuusalat ovat toistaiseksi kyenneet osittain kompensoimaan energian hinnankorotukset tehokkuutta parantamalla, mutta mahdollisuudet tähän ovat heikkenemässä.

4.4.3

Energian toimitusvarmuus on ratkaisevan tärkeää kaikkien teollisuusalojen kannalta. Juuri nyt olemme saaneet vakavan muistutuksen tarpeesta vähentää riippuvuutta energiasta, joka on peräisin epävakaista ja epäluotettavista lähteistä. Energialähteiden monipuolinen yhdistelmä, josta jäsenvaltiot päättävät yhteistyössä toimien ja ympäristösitoumuksia noudattaen, on EU:n kannalta merkittävä yhteistä etua koskeva kysymys.

4.4.4

Eräillä energiapoliittisilla toimenpiteillä erityisesti uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseksi on ollut lisätavoitteena uusien työpaikkojen luominen. Toistaiseksi saatavilla olevien tietojen perusteella tämä tavoite ei näytä toteutuneen: nykyisissä tutkimuksissa viitataan lähinnä neutraaliin tai vähäiseen positiiviseen nettovaikutukseen työpaikkojen osalta samalla, kun työrakenteet ovat muuttumassa dramaattisesti.

4.5.1

ETSK kannattaa komission aikomuksia raaka-ainediplomatian alalla sekä sen suunnitelmia poistaa teollisuuden tuotantopanoksia koskevat hintavääristymät.

4.5.2

Raaka-aineiden etsintää ja hyödyntämistä EU:ssa tulisi tehostaa ja asiaan liittyvää sääntelyä yhdenmukaistaa. Resurssitehokkuutta ja jätteitä koskevat lainsäädäntöaloitteet tulisi laatia huolellisesti optimaalisten tulosten aikaansaamiseksi välttäen samalla synnyttämästä (lyhyellä aikavälillä) tarpeettomia kustannusrasitteita yrityksille. On varmistettava biomassan tasapuolinen saanti, jotta sen käytössä voitaisiin soveltaa tehokkaasti kaskadiperiaatetta.

4.6.1

Euroopassa on nykyään viisi miljoonaa työtöntä samanaikaisesti kun työmarkkinoilla on kaksi miljoonaa avointa työpaikkaa. Työntekijöiden ammattitaidon ja työmarkkinoiden vaatimusten välinen epäsuhta ja koulutusnäkökohdat ovat etusijalla teollisuuspoliittisessa toimintaohjelmassa.

4.6.2

Luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan aloilla korkeakoulututkinnon suorittaneiden lukumäärää on nostettava ja laatua parannettava kaikilla tasoilla. On myös kannustettava voimakkaasti kaikenikäisten naisten hakeutumista näille aloille ja näiden alojen ammatteihin.

4.6.3

Oppisopimuskoulutus sekä esimerkiksi teorian ja käytännön yhdistävät oppimisjärjestelmät auttavat selkeästi luomaan osaamisprofiileja, jotka vastaavat työmarkkinoiden todellisia tarpeita. Jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten on kartoitettava parhaat käytänteet ja sovellettava niitä, rajat ylittävää oppisopimuskoulutusta koskevat tehokkaat mallit mukaan luettuina.

4.6.4

EU, jäsenvaltiot ja työmarkkinaosapuolet voivat sosiaalisen vuoropuhelun kautta edistää teollisuutta uusien teknologioiden ja innovoinnin alalla ainoastaan ottamalla käyttöön politiikkoja, joissa tähdätään työntekijöiden osaamisen parantamiseen ja elinikäisen oppimisen kehittämiseen ja joilla palkitaan työntekijöiden ponnistelut. Osaamisen ja ammattipätevyyksien tunnustaminen sekä työolojen parantaminen on työntekijän osallisuuden kannalta olennaista. Tehostetulla työmarkkinavuoropuhelulla pitäisi olla olennainen osa Euroopan teollisuuden renessanssissa.

4.7.1

ETSK antaa edelleen vankan tukensa EU:n toimille vahvistaa pk-yrityksiä, monenlaiset eri liiketoimintamallit mukaan luettuina, ja tehdä ”pienet ensin” -periaatteesta totta. Sen lisäksi, että eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevaa Small Business Act -aloitetta on ajantasaistettava, sitä on uudistettava ja laajennettava jäljellä olevien kehityksen ja kasvun esteiden poistamiseksi. Näiden uudistusten tulisi olla yhteydessä talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon.

4.7.2

Syvällekäyvä ja kauaskantoinen ”miljoonan euron” kysymys on nykyisin, miten eurooppalaista ajattelutapaa muutetaan niin, että yrittäjyyttä ja riskinottoa arvostettaisiin.

4.7.3

ETSK:n mielestä olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin sääntelyyn liittyvien ja hallinnollisten kustannusten vähentämiseksi erityisesti REFIT-ohjelman puitteissa sekä yritysten kasvun esteiden poistamiseksi heikentämättä sääntelyä, joka suojaa kuluttajia, ympäristöä, työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta sekä työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan, ja toimenpiteiden on noudatettava työmarkkinavuoropuhelussa solmittuja sopimuksia.

4.7.4

Yhteistyöverkot ja klusterit voisivat tarjota pk-yrityksille kasvumahdollisuuksia, kuten komissio toteaa. Tätä lähestymistapaa tulisi soveltaa kaikkiin aloihin ja kaikenkokoisiin yrityksiin sekä Euroopan laajuisiin ja kansainvälisiin arvoketjuihin.

4.8.1

ETSK kannattaa komission toimia sen varmistamiseksi, että EU:n yrityksillä on pääsy tärkeimmille kansainvälisille markkinoille. On pyrittävä johdonmukaisesti toteuttamaan vastavuoroisuuden hengessä käytäviä vapaakauppasopimus- ja muita kauppaneuvotteluja koskeva kunnianhimoinen ohjelma erityisesti EU:n merkittävimmän kauppakumppanin Yhdysvaltojen kanssa sekä EU:n ja Välimeren alueen eteläosan maiden ja itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvien maiden välillä.

4.8.2

Tulisi hyödyntää kahden- ja monenvälisiä välineitä sen varmistamiseksi, että EU:n tärkeimmät kauppakumppanit noudattavat kansainvälisiä sitoumuksiaan.

4.8.3

Teolliset standardit vaihtelevat huomattavasti talousalueittain, mikä luo esteitä kaupankäynnille ja yleisemmin haittaa tasapuolisten toimintaedellytysten toteutumista. Sillä ehdolla, että noudatetaan EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklassa määrättyjä olennaisia vaatimuksia, jotka koskevat terveyttä, turvallisuutta, ympäristönsuojelua ja kuluttajansuojaa, ETSK kannattaa kansainvälisten standardien ja sääntely-yhteistyön edistämistä sekä toimia – markkinavalvonta mukaan luettuna – sen varmistamiseksi, että EU:n yritykset voivat säilyttää teollisoikeutensa. Tältä osin komissio olisi voinut esittää tiedonannossaan konkreettisempia toimenpiteitä.

12.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 311/55

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) on aina kannattanut kaikkia toimia, joilla – myös teknologian edistyessä – vähennetään epäpuhtauspäästöjä ja yleensä parannetaan ilmanlaatua.

1.2

Tässä tarkasteltava ehdotus herättää kuitenkin epäilyjä tällaisten vähennysten toteuttamistavoista ja -määräajoista, kuten jäljempänä lausunnossa tarkennetaan.

1.3

Komitea panee etenkin merkille, että vaikutuksenarviointi on eräiden ehdotettujen toimenpiteiden osalta puutteellinen tai se jopa puuttuu kokonaan. Nämä puutteet ovat ilmiselvästi ristiriidassa järkevän sääntelyn periaatteen kanssa. Kyseinen periaate on tuotu useaan otteeseen esiin tämän ja muiden sellaisten aiheiden yhteydessä, joilla on merkitystä yhteiskunnan, talouden ja ympäristön kannalta.

1.4

Samanlaista huolta herättää delegoitujen säädösten liiallinen käyttö aiheissa, joita ei merkityksensä vuoksi varmastikaan voida pitää asetuksen ”muina kuin keskeisinä osina” ja näin ollen delegoitujen säädösten piiriin kuuluvina.

1.5

ETSK suosittaakin seuraavaa:

1.6

ETSK:n mielestä nämä suositukset mahdollistavat sen, että lainsäätäjät voivat arvioida ehdotusta tietoisemmin, kokonaisvaltaisemmin ja avoimemmin. Lisäksi niiden myötä vähennetään edellä mainittuja epäilyjä tai ne poistetaan kokonaan.

2.1

Ehdotuksen tarkoituksena on muuttaa kahta voimassa olevaa asetusta:

2.2

Komissio pyrkii ehdotuksella vähentämään epäpuhtauspäästöjä sekä yksinkertaistamaan eräiden suunniteltujen säännösten avulla voimassa olevaa lainsäädäntöä.

2.3

2.3.1

Lisätään nykyiseen hiilidioksidipäästöjen arviointiin metaanipäästöjen arviointi. Näin saadaan uutta tietoa, eli hiilidioksidiekvivalentin kokonaismassa. Tämän toimenpiteen ansiosta voitaisiin myös tarkistaa kokonaishiilivetyjen (THC) raja-arvot – kokonaishiilivetyihin luetaan nykyisin metaanipäästöt (CH4) ja muiden hiilivetyjen kuin metaanin (NMHC) päästöt – ja purkaa metaanipäästöjen erityisarviointia käsittelevät säännökset. Näin voitaisiin helpottaa niiden maakaasuajoneuvojen markkinoille saattamista, joiden osalta on muutoin vaikea noudattaa kokonaishiilivetyjen raja-arvoja.

2.3.2

Tarkistetaan pakokaasupäästöjen rajat matalissa lämpötiloissa (Euro 6).

2.3.3

Asetetaan erillinen raja-arvo typpidioksidipäästöille, jotka ovat tähän mennessä sisältyneet typen oksidipäästöjen kokonaismäärään.

2.3.4

Tarkistetaan hiukkasten määrän raja-arvon mittausmenetelmää ja otetaan myös käyttöön uusi hiukkasmäärän raja-arvo.

2.3.5

Tarkistetaan säännöksiä, jotka käsittelevät vapaata pääsyä ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittaviin tietoihin ja kiinnitetään erityistä huomiota pk-yritysten tarpeisiin.

2.4

2.4.1

Määritellään uudelleen enimmäismassan raja-arvo, jotta kevyiden hyötyajoneuvojen päästöistä annetun lainsäädännön (asetus N:o 715/2007) soveltaminen ulotetaan myös niihin ajoneuvoihin, jotka voivat varustevaihtoehtojensa perusteella kuulua sekä kevyitä että raskaita hyötyajoneuvoja koskevan lainsäädännön piiriin, jotta vältetään saman ajoneuvon kaksinkertaisen sertifioinnin tarve. Näin voitaisiin mahdollistaa kyseisten ajoneuvojen 5  000 kg:n kokonaismassa alentamatta ympäristönsuojelun tasoa.

2.4.2

Ammoniakkipäästöjen raja-arvoa sovelletaan tällä hetkellä kaikkiin raskaisiin hyötyajoneuvoihin. Todellisuudessa ammoniakkipäästöjen riski (ammoniakkia käytetään päästöjen valvontajärjestelmissä) koskee dieselajoneuvoja, joissa käytetään kyseisiä järjestelmiä. Bensiinimoottoreissa tai maakaasua polttoaineena käyttävissä moottoreissa tätä riskiä ei ole, ja komissio ehdottaa, ettei raja-arvoa sovelleta niihin epäilemättä ekologisempiin linja-autoihin ja raskaisiin hyötyajoneuvoihin, jotka toimivat paineistetulla maakaasulla, sillä muutoin niihin kohdistuisi tarpeettomia lisäkustannuksia.

2.5

Edellä mainitun toteuttamiseksi komissio pyytää valtaa antaa asetuksen voimaantulosta alkaen delegoituja säädöksiä ilman määräaikaa.

3.1

ETSK tuo esiin epäilyjä ehdotuksen muodosta, sen täytäntöönpanotavoista ja määräajoista.

3.2

Ennen kaikkea asetuksen rakenne, jossa kevyitä ja raskaita hyötyajoneuvoja koskevat erilaiset muutokset esitetään yhdessä säädöksessä, ei vastaa ”älykästä ja avointa lainsäädäntöä”, joka oli yksi CARS 21:n (2) keskeisistä sitoumuksista ja joka toistettiin CARS 2020:ssa, jota koskevat toimet ovat vielä käynnissä (3).

3.3

Asiakirjaan liittyvä vaikutustenarviointi vaikuttaa monissa tapauksissa puutteelliselta tai sitä ei edes ole eräiden sellaisten ehdotettujen toimenpiteiden osalta, joilla tulee olemaan merkittävä vaikutus ajoneuvojen hintoihin.

3.4

Komissio pyytää jälleen kerran valtaa antaa delegoituja säädöksiä (kymmenkunta) Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen 290 artiklan mukaisesti. Näin vähennetään varsinaisen säädöksen, eli asetuksen, konkreettista sisältöä.

3.4.1

Tässä yhteydessä on lisättävä, että eräät ehdotuksessa esitetyt seikat, joiden osalta on tarkoitus käyttää delegoituja säädöksiä, koskevat ajoneuvojen päästöjä ja niiden rajoja. Näistä kysymyksistä ovat aina päättäneet lainsäätäjät, sillä kyse on tärkeistä asioista, ja niitä on vaikea pitää asetuksen ”muina kuin keskeisinä osina” ja näin ollen delegoitujen säädösten piiriin kuuluvina.

3.4.2

ETSK on useaan otteeseen korostanut lausunnoissaan, että delegoituja säädöksiä käytetään aivan liian paljon, ja esittänyt tiivistetysti näin syntyneitä ongelmia äskettäisessä kertomuksessaan (4), jossa kiinnitetään huomiota yhä laajempaan komission liikkumavaraan tässä asiassa, sillä näin kyseenalaistetaan järjestelmän avoimuus, menetelmien oikea käyttö ja valvontamenetelmien tehokkuus.

4.1

ETSK epäilee vahvasti metaanin (CH4) ottamista mukaan hiilidioksidiekvivalenttina (ks. kohta 2.3.1), sillä sen vuoksi olisi tarkistettava nykyisiä hiilidioksidisäännöksiä (asetus (EY) N:o 443/2009 ja asetus (EU) N:o 510/2011). Kyseisissä asetuksissa mainitut tavoitteet on asetettu ottamatta huomioon hiilidioksidiekvivalenttia, jonka mahdollinen käyttöönotto edellyttäisi huolellista vaikutuksenarviointia, jotta asetukset voidaan tarkistaa asianmukaisesti. Hiilidioksidiekvivalentin mukaan ottaminen vaikuttaisi myös kuluttajiin, koska verotusta olisi tarkistettava niissä jäsenvaltioissa, joissa se perustuu hiilidioksidipäästöihin, ja koska olisi riski, että hämmennettäisiin kuluttajia, jotka ovat tottuneet nykyiseen hiilidioksidipäästömerkintään. Kaikki tämä tehtäisiin nykyisin mitattujen hiilidioksidiarvojen marginaalisten vaihtelujen vuoksi (lisäys olisi alle 1 g/km). Toimenpide vaikeuttaisi huomattavasti myös valvontaa.

4.2

Kun tarkastellaan pakokaasupäästöjen rajoja matalissa lämpötiloissa (kohta 2.3.2), ETSK suosittaa, että mahdollista rajojen tarkistusta edeltäisi laaja ja perinpohjainen vaikutustenarviointi myös hiilimonoksidin ja hiilivetyjen osalta eikä vain typen oksidien (NOX) ja typpidioksidin (NO2) osalta.

4.3

Myös typpidioksidin tapauksessa (kohta 2.3.3) – typpidioksidi on erityisen saastuttava aine etenkin taajamissa – päätöstä asettaa erityinen raja-arvo delegoiduilla säädöksillä olisi tuettava perusteellisella vaikutustenarvioinnilla.

4.4

Hiukkasten mittauksen tarkistamisesta (kohta 2.3.4) ETSK huomauttaa, että kun hiukkasmäärän raja-arvo otettiin käyttöön (asetus (EY) N:o 695/2008), hiukkasmassan päästörajaa alennettiin 5,0 mg/km:sta 4,5 mg/km:aan, jotta se olisi yhdenmukainen hiukkasten lukumäärän kanssa. Ehdotus vaikuttaa olevan perusteeton ja ristiriidassa UNECEn työryhmän (5) (johon myös komissio osallistuu) äskettäisen toteamuksen kanssa, sillä sen mukaan ei ole tarpeen tarkistaa hiukkasiin liittyviä menettelyjä.

4.5

Tietoihin pääsystä (kohta 2.3.5) ETSK muistuttaa, että asetuksen (EY) N:o 715/2013 9 artiklan mukaan komission olisi pitänyt laatia aiheesta 2. heinäkuuta 2011 mennessä kertomus, jota ei ole vielä esitetty. On selvää, ettei asiasta voida tehdä päätöksiä ennen kuin neuvosto ja Euroopan parlamentti ovat tutustuneet kyseiseen kertomukseen.

4.6

ETSK on tyytyväinen joustavuuteen, jota on määrä soveltaa eräiden kevyiden hyötyajoneuvojen päästörajoihin, sillä kun kyseiset ajoneuvot on varusteltu, ne ovat vaarassa joutua raskaiden hyötyajoneuvojen luokkaan, minkä vuoksi niiltä edellytetään kaksinkertaista tyyppihyväksyntää (kohta 2.4.1). Ajoneuvojen 5  000 kg:n kokonaismassan raja-arvon käyttöönotto vaikuttaa yhdenmukaiselta nykyisen 2  840 kg:n vertailumassan kanssa. Ei kuitenkaan ole perusteltua käyttää delegoituja säädöksiä testausmenetelmän ajanmukaistamiseksi. ETSK katsoo kuitenkin, että tämän ehdotuksen, josta on jo keskusteltu pitkään, olisi tultava voimaan heti, mahdollisesti siirtymäsäännöksenä, ilman delegoitujen säädösten käyttöä. Kyse olisikin lyhytaikaisesta toimenpiteestä, sillä Genevessä sijaitseva UNECE on piakkoin hyväksymässä uuden menettelyn: WLTP (World light duty test procedure). Siinä tarkistetaan kaikki kevyihin hyötyajoneuvoihin sovellettavat testimenettelyt, ja se otetaan komission mukaan käyttöön vuodesta 2017 alkaen.

4.7

Ehdotuksessa jättää soveltamatta kaasulla toimiviin ajoneuvoihin ammoniakin mittausta (kohta 2.4.2) ETSK kannattaa komissiota, sillä kyse on maakaasuajoneuvoja (CNG) syrjivän säännöksen tarkistuksesta. Aihetta on jo käsitelty asetuksessa (EY) N:o 595/2009, mutta se on sittemmin selittämättömästi jätetty pois asetuksen lopullisesta versiosta.

12.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 311/59

1.1

EU:n kansalaiset ovat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 10 artiklan 3 kohdan ytimessä: sen mukaan ”kaikilla kansalaisilla on oikeus osallistua demokratian toteuttamiseen unionissa”. Tähän on luonnostaan sisällyttävä myös oikeus osallistua vaaleihin, sillä se on olennainen osa demokratiaa ja perusoikeus.

1.2

Yksi EU:n kansalaisten perusoikeuksista on vapaa liikkuvuus. EU:n kansalaiset voivat asua ja työskennellä missä tahansa 28 jäsenvaltiosta.

1.3

Perusoikeuskirjan – jolla on sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla – 39 ja 40 artiklassa todetaan, että vapaan liikkuvuuden perusoikeuttaan käyttävillä unionin kansalaisilla on oikeus osallistua Euroopan parlamentin vaaleihin ja kunnallisvaaleihin samoin edellytyksin kuin kyseisen jäsenvaltion omilla kansalaisilla. Oikeutta valtiollisiin vaaleihin osallistumiseen ei kuitenkaan ole sisällytetty perusoikeuskirjaan.

1.4

Yhteensä 23 jäsenvaltiota sallii toisessa EU-maassa asuvien kansalaisten äänestää jäsenvaltiotason vaaleissaan. Europeans Throughout the World -järjestön (ETTW) käsillä olevaa lausuntoa varten tekemän epävirallisen kyselytutkimuksen mukaan ulkomailla asuvien eurooppalaiset järjestöt mainitsevat mm. seuraavat myönteiset perustelut äänioikeuden säilyttämiselle:

1.5

Viisi EU:n jäsenvaltiota – Irlanti, Kypros, Malta, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta – eivät salli EU:ssa ulkomailla asuvien kansalaistensa äänestää valtiollisissa vaaleissaan. Tämä kielto astuu voimaan joko välittömästi ulkomaille muutettaessa tai tietyn ajan päästä siitä. On epäselvää, kuinka monia EU:n kansalaisia kyseinen äänioikeuden menettäminen koskee tosiasiallisesti tai mahdollisesti, mutta arvioiden mukaan noin 3 miljoonaa EU:n kansalaista edellä mainituista viidestä maasta asuu EU:ssa ulkomailla. (1)

1.6

Valtaosa kyseisenlaisten käytäntöjen seurauksena äänioikeutensa menettäneistä kansalaisista ei myöskään voi osallistua asuinmaansa valtiollisiin vaaleihin. (2) Tällaiset käytännöt ovat synnyttäneet menetetyn äänestäjäkunnan – ryhmän kansalaisia, joilla ei ole oikeutta äänestää yksissäkään valtiollisissa vaaleissa.

1.7

Äänioikeuden pidättämisen puolesta usein esitetty perustelu on, että ulkomailla asuvat kansalaiset menettävät yhteytensä kotimaahan. Tämä on saattanut aiemmin pitää paikkansa. Nykyaikaisten viestintävälineiden ansiosta ulkomailla asuvien EU:n kansalaisten on nykyisin kuitenkin helppo pitää yllä tiiviitä yhteyksiä kotimaahansa. He voivat seurata kotimaansa ajankohtaisia tapahtumia television, radion ja internetin välityksellä, ja erityisesti internetistä on muodostunut yleinen vuorovaikutus- ja osallistumisväline. He voivat matkustaa kotimaahansa nopeasti ja edullisesti. Useissa tapauksissa he jopa maksavat veroja kotimaahansa tai saavat sieltä eläkettä. Fyysistä asuinpaikkaa voidaan tuskin pitää oikeutettuna perusteena äänioikeuden menettämiselle.

1.8

Tammikuun 29. päivänä 2014 antamassaan suosituksessa komissio kehottaa kyseistä viittä jäsenvaltiota sallimaan asianomaisten kansalaisten äänioikeuden säilymisen valtiollisissa vaaleissa, mikäli nämä kansalaiset osoittavat jatkuvaa kiinnostusta kotimaansa poliittiseen elämään esimerkiksi jättämällä äänioikeusrekisterissä pysymistä koskevan hakemuksen. Komitea olisi toivonut, että suosituksessa olisi myös kehotettu yleisesti kaikkia jäsenvaltioita varmistamaan, että äänestäminen on yhtä ongelmatonta ulkomailla asuville kuin kotimaassa asuville kansalaisille.

1.9

Komitea kannattaa ponnekkaasti tätä suositusta, joka on lausunnon kohteena olevan tiedonannon liitteenä.

1.10

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 20 artiklan mukaan unionin kansalaisuus täydentää jäsenvaltion kansalaisuutta. Siksi voidaan pitää kummallisena, että eräiltä kansalaisilta kielletään yksi perusoikeus – äänioikeus – kun he käyttävät toista perusoikeutta – vapaan liikkuvuuden oikeutta. On ymmärrettävää, että monet pitävät tätä EU:n kansalaisuuden pohjimmaisen ajatuksen vastaisena.

1.11

Valtiollisten vaalien äänioikeutta koskevat säännöt kuuluvat selvästikin jäsenvaltioiden eikä EU:n toimivaltaan. EU ei aseta eikä se saakaan asettaa tätä tärkeää periaatetta kyseenalaiseksi. Kansalaisten näkökulmasta tarkastellen asiassa kaivataan kuitenkin edistymistä. Kansalaisilla tulisi edelleen olla mahdollisuus käyttää kaikkien jäsenvaltioiden EU-sopimuksissa hyväksymiä perusoikeuksia ilman että heiltä pidätetään kansallisen lainsäädännön perusteella äänioikeus näiden perusoikeuksien käytön vuoksi.

1.12

Komitea kehottaa asianomaista viittä jäsenvaltiota etsimään keinoja joustavuuden lisäämiseksi. Ratkaisut tulevat tietysti vaihtelemaan eri maiden välillä. Oleellista on, että kaikkien EU-kansalaisten tulisi säilyttää äänioikeutensa kotimaansa valtiollisissa vaaleissa. Komitea kannustaa kyseisiä jäsenvaltioita suostumaan Euroopan komission kantaan, jonka mukaan sen sijaan, että rajoitettaisiin äänioikeutta asumisperusteen nojalla, ulkomailla asuvilla tulisi olla mahdollisuus osoittaa olevansa edelleen kiinnostunut kotimaansa poliittisesta elämästä. Äänioikeuden säilyttämistä koskevat määräajat ovat luontaisesti mielivaltaisia.

1.13

Komitea korostaa lisäksi pitävänsä erityisen tärkeänä, että ulkomailla asuville annetaan selkeää tietoa heidän oikeuksistaan ja niiden käytöstä.

1.14

Komitea kehottaa toimivaltaisia kansallisia viranomaisia tekemään rekisteröinti- ja äänestysmenettelyistä mahdollisimman yksinkertaisia ja avoimia.

1.15

Lopuksi komitea painottaa, että äänioikeuden pidättäminen valtiollisissa vaaleissa on vain yksi esimerkki kansalaisoikeuksiin puuttumisesta, jota kansalaiset joutuvat kokemaan asuessaan ulkomailla EU:ssa. Komitea kehottaa komissiota kartoittamaan kaikki tällaiset oikeuksiin puuttumiset, jotta saataisiin kattava katsaus nykytilasta EU:ssa. Tässä tulisi kiinnittää erityistä huomiota aktiivisen kansalaisuuden mahdollisuuksiin ja päivittäiseen päätöksentekoon osallistumiseen.

2.1

Komission suosituksessa on esitetty hyvä yleiskuvaus kaikkien viiden asianomaisen jäsenvaltion oikeudellisesta tilanteesta. ETTW-järjestöltä saamiensa tietojen pohjalta komitea esittää kuitenkin muutamia lisähuomioita:

2.2

Kypros: Noin 4 80  000 Kyproksen kansalaista asuu muissa EU-maissa, valtaosa Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Annetuista tiedoista poiketen nämä kansalaiset pystyivät käytännössä osallistumaan viime vuoden valtiollisiin vaaleihin. Toisin sanoen oikeudellisen tilanteen ja käytännön toimien välillä näyttää vallitsevan ristiriita.

2.3

Tanska: Noin 1 40  000 Tanskan kansalaista asuu muissa EU-maissa. Tanskan perustuslain mukaan Tanskan kansalaisella on oikeus äänestää Tanskan parlamenttivaaleissa, jos hän oleskelee maassa pysyvästi. Käyttöön on kuitenkin otettu joitain poikkeuksia. Tietyissä olosuhteissa kansalaiset voivat säilyttää äänioikeutensa 12 vuoden ajan tai pitempäänkin. Nämä poikkeukset asettavat kyseenalaiseksi perustuslaillisen argumentin ulkomailla asuvien Tanskan kansalaisten äänioikeuden jatkuvalle ”yleiselle” pidättämiselle.

2.4

Irlanti: Ulkomailla asuvien Irlannin kansalaisten määrä on hyvin suuri – tuoreen virallisen arvion mukaan heitä on noin 3 miljoonaa, ja puoli miljoonaa heistä asuu toisessa EU-valtiossa. Yhtenä perusteena ulkomailla asuvien äänioikeuden pidättämiselle esitetään, että heistä voisi tulla Irlannin politiikassa määräävä tekijä. Viimeaikainen kehitys on kuitenkin osoittanut, että ulkomailla asuville Irlannin kansalaisille saatetaan vähitellen myöntää äänestysoikeus. Meneillään olevassa perustuslain valmistelukunnassa 78 prosenttia valtuutetuista kannattaa äänioikeuden myöntämistä ulkomailla asuville presidentinvaaleissa. Irlannin parlamentin ylähuoneen (Seanad Éireann) uudistamista koskevassa lakiehdotuksessa on esitetty, että ulkomailla asuvilla olisi äänioikeus Seanadin vaaleissa. Vaikka hallitus ei ole vielä vastannut valmistelukunnan ehdotukseen, suhtautumisessa äänioikeuden pidättämiseen on Irlannissa havaittavissa muutos.

2.5

Malta:1 01  700 Maltan kansalaista asuu toisessa EU:n jäsenvaltiossa, valtaosa heistä Yhdistyneessä kuningaskunnassa. (3) Maltan perustuslain mukaan maan kansalaisella on äänioikeus, jos hän oleskelee Maltassa ja on rekisteröitymistä välittömästi edeltävän 18 kuukauden aikana oleskellut Maltassa kuusi kuukautta joko yhdessä tai useammassa jaksossa. Maltan tuomioistuin antoi vuonna 2003 ennakkopäätöksen, jonka mukaan Maltan perustuslaissa oleva viittaus oleskeluun on tulkittava vakinaiseksi asuinpaikaksi, sillä oleskelun tiukempi tulkinta fyysiseksi oleskeluksi olisi ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa. Perustuslakia ei ole kuitenkaan muutettu tuomioistuimen päätöksen johdosta.

2.6

Yhdistynyt kuningaskunta: Lähes 2,2 miljoonaa Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaista asuu toisessa EU:n jäsenvaltiossa. Heidän äänioikeuttaan Yhdistyneen kuningaskunnan parlamenttivaaleissa koskevat säännöt ovat muuttuneet kolmesti 30:n viime vuoden aikana. Ennen vuotta 1985 ulkomailla asuvat eivät saaneet äänestää ollenkaan, mutta vuodesta 1985 alkaen kansalaiset menettivät äänioikeutensa vasta asuttuaan viisi vuotta ulkomailla. Tätä määräaikaa pidennettiin 20 vuoteen vuonna 1989. Vuonna 2000 sitä taas lyhennettiin 15 vuoteen, ja tämä määräaika on edelleen voimassa. Aivan hiljattain koalitiohallitukseen kuuluvat liberaalidemokraatit päättivät puoluekokouksessaan 1.–2. maaliskuuta 2014, että Euroopassa asuvilla Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisilla tulisi olla äänioikeus valtiollisissa vaaleissa.

12.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 311/63

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) tukee komission pyrkimyksiä yksinkertaistaa ja tehostaa eurooppalaisten maatalouselintarvikkeiden menekinedistämispolitiikkaa.

1.2

ETSK on erityisen hyvillään siitä, että komissio on asettanut tavoitteeksi menekinedistämistoiminnan tukemiseen tarkoitettujen määrärahojen merkittävän nostamisen ja todellisen menekinedistämisstrategian käyttöönottamisen.

1.3

ETSK tunnustaa tarpeen tukea menekinedistämistä nykyistä enemmän kolmansissa maissa, sillä niissä on huomattavat markkinamahdollisuudet eurooppalaisille maatalouselintarvikkeille, ja toistaiseksi alle 30 prosenttia menekinedistämiseen tarkoitetuista määrärahoista on kohdistunut niihin. Tavoite, jonka mukaan 75 prosenttia määrärahoista käytetään menekinedistämistoimiin kolmansissa maissa, vaikuttaa kuitenkin suhteettomalta Euroopan maatalous- ja elintarvikealan todellisten haasteiden valossa. Asianmukainen jako Euroopassa ja kolmansissa maissa toteutettujen menekinedistämistoimien välillä olisi pikemminkin 50 % ja 50 %.

1.4

ETSK toteaa, että eurooppalaiset maatalouselintarvikkeet joutuvat kilpailemaan yhä kovemmin tuontituotteiden kanssa EU:n markkinoilla. Tästä syystä on tarpeen tehostaa eurooppalaisia maataloustuotteita koskevia tiedotus- ja menekinedistämistoimia EU:ssa, varsinkin kun valtaosa eurooppalaisista kuluttajista ei tunne kyseisten tuotteiden kilpailuetuja.

1.5

ETSK suosittelee, että tarkasti määritellyissä ja poikkeuksellisissa tapauksissa olisi mahdollista edistää tietyn jäsenvaltion maatalouselintarvikkeiden menekkiä kyseisen valtion omalla alueella.

1.6

ETSK suosittaa, että toisen jalostusasteen elintarvikkeet (jotka eivät kuulu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteen I soveltamisalaan) mainittaisiin erikseen 5 artiklassa tukikelpoisina tuotteina. Komitea pyytää niin ikään, että kalastus- ja vesiviljelytuotteiden nimenomainen sulku tukikelpoisten tuotteiden ulkopuolelle poistetaan.

1.7

ETSK katsoo, että viinin menekinedistämiseen tulisi voida saada EU:n tukea paitsi silloin, kun kyseiseen ohjelmaan liittyy jokin toinen elintarvike, myös silloin, kun ohjelma liittyy maaseutumatkailuhankkeeseen.

1.8

ETSK katsoo, että EU:n tuki unionin oppilaitoksissa oleville lapsille tarkoitetun maidon menekinedistämiseen tulisi nostaa enimmillään 60 prosenttiin kuluista, kuten on hedelmien ja vihannesten kohdalla.

1.9

ETSK pyytää, että säilytetään jäsenvaltioille asetettu velvoite rahoittaa 30 prosenttia menekinedistämiskampanjoiden kuluista. Muutoin monilla potentiaalisilla ehdokkailla ei ole tarvittavia varoja menekinedistämisohjelmien toteuttamiseen. ETSK painottaa, että kaikkien jäsenvaltioiden ammattialajärjestöillä on oltava samat mahdollisuudet saada tukea omien maatalouselintarvikkeidensa menekinedistämiseen.

1.10

ETSK suosittaa, että organisaatioiden esittämät EU-tukihakemukset toimitetaan yhteen osoitteeseen komissiolle ja että ennen kuin komissio tekee päätöksen, se lähettää kutakin hakemusta koskevat tiedot sille jäsenvaltiolle, josta hakemuksen tehnyt organisaatio on.

1.11

ETSK suosittelee, että menekinedistämisohjelmien valmisteluun ja seurantaan liittyviä hallinnollisia menettelyjä yksinkertaistetaan muun muassa vähentämällä komission pyytämien selvitysten lukumäärää. Hallinnollisen taakan keventäminen on erityisen tärkeää. Joustavuutta on lisättävä, jotta ohjelmat voidaan mukauttaa muuttuviin markkinaolosuhteisiin täytäntöönpanovaiheessa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi olisi vähennettävä ohjelmien esittämisvaiheessa pyydettyjen yksityiskohtaisten tietojen määrää. (1)

2.1

Maataloustuotteiden menekinedistämisen tukipolitiikka on tarpeen Euroopan maatalouden menestyksen varmistamiseksi. Maatalous- ja elintarvikealan ammattilaiset joutuvat kilpailemaan yhä kovemmin säilyttääkseen asemansa Euroopan ja maailman markkinoilla.

2.2

Asetuksella (EY) N:o 3/2008 mahdollistettiin menekinedistämistoimien toteuttaminen Euroopan unionin tuella. Siinä vahvistetut mekanismit ovat osoittautuneet globaalin talouden haasteisiin paremmin soveltuviksi kuin aiempi, asetuksilla (EY) N:o 2702/1999 ja 2826/2000 perustettu järjestelmä. Asetuksen (EY) N:o 3/2008 mukaisesti toteutetuissa menekinedistämiskampanjoissa nostettiin etusijalle Euroopan unionin maatalouselintarvikkeiden laatu, ravintoarvo ja turvallisuus ja kiinnitettiin huomiota myös muihin näiden tuotteiden ominaisuuksiin ja etuihin, kuten valmistustapoihin, merkintöihin, eläinten hyvinvointiin ja ympäristön kunnioittamiseen. Mahdollisia menekinedistämistoimia olivat mainoskampanjat, myyntitiloissa tapahtuva menekinedistäminen, suhdetoimintakampanjat, osallistuminen näyttelyihin ja messuille jne. EU rahoitti vuosina 2000–2012 yhteensä 552:ta menekinedistämisohjelmaa.

2.3

Asetukseen (EY) N:o 3/2008 perustuvasta maataloustuotteiden menekinedistämisen tukijärjestelmästä saadut kokemukset ovat kuitenkin jo osoittaneet järjestelmän rajat, sillä talous- ja finanssikriisin varjostamassa tilanteessa on välttämätöntä ottaa käyttöön enemmän keinoja ja kohdentaa menekinedistämistoimet aiempaa tarkemmin.

2.4

Tarkasteltavana olevaa ehdotusta edelsivät ”Vihreä kirja maataloustuotteita koskevasta tiedotuksesta ja menekinedistämisestä: eurooppalainen korkean lisäarvon strategia eurooppalaisten makujen menekin edistämiseksi” (COM(2011) 436 final) ja ”Komission tiedonanto maataloustuotteita koskevasta tiedotuksesta ja menekinedistämisestä: eurooppalainen korkean lisäarvon strategia eurooppalaisten makujen menekin edistämiseksi” (COM(2012) 148 final). Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on antanut lausunnot molemmista asiakirjoista. (2) Komitea on hyvillään siitä, että komissio on ottanut laajalti huomioon ETSK:n lausunnoissa esitetyt päätelmät ja suositukset erityisesti määrärahojen korottamisesta ja hallinnollisen menettelyn yksinkertaistamisesta.

2.5

Ehdotuksen toinen tavoite on luoda eurooppalainen menekinedistämisstrategia, joka mahdollistaisi toimien kohdentamisen nykyistä tarkemmin. Strategian puitteissa olisi lisättävä kolmansiin maihin suunnattuja ohjelmia sekä usean jäsenvaltion ohjelmia (jotka ovat usean jäsenvaltion organisaatioiden ehdottamia) ja paikattava sisämarkkinoilla ilmenevä puute eli se, että kuluttajien tietämys eurooppalaisten maataloustuotteiden laadusta on hyvin suppea. Vuosina 2010 ja 2011 vain 30 prosenttia tiedotus- ja menekinedistämistoimiin suunnatuista menoista oli kohdennettu kolmansien maiden markkinoille, vaikka näillä markkinoilla on huomattavaa kasvupotentiaalia. Lisäksi vain 14 prosenttia eurooppalaisista tunnistaa suojatulla alkuperänimityksellä (SAN) tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä (SMM) varustettujen tuotteiden tunnukset.

2.6

Ehdotuksen mukaan tuen kokonaissummaa olisikin kasvatettava tuntuvasti ja hankkeet olisi arvioitava vain Euroopan komission tasolla ilman että jäsenvaltiot tekevät ensin alustavan arvion.

2.7

Muita merkittäviä uutuuksia ehdotuksessa ovat mahdollisuus tietyin edellytyksin mainita tuotteiden alkuperä ja tavaramerkki, tuottajaorganisaatioiden lukeminen mukaan tuensaajiin ja tukikelpoisten tuotteiden valikoiman laajentaminen.

3.1.1

Yksi tulevalle menekinedistämisstrategialle ilmoitetuista tavoitteista on kolmansissa maissa toteutettavien toimien tukeminen nykyistä enemmän. Tavoite on kiistatta perusteltu, sillä näille uusille, suuren kasvupotentiaalin markkinoille on mahdollista viedä suuri osa Euroopan tuotannosta, mikäli kolmansien maiden kuluttajat saadaan vakuuttuneiksi eurooppalaisten maatalouselintarvikkeiden erityiseduista. Tämä strateginen tavoite ei kuitenkaan saisi heikentää menekinedistämistoimintaa sisämarkkinoilla, missä eurooppalaiset maatalouselintarvikkeet joutuvat myös kilpailemaan yhä kovemmin tuontituotteiden kanssa. Tavoite, jonka mukaan 75 prosenttia arvioiduista menoista käytettäisiin unionin maataloustuotteita koskevien tiedotus- ja menekinedistämistoimien toteuttamiseen kolmansissa maissa (johdanto-osan 8 kappale), vaikuttaa suhteettomalta ja liialliselta Euroopan maatalouden todellisten haasteiden valossa. Tasapainoisempi tavoite olisi käyttää tähän 50 prosenttia menoista.

3.1.2

Tuontituotteiden hinnat ovat usein alhaisempia kuin eurooppalaisten tuotteiden hinnat paitsi alempien sosioekonomisten kulujen vuoksi myös siksi, että elintarvikkeiden turvallisuuteen ja jäljitettävyyteen sekä työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät tuotantovaatimukset eivät ole yhtä tiukkoja. Suuri osa jäsenvaltioiden kuluttajista ei kuitenkaan tiedosta eurooppalaisten maatalouselintarvikkeiden ”kokonaislaatua” (3), kuten ehdotuksessa todetaankin. Onkin syytä panostaa vähintään yhtä paljon eurooppalaisten tuotteiden menekinedistämiseen sisämarkkinoilla kuin kolmansien maiden markkinoilla. Tämä on sitäkin tärkeämpää, kun otetaan huomioon, että useimmilla eurooppalaisilla on – toisin kuin valtaosalla kolmansien maiden asukkaista – varaa maksaa näiden tuotteiden erityiseduista eli jatkaa niiden ostamista vakuututtuaan niiden eduista. EU:hun tuodaan väistämättä yhä enemmän halpoja tuotteita kolmansista maista globalisaation seurauksena ja johtuen kriisin vaikutuksista suureen osaan Euroopan väestöstä.

3.1.3

EU:n yleiset säännöt kieltävät yhden ainoan jäsenvaltion tuotteiden menekinedistämisen, koska toimintaa voitaisiin pitää protektionistisena. Tämä on loogista, koska sisämarkkinoilla ei saisi olla esteitä. Näyttää kuitenkin siltä, että sääntöön tulisi sallia poikkeuksia tietyissä perustelluissa tapauksissa. Näin on esimerkiksi silloin, kun tietyt Euroopan yhdentymisen tavoitteet ovat vaarassa: tällainen on esimerkiksi tasapainoisen alueellisen kehittämisen tavoite. Pelkät markkinavoimat johtavat joskus tilanteeseen, jossa jäsenvaltion kotimainen tuotanto korvataan toisesta jäsenvaltiosta tuoduilla tuotteilla, jolloin yhden maan maatalous menestyy toisen maan maatalouden kustannuksella. Tästä syystä olisi komitean mielestä perusteltua sallia poikkeustilanteissa tapauskohtaisesti ja tarkasti määriteltyjen kriteerien perusteella tietyn jäsenvaltion maataloustuotteiden menekinedistäminen sen omilla markkinoilla tai jopa tukea sitä.

3.1.4

Euroopan unionin ensisijaisia tavoitteita ovat tasapainoinen alueellinen ja sosiaalinen kehitys sekä elintarvikkeiden toimitusvarmuus. Kehitys on kuitenkin hyvin kaukana tasapainoisesta, eikä tilanne ole paranemassa. Toisaalta elintarvikkeiden toimitusvarmuuden aste on useissa jäsenvaltioissa laskenut jopa huolestuttavan rajan alapuolelle: esimerkiksi Slovakiassa omavaraisuusaste on vain 47 prosenttia. Tehokas maatalous on mainittujen kahden tavoitteen saavuttamisen eittämätön edellytys, eikä maatalous voi toimia asianmukaisesti, ellei tuotteille ole riittävästi menekkiä. Maatalouden taantuminen tietyissä jäsenvaltioissa liittyy suoraan kotimaisten maatalouselintarvikkeiden myynnin vähenemiseen kotimaanmarkkinoilla. Tähän on monia syitä, mutta maatalouden uusi nousu edellyttää muun muassa tiedotuskampanjoita, jotka on suunnattu oman maan kuluttajille ja joissa jaetaan tietoa kotimaisten tuotteiden eduista.

3.1.5

Luotettavien indikaattorien mukaan kotimaisten tuotteiden ostamisen väheneminen tietyissä jäsenvaltioissa ei johdu aina tuontituotteiden paremmasta laatu–hinta-suhteesta, vaan siihen voi liittyä muita tekijöitä. Esimerkiksi Keski-Euroopan entisissä kommunistisissa maissa suurimmat kauppaketjut ovat Länsi-Euroopasta peräisin olevia kaupallisia yrityksiä, joilla on luonnostaan erityissuhteet niiden maiden tavarantoimittajiin, joissa ne ovat ennen toimineet ja joissa niiden käyttämät uusiin maihin tehtävien hankintojen tukkumyymälät usein sijaitsevat.

3.2.1

Johdanto-osan 6 kappaleessa ja komission julkaisemissa virallisissa tiedotteissa todetaan, että menekinedistämisjärjestelmä avataan vastedes kaikille EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteeseen I kuulumattomille maatalousperäisille elintarvikkeille (toisen jalostusasteen maataloustuotteet), jotka ovat tukikelpoisia eurooppalaisissa laatujärjestelmissä (esim. suklaa, makeiset, olut jne.). Tämä on yksi uuden järjestelmän merkittävimmistä uutuuksista. Ehdotuksen 5 artiklassa, jossa käsitellään tukikelpoisia tuotteita ja aiheita, ei kuitenkaan mainita tätä, sillä siinä tukikelpoisiksi tuotteiksi määritellään vain liitteessä I mainitut maataloustuotteet ja elintarvikkeet sekä viini ja alkoholijuomat. Tämä on ongelmallista: säännösten sisältö ei ole selvä.

3.2.2

Tukikelpoisista tuotteista ainoastaan viinin tiedotus- ja menekinedistämistoimien tukemiselle on asetettu ehtoja. Ehtona on se, että samaan aikaan edistetään myös jonkin toisen tuotteen menekkiä. Tämä selittyy sillä, että unionissa tuotettuja viinejä koskeva tiedotus ja menekinedistäminen on yksi YMP:n mukaisten viinialan tukiohjelmien perustoimenpiteistä yhteisen markkinajärjestelyn puitteissa. Kuitenkin se, että kalastus- ja vesiviljelytuotteet, joiden seuraksi tietyt viinit luontaisesti sopivat, suljetaan sallittujen tuotteiden ulkopuolelle, kyseenalaistaa periaatteen, jonka mukaan viinin menekkiä edistetään yhdessä muiden elintarvikkeiden kanssa. ETSK pyytää, että 5 artiklassa mainittu kalastus- ja vesiviljelytuotteita koskeva poikkeus poistetaan.

3.2.3

Toisaalta eurooppalaiset viinit joutuvat käymään erityisen kovaa kilpailua ”uuden maailman” viinien kanssa, minkä seurauksena tuotanto on vähentynyt Euroopan maissa ja lisääntynyt muun muassa Chilessä, Argentiinassa, Etelä-Afrikassa, Yhdysvalloissa ja jopa Kiinassa. Tähän on monia syitä, mutta yleisesti tuontiviineihin liittyy alhaisempi hinta, vähemmän ”muita” etuja (erittäin vähän maantieteellisiä merkintöjä, ei virallista laadunvalvontaa, selvästi vähemmän vuosikertaan tai tuotantoalueeseen liittyviä ominaisuuksia, rajoitettu viinilajikemäärä jne.) ja hyvin mittava menekinedistämistoiminta. Lisäksi kolmansien maiden tuottajien kyky toimittaa säännöllisesti ja riittäviä määriä tuotteita, joiden aistinvaraiset ominaisuudet pysyvät muuttumattomina ja joiden hinta on kiinnostava, houkuttelee suuria kauppaketjuja, jotka etsivät tällaisia toimittajia. Euroopan viiniala, joka on paljon monimuotoisempi, ei pysty yhtä helposti vastaamaan tällaisiin vaatimuksiin.

3.2.4

Eurooppalaisia laatuviinejä koskevia tiedotus- ja menekinedistämistoimia on siis lisättävä, jotta potentiaaliset kuluttajat tuntisivat niiden kilpailuedut. Jos eurooppalaisten viinien menekinedistämisen tukemiselle joudutaan asettamaan ehtoja edellä esitetyistä syistä (kohta 3.2.2), komitea suosittelee, että toisen maataloustuotteen samanaikaisen menekinedistämisen rinnalle otetaan toinenkin vaihtoehto. Se mahdollistaisi viinien menekinedistämisen kytkemisen maaseutumatkailutoimintaan. Tällainen viinien menekinedistämistapa on osoittautunut tehokkaaksi useissa Keski-Euroopan maissa.

3.2.5

Kumpaakin alaa hyödyttävää kytköstä maaseutumatkailuun voidaan laajentaa kaikkiin maanviljelyn ja karjankasvatuksen sekä kalastuksen ja vesiviljelyn tuotteisiin synergian maksimoimiseksi ja maaseutu- ja rannikkoalueiden tulonlähteiden monipuolistamiseksi.

3.3.1

Asetuksella (EY) N:o 3/2008 perustetussa järjestelmässä jäsenvaltioiden kansalliset viranomaiset esivalitsivat kahdesti vuodessa kampanjat, jotka voisivat saada unionin tukea. Saadut ehdotukset toimitettiin sen jälkeen Euroopan komissiolle, joka valitsi tuensaajat. Tarkasteltavana olevassa ehdotuksessa menettelyä yksinkertaistetaan valitsemalla ohjelmat yhdessä paikassa: komissio tekee valinnan kerran vuodessa. Tämä yksinkertaistaa kiistatta hallinollista menettelyä. Yhden jäsenvaltion ohjelmien hallintovastuu jaetaan kuitenkin edelleen jäsenvaltioiden kanssa sen jälkeen, kun komissio on tehnyt valinnan.

3.3.2

ETSK suosittaa, että organisaatioiden esittämät EU-tukihakemukset toimitetaan yhteen osoitteeseen komissiolle ja että ennen kuin komissio tekee päätöksen, se lähettää kutakin hakemusta koskevat tiedot sille jäsenvaltiolle, josta hakemuksen tehnyt organisaatio on.

3.3.3

Entisessä järjestelmässä Euroopan unioni saattoi rahoittaa puolet kampanjan kuluista. Kampanjan alulle panneen ammattialajärjestön tuli rahoittaa vähintään 20 prosenttia kuluista, ja kansallisten viranomaisten tuli rahoittaa loput. (4) Tietyissä tapauksissa (esimerkiksi Euroopan koululaisille tarkoitettujen hedelmien ja vihannesten menekinedistämisessä) Euroopan unionin rahoitusosuus voitiin nostaa 60 prosenttiin kuluista.

3.3.4

Asetusehdotuksen mukaisessa järjestelmässä rahoitusvastuun jakavat vain ehdotuksen tehneet organisaatiot ja Euroopan unioni. Kansallisilla viranomaisilla ei siis olisi enää velvoitetta (eikä mahdollisuutta) osallistua ohjelmien kulujen rahoittamiseen.

3.3.5

Unionin rahoitusosuus voi olla 50 prosenttia ohjelman kuluista tai 60 prosenttia, jos kyseessä on usean jäsenvaltion ohjelma, yhteen tai useampaan kolmanteen maahan suunnattu ohjelma tai hedelmiin ja vihanneksiin liittyvä tiedotus- ja menekinedistämistoimi, joka on suunnattu unionin oppilaitoksissa oleville lapsille.

3.3.6

ETSK on hyvillään siitä, että mahdollisuuksia saada EU:lta rahoitusosuus, joka vastaa 60:tä prosenttia ohjelman kuluista, on lisätty. Ehdotuksen tehneen organisaation rahoitusosuus on kuitenkin automaattisesti suurempi kuin aiemmassa järjestelmässä, koska kansalliset viranomaiset eivät voi enää osallistua. Tämä varmasti lannistaa vähävaraisempia organisaatioita ja johtaa siihen, että suhteellisen varakkaat organisaatiot voivat hyödyntää tiedotus- ja menekinedistämistoimien tukijärjestelmää aiempaa enemmän.

3.3.7

ETSK:n mukaan olisikin toivottavaa, että kansallisilla viranomaisilla säilyisi mahdollisuus osallistua menekinedistämistoimien kulujen rahoittamiseen (30 prosentin rajaan asti) ainakin niissä tapauksissa, joissa jäsenvaltiot osallistuvat ohjelmien hallintoon (yhden jäsenvaltion ohjelmat).

3.3.8

Samoin olisi suotavaa, että EU:n suurempi rahoitusosuus (60 prosenttia kuluista) olisi mahdollinen myös unionin oppilaitoksissa oleville lapsille tarkoitettua maitoa koskevissa tiedotus- ja menekinedistämistoimissa. Nykylapset tarvitsevat terveelliseen ja tasapainoiseen ravitsemukseen hedelmien ja vihannesten lisäksi myös enemmän maitoa ja maitotuotteita.

12.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 311/68

1.1

Hyväksyttyyn uuteen yhteiseen kalastuspolitiikkaan (YKP) kuuluu uutena elementtinä purkamisvelvoite, joka koskee sekä TAC-rajoitusten (suurimmat sallitut saaliit) ja kiintiöiden alaisia lajeja että lajeja, joihin sovelletaan säilyttämisen vähimmäisviitekokoa. ETSK pitää välttämättömänä, että nykyisiä säännöksiä, jotka joissakin tapauksissa velvoittavat heittämään kalaa pois, mukautetaan edellä mainittuun purkamisvelvoitteeseen.

1.2

Komitea pitää kuitenkin komission ehdotusta liian monimutkaisena ja katsoo sen aiheuttavan kalastajille suhteettomasti ylimääräistä työtä purkamisvelvoitetta sovellettaessa. Komitean mielestä säännöstön tulisi olla käytännönläheisempi, selkeämpi, yksinkertaisempi ja joustavampi, jotta kalastajille jää aikaa sopeutua muutoksiin siirtymäkauden aikana eikä heitä rangaista ankarasti.

1.3

ETSK pitää valitettavana, ettei vaikutuksista ole laadittu etukäteisarviointia, jossa analysoidaan purkamisvelvoitteen soveltamisesta aiheutuvia seurauksia erilaisille kalastuslaivastoille.

1.4

ETSK katsoo teknisten toimenpiteiden olevan ratkaisevan tärkeitä kalastustoiminnassa. Siksi niistä päätettäessä tulisi ensin olla suorassa yhteydessä satamiin, ja päätösten olisi oltava tapauskohtaisia ja luonteeltaan tilapäisiä sekä nojauduttava nopeisiin ja tehokkaisiin päätöksentekoprosesseihin, jotka mahdollistavat mukautumisen muuttuviin olosuhteisiin ja asianomaisten lajien kehitykseen.

1.5

ETSK kehottaa lainsäädäntövallan käyttäjää ottamaan huomioon komitean esittämät huomiot, jotka liittyvät uusiin määritelmiin, saaliiden koostumukseen, saaliiden kirjaamiseen, uusiin valvontavelvoitteisiin, kalastuslupiin, poikkeamiin, kameravalvontaan ja seuraamuksiin.

2.1

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013 yhteisestä kalastuspolitiikasta hyväksyttiin 11. joulukuuta 2013. Asetusta sovelletaan 1. päivästä tammikuuta 2014.

2.2

Asetuksella kumottiin elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2371/2002, joka oli ollut voimassa 1. tammikuuta 2003 – 31. joulukuuta 2013.

2.3

Uudella YKP:stä annetulla asetuksella muutetaan ja kumotaan useita asetuksia, päätöksiä ja direktiivejä, jotta ne mukautetaan uusien säännösten mukaisiksi.

2.4

Yksi niistä, jota käsitellään käsillä olevassa lausunnossa, liittyy 15 artiklassa (”Toimenpiteet meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi ja kestäväksi hyödyntämiseksi”) määriteltyyn purkamisvelvoitteeseen.

2.5

Pelkkä uuteen asetukseen (EU) N:o 1380/2013 sisältyvän purkamisvelvoitteen huomioon ottaminen edellyttää seitsemän aiemmin annetun asetuksen (EY) muuttamista ja yhden kumoamista.

3.1

YKP:n uudistamista koskevan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 käsittely on kestänyt kauemmin kuin alun perin oli tarkoitus, ja sen voimaantulo on lykkääntynyt vuodella, mikä suurelta osin johtuu kiistellyn purkamisvelvoitteen, toisin sanoen poisheittämiskiellon, asettamisesta.

3.2

Voidaan sanoa, että uudistetun YKP:n tärkein tavoite on saaliiden poisheittämisen lopettaminen asteittain kaikessa EU:n kalastuksessa ottamalla käyttöön saaliiden purkamista koskeva velvoite.

3.3

YKP:n uudistamisesta antamansa lausunnon päätelmien kohdassa 1.8 ETSK piti saaliiden poisheittämisen kieltävää politiikkaa ”suotavana tavoitteena”, mutta puolsi ”nykyistä porrastetumpaa ja oikeasuhtaisempaa lähestymistapaa, joka perustuu poisheitettyjen saaliiden vähentämiseen asteittain siten, että samalla tuetaan ja edistetään valikoivien pyydysten käyttöä, toteutetaan toimenpiteitä poisheitettyjen saaliiden hyödyntämiseksi jalostamalla ne lisäarvoa tuoviksi tuotteiksi ja etsimällä niille markkinoita sekä mukautetaan alusten ja kalastussatamien perusrakenteita”.

3.4

Tähän liittyen todettakoon, että ehdotuksessa YKP:n perusasetukseksi poisheittämiskielto oli määrä ottaa käyttöön eri lajeille 1. tammikuuta 2014 – 31. joulukuuta 2015 välisenä aikana.

3.5

Euroopan parlamentti ja neuvosto pääsivät vuoden 2013 lopussa poliittiseen yksimielisyyteen asetuksesta. Uuden aikataulun mukaan poisheittämiskiellon asteittainen voimaantulo tapahtuu pidemmällä aikavälillä kuin alkuperäisessä ehdotuksessa: 1. tammikuuta 2015 – 1. tammikuuta 2019.

3.6

Jotta purkamisvelvoite saataisiin toimivaksi, on poistettava tai muutettava tiettyjä voimassa olevien teknisiä toimenpiteitä, hoitotoimenpiteitä ja valvontasääntöjä koskevien asetusten säännöksiä, jotka ovat ristiriidassa kyseisen velvoitteen kanssa ja edellyttävät kalastajien heittävän kalaa pois.

3.7

Neuvosto on kehottanut komissiota toimimaan nopeasti ja tekemään tarvittavat muutokset voimassa oleviin asetuksiin. Komission aikomuksena on kehittää uusi tekninen toimenpidekehys, jonka odotetaan helpottavan purkamisvelvoitteen täysimääräistä täytäntöönpanoa. On kuitenkin melko varmaa, ettei uusi kehys ole vielä valmis, kun ensimmäiseen kalastusryhmään aletaan soveltaa purkamisvelvoitetta 1. tammikuuta 2015.

3.8

Sen vuoksi tarvitaan lainsäädäntöä täytäntöönpanoa koskevien oikeudellisten ja käytännön esteiden poistamiseksi siirtymäkauden aikana, jolloin uutta toimenpidekehystä kehitetään.

3.9

Komissio on nyt esitellyt tämän uuden säännöstön, jota ETSK pitää välttämättömänä uuden YKP:n asianmukaisen täytäntöönpanon kannalta ja jota analysoidaan seuraavissa kohdissa.

4.1

Ehdotuksen alussa tehdään eri asetuksia koskeviin yhteisiin määritelmiin joitakin muutoksia, kuten uuden käsitteen ”suunnittelemattomat saaliit” käyttöönotto tai ”aluksesta purkamisen vähimmäiskoon” määritelmän korvaaminen ”säilyttämisen vähimmäisviitekoolla”.

4.2

Teknisiä toimenpiteitä koskeviin asetuksiin tehtävistä muutoksista suurimmalla osalla pyritään poistamaan poisheittämisvelvoite, joka nykyisessä lainsäädännössä määrätään kolmesta syystä:

4.3

Komissio ehdottaa, että poisheittämisvelvoite koskee edelleen kaikkia niitä saaliita, joihin purkamisvelvoitetta ei sovelleta, ja että poikkeuksien avulla se poistetaan niiltä saaliilta, joihin sovelletaan purkamisvelvoitetta ja jotka lisäksi on laskettava kiintiöihin.

4.4

ETSK katsoo teknisten toimenpiteiden olevan ratkaisevan tärkeitä kalastustoiminnassa. Siksi niistä päätettäessä tulisi ensin olla suorassa yhteydessä satamiin, ja päätösten olisi oltava tapauskohtaisia ja luonteeltaan tilapäisiä sekä nojauduttava nopeisiin ja tehokkaisiin päätöksentekoprosesseihin, jotka mahdollistavat mukautumisen muuttuviin olosuhteisiin ja asianomaisten lajien kehitykseen. Valitettavasti EU:n päätöksentekoprosessi ei mahdollista tätä.

4.5

Komitea pitää asetusehdotusta hyvin monimutkaisena ja katsoo sen aiheuttavan kalastajille suhteettomasti ylimääräistä työtä purkamisvelvoitetta sovellettaessa. Komitean mielestä säännöstön tulisi olla käytännönläheisempi, selkeämpi, yksinkertaisempi ja joustavampi ja kalastajille olisi annettava siirtymäkausi muutoksiin sopeutumiseen, kuten muualla maailmassa on tehty, ilman ankaria rangaistuksia. Näin ollen komitea ei pidä oikeutettuina uusia valvontatoimenpiteitä, joilla pyritään takaamaan uusien säännösten täydellinen noudattaminen ensimmäisestä päivästä lähtien, vaikka niistä ei ole aiempaa kokemusta.

4.6

Tähän liittyen ETSK pitää valitettavana, ettei vaikutuksista ole laadittu etukäteisarviointia, jossa analysoidaan purkamisvelvoitteen soveltamisesta aiheutuvia seurauksia erilaisille kalastuslaivastoille. Komitea pitää tätä erityisen välttämättömänä, kun kyse on pelagisten lajien kalastuksesta, jota harjoitetaan alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen hallinnoimilla pyyntialueilla EU:n ulkopuolella. Tältä osin tarvitaan perusteellinen etukäteistutkimus EU:n lainsäädännön soveltamisen yhdenmukaistamiseksi niin, että otetaan huomioon kyseisten järjestöjen puitteissa jo sovellettavat määräykset, jotteivät eurooppalaiset kalastuslaivastot, jotka toimivat EU:n ulkopuolisilla pyyntialueilla, joudu eriarvoiseen asemaan ja jottei niiden kilpailukykyä vaaranneta.

5.1

”Suunnittelemattomilla saaliilla” tarkoitetaan sellaisten meren eliöiden tahattomasti saatuja saaliita, joiden kalastus on kielletty kyseisissä olosuhteissa. Komitea pitää määritelmää yksinkertaisena mutta ei kovin tyydyttävänä, sillä normaalisti kyse on väistämättömistä ja arvokkaista oheissaaliista, joiden säilyttämistä ei kiintiöiden jakautumisen tai muiden sääntöjen vuoksi sallita kyseisessä kalastuksessa tai kyseiselle toimijalle. ETSK:n mielestä asianmukaisempi määritelmä olisi ”tahattomat saaliit, jotka eivät kaikilta osin täytä voimassa olevia sääntöjä”.

5.2

”Säilyttämisen vähimmäisviitekoon” määritelmässä taas on tällä hetkellä kyse pelkästä nimen muutoksesta: sellaiset eliöt, jotka eivät saavuta tätä kokoa ja joihin sovelletaan purkamisvelvoitetta, on purettava erikseen ja valvotulla tavalla, jotta ne eivät pääse jakeluketjuun, kun taas lajit, joihin purkamisvelvoitetta ei sovelleta, palautetaan edelleen mereen. ETSK:n mielestä olisi otettava huomioon virhemarginaalit, koska kattavan erottelun tekeminen purkamisvelvoitteen alaisten lajien eri vähimmäisviitekokojen välillä on teknisesti vaikeaa. Muutoin aiheutetaan suurta oikeudellista epävarmuutta.

5.3

Saaliiden koostumusta koskevien määräysten – jotka tällä hetkellä velvoittavat purkamaan lajit, joihin purkamisvelvoitetta sovelletaan – muutoksesta ei kaikissa tapauksissa ilmene selvästi, tuleeko nämä suunnittelemattomat saaliit ottaa huomioon laskettaessa koostumuksen prosenttiosuuksia. Komitean mielestä tässä yhteydessä ongelmana on tietää, mihin kiintiöihin nämä saaliit lasketaan. Tähän kysymykseen on vaikea vastata tietämättä, minkälaista joustavuutta suunnitellut eri mekanismit tuovat, millä tavoin kiintiöiden vaihto jäsenvaltioiden välillä kehittyy tulevaisuudessa ja minkälaista politiikkaa komissio noudattaa TAC-rajoitusten asettamisessa eri lajeille monilajikalastuksissa. Jos kriteerinä on kestävä enimmäistuotto, seurauksena on epätasapainoisuuksia, jotka johtavat tiettyjen kiintiöiden yleiseen niukkuuteen ja monien kalastusmuotojen supistumiseen.

5.4.1

Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 14 artiklaa, joka koskee kalastuspäiväkirjan täyttämistä ja toimittamista, ehdotetaan muutettavaksi 1 kohdan osalta siten, että nykyisestä sanamuodosta ”josta ilmenevät eriteltyinä kunkin pyydetyn ja aluksella olevan lajin kaikki määrät, jotka ylittävät 50 kilogrammaa elopainona ilmaistuna” poistetaan tämä viimeinen kriteeri. ETSK:n mielestä tämä toimenpide monimutkaistaa huomattavasti työtä etenkin pienillä aluksilla, vaikka tätä kohtaa sovelletaan ainoastaan yli 10 metriä pitkiin aluksiin. Jos tavoitteena on saatavilla olevien tietojen parantaminen, näytteidenoton avulla se on mahdollista tehdä riittävän tarkasti.

5.4.2

Samoin komitea katsoo, että ehdotettu muutos f alakohtaan, joka tällä hetkellä edellyttää ilmoittamaan ”omana kohtanaan määrät tai kappaleet, joiden koko on sovellettavaa säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempi”, voi joissakin tilanteissa aiheuttaa suhteetonta työtaakkaa etenkin pienimuotoista kalastusta harjoittavalle laivastolle.

5.4.3

Nykyisen asetuksen 4 kohdassa on määrätty, että ”yhteisön kalastusalusten päälliköiden on kirjattava kalastuspäiväkirjaansa myös kaikkien lajien kaikki arvioidut poisheitetyt määrät, jotka ylittävät 50 kilogrammaa elopainona ilmaistuna”. ETSK katsoo, että jos kyseisestä kohdasta poistetaan viittaus 50 kilogrammaan, seurauksena on niin ikään huomattava työtaakka, jonka suuruutta ei ole edes arvioitu. On otettava huomioon, että teksti viittaa kaikkiin lajeihin – sekä niihin joihin sovelletaan purkamisvelvoitetta että niihin, joihin sitä ei sovelleta.

5.5

ETSK kiinnittää erityisesti huomiota asetuksen (EY) N:o 850/98 15 artiklan 3 kohdassa kalastusalusten päälliköille asetettuun uuteen valvontavelvoitteeseen, sillä ei ole ennakoitavissa, mitä alus pyytää tietyllä kalastusmatkalla, eikä päälliköiltä voida edellyttää ennustajan lahjoja. Vaikka muotoilu on epämääräinen vaatimuksen käytännön tulosten tai sen noudattamatta jättämisen osalta, se voisi johtaa päälliköiden rankaisemiseen tai konfliktitilanteiden kärjistymiseen. Tämän vuoksi komitea katsoo, että kyseinen kohta olisi poistettava, sillä se voi aiheuttaa huomattavaa oikeudellista epävarmuutta.

5.6

Komitea pitää jossain määrin liiallisena erillisen pakollisen kalastusluvan edellyttämistä purkamisvelvoitteen alaisilta aluksilta, sillä se koskisi suurta määrää pieniä aluksia ja aiheuttaisi valtavasti byrokratiaa ottaen huomioon jäsenvaltioille aiheutuvat ylimääräiset tiedotusvaatimukset. ETSK:n mielestä kyseisestä lupamenettelystä voitaisiin vapauttaa ne alukset, joiden kalastusmatkat ovat alle yhden vuorokauden pituisia.

5.7.1

Uusia valvontasääntöjä sovelletaan yleisesti kaikkiin kalastuksiin ja sekä suuriin että pieniin aluksiin. ETSK toistaa, että nämä toimenpiteet ovat erityisen epätarkoituksenmukaisia pienten alusten kohdalla, sillä ne aiheuttavat valtavasti hallintotaakkaa toimialalle ja hallintotasoille sekä hankaloittavat käytännössä aluksella työskentelyä.

5.7.2

Komissio ehdottaa pienikokoisten lajien erillissäilytystä siten, että ”saaliit on sijoitettava kukin kanta erikseen laatikkoihin, osastoihin tai kontteihin”. Komitea arvioi, että tämän toimenpiteen toteuttaminen voi olla pienille aluksille mahdotonta ja että alle 12 metrin pituisille aluksille ehdotettu osittainen vapautus ei vaikuta riittävältä. ETSK katsookin, että vaatimuksen ulkopuolelle olisi jätettävä kaikki sellaiset alukset, joiden kalastusmatkat ovat yhden tai kahden päivän pituisia aluksen koosta riippumatta.

5.8.1

Ehdotetun asetuksen (EY) N:o 1224/2009 90 artiklan 1 kohdan c alakohdassa purkamisvelvoitteen noudattamatta jättäminen määritellään vakavaksi rikkomukseksi. ETSK pitää tätä luokittelua liiallisena ja kohtuuttomana ja katsoo, että se olisi poistettava ehdotuksesta.

5.8.2

Vaikka samassa artiklassa täsmennetään, että rikkomuksen vakavuuden määrittelee asianomaisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, komitea pitää lainsäädäntöä niin monimutkaisena ja vaikeana noudattaa, että pienten tahattomien rikkomusten välttäminen ei ole helppoa kenellekään aluksen päällikölle.

5.9

ETSK pitää järkevänä sallittujen poikkeamien suurentamista pienten saaliiden osalta. Komitean mielestä ehdotetut poikkeamat eivät kuitenkaan ole realistisia etenkään, kun ilmoituksista poistuu 50 kg:n raja ja edellytetään kaikkien poisheitettyjen määrien erittelyä. Komitea ehdottaakin, että uusista sallituista poikkeamista ja näistä tietoja koskevista vaatimuksista neuvotellaan ja keskustellaan erikseen kunkin kalastuksen yhteydessä.

5.10

Komission mukaan sähköistä etävalvontaa (kameravalvontaa) koskevan kohdan sisällyttäminen asetukseen vastaa tarpeeseen luoda sääntelykehys tällaisille järjestelmille, vaikka ne eivät tällä hetkellä olekaan pakollisia. Näin niistä tulisi uusi mahdollinen järjestelmä valvonta-asetuksen tällä hetkellä mahdollistamien järjestelmien rinnalle. ETSK:n mielestä etävalvonta olisi määriteltävä selkeämmin ja rajattava, millä edellytyksin sitä voidaan käyttää.

12.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 311/73

1.1.1

ETSK pitää välttämättömänä ja aiheellisena säännellä eläinten kloonaamista EU:ssa yhdenmukaisten tuotantoedellytysten varmistamiseksi maataloustuottajille, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin suojelemiseksi ja kuluttajien odotuksiin vastaamiseksi.

1.1.2

Kun otetaan huomioon kansalaisten ja kuluttajajärjestöjen vastustus ja teknisen tiedon puutteellisuus, ETSK kannattaa sitä, että eläinten kloonaus ja kloonieläinten tuonti maataloustuotantotarkoituksiin keskeytetään EU:ssa tilapäisesti.

1.1.3

ETSK toteaa, ettei keskeyttäminen perustu tunnettuihin terveysturvariskeihin vaan eettisiin ja eläinten hyvinvointia koskeviin kysymyksiin.

1.1.4

ETSK katsoo, ettei kieltoa pidä soveltaa tutkimustarkoituksessa toteutettavan kloonauksen kaltaisiin tilanteisiin, jolloin tämän tekniikan käyttö on perusteltua.

1.1.5

ETSK katsoo, että tätä tilapäistä kieltoa voidaan tarkastella uudelleen tulevaisuudessa ottamalla huomioon jäsenvaltioissa säädöksen soveltamisesta saadut kokemukset, tieteen ja tekniikan edistyminen, kansainvälisen toimintaympäristön kehittyminen sekä kansalaisten ja kuluttajajärjestöjen mielipiteet.

1.1.6

ETSK:ta askarruttaa, onko todella olemassa soveltuvia tekniikoita kloonieläinten erottamiseksi – ennen kaikkea tuonnissa – eläimistä, jotka on tuotettu EU:ssa nykyisin sallituin tekniikoin. Komitea vaatiikin, että tuontituotteisiin ulotetaan vaatimus täydellisestä jäljitettävyydestä, joka terveysriskien hallinnan korvaamattomana välineenä on ainoa luotettava tae eläinten alkuperästä.

1.1.7

ETSK painottaa jälleen, että EU:ssa sovellettavan lainsäädännön tulisi koskea yhtä lailla tuontieläimiä, jotteivät eurooppalaiset maataloustuottajat joudu epäedulliseen asemaan suhteessa kolmansien maiden maataloustuottajiin.

1.1.8

ETSK katsoo, että kloonaus voi olla uhka laadukkaalle tuotannolle ja Euroopan talouden ja elintarvikeketjun kestäväpohjaisuudelle. Lisäksi kloonauksen yleistyminen maataloustuotantotarkoituksiin saattaa johtaa vaurauden siirtymiseen työntekijöiltä ja tuottajilta patentteja omistaville tutkimuskeskuksille

1.2.1

ETSK pitää välttämättömänä ja aiheellisena vahvistaa yksiselitteiset säännökset kloonieläimistä peräisin olevien elintarvikkeiden markkinoille saattamisen tilapäistä kieltämistä varten, jotta kansalaisten ja kuluttajajärjestöjen erilaiset näkökannat otetaan näin huomioon.

1.2.2

ETSK kannattaa sitä, että kloonieläimistä peräisin olevien elintarvikkeiden kaupan pitäminen keskeytetään EU:ssa tilapäisesti eläinten kloonaustekniikan tilapäistä kieltoa täydentävänä toimenpiteenä.

1.2.3

ETSK katsoo, että tätä kieltoa voidaan tarkastella uudelleen tulevaisuudessa ottamalla huomioon jäsenvaltioissa säädöksen soveltamisesta saadut kokemukset, tieteen ja tekniikan edistyminen, kansainvälisen toimintaympäristön kehittyminen sekä kansalaisten ja kuluttajajärjestöjen mielipiteet.

1.2.4

ETSK toteaa, että koska eläinten kloonaus sallitaan tietyissä unionin ulkopuolisissa maissa, jäsenvaltioiden on ryhdyttävä kaikkiin tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin, jotta saadaan estettyä kolmansissa maissa tuotettujen kloonieläimistä peräisin olevien elintarvikkeiden tuonti EU:hun.

1.2.5

ETSK ilmaisee huolensa siitä, että asianmukaiset järjestelmät puuttuvat kloonieläimistä peräisin olevan lihan ja maidon jäljittämiseksi kolmansista maista tuoduissa elintarvikkeissa. Komitea vaatiikin, että tuontituotteisiin ulotetaan vaatimus täydellisestä jäljitettävyydestä, joka terveysriskien hallinnan korvaamattomana välineenä on ainoa luotettava tae niiden alkuperästä.

1.2.6

ETSK myöntää, että on tarpeen säilyttää kuluttajien luottamus, ja huomauttaa, ettei ole olemassa riittävän varmoja analyyttisia välineitä kloonien ja niiden jälkeläisten erottamiseksi tavanomaisella tavalla jalostetuista eläimistä eikä selkeitä ja varmoja jäljitys- ja merkintäjärjestelmiä. Komitea varoittaakin mahdollisista kielteisistä vaikutuksista tulevaisuudessa eläintuotteiden markkinoilla.

1.3.1

ETSK:n mielestä on välttämätöntä ja aiheellista ajantasaistaa uuselintarvikkeita koskevaa lainsäädäntöä, sillä näin voidaan lisätä oikeusvarmuutta ja parantaa elintarviketurvallisuutta. Tästä syystä komitea kannattaa komission ehdotusta, vaikkakin muutamat suositukset tulisi ottaa huomioon.

1.3.2

ETSK katsoo, että uuselintarvikeasemaa, jonka lähtökohtana on, ettei elintarviketta ole ”käytetty unionissa merkittävässä määrin ihmisravinnoksi”, on täsmennettävä vahvistamalla sitä koskevat asianmukaiset kriteerit.

1.3.3

ETSK katsoo, että olisi tarkasteltava huolellisesti ehdotuksessa mainitun yleisen hyväksyntämallin vaikutuksia, sillä se ei missään tapauksessa saisi haitata tulevaa innovointia.

1.3.4

ETSK katsoo, että kolmansista maista peräisin olevia perinteisiä elintarvikkeita koskevan hyväksymismenettelyn tulisi olla yksinkertaisempi ja perustua selkeisiin kriteereihin, joiden avulla voidaan perustella ehdotuksessa tarkoitettu elintarvikkeen ”turvallinen käyttöhistoria” jossakin kolmannessa maassa.

1.3.5

ETSK:n mielestä unionin luetteloiden tulee olla selkeät, ajantasaistetut sekä helposti kuluttajien ja toimijoiden käytettävissä. Luetteloihin on sisällytettävä uuselintarvikkeiden ja kolmansien maiden hyväksyttyjen perinteisten elintarvikkeiden lisäksi tapaukset, joiden osalta hyväksymistä koskeva hakemus on hylätty, yhdessä hylkäysperusteiden kanssa. Näin edistetään avoimuutta ja turvataan välttämätön oikeusvarmuus.

1.3.6

ETSK panee merkille, ettei minkäänlaisesta järjestelmästä tai määräajasta ole säädetty luettelon tarkistamiseksi, minkä johdosta se ehdottaa, että samaisessa asetuksessa säädetään mekanismista luettelon tarkistamiseksi tarvittaessa.

1.3.7

ETSK katsoo, että viranomaisten on suojattava yritysten toteuttamia tutkimus-, kehitys- ja innovointitoimia huolehtimalla asianmukaisesta tietosuojasta. Komitea ehdottaakin, että tämän suojan oikeuttava peruste riippuu hakijasta eikä kannasta, joka komissiolla on hakemuksesta.

1.3.8

ETSK toteaa, että siirtymätoimenpiteiden on koskettava myös tuotteita, jotka asetuksen voimaantulopäivänä eivät täytä asetuksessa vahvistettuja vaatimuksia.

2.1.1

Ehdotetussa direktiivissä vahvistetaan säännökset, jotka koskevat eläinten kloonausta EU:ssa maataloustuotantotarkoituksiin sekä kloonialkioiden ja kloonieläinten markkinoille saattamista.

2.1.2

Tätä tarkoitusta varten sovelletaan seuraavia määritelmiä:

2.1.3

Jäsenvaltiot kieltävät väliaikaisesti eläinten kloonaamisen sekä kloonieläinten ja -alkioiden markkinoille saattamisen.

2.1.4

Kielto ei nimenomaisesti koske eläimiä, joita pidetään ja lisätään yksinomaan muita tarkoituksia, kuten tutkimusta, lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden valmistusta, harvinaisten rotujen ja uhanalaisten lajien säilyttämistä sekä urheilu- ja kulttuuritapahtumia varten.

2.1.5

Jäsenvaltioiden on vahvistettava seuraamukset, joita sovelletaan direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen.

2.2.1

Ehdotuksessa otetaan huomioon kuluttajien asennoituminen kloonieläimistä peräisin olevien elintarvikkeiden käyttöön.

2.2.2

Ehdotetussa direktiivissä säädetään tilapäisestä kiellosta, joka koskee kloonatuista eläimistä peräisin olevien elintarvikkeiden markkinoille saattamista.

2.2.3

Direktiivissä tarkoitetaan

2.2.4

Direktiivissä kielletään eläinperäisten elintarvikkeiden tuonti sellaisista kolmansista maista, joissa kloonieläimistä peräisin olevien elintarvikkeiden markkinoille saattaminen ja vienti on laissa sallittu, elleivät eläinperäiset elintarvikkeet täytä kaikkia erityisiä tuontiedellytyksiä.

2.2.5

Ehdotetulla direktiivillä varmistetaan, ettei EU:n markkinoille saateta klooneista peräisin olevia elintarvikkeita, kuten lihaa tai maitoa.

2.2.6

Jäsenvaltioiden on vahvistettava seuraamukset, joita sovelletaan direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen.

2.3.1

Uuselintarvikkeita koskeva unionin alkuperäinen säädös on vuodelta 1997, ja sitä ajantasaistetaan nyt ehdotettavalla asetuksella.

2.3.2

Ehdotuksen tavoitteena on varmistaa elintarvikkeiden turvallisuus, suojata kansanterveyttä ja taata sisämarkkinoiden toiminta sekä edistää samalla innovointia elintarvikealalla.

2.3.3

Ehdotetulla asetuksella pyritään järkeistämään hyväksymismenettelyä sekä parantamaan sen tehokkuutta ja avoimuutta. Lisäksi siinä selkeytetään uuselintarvikkeen määritelmää ja otetaan huomioon elintarvikkeisiin vaikuttavat uudet teknologiat.

2.3.4

Ehdotetulla asetuksella otetaan käyttöön aiempaa nopeampi ja oikeasuhteisempi turvallisuusarviointi sellaisten kolmansista maista peräisin olevien perinteisten elintarvikkeiden osalta, joilla on turvallinen käyttöhistoria.

2.3.5

Uuselintarvikkeen määritelmää koskevat nykyiset yleiset perusteet säilytetään ennallaan: