Muutettu ehdotus : NEUVOSTON ASETUS tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa (komission EY:n perustamissopimuksen 250 (2) artiklan nojalla esittämä)

PERUSTELUT [1]

[1] Komission alkuperäiseen ehdotukseen tehdyt muutokset on merkitty siten, että poistetut kohdat on yliviivattu ja uudet tai muutetut kohdat on lihavoitu ja alleviivattu.

1. Taustaa

Komissio teki 14. heinäkuuta 1999 ehdotuksen neuvoston asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa [2]. Ehdotus toimitettiin Euroopan parlamentille ja neuvostolle 7. syyskuuta 1999. Talous- ja sosiaalikomitea antoi maaliskuun 2000 istunnossaan lausunnon ehdotuksesta. [3] Euroopan parlamentti, jolle ehdotus toimitettiin kuulemismenettelyn mukaisesti, lähetti ehdotuksen mietinnön laatimisesta vastaavaan oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokuntaan sekä lausuntoa varten kansalaisvapauksien ja -oikeuksien valiokuntaan. Käsiteltyään kansalaisvapauksien ja -oikeuksien valiokunnan lausuntoa (hyväksytty 27. tammikuuta 2000) oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunta hyväksyi mietintönsä 4. syyskuuta 2000. Euroopan parlamentti antoi päätöslauselman ehdotuksesta 21. syyskuuta 2000 pidetyssä täysistunnossa. Se hyväksyi komission ehdotuksen, mutta teki siihen joitakin tarkistuksia ja kehotti komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

[2] KOM(1999) 348 lopullinen, annettu 14.7.1999, EYVL C 376, 28.12.1999.

[3] EYVL C 117, 26.4.2000.

2. Muutettu ehdotus

Tässä muutetussa ehdotuksessa on otettu huomioon Euroopan parlamentin esittämät tarkistukset. Komissio voi hyväksyä osan niistä.

2.1. Hyväksytyt tai osaksi hyväksytyt tarkistukset

2.1.1. Tarkistukset, joissa otetaan huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin erityisasema

Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan mukaisesti nämä jäsenvaltiot eivät osallistu EY:n perustamissopimuksen IV osaston nojalla ehdotettujen toimenpiteiden hyväksymiseen. Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti ovat kuitenkin ilmoittaneet haluavansa osallistua neuvotteluihin käsiteltävänä olevasta aloitteesta, mihin niillä on pöytäkirjan mukaan mahdollisuus.

Näin ollen ehdotukseen on syytä sisällyttää Euroopan parlamentin esittämät tarkistukset, joiden tarkoituksena on ottaa huomioon mainittujen jäsenvaltioiden tilanteen muuttuminen ja lisätä ehdotukseen säännöksiä trusteista. Samanlaisia tai vastaavia määräyksiä on jo Brysselin yleissopimuksessa [4], mutta Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin erityisaseman vuoksi niitä ei otettu komission 14. heinäkuuta 1999 antamaan asetusehdotukseen.

[4] EYVL C 27, 26.1.1998.

Muutettavat säännökset

- 5 artiklan 5 a alakohta

- 23 artiklan viides ja kuudes kohta

- 57 artiklan toinen kohta.

Komissio hyväksyy tarkistukset 21 ja 27 ja sisällyttää ehdotukseensa Brysselin yleissopimuksen trusteja koskevat määräykset nykyisessä sanamuodossaan.

2.1.2. Muutos, jonka mukaan viralliset asiakirjat tunnustetaan ilman eri toimenpiteitä samalla tavoin kuin tuomiot

a) Euroopan parlamentti ehdottaa, että viralliset asiakirjat voitaisiin tunnustaa ilman eri toimenpiteitä samalla tavoin kuin tuomiot. Komissio hyväksyy periaatteen. Virallisten asiakirjojen tunnustamisesta ilman eri toimenpiteitä säädetään jo tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja yhteisten lasten huoltoa koskevissa asioissa annetussa neuvoston asetuksessa [5].

[5] EYVL L 160, 30.6.2000.

Komissio aikookin rinnastaa virallisten asiakirjojen tunnustamisen täysin tuomioiden tunnustamiseen, kuten tehdään jo Bryssel II -asetuksessa. Siksi muutettuun ehdotukseen on otettu tarkistuksen 29 lisäksi myös säännös asiakirjojen tunnustamisen vahvistusmenettelystä. Tämä vastaa 33 artiklan säännöstä tuomioiden tunnustamisen vahvistamismenettelystä.

Muutettavat säännökset

- johdanto-osan 17 ja 18 kappale

- 54 artikla

Komissio hyväksyy tarkistukset 18 (a), 19 ja 29 (alkuosa).

b) Samoin komissio voi hyväksyä eri maininnan siitä, että notaarit rinnastetaan viranomaisiin tuomion täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevien menettelyjen osalta. Tosin komissio katsoo, että ilmaus 'viranomaiset' kattaa jo sinänsä myös notaarit.

Muutettavat säännökset

- 35 artiklan ensimmäinen kohta

- liitteet II ja VI, 3 kohta

Komissio hyväksyy tarkistukset 28, 29 (loppuosa), 33 ja 34.

2.1.3. Toimivaltaa vakuutusasioissa koskeva muutos

Euroopan parlamentti haluaa rajoittaa niiden tuomioistuinten lukumäärää, jotka ovat toimivaltaisia vakuutusasioissa 9 artiklan 2 alakohdan nojalla. Muutoksen tarkoituksena on mahdollistaa kanteen nostaminen vakuutuksenantajaa vastaan joko vakuutuksenottajan, vakuutetun tai edunsaajan kotipaikan tuomioistuimessa riippumatta siitä, minkätyyppisestä vakuutussopimuksesta (yksilöllinen vakuutus vai ryhmävakuutus) on kysymys [6]. Parlamentti katsoo, että oikeussuoja olisi rajoitettava yksilöllisiin vakuutussopimuksiin, jotta vältettäisiin tuomiovallan liiallinen sirpaloituminen, jonka taloudellisia seurauksia vakuutuksenantajat eivät pystyisi kantamaan. Siksi ehdotettu tarkistus rajoittaisi oikeuden nostaa kanne kotipaikan tuomioistuimessa ainoastaan yksilöllisiin vakuutussopimuksiin.

[6] Brysselin yleissopimuksen 8 artiklassa määrätään vain tuomioistuimen antamasta suojasta vakuutuksenottajalle, ei vakuutetulle eikä edunsaajalle.

Komissio hyväksyy ehdotetun muutoksen vain osittain. Jo Brysselin yleissopimuksessa määrätään, että vakuutuksenottaja voi nostaa kanteen kotipaikkansa tuomioistuimessa vakuutussopimuksen luonteesta riippumatta, eikä tästä periaatteesta ole syytä luopua, sillä tämä merkitsisi oikeussuojan huonontumista. Sen sijaan komissio voi hyväksyä sen, että kanne voidaan nostaa myös vakuutetun kotipaikan tuomioistuimessa vain, jos vakuutussopimus on yksilöllinen, sillä näin vältetään se, että toimivaltaisia tuomioistuimia olisi useita.

Muutettava säännös: 9 artiklan ensimmäisen kohdan 2 alakohta

Komissio hyväksyy tarkistuksen 22 osittain.

2.1.3.1. Asetuksen soveltamista koskevan kertomuksen määräajan muutos

Euroopan parlamentti ehdottaa, että soveltamiskertomuksessa tarkasteltaisiin asetuksen vaikutusta pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, ja että kertomus laadittaisiin viiden vuoden sijasta jo kahden vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta.

Komissio voi hyväksyä tarkistuksen jälkimmäisen osan, mutta ei kertomuksen aikaistamista. Oikeudenkäynnit jäsenvaltioissa kestävät niin kauan, että kaksi vuotta on aivan liian lyhyt aika kerätä kertomuksen laatimiseksi tarvittavia tilastoja ja tietoja asetuksen mukaisesti tehdyistä kansallisista päätöksistä.

Muutettava säännös: 65 artikla

Komissio hyväksyy tarkistuksen 31 (jälkimmäinen osa).

2.1.3.2. Voimaantuloajankohdan muutos

Yleensä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen kun se on hyväksytty. Asian monitahoisuuden vuoksi on kuitenkin syytä säätää pidemmästä (kuuden kuukauden) sopeutumisajasta. Voimaantuloajankohta on kuitenkin laskettava asetuksen hyväksymisestä eikä siitä, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Muutettava säännös: 67 artikla

Komissio hyväksyy tarkistuksen 32 osittain.

2.2. HYLÄTYT TARKISTUKSET

2.2.1. Uuden 17 a artiklan lisääminen (sellaisten sopimuslausekkeiden hyväksyminen, joilla oikeusriidat voidaan saattaa tuomioistuinten ulkopuolisen kuluttajariitojen ratkaisujärjestelmän ratkaistavaksi)

Komissio toteaa, että Euroopan parlamentti ei ole ehdottanut tarkistusta 16 artiklaan, jossa säädetään kuluttajaa suojaavista tuomioistuimen toimivaltasäännöistä. Toisaalta parlamentti ei ole halunnut hyväksyä sellaisia kuluttajasopimusten lausekkeita, joiden mukaan oikeusriita voidaan viedä muuhun kuin kuluttajan kotipaikan tuomioistuimeen poiketen 16 artiklassa määritellystä suojeluperiaatteesta (toimivaltainen tuomioistuin on periaatteessa se, jossa kuluttajalla on kotipaikka). Komissio on seurannut tarkoin parlamentissa tästä asiasta käytyä keskustelua ja tarkastelee järjestelmää uudelleen heti asetuksen tultua voimaan kiinnittäen huomiota myös vaihtoehtoisen riitojenratkaisujärjestelmän edistymiseen. Komissio lisää johdanto-osaan asiaa käsittelevän uuden 14 a kappaleen.

Myös komissio on huolestunut tarkistuksen taustalla olevista ongelmista ja haluaa parlamentin tavoin käsitellä asetusehdotusta osana suurempaa lainsäädännöllisistä ja muista toimenpiteistä koostuvaa pakettia, johon kuuluu myös tuomioistuinten ulkopuolisten riitojenratkaisujärjestelmien perustaminen. Osapuolten kannalta on toki toivottavaa, että riidat ratkaistaisiin sovinnollisesti. Tuomioistuimeen turvautumisen olisikin aina oltava viimeinen keino. Käytännössä kuluttajat antavat yleensä etusijan tuomioistuinten ulkopuoliselle riitojenratkaisumenettelylle, jos sellainen on käytettävissä. Siksi sekä talouselämän toimijat että toimielimet ovat käynnistäneet useita hankkeita, joiden tarkoituksena on kehittää vaihtoehtoisia riitojenratkaisujärjestelmiä. [7]

[7] Ks. esim. komission valmisteluasiakirja ja neuvoston päätöslauselma tuomioistuinten ulkopuolisten kuluttajariitoja ratkaisevien kansallisten elinten Euroopan laajuisesta verkosta (EEJ-Net).

Kyseiset hankkeet eivät kuitenkaan vielä ole edenneet niin pitkälle, että kuluttajalta voitaisiin vaatia, että hän turvautuu ensin tuomioistuinten ulkopuoliseen riitojenratkaisujärjestelmään ja vasta sitten asetuksen tarjoamiin oikeussuojakeinoihin. Tämä voisi aiheuttaa joissakin jäsenvaltioissa jopa perustuslaillisen ongelman. Tarvittavia järjestelmiä ei vielä ole edes olemassa. Sitä paitsi vaihtoehtoisten riitojenratkaisujärjestelmien ja tuomioistuinten väliset prosessioikeudelliset suhteet (esimerkiksi vanhentumissäännösten osalta) ovat varsin monisäikeiset ja niitä on vielä tutkittava.

Komissio aikoo joka tapauksessa jatkaa nykyisiä aloitteita kuluttajariitojen vaihtoehtoisten ratkaisumenettelyjen kehittämiseksi. Laatiessaan viisi vuotta asetuksen voimaantulon jälkeen annettavaa kertomusta 65 artiklan mukaisesti komissio esittää tilannekatsauksen ja arvioi asiaan liittyviä asetuksen säännöksiä.

Säännökset: 16 artikla ja uusi 17 a artikla

Komissio ei voi hyväksyä tarkistuksia 38 ja 39.

2.2.2. Muutokset 15 artiklaan (sellaisten kuluttajasopimusten määrittely, joihin sovelletaan 16 artiklassa annettuja toimivaltasäännöksiä)

Euroopan parlamentti ehdottaa uutta kohtaa, jonka mukaan se, onko toiminta "suunnattu toiseen jäsenvaltioon tai useampiin jäsenvaltioihin", arvioitaisiin ennen muuta sen perusteella, onko kauppaa käyvä pyrkinyt rajoittamaan kaupallisen toimintansa vain joidenkin jäsenvaltioiden alueella asuviin kuluttajiin.

Komissio ei voi hyväksyä tätä tarkistusta, sillä se on säännöksen hengen vastainen. Ehdotettu määritelmä perustuu lähinnä amerikkalaiseen käsitykseen, jonka mukaan 'toiminta' on yleinen liityntäperuste, jonka perusteella toimivaltainen tuomioistuin määräytyy. Sitä paitsi kuluttajariita voidaan viedä tuomioistuimeen vain, jos aiemmin on tehty kuluttajasopimus. Jo se, että tällainen sopimus on olemassa, osoittanee kuitenkin riidattomasti, että tavarantoimittaja tai palveluntarjoaja on suunnannut kaupallista toimintaa siihen jäsenvaltioon, jossa kuluttajalla on kotipaikka. Ehdotettu määritelmä on epäsuotava myös siksi, että se johtaisi yhteisön markkinoiden uuteen pirstoutumiseen.

Säännökset: johdanto-osan 13 kappale ja 15 artikla

Komissio ei hyväksy tarkistuksia 36 ja 37.

2.2.3. Uusi 55 a artikla vaihtoehtoisella riitojenratkaisumenettelyllä saavutetun sovintoratkaisun täytäntöönpanokelpoisuudesta

Euroopan parlamentti ehdottaa, että vaihtoehtoisella riitojenratkaisumenettelyllä saavutettu sovintoratkaisu olisi täytäntöönpanokelpoinen samoin edellytyksin kuin viralliset asiakirjat.

Komissio ei voi hyväksyä tätä rinnastusta, joka on täysin asetuksen hengen vastainen. Koska tuomioistuinten ulkopuolisella riitojenratkaisumenettelyllä saavutettu sovintoratkaisu ei tietenkään voi olla viranomaisena toimivan henkilön laatima tai hyväksymä, sitä ei voida mitenkään rinnastaa täytäntöönpanokelpoiseen viralliseen asiakirjaan.

Säännös: uusi 55 a artikla

Komissio ei voi hyväksyä tarkistusta 41 eikä tarkistuksen 18 jälkimmäistä osaa (b) (vrt. kohta 2.1.2 edellä).

2.2.4. Muut hylätyt tarkistukset

2.2.4.1. Uuden 4 d kappaleen lisääminen johdanto-osaan (tarkistus 5)

Komissio ei hyväksy tätä tarkistusta, joka muuttaa asetusehdotuksen osaksi "lainsäädännöllisten ja muiden toimenpiteiden kokonaisuutta" ja viittaa komission tekemään "päätökseen" tuomioistuinten ulkopuolisesta riitojenratkaisujärjestelmästä ja vähäisiin riita-asioihin (small claims) sovellettavista menettelyistä. Lisäys ei ole sopusoinnussa sen periaatteen kanssa, että johdanto-osan ainoa tarkoitus on selittää asetuksen säännöksiä. Vaikka komissio toivoo Euroopan parlamentin tavoin, että vaihtoehtoisia riitojenratkaisumenetelmiä voidaan kehittää nopeasti, se ei voi hyväksyä, että niiden kehittäminen olisi asetuksen hyväksymisen ehto. Asetuksella on laaja soveltamisala, ja sen tarkoituksena on määrittää toimivaltasäännöt koko siviili- ja kauppaoikeuden alalla eikä ainoastaan kuluttajariidoissa. Sitä paitsi tuomioistuinten toimivaltaa koskevia sääntöjä tarvitaan joka tapauksessa, vaikka otettaisiinkin käyttöön vaihtoehtoisia riitojenratkaisujärjestelmiä.

2.2.4.2. Johdanto-osan 5 kappaleen muutos (tarkistus 14)

Komissio ei voi hyväksyä tätä tarkistusta (jonka mukaan asetusta ei anneta ennen kuin Brysselin yleissopimusta on tarkistettu). Tarkistus on Amsterdamin sopimuksen vastainen, koska siinä ei oteta huomioon, että oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa on siirretty yhteisön toimivaltaan.

2.2.4.3. Muut muutokset johdanto-osaan

Komissio ei voi hyväksyä tarkistuksia 2, 7, 8, 10, 12 ja 13, 20 ja 36, jotka joko viittaavat perustamissopimuksesta johtuviin periaatteisiin, asettavat komissiolle uusia tehtäviä tai eivät vastaa asetuksen sisältöä.

1999/0154 (CNS)

Muutettu ehdotus : NEUVOSTON ASETUS tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 61 artiklan c alakohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen [8],

[8] EYVL C 376, 28.12.1999, KOM(1999) 348 lopullinen.

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon [9],

[9] EYVL.....

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [10],

[10] EYVL C 117, 26.4.2000.

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Euroopan yhteisö on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää unionia vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvana alueena, jossa taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus. Tällaisen alueen toteuttamiseksi asteittain yhteisö toteuttaa muun muassa yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alalla toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta.

(2) Oikeudellista toimivaltaa ja tuomioiden tunnustamista koskevien kansallisten sääntöjen väliset erot vaikeuttavat sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Tarvitaan välttämättä säädöksiä, joiden avulla voidaan yhdenmukaistaa tuomioistuimen valintaa siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa koskevat säännöt ja yksinkertaistaa muodollisuudet, jotta tuomiot tunnustettaisiin ja pantaisiin täytäntöön nopeasti ja yksinkertaisin menettelyin.

(3) Tämä asia kuuluu perustamissopimuksen 65 artiklassa tarkoitetun yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön soveltamisalaan.

(4) Näitä tavoitteita ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistettujen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(5) Jäsenvaltiot tekivät 27 päivänä syyskuuta 1968 EY:n perustamissopimuksen 293 artiklan neljännen luetelmakohdan puitteissa yleissopimuksen tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla [11] (jäljempänä 'Brysselin yleissopimus'). Brysselin yleissopimus on osa yhteisön säännöstöä ja se on ulotettu koskemaan kaikkia uusia jäsenvaltioita. Sitä on tarkistettu, ja neuvosto on hyväksynyt tarkistetun tekstin sisällön. Tämän tarkistamistyön tulosten jatkuvuus on varmistettava.

[11] Konsolidoitu toisinto, EYVL C 27, 26.1.1998, s. 1.

(6) Siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden vapaan liikkuvuuden tavoitteen saavuttamiseksi yhteisössä on tarpeellista ja asianmukaista, että tuomiovallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta säädetään velvoittavalla yhteisön säädöksellä, jota sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

(7) On tärkeää, että tämän asetuksen aineellinen soveltamisala käsittää kaikki tärkeimmät siviili- ja kauppaoikeudelliset alat. Poikkeukset soveltamisalaan on rajoitettava mahdollisimman vähiin.

(8) Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla riita-asioilla on oltava todellinen liityntä niihin jäsenvaltioihin, joita asetus sitoo. Yhteisiä sääntöjä on periaatteessa sovellettava, kun vastaajalla on kotipaikka jossakin näistä jäsenvaltioista.

(9) Vastaajaa, jolla on kotipaikka yhteisön ulkopuolisessa valtiossa, voivat koskea sen valtion alueella sovellettavat tuomioistuimen valintaa koskevat säännöt, jossa kanne on nostettu, kun taas vastaajaan, jolla on kotipaikka sellaisessa jäsenvaltiossa, johon asetusta ei sovelleta, on sovellettava edelleen Brysselin yleissopimusta. Näiden sääntöjen perusteella annetut tuomiot on tunnustettava ja pantava täytäntöön yhteisön alueella tämän asetuksen mukaisesti, jotta voidaan taata tuomioiden vapaan liikkuvuus.

(10) Toimivaltaa koskevien sääntöjen ennustettavuuden on oltava hyvä ja niiden on perustuttava periaatteeseen, jonka mukaan toimivaltainen tuomioistuin määräytyy pääsääntöisesti vastaajan kotipaikan perusteella. Tämän toimivallan on aina oltava käytettävissä, lukuun ottamatta joitakin tarkoin rajattuja tapauksia, joissa riita-asian aiheen tai osapuolten valinnanvapauden vuoksi on syytä soveltaa jotakin toista liityntäperustetta. Oikeushenkilöiden kotipaikka on määriteltävä erikseen yhteisten sääntöjen avoimuuden lisäämiseksi ja toimivaltaristiriitojen välttämiseksi.

(11) Vastaajan kotipaikan perusteella määräytyvän oikeuspaikan lisäksi on oltava vaihtoehtoisia oikeuspaikkoja tuomioistuimen ja riita-asian läheisen yhteyden vuoksi tai moitteettoman oikeudenkäytön helpottamiseksi.

(12) Vakuutus-, työ- ja kuluttajasopimusten osalta on syytä poiketa yleissäännöstä heikomman osapuolen suojelemiseksi siten, että tämä voi nostaa kanteen kotipaikkansa tuomioistuimessa, kun tämä on tarkoituksenmukaista.

(14) Muun sopimuksen kuin työ-, vakuutus- tai kuluttajasopimuksen osapuolten on voitava sopia itsenäisesti siitä, mikä tuomioistuin on toimivaltainen. Sitä vastoin oikeuspaikkalausekkeiden käyttöä sopimuksissa, joissa toinen sopimuspuoli on toista heikommassa asemassa, on säänneltävä.

(14 a) Järjestelmää tarkastellaan uudelleen kuluttajasopimuksissa olevien tuomioistuinvalintaa koskevien lausekkeiden osalta, kun asetus on tullut voimaan. Tällöin otetaan huomioon vaihtoehtoisten riitojenratkaisujärjestelyjen kehitys, jota on nopeutettava.

(15) Asetuksessa säädettyjä yleisiä sääntöjä on tehtävä joustavammiksi jäsenvaltioiden menettelytapojen erilaisuuden huomioon ottamiseksi. Sen vuoksi tähän asetukseen on otettava eräitä Brysselin yleissopimukseen liitetyn pöytäkirjan määräyksiä.

(16) Oikeudenkäytön yhdenmukaisuuden takaamiseksi yhteisössä on vältettävä sitä, että kahdessa asetuksen nojalla toimivaltaisessa jäsenvaltiossa annettaisiin keskenään ristiriitaiset tuomiot. Tarvitaan selkeä, automaattinen järjestelmä vireillä olevien ja niihin liittyvien asioiden ratkaisemiseksi, ja vireilletulopäivämäärän määrittämiseen liittyvien kansallisten erojen vuoksi kyseinen päivämäärä on määritettävä itsenäisesti.

(17) Keskinäinen luottamus oikeudenkäyttöön Euroopan yhteisössä edellyttää, että jäsenvaltiossa annettu tuomio tunnustetaan vaatimatta minkään erityisen menettelyn noudattamista, paitsi jos kysymys tuomion tunnustamisesta on riidan kohteena. Sama koskee virallisia asiakirjoja, jotka päätösten tavoin ilmentävät julkista valtaa ja ovat siten yhtä todistusvoimaisia.

(18) Tämä keskinäinen luottamus edellyttää, että menettelyn, jolla jäsenvaltiossa pannaan täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa annettu tuomio tai rekisteröity virallinen asiakirja, on oltava tehokas ja nopea. Tämän vuoksi tuomion täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisen on tapahduttava toimitettujen asiakirjojen muodollisen tarkastuksen jälkeen ilman muita toimenpiteitä ja ilman, että tämän asetuksen mukaisia täytäntöönpanon epäämisperusteita otetaan huomioon viran puolesta.

(19) Vastaajan oikeuksien huomioon ottaminen merkitsee sitä, että vastaajan on voitava hakea annettuun tuomioon muutosta menettelyssä, joka on kontradiktorinen, jos tämä katsoo, että jokin tunnustamisen epäämisperusteista on täyttynyt. Myös kantajalla on oltava mahdollisuus muutoksenhakuun, jos ilmoitus tuomion täytäntöönpanokelpoisuudesta on hylätty.

(20) On varmistettava jatkuvuus Brysselin yleissopimuksen ja tämän asetuksen välillä ja siksi on syytä säätää siirtymäjärjestelyistä. Jatkuvuuden on koskettava myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tulkintaa Brysselin yleissopimuksen määräyksistä, ja vuoden 1971 pöytäkirjaa [12] on edelleen sovellettava asetuksen voimaantulopäivänä jo vireillä olleisiin menettelyihin.

[12] Konsolidoitu toisinto, EYVL C 27, 26.1.1998, s. 1 ja 28.

(21) Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin sekä Tanskan asemasta annettujen pöytäkirjojen [13] 1 ja 2 artiklan mukaisesti nämä valtiot eivät osallistu tämän asetuksen antamiseen. Näin ollen tämä asetus ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Irlantia eikä Tanskaa eikä sitä sovelleta näihin valtioihin.

[13] EYVL C 340, 10.11.1997, s. 99 ja 101.

(22) Koska Brysselin yleissopimusta sovelletaan edelleen niiden jäsenvaltioiden, joita tämä asetus sitoo, suhteissa niihin jäsenvaltioihin, joita asetus ei sido, on laadittava selkeät säännöt tämän asetuksen ja yleissopimuksen keskinäisistä suhteista.

(23) Johdonmukaisuuden vuoksi tämä asetus ei myöskään saa vaikuttaa toimivaltaa ja tuomioiden tunnustamista koskeviin sääntöihin, jotka sisältyvät yhteisön eri säädöksiin.

(24) Koska jäsenvaltioiden on noudatettava tekemiään kansainvälisiä sitoumuksia, asetus ei vaikuta erityiskysymyksiä käsitteleviin yleissopimuksiin, joissa jäsenvaltiot ovat osapuolina.

(25) Komission on viimeistään viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen antamisesta tarkasteltava sen soveltamista ja tarvittaessa tehtävä ehdotus sen muuttamiseksi,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I luku - Soveltamisala

1 artikla

Tätä asetusta sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa riippumatta siitä, millaisessa tuomioistuimessa niitä käsitellään. Asetusta ei sovelleta vero- tai tulliasioihin eikä hallinto-oikeudellisiin asioihin.

Asetusta ei sovelleta:

1) luonnollisten henkilöiden oikeudelliseen asemaan, oikeuskelpoisuuteen tai oikeustoimikelpoisuuteen eikä myöskään aviovarallisuussuhteisiin eikä perintöön ja testamenttiin,

2) konkurssiin, akordiin tai muihin niihin rinnastettaviin menettelyihin,

3) sosiaaliturvaan,

4) välimiesmenettelyyn.

II luku - Toimivalta

1 jakso - Yleiset säännökset

2 artikla

Jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu, kanne henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka jossakin jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon valtion tuomioistuimissa.

Henkilöön, joka ei ole sen jäsenvaltion kansalainen, jossa hänellä on kotipaikka, sovelletaan samoja tuomioistuimen toimivaltaa koskevia säännöksiä ja määräyksiä kuin tuon valtion omiin kansalaisiin.

Yhtiön tai muun oikeushenkilön kotipaikka määräytyy 57 artiklan mukaisesti.

Jollei toisin säädetä, 'jäsenvaltiolla' tarkoitetaan jäsenvaltiota, jota tämä asetus sitoo.

3 artikla

Kanne henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka jossakin jäsenvaltiossa, voidaan nostaa toisen jäsenvaltion tuomioistuimissa ainoastaan 2-7 jakson säännösten nojalla.

Liitteessä 1 mainittuja toimivaltaa koskevia kansallisia säännöksiä ei voida soveltaa tällaista henkilöä vastaan.

4 artikla

Jos vastaajan kotipaikka on kolmannessa valtiossa, kunkin jäsenvaltion tuomioistuinten toimivalta määräytyy kyseisen valtion lainsäädännön perusteella, ellei 22 ja 23 artiklasta muuta johdu.

Tällaista vastaajaa vastaan voi kansalaisuudestaan riippumatta jokainen, jolla on kotipaikka jossakin jäsenvaltiossa, samalla tavoin kuin tuon valtion omat kansalaiset, vedota siinä jäsenvaltiossa voimassa oleviin tuomioistuimen toimivaltaa koskeviin säännöksiin sekä erityisesti tämän asetuksen liitteessä 1 mainittuihin säännöksiin.

Jos vastaajan kotipaikka on jäsenvaltiossa, jota tämä asetus ei sido, toimivalta määräytyy Brysselin yleissopimuksen mukaisesti, sellaisena kuin se on voimassa kyseisessä jäsenvaltiossa.

2 jakso - Erityinen toimivalta

5 artikla

Henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa:

1) a) sopimusta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jolla kanteessa tarkoitettu velvoite on täytetty tai täytettävä,

b) tätä säännöstä sovellettaessa ja jos ei ole sovittu toisin kanteessa tarkoitetun velvoitteen täytäntöönpanopaikka on:

- irtaimen tavaran kaupassa se paikkakunta jäsenvaltiossa, jolle tavarat sopimuksen mukaan toimitettiin tai oli toimitettava,

- palveluiden osalta se paikkakunta jäsenvaltiossa, jolla palvelut sopimuksen mukaan suoritettiin tai oli suoritettava,

c) jos ei sovelleta b alakohtaa, sovelletaan a alakohtaa.

2) elatusvelvollisuutta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa elatusapuun oikeutetulla on kotipaikka tai asuinpaikka tai, jos asia liittyy jonkun oikeudellista asemaa koskevaan asiaan, siinä tuomioistuimessa, joka oman lakinsa mukaan on toimivaltainen tuossa asiassa, paitsi jos toimivalta perustuu ainoastaan toisen asianosaisen kansalaisuuteen,

3) sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jolla vahingon aiheuttanut teko sattui tai voi sattua,

4) rikokseen perustuvaa yksityisoikeudellista korvaus- tai hyvitysvaatimusta koskevassa asiassa siinä tuomioistuimessa, jossa rikosasia on vireillä, siltä osin kuin tuomioistuin oman lakinsa mukaan on toimivaltainen tutkimaan yksityisoikeudellisia vaatimuksia.

Jollei kansalliseen lainsäädäntöön sisältyvistä edullisemmista säännöksistä muuta johdu, henkilö, jolla on kotipaikka jäsenvaltion alueella ja joka on syytteessä tuottamuksellisesta rikoksesta sellaisen jäsenvaltion rikostuomioistuimessa, jonka kansalainen hän ei ole, voi käyttää puolustajanaan tähän tehtävään oikeutettua henkilöä siinäkin tapauksessa, että hän ei henkilökohtaisesti saavu tuomioistuimeen. Asiaa käsittelevä tuomioistuin voi kuitenkin määrätä, että vastaajan on saavuttava henkilökohtaisesti; jos määräystä ei ole noudatettu, yksityisoikeudellista vaatimusta koskevaa tuomiota, joka on annettu ilman, että kyseisellä henkilöllä on ollut mahdollisuus puolustautua, ei tarvitse tunnustaa eikä panna täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa.

5) sivuliikkeen, agentuurin tai muun toimipaikan toimintaa koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa toimipaikka sijaitsee,

5 a) jos hän on joko suoraan lain nojalla taikka kirjallisella tai kirjallisesti vahvistetulla suullisella oikeustoimella muodostetun trustin perustaja, trustee tai trustin edunsaaja, sen sopimusvaltion tuomioistuimessa, jossa trustin kotipaikka on,

6) laivalastin tai rahdin pelastamisesta aiheutuvan pelastuspalkkion maksamista koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jolla kyseessä oleva lasti tai rahti

a) on asetettu takavarikkoon tai on muun siihen rinnastettavan turvaamistoimen kohteena sellaisen maksun turvaamiseksi tai

b) olisi voitu asettaa takavarikkoon tai siihen olisi voitu kohdistaa muu siihen rinnastettava turvaamistoimi, mutta takuu tai muu vakuus on asetettu,

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan vain, jos väitetään, että vastaajalla on jokin oikeus lastiin tai rahtiin taikka oli sellainen oikeus silloin, kun pelastustoimenpide tapahtui.

6 artikla

Henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, voidaan nostaa kanne myös:

1) jos asiassa on useita vastaajia, siinä tuomioistuimessa, jonka alueella jollakin vastaajista on kotipaikka, edellyttäen että kanteiden välillä on niin läheinen yhteys, että ne on syytä käsitellä ja ratkaista yhdessä sen välttämiseksi, että kanteiden käsitteleminen eri oikeudenkäynneissä johtaisi ristiriitaisiin tuomioihin,

2) jos kanne koskee takautumisvaatimusta tai siihen rinnastettavaa vaatimusta, siinä tuomioistuimessa, jossa alkuperäinen kanne on vireillä, jollei alkuperäistä kannetta ole nostettu ainoastaan sen vuoksi, että kanne häntä vastaan saataisiin tutkituksi muussa tuomioistuimessa kuin siinä, joka muutoin olisi ollut toimivaltainen tutkimaan häntä vastaan nostetun kanteen.

Edellisessä kohdassa tarkoitettuihin toimivaltaperusteisiin ei voida vedota Saksassa eikä Itävallassa. Henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, voidaan nostaa kanne:

- Saksassa riita-asioiden oikeudenkäyntilain (Zivilprozessordnung) 68, 72, 73 ja 74 :n mukaisesti, jotka säännökset koskevat ilmoitusta oikeudenkäynnistä kolmannelle (litis denuntiatio),

- Itävallassa riita-asioiden oikeudenkäyntilain (Zivilprozessordnung) 21 :n mukaisesti, joka säännös koskee ilmoitusta oikeudenkäynnistä kolmannelle (litis denuntiatio).

3) jos kysymyksessä on vastakanne, joka perustuu samaan sopimukseen tai seikkaan kuin pääkanne, siinä tuomioistuimessa, jossa pääkanne on vireillä,

4) jos asia koskee sopimusta ja kanne voidaan yhdistää samaa vastaajaa vastaan nostettuun kanteeseen, joka koskee esineoikeutta kiinteään omaisuuteen, sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa kiinteistö sijaitsee.

7 artikla

Jäsenvaltion tuomioistuin, joka tämän asetuksen mukaan on toimivaltainen tutkimaan aluksen käyttämisestä tai sen operoinnista aiheutuvaa vastuuta koskevan asian, on samoin kuin sen jäsenvaltion muu tuomioistuin, joka tuon valtion lain mukaan on asiassa toimivaltainen sanotun tuomioistuimen asemesta, myös toimivaltainen tutkimaan vaatimuksen sellaisen vastuun rajoittamisesta.

3 jakso - Toimivalta vakuutusasioissa

8 artikla

Tuomioistuimen toimivalta vakuutusta koskevissa asioissa määräytyy tämän jakson säännösten mukaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 artiklan ja 5 artiklan 5 alakohdan soveltamista.

9 artikla

Vakuutuksenantajaa vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, voidaan nostaa kanne:

1) sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa hänellä on kotipaikka, tai

2) muussa jäsenvaltiossa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jolla vakuutuksenottajalla on kotipaikka, tai jos vakuutuksenottajan, vakuutetun tai edunsaajan nostama kanne koskee yksilöllistä vakuutussopimusta, sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jolla kantajalla on kotipaikka.

3) jos on kysymys rinnakkaisvakuutuksen antajasta, siinä jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa kanne on nostettu johtavaa vakuutuksenantajaa vastaan.

Vakuutuksenantajalla, jolla ei ole jäsenvaltiossa kotipaikkaa mutta jolla on sellaisessa valtiossa sivuliike, agentuuri tai muu toimipaikka, katsotaan tämän toiminnasta aiheutuvien riitojen osalta olevan kotipaikka tuossa valtiossa.

10 artikla

Asiassa, joka koskee vastuuvakuutusta tai kiinteää omaisuutta koskevaa vakuutusta, kanne vakuutuksenantajaa vastaan voidaan nostaa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jolla vahinko sattui. Sama koskee tapauksia, joissa samalla vakuutussopimuksella on vakuutettu sekä kiinteää että irtainta omaisuutta ja sama tapahtuma on aiheuttanut vahinkoa kummallekin.

11 artikla

Vastuuvakuutusta koskevassa asiassa kanne vakuutuksenantajaa vastaan voidaan nostaa myös siinä tuomioistuimessa, jossa vahingonkärsinyt on nostanut kanteen vakuutettua vastaan, jos tuomioistuimen laki sen sallii.

Vahingonkärsineen suoraan vakuutuksenantajaa vastaan nostamaan kanteeseen sovelletaan 8, 9 ja 10 artiklan säännöksiä, jos tällainen suora kanne on luvallinen.

Jos sellaiseen suoraan kanteeseen sovellettavan lain mukaan on sallittua nostaa kanne vakuutuksenottajaa tai vakuutettua vastaan, tuomioistuin, jossa kanne on nostettu, on toimivaltainen myös heidän osaltaan.

Tässä artiklassa tarkoitettuihin toimivaltaperusteisiin ei voida vedota Saksassa eikä Itävallassa. Henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, voidaan nostaa kanne:

- Saksassa riita-asioiden oikeudenkäyntilain (Zivilprozessordnung) 68, 72, 73 ja 74 :n mukaisesti, jotka säännökset koskevat ilmoitusta oikeudenkäynnistä kolmannelle (litis denuntiatio)

- Itävallassa riita-asioiden oikeudenkäyntilain (Zivilprozessordnung) 21 :n mukaisesti, joka säännös koskee ilmoitusta oikeudenkäynnistä kolmannelle (litis denuntiatio).

12 artikla

Jollei 11 artiklan kolmannen kohdan säännöksistä muuta johdu, vakuutuksenantaja saa nostaa kanteen vain sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jonka alueella vastaajalla on kotipaikka, riippumatta siitä, onko vastaaja vakuutuksenottaja, vakuutettu vai edunsaaja.

Tämän jakson säännökset eivät vaikuta oikeuteen nostaa vastakanne siinä tuomioistuimessa, jossa pääkanne on tämän jakson säännösten mukaisesti vireillä.

13 artikla

Tämän jakson säännöksistä voidaan sopimuksin poiketa ainoastaan, jos

1) sopimus on tehty riidan syntymisen jälkeen, tai

2) sopimus antaa vakuutuksenottajalle, vakuutetulle tai edunsaajalle oikeuden nostaa kanteen muussa kuin tässä jaksossa tarkoitetuissa tuomioistuimissa, tai

3) sopimuksen ovat keskenään tehneet vakuutuksenottaja ja vakuutuksenantaja, joilla vakuutussopimusta tehtäessä oli kotipaikkansa tai asuinpaikkansa samassa jäsenvaltiossa, ja sopimuksessa on sovittu tuon valtion tuomioistuinten toimivallasta myös sen tapauksen varalta, että vahinko on sattunut ulkomailla, jollei sellainen sopimus ole tuon valtion lain mukaan kielletty, tai

4) sopimus on tehty sellaisen vakuutuksenottajan kanssa, jolla ei ole kotipaikkaa missään jäsenvaltiossa, paitsi milloin vakuutus on pakollinen tai koskee jäsenvaltiossa olevaa kiinteää omaisuutta, tai

5) sopimus koskee vakuutussopimusta, joka koskee yhtä tai useampaa 14 artiklassa mainittua riskiä.

14 artikla

Edellä 13 artiklan 5 alakohdassa tarkoitettuja riskejä ovat neuvoston direktiivin 73/239/ETY [14] 5 artiklan d alakohdassa tarkoitetut 'suuret riskit' sekä niiden liitännäisriskit.

[14] EYVL L 228, 16.8.1973, s. 3.

4 jakso - Toimivalta kuluttajasopimuksia koskevissa riita-asioissa

15 artikla

Kun asia koskee sellaisessa tarkoituksessa tehtyä sopimusta, jota ei voida pitää sopimuksentekijän, jäljempänä 'kuluttajan', ammattiin tai elinkeinotoimintaan liittyvänä, määräytyy tuomioistuimen toimivalta tämän jakson säännösten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 artiklan ja 5 artiklan 5 alakohdan soveltamista, jos

1) sopimus koskee irtaimen kauppaa ja hinta on suoritettava maksuerissä, tai

2) sopimus koskee lainaa, joka on maksettava takaisin erissä, tai muuta luottoa, joka on tarkoitettu irtaimen tavaran kaupan rahoittamiseen, tai

3) kaikissa muissa tapauksissa, jos sopimus on tehty henkilön kanssa, joka harjoittaa kaupallista toimintaa tai elinkeinotoimintaa siinä jäsenvaltiossa, jossa kuluttajalla on kotipaikka, tai joka suuntaa tällaista toimintaa kyseiseen jäsenvaltioon tai useisiin valtioihin kyseinen jäsenvaltio mukaan lukien millä keinoin tahansa, ja sopimus kuuluu kyseisen toiminnan piiriin.

Jos kuluttajan sopimuskumppanin kotipaikka ei ole jäsenvaltiossa, mutta hänellä on jäsenvaltiossa sivuliike, agentuuri tai muu toimipaikka, katsotaan hänellä sivuliikkeen, agentuurin tai muun toimipaikan toiminnasta aiheutuvien riitojen osalta olevan kotipaikka tuossa valtiossa.

Tämän jakson säännöksiä sovelletaan vain sellaisiin kuljetussopimuksiin, jotka koskevat yhteishintaan tarjottavia kuljetus- ja majoituspalvelujen yhdistelmiä.

16 artikla

Kuluttaja voi nostaa kanteen toista sopimuspuolta vastaan joko sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa tällä on kotipaikka, tai sen paikkakunnan tuomioistuimissa, jolla kuluttajalla on kotipaikka.

Toinen sopimuspuoli voi nostaa kanteen kuluttajaa vastaan ainoastaan sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa kuluttajalla on kotipaikka.

Tämän jakson säännökset eivät vaikuta oikeuteen nostaa vastakanne siinä tuomioistuimessa, jossa pääkanne on tämän jakson säännösten mukaisesti vireillä.

17 artikla

Tämän jakson säännöksistä voidaan sopimuksin poiketa ainoastaan, jos:

1) sopimus on tehty riidan syntymisen jälkeen, tai

2) sopimus antaa kuluttajalle oikeuden nostaa kanteen muissa kuin tässä jaksossa tarkoitetuissa tuomioistuimissa, tai

3) kuluttajalla ja hänen sopimuskumppanillaan oli sopimusta tehtäessä kotipaikka tai asuinpaikka samassa sopimusvaltiossa ja sopimuksessa on sovittu, että tuon valtion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia, paitsi jos sellainen sopimus on sanotun valtion lain mukaan kielletty.

5 jakso - Toimivalta työsopimusta koskevissa riita-asioissa

18 artikla

Työsopimusta koskevassa asiassa tuomioistuimen toimivalta määräytyy tämän jakson säännösten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 artiklan ja 5 artiklan 5 alakohdan soveltamista.

Kun työntekijä tekee työsopimuksen sellaisen työnantajan kanssa, jonka kotipaikka ei ole jäsenvaltiossa, mutta jolla on jossakin jäsenvaltiossa sivuliike, agentuuri tai muu toimipaikka, työnantajalla katsotaan sivuliikkeen, agentuurin tai muun toimipaikan toimintaa koskevissa riita-asioissa olevan kotipaikka kyseisessä valtiossa.

19 artikla

Työnantajaa vastaan, jolla on jäsenvaltiossa kotipaikka, voidaan nostaa kanne:

1) sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa hänellä on kotipaikka, tai

2) toisessa jäsenvaltiossa

a) sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jolla työntekijä tavallisesti suorittaa työnsä, tai sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jolla hän viimeksi suoritti työnsä, tai

b) jos työntekijä ei tavallisesti suorita tai ei suorittanut työtään yhdessä ja samassa valtiossa, sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jolla työntekijän palvelukseen ottanut toimipaikka sijaitsee tai sijaitsi.

20 artikla

Työnantaja voi nostaa kanteen vain sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa työntekijällä on kotipaikka.

Tämän jakson säännökset eivät vaikuta oikeuteen esittää vastavaatimuksia siinä tuomioistuimessa, jossa pääkanne on tämän jakson mukaisesti vireillä.

21 artikla

Tämän jakson säännöksistä voidaan poiketa ainoastaan toimivaltaa koskevalla sopimuksella, joka on tehty riidan syntymisen jälkeen, tai jonka mukaan työntekijä voi nostaa kanteen muissa kuin tässä jaksossa tarkoitetuissa tuomioistuimissa.

6 jakso - Yksinomainen toimivalta

22 artikla

Seuraavilla tuomioistuimilla on asianomaisen kotipaikasta riippumatta yksinomainen toimivalta

1) asiassa, joka koskee esineoikeutta kiinteään omaisuuteen tai kiinteän omaisuuden vuokraa, sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa kiinteistö sijaitsee.

Asiassa, joka koskee kiinteän omaisuuden vuokraamista tilapäiseen yksityiskäyttöön enintään kuudeksi peräkkäiseksi kuukaudeksi, toimivalta on kuitenkin myös sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa vastaajalla on kotipaikka, edellyttäen, että vuokralainen on luonnollinen henkilö ja vuokranantajalla ja vuokralaisella on kotipaikka samassa jäsenvaltiossa.

2) asiassa, joka koskee yhtiön tai muun oikeushenkilön taikka niiden toimielinten päätösten pätevyyttä, mitättömyyttä tai purkamista, sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa yhtiöllä tai oikeushenkilöllä on kotipaikka. Kyseisen kotipaikan määrittämiseksi tuomioistuin soveltaa omia kansainvälisen yksityisoikeuden säännöksiään.

3) asiassa, joka koskee julkiseen rekisteriin tehtyjen merkintöjen pätevyyttä, sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa rekisteriä pidetään.

4) asiassa, joka koskee patentin, tavaramerkin, mallin tai muiden senkaltaisten oikeuksien tallettamista tai rekisteröintiä edellyttävien oikeuksien rekisteröintiä tai pätevyyttä, sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa tallettamista tai rekisteröintiä on pyydetty tai jossa tallettaminen tai rekisteröinti on tapahtunut tai jossa se yhteisön säädöksen tai kansainvälisen sopimuksen määräysten mukaan katsotaan tapahtuneeksi.

Rajoittamatta Münchenissä 5 päivänä lokakuuta 1973 allekirjoitettuun eurooppapatentin myöntämistä koskevaan yleissopimukseen perustuvaa Euroopan patenttiviraston toimivaltaa, jokaisen jäsenvaltion tuomioistuimet ovat asianosaisten kotipaikasta riippumatta yksinomaisesti toimivaltaisia tutkimaan kaikki sanotun valtion osalta myönnettyjen eurooppapatenttien rekisteröintiä tai pätevyyttä koskevat asiat.

5) asiassa, joka koskee tuomioiden täytäntöönpanoa, sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa täytäntöönpano on tapahtuva tai tapahtunut.

7 jakso - Tuomioistuimen toimivaltaa koskeva sopimus

23 artikla

Jos asianosaiset, joista ainakin yhdellä on kotipaikka jossakin jäsenvaltiossa, ovat sopineet, että jonkin jäsenvaltion tuomioistuimen tai tuomioistuinten on ratkaistava jo syntynyt riita tai tietystä oikeussuhteesta syntyvät vastaiset riidat, tuo tuomioistuin tai nuo tuomioistuimet ovat toimivaltaisia ratkaisemaan asian. Toimivalta on yksinomaista, elleivät asianosaiset ole sopineet toisin.

Tällainen tuomioistuimen toimivaltaa koskeva sopimus on tehtävä:

a) kirjallisesti tai, jos se on tehty suullisesti, vahvistettava kirjallisesti, tai

b) sellaisessa muodossa, joka vastaa asianosaisten välille muodostunutta käytäntöä, tai

c) kansainvälisessä kaupassa sellaista muotoa noudattaen, joka vastaa sellaista kauppatapaa, jonka asianosaiset tunsivat tai joka heidän olisi pitänyt tuntea ja joka on kyseisen tyyppisten sopimusten osapuolten kyseisellä kaupan alalla laajalti tuntema ja säännöllisesti noudattama.

Kaikki sähköisin keinoin tapahtunut viestintä, josta jää pysyvä tieto sopimuksesta, katsotaan tehdyn kirjallisesti.

Jos tuomioistuimen toimivaltaa koskevan sopimuksen tehneen kummankaan asianosaisen kotipaikka ei ole missään jäsenvaltiossa, toisten jäsenvaltioiden tuomioistuimet eivät ole toimivaltaisia tutkimaan asiaa, jolleivät sopimuksen mukaan toimivaltainen tuomioistuin tai toimivaltaiset tuomioistuimet ole katsoneet, ettei sillä tai niillä ole toimivaltaa asiassa.

Sopimusvaltion tuomioistuimella tai tuomioistuimilla, jotka trustin perustamista koskevan asiakirjan mukaan ovat toimivaltaisia, on yksinomainen toimivalta tutkia kanne, joka on nostettu trustin perustajaa, trusteeta tai trustin edunsaajaa vastaan, jos asia koskee näiden henkilöiden välisiä suhteita taikka heidän oikeuksiaan tai velvollisuuksiaan trustissa.

Tuomioistuimen toimivaltaa koskevat sopimukset tai vastaavat määräykset trustin perustamista koskevassa asiakirjassa ovat tehottomia, jos ne ovat ristiriidassa 13 tai 17 artiklan säännösten kanssa tai jos tuomioistuimet, joiden toimivalta on sopimuksella poissuljettu, ovat 22 artiklan mukaan yksinomaisesti toimivaltaisia.

24 artikla

Paitsi sitä toimivaltaa, joka jäsenvaltion tuomioistuimella on tämän asetuksen muiden säännösten nojalla, se on toimivaltainen, jos vastaaja vastaa siinä tuomioistuimessa. Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, jos vastaaja on vastannut kiistääkseen toimivallan tai jos toinen tuomioistuin on 22 artiklan nojalla yksinomaisesti toimivaltainen.

8 jakso - Tuomioistuimen toimivallan ja prosessinedellytysten tutkiminen

25 artikla

Jos jäsenvaltion tuomioistuimessa nostettu kanne koskee pääasiallisesti asiaa, jonka toisen jäsenvaltion tuomioistuin on 22 artiklan mukaan yksinomaisesti toimivaltainen tutkimaan, tuomioistuimen on omasta aloitteestaan jätettävä asia tutkimatta.

26 artikla

Jos kanne nostetaan jäsenvaltiossa sellaista vastaajaa vastaan, jolla on kotipaikka toisen jäsenvaltion alueella, ja jos vastaaja ei vastaa, tuomioistuimen on omasta aloitteestaan jätettävä asia tutkimatta, jollei se ole toimivaltainen tämän asetuksen säännösten mukaan.

Tuomioistuimen on keskeytettävä asian käsittely, kunnes on selvitetty, että vastaajalla on ollut mahdollisuus saada haastehakemus tai muu vastaava asiakirja niin hyvissä ajoin, että hän on voinut valmistautua vastaamaan asiassa tai että kaikkiin tätä varten tarpeellisiin toimenpiteisiin on ryhdytty.

Toisen kohdan asemesta sovelletaan oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta Euroopan unionin jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa annetun direktiivin N:o .../EY [15] soveltamiseksi annettuja kansallisia säännöksiä, jos haastehakemus tai muu vastaava asiakirja oli annettava tiedoksi kyseisten säännösten mukaisesti.

[15] EYVL L , , s. .

Mainitun direktiivin soveltamiseksi annettavien kansallisten säännösten voimaantuloon saakka sovelletaan oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa ulkomailla siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa koskevan 15 päivänä marraskuuta 1965 tehdyn Haagin yleissopimuksen määräyksiä, jos haastehakemus tai muu vastaava asiakirja on annettava tiedoksi sanotun yleissopimuksen mukaisesti.

9 jakso - Vireilläolo ja samassa yhteydessä käsiteltävät kanteet

27 artikla

Jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa nostetaan samojen asianosaisten välillä samaa asiaa koskevia kanteita, muiden tuomioistuinten kuin sen, jossa kanne on ensin nostettu, on omasta aloitteestaan keskeytettävä asian käsittely, kunnes on ratkaistu, että tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen.

Kun on ratkaistu, että se tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen, tuomioistuimen, jossa kanne on myöhemmin nostettu, on jätettävä asia tutkimatta.

28 artikla

Jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa vireillä olevat kanteet liittyvät toisiinsa, tuomioistuin, jossa kanne on myöhemmin nostettu, voi keskeyttää asian käsittelyn.

Jos toisiinsa liittyvät kanteet ovat vireillä alimmassa oikeusasteessa, tuomioistuin, jossa kanne on nostettu myöhemmin, voi asianosaisen pyynnöstä myös jättää asian tutkimatta, jos tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen tutkimaan kyseiset kanteet ja jos kanteiden yhdistäminen on sen lain mukaan sallittua.

Tätä artiklaa sovellettaessa katsotaan kanteiden liittyvän toisiinsa silloin, kun niiden välillä on niin läheinen yhteys, että ne on syytä käsitellä ja ratkaista yhdessä sen välttämiseksi, että kanteiden käsitteleminen eri oikeudenkäynneissä johtaisi ristiriitaisiin tuomioihin.

29 artikla

Jos useampi kuin yksi tuomioistuin on yksinomaisesti toimivaltainen, on muiden tuomioistuinten kuin sen, jossa kanne on ensin nostettu, jätettävä asia tutkimatta.

30 artikla

Tätä jaksoa sovellettaessa asian katsotaan olevan vireillä tuomioistuimessa

1) päivänä, jona haastehakemus tai vastaava asiakirja jätetään tuomioistuimeen, edellyttäen, että kantaja ei ole sen jälkeen laiminlyönyt häneltä edellytettyjä toimia haasteen antamiseksi tiedoksi vastaajalle, tai

2) jos asiakirja on annettava tiedoksi ennen sen jättämistä tuomioistuimeen, ajankohtana, jona tiedoksiannosta vastaava viranomainen ottaa sen vastaan, edellyttäen, että kantaja ei ole sen jälkeen laiminlyönyt häneltä edellytettyjä toimia asiakirjan jättämiseksi tuomioistuimeen.

10 jakso - Väliaikaiset toimenpiteet ja turvaamistoimet

31 artikla

Jäsenvaltion lain mukaisia väliaikaisia toimenpiteitä ja turvaamistoimia voidaan pyytää sanotun valtion tuomioistuimilta myös silloin, kun toisen jäsenvaltion tuomioistuin on tämän asetuksen mukaan toimivaltainen tutkimaan pääasian.

III luku - Tunnustaminen ja täytäntöönpano

32 artikla

Tuomiolla tarkoitetaan tässä asetuksessa jokaista jäsenvaltion tuomioistuimen ratkaisua riippumatta siitä, kutsutaanko sitä tuomioksi, päätökseksi, täytäntöönpanomääräykseksi vai joksikin muuksi, samoin kuin oikeudenkäyntikuluja koskevaa tuomioistuimen virkamiehen päätöstä.

Ruotsissa maksamismääräystä (betalningsföreläggande) ja virka-apumenettelyä (handräckning) koskevissa yksinkertaistetuissa menettelyissä ilmaisu 'tuomioistuin' käsittää myös Ruotsin kruununvoutiviranomaisen (kronofogdemyndighet).

1 jakso - Tunnustaminen

33 artikla

Jäsenvaltiossa annettu tuomio on tunnustettava toisessa jäsenvaltiossa vaatimatta minkään erityisen menettelyn noudattamista.

Jos kysymys tuomion tunnustamisesta sellaisenaan on riidan kohteena, voi jokainen, jonka etua tuomion tunnustaminen koskee, pyytää tämän luvun 2 ja 3 jaksossa tarkoitetussa menettelyssä vahvistettavaksi, että tuomio on tunnustettava.

Jos tuomioon vedotaan jäsenvaltiossa vireillä olevassa asiassa ja tuon asian ratkaisu riippuu siitä, onko tuomio tunnustettava, on asiaa käsittelevä tuomioistuin toimivaltainen ratkaisemaan, täyttyykö jokin 41 ja 42 artiklassa säädetyistä tunnustamatta jättämisen edellytyksistä.

2 jakso - Täytäntöönpano

34 artikla

Jäsenvaltiossa annettu tuomio, joka siinä valtiossa on täytäntöönpanokelpoinen, on pantava täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa (täytäntöönpanovaltio), kun tuomio sellaisen henkilön hakemuksesta, jonka etua asia koskee, on siellä julistettu täytäntöönpanokelpoiseksi.

35 artikla

Täytäntöönpanoa koskevan pyynnön ottaa vastaan tämän asetuksen liitteessä II olevassa luettelossa mainittu tuomioistuin, toimivaltainen viranomainen tai toimivaltainen notaari.

Alueellisesti toimivaltainen tuomioistuin määräytyy sen henkilön kotipaikan mukaan, jota vastaan täytäntöönpanoa pyydetään, tai täytäntöönpanopaikan mukaan.

36 artikla

Täytäntöönpanoa pyydetään täytäntöönpanovaltion lain mukaisesti.

Hakijan on ilmoitettava osoite tiedoksiantoja varten alueella, joka kuuluu sen tuomioistuimen tuomiopiiriin tai sen toimivaltaisen viranomaisen toimivallan piiriin, jolta täytäntöönpanoa pyydetään. Jos sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa täytäntöönpanoa pyydetään, ei tunneta sellaisen paikallisen osoitteen ilmoittamista, hakijan on nimettävä oikeudenkäyntiasiamies.

Edellistä kohtaa ei sovelleta, jos toimivaltainen viranomainen on hallintoviranomainen.

Hakemukseen on liitettävä 50 artiklassa mainitut asiakirjat.

37 artikla

Tuomio on julistettava täytäntöönpanokelpoiseksi heti, kun 50 artiklan edellyttämät muodollisuudet on saatettu loppuun, suorittamatta 41 ja 42 artiklan mukaista täytäntöönpanon epäämisperusteiden tarkistusta. Asianosaisella, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, ei menettelyn tässä vaiheessa ole oikeutta tulla kuulluksi.

38 artikla

Hakijalle on viivytyksettä annettava tiedoksi täytäntöönpanokelpoisuudesta annettavasta hakemuksesta tehty päätös sen täytäntöönpanovaltion lain mukaisesti.

Asianosaiselle, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, on annettava tiedoksi ilmoitus täytäntöönpanokelpoisuudesta sekä tuomio, jos sitä ei vielä ole annettu tiedoksi kyseiselle asianosaiselle.

39 artikla

Kumpi tahansa asianosainen voi hakea muutosta täytäntöönpanokelpoisuudesta annettavaa ilmoitusta koskevasta hakemuksesta tehtyyn päätökseen.

Muutosta on haettava liitteessä III olevassa luettelossa mainitulta tuomioistuimelta.

Muutoksenhaku on käsiteltävä kontradiktorista menettelyä koskevien säännösten mukaisesti.

Jos asianosainen, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, jää saapumatta tuomioistuimeen käsittelyyn, joka koskee hakijan tekemää muutoksenhakua, 26 artiklan säännöksiä sovelletaan, vaikka asianosaisella, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, ei olisikaan kotipaikkaa jäsenvaltiossa.

Täytäntöönpanokelpoisuudesta annettua ilmoitusta koskeva muutoksenhakemus on jätettävä tuomioistuimeen kuukauden kuluessa ilmoituksen tiedoksiantamisesta. Jos asianosaisella, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, on kotipaikka muussa valtiossa kuin siinä, jossa ilmoitus täytäntöönpanokelpoisuudesta on annettu, muutoksenhakuaika on kaksi kuukautta siitä päivästä, jona päätös on annettu tiedoksi hänelle joko henkilökohtaisesti tai hänen asunnollaan. Tätä määräaikaa ei voida pidentää välimatkan perusteella.

40 artikla

Muutoksenhaun johdosta annettuun päätökseen saa hakea muutosta ainoastaan siten kuin tämän asetuksen liitteessä IV säädetään.

41 artikla

Tuomioistuimen, jolta muutosta haetaan 39 tai 40 artiklan mukaisesti, on annettava päätöksensä viipymättä. Se voi kieltäytyä antamasta ilmoitusta täytäntöönpanokelpoisuudesta tai kumota sen vain jollakin seuraavista perusteista:

1) jos ilmoitus täytäntöönpanokelpoisuudesta on selkeästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), jossa täytäntöönpanoa haetaan,

2) jos tuomio on annettu poisjäänyttä vastaajaa vastaan eikä haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ole annettu tiedoksi vastaajalle niin hyvissä ajoin ja siten, että vastaaja olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa, paitsi jos vastaaja ei ole hakenut tuomioon muutosta, vaikka olisi voinut niin tehdä,

3) jos tuomio on ristiriidassa sellaisen tuomion kanssa, joka on annettu samojen asianosaisten välillä siinä jäsenvaltiossa, jossa täytäntöönpanoa haetaan,

4) jos tuomio on ristiriidassa toisessa jäsenvaltiossa tai muussa kuin jäsenvaltiossa samaa asiaa koskevan ja samojen asianosaisten välillä aikaisemmin annetun tuomion kanssa, ja viimeksi mainittu tuomio täyttää ne edellytykset, jotka ovat tarpeen sen tunnustamiseksi siinä jäsenvaltiossa, jossa tuomioon vedotaan.

Jäsenvaltiossa annettua tuomiota ei saa sen sisältämän asiaratkaisun osalta ottaa missään tapauksessa uudelleen tutkittavaksi.

42 artikla

Tuomioistuimen, jolta muutosta haetaan 39 tai 40 artiklan mukaisesti, on kieltäydyttävä antamasta ilmoitusta täytäntöönpanokelpoisuudesta tai kumottava se, jos II luvun 3, 4 ja 6 jakson säännöksiä ei ole noudatettu.

Tuomioistuin, jolta muutosta haetaan, on tutkiessaan, onko olemassa jokin edellä olevassa kohdassa tarkoitettu toimivaltaperuste, sidottu niihin tosiseikkoihin, joihin sen jäsenvaltion tuomioistuin, jossa tuomio on annettu, on perustanut toimivaltansa.

Jollei ensimmäisen kohdan säännöksistä muuta johdu, sen jäsenvaltion tuomioistuimen, jossa tuomio on annettu, toimivaltaa ei voida tutkia; tuomioistuimen toimivaltaa koskevat säännökset eivät kuulu 41 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuihin oikeusjärjestyksen perusteisiin.

43 artikla

Tuomioistuin, jolta muutosta haetaan 39 tai 40 artiklan mukaisesti, voi sen asianosaisen pyynnöstä, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, keskeyttää asian käsittelyn, jos tuomioon on haettu muutosta varsinaisin muutoksenhakukeinoin siinä jäsenvaltiossa, jossa tuomio on annettu, tai jos sellaisen muutoksenhakukeinon käyttämiselle säädetty aika ei ole vielä kulunut umpeen; viimeksi mainitussa tapauksessa tuomioistuin voi määrätä ajan, jonka kuluessa muutosta on haettava.

Tuomioistuin voi myös päättää, että täytäntöönpanon edellytyksenä on sen määräämän vakuuden asettaminen.

44 artikla

Kun tuomio on tunnustettava tämän asetuksen mukaisesti, hakija voi pyytää täytäntöönpanovaltion lain mukaisia väliaikaisia toimenpiteitä, turvaamistoimet mukaan lukien, ilman että edellytetään 37 artiklan mukaisen täytäntöönpanokelpoisuutta koskevan ilmoituksen antamista.

Ilmoitus täytäntöönpanokelpoisuudesta oikeuttaa ryhtymään turvaamistoimiin.

Ennen kuin 39 artiklan viidennessä kohdassa tarkoitettu täytäntöönpanokelpoisuudesta annettuun ilmoitukseen sovellettava muutoksenhakuaika on kulunut umpeen ja ennen kuin muutoksenhaun johdosta on annettu päätös, täytäntöönpanotoimen kohteena olevan velallisen omaisuuteen ei saa kohdistaa muita täytäntöönpanotoimia kuin turvaamistoimia.

45 artikla

Jos jäsenvaltiossa annetulla tuomiolla on ratkaistu useita vaatimuksia ja jos ilmoitusta täytäntöönpanokelpoisuudesta ei voida antaa kaikkien vaatimusten osalta, tuomioistuimen on annettava se yhden tai useamman vaatimuksen osalta.

Hakija voi pyytää tuomion yhteen tai useampaan osaan rajoittuvaa ilmoitusta täytäntöönpanokelpoisuudesta.

46 artikla

Toisessa jäsenvaltiossa annettu tuomio, jolla joku on velvoitettu maksamaan uhkasakko, on täytäntöönpanokelpoinen täytäntöönpanovaltiossa ainoastaan, jos sen jäsenvaltion tuomioistuin, jossa tuomio on annettu, on lopullisesti vahvistanut uhkasakon määrän.

47 artikla

Jos hakijalla on siinä jäsenvaltiossa, jossa tuomio on annettu, ollut kokonaan tai osittain maksuton oikeudenkäynti tai vapautus kulujen tai maksujen suorittamisesta, on hänellä oikeus myös tässä jaksossa tarkoitetussa menettelyssä maksuttomaan oikeudenkäyntiin ja vapautukseen kulujen tai maksujen suorittamisesta niin laajalti kuin se on mahdollista sen jäsenvaltion lain mukaan, jossa tunnustamista tai täytäntöönpanoa pyydetään.

48 artikla

Asianosaiselta, joka jäsenvaltiossa pyytää toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion täytäntöönpanoa, ei saa vaatia vakuutta, takuuta, talletusta tai muuta senkaltaista suoritusta sillä perusteella, että hän on ulkomaalainen tai että hänellä ei ole kotipaikkaa tai asuinpaikkaa täytäntöönpanovaltiossa.

49 artikla

Täytäntöönpanovaltiossa ei saa periä mitään riidan kohteen arvon mukaan määräytyvää maksua tai veroa täytäntöönpanokelpoisuudesta annettavaa ilmoitusta koskevassa menettelyssä.

3 jakso - Yhteiset säännökset

50 artikla

Asianosaisen, joka vaatii tuomion tunnustamista tai pyytää ilmoitusta täytäntöönpanokelpoisuudesta, on annettava tuomiosta sellainen jäljennös, joka täyttää tarvittavat vaatimukset sen aitouden toteamiseksi.

Asianosaisen, joka pyytää ilmoitusta täytäntöönpanokelpoisuudesta, on esitettävä myös 51 artiklassa tarkoitettu todistus, tämän kuitenkaan rajoittamatta 52 artiklan soveltamista.

51 artikla

Tuomioistuimen tai toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltiossa, jossa tuomio on annettu, on asianosaisen pyynnöstä laadittava tuomiosta todistus tämän asetuksen liitteenä V olevaa vakiolomaketta käyttäen.

52 artikla

Jollei 51 artiklassa tarkoitettua todistusta esitetä, toimivaltainen tuomioistuin tai viranomainen voi asettaa sen esittämiselle määräajan tai hyväksyä kyseisen asiakirjan veroisia muita asiakirjoja tai, jos se pitää asiaa riittävästi selvitettynä, vapauttaa asiakirjan esittämisvelvollisuudesta.

Tuomioistuimen tai toimivaltaisen viranomaisen vaatimuksesta asiakirjoista on annettava käännös. Käännöksen on oltava sellaisen henkilön oikeaksi todistama, jolla on siihen jossakin jäsenvaltiossa kelpoisuus.

53 artikla

Edellä 50 artiklassa tarkoitettujen asiakirjojen samoin kuin asianajovaltakirjan osalta, jos sellainen on annettu, ei saa vaatia laillistamista tai vastaavaa muodollisuutta.

IV luku - Viralliset asiakirjat ja tuomioistuimessa tehty sovinto

54 artikla

Viralliset asiakirjat (actes authentiques), jotka on laadittu jossain jäsenvaltiossa, tunnustetaan muissa jäsenvaltiossa täysimääräisesti ilman eri toimenpiteitä.

Jos kysymys virallisen asiakirjan tunnustamisesta on riidanalainen, voi jokainen, jonka etua asiakirjan tunnustaminen koskee, pyytää III luvun 2 ja 3 jaksossa tarkoitetussa menettelyssä vahvistettavaksi, että asiakirja on tunnustettava.

Jos asiakirjaan vedotaan sopimusvaltiossa vireillä olevassa asiassa, on asiaa käsittelevä tuomioistuin toimivaltainen ratkaisemaan tunnustamista koskevan kysymyksen.

Viralliset asiakirjat, jotka on laadittu jossakin jäsenvaltiossa ja jotka ovat siellä täytäntöönpanokelpoisia, on pyynnöstä julistettava täytäntöönpanokelpoisiksi toisessa jäsenvaltiossa 34-49 artiklan säännösten mukaisessa menettelyssä.

Tuomioistuin, jolta muutosta haetaan 39 tai 40 artiklan mukaisesti, voi kieltäytyä antamasta ilmoitusta virallisen asiakirjan tunnustamisesta tai täytäntöönpanokelpoisuudesta tai kumota sen ainoastaan, jos asiakirjan tunnustaminen tai täytäntöönpano olisi selkeästi vastoin täytäntöönpanovaltion oikeusjärjestyksen perusteita.

Täytäntöönpanopyynnön yhteydessä toimitetun asiakirjan on täytettävä edellytykset, jotka ovat tarpeen, että se voidaan hyväksyä viralliseksi asiakirjaksi siinä jäsenvaltiossa, jossa se on laadittu.

Edellä III luvun 3 jaksossa olevia säännöksiä on noudatettava soveltuvin osin.

Toimivaltaisen viranomaisen tai toimivaltaisen notaarin jäsenvaltiossa, jossa virallinen asiakirja on laadittu tai rekisteröity, on sellaisen henkilön pyynnöstä, jonka etua asia koskee, laadittava siitä todistus tämän asetuksen liitteessä VI olevaa vakiolomaketta käyttäen.

55 artikla

Jäsenvaltion tuomioistuimessa oikeudenkäynnin aikana tehty sovinto, joka on täytäntöönpanokelpoinen sanotussa valtiossa, on täytäntöönpanokelpoinen täytäntöönpanovaltiossa samoin edellytyksin kuin viralliset asiakirjat. Sen jäsenvaltion toimivaltaisen tuomioistuimen, jossa sovinto tehtiin, on asianosaisen pyynnöstä laadittava siitä todistus tämän asetuksen liitteessä V olevaa vakiolomaketta käyttäen.

Myös hallintoviranomaisten luona tehty tai hallintoviranomaisten oikeaksi todistama elatusvelvollisuutta koskeva sopimus katsotaan 54 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetuksi viralliseksi asiakirjaksi.

V luku - Yleiset säännökset

56 artikla

Jäsenvaltion tuomioistuimen on sovellettava omaa lakiaan ratkaistessaan, onko asianosaisella kotipaikkaa sen alueella. Jos asianosaisella ei ole kotipaikkaa siinä jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimessa asia on vireillä, tuomioistuimen on ratkaistessaan kysymyksen siitä, onko asianosaisella kotipaikka jossakin muussa jäsenvaltiossa, sovellettava tuon valtion lakia.

57 artikla

Tätä asetusta sovellettaessa yhtiön tai muun oikeushenkilön kotipaikka on paikkakunta, jolla sillä on sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka.

Kun sopimusvaltion tuomioistuimen on siinä vireillä olevassa asiassa ratkaistava, sijaitseeko trustin kotipaikka sen alueella, tuomioistuin soveltaa oman valtionsa kansainvälisen yksityisoikeuden säännöksiä.

VI luku - Siirtymäsäännökset

58 artikla

Tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan ainoastaan sellaisiin oikeudenkäynteihin, jotka on pantu vireille, ja sellaisiin virallisiin asiakirjoihin, jotka on laadittu sen jälkeen, kun tämä asetus on tullut voimaan.

Tuomiot, jotka on annettu sen jälkeen kun tämä asetus on tullut voimaan asioissa, jotka on pantu vireille ennen tämän asetuksen voimaantuloa, tunnustetaan ja pannaan täytäntöön III luvun säännösten mukaisesti, jos sovelletut toimivaltasäännökset vastaavat II luvun säännöksiä tai Brysselin yleissopimuksen määräyksiä tai sellaisen yleissopimuksen määräyksiä, joka asian tullessa vireille oli voimassa sen jäsenvaltion, jossa tuomio on annettu, ja täytäntöönpanovaltion välillä.

VII luku - Asetuksen suhde muihin säädöksiin

59 artikla

Tämä asetus ei vaikuta sellaisten säännösten soveltamiseen, joilla säännellään tuomioistuinten toimivaltaa tai tuomioiden tunnustamista taikka täytäntöönpanoa erityisillä oikeudenaloilla ja jotka nyt tai vastedes sisältyvät Euroopan yhteisöjen toimielinten antamiin säädöksiin tai näiden säädösten täytäntöönpanemiseksi yhdenmukaistettuun kansalliseen lainsäädäntöön.

60 artikla

Tämä asetus korvaa jäsenvaltioiden osalta Brysselin yleissopimuksen.

Vuoden 1968 Brysselin yleissopimusta sovelletaan kuitenkin seuraavissa tapauksissa:

1) kun vastaajan kotipaikka on sellaisen jäsenvaltion alueella, jota tämä asetus ei sido, tai kun sanotun valtion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia Brysselin yleissopimuksen 16 ja 17 artiklan nojalla;

2) vireilläoloon ja samassa yhteydessä käsiteltäviin kanteisiin Brysselin yleissopimuksen 21 ja 22 artiklan mukaisesti, kun kanteista toinen on nostettu jäsenvaltiossa, jota tämä asetus ei sido, ja toinen jäsenvaltiossa, jota tämä asetus sitoo.

Brysselin yleissopimuksen nojalla toimivaltaisen tuomioistuimen jäsenvaltiossa antamat tuomiot on tunnustettava ja pantava täytäntöön jäsenvaltioissa, joita tämä asetus sitoo, tämän asetuksen III luvun mukaisesti.

61 artikla

Rajoittamatta 58 artiklan toisen kohdan, 62 ja 63 artiklan soveltamista tämä asetus korvaa jäsenvaltioiden osalta seuraavat yleissopimukset ja sopimukset:

- Belgian ja Ranskan sopimuksen tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden, välitystuomioiden ja virallisten asiakirjojen pätevyydestä ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Pariisissa 8 päivänä heinäkuuta 1899

- Belgian ja Alankomaiden sopimuksen tuomioistuimen alueellisesta toimivallasta, konkurssista sekä tuomioiden, välitystuomioiden ja virallisten asiakirjojen pätevyydestä ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Brysselissä 28 päivänä maaliskuuta 1925,

- Ranskan ja Italian sopimuksen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Roomassa 3 päivänä kesäkuuta 1930,

- Saksan ja Italian sopimuksen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Roomassa 9 päivänä maaliskuuta 1936,

- Belgian ja Itävallan sopimuksen elatusvelvollisuutta koskevien tuomioiden ja virallisten asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Wienissä 25 päivänä lokakuuta 1957,

- Saksan ja Belgian sopimuksen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden, välitystuomioiden ja virallisten asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Bonnissa 30 päivänä kesäkuuta 1958,

- Alankomaiden ja Italian sopimuksen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Roomassa 17 päivänä huhtikuuta 1959,

- Saksan ja Itävallan sopimuksen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden, tuomioistuimessa tehtyjen sovintojen ja virallisten asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Wienissä 6 päivänä kesäkuuta 1959,

- Belgian ja Itävallan sopimuksen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden, välitystuomioiden ja virallisten asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Wienissä 16 päivänä kesäkuuta 1959,

- Kreikan ja Saksan sopimuksen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden, sovintojen ja virallisten asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Ateenassa 4 päivänä marraskuuta 1961,

- Belgian ja Italian sopimuksen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden ja muiden täytäntöönpanokelpoisten asiakirjojen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Roomassa 6 päivänä huhtikuuta 1962,

- Alankomaiden ja Saksan sopimuksen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden ja muiden täytäntöönpanokelpoisten asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Haagissa 30 päivänä elokuuta 1962,

- Alankomaiden ja Itävallan sopimuksen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden ja virallisten asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Haagissa 6 päivänä helmikuuta 1963,

- Ranskan ja Itävallan sopimuksen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden ja virallisten asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Wienissä 15 päivänä heinäkuuta 1966,

- Espanjan ja Ranskan sopimuksen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden ja välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Pariisissa 28 päivänä toukokuuta 1969,

- Luxemburgin ja Itävallan sopimuksen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden ja virallisten asiakirjojen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Luxemburgissa 29 päivänä heinäkuuta 1971,

- Italian ja Itävallan sopimuksen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden, sovintojen ja virallisten asiakirjojen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Roomassa 16 päivänä marraskuuta 1971,

- Espanjan ja Italian sopimuksen oikeusavusta sekä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Madridissa 22 päivänä toukokuuta 1973,

- Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan yleissopimuksen yksityisoikeudellista vaatimusta koskevien tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Kööpenhaminassa 11 päivänä lokakuuta 1977,

- Itävallan ja Ruotsin sopimuksen siviilioikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Tukholmassa 16 päivänä syyskuuta 1982,

- Espanjan ja Saksan sopimuksen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden, tuomioistuimessa tehtyjen sovintojen ja täytäntöönpanokelpoisten virallisten asiakirjojen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Bonnissa 14 päivänä marraskuuta 1983,

- Itävallan ja Espanjan sopimuksen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden, tuomioistuimessa tehtyjen sovintojen ja täytäntöönpanokelpoisten virallisten asiakirjojen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Wienissä 17 päivänä helmikuuta 1984,

- Suomen ja Itävallan sopimuksen yksityisoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Wienissä 17 päivänä marraskuuta 1986,

- Belgian, Alankomaiden ja Luxemburgin sopimuksen tuomioistuimen toimivallasta, konkurssista sekä tuomioiden, välitystuomioiden ja virallisten asiakirjojen pätevyydestä ja täytäntöönpanosta, allekirjoitettu Brysselissä 24 päivänä marraskuuta 1961.

62 artikla

Edellä 61 artiklassa mainitut valtiosopimukset ovat edelleen voimassa sellaisissa asioissa, joissa tätä asetusta ei sovelleta.

Ne ovat edelleen voimassa myös niiden tuomioiden osalta, jotka on annettu, ja niiden virallisten asiakirjojen osalta, jotka on laadittu ennen tämän asetuksen voimaantuloa.

63 artikla

Tämä asetus ei vaikuta tuomioistuinten toimivaltaa tai tuomioiden tunnustamista taikka täytäntöönpanoa erityisillä oikeudenaloilla säänteleviin sopimuksiin, joiden osapuolia jäsenvaltiot ovat. Tällaisia sopimuksia ovat

- yleissopimus eurooppapatenttien myöntämisestä (Euroopan patenttisopimus, tehty Münchenissä 5 päivänä lokakuuta 1973)

- Varsovan yleissopimus.....

- ...

Yhdenmukaisen tulkinnan varmistamiseksi ensimmäistä kohtaa sovelletaan seuraavasti:

1) Tämä asetus ei estä erityistä oikeudenalaa koskevan valtiosopimuksen osapuolena olevan valtion tuomioistuinta vetoamasta kyseisen sopimuksen mukaisiin perusteisiin toimivaltansa osalta silloinkin, kun vastaajalla on kotipaikka sellaisessa jäsenvaltiossa, joka ei ole tuon sopimuksen osapuoli. Asiaa käsittelevän tuomioistuimen on kuitenkin sovellettava tämän asetuksen 26 artiklaa.

2) Jäsenvaltiossa annetut tuomiot, jotka on antanut erityistä oikeudenalaa koskevan valtiosopimuksen perusteella itseään toimivaltaisena pitänyt tuomioistuin, on tunnustettava ja pantava täytäntöön muissa jäsenvaltioissa tämän asetuksen mukaisesti.

Jos erityistä oikeudenalaa koskeva valtiosopimus, jonka osapuolia ovat sekä jäsenvaltio, jossa tuomio on annettu, että jäsenvaltio, jolle pyyntö on osoitettu, sisältää tuomion tunnustamista tai täytäntöönpanoa koskevia ehtoja, niitä on noudatettava. Niitä tämän asetuksen säännöksiä, jotka koskevat tuomion tunnustamisessa ja täytäntöönpanossa noudatettavaa menettelyä, voidaan kuitenkin aina soveltaa.

64 artikla

Tämä asetus ei vaikuta sopimuksiin, joilla jäsenvaltiot Brysselin yleissopimuksen 59 artiklan mukaisesti ja ennen tämän asetuksen voimaantuloa ovat sitoutuneet olemaan tunnustamatta tuomiota, joka on annettu toisessa kyseisen yleissopimuksen osapuolena olevassa valtiossa sellaista vastaajaa vastaan, jolla on kotipaikka kolmannessa valtiossa, jos tuomion antaneen tuomioistuimen toimivalta yleissopimuksen 4 artiklassa tarkoitetussa tapauksessa on voinut perustua ainoastaan yleissopimuksen 3 artiklan 2 kappaleessa mainittuun toimivaltaperusteeseen.

VIII luku - Loppusäännökset

65 artikla

Komissio antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä talous- ja sosiaalikomitealle viimeistään viiden vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta kertomuksen asetuksen soveltamisesta ja kiinnittää tällöin huomiota erityisesti sen vaikutukseen pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ja kuluttajiin. Kertomukseen liitetään tarvittaessa asetuksen mukauttamiseen tähtääviä ehdotuksia.

66 artikla

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kirjallisena antamansa säännökset, joilla muutetaan joko tämän asetuksen liitteessä I mainittuja kansallisia säädöksiä tai liitteissä II ja III olevaa toimivaltaisten tuomioistuinten luetteloa. Komissio tekee liitteisiin tarvittavat muutokset.

67 artikla

Tämä asetus tulee voimaan ......... (kuusi kuukautta sen jälkeen, kun se on annettu).

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

LIITE I:

Tämän asetuksen 3 artiklan toisessa kohdassa ja 4 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetut toimivaltaa koskevat kansalliset säännökset ovat seuraavat:

- Belgiassa siviililain (Code civil - Burgerlijk Wetboek) 15 sekä oikeudenkäyntilain (Code judiciaire - Gerechtelijk Wetboek) 638 ,

- Saksassa riita-asioiden oikeudenkäyntilain (Zivilprozessordnung) 23 ,

- Kreikassa riita-asioiden oikeudenkäyntilain (Êþäéêáò ðïëéôéêÞò äéêïíïìßáò) 40 ,

- Ranskassa siviililain (Code civil) 14 ja 15 ,

- Italiassa 31 päivänä toukokuuta 1995 annetun lain N:o 218 3 ja 4 ,

- Luxemburgissa siviililain (Code civil) 14 ja 15 ,

- Itävallassa tuomioistuimen toimivaltaa koskevan lain (Jurisdiktionsnorm) 99 ,

- Alankomaissa riita-asioiden oikeudenkäyntilain (Wetboek van Burgerlijke Rechtvordering) 126 :n 3 momentti ja 127 ,

- Portugalissa riita-asioiden oikeudenkäyntilain (Código de Processo Civil) 65 :n 1 momentin c alamomentti, 65 :n 2 momentti ja 65 A :n c alamomentti sekä työasioiden oikeudenkäyntilain (Código de Processo de Trabalho) 11 ,

- Suomessa oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 :n 1 momentin toinen, kolmas ja neljäs virke,

- Ruotsissa oikeudenkäymiskaaren (rättegångsbalken) 10 luvun 3 :n ensimmäisen momentin ensimmäinen virke.

LIITE II

Tämän asetuksen 35 artiklassa tarkoitetut pyynnöt on osoitettava seuraaville tuomioistuimille, toimivaltaisille viranomaisille tai toimivaltaisille notaareille:

LIITE III

Tämän asetuksen 39 artiklassa tarkoitetut muutoksenhakemukset on osoitettava seuraaville tuomioistuimille:

LIITE IV

40 artiklassa tarkoitetun muutoksenhaun johdosta annettuun päätökseen voidaan hakea muutosta ainoastaan:

- Belgiassa, Kreikassa, Espanjassa, Italiassa, Luxemburgissa ja Alankomaissa kassaatiovalituksella,

- Saksassa Rechtsbeschwerdellä,

- Itävallassa Revisionsrekursilla,

- Portugalissa oikeuskysymykseen rajoittuvalla valituksella (recurso restrito à matéria de direito),

- Suomessa valittamalla korkeimmalta oikeudelta

- Ruotsissa valittamalla Högsta domstolenilta.

LIITE V

Neuvoston asetuksen N:o.../... 51 ja 55 artiklan mukainen tuomioita ja tuomioistuimessa tehtyjä sovintoja koskeva todistus

(Suomi, finés, finska, finnisch, Finnish, ............)

1. Maa, jossa annettu

2. Todistuksen antava tuomioistuin tai viranomainen

2.1. Nimi

2.2. Osoite

2.3. Puhelin/faksi/sähköpostiosoite

3. Tuomion antanut / tuomioistuimessa tehdyn sovinnon hyväksynyt tuomioistuin

3.1. Tuomioistuintyyppi

3.2. Tuomioistuimen sijaintipaikka

4. Tuomio / tuomioistuimessa tehty sovinto

4.1. Päivämäärä

4.2. Viitenumero

4.3. Asianosaiset

4.3.1. Kantajan nimi (kantajien nimet)

4.3.2. Vastaajan nimi (vastaajien nimet)

4.3.3. Mahdollisten muiden asianosaisten nimet

4.4. Vastaajan poissaollessa annettu tuomio

4.4.1. Haasteen tiedoksiantopäivämäärä

4.5. Ratkaisun teksti tämän todistuksen liitteenä

5. Niiden asianosaisten nimet, joille on myönnetty maksuton oikeudenkäynti

Tuomio / tuomioistuimessa tehty sovinto on täytäntöönpanokelpoinen siinä valtiossa, jossa se on annettu (asetuksen 24 ja 55 artikla) seuraavaa / seuraavia vastaan:

Nimi :

Tehty ..........................ssa/ssä, ........... päivänä .........kuuta ...........

Allekirjoitus ja/tai leima ...............................

LIITE VI

Neuvoston asetuksen N:o .../... 54 artiklan mukainen virallisia asiakirjoja koskeva todistus

(Suomi, finés, finska, finnisch, Finnish, ............)

1. Maa, jossa annettu

2. Todistuksen antava tuomioistuin tai viranomainen

2.1. Nimi

2.2. Osoite

2.3. Puhelin / faksi / sähköpostiosoite

3. Asiakirjan virallistanut notaari tai viranomainen (täytetään soveltuvin osin)

3.1. Virallisen asiakirjan laadintaan osallistunut notaari tai viranomainen

3.1.1. Viranomaisen tai notaarin nimi ja asema

3.1.2. Viranomaisen tai notaarin toimipaikka

3.2 Virallisen asiakirjan rekisteröinyt notaari tai viranomainen (täytetään soveltuvin osin)

3.2.1. Viranomaistyyppi

3.2.2. Notaarin tai viranomaisen toimipaikka

4. Virallinen asiakirja

4.1. Asiakirjan kuvaus

4.2. Päivämäärä

4.2.1. laatimispäivämäärä

4.2.2. jos eroaa edellisestä: rekisteröintipäivämäärä

4.3. Viitenumero

4.4. Asianosaiset

4.4.1. Velkojan nimi

4.4.2. Velallisen nimi

5. Todistuksen liitteenä olevan täytäntöönpanokelpoisen velvoitteen teksti

Virallinen asiakirja on täytäntöönpanokelpoinen velallista vastaan siinä valtiossa, jossa se on annettu (asetuksen 54 artikla)

Nimi :

Tehty ..........................ssa/ssä, ........... päivänä .........kuuta ...........

Allekirjoitus ja/tai leima ...............................