18.5.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/1

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

18.5.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/3

18.5.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/5

(1)

Komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä19 päivänä elokuuta 2002 julkaistulla ilmoituksella (3), jäljempänä ”menettelyn aloittamista koskeva ilmoitus”, polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ”Kiina”, peräisin olevan okoumé-ristivanerin tuonnissa yhteisöön.

(2)

Polkumyynnin vastainen menettely aloitettiin Euroopan vaneriteollisuusliitto (European Federation of the Plywood Industry – FEIC), jäljempänä ”valituksen tekijä”7. heinäkuuta 2003 tekemän valituksen perusteella. Valitus tehtiin niiden tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa pääosan eli tässä tapauksessa yli 50 prosenttia okoumé-ristivanerin koko tuotannosta yhteisössä. Valituksessa esitetty näyttö tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi oikeuttamaan menettelyn aloittaminen.

(3)

Komissio ilmoitti menettelyn aloittamisesta virallisesti vientiä harjoittaville kiinalaisille tuottajille, tuojille/kauppiaille ja näiden järjestöille, tavarantoimittajille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä asianomaisen viejämaan edustajille ja valituksen tehneille yhteisön tuottajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(4)

Koska valituksessa mainittuja kiinalaisia vientiä harjoittavia tuottajia oli huomattavan paljon samoin kuin samankaltaisen tuotteen yhteisön tuottajia, menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa ilmoitettiin mahdollisuudesta käyttää otantaa perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti polkumyynnin ja vahingon määrittämiseksi.

(5)

Jotta komissio voi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, kaikkia vientiä harjoittavia tuottajia ja yhteisön tuottajia pyydettiin ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen mukaisesti perustiedot tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvästä toiminnastaan tutkimusajanjakson ajalta (1 päivän heinäkuuta 2002 ja 30 päivän kesäkuuta 2003 välinen ajanjakso).

(6)

Vientiä harjoittavien tuottajien toimittamien tietojen perusteella ja otantaa koskeviin kysymyksiin saatujen vastausten vähäisen määrän vuoksi päätettiin, että otanta ei ollut tarpeellinen viejien suhteen.

(7)

Yhteisön tuottajista komissio valitsi perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti otoksen, joka perustui suurimpaan edustavaan yhteisön tuotannonalan tuotannon ja myynnin määrään, joka pystyttiin kohtuullisesti tutkimaan käytettävissä olevana aikana. Yhteisön tuottajilta saatujen vastausten perusteella komissio valitsi yhteensä viisi yritystä kolmesta jäsenvaltiosta. Valinta perustui sekä tuotannon että myynnin määrään. Näiden vaatimusten perusteella tehty otos on edustava myös maantieteellisesti.

(8)

Jotta vientiä harjoittavat kiinalaiset tuottajat voivat halutessaan esittää markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön, komissio lähetti lomakkeet pyyntöjen esittämistä varten niille vientiä harjoittaville kiinalaisille tuottajille, joita asian tiedettiin koskevan. Kahdeksan vientiä harjoittavaa tuottajaa pyysi joko markkinatalouskohtelua tai vaihtoehtoisesti yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, että ne eivät tutkimuksen perusteella täyttäisi markkinatalouskohtelun myöntämisen edellytyksiä.

(9)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, ja kaikille muille yrityksille, jotka olivat ilmoittautuneet menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Vastauksen antoi kuusi kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa, viisi otokseen kuuluvaa yhteisön tuottajaa ja yksi vertailumaan Marokon tuottaja.

(10)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä johtuvan vahingon ja yhteisön edun alustavaa määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(11)

Niille kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille, joille markkinatalouskohtelua ei myönnetä, on tarpeen vahvistaa normaaliarvo. Normaaliarvon vahvistamiseksi vertailumaata Marokkoa koskevien tietojen perusteella tehtiin tarkastuskäynti seuraavan yrityksen toimitiloihin:

(12)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2002 ja 30 päivän kesäkuuta 2003 välisen ajanjakson, jäljempänä ”tutkimusajanjakso”. Vahinkoa koskevassa selvityksessä kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 1999 ja tutkimusajanjakson päättymisajankohdan välisen ajan, jäljempänä ”tarkastelujakso”.

(13)

Ristiinliimattu vaneri (ristivaneri) on puinen levy, joka on sekä kevyt että mekaanisesti luja. Se koostuu toisiinsa liimatuista puuviiluista. Viiluja on pariton määrä ja ne on liimattu ristiin. Pintaviilujen syyt kulkevat tavallisesti levyn pidempien sivujen suuntaisesti. Tämän rakenteen ansiosta ristiinliimattu vaneri on luja ja stabiili.

(14)

Ristivaneria voidaan valmistaa eri puulajeista. Eurooppalaisen ristivanerin tuotannossa yleisimmin käytetyt puulajit ovat pyökki, koivu, kuusi, poppeli ja okoumé.

(15)

Okouméa kasvaa ainoastaan Gabonissa, Päiväntasaajan Guineassa ja Kamerunissa, joten eurooppalaisten samoin kuin kiinalaisten ristivanerinvalmistajien on tuotava sitä. Okoumé antaa ristivanerillle erinomaisen, tasaisen pinnan sekä hyvät mekaaniset ominaisuudet, mikä johtuu pääasiassa oksakohtien puuttumisesta. Okoumélla on siten ulkonäkönsä ja mekaanisten ominaisuuksiensa vuoksi erityisominaisuuksia, joten tuote on erotettavissa muista ristivanerityypeistä.

(16)

Okoumé-ristivanerilla on runsaasti loppukäyttömahdollisuuksia. Rakennusteollisuudessa sitä käytetään ulkosovelluksiin kuten verhoukseen, muottilevyihin, sokkeleihin ja kaiteisiin sekä jokirantojen päällystämiseen. Sitä käytetään myös koristeellisempiin tarkoituksiin kuten maantieliikenteessä esim. henkilöautoihin, linja-autoihin, asuntovaunuihin, matkailuautoihin, meriliikenteessä kilpa- ja huvialuksiin sekä huonekalujen ja ovien valmistukseen.

(17)

Okoumé-ristivaneria on kahta tyyppiä, joista toinen on kokonaan okoumésta, jäljempänä ”täysokoumé” ja toisessa ainakin yksi pintaviiluista on okoumésta, ja loput viilut muusta puusta, jäljempänä ”pintaviiluokoumé”. Nämä tyypit ovat ulkonäöltään samanlaisia. Mekaanisissa ominaisuuksissa olevista eroavaisuuksista huolimatta niillä molemmilla on samanlaiset fyysiset perusominaisuudet ja niitä molempia käytetään periaatteessa samoihin tarkoituksiin.

(18)

Tarkasteltavana oleva tuote on Kiinasta peräisin oleva ristiinliimattu vaneri (ristivaneri), joka koostuu yksinomaan enintään 6 mm:n paksuista puuviiluista ja jossa ainakin yksi pintaviiluista on okouméa. Tuote luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin ex 4412 13 10. Tähän määritelmään sisältyy edellä määritellyt täysokoumé ja pintaviiluokoumé.

(19)

Tarkastuskäynnin aikana havaittiin, että yksi yrityksistä oli vienyt yhteisöön kalvopinnoitettua okoumé-ristivaneria tutkimusajanjakson aikana. Tämä tuote on pintaviiluokouméa (jonka sisällä on kerroksia muusta puusta), joka on pinnoitettu muovikalvolla. Tämän tuotteen ei katsottu olevan tarkasteltavana oleva tuote, sillä se ei koostunut yksinomaan puuviiluista eikä se ole ulkonäöltään samanlainen kuin muut okoumé-ristivanerit. Tämän vuoksi sillä ei ole samanlaisia fyysisiä eikä teknisiä ominaisuuksia, mistä johtuen se ei sisälly tähän menettelyyn.

(20)

Tarkasteltavana olevalla tuotteella, Kiinassa valmistetulla ja kotimarkkinoilla myydyllä okoumé-ristiviilulla, vertailumaassa Marokossa valmistetulla ja kotimarkkinoilla myydyllä tuotteella sekä yhteisön tuotannonalan yhteisössä valmistamalla ja myymällä tuotteella on käytännössä samat fyysiset ja tekniset ominaisuudet sekä samat käyttötarkoitukset. Tämän vuoksi näitä tuotteita pidetään alustavasti perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(21)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaan normaaliarvo on Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa määritettävä kyseisen artiklan 1–6 kohdan mukaisesti niiden tuottajien osalta, joiden todetaan täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistetut vaatimukset.

(22)

Kyseiset vaatimukset, jotka pyynnön esittävien yritysten on osoitettava täyttävänsä, ovat lyhyesti seuraavat:

(23)

Kahdeksan kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa pyysi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla markkinatalouskohtelua ja täytti niille lähetetyn, asiaa koskevan lomakkeen.

(24)

Yhden yrityksen (jäljempänä olevan taulukon yritys 2) markkinatalouskohtelua koskeva pyyntö hylättiin jo sen lomakkeeseen antamien tietojen ensitarkastelussa, sillä yritys ei ollut pystynyt osoittamaan täyttävänsä kaikki vaatimukset. Taulukossa olevan yrityksen 4 pyyntö hylättiin, koska se vetäytyi yhteistyöstä, ennen kuin tarkastuskäynti oli tehty. Tämän vuoksi ei ollut mahdollista todentaa, täyttikö yritys perusasetuksen 27 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädetyt vaatimukset.

(25)

Jäljellä olevien kuuden yrityksen osalta komissio tarkasti kaikki markkinatalouskohtelua koskevissa pyynnöissä esitetyt, tarpeellisina pitämänsä tiedot kyseisten yritysten toimitiloihin tehdyn tarkastuksen avulla.

(26)

Tarkistus osoitti, että kuudesta edellä mainitusta yrityksestä neljä täytti kaikki vaatimukset, ja niille myönnettiin markkinatalouskohtelu. Nämä neljä kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa, joille markkinatalouskohtelu myönnettiin, ovat:

(27)

Jäljelle jääneet kaksi pyyntöä oli hylättävä. Seuraavassa taulukossa esitetään yhteenvetona, miten ne neljä yritystä, joille markkinatalouskohtelu jätettiin myöntämättä, eivät täyttäneet perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädettyä viittä vaatimusta.

(28)

Asianomaisille yrityksille annettiin tilaisuus esittää huomautuksena edellä esitetyistä tuloksista. Kaksi yritystä ilmoitti, että määritys oli virheellinen ja että niille olisi myönnettävä markkinatalouskohtelu.

(29)

Yritys 1 väitti ensimmäisen vaatimuksen osalta, että toisin kuin komissio esittää päätelmissään, maksetun pääoman lähde oli selvä ja kotimarkkinamyynti oli tapahtunut markkinahinnoilla. Yritys ei kuitenkaan pystynyt toimittamaan lisänäyttöä komission päätelmien kumoamiseksi. Kotimarkkinamyynnin osalta todettiin, että yrityksen hinnoittelupolitiikka ei ollut yhdenmukainen markkinatalousperiaatteiden kanssa, sillä parempilaatuista okoumé-ristivaneria myytiin samalla hinnalla kuin tavallista ristivaneria. Tämän vuoksi nämä kaksi väitettä hylättiin.

(30)

Sama yritys väitti, että sen kirjanpito tarkastettiin riippumattomasti ja kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti. Tarkastuskäynnillä kävi kuitenkin ilmi, että tilintarkastajat eivät olleet tehneet kansainvälisten normien edellyttämiä huomautuksia (kuten ilman lisäselvityksiä tehdyt eri taseet samalle vuodelle ja lähes koko maksetun pääoman menetys ilman huomautuksia). Koska nämä ongelmat asettivat kirjanpidon luotettavuuden vahvasti kyseenalaiseksi, kirjanpitoa ei voitu katsoa tarkastettavan kansainvälisten normien mukaisesti. Sen vuoksi myös tämä väite hylättiin.

(31)

Yritys 1 väitti lisäksi, että sen toimintaan ei liittynyt vääristymiä eikä valtion vaikutusta, jotka johtuisivat aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä. Paikallisille viranomaisille suoritettavat maksut maankäyttöoikeuksista oli kuitenkin jätetty suorittamatta usean vuoden ajan ilman selitystä. Valtion ja paikallisten viranomaisten vaikutusta ei voida näin ollen jättää huomioimatta, eikä yritys pystynyt osoittamaan, että valtio ei puutu sen toimintaan. Sen vuoksi tämä väite hylättiin.

(32)

Lopuksi yritys 1 väitti, että konkurssi- ja omaisuuslainsäädäntö takaavat sen oikeusvarmuuden ja vakauden. Tarkastuskäynnin aikana kuitenkin huomattiin, että tiettynä tilikautena tappiot olivat pääomaa suuremmat. Todettiin, että vaikka yritys saattoi teoriassa olla konkurssilainsäädännön alainen, tätä lainsäädäntöä ei todellisuudessa sovellettu siihen, sillä kyseisissä olosuhteissa konkurssimenettely olisi pitänyt aloittaa. Tilintarkastajat eivät olleet esittäneet tästäkään huomautuksia. Yritys ei siis pystynyt osoittamaan, että sen toimintaa säätelee oikeusvarmuuden takaava lainsäädäntökehys. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(33)

Yritys 3 väitti toimineensa yhteistyössä komission kanssa. Yrityksellä oli kaksi etuyhteydessä olevaa yritystä, jotka tuottivat tarkasteltavana olevaa tuotetta ja veivät sitä yhteisöön tutkimusajanjakson aikana. Kumpikaan näistä yrityksistä ei kuitenkaan ollut ilmoittautunut menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa, minkä vuoksi niiden katsottiin olevan yhteistyöhön osallistumattomia vientiä harjoittavia tuottajia.

(34)

Komissio tutkii vakiintuneen käytäntönsä mukaisesti, täyttääkö etuyhteydessä olevien yritysten ryhmä kokonaisuutena markkinatalouskohtelun vaatimukset. Tämä merkitsee sitä, että kunkin etuyhteydessä olevan yrityksen, joka tuottaa ja/tai myy tarkasteltavana olevaa tuotetta, olisi täytettävä nämä vaatimukset. Koska etuyhteydessä olevia yrityksiä ei osallistunut yhteistyöhön, ei ollut mahdollista varmistaa, että ryhmä olisi kokonaisuutena täyttänyt markkinatalouskohtelun vaatimukset, joten yritykselle 3 ei voitu myöntää markkinatalouskohtelua.

(35)

Yhteisön tuotannonalalle annettiin mahdollisuus esittää huomautuksensa, mutta vastaväitteitä ei esitetty. Neuvoa-antavaa komiteaa kuultiin, eikä se esittänyt vastaväitteitä komission päätelmiin.

(36)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan koko maata koskeva tulli vahvistetaan tarvittaessa niiden maiden osalta, joihin sovelletaan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohtaa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa yritykset voivat osoittaa perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti, että niiden vientihinnat ja -määrät sekä myyntiolosuhteet ja -ehdot on vapaasti määritetty, että valuuttakursseja sovelletaan markkinahintaisina ja että valtio ei puutu niiden toimintaan siten, että se mahdollistaisi toimenpiteiden kiertämisen, jos viejille vahvistetaan eri tullit.

(37)

Kahdeksan vientiä harjoittavaa tuottajaa pyysi markkinatalouskohtelun lisäksi yksilöllistä kohtelua, jos niille ei myönnettäisi markkinatalouskohtelua. Yhdellekään niistä yrityksistä, joiden markkinatalouskohtelua koskeva pyyntö hylättiin, ei kuitenkaan voitu myöntää yksilöllistä kohtelua.

(38)

Kahdelle yhteistyöhön osallistumattomalle yritykselle ei voitu myöntää yksilöllistä kohtelua, koska ei voitu varmistaa, täyttivätkö ne perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa säädetyt edellytykset.

(39)

Toimitiloihin tehdyn tarkastuskäynnin aikana todettiin, että yrityksen 1 kirjanpito- ja vientiasiakirjat olivat epäluotettavia ja niissä oli vakavia puutteita. Koska tähän yritykseen liittyi huomattava määrä epävarmuustekijöitä, ei ollut tarkoituksenmukaista vahvistaa sille yksilöllistä polkumyyntimarginaalia. Epäluotettavien vientimyyntitietojen vuoksi yksilöllisen marginaalin laskeminen on tosiasiallisesti mahdotonta, koska yrityksen vientitietoja ei voi käyttää. Yritys ei pystynyt esittämään mitään vakuutusta siitä, että toimenpiteitä ei kierrettäisi, jos sille myönnettäisiin yksilöllinen marginaali, joten myöntäminen ei ollut perusteltua tässä tapauksessa. Edellä esitetyn vuoksi yritykselle ei myönnetty yksilöllistä kohtelua.

(40)

Yritys 2, joka on valtion omistama, ei pystynyt osoittamaan, että valtio ei puutu sen toimintaan siten, että se johtaisi toimenpiteiden kiertämiseen, jos viejille vahvistetaan eri tullit.

(41)

Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissio tutki ensin kunkin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan osalta, oliko sen okoumé-ristivanerin kotimarkkinamyynti edustavaa, toisin sanoen oliko tämän myynnin kokonaismäärä vähintään 5 prosenttia tuottajan yhteisöön suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärästä. Tutkimus osoitti, että kotimarkkinamyynti oli edustavaa ainoastaan kahdella neljästä vientiä harjoittavasta tuottajasta.

(42)

Komissio yksilöi tämän jälkeen ne okoumé-ristivanerityypit, joita myivät kotimarkkinoilla yritykset, joiden kokonaismyynti näillä markkinoilla oli edustavaa. Lisäksi nämä okoumé-ristivanerityypit olivat samanlaisia kuin yhteisöön vietäväksi myydyt tyypit tai suoraan verrattavissa niihin.

(43)

Kunkin vientiä harjoittavien tuottajien kotimarkkinoillaan myymän ja yhteisöön vietäväksi myydyn okoumé-ristivanerityypin kanssa suoraan vertailukelpoiseksi todetun tuotelajin osalta tutkittiin, oliko kotimarkkinamyynti ollut riittävän edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Okoumé-ristivanerityypin kotimarkkinamyyntiä pidettiin riittävän edustavana, jos kyseisen tyypin kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä tutkimusajanjakson aikana oli vähintään 5 prosenttia siihen verrattavissa olevan, yhteisöön viedyn okoumé-ristivanerityypin kokonaismyyntimäärästä. Toisella niistä kahdesta yrityksestä, joiden kotimarkkinamyynti oli edustavaa, neljä tuotetyyppiä täytti tämän vaatimuksen, mutta toisella ei ollut myynniltään riittävän edustavaa tuotetyyppiä.

(44)

Komissio tutki tämän jälkeen, oliko edellä yksilöityjen neljän tuotetyypin myynti tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä, määrittämällä, kuinka suuri osuus kyseisen okoumé-ristivanerityypin riippumattomille asiakkaille tapahtuneesta myynnistä oli ollut kannattavaa. Kun vähintään määritettyjä tuotantokustannuksia vastaavilla nettomyyntihinnoilla tapahtuneen myynnin osuus oli vähintään 80 prosenttia tietyn okoumé-ristivanerityypin kokonaismyyntimäärästä ja kun kyseisen tuotetyypin painotettu keskimääräinen myyntihinta oli vähintään tuotantokustannusten tasoinen, normaaliarvon perustana käytettiin sellaista tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä kyseisen tuotetyypin kaiken tutkimusajanjakson aikana tapahtuneen kotimarkkinamyynnin hintojen painotettu keskiarvo riippumatta siitä, oliko myynti ollut kannattavaa. Jos tietyn okoumé-ristivanerityypin kannattava myynti oli alle 80 prosenttia asianomaisen tuotetyypin kokonaismyyntimäärästä tai jos tyypin painotettu keskimääräinen myyntihinta oli tuotantokustannuksia alempi, normaaliarvon perustana käytettiin sellaista tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä ainoastaan tuon tuotetyypin kannattavan myynnin painotettu keskiarvo edellyttäen, että kyseinen myynti oli vähintään kymmenen prosenttia asianomaisen tyypin kokonaismyyntimäärästä. Kotimarkkinahintoja voitiin käyttää ainoastaan yhden tuotetyypin normaaliarvon määrittämiseen. Kolmen muun tuotetyypin kotimarkkinamyynnistä kannattavaa oli ollut alle 10 prosenttia tutkimusajanjakson aikana.

(45)

Tapauksissa joissa, jonkin tuotetyypin kannattavan myynnin määrä oli alle 10 prosenttia sen kokonaismyynnin määrästä, kyseisen tyypin myyntiä pidettiin riittämättömänä, eikä kotimarkkinahinnan katsottu soveltuvan normaaliarvon määrittämisen perustaksi. Kun vientiä harjoittavan tuottajan myymän tuotetyypin kotimarkkinahintoja ei voitu käyttää normaaliarvon määrittämiseen, oli sovellettava toista menetelmää. Tällöin komissio määritti laskennallisen normaaliarvon perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(46)

Perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti normaaliarvo muodostettiin lisäämällä kunkin vientiä harjoittavan tuottajan valmistuskustannuksiin kohtuullinen määrä myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia sekä voittomarginaali. Komissio pystyi käyttämään kahden yrityksen, joiden samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynti oli perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti edustavaa, omia myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia. Voittomarginaalina käytettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti edellä mainittujen kahden yrityksen voiton määrää tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(47)

Niiden kahden yrityksen osalta, joiden kotimarkkinamyynti ei ollut edustavaa, voitiin käyttää perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti niiden kahden yrityksen painotettuja keskimääräisiä myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia ja voittomarginaalia, joiden kotimarkkinamyynti oli edustavaa.

(48)

Yhden yrityksen osalta komissio ei pystynyt riittävällä varmuudella vahvistamaan, että kyselylomakkeeseen toimitetussa vastauksessa esitetty kustannusten kohdentaminen kuvasti kohtuullisesti tarkasteltavana olevan tuotteen myynti- ja valmistuskustannuksia. Yritykselle annettiin mahdollisuus esittää tästä huomautuksia tarkastuskäynnin aikana, mutta se ei pystynyt selittämään kustannusten kohdentamisessa ilmenneitä epäjohdonmukaisuuksia. Tämän vuoksi ja perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan säännösten mukaisesti valmistuskustannuksia määritettäessä kustannusten kohdentaminen tehtiin liikevaihdon perusteella.

(49)

Yrityksistä yksi osti poppeliristivaneria paikallisilta tuottajilta. Nämä tuottajat eivät ole rekisteröityneet arvonlisäverovelvollisiksi, joten ne eivät maksa kyseistä veroa. Yritys oli kuitenkin vähentänyt ristivanerin kustannuksista 13 prosentin suuruisen arvonlisäveron. Tämän väitettiin olevan arvonlisäveroviranomaisten kannan mukaista. Koska yritys ei pystynyt osoittamaan, että arvonlisäveron maksaminen oli tosiasiallisesti tapahtunut, katsottiin, että tätä arvonlisäveron väitettyä vähentämistä ei voitu hyväksyä, sillä huomioon otettavien kustannusten on oltava todellisia, aiheutuneita kustannuksia.

(50)

Yksi yrityksistä ehdotti, että komission olisi otettava huomioon valmistuskustannukset tutkimusajanjaksoa pidemmältä ajalta. Yritys väitti, että se kuvastaisi paremmin todellisia aiheutuneita kustannuksia, sillä tietyt oikaisut kirjanpidossa ja alhainen tuotantomäärä tulisivat huomioiduiksi. Koska yrityksellä ei ollut näyttöä näistä väitetyistä oikaisuista, komissio käytti yrityksen tutkimusajanjaksolta antamia tietoja.

(51)

Yksi yrityksistä oli ostanut ristivaneria etuyhteydessä olevalta yritykseltä. Koska näiden liiketoimien siirtohinnat eivät kuvastaneet kohtuullisesti näiden vanerien valmistuskustannuksia, ne oli korvattava hinnalla, joka määriteltiin yrityksen sellaisten liiketoimien hintojen perusteella, joita sillä oli muiden kuin etuyhteydessä olevien tavarantoimittajien kanssa.

(52)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan normaaliarvo vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei ole myönnetty markkinatalouskohtelua, on määritettävä vertailumaassa sovellettavien hintojen tai vastaavan laskennallisen arvon perusteella.

(53)

Tämän menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa Marokon katsottiin soveltuvan markkinataloutta toteuttavaksi kolmanneksi maaksi määritettäessä normaaliarvoa Kiinalle. Asianomaisia osapuolia pyydettiin esittämään huomautuksensa asiasta. Kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa vastusti valintaa asetetussa määräajassa ja ehdotti Brasiliaa ja Indonesiaa vertailumaiksi.

(54)

Komissio otti aluksi yhteyttä kaikkiin tiedossa oleviin Euroopan yhteisön ja Kiinan ulkopuolisiin okoumé-ristivanerin tuottajiin eli Marokkoon, Brasiliaan ja Indonesiaan voidakseen vahvistaa, oliko suunniteltu Marokon valinta vertailumaaksi asianmukainen. Ainoastaan yksi marokkolainen yritys toimi yhteistyössä tässä menettelyssä, ja sitä koskevat tiedot tarkastettiin.

(55)

Tutkimuksesta ilmeni, että muilla mailla (Malesialla ja Turkilla) olisi myös okoumé-ristivanerin tuottajia. Näiden maiden tiedossa oleviin tuottajiin otettiin yhteyttä, mutta vain yksi turkkilainen yritys oli halukas toimimaan yhteistyössä tässä menettelyssä. Koska alustava määrittäminen on tehtävä säädetyssä määräajassa ja koska turkkilaiselta tuottajalta saatiin tiedot myöhään, eikä niitä koskeva analyysi ole vielä valmistunut, komissio päätti käyttää Marokkoa vertailumaana tässä alustavassa määrittämisessä.

(56)

Kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa vastusti tätä ehdotusta. Vastustustaan ne perustelivat pääasiassa sillä, että marokkolaisen tuottajan kustannusrakenne ei ollut samanlainen kuin kiinalaisten tuottajien ja että Marokon kotimarkkinoilla ei ollut sisäistä kilpailua.

(57)

Tutkimus vahvisti alustavasti, että Marokon kotimarkkinoilla on vain yksi tuottaja ja että tullit ovat korkeat. Marokkolaisen tuottajan myynnin katsottiin kuitenkin olevan huomattavaa ja riittävän edustavaa, kun sitä verrattiin tarkasteltavana olevan tuotteen Kiinasta tutkimusajanjaksona yhteisöön suuntautuneen viennin määrään. Tämän vuoksi esitettyjen väitteiden ei katsottu olevan sellaisinaan riittäviä estämään komissiota laskemasta kohtuullista alustavaa normaaliarvoa, joka on asianmukaisesti oikaistu ottamalla tullit huomioon. Jos meneillään olevan, turkkilaisen yrityksen antamia tietoja koskevan analyysin perusteella käy tutkimuksen myöhemmässä vaiheessa ilmi, että Turkki soveltuu paremmin vertailumaaksi, tämä uusi seikka otetaan asianmukaisesti huomioon.

(58)

Sen määrittämiseksi, myytiinkö Marokon markkinoilla tavanomaisessa kaupankäynnissä tuotteita, jotka olivat verrattavissa kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien yhteisöön myymiin tuotteisiin, kotimaan myyntihintaa verrattiin kokonaistuotantokustannuksiin (eli valmistuskustannuksiin lisättyinä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksilla). Suurin osa kotimarkkinoille myytyjen tuotetyyppien myynnistä oli tapahtunut tappiolla ja tuotantokustannusten painotettu keskiarvo oli myyntihinnan painotettua keskiarvoa korkeampi, joten normaaliarvo oli laskettava.

(59)

Perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti normaaliarvo muodostettiin lisäämällä vientiä harjoittavan tuottajan valmistuskustannuksiin kohtuullinen määrä myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia sekä voittomarginaali. Yrityksen omia myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia oli mahdollista käyttää, koska samankaltaisen tuotteen kotimarkkinoiden myynti oli edustavaa. Voittomarginaalina päätettiin alustavasti käyttää kohtuullista voittomarginaalia, joka kuvastaa keskiverron yrityksen yleistä voittomarginaalia, perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti.

(60)

Vientihinnat yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta määritettiin ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle yhteisössä kulutettavaksi myydystä tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti.

(61)

Yhteistyöhön osallistumattomien tuottajien osalta vientihinnat määritettiin perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Vientihinnat laskettiin sen vuoksi yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan, jolle ei ollut myönnetty markkinatalouskohtelua eikä yksilöllistä kohtelua, alhaisimman tarkastetun vientihinnan perusteella.

(62)

Normaaliarvon ja vientihinnan tasapuolisen vertailun varmistamiseksi (sekä noudettuna lähettäjältä -hinnan että saman kaupan portaan tasolla) otettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti oikaisujen muodossa asianmukaisesti huomioon eroavuudet, joiden väitettiin ja osoitettiin vaikuttavan hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen. Oikaisuja tehtiin kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, pakkaus- ja luottokustannusten, pankkimaksujen ja palkkioiden huomioon ottamiseksi aina, kun se oli mahdollista ja perusteltua.

(63)

Yhden yrityksen vientimyynti oli tapahtunut kokonaan kiinalaisen kauppiaan kautta. Tämä kauppias oli vastuussa asiakassuhteista, uusien tilausten hankkimisesta, lopullisen asiakkaan laskuttamisesta ja toisen yrityksen kautta jopa viennin arvonlisäveron palautusten toimittamisesta tuottajalle. Vastineeksi kauppias sai palkkion myynnistä ja alennusta ostaessaan tietyn määrän tuotteita. Katsottiin, että mainittu alennus voidaan kohdentaa ainoastaan vientimyyntiin. Alennuksen kokonaismäärä kohdennettiin se vuoksi tutkimusajanjakson viennin liikevaihdon perusteella, ja tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisöön suuntautunutta myyntiä vastaava määrä otettiin huomioon yrityksen vientihintoja laskettaessa.

(64)

Kun kiinalaiset yritykset vievät tarkasteltavana olevaa tuotetta, ne ovat oikeutettuja arvonlisäveron palautukseen, joka on suuruudeltaan 13 prosenttia FOB-perusteisesta liikevaihdosta. Yrityksille lankeaa kuitenkin suoritettavaksi arvonlisävero, joka on 17 prosenttia FOB-perusteista liikevaihdosta. Tämä 4 prosentin ero otettiin huomioon laskettaessa vientihintaa.

(65)

Polkumyyntimarginaali määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti normaaliarvon painotetun keskiarvon ja vientihintojen painotetun keskiarvon välisen vertailun perusteella kunkin tuotetyypin osalta edellä esitetyn mukaisesti.

(66)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ilmaistuna prosentteina CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ovat seuraavat:

(67)

Voidakseen laskea kaikkiin muihin Kiinassa toimiviin viejiin sovellettavan, koko maata koskevan polkumyyntimarginaalin komissio määritti ensin yhteistyössä toimimisen asteen. Käytettävissä olevia, lähinnä valituksesta saatuja tietoja verrattiin kiinalaisten viejien lomakkeeseen toimittamiin vastauksiin. Vertailusta ilmeni, että yhteistyö oli erittäin vähäistä (20 prosenttia).

(68)

Polkumyyntimarginaali laskettiin vertaamalla vertailumaalle vahvistettua painotettua keskimääräistä normaaliarvoa painotettuun keskimääräiseen vientihintaan, joka oli arvioitu käytettävissä olevien, kohdassa ”Vientihinta” esitettyjen tietojen perusteella.

(69)

Edellä esitetyn perusteella koko maata koskevaksi väliaikaiseksi polkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin 48,5 prosenttia CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana.

(70)

Tarkasteltavana olevaa tuotetta tiedetään yhteisössä valmistettavan Ranskassa, Italiassa, Portugalissa, Kreikassa, Espanjassa ja Saksassa seuraavasti:

(71)

Komissio katsoo, että edellä mainittuja yrityksiä voidaan pitää perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina yhteisön tuottajina. Kaikkien edellä mainittujen yritysten tuotanto muodostaa yhteisön tuotannon.

(72)

Kymmenen yhteistyössä toimineen yhteisön tuottajan, joihin sisältyy viisi otokseen kuuluvaa yhteisön tuottajaa, yhteenlasketun tuotannon osuus on 85 prosenttia okoumé-ristivanerin kokonaistuotannosta yhteisössä, kuten valituksessa oli arvioitu. Niiden katsotaan tämän vuoksi muodostavan yhteisön tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(73)

Vahingon arvioiminen on tehty yhteisön tuotannonalaa koskevaan otokseen sisältyvien tietojen perusteella. Tuotantoa, tuottavuutta, myyntiä, markkinaosuutta, työllisyyttä ja kasvua koskevia kehityssuuntauksia arvioitiin yhteisön tuotannonalan tasolla ja hintoja, kannattavuutta, kassavirtaa, pääoman saantia ja investointeja, varastoja, kapasiteettia ja kapasiteetin käyttöastetta, sijoitetun pääoman tuottoa ja palkkoja koskevia kehityssuuntauksia tarkasteltiin otokseen kuuluvilta yhteisön tuottajilta saatujen tietojen perusteella.

(74)

Yhteisön kulutus määritettiin yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoille suuntautuneen sellaisen myynnin määrän perusteella, johon lisättiin muiden yhteisön tuottajien arvioitu myynnin määrä, yhteenlaskettu tuonti Kiinasta, Marokosta ja Gabonista sekä arvioitu osuus siitä tarkasteltavan olevan tuotteen määrästä, joka on tuotu muista kolmansista maista CN-koodiin 4412 13 10 kuuluvana, sillä tarkasteltavana oleva tuote muodostaa vain osan tästä CN-koodista. Tämä osuus ja sekä arvio yhteenlasketusta tuonnista määritettiin valituksessa noudatetun menetelmän avulla.

(75)

Vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson (TA) välisenä aikana todettavissa oleva yhteisön kulutus nousi 394 663 kuutiometristä 447 979 kuutiometriin eli 14 prosenttia.

(76)

Tarkastelevana olevan tuotteen tuonti Kiinasta yhteisöön kasvoi 1 093 kuutiometristä vuonna 1999 83 606 kuutiometriin tutkimusajanjakson aikana. Ennen vuotta 2001 tuonti ei ollut merkittävää, mutta kasvoi sen jälkeen jyrkästi tutkimusajanjakson loppuun asti.

(77)

Vastaava markkinaosuus kasvoi 0,3 prosentista vuonna 1999 18,7 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana. Kasvu oli erityisen voimakasta vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana markkinaosuuden kasvaessa 2,4 prosentista 18,7 prosenttiin.

(78)

Tarkasteltavana olevan tuotteen Kiinasta tulevan tuonnin keskihinta kuutiometriltä laski 469 eurosta vuonna 1999 393 euroon tutkimusajanjaksolla eli 16,2 prosenttia. Vuosien 1999 ja 2000 tuontimäärät olivat erittäin alhaiset, joten vastaavat hintatiedot eivät ole kovin merkittäviä. Yleinen laskusuuntaus vallitsi koko tarkastelujakson ajan vuosien 2000 ja 2001 välisenä aikana tapahtunutta pientä nousua lukuun ottamatta.

(79)

Hinnan alittavuuden arvioimista varten otokseen kuuluvan yhteisön tuotannonalan myynnin, joka suuntautui etuyhteydettömille asiakkaille yhteisön markkinoilla, hintojen tuotetyyppikohtaista painotettua keskiarvoa verrattiin tarkasteltavana olevan tuonnin vastaavaan vientihintojen painotettuun keskiarvoon. Vertailtavista hinnoista oli vähennetty hyvitykset ja alennukset. Yhteisön tuotannonalan hinnat oli oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle. Tarkasteltavana olevan tuonnin hinnat määritettiin CIF-hintoina, joihin oli tehty asianmukaiset oikaisut tullien ja tuonnin jälkeisten kustannusten huomioon ottamiseksi.

(80)

Komissiolle on painotettu, että yhteisön tuotannonalan valmistamien tuotteiden laatu on yleisesti korkeampi kuin Kiinasta tuotujen samankaltaisten tuotteiden. Saadun näytön perusteella arvioitiin, että laatuero oikeutti 10 prosentin suuruiseen oikaisuun, joka lisättiin yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien CIF-hintaan yhteisön rajalla.

(81)

Tehty vertailu osoitti, että Kiinasta peräisin olevat tarkasteltavana olevat tuotteet myytiin tutkimusajanjakson aikana yhteisössä yhteisön tuotannonalan hintoja alhaisemmilla hinnoilla marginaalin vaihdellessa 11 prosentista 52 prosenttiin (ilmaistuna prosentteina yhteisön tuotannonalan hinnoista).

(82)

Komissio tarkasteli perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia sellaisia merkityksellisiä taloudellisia tekijöitä ja seikkoja, jotka vaikuttavat yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

(83)

Yhteisön tuotannonalan tuotannon määrä laski vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana 10 prosenttia eli 295 915 kuutiometristä 267 591 kuutiometriin.

(84)

Vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana työllisyys väheni 9 prosenttia. Tutkimusajanjakson aikana eräs yrityksistä päätti vähentää henkilökuntaansa 66 työntekijällä, mutta oikeudellisista syistä tämä tapahtuu virallisesti vasta tutkimusajanjakson jälkeen. Tuottavuus kasvoi vuosien 1999 ja 2001 välisenä aikana ja aleni jälleen vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana tuotannossa tapahtuneen laskun vuoksi.

(85)

Tarkastelujaksolla yhteisön tuotannonalan myynnin määrä aleni 10 prosenttia 283 121 kuutiometristä vuonna 1999 255 943 kuutiometriin tutkimusajanjakson aikana. Lasku oli erityisen jyrkkä vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana (12 prosenttia).

(86)

Yhteisön tuotannonalan markkinaosuus pieneni 71,7 prosentista vuonna 1999 57,1 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana. Se pieneni erityisen voimakkaasti 18 kuukautta Kiinasta tulleen viennin äkillisen kasvun jälkeen eli 72,9 prosentista vuonna 2001 57,1 prosenttiin tutkimusajanjaksona.

(87)

Vaikka yhteisön kulutus kasvoi 14 prosenttia vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, yhteisön tuotannonalan myynnin määrä väheni 10 prosenttia. Kiinasta tulevan tuonnin määrä kasvoi toisaalta voimakkaasti saman ajanjakson aikana. Kun Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi yli 16 prosenttiyksikköä, yhteisön tuotannonalan markkinaosuus putosi 15 prosenttiyksikköä. Tuonnin kasvusta johtuen yhteisön tuotannonala ei hyötynyt markkinoiden kasvusta vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(88)

Varastot eivät tällä tuotannonalalla yleensä ole merkittäviä kooltaan, sillä suurin osa tuotannosta tapahtuu tilaustyönä. Kokonaisuuden kannalta on syytä todeta, että yhteisön tuotannonalan varastojen koko supistui tarkastelujakson aikana. Se johtui pääasiassa erään yhteisön suurimpiin kuuluvan tuottajan rationalisointipyrkimyksistä. Tässä tapauksessa katsottiin kuitenkin, että varastojen koko ei edellä mainitusta syystä ollut olennainen vahingon indikaattori.

(89)

Tuotantokapasiteetti määritettiin kahdessa vuorossa käytettyjen ristivaneripuristimien lukumäärän ja kapasiteetin perusteella. Tuotantokapasiteetin määrittäminen oli tehtävä arvioimalla, koska eräät tuottajat okoumé-ristivaneria valmistaessaan käyttävät samoja tuotantolaitoksia ja välineistöä kuin muita vanerityyppejä valmistaessaan. Kyseisissä tapauksissa tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantokapasiteetti arvioitiin määrittämällä tosiasiallisesti valmistetun okoumé-ristivanerin osuus kyseisen tuottajan valmistaman ristivanerin kokonaismäärästä ja soveltamalla tätä osuutta kyseisen tuotantolaitoksen kokonaistuotantokapasiteettiin.

(90)

Edellä esitetyn huomioon ottaen havaittiin, että tarkastelujakson aikana yhteisön tuotannonalan tuotantokapasiteetti aleni 5 prosenttia. Vuoden 2001 lasku johtui siitä, että yksi tuotantoyksikkö suljettiin. Saman jakson aikana yhteisön tuotannonalan kapasiteetin käyttöaste aleni 87 prosentista 74 prosenttiin eli 15 prosenttia.

(91)

Yhteisön tuotannonalan keskimääräiset hinnat kuutiometriä kohti ovat pysyneet suhteellisen vakaina. Vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana tapahtui vähäinen 3 prosentin kasvu. Hinnat eivät laskeneet Kiinasta tulleen halpatuonnin synnyttämästä kilpailusta huolimatta, mikä johtunee siitä, että yhteisön tuottajat päättivät tehdä muutoksia tuotevalikoimassaan.

(92)

Tuotannonalalla tehtiin vuosina 1999–2001 huomattavia investointeja, jotka olivat suuruudeltaan 6,5–10,4 miljoonaa euroa vuodessa. Kun tuonti Kiinasta kasvoi jyrkästi vuoden 2001 jälkeen, investoinnit supistuivat voimakkaasti 1,3 miljoonaan euroon tutkimusajanjaksona.

(93)

Lähimenneisyydessä, johon tarkastelujakso sisältyy, yhteisön okoumé-ristivanerin tuottajat, jotka ovat osa laajempaa puutavarateollisuuden kokonaisuutta, ovat käyneet läpi merkittäviä rakenneuudistuksia ja yritysjärjestelyjä. Näihin muutoksiin sisältyi omistajien vaihdoksia ja yritysten uudelleen ryhmittämisiä joskus suurempien teollisuusyhtymien sisällä samoin kuin huomattavia investointeja nykyaikaistamiseen edellä esitetyn mukaisesti.

(94)

Pääoman saannin osalta yhteisön tuotannonala ei ollut esittänyt väitteitä eikä sillä ollut ollut ongelmia pääoman saamiseksi toimintaansa. Tämä saattaa liittyä edellä esitetyn tuotannonalalla tapahtuneiden yritysjärjestelyjen aiheuttamiin vaikutuksiin. Yritysjärjestelyjen kautta suurien teollisuusyhtymien rahoitusvaroja tuli eräiden yhteisön tuottajien käyttöön.

(95)

Tarkastelujaksolla otokseen kuuluvien yhteisön tuottajien kannattavuus laski huomattavasti eli 3,5 prosentista vuonna 1999 -8,9 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana. Sijoitetun pääoman tuotto noudatti samaa suuntausta laskien 15,6 prosentista vuonna 1999 -27,5 prosenttiin tutkimusajanjaksona.

(96)

Samankaltaisen tuotteen kassavirta väheni huomattavasti eli 7,6 miljoonasta eurosta vuonna 1999 0,059 miljoonaan euroon tutkimusajanjakson aikana. Saman jakson aikana tapahtui joitain huomattavia lyhytaikaisia kassavirran vaihteluja, jotka johtuivat varaston koon vaihteluista ja kassavirran ulkopuolisista kuluista, jotka liittyivät edellä mainittuun tuotannonalan rakenneuudistukseen.

(97)

Työvoimakustannukset laskivat 7 prosenttia tarkastelujakson aikana eli 32,2 miljoonasta eurosta vuonna 1999 29,9 miljoonaan euroon tutkimusajanjaksona, mikä johtui työntekijöiden määrän vähenemisestä. Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti nousivat tosiasiallisesti 7 prosenttia 26 770 eurosta 28 638 euroon, mikä noudatti kuluttajahintojen kehitystä.

(98)

Kun otetaan huomioon polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja hinta, tosiasiallisen, itsessään myös huomattavan polkumyyntimarginaalin vaikutusta ei voida pitää vähäpätöisenä.

(99)

Yhteisön tuotannonala ei ollut toipumassa aiemman vahingollisen polkumyynnin vaikutuksista.

(100)

Vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana asianomaisen Kiinasta peräisin olevan tuotteen polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä kasvoi 1 093 kuutiometristä 83 606 kuutiometriin. Vastaava markkinaosuus kasvoi 0,3 prosentista vuonna 1999 18,7 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana. Kyseinen kasvu tapahtui ennen kaikkea vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin keskihinnat laskivat tarkastelujakson aikana 16,2 prosenttia ja ne olivat johdonmukaisesti yhteisön tuotannonalan hintoja alhaisempia hintojen alittavuuden vaihdellessa 11 prosentista 52 prosenttiin.

(101)

Edellä mainittujen tekijöiden tarkastelusta ilmenee, että yhteisön tuotannonalan tilanne heikkeni vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson välillä. Tarkastelujakson aikana yhteisön tuotannonalan myynnin määrä väheni 10 prosenttia ja sen markkinaosuus pieneni 14,6 prosenttiyksikköä. Myös työllisyys heikkeni vuodesta 2001 lähtien. Otokseen kuuluvien yhteisön tuottajien investoinnit vähenivät huomattavasti ja niiden kannattavuus, sijoitetun pääoman tuotto kuten myös kassavirta heikkenivät merkittävästi. Yhteisön tuottajien tilanteen heikentyminen näkyi pääasiassa myynnin määrässä (joka puolestaan ilmeni supistuneena kapasiteetin käyttöasteena). Reaalinen hintataso laski vain hieman vuodesta 1999 tutkimusajanjaksoon asti.

(102)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(103)

Perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti tutkittiin, onko Kiinasta peräisin oleva polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheuttanut vahinkoa yhteisön tuotannonalalle siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin lisäksi muita tiedossa olevia tekijöitä tutkittiin sen varmistamiseksi, ettei näiden yhteisön tuotannonalalle mahdollisesti aiheuttama vahinko liittyy polkumyynnillä tapahtuneeseen tuontiin.

(104)

Vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana tarkasteltavana olevan tuotteen Kiinasta yhteisöön suuntautuvan tuonnin määrä kasvoi vähäiseltä tasolta 83 606 kuutiometriin. Sen osuus yhteisön markkinoista nousi 0,3 prosentista vuonna 1999 aina 18,7 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana. Voimakkain kasvu tapahtui vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(105)

Asianomaisesta maasta peräisin olevan, yhteisön tuotannonalan hintoja huomattavasti alhaisemmilla hinnoilla tapahtuneen tuonnin määrän merkittävä lisääntyminen ja sen markkinaosuuden kasvu vuonna 2002 ja tutkimusajanjaksona osuivat ajallisesti yhteen yhteisön tuotannonalan tilanteen, erityisesti myynnin määrän, markkinaosuuden, kannattavuuden, kassavirran ja työllisyyden heikkenemisen kanssa. Kuten edellä jo mainittiin, Kiinasta peräisin olevan tuonnin hinnat olivat huomattavasti yhteisön tuotannonalan keskihintoja alhaisemmat hinnan alittavuuden marginaalin vaihdellessa 11 prosentista 52 prosenttiin.

(106)

Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksia tutkittaessa todettiin, että hinta on keskeinen kilpailutekijä, sillä okoumé-ristivaneri on suhteellisen standardisoitu tuote. Laatuerotkin huomioon ottaen polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat olivat yhteisön tuotannonalan samoin kuin kolmansien maiden viejien hintoja huomattavasti alhaisemmat. Lisäksi todettiin, että yhteisön tuotannonala oli menettänyt eräitä huomattavia asiakkaita kiinalaisille ristivanerin toimittajille.

(107)

Tästä syystä voidaan alustavasti päätellä, että asianomainen alhaisin polkumyyntihinnoin tapahtunut tuonti, jonka määrä ja markkinaosuus kasvoivat merkittävästi vuodesta 2001 lähtien, vaikutti aiheuttamansa paineen kautta ratkaisevalla tavalla yhteisön tuotannonalan markkinaosuuden menetykseen ja tämän seurauksena sen taloudellisen tilanteen heikkenemiseen.

(108)

Eurostatin mukaan muista kolmansista maista kuin Kiinasta peräisin oleva tuonti kasvoi hieman eli 60 975 kuutiometristä vuonna 1999 62 430 kuutiometriin tutkimusajanjakson aikana. Vastaava markkinaosuus kuitenkin pieneni 15,4 prosentista vuonna 1999 13,9 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Merkittävimmät yksittäiset tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön vievät maat ovat Gabon ja Marokko. Gabonin markkinaosuus pysyi kokonaisuudessaan vakaana 5 prosentin tasolla, mutta Marokon markkinaosuus kasvoi 1,1 prosentista 2,4 prosenttiin.

(109)

Eurostatin mukaan muista maista kuin Kiinasta tulevan viennin keskihinta pysyi lähes muuttumattomana vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson välisen ajan. Tämän jakson aikana muista maista tulevan viennin hinnat olivat lähes 50 prosenttia Kiinasta tulevan viennin hintoja korkeammat. Sen vuoksi muista kolmansista maista peräisin oleva tuonti ei aiheuttanut samanlaista kilpailupainetta yhteisön tuotannonalalle kuin Kiinasta peräisin oleva tuonti. Tämän lisäksi kyseisen ryhmän kunkin yksittäisten maan markkinaosuus oli korkeintaan 5 prosenttia.

(110)

Tämän vuoksi päätellään alustavasti, että muista kolmansista maista peräisin olevalla tuonnilla ei voinut olla merkittävää vaikutusta yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(111)

Yhteisön tuotannonalan viennin vähenemisen, joka johtui kilpailukyvyn menetyksestä, väitettiin myös olevan syynä sen taloudellisen tilanteen heikkenemiseen. Otokseen kuuluvien yhteisön tuottajien yhteisön ulkopuolelle suuntautunut myynti todellakin laski 9 522 kuutiometristä vuonna 1999 7 374 kuutiometriin tutkimusajanjakson aikana. Laskun vähäisyys ja se, että yhteisön ulkopuolelle suuntautuneen myynnin osuus oli alle 5 prosenttia yhteisön myynnistä tutkimusajanjakson aikana, osoittaa, että tällaisella kehityssuuntauksella ei voinut olla merkittävää vaikutusta yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(112)

Muiden yhteisön tuottajien myynnin määrä laski arvioidusta 49 474 kuutiometristä vuonna 1999 46 000 kuutiometriin tutkimusajanjakson aikana. Niiden osuus yhteisön markkinoista pieneni 12,5 prosentista 10,3 prosenttiin saman jakson aikana, eikä mikään osoittanut, että niiden hinnat olisivat olleet alhaisempia kuin yhteistyössä toimineen yhteisön tuotannonalan. Tämän vuoksi voidaan alustavasti päätellä, että muiden yhteisön tuottajien tuottamat ja myymät tuotteet eivät olleet osasyynä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(113)

Yhteisön tuotannonalan kannattavuuden heikkenemisen väitettiin voivan liittyä tuotannonalan kustannusten etenkin raaka-aineiden kustannusten kohoamiseen. Toimitiloihin tehdyn tarkastuskäynnin aikana kerätyistä tiedoista kävi kuitenkin ilmi, että keskimääräisten kokonaiskustannusten nousu vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana ei ollut yhteisön yleisen hintatason samana aikana tapahtunutta nousua (8 prosenttia) suurempi. Tuotantomäärän laskun huomioon ottaen voidaan katsoa, että osa kyseisestä noususta johtui kiinteiden yksikkökustannusten kasvusta, ja muuttuvat kustannukset ovat mahdollisesti nousseet keskimääräisiä kokonaiskustannuksia vähemmän.

(114)

Tästä syystä voidaan alustavasti päätellä, että tavanomaisissa taloudellisissa olosuhteissa ja ilman voimakasta hintapainetta tuotannonalalla ei olisi ollut vaikeuksia sopeutua vuoden 1999 ja tuotantojakson välillä tapahtuneeseen kustannusten nousuun, ja että kustannusten nousu ei poista syy-yhteyttä Kiinasta tulleen, polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä.

(115)

Kiinasta peräisin olevan tuonnin määrän ja markkinaosuuden huomattava kasvu, erityisesti vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, tämän tuonnin myyntihintojen huomattava aleneminen sekä tutkimusajanjaksolla todettu hinnan alittavuus tapahtuivat samaan aikaan yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon kanssa.

(116)

Muista kolmansista maista tulevaa tuontia, yhteisön tuotannonalan vientiä, muiden tuottajien toimintakykyä ja kustannusten kehitystä tutkittiin, mutta niillä ei havaittu olevan merkittävää vaikutusta yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(117)

Edellä esitetyn analyysin perusteella, jossa asianmukaisesti erotettiin kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutus yhteisön tuotannonalan tilanteeseen polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vahingollisista vaikutuksista, päätellään alustavasti, että Kiinasta peräisin oleva tuonti on aiheuttanut yhteisölle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(118)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tutkittiin, olisiko vahingollista polkumyyntiä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi pääteltävä, että toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi yhteisön edun mukaista. Tässä yhteydessä tarkasteltiin mahdollisten toimenpiteiden vaikutuksia kaikkiin tässä menettelyssä osallisina oleviin osapuoliin sekä toimenpiteiden käyttöönotosta luopumisen seurauksia.

(119)

Okoumé-ristivanerin tuotanto on osa laajempaa yhteisön puutavarateollisuuden muodostamaa kokonaisuutta. Eräät tutkituista yrityksistä ovat kokonaan tai osittain erikoistuneet okoumé-tuotteisiin, joilla on muun muassa tuotantoprosessin, laadun, sovellusten, ja markkinointikanavien suhteen omat erityisominaisuutensa. Nämä yritykset työllistävät suoraan yli 1 400 henkilöä yhteisössä.

(120)

Toimenpiteiden käyttöönoton odotetaan ehkäisevän markkinoiden vääristymisen jatkumista ja palauttavan terveet kilpailuolosuhteet markkinoille. Yhteisön tuotannonalan pitäisi sen jälkeen pystyä lisäämään myyntinsä määrää, mikä kasvattaisi tuoton tasolle, jolla investoinnin jatkaminen tuotantolaitoksiin olisi perusteltua. Tämän pitäisi johtaa tuottavuuden kasvuun, alhaisempiin yksikkökustannuksiin ja yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen kohentumiseen.

(121)

Jos polkumyyntitoimenpiteitä ei oteta käyttöön, on mahdollista, että yhteisön tuotannonalan tilanteen heikkeneminen jatkuu. Se ei pysty tekemään tarpeellisia investointeja voidakseen kilpailla tehokkaasti kolmansista maista tulevan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin kanssa. Kun otetaan huomioon yhteisön tuotannonalan laskeneet tulot ja sille aiheutunut merkittävä vahinko, on mitä todennäköisintä, että yhteisön tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkenee entisestään, jos toimenpiteitä ei toteuteta. Tämä pakottaisi hyvin todennäköisesti eräät yritykset lopettamaan tuotantonsa ja lomauttamaan työntekijänsä lähitulevaisuudessa.

(122)

Tämän vuoksi päätellään alustavasti, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto antaisi yhteisön tuotannonalalle mahdollisuuden toipua sille polkumyynnistä aiheutuneen vahingon vaikutuksista, mikä olisi yhteisön tuotannonalan edun mukaista.

(123)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille tiedossa oleville tuojille, kauppiaille ja käyttäjille. Kaiken kaikkiaan lähetettiin 27 kyselylomaketta tuojille ja kauppiaille ja näiden järjestöille ja 12 kyselylomaketta käyttäjille. Näihin kyselylomakkeisiin ei saatu vastausta.

(124)

Vientiä harjoittavien tuottajien edustajat ilmoittivat, että yhteisön rakennus- ja huonekaluteollisuus tarvitsee runsaasti edullista okoumé-ristivaneria pysyäkseen kilpailukykyisenä yhteisön markkinoilla ja vientimarkkinoilla. Vaikka viejillä ei ole asemaa yhteisön edun tutkimisen yhteydessä, väitteen merkitys kuitenkin tutkittiin. Koska käyttäjät eivät toimineet yhteistyössä ja koska okoumé-ristivanerilla on tiedossa olevia sovelluksia monilla eri aloilla, ei ollut mahdollista arvioida tullien mahdollista vaikutusta käyttäjien kustannuksiin.

(125)

On syytä muistaa, että toimenpiteiden tarkoitus ei ole estää tuontia yhteisöön vaan varmistaa, että tuonti ei tapahdu vahingolliseen polkumyyntihintaan. On myös korostettava, että viidellä otokseen kuuluvalla yhteisön tuottajalla on yhä käyttämätöntä tuotantokapasiteettia. Tämä kapasiteetti sekä muiden kolmansien maiden vienti tarjoavat käyttäjille vaihtoehtoisia tuotteen hankintalähteitä.

(126)

Näistä käyttäjätuotannonaloista ei yksikään ole ottanut kantaa menettelyyn. Tämän vuoksi voidaan alustavasti päätellä, että menettelyn tulos ei merkittävästi vaikuta niiden kilpailuasemaan.

(127)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että pakottavia syitä polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotosta luopumiselle ei ole ja että toimenpiteiden toteuttaminen on yhteisön etujen mukaista.

(128)

Jotta polkumyynnillä tapahtunut tuonti ei aiheuttaisi lisää vahinkoa, katsotaan asianmukaiseksi hyväksyä väliaikaiset polkumyyntitoimenpiteet.

(129)

Näiden tullien suuruutta määritettäessä otettiin huomioon todetut polkumyyntimarginaalit ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon korjaamiseksi tarvittavan tullin määrä.

(130)

Kun otetaan huomioon kannattavuustaso, jonka yhteisön tuotannonala saavutti vuonna 1999, jota tuotannonalan mukaan voidaan pitää edustavana suhdannevaihtelun puolivälinä, todettiin, että viiden prosentin voittomarginaalia liikevaihdosta laskettuna voidaan pitää soveliaana vähimmäismääränä, johon yhteisön tuotannonalan olisi voitu edellyttää pääsevän ilman vahinkoa aiheuttavaa polkumyyntiä.

(131)

Tarvittava hinnankorotus määritettiin vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisessa määritettyä painotettua keskimääräistä tuontihintaa yhteisön tuotannonalan markkinoillaan myymien tuotteiden vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin oikaisemalla otokseen kuuluvien yhteisön tuottajien myyntihintaa tutkimusajanjakson tosiasiallisella voitolla/tappiolla sekä lisäämällä edellä mainittu voittomarginaali. Tästä vertailusta johtuvat mahdolliset erot ilmaistiin tämän jälkeen prosentteina tuonnin CIF-kokonaisarvosta.

(132)

Koska vahingon poistava taso oli korkeampi kuin määritetyt polkumyyntimarginaalit, väliaikaisten toimenpiteiden olisi perustuttava jälkimmäiseen.

(133)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskevat väliaikaiset polkumyyntitullit olisi perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti otettava käyttöön alimpien polkumyynti- ja vahinkomarginaalien suuruisina alhaisemman tullin säännön mukaisesti. Tässä tapauksessa kaikki tullit olisi näin ollen määrättävä todettujen polkumyyntimarginaalien suuruisiksi.

(134)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistettavat yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten senhetkistä tilannetta. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavia tulleja) yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevien ja mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeushenkilöiden tuottamien tuotteiden tuontiin. Muiden yritysten, joiden nimeä ja osoitetta ei mainita tämän asetuksen artiklaosassa, mukaan luettuina mainittuihin oikeushenkilöihin etuyhteydessä olevat oikeushenkilöt, tuottamiin tuontituotteisiin ei sovelleta näitä tulleja, vaan niihin sovelletaan kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavaa tullia.

(135)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) on toimitettava viipymättä komissiolle, ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinoille ja vientiin tarkoitetun myynnin muutoksia. Komissio muuttaa tarvittaessa tätä asetusta neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan saattamalla ajan tasalle luettelon niistä yrityksistä, joihin yksilöllisiä tulleja voidaan soveltaa.

(136)

Hyvän hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa ne asianomaiset osapuolet, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa, voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Lisäksi olisi huomattava, että kaikki tätä asetusta varten tehdyt tullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat väliaikaisia ja niitä voidaan joutua harkitsemaan uudelleen mahdollisista lopullisista toimenpiteistä päätettäessä,

18.5.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/24

(1)

Neuvosto hyväksyi 21 päivänä toukokuuta 2002 yhteisen kannan 2002/400/YUTP tiettyjen palestiinalaisten tilapäisestä vastaanottamisesta Euroopan unionin jäsenvaltioissa (1) ja kansallisen luvan myöntämisestä heille korkeintaan 12 kuukauden oleskelua varten.

(2)

Neuvosto hyväksyi 19 päivänä toukokuuta 2003 yhteisen kannan 2003/366/YUTP (2) yhteisen kannan 2002/400/YUTP muuttamisesta niin, että lupien voimassaoloaika muutettiin korkeintaan 24 kuukaudeksi.

(3)

Lupien voimassaoloaikaa olisi pidennettävä vielä kuudella kuukaudella,

1)

Korvataan 3 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti:

”Kukin 2 artiklassa mainituista jäsenvaltioista antaa vastaanottamilleen palestiinalaisille korkeintaan 30 kuukaudeksi kansallisen luvan saapua sen alueelle ja oleskella siellä.”

2)

Korvataan 8 artikla seuraavasti:

”8 artikla

Neuvosto seuraa tämän yhteisen kannan noudattamista ja arvioi sitä 29 kuukauden kuluessa sen hyväksymisestä tai aikaisemmin, jos joku neuvoston jäsenistä sitä pyytää.”

18.5.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/25