14.10.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 269/1

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

14.10.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 269/3

(1)

Komission asetuksen (EY) N:o 60/2004 (1) 7 artiklan 2 kohdassa säädetään, että kyseisiltä jäsenvaltioilta veloitettava summa poistamattomien ylijäämämäärien osalta otetaan huomioon markkinointivuoden 2004/2005 tuotantomaksujen laskennassa.

(2)

Veloitettavaa summaa ei tiedetä laskettaessa markkinointivuoden 2004/2005 tuotantomaksuja syyskuussa 2005, sillä poistamista koskevien todisteiden toimittamisen aikarajaa on siirretty komission asetuksella (EY) N:o 651/2005 31 päivään maaliskuuta 2006. Tämän vuoksi olisi säädettävä, että kyseinen summa otetaan huomioon laskettaessa markkinointivuoden 2005/2006 tuotantomaksuja syyskuussa 2006.

(3)

Tämän vuoksi asetus (EY) N:o 60/2004 on muutettava. Koska tämän muutoksen on tapahduttava ennen markkinointivuoden 2004/2005 tuotantomaksujen vahvistamista, on aiheellista säätää, että tämä asetus tulee voimaan välittömästi.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

14.10.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 269/4

(1)

Ostoista, varastoinnista ja myynnistä koostuvien interventioiden rahoituskulujen laskennassa sovellettavista korkokannoista ja menetelmästä 12 päivänä helmikuuta 1988 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 411/88 (2) 3 artiklassa säädetään, että interventioiden rahoituskulujen laskemiseen käytettävä yhdenmukainen korkokanta vastaa kolmen kuukauden Euribor-korkoja, jotka painotetaan yhdellä kolmasosalla, ja kahdentoista kuukauden Euribor-korkoja, jotka painotetaan kahdella kolmasosalla.

(2)

Komissio vahvistaa tämän korkokannan ennen Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosaston kunkin tilikauden alkua vahvistamista edeltävien kuuden kuukauden aikana todettujen korkokantojen perusteella.

(3)

Asetuksen (ETY) N:o 411/88 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan jäsenvaltioille, joiden korkokanta on vähintään kuuden kuukauden ajan ollut pienempi kuin koko yhteisölle vahvistettu yhdenmukainen korkokanta, vahvistetaan erityinen korkokanta. Jos jäsenvaltio ei ilmoita korkokulujensa keskiarvoa ennen varainhoitovuoden loppua, sovellettava erityinen korkokanta vahvistetaan mainitun asetuksen liitteessä ilmoitetun viitekorkokannan perusteella.

(4)

Asetuksen (ETY) N:o 411/88 4 artiklan 3 kohdassa säädetään, että jos jäsenvaltion korkokulujen keskimääräinen osuus varainhoitovuonna 2005 ja 2006 on suurempi kuin yhteisölle määritetty yhdenmukainen korkokanta kaksinkertaisena, yhteisö voi korvata korkokulut soveltamalla yhdenmukaista korkokantaa, johon lisätään kaksinkertaisen viimeksi mainitun koron sekä kyseisen jäsenvaltion maksaman tosiasiallisen koron välinen erotus.

(5)

Ottaen huomioon jäsenvaltioiden komissiolle toimittamat tiedonnannot EMOTR:n varainhoitovuonna 2006 sovellettavat korkokannat olisi vahvistettava näiden eri tekijöiden perusteella.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat EMOTR-komitean lausunnon mukaiset,

1)

asetuksen (ETY) N:o 1883/78 5 artiklassa säädetty yhdenmukainen korkokanta on 2,2 prosenttia muiden kuin tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden osalta;

2)

asetuksen (ETY) N:o 411/88 4 artiklan 1 kohdassa säädetty erityinen korkokanta on:

3)

korkokanta, joka korvataan asetuksen (ETY) N:o 411/88 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti, on:

14.10.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 269/6

(1)

Melassin tuontia sokerialalla koskevista yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä ja asetuksen (ETY) N:o 785/68 muuttamisesta 23 päivänä kesäkuuta 1995 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1422/95 (2) säädetään, että edustavana hintana pidetään komission asetuksen (ETY) N:o 785/68 (3) vahvistettua melassin cif-tuontihintaa. Kyseinen hinta vahvistetaan asetuksen (ETY) N:o 785/68 1 artiklassa määritellylle vakiolaadulle.

(2)

Edustavia hintoja vahvistettaessa huomioon on otettava kaikki asetuksen (ETY) N:o 785/68 3 artiklassa säädetyt tiedot, lukuun ottamatta kyseisen asetuksen 4 artiklassa säädettyjä tapauksia, ja tarvittaessa hinnat voidaan vahvistaa asetuksen (ETY) N:o 785/68 7 artiklassa säädetyn menetelmän mukaisesti.

(3)

Jotta voitaisiin mukauttaa muuhun kuin vakiolaatuun liittyvä hinta, hintoja on syytä nostaa tai laskea tarjotun melassin laadun mukaan asetuksen (ETY) N:o 785/68 6 artiklan mukaisesti.

(4)

Jos kyseessä olevan tuotteen käynnistyshinta ja edustava hinta eroavat toisistaan, tuonnille olisi vahvistettava lisätuontitulleja asetuksen (EY) N:o 1422/95 3 artiklassa tarkoitetuin edellytyksin. Jos tuontitullien kantaminen suspendoidaan asetuksen (EY) N:o 1422/95 5 artiklan mukaisesti, näille tulleille olisi vahvistettava tietyt määrät.

(5)

On syytä vahvistaa kyseisten tuotteiden edustavat hinnat ja lisätuontitullit asetuksen (EY) N:o 1422/95 1 artiklan 2 kohdan ja 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

14.10.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 269/8

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 27 artiklan nojalla mainitun asetuksen 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja tuotteita koskevien maailmanmarkkinoiden noteerausten tai hintojen ja kyseisten tuotteiden yhteisön hintojen välinen erotus voidaan korvata vientituella.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 mukaan denaturoimattoman ja sellaisenaan viedyn valkoisen sokerin ja raakasokerin tukea vahvistettaessa on otettava huomioon yhteisön ja maailman sokerimarkkinoiden tilanne ja erityisesti mainitun asetuksen 28 artiklassa tarkoitetut hinnat ja kustannukset. Saman artiklan mukaisesti olisi myös otettava huomioon suunniteltuun vientiin liittyvät taloudelliset näkökohdat.

(3)

Raakasokerin tuki on vahvistettava vakiolaadulle. Vakiolaatu määritellään asetuksen (EY) N:o 1260/2001 liitteessä I olevassa II kohdassa. Kyseinen tuki vahvistetaan lisäksi kyseisen asetuksen 28 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Kandisokeri määritellään sokerialan vientitukien myöntämisen soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 7 päivänä syyskuuta 1995 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2135/95 (2). Tällä tavalla laskettua tuen määrää on lisättyjä maku- tai väriaineita sisältäviin sokereihin sovellettava niiden sakkaroosipitoisuuden perusteella, ja sen vuoksi tuki on vahvistettava tämän pitoisuuden yhtä prosenttia kohden.

(4)

Erityistapauksissa tuen määrä voidaan vahvistaa luonteeltaan tästä poikkeavilla säännöksillä.

(5)

Tuki on vahvistettava joka toinen viikko. Tukea voidaan muuttaa muuna aikana.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 27 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan maailmanmarkkinatilanne tai tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset voivat edellyttää mainitun asetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden tuen eriyttämistä määräpaikan mukaan.

(7)

Vuoden 2001 alusta tapahtunut Länsi-Balkanin maista peräisin olevan etuuskohteluun oikeutetun sokerin tuonnin sekä kyseisiin maihin suuntautuvan yhteisön sokerin viennin merkittävä ja nopea kasvu näyttää hyvin keinotekoiselta.

(8)

Jotta vältettäisiin vientitukea saaneiden sokerialan tuotteiden jälleentuonnista yhteisöön aiheutuvat väärinkäytökset, on syytä olla vahvistamatta Länsi-Balkanin maille vientitukea tässä asetuksessa tarkoitetuille tuotteille.

(9)

Kun otetaan huomioon nämä tekijät ja sokerialan nykyinen markkinatilanne ja erityisesti sokerin noteeraukset tai hinta yhteisössä ja maailmanmarkkinoilla, on syytä vahvistaa tuki soveltuvien määrien mukaiseksi.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

14.10.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 269/10

(1)

Valkoisen sokerin vientiä koskevasta pysyvästä tarjouskilpailusta vientimaksujen ja/tai vientitukien määrittämiseksi markkinointivuodeksi 2005/2006 15 päivänä heinäkuuta 2005 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1138/2005 (2) nojalla tämän sokerin tiettyihin kolmansiin maihin vientiä varten järjestetään osittaisia tarjouskilpailuja.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1138/2005 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti kyseistä osittaista tarjouskilpailua varten vahvistetaan tarvittaessa vientituen enimmäismäärä, ottaen erityisesti huomioon yhteisön ja maailmanmarkkinoiden sokerin markkinatilanne ja sen odotettavissa oleva kehitys.

(3)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

14.10.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 269/11

(1)

Eräiden voilaatujen vientitukia koskevan pysyvän tarjouskilpailun avaamisesta 26 päivänä maaliskuuta 2004 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 581/2004 (2) säädetään pysyvästä tarjouskilpailusta.

(2)

Eräiden maitotuotteiden vientitukia koskevasta tarjouskilpailusta 26 päivänä maaliskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 580/2004 (3) 5 artiklan mukaisesti ja tarjouskilpailussa jätettyjen tarjousten tutkinnan perusteella on aiheellista vahvistaa vientituen enimmäismäärä 11 päivänä lokakuuta 2005 päättyvälle tarjouskilpailujaksolle.

(3)

Maidon ja maitotuotteiden hallintokomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

14.10.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 269/13

(1)

Rasvattoman maitojauheen vientitukia koskevan pysyvän tarjouskilpailun avaamisesta 26 päivänä maaliskuuta 2004 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 582/2004 (2) säädetään pysyvästä tarjouskilpailusta.

(2)

Eräiden maitotuotteiden vientitukia koskevasta tarjouskilpailusta 26 päivänä maaliskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 580/2004 (3) 5 artiklan mukaisesti ja tarjouskilpailussa jätettyjen tarjousten tutkinnan perusteella on aiheellista vahvistaa vientituen enimmäismäärä 11 päivänä lokakuuta 2005 päättyvällä tarjouskilpailujaksolla.

(3)

Maidon ja maitotuotteiden hallintokomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

14.10.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 269/14

(1)

Yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2005 22 päivänä joulukuuta 2004 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 27/2005 (3) säädetään kiintiöistä vuodeksi 2005.

(2)

Komission saamien tietojen mukaan tämän asetuksen liitteessä tarkoitetun jäsenvaltion lipun alla purjehtivien tai siinä maassa rekisteröityjen alusten samassa liitteessä mainitun kalakannan saaliit ovat täyttäneet vuoden 2005 kiintiön.

(3)

Tämän vuoksi on tarpeen kieltää kyseisen kannan kalastus, sen aluksella pitäminen, sen uudelleenlastaaminen ja purkaminen,

14.10.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 269/16

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 13 artiklan mukaan mainitun asetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden maailmanmarkkinahintojen tai -noteerausten ja kyseisten tuotteiden yhteisön hintojen välinen erotus voidaan korvata vientituella.

(2)

Tuet on vahvistettava ottaen huomioon neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä vientitukien myöntämisen ja häiriötilanteessa toteutettavien toimenpiteiden osalta vilja-alalla 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1501/95 (2).

(3)

Vehnän ja rukiin hienoihin jauhoihin, rouheisiin ja karkeisiin jauhoihin sovellettava tuki on laskettava ottaen huomioon kyseisten tuotteiden valmistukseen tarvittava viljamäärä. Nämä määrät vahvistetaan asetuksessa (EY) N:o 1501/95.

(4)

Maailmanmarkkinatilanne tai tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset voivat edellyttää tiettyjen tuotteiden tuen eriyttämistä niiden määräpaikan mukaan.

(5)

Tuki on vahvistettava kerran kuukaudessa. Sitä voidaan muuttaa muuna aikana.

(6)

Näiden yksityiskohtaisten sääntöjen soveltamisesta vilja-alan nykyiseen markkinatilanteeseen ja erityisesti näiden tuotteiden noteerauksiin ja hintoihin yhteisössä ja maailmanmarkkinoilla seuraa, että tuki olisi vahvistettava liitteessä mainitun suuruiseksi.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

14.10.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 269/18

(1)

Tiettyihin kolmansiin maihin vietävän ohran vientitukea koskeva tarjouskilpailu on avattu komission asetuksella (EY) N:o 1058/2005 (2).

(2)

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä vientitukien myöntämisen ja häiriötilanteessa toteutettavien toimenpiteiden osalta vilja-alalla 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1501/95 (3) 7 artiklan mukaan komissio voi toimitettujen tarjousten perusteella päättää tarjouskilpailun ratkaisematta jättämisestä.

(3)

Erityisesti asetuksen (EY) N:o 1501/95 1 artiklassa säädetyt perusteet huomioon ottaen ei ole aiheellista vahvistaa enimmäistukea.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

14.10.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 269/19

(1)

Suomessa ja Ruotsissa tuotetun kauran Suomesta ja Ruotsista kaikkiin kolmansiin maihin, Bulgariaa, Norjaa, Romaniaa ja Sveitsiä lukuun ottamatta, suuntautuvan viennin tukea koskeva tarjouskilpailu on avattu asetuksella (EY) N:o 1438/2005.

(2)

Erityisesti asetuksen (EY) N:o 1501/95 1 artiklassa säädetyt perusteet huomioon ottaen on aiheellista vahvistaa enimmäistuki.

(3)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

14.10.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 269/20

(1)

Tiettyihin kolmansiin maihin vietävän tavallisen vehnän vientitukea ja/tai vientimaksua koskeva tarjouskilpailu on avattu komission asetuksella (EY) N:o 1059/2005 (2).

(2)

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä vientitukien myöntämisen ja häiriötilanteessa toteutettavien toimenpiteiden osalta vilja-alalla 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1501/95 (3) 7 artiklan mukaisesti komissio voi toimitettujen tietojen perusteella päättää enimmäisvientituen vahvistamisesta ottaen huomioon asetuksen (EY) N:o 1501/95 1 artiklassa tarkoitetut perusteet. Tässä tapauksessa tarjouskilpailun voittaa se tarjouksen tekijä tai ne tarjousten tekijät, joiden tarjous on enimmäisvientituen suuruinen tai sitä alhaisempi.

(3)

Edellä tarkoitettujen perusteiden soveltamisesta kyseisen viljan tämänhetkisiin markkinoihin seuraa, että enimmäisvientituki olisi vahvistettava.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

14.10.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 269/21

(1)

Yhteisö on perustanut Euroopan unionin solidaarisuusrahaston (jäljempänä ’rahasto’) osoittaakseen solidaarisuutta katastrofeista kärsivien alueiden väestölle.

(2)

Slovakia jätti 24 päivänä tammikuuta 2005 hakemuksen, joka koski rahaston varojen käyttöönottoa myrskystä johtuvan katastrofin vuoksi.

(3)

Marraskuun 7 päivänä 2002 tehdyssä toimielinten sopimuksessa määrätään, että rahaston varoja voidaan ottaa käyttöön enintään 1 000 000 000 EUR vuosittain.

(4)

Slovakiaa marraskuussa 2004 koetellut myrsky täyttää Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöön ottamisen edellytykset,

14.10.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 269/23

14.10.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 269/24

a)

alaotsakkeen 1a ”Yhteinen maatalouspolitiikka” määrärahoja vähennetään vuonna 2006 mukauttamista vastaavalla määrällä;

b)

alaotsakkeen 1b ”Maaseudun kehittäminen” määrärahoja korotetaan vuonna 2006 mukauttamista vastaavalla määrällä;

14.10.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 269/30

(1)

Komissio ilmoitti Ranskalle 31 päivänä tammikuuta 2003 päivätyllä kirjeellä päätöksestään (jäljempänä ’menettelyn aloittamisesta tehty päätös’) aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu muodollinen tutkintamenettely Ranskan viranomaisten France Télécomin (jäljempänä ’FT’ tai ’yritys’) hyväksi toteuttamista rahoitustoimenpiteistä ja kyseiseen operaattoriin sovellettavasta elinkeinoverojärjestelmästä. Menettelyn aloittamiseen johtaneita tosiseikkoja ei kuvata tässä päätöksessä (2).

(2)

Päätös menettelyn aloittamisesta on annettu Ranskalle tiedoksi 31 päivänä tammikuuta 2003 päivätyllä kirjeellä. Sisältövirheiden korjaamisen jälkeen Ranskalle lähetettiin oikaisu 7 päivänä maaliskuuta 2003 päivätyllä kirjeellä.

(3)

Ranska toimitti komissiolle lisätietoja 4 päivänä huhtikuuta 2003, 15 päivänä toukokuuta 2003 ja 29 päivänä tammikuuta 2004 päivätyillä kirjeillä.

(4)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (3). Komissio on pyytänyt asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseessä olevista tukitoimista.

(5)

Komissio sai huomautuksia seuraavilta asianomaisilta:

(6)

Komissio toimitti huomautukset Ranskalle 16 päivänä toukokuuta 2003 lausuntoa varten.

(7)

Ranskan viranomaiset toimittivat huomautuksensa 30 päivänä kesäkuuta 2003 ja 29 päivänä heinäkuuta 2003 päivätyillä kirjeillä.

(8)

Komissio sai lisätietoja ja asiakirjoja seuraavilta asianomaisilta:

(9)

Komissio pyysi lisätietoja Ranskan viranomaisilta kirjeitse:

(10)

Komissio toimitti Ranskan viranomaisille johdanto-osan 8 kappaleessa luetellut kirjeet 3 päivänä toukokuuta 2004 ja 14 päivänä kesäkuuta 2004.

(11)

Komissio on kuullut kolmansien edustajia erinäisissä kokouksissa menettelyn aikana.

(12)

Komissio tapasi Ranskan viranomaiset ja FT:n 22 päivänä tammikuuta 2004 sekä 16 ja 23 päivänä kesäkuuta 2004.

(13)

Ranskan viranomaiset toimittivat komissiolle uudet laskelmat erityisestä elinkeinoverojärjestelmästä 5 päivänä heinäkuuta 2004 päivätyllä faksilla. Ranskan viranomaiset toimittivat komissiolle täydentäviä huomautuksia 13, 15 ja 16 päivänä heinäkuuta 2004.

(14)

Tämän päätöksen kohteena on ainoastaan FT:hen sovellettu erityinen elinkeinoverojärjestelmä, sellaisena kuin se on esitetty aloittamispäätöksessä.

(15)

Tarkasteltu toimenpide on jo kuvattu yksityiskohtaisesti aloittamispäätöksessä (7), joten kuvausta ei toisteta tässä päätöksessä enempää kuin on tarpeen.

(16)

Vuoteen 1990 FT:n toimintaa johti eräs posti- ja viestintäministeriön osasto. Valtion julkisena palveluna entinen teleliikenteen osasto ei maksanut mitään seuraavista veroista: i) elinkeinovero, ii) kiinteistövero rakennuksista ja rakentamattomista maa-alueista sekä iii) yhtiövero (8). Sen talousarvio oli liitetty valtion talousarvioon ja oli suuresti ylijäämäinen, ja sen oli suoritettava ylijäämän nimikkeellä maksu yleiseen talousarvioon sekä tiettyjä maksuja erityistoimien rahoittamiseksi.

(17)

Posti- ja viestintälaitoksen uudelleenjärjestelyä koskevalla 2 päivänä heinäkuuta 1990 annetulla lailla nro 90-568 entinen teleliikenteen osasto jaettiin kahdeksi julkisoikeudelliseksi oikeushenkilöksi (posti ja FT), jotka ovat taloudellisesti itsenäisiä ja joihin sovelletaan kauppaoikeutta. Oikeushenkilöllisyyden myöntämiseksi näille tahoille olisi pitänyt johtaa myös yleisten oikeussääntöjen mukaiseen verotukseen. Itse asiassa Ranskan verolainsäädännön 1654 §:ssä todetaan, että julkisten laitosten, valtion teollisuuslaitosten, valtionyritysten ja yritysten, joista valtiolla tai paikallisyhteisöillä on osakkuuksia tai osuuksia, on maksettava yleisten oikeussääntöjen mukaisesti kaikkia samoja veroja ja maksuja kuin vastaavaa toimintaa harjoittavien yksityisyritystenkin. Näin ollen FT:n olisi pitänyt maksaa yleisten oikeussääntöjen mukaisia veroja perustamisestaan alkaen eli 1 päivästä tammikuuta 1991 (2 päivänä heinäkuuta 1990 annetun lain nro 90-568 1 §). Kuitenkin vastoin tätä periaatetta, joka vahvistetaan laissa nro 90-568 (9) itsessään, FT:lle on myönnetty poikkeus yleisiin oikeussääntöihin kuuluvista verotussäännöistä (18–21 §) kaksi kertaa: ensin eräänlaisessa siirtymäkauden järjestelmässä, jota sovellettiin 1 päivästä tammikuuta 19911 päivään tammikuuta 1994, ja toiseksi ns. lopullisessa järjestelmässä, jota on sovellettu 1 päivästä tammikuuta 1994 ilman päättymisaikaa:

(18)

Asianomaisten lähettämissä huomautuksissa vain toistettiin komission aloittamispäätöksessään esittämiä huomautuksia, joten niitä ei toisteta tässä päätöksessä.

(19)

Ranskan viranomaiset keskittyivät huomautuksissaan yhteen peruskysymykseen eli siihen, että valtion FT:n hyväksi perustamasta erityisestä verotusjärjestelmästä ei ole koitunut kyseiselle yritykselle todellista etua. Itse asiassa Ranskan viranomaiset myöntävät, että FT:hen on sovellettu erityistä elinkeinoverojärjestelmää vuosina 1991–2002, mutta katsovat, että järjestelmästä ei ole koitunut yritykselle minkäänlaista etua ja että järjestelmä ei ole millään lailla vaikuttanut valtion varoihin, koska se on johtanut FT:n liialliseen verotukseen yleisiin oikeussääntöihin verrattuna. Ranskan viranomaiset ovat tulleet tähän tulokseen seuraavien kolmen seikan perusteella:

(20)

Lisäksi Ranskan viranomaisten mielestä olisi katsottava, että kyseinen toimenpide on voimassa olevaa tukea. Komission kanssa pidetyissä kokouksissa 16 ja 23 päivänä kesäkuuta 2004 Ranskan viranomaiset kiistivät komissiolle aikaisemmin toimittamiensa laskelmien oikeellisuuden. Laskelmat koskevat eroa FT:n maksaman elinkeinoveron ja sen elinkeinoveron välillä, joka FT:n olisi pitänyt maksaa, jos siihen olisi sovellettu yleisiä oikeussääntöjä. Ranskan viranomaisten mukaan olisi mahdotonta laskea varmasti, minkä verran FT on maksanut liian vähän elinkeinoveroa vuodesta 1994. Tämän vuoksi Ranskan viranomaiset ovat sitä mieltä, että komission ei pitäisi tehdä päätöstä tästä kysymyksestä. Ranskan viranomaiset toimittivat 5 päivänä heinäkuuta 2004 päivätyllä kirjeellä komissiolle uudet laskelmat (jotka oli laatinut FT itse). Ne eivät ole viranomaisten mielestä yhtään tarkemmat kuin aikaisemminkaan toimitetut laskelmat mutta niistä käy ilmi, kuinka mahdotonta on arvioida tarkkaan, minkä verran FT on saanut etua erityisestä elinkeinoverojärjestelmästä vuodesta 1994 lähtien.

(21)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Komissio toteaa aloittamispäätöksessä, että ensi näkemältä tarkasteltava tilanne täyttää kaikki EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa mainitut valtiontuen arviointiperusteet. Tässä päätöksessä toistetaan ainoastaan tämän analyysin tärkeimmät päätelmät (13):

(22)

Vuosien 1991–1993 elinkeinoverojärjestelmän analysoimiseksi on tarkasteltava Ranskan viranomaisten ensimmäistä väitettä, jonka mukaan FT:n kyseisinä vuosina valtion talousarvioon suorittamat maksut olivat veroluonteisia ja niitä voidaan näin ollen pitää erityisjärjestelyin suoritettuna elinkeinoverona. Tästä komissio toteaa, että oikeuskäytännön mukaan tuen olemassaoloa ei voida kieltää toteamalla, että erityisestä verotusjärjestelmästä hyötyvä yritys maksaa jotain muuta veroa enemmän (14). Joka verolla on perusteensa ja edellytyksensä.

(23)

Maksun veroluonteisuudesta komissio toteaa, että kyseistä maksua ei ole lailla liitetty elinkeinoveroon. Laissa ei säädetä, että kyseinen maksu olisi suoritettava elinkeinoveron sijaan. Eikä kyseisen maksun määrää ollut määritelty samojen muuttujien perusteella kuin elinkeinoveron määrä.

(24)

Lisäksi komissio totesi aloittamispäätöksessä, että kiinteämääräisen hyvityksen määrä, jonka FT maksoi valtiolle yleiseen talousarvioon, vastasi etua, jonka PTT maksoi valtiolle vuosina 1989–1990. Näin ollen komissio katsoi, että kyseinen määrä näytti olevan pikemminkin FT:n liiketoiminnan tuloksesta suoritettu maksu kuin elinkeinoverona maksettu erityisvero.

(25)

Ennen vuotta 1990, jolloin FT:n toimintaa johti yhä eräs posti- ja viestintäministeriön osasto, kyseisen osaston talousarvio oli ylijäämäinen. Kyseisen osaston talousarviosta suoritettiin maksu ylijäämän nimellä valtion yleiseen talousarvioon yleisessä talousarviossa olevan alijäämän paikkaamiseksi. Lisäksi valtion yleiseen talousarvioon suoritettiin muita maksuja erityistoimien rahoittamiseksi. Vuonna 1988 hallitus sitoutui vakauttamaan vuoteen 1992 määrän, joka kyseisen osaston budjetista oli suoritettava valtion talousarvioon: 13,7 miljardia Ranskan frangia vuonna 1989 ja 14 miljardia vuonna 1990. Kyseistä määrää käytettiin viitearvona, kun lailla nro 90-568 vahvistettiin maksu, joka FT:n oli maksettava valtion talousarvioon vuosina 1991, 1992 ja 1993 (15).

(26)

Yleisesti ottaen kyseinen maksu (kiinteä maksu, jonka määrä vahvistetaan yrityksen menneiden vuosien ylijäämän perusteella) ei täytä perinteisen verotuksen edellytyksiä.

(27)

Kun otetaan huomioon kyseisen maksun historia ja sen määrittely, se muistuttaa lähinnä osuutta liiketoiminnan tuloksesta.

(28)

Joka tapauksessa vaikka tätä maksua ei ole lailla liitetty elinkeinoveroon, se liittyy erityiseen FT:hen sovellettavaan verotusjärjestelmään. Itse asiassa lain nro 90-568 verotusta koskevassa luvussa säädetään, että FT:n ei tarvitse maksaa veroja (muita kuin valtion maksamia veroja) ja että sen on maksettava kyseinen maksu yleiseen talousarvioon. Molempia säännöksiä sovelletaan saman jakson aikana (1 päivästä tammikuuta 19911 päivään tammikuuta 1994).

(29)

Maksulla on kuitenkin verotukselle tyypillisiä piirteitä: se on peruuttamaton vastikkeeton rahasuoritus, joka peritään viranomaisteitse (valtio tai muu julkisoikeudellinen yhteisö). Lisäksi tämä maksu kartuttaa valtion varoja.

(30)

Näyttää siis siltä, että lain 19 §:n tarkoituksena oli säätää kolmen vuoden siirtymäkaudesta, jonka aikana FT maksaisi valtiolle edelleen samat maksut kuin ennenkin osuutena liiketoiminnan tuloksesta ja olisi samalla vapautettu kaikista veroista (muista kuin valtion maksamista). FT:n alistaminen välittömästi yleisten oikeussääntöjen mukaiseen verotukseen olisi johtanut muun muassa paikallisverojen maksamiseen (paikallisyhteisöille eikä valtion talousarvioon, esimerkkinä elinkeinovero), mikä olisi saattanut vähentää FT:n rahoitusosuutta valtion talousarvioon (jos uudenlaista rahoitusosuutta liiketoiminnan tuloksesta ei ollut otettu välittömästi käyttöön).

(31)

Yhteenvetona näyttäisi siltä, että maksu, jonka FT on joutunut maksamaan valtion talousarvioon vuosina 1991–1993, oli osittain veroluonteinen maksu ja osittain osuus liiketoiminnan tuloksesta, koska maksulla pyrittiin varmistamaan, että yritys maksaisi valtiolle kolmen vuoden siirtymäkauden aikana määrän, joka vastaisi määrää, jonka se olisi joutunut maksamaan yleisten oikeussääntöjen mukaisessa verotuksessa, sekä lisämaksun, joka vastaisi liiketoiminnan tuloksesta suoritettavaa maksua. Toisin sanoen FT:n valtiolle vuosina 1991–1993 suorittama erityismaksu täytti kaksi tehtävää: se vastasi osittain eri veroja ja – ylijäämän osalta – se vastasi valtio-omistajan osuutta yrityksen tuloksesta.

(32)

Edellä esitetyn perusteella (ja varsinkin sillä perusteella, että maksu on osittain veroluonteinen ja että kyseisen maksun ja yrityksen erityisen verotusjärjestelmän välillä on yhteys) ja huolimatta siitä, että ei ole selvää kirjallista osoitusta, jonka mukaan maksua olisi pidettävä eri tavalla suoritettuna elinkeinoverona, komissio toteaa, että kyseinen maksu vastasi vuosina 1991–1993 osittain veroja, myös elinkeinoveroa, ja ylijäämän osalta valtio-omistajan osuutta yrityksen liiketoiminnan tuloksesta.

(33)

On syytä lisätä, että Ranskan viranomaisten toimittamien tietojen mukaan kyseinen maksu oli vuosina 1991–1993 suurempi kuin verot, joita FT:n olisi pitänyt maksaa, jos se olisi ollut yleisten oikeussääntöjen mukaisen elinkeinoveron ja yhtiöveron alainen. Tästä seuraa, että kyseisenä jaksona FT ei olisi saanut minkäänlaista etua siitä, että se oli vapautettu elinkeinoverosta. Komissio kuitenkin muistuttaa, että vuosina 1991–1993 FT:n oli maksettava ainoastaan valtion tosiasiallisesti maksamia veroja (se ei maksanut muun muassa kiinteistöveroa). Varmistaakseen, että elinkeinoveron vapautuksesta ja sen korvaamisesta mainitulla maksulla ei ole koitunut FT:lle veroetua, komissio on kysynyt Ranskan viranomaisilta, oliko kyseinen maksu suurempi kuin kaikki verot, joita FT olisi joutunut maksamaan, jos sitä olisi verotettu yleisten oikeussääntöjen mukaan (eikä ainoastaan suurempi kuin elinkeinovero ja yhtiövero) (16). Komission kanssa 16 ja 23 päivänä kesäkuuta 2004 pidetyissä kokouksissa Ranskan viranomaiset vahvistivat, että kyseinen maksu oli tosiasiallisesti suurempi kuin kaikki muut verot yhteensä. Tämän perusteella komissio katsoo, että FT ei ole saanut etua vuosina 1991–1993 sen vuoksi, että siltä on peritty erityismaksu, joka vastasi osittain eri verojen maksua ja – ylijäämän osalta – liiketoiminnan tuloksesta suoritettavaa maksua, koska tämä erityismaksu oli suurempi kuin kaikki ne verot yhteensä, joista FT oli vapautettu.

(34)

Vuosien 1994–2003 elinkeinoverojärjestelmän analysoimiseksi on syytä tarkastella Ranskan viranomaisten toista ja kolmatta väitettä.

(35)

Ranskan viranomaiset korostavat, että lailla nro 90-568 vahvistettiin kertaheitolla ainutlaatuinen FT:hen sovellettava verotusjärjestelmä vuosiksi 1991–2002. Ranskan viranomaisten mielestä on laskettava kyseisen järjestelmän FT:lle vuosina 1991–2002 antama kokonaisetu. Tällä perusteella Ranskan viranomaisten mielestä se, että FT on joutunut maksamaan liikaa veroja yhtenä vuotena, korvaa sen, että se on maksanut liian vähän veroja toisena vuotena. Ranskan viranomaiset siis väittävät, että se, että FT maksoi liian vähän veroja ns. lopullisella kaudella (1 päivästä tammikuuta 19941 päivään tammikuuta 2003), tulee korvattua sillä, että se maksoi liikaa veroja siirtymäkaudella (1 päivästä tammikuuta 199131 päivään joulukuuta 1993). FT:n valtiolle suorittama maksu vuosina 1991, 1992 ja 1993 olisi siis niin paljon suurempi kuin yleisten oikeussääntöjen mukainen verotus, että se ylittäisi edun, jonka FT:n on väitetty saaneen elinkeinoveron erityisjärjestelyistä ns. lopullisella kaudella.

(36)

Tätä perustelua ei voida hyväksyä. Lailla nro 90-568 perustettiin kaksi selvästi erillistä verotusjärjestelmää:

(37)

Oikeuskäytännön mukaan yritykselle annettua tukea ei voida korvata perimällä samalta yritykseltä erityismaksua muulla nimikkeellä. Yhteisöjen tuomioistuin on todennut, ettei perhelisiin kuuluvien sosiaalimaksujen huojennusta, josta eräät yritykset hyötyvät, voida korvata samojen yritysten suorittamilla työttömyysvakuutuksen lisämaksuilla (17).

(38)

Tämän oikeuskäytännön perusteella komissio ei voi hyväksyä, että FT:n vuodesta 1994 maksama liian alhainen elinkeinovero korvattaisiin sillä, että FT maksoi vuosina 1991–1994 erityismaksua, jota ei ole lailla liitetty elinkeinoveroon. Kuten komissio on jo todennut, laissa nro 90-568 ei missään kohtaa säädetä, että erityismaksu suoritettaisiin elinkeinoveron sijaan. Maksun määrääkään ei ollut määritelty samojen muuttujien perusteella kuin elinkeinoveron vaan viittauksella etuun, jonka PTT maksoi valtiolle vuosina 1989–1990. Kun otetaan huomioon kyseisen maksun historia ja sen määrittely, se muistuttaa pikemminkin osuutta liiketoiminnan tuloksesta kuin elinkeinoverona maksettua erityisveroa. Tämä olisi tavanomaisessa tilanteessa johtanut siihen, että komissio ei ota huomioon minkäänlaista korvaamista ja katsoo, että elinkeinoverosta vapauttamisesta siirtymäkaudella koituu myös erityisetua yritykselle.

(39)

Komissio hyväksyy kuitenkin poikkeuksellisesti sen, että yrityksen vuosina 1991–1993 suorittama maksu vastasi myös elinkeinoveron suoritusta. Ottaen huomioon, että tämä maksu, joka näyttää liittyvän FT:hen (18) sovellettuun erityiseen verotusjärjestelmään, oli luonteeltaan epämääräinen ja suurempi kuin yleisten oikeussääntöjen mukaisen verotusjärjestelmän soveltamisesta johtuva määrä ja että kyseessä oleva järjestelmä oli tilapäinen, komissio on päättänyt ratkaista asian yrityksen eduksi ja hyväksyy sen, että maksu on osittain veroluonteinen ja että se vastasi myös veroja. Kuitenkin sitä osaa maksusta, joka ylittää yleisten oikeussääntöjen mukaan tavallisesti sovellettavan veron, voidaan pitää ainoastaan pääoman tuottona, mikä sulkee pois mahdolliset oikeusperustat korvausmekanismille. FT:n liiketoiminnan ylijäämästä suorittamien maksujen määrien ja elinkeinoverona suoritettujen liian pienien määrien välinen korvaavuus hämärtäisi kahden eriluonteisen maksun (verohyvityksen ja rahana saadun voiton) välisen eron, mitä ei voida hyväksyä.

(40)

Lopuksi komissio huomauttaa, että laissa nro 90-568 ei säädetä, että FT:n vuodesta 1994 maksamat liian alhaiset verot korvaa se, että se maksaa liikaa veroja vuosina 1991–1994. Ranskan viranomaiset ehdottavat, että tilannetta katsottaisiin kokonaisuutena, mikä tarkoittaisi, että FT:n siirtymäkaudella maksama liian suuri ns. vero olisi luokiteltava taannehtivasti uudelleen veroennakoksi (verohyvitys), jota vähennetään tulevina vuosina, mikä ei todellakaan ollut lain nro 90-568 tarkoitus, kun sillä perustettiin kaksi aikaisemmin mainittua järjestelmää. Se, että Ranskan viranomaiset nyt ehdottavat kahdella eri kaudella sovellettujen eriluonteisten maksujen (erityismaksu, joka on osittain veroluonteinen ja osittain osinkoa, ja FT:n elinkeinoverona suorittama liian alhainen vero) välistä korvaavuutta, ei todellakaan johdu Ranskan tavallisen verolainsäädännön soveltamisesta vaan on pikemminkin jälkikäteen tapahtuvaa järkeilyä, jolla pyritään välttämään FT:n saaman tuen takaisinperintä.

(41)

Komissio ei siis voi hyväksyä Ranskan viranomaisten toista väitettä, jonka mukaan kyseisestä järjestelmästä FT:lle koitunut etu olisi laskettava kokonaisuutena vuosilta 1991–2002.

(42)

Tämä tarkoittaa, että FT:n tosiasiallisesti maksaman elinkeinoveron ja sen määrän, joka FT:n olisi pitänyt yleisten oikeussääntöjen mukaan maksaa 1 päivän tammikuuta 1994 ja 1 päivän tammikuuta 2003 välisenä aikana, erotus on valtiontukea, koska se on FT:lle sellaisista varoista myönnetty etu, jotka muutoin olisivat sisältyneet valtion talousarvioon.

(43)

Komissio ei myöskään voi hyväksyä väitettä, jonka mukaan elinkeinovero sisältyy laskelmaan verotettavasta tuloksesta ja korjattaessa mahdollisesti liian pientä elinkeinoverona perittyä määrää olisi korjattava alaspäin myös yhtiöveron määrää, koska yrityksen verotuksessa ei voida tehdä eroa elinkeinoveron ja yhtiöveron välillä.

(44)

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on hylännyt tämän väitteen toteamalla, että ”komissio ei voi valtion tukien takaisinperimistä koskevissa päätöksissään ottaa veron vaikutusta huomioon takaisinperittävän tuen määrää laskiessaan” (koska se kuuluu kansallisen lainsäädännön soveltamisalaan) ”vaan sen on osoitettava ainoastaan takaisinperittävä bruttomäärä. Tämä ei estä sitä, että periessään tukia takaisin kansalliset viranomaiset vähentävät tarvittaessa tiettyjä määriä niiden sisäisten sääntöjen mukaisesti” ja että ”kansallista lainsäädäntöä ei voida soveltaa siten, että … tukien takaisin periminen olisi käytännössä mahdotonta eikä toisaalta siten, että yhteisön oikeuden soveltamisalaan kuuluvia tapauksia syrjittäisiin vastaaviin ainoastaan kansallisen lainsäädännön soveltamisalaan kuuluviin tapauksiin nähden” (19).

(45)

Tuen luonteesta komissio vahvistaa aloittamispäätöksessä esittämänsä alustavan päätelmän, jonka mukaan kyseistä tukea on pidettävä uutena tukena. Itse asiassa elinkeinoveroa koskeva poikkeusjärjestely perustettiin vuonna 1990 annetulla lailla (eli perustamissopimuksen voimaantulon jälkeen) juuri sen välttämiseksi, että FT:n perustaminen julkiseksi operaattoriksi johtaa sen verottamiseen yleisten oikeussääntöjen mukaisesti. Lisäksi televiestinnän alaa on vapautettu asteittain vuodesta 1988. Kun otetaan huomioon, että FT on saanut vuodesta 1994 tukea, joka liittyy erityiseen elinkeinoverojärjestelmään, ja että markkinoilla, joilla FT toimi, oli kyseisenä ajankohtana ainakin jonkin verran kilpailua (20), komission on pääteltävä, että kyseinen toimenpide on uutta tukea.

(46)

Ranskan viranomaiset katsovat, että FT:n eduksi lailla nro 90-568 perustettu oletettu tukijärjestelmä on joka tapauksessa voimassa oleva tukijärjestelmä, jonka puitteissa myönnettyjä tukia ei voida periä takaisin. Ranskan viranomaiset huomauttavat, että järjestelmä on perustettu 2 päivänä heinäkuuta 1990 annetulla lailla nro 90-568, ja ovat sitä mieltä, että tuki myönnettiin edunsaajalle 2 päivänä heinäkuuta 1990 (eli lain antamispäivänä). Koska menettelyn aloittamisesta päätettiin 30 päivänä tammikuuta 2003, eli yli kymmenen vuotta tuen myöntämisen jälkeen, Ranskan viranomaiset ovat sitä mieltä, että asetuksen (EY) N:o 659/1999 15 artiklan mukaan FT:n oletettu tuki kuuluu valtiontuen vanhentumista koskevien yhteisön sääntöjen soveltamisalaan.

(47)

Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen, että 15 artiklassa säädetään seuraavasti:

”1.   Komission toimivaltuuksiin periä tuki takaisin sovelletaan kymmenen vuoden vanhentumisaikaa.

2.   Vanhentumisaika alkaa päivästä, jona sääntöjenvastainen tuki on myönnetty tuen saajalle joko yksittäisenä tukena tai tukiohjelmaan kuuluvana tukena. Sääntöjenvastaista tukea koskevat komission toimet tai jäsenvaltion komission pyynnöstä toteuttamat toimet keskeyttävät vanhentumisajan. Vanhentumisaika alkaa uudelleen kunkin keskeytyksen jälkeen. Vanhentumisaikaa laskettaessa ei oteta huomioon aikaa, jona komission päätös on Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltävänä.

3.   Tuki, jonka osalta vanhentumisaika on kulunut umpeen, katsotaan voimassa olevaksi tueksi.”

(48)

On huomattava, että asetuksen (EY) N:o 659/1999 15 artiklassa säädetään kymmenen vuoden vanhentumisajasta, ”joka ei suinkaan ole ilmaus yleisestä periaatteesta, joka muuttaa uuden tuen voimassa olevaksi tueksi, vaan jossa vain suljetaan pois sellaisten tukien takaisinperintä, jotka on otettu käyttöön yli kymmenen vuotta ennen komission ensimmäistä puuttumista asiaan” (21). Tästä seuraa, että kyseisen asetuksen 15 artiklaa sovellettaessa FT:n erityisen elinkeinoverojärjestelmän perusteella saama tuki ei menetä uuden tuen luonnettaan sen vuoksi, että kyseinen järjestelmä on perustettu yli kymmenen vuotta sitten. Tämä säännös tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että komissio voi määrätä vain sellaisten tukien takaisinperinnästä, joista yritys on hyötynyt kymmenen vuotta ennen komission toimintaa. Koska FT on hyötynyt tuesta varainhoitovuodesta 1994 alkaen ja koska päätös menettelyn aloittamisesta on tehty 30 päivänä tammikuuta 2003, komissio voi määrätä koko kyseisen tuen takaisinperinnästä.

(49)

On myös huomattava, että asetuksen (EY) N:o 659/1999 15 artiklan mukaan ”komission toimivaltuuksiin periä tuki takaisin sovelletaan kymmenen vuoden vanhentumisaikaa” ja että ”vanhentumisaika alkaa päivästä, jona sääntöjenvastainen tuki on myönnetty tuen saajalle … tukiohjelmaan kuuluvana tukena”. Asetuksen mukaan merkityksellinen päivä on siis päivä, jona yksittäinen tuki on myönnetty tuensaajalle tukiohjelmaan kuuluvana tukena, eikä päivä, jona itse järjestelmä on perustettu. Toisin sanoen kyseisen asetuksen 15 artiklassa säädetty vanhentumisaika koskee komission mahdollisuutta määrätä yli kymmenen vuotta sitten tuensaajalle sääntöjenvastaisesti myönnetyn tuen takaisinperinnästä eli kyse ei suinkaan ole varsinaisesta tukijärjestelmästä niin kuin Ranskan viranomaiset väittävät. Tästä seuraa, että tukijärjestelmien osalta takaisinperinnän vanhentumisaika ei ala järjestelmän perustamispäivästä vaan siitä päivästä, jona tukea on tosiasiallisesti myönnetty tuensaajalle. Lailla nro 90-568 perustettiin tukijärjestelmä FT:n eduksi (22). Näin ollen FT:lle erityisen verotusjärjestelmän nojalla myönnettyjen tukien vanhentumisaika ei ala lain nro 90-568 antamispäivästä vaan päivästä, jona tuki on tosiasiallisesti myönnetty FT:lle, eli joka vuosi elinkeinoveron maksamisajankohtana.

(50)

Vanhentumisajan keskeyttäminen ei edellytä virallista päätöstä komissiolta toisin kuin Ranskan viranomaiset väittävät. Asetuksen (EY) N:o 659/1999 15 artiklan mukaan ”sääntöjenvastaista tukea koskevat komission toimet … keskeyttävät vanhentumisajan”. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo katsonut, että pelkkä tietopyyntö voi keskeyttää asetuksen (EY) N:o 659/1999 15 artiklassa tarkoitetun vanhentumisajan (23). Tässä tapauksessa komissio lähetti Ranskan viranomaisille ensimmäisen tietopyynnön FT:hen sovellettavasta erityisestä elinkeinoverojärjestelmästä 28 päivänä kesäkuuta 2001, eli vanhenemisaika keskeytyi kyseisenä päivänä asetuksen (EY) N:o 659/1999 15 artiklan mukaisesti (24).

(51)

Niinpä ainoastaan niitä tukia, joita FT:lle on myönnetty yli kymmenen vuotta ennen ensimmäisen tietopyynnön esittämistä (eli ennen 28 päivää kesäkuuta 1991), ei voida periä takaisin. Koska FT:lle on myönnetty tukea varainhoitovuodesta 1994 alkaen vuosina 1994–2003 sovelletun elinkeinoverojärjestelmän puitteissa, komissio voi määrätä koko kyseisen tuen takaisinperinnästä.

(52)

Ranskan viranomaiset eivät ole esittäneet perusteluja tuen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille. Komissio korostaa, että aloittamispäätöksen 122 ja 123 kohdassa mainituista syistä se katsoo, että tuki ei sovellu yhteismarkkinoille 87 artiklan 2 kohdan tai 87 artiklan 3 kohdan a, c (viitataan eräiden alueiden talouden kehitykseen), d ja e alakohdan perusteella. Sitä paitsi kyseinen tuki ei liity millään lailla yrityksen rakenneuudistukseen vaan on pikemminkin toimintatukea. Tämän johdosta tukea ei voida pitää yhteismarkkinoille soveltuvana 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla (viittaus tietyn taloudellisen toiminnan taloudelliseen kehitykseen).

(53)

Edellä esitetyn perusteella komissio toteaa seuraavaa:

(54)

Verohallituksen parlamentille marraskuussa 2001 antamassa kertomuksessa arvioidaan, että FT:n verotuksen välitön normalisointi elinkeinoverotuksen osalta johtaisi verokannan säilyessä ennallaan (toisin sanoen riippumatta paikallisyhteisöjen päätöksistä) siihen, että yrityksen verot lisääntyisivät lähes 198 miljoonaa euroa. Ranskan viranomaiset lähettivät komissiolle 15 päivänä toukokuuta 2003 päivätyllä kirjeellä tarkempia tietoja FT:n liian alhaisesta verotuksesta erityisen elinkeinoverojärjestelmän puitteissa (katso seuraava taulukko):

(55)

Ranskan viranomaiset ilmoittivat komissiolle 29 päivänä tammikuuta 2004 päivätyllä kirjeellä, että elinkeinovero, joka yrityksen oli maksettava vuonna 2003 (yleisten oikeussääntöjen mukaisen järjestelmän ensimmäinen soveltamisvuosi), oli 773 miljoonaa euroa eli huomattavasti vähemmän kuin simulaatiossa esitetty 971 miljoonan euron summa vuodelle 2002. Tosiasiallisesti maksetun elinkeinoveron määrä ei kuitenkaan ollut vielä tiedossa. Viranomaiset korostivat, että tämän luvun soveltaminen edellisiin vuosiin vahvisti niiden kannan, koska siitä ilmenee, että FT oli maksanut enemmän veroja kuin yleisten oikeussääntöjen mukaisessa verotuksessa.

(56)

Komission kanssa 16 ja 23 päivänä kesäkuuta 2004 pidetyissä kokouksissa Ranskan viranomaiset väittivät, että komissiolle aikaisemmin toimitetut laskelmat olivat epätarkkoja ja että oli mahdotonta arvioida varmasti, minkä verran tukea FT oli saanut vuosina 1994–2003. Tämän vuoksi Ranskan viranomaiset pyysivät komissiolta, että se ei tekisi päätöstä tuesta, jota FT:n oletettiin saaneen erityisen elinkeinoverojärjestelmän puitteissa.

(57)

Komissio huomauttaa aluksi, että tämä viimeinen väite on uusi ja ristiriidassa Ranskan viranomaisten aikaisemman kannan kanssa. Viranomaiset olivat toimittaneet arvionsa 15 päivänä toukokuuta 2003 ja vahvistaneet ja täydentäneet niitä 29 päivänä tammikuuta 2004. Ranskan viranomaiset eivät sitä paitsi ole kyseenalaistaneet näiden arvioiden oikeellisuutta koko menettelyn aikana. Vasta kesäkuussa 2004 pidetyissä kokouksissa, kun näytti siltä, että komission selvitys oli valmistumassa, Ranskan viranomaiset kiistivät aikaisemmin toimittamansa arviot. Tässä tilanteessa ei voida hyväksyä väitettä, että on mahdotonta laskea tarkasti FT:n saaman tuen määrää.

(58)

Sitä paitsi Ranskan viranomaiset ovat toimittaneet komissiolle 5 päivänä heinäkuuta 2004 uudet arviot elinkeinoverosta, joka FT:n olisi ollut maksettava, jos se olisi ollut yleisten oikeussääntöjen alainen vuosina 1991–2002. Ranskan viranomaiset täsmensivät 13 päivänä heinäkuuta 2004 päivätyllä faksilla, että nämä arviot perustuvat ainoastaan FT:n tosiasiallisesti vuonna 2003 yleisten oikeussääntöjen mukaisesti maksamaan elinkeinoveron määrään, joka on nyt tiedossa. Ranskan viranomaiset täsmensivät 16 päivänä heinäkuuta 2004 päivätyssä faksissa, miten nämä uudet arviot oli laadittu:

(59)

Koska Ranskan viranomaiset ovat toimittaneet hyvin erilaisia tietoja, komissio ei voi tässä vaiheessa määrittää takaisinperittävää määrää tarkasti. Se katsoo kuitenkin, että FT on saanut valtiontukea noin 798–1 140 miljoonaa euroa, johon lisätään korkoa alkaen siitä, kun tuki asetettiin tuensaajan käyttöön, tuen takaisinperintään asti (25). Komissio määrittää takaisinperittävän tuen tarkan määrän yhteistyössä Ranskan viranomaisten kanssa takaisinperintämenettelyn yhteydessä viimeistään 1 päivään marraskuuta 2004 mennessä.

(60)

Komissio katsoo, että FT:hen vuosina 1994–2003 sovellettu erityinen elinkeinoverojärjestelmä on tuonut sille etua valtiontuen muodossa, koska se on maksanut liian vähän veroja suhteessa yleisten oikeussääntöjen mukaiseen tilanteeseen. Tämä valtiontuki, jonka Ranskan viranomaiset ovat myöntäneet rikkoen samalla ennakkoilmoitusvelvoitettaan, ei sovellu yhteismarkkinoille ja on perittävä takaisin. Komissio pyytää Ranskan viranomaisia noudattamaan rehdin yhteistyön velvoitettaan ja tekemään yhteistyötä komission kanssa takaisinperittävän tuen määrän määrittämiseksi tarkasti,

14.10.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 269/42

(1)

Lintuinfluenssa on kuolemantapauksia ja häiriöitä aiheuttava siipikarjan ja lintujen tarttuva virustauti, joka voi nopeasti saada epitsoottiset mittasuhteet ja näin ollen vaarantaa eläinten ja ihmisten terveyden sekä alentaa huomattavasti siipikarja-alan tuottavuutta. On olemassa vaara, että taudinaiheuttaja leviää elävän siipikarjan ja siipikarjanlihavalmisteiden kansainvälisen kaupan välityksellä.

(2)

Romania ilmoitti 12 päivänä lokakuuta 2005 komissiolle kliinisestä tapauksesta kerätyn H5-lintuinfluenssaviruksen eristämisestä. Kliinisen kuvan perusteella on syytä epäillä erittäin patogeenistä lintuinfluenssaa odotettaessa neuraminidaasin (N) tyypin ja patogeenisyysindeksin määrittelyä.

(3)

Koska on olemassa eläinten terveyteen liittyvä riski taudin leviämisestä yhteisöön, on aiheellista välittömästi keskeyttää elävän siipikarjan, elävien sileälastaisten lintujen, elävien luonnonvaraisten ja tarhattujen riistalintujen, muiden kuin siipikarjaan kuuluvien elävien lintujen ja näiden lajien siitosmunien tuonti Romaniasta.

(4)

Koska metsästysmuistojen, ihmisravinnoksi tarkoitettujen munien ja käsittelemättömien sulkien ja höyhenten tuonti Romaniasta on sallittua, näiden tuotteiden tuonti yhteisöön olisi myös keskeytettävä eläinten terveyteen liittyvän riskin takia.

(5)

Lisäksi olisi keskeytettävä siipikarjan, sileälastaisten lintujen, luonnonvaraisten ja tarhattujen riistalintujen tuoreen lihan sekä näiden lajien lihasta koostuvien tai sitä sisältävien raakalihavalmisteiden ja lihavalmisteiden tuonti Romaniasta yhteisöön.

(6)

Ennen 1 päivää elokuuta 2005 teurastetusta siipikarjasta saadut tietyt tuotteet olisi edelleen sallittava taudin itämisaika huomioon ottaen.

(7)

Eläinten terveyttä ja kansanterveyttä koskevista edellytyksistä ja todistusmalleista ihmisravinnoksi tarkoitettujen lihavalmisteiden tuonnissa kolmansista maista sekä päätösten 97/41/EY, 97/221/EY ja 97/222/EY (3) kumoamisesta tehdyssä komission päätöksessä 2005/432/EY vahvistetaan luettelo kolmansista maista, joista jäsenvaltiot voivat sallia lihavalmisteiden tuonnin, ja käsittelyjärjestelmät, joiden katsotaan inaktivoivan taudinaiheuttajat tehokkaasti. Jotta estettäisiin riski taudin kulkeutumisesta näiden tuotteiden välityksellä, olisi käytettävä asianmukaista käsittelyä sen mukaan, mikä on alkuperämaan terveystilanne ja laji, josta tuote on saatu. Sen vuoksi vaikuttaa asianmukaiselta sallia edelleen sellaisten Romaniasta peräisin olevien siipikarjanlihavalmisteiden tuonti, jotka on käsitelty kauttaaltaan vähintään 70-celsiusasteen lämmössä.

(8)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

—

elävä siipikarja, elävät sileälastaiset linnut, elävät luonnonvaraiset ja tarhatut riistalinnut, muut kuin siipikarjaan kuuluvat elävät linnut sellaisina kuin ne on määritelty komission päätöksen 2000/666/EY 1 artiklan kolmannessa luetelmakohdassa, mukaan luettuina omistajien mukana seuraavat linnut (lemmikkilinnut), ja näiden lajien siitosmunat,

—

siipikarjan, sileälastaisten lintujen, luonnonvaraisten ja tarhattujen riistalintujen tuore liha,

—

näiden lajien lihasta koostuvat tai sitä sisältävät raakalihavalmisteet ja lihavalmisteet,

—

näiden lajien osia sisältävä raaka lemmikkieläinten ruoka ja käsittelemätön rehuaine,

—

ihmisravinnoksi tarkoitetut munat,

—

linnuista tehdyt käsittelemättömät metsästysmuistot, ja

—

käsittelemättömät sulat ja höyhenet ja niiden osat.

14.10.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 269/44

(1)

Valmisteltaessa Romanian liittymistä Euroopan unioniin tämän maan kanssa käytävää kauppaa edistetään yksinkertaistamalla tavarakauppaan vaikuttavia muodollisuuksia mainitun maan ja Euroopan yhteisön, Islannin tasavallan, Norjan kuningaskunnan ja Sveitsin valaliiton kanssa.

(2)

Yksinkertaistamisen saavuttamiseksi Romania olisi kutsuttava liittymään yleissopimukseen,

14.10.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 269/46

(1)

Romanian kanssa käytävän kaupan edistäminen helpottuisi yksinkertaistamalla kyseisen maan sekä Euroopan yhteisön, Islannin tasavallan, Norjan kuningaskunnan ja Sveitsin valaliiton välisessä tavarakaupassa sovellettavia muodollisuuksia.

(2)

Yksinkertaistamisen toteuttamiseksi olisi Romania kutsuttava liittymään yleissopimukseen,