25.9.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 264/1

(1)

Sisävesiväylät ovat tärkeä osa yhteisön liikenneverkkoja, ja sisävesiliikenteen edistäminen on yksi yhteisen liikennepolitiikan tavoitteista sekä taloudellisen tehokkuuden ja energiankulutuksen supistamisen että liikenteen ympäristövaikutusten vähentämisen kannalta, kuten komission valkoisessa kirjassa ”Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika” todetaan.

(2)

Komissio tarvitsee tilastotietoja sisävesiväylien tavarakuljetuksista, jotta se voi seurata ja kehittää yhteistä liikennepolitiikkaa sekä aluepolitiikan ja Euroopan laajuisten verkkojen liikenneosuutta.

(3)

Sisävesiliikenteen tilastotietoja on kerätty sisävesiväylien tavarakuljetusten tilastotiedoista 17 päivänä marraskuuta 1980 annetun neuvoston direktiivin 80/1119/ETY (2) nojalla; tämä direktiivi ei enää vastaa alan nykytarpeita. Sen vuoksi on asianmukaista korvata kyseinen direktiivi uudella säädöksellä, jonka soveltamisala on laajempi ja joka on tehokkaampi.

(4)

Tämän vuoksi direktiivi 80/1119/ETY olisi kumottava.

(5)

Kaikista liikennemuodoista olisi kerättävä yhteisön tilastotiedot yhteisten käsitteiden ja standardien mukaisesti, ja olisi pyrittävä mahdollisimman hyvään eri liikennemuotojen vertailtavuuteen.

(6)

Sisävesiväylien/sisävesiliikenteen kuljetuksia ei ole kaikissa jäsenvaltioissa, ja näin ollen tämän asetuksen vaikutus rajoittuu niihin jäsenvaltioihin, joissa kyseinen kuljetusmuoto on olemassa.

(7)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on yhdenmukaisten tietojen tuottamiseen tarvittavien yhteisten tilastostandardien luominen, vaan se voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(8)

Yhteisön tilastoista 17 päivänä helmikuuta 1997 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 322/97 (3) on viitekehys tämän asetuksen säännöksille.

(9)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (4) mukaisesti.

(10)

Neuvoston päätöksellä 89/382/ETY, Euratom (5) perustettua tilasto-ohjelmakomiteaa on kuultu edellä mainitun päätöksen 3 artiklan mukaisesti,

a)

tavaroiden kuljetuksiin aluksilla, joiden kantavuus on vähemmän kuin 50 tonnia;

b)

aluksiin, joita käytetään pääasiassa matkustajien kuljetukseen;

c)

aluksiin, joita käytetään losseina;

d)

aluksiin, joita satamaviranomaiset ja julkiset viranomaiset käyttävät yksinomaan muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin;

e)

aluksiin, joita käytetään yksinomaan säiliöinä tai varastoina;

f)

aluksiin, joita ei käytetä tavaroiden kuljetukseen, kuten kalastusaluksiin, ruoppaajiin, uiviin työpajoihin, asuntoveneisiin ja huviveneisiin.

a)

”purjehduskelpoisella sisävesiväylällä” tarkoitetaan vesistöä, joka ei ole osa merta ja jolla voivat liikennöidä tavanomaisessa lastissa olevat kantavuudeltaan vähintään 50 tonnin alukset. Termi kattaa purjehduskelpoiset joet, järvet ja kanavat;

b)

”sisävesialuksella” tarkoitetaan purjehduskelpoisten sisävesiväylien tavaraliikenteeseen tai julkiseen henkilöliikenteeseen tarkoitettua uivaa alusta;

c)

”aluksen kansallisuudella” viitataan maahan, jossa sisävesialus on rekisteröity.

a)

arvioitava tuotetuista tilastoista yhteisölle, jäsenvaltioille sekä tilastotietojen toimittajille ja käyttäjille koituneet hyödyt suhteessa kustannuksiin;

b)

arvioitava tuotettujen tilastojen laatu;

c)

yksilöitävä alat, joilla tilastoja voidaan parantaa, ja muutokset, joita pidetään saatujen tulosten perusteella tarpeellisina.

a)

mukautetaan sisävesiliikenteen tilastojen kattavuutta koskevia kynnysarvoja (2 artikla);

b)

mukautetaan määritelmiä ja hyväksytään lisämääritelmiä (3 artikla);

c)

mukautetaan tiedonkeruun soveltamisalaa ja liitteiden sisältöä (4 artikla);

d)

vahvistetaan järjestelyt tietojen toimittamiseksi komissiolle (Eurostat), mukaan lukien tiedonsiirtoa koskevat standardit (5 artikla);

e)

vahvistetaan järjestelyt, joiden mukaisesti komissio (Eurostat) levittää tuloksia (6 artikla);

f)

laaditaan ja julkaistaan menetelmävaatimukset ja kriteerit (7 artikla).

25.9.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 264/12

(1)

Otsonikerrosta heikentävistä aineista 29 päivänä kesäkuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2037/2000 (3) osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen (HCFC-yhdisteet) kiintiöiden myöntämisen vertailuvuodeksi vahvistetaan vuosi 1999. Kymmenen uuden jäsenvaltion HCFC-yhdisteiden markkinat ovat muuttuneet merkittävästi vuodesta 1999, sillä markkinoille on tullut uusia yrityksiä ja markkinaosuudet ovat muuttuneet. Jos uusissa jäsenvaltioissa otettaisiin HCFC-kiintiöiden myöntämisen vertailuvuodeksi vuosi 1999, suuri määrä yrityksistä jäisi ilman tuontikiintiötä. Tätä voitaisiin pitää perusteettomana, ja se saattaisi myös johtaa syrjimättömyyden ja luottamuksensuojan periaatteiden rikkomiseen.

(2)

Kiintiöiden olisi yleensä perustuttava viimeisimpiin ja edustavimpiin saatavilla oleviin lukuihin, jotta voidaan varmistaa, että osa uusien jäsenvaltioiden tuontiyrityksistä ei jää ilman kiintiötä. Sen vuoksi on aiheellista valita vuodet, joilta on saatavilla tuoreimpia tietoja. Jotta voitaisiin ottaa parhaalla tavalla huomioon HCFC-yhdisteiden markkinoiden kaupallinen tilanne kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa, näiden jäsenvaltioiden yrityksille olisi vahvistettava perustaksi vuosien 2002 ja 2003 keskimääräinen markkinaosuus.

(3)

Sen vuoksi asetus (EY) N:o 2037/2000 olisi muutettava vastaavasti,

”i)

poiketen siitä, mitä h alakohdassa säädetään, Tšekin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian jokaisen tuottajan ja tuojan on varmistettava, että sen markkinoille saattamien tai omaan lukuunsa käyttämien osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen laskennallinen määrä prosenttiosuutena b, d, e ja f alakohdassa määritetyistä laskennallisista määristä ei ylitä sen vuosien 2002 ja 2003 prosentuaalisen markkinaosuuden keskiarvoa.”

25.9.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 264/13

(1)

Yhteisön ympäristölainsäädännöllä pyritään myötävaikuttamaan muun muassa ympäristön laadun säilyttämiseen, suojeluun ja parantamiseen sekä ihmisten terveyden suojeluun ja siten edistämään kestävää kehitystä.

(2)

Kuudennessa ympäristöä koskevassa yhteisön toimintaohjelmassa (3) korostetaan, kuinka tärkeää on antaa riittävästi ympäristötietoa ja tarjota yleisölle tosiasiallinen mahdollisuus osallistua ympäristöä koskevaan päätöksentekoon ja lisätä siten päätöksenteon vastuullisuutta ja avoimuutta sekä yleisön tietoisuutta ja tukea tehdyille päätöksille. Kuten sen edeltäjissäkin (4), siinä kannustetaan lisäksi tehostamaan yhteisön ympäristönsuojelulainsäädännön voimaansaattamista ja soveltamista, mukaan lukien yhteisön sääntöjen täytäntöönpano ja ryhtyminen toimenpiteisiin yhteisön ympäristölainsäädännön rikkomista vastaan.

(3)

Yhteisö allekirjoitti 25 päivänä kesäkuuta 1998 Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission yleissopimuksen tiedon saatavuudesta, yleisön osallistumisesta päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuudesta ympäristöasioissa, jäljempänä ’Århusin yleissopimus’. Yhteisö hyväksyi Århusin yleissopimuksen 17 päivänä helmikuuta 2005 (5). Yhteisön lainsäädännön säännösten tulisi olla yleissopimuksen mukaisia.

(4)

Yhteisö on jo antanut lainsäädäntöä, joka kehittyy ja edistää osaltaan Århusin yleissopimuksen tavoitteiden saavuttamista. Olisi säädettävä Århusin yleissopimuksen vaatimusten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin.

(5)

On tarkoituksenmukaista käsitellä Århusin yleissopimuksen kolmea pilaria, eli tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon ja oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa, yhdessä säädöksessä ja antaa yhteiset säännökset tavoitteista ja määritelmistä. Tämä järkeistää lainsäädäntöä ja lisää yhteisön toimielinten ja elinten osalta toteutettujen täytäntöönpanotoimien avoimuutta.

(6)

Århusin yleissopimuksen kolmessa pilarissa taatut oikeudet ovat periaatteessa voimassa ilman kansalaisuuteen, kansallisuuteen tai kotipaikkaan liittyvää syrjintää.

(7)

Århusin yleissopimuksessa viranomaiset määritellään laajasti, ja perusajatuksena on, että luonnollisten henkilöiden ja heidän järjestöjensä oikeudet on aina otettava huomioon julkista valtaa käytettäessä. Siksi on tarpeen, että tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat yhteisön toimielimet ja elimet määritellään yhtä laajasti ja toimivasti kuin yleissopimuksessa. Århusin yleissopimuksen mukaan yhteisön toimielimet ja elimet voidaan jättää yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle silloin, kun ne käyttävät tuomio- tai lainsäädäntövaltaa. Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (6) mukaisesti ympäristötiedon saatavuutta koskevia säännöksiä pitäisi kuitenkin soveltaa yhteisön toimielimiin ja elimiin niiden käyttäessä lainsäädäntövaltaa.

(8)

Tämän asetuksen ympäristötiedon määritelmä kattaa kaikissa muodoissa olevat tiedot ympäristön tilasta. Tällä määritelmällä, joka on saatettu vastaamaan ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta 28 päivänä tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY (7) mukaista määritelmää, on sama sisältö kuin Århusin yleissopimuksessa esitetyllä. ”Asiakirjan” määritelmä asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 sisältää tässä asetuksessa määritellyn ympäristötiedon.

(9)

Tässä asetuksessa on tarkoituksenmukaista määritellä suunnitelmat ja ohjelmat Århusin yleissopimuksen määräykset huomioon ottaen ja saman lähestymistavan suuntaisesti, jota noudatetaan jäsenvaltioiden nykyisten EY:n oikeuden mukaisten velvoitteiden suhteen. ”Ympäristöön liittyvät suunnitelmat ja ohjelmat” olisi määriteltävä sen perusteella, edistävätkö ne yhteisön ympäristöpoliittisten tavoitteiden ja painopisteiden saavuttamista tai onko niillä todennäköisesti huomattava vaikutus niiden saavuttamiseen. Kuudennessa ympäristöä koskevassa yhteisön toimintaohjelmassa vahvistetaan yhteisön ympäristöpolitiikan tavoitteet ja niiden saavuttamiseksi suunnitellut toimet kymmenen vuoden ajaksi 22 päivästä heinäkuuta 2002 alkaen. Tämän jakson päätyttyä seuraava ympäristöä koskeva toimintaohjelma olisi hyväksyttävä.

(10)

Kun otetaan huomioon ympäristölainsäädännön jatkuva kehittyminen, ympäristölainsäädännön määritelmässä olisi viitattava perustamissopimuksessa asetettuihin yhteisön ympäristöpolitiikan tavoitteisiin.

(11)

Yksittäistapauksia koskevat hallintotoimet olisi voitava saattaa sisäiseen uudelleentarkasteluun, jos niillä on oikeudellisesti sitovia ja ulkoisia vaikutuksia. Myös laiminlyöntien olisi kuuluttava asetuksen soveltamisalaan, jos ympäristölainsäädännössä velvoitetaan toteuttamaan hallintotoimi. Koska yhteisön toimielinten tai elinten tuomio- tai lainsäädäntövaltaa käyttäessään toteuttamat toimet voidaan jättää soveltamisalan ulkopuolelle, sen ulkopuolelle olisi jätettävä myös muut tutkintamenettelyt, joissa yhteisön toimielin tai elin toimii perustamissopimuksen määräysten nojalla hallinnollisena uudelleentarkasteluelimenä.

(12)

Århusin yleissopimuksessa edellytetään, että yleisön saatavilla on ympäristötietoa joko pyynnöstä tai siten, että yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvat viranomaiset levittävät tietoa aktiivisesti. Asetusta (EY) N:o 1049/2001 sovelletaan Euroopan parlamenttiin, neuvostoon ja komissioon sekä yhteisön lainsäädännöllä perustettuihin virastoihin ja vastaaviin elimiin. Asetuksessa annetaan näiden toimielinten osalta säännökset, jotka ovat pitkälti Århusin yleissopimuksen määräysten mukaisia. On tarpeen ulottaa asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltaminen kaikkiin muihin yhteisön toimielimiin ja elimiin.

(13)

Niistä Århusin yleissopimuksen määräyksistä, jotka eivät sisälly kokonaan tai osittain myös asetukseen (EY) N:o 1049/2001, on erityisesti ympäristötiedon keräämisen ja levittämisen osalta tarpeen säätää erikseen.

(14)

Ympäristötiedon korkealla laadulla on keskeinen vaikutus siihen, että yleisön oikeus saada ympäristötietoa toteutuu. Siksi on asianmukaista ottaa käyttöön säännöksiä, jotka velvoittavat yhteisön toimielimet ja elimet varmistamaan tämän laadun.

(15)

Asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 säädettyjä poikkeuksia olisi sovellettava, ellei muuta johdu tämän asetuksen tarkemmista säännöksistä, jotka koskevat pyyntöjä ympäristötiedon saamiseksi. Ympäristötietojen saannin epäämisperusteita olisi tulkittava suppeasti ottaen huomioon tietojen ilmaisemiseen liittyvä yleinen etu sekä se, liittyykö pyydetty tieto ympäristöpäästöihin. Ilmaus ”taloudelliset edut” kattaa pankkitoimintaa harjoittavien toimielinten tai elinten tekemät salassapitosopimukset.

(16)

Tartuntatautien epidemiologisen seurannan ja valvonnan verkoston perustamisesta yhteisöön 24 päivänä syyskuuta 1998 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 2119/98/EY (8) nojalla on jo perustettu yhteisön laajuinen verkosto, jolla edistetään komission avulla jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja koordinaatiota eräiden tartuntatautien ehkäisyn ja valvonnan tehostamiseksi. Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1786/2002/EY (9) on hyväksytty yhteisön kansanterveysalan toimintaohjelma, joka täydentää kansallisia järjestelmiä. Ohjelman tavoitteena on täysin Århusin yleissopimuksen vaatimusten mukaisesti muun muassa parantaa kansanterveyttä edistävää tietoa ja tietämystä sekä valmiutta reagoida nopeasti ja koordinoidusti terveysuhkiin. Siksi tämän asetuksen soveltamisella ei pitäisi rajoittaa päätöksen N:o 2119/98/EY ja päätöksen N:o 1786/2002/EY soveltamista.

(17)

Århusin yleissopimuksessa edellytetään sopimuspuolten toteuttavan toimenpiteitä, jotta yleisö voisi osallistua ympäristöön liittyvien suunnitelmien ja ohjelmien valmisteluun. Tällaisiin toimenpiteisiin on sisällyttävä kohtuulliset määräajat, jotka antavat riittävästi aikaa tiedottaa yleisölle kyseisestä ympäristöä koskevasta päätöksenteosta. Jotta yleisön osallistumisella olisi vaikutusta, sen on tapahduttava varhaisessa vaiheessa, kun kaikki vaihtoehdot ovat vielä avoinna. Kun yhteisön toimielimet ja elimet antavat yleisön osallistumista koskevia säännöksiä, niiden olisi määritettävä yleisö, joka voi osallistua. Århusin yleissopimuksessa edellytetään myös, että sopimuspuolet pyrkivät tarpeen mukaan tarjoamaan yleisölle mahdollisuuksia osallistua ympäristöön liittyvien toimintaohjelmien valmisteluun.

(18)

Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kohdassa määrätään oikeudesta saattaa tuomioistuimessa tai muussa menettelyssä tutkittavaksi yksityishenkilöiden ja viranomaisten sellaiset toimet ja laiminlyönnit, jotka ovat ympäristöön liittyvän lainsäädännön kanssa ristiriidassa. Oikeuden saatavuutta koskevien säännösten olisi oltava perustamissopimuksen mukaisia. Tässä yhteydessä on tarkoituksenmukaista, että tämä asetus koskee ainoastaan viranomaisten toimia ja laiminlyöntejä.

(19)

Riittävien ja tehokkaiden oikeussuojakeinojen varmistamiseksi, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa perustamissopimuksen nojalla käytettävissä olevat oikeussuojakeinot mukaan lukien, on aiheellista, että yhteisön toimielimelle tai elimelle, joka on toteuttanut kysymyksessä olevan hallintotoimen tai jonka väitetään laiminlyöneen hallintotoimen, annetaan mahdollisuus harkita uudelleen aiempaa päätöstään tai toteuttaa laiminlyöty toimi.

(20)

Ympäristönsuojelun alalla aktiivisesti toimivilla valtioista riippumattomilla järjestöillä, jotka täyttävät tietyt edellytykset erityisesti sen varmistamiseksi, että ne ovat riippumattomia ja vastuullisia järjestöjä, jotka ovat osoittaneet, että niiden ensisijaisena tavoitteena on edistää ympäristönsuojelua, olisi oltava oikeus pyytää yhteisön tasolla sisäistä uudelleentarkastelua yhteisön toimielimessä tai elimessä, kun kyse on tämän toimielimen tai elimen ympäristölainsäädännön nojalla toteuttamasta toimesta taikka laiminlyönnistä ympäristölainsäädännön noudattamisessa.

(21)

Jos sisäistä uudelleentarkastelua koskevat aiemmat pyynnöt eivät ole johtaneet tulokseen, asianomaisen valtioista riippumattoman järjestön olisi voitava nostaa kanne yhteisöjen tuomioistuimessa asiaa koskevien perustamissopimuksen määräysten mukaisesti.

(22)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan periaatteita, jotka on tunnustettu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa ja kuvattu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, erityisesti sen 37 artiklassa,

a)

takaamalla yleisölle oikeus saada yhteisön toimielinten tai elinten saamaa tai tuottamaa ja niiden hallussa olevaa ympäristötietoa ja vahvistamalla perusehdot ja -edellytykset sekä käytännön järjestelyt kyseisen oikeuden käyttämistä varten;

b)

varmistamalla, että ympäristötietoa saatetaan asteittain yleisön saataville ja levitetään yleisölle, jotta mahdollistetaan tiedon mahdollisimman laaja järjestelmällinen saatavuus ja levitys. Sitä varten edistetään erityisesti tietoverkkojen ja/tai sähköisten välineiden käyttöä, kun se on mahdollista;

c)

antamalla yleisölle mahdollisuus osallistua ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien valmisteluun;

d)

mahdollistamalla oikeuden saatavuus ympäristöasioissa yhteisön tasolla tässä asetuksessa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

a)

”pyynnön esittäjällä” luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka pyytää ympäristötietoa;

b)

”yleisöllä” yhtä tai useampaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä ja näiden yhteenliittymiä, järjestöjä tai ryhmiä;

c)

”yhteisön toimielimillä tai elimillä” julkisia toimielimiä, elimiä, virastoja ja laitoksia, jotka on perustettu perustamissopimuksella tai sen nojalla, paitsi silloin kun ne käyttävät tuomio- tai lainsäädäntövaltaa. II osaston säännöksiä sovelletaan kuitenkin yhteisön toimielimiin ja elimiin niiden käyttäessä lainsäädäntövaltaa;

d)

”ympäristötiedolla” kirjallisessa, visuaalisessa, kuultavassa, sähköisessä tai muussa aineellisessa muodossa olevaa tietoa, joka koskee

e)

”ympäristöön liittyvillä suunnitelmilla ja ohjelmilla” suunnitelmia ja ohjelmia,

Yleisiä ympäristöä koskevia toimintaohjelmia on myös pidettävä ympäristöön liittyvinä suunnitelmina ja ohjelmina.

Määritelmä ei sisällä rahoitus- tai talousarviosuunnitelmia ja -ohjelmia, joissa esitetään, miten tietyt hankkeet tai toiminnot olisi rahoitettava, tai jotka liittyvät ehdotettuihin vuosittaisiin talousarvioihin, eikä yhteisön toimielimen tai elimen sisäisiä työohjelmia eikä yksinomaan pelastuspalvelua varten laadittuja hätäsuunnitelmia ja -ohjelmia.

f)

”ympäristölainsäädännöllä” yhteisön lainsäädäntöä, jolla sen oikeusperustasta riippumatta myötävaikutetaan seuraavien yhteisön ympäristöpolitiikan tavoitteiden saavuttamiseen perustamissopimuksen mukaisesti: ympäristön laadun säilyttäminen, suojelu ja parantaminen, ihmisten terveyden suojelu, luonnonvarojen harkittu ja järkevä käyttö ja sellaisten toimenpiteiden edistäminen kansainvälisellä tasolla, joilla puututaan alueellisiin tai maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin;

g)

”hallintotoimella” mitä tahansa yhteisön toimielimen tai elimen ympäristölainsäädännön nojalla toteuttamaa yksittäistä toimenpidettä, jolla on oikeudellisesti sitovia ja ulkoisia vaikutuksia;

h)

”hallinnollisella laiminlyönnillä” sitä, että yhteisön toimielin tai elin on jättänyt g alakohdassa määritellyn hallintotoimen toteuttamatta.

a)

perustamissopimuksen 81, 82, 86 ja 87 artikla (kilpailusäännöt);

b)

perustamissopimuksen 226 ja 228 artikla (jäsenyysvelvoitteiden laiminlyöntiä koskevat menettelyt);

c)

perustamissopimuksen 195 artikla (oikeusasiamiehen menettelyt);

d)

perustamissopimuksen 280 artikla (Euroopan petostentorjuntaviraston menettelyt).

a)

ympäristöä koskevien tai siihen liittyvien kansainvälisten valtiosopimusten, sopimusten ja yleissopimusten tekstit sekä yhteisön lainsäädäntötekstit ja ympäristöön liittyvät politiikat, suunnitelmat ja ohjelmat;

b)

yhteisön toimielinten tai elinten sähköisessä muodossa laatimat tai hallussaan pitämät a alakohdassa tarkoitettujen välineiden täytäntöönpanon edistymistä koskevat kertomukset;

c)

yhteisön oikeuden rikkomista koskevien menettelyjen vaiheet sen jälkeen, kun komissio on antanut perustamissopimuksen 226 artiklan 1 kohdan mukaisen lausunnon perusteluineen;

d)

jäljempänä 4 kohdassa tarkoitetut kertomukset ympäristön tilasta;

e)

tiedot tai yhteenvedot tiedoista, jotka on saatu ympäristöön vaikuttavien tai siihen todennäköisesti vaikuttavien toimien seurannasta;

f)

luvat, joilla on merkittävä vaikutus ympäristöön, ja ympäristöä koskevat sopimukset, tai viittaus paikkaan, josta tällaista tietoa voidaan pyytää tai josta se on saatavissa;

g)

tutkimukset ympäristövaikutuksista ja riskiarvioinnit, jotka koskevat ympäristön osa-alueita, tai viittaus paikkaan, josta tällaista tietoa voidaan pyytää tai josta se on saatavissa.

a)

ehdotusluonnoksesta, kun sellainen on käytettävissä;

b)

valmisteilla olevaan suunnitelmaan tai ohjelmaan liittyvästä ympäristötiedosta tai -arvioinnista, kun sellainen on käytettävissä; ja

c)

osallistumisen käytännön järjestelyistä, kuten

a)

se on riippumaton voittoa tavoittelematon oikeushenkilö jonkin jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön tai käytännön nojalla;

b)

sen ensisijaisena ilmoitettuna tavoitteena on edistää ympäristönsuojelua ympäristölainsäädännön puitteissa;

c)

se on ollut olemassa yli kahden vuoden ajan ja se pyrkii aktiivisesti b alakohdassa tarkoitettuun tavoitteeseen;

d)

sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön aihe kuuluu sen tavoitteen ja toimialan piiriin.

25.9.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 264/20

(1)

Suojelua ja parantamista edellyttävien makeiden vesien laadusta kalojen elämän turvaamiseksi 18 päivänä heinäkuuta 1978 annettua neuvoston direktiiviä 78/659/ETY (3) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin (4). Mainittu direktiivi olisi sen vuoksi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava.

(2)

Ympäristön suojelu ja sen tilan parantaminen edellyttää konkreettisia toimenpiteitä, jotka on tarkoitettu vesien suojelemiseksi pilaantumiselta, mukaan lukien sellaiset makeat vedet, joissa kalat pystyvät elämään.

(3)

Ekologiselta ja taloudelliselta kannalta on tarpeen suojella kalakantoja erilaisilta haitallisten aineiden päästöistä aiheutuvilta haittavaikutuksilta, kuten esimerkiksi erityisesti tiettyyn lajiin kuuluvien kalojen määrän vähenemiseltä ja joissakin tapauksissa jopa joidenkin lajien häviämiseltä.

(4)

Kuudennesta ympäristöä koskevasta toimintaohjelmasta 22 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1600/2002/EY (5) tavoitteena on varmistaa sellainen vedenlaatu, joka ei aiheuta merkittäviä vaikutuksia tai riskejä ympäristölle.

(5)

Eroavuudet jäsenvaltioissa sovellettavien, kalojen elämän turvaavaa makean veden laatua koskevien säännösten välillä voivat aiheuttaa erilaisia kilpailun edellytyksiä ja siten vaikuttaa suoraan sisämarkkinoiden toimintaan.

(6)

Tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltioiden olisi nimettävä ne vedet, joihin direktiiviä sovelletaan, ja vahvistettava raja-arvot tietyille muuttujille. Veden laadun on nimetyissä vesissä vastattava näitä arvoja viiden vuoden kuluessa nimeämisestä.

(7)

Olisi säädettävä, että makeiden vesien, joissa kalat pystyvät elämään, katsotaan tietyissä oloissa täyttävän niihin liittyville muuttujille asetetut vaatimukset, vaikka tietty prosenttiosuus otetuista näytteistä ei vastaakaan määriteltyjä rajoja.

(8)

Sen varmistamiseksi, että makeiden vesien, joissa kalat pystyvät elämään, laatua tarkkaillaan, on otettava vähimmäismäärä näytteitä ja toteutettava liitteessä säädettyjen muuttujien mukaiset mittaukset. Tällaista näytteenottoa voidaan vähentää tai siitä voidaan luopua veden laadun mukaan.

(9)

Jäsenvaltiot eivät kykene vaikuttamaan tiettyihin luonnonoloihin, ja sen vuoksi on tarpeen säätää, että eräissä tapauksissa on mahdollista poiketa tästä direktiivistä.

(10)

Tekniikan ja tieteen kehitys voi tehdä joidenkin liitteessä I esitettyjen vaatimusten nopean muuttamisen tarpeelliseksi. Tätä varten olisi säädettävä vaadittujen toimenpiteiden täytäntöönpanon helpottamiseksi menettelystä, jonka perusteella jäsenvaltiot ja komissio voivat toimia kiinteästi yhteistyössä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (6) mukaisesti.

(11)

Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa niitä liitteessä III olevassa B osassa mainittuja määräaikoja, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä,

a)

luonnon monimuotoisuutta kuvaaviin kotoperäisiin lajeihin;

b)

lajeihin, joita jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset pitävät toivottavina vesistöjen hoidon ja käytön kannalta.

a)

”lohivesillä” vesiä, joissa elää, tai jotka voisivat muuttua sellaisiksi, että niissä kykenee elämään kaloja, jotka kuuluvat sellaisiin lajeihin kuten lohet (Salmo salar), taimenet (Salmo trutta), harjukset (Thymallus thymallus) ja siiat (Coregonus);

b)

”särkivesillä” vesiä, joissa elää, tai jotka voisivat muuttua sellaisiksi, että niissä kykenee elämään kaloja, jotka kuuluvat särkikaloihin (Cyprinidae) tai muihin lajeihin, kuten hauet (Esox lucius), ahvenet (Perca fluviatilis) ja ankeriaat (Anguilla anguilla).

a)

95 prosentissa näytteistä seuraavien muuttujien osalta: pH, BOD5, nitriitit, ionisoitumaton ammoniakki, kokonaisammonium, kokonaisjäännöskloori, kokonaissinkki ja liuennut kupari. Kun näytteenottotiheys on alle yksi näyte kuukaudessa, on kaikkien näytteiden osalta noudatettava edellä mainittuja arvoja ja huomautuksia;

b)

liitteessä I täsmennetyissä prosenttiosuuksissa seuraavien muuttujien osalta: lämpötila ja liuennut happi;

c)

vahvistetussa keskimääräisessä pitoisuudessa seuraavan muuttujan osalta: suspendoitunut kiinteä aine.

a)

eräiden liitteessä I merkillä (0) merkittyjen muuttujien osalta poikkeuksellisten sääolojen tai erityisten maantieteellisten olojen vuoksi,

b)

kun nimetty vesi luonnostaan rikastuu eräillä aineilla siten, että liitteessä I annettuja arvoja ei saavuteta.

Luonnollisella rikastumisella tarkoitetaan prosessia, jossa ilman ihmisen toiminnan vaikutusta jollekin vesialueelle joutuu maaperästä tiettyjä maaperän sisältämiä aineita.

a)

yhteenvedon muodossa 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimettyjä vesiä;

b)

tiettyjen vesien nimeämisen peruuttamista 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

c)

uusien muuttujien vahvistamiseksi 9 artiklan mukaisesti annettuja säännöksiä;

d)

liitteessä I olevassa I sarakkeessa luetelluista arvoista tehtävien poikkeusten soveltamista.

25.9.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 264/32

(1)

Niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi osakeyhtiöitä perustettaessa sekä niiden pääomaa säilytettäessä ja muutettaessa 13 päivänä joulukuuta 1976 annetussa toisessa neuvoston direktiivissä 77/91/ETY (3) säädetään useille tällaisten yhtiöiden toteuttamille pääomaa koskeville toimenpiteille asetetuista vaatimuksista.

(2)

Komissio päättelee 21 päivänä toukokuuta 2003 Euroopan parlamentille ja neuvostolle annetussa tiedonannossaan ”Yhtiöoikeuden uudistaminen ja omistajaohjauksen (corporate governance) parantaminen Euroopan unionissa – etenemissuunnitelma”, että direktiivin 77/91/ETY yksinkertaistaminen ja nykyaikaistaminen edistäisi merkittävästi yritysten tehokkuutta ja kilpailukykyä heikentämättä osakkeenomistajien ja velkojien suojaa. Kyseiset tavoitteet ovat ensisijaisen tärkeitä, mutta ne eivät vähennä tarvetta viipymättä tarkastella yleisesti sellaisten pääoman säilyttämistä koskevan järjestelmän vaihtoehtojen toteuttamiskelpoisuutta, jotka riittävästi suojaisivat julkisen osakeyhtiön velkojien ja osakkeenomistajien etuja.

(3)

Jäsenvaltioiden olisi voitava sallia julkisten osakeyhtiöiden antaa osakkeita muuta vastiketta kuin rahaa vastaan hankkimatta erityistä asiantuntijan arviota, jos on kyse vastikkeesta, jonka arvostamiselle on käytettävissä selkeä vertailukohta. Vähemmistöosakkaille olisi kuitenkin taattava oikeus vaatia tällaista arvostamista.

(4)

Julkisten osakeyhtiöiden olisi sallittava hankkia omia osakkeitaan yhtiön jakokelpoisten rahastojen mukaiseen enimmäismäärään saakka, ja jaksoa, jonka ajaksi yhtiökokous voi myöntää hankintavaltuudet, olisi pidennettävä joustavuuden lisäämiseksi ja yhtiöiden hallinnollisten rasitteiden keventämiseksi, jotta yhtiöt voivat reagoida nopeasti niiden osakkeiden hintaan vaikuttavaan markkinakehitykseen.

(5)

Jäsenvaltioiden olisi voitava sallia julkisten osakeyhtiöiden tarjota rahoitusta ulkopuolisille yhtiön osakkeiden hankintaan yhtiön jakokelpoisten rahastojen mukaiseen enimmäismäärään saakka voidakseen reagoida joustavammin osakepääomansa omistusrakenteissa tapahtuviin muutoksiin. Tähän mahdollisuuteen olisi liitettävä takeita ottaen huomioon tämän direktiivin tavoitteen suojata sekä osakkeenomistajia että ulkopuolisia.

(6)

Standardoidun velkojien suojan vahvistamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa velkojien olisi voitava turvautua tietyin ehdoin oikeudellisiin tai hallinnollisiin menettelyihin, jos niiden saatavat ovat uhattuina julkisen osakeyhtiön pääoman vähentymisen seurauksena.

(7)

Varmistaakseen markkinoiden väärinkäytön ehkäisemisen jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon tämän direktiivin täytäntöönpanossa sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäyttö) 28 päivänä tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY (4), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY täytäntöönpanosta takaisinosto-ohjelmille ja rahoitusvälineiden vakauttamiselle myönnettävien poikkeuksien osalta 22 päivänä joulukuuta 2003 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2273/2003 (5) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY täytäntöönpanosta hyväksyttyjen markkinakäytäntöjen, hyödykejohdannaisia koskevan sisäpiiritiedon määrittelemisen, sisäpiiriluettelojen laatimisen, johtohenkilöiden arvopaperikaupoista ilmoittamisen ja epäilyttävistä arvopaperikaupoista ilmoittamisen osalta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun komission direktiivin 2004/72/EY (6) säännökset.

(8)

Sen vuoksi direktiivi 77/91/ETY olisi muutettava vastaavasti.

(9)

Jäsenvaltioita kannustetaan paremmasta lainsäädännöstä toimielinten välillä tehdyn sopimuksen (7) 34 kohdan mukaisesti laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne,

1)

korvataan 1 artiklan 1 kohdan 21 luetelmakohta seuraavasti:

;

2)

lisätään artiklat seuraavasti:

”10 a artikla

1.   Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 10 artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa, jos rahoitusvälineiden markkinoista 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY (8) 4 artiklan 1 kohdan 18 alakohdan määritelmän mukaisia siirtokelpoisia arvopapereita tai kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 19 alakohdan määritelmän mukaisia rahamarkkinavälineitä annetaan hallinto- tai johtoelimen päätöksellä muuna vastikkeena kuin rahana ja kyseiset arvopaperit tai rahamarkkinavälineet arvostetaan sillä painotetulla keskihinnalla, jolla niillä on käyty kauppaa kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 14 alakohdan määritelmän mukaisilla säännellyillä markkinoilla kansallisessa lainsäädännössä määritettävän riittävän pitkän ajan ennen kyseisen muun vastikkeen kuin rahan antamispäivää.

Jos poikkeukselliset olosuhteet kuitenkin ovat vaikuttaneet kyseiseen hintaan siten, että omaisuuserän arvo on vastikkeen antamispäivänä huomattavasti muuttunut, mukaan lukien tilanteet, joissa kyseisten siirrettävien arvopapereiden tai rahamarkkinavälineiden markkinoista on tullut epälikvidejä, on arvostaminen tehtävä uudelleen hallinto- tai johtoelimen aloitteesta ja vastuulla. Tällaiseen uudelleen arvostamiseen sovelletaan 10 artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa.

2.   Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 10 artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa, jos hallinto- tai johtoelimen päätöksellä muuna vastikkeena kuin rahana annetaan sellaisia muita varoja kuin 1 kohdassa tarkoitettuja siirtokelpoisia arvopapereita tai rahamarkkinavälineitä, joiden käyvästä arvosta tunnustettu riippumaton asiantuntija on jo antanut lausunnon, ja jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

Jos kyseessä ovat uudet olosuhteet, joissa omaisuuserän käypä arvo on vastikkeen antamispäivänä huomattavasti muuttunut, on arvostaminen tehtävä uudelleen hallinto- tai johtoelimen aloitteesta ja vastuulla. Tällaiseen uudelleen arvostamiseen sovelletaan 10 artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa.

Jos tällaista uudelleen arvostamista ei tehdä, yksi tai useampi osakkeenomistaja, joka omistaa yhtiön merkitystä pääomasta yhteensä vähintään 5 prosenttia päivänä, jona päätös pääoman korottamisesta tehdään, voi vaatia riippumattoman asiantuntijan arviota, jolloin on sovellettava 10 artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa. Tällainen osakkeenomistaja voi esittää tai tällaiset osakkeenomistajat voivat esittää vaatimuksen siihen päivään asti, jona omaisuuserä annetaan vastikkeeksi, edellyttäen että päivänä, jona vaatimus esitetään, osakkeenomistaja omistaa tai osakkeenomistajat omistavat yhtiön merkitystä pääomasta yhä yhteensä vähintään 5 prosenttia, kuten päivänä jona päätös pääoman korottamisesta tehtiin.

3.   Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 10 artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa, jos hallinto- tai johtoelimen päätöksellä muuna vastikkeena kuin rahana annetaan sellaisia muita varoja kuin 1 kohdassa tarkoitettuja siirtokelpoisia arvopapereita tai rahamarkkinavälineitä, joiden käypä arvo perustuu edellisen tilikauden lakisääteiseen tilinpäätökseen, edellyttäen, että tilinpäätös on tarkastettu tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta 17 päivänä toukokuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY (9) mukaisesti.

Sovelletaan tarvittavin muutoksin, mitä 2 kohdan toisessa ja kolmannessa alakohdassa säädetään.

10 b artikla

1.   Jos 10 a artiklassa tarkoitettu muu vastike kuin raha annetaan ilman 10 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua asiantuntijan lausuntoa, 3 artiklan h kohdassa säädettyjen vaatimusten lisäksi on kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona omaisuuserä annetaan vastikkeeksi, julkaistava ilmoitus, joka sisältää seuraavat tiedot:

Julkaisemisen on tapahduttava kunkin jäsenvaltion lainsäädännössä säädetyllä tavalla direktiivin 68/151/ETY 3 artiklan mukaisesti.

2.   Jos muuta vastiketta kuin rahaa ehdotetaan annettavaksi ilman 10 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua asiantuntijan lausuntoa ehdotetun 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun pääoman korottamisen yhteydessä, pääoman korottamispäätöksen päivämäärän ja 1 kohdassa tarkoitetut tiedot sisältävä ilmoitus on julkaistava kunkin jäsenvaltion lainsäädännössä säädetyllä tavalla direktiivin 68/151/ETY 3 artiklan mukaisesti, ennen kuin muuna vastikkeena kuin rahana annettava omaisuuserä on määrä antaa. Tällöin 1 kohdan mukainen ilmoitus rajoittuu lausuntoon siitä, ettei ole ilmennyt uusia olosuhteita edellä tarkoitetun ilmoituksen julkaisemisen jälkeen.

3.   Kunkin jäsenvaltion on säädettävä riittävät takeet sen varmistamiseksi, että 10 a artiklan ja tämän artiklan mukaista menettelyä noudatetaan annettaessa muuta vastiketta kuin rahaa ilman 10 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua asiantuntijan lausuntoa.

3)

muutetaan 11 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

4)

korvataan 19 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltiot voivat sallia yhtiön hankkia omia osakkeitaan joko itse tai sellaisen henkilön kautta, joka toimii omissa nimissään mutta kyseisen yhtiön lukuun, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kaikkien samassa asemassa olevien osakkeenomistajien yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäyttö) 28 päivänä tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY (10) soveltamista. Siltä osin kuin osakkeiden hankkiminen sallitaan, jäsenvaltioiden on edellytettävä, että tällaiset hankinnat täyttävät seuraavat edellytykset:

Jäsenvaltiot voivat lisäksi asettaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen hankintojen edellytykseksi mitkä hyvänsä seuraavista:

5)

korvataan 20 artiklan 3 kohdassa ilmaus ”15 artiklan 1 kohdan a alakohdassa” ilmauksella ”15 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa”;

6)

korvataan 23 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jos jäsenvaltio sallii yhtiön joko suoraan tai välillisesti antaa varoja, lainaa tai vakuus käytettäväksi sitä varten, että ulkopuolinen hankkii yhtiön osakkeita, sen on edellytettävä, että tällaisiin toimiin sovelletaan toisessa, kolmannessa, neljännessä ja viidennessä alakohdassa säädettyjä edellytyksiä.

Toimet on toteutettava hallinto- tai johtoelimen vastuulla markkinaehtoisesti, erityisesti yhtiölle maksettuun korkoon nähden sekä yhtiölle ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja lainoja ja ennakkoja varten annettuun vakuuteen nähden. Ulkopuolisen tai, monenvälisten toimien osalta, jokaisen vastapuolen luottokelpoisuus on tutkittava asianmukaisesti.

Hallinto- tai johtoelimen on saatava toimille ennakkoon yhtiökokouksen hyväksyntä, ja yhtiökokouksen on tehtävä päätös päätösvaltaisuutta ja enemmistöä koskevien 40 artiklan säännösten mukaisesti. Hallinto- tai johtoelimen on annettava yhtiökokoukselle kirjallinen selvitys, jossa ilmoitetaan syyt toimen toteuttamiseen, yhtiön intressi toimen toteuttamiseen, toimen toteuttamisehdot, riskit, joita toimi aiheuttaa yhtiön maksuvalmiudelle ja maksukykyisyydelle, sekä hinta, jolla kyseisen ulkopuolisen on määrä hankkia osakkeet. Selvitys on toimitettava rekisteriin julkaistavaksi direktiivin 68/151/ETY 3 artiklan mukaisesti.

Ulkopuolisille myönnetty kokonaisrahoitus ei saa milloinkaan johtaa nettovarallisuuden alentumiseen 15 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettua määrää pienemmäksi, ottaen huomioon myös nettovarallisuuden mahdollinen alentuminen, kun yhtiö on hankkinut omia osakkeitaan tai kun niitä on hankittu yhtiön lukuun 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Yhtiön on sisällytettävä taseensa vastattavaa-puolelle kokonaisrahoituksen määrää vastaava varaus, joka ei ole jaettavissa.

Jos ulkopuolinen yhtiön rahoituksella hankkii yhtiön omia osakkeita 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti tai merkitsee merkityn pääoman korotuksen yhteydessä liikkeeseen laskettuja osakkeita, hankinta tai merkintä on tehtävä käypään hintaan.”

7)

lisätään artikla seuraavasti:

”23 a artikla

Jos 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun toimen osapuolena olevan yhtiön hallinto- tai johtoelimen jäseniä tai konsolidoiduista tilinpäätöksistä 13 päivänä kesäkuuta 1983 annetun neuvoston direktiivin 83/349/ETY (11) 1 artiklassa tarkoitetun emoyrityksen hallinto- tai johtoelimen jäseniä tai emoyritys itse taikka henkilöitä, jotka toimivat omissa nimissään mutta kyseisten elinten jäsenten tai kyseisen yrityksen puolesta, on osapuolena tällaisessa toimessa, jäsenvaltioiden on varmistettava asianmukaisin takein, että kyseinen toimi ei ole ristiriidassa yhtiön etujen kanssa.

8)

korvataan 27 artiklan 2 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Sovelletaan, mitä 10 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä 10 a ja 10 b artiklassa säädetään.”

9)

korvataan 32 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Merkittyä osakepääomaa alennettaessa ainakin niillä velkojilla, joiden saatavat ovat syntyneet ennen alentamispäätöksen julkaisemista, on oikeus ainakin saada vakuus saataville, jotka eivät ole erääntyneet ennen tätä julkistamispäivää. Jäsenvaltiot eivät saa evätä tätä oikeutta, ellei velkojan suojana ole riittäviä takeita tai elleivät tällaiset takeet ole tarpeettomia yhtiön varat huomioon ottaen.

Jäsenvaltioiden on säädettävä ensimmäisessä alakohdassa edellytetyn oikeuden käyttämisen edellytykset. Jäsenvaltioiden on joka tapauksessa varmistettava, että velkojilla on oikeus hakea soveltuvilta hallinto- tai oikeusviranomaisilta riittäviä takeita edellyttäen, että velkojat voivat uskottavasti osoittaa, että merkityn pääoman alentamisen vuoksi niiden saatavien suorittaminen on vaarassa eikä kyseiseltä yhtiöltä ole saatu riittäviä takeita.”

10)

korvataan 41 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltiot voivat poiketa siitä, mitä säädetään 9 artiklan 1 kohdassa, 19 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisessä virkkeessä sekä 25, 26 ja 29 artiklassa, siltä osin kuin poikkeaminen on tarpeen sellaisten säännösten antamiseksi tai soveltamiseksi, joiden tarkoituksena on edistää henkilöstön tai muiden kansallisessa lainsäädännössä määriteltyjen henkilöryhmien osallistumista yritysten pääomaan.”