24.11.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 328/1

---

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1692/2006,

annettu 24 päivänä lokakuuta 2006,

toisesta Marco Polo -ohjelmasta yhteisön rahoitustuen myöntämiseksi tavarankuljetusjärjestelmän ympäristönsuojelun tason parantamista varten (”Marco Polo II”) ja asetuksen (EY) N:o 1382/2003 kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 71 artiklan 1 kohdan ja 80 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Syyskuussa 2001 julkaistussa yhteistä liikennepolitiikkaa koskevassa komission valkoisessa kirjassa korostetaan, että intermodaaliliikenteen kehittäminen on käytännöllinen ja tehokas keino saavuttaa tasapainoinen liikennejärjestelmä, ja esitetään että sekä merten moottoriteiden eli korkealaatuisten yhdennettyjen intermodaalisten meriliikennevaihtoehtojen kehittäminen että raide- ja sisävesiliikenteen käytön tehostaminen ovat tämän strategian avaintekijöitä. Göteborgissa 15 ja 16 päivänä kesäkuuta 2001 kokoontunut Eurooppa-neuvosto julisti, että uuden tasapainon saavuttaminen eri liikennemuotojen välillä on kestävän kehityksen strategian keskeinen tavoite. Lisäksi Eurooppa-neuvosto korosti 15 ja 16 päivänä maaliskuuta 2002 Barcelonassa pidetyssä kokouksessaan, että on tarpeen vähentää liikenteen pullonkaulojen ruuhkautumista monilla alueilla. Tässä yhteydessä mainittiin erityisesti Alpit, Pyreneet ja Itämeri, mikä on osoitus siitä, että merten moottoriteiden meriliikennereitit ovat olennainen ja tärkeä osa Euroopan laajuista liikenneverkkoa. Markkinalähtöinen intermodaaliliikenteen rahoitusohjelma on keskeinen väline intermodaaliliikenteen jatkokehittämisessä. Sillä olisi erityisesti tuettava merten moottoriteiden perustamista — varmistaen muun muassa, että taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus kohenee — ja raide- ja sisävesiliikennettä.

(2)

Jos päättäväisiin toimiin ei ryhdytä, Euroopan maanteiden tavaraliikenteen odotetaan kokonaisuudessaan kasvavan noin 60 prosenttia vuoteen 2013 mennessä. Tästä olisi seurauksena maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen arviolta 20,5 miljardin tonnikilometrin suuruinen vuotuinen kasvu ajanjaksolla 2007—2013 Euroopan unionin 25 jäsenvaltiossa sekä tällaisen kasvun negatiiviset vaikutukset, mitä tulee ylimääräisiin tieinfrastruktuurikustannuksiin, onnettomuuksiin, ruuhkiin, paikalliseen ja maailmanlaajuiseen saastumiseen, toimitusketjujen ja logististen prosessien luotettavuuteen sekä ympäristövahinkoihin.

(3)

Näin suureen maanteiden tavaraliikenteen kasvuun vastaamiseksi on lisättävä lyhyen matkan merenkulun sekä rautatie- ja sisävesiliikenteen käyttöä ja kannustettava liikenne- ja logistiikka-alaa uusiin tehokkaisiin aloitteisiin ja esimerkiksi teknisten innovaatioiden kehittämiseen vaunukaluston osalta, jotta teiden ruuhkaantumista voidaan vähentää.

(4)

Yhteisön rahoitustuen myöntämisestä tavarankuljetusjärjestelmän ympäristönsuojelun tason parantamiseksi (Marco Polo -ohjelma) 22 päivänä heinäkuuta 2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1382/2003 (3) perustettua ohjelmaa olisi sen vuoksi vahvistettava uusilla toimilla, joiden päämääränä on kansainvälisen tieliikenteen todellinen vähentäminen. Tämän vuoksi komissio on ehdottanut lujitettua ohjelmaa, jäljempänä ’Marco Polo II -ohjelma’ tai ’ohjelma’, jonka tarkoituksena on lisätä intermodaaliliikennettä, vähentää tieliikenteen ruuhkia ja parantaa tavaraliikennejärjestelmän ympäristönsuojelun tasoa yhteisössä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi ohjelmalla olisi tuettava tavarankuljetus- ja logistiikka-alalla ja muilla asiaan liittyvillä markkinoilla toteutettavia toimia ottaen huomioon pienten ja keskisuurten yritysten tarpeet. Tarkoituksena on auttaa siirtämään vähintään maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen ennakoitu kokonaiskasvu mutta mielellään enemmänkin lyhyen matkan meriliikenteeseen, rautatieliikenteeseen ja sisävesiliikenteeseen tai liikennemuotojen yhdistelmään, jossa tiematkat ovat mahdollisimman lyhyitä. Asetuksen (EY) N:o 1382/2003 mukainen Marco Polo -ohjelma olisi sen vuoksi korvattava.

(5)

Marco Polo II -ohjelmaan sisältyy erilaisia toimia, joilla pyritään mitattavissa olevaan ja kestävään liikennemuotosiirtymään sekä intermodaaliliikenteen markkinoiden yhteistyön parantamiseen. Tämän lisäksi Marco Polo II — ohjelman toimilla pitäisi pystyä myös vähentämään maanteiden kansainvälistä tavaraliikennettä.

(6)

Marco Polo II -ohjelmasta rahoitettujen toimien maantieteellisen soveltamisalan olisi oltava kansainvälinen. Kyseisten toimien Euroopan laajuisen ulottuvuuden esille tuomiseksi toimien ehdottajina olisi oltava eri maihin sijoittautuneita yrityksiä, jotka tekevät ehdotuksen yhteenliittymänä. Julkisoikeudellisten yhteisöjen olisi voitava olla mukana tällaisessa yhteenliittymässä osallistuessaan taloudelliseen toimintaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(7)

Hakijoiden olisi voitava ehdottaa uusia tai tilanteen mukaan jo olemassa olevia hankkeita, jotka parhaiten vastaavat markkinoiden nykyisiä tarpeita. Hyväksyttäviä hankkeita, etenkään sellaisia, joilla otetaan huomioon pk-yritysten tarpeet, ei pidä rajoittaa antamalla tukikelpoisille toimille liian ahdasta määritelmää.

(8)	Joissain tapauksissa nykyistä palvelua kehittämällä voidaan liikennemuotojen välisen lisäsiirtymän, laadun, ympäristölle koituvien etujen ja kannattavuuden parantamisen ansiosta saada aikaan yhtä suuri tai suurempi hyöty kuin jos aloitettaisiin uusi, huomattavia kustannuksia aiheuttava palvelu.

(9)

Jotta esimerkiksi liikennemuotosiirtymään liittyville toimille myönnetty käynnistysvaiheen tuki olisi avointa, puolueetonta ja selvästi rajattua, sen olisi perustuttava siihen, että yhteiskunnalle aiheutuu kustannussäästöjä lyhyen matkan meriliikenteen, rautatieliikenteen ja sisävesiliikenteen käytöstä pelkän maantieliikenteen käytön sijaan. Tästä syystä tässä asetuksessa olisi säädettävä jokin rahoitustuen ohjeellinen määrä tiettyä maanteiden tavaraliikenteen tonnikilometrien siirtymää kohden.

(10)

Yhteisön tukea, jota myönnetään maantieliikenteestä lyhyen matkan merenkulkuun, raide- tai sisävesiliikenteeseen siirrettyjen tonnikilometrien perusteella taikka maantieliikenteessä vältettyjen tonnikilometrien tai ajoneuvokilometrien perusteella, olisi voitava mukauttaa, jotta voidaan palkita korkealaatuisia hankkeita tai hankkeita, joista koituu todellisia ympäristöetuja.

(11)	Rahoitusta kohdennettaessa olisi myös kiinnitettävä erityistä huomiota herkkiin alueisiin ja suurkaupunkialueisiin ohjelman maantieteellisellä soveltamisalalla.

(12)	Julkisuuden ja avoimuuden sekä parhaita käytäntöjä koskevan tiedonvaihdon varmistamiseksi tietoja ohjelman kaikkien toimien tuloksista olisi levitettävä riittävästi.

(13)

Valintamenettelyn ja toimien elinkaaren aikana on tarpeen varmistaa, että valittavat toimet tuovat todellista edistystä yhteiseen liikennepolitiikkaan eivätkä vääristä kilpailua yhteisen edun vastaisesti. Sen vuoksi komission olisi arvioitava kummankin ohjelman täytäntöönpanoa. Sen olisi annettava arviointikertomus Marco Polo -ohjelmalla vuosina 2003—2006 saavutetuista tuloksista viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2007.

(14)

Toimien ei pitäisi aiheuttaa kilpailun vääristymisiä etenkään muiden liikennemuotojen kuin maantieliikenteen välillä tai kunkin yksittäisen vaihtoehtoisen liikennemuodon yhteydessä siinä määrin, että se olisi yhteisten etujen vastaista. Tällaista vääristymistä olisi pyrittävä välttämään erityisen huolellisesti, jotta toimilla edistettäisiin rahtiliikenteen siirtymistä maantieliikenteestä vaihtoehtoisiin liikennemuotoihin sen sijaan, että rahtiliikenne vetäytyisi nykyisistä raideliikennepalveluista, lyhyen matkan merenkulun palveluista tai sisävesiliikennepalveluista.

(15)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa Marco Polo II -ohjelman tavoitetta, vaan se voidaan ohjelman soveltamisalan vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(16)	Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (4) mukaisesti.

(17)

Tässä asetuksessa vahvistetaan ohjelman koko keston ajaksi rahoituspuitteet, joita budjettivallan käyttäjän olisi pidettävä Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välillä talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn toimielinten sopimuksen (5) 37 kohdan mukaisena ensisijaisena ohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä.

(18)	Marco Polo -ohjelman jatkuvuuden ja avoimuuden turvaamiseksi olisi annettava siirtymäsäännöksiä sopimuksista ja valintamenettelystä,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tällä asetuksella perustetaan rahoitusväline, jäljempänä ’Marco Polo II -ohjelma’ tai ’ohjelma’, jolla on tarkoitus vähentää ruuhkia, parantaa liikennejärjestelmän ympäristönsuojelun tasoa ja tehostaa intermodaaliliikennettä ja siten edistää tehokkaan ja kestävän liikennejärjestelmän toteutumista tuottaen Euroopan unionille lisäarvoa ilman kielteisiä vaikutuksia taloudelliseen, sosiaaliseen tai alueelliseen yhteenkuuluvuuteen. Ohjelman kesto on 1 päivästä tammikuuta 200731 päivään joulukuuta 2013, jotta ohjelman päättymiseen mennessä päästäisiin liikennemuotojen muutokseen siten, että huomattava osuus maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen ennakoidusta vuotuisesta kokonaiskasvusta tonnikilometreinä mitattuna siirretään lyhyen matkan meriliikenteeseen, rautatieliikenteeseen ja sisävesiliikenteeseen tai liikennemuotojen yhdistelmään, jossa tiematkat ovat mahdollisimman lyhyitä.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)

’toimella’ tarkoitetaan yritysten toteuttamaa hanketta, jolla edistetään maanteiden tavaraliikennejärjestelmän ruuhkien vähentämistä ja/tai liikennejärjestelmän ympäristönsuojelun tason parantamista jäsenvaltioiden tai osallistujavaltioiden alueilla; katalyyttiset toimet, liikennemuotosiirtymätoimet ja yhteiset oppimistoimet voivat koostua useista yhteensovitetuista hankkeista;

b)

’katalyyttisellä toimella’ tarkoitetaan innovatiivista tointa, jolla pyritään poistamaan merkittäviä yhteisön tavaraliikennemarkkinoiden rakenteellisia esteitä, jotka haittaavat markkinoiden tehokasta toimintaa, lyhyen matkan meriliikenteen, rautatieliikenteen tai sisävesiliikenteen kilpailukykyä ja/tai näitä liikennemuotoja käyttävien kuljetusketjujen tehokkuutta, mukaan luettuna täydentävän infrastruktuurin muuttaminen tai perustaminen; tässä määritelmässä rakenteellisilla esteillä tarkoitetaan muita kuin sääntelyyn liittyviä, tosiasiallisia ja ei pelkästään väliaikaisia esteitä, jotka haittaavat tavarankuljetusketjun asianmukaista toimintaa;

c)

’merten moottoritiet -toimella’ tarkoitetaan innovatiivista tointa, jolla siirretään välittömästi tavarakuljetuksia tieliikenteestä lyhyen matkan merenkulkuun tai lyhyen matkan merenkulun ja muiden liikennemuotojen yhdistelmäkuljetuksiin, joissa tiematkat ovat mahdollisimman lyhyitä; tällaisiin toimiin voi sisältyä sellaisen täydentävän infrastruktuurin muuttaminen tai perustaminen, jonka avulla saadaan aikaan suurten määrien ja suuren liikennetiheyden intermodaalinen meriliikennepalvelu, johon sisältyy yleensä kaikkein ympäristöystävällisempien liikennemuotojen, kuten sisävesiliikenteen ja rautateiden, käyttö syrjäseutujen tavarakuljetuksiin sekä integroituihin ovelta ovelle -palveluihin; syrjäisimpien alueiden resurssit olisi myös integroitava mahdollisuuksien mukaan;

d)

’liikennemuotosiirtymätoimella’ tarkoitetaan tointa, jolla suoraan, mitattavasti, huomattavasti ja viiveettä siirretään tavarakuljetuksia maanteiltä lyhyen matkan merenkulkuun, rautateille, sisävesille tai eri liikennemuotojen yhdistelmäkuljetuksiin, joissa tiematkat ovat mahdollisimman lyhyitä, ja joka ei ole katalyyttinen toimi; tähän sisältyvät myös olemassa olevien palvelujen kehittämisellä aikaansaadut liikennemuotosiirtymät; komissio tarkastelee mahdollisuutta tukea täydentäviä infrastruktuurihankkeita;

e)

’liikenteen välttämistoimella’ tarkoitetaan innovatiivista tointa, jolla liikenne integroidaan tuotantologistiikkaan, jotta vältetään tavaraliikenteen suuren prosenttiosuuden kuljettaminen maanteitse vaikuttamatta kielteisesti tuotannon määrään tai työvoimaan; näihin toimiin voi sisältyä myös täydentävän infrastruktuurin ja laitteiston muuttaminen tai perustaminen;

f)	’yhteisellä oppimistoimella’ tarkoitetaan tointa, jolla pyritään parantamaan tavarankuljetusketjun työmenetelmien ja menettelyjen rakenteelliseen optimointiin liittyvää yhteistyötä, ottaen huomioon logistiikan vaatimukset;

g)	’innovatiivisella toimella’ tarkoitetaan tointa, johon sisältyy tietyillä markkinoilla aiemmin esiintymättömiä osatekijöitä;

h)	’täydentävällä infrastruktuurilla” tarkoitetaan toimien päämäärien saavuttamiseen tarvittavaa riittävää infrastruktuuria, mukaan luettuina tavara- ja henkilöliikenteeseen liittyvät rakenteet;

i)

”liitännäistoimenpiteellä’ tarkoitetaan toimenpidettä, jolla pyritään valmistelemaan tai tukemaan nykyisiä tai tulevia toimia, mukaan luettuina tulosten levittämiseen liittyvät toimet, hankkeiden seuranta ja arviointi sekä tilastotietojen keruu ja analyysi; tuotteiden, prosessien tai palvelujen markkinoille saattaminen, markkinointi tai myynnin edistäminen eivät ole liitännäistoimenpiteitä;

j)	’valmistelutoimenpiteellä’ tarkoitetaan toimenpidettä, jolla valmistellaan katalyyttisia toimia, merten moottoritiet -toimia tai liikenteen välttämistoimia; tällaisia ovat esimerkiksi tekniset, operatiiviset tai taloudelliset toteutettavuustutkimukset ja laitteiston testaus;

k)	’yrityksellä’ tarkoitetaan taloudellista toimintaa harjoittavia tahoja niiden oikeudellisesta asemasta ja rahoitustavasta riippumatta;

l)	’yhteenliittymällä’ tarkoitetaan järjestelyä, jonka avulla vähintään kaksi yritystä toteuttavat yhdessä toimen ja jakavat siihen liittyvät riskit;

m)	’tonnikilometrillä’ tarkoitetaan yhden tavaratonnin tai sitä tilavuudeltaan vastaavan tavaramäärän kuljettamista yhden kilometrin matkan;

n)	’ajoneuvokilometrillä’ tarkoitetaan kuormatun tai tyhjän kuorma-auton liikkumista yhden kilometrin matkan;

o)	’lähellä sijaitsevalla kolmannella maalla’ tarkoitetaan maata, joka ei ole Euroopan unionin jäsen ja jolla on yhteinen raja Euroopan unionin kanssa tai joka rajoittuu Euroopan unionin rajana olevaan suljettuun tai puolisuljettuun merialueeseen.

3 artikla

Soveltamisala

1.   Ohjelma koskee toimia, jotka:

a)	toteutetaan vähintään kahden jäsenvaltion alueella tai

b)	toteutetaan vähintään yhden jäsenvaltion ja lähellä sijaitsevan kolmannen maan alueella.

2.   Jos toimi toteutetaan kolmannen maan alueella, ohjelman perusteella myönnetyin varoin ei kateta kyseisen maan alueella aiheutuvia kustannuksia muuten kuin 3 ja 4 kohdassa esitetyissä olosuhteissa.

3.   Ohjelmaan voivat osallistua maat, jotka ovat ehdolla Euroopan unionin jäseniksi. Osallistumiseen sovelletaan näiden maiden kanssa tehdyissä assosiaatiosopimuksissa määrättyjä edellytyksiä ja kunkin asianomaisen maan assosiaationeuvoston päätöksessä vahvistettuja sääntöjä.

4.   Ohjelmaan voivat osallistua myös EFTAn ja ETA:n jäsenvaltiot ja lähellä sijaitsevat kolmannet maat lisämäärärahojen turvin ja näiden maiden kanssa sovittavien menettelyjen mukaisesti.

II LUKU

TUKIKELPOISET HAKIJAT JA TOIMET

4 artikla

Tukikelpoiset hakijat

1.   Toimen ehdottajan on oltava kahden tai useamman yrityksen yhteenliittymä, johon osallistuvien yritysten on oltava sijoittautuneita vähintään kahteen eri jäsenvaltioon tai vähintään yhteen jäsenvaltioon ja yhteen lähellä sijaitsevaan kolmanteen maahan, tai poikkeuksellisesti johonkin jäsenvaltioon sijoittautunut yksittäinen yritys, kun on kyse liikenneyhteydestä lähellä sijaitsevaan kolmanteen maahan.

2.   Hankkeessa voi olla mukana muualle kuin 3 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuihin osallistujamaihin sijoittautuneita yrityksiä, mutta nämä eivät voi missään tapauksessa saada ohjelman mukaista yhteisön rahoitusta.

5 artikla

Tukikelpoiset toimet ja rahoitusedellytykset

1.   Ohjelmasta voidaan rahoittaa seuraavia toimia:

a)	erityistä huomiota on syytä kiinnittää katalyyttisiin toimiin, joiden tavoitteena on parantaa rautatiealan, sisävesiliikenteen ja lyhyen matkan merenkulun (merten moottoritiet mukaan lukien) yhteisvaikutusta tehostamalla infrastruktuurin käyttöä;

b)

merten moottoritiet -toimet, joissa on Euroopan unionin alueella käytettävä hyväksi yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi 23 päivänä heinäkuuta 1996 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1692/96/EY (6) määriteltyjä Euroopan laajuisia verkkoja;

c)	liikennemuotosiirtymätoimet;

d)	liikenteen välttämistoimet;

e)	yhteiset oppimistoimet.

2.   Eri toimiin liittyvät rahoitusedellytykset ja muut vaatimukset vahvistetaan liitteessä I. Edellä 2 artiklan h alakohdassa tarkoitetun täydentävän infrastruktuurin rahoitusta koskevat edellytykset vahvistetaan liitteessä II.

3.   Yhteisön rahoitustuki perustuu komission ja tuensaajan neuvottelemiin sopimuksiin. Sopimusehtojen on oltava mahdollisimman pitkälti sellaisia, että taloudellinen ja hallinnollinen rasitus pysyy sovellettavien säännösten, erityisesti Euroopan parlamentin yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (7) säännösten, puitteissa mahdollisimman pienenä esimerkiksi helpottamalla yrittäjäystävällisten pankkitakuiden saamista, jotta voidaan toimia hallintoteknisesti mahdollisimman tehokkaasti ja joustavasti.

4.   Komissio vahvistaa 10 artiklassa tarkoitetun komitean avustamana ja 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen katalyyttisia toimia ja yhteisiä oppimistoimia koskevien hakemuspyyntöjen vuosittaiset painopistealueet ja tarkastelee niitä tarvittaessa uudelleen, sanotun rajoittamatta 1 artiklassa tarkoitettua toiminnan yleistavoitetta.

6 artikla

Yksityiskohtaiset säännöt

Yksityiskohtaiset säännöt hankkeiden ehdottamisesta ja valinnasta ohjelman mukaisesti annetaan 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

7 artikla

Valtiontuki

Tämän ohjelman soveltamisalaan kuuluville toimille myönnettävän yhteisön rahoitustuen saaminen ei estä valtiontuen myöntämistä samalle toimelle kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla, jos kyseinen tuki on yhteensopiva perustamissopimuksessa tarkoitetun valtiontukijärjestelmän kanssa ja myönnetty tuki ei ylitä liitteessä I kullekin toimityypille vahvistettuja kumulatiivisia rajoja. Täydentävään infrastruktuuriin valtiontukena ja yhteisön rahoitustukena myönnetyn tuen yhteismäärä saa olla enintään 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

III LUKU

TOIMIEN EHDOTTAMINEN JA VALINTA

8 artikla

Toimien ehdottaminen

Toimia ehdotetaan komissiolle 6 artiklan nojalla vahvistettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti. Ehdotettaessa on annettava kaikki tiedot, joita komissio tarvitsee valinnan suorittamiseen 9 artiklan mukaisesti.

9 artikla

Rahoitustukea saavien toimien valinta

Komissio arvioi ehdotetut toimet. Ohjelman rahoitukseen oikeutettujen toimien valinnassa komissio ottaa huomioon seuraavat:

a)	1 artiklassa tarkoitetut tavoitteet;

b)	liitteissä I ja II esitetyt edellytykset soveltuvin osin;

c)	toimien vaikutus teiden ruuhkautumisen vähentämiseen;

d)	toimien suhteelliset ympäristöhyödyt, mukaan luettuna niiden vaikutus lyhyen matkan merenkulun, rautatie- ja sisävesiliikenteen negatiivisten ympäristövaikutusten vähentämiseen. Erityistä huomiota kiinnitetään hankkeisiin, joissa ylitetään oikeudellisesti sitovat ympäristövaatimukset;

e)	toimien yleinen kestävyys.

Päätös rahoitustuen myöntämisestä tehdään 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Komissio ilmoittaa tuensaajille päätöksestään.

IV LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

10 artikla

Komitea

1.   Komissiota avustaa komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklaa ottaen huomioon kyseisen päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan kolme kuukautta.

3.   Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

11 artikla

Talousarvio

Rahoituspuitteet Marco Polo II -ohjelman toteuttamiseksi 1 päivästä tammikuuta 200731 päivään joulukuuta 2013 ovat 400 miljoonaa euroa (8).

Budjettivallan käyttäjä myöntää vuotuiset määrärahat rahoituskehyksen rajoissa.

12 artikla

Määrärahojen varaaminen liitännäistoimenpiteisiin ja ohjelman arviointiin

Tässä asetuksessa säädetystä talousarviosta varataan enintään 5 prosenttia liitännäistoimenpiteisiin ja 5 artiklan täytäntöönpanon riippumattomaan arviointiin.

13 artikla

Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaaminen

1.   Komissio varmistaa, että kun tämän asetuksen mukaisesti rahoitettuja toimia pannaan täytäntöön, Euroopan yhteisöjen taloudelliset edut suojataan petoksia, korruptiota ja muuta laitonta toimintaa ehkäisevillä toimenpiteillä, tehokkailla tarkastuksilla ja perusteettomasti maksettujen varojen takaisinperinnällä ja — jos väärinkäytöksiä todetaan — soveltamalla tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia seuraamuksia Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (9) ja komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi 11 päivänä marraskuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 (10) sekä Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 (11) mukaisesti.

2.   Tämän asetuksen mukaisia toimia rahoitettaessa asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 1 artiklassa tarkoitetulla väärinkäytöksellä tarkoitetaan kaikkea yhteisön oikeuden säännösten tai määräysten taikka sopimusvelvoitteiden rikkomista, joka johtuu taloudellisen toimijan teosta tai laiminlyönnistä ja jonka tuloksena on tai voisi olla vahinko Euroopan unionin yleiselle talousarviolle tai sen hoidossa oleville talousarvioille perusteettoman menon takia.

3.   Tämän asetuksen mukaisissa sopimuksissa samoin kuin ohjelmaan osallistuvien kolmansien maiden kanssa tehtävissä sopimuksissa on oltava määräyksiä komission tai sen valtuuttamien edustajien suorittamista tarkastuksista ja rahoituksen valvonnasta sekä tilintarkastustuomioistuimen tarvittaessa paikan päällä tekemistä tilintarkastuksista.

14 artikla

Arviointi

1.   Komissio tiedottaa komitealle vähintään kahdesti vuodessa ohjelman määrärahojen toteutuksesta ja antaa kaikista ohjelmasta rahoitetuista toimista päivitetyt tilannetiedot.

Komissio tekee ohjelman sekä väli- että loppuarvioinnit sen määrittämiseksi, millä tavoin se on edistänyt yhteisön liikennepolitiikan tavoitteiden saavuttamista ja onko määrärahoja käytetty tehokkaasti.

2.   Komissio antaa viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2007 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle arviointikertomuksen Marco Polo -ohjelman tuloksista ajanjaksolla 2003—2006. Jos tästä kertomuksesta käy ilmi, että Marco Polo II -ohjelmaa on mukautettava, komissio laatii vastaavat ehdotukset.

15 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 1382/2003 14 päivästä joulukuuta 2006.

Asetuksen (EY) N:o 1382/2003 mukaisiin toimiin liittyviin sopimuksiin sovelletaan kyseistä asetusta siihen asti, kun sekä toimet että niiden rahoitus on saatettu päätökseen. Myös vuoden 2006 koko arviointi- ja valintamenettelyyn sovelletaan asetusta (EY) N:o 1382/2003, vaikka menettely päättyisi vasta vuonna 2007.

16 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 14 päivänä joulukuuta 2006.

---

(1)  EUVL C 234, 22.9.2005, s. 19.

(2)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 17. toukokuuta 2006 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 12. lokakuuta 2006.

(3)  EUVL L 196, 2.8.2003, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 788/2004 (EUVL L 138, 30.4.2004, s. 17).

(4)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23, päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11).

(5)  EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

(6)  EYVL L 228, 9.9.1996, s. 1, päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä N:o 884/2004/EY (EUVL L 167, 30.4.2004, s. 1. Oikaisu EUVL L 201, 7.6.2004, s. 1).

(7)  EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.

(8)  Määrä perustuu vuoden 2004 lukuihin ja siihen on tehtävä teknisiä mukautuksia inflaation huomioon ottamiseksi.

(9)  EYVL L 312, 23.12.1995, s. 1.

(10)  EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2.

(11)  EYVL L 136, 31.5.1999, s. 1.

---

---

---

24.11.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 328/14

---

NEUVOSTON DIREKTIIVI 2006/88/EY,

annettu 24 päivänä lokakuuta 2006,

vesiviljelyeläimiin ja niistä saataviin tuotteisiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista sekä vesieläinten tiettyjen tautien ehkäisemisestä ja torjunnasta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Vesiviljelyeläimet ja -tuotteet kuuluvat perustamissopimuksen liitteen I soveltamisalaan elävinä eläiminä, kaloina, nilviäisinä ja äyriäisinä. Vesiviljelyeläinten ja niistä saatavien tuotteiden kasvatus ja markkinoille saattaminen ovat tärkeä tulonlähde tällä alalla työskenteleville ihmisille.

(2)

Sisämarkkinoiden yhteydessä on säädetty erityisistä eläinten terveyttä koskevista säännöistä sellaisten tuotteiden markkinoille saattamista ja kolmansista maista tuontia varten, joita eläinten terveyttä koskevista edellytyksistä saatettaessa vesiviljeltyjä eläimiä ja tuotteita markkinoille 28 päivänä tammikuuta 1991 annettu neuvoston direktiivi 91/67/ETY (2) koskee.

(3)

Taudinpurkaukset vesiviljelyeläimissä voivat aiheuttaa suuria menetyksiä kyseiselle elinkeinolle. Vähimmäistoimenpiteet, joita on sovellettava tärkeimpien kaloissa ja nilviäisissä esiintyvien tautien puhkeamisen yhteydessä, on vahvistettu yhteisön vähimmäistoimenpiteistä tiettyjen kalatautien torjumiseksi 24 päivänä kesäkuuta 1993 annetussa neuvoston direktiivissä 93/53/ETY (3) ja yhteisön vähimmäistoimista simpukoiden tiettyjen sairauksien torjumiseksi 22 päivänä joulukuuta 1995 annetussa neuvoston direktiivissä 95/70/EY (4).

(4)

Nykyinen yhteisön lainsäädäntö on laadittu pääasiassa lohen, taimenen ja osterien viljelyn huomioon ottamiseksi. Kyseisen lainsäädännön hyväksymisen jälkeen yhteisön vesiviljelyelinkeino on kehittynyt merkittävästi. Vesiviljelyssä käytetään nyt useita muita kalalajeja, erityisesti merilajeja. Muita kalalajeja koskevista uudentyyppisistä viljelykäytännöistä on myös tullut yhä yleisempiä erityisesti yhteisön äskettäisen laajentumisen jälkeen. Lisäksi äyriäisten, sinisimpukoiden, venussimpukoiden ja abalonien viljelyn merkitys lisääntyy jatkuvasti.

(5)

Kaikilla taudintorjuntatoimenpiteillä on taloudellista vaikutusta vesiviljelyyn. Riittämätön torjunta voi johtaa taudinaiheuttajien leviämiseen, mikä voi aiheuttaa suuria menetyksiä ja vaarantaa yhteisön vesiviljelyssä käytettävien kalojen, nilviäisten ja äyriäisten terveystilanteen. Toisaalta liiallisella sääntelyllä voidaan asettaa tarpeettomia rajoituksia kaupan vapaudelle.

(6)

Syyskuun 19 päivänä 2002 päivätyssä komission tiedonannossa neuvostolle ja Euroopan parlamentille esitetään yhteisön vesiviljelyalan kestävää kehittämistä koskeva strategia. Mainitussa tiedonannossa esitetään lyhyesti erilaisia toimenpiteitä, jotka on suunniteltu turvaamaan vesiviljelyalan työllisyys pitkällä aikavälillä sekä edistämään eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien tiukkojen vaatimusten käyttöönottoa ja ympäristön kannalta tervettä elinkeinoa. Nämä toimenpiteet olisi otettava huomioon.

(7)

Direktiivin 91/67/ETY antamisen jälkeen yhteisö on ratifioinut Maailman kauppajärjestön (WTO) sopimuksen terveys- ja kasvinsuojelutoimien soveltamisesta (SPS-sopimus). SPS -sopimuksessa viitataan Maailman eläintautijärjestön (OIE) standardeihin. Eläviä vesiviljelyeläimiä ja niistä saatavien tuotteiden markkinoille saattamista yhteisössä koskevat direktiivin 91/67/ETY mukaiset eläinten terveysvaatimukset ovat mainittuja standardeja tiukemmat. Tästä syystä tässä direktiivissä olisi otettava huomioon vesieläinten terveyttä koskeva säännöstö ja OIE:n vesieläinten diagnostisia testejä käsittelevä käsikirja.

(8)

Vesieläinten terveyttä koskevista säännöistä olisi säädettävä yhteisön tasolla vesiviljelyalan järkevän kehityksen varmistamiseksi ja tuottavuuden lisäämiseksi. Säännöt ovat tarpeen muun muassa sen vuoksi, että voidaan edistää sisämarkkinoiden toteutumista ja välttää tarttuvien tautien leviämistä. Lainsäädännön olisi oltava joustavaa, jotta voidaan ottaa huomioon vesiviljelyelinkeinon jatkuva kehitys ja monimuotoisuus sekä yhteisössä vallitseva vesieläinten terveystilanne.

(9)

Tämän direktiivin olisi katettava vesiviljelyeläimet ja ne elinympäristöt, jotka voivat vaikuttaa tällaisten eläinten terveystilanteeseen. Yleisesti ottaen tämän direktiivin säännöksiä olisi sovellettava luonnonvaraisiin vesieläimiin ainoastaan silloin, kun elinympäristö voi vaikuttaa vesiviljelyeläinten terveystilanteeseen tai kun se on tarpeen yhteisön muun lainsäädännön, kuten luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (5), tavoitteiden täyttämiseksi tai niiden lajien suojelemiseksi, joihin viitataan villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) puitteissa laaditussa luettelossa. Tämä direktiivi ei saisi rajoittaa alkuperäiseen lajistoon kuulumattomien lajien istuttamista koskevien tiukempien sääntöjen hyväksymistä.

(10)

Tämän direktiivin soveltamista varten nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten olisi suoritettava tehtävänsä ja velvollisuutensa niiden yleisten periaatteiden mukaisesti, joista säädetään ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 854/2004 (6) sekä rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 882/2004 (7).

(11)	Vesiviljelyn kehittämiseksi yhteisössä on tarpeen lisätä toimivaltaisten viranomaisten ja vesiviljelytuotannon harjoittajien tietoisuutta ja valmiuksia vesieläinten tautien ennaltaehkäisyn, torjunnan ja hävittämisen osalta.

(12)

Jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava mahdollisuus käyttää ja niiden olisi sovellettava viimeisintä tekniikkaa ja tietoa riskianalyysien ja epidemiologian alalla. Tämä tulee koko ajan tärkeämmäksi, koska kansainvälisissä velvoitteissa keskitytään nyt riskianalyysiin, kun on kyse terveyttä koskevien toimenpiteiden hyväksymisestä.

(13)

On aiheellista ottaa yhteisön tasolla käyttöön vesiviljelyn tuotantoyritysten lupajärjestelmä. Tällainen luvananto antaisi toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuuden luoda kattava kokonaiskuva vesiviljelyelinkeinosta, mikä edistäisi vesieläinten sairauksien ennaltaehkäisyä, torjuntaa ja hävittämistä. Lisäksi lupamenettely antaa mahdollisuuden asettaa erityisvaatimuksia, jotka vesiviljelyn tuotantoyrityksen olisi täytettävä voidakseen harjoittaa toimintaansa. Tällainen lupamenettely olisi mahdollisuuksien mukaan yhdistettävä tai sisällytettävä lupajärjestelmään, jonka jäsenvaltiot ovat jo voineet perustaa muita tarkoituksia varten esimerkiksi ympäristölainsäädännön nojalla. Tällaisen lupamenettelyn ei pitäisi näin ollen aiheuttaa lisätaakkaa vesiviljelyalalle.

(14)

Jäsenvaltioiden olisi kieltäydyttävä luvan antamisesta, jos asianomainen toiminta aiheuttaisi kohtuuttoman riskin tautien leviämisestä muihin vesiviljelyeläimiin tai luonnonvaraisiin vesieläinten kantoihin. Ennen kuin päätös luvan epäämisestä tehdään, olisi kuitenkin harkittava riskinhallintatoimenpiteitä tai kyseisen toiminnan vaihtoehtoista sijoituspaikkaa.

(15)

Vesiviljelyeläinten kasvatus ihmisravinnoksi määritellään elintarvikehygieniasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 852/2004 (8) alkutuotannoksi. Tämän direktiivin nojalla yksittäisille vesiviljelyn tuotantoyrityksille asetetut velvollisuudet, kuten kirjaaminen ja sisäiset järjestelmät, joiden avulla vesiviljelyn tuotantoyritykset voivat osoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle, että ne täyttävät asiaankuuluvat direktiivin vaatimukset, olisi mahdollisuuksien mukaan yhdistettävä asetuksessa (EY) N:o 852/2004 säädettyihin velvollisuuksiin.

(16)

Enemmän huomiota olisi kiinnitettävä tautien ennaltaehkäisyyn kuin taudin torjumiseen sen ilmaannuttua. Sen vuoksi on aiheellista säätää tautien ehkäisyn ja riskinhallinnan vähimmäistoimenpiteistä, joita olisi sovellettava vesiviljelyn koko tuotantoketjuun hedelmöityksestä ja munien hautomisesta vesiviljelyeläinten jalostukseen ihmisravinnoksi, kuljetus mukaan luettuna.

(17)	Eläinten yleisen terveyden parantamiseksi ja eläintautien ehkäisyn ja torjunnan edistämiseksi tehokkaamman jäljitettävyyden avulla olisi vesiviljelyeläinten siirroista pidettävä kirjaa. Tarvittaessa tällaisissa siirroissa olisi myös edellytettävä eläinten terveystodistuksia.

(18)

Jotta tautitilanteesta saataisiin yleiskuva ja jotta edistettäisiin nopeaa reagointia tautiepäilyn ilmetessä ja suojattaisiin viljelylaitoksia ja nilviäisten viljelyalueita, joilla eläinten terveystaso on korkea, olisi riskiperustaista eläinten terveyden seurantaa sovellettava kaikilla tällaisilla viljelylaitoksilla ja nilviäisten viljelyalueilla.

(19)

On tarpeen varmistaa, että yhteisön tasolla tärkeimmät vesieläinten taudit eivät leviä. Markkinoille saattamista varten olisi sen vuoksi säädettävä eläinten terveyttä koskevia yhdenmukaistettuja säännöksiä sekä erityissäännöksiä, joita sovelletaan kyseisille taudeille alttiisiin lajeihin. Sen vuoksi olisi säädettävä luettelo tällaisista taudeista ja niille alttiista lajeista.

(20)

Tällaisten vesieläintautien esiintyvyys ei ole sama joka puolella yhteisöä. Sen vuoksi olisi viitattava taudista vapaaksi vahvistettujen jäsenvaltioiden käsitteeseen, samoin kuin käsiteltäessä asianomaisen alueen osia, vyöhykkeiden tai osastojen käsitteeseen. Tällaisen aseman myöntämistä, säilyttämistä, voimassaolon keskeyttämistä, palauttamista ja peruuttamista varten on tarkoituksenmukaista määritellä yleiset perusteet ja menettelytavat.

(21)

Jotta vesieläinten yleinen terveystilanne voitaisiin säilyttää ja sitä voitaisiin parantaa yhteisössä, olisi jäsenvaltioita, vyöhykkeitä ja osastoja, jotka on vahvistettu vapaiksi yhdestä tai useammasta luetteloon merkitystä taudista, suojattava tällaisten tautien pääsemiseltä niiden alueelle, tämän kuitenkaan rajoittamatta eläinlääkärin- ja kotieläinjalostustarkastuksista yhteisön sisäisessä tiettyjen elävien eläinten ja tuotteiden kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/425/ETY soveltamista (9).

(22)	Tarvittaessa jäsenvaltiot voivat toteuttaa väliaikaisia varotoimenpiteitä direktiivin 90/425/ETY 10 artiklan ja kolmansista maista yhteisöön tuotavien eläinten eläinlääkintätarkastusten järjestämistä koskevista periaatteista annetun neuvoston direktiivin 91/496/ETY (10) 18 artiklan mukaisesti.

(23)

Jotta vältetään tarpeettomien kaupan esteiden luominen, olisi vesiviljelyeläinten kauppa sallittava sellaisten jäsenvaltioiden, vyöhykkeiden tai osastojen välillä, joissa esiintyy yhtä tai useampaa tällaisista taudeista, edellyttäen että asianmukaisia riskinhallintatoimenpiteitä toteutetaan myös kuljetuksen aikana.

(24)

Taudintorjuntatoimenpiteiden kohteena olevien vesiviljelyeläinten teurastus ja jalostaminen voivat levittää tautia muun muassa sen seurauksena, että jalostuslaitoksista päästetään taudinaiheuttajia sisältäviä jätevesiä. Sen vuoksi on tarpeen, että jäsenvaltioilla on käytettävissään jalostuslaitoksia, joille on annettu asianmukaisesti lupa tällaiseen teurastukseen ja jalostamiseen ilman, että ne vaarantavat viljeltyjen ja luonnonvaraisten vesieläinten terveystilannetta, myöskään jätevesien päästöjen osalta.

(25)

Yhteisön ja jäsenvaltioiden vertailulaboratorioiden nimeämisen olisi osaltaan edistettävä diagnostisten tulosten korkeaa laatua ja yhtenäisyyttä. Tämä tavoite voidaan saavuttaa toimilla, joita ovat esimerkiksi validoitujen diagnostisten testien soveltaminen ja vertailutestien ja laboratorioiden henkilöstön koulutuksen järjestäminen.

(26)

Virallisten näytteiden tutkimiseen osallistuvien laboratorioiden olisi työssään noudatettava kansainvälisesti hyväksyttyjä menettelyjä tai suoritusnormeihin perustuvia vaatimuksia ja käytettävä validoituja diagnostisia menetelmiä aina kun se on mahdollista. Useita tällaisiin tutkimuksiin liittyviä toimintoja varten ovat Euroopan standardointikomitea CEN (European Committee for Standardisation) ja kansainvälinen standardisoimisjärjestö ISO (International Organisation for Standardisation) kehittäneet eurooppalaisia standardeja (EN-standardit) ja kansainvälisiä standardeja (ISO-standardit), jotka soveltuvat tämän direktiivin tarkoituksiin. Nämä standardit liittyvät erityisesti laboratorioiden toimintaan ja arviointiin sekä valvontaelinten toimintaan ja akkreditointiin.

(27)

Vesieläinten tautien mahdollisten taudinpurkausten varhaisen havaitsemisen varmistamiseksi on tarpeen velvoittaa taudille alttiiden vesieläinlajien parissa toimivat ilmoittamaan kaikista epäilyttävistä tautitapauksista toimivaltaiselle viranomaiselle. Jäsenvaltioissa olisi suoritettava rutiinitarkastuksia sen varmistamiseksi, että vesiviljelytuotannon harjoittajat tuntevat tässä direktiivissä säädetyt tautien torjuntaa ja bioturvallisuutta koskevat yleiset säännöt ja soveltavat niitä.

(28)

On tarpeen estää muiden kuin eksoottisten mutta vakavien tautien leviäminen vesiviljelyeläimissä heti taudinpurkauksen ilmetessä valvomalla huolellisesti elävien vesiviljelyeläinten ja niistä saatavien tuotteiden siirtoja ja saastumiselle alttiiden laitteiden käyttöä. Toimivaltaisten viranomaisten toteutettavaksi tarkoitettujen toimenpiteiden valinta olisi mukautettava kyseisen jäsenvaltion epidemiologiseen tilanteeseen.

(29)	Jotta eläinten terveystilannetta voidaan edistää yhteisössä, jäsenvaltioiden on aiheellista toimittaa yhteisön tasolla hyväksyttäviksi epidemiologiaan perustuvat ohjelmat, jotka koskevat tiettyjen tautien torjumista ja hävittämistä.

(30)

Niiden tautien osalta, joita yhteisön toimenpiteet eivät koske mutta joilla on paikallista merkitystä, vesiviljelyelinkeinon olisi jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten avustuksella otettava enemmän vastuuta tällaisten tautien ehkäisemisestä tai torjunnasta vapaaehtoisten ohjelmien avulla ja kehittämällä yhteisiä toimintasääntöjä. Voi kuitenkin olla tarpeen, että jäsenvaltiot toteuttavat tiettyjä kansallisia toimenpiteitä. Tällaisten kansallisten toimenpiteiden olisi oltava perusteltuja, välttämättömiä ja oikeasuhteisia asetettuihin tavoitteisiin nähden. Ne eivät myöskään saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, ellei se ole välttämätöntä taudin ehkäisemiseksi tai torjumiseksi, ja ne olisi hyväksyttävä ja säännöllisesti tarkistettava yhteisön tasolla. Neuvoston direktiivin 91/67/ETY täytäntöönpanosta vesiviljeltyjen eläinten eräiden tautien vastaisten toimenpiteiden osalta 29 päivänä huhtikuuta 2004 tehdyssä komission päätöksessä 2004/453/EY (11) myönnetyt lisätakeet olisi pidettävä voimassa, kunnes kyseisistä toimenpiteistä on säädetty tämän direktiivin mukaisesti.

(31)

Tietämys tähän mennessä tuntemattomista vesieläinten taudeista lisääntyy jatkuvasti. Sen vuoksi voi olla tarpeen, että jäsenvaltio soveltaa torjuntatoimenpiteitä tällaisen uuden taudin osalta. Tällaisten toimenpiteiden olisi oltava nopeita ja kuhunkin yksittäiseen tapaukseen mukautettuja, mutta niitä ei olisi pidettävä voimassa kauemmin kuin on välttämätöntä niiden tavoitteen saavuttamiseksi. Koska tällaiset uudet taudit voivat vaikuttaa myös muihin jäsenvaltioihin, kaikille jäsenvaltioille ja komissiolle olisi tiedotettava uuden taudin esiintymisestä ja mahdollisesti toteutetuista torjuntatoimenpiteistä.

(32)

Perustavoitteen saavuttamiseksi eli taudista vapaan aseman säilyttämiseksi ja taudinpurkauksen ilmetessä tämän aseman palauttamiseksi jäsenvaltioissa on tarpeen ja aiheellista, että vahvistetaan säännöt toimenpiteille, joilla lisätään valmiusastetta tautien varalta. Taudinpurkaukset olisi torjuttava mahdollisimman nopeasti, tarvittaessa hätärokotuksilla, jotta voidaan rajoittaa elävien vesiviljelyeläinten ja niistä saatavien tuotteiden tuotantoon ja kauppaan kohdistuvia haitallisia vaikutuksia.

(33)

Eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6 päivänä marraskuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/82/EY (12) ja ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön lupa- ja valvontamenettelyistä ja Euroopan lääkeviraston perustamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 726/2004 (13) edellytetään, että vähäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta kaikilla yhteisössä markkinoille saatettavilla eläinlääkkeillä on oltava myyntilupa. Yleensä kaikilla yhteisössä käytetyillä rokotteilla olisi oltava myyntilupa. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin vakavan epidemian kyseessä ollessa sallia myyntilupaa vailla olevan tuotteen käytön tietyin ehdoin asetuksen (EY) N:o 726/2004 mukaisesti. Vesiviljelyeläinten eksoottisia ja uusia tauteja vastaan tarkoitetuille rokotteille voidaan myöntää tällainen poikkeus.

(34)

Tässä direktiivissä olisi annettava säännöksiä, joilla varmistetaan riittävä valmiusaste sellaisten hätätilanteiden tehokkaaseen hoitamiseen, jotka liittyvät vesiviljelyyn kohdistuvien vakavien eksoottisten tai uusien tautien yhteen tai useampaan taudinpurkaukseen, erityisesti laatimalla valmiussuunnitelmia niiden torjumiseksi. Tällaiset valmiussuunnitelmat olisi säännöllisesti tarkistettava ja saatettava ajan tasalle.

(35)

Kun vakavan vesieläintaudin torjunta kuuluu yhdenmukaistettujen yhteisön hävittämistoimenpiteiden piiriin, olisi jäsenvaltioiden voitava hyötyä yhteisön rahoitusosuudesta Euroopan kalatalousrahastosta 27 päivänä heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1198/2006 (14) nojalla. Yhteisön tukea koskevia hakemuksia olisi arvioitava siltä osin, onko tässä direktiivissä säädettyjä torjuntasäännöksiä noudatettu.

(36)	Elävät vesiviljelyeläimet ja niistä saatavat tuotteet, joita tuodaan kolmansista maista, eivät saisi aiheuttaa terveysvaaraa vesieläimille yhteisössä. Tätä varten tässä direktiivissä olisi säädettävä toimenpiteistä eläinkulkutautien kulkeutumisen ehkäisemiseksi.

(37)	Vesieläinten terveystilanteen turvaamiseksi yhteisössä on tarpeen edelleen varmistaa, että yhteisön kautta kulkevat elävien vesiviljelyeläinten lähetykset ovat asianmukaisten kyseisiin lajeihin sovellettavien eläinten terveysvaatimusten mukaisia.

(38)

Koristevesieläinten markkinoille saattaminen koskee suurta joukkoa erilaisia, usein trooppisia lajeja, joita tuodaan markkinoille pelkästään koristetarkoituksiin. Näitä koristevesieläimiä pidetään yleensä yksityisissä akvaarioissa tai lammikoissa, puutarhakeskuksissa tai näyttelyakvaarioissa, eikä suorassa yhteydessä yhteisön vesiin. Näin ollen tällaisissa olosuhteissa pidetyt koristevesieläimet eivät aiheuta samaa riskiä yhteisön vesiviljelyalan muille sektoreille tai luonnonvaraisille kannoille. Sen vuoksi on aiheellista antaa erityissäännöksiä, joita sovelletaan tällaisissa olosuhteissa pidettyjen koristevesieläinten markkinoille saattamiseen, kauttakuljetukseen ja tuontiin.

(39)

Silloin kun koristevesieläimiä pidetään suljettujen järjestelmien tai akvaarioiden ulkopuolella suorassa yhteydessä yhteisön luonnonvesiin, ne voivat kuitenkin aiheuttaa merkittävän riskin yhteisön vesiviljelyalalle tai luonnonvaraisille kannoille. Tämä koskee erityisesti karppikaloja (Cyprinidae), sillä suositut koristekalat, kuten koikarppi, ovat alttiita joillekin taudeille, joita esiintyy yhteisössä viljeltävissä tai luonnosta löytyvissä muissa karppilajeissa. Näissä tapauksissa olisi sovellettava tämän direktiivin yleisiä säännöksiä.

(40)	Sähköisten tiedonvaihtomenetelmien käyttöönotto on ensiarvoisen tärkeää yksinkertaistamisen vuoksi, mistä hyötyvät sekä vesiviljelyelinkeino että toimivaltaiset viranomaiset. Tämän velvoitteen täyttämiseksi on tarpeen ottaa käyttöön yhteiset vaatimukset.

(41)	Jäsenvaltioiden olisi säädettävä seuraamusjärjestelmästä, jota sovelletaan tämän direktiivin säännösten rikkomiseen, ja varmistettava näiden seuraamusten täytäntöönpano. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(42)

Paremmasta lainsäädännöstä toimielinten välillä tehdyn sopimuksen (15) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukkojaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(43)

Tämän direktiivin tavoitetta, joka on niiden käsitteiden, periaatteiden ja menettelyjen lähentäminen, jotka muodostavat vesieläinten terveyttä koskevan lainsäädännön yhteisen perustan yhteisössä, ei tämän direktiivin laaja-alaisuuden ja vaikutusten vuoksi voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(44)	Tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (16) mukaisesti.

(45)	On aiheellista saattaa ajan tasalle eläinten terveyttä koskeva yhteisön lainsäädäntö, joka liittyy vesiviljelyeläimiin ja niistä saataviin tuotteisiin. Direktiivit 91/67/ETY, 93/53/ETY ja 95/70/EY olisi sen vuoksi kumottava ja korvattava tällä direktiivillä,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde

1.   Tässä direktiivissä säädetään

a)	eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista, joita sovelletaan vesiviljelyeläinten ja niistä saatavien tuotteiden markkinoille saattamiseen, tuontiin ja kauttakuljetukseen;

b)	ennaltaehkäisevistä vähimmäistoimenpiteistä, joiden tarkoituksena on lisätä toimivaltaisten viranomaisten, vesiviljelytuotannon harjoittajien ja muiden tähän elinkeinoon liittyvien toimijoiden tietoisuutta ja valmiuksia vesiviljelyeläinten tauteihin liittyvissä kysymyksissä;

c)	vähimmäistorjuntatoimenpiteistä, joita sovelletaan, kun kyseessä on vesieläinten tiettyjen tautien taudinpurkaus tai epäily siitä.

2.   Jäsenvaltiot voivat toteuttaa tiukempia toimenpiteitä II luvun, 13 artiklan ja V luvun soveltamisalalla, mikäli kyseiset toimenpiteet eivät vaikuta muiden jäsenvaltioiden kanssa käytävään kauppaan.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä direktiiviä ei sovelleta

a)	koristevesieläimiin, joita kasvatetaan ei-kaupallisissa akvaarioissa;

b)	luonnonvaraisiin vesieläimiin, joita kerätään tai pyydystetään tuotavaksi suoraan elintarvikeketjuun;

c)	vesieläimiin, joita pyydystetään kalajauhon, kalanrehun, kalaöljyn ja vastaavien tuotteiden tuotantoa varten.

2.   Tämän direktiivin II lukua, III luvun 1–4 jaksoa ja VII lukua ei sovelleta silloin, kun koristevesieläimiä pidetään lemmikkieläinkaupoissa, puutarhakeskuksissa, puutarhalammikoissa, kaupallisissa akvaarioissa tai tukkumyyjien tiloissa,

a)	joilla ei ole mitään suoraa yhteyttä luonnonvesiin yhteisössä; tai

b)	jotka on varustettu jätevedenkäsittelyjärjestelmällä, jolla riski tautien leviämisestä luonnonvesiin alennetaan hyväksyttävälle tasolle.

3.   Tätä direktiiviä sovelletaan siten, ettei rajoiteta lajien säilyttämistä tai alkuperäiseen lajistoon kuulumattomien lajien istuttamista koskevien säännösten soveltamista.

3 artikla

Määritelmät

1.   Tässä direktiivissä tarkoitetaan

a)

’vesiviljelyllä’ vesieliöiden kasvatusta tai viljelyä, jossa käytetyllä tekniikalla on tarkoitus lisätä kyseisten eliöiden tuotantoa ympäristön luonnollista kapasiteettia suuremmaksi ja jossa eliöt pysyvät koko kasvatus- tai viljelyvaiheen ajan aina keräysvaiheeseen asti yhden tai useamman luonnollisen tai oikeushenkilön omistuksessa;

b)

’vesiviljelyeläimellä’ kaikkia viljelylaitoksessa tai nilviäisten viljelyalueella kasvatettavia vesieläimiä niiden kehitysvaiheesta riippumatta, mätimunat ja maiti/sukusolut mukaan luettuina, myös kaikkia vastaavia luonnosta saatuja vesieläimiä, jotka on tarkoitettu viljelylaitokselle tai nilviäisten viljelyalueelle;

c)	’vesiviljelyn tuotantoyrityksellä’ voittoa tuottavaa tai tuottamatonta, julkista tai yksityistä yritystä, joka harjoittaa mitä tahansa toimintaa, joka liittyy vesiviljelyeläinten kasvatukseen, pitoon ja viljelyyn;

d)	’vesiviljelytuotannon harjoittajalla’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka on vastuussa siitä, että huolehditaan tämän direktiivin vaatimusten noudattamisesta kyseisen henkilön valvonnassa olevassa vesiviljelyn tuotantoyrityksessä;

e)	’vesieläimellä’ i) kaloja, jotka kuuluvat yläluokkaan Agnatha sekä luokkiin Chondrichytes ja Osteichtyes; ii) nilviäistä, jotka kuuluu pääjaksoon Mollusca; iii) äyriäistä, jotka kuuluu alajaksoon Crustacea;

f)

’luvan saaneella jalostuslaitoksella’ elintarvikealan yritystä, joka on hyväksytty jalostamaan vesiviljelyeläimiä elintarvikkeiksi eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004 (17) 4 artiklan mukaisesti ja joka on saanut luvan tämän direktiivin 4 ja 5 artiklan mukaisesti;

g)	’luvan saaneen jalostuslaitoksen toiminnanharjoittajalla’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka on vastuussa siitä että huolehditaan tämän direktiivin vaatimusten noudattamisesta kyseisen henkilön valvonnassa olevassa luvan saaneessa jalostuslaitoksessa;

h)

’viljelylaitoksella’ tiloja, suljettua aluetta tai laitosta, jossa toimintaa harjoittaa vesiviljelyn tuotantoyritys ja jossa kasvatetaan vesiviljelyeläimiä niiden markkinoille saattamista varten, lukuun ottamatta niitä, joissa ihmisravinnoksi kerättyjä tai pyydystettyjä luonnonvaraisia vesieläimiä pidetään väliaikaisesti ja ilman ruokintaa odottamassa teurastusta;

i)	’viljelyllä’ vesiviljelyeläinten kasvatusta viljelylaitoksessa tai nilviäisten viljelyalueella;

j)	’nilviäisten viljelyalueella’ tuotantoaluetta tai uudelleensijoitusaluetta, jossa kaikki vesiviljelyn tuotantoyritykset toimivat yhteisen bioturvallisuusjärjestelmän mukaisesti;

k)	’koristevesieläimellä’ vesieläintä, jota pidetään ja kasvatetaan tai joka saatetaan markkinoille ainoastaan koristetarkoituksiin;

l)	’markkinoille saattamisella’ myyntiä, myös myytäväksi tarjoamista tai muuta joko korvauksetta tai korvausta vastaan tapahtuvaa siirtoa, sekä kaikenlaista vesiviljelyeläinten kuljetusta;

m)	’tuotantoalueella’ makean veden, meri-, laguuni-, manner- tai suistoaluetta, jossa on luonnollisia nilviäisesiintymiä, tai paikkoja, joita käytetään nilviäisten viljelyyn ja joista nilviäisiä kerätään;

n)	’istuta ja ongi -kalastuspaikoilla’ lampia tai muita laitoksia, joissa kantaa ylläpidetään ainoastaan virkistyskalastusta varten istuttamalla vesiviljelyeläimiä;

o)	’uudelleensijoitusalueella’ makean veden, meri-, laguuni- tai suistoaluetta, jonka rajat on merkitty selvästi ja osoitettu poijuilla, viitoilla tai muilla paikalleen kiinnitetyillä välineillä ja jota käytetään yksinomaan elävien nilviäisten luonnolliseen puhdistumiseen;

p)	’luonnonvaraisella vesieläimellä’ vesieläintä, joka ei ole vesiviljelty.

2.   Tässä direktiivissä sovelletaan myös seuraavia määritelmiä:

a)	liitteessä I säädetyt tekniset määritelmät;

b)

tarvittaessa jäljempänä mainituissa kohdissa säädetyt määritelmät: i) elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (18) 2 ja 3 artikla; ii) asetuksen (EY) N:o 852/2004 2 artikla; iii) asetuksen (EY) N:o 853/2004 2 artikla; iv) asetuksen (EY) N:o 882/2004 2 artikla.

II LUKU

VESIVILJELYN TUOTANTOYRITYKSET JA LUVAN SAANEET JALOSTUSLAITOKSET

4 artikla

Luvan antaminen vesiviljelyn tuotantoyrityksille ja jalostuslaitoksille

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kullakin vesiviljelyn tuotantoyrityksellä on asianmukainen lupa, jonka toimivaltainen viranomainen on antanut 5 artiklan mukaisesti.

Tällainen lupa voi tarvittaessa kattaa useita nilviäisten vesiviljelyn tuotantoyrityksiä samalla nilviäisten viljelyalueella.

Saman nilviäisten viljelyalueen sisällä sijaitsevilla lähettämöillä, puhdistuslaitoksilla tai vastaavilla laitoksilla on kuitenkin oltava erillinen lupa.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kullakin jalostuslaitoksella, joka teurastaa vesiviljelyeläimiä taudintorjuntatarkoituksia varten V luvun 33 artiklan mukaisesti, on asianmukainen lupa, jonka toimivaltainen viranomainen on antanut 5 artiklan mukaisesti.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kullakin vesiviljelyn tuotantoyrityksellä ja luvan saaneella jalostuslaitoksella on ainutkertainen lupanumero.

4.   Jäsenvaltiot voivat 1 kohdassa olevasta lupavaatimuksesta poiketen vaatia ainoastaan, että toimivaltainen viranomainen rekisteröi

a)	laitokset, jotka eivät ole vesiviljelyn tuotantoyrityksiä ja joissa vesieläimiä pidetään ilman että niitä olisi tarkoitus saattaa markkinoille;

b)	istuta ja ongi -kalastuspaikat;

c)	vesiviljelyn tuotantoyritykset, jotka saattavat vesiviljelyeläimiä markkinoille ainoastaan ihmisravinnoksi asetuksen (EY) N:o 853/2004 1 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti.

Näissä tapauksissa tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan tarpeellisin muutoksin ottaen huomioon asianomaisen laitoksen, istuta ja ongi -kalastuspaikan tai tuotantoyrityksen luonne, ominaispiirteet ja sijainti sekä riski vesieläinten tautien leviämisestä muihin vesieläinten populaatioihin sen toiminnan seurauksena.

5.   Jos tämän direktiivin säännöksiä ei noudateta, toimivaltaisen viranomaisen on toimittava asetuksen (EY) N:o 882/2004 54 artiklan mukaisesti.

5 artikla

Luvan antamisen edellytykset

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltainen viranomainen antaa 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyt luvat ainoastaan, jos vesiviljelytuotannon harjoittaja tai luvan saaneen jalostuslaitoksen toiminnanharjoittaja

a)	täyttää asiaankuuluvat 8, 9 ja 10 artiklassa säädetyt vaatimukset;

b)	on ottanut käyttöön järjestelmän, jonka avulla sen on mahdollista osoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle, että kyseiset asiaankuuluvat vaatimukset täyttyvät; ja

c)	on toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa, joka suorittaa 54 artiklan 1 kohdassa säädetyt velvollisuudet.

2.   Lupaa ei saa antaa, jos kyseinen toiminta johtaisi kohtuuttomaan riskiin tautien leviämisestä viljelylaitoksille, nilviäisten viljelyalueille tai luonnonvaraisiin vesieläinten kantoihin viljelylaitoksen tai nilviäisten viljelyalueen läheisyydessä.

Ennen kuin päätös luvan epäämisestä tehdään, on kuitenkin harkittava riskinhallintatoimenpiteitä, kuten mahdollista kyseisen toiminnan vaihtoehtoista sijoituspaikkaa.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vesiviljelytuotannon harjoittaja tai luvan saaneen jalostuslaitoksen toiminnanharjoittaja toimittaa kaikki asiaankuuluvat tiedot, joiden perusteella toimivaltainen viranomainen voi arvioida luvan edellytysten täyttyvän, mukaan luettuina tiedot, jotka vaaditaan liitteen II mukaisesti.

6 artikla

Rekisteri

Jäsenvaltioiden on perustettava, pidettävä ajan tasalla ja asetettava julkisesti saataville vesiviljelyn tuotantoyrityksiä ja luvan saaneita jalostuslaitoksia koskeva rekisteri, joka sisältää vähintään liitteessä II säädetyt tiedot.

7 artikla

Virallinen valvonta

1.   Asetuksen (EY) N:o 882/2004 3 artiklan mukaisesti toimivaltaisen viranomaisen on suoritettava vesiviljelyn tuotantoyritysten ja luvan saaneiden jalostuslaitosten virallinen valvonta.

2.   Edellä 1 kohdassa säädettyyn viralliseen valvontaan on kuuluttava ainakin kutakin vesiviljelyn tuotantoyritystä koskevia säännöllisiä tarkastuksia, käyntejä, auditointeja ja tarvittaessa näytteidenottoa ottaen huomioon se, millainen riski vesiviljelyn tuotantoyrityksistä tai luvan saaneista jalostuslaitoksista aiheutuu taudin tarttumisen ja leviämisen osalta. Tällaisen valvonnan tiheyttä koskevia suosituksia, jotka riippuvat kyseessä olevan vyöhykkeen tai osaston terveystilanteesta, annetaan liitteessä III olevassa B osassa.

3.   Tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä voidaan hyväksyä 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

8 artikla

Kirjaamista koskevat velvoitteet – Jäljitettävyys

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vesiviljelyn tuotantoyritykset pitävät kirjaa

a)	kaikista vesiviljelyeläinten ja niistä saatavien tuotteiden siirroista viljelylaitokselle tai nilviäisten viljelyalueelle ja sieltä pois;

b)	kuolleisuudesta kussakin epidemiologisessa yksikössä tuotantotyypille soveltuvalla tavalla; ja

c)	jäljempänä 10 artiklassa säädetyn riskiin perustuvan eläinten terveyden seurantajärjestelmän tuloksista.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luvan saaneet jalostuslaitokset pitävät kirjaa kaikista vesiviljelyeläinten ja niistä saatavien tuotteiden siirroista tällaisiin laitoksiin ja niistä pois.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun vesiviljelyeläimiä kuljetetaan, kuljettajat pitävät kirjaa

a)	kuolleisuudesta kuljetuksen aikana siten kuin tämä voidaan kuljetustyyppi ja kuljetetut lajit huomioon ottaen toteuttaa käytännössä;

b)	viljelylaitoksista, nilviäisten viljelyalueista ja jalostuslaitoksista, joilla kuljetusväline käy; ja

c)	veden vaihdosta kuljetuksen aikana, erityisesti uuden veden lähteistä ja veden poistopaikasta.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki vesiviljelytuotannon harjoittajien 1 kohdan a alakohdan mukaisesti kirjaamat eläinten siirrot rekisteröidään siten, että lähtö- ja määräpaikan jäljittäminen voidaan taata, tämän kuitenkaan rajoittamatta jäljitettävyyttä koskevien erityissäännösten soveltamista. Jäsenvaltiot voivat vaatia tallentamaan tällaiset siirrot kansalliseen rekisteriin ja säilyttämään ne atk-muodossa.

9 artikla

Hyvä hygieniakäytäntö

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vesiviljelyn tuotantoyritykset ja luvan saaneet jalostuslaitokset noudattavat asianomaisen toiminnan edellyttämää hyvää hygieniakäytäntöä tautien kulkeutumisen ja leviämisen estämiseksi.

10 artikla

Eläinten terveyden seurantajärjestelmä

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että riskiin perustuvaa eläinten terveyden seurantajärjestelmää sovelletaan kaikilla viljelylaitoksilla ja nilviäisten viljelyalueilla tuotantotyypille soveltuvalla tavalla.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun riskiin perustuvan eläinten terveyden seurantajärjestelmän tavoitteena on havaita

a)	lisääntynyt kuolleisuus kaikilla viljelylaitoksilla ja nilviäisten viljelyalueilla tuotantotyypille soveltuvalla tavalla; ja

b)	liitteessä IV olevassa II osassa luetellut taudit niillä viljelylaitoksilla ja nilviäisten viljelyalueilla, joilla on kyseisille taudeille alttiita lajeja.

3.   Tällaisen eläinten terveyden seurannan tiheyttä koskevia suosituksia, jotka riippuvat kyseessä olevan vyöhykkeen tai osaston terveystilanteesta, annetaan liitteessä III olevassa B osassa. Tätä seurantaa sovelletaan rajoittamatta V luvun tai 49 artiklan 3 kohdan, 50 artiklan 4 kohdan ja 52 artiklan mukaisesti suoritettua näytteenottoa ja seurantaa.

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa riskiin perustuvassa eläinten terveyden seurantajärjestelmässä on otettava huomioon ohjeet, jotka komissio laatii 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

5.   Komissio toimittaa 7 artiklan mukaisesti suoritetun virallisen valvonnan tulosten ja 58 artiklan mukaisesti suoritetun yhteisön valvonnan tulosten sekä muiden asiaan liittyvien tietojen perusteella neuvostolle kertomuksen riskiin perustuvan eläinten terveyden seurantajärjestelmän yleisestä toiminnasta jäsenvaltioissa. Kertomukseen voidaan tarvittaessa liittää 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asiaankuuluva ehdotus tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä.

III LUKU

VESIVILJELYELÄIMIÄ JA NIISTÄ SAATAVIEN TUOTTEIDEN MARKKINOILLE SAATTAMISTA KOSKEVAT ELÄINTEN TERVEYSVAATIMUKSET

1 JAKSO

Yleiset säännökset

11 artikla

Soveltamisala

1.   Jollei toisin säädetä, tätä lukua sovelletaan ainoastaan liitteessä IV olevassa II osassa lueteltuihin tauteihin ja niille alttiisiin lajeihin.

2.   Jäsenvaltiot voivat sallia tämän luvun vaatimusten vastaisten vesiviljelyeläinten ja niistä saatavien tuotteiden markkinoille saattamisen tieteellisiä tarkoituksia varten toimivaltaisen viranomaisen tiukassa valvonnassa.

Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että tällainen markkinoille saattaminen ei vaaranna vesieläinten terveystilannetta määräpaikassa tai kauttakuljetuspaikoissa liitteessä IV olevassa II osassa lueteltujen tautien osalta.

Mitään tällaisia siirtoja jäsenvaltioiden välillä ei saa toteuttaa ilman asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille annettua ennakkoilmoitusta.

12 artikla

Vesiviljelyeläinten markkinoille saattamista koskevat yleiset vaatimukset

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vesiviljelyeläinten ja niistä saatavien tuotteiden markkinoille saattaminen ei vaaranna vesieläinten terveystilannetta määräpaikassa liitteessä IV olevassa II osassa lueteltujen tautien osalta.

2.   Tässä luvussa säädetään vesiviljelyeläinten kuljetusta koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, erityisesti liitteessä III olevassa A kohdassa tarkoitettujen terveystilaltaan erilaisten jäsenvaltioiden, vyöhykkeiden tai osastojen välisten kuljetusten osalta.

13 artikla

Kuljetukseen liittyvät tautien ehkäisyvaatimukset

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)	tarpeellisia tautien ehkäisytoimenpiteitä sovelletaan vesiviljelyeläinten kuljetuksen aikana, jottei kyseisten eläinten terveystilanne muutu kuljetuksen aikana ja jotta tautien leviämisen riskiä alennetaan; ja

b)	vesiviljelyeläimiä kuljetetaan olosuhteissa, jotka eivät muuta niiden terveystilannetta eivätkä vaaranna terveystilannetta määräpaikassa eikä mahdollisissa kauttakuljetuspaikoissa.

Tätä kohtaa sovelletaan myös tauteihin ja niille alttiisiin lajeihin, joita ei ole lueteltu liitteessä IV olevassa II osassa.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että veden vaihto kuljetuksen aikana suoritetaan paikoissa ja olosuhteissa, jotka eivät vaaranna seuraavien eläinten terveystilannetta:

a)	kuljetettavana olevat vesiviljelyeläimet;

b)	mahdolliset vesieläimet veden vaihtopaikassa; ja

c)	vesieläimet määräpaikassa.

14 artikla

Eläinten terveystodistukset

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vesiviljelyeläinten markkinoille saattaminen edellyttää eläinten terveystodistuksia silloin, kun eläimet tuodaan sellaiseen jäsenvaltioon, vyöhykkeeseen tai osastoon, joka on julistettu taudista vapaaksi 49 ja 50 artiklan mukaisesti tai johon sovelletaan seurantaa tai hävittämisohjelmaa 44 artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisesti:

a)	viljelyä ja istutuksia varten;

b)	jatkojalostettaviksi ennen ihmisravinnoksi käyttämistä, paitsi jos: i) kalojen osalta: ne teurastetaan ja niiden sisälmykset poistetaan ennen lähettämistä; ii) nilviäisten ja äyriäisten osalta: ne lähetetään jalostamattomina tai jalostettuina tuotteina.

2.   Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että vesiviljelyeläinten markkinoille saattaminen edellyttää eläinten terveystodistuksia silloin, kun eläimiä saa viedä pois alueelta, johon sovelletaan V luvun 3, 4, 5 ja 6 jaksossa annettuja torjuntasäännöksiä.

Tätä kohtaa sovelletaan myös sellaisiin tauteihin ja niille alttiisiin lajeihin, joita ei ole lueteltu liitteessä IV olevassa II osassa.

3.   Seuraavista siirroista on ilmoitettava direktiivin 90/425/ETY 20 artiklan 1 kohdassa säädetyn tietokonejärjestelmän mukaisesti:

a)	vesiviljelyeläinten siirrot jäsenvaltioiden välillä, jos eläinten terveystodistus vaaditaan tämän artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisesti;

b)	kaikki muut elävien vesiviljelyeläinten siirrot viljelyä tai istutuksia varten jäsenvaltioiden välillä, jos eläinten terveystodistusta ei vaadita tämän direktiivin mukaisesti.

4.   Jäsenvaltiot voivat päättää käyttää 3 kohdassa tarkoitettua tietokonejärjestelmää jäljittämään kokonaan niiden omalla alueella tapahtuvia siirtoja.

2 JAKSO

Viljelyyn ja istutuksiin tarkoitetut vesiviljelyeläimet

15 artikla

Vesiviljelyeläinten markkinoille viljelyä ja istutuksia varten saattamista koskevat yleiset vaatimukset

1.   Jollei V luvussa annetuista säännöksistä muuta johdu, jäsenvaltioiden on varmistettava, että viljelyä varten markkinoille saatettavat vesiviljelyeläimet ovat

a)	kliinisesti terveitä; eivätkä

b)	tule viljelylaitoksesta tai nilviäisten viljelyalueelta, jossa ilmenee selvittämätöntä lisääntynyttä kuolleisuutta.

Tätä kohtaa sovelletaan myös tauteihin ja niille alttiisiin lajeihin, joita ei ole lueteltu liitteessä IV olevassa II osassa.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan b alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia tällaisen riskinarviointiin perustuvan markkinoille saattamisen edellyttäen, että eläimet ovat peräisin sellaisesta viljelylaitoksen tai nilviäisten viljelyalueen osasta, joka on erillään siitä epidemiologisesta yksiköstä, jossa on ilmennyt lisääntynyttä kuolleisuutta.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että V luvussa säädettyjen taudintorjuntatoimenpiteiden mukaisesti hävitettäviksi tai teurastettaviksi tarkoitettuja vesiviljelyeläimiä ei saateta markkinoille viljelyä ja istutuksia varten.

4.   Vesiviljelyeläimiä saa päästää luontoon istutuksia varten tai istuta ja ongi -kalastuspaikkoihin ainoastaan, jos ne

a)	ovat 1 kohdassa esitettyjen vaatimusten mukaisia; ja

b)	tulevat viljelylaitoksesta tai nilviäisten viljelyalueelta, jonka liitteessä III olevassa A osassa tarkoitettu terveystilanne on vähintään vastaava kuin niiden vesien terveystilanne, joihin ne on tarkoitus päästää.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää, että vesiviljelyeläinten on tultava vyöhykkeestä tai osastosta, joka on julistettu taudista vapaaksi 49 tai 50 artiklan mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa tätä kohtaa myös 43 artiklan mukaisesti laadittuihin ja sovellettuihin ohjelmiin.

16 artikla

Tietylle taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien vesiviljelyeläinten tuominen tästä taudista vapaille alueille

1.   Jotta tietylle taudille alttiisiin lajeihin kuuluvia vesiviljelyeläimiä voidaan tuoda viljelyä tai istutuksia varten jäsenvaltioon, vyöhykkeeseen tai osastoon, joka on julistettu tietystä taudista vapaaksi 49 tai 50 artiklan mukaisesti, niiden on oltava peräisin toisesta jäsenvaltiosta, vyöhykkeestä tai osastosta, joka on myös julistettu kyseisestä taudista vapaaksi.

2.   Jos voidaan tieteellisesti osoittaa, että tietylle taudille alttiit lajit eivät määrätyissä kehitysvaiheissa levitä kyseistä tautia, 1 kohtaa ei sovelleta näihin kehitysvaiheisiin.

Luettelo niistä lajeista ja kehitysvaiheista, joihin ensimmäistä alakohtaa voidaan soveltaa, hyväksytään, ja tarvittaessa muutetaan tieteellisen ja teknologisen kehityksen huomioon ottamiseksi, 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

17 artikla

Tartunnanlevittäjälajeihin kuuluvien elävien vesiviljelyeläinten tuominen taudista vapaille alueille

1.   Jos tieteellinen tieto tai käytännön kokemus osoittaa, että muut kuin liitteessä IV olevassa II osassa mainitut lajit voivat levittää tiettyä tautia toimimalla tartunnanlevittäjälajeina, jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos tartunnanlevittäjälajeja tuodaan viljelyä tai istutusta varten jäsenvaltioon, vyöhykkeeseen tai osastoon, joka on julistettu kyseisestä taudista vapaaksi 49 tai 50 artiklan mukaisesti, kyseisten lajien on

a)	oltava peräisin toisesta jäsenvaltiosta, vyöhykkeestä tai osastosta, joka on julistettu asianomaisesta taudista vapaaksi; tai

b)

niitä on pidettävä karanteenissa kyseisestä taudinaiheuttajasta vapaassa vedessä asiaankuuluvan ajan, jos tämä osoittautuu toimitetun tieteellisen tiedon tai käytännön kokemuksen perusteella riittäväksi, jotta kyseisen taudin levittämisen riski alenee hyväksyttävälle tasolle taudin levittämisen ehkäisemisen kannalta.

2.   Luettelo niistä tartunnanlevittäjälajeista ja tällaisten lajien kehitysvaiheista, joihin tätä artiklaa sovelletaan, ja tarvittaessa olosuhteista, joissa kyseiset lajit voivat levittää tautia, hyväksytään, ja tarvittaessa muutetaan tieteellisen ja teknologisen kehityksen huomioon ottamiseksi, 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3.   Ennen kuin laji mahdollisesti sisällytetään 2 kohdassa tarkoitettuun luetteloon, komissio voi päättää 62 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, että jäsenvaltiot saavat soveltaa 1 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä.

3 JAKSO

Ihmisravinnoksi tarkoitetut vesiviljelyeläimet ja niistä saatavat tuotteet

18 artikla

Vesiviljelyeläimet ja niistä saatavat tuotteet, jotka saatetaan markkinoille jatkojalostettaviksi ennen ihmisravinnoksi käyttämistä

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vesiviljelyeläimiä, jotka kuuluvat lajeihin, jotka ovat alttiita yhdelle tai useammalle liitteessä IV olevassa II osassa luetelluista muista kuin eksoottisista taudeista, ja niistä saatavia tuotteita voidaan saattaa markkinoille jatkojalostusta varten jäsenvaltiossa, vyöhykkeessä tai osastossa, joka on julistettu kyseisistä taudeista vapaaksi 49 tai 50 artiklan mukaisesti, ainoastaan siinä tapauksessa, että ne täyttävät jonkin seuraavista edellytyksistä:

a)	ne ovat peräisin toisesta jäsenvaltiosta, vyöhykkeestä tai osastosta, joka on julistettu kyseisestä taudista vapaaksi;

b)	ne jalostetaan luvan saaneessa jalostuslaitoksessa olosuhteissa, joilla ehkäistään tautien leviäminen;

c)	kalojen osalta: ne teurastetaan ja niiden sisälmykset poistetaan ennen lähettämistä; tai

d)	nilviäisten ja äyriäisten osalta: ne lähetetään jalostamattomina tai jalostettuina tuotteina.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että eläviä vesiviljelyeläimiä, jotka kuuluvat lajeihin, jotka ovat alttiita yhdelle tai useammalle liitteessä IV olevassa II osassa luetelluista muista kuin eksoottisista taudeista, ja jotka saatetaan markkinoille jatkojalostusta varten jäsenvaltiossa, vyöhykkeessä tai osastossa, joka on julistettu kyseisistä taudeista vapaaksi 49 tai 50 artiklan mukaisesti, voidaan varastoida väliaikaisesti jalostuspaikassa ainoastaan siinä tapauksessa, että

a)	ne ovat peräisin toisesta jäsenvaltiosta, vyöhykkeestä tai osastosta, joka on julistettu kyseisestä taudista vapaaksi; tai

b)

niitä pidetään väliaikaisesti lähettämöissä, puhdistuslaitoksissa tai vastaavissa laitoksissa, jotka on varustettu kyseiset taudinaiheuttajat inaktivoivalla jätevedenkäsittelyjärjestelmällä tai joissa käytetään muuntyyppistä jätevedenkäsittelyä, jolla riski tautien leviämisestä luonnonvesiin alennetaan hyväksyttävälle tasolle.

19 artikla

Vesiviljelyeläimet ja niistä saatavat tuotteet, jotka saatetaan markkinoille ihmisravinnoksi ilman jatkojalostusta

1.   Tätä jaksoa ei sovelleta silloin, kun vesiviljelyeläimiä, jotka kuuluvat lajeihin, jotka ovat alttiita yhdelle tai useammalle liitteessä IV olevassa II osassa luetelluista taudeista, ja niistä saatavia tuotteita saatetaan markkinoille ihmisravinnoksi ilman jatkojalostusta, edellyttäen että ne on pakattu vähittäismyyntipakkauksiin, jotka ovat asetuksessa (EY) N:o 853/2004 säädettyjen pakkauksia ja pakkausmerkintöjä koskevien säännösten mukaisia.

2.   Kun eläviä nilviäisiä ja äyriäisiä, jotka kuuluvat lajeihin, jotka ovat alttiita yhdelle tai useammalle liitteessä IV olevassa II osassa luetelluista taudeista, väliaikaisesti uudelleensijoitetaan yhteisön vesiin tai tuodaan lähettämöihin, puhdistuslaitoksiin tai vastaaviin laitoksiin, niiden on oltava 18 artiklan 2 kohdan vaatimusten mukaisia.

4 JAKSO

Luonnonvaraiset vesieläimet

20 artikla

Luonnonvaraisten vesieläinten päästäminen jäsenvaltioihin, vyöhykkeisiin tai osastoihin, jotka on julistettu taudista vapaiksi

1.   Luonnonvaraiset vesieläimet, jotka kuuluvat lajeihin, jotka ovat alttiita yhdelle tai useammalle liitteessä IV olevassa II osassa luetelluista taudeista, ja jotka on pyydystetty jäsenvaltiossa, vyöhykkeessä tai osastossa, jota ei ole julistettu taudista vapaaksi 49 tai 50 artiklan mukaisesti, on asetettava toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa karanteeniin sopiviin tiloihin riittävän pituiseksi ajaksi, jotta kyseisen taudin leviämisen riski alenee hyväksyttävälle tasolle, ennen kuin ne voidaan päästää viljelylaitokselle tai nilviäisten viljelyalueelle, joka sijaitsee jäsenvaltiossa, vyöhykkeessä tai osastossa, joka on julistettu kyseisestä taudista vapaaksi 49 tai 50 artiklan mukaisesti.

2.   Jäsenvaltiot voivat sallia perinteisen laajaperäisen laguunivesiviljelyn ilman 1 kohdassa säädettyä karanteenia, edellyttäen että suoritetaan riskinarviointi ja että riskin ei katsota olevan korkeampi kuin mitä on odotettavissa 1 kohtaa sovellettaessa.

5 JAKSO

Koristevesieläimet

21 artikla

Koristevesieläinten markkinoille saattaminen

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että koristevesieläinten markkinoille saattaminen ei vaaranna vesieläinten terveystilannetta liitteessä IV olevassa II osassa lueteltujen tautien osalta.

2.   Tätä artiklaa sovelletaan myös niiden tautien osalta, joita ei ole lueteltu liitteessä IV olevassa II osassa.

IV LUKU

VESIVILJELYELÄINTEN JA NIISTÄ SAATAVIEN TUOTTEIDEN TUOMINEN YHTEISÖÖN KOLMANSISTA MAISTA

22 artikla

Vesiviljelyeläinten ja niistä saatavien tuotteiden kolmansista maista tapahtuvaa tuontia koskevat yleiset vaatimukset

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vesiviljelyeläimiä ja niistä saatavia tuotteita tuodaan yhteisöön ainoastaan sellaisista kolmansista maista tai kolmansien maiden osista, jotka on mainittu luettelossa, joka laaditaan ja saatetaan ajan tasalle 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

23 artikla

Luettelot kolmansista maista ja kolmansien maiden osista, joista vesiviljelyeläinten ja niistä saatavien tuotteiden tuominen on sallittua

1.   Kolmas maa tai kolmannen maan osa voidaan mainita 22 artiklassa säädetyssä luettelossa ainoastaan, jos kyseisestä maasta tai kyseisestä kolmannen maan osasta tehty yhteisön arviointi on osoittanut, että toimivaltainen viranomainen tarjoaa asianmukaiset takeet siitä, että asiaankuuluvat yhteisön lainsäädännön mukaiset eläinten terveysvaatimukset täyttyvät.

2.   Komissio voi päättää, onko 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tarkastus tarpeen 1 kohdassa säädetyn kolmatta maata tai kolmannen maan osaa koskevan arvioinnin täydentämiseksi.

3.   Edellä 22 artiklassa tarkoitettuja luetteloita laadittaessa ja ajan tasalle saatettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota

a)	kolmannen maan lainsäädäntöön;

b)	kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen ja sen tarkastuslaitosten organisaatioon, näiden laitosten toimivaltaan, niihin kohdistuvaan valvontaan ja niiden voimavaroihin ja henkilöstön määrään, jota tarvitaan niiden lainsäädännön tehokkaaseen täytäntöönpanoon;

c)	yhteisöön tarkoitettujen elävien vesiviljelyeläinten tuotantoon, valmistukseen, käsittelyyn, varastointiin ja lähettämiseen sovellettaviin voimassa oleviin vesieläinten terveyttä koskeviin vaatimuksiin;

d)	takeisiin, jotka kolmannen maan toimivaltainen viranomainen voi antaa vesieläinten terveyttä koskevien vaatimusten noudattamisen tai vastaavuuden osalta;

e)	kolmannesta maasta peräisin olevien elävien vesiviljelyeläinten kaupan pitämisestä saatuun kokemukseen ja tehtyjen tuontitarkastusten tuloksiin;

f)	yhteisön arvioinnin tuloksiin, erityisesti asianomaisen kolmannen maan toimivaltaisten viranomaisten arvioinnin tuloksiin tai, jos komissio sitä pyytää, kolmannen maan toimivaltaisten viranomaisten toimittamaan raporttiin mahdollisesti suoritetuista tarkastuksista;

g)	viljeltyjen ja luonnonvaraisten vesieläinten terveystilanteeseen kolmannessa maassa, ottaen huomioon erityisesti eksoottiset eläintaudit ja maan yleisen vesieläinten terveystilanteen kaikki näkökohdat, jotka voivat aiheuttaa riskin vesieläinten terveydelle yhteisössä;

h)	siihen, miten säännöllisesti, nopeasti ja täsmällisesti kolmas maa toimittaa tiedot vesieläinten infektio- tai tartuntatautien esiintymisestä alueellaan, erityisesti Maailman eläintautijärjestön (OIE) luetteloon sisältyvistä ilmoitettavista taudeista; ja

i)	vesieläinten tautien ehkäisyä ja torjuntaa koskeviin voimassa oleviin kolmannen maan sääntöihin ja niiden täytäntöönpanoon, mukaan luettuna muista maista tapahtuvaa tuontia koskevat säännöt.

4.   Komissio huolehtii kaikkien 22 artiklan mukaisten luetteloiden laatimisesta ja ajan tasalle saattamisesta ja siitä, että ne ovat yleisön saatavilla.

5.   Edellä olevan 22 artiklan mukaisesti laadittuja luetteloita voidaan yhdistää muihin luetteloihin, jotka on laadittu eläinten terveyttä ja kansanterveyttä koskeviin tarkoituksiin.

24 artikla

Asiakirjat

1.   Vesiviljelyeläinten ja niistä saatavien tuotteiden lähetysten mukana on niiden saapuessa yhteisöön oltava asiakirja, joka sisältää eläinten terveystodistuksen.

2.   Eläinten terveystodistuksessa on todistettava, että lähetys täyttää

a)	tämän direktiivin mukaiset kyseisiä hyödykkeitä koskevat vaatimukset; sekä

b)	mahdolliset 25 artiklan a alakohdan mukaisesti vahvistetut erityiset tuontiedellytykset.

3.   Asiakirjaan voi sisältyä kansanterveyttä ja eläinten terveyttä koskevassa yhteisön muussa lainsäädännössä vaadittuja tarkempia tietoja.

25 artikla

Yksityiskohtaiset säännöt

Tämän luvun soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt voidaan tarvittaessa vahvistaa 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Nämä säännöt voivat koskea erityisesti seuraavia seikkoja:

a)	erityiset kolmansia maita, niiden osia tai kolmansien maiden ryhmiä koskevat tuontiedellytykset;

b)	perusteet, joiden mukaan kolmannet maat tai niiden osat luokitellaan vesieläinten tautien osalta;

c)	sähköisten asiakirjojen käyttö:

d)	eläinten terveystodistusten mallit ja muut asiakirjat; ja

e)	menettelyt ja todistukset kauttakuljetusta varten.

V LUKU

VESIELÄINTEN TAUTIEN TORJUNTAA KOSKEVAT ILMOITUKSET JA VÄHIMMÄISTOIMENPITEET

1 JAKSO

Tauteja koskevat ilmoitukset

26 artikla

Kansalliset ilmoitukset

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)	jos on aihetta epäillä liitteessä IV olevassa II osassa luetteloidun taudin esiintymistä vesieläimissä tai jos tällaisen taudin esiintyminen on vahvistettu, epäilystä ja/tai vahvistuksesta ilmoitetaan välittömästi toimivaltaiselle viranomaiselle; ja

b)	jos vesiviljelyeläimissä ilmenee lisääntynyttä kuolleisuutta, kuolleisuudesta ilmoitetaan välittömästi toimivaltaiselle viranomaiselle tai yksityiselle eläinlääkärille jatkotutkimuksia varten.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että velvollisuus ilmoittaa 1 kohdassa tarkoitetuista seikoista asetetaan

a)	omistajalle ja kaikille vesieläimistä huolehtiville henkilöille;

b)	kaikille vesiviljelyeläinten mukana kuljetuksen aikana kulkeville henkilöille;

c)	eläinlääkäreille ja muille ammattihenkilöille, jotka osallistuvat vesieläinten terveyspalveluihin:

d)	virkaeläinlääkäreille, eläinlääketieteellisten tai muiden virallisten tai yksityisten laboratorioiden johtotehtävissä työskenteleville henkilöille; ja

e)	kaikille muille henkilöille, jotka ovat ammatillisesti tekemisissä taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien vesieläinten tai tällaisista eläimistä saatavien tuotteiden kanssa.

27 artikla

Ilmoitukset muille jäsenvaltioille, komissiolle ja EFTAn jäsenvaltioille

Jäsenvaltioiden on annettava ilmoitus muille jäsenvaltioille, komissiolle ja EFTAn jäsenvaltioille 24 tunnin kuluessa siitä, kun on saatu vahvistus

a)	liitteessä IV olevassa II osassa mainitusta eksoottisesta taudista;

b)	liitteessä IV olevassa II osassa mainitusta muusta kuin eksoottisesta taudista, jos asianomainen jäsenvaltio, vyöhyke tai osasto on julistettu kyseisestä taudista vapaaksi.

2 JAKSO

Epäily luetteloon sisältyvästä taudista – epidemiologinen tutkimus

28 artikla

Ensivaiheen torjuntatoimenpiteet

Jos epäillään liitteessä IV olevassa II osassa mainitun eksoottisen taudin tai liitteessä IV olevassa II osassa mainitun muun kuin eksoottisen taudin esiintymistä jäsenvaltioissa, vyöhykkeissä tai osastoissa, joissa on liitteessä III olevassa A osassa tarkoitettu joko luokan I tai III terveystilanne asianomaisen taudin osalta, jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)	asianmukaiset näytteet otetaan ja tutkitaan laboratoriossa, joka on nimetty 57 artiklan mukaisesti;

b)

ennen kuin a alakohdassa säädetyn tutkimuksen tulokset on saatu i) viljelylaitos tai nilviäisten viljelyalue, jolla tautia epäillään esiintyvän, asetetaan viralliseen valvontaan ja asiaankuuluvat torjuntatoimenpiteet toteutetaan, jotta taudin leviäminen muihin vesieläimiin estetään; ii) viljelylaitoksesta tai nilviäisten viljelyalueelta, jolla tautia epäillään esiintyvän, ei saa ilman toimivaltaisen viranomaisen lupaa viedä pois eikä sinne saa tuoda mitään vesiviljelyeläimiä; iii) aloitetaan 29 artiklassa säädetty epidemiologinen tutkimus.

29 artikla

Epidemiologinen tutkimus

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 28 artiklan b alakohdan iii alakohdan mukaisesti aloitettu epidemiologinen tutkimus suoritetaan, jos 28 artiklan a alakohdassa tarkoitettu tutkimus osoittaa

a)	liitteessä IV olevassa II osassa mainitun eksoottisen taudin esiintymisen jossain jäsenvaltiossa; tai

b)	liitteessä IV olevassa II osassa mainitun muun kuin eksoottisen taudin esiintymisen jäsenvaltioissa, vyöhykkeissä tai osastoissa, joilla on liitteessä III olevassa A osassa tarkoitettu joko luokan I tai III terveystilanne kyseisen taudin osalta.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun epidemiologisen tutkimuksen tavoitteena on

a)	määrittää tartunnan mahdollinen alkuperä ja mahdolliset tartuntatavat;

b)	tutkia, onko vesiviljelyeläimiä poistunut viljelylaitoksesta tai nilviäisten viljelyalueelta 26 artiklan 1 kohdassa säädetystä epäilystä ilmoittamista edeltävänä merkityksellisenä ajanjaksona;

c)	tutkia, ovatko muut viljelylaitokset tartunnan saastuttamia.

3.   Jos 1 kohdassa säädetty epidemiologinen tutkimus osoittaa, että tauti on voinut kulkeutua yhdelle tai useammalle viljelylaitokselle, nilviäisten viljelyalueelle tai rajaamattomille vesialueille, asianomaisen jäsenvaltion on varmistettava, että 28 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä sovelletaan tällaisissa viljelylaitoksissa, nilviäisten viljelyalueilla tai rajaamattomilla vesialueilla.

Kun kyseessä on laaja vesistöalue tai rannikkovyöhyke, toimivaltainen viranomainen voi päättää rajoittaa 28 artiklan soveltamisen suppeammalle alueelle tartunnan saastuttamaksi epäillyn viljelylaitoksen tai nilviäisten viljelyalueen läheisyydessä, jos se katsoo, että tällainen suppeampi alue on riittävän suuri takaamaan, ettei tauti leviä.

4.   Naapurivaltioina olevien jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden toimivaltaisille viranomaisille on tarvittaessa ilmoitettava tautiepäilystä.

Tässä tapauksessa asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin tässä artiklassa säädettyjen toimenpiteiden soveltamiseksi alueellaan.

30 artikla

Rajoitusten poistaminen

Toimivaltaisen viranomaisen on poistettava 28 artiklan b alakohdassa säädetyt rajoitukset, kun mainitun artiklan a alakohdassa tarkoitettu tutkimus ei osoita taudin esiintymistä.

3 JAKSO

Vähimmäistorjuntatoimenpiteet, kun eksoottisten tautien esiintyminen vesiviljelyeläimissä on vahvistettu

31 artikla

Johdantosäännös

Tätä jaksoa sovelletaan, kun liitteessä IV olevassa II osassa mainitun eksoottisen taudin esiintyminen vesiviljelyeläimissä on vahvistettu.

32 artikla

Yleiset toimenpiteet

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)	viljelylaitos tai nilviäisten viljelyalue julistetaan virallisesti tartunnan saastuttamaksi;

b)	tartunnan saastuttamaksi julistetun viljelylaitoksen tai nilviäisten viljelyalueen ympärille perustetaan kyseiselle taudille soveltuva rajoitusalue, mukaan luettuna suoja-alue ja seuranta-alue;

c)	rajoitusalueella ei tehdä istutuksia eikä vesiviljelyeläimiä siirretä rajoitusalueelle, sen sisällä eikä sieltä pois ilman toimivaltaisen viranomaisen lupaa; ja

d)	kaikki tarvittavat lisätoimenpiteet taudin edelleen leviämisen estämiseksi pannaan täytäntöön.

33 artikla

Keräys ja jatkojalostus

1.   Myyntikoon saavuttaneita vesiviljelyeläimiä, joissa ei havaita mitään taudin kliinisiä oireita, voidaan kerätä toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa ihmisravinnoksi tai jatkojalostettavaksi.

2.   Keräys, tuominen lähettämöihin tai puhdistuslaitoksiin, jatkojalostus ja kaikki muut toimenpiteet, jotka liittyvät vesiviljelyeläinten valmisteluun niiden tuomiseksi elintarvikeketjuun, on suoritettava olosuhteissa, jotka estävät taudin aiheuttavan patogeenin leviämisen.

3.   Lähettämöt, puhdistuslaitokset tai vastaavat laitokset on varustettava jätevedenkäsittelyjärjestelmällä, jolla inaktivoidaan taudin aiheuttamisesta vastaava taudinaiheuttaja, tai on käytettävä muuntyyppistä jätevedenkäsittelyä, jolla riski tautien leviämisestä luonnonvesiin alennetaan hyväksyttävälle tasolle.

4.   Jatkojalostus on suoritettava luvan saaneissa jalostuslaitoksissa.

34 artikla

Poistaminen ja hävittäminen

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuolleet kalat ja äyriäiset sekä elävät kalat ja äyriäiset, joissa ilmenee taudin kliinisiä oireita, poistetaan ja hävitetään toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä 3 päivänä lokakuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1774/2002 (19) mukaisesti mahdollisimman pian tämän direktiivin 47 artiklassa tarkoitetun valmiussuunnitelman mukaisesti.

2.   Vesiviljelyeläimet, jotka eivät ole saavuttaneet myyntikokoa ja joissa ei havaita mitään taudin kliinisiä oireita, on kohtuullisessa ajassa sekä ottaen huomioon tuotantotyyppi ja tällaisten eläinten aiheuttama riski kyseisen taudin edelleen leviämisestä poistettava ja hävitettävä toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa asetuksen (EY) N:o 1774/2002 ja tämän direktiivin 47 artiklassa säädetyn valmiussuunnitelman mukaisesti.

35 artikla

Tyhjillään pitäminen

Tartunnan saastuttama viljelylaitos tai nilviäisten viljelyalue on mahdollisuuksien mukaan pidettävä asianmukaisen ajan tyhjillään sen jälkeen, kun se on tyhjennetty ja tarvittaessa puhdistettu ja desinfioitu.

Niiden viljelylaitosten tai nilviäisten viljelyalueiden osalta, joilla kasvatetaan vesiviljelyeläimiä, jotka eivät ole alttiita kyseiselle taudille, on tyhjillään pitämistä koskevien päätösten perustuttava riskinarviointiin.

36 artikla

Vesieläinten suojelu

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen ehkäisemiseksi, ettei tauti leviä muihin vesieläimiin.

37 artikla

Toimenpiteiden päättäminen

Tässä jaksossa säädetyt toimenpiteet on pidettävä voimassa, kunnes

a)	tässä jaksossa säädetyt taudin hävittämistoimenpiteet on suoritettu;

b)	kyseiselle taudille ja vesiviljelyn tuotantoyritystyypeille soveltuva näytteenotto ja seuranta on toteutettu rajoitusalueella, ja tulokset ovat negatiiviset.

4 JAKSO

Vähimmäistorjuntatoimenpiteet, kun muiden kuin eksoottisten tautien esiintyminen vesiviljelyeläimissä on vahvistettu

38 artikla

Yleiset säännökset

1.   Jos on vahvistettu liitteessä IV olevassa II osassa mainitun muun kuin eksoottisen taudin esiintyminen jäsenvaltiossa, vyöhykkeessä tai osastossa, joka on julistettu kyseisestä taudista vapaaksi, asianomaisen jäsenvaltion on joko

a)	sovellettava 3 jaksossa säädettyjä toimenpiteitä taudista vapaan aseman takaisin saamiseksi; tai

b)	laadittava hävittämisohjelma 44 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2.   Jos jäsenvaltio, 34 artiklan 2 kohdasta poiketen, päättää soveltaa 3 jaksossa säädettyjä toimenpiteitä, se voi sallia kliinisesti terveiden eläinten kasvattamisen markkinakokoon ennen teurastamista ihmisravinnoksi tai siirtämisen toiselle tartunnan saastuttamalle vyöhykkeelle tai osastoon. Tällaisissa tapauksissa on toteutettava toimenpiteet taudin edelleen leviämisen vähentämiseksi ja mahdollisuuksien mukaan estämiseksi.

3.   Jos asianomainen jäsenvaltio ei halua saada takaisin taudista vapaata asemaa, sovelletaan 39 artiklaa.

39 artikla

Rajoittavat toimenpiteet

Jos on vahvistettu liitteessä IV olevassa II osassa mainitun muun kuin eksoottisen taudin esiintyminen jäsenvaltiossa, vyöhykkeessä tai osastossa, jota ei ole julistettu kyseisestä taudista vapaaksi, asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava toimenpiteitä taudin rajoittamiseksi.

Näihin toimenpiteisiin on kuuluttava vähintään

a)	viljelylaitoksen tai nilviäisten viljelyalueen julistaminen tartunnan saastuttamaksi;

b)	tartunnan saastuttamaksi julistetun viljelylaitoksen tai nilviäisten viljelyalueen ympärille sijoittuvan, kyseiselle taudille soveltuvan rajoitusalueen perustaminen, mukaan luettuna suoja-alue ja seuranta-alue;

c)	vesiviljelyeläinten rajoitusalueelta siirtämisen rajoittaminen siten, että tällaisia eläimiä voidaan ainoastaan i) tuoda viljelylaitoksiin tai nilviäisten viljelyalueille 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti; tai ii) kerätä ja teurastaa ihmisravinnoksi 33 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

d)	kuolleiden kalojen ja äyriäisten poistaminen ja hävittäminen toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa asetuksen (EY) N:o 1774/2002 mukaisesti kohtuullisessa ajassa ottaen huomioon tuotantotyyppi ja tällaisten kuolleiden eläinten aiheuttama riski kyseisen taudin edelleen leviämisestä.

5 JAKSO

Vähimmäistorjuntatoimenpiteet, kun liitteessä iv olevassa ii osassa lueteltujen tautien esiintyminen luonnonvaraisissa vesieläimissä on vahvistettu

40 artikla

Liitteessä VI olevassa II osassa lueteltujen tautien torjunta luonnonvaraisissa vesieläimissä

1.   Kun luonnonvaraiset vesieläimet ovat saaneet liitteessä IV olevassa II osassa lueteltujen eksoottisten tautien tartunnan tai niillä epäillään tartuntaa, asianomaisen jäsenvaltion on valvottava tilannetta ja toteutettava toimenpiteitä taudin edelleen leviämisen vähentämiseksi ja mahdollisuuksien mukaan ehkäisemiseksi.

2.   Kun luonnonvaraiset vesieläimet ovat saaneet liitteessä IV olevassa II osassa lueteltujen muiden kuin eksoottisten tautien tartunnan tai niillä epäillään tartuntaa jäsenvaltiossa, vyöhykkeessä tai osastossa, joka on julistettu kyseisestä taudista vapaaksi, jäsenvaltion on myös seurattava tilannetta ja toteutettava toimenpiteitä taudin edelleen leviämisen vähentämiseksi ja mahdollisuuksien mukaan ehkäisemiseksi.

3.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille 62 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa komiteassa toimenpiteistä, jotka ne ovat toteuttaneet 1 ja 2 kohdan mukaisesti.

6 JAKSO

Torjuntatoimenpiteet, kun on kyse uusista taudeista

41 artikla

Uudet taudit

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet uuden taudin torjumiseksi ja taudin leviämisen estämiseksi, kun asianomainen uusi tauti voi vaarantaa vesieläinten terveystilanteen.

2.   Kun on kyse uuteen tautiin liittyvästä tilanteesta, asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava siitä jäsenvaltioille, komissiolle ja EFTAn jäsenvaltioille viipymättä, jos havainnoilla on epidemiologista merkitystä jollekin toiselle jäsenvaltiolle.

3.   Asia on saatettava 62 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean tietoon neljän viikon kuluessa siitä, kun jäsenvaltioille, komissiolle ja EFTAn jäsenvaltioille on toimitettu 2 kohdassa edellytetty ilmoitus. Asianomaisen jäsenvaltion tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti toteuttamia toimenpiteitä voidaan jatkaa, muuttaa tai kumota 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

4.   Liitteessä IV olevassa II osassa olevaa luetteloa on tarvittaessa muutettava 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä käyttäen kyseisen uuden taudin tai uuden taudille alttiin isäntälajin lisäämiseksi mainittuun liitteeseen.

7 JAKSO

Vaihtoehtoiset toimenpiteet ja kansalliset säännökset

42 artikla

Menettely tapauskohtaisten epidemiologisten toimenpiteiden hyväksymiseksi, kun on kyse liitteessä IV olevassa II osassa luetelluista taudeista

Päätös luvan antamisesta tapauskohtaisten toimenpiteiden täytäntöönpanoon rajoitetuksi ajaksi epidemiologiseen tilanteeseen soveltuvien ehtojen mukaisesti voidaan tehdä 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, kun

a)	todetaan, että tässä luvussa säädetyt toimenpiteet eivät sovellu epidemiologiseen tilanteeseen; tai

b)	tauti näyttää leviävän huolimatta toimenpiteistä, jotka on toteutettu tämän luvun mukaisesti.

43 artikla

Säännökset sellaisten tautien vaikutusten rajoittamiseksi joita ei ole lueteltu liitteessä IV olevassa II osassa

1.   Kun tauti, jota ei ole lueteltu liitteessä IV olevassa II osassa, aiheuttaa merkittävän riskin vesiviljelyeläinten tai luonnonvaraisten vesieläinten terveystilanteelle jäsenvaltiossa, asianomainen jäsenvaltio voi toteuttaa toimenpiteitä kyseisen taudin ehkäisemiseksi tai torjumiseksi.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että näillä toimenpiteillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen ja aiheellista taudin ehkäisemiseksi tai torjumiseksi.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet, jotka voivat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Toimenpiteet vaativat hyväksynnän 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettu hyväksyntä voidaan antaa vain siinä tapauksessa, että yhteisön sisäisen kaupan rajoitusten käyttöönotto on tarpeen taudin ehkäisemiseksi tai torjumiseksi, ja siinä on otettava huomioon II, III, IV ja V luvun säännökset.

VI LUKU

TORJUNTAOHJELMAT JA ROKOTUKSET

1 JAKSO

Seuranta- ja hävittämisohjelmat

44 artikla

Seuranta- ja hävittämisohjelmien laatiminen ja hyväksyminen

1.   Jos jäsenvaltio, jota ei tiedetä taudin saastuttamaksi mutta jota ei ole julistettu vapaaksi (liitteessä III olevassa A osassa tarkoitettu luokka III) yhdestä tai useammasta liitteessä IV olevassa II osassa luetellusta muusta kuin eksoottisesta taudista, laatii seurantaohjelman saavuttaakseen yhdestä tai useammasta kyseessä olevasta taudista vapaan aseman, sen on toimitettava ohjelma hyväksyttäväksi 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Tällaisia ohjelmia voidaan myös muuttaa tai ne voidaan lopettaa mainittua menettelyä noudattaen.

Seurantaa, näytteenottoa ja diagnostisia menetelmiä koskevista erityisvaatimuksista säädetään 49 artiklan 3 kohdassa.

Jos tässä kohdassa tarkoitetun ohjelman on tarkoitus kattaa yksittäisiä osastoja tai vyöhykkeitä, jotka käsittävät alle 75 prosenttia jäsenvaltion alueesta, ja vyöhyke tai osasto koostuu vesistöalueesta, jota ei ole jaettu toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan kanssa, tällaisen ohjelman hyväksymiseen, muuttamiseen tai lopettamiseen sovelletaan kuitenkin 50 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä.

2.   Jos jäsenvaltio, joka tiedetään yhden tai useamman liitteessä IV olevassa II osassa luetellun muun kuin eksoottisen taudin saastuttamaksi (liitteessä III olevassa A osassa tarkoitettu luokka V), laatii yhtä tai useampaa kyseessä olevaa tautia koskevan hävittämisohjelman, sen on toimitettava ohjelma hyväksyttäväksi 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Tällaisia ohjelmia voidaan myös muuttaa tai ne voidaan lopettaa mainittua menettelyä noudattaen.

3.   Yleiskatsaus tämän artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti hyväksytyistä ohjelmista on annettava saataville yhteisön tasolla 51 artiklassa säädettyjen menettelyjen mukaisesti.

4.   Tässä artiklassa tarkoitettujen ohjelmien hyväksymispäivästä alkaen ohjelman kattamiin alueisiin sovelletaan 14 artiklassa, III luvun 2, 3, 4 ja 5 jaksossa, V luvun 2 jaksossa ja 38 artiklan 1 kohdassa säädettyjä vaatimuksia ja toimenpiteitä, jotka liittyvät taudista vapaaksi julistettuihin alueisiin.

45 artikla

Ohjelmien sisältö

Ohjelmia ei hyväksytä, elleivät ne sisällä vähintään seuraavaa:

a)	kuvaus taudin epidemiologisesta tilanteesta ennen ohjelman alkamispäivää;

b)	erittely ohjelman arvioiduista kustannuksista sekä ohjelmalta odotettavista hyödyistä;

c)	ohjelman todennäköinen kesto sekä sen päättymispäivään mennessä saavutettava tavoite; ja

d)	sen maantieteellisen ja hallinnollisen alueen kuvaus ja rajojen määrittely, jolla ohjelmaa sovelletaan.

46 artikla

Ohjelmien soveltamisaika

1.   Ohjelmia sovelletaan, kunnes

a)	liitteessä V asetetut vaatimukset on täytetty, ja jäsenvaltio, vyöhyke tai osasto on julistettu taudista vapaaksi; tai

b)	asianomaisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen tai komissio peruuttaa ohjelman siinä tapauksessa, että se ei enää täytä tarkoitustaan.

2.   Jos ohjelma peruutetaan siten kuin 1 kohdan b alakohdassa säädetään, asianomaisen jäsenvaltion on sovellettava 39 artiklan mukaisia rajoittavia toimenpiteitä ohjelman peruuttamispäivästä alkaen.

2 JAKSO

Valmiussuunnitelma uusia ja eksoottisia tauteja varten

47 artikla

Valmiussuunnitelma uusia ja eksoottisia tauteja varten

1.   Kunkin jäsenvaltion on laadittava valmiussuunnitelma, jossa täsmennetään kansalliset toimenpiteet, joita tarvitaan laaja-alaisen taudista tiedottamisen ja korkean valmiusasteen ylläpitämiseksi sekä ympäristönsuojelun varmistamiseksi.

2.   Valmiussuunnitelmassa on

a)	annettava toimivaltaiselle viranomaiselle valtuudet ja keinot saada käyttöön kaikki tilat, laitteet, henkilöstö ja muu soveltuva materiaali, joita tarvitaan taudinpurkauksen nopeaan ja tehokkaaseen hävittämiseen;

b)	varmistettava yhteensovittaminen ja toiminnan yhteensopivuus naapurijäsenvaltioiden kanssa ja rohkaistava yhteistyötä naapurivaltioina olevien kolmansien maiden kanssa; ja

c)	annettava tarvittaessa täsmälliset tiedot rokotteita koskevista vaatimuksista ja rokotusedellytyksistä, kun on kyse hätärokotuksesta.

3.   Jäsenvaltioiden on valmiussuunnitelmia laatiessaan noudatettava liitteessä VII asetettuja perusteita ja vaatimuksia.

4.   Jäsenvaltioiden on toimitettava valmiussuunnitelmat hyväksyttäväksi 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Joka viides vuosi kunkin jäsenvaltion on saatettava valmiussuunnitelmansa ajan tasalle ja toimitettava ajan tasalle saatettu suunnitelma hyväksyttäväksi mainittua menettelyä noudattaen.

5.   Valmiussuunnitelma on pantava täytäntöön, kun ilmenee uusien tautien ja liitteessä IV olevassa II osassa lueteltujen eksoottisten tautien taudinpurkaus.

3 JAKSO

Rokotus

48 artikla

Rokotus

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rokotus liitteessä IV olevassa II osassa lueteltuja eksoottisia tauteja vastaan on kielletty, jollei tällaista rokotusta ole hyväksytty 41, 42 tai 47 artiklan mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rokotus liitteessä IV olevassa II osassa lueteltuja muita kuin eksoottisia tauteja vastaan on kielletty niissä osissa niiden aluetta, jotka on julistettu kyseisistä taudeista vapaiksi 49 tai 50 artiklan mukaisesti tai joita 44 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksytty seurantaohjelma koskee.

Jäsenvaltiot voivat sallia tällaisen rokotuksen niissä osissa aluettaan, joita ei ole julistettu kyseisistä taudeista vapaiksi tai joissa rokotus on osa 44 artiklan 2 kohdan mukaisesti hyväksyttyä hävittämisohjelmaa.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytettäville rokotteille on annettu lupa direktiivin 2001/82/EY ja asetuksen (EY) N:o 726/2004 mukaisesti.

4.   Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta tieteellisiin tutkimuksiin, joiden tarkoituksena on kehittää ja testata rokotteita kontrolloiduissa olosuhteissa.

Tällaisten tutkimusten aikana jäsenvaltioiden on varmistettava, että toteutetaan asianmukaiset toimenpiteet muiden vesieläinten suojelemiseksi mahdollisilta tutkimuksen yhteydessä suoritetun rokotuksen haittavaikutuksilta.

VII LUKU

TAUDISTA VAPAA ASEMA

49 artikla

Taudista vapaa jäsenvaltio

1.   Jäsenvaltio julistetaan vapaaksi yhdestä tai useammasta liitteessä IV olevassa II osassa luetellusta muusta kuin eksoottisesta taudista 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti, jos tämän artiklan 2 kohtaa noudatetaan ja

a)	mitään kyseiselle yhdelle tai useammalle taudille alttiita lajeja ei ole sen alueella; tai

b)	taudinaiheuttajasta tiedetään, että se ei kykene selviämään jäsenvaltiossa eikä sen vesilähteessä; tai

c)	jäsenvaltio täyttää liitteessä V olevassa I osassa asetetut ehdot.

2.   Kun naapurivaltioina olevia jäsenvaltioita tai naapurivaltioina olevien jäsenvaltioiden kanssa jaettuja vesistöalueita ei ole julistettu taudista vapaiksi, jäsenvaltion on perustettava asianmukaiset puskurivyöhykkeet alueelleen. Puskurivyöhykkeiden rajat on määriteltävä siten, että ne suojaavat taudista vapaata jäsenvaltiota taudin passiiviselta leviämiseltä.

3.   Erityisvaatimukset seurantaa, puskurivyöhykkeitä, näytteenottoa ja diagnostisia menetelmiä varten, joita jäsenvaltioiden on noudatettava taudista vapaan aseman julistamiseksi tämän artiklan mukaisesti, hyväksytään 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

50 artikla

Taudista vapaa vyöhyke tai osasto

1.   Jäsenvaltio voi julistaa alueellaan sijaitsevan vyöhykkeen tai osaston vapaaksi yhdestä tai useammasta liitteessä IV olevassa II osassa mainitusta muusta kuin eksoottisesta taudista, kun

a)	mitään kyseiselle yhdelle tai useammalle taudille alttiita lajeja ei ole asianomaisessa vyöhykkeessä tai osastossa eikä tapauksen mukaan sen vesilähteessä; tai

b)	taudinaiheuttajasta tiedetään, että se ei kykene selviämään vyöhykkeessä tai osastossa eikä tapauksen mukaan sen vesilähteessä; tai

c)	vyöhyke tai osasto on liitteessä V olevassa II osassa asetettujen ehtojen mukainen.

2.   Jäsenvaltion on toimitettava 1 kohdassa tarkoitettu julistus elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevälle pysyvälle komitealle seuraavan menettelyn mukaisesti:

a)	julistuksen tueksi on esitettävä näyttö, joka on 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen määritettävässä muodossa, ja sen on oltava komission ja jäsenvaltioiden saatavilla sähköisesti 59 artiklan vaatimusten mukaisesti;

b)	komissio lisää julistamista koskevan ilmoituksen 62 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean seuraavan kokouksen asialistalle ilmoitusasiana. Julistus tulee voimaan 60 päivää kokouspäivän jälkeen;

c)	tänä aikana komissio ja jäsenvaltiot voivat pyytää julistuksen antavalta jäsenvaltiolta selvennyksen tai lisätietoja sitä tukevasta näytöstä;

d)

jos vähintään yksi jäsenvaltio tai komissio antaa b alakohdassa tarkoitetun määräajan kuluessa kirjallisia huomautuksia, joissa esitetään asiaa tukevaan näyttöön liittyviä merkittäviä objektiivisia huolenaiheita, komissio ja asianomaiset jäsenvaltiot tutkivat toimitettua näyttöä yhdessä ongelmien ratkaisemiseksi. Tässä tapauksessa b alakohdassa tarkoitettua määräaikaa voidaan jatkaa 30 päivällä. Tällaiset huomautukset on toimitettava julistuksen antavalle jäsenvaltiolle ja komissiolle;

e)	jos 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettu sovittelu epäonnistuu, komissio voi päättää toteuttaa paikan päällä tarkastuksen 58 artiklan mukaisesti tarkistaakseen, täyttääkö julistus 1 kohdassa esitetyt perusteet, paitsi jos vahvistuksen antava jäsenvaltio peruuttaa julistuksensa;

f)	saatujen tulosten niin edellyttäessä on tehtävä 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen päätös kyseisen vyöhykkeen tai osaston taudista vapaata asemaa koskevan omaehtoisen julistuksen voimassaolon väliaikaisesta keskeyttämisestä.

3.   Jos 1 kohdassa tarkoitettu yksi tai useampi vyöhyke tai osasto käsittää yli 75 prosenttia jäsenvaltion alueesta, tai jos asianomainen vyöhyke tai osasto koostuu vesistöalueesta, joka on jaettu toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan kanssa, 2 kohdassa tarkoitettu menettely korvataan 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla menettelyllä.

4.   Erityisvaatimukset seurantaa, näytteenottoa ja diagnostisia menetelmiä varten, joita jäsenvaltiot noudattavat taudista vapaan aseman saavuttamiseksi tämän artiklan mukaisesti, hyväksytään 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

51 artikla

Luettelot taudista vapaista jäsenvaltioista, vyöhykkeistä tai osastoista

1.   Kunkin jäsenvaltion on laadittava ja pidettävä ajan tasalla luettelo vyöhykkeistä ja osastoista, jotka on julistettu taudista vapaiksi 50 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Nämä luettelot on asetettava julkisesti saataville.

2.   Komissio laatii ja pitää ajan tasalla luettelon jäsenvaltioista, vyöhykkeistä ja osastoista, jotka on julistettu taudista vapaiksi 49 artiklan tai 50 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ja asettaa luettelon julkisesti saataville.

52 artikla

Taudista vapaan aseman säilyttäminen

Jäsenvaltio, joka on julistettu vapaaksi yhdestä tai useammasta liitteessä IV olevassa II osassa mainitusta muusta kuin eksoottisesta taudista 49 artiklan mukaisesti, voi lopettaa kohdennetun seurannan ja säilyttää taudista vapaan asemansa edellyttäen, että kyseisen taudin kliinisen ilmentymän kannalta suotuisat olosuhteet ovat olemassa ja tämän direktiivin asiaankuuluvat säännökset pannaan täytäntöön.

Niiden taudista vapaiden vyöhykkeiden tai osastojen osalta, jotka sijaitsevat jäsenvaltioissa, joita ei ole julistettu taudista vapaiksi, ja kaikissa niissä tapauksissa, joissa olosuhteet eivät ole kyseisen taudin kliinisen ilmentymän kannalta suotuisat, kohdennettua seurantaa on kuitenkin jatkettava tapauksen mukaan 49 artiklan 3 kohdassa tai 50 artiklan 4 kohdassa säädettyjen menetelmien mukaisesti, mutta tasolla, joka on oikeassa suhteessa riskin suuruuteen.

53 artikla

Taudista vapaan aseman voimassaolon keskeyttäminen ja palauttaminen

1.   Jos jäsenvaltiolla on syytä epäillä, että jotain sen taudista vapaan jäsenvaltion, vyöhykkeen tai osaston aseman säilyttämisen edellytystä on rikottu, asianomaisen jäsenvaltion on välittömästi keskeytettävä taudille alttiiden lajien ja tartunnanlevittäjinä toimivien lajien kauppa muihin jäsenvaltioihin, vyöhykkeisiin tai osastoihin, joiden terveystilanne on kyseisen taudin osalta parempi siten kuin liitteessä III olevassa A osassa on säädetty, ja sovellettava V luvun 2 ja 4 jakson säännöksiä.

2.   Jos 29 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu epidemiologinen tutkimus vahvistaa, että epäiltyä rikkomista ei ole tapahtunut, kyseisen jäsenvaltion, vyöhykkeen tai osaston taudista vapaa asema palautetaan.

3.   Jos epidemiologinen tutkimus vahvistaa tartunnan tapahtuneen merkittävällä todennäköisyydellä, kyseisen jäsenvaltion, vyöhykkeen tai osaston taudista vapaa asema peruutetaan sen menettelyn mukaisesti, jolla tämä asema on julistettu. Liitteessä V säädettyjen vaatimusten on täytyttävä ennen kuin taudista vapaa asema palautetaan.

VIII LUKU

TOIMIVALTAISET VIRANOMAISET JA LABORATORIOT

54 artikla

Yleiset velvollisuudet

1.   Kunkin jäsenvaltion on nimettävä toimivaltaiset viranomaisensa tämän direktiivin soveltamista varten ja ilmoitettava siitä komissiolle.

Toimivaltaisten viranomaisten on toimittava ja suoritettava velvollisuutensa asetuksen (EY) N:o 882/2004 mukaisesti.

2.   Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen tämän direktiivin soveltamista varten nimeämien toimivaltaisten viranomaisten ja sen mahdollisten muiden vesiviljelyä, vesieläimiä ja vesiviljelystä peräisin olevia elintarvikkeita ja rehuja sääntelevien viranomaisten välille luodaan tehokas ja jatkuva yhteistyösuhde, joka perustuu tämän direktiivin täytäntöönpanoon liittyvien tietojen vapaaseen vaihtamiseen.

Tietoja on tarpeen mukaan vaihdettava myös muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

3.   Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on mahdollisuus käyttää riittäviä laboratoriopalveluita sekä viimeisintä taitotietoa riskianalyysien ja epidemiologian alalla ja että kaikkia tämän direktiivin täytäntöönpanoon liittyviä tietoja voidaan vaihtaa vapaasti toimivaltaisten viranomaisten ja laboratorioiden välillä.

55 artikla

Yhteisön vertailulaboratoriot

1.   Yhteisön vertailulaboratoriot tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia vesieläinten sairauksia varten nimetään 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen kaudelle, joka määritellään mainitun menettelyn mukaisesti.

2.   Vesieläinten sairauksia käsittelevien yhteisön vertailulaboratorioiden on täytettävä liitteessä VI olevassa I osassa säädetyt tehtävät ja velvollisuudet.

3.   Komissio tarkastelee uudelleen yhteisön vertailulaboratorioiden nimeämistä viimeistään 1 kohdassa tarkoitetun kauden päättyessä ottaen huomioon sen, miten ne ovat täyttäneet 2 kohdassa tarkoitetut tehtävänsä ja velvollisuutensa.

56 artikla

Kansalliset vertailulaboratoriot

1.   Jäsenvaltioiden on nimettävä kansallinen vertailulaboratorio kutakin 55 artiklassa tarkoitettua yhteisön vertailulaboratoriota kohti.

Jäsenvaltiot voivat nimetä toisessa jäsenvaltiossa tai EFTAn jäsenvaltiossa sijaitsevan laboratorion, ja sama laboratorio voi olla useamman kuin yhden jäsenvaltion kansallinen vertailulaboratorio.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava kunkin nimetyn kansallisen vertailulaboratorion nimi ja osoite sekä näihin tietoihin myöhemmin tehtävät ajan tasalle saattamiset komissiolle, asianomaiselle yhteisön vertailulaboratoriolle ja muille jäsenvaltioille.

3.   Kansallisen vertailulaboratorion on toimittava yhteistyössä asianomaisen 55 artiklassa tarkoitetun yhteisön vertailulaboratorion kanssa.

4.   Jotta varmistetaan tehokas diagnostinen palvelu jäsenvaltion koko alueella tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti, kansallisen vertailulaboratorion on tehtävä yhteistyötä kaikkien saman jäsenvaltion alueella sijaitsevien, 57 artiklan mukaisesti nimettyjen laboratorioiden kanssa.

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikkien niiden alueella sijaitsevien kansallisten vertailulaboratorioiden varustelu on riittävä ja niissä on sopiva määrä koulutettua henkilöstöä suorittamaan tämän direktiivin mukaisesti vaaditut laboratoriotutkimukset ja täyttämään liitteessä VI olevassa II osassa säädetyt tehtävät ja velvollisuudet.

57 artikla

Diagnostiset palvelut ja menetelmät

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)	tämän direktiivin soveltamiseksi suoritettavat laboratoriotutkimukset tehdään toimivaltaisen viranomaisen tätä tarkoitusta varten nimeämissä laboratorioissa;

b)	kun on kyse liitteessä IV olevassa II osassa lueteltuja tauteja koskevasta epäilystä ja niiden esiintymisen vahvistamisesta, laboratoriotutkimukset tehdään diagnostisin menetelmin, jotka vahvistetaan 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen; ja

c)	tämän artiklan mukaisia diagnostisia palveluja varten nimettyjen laboratorioiden on täytettävä liitteessä VI olevassa III osassa säädetyt tehtävät ja velvollisuudet.

IX LUKU

TARKASTUKSET, SÄHKÖINEN HALLINNOINTI JA SEURAAMUKSET

58 artikla

Yhteisön tarkastukset ja auditoinnit

1.   Komission asiantuntijat voivat yhteistyössä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa toteuttaa paikan päällä tarkastuksia ja auditointeja, jos ne ovat tarpeen tämän direktiivin soveltamiseksi yhtenäisellä tavalla.

Jäsenvaltioiden, joiden alueella tällaiset tarkastukset ja auditoinnit suoritetaan, on kaikin tarvittavin tavoin avustettava asiantuntijoita näille kuuluvien velvollisuuksien suorittamisessa.

Komissio tiedottaa toimivaltaiselle viranomaiselle tällaisten tarkastusten ja auditointien tuloksista.

2.   Komission asiantuntijat voivat myös kolmansissa maissa toteuttaa paikan päällä tarkastuksia ja auditointeja yhteistyössä asianomaisen kolmannen maan toimivaltaisten viranomaisten kanssa tarkistaakseen vesieläinten terveyttä koskevien yhteisön sääntöjen mukaisuuden tai vastaavuuden.

3.   Jos komission tarkastuksen yhteydessä todetaan vakava riski eläinten terveydelle, kyseisen jäsenvaltion on välittömästi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet eläinten terveyden suojaamiseksi.

Jos tällaisia toimenpiteitä ei toteuteta tai niitä pidetään riittämättöminä, eläinten terveyden suojaamiseksi tarvittavat toimenpiteet hyväksytään 62 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, ja asianomaiselle jäsenvaltiolle ilmoitetaan siitä.

59 artikla

Sähköinen hallinnointi

1.   Jäsenvaltioiden on viimeistään 1 päivänä elokuuta 2008 varmistettava, että käytössä ovat kaikki menettelyt ja muodollisuudet, jotka liittyvät 6 artiklassa, 50 artiklan 2 kohdassa, 51 artiklan 1 kohdassa ja 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen antamiseen saataville sähköisesti.

2.   Komissio hyväksyy 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen 1 kohdan täytäntöön panemista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, joilla edistetään tietojärjestelmien yhteentoimivuutta ja sähköisten menettelyjen käyttöä jäsenvaltioiden kesken.

60 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on annettava nämä säännökset tiedoksi komissiolle viimeistään 65 artiklan 1 kohdassa tarkemmin säädettynä päivänä ja kaikki niihin myöhemmin tehtävät muutokset viipymättä.

X LUKU

MUUTOKSET, YKSITYISKOHTAISET SÄÄNNÖT JA KOMITEAMENETTELY

61 artikla

Muutokset ja yksityiskohtaiset säännöt

1.   Edellä olevaa 50 artiklan 2 kohtaa voidaan muuttaa 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2.   Tämän direktiivin liitteitä voidaan muuttaa 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3.   Tämän direktiivin täytäntöönpanoa varten tarvittavat toimenpiteet voidaan hyväksyä 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

62 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea, jäljempänä ”komitea”.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan 15 päiväksi.

4.   Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

XI LUKU

SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

63 artikla

Kumoaminen

1.   Kumotaan direktiivit 91/67/ETY, 93/53/ETY ja 95/70/EY 1 päivästä elokuuta 2008.

2.   Viittauksien kumottuihin direktiiveihin katsotaan koskevan tätä direktiiviä, ja ne on luettava liitteessä VIII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

3.   Päätöksen 2004/453/EY soveltamista on kuitenkin jatkettava tämän direktiivin soveltamiseksi, kunnes on annettu tarvittavat säännökset tämän direktiivin 43 artiklan mukaisesti. Nämä säännökset on annettava viimeistään kolmen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta.

64 artikla

Siirtymäsäännökset

Siirtymäsäännöksiä voidaan antaa 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen neljän vuoden ajaksi 14 päivästä joulukuuta 2006.

65 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.   Jäsenvaltioiden on viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2008 hyväksyttävä ja julkaistava lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, jotka ovat tarpeen tämän direktiivin noudattamiseksi ennen 14 päivää joulukuuta 2008. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä elokuuta 2008.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

66 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

67 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

---

(1)  EUVL C 88, 11.4.2006, s. 13.

(2)  EYVL L 46, 19.2.1991, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1).

(3)  EYVL L 175, 19.7.1993, s. 23, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

(4)  EYVL L 332, 30.12.1995, s. 33, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

(5)  EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(6)  EUVL L 139, 30.4.2004, s. 206, oikaisu EUVL L 226, 25.6.2004, s. 83. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 2076/2005 (EUVL L 338, 22.12.2005, s. 83).

(7)  EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1, oikaisu EUVL L 191, 28.5.2004, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 776/2006 (EUVL L 136, 24.5.2006, s. 3).

(8)  EUVL L 139, 30.4.2004, s. 1, oikaisu EUVL L 226, 25.6.2004, s. 3.

(9)  EYVL L 224, 18.8.1990, s. 29, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/33/EY (EYVL L 315, 19.11.2002, s. 14).

(10)  EYVL L 268, 24.9.1991, s. 56, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

(11)  EUVL L 156, 30.4.2004, s. 5, oikaisu EUVL L 202, 7.6.2004, s. 4. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2006/272/EY (EUVL L 99, 7.4.2006, s. 31).

(12)  EYVL L 311, 28.11.2001, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/28/EY (EUVL L 136, 30.4.2004, s. 58).

(13)  EUVL L 136, 30.4.2004, s. 1.

(14)  EUVL L 223, 15.8.2006, s. 1.

(15)  EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1, oikaisu EUVL C 4, 8.1.2004, s. 7.

(16)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23, päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11).

(17)  EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55.

(18)  EUVL L 31, 1.2.2002, s. 1.

(19)  EYVL L 273, 10.10.2002, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 208/2006 (EUVL L 36, 8.2.2006, s. 25).

---

---

---

---

---

---

---

---

---

24.11.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 328/57

---

NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 24 päivänä lokakuuta 2006,

tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista tehdyn päätöksen 90/424/ETY muuttamisesta

(2006/782/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista 26 päivänä kesäkuuta 1990 tehdyssä neuvoston päätöksessä 90/424/ETY (3) säädetään mahdollisuudesta myöntää yhteisön rahoitustukea jäsenvaltioille tiettyjen eläintautien hävittämistä varten. Mainitussa päätöksessä annetaan nykyisellään mahdollisuus myöntää yhteisön rahoitusta myös lohen tarttuvan anemian (ISA) ja tarttuvan verta muodostavan kudoksen kuolion (IHN) hävittämiseen; molemmat taudit koskevat lohikaloja.

(2)	ISA:ta ja IHN:ää koskeville taudintorjuntatoimille voidaan myöntää yhteisön rahoitustukea ainoastaan kalatalousalan rakenteellisia toimia koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja edellytyksistä 17 päivänä joulukuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2792/1999 (4) nojalla.

(3)

Kun otetaan huomioon vesiviljelyeläimiin ja niistä saataviin tuotteisiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista sekä vesieläinten tiettyjen tautien ehkäisemisestä ja torjunnasta 24 päivänä lokakuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/88/EY (5) antaminen, on aiheellista muuttaa päätöstä 90/424/ETY niin, että yhteisön rahoitustukea voidaan myöntää myös sellaisiin hävittämistoimenpiteisiin, joita jäsenvaltiot toteuttavat torjuakseen vesiviljeltyjen eläinten muita tauteja, joita yhteisön torjuntasäännökset koskevat.

(4)

Jäsenvaltiot voivat saada rahoitusosuuksia kansallisten kalatalous- ja vesiviljelyalojensa tukemiseen Euroopan kalatalousrahastosta 27 päivänä heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1198/2006 (6) nojalla. Mainitun asetuksen 32 artiklassa annetaan jäsenvaltioille oikeus myöntää varoja vesiviljelyssä ilmenevien tautien hävittämiseen päätöksen 90/424/ETY mukaisesti.

(5)	Varat vesiviljeltyjen eläinten tautien hävittämiseen olisi myönnettävä niiden asetuksen (EY) N:o 1198/2006 nojalla perustettujen toimenpideohjelmien puitteissa, joiden talousarvio vahvistetaan ohjelmakauden alussa.

(6)	Yhteisön myöntämää rahoitustukea vesiviljeltyjen eläinten tautien torjuntaan olisi sen osalta, onko se direktiivissä 2006/88/EY säädettyjen torjuntasäännösten mukaista, tarkasteltava samojen menettelyjen mukaisesti, joita sovelletaan maaeläinten tiettyjen tautien tarkasteluun ja torjuntaan.

(7)	Sen vuoksi on aiheellista soveltaa päätöksessä 90/424/ETY säädettyjä rahoitustukeen sovellettavia menettelyjä myös asetuksen (EY) N:o 1198/2006 mukaisesti tapahtuvaan rahoitustuen myöntämiseen vesiviljeltyjen eläinten tautien torjuntaan.

(8)	On aiheellista, että tämä päätöstä aletaan soveltaa samaan aikaan kuin direktiiviä 2006/88/EY.

(9)	Päätös 90/424/ETY olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Muutetaan päätös 90/424/ETY seuraavasti:

1)

Lisätään 3 artiklan 1 kohtaan luetelmakohdat seuraavasti: — ”epitsoottinen vertamuodostavan kudoksen kuolio (EHN) kaloissa, — epitsoottinen ulseratiivinen syndrooma (EUS) kaloissa, — Bonamia exitiosa -loisen aiheuttama tartunta, — Perkinsus marinus -loisen aiheuttama tartunta, — Microcytos mackini -loisen aiheuttama tartunta, — Taura-syndrooma äyriäisissä, — Yellowhead-tauti äyriäisissä.”

2)

Lisätään artikla seuraavasti: ”3 b artikla Jäsenvaltiot voivat myöntää varoja Euroopan kalatalousrahastosta 27 päivänä heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1198/2006 (7) 17 artiklan mukaisesti perustettujen toimenpideohjelmien puitteissa tämän päätöksen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen vesiviljeltyjen eläinten eksoottisten tautien hävittämiseen tämän päätöksen 3 artiklan 3, 4 ja 5 kohdassa säädettyjen menettelyjen mukaisesti edellyttäen, että noudatetaan vesiviljelyeläimiin ja niistä saataviin tuotteisiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista 24 päivänä lokakuuta 2006 annetun direktiivin 2006/88/EY (8) V luvun 3 jaksossa säädettyjä taudin torjuntaa ja hävittämistä koskevia vähimmäistoimenpiteitä.

3)

Korvataan 5 artiklan 2 kohta seuraavasti: ”2.   Edellä 3 artiklan 1 kohdassa olevaa luetteloa voidaan tilanteen kehittymisen mukaan täydentää 41 artiklassa säädetyn menettelyä noudattaen taudeilla, jotka on ilmoitettava eläintaudeista ilmoittamisesta yhteisössä 21 päivänä joulukuuta 1982 annetun neuvoston direktiivin 82/894/ETY (9) mukaisesti sekä vesiviljeltyihin eläimiin tarttuvilla taudeilla. Luetteloa voidaan myös muuttaa tai karsia sen huomioon ottamiseksi, miten tiettyjen tautien torjumiseksi yhteisön tasolla päätettyjen toimien toteuttamisessa on edistytty.

4)

Lisätään 24 artiklaan kohta seuraavasti: ”13.   Jäsenvaltiot voivat myöntää varoja asetuksen (EY) N:o 1198/2006 17 artiklan mukaisesti perustettujen toimenpideohjelmien puitteissa vesiviljeltyjen eläinten sellaisten tautien hävittämiseksi, joita tarkoitetaan liitteessä. Varat myönnetään tässä artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti seuraavin mukautuksin: a) tuen määrän on oltava asetuksessa (EY) N:o 1198/2006 säädetyn mukainen; b) tämän artiklan 8 ja 9 kohtaa ei sovelleta. Hävittäminen on suoritettava direktiivin 2006/88/EY 38 artiklan 1 kohdan mukaisesti tai sellaisen hävittämisohjelman mukaisesti, joka on laadittu, hyväksytty ja toteutettu mainitun direktiivin 44 artiklan mukaisesti.”

5)

Lisätään liitteeseen ryhmän I kohdalle luetelmakohdat seuraavasti: — ”karpin kevätviremia (SVC) — kirjolohen verenvuotoseptikemia (VHS-tauti) — koikarpin herpesvirus — bonamioosi-nilviäistauti (Bonamia ostreae) — marteilioosi-nilviäistauti (Marteilia refringens) — valkopilkkutauti (White spot disease) äyriäisissä.”.

2 artikla

Tätä päätöstä sovelletaan 1 päivästä elokuuta 2008.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

---

(1)  Lausunto annettu 27. huhtikuuta 2006 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  EUVL C 88, 11.4.2006, s. 13. Lausunto annettu muun kuin pakollisen kuulemisen johdosta.

(3)  EYVL L 224, 18.8.1990, s. 19, päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2006/53/EY (EUVL L 29, 2.2.2006, s. 37).

(4)  EYVL L 337, 30.12.1999, s. 10, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 485/2005 (EUVL L 81, 30.3.2005, s. 1).

(5)  Ks. tämän virallisen lehden sivu 14.

(6)  EUVL L 223, 15.8.2006, s. 1.

(7)  EUVL L 223, 15.8.2006, s. 1.

(8)  EUVL L 328, 24.11.2006, s. 14.”

(9)  EYVL L 378, 31.12.1982, s. 58, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 2004/216/EY (EUVL L 67, 5.3.2004, s. 27).”

---