23.2.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 55/1

(1)

Komissio on toteuttanut tutkimuksen asetukseen (EY) N:o 850/2004 sisältyvien jätteitä koskevien säännösten täytäntöönpanosta. Tässä tutkimuksessa osoitettiin enimmäispitoisuudet asetuksen (EY) N:o 850/2004 liitteen V osaa 2 varten. Rajojen ylittyessä ei voida sulkea pois terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia riskejä.

(2)

Polykloorattujen dibentso-para-dioksiinien ja dibentsofuraanien (PCDF/PCDD) enimmäispitoisuus ilmaistaan toksisuus-ekvivalenttipitoisuutena (TEQ-yksikkönä) käyttäen Maailman terveysjärjestön vuoden 1988 toksisuusekvivalenssikertoimia (TEF). Dioksiinin kaltaisista polyklooratuista bifenyyleistä (PCB) saatavilla olevat tiedot eivät ole riittäviä näiden yhdisteiden sisällyttämiseksi TEQ-yksikköön.

(3)

Heksakloorisykloheksaani (HCH) on eri isomeerien tekniselle sekoitukselle annettu nimitys. Niiden täydellinen analysointi aiheuttaisi suhteetonta vaivaa. Ainoastaan alfa-, beeta- ja gamma-HCH:lla on toksikologista merkitystä. Enimmäispitoisuuden olisi sen vuoksi koskettava yksinomaan niitä. Useimmat kaupallisesti saatavilla olevat, tämän yhdisteluokan analyysiin käytettävät analyyttiset standardiseokset tunnistavat ainoastaan nämä isomeerit.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asianmukaisimmat suojelun korkean tason varmistamiseksi.

(5)

Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 850/2004 liite V olisi muutettava tämän mukaisesti.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 850/2004 17 artiklan 1 kohdan nojalla perustettu komitea, jota on kuultu mainitun asetuksen 17 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen 25 päivänä tammikuuta 2006, ei ole antanut lausuntoa asiassa,

23.2.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 55/7

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

23.2.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 55/9

(1)

Asetuksen (EY) N:o 318/2006 32 artiklassa säädetään, että kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa lueteltujen tuotteiden maailmanmarkkinahintojen ja yhteisön markkinahintojen välinen ero voidaan kattaa vientituella.

(2)

Sokerin markkinoiden nykytilanne huomioon ottaen vientituet olisi vahvistettava asetuksen (EY) N:o 318/2006 32 ja 33 artiklassa säädettyjen sääntöjen ja tiettyjen perusteiden mukaisesti.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 318/2006 33 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että maailmanmarkkinatilanne tai tiettyjen markkinoiden erityistarpeet voivat edellyttää tuen mukauttamista määräpaikan mukaan.

(4)

Tukea olisi myönnettävä ainoastaan tuotteille, joilla on vapaa liikkuvuus yhteisössä ja jotka täyttävät asetuksen (EY) N:o 318/2006 vaatimukset.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

23.2.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 55/11

(1)

Asetuksen (EY) N:o 318/2006 32 artiklassa säädetään, että kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdan c, d ja g alakohdassa lueteltujen tuotteiden maailmanmarkkinahintojen ja yhteisön markkinahintojen välinen ero voidaan kattaa vientituella.

(2)

Sokerin markkinoiden nykytilanne huomioon ottaen vientituet olisi vahvistettava asetuksen (EY) N:o 318/2006 32 ja 33 artiklassa säädettyjen sääntöjen ja tiettyjen perusteiden mukaisesti.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 318/2006 33 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että maailmanmarkkinatilanne tai tiettyjen markkinoiden erityistarpeet voivat edellyttää tuen mukauttamista määräpaikan mukaan.

(4)

Tukea olisi myönnettävä ainoastaan tuotteille, joilla on vapaa liikkuvuus yhteisössä ja jotka täyttävät asetuksen (EY) N:o 318/2006 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä kolmansien maiden kanssa käytävän sokerialan kaupan osalta 30 päivänä kesäkuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 951/2006 (2) vaatimukset.

(5)

Vientitukia voidaan myöntää kattamaan kilpailukyvyn erot yhteisön ja kolmansien maiden viennin välillä. Yhteisön vienti tiettyihin lähellä sijaitseviin määräpaikkoihin ja kolmansiin maihin, jotka myöntävät yhteisön tuotteille tuonnin etuuskohtelun, on nykyään erityisen edullisessa kilpailuasemassa. Tästä syystä kyseisiä määräpaikkoja koskevat vientituet olisi poistettava.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

23.2.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 55/13

(1)

Valkoisen sokerin vientiä koskevasta pysyvästä tarjouskilpailusta vientitukien vahvistamiseksi markkinointivuodeksi 2006/2007 28 päivänä kesäkuuta 2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 958/2006 (2) edellytetään osittaisten tarjouskilpailujen järjestämistä.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 958/2006 8 artiklan 1 kohdan ja 22 päivänä helmikuuta 2007 päättyvässä osittaisessa tarjouskilpailussa jätettyjen tarjousten tarkastelun perusteella on aiheellista vahvistaa vientituen enimmäismäärä kyseistä osittaista tarjouskilpailua varten.

(3)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

23.2.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 55/14

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 13 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 1785/2003 14 artiklan mukaan kyseisten asetusten 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden maailmanmarkkinahintojen tai -noteerausten ja kyseisten tuotteiden yhteisön hintojen välinen erotus voidaan korvata vientituella.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1785/2003 14 artiklan nojalla tuet on vahvistettava ottaen huomioon toisaalta viljojen, riisin ja rikkoutuneiden riisinjyvien saatavuutta sekä niiden yhteisön markkinoiden hintoja ja toisaalta viljojen, riisin, rikkoutuneiden riisinjyvien ja vilja-alan tuotteiden maailmanmarkkinahintoja koskeva tilanne ja niiden kehitysnäkymät; näiden samojen artiklojen nojalla on myös varmistettava vilja- ja riisimarkkinoiden tasapainoinen tilanne sekä hintojen ja kaupan luonnollinen kehitys ja lisäksi otettava huomioon suunnitellun viennin taloudelliset seikat ja tarve välttää häiriöitä yhteisön markkinoilla.

(3)

Vilja- ja riisijalosteiden tuonti- ja vientijärjestelmästä annetun komission asetuksen (EY) N:o 1518/95 (3) 4 artiklassa määritellään näiden tuotteiden tuen laskemisessa huomioon otettavat erityisperusteet.

(4)

Tietyille jalostetuille tuotteille myönnettävä tuki olisi porrastettava tuotteiden tuhka-, raakakuitu-, kuoriaine-, valkuaisaine-, rasva- tai tärkkelyspitoisuuden mukaan, koska tämä pitoisuus osoittaa erityisen hyvin jalostettuun tuotteeseen tosiasiallisesti sisältyvän perustuotteen määrän.

(5)

Maniokkijuurten ja muiden trooppisten juurten ja mukuloiden sekä niistä valmistettujen jauhojen suunniteltavissa olevan viennin taloudelliset seikat eivät, erityisesti kyseisten tuotteiden luonteen ja alkuperän huomioon ottaen, tällä hetkellä edellytä vientituen vahvistamista; tiettyjen viljajalosteiden osalta yhteisön maailmankauppaan osallistumisen vähäinen merkitys ei tällä hetkellä edellytä vientituen vahvistamista.

(6)

Maailmanmarkkinatilanne tai tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset voivat edellyttää tiettyjen tuotteiden tuen eriyttämistä niiden määräpaikan mukaan.

(7)

Tuki on vahvistettava kerran kuukaudessa; sitä voidaan muuttaa muuna aikana.

(8)

Tietyt maissijalosteet voivat olla lämpökäsiteltyjä, ja tämä saattaa johtaa sellaisen tuen myöntämiseen, joka ei vastaa tuotteen laatua; olisi tarkennettava, että tällaiset esihyytelöityä tärkkelystä sisältävät tuotteet eivät voi saada vientitukea.

(9)

Viljan hallintokomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

23.2.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 55/17

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 13 artiklan mukaan kyseisen asetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden maailmanmarkkinahintojen tai -noteerausten ja yhteisön hintojen välinen erotus voidaan korvata vientituella.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä eläinten ruokintaan käytettäviin viljapohjaisiin rehuseoksiin sovellettavan tuonti- ja vientijärjestelmän osalta sekä vilja- ja riisialan tuonti- ja vientitodistusjärjestelmän soveltamista koskevista erityisistä yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 1162/95 muuttamisesta 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1517/95 (2) 2 artiklassa määritellään näiden tuotteiden tuen laskemisessa huomioon otettavat erityisperusteet.

(3)

Laskemisessa on otettava huomioon myös viljatuotepitoisuus; yksinkertaisuuden vuoksi tukea olisi maksettava kahdelle ”viljatuotteiden” luokalle, eli maissille, jota käytetään yleisimmin vientiin tarkoitettujen rehuseosten valmistuksessa, ja maissipohjaisille tuotteille, sekä ”muille viljoille”, jotka muodostuvat tukeen oikeutetuista viljatuotteista, lukuun ottamatta maissia ja maissipohjaisia tuotteita; tukea on myönnettävä rehuseosten sisältämän viljatuotteiden määrän mukaan.

(4)

Tuen määrässä on lisäksi otettava huomioon kyseisten tuotteiden myyntimahdollisuudet ja -edellytykset maailmanmarkkinoilla, tarve välttää häiriöitä yhteisön markkinoilla ja viennin taloudelliset seikat.

(5)

Viljojen tämänhetkisen markkinatilanteen ja erityisesti hankintanäkymien perusteella vientituet on syytä poistaa.

(6)

Viljan hallintokomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

23.2.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 55/19

(1)

Neuvoston asetusten (ETY) N:o 1766/92 ja (ETY) N:o 1418/76 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä vilja- ja riisialan tuotantotukien osalta 30 päivänä kesäkuuta 1993 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 1722/93 (2) määritellään tuotantotukien myöntämisen edellytykset. Laskentaperuste määrätään kyseisen asetuksen 3 artiklassa. Näin lasketut tuotantotuet, jotka eriytetään tarvittaessa perunatärkkelystä varten, on vahvistettava kerran kuukaudessa, ja niitä voidaan muuttaa, jos maissin ja/tai vehnän hinta muuttuu merkittävästi.

(2)

On syytä kertoa tällä asetuksella vahvistettavat tuotantotuet asetuksen (ETY) N:o 1722/93 liitteessä II esitetyillä kertoimilla täsmällisen maksettavan määrän määrittämiseksi.

(3)

Viljan hallintokomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

a)

0,00 EUR/t maissi-, vehnä-, ohra- ja kauratärkkelykselle;

b)

0,00 EUR/t perunatärkkelykselle.

23.2.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 55/20

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1784/2003 13 artiklan 1 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 1785/2003 14 artiklan 1 kohdan mukaan kummankin mainitun asetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden maailmanmarkkinoiden noteerausten tai hintojen ja yhteisön markkinoiden hintojen välinen erotus voidaan kattaa vientituella.

(2)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 3448/93 täytäntöönpanosta tiettyjen perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietävien maataloustuotteiden vientituen myöntämisjärjestelmän ja tuen määrän vahvistamisperusteiden osalta 30 päivänä kesäkuuta 2005 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1043/2005 (3) täsmennetään ne tuotteet, joille olisi vahvistettava tuen määrä, jota sovelletaan vietäessä niitä joko asetuksen (EY) N:o 1784/2003 liitteessä III tai asetuksen (EY) N:o 1785/2003 liitteessä IV lueteltuina tavaroina.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1043/2005 14 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan tuen määrä vahvistetaan kuukausittain 100 kilogrammalle kutakin kyseistä perustuotetta.

(4)

Perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin sisältyville maataloustuotteille myönnettävän vientituen osalta tehdyt maksusitoumukset saattavat vaarantua, jos tuen määrät vahvistetaan ennakolta suuriksi. Tämän vuoksi olisi kyseisissä tapauksissa toteutettava varotoimenpiteitä estämättä kuitenkaan pitkäaikaisten sopimusten tekoa. Erityisen tuen määrän vahvistaminen niitä tapauksia varten, joissa tuen ennakkovahvistusta käytetään, on toimenpide, jolla näiden eri tavoitteiden saavuttaminen on mahdollista.

(5)

Neuvoston päätöksellä 87/482/ETY (4) hyväksytyn Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välillä tehdyn makaronivalmisteiden vientiä yhteisöstä Yhdysvaltoihin koskeva sopimus huomioon ottaen on tarpeen eritellä CN-koodeihin 1902 11 00 ja 1902 19 kuuluvien tavaroiden tuki niiden määräpaikan mukaan.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 1043/2005 15 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti on tarpeen vahvistaa alennetun tuen määrä ottaen huomioon kyseiseen perustuotteeseen sovellettava komission asetuksen (ETY) N:o 1722/93 (5) mukainen tuotantotuen määrä, joka on ollut voimassa tavaroiden oletettuna valmistusajankohtana.

(7)

Alkoholijuomia ei pidetä erityisen herkkinä niiden valmistamiseen käytettävien viljojen hinnanvaihteluille. Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin ja Tanskan liittymisasiakirjan pöytäkirjassa N:o 19 kuitenkin määrätään, että on säädettävä tarpeellisista toimenpiteistä, joilla helpotetaan yhteisön viljojen käyttöä viljoista valmistettavien alkoholijuomien tuotannossa. Alkoholijuomien muodossa vietyihin viljoihin sovellettavaa vientitukea on syytä mukauttaa vastaavasti.

(8)

Viljan hallintokomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

23.2.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 55/24

(1)

Asetuksen (EY) N:o 318/2006 32 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan voidaan kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdan b, c, d, ja g alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden kansainvälisten kauppahintojen ja yhteisön hintojen välinen erotus kattaa vientituella, jos kyseiset tuotteet viedään kyseisen asetuksen liitteessä VII mainittuina tavaroina.

(2)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 3448/93 täytäntöönpanosta tiettyjen perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietävien maataloustuotteiden vientituen myöntämisjärjestelmän ja tuen määrän vahvistamisperusteiden osalta 30 päivänä kesäkuuta 2005 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1043/2005 (2) täsmennetään kyseisistä tuotteista ne, joille on tarkoitus vahvistaa niitä asetuksen (EY) N:o 318/2006 liitteessä VII lueteltuina tavaroina vietäessä sovellettava tuen määrä.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1043/2005 14 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan tuen määrä vahvistetaan kuukausittain 100 kilogrammalle kutakin kyseistä perustuotetta.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 318/2006 32 artiklan 4 kohdassa säädetään, että tavaraan sisältyvälle tuotteelle myönnettävä vientituki ei saa olla suurempi kuin kyseiseen tuotteeseen sitä sellaisenaan vietäessä sovellettava tuki.

(5)

Tässä asetuksessa vahvistettujen tukien määrien osalta voidaan käyttää ennakkovahvistusta, sillä tulevien kuukausien markkinatilannetta ei ole mahdollista vielä varmuudella arvioida.

(6)

Perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin sisältyville maataloustuotteille myönnettävän vientituen osalta tehdyt maksusitoumukset saattavat vaarantua, jos tuen määrät vahvistetaan ennakolta suuriksi. Tämän vuoksi olisi kyseisissä tapauksissa toteutettava varotoimenpiteitä estämättä kuitenkaan pitkäaikaisten sopimusten tekoa. Erityisen tuen määrän vahvistaminen niitä tapauksia varten, joissa tuen ennakkovahvistusta käytetään, on toimenpide, jolla näiden eri tavoitteiden saavuttaminen on mahdollista.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

23.2.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 55/26

(1)

Tiettyihin kolmansiin maihin vietävän tavallisen vehnän vientitukea koskeva tarjouskilpailu on avattu komission asetuksella (EY) N:o 936/2006 (2).

(2)

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä vientitukien myöntämisen ja häiriötilanteessa toteutettavien toimenpiteiden osalta vilja-alalla 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1501/95 (3) 7 artiklan mukaan komissio voi toimitettujen tarjousten perusteella päättää tarjouskilpailun ratkaisematta jättämisestä.

(3)

Erityisesti asetuksen (EY) N:o 1501/95 1 artiklassa säädetyt perusteet huomioon ottaen ei ole aiheellista vahvistaa enimmäistukea.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

23.2.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 55/27

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 38/2007 annettu 17 päivänä tammikuuta 2007 (2), pysyvän tarjouskilpailun avaamisesta Belgian, Tšekin, Espanjan, Irlannin, Italian, Unkarin, Puolan, Slovakian ja Ruotsin interventioelinten hallussa olevan sokerin myymiseksi uudelleen vientiä varten edellytetään osittaisten tarjouskilpailujen järjestämistä.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 38/2007 4 artiklan 1 kohdan ja 21 päivänä helmikuuta 2007 päättyvässä osittaisessa tarjouskilpailussa jätettyjen tarjousten tarkastelun perusteella on aiheellista vahvistaa vientituen enimmäismäärä kyseistä osittaista tarjouskilpailua varten.

(3)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

23.2.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 55/28

(1)

Asetuksen (EY) N:o 2037/2000 3 artiklan 2 kohdan i alakohdan d alakohdassa ja 4 artiklan 2 kohdan i alakohdan d alakohdassa kielletään metyylibromidin tuotanto, tuonti ja markkinoille saattaminen kaikkiin tarkoituksiin 31 päivän joulukuuta 2004 jälkeen, lukuun ottamatta muun muassa (2) kriittisiä käyttötarkoituksia 3 artiklan 2 kohdan ii alakohdan mukaisesti sekä Montrealin pöytäkirjan osapuolten päätöksessä IX/6 esitettyjä perusteita ja muita osapuolten hyväksymiä asiaankuuluvia perusteita. Kriittisiä käyttötarkoituksia varten myönnettävät vapautukset on tarkoitettu rajoitetuiksi, lyhytkestoisiksi poikkeuksiksi, joiden voimassaoloaikana otetaan käyttöön vaihtoehtoisia ratkaisuja.

(2)

Päätöksessä IX/6 todetaan, että metyylibromidin käyttöä olisi pidettävä ”kriittisenä” vain, jos hakija todistaa, että mahdottomuus käyttää metyylibromidia tiettyyn käyttökohteeseen johtaisi merkittävään markkinahäiriöön ja että käyttäjän saatavilla ei ole teknisesti ja taloudellisesti toteutuskelpoisia vaihtoehtoja tai korvaavia tuotteita, jotka ovat ympäristön ja terveyden kannalta hyväksyttäviä ja soveltuvat kyseessä oleville kasveille pyynnössä tarkoitetuissa olosuhteissa. Jos metyylibromidia käytetään ja kulutetaan kriittisiin käyttötarkoituksiin, se olisi lisäksi sallittava vain, jos kaikki teknisesti ja taloudellisesti mahdolliset toimet metyylibromidin kriittisen käytön ja siihen mahdollisesti liittyvien päästöjen minimoimiseksi on toteutettu. Hakijan olisi myös todistettava, että vaihtoehtoisia ja korvaavia tuotteita pyritään asianmukaisesti arvioimaan, saattamaan markkinoille ja hyväksymään kansallisessa sääntelyssä, ja että vaihtoehtoisten tuotteiden kehittämiseksi ja levittämiseksi on olemassa tutkimusohjelmia.

(3)

Komissio sai 18. tammikuuta 2006 Kreikalta pyynnön käyttää yhteensä 113 081 kg metyylibromidia kriittisiin tarkoituksiin 1. tammikuuta ja 31. joulukuuta 2006 välisenä aikana.

(4)

Komissio vahvisti metyylibromidin kriittisiin käyttötarkoituksiin sallitun määrän Kreikassa vuonna 2006 soveltaen päätöksessä IX/6 ja asetuksen (EY) N:o 2037/2000 3 artiklan 2 kohdan ii alakohdassa esitettyjä perusteita. Komissio totesi, että asianmukaisia vaihtoehtoisia tuotteita on saatavilla tietyissä määrin ja että Kreikassa voidaan käyttää 46 771 kg metyylibromidia kriittisiin käyttötarkoituksiin vuonna 2006. Kriittiset käyttötarkoitukset ovat samankaltaisia kuin Montrealin pöytäkirjan seitsemännentoista osapuolikokouksen (3) päätöksen XVII/9 taulukossa A Kreikalle määritellyt käyttötarkoitukset.

(5)

Asetuksen 3 artiklan 2 kohdan ii alakohdassa säädetään, että komissio myös määrittelee käyttäjät, jotka voivat käyttää kriittisiä käyttötarkoituksia koskevaa poikkeusta hyväkseen. Koska 17 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on määriteltävä metyylibromidin käyttöön osallistuvan henkilökunnan vähimmäispätevyysvaatimukset, ja koska kaasutus on ainoa käyttötarkoitus, komissio päätti, että ainoita käyttäjiä ovat metyylibromidin kaasuttajat, joita jäsenvaltiot ovat ehdottaneet ja joille komissio on antanut luvan metyylibromidin käyttöön kriittisiä käyttötarkoituksia varten. Kaasutuksen suorittajilla on työn suorittamisen vaatima pätevyys, toisin kuin esimerkiksi viljelijöillä tai myllyjen omistajilla, joilla ei yleensä ole pätevyyttä metyylibromidin käyttöön mutta joiden mailla tai tiloissa sitä käytetään. Lisäksi jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön menettelyjä määritelläkseen alueellaan toimivat kaasuttajat, joilla on lupa käyttää metyylibromidia kriittisiin käyttötarkoituksiin.

(6)

Asetuksen 4 artiklan 2 kohdan ii alakohdassa säädetään, että jollei 4 artiklan 4 kohdasta muuta johdu, muiden yritysten kuin tuottajien ja maahantuojien metyylibromidin markkinoille saattaminen ja käyttö kielletään 31 päivän joulukuuta 2005 jälkeen. Asetuksen 4 artiklan 4 kohdassa säädetään, että 4 artiklan 2 kohtaa ei sovelleta valvottavien aineiden markkinoille saattamiseen ja käyttöön, jos on kyse 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti sallittujen kriittisten käyttötarkoitusten aiheuttaman kysynnän tyydyttämisestä.

Sen vuoksi kaasuttajilla, jotka komissio on rekisteröinyt vuonna 2006, olisi tuottajien ja tuojien lisäksi lupa saattaa metyylibromidia markkinoille ja käyttää sitä kriittisiin käyttötarkoituksiin 31 päivän joulukuuta 2005 jälkeen. Kaasuttaja edellyttää yleensä tuojaa niin metyylibromidin tuontiin kuin sen toimitukseen.

(7)

Kaasuttajilla, jotka komissio on rekisteröinyt kriittisten käyttötarkoitusten osalta vuonna 2005, olisi lupa siirtää vuodelle 2006 mahdolliset jäljellä olevat metyylibromidimäärät (jäljempänä ’varastot’), joita ei ollut käytetty vuonna 2005. Euroopan komissio on aloittanut lupamenettelyn vähentääkseen tällaisia metyylibromidivarastoja ennen kuin tuodaan tai tuotetaan lisää metyylibromidia sallittuihin kriittisiin käyttötarkoituksiin vastaamiseksi vuonna 2006. Päätöksessä IX/6 todetaan, että metyylibromidin tuotanto ja käyttö kriittisiin käyttötarkoituksiin olisi sallittava vain, jos metyylibromidia ei ole saatavana käyttämättömän tai kierrätetyn metyylibromidin varastoista. Asetuksen 3 artiklan 2 kohdan ii alakohdassa säädetään, että metyylibromidin tuotanto ja tuonti sallitaan vain, jollei kierrätettyä tai regeneroitua metyylibromidia ole saatavissa miltään osapuolelta. Päätöksen IX/6 ja asetuksen 3 artiklan 2 kohdan ii alakohdan mukaisesti ja Kreikan komissiolle toimittamien tietojen mukaan Kreikassa ei ole varastossa metyylibromidia, jota voitaisiin käyttää kriittisiin käyttötarkoituksiin.

(8)

Komission päätöksellä 2006/350/EY (4) komissio myönsi 8 jäsenvaltiolle luvan käyttää yhteensä 1 607 587 kg metyylibromidia kriittisiin käyttötarkoituksiin 1. tammikuuta ja 31. joulukuuta 2006 välisenä aikana kyseisiltä jäsenvaltioilta heinäkuussa 2005 saatujen hakemusten mukaisesti. Tällä päätöksellä Kreikalle sallittu metyylibromidin määrä vastaa määrää, joka metyylibromidia tarvitaan kriittisiin käyttötarkoituksiin 1. kesäkuuta ja 31. joulukuuta 2006 välisenä aikana.

(9)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 2037/2000 18 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset.

23.2.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 55/31

(1)

Koska Färsaarilla esiintyi lohen tarttuvaa anemiaa (ISA), komissio teki tietyistä Färsaarilla esiintyvää lohen tarttuvaa anemiaa koskevista suojatoimenpiteistä 29 päivänä tammikuuta 2003 päätöksen 2003/71/EY (3). Päätöstä sovelletaan 31 päivänä tammikuuta 2007.

(2)

Euroopan yhteisön sekä Tanskan hallituksen ja Färsaarten maakuntahallituksen välistä sopimusta täydentävän eläinten terveyttä koskevan pöytäkirjan soveltamissäännöksistä tehdyn päätöksen N:o 1/2001 muuttamisesta 8 päivänä joulukuuta 2005 tehdyllä EY–Färsaaret-sekakomitean päätöksellä N:o 2/2005 (4) hyväksyttiin tiettyjä kalatauteja, muun muassa lohen tarttuvaa anemiaa, koskeva valmiussuunnitelma, jäljempänä ’valmiussuunnitelma’, jonka Färsaaret oli jättänyt hyväksyttäväksi yhteisön vähimmäistoimenpiteistä tiettyjen kalatautien torjumiseksi 24 päivänä kesäkuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/53/ETY (5) 15 artiklan mukaisesti.

(3)

Valmiussuunnitelma sisältää direktiivin 93/53/ETY 6 artiklan mukaisen poistamisohjelman sekä rokotusmenettelyn. Rokottamista käytetään yhä valvontastrategiana. Jotta estettäisiin taudin leviäminen tartunnoista vapaille alueille, päätöksessä 2003/71/EY säädettyjä suojatoimenpiteitä olisi noudatettava niin kauan kuin rokottamista jatketaan.

(4)

Vesiviljelyeläimiin ja niistä saataviin tuotteisiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista sekä vesieläinten tiettyjen tautien ehkäisemisestä ja torjunnasta 24 päivänä lokakuuta 2006 annetussa neuvoston direktiivissä 2006/88/EY (6) säädetään, että jäsenvaltioiden kyseisen direktiivin nojalla toteuttamia täytäntöönpanotoimia on sovellettava 1 päivästä elokuuta 2008. Päätöstä 2003/71/EY olisi tarkasteltava uudelleen ennen kyseistä päivää.

(5)

Sen vuoksi päätöstä 2003/71/EY olisi muutettava sen soveltamisajan jatkamiseksi 31 päivästä tammikuuta 2007 alkaen 31 päivään heinäkuuta 2008.

(6)

Koska Norjassa esiintyi lohen tarttuvaa anemiaa (ISA), komissio teki tietyistä Norjassa esiintyvää lohen tarttuvaa anemiaa koskevista suojatoimenpiteistä 29 päivänä tammikuuta 2003 päätöksen 2003/70/EY (7). Päätöstä sovellettiin 1 päivään helmikuuta 2004. Selvyyden vuoksi kyseinen päätös on syytä selkeästi kumota.

(7)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

23.2.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 55/33

(1)

Eurooppa-neuvosto on vahvistanut, että kasvuun ja työllisyyteen voidaan myötävaikuttaa merkittävästi rakentamalla kaikkien osallisuutta edistävä tietoyhteiskunta, joka perustuu tieto- ja viestintäteknologioiden laajamittaiseen käyttöön julkisissa palveluissa, pk-yrityksissä ja kotitalouksissa (2). Komissio painotti i2010-aloitteen yhteydessä tieto- ja viestintäteknologioiden olevan tärkeä kilpailukykyä, kasvua ja työllisyyttä edistävä voima (3).

(2)

Tieto- ja viestintäteknologioiden käyttöönoton kannalta on ratkaisevan tärkeää, että yhteisössä luodaan avoimet ja kilpailuun perustuvat markkinat tietoyhteiskunnan laitteita ja mediapalveluja varten. Sähköisiin viestintäpalveluihin ja -laitteisiin sovellettava yhteisön sääntelyjärjestelmä voi parantaa kilpailukykyä ja lisätä kilpailua tieto- ja viestintäteknologioiden alalla muun muassa varmistamalla, että uudet teknologiat otetaan hyvissä ajoin käyttöön.

(3)

Ultralaajakaistateknologia, jolle on luonteenomaista erittäin pienitehoinen säteily hyvin laajalla radiotaajuisella kaistanleveydellä, voi tarjota suuren määrän viestintä-, mittaus-, paikannus-, valvonta-, kuvantamis- ja lääketieteellisiä sovelluksia, jotka voivat hyödyttää monia yhteisön politiikkoja, muun muassa tietoyhteiskunta- ja sisämarkkinapolitiikkaa. Tässä yhteydessä on tärkeää vahvistaa sääntelyehdot, jotka edistävät taloudellisesti elinkelpoisten markkinoiden kehittymistä ultralaajakaistateknologiaan perustuvia sovelluksia varten, kun näillä sovelluksilla alkaa olla kaupallista kysyntää.

(4)

Radiotaajuusspektrin käyttöä koskevien sääntöjen yhdenmukaistaminen yhteisössä edistää ultralaajakaistateknologiaa hyödyntävien sovellusten oikea-aikaista käyttöönottoa ja leviämistä ja siten myös tehokkaiden sisämarkkinoiden luomista näitä sovelluksia varten, mikä synnyttää mittakaavaetuja ja hyödyttää kuluttajia.

(5)

Vaikka ultralaajakaistasignaalit ovat luonteenomaisesti erittäin pienitehoisia, ne voivat aiheuttaa haitallisia häiriöitä käytössä oleville radioviestintäpalveluille, ja tähän mahdollisuuteen on syytä puuttua. Sen vuoksi sääntelyjärjestelmässä, jolla säännellään taajuusspektrin käyttöä ultralaajakaistateknologian alalla, on kunnioitettava oikeutta suojautua haitallisilta häiriöiltä (mukaan luettuina oikeus käyttää radiotaajuuksia radioastronomiassa, maantutkimuksen satelliittijärjestelmissä ja avaruustutkimusjärjestelmissä) ja tasapainotettava keskenään vakiintuneisiin palveluihin liittyvät intressit ja yleiseksi poliittiseksi tavoitteeksi asetettu pyrkimys luoda suotuisat edellytykset innovatiivisten teknologioiden käyttöönotolle, joka hyödyttää yhteiskuntaa.

(6)

Taajuusspektrin käyttöön sovelletaan kansanterveyden suojelua koskevan yhteisön lainsäädännön vaatimuksia ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2004/40/EY (4), annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille ja neuvoston suositusta 1999/519/EY (5), annettu 12 päivänä heinäkuuta 1999, väestön sähkömagneettisille kentille (0 Hz–300 GHz) altistumisen rajoittamisesta. Terveydensuojelun varmistamiseksi radiolaitteiden on oltava radio- ja telepäätelaitteista ja niiden vaatimustenmukaisuuden vastavuoroisesta tunnustamisesta 9 päivänä maaliskuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/5/EY (radio- ja telepäätelaitedirektiivin) (6) keskeisten vaatimusten mukaisia.

(7)

Komissio on antanut radiotaajuuspäätöksen 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti Euroopan radio-, tele- ja postihallintojen yhteistyökonferenssille (jäljempänä ”CEPT”) kolme valtuutusta (7) suorittaa työ, joka tarvitaan kaikkein tarkoituksenmukaisimpien teknisten ja toiminnallisten vaatimusten määrittelemiseksi ultralaajakaistapohjaisten sovellusten yhdenmukaiselle käyttöönotolle Euroopan unionissa.

(8)

Tämä päätös perustuu teknisiin selvityksiin, jotka CEPT on tehnyt komission valtuuttamana. Kyseisissä yhteentoimivuutta koskevissa selvityksissä oletetaan muun muassa, että ultralaajakaistateknologiaa hyödyntäviä laitteita käytetään pääasiassa sisätiloissa ja että tällainen laite keskeyttää signaalinsiirron kymmenen sekunnin kuluessa, jollei se saa vastaanottimelta vahvistusta siirron vastaanottamiseen. Videosignaalit lähetetään käyttämällä pääasiassa suuritehoista koodausta.

(9)

Tämän ultralaajakaistateknologiaa hyödyntäviä laitteita koskevan päätöksen soveltamisalaan ei tulisi kuulua käyttö ulkona olevassa kiinteässä sijaintipaikassa, käyttö kiinteään ulkoantenniin yhdistettynä tai asennukset ajoneuvoissa ja liikennevälineissä. Tällaisista käyttötavoista mahdollisesti johtuvat häiriöt vaativat lisäselvityksiä.

(10)

Tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvat ultralaajakaistateknologiaa hyödyntävät laitteet kuuluvat myös radio- ja telepäätelaitedirektiivin soveltamisalaan. Taajuuskaistojen käyttö, jossa ultralaajakaistateknologiaa hyödyntäviä laitteita käytetään ilma-aluksissa ilmaliikenteen hallintaan liittyvässä viestinnässä tai aluksilla ihmishengen turvaamiseen tarkoitetuissa sovelluksissa, ei kuitenkaan kuulu radio- ja telepäätelaitedirektiivin soveltamisalaan, vaan tällaisten laitteiden käyttöä ihmishengen turvaamiseen liittyvissä yhteyksissä olisi säänneltävä asianmukaisilla alakohtaisilla säännöksillä.

(11)

Euroopan komissio on radio- ja telepäätelaitedirektiivin mukaisesti antanut Euroopan standardointijärjestöille valtuutuksen (M/329) vahvistaa yhdenmukaiset standardit, jotka käsittävät mainitun direktiivin mukaisesti hyväksyttävät ultralaajakaistasovellukset ja joiden perusteella sovellusten oletetaan olevan direktiivin vaatimusten mukaisia.

(12)

ETSI on komissiolta saamansa valtuutuksen M/329 nojalla kehittämässä eurooppalaisia standardeja, kuten ultralaajakaistateknologiaa koskevaa yhdenmukaistettua standardia EN 302 065, jossa otetaan huomioon mahdolliset kokonaisvaikutukset, jotka voivat johtaa haitallisiin häiriöihin, sekä CEPT:n yhteentoimivuudesta tekemät selvitykset. Yhdenmukaistettuja standardeja olisi pidettävä ajan tasalla ja kehitettävä ajan myötä edelleen, jotta voidaan varmistaa suoja myös sellaisille kehitteillä oleville palveluille, joille ei vielä ole osoitettu taajuuskaistoja.

(13)

Lisäksi, jos jäsenvaltio katsoo, että ultralaajakaistateknologiaa hyödyntävät laitteet, jotka kuuluvat radio- ja telepäätelaitedirektiivin soveltamisalaan tai mainitun direktiivin mukaan hyväksyttyjen yhdenmukaistettujen standardien soveltamisalaan, eivät ole direktiivin vaatimusten mukaisia, voidaan edellisessä tapauksessa toteuttaa mainitun direktiivin 9 artiklan mukaisia ja jälkimmäisessä tapauksessa sen 5 artiklan mukaisia suojatoimenpiteitä.

(14)

Tämän päätöksen mukainen radiospektrin käyttö, jossa taajuuksia käyttävät ultralaajakaistateknologiaa hyödyntävät laitteet, sallitaan häiriöttömyyden ja suojaamattomuuden periaatteen mukaisesti, minkä johdosta siihen olisi sovellettava sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/20/EY (8) 5 artiklan 1 kohtaa.

(15)

Koska on tarpeen varmistaa, että tässä päätöksessä määritellyt ehdot säilyvät tarkoituksenmukaisina, sekä ottaa huomioon radiotaajuuksien piirissä tapahtuvat nopeat muutokset, kansallisten hallintojen olisi mahdollisuuksien mukaan seurattava radiospektrin käyttöä, jossa taajuuksia käyttävät ultralaajakaistateknologiaa hyödyntävät laitteet, jotta tätä päätöstä voitaisiin tarkastella aktiivisesti uudelleen. Uudelleentarkastelussa olisi otettava huomioon teknologian kehitys ja markkinatilanteen muutokset sekä varmistettava, että tässä päätöksessä tarkoitetulla taajuusalueella toimivien ultralaajakaistateknologiaa hyödyntävien laitteiden käyttöä koskevat alkuoletukset ovat edelleen päteviä.

(16)

Nykyisten palvelujen suojaamisen varmistamiseksi tässä päätöksessä olisi säädettävä edellytyksistä, joiden katsotaan riittävän suojaamaan jo toiminnassa olevat palvelut.

(17)

Tarvittavat, CEPT:n ja ETSI:n komission toimeksiannosta tutkimat ja määrittelemät häiriönpoistotekniikat (esim. detect-and-avoid ja low-duty-cycle) olisi sisällytettävä radio- ja telepäätelaitedirektiivin mukaiseen yhdenmukaistettujen standardien luetteloon, kunhan kyseiset tekniikat on vakaasti määritelty ja niiden voidaan osoittaa tarjoavan riittävän suojan tässä päätöksessä määritellyillä säteilytehoilla.

(18)

Edellytysten, jotka koskevat ultralaajakaistateknologiaa hyödyntävien laitteiden käyttöä taajuusalueella 4,2–4,8 GHz ilman asianmukaisia häiriönpoistotekniikoita, olisi oltava tilapäisluonteisia, ja ne olisi 31. joulukuuta 2010 jälkeen korvattava rajoittavammilla ehdoilla, koska tämän tyyppisten laitteiden odotetaan pidemmällä aikavälillä käyttävän ainoastaan yli 6 GHz:n taajuuksia.

(19)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat radiotaajuuskomitean lausunnon mukaiset,

1)

’ultralaajakaistateknologiaa hyödyntävällä laitteella’ laitetta, jonka kiinteä osa tai lisälaite sisältää lyhyen kantaman radioviestintäteknologiaa, jonka avulla tarkoituksellisesti tuotetaan ja lähetetään radiotaajuista energiaa taajuuskaistalla, joka on yli 50 MHz leveä ja joka voi mennä päällekkäin useiden radioviestintäpalveluille varattujen taajuuskaistojen kanssa;

2)

ilmaisulla ’häiriöttömyyden ja suojaamattomuuden periaatteen mukaisesti’ sitä, ettei ole sallittua aiheuttaa häiriöitä muille radioviestintäpalveluille eikä vaatia suojaa muista radioviestintäpalveluista peräisin olevilta haitallisilta häiriöiltä;

3)

’sisätiloilla’ rakennusten tai paikkojen sisäosaa, jossa rakenteet yleensä saavat aikaan tarvittavan vaimennuksen, joka suojaa radioviestintäpalveluja haitallisilta häiriöiltä;

4)

’ajoneuvolla’ neuvoston direktiivissä 70/156/ETY (9) määriteltyä ajoneuvoa;

5)

’raideliikennevälineellä’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 91/2003 (10) määriteltyä raideliikennevälinettä;

6)

’EIRP:llä’ ekvivalenttista isotrooppista säteilytehoa;

7)

’keskimääräisellä EIRP-tiheydellä’ keskimääräistä tehoa, joka mitataan tehollisarvoilmaisimella, kun resoluutiokaistanleveys on 1 MHz ja integrointiaika enintään 1 ms;

8)

’EIRP:n huipputiheydellä’ lähetteen huipputasoa 50 MHz:n kaistalla, jonka keskitaajuus on sama kuin taajuus, jolla esiintyy suurin keskimääräinen säteilyteho. Jos huipputiheys mitataan kaistanleveydellä x MHz, huipputiheyden enimmäisarvoa on pienennettävä kertoimella 20log(50/x)dB;

9)

’EIRP-tiheyden enimmäisarvolla’ suurinta signaalinvoimakkuutta, joka on mitattu määrätyllä taajuusalueella missä tahansa suunnassa ja millä tahansa taajuudella.