7.3.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 63/1

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1580/2007 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

7.3.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 63/3

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perustelut ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)

Liitteessä esitetyn valmisteen hyväksymistä koskeva hakemus on tehty asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti. Hakemuksen mukana on toimitettu kyseisen asetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)

Hakemus koskee Saccharomyces cerevisiae NCYC Sc 47 (Biosaf Sc 47) -valmisteen uuden käyttötavan hyväksymistä lihasikojen rehun lisäaineena, joka luokitellaan lisäaineluokkaan ”eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet”.

(4)

Saccharomyces cerevisiae NCYC Sc 47 -valmisteen käyttö on hyväksytty lypsylehmien ruokinnassa komission asetuksella (EY) N:o 1811/2005 (2), lihanautojen ruokinnassa komission asetuksella (EY) N:o 316/2003 (3), vieroitettujen porsaiden ruokinnassa komission asetuksella (EY) N:o 2148/2004 (4), emakkojen ruokinnassa komission asetuksella (EY) N:o 1288/2004 (5), broilerkaniinien ruokinnassa komission asetuksella (EY) N:o 600/2005 (6), hevosten ruokinnassa komission asetuksella (EY) N:o 186/2007 (7), lypsykuttujen ja lypsyuuhien ruokinnassa komission asetuksella (EY) N:o 188/2007 (8) sekä lihakaritsoiden ruokinnassa komission asetuksella (EY) N:o 1447/2006 (9).

(5)

On toimitettu uusia tietoja, jotka tukevat hakemusta valmisteen hyväksymiseksi lihasikojen ruokinnassa. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’viranomainen’, totesi 22 päivänä marraskuuta 2007 antamassaan lausunnossa (10), että Saccharomyces cerevisiae (Biosaf Sc 47) -valmisteen turvallisuus kuluttajalle, käyttäjälle ja ympäristölle on jo vahvistettu sen aikaisemmissa lausunnoissa. Lisäksi se totesi, että valmisteen käyttö ei aiheuta riskiä kyseiselle uudelle eläinryhmälle ja sen käyttö voi parantaa lihasikojen tuotantotekijöitä. Viranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Viranomainen vahvisti myös asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun yhteisön vertailulaboratorion toimittaman rehun lisäaineen analyysimenetelmää koskevan raportin.

(6)

Valmisteen arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi olisi hyväksyttävä kyseisen valmisteen käyttö tämän asetuksen liitteessä kuvatulla tavalla.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

7.3.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 63/6

(1)

Komission direktiivi 2002/72/EY (2) on asetuksessa (EY) N:o 1935/2004 tarkoitettu erityisdirektiivi, jolla yhdenmukaistetaan elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvien muovimateriaalien ja muovisten tarvikkeiden hyväksyntää koskevat säännöt.

(2)

Direktiivissä 2002/72/EY vahvistetaan luettelo niistä aineista – erityisesti lisäaineista ja monomeereistä – joita on sallittua käyttää kyseisten materiaalien ja tarvikkeiden valmistuksessa, niiden käyttöä koskevat rajoitukset sekä pakkausmerkintöjä ja kuluttajille tai elintarvikealan toimijoille näiden materiaalien ja tarvikkeiden asianmukaisesta käytöstä annettavia tietoja koskevat säännöt.

(3)

Direktiiviin 2002/72/EY sisältyvä nykyinen lisäaineluettelo on sikäli epätäydellinen, ettei se sisällä kaikkia yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa nykyisin sallittuja aineita.

(4)

Nykyisen direktiivin 2002/72/EY 4 artiklan 1 kohdan mukaan lisäaineluetteloa pidetään epätäydellisenä, kunnes komissio päättää 4 a artiklan mukaisesti, että luettelosta tulee yhteisön positiiviluettelo sallituista lisäaineista.

(5)

Määräaika, jonka kuluessa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, oli toimitettava jäsenvaltioissa nykyisin sallittuja lisäaineita koskevat tiedot yhteisön luetteloon sisällyttämisen edellyttämää turvallisuuden arviointia varten, päättyi 31 päivänä joulukuuta 2006. Näin ollen nyt voidaan vahvistaa päivämäärä, jona yhteisön lisäaineluettelosta tulee positiiviluettelo. Kun otetaan huomioon aika, jonka elintarviketurvallisuusviranomainen tarvitsee kaikkien määräajassa jätettyjen kelpoisten hakemusten arvioimiseen, kyseinen päivämäärä olisi vahvistettava tammikuuksi 2010.

(6)

Lisäksi on aiheellista selventää nykyisen direktiivin 2002/72/EY 4 a artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitetun väliaikaisen luettelon merkitystä ja sen saattamista ajan tasalle. Väliaikaiseen luetteloon sisältyvät ne lisäaineet, joita koskevat tiedot on toimitettu ajoissa ja elintarviketurvallisuusviranomaisen vaatimuksia noudattaen, mutta joiden osalta ei vielä ole tehty päätöstä positiiviluetteloon sisällyttämisestä.

(7)

Väliaikaisesta luettelosta yleisö saa tietoa niistä lisäaineista, jotka ovat arvioitavana niiden mahdollista yhteisön lisäaineluetteloon sisällyttämistä varten. Koska on mahdotonta tietää, saadaanko kaikkia väliaikaiseen luetteloon sisältyviä lisäaineita koskevat arvioinnit valmiiksi siihen mennessä, kun lisäaineluettelosta tulee positiiviluettelo, kyseisten lisäaineiden käyttöä olisi voitava jatkaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti, kunnes ne on arvioitu ja tehdään päätös niiden sisällyttämisestä lisäaineiden positiiviluetteloon.

(8)

Kun väliaikaiseen luetteloon sisältyvä lisäaine lisätään yhteisön lisäaineluetteloon tai kun päätetään, ettei sitä lisätä yhteisön luetteloon, kyseinen lisäaine olisi poistettava väliaikaisesta lisäaineluettelosta.

(9)

Jos elintarviketurvallisuusviranomainen pyytää väliaikaiseen luetteloon sisältyvää lisäainetta koskevia tietoja tarkastellessaan lisätietoja, kyseinen lisäaine olisi säilytettävä väliaikaisessa luettelossa siihen asti, kun sitä koskeva päätös tehdään, edellyttäen että pyydetyt tiedot toimitetaan elintarviketurvallisuusviranomaisen asettamassa määräajassa.

(10)

Elintarviketurvallisuusviranomaisen arvioimien monomeerien ja lisäaineiden riskinarviointiin liittyvien uusien tietojen (3) perusteella olisi tietyt jäsenvaltioissa sallitut lisäaineet sekä eräät uudet monomeerit ja lisäaineet sisällytettävä asianomaisiin sallituista aineista laadittuihin yhteisön luetteloihin. Yhteisön tasolla jo vahvistettuja rajoituksia ja/tai eritelmiä olisi muiden aineiden kohdalla muutettava kyseisten uusien tietojen perusteella. Sen vuoksi direktiivin 2002/72/EY liitteitä II, III, IV a, V ja VI olisi muutettava.

(11)

Komission direktiivillä 2005/79/EY (4) lisättiin lisäaineluetteloon viitenumerolla 30340 lisäaine 12-(asetoksi)steariinihapon 2,3-bis(asetoksi)propyyliesteri, jonka CAS-numero on 330198-91-9. Direktiiviin sisällytetty nimi ja CAS-numero vastaavat ainoastaan tärkeintä hakemukseen sisältynyttä aineosaa. Elintarviketurvallisuusviranomaisen antama lausunto koskee kuitenkin hakemuksessa tarkoitettua aineiden seosta eikä ainoastaan sen tärkeintä aineosaa. Kyseinen aineseos on nykyisin rekisteröity CAS-rekisteriin CAS-numerolla 736150-63-3 nimellä glyseridit, risiiniöljy, mono-, hydrattu, asetaatit. Tästä syystä on nyt aiheellista muuttaa nimi ja CAS-numero ja päivittää tällä tavalla hyväksyntä koskemaan kaikkia seokseen sisältyviä aineita. Koska nimi muuttuu, otetaan käyttöön uusi viitenumero 55910. Koska aine sisältyy vastedes viitenumeroon 55910, viitenumero 30340 olisi poistettava.

(12)

Sen vuoksi direktiiviä 2002/72/EY olisi päivitettävä elintarviketurvallisuusviranomaisen tekemää aineiden turvallisuuden arviointia koskevien uusien tietojen huomioon ottamiseksi, sen päivämäärän vahvistamiseksi, jona lisäaineluettelosta tulee positiiviluettelo, sekä väliaikaisen lisäaineluettelon merkityksen selventämiseksi.

(13)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan 4 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Yhteisön luettelo lisäaineista, joita voidaan käyttää muovisten materiaalien ja tarvikkeiden valmistamisessa, ja niiden käyttöä koskevat rajoitukset ja/tai eritelmät ovat liitteessä III.

Lisäaineita, jotka eivät sisälly yhteisön lisäaineluetteloon, voidaan edelleen käyttää 31 päivään joulukuuta 2009 kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Tammikuun 1 päivästä 2010 muovisten materiaalien ja tarvikkeiden valmistamisessa voidaan käyttää ainoastaan lisäaineita, jotka sisältyvät yhteisön lisäaineluetteloon (positiiviluettelo).”

2)

Muutetaan 4 a artikla seuraavasti:

3)

Muutetaan liitteet II, III, IV a, V ja VI tämän direktiivin liitteiden I, II, III, IV ja V mukaisesti.

a)

sallitaan 7 päivästä maaliskuuta 2009 alkaen sellaisten elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuviksi tarkoitettujen muovisten materiaalien ja tarvikkeiden kauppa ja käyttö, jotka ovat direktiivin 2002/72/EY, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, mukaisia;

b)

kielletään 7 päivästä maaliskuuta 2010 alkaen sellaisten elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuviksi tarkoitettujen muovisten materiaalien ja tarvikkeiden valmistaminen ja tuonti yhteisöön, jotka eivät ole direktiivin 2002/72/EY, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, mukaisia.

7.3.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 63/14

(1)

Pitäen mielessä Euroopan unionin perusoikeusviraston, jäljempänä ’virasto’, perustamisen tavoitteet ja jotta virasto voisi suorittaa tehtävänsä asianmukaisesti, sen toiminnan kohdealat olisi määritettävä tarkoin viisi vuotta kattavassa monivuotisessa toimintakehyksessä, kuten asetuksen (EY) N:o 168/2007 5 artiklan 2 kohdassa säädetään.

(2)

Toimintakehykseen olisi sisällytettävä rasismin, muukalaisvihan ja niihin liittyvän suvaitsemattomuuden torjunta viraston toiminnan kohdealoina.

(3)

Toimintakehyksen olisi oltava unionin painopistealueiden mukainen ottaen asianmukaisesti huomioon Euroopan parlamentin päätöslauselmista ja neuvoston päätelmistä johtuvat linjaukset perusoikeuksien alalla.

(4)

Toimintakehyksessä olisi otettava asianmukaisesti huomioon viraston taloudelliset resurssit ja henkilöresurssit ja se olisi pantava täytäntöön ainoastaan yhteisön oikeuden puitteissa.

(5)

Toimintakehykseen olisi sisällytettävä määräyksiä, joiden tarkoituksena on varmistaa täydentävyys muiden yhteisön ja unionin elinten, laitosten ja virastojen sekä Euroopan neuvoston ja muiden perusoikeuksien alalla toimivien kansainvälisten järjestöjen tehtävien kanssa. Tärkeimmät yhteisön virastot ja elimet suhteessa monivuotiseen toimintakehykseen ovat Euroopan tasa-arvoinstituutin perustamisesta 20 päivänä joulukuuta 2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1922/2006 (2) joulukuun 20 päivänä 2006 perustettu Euroopan tasa-arvoinstituutti sekä yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 45/2001 (3) perustettu Euroopan tietosuojavaltuutettu sekä Euroopan oikeusasiamies, joille asetetut tavoitteet olisi siis otettava huomioon.

(6)

Komissio kuuli ehdotusta valmistellessaan viraston hallintoneuvostoa kokouksessaan 12–13 päivänä heinäkuuta 2007 ja sai kirjeitse 25 päivänä heinäkuuta 2007 kirjalliset huomautukset.

(7)

Toimintakehyksessä määritellään viraston toiminnan kohdealat, kun taas asetuksen (EY) N:o 168/2007 4 artiklassa määritetään viraston useita pysyviä tehtäviä, muun muassa yleisen tietoisuuden lisääminen perusoikeuksista ja aktiivinen tiedottaminen viraston toiminnasta.

(8)

Virasto voi harjoittaa toimintaansa monivuotisessa toimintakehyksessä määritettyjen kohdealojen ulkopuolella Euroopan parlamentin, neuvoston tai komission pyynnöstä asetuksen (EY) N:o 168/2007 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti edellyttäen, että viraston taloudelliset ja henkilöresurssit tämän sallivat,

a)

rasismi, muukalaisviha ja niihin liittyvä suvaitsemattomuus;

b)

syrjintä, joka perustuu sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai seksuaaliseen suuntautumiseen tai joka kohdistuu vähemmistöön kuuluviin henkilöihin ja mikä tahansa näiden perusteiden yhdistelmä (moniperusteinen syrjintä);

c)

uhreille suoritettavat korvaukset;

d)

lapsen oikeudet, mukaan lukien lasten suojelu;

e)

turvapaikka-asiat, maahanmuutto ja maahanmuuttajien kotouttaminen;

f)

viisumikysymykset ja rajavalvonta;

g)

unionin kansalaisten osallistuminen unionin demokraattiseen toimintaan;

h)

tietoyhteiskunta, erityisesti yksityiselämän kunnioitus ja henkilötietojen suoja;

i)

tehokkaan ja riippumattoman oikeussuojan saatavuus.

7.3.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 63/16

(1)

Ranskan viranomaiset esittivät 21 päivänä joulukuuta 2005 komissiolle La Postessa (Ranskan postissa) työskentelevien valtion virkamiesten eläkkeiden rahoitusjärjestelyjen uudistushankkeen pääpiirteissään.

(2)

Ranska lähetti 2 päivänä maaliskuuta 2006 sähköpostitse uudistusta koskevan ilmoitusluonnoksen. Ennakkoilmoitusta koskeva kokous pidettiin 29 päivänä maaliskuuta 2006. Sen aikana komissio toi esiin, että ilmoitusluonnos oli suurelta osin epätäydellinen, ja osoitti puutteelliset kohdat. Ranska toimitti komissiolle osan puuttuvista tiedoista 7 päivänä huhtikuuta 2006.

(3)

Ranska ilmoitti komissiolle EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti 23 päivänä kesäkuuta 2006 La Posten palveluksessa olevien valtion virkamiesten eläkkeiden rahoitusjärjestelyjen uudistamisesta, jäljempänä ’uudistus’. Ranskan kanta oli, että ilmoituksessa kuvattuun uudistukseen ei liity EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(4)

Komissio lähetti 20 päivänä heinäkuuta 2006 Ranskalle lisätietopyynnön, joka koski sekä ilmoitettua uudistusta että mahdollisia muita La Posteen aiemmin sovellettuja korvaustoimenpiteitä. Ranska lähetti vastauksensa 17 päivänä elokuuta 2006.

(5)

Komissio ilmoitti Ranskalle 12 päivänä lokakuuta 2006 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely, joka kohdistuu La Posten palveluksessa olevien valtion virkamiesten eläkkeiden rahoitusjärjestelyjen uudistamiseksi toteutettuihin toimenpiteisiin.

(6)

Ranska esitti huomautuksensa 14 päivänä joulukuuta 2006 päivätyllä kirjeellä.

(7)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2). Komissio on kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseisistä toimenpiteistä.

(8)

Komissio on saanut huomautuksia […] (3), ja ne on toimitettu Ranskalle. Ranskan huomautukset asiasta saatiin 27 päivänä helmikuuta 2007.

(9)

Komissio lähetti Ranskalle lisäkysymyksiä 12 päivänä maaliskuuta 2007 ja 30 päivänä toukokuuta 2007. Vastaavat Ranskan vastaukset saatiin 27 päivänä huhtikuuta 2007 ja 8 päivänä kesäkuuta 2007.

(10)

Postialaa koskevan yhteisön politiikan tavoitteena on luoda postipalvelujen sisämarkkinat ja varmistaa asianmukaisen sääntelykehyksen avulla, että kaikilla EU:n kansalaisilla on koko EU:n alueella käytettävissään tehokkaat, luotettavat, laadukkaat ja kohtuuhintaiset postipalvelut. Alan toimet ovat yhteisössä ensisijaisessa asemassa, sillä postipalvelut ovat tärkeitä niin taloudellisen hyvinvoinnin kuin yhteiskunnallisen yhteenkuuluvuuden ja hyvinvoinninkin kannalta.

(11)

Postialaa koskevat yhteisön tavoitteet on sisällytetty yhteisön lainsäädäntöön postialan puitedirektiivillä eli yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä 15 päivänä joulukuuta 1997 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/67/EY (4), jolla otettiin käyttöön täydellinen sääntelykehys yhteisön postipalveluille.

(12)

Direktiivissä 97/67/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2002/39/EY (5), määritetään seuraavat vaiheet, joilla markkinat avataan asteittain ja valvotusti, ja rajoitetaan tiukemmin niitä palveluja, jotka voidaan varata monopoleille. Direktiivin 97/67/EY mukaan jäsenvaltioiden ei tarvitse noudattaa kilpailusääntöjä sellaisten kirjelähetysten osalta, joiden

(13)

Komissio teki lokakuussa 2006 ehdotuksen (6) yhteisön postimarkkinoiden avaamisesta kilpailulle kokonaisuudessaan vuoteen 2009 mennessä direktiivissä 97/67/EY asetetun määräajan mukaisesti.

(14)

Ranskassa postin yleispalvelu määritellään kokonaisuudeksi, johon kuuluu monopolille varattu alue (direktiivissä 97/67/EY vahvistettujen paino- ja hintarajoitusten mukaiset kotimaan ja ulkomaan lähetykset, myös suoramainontaposti), sekä enintään 20 kg painavien postipakettien, kaikkien lehtien, kirjattujen ja vakuutettujen lähetysten kuljetus sekä uudelleenkuljetukset kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.

(15)

Ranskan markkinoille tyypillistä on palveluketjun alkupään kilpailun (esim. worksharing) tärkeys. Ketjun loppupään toiminnassa kilpailua on kehittymässä erityisesti sanomalehtialan yritysten toimien seurauksena niin osoitteettomien kuin osoitteellistenkin lähetysten osalta. Joukkolähetysten markkinoilla aktiivisia ovat paikalliset toimijat erityisesti kaupungeissa ja yli 50 grammaa painavien kirjelähetysten markkinoilla. Pikalähetysten ja pakettien markkinat on vapautettu, ja niillä toimii kansainvälisiä ja kansallisia toimijoita (7).

(16)

Postin ja televiestinnän alan julkisten palveluiden järjestämisestä 2 päivänä heinäkuuta 1990 annetulla Ranskan lailla nroo 90-568, jäljempänä ’vuoden 1990 laki’, muutettiin entinen televiestintähallinto kahdeksi erilliseksi oikeushenkilöksi, jotka ovat La Poste ja France Telecom.

(17)

La Poste on ollut 1 päivästä tammikuuta 1991 itsenäinen julkisoikeudellinen yhtiö. Sillä on hankintasopimus Ranskan valtion kanssa ja se toimii postilähetysten, pikapakettien, rahoituspalvelujen ja suurelle yleisölle suunnattujen palvelujen alalla.

(18)

La Poste ja sen tytäryhtiöt muodostavat valtion omistaman konsernin, joka tarjoaa yleishyödyllisiä palveluja kutakin toiminta-alaa koskevan lainsäädännön määrittämin edellytyksin ja harjoittaa kilpailun piiriin kuuluvaa liiketoimintaa.

(19)

La Poste on nimetty direktiivin 97/67/EY mukaisesti kestävästä aluesuunnittelusta ja -kehityksestä annetulla lailla nro 99-533 postin yleispalvelujen tarjoajaksi Ranskassa. Se vastaa Ranskan sisäisiin ja kansainvälisiin postilähetyksiin liittyvistä julkisista palveluista, joihin sisältyvät postin yleispalvelut sekä erityisesti postia ja sähköistä viestintää koskevassa laissa säädettyyn erityisjärjestelmään kuuluvien lehtien julkinen kuljetus- ja jakelupalvelu. Se vastaa myös kaikista muista erityyppisten postilähetysten, esineiden ja tavaran keräily-, lajittelu-, kuljetus- ja jakelupalveluista. La Poste harjoittaa toimintaansa Ranskan rahamarkkina- ja varainhoitolain L. 518-25 pykälässässä vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

(20)

La Posten liikevaihto muodostuu seuraavista eristä (lähde: La Poste-konsernin toimintakertomus vuodelta 2005):

(21)

La Posten asiakkaita ovat yritykset, joiden osuus La Posten posti- ja paketti/pikalähetystoiminnasta on 90 prosenttia, sekä yksityishenkilöt, joiden osuus näiden toimintojen liikevaihdosta on 10 prosenttia. Rahoituspalveluissa tilanne on päinvastainen, ja yksityishenkilöiden osuus pankkitoiminnasta saadusta nettotuotosta on 95 prosenttia.

(22)

La Posten henkilöstö kuuluu kahden eri henkilöstösäännön piiriin ja jakautuu

(23)

La Posten henkilöstö jakautuu seuraavasti (lähde: La Poste-konsernin tilinpäätösraportti vuodelta 2005):

(24)

La Poste on lopettanut vähitellen vuodesta 1990 uusien virkamiesten palkkaamisen ja on palkannut enimmäkseen yksityisoikeudellisia palkansaajia. La Poste on aloittanut henkilöstösääntöjen muuttamiseen tähtäävän asteittaisen menettelyn virkamiesten henkilöstösäännön asettamien ja oikeudellisten velvoitteiden rajoissa, ja korvaa eläkkeelle lähtevät virkamiehet yksityisoikeudellisilla palkansaajilla. Seuraavien vuosien aikana eläkkeelle lähtee runsaasti virkamiehiä, ja edellä mainittu suuntaus jatkuu.

(25)

Valtion virkamiehiin sovellettavan eläkejärjestelmän perustana on Ranskan siviili- ja sotilashallinnon virkamiesten eläkkeistä annettu laki.

(26)

Tilintarkastustuomioistuimen mukaan (8) järjestelmään sisältyy eläkkeitä varten pidätettävä osuus (7,85 %) sekä niiden julkisten laitosten maksama sosiaaliturvamaksu, joiden palveluksessa on tilapäisesti siirrettyjä virkamiehiä (33 %). Juridisesti valtio ei sen sijaan maksa varsinaista työnantajamaksua palveluksessaan olevien virkamiesten eläkkeistä. Kun valtion maksettavana olevia eläkemenoja (sen jälkeen, kun palkasta tehdyistä pidätyksistä saadut varat on otettu huomioon) kuitenkin verrataan aktiivisten palkansaajien maksamiin summiin, pystytään laskemaan implisiittinen työnantajamaksu (9). Talous-, valtiovarain- ja teollisuusministeriön arvioiden mukaan vuonna 2003 valtion implisiittinen työnantajamaksuosuus olisi 51,9 prosenttia, 44,7 prosenttia siviilihallinnon ja 91,8 prosenttia sotilashallinnon henkilöstön osalta. Virkamiesten eläkkeisiin liittyvä valtion maksuosuus on siis yli kolme kertaa suurempi kuin sääntelyyn ja yksityissektorin palkkoihin sovellettaviin kollektiivisiin työehtosopimuksiin (10) perustuva maksu.

(27)

La Posten palveluksessa olevilla virkamiehillä on valtionhallinnon virka. Tämän vuoksi he kuuluvat virkamiesten oikeuksista ja velvollisuuksista 13 päivänä heinäkuuta 1983 annetun lain nro 83-634 20 pykälän nojalla valtion siviili- ja sotilashallinnon henkilöstön eläkejärjestelmään, jonka perustana on siviili- ja sotilashallinnon virkamiesten eläkkeistä annettu laki. La Posten palveluksessa olevilla valtion virkamiehillä ei ole eläkkeen suhteen erityisiä etuja muihin valtion virkamiehiin verrattuna. Toisin kuin muut julkiset toimijat, La Poste ei myöskään osallistu yritys- tai toimialakohtaisiin erityisjärjestelmiin.

(28)

Vuoden 1990 lain 30 pykälän mukaan (11) valtio on edelleen juridisesti vastuussa La Posten palveluksessa olevien virkamiesten henkilöstösäännöistä ja eläkkeiden maksusta. Virkamiehille, myös La Posten palveluksessa oleville (12), maksettavista eläke-etuuksista päätetään vuosittain varainhoitolain yhteydessä.

(29)

La Poste ei vastaa päätöksistä, joita tehdään sen palveluksessa olevien valtion virkamiesten eläkejärjestelmästä. Se ei voi vaikuttaa perittyjen maksujen määrään eikä maksettujen eläkkeiden määrään.

(30)

Vuoden 1990 lain 30 pykälän nojalla La Poste vastaa palveluksessaan olevien valtion virkamiesten sosiaaliturvajärjestelmän rahoitustasapainosta. Saman pykälän mukaan La Posten on vastattava valtion sen virkamiehille myöntämien eläkkeiden rahoituksesta kokonaisuudessaan siten, että se korvaa valtiolle maksetut määrät (sen jälkeen, kun sen palveluksessa edelleen olevien virkamiesten suorittamien maksujen osuus on vähennetty). Pykälässä todetaan seuraavaa:

”Vastineeksi La Posten on maksettava valtiolle

(31)

Tämä rahoitusjärjestely poikkeaa yleisestä lainsäädännöstä. La Posten maksama työnantajamaksu on osa etuusperusteista järjestelmää, sillä sen tarkoituksena on kattaa valtion vuosittain maksamien eläkkeiden määrä ilman, että sitä mukautetaan La Posten palveluksessa olevien aktiivisten virkamiesten maksaman määrän perusteella. Toisin kuin jakojärjestelmää noudattava yleisen lainsäädännön mukaisesti toimiva työnantaja, maksu ei vapauta La Postea maksuvelvoitteesta, vaan sen on vuoden 1990 lain mukaan tasapainotettava järjestelmä omien virkamiestensä osalta.

(32)

Tavoite- ja kehityssopimuksessa (contrat d'objectif et de progrès), joka koski Ranskan valtion ja La Posten välistä sopimussuunnitelmaa vuosina 1998–2001, ja tämän jälkeen vuosia 2003–2007 koskevassa toiminta- ja lähentymissopimuksessa (contrat de performances et de convergences) vakautettiin euromääräinen korvaus vuoden 1997 tasolle, jäljempänä ’vuoden 1998 enimmäismäärä’. Valtion maksettavaksi jää se osuus eläkkeistä, jota ei kateta La Posten maksamalla työnantajamaksuosuudella eikä virkamiehiltä pidätetyllä eläkemaksulla.

(33)

Seuraavassa taulukossa esitetään (miljoonina euroina, kiinteät hinnat) La Posten valtiolle maksamat osuudet vuodesta 1998 ja valtion maksamat määrät La Posten palveluksessa olevien virkamiesten eläkkeitä.

(34)

Ranskan mukaan valtion vuosina 1998–2005 maksama osuus eläkkeistä oli 30 päivään kesäkuuta 2006 mennessä siis noin […].

(35)

Ilman uudistusta La Posten vastuulla oleva järjestelmän rahoitustasapainoa koskeva vaatimus tarkoittaisi, että La Poste kirjaisi kyseisen sitoumuksen taseen ulkopuolisiin eriin. Sitoumus kirjattaisiin varaukseksi IRFS-standardeihin (International Financial Reporting Standard) siirtymisen yhteydessä eli viimeistään vuonna 2007. La Poste hankkii pääomaa markkinoilta, mutta koska sitä ei ole noteerattu julkisesti, se on päättänyt siirtyä soveltamaan IFRS-standardeja tilinpäätöksiinsä osavuosikatsauksesta 2007 alkaen.

(36)

Virkamiesten eläke-etuuksia koskevat La Posten taseen ulkopuoliset sitoumukset olivat 31 päivänä joulukuuta 2005 76 miljardia euroa (josta edelleen La Posten palveluksessa olevien osuus on 34 miljardia euroa). Ranskan arvion mukaan tästä […] miljardia euroa on niiden eläke-etuuksien osuus, jotka ovat kertyneet ennen La Posten perustamista eli ennen kuin kilpailu vapautettiin La Posten pääasiallisilla toimialoilla.

(37)

Koska virkamiehiä on palkattu jatkuvasti vähemmän vuodesta 1990 (14) ja elinajanodote on pidentynyt, La Posten on automaattisesti pitänyt maksaa vuodesta 1990 alkaen yhä suurempia määriä eläkkeitä La Posten palveluksessa olevien virkamiesten palkkaan verrattuna (15).

(38)

Eläkkeiden uudistamisesta 21 päivänä elokuuta 2003 annetun lain nro 2003-775 76 pykälässä otettiin käyttöön 1 päivästä tammikuuta 2005 pakollinen julkisten virkojen lisäeläke RAFP (Retraite Additionnelle de la Fonction Publique). Järjestelmä perustuu jakojärjestelmään ja eläkepisteisiin, joiden avulla eläkeoikeuksia voi ostaa. Sitä hallinnoi virkamiesten lisäeläkelaitos Etablissement de retraite additionnelle de la fonction publique (ERAFP).

(39)

La Poste maksaa RAFP:n osalta palveluksessaan olevista valtion virkamiehistä kuukausittain ERAFPille maksut, jotka sille kuuluvat työnantajana, sekä virkamiesten omat maksuosuudet, jotka se pidättää suoraan heidän palkastaan. La Posten työnantajamaksut RAFPille vapauttavat sen muista maksuvelvoitteista.

(40)

Kuten muutkin valtion virkamiehet, La Posten palveluksessa olevat virkamiehet voivat käyttää kahta virkamiehille tarkoitettua varhaiseläkejärjestelyä, jotka ovat osa-aikaeläke ja siirtymävaiheen lomajärjestelyt.

(41)

La Poste maksaa näiden varhaiseläkejärjestelyjen kustannukset palveluksessaan olevien virkamiesten osalta kokonaan. Taseeseen on kirjattu näitä eriä varten varaus.

(42)

La Posten palveluksessa olevien valtion virkamiesten eläkkeiden nykyisen rahoitusjärjestelyjen uudistamisen oikeusperustana on vuoden 1990 lain 30 pykäläsekä La Posten sopimusasiakirja, joka hyväksyttiin 29 päivänä joulukuuta 1990 annetulla asetuksella nro 90-1214. Kyseisen asiakirjan 46 pykälässä säädetään erityisesti siitä, miten La Poste korvaa valtiolle sen vastattaviksi vuoden 1990 lailla asetetut eläkekustannukset.

(43)

Uudistuksen kirjaaminen Ranskan lainsäädäntöön edellyttää paitsi näiden kahden asiakirjan muuttamista, myös sen tarkentamista, miten määritellään ja suoritetaan se muista maksuvelvoitteista vapauttava eräänlainen työnantajamaksu, jonka La Poste maksaa korvaukseksi valtiolle eläkekustannusten maksamisesta.

(44)

Säännökset toimitettiin luonnosvaiheessa komissiolle liitteinä huomautuksiin, joita Ranska oli tehnyt menettelyn aloittamisesta. Ne hyväksyttiin muutoksitta Ranskan parlamentissa, ja ne muodostavat nykyään vuoden 2006 lisätalousarviosta annetun lain (16) 150 pykälän.

(45)

Näiden säännösten pääasiallinen vaikutus tässä vaiheessa on se, että niiden ansiosta La Posten maksamaan työnantajamaksuun liittyy vapautus muista maksuvelvoitteista.

(46)

Vuoden 2006 lisätalousarviosta annetun lain 150 pykälässä säädetään myös tasapuoliset kilpailuedellytykset varmistavasta maksuosuudesta (taux d'équité concurrentielle), jäljempänä ’TEC-maksu’, ja todetaan, että työnantajamaksun laskemisen ja maksamisen yksityiskohtaisista säännöistä annetaan erillinen asetus. Kyseinen asetus (17) annettiin 2 päivänä tammikuuta 2007. Samassa 150 pykälässä muutetaan myös asiaan liittyviä rahavirtoja siten, että osuus maksetaan vastaisuudessa La Posten eläkerahoituksesta vastaavan julkisen laitoksen (18) kautta eikä enää suoraan valtiolle.

(47)

Ilmoitetun eläkeuudistuksen lähtökohtana on Ranskan mukaan lyhyesti se, että La Posten nykyinen maksu korvataan maksulla, joka muuttaa La Postelle aiheutuneet eläkekustannukset yhtä suuriksi sen kilpailijoiden kanssa ja vapauttaa sen muista maksuvelvoitteista.

(48)

Uudistuksen perusteella La Poste maksaa vuodesta 2006 työnantajamaksun, joka vapauttaa sen muista maksuvelvoitteista ja perustuu TEC-maksuun. Maksu määritetään siten, että La Poste ja yleisen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisalaan kuuluvat kuljetus- ja pankkialan yritykset maksavat yhtä suuret palkkasidonnaiset pakolliset sosiaaliturvamaksut ja veroluonteiset maksut. Alun perin Ranska suunnitteli soveltavansa tätä laskutapaa yksinomaan riskeihin, jotka ovat yhteisiä yksityissektorin yritysten palkansaajille ja valtion virkamiehille (19).

(49)

Koska virkamiesten ja yksityisoikeudellisten palkansaajien suorittamien maksujen määräytymisperusteet ja maksuosuudet poikkesivat toisistaan ja maksut saattavat vaihdella hieman toimialoittain, maksuntasausmenetelmä perustuu arviolaskelmaan.

(50)

Kuten menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä selitettiin, laskenta aloitetaan määrittämällä sellaiselle kilpailijalle aiheutuvat palkkakustannukset, jonka palveluksessa olisi yleiseen sosiaaliturvamaksujärjestelmään (myös eläkkeiden osalta) kuuluvia työntekijöitä ja joka maksaisi työntekijöille La Posten virkamiesten palkkoja vastaavaa nettopalkkaa. Myös työntekijärakenne ja toimialat olisivat samanlaiset.

(51)

Muista maksuvelvoitteista vapauttava maksu, jonka La Poste suorittaa valtiolle uudistuksen jälkeen, on yhtä suuri kuin tällä menetelmällä laskettujen arvioitujen palkkamenojen ja virkamiesten todellisten palkkamenojen (pl. eläkkeet) välinen erotus. Näin muodostettu maksuosuus korvaa maksun, joka La Posten on määrä maksaa vuoden 1990 lain 30 pykälän mukaan. La Poste suorittaa maksun julkishallinnon laitokselle.

(52)

Tämä La Posten palveluksessa olevien virkamiesten indeksisidonnaisten bruttopalkkojen (20) perusteella laskettu maksu määrittää La Posten maksuosuuden, jota kutsutaan nimellä TEC-maksu eli tasapuoliset kilpailuedellytykset varmistava maksuosuus. Tämä maksu lasketaan vuosittain ottamalla huomioon La Posten palveluksessa olevien virkamiesten reaalinen palkkakehitys ja yleisen sosiaaliturvalainsäädännön mukaisten pakollisten sosiaaliturvamaksujen ja veroluonteisten maksujen kehitys.

(53)

La Posten muista maksuvelvoitteista vapauttavan maksuosuuden laskutavan lähtökohtana siis on, että La Poste ja yleisen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisalaan kuuluvat muut kuljetus- ja pankkialan yritykset maksavat yhtä suuret palkkasidonnaiset pakolliset sosiaaliturvamaksut ja veroluonteiset maksut. Tämä menetelmä ei siis kuitenkaan takaa sitä, että palkkamenot olisivat kokonaisuudessaan (palkat ja maksut) yhtä suuret.

(54)

La Posten maksuosuuden uusi laskutapa ei vaikuta sen palveluksessa olevien yksittäisten virkamiesten eläkeoikeuksiin, heiltä perittäviin maksuihin eikä heidän asemaansa.

(55)

Koska La Poste toimii kahdella eri sektorilla – sekä posti- että pankkialalla – joilla yleisen lainsäädännön mukaiset työnantajamaksut poikkeavat toisistaan, käytännössä määritetään seuraavat kaksi TEC-maksua:

(56)

Yhdistetty TEC-maksu voidaan laskea vuosittain näiden kahden TEC-maksun painotettuna keskiarvona. Painotus perustuu kummankin toimialan indeksisidonnaisiin bruttopalkkoihin. Vuoden 2005 tietojen perusteella yhdistetyksi TEC-maksuksi on alustavasti arvioitu 37,2 prosenttia La Posten maksamista indeksisidonnaisista bruttopalkoista.

(57)

Edellä määritellyn TEC-maksun soveltaminen tapahtuu vähitellen neljän vuoden siirtymäkauden jälkeen. Vuonna 2006 La Posten muista maksuvelvoitteista vapauttava maksuosuus määritetään siten, että sen taso euroina vastaa nykyisestä järjestelystä saatavaa määrää (tällä hetkellä määräksi arvioidaan noin […] prosenttia indeksisidonnaisista bruttopalkoista). Vuosiksi 2007–2009 maksu määritetään lisäämällä TEC-maksuun tilapäinen lisämaksu, jonka määrä on […] prosenttia indeksisidonnaisista bruttopalkoista vuonna 2007, […] prosenttia vuonna 2008 ja […] prosenttia vuonna 2009. Tämä lisämaksu poistetaan vuodesta 2010.

(58)

Tämän järjestelyn perusteella alustavan yhdistetyn TEC-maksun (22) arvioidaan vuoden 2005 tietojen perusteella kehittyvän siirtymäkaudella seuraavasti:

(59)

La Poste suoritti 29 päivänä joulukuuta 2006 poikkeuksellisen, kiinteämääräisen 2 miljardin euron maksun (23) La Posten työntekijöiden eläkerahoituksesta vastaavalle julkiselle laitokselle. Kyseessä oli kertamaksu.

(60)

Tämän maksun määräytymisperiaate ja suuruus vahvistettiin valtion ja La Posten välisissä neuvotteluissa. Sen suuruus on soviteltu valtion välittömien budjettitarpeiden ja La Posten maksukyvyn perusteella. […]

(61)

La Poste -konsernin eri yksiköt osallistuvat poikkeuksellisen kertamaksun suorittamiseen suhteessa niiden valtion virkamiesten palkkasummaan, jotka työskentelevät suoraan niiden alaisina. Yksiköiden maksuosuus määräytyy seuraavan taulukon mukaisesti:

(62)

Ranskan mukaan La Posten palveluksessa työskentelevien virkamiesten eläkejärjestelmän liittäminen yleisen sosiaaliturvalainsäädännön mukaisiin eläkejärjestelmiin on valtiolle vaihtoehtoinen ratkaisumalli. Tässä vaiheessa minkään yleisen järjestelmän kanssa ei kuitenkaan ole käyty neuvotteluja, vaikka Ranskan aikomuksena on aloittaa neuvottelut mahdollisimman pian.

(63)

Alustavan tutkimuksensa perusteella komissio totesi, että ilmoitettu uudistus vapauttaa La Posten kustannuksista, joista sen olisi pitänyt vastata vuoden 1990 lain nojalla. Komissio pohti lisäksi, ovatko kyseessä olevat La Posten supistetut kustannukset kokonaisuudessaan yhteisön oikeuskäytännössä tarkoitettuja ”epätavallisia kustannuksia”. Erityisesti asiassa Combus antamassaan tuomiossa (25) Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin näyttää pitävän ”epätavallisina” kustannuksina henkilöstökustannuksia, jotka aiheutuvat sellaisen yrityksen henkilöstöön sovellettavista erityisistä henkilöstösäännöistä, joka uudistuksen jälkeen siirtyy kilpailijoitaan vastaavalla tavalla yleisen lainsäädännön soveltamisalaan (26). Käsiteltävänä olevassa asiassa Ranska ei ole antanut säännöksiä La Posten virkamiehiin sovellettavien erityisten henkilöstösääntöjen tai eläkeoikeuksien kertymistä koskevien järjestelyjen kumoamiseksi tai muuttamiseksi.

(64)

Ranskan mukaan uudistuksen tarkoituksena on muuttaa La Postelle sen palveluksessa olevista valtion virkamiehistä aiheutuvat eläkekustannukset vähitellen samansuuruisiksi sen kilpailijoiden kustannusten kanssa. Komissio kuitenkin epäili, johtaako uudistuksen toteuttaminen todella tasapuolisen kilpailutilanteen syntymiseen.

(65)

Ranskan mukaan La Posteen ei ole aikaisemmin sovellettu muita korvaustoimenpiteitä, jotka myöntämällä olisi pyritty kompensoimaan La Postelle sen erityisestä järjestelmästä virkamiesten eläkkeiden rahoittamiseksi aiheutuvat lisäkustannukset. La Poste ei kuitenkaan ole vuodesta 1998 korvannut valtiolle virkamiehille maksettujen eläkkeiden kokonaismäärää, vaikka vuoden 1990 lain 30 pykälässä niin säädetään.

(66)

Edellä esitetyn perusteella komissio ei voinut sulkea pois mahdollisuutta, että toimenpiteet antaisivat La Postelle taloudellista etua ja sisältäisivät valtiontukea.

(67)

Jos tarkasteltavana olevat toimenpiteet olisivat valtiontukea, komissio päätti tutkia, voitaisiinko ne katsoa yhteismarkkinoille soveltuviksi perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisten poikkeusten nojalla.

(68)

Komissio on aikaisemmin hyväksynyt valtiontukitoimenpiteet, joilla vapautetaan tietyn toimialan yritykset alalle ominaisista eläkevelvoitteista, jotka ylittävät yleisestä eläkejärjestelmästä aiheutuvat velvoitteet ja jotka on asetettu monopolitilanteen vallitessa (27). Tämän päätöksen kohteena olevien toimenpiteiden tarkoituksena on muuttaa La Postelle sen palveluksessa olevista valtion virkamiehistä aiheutuvat eläkekustannukset vähitellen samansuuruisiksi sen kilpailijoiden eläkekustannusten kanssa. Komissio ei voinut kuitenkaan päätellä, että La Poste olisi todellisuudessa kilpailijoihinsa verrattavissa olevassa tilanteessa, minkä perusteella voitaisiin osoittaa, että tuki oli tarpeen postipalvelujen markkinoiden vapauttamisesta saatujen etujen hyödyntämiseksi täysimääräisesti.

(69)

Ranska ei ole vedonnut menettelyn aikana perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohtaan.

(70)

Kaksi kolmansien edustajaa esitti huomautuksia menettelyn aikana: […].

(71)

[…].

(72)

Menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä tarkoitetut toimenpiteet herättivät epäilyjä siitä, voidaanko virkamiesten palkkaamisen katsoa muodostavan ”epätavallisia” kustannuksia, joista vapauttaminen ei ole valtiontukea.

(73)

Ensiksi […] toteavat, että asiassa Combus annettua tuomiota ei voida soveltaa tässä asiassa. Monet tekijät erottavat La Posten tapauksen Combusista. Suunniteltu uudistus ei estäisi La Postea palkkaamasta virkamiehiä; Combus-asiassa valtiontuen puuttuminen johtui pääasiassa siitä, että Combusin henkilöstö vastasi kustannuksista. Myös kilpailuolosuhteet olivat täysin erilaiset, sillä La Postella on yksinoikeuksia.

(74)

Lisäksi virkamiesten palkkaamiseen liittyvien kustannusten ”epätavallisuuden” arvioiminen edellyttäisi, että kaikki virkamiesten palkkaamiseen liittyvät edut (28) ja haitat punnittaisiin.

(75)

Kolmanneksi kyseessä olevat toimenpiteet eivät ole perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan kanssa yhteensopivia, sillä ne eivät edistä kilpailua.

(76)

Päätöksessä 2005/145/EY kuvaillun EDF/GDF:n eläkejärjestelmän tiukkoja uudistusehtoja ei nyt noudatettaisi, sillä uudistus rajoittaisi kilpailijoiden valmiuksia kehittää toimintaansa markkinoilla, joilla La Poste toimii, sen sijaan, että se laskisi markkinoilletulon esteitä. Uudistus ei olisi myöskään oikeasuhteinen eikä Ranska ole osoittanut, että kyseessä olevat toimenpiteet olisivat kilpailulle vähiten haitallisia.

(77)

Uudistus ei olisi myöskään tasapuolinen, sillä se ei sisällyttäisi työttömyysriskiä yhteisten riskien luetteloon, se ei ottaisi huomioon yksinoikeuksista nauttineelle yritykselle koituvia kilpailuetuja, se johtaisi La Postea suosivan laskentamenetelmän käyttöönottoon eikä ottaisi huomioon korvaustoimenpiteitä, joita La Posteen on aikaisemmin sovellettu (29).

(78)

Muita huomautuksia ei esitetty menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä vahvistettuun määräaikaan mennessä. Komissio ei jatkanut määräaikaa, koska EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (30) 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja asianmukaisesti perusteltuja tapauksia ei ollut.

(79)

Ranska esitti 14 päivänä joulukuuta 2006 huomautuksensa. Se toimitti täydentäviä tietoja 27 päivänä huhtikuuta 2007 ja 8 päivänä kesäkuuta 2007 vastauksena komission esittämiin kysymyksiin.

(80)

Ranska katsoo osoittaneensa, että suunniteltu uudistus ei sisällä valtiontukea. La Posten palveluksessa olevien virkamiesten eläkkeiden nykyinen rahoitusjärjestely, joka perustuu 2 päivänä heinäkuuta 1990 annettuun lakiin, aiheuttaa La Postelle ennemminkin yleiseen lainsäädäntöön verrattuna huomattavasti suuremman rahoitusvastuun. Tämä asettaa yrityksen tuntuvasti huonompaan kilpailuasemaan. Suunnitellun uudistuksen tarkoituksena on yksinomaan poistaa järjestelmästä johtuva kilpailuhaitta siten, että La Posten virkamiesten eläkkeiden rahoitusehdot muutetaan samanlaisiksi kuin La Posten kanssa samoilla aloilla toimintaa harjoittavissa yksityisyrityksissä sovelletaan niiden palkansaajiin. Tällaisen valtion asettaman epätavallisen rahoitusvastuun poistaminen ei antaisi La Postelle etua verrattuna sen kilpailijoihin.

(81)

Eläkemaksut, jotka La Posten on maksettava vuoden 1990 lain nojalla, eivät ole Ranskan mukaan osa sen tavanomaisia kustannuksia. Pelkästään se, että tiettyä yritystä koskevasta erityisjärjestelmästä on säädetty lailla, ei yksin riitä tekemään tästä järjestelmästä tavanomaista. Kustannusten katsominen yhteisön valtiontukisäännöissä tarkoitetulla tavalla ”tavanomaisiksi” ei liity millään tavalla niiden oikeusperustaan. Ranska viittaa ilmoituksessaan esittämiinsä huomautuksiin. Se katsoo, että vuoden 1990 lailla asetetut yleisestä lainsäädännöstä poikkeavat velvoitteet eivät kuulu velvollisuusluokkaan, joiden voidaan katsoa olevan osa vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen (31) 63 kohdassa tarkoitettuja yrityksen ”tavanomaisia kustannuksia” (”Irtisanomiskorvausten ja/tai varhaiseläkkeiden maksaminen, joka kuuluu yrityksen velvoitteisiin työlainsäädännön tai ammattiliittojen kanssa tehtyjen työehtosopimusten perusteella, on osa yrityksen omista varoista maksettavia tavanomaisia kustannuksia.”).

(82)

Ranska vastustaa komission erittäin suppeaa tulkintaa Combus-tuomiosta. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan valtiontuen käsitettä sovelletaan Ranskan mukaan ainoastaan sellaisiin valtion toimenpiteisiin, jotka vapauttavat yrityksen sen omista varoista maksettavista tavanomaisista kustannuksista ja jotka vääristävät kilpailua suosimalla kyseistä yritystä. Tämä periaate on lähtökohtana komission päätöksentekokäytännössä ja yhteisön oikeuskäytännössä. Sen mukaan valtion asettaman rakenteellisen haitan poistaminen ei tarjoa etua, joka voidaan katsoa valtiontueksi, sillä sen tarkoituksena on vapauttaa yritys epätavallisesta kustannuksesta ja mahdollistaa näin tasapuolisten kilpailuedellytysten palautuminen. Ranskan mukaan periaate voidaan johtaa suoraan tuomioistuimen vahvistamasta valtiontuen käsitteestä. Se on vahvistettu ja sitä on sovellettu paitsi Combus-asiassa myös monissa muissa ilmoituksessa mainituissa asioissa, kuten Sabena v. Swissair ja Enirisorse  (32).

(83)

Komission huomautuksia Combus-tuomioon liittyvistä poikkeavista olosuhteista ei pidä Ranskan mielestä ottaa huomioon. Combus-asiassa tarkasteltu toimenpide toteutettiin valtion korvauksena virkamiehille, joka suoritettiin vastineena näiden virkamiesaseman muuttamisesta. Tämä ei merkitse, että La Postelle valtion virkamiesten eläkkeiden rahoittamisesta aiheutuneen epätavallisen kustannuksen poistamisen olisi välttämättä johdettava virkamiesten aseman muuttamiseen tai korvausten maksamiseen virkamiehille. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan on selvitettävä, i) kärsikö Combus rakenteellisesta kilpailuhaitasta (joka aiheutui virkamiesten etuoikeutetusta ja kustannuksia aiheuttavasta asemasta) kilpailijoihinsa verrattuna ja ii) vapauttiko valtion toimenpide Combusin tästä kilpailuhaitasta (muuttamalla henkilöstön aseman ja valtion siitä maksamalla korvauksella). Ranskan mukaan virkamiehiä on itse asiassa vähitellen korvattu yksityisoikeudellisilla palkansaajilla La Postessa vuodesta 1990 alkaen vuoden 1990 lain asettamissa puitteissa. Eläkkeelle lähtevät virkamiehet on korvattu yksityisoikeudellisilla palkansaajilla ja virkamiesten palkkaaminen on vähitellen lopetettu. Vastaava tilanne liittyy siis myös tähän tapaukseen. Vuoden 1990 lakia on lisäksi muutettu toukokuussa 2005 siten, että yksityisoikeudellisten palkansaajien palkkaamista koskevat rajoitukset on poistettu. Laissa säädetään nyt yksityisoikeudellisten työntekijöiden palkkaamista koskevasta pääperiaatteesta seuraavaa: La Poste voi palkata sopimussuhteisia toimihenkilöitä kollektiivisten sopimusten mukaisesti ja sopimussuunnitelmassa vahvistettujen suuntaviivojen perusteella.

(84)

Ranska muistuttaa, että La Poste ei ole aikaisemmin (erityisesti La Posten perustamisaikaan vuosina 1990–1991) hyötynyt minkäänlaisista korvaustoimenpiteistä, joilla olisi pyritty kompensoimaan La Postelle aiheutuvat epätavalliset rakenteelliset kustannukset ja jotka olisivat liittyneet La Posten palveluksessa olevien virkamiesten eläkkeiden rahoitukseen.

(85)

Vuoden 1998 vakautusjärjestelyllä kevennettiin vain osittain La Postelle aiheutuvia epätavallisia kustannuksia. Järjestelyn tarkoituksena on vakauttaa La Posten valtiolle virkamiesten perusteella maksamat bruttomäärät, muuta se ei vaikuta siihen, että maksuja maksavien virkamiesten määrä laskee.

(86)

Järjestely ei myöskään ratkaissut La Postelle vuoden 1990 lain nojalla aiheutuvien kustannusten huomattavaan määrään liittyvää ongelmaa, sillä La Posten maksuosuus kuuluu edelleen etuusperusteiseen järjestelmään eikä sitä voida katsoa muista maksuvelvoitteista vapauttavaksi. Vakautusjärjestely ei siis ole aiheuttanut muutoksia periaatteeseen kirjata velkasitoumukset taseen ulkopuolisiksi eriksi, niiden laskentatapaan eikä velvoitteeseen kirjata sitoumukset varauksiksi siirryttäessä IFRS-standardeihin, jos järjestelyä jatketaan.

(87)

Ranska mainitsee, että postin yleispalvelun lisäksi La Postelle aiheutuu ylimääräisiä nettokustannuksia yleishyödyllisistä kuljetus- ja lehdenjakelupalveluista sekä aluesuunnittelun mukaisista tehtävistä. Näiden tehtävien hoitamisesta saatava korvaus alittaa vuosittain noin […] kaudella 2000–2005 niistä aiheutuvat kustannukset.

(88)

Jotta La Posteen sovellettavasta erityisestä järjestelmästä kaudella 1998–2005 aiheutuneita lisäkustannuksia voitaisiin arvioida, La Poste on tehnyt seuraavan TEC-maksua koskevan täsmällisemmän retropolaatiolaskelman kyseisen kauden osalta (33):

(89)

Virkamiesten eläkekuluista valtiolle maksettavan korvauksen vakauttaminen kiinteinä hintoina ilmaistuun euromäärään on mahdollistanut vain rakenteellisen haitan osittaisen korvaamisen eikä se ole ensisijaisesti tarjonnut La Postelle minkäänlaista etua kilpailijoihinsa verrattuna. Se ei näin ollen ole tukea.

(90)

Kun tarkastellaan tasapuolisten kilpailuolosuhteiden varmistamista, Ranska kiistää menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitetyt kolme epäilystä.

(91)

Työttömyysriskin jättäminen TEC-maksun määrityksen ulkopuolelle on sen mukaan perusteltua ensiksikin siitä syystä, että kyseinen riski ei kohdistu valtion virkamiehiin niihin sovellettavien henkilöstösääntöjen vuoksi. Lisäksi olisi ristiriitaista vaatia La Postelta työttömyysturvamaksua, kun sillä ei ole tämän maksun vastapainona tavallisesti olevaa mahdollisuutta joustavaan henkilöstöhallintoon. Ranska vastasi komission kysymykseen, että La Postessa toimivilla virkamiehillä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia ”palata” muunlaiseen hallintotehtävään. Tällainen siirto edellyttäisi, että seuraavat ehdot täyttyisivät: kyseisen virkamiehen olisi omaehtoisesti haettava siirtoa ja vastaanottavalla hallintoviranomaisella pitäisi olla saatavilla vapaita virkoja, joissa on vastaavat pätevyysvaatimukset. Näiden seikkojen perusteella Ranska katsoo, että liikkuvuusjärjestelyn mahdollinen vaikutus ei ole kovin suuri, kun otetaan huomioon virkamiesten palkkaamiseen liittyvä vähäinen jousto.

(92)

Ranska korostaa myös, että virkamiesten palkkaaminen aiheuttaa La Postelle lisäkustannuksia yksityisoikeudellisiin palkansaajiin verrattuna (34) riippumatta tehtävän tasosta ja myös ikälisien mukauttamisen jälkeen. Työttömyysriskin puuttumisesta huolimatta ja ottamatta huomioon virkamiesasemaan liittyvää jouston puutetta, La Postella olisi siis uudistuksen jälkeenkin ja tasapuoliset kilpailuolosuhteet varmistavasta maksuosuudesta huolimatta suuremmat kokonaispalkkakustannukset kuin kilpailijoillaan, niin kauan kuin virkamiehet ovat La Posten palveluksessa.

(93)

Ranska katsoo osoittaneensa, että TEC-maksun määritelmä on laadittu huolellisesti. Ranska korostaa, että La Posten omavakuutus, jossa korvataan käteissuorituksella työn keskeytyminen sairauden, äitiyden, isyyden ja adoption vuoksi, on kalliimpi kuin yleisen lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvien yritysten maksamat yleisen järjestelmän mukaiset maksut. Tätä lisäkustannusta ei kuitenkaan ole otettu huomioon TEC-maksua määritettäessä.

(94)

Vastauksena komission kysymykseen Ranska on kuitenkin laskenut TEC-maksun, jossa on otettu huomioon kaikki riskit, myös muut kuin yhteiset riskit ja riskit, jotka kuuluvat La Posten erilliseen omavakuutusjärjestelmään (35). Vuonna 2006 työttömyysturvamaksun, AGS-maksun, erillisen työttömyyskassamaksun ja sairauden, äitiyden, isyyden ja adoption vuoksi keskeytyneestä työstä maksettavien käteissuoritusten mahdollinen vaikutus TEC-maksuun on seuraava: yhteenlaskettu TEC-maksu on muutettuna […] prosenttia ilmoitetun 37,2 prosentin sijaan. Toimialoittain TEC-maksu olisi muutettuna […] prosenttia postialalla (ilmoitetun 36,9 % sijaan) ja […] prosenttia pankkialalla (ilmoitetun 39,9 % sijaan).

(95)

Ranska on myös laskenut La Posten työnantajamaksujen nykyarvot seuraavissa tilanteissa:

(96)

Ranskan mukaan TEC-maksun muuttaminen johtaisi siihen, että La Posten maksaman summan nykyarvoa olisi korotettava 2 miljardia euroa. Ranska toteaa, että tämä summa vastaa La Posten 29 päivänä joulukuuta 2006 suorittamaa poikkeuksellista kertamaksua.

(97)

Ranska päättelee, että ilmoitettu uudistus ei sisällä valtiontukea, sillä La Poste ei saa minkäänlaista etua kilpailijoihinsa verrattuna.

(98)

Vastauksena komission kantaan ja kysymyksiin Ranska ilmoittaa olevansa valmis antamaan seuraavat sitoumukset sovittaessa uudistuksesta:

(99)

Kun tarkastellaan palkkamenojen rajaamista rahoituspalvelujen alan ja kirjelähetysten ja postipakettien alan virkamiesten kesken, Ranskan ilmoittaa soveltaneensa seuraavia puolueettomia kriteerejä:

(100)

Jotta ilmoitetusta uudistuksesta päästäisiin yleiseen yhteisymmärrykseen, Ranska ilmoittaa olevansa valmis sitoutumaan periaatteellisista erimielisyyksistä huolimatta siihen, että laskiessaan vuosittaisen TEC-maksun se kirjaa La Banque Postalelta laskutetun monialaisia tehtäviä hoitavan henkilöstön osuuden pankkialalle La Posten kustannuslaskentatietojen mukaan.

(101)

Vastauksissaan komission kysymyksiin Ranska on myös tarkastellut nk. sisäistä lähestymistapaa, jossa keskitytään analysoimaan, miten yritys kattaa virkamiesten eläkkeisiin liittyvät sitoumuksensa. Ranska korostaa ensiksikin sitä, että tämä lähestymistapa ei sen mielestä sovellu La Posten tilanteeseen, koska i) La Posten on pitänyt ottaa palvelukseensa virkamiehiä, joiden aseman valtio on säilyttänyt ja josta se päättää edelleen, ja joiden eläkejärjestelmä on kaikkiin valtion siviili- ja sotilashallinnon virkamiehiin sovellettava järjestelmä, ja ii) koska La Poste on lopettanut virkamiesten palkkaamisen.

(102)

Sen jälkeen Ranska tarkasteli, vastasiko La Posten valtiolle sen palveluksessa olevien virkamiesten eläkkeiden rahoittamiseksi maksama määrä olosuhteita, jotka yksityissektorin toimija voisi hyväksyä. Tätä varten valtion saaman korvauksen olisi oltava vähintään yhtä suuri kuin La Posten maksusitoumusten nykyarvo ja varmistettava näiden sitoumusten pääomittaminen kokonaisuudessaan. Soveltamalla näitä periaatteita Ranska on varmistanut, että La Posten maksusuoritukset ovat aikaisemmin kattaneet tavanomaiset vakuutusmatemaattiset kustannukset (38) ja että La Posten tulevien maksusuoritusten nykyarvo on yhtä suuri kuin tavanomaisten vuosittaisten vakuutusmatemaattisten kustannusten nykyarvo. Ranska päättelee, että työnantajamaksu olisi […] prosenttia eli ilmoitettua TEC-maksua selvästi pienempi määrä. Tämän luvun soveltaminen johtaisi siihen, että La Poste olisi maksanut […] ylimääräistä korvausta verrattuna sille kuuluviin sitoumuksiin, jotka vastaavat perustamisvuodesta 1990 alkaen sen palveluksessa olleiden virkamiesten työvuosia.

(103)

Jos komissio päättelisi uudistuksen sisältävän valtiontukea, Ranska olisi periaatteessa samaa mieltä perustelusta, jonka komissio esitti menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään. Tuki soveltuisi tällöin yhteismarkkinoille, sillä uudistuksen tarkoituksena on nimenomaisesti asettaa La Poste kilpailijoidensa kanssa tasa-arvoiseen asemaan. Ranska korostaa, että menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä muistutetaan, että tuki soveltuu yhteismarkkinoille, jos se vapauttaa yrityksen kilpailun vapauttamista edeltävän kauden kustannuksista, jotka vaikuttavat merkittävästi sen kilpailukykyyn vapautuvilla markkinoilla.

(104)

Kun tarkastellaan suunniteltua siirtoa yleisen lainsäädännön mukaiseen järjestelmään, Ranska korostaa, että tämä kysymys ei vaikuta ilmoitetun uudistuksen analysointiin valtiontuen osalta. La Posten ja valtion välisissä suhteissa TEC-maksuun perustuvan ja muista maksuvelvoitteista vapauttavan maksun suorittaminen riittää jo varmistamaan sen, ettei toimenpide sisällä valtiontukea. Ei ole edes tarpeen tutkia valtion virkamiesten eläkkeiden rahoitusehtoja, joita sovellettaisiin uudistuksen jälkeen. Tässä yhteydessä siirtoon osallistuisi vain kaksi osapuolta, valtio ja vanhuuseläkekassa Caisse nationale d'assurance vieillesse. La Poste vapautuisi ilmoitetun uudistuksen jälkeen kaikista vastuista. Kyseiseen siirtoon osallistuvia osapuolia ei voida luokitella perustamissopimuksessa tarkoitetuiksi yrityksiksi, joten toimenpiteeseen ei voi sisältyä valtiontukea.

(105)

Ranska esitti 27 päivänä helmikuuta 2007 huomautuksensa kolmansien esittämistä huomautuksista. Se katsoo, että kyseiset huomautukset eivät kyseenalaista analyysia, jonka mukaan suunniteltu toimenpide, sellaisena kuin se on esitetty ilmoituksessa ja monissa sen jälkeisissä yhteydenotoissa komission kanssa, ei sisällä valtiontukea. Ranska katsoo myös, että kolmannet eivät ole pystyneet esittämään asianmukaisia perusteluja, vaan huomautuksissa ainoastaan toistetaan menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä esitetyt epäilyt, jotka Ranska katsoo osoittaneensa perusteettomiksi.

(106)

Komission tässä päätöksessä käsittelemät toimenpiteet ovat vuoden 1998 enimmäismäärä ja vuoden 2006 lisätalousarviosta annetun lain 150 pykälän perustuva La Posten palveluksessa olevien valtion virkamiesten eläkejärjestelmän ilmoitettu uudistus.

(107)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan toimenpide katsotaan valtiontueksi, jos se täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

(108)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohta kattaa valtion myöntämän tai valtion varoista myönnetyn tuen. Toisin sanoen edellytetään, että kyseessä olevat toimenpiteet ovat tulosta valtioon johdettavasta toiminnasta ja ne on myönnetty valtion varoista.

(109)

Vuonna 1998 käyttöön otettu La Posten maksuosuuden enimmäismäärä perustuu Ranskan valtion ja La Posten väliseen sopimukseen, jonka Ranska määrittelee vuoden 1990 lain erityiseksi soveltamissäännöksi. Vuonna 2006 toteutettu uudistus perustuu lakiin. Tämän vuoksi toimenpiteet ovat tulosta Ranskan valtioon johdettavissa olevasta toiminnasta.

(110)

Tarkasteltavana olevat toimenpiteet ovat myös omiaan johtamaan siihen, että valtio luopuu sille kuuluvista varoista, sillä La Poste ei enää takaa sen palveluksessa olevien valtion virkamiesten eläkejärjestelmän tasapainoista rahoitusta. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan valtion varojen katsotaan olevan kyseessä silloin, kun viranomainen luopuu vero- tai muista tuloista (39). Tämän vuoksi näissä toimenpiteissä on kyse valtion varoista.

(111)

Komissio toteaa, että markkinoilla, joilla La Poste –konserni toimii, käydään aktiivisesti yhteisön sisäistä kauppaa. Syynä tähän ovat erityisesti perustamissopimuksen 67 artiklan täytäntöönpanosta 24 päivänä kesäkuuta 1988 annettu neuvoston direktiivi 88/361/ETY (40) (pääomien vapaa liikkuvuus), luottolaitosten liiketoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta ja direktiivin 77/780/ETY muuttamisesta 15 päivänä joulukuuta 1989 annettu toinen neuvoston direktiivi 77/780/ETY (41) (sijoittautumisvapaus) ja direktiivi 97/67/EY (postidirektiivi). La Poste -konsernin vuosikatsauksesta 2005 ilmenee lisäksi seuraavaa:

(112)

Lisäksi vuosikatsauksessa korostetaan konsernin valmiuksia kehittää toimintaansa vapailla markkinoilla Ranskassa ja Euroopassa.

(113)

La Posten vuonna 2003 antamassa vastauksessa Ranskan tilintarkastusviranomaisen (Cour des Comptes) raporttiin (42) La Posten pääjohtaja toteaa seuraavaa: konserni jatkaa kansainvälistymistään markkinoiden avautumisen ja sen suurimpien asiakkaiden kansainvälistymisen vuoksi. Postilähetysten, pakettien ja pikalähetysten alalla toimivat yritykset osallistuvat yhä useammin eurooppalaisiin tarjouskilpailuihin. Myös tämän konsernin on pystyttävä osallistumaan.

(114)

Riittää siis, kun todetaan, että markkinat, joilla La Poste toimii, ulottuvat valtioiden rajojen yli ja La Poste kilpailee muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yritysten ja kansainvälisillä markkinoilla toimivien ranskalaisyritysten kanssa.

(115)

Kyseiset toimenpiteet vaikeuttavat niiden yhteisön toimijoiden liiketoimintaa, jotka haluaisivat harjoittaa toimintaa Ranskassa.

(116)

Koska tarkasteltavana olevat toimenpiteet vahvistavat La Posten asemaa yhteisön kaupassa suhteessa sen kilpailijoihin, komissio toteaa, että toimenpiteet vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja ovat omiaan vääristämään kilpailua toimijoiden välillä.

(117)

Tähän päätelmään ei vaikuta se, että La Postella on laillinen monopoli tiettyihin toimintoihin. Markkinat ovat vapautuneet asteittain vuodesta 1998 alkaen ja postipalveluja voi pian tarjota täysin vapaasti. Näin ollen kauppaan aiheutuu todennäköisesti vaikutusta (43), vaikka toimintaa harjoitetaankin tällä hetkellä monopoliasemassa, sillä monopolitoiminta ja kilpailun kohteena oleva toiminta (kuten pikaposti) käyttävät La Posten organisaatiossa yhteistä tuotantoprosessia. Monopolitoiminta voi myös olla eräsuorassa kilpailutilanteessa muun toiminnan kuin postipalvelujen kanssa, kuten sähköisen viestinnän (44) tai faksin käyttämisen kanssa.

(118)

Jotta voidaan arvioida, sisältyykö kyseisiin toimenpiteisiin valtiontukea, on määritettävä, tarjoavatko nämä toimenpiteet La Postelle taloudellista etua siten, että se vapautuu kustannuksista, joista yrityksen olisi tavallisesti vastattava omista varoistaan, ja ovatko ne näin estäneet markkinavoimien tavanomaiset vaikutukset (45).

(119)

Tuki vapauttaa yrityksen kustannuksista, joista sen olisi tavallisesti vastattava omista varoistaan, kun otetaan huomioon kyseessä olevan kulujärjestelmän luonne tai yleinen rakenne. ”Epätavallisen” kustannuksen käsite voidaan sitä vastoin määritellä tällaisiin tavanomaisiin kustannuksiin verrattuna ylimääräiseksi kustannukseksi (46). Tällaisen ylimääräisen kustannuksen poistaminen lainsäädännöllä ei tarjoaisi edunsaajalle etua eikä siis olisi valtiontukea.

(120)

Valikoivuuden analysointia (47) koskevan tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tilannetta on verrattava sopivaan viitekehykseen, jotta voidaan määrittää, onko tietyn yrityksen tai tuotannonalan erilainen kohtelu perusteltua järjestelmän ”luonteen tai yleisen rakenteen” vuoksi rakenteellisesti tavanomaisessa markkinatilanteessa. Kustannusten määrittely tavanomaisiksi tai epätavallisiksi edellyttää sellaisen viitekehyksen tai vertailuarvon määrittämistä, jolla pyritään osoittamaan yritykset, jotka olisivat toimenpiteellä tavoitellun päämäärän kannalta samankaltaisessa tosiasiallisessa tai oikeudellisessa tilanteessa (48).

(121)

Aluksi on syytä muistaa, että uudistuksen tarkoituksena ei ole saattaa kyseisten virkamiesten eläkeoikeuksia samanlaisiksi La Posten tärkeimpien kilpailijoiden työntekijöiden kanssa. Toimenpiteen kohteena oleva henkilöstö koostuu virkamiehistä, jotka säilyttävät erityisasemansa, kun taas La Posten tärkeimpien kilpailijoiden työntekijöillä on yksityisoikeudellinen työsopimus. Kyseisillä toimenpiteillä tavoiteltu päämäärä ei siis liity suoraan eri eläkejärjestelmistä (oli sitten kyse yksityisoikeudellisista palkansaajista tai virkamiehistä) johtuvaan kustannusjärjestelmään. Kyse on pikemminkin laaja-alaisemmasta tavoitteesta eli tasapuolisten kilpailuolosuhteiden varmistamisesta La Posten ja sen kilpailijoiden välillä, kun otetaan huomioon erityisesti se, että eräät La Posten palvelukseen osoitetut työntekijät ovat virkamiehiä.

(122)

Teoriassa voitaisiin ajatella useampaa viitekehystä: La Posten kilpailijoiden tilanne, muiden julkisten laitosten tilanne, valtion virkamiehiin sovellettava eläkejärjestelmä tai France Télécomin tilanne (6.1.3.1 jakso). Jos mikään tämäntyyppisistä ulkopuolisista vertailukohdista ei ole asianmukainen, edun olemassaolon arviointiin on käytettävä La Posten omaa tilannetta ennen toimenpiteiden toteuttamista (6.1.3.2 jakso).

(123)

Tämän menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitettyjen epäilyjen osalta komissio tutkii myös, voidaanko kaikki kustannukset, joista La Poste vapautettiin, luokitella tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla ”epätavallisiksi” tai ”rakenteellisesta haitasta” johtuviksi kustannuksiksi (6.1.3.3 jakso).

(124)

Komission olisi erittäin vaikeaa löytää tasapuolisten toimintaolosuhteiden määrittämiseksi erityisesti eläkejärjestelmän osalta sellaisia toimijoita, jotka olisivat La Posten kanssa samankaltaisessa tosiasiallisessa tai oikeudellisessa tilanteessa.

(125)

La Posten kilpailijat ovat yksityisoikeudellisia yrityksiä, jotka toimivat kilpailulle avoimilla markkinoilla. La Postella on puolestaan teollista tai kaupallista valtionyhtiötä (ns. EPIC-yhtiö) (49) vastaava asema ja lakisääteinen monopoli (50). La Posten kilpailijoilla on ainoastaan yksityisoikeudellisia työntekijöitä, kun vertailu taas koskee erityisesti La Posten palveluksessa olevia virkamiehiä. Tämä merkitsee, että niiden ei voida katsoa olevan toimenpiteellä tavoitellun päämäärän kannalta samankaltaisessa tosiasiallisessa tai oikeudellisessa tilanteessa, kun analysoidaan perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun edun olemassaoloa. Itse asiassa on syytä huomata, että virkamiesten eläkejärjestelmä perustuu (kuten johdanto-osan 25 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa todetaan) oikeudellisesti erilaiseen järjestelmään, joka on selkeästi erotettu yksityisoikeudellisiin palkansaajiin sovellettavasta järjestelmästä. Tarkasteltaessa laaja-alaisempaa päämäärää varmistaa tasapuolinen kilpailu La Posten ja sen kilpailijoiden välillä on selvää, että La Poste ja sen kilpailijat ovat erilaisessa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa.

(126)

La Posten kilpailijoita ei siis voitaisi käyttää vertailukohtana komission analyysissa sen määrittämiseksi, sisältyykö toimenpiteeseen perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua etua.

(127)

Komissio huomauttaa kuitenkin, että tällainen vertailu on selvästi asianmukaista tutkittaessa mahdollisten tukien yhteensopivuutta perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan kanssa, kun arvioidaan täsmällisemmin kilpailun vääristymistä tukien vaikutuspiiriin kuuluvilla markkinoilla.

(128)

Komissio on tutkinut, voidaanko muita sopivia vertailuarvoja löytää.

(129)

Teoreettinen vertailukohta olisi voinut olla myös valtion virkamiehiin sovellettava eläkejärjestelmä, jonka perustana on siviili- ja sotilashallinnon virkamiesten eläkkeistä annettu laki. Tätä järjestelmää ei kuitenkaan ole sellaisenaan tarkoitus soveltaa La Posten kaltaiseen tilanteeseen. Valtion virkamiehet eivät esimerkiksi työskentele yleensä sellaisilla liiketoiminta-aloilla, joilla La Poste toimii.

(130)

Komissio ei ole löytänyt oikeusasemaltaan La Postea vastaavien muiden EPIC-yhtiöiden joukosta sellaista yhdenmukaisen ryhmittymän muodostavaa talouden toimijoiden kokonaisuutta, jota voitaisiin käyttää vertailukohtana. Vain joillakin yksittäisillä EPIC-yhtiöillä, etenkin yksiköillä Office National des Forêts tai Monnaie de Paris, on samanlaisia ominaisuuksia kuin La Postella. Nämä ominaisuudet eivät kuitenkaan vaikuta riittäviltä asianmukaisen vertailun mahdollistamiseksi.

(131)

Tämän vuoksi komissio katsoo, että julkiset laitokset ja valtion virkamiehiin sovellettava eläkejärjestelmä eivät ole sopivia vertailukohtia tämän asian kannalta.

(132)

Lisäksi komissio on tarkastellut mahdollisuutta verrata La Postea ja France Télécomia. Vuoden 1990 lailla entinen televiestintäyksikkö muutettiin kahdeksi julkisoikeudelliseksi oikeushenkilöksi, jotka ovat La Poste ja France Télécom. Vaikka France Télécomin palveluksessa on sekä yksityisoikeudellisia palkansaajia että virkamiehiä, siitä tuli vuonna 1996 pörssinoteerattu osakeyhtiö. Se ei ole enää toimenpiteillä tavoitellun päämäärän kannalta samankaltaisessa tosiasiallisessa tai oikeudellisessa tilanteessa. Lisäksi […] France Télécomiin sovellettavien lakisääteisiä sosiaaliturvamaksuja ja veroluonteisia maksuja koskevien sääntöjen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille on kanneltu komissiolle. Komissio ei siis voi antaa tämän päätöksen vaikuttaa päätelmiinsä kyseisessä asiassa.

(133)

Komissio katsoo, ettei sellaista ulkoista vertailukohtaa voida löytää, jonka avulla voitaisiin määritellä sellaisen yrityksen ”tavanomainen” maksuosuus, joka on kyseisillä toimenpiteillä tavoitellun päämäärän kannalta samankaltaisessa tosiasiallisessa tai oikeudellisessa tilanteessa kuin La Poste.

(134)

Jos komissio olisi löytänyt sopivan ulkoisen vertailukohdan, jonka perusteella ”epätavallisten” kustannusten aiheutuminen olisi voitu määrittää, olisi voitu katsoa tietyin erityisesti TEC-maksun laskemiseen liittyvin edellytyksin, että kyseiset toimenpiteet eivät ole valtiontukea.

(135)

Ranskan mainitsemat komission päätökset asiassa Sabena v. Swissair  (51) ja Enirisorse-tuomio eivät muuta komission päätelmää La Posten suosimisesta. Sabena v. Swissair-asiassa tehdyssä päätöksessä todetaan, että tiettyä toimialaa (lentoliikenne) mutta ei tiettyä yritystä koskeva toimenpide voidaan katsoa yleiseksi talouspoliittiseksi toimenpiteeksi. Toimenpiteen kohdistuminen toimialaan eikä sen rajoittuminen yhteen yritykseen on merkittävä ero La Posten tapaukseen verrattuna. Komissio pystyi sen vuoksi määrittämään ulkoisen vertailukohdan, joka oli Belgiassa muilla teollisuudenaloilla sovellettu sosiaaliturvamaksujärjestelmä. Samoin Enirisorse-tuomiossa tuomioistuin perusti päätelmänsä kiistanalaisen toimenpiteen ja määrittelemiensä ”tavallisten olosuhteiden” (52) väliseen vertailuun. Tavallisten olosuhteiden määrittäminen ei kuitenkaan ole tässä asiassa mahdollista.

(136)

Analysoidakseen, liittyykö toimenpiteeseen perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua etua, komission on siis tarkasteltava La Posten tilannetta vertaamalla pakollisia sosiaaliturvamaksuja ja veroluonteisia maksuja ennen toimenpiteiden toteuttamista ja niiden jälkeen.

(137)

Ennen kyseisiä toimenpiteitä La Postelta edellytetyt pakolliset sosiaaliturvamaksut ja veroluonteiset maksut on määritelty vuoden 1990 lailla. Koska ulkoinen vertailukohta puuttuu, ne muodostavat viitekehyksen, jonka avulla toimenpiteisiin liittyvä etu määritetään.

(138)

Vuonna 1998 käyttöön otettu enimmäismäärä mahdollisti La Posten palveluksessa olevien virkamiesten eläkkeitä varten suoritetun työnantajaosuuden supistamisen. Ranska arvioi itse, että määrää vähennettiin noin […] kaudella 1998–2006.

(139)

Vuoden 2006 lailla korvattiin erityisesti La Posten maksuosuus maksulla, joka muutti La Postelle aiheutuvat eläkekustannukset samansuuruisiksi sen kilpailijoiden kanssa ja vapautti sen muista maksuvelvoitteista. Ilman lakia työnantajamaksu kasvaisi tulevina vuosina tuntuvasti enimmäismäärän rajoittamisen myönteisestä vaikutuksesta huolimatta, erityisesti siksi, että La Poste ei enää palkkaisi virkamiehiä, joten aktiivisten maksajien ja passiivisten etuuksiensaajien suhdeluku heikkenee.

(140)

Komissio toteaa tämän vuoksi, että kyseiset toimenpiteet vapauttavat La Posten kustannuksista, joista sen pitäisi vastata vuoden 1990 lain nojalla.

(141)

Kun arvioidaan, ovatko eläkemaksut La Postelle tavanomaisia vai epätavallisia kustannuksia, komissio katsoo, että työlainsäädäntöön tai ammattijärjestöjen kanssa tehtyihin kollektiivisiin työehtosopimuksiin perustuvat yrityksen velvoitteet irtisanomiskorvausten ja/tai varhaiseläkemaksujen suorittamiseksi ovat tavanomaisia kustannuksia, jotka yrityksen on rahoitettava omista varoistaan (53).

(142)

Tämän perusteella komissio päättelee, että eläkekustannukset, joista La Posten on vastattava vuoden 1990 lain nojalla, ovat tavanomaisia kustannuksia (54). Koska kyseiset toimenpiteet mahdollistivat sen, että La Poste vapautui kustannuksista, jotka sen olisi muutoin pitänyt maksaa omista varoistaan, toimenpiteet tarjoavat kyseiselle toimijalle perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun edun.

(143)

Kyseessä oleva etu on valikoiva, koska se myönnetään vain La Postelle. Koska ulkoista viitekehystä ei ole voitu määrittää, tätä rajoitusta ei voida perustella kyseisen järjestelmän luonteella tai yleisellä rakenteella.

(144)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä kuvaillaan yksityiskohtaisesti Combus-tuomiota, jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin luokittelee epätavallisiksi kustannukset, jotka aiheutuvat henkilöstön poikkeavasta asemasta. Kyse on yrityksestä, joka uudistuksen jälkeen kuuluu henkilöstöhallinnon osalta yleisen lainsäädännön mukaiseen järjestelmään eli on kilpailijoidensa kanssa samanlaisessa tilanteessa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa seuraavaa (55): ”kyseessä olevan toimenpiteen tarkoituksena oli korvata Combusin työntekijöinä olevien virkamiesten etuoikeutettu ja kallis asema sellaisella, joka on verrattavissa Combusin kanssa kilpailevien muiden linja-autoliikennealan yritysten työntekijöiden asemaan. Tarkoituksena oli siis vapauttaa Combus rakenteellisesta haitasta suhteessa sen yksityisiin kilpailijoihin. EY 87 artiklan 1 kohdan ainoana tavoitteena on kuitenkin estää edut, joilla suositaan tiettyjä yrityksiä, jolloin tukina pidetään sellaisia toimenpiteitä, joilla alennetaan yrityksen vastattavaksi tavallisesti kuuluvia kustannuksia tai joita on pidettävä sellaisena taloudellisena etuna, jota edunsaajayritys ei olisi saanut tavanomaisten markkinoilla sovellettavien ehtojen mukaan […]. Näin ollen Tanskan valtio olisi voinut sen sijaan, että se maksoi 100 miljoonan DKK:n summan suoraan Combusin palveluksessa oleville virkamiehille, saavuttaa saman tuloksen ottamalla samat virkamiehet takaisin julkishallinnon tehtäviin erityistä hyvitystä maksamatta, jolloin Combus olisi voinut käyttää välittömästi yksityisoikeuden soveltamisalaan kuuluvia työsopimussuhteisia toimihenkilöitä.”

(145)

Ensiksi on syytä huomauttaa, että tuomioistuin ei ole vahvistanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen Combus-oikeuskäytäntöä. Eräät tuomioistuimen oikeuskäytännön osat ovat ristiriidassa sen oletuksen kanssa, että rakenteellisen haitan korvaaminen ei voisi olla valtiontukea. Tuomioistuin on toistuvasti todennut, että tuen olemassaoloa olisi arvioitava sen vaikutusten perusteella, eikä valtion toimenpiteiden syiden tai päämäärien perusteella (56). Tuomioistuin on myös korostanut, että tuen käsite kattaa julkisten viranomaisten myöntämät edut, jotka eri muodoissaan vapauttavat yrityksen kustannuksista, jotka se yleensä maksaa omista varoistaan (57). Tuomioistuin on myös todennut selvästi, että yritysten henkilöstön korvauksiin liittyvät kustannukset kuuluvat luonteensa puolesta yritysten itsensä maksettaviksi riippumatta siitä, perustuvatko kustannukset lakisääteisiin velvoitteisiin tai kollektiivisiin sopimuksiin (58). Tuomioistuin on arvioinut, että vaikka valtion toimenpiteiden tarkoituksena on korvata lisäkustannuksia, tämä ei merkitse, ettei toimenpiteitä voitaisi luokitella tueksi (59).

(146)

Ranska vetoaa kuitenkin vahvasti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen Combus-tuomiossa vahvistaman periaatteen soveltamiseen, kun se perustelee, että ilmoitetun uudistuksen yksinomaisena tarkoituksena on vapauttaa La Poste ”epätavallisista” kustannuksista. Komissio korostaa, että Combus-asia ja käsiteltävänä oleva asia poikkeavat olennaisesti toisistaan, kuten seuraavat esimerkit osoittavat:

(147)

Komissio katsoo, että Combus-asiaan ja käsiteltävänä olevaan asiaan liittyvät käytännön olosuhteet ovat riittävän erilaiset, jotta asioissa voidaan tehdä erilaiset päätelmät.

(148)

Komissio ei pidä Ranskan ehdottamaa nk. sisäistä lähestymistapaa asianmukaisena etenkään kyseessä olevan virkamiesjoukon erityispiirteiden vuoksi (suljettu yhteisö) ja yrityksen äskettäisen perustamisen vuoksi. Ranska on sitä paitsi samaa mieltä. Ranskan laskelmissa vertaillaan La Postelle todellisuudessa aiheutuneita kustannuksia (ml. vuoden 1998 enimmäismäärä) sellaisiin kustannuksiin, joita La Postelle olisi aiheutunut, jos sen olisi perustamisajankohtanaan 1 päivänä tammikuuta 1991 pitänyt perustaa uusi eläkejärjestelmä, joka tarjoaa samat edut mutta joka olisi rahastoitu. Tämä vertaileminen on komission mielestä aivan liian hypoteettista, jotta siitä voitaisiin tehdä asianmukaisia päätelmiä kyseessä olevien tukitoimenpiteiden ominaisuuksista.

(149)

Kyseessä olevat toimenpiteet tarjoavat valikoivan taloudellisen edun, koska ne koskevat vain yhtä yritystä, La Postea (63). Tällaiset toimenpiteet voivat vääristää kilpailua (64).

(150)

Edellä esitetystä seuraa tämän asian kannalta merkityksellisen oikeuskäytännön (myös Combus-tuomion) perusteella, että kyseessä olevat toimenpiteet ovat perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(151)

Vuoden 1998 enimmäismäärä otettiin käyttöön ilmoittamatta siitä ennakkoon komissiolle. Kyseessä on siis sääntöjenvastainen toimenpide.

(152)

Komissio toteaa, että enimmäismäärä vaikuttaa sekä vapautettuihin markkinoihin että lakisääteisen monopolin alaiseen toimintaan. La Poste ei siis harjoita pelkästään monopolitoimintaa (65). Enimmäismäärää ei siis voida pitää olemassa olevana tukena.

(153)

Vuoden 2006 uudistuksesta ilmoitettiin komissiolle. Sen täytäntöönpano on keskeytetty, ja La Poste maksaa edelleen vuoden 1998 enimmäismäärän mukaista työnantajaosuutta. Vuoden 2006 uudistusta ei siis ole pantu täytäntöön.

(154)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdassa määrätyt poikkeukset, jotka koskevat yksittäisille kuluttajille myönnettävää sosiaalista tukea, tukea luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttaman vahingon korvaamiseksi ja tukea tietyille Saksan liittotasavallan alueille, eivät ole tässä tapauksessa merkityksellisiä.

(155)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan mukaisista poikkeuksista komissio toteaa, että kyseisillä tuilla ei pyritä edistämään taloudellista kehitystä alueilla, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma, että kyse ei ole Euroopan yhteistä etua koskevasta tärkeästä hankkeesta eikä tuilla pyritä poistamaan Ranskan taloudessa olevaa vakavaa häiriötä. Kulttuurin ja kulttuuriperinnön edistäminen eivät ole tuen tavoitteina.

(156)

On tarkasteltava, voiko komissio katsoa toimenpiteiden soveltuvan yhteismarkkinoille perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla. Kyseisen alakohdan mukaan tuki tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen voidaan katsoa yhteismarkkinoille soveltuvaksi, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(157)

Komissio muistuttaa lisäksi, että Ranska ei ole vedonnut perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohtaan perusteluna La Postelle myönnettyjen tukien soveltuvuudelle.

(158)

Uudistuksella muutetaan La Posten maksuosuus yhtä suureksi kuin sen kilpailijoilla. Komission katsoo uudistuksen luonteen ja vaikutusten perusteella, että tukien soveltuvuutta yhteismarkkinoille on arvioitava siten, että määritetään tasapuoliset kilpailuolosuhteet La Posten ja sen kilpailijoiden välillä pakollisten sosiaaliturvamaksujen ja veroluonteisten maksujen osalta kirjelähetysten/postipakettien ja rahoituspalvelujen aloilla, joilla La Poste harjoittaa pääasiallista toimintaansa (66).

(159)

Analysoidakseen tukien vaikutuksia ja kilpailun vääristymisen laajuutta komission on ensiksi tarkasteltava La Posten maksuosuuden tasoa sen kilpailijoihin verrattuna. Sen jälkeen komissio tutkii, mitä seurauksia aiheutuisi, jos La Postelle ei olisi myönnetty kyseisiä tukia. Tukien myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia analysoidaan, jotta voidaan tehdä kokonaisarvio tukien soveltuvuudesta yhteismarkkinoille.

(160)

Komissio on tutkinut erittäin perusteellisesti TEC-maksun laskentatapaa.

(161)

La Posten maksujärjestelmä eroaa seuraavilta kohdiltaan yleisen lainsäädännön mukaisesta järjestelmästä:

(162)

Kun tarkastellaan ensimmäistä seikkaa, yleiseen järjestelmään kuuluva työnantaja maksaa muista maksuvelvoitteista vapauttavia maksuja jakojärjestelmän perusteella. La Poste ei vapaudu muista maksuvelvoitteista, vaan vuoden 1990 lain nojalla sen on tasapainotettava virkamiestensä eläkejärjestelmän rahoitus. Vuoden 1998 enimmäismäärällä työnantajamaksun enimmäismäärä rajoitettiin eikä maksuosuutta otettu huomioon. Vuonna 2006 annettu laki muuttaa järjestelmää perusteellisemmin, ja sen nojalla siirrytään muista maksuvelvoitteista vapauttavaan maksuun.

(163)

Kyseessä olevat tuet tarjoavat siis ratkaisun La Posten ja yleisen järjestelmän väliseen ensimmäiseen eroavuuteen.

(164)

Kun tarkastellaan toista seikkaa, komissio on varmistanut, että vuoden 1990 lain mukainen tulevan kassavirran nykyarvo on suurempi kuin muutetun TEC-maksun soveltamisesta saatava tulevan kassavirran nykyarvo (67). Ilman tukea La Posten olisi siis maksettava suuremmat maksut kuin yleisen lainsäädännön mukaisessa järjestelmässä.

(165)

Komissio toteaa lisäksi, että La Posten ja sen kilpailijoiden tasapuolisten kilpailuolosuhteiden palauttaminen edellyttäisi seuraavien muutosten tekemistä TEC-maksuun:

(166)

Ranskan tekemät muutokset TEC-maksun laskentaan mahdollistavat sen, että kyseinen järjestely muuttaa palkkoihin liittyvät pakolliset sosiaaliturvamaksut ja veroluoteiset maksut samantasoisiksi La Posten ja muiden kirjelähetysten ja postipakettien alalla toimien yritysten sekä La Posten ja yleisen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisalaan kuuluvien pankkialan yritysten välillä. Ranskan ilmoituksessaan suunnitteleman siirtymäkauden 2006–2010 ei kuitenkaan pitäisi mahdollistaa sitä, että La Posten maksuosuus on pienempi kuin muutettu TEC-maksu.

(167)

Ilman uudistusta La Posten olisi pitänyt tehdä vuoden 2006 jälkeisten tilikausien kirjanpitoonsa varauksia virkamieshenkilöstönsä eläkesitoumuksia varten. Näistä varauksista olisi seurannut suoraan se, että työnantajamaksut La Posten virkamiesten eläkkeitä varten eivät olisi vapauttaneet sitä muista maksuvelvoitteista.

(168)

Ilman tukea La Posten maksuosuutta ei olisi saatettu kilpailijoiden tasolle. Tämän vuoksi La Postelle aiheutuisi haittaa eikä se pystyisi kilpailemaan vapautuneilla markkinoilla (kuten rahoituspalvelut tai pikalähetykset).

(169)

Ilman uudistusta La Posten olisi pitänyt varmistaa sitoumustensa asianmukainen vuosittainen rahoitus, mikä johtaisi usean sadan miljoonan euron vuosittaiseen lisäkustannukseen uudistettuun järjestelmään verrattuna (71). Komissio katsoo, että nämä lisäkustannukset (joita kilpailijoille ei aiheudu) eivät kuitenkaan ole niin suuria, että ne olisivat pakottaneet La Posten supistamaan toimintaansa kilpailulle avoimilla, yleishyödyllisten palvelujen soveltamisalaan kuuluvilla tai niiden ulkopuolisilla aloilla.

(170)

Merkittävä osa kyseisistä kustannuksista liittyy yleishyödyllisiin palveluihin. Periaatteessa La Posten pitäisi saada korvausta niiden tarjoamiseen liittyvistä lisäkustannuksista (72). Muuhun kuin yleishyödyllisten palvelujen tarjoamiseen liittyvään toimintaan perustuvilla maksuilla ei olisi merkittävää vaikutusta La Posten suunnittelemaan toimintaan. Kyseiset maksut olisivat kiinteitä kustannuksia. Kiinteät kustannukset merkitsevät nimenomaan, että ne eivät ole omiaan vaikuttamaan La Posten liiketoimintapäätöksiin, etenkään tuleviin investointipäätöksiin. La Postelle aiheutuu kiinteitä kustannuksia riippumatta siitä, minkälaisen investointihankkeen se päättää toteuttaa.

(171)

Maksujen taso voisi vaikuttaa tuntuvasti La Posten toimintaan vain silloin, kun maksut olisivat poikkeuksellisen suuria, mikä voisi ajaa La Posten markkinoilta, tai kun pääomakustannukset kasvaisivat erittäin merkittävästi.

(172)

La Posten konkurssiriski ei vaikuta keskeiseltä riskiltä, kun otetaan huomioon La Posten tilanne (73).

(173)

Teoriassa ei voida pitää täysin mahdottomana, että La Postelle aiheutuvat vuosittaiset lisämaksut voisivat heikentää sen tasetta, mikä olisi voinut muuttaa sen rahoitusehtoja ja aiheuttaa suurempia pääomakustannuksia. Tämä mahdollisuus vaikuttaa kuitenkin varsin epätodennäköiseltä aikaisemmin esitetyistä syistä, ja markkinaolosuhteiden muutokset (jos niitä aiheutuisi) eivät olisi merkittäviä.

(174)

Postialan vapauttaminen on jatkunut vuodesta 1998 (74). La Posteen sovellettava enimmäismäärä ja sen eläkejärjestelmän uudistus ovat merkittäviä edistysaskelia yrityksen sopeuttamisessa asteittaiseen vapautumiseen kohti täysin vapaita postitoiminnan markkinoita Ranskassa (75). Postimarkkinoiden vapauttamista EU:ssa pidetään yleisesti merkittävänä osana Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategiaa (76). Poliittisemmasta näkökulmasta, mutta edelleen yhteisen edun mukaisesti, komissio katsoo, että postialan vapauttaminen voisi vaikeutua, jos tämän eläkejärjestelmän uudistamisen kaltaisia suunnitelmia ei hyväksytä.

(175)

Vuoden 1990 lain nojalla La Posteen sovellettava eläkejärjestelmä sisältää erityispiirteitä (kuten se, että La Posten työnantajamaksu ei vapauta sitä muista maksusitoumuksista, ja sen kilpailijoita korkeampi maksutaso), jotka erikseen tarkasteltuina vääristävät kilpailua La Posten haitaksi. Kyseisten tukien olennaisena vaikutuksena on saattaa La Posten maksuosuudet samansuuruisiksi sen kilpailijoiden kanssa, ja poistaa näin La Posteen vaikuttava kilpailun vääristyminen.

(176)

Komissio katsoo lisäksi, että kyseiset toimenpiteet vastaavat niiden päämääränä olevaa yhteisön edun mukaista tavoitetta. Millään muulla toimenpiteellä ei olisi voitu ratkaista ongelmaa tehokkaammin. Yleishyödyllisten palvelujen alalla olisi toki voitu maksaa julkisen palvelun tarjoamisesta korvausta, mutta tällainen lähestymistapa ei olisi kestävä pitkällä aikavälillä, koska kyseessä on rakenteellinen ongelma.

(177)

Enimmäismäärän asettaminen ja uudistus ovat auttaneet La Postea toimimaan vähitellen yksityisen sijoittajan tapaan, joka joutuu kohtaamaan tavanomaisia liiketoiminnan rajoitteita. Jo toteutetuissa toimenpiteissä (kuten yksityisoikeudellisten palkansaajien palkkaaminen virkamiesten sijaan) on noudatettu tätä lähestymistapaa.

(178)

Kun tarkastellaan toimenpiteiden oikeasuhteisuutta, myönnetty tuki on rajoitettu ehdottomasti välttämättömään määrään, sillä muutettu TEC-maksulaskelma sisältää kaikki asian kannalta merkitykselliset maksuosuudet.

(179)

Kyseiset toimenpiteet eivät liity erityiseen järjestelmään eläkkeensaajille maksettujen etuuksien osalta. Niiden avulla voidaan kuitenkin muuttaa kestäväksi rahoitusmekanismi, joka oli ajan saatossa muuttunut käyttökelvottomaksi. Komissio katsoo, että toimenpiteet ovat siis osa yleisempää jäsenvaltioiden eläkejärjestelmien uudistusta, jota sekä neuvosto että komissio kannattavat.

(180)

Kyseessä olevat tuotteet ja markkinat voidaan luokitella sen perusteella, kuuluvatko ne:

(181)

Tilastoanalyysinsa perusteella komissio arvioi seuraavaa:

(182)

Kun analysoidaan toimintaa monopolin piiriin tällä hetkellä kuuluvilla mutta tulevina vuosina vapautettavilla aloilla, komissio toteaa seuraavaa:

(183)

Edellä esitetystä seuraa, että La Postelle myönnetyn tuen kielteiset vaikutukset ovat vähäisiä.

(184)

Ranskan sitoumusten perusteella toimenpiteet rajoittuvat siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä tasapuolisten olosuhteiden palauttamiseksi pakollisten sosiaaliturvamaksujen ja veroluonteisten maksujen osalta, ja lopettavat La Postea haittaavan kilpailun vääristymisen. Tämän vuoksi ne eivät muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Näistä syistä komissio katsoo, että kyseinen tuki soveltuu yhteismarkkinoille eikä täydentäviä korvaustoimenpiteitä tarvita.

(185)

Asiassa EDF tehdyssä päätöksessä 2005/145/EY komissio on hyväksynyt valtiontuet, joilla vapautetaan tietyn toimialan yritykset erityisistä eläkevelvoitteista, jotka ylittävät yleisestä eläkejärjestelmästä aiheutuvat velvoitteet ja jotka on asetettu monopolitilanteessa. Komissio katsoi, että osittainen vapauttaminen ennen uudistusajankohtaa muodostuneiden eläkeoikeuksien rahoitusjärjestelystä seuraavista kustannuksista oli perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, joka voidaan katsoa soveltuvaksi yhteismarkkinoille. Komissio totesi tukien soveltuvuutta arvioidessaan, että EDF:n tilanne ei poikennut suuresti ominaisuuksiltaan energia-alan hukkakustannuksista. Tapauksessa oli kyse tuista, joilla pyrittiin helpottamaan siirtymistä kilpailulle avoimelle energiasektorille. Komissio piti asianmukaisena EDF:lle myönnettyjen tukien vertaamista hukkakustannusten korvaamiseen, ja se ilmoitti noudattavansa tätä lähestymistapaa muissa vastaavissa tapauksissa.

(186)

Asiassa EDF tehdyssä päätöksessä todetaan, että tukia myönnettiin vain perinteisesti monopolin turvin harjoitetulle toiminnalle. Käsiteltävänä olevassa asiassa tilanne ei ole sama, vaan kyse on sekä monopolialasta että vapautetusta alasta. EDF ja La Poste eivät siis ole täysin vastaavia tapauksia. Tämän menettelyn aloittamisesta tehtyyn päätökseen sisältyvässä, hukkakustannusmenetelmää vastaavassa analyysissa todetaan seuraavaa: Komissio ei voi tässä vaiheessa päätellä, että toimenpiteet olisivat tarpeen postipalvelujen markkinoiden vapauttamisesta saatujen etujen hyödyntämiseksi täysimääräisesti. Komissio voi tehdä tällaisen päätelmän vain varmistuttuaan siitä, että La Poste on todellisuudessa kilpailijoihinsa verrattavissa olevassa tilanteessa.

(187)

Komissio on siis todennut, että

(188)

Näistä syistä komissio katsoo, että kyseinen tuki vapauttaa La Posten erityisistä eläkevelvoitteista, jotka ylittävät yleisestä eläkejärjestelmästä johtuvat velvoitteet ja jotka on määritetty monopoliaikakaudella.

(189)

Komissio toteaa, että La Poste on kirjannut virkamieshenkilöstönsä eläkesitoumukset taseen ulkopuolisiin eriin tilikauteen 2006 asti. Jos maksusta ei olisi tehty muista maksuvelvoitteista vapauttavaa, La Posten olisi pitänyt kirjata sitoumuksia vastaavat varaukset taseeseensa vuodesta 2007 alkaen. Tämä vaatimus perustuu kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta 19 päivänä heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 (80) mukaiseen kansainvälisten tilinpäätösstandardien tavanomaiseen (eikä poikkeavaan) soveltamiseen. Varausten puuttuminen ei siis merkitse valtiontuen olemassaoloa. Siihen ei liity muuta valtion varojen käyttöä kuin kyseisten toimenpiteiden täytäntöönpanoon liittyvät varat.

(190)

Vuoden 1998 enimmäismäärä ja vuoden 2006 lisätalousarviosta annetun lain 150 pykälän perustuva La Posten palveluksessa olevien valtion virkamiesten eläkejärjestelmän ilmoitettu uudistus ovat seuraavin edellytyksin yhteismarkkinoille soveltuvaa valtiontukea:

7.3.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 63/43

(1)

Tiettyjen säädösten, joiden voimassaolo jatkuu 1 päivän tammikuuta 2007 jälkeen ja joita on liittymisen johdosta tarpeen mukauttaa, osalta ei tarvittavista mukautuksista määrätä liittymisasiakirjoissa.

(2)

Vuoden 2003 liittymisasiakirjan 57 artiklan ja vuoden 2005 liittymisasiakirjan 56 artiklan nojalla neuvosto hyväksyy tällaiset mukautukset kaikissa niissä tapauksissa, joissa neuvosto on antanut alkuperäisen säädöksen.

(3)

Vammaisten pysäköintiluvasta 4 päivänä kesäkuuta 1998 annettu neuvoston suositus 98/376/EY (1) olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti,

7.3.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 63/45

(1)

Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen laajennetun tiedekomitean erityisistunnossa on laadittu päätöksen 2005/387/YOS mukaisesti 1-bentsyylipiperatsiinia (BZP) koskeva riskienarviointiraportti, joka toimitettiin neuvostolle ja komissiolle 31 päivänä toukokuuta 2007.

(2)

BZP on synteettinen aine, jonka esiintymisestä Euroopan unionissa ilmoitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1999. Se on amfetamiinin ja metamfetamiinin tapaan keskushermostoa stimuloiva aine, mutta sen teho on paljon vähäisempi (noin 10 prosenttia d-amfetamiinin tehosta). Entsyymijärjestelmien geneettinen polymorfia saattaa vaikuttaa BZP:n metaboliaan, mikä johtaa suuriin yksilöiden välisiin eroihin herkkyydessä BZP:n vaikutuksille. Myös yhteisvaikutuksia muiden huumeiden kanssa saattaa esiintyä, mutta kaiken kaikkiaan ihmisiä koskevia farmakokineettisiä tietoja on käytettävissä vain vähän.

(3)

Joissakin jäsenvaltioissa BZP:tä on saatavilla laillisesti kemikaalien vähittäiskaupassa, viihdekäyttöön sitä myydään internetin kautta tabletteina ja kapseleina sekä joissakin jäsenvaltioissa päihdekasveja myyvissä liikkeissä. Laittomilla huumemarkkinoilla BZP:tä voidaan myydä ja/tai ostaa myös suosittuna ekstaasi-huumeena.

(4)

Kolmetoista jäsenvaltiota ja yksi kolmas valtio (Norja) ovat ilmoittaneet takavarikoineensa BZP:tä jauheena, kapseleina tai tabletteina; takavarikoidut määrät ovat vaihdelleet 1 kapselista tai tabletista aina 64 900 tablettiin. BZP:n laajamittaiseen synteesiin, jalostamiseen tai jakeluun taikka järjestäytyneen rikollisuuden osallisuuteen viittaavia tietoja on saatu vain vähän.

(5)

BZP:llä ei ole vahvistettua eikä tunnustettua lääketieteellistä arvoa; Euroopan unionissa ei ole BZP:tä sisältäviä tunnettuja, hyväksyttyjä lääkkeitä.

(6)

BZP:tä ei olla parhaillaan arvioimassa eikä sitä ole arvioitu YK:n järjestelmän piirissä. Viidessä jäsenvaltiossa BZP:hen sovelletaan valvontatoimenpiteitä ja rikosoikeudellisia seuraamuksia näiden valtioiden lainsäädännön mukaisesti vuoden 1961 tai vuoden 1971 YK:n yleissopimuksesta aiheutuvien velvoitteiden perusteella. Kahdessa jäsenvaltiossa BZP:tä valvotaan lääkelainsäädännön perusteella.

(7)

BZP:tä on löydetty ruumiinavausten yhteydessä otetuista näytteistä. Ei ole kuitenkaan selvää, missä määrin BZP on ollut syynä kyseisiin kuolemantapauksiin, sillä niissä kaikissa asiaan on liittynyt muitakin aineita tai muita olosuhteita.

(8)

Riskienarviointiraportista käy ilmi, ettei BZP:n kokonaisriskeistä ole olemassa vakuuttavaa tieteellistä näyttöä. BZP:tä on kuitenkin tarpeen valvoa sen stimuloivien ominaisuuksien, terveydelle aiheuttaman riskin ja lääketieteellisen hyödyn puutteen vuoksi sekä ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti, mutta valvontatoimenpiteiden olisi oltava sopivia aineen melko vähäisiin riskeihin nähden.

(9)

1-bentsyylipiperatsiinin saattaminen valvonnan piiriin saattaa auttaa välttämään ongelmia kansainvälisen lainvalvonnan ja oikeudellisen yhteistyön alalla,