19.9.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 251/1

(1)

Neuvosto otti käyttöön asetuksella (EY) N:o 1659/2005 (2), jäljempänä ’alkuperäinen asetus’, lopullisen polkumyyntitullin tiettyjen Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevien magnesiittitiilien tuonnissa. Toimenpiteet muodostuvat 39,9 prosentin suuruisesta arvotullista sekä kuuteen alkuperäisessä asetuksessa erikseen mainittuun yritykseen sovellettavista yksilöllisistä tulleista.

(2)

Lopullisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen komissio vastaanotti yhdeltä kiinalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta, Yingkou Dalmond Refractories Co. Ltd:ltä, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’, pyynnön asetusta (EY) N:o 1659/2005 koskevan uuden viejän tarkastelun vireille panemisesta perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Pyynnön esittäjä väitti, ettei se ollut etuyhteydessä yhteenkään sellaiseen kiinalaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan, jonka osalta sovelletaan voimassa olevia, magnesiittitiiliä koskevia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä. Lisäksi se väitti, ettei se ollut vienyt magnesiittitiiliä alkuperäisenä tutkimusajanjaksona (1 päivän huhtikuuta 2003 ja 31 päivän maaliskuuta 2004 välisenä aikana) vaan että se oli vienyt niitä yhteisöön kyseisen ajanjakson jälkeen.

(3)

Komissio tutki pyynnön esittäjän toimittaman alustavan näytön ja katsoi sen riittäväksi perusteeksi panna vireille perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan mukainen tarkastelu. Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa ja annettuaan kyseiselle yhteisön tuotannonalalle tilaisuuden esittää huomautuksia komissio pani asetuksella (EY) N:o 1536/2007 (3) vireille asetukseen (EY) N:o 1659/2005 liittyvän, pyynnön esittäjää koskevan tarkastelun.

(4)

Komission asetuksella (EY) N:o 1536/2007 kumottiin asetuksella (EY) N:o 1659/2005 pyynnön esittäjän tuottamien ja yhteisöön vientiä varten myymien magnesiittitiilien tuonnissa käyttöön otettu 39,9 prosentin polkumyyntitulli. Samalla tulliviranomaiset velvoitettiin perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan nojalla toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet tällaisen tuonnin kirjaamiseksi.

(5)

Tarkasteltavana oleva tuote on sama kuin alkuperäisessä asetuksessa kuvattu tuote eli Kiinasta peräisin olevat kemiallisesti sidotut, polttamattomat magnesiittitiilet, joiden magnesiaosan magnesiumoksidipitoisuus on vähintään 80 prosenttia, myös magnesiittia sisältävät ja jotka luokitellaan CN-koodeihin ex 6815 91 00, ex 6815 99 10 ja ex 6815 99 90 (Taric-koodit 6815910010, 6815991020 ja 6815999020).

(6)

Samankaltainen tuote on myös sama kuin alkuperäisessä asetuksessa määritelty tuote.

(7)

Komissio ilmoitti tarkastelun vireillepanosta virallisesti yhteisön tuotannonalalle, pyynnön esittäjälle ja viejämaan edustajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja tulla kuulluiksi.

(8)

Komissio lähetti pyynnön esittäjälle lomakkeen markkinatalouskohtelun pyytämistä varten sekä kyselylomakkeen ja sai vastauksen annettuun määräaikaan mennessä. Komissio pyrki tarkistamaan kaikki polkumyynnin määrittelemisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot ja teki tarkastuskäyntejä pyynnön esittäjän toimitiloihin sekä seuraaviin kiinalaisiin yhteistyössä toimineisiin etuyhteydessä oleviin yrityksiin:

(9)

Polkumyyntitutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2006 ja 30 päivän syyskuuta 2007 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’.

(10)

Yhteisön tuotannonala väitti, että pyynnön esittäjä oli tarkasteltavana olevan tuotteen tuoja yhteisöön jo vuonna 2004 ja tuki tätä väitettä useilla pyynnön esittäjän internetsivustoilla ja luetteloilla, joissa mainitaan myynti yhteisöön. Näissä asiakirjoissa ei kuitenkaan erityisesti mainittu tarkasteltavana olevaa tuotetta tai vientipäivää eikä pyynnön esittäjän ja siihen etuyhteydessä olevien yritysten tilauskirjan tutkiminen antanut näyttöä tällaisesta viennistä. Tutkimuksessa vahvistui, ettei pyynnön esittäjä ollut vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta alkuperäisen tutkimusajanjakson aikana ja että se oli aloittanut yhteisöön suuntautuvan viennin kyseisen ajanjakson jälkeen.

(11)

Lisäksi pyynnön esittäjä pystyi tyydyttävällä tavalla osoittamaan, ettei se ollut suoraan tai välillisesti etuyhteydessä mihinkään kiinalaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan, johon sovellettiin tarkasteltavana olevan tuotteen osalta voimassa olevia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä.

(12)

Tämän vuoksi vahvistetaan, että pyynnön esittäjää olisi pidettävä perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan mukaisena uutena viejänä.

(13)

Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa määritetään perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaisesti normaaliarvo mainitun artiklan 1–6 kohdan mukaisesti niille tuottajille, joiden on todettu täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa esitetyt vaatimukset, eli jos osoitetaan, että samankaltaisen tuotteen valmistus ja myynti on tapahtunut markkinatalousolosuhteissa. Nämä vaatimukset voidaan tiivistää seuraavasti:

(14)

Pyynnön esittäjä pyysi markkinatalouskohtelua perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaisesti, ja sitä kehotettiin täyttämään lomake markkinatalouskohtelun pyytämistä varten.

(15)

Tutkimuksen aikana pyynnön esittäjä toimitti useita markkinatalouskohtelua koskevia pyyntöjä siihen etuyhteydessä olevien yritysten osalta. Näiden pyyntöjen tarkastelun perusteella komissio nimesi neljä markkinatalouskohtelua koskevaa pyyntöä, joiden osalta tarkistettiin tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin osallistuvat yritykset. Nämä yritykset luetellaan tämän asetuksen johdanto-osan 8 kappaleessa. Tutkimuksen myöhäisessä vaiheessa havaittiin kuitenkin, että pyynnön esittäjä oli etuyhteydessä tarkasteltavana olevan tuotteen Kiinassa sijaitsevaan erääseen toiseen tuottajaan ja toiseen viejään. Nämä yritykset eivät olleet täyttäneet erillistä lomaketta markkinatalouskohtelun pyytämiseksi, joten ei ollut mahdollista arvioida koko sen ryhmän tilannetta, jossa pyynnön esittäjä toimii.

(16)

Komission vakiintuneena käytäntönä on selvittää, täyttävätkö keskenään etuyhteydessä olevat yritykset kokonaisuutena markkinatalouskohtelun myöntämisedellytykset. Tätä pidetään tarpeellisena, jotta yritysryhmän myyntejä ei voitaisi kanavoida ryhmän sisällä yhden etuyhteydessä olevan yrityksen kautta, jos kyseiselle yritykselle myönnettäisiin edullisempi yksilöllinen tulli. Tämän vuoksi tapauksissa, joissa tytäryritys tai muu etuyhteydessä oleva yritys on tarkasteltavana olevan tuotteen tuottaja ja/tai myyjä, kaikkien etuyhteydessä olevien yritysten on toimitettava lomake markkinatalouskohtelun pyytämistä varten, jotta voidaan tutkia, täyttävätkö ne perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan vaatimukset. Se, että pyynnön esittäjä ei paljastanut tällaisten yritysten olemassaoloa, johtaa jo yksinään päätelmään, jonka mukaan ei voida selvittää, täyttääkö ryhmä kokonaisuudessaan markkinatalouskohtelun edellytykset.

(17)

On kuitenkin huomattava, että tutkimuksessa paljastui, että vain yksi niistä neljästä ryhmän yrityksestä, jotka olivat toimittaneet lomakkeen markkinatalouskohtelun pyytämistä varten, täytti markkinatalouskohtelun myöntämisen edellytykset. Muut kolme yritystä eivät täyttäneet edellä johdanto-osan 13 kappaleessa mainittuja kolmea ensimmäistä edellytystä.

(18)

Emoyritys ei kyennyt osoittamaan, että valtio ei puutu sen asioihin. Vuonna 2001 perustetun yrityksen pääoman lähdettä ei voitu selvittää eikä pääoman tuontia osoittavaa kirjanpitoa voitu täsmäyttää (ensimmäinen peruste). Tämä yritys ei myöskään esittänyt perusteluja sen tueksi, että sillä olisi yksi ainoa selkeä kirjanpito, joka laaditaan ja tarkastetaan riippumattomasti kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IAS-standardien) mukaisesti. Yrityksellä ei nimenomaan ollut omaa tarkastettua tilinpäätöstä. Sillä oli ainoastaan tarkastettuja konsernitilinpäätöksiä, jotka oli erikseen laadittu erään velkojan pyynnöstä. Lisäksi tarkastamattomat omat tilinpäätökset osoittivat useita IAS-standardien vastaisuuksia, jotka koskivat käyttöomaisuutta ja poistoja, tiettyjen omaisuuserien kirjaamista sekä omaisuuserien uudelleenarviointia (toinen peruste).

(19)

Pyynnön esittäjä ei kyennyt osoittamaan, että valtio ei puutu sen asioihin. Sen yhtiöjärjestykseen, joka ilmoitettiin valtion viranomaisille erään liiketoimintaluvan saamiseksi, sisältyi kotimarkkinoilla tapahtuvaa myyntiä koskevia rajoituksia. Yritys ei myöskään kyennyt esittämään energiahuoltoa koskevaa sopimusta (ensimmäinen peruste). Yritys ei myöskään esittänyt perusteluja sen tueksi, että sillä olisi yksi ainoa selkeä kirjanpito, joka laaditaan ja tarkastetaan riippumattomasti kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IAS-standardien) mukaisesti (toinen peruste). Pyynnön esittäjä ei pystynyt osoittamaan, että aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä johtuvia merkittäviä vääristymiä ei ole, erityisesti sen vuoksi, että kaikkia sen alkuperäisiä varoja ei ollut arvioitu riippumattomasti ja koska se hyötyi merkittävistä veroeduista (kolmas peruste).

(20)

Kolmas yritys ei pystynyt osoittamaan, että liiketoimintaa koskevat päätökset tehdään markkinasignaalien perusteella ilman valtion merkittävää puuttumista asiaan ja että sen kustannukset kuvastavat markkina-arvoja (ensimmäinen peruste). Tämä yritys ei myöskään osoittanut, että sillä olisi yksi ainoa selkeä kirjanpito, joka laaditaan ja tarkastetaan riippumattomasti kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IAS-standardien) mukaisesti: todettiin useita IAS-standardien vastaisuuksia, kuten tulojen myöhästynyttä kirjaamista tai virheellisiä käyttöomaisuuden poistoja (toinen peruste). Yritys ei myöskään kyennyt osoittamaan, että aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä johtuvia merkittäviä vääristymiä ei ole, erityisesti sen vuoksi, että yrityksen alkuperäisiä varoja ei voitu pitää riippumattomasti arvioituina (kolmas peruste).

(21)

Edellä esitettyjen tosiseikkojen ja huomioiden pohjalta ei voitu myöntää markkinatalouskohtelua pyynnön esittäjälle eikä koko ryhmälle, jossa se toimii.

(22)

Yhteisön tuotannonalalle, pyynnön esittäjälle ja viejämaan viranomaisille annettiin mahdollisuus esittää näkemyksiä markkinatalouskohtelua koskevista päätelmistä. Ainoastaan pyynnön esittäjä esitti tällaisia näkemyksiä.

(23)

Pyynnön esittäjä väitti ensin, että tutkimuksen myöhäisessä vaiheessa – kuten edellä johdanto-osan 15 kappaleessa mainitaan – ilmi tulleiden kahden yrityksen ei tarvitse hakea markkinatalouskohtelua. Pyynnön esittäjän mukaan tarkasteltavana olevaa tuotetta tutkimusajanjakson aikana tuottaneiden ja myyneiden tahojen olisi haettava markkinatalouskohtelua. Kyseiset kaksi yritystä eivät osallistuneet tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon tai myyntiin tutkimusajanjakson aikana tai sen jälkeen, koska etuyhteydessä oleva viejä asetettiin selvitystilaan vuoden 2008 alussa eikä etuyhteydessä oleva tuottaja ollut täysin toiminnassa tutkimusajanjakson aikana, sillä se ei ollut saanut tuotantolupaa.

(24)

Tässä yhteydessä muistutetaan siitä, että pyynnön esittäjälle oli annettu mahdollisuus hakea markkinatalouskohtelua ja että se oli esittänyt tällaiset pyynnöt useimmista siihen etuyhteydessä olevista yrityksistä. Se ei kuitenkaan ilmoittanut näiden kahden yrityksen olemassaolosta tähän tarkoitukseen osoitetuissa määräajoissa, kuten jäljempänä johdanto-osan 25 ja 26 kappaleessa selvitetään.

(25)

Komissio sai juuri ennen Kiinaan tehtyä tarkastuskäyntiä tietoonsa, että oli olemassa viejä, jonka väitettiin olevan selvitystilassa, ja pyynnön esittäjä vahvisti tämän samaan aikaan. Yritys ei hakenut markkinatalouskohtelua, minkä lisäksi pyynnön esittäjä ei komission kehotuksesta huolimatta antanut kirjanpitoa ja muita tarvittavia tietoja, jotta olisi voitu selvittää kyseisen yrityksen tarkka toiminta tutkimusajanjakson aikana. Komissio ei tämän vuoksi voinut varmistaa, että kyseinen yritys ei ollut osallistunut tarkasteltavana olevan tuotteen myyntiin tutkimusajanjakson aikana.

(26)

Etuyhteydessä olevan tuottajan olemassaolosta ilmoitettiin komissiolle Kiinaan tehdyn tarkastuskäynnin aikana, ja koska kyseinen tuottaja sijaitsi toisessa provinssissa, komissio ei voinut paikan päällä tarkastaa sen toimintojen tarkkaa luonnetta ja sitä, eikö yritys ollut todellakaan aloittanut tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoa. Todettiin, että vaikka yritys ei ollut vielä saanut tuotantolupaa, sen liiketoimintalupa oli myönnetty vuonna 2007 eli tutkimusajanjakson aikana ja siihen sisältyi tarkasteltavana olevan tuotteen tuotanto. Tämän etuyhteydessä olevan tuottajan olisikin tämän vuoksi pitänyt esittää markkinatalouskohtelua koskeva hakemus.

(27)

Koska näiden kahden yrityksen olemassaolosta ei ilmoitettu eivätkä ne hakeneet markkinatalouskohtelua, komissiolle ei jäänyt mahdollisuutta tarkastaa niiden toiminnoista tämän jälkeen annettuja tietoja ja arvioida, täyttääkö yritysryhmä markkinatalouskohtelun myöntämisen edellytykset.

(28)

Pyynnön esittäjä väitti myös, että emoyritystä ei olisi pitänyt sisällyttää markkinatalouskohtelua koskevan tutkimuksen alaan, sillä se ei ole tarkasteltavana olevan tuotteen tuottaja eikä viejä.

(29)

Emoyritys käyttää määräysvaltaa siihen etuyhteydessä olevissa yrityksissä, myös niiden toimintojen osalta, jotka liittyvät tarkasteltavana olevaan tuotteeseen. Jos päätelmät osoittavat, että emoyritys ei noudata markkinatalouden periaatteita, tällä on välitön vaikutus koko ryhmään. Tutkimus osoitti, että emoyrityksen ja tytäryritysten välillä oli vahvat yhteydet, erityisesti pyynnön esittäjän ja toisen ryhmään kuuluvan yhteistyössä toimivan, tarkasteltavana olevan tuotteen valmistukseen osallistuvan yrityksen osalta. Mainittujen yritysten välillä oli lukuisia liiketoimia. Lisäksi niiden varoja ja yleiskustannuksia ei ollut selkeästi eroteltu. Emoyritys ilmoitti tarkastuskäynnin aikana myös aikovansa tuottaa magnesiittitiiliä, eikä sen liiketoimintaluvassa ole mitään, mikä estäisi sitä näin tekemästä. Tämän perusteella väite oli hylättävä.

(30)

Pyynnön esittäjä myönsi, että edellä johdanto-osan 20 kappaleessa mainittu yritys ei täytä kaikkia markkinatalouskohtelun perusteita, mutta se väitti, että yritystä ei pitäisi enää katsoa tuottajaksi, sillä se vuokrasi nyttemmin tuotantolaitoksiaan siihen etuyhteydessä olevalle tuottajalle.

(31)

Tältä osin todettiin, että mainittu yritys voi milloin hyvänsä aloittaa uudelleen oman tuotannon. Tästä syystä pyyntö oli hylättävä.

(32)

Pyynnön esittäjä esitti lisäväitteitä ja toi esiin uusia seikkoja, joiden väitettiin osoittavan, että edellä johdanto-osan 19 kappaleessa mainittu yritys täyttää kaikki markkinatalouskohtelun myöntämisen perusteet. Näitä väitteitä kuvataan ja käsitellään jäljempänä.

(33)

Ensimmäisen perusteen osalta pyynnön esittäjä katsoi, että yhtiöjärjestyksen mahdolliset rajoitukset ovat puhtaasti osakkeenomistajien välinen yksityinen sopimus, johon valtio ei puutu. Pyynnön esittäjä väitti myös, että Kiinan sopimuslainsäädännössä ei velvoiteta tekemään kirjallista sopimusta energiahuollosta.

(34)

Tältä osin huomautetaan, että Kiinan sopimuslainsäädännössä määrätään, että yrityksen yhtiöjärjestys sitoo yritystä, osakkeenomistajia, johtajia, valvojia ja ylempää johtoa. Lisäksi sekä yhtiöjärjestys että siihen mahdollisesti tehtävät muutokset on kirjattava valtion viranomaisilla. Pyynnön esittäjän väitteen vastaisesti todettiin siis, että Kiinan yrityslainsäädännössä viitataan selkeästi energian tarjontaa ja käyttöä koskeviin sopimuksiin ja että siihen sisältyy selkeitä säännöksiä tällaisten sopimusten sisällöstä. Tältä pohjalta oli hylättävä ensimmäistä perustetta koskevat väitteet.

(35)

Toisen perusteen osalta pyynnön esittäjä toimitti asiakirjoja, joissa esitettiin, että kirjanpidossa havaitut puutteet, erityisesti etuyhteydessä olevien yritysten välisen liiketoimen osalta, oli myöhemmin korjattu huhtikuussa 2008, ja väitettiin, että toinen peruste näin ollen täyttyi.

(36)

Tältä osin pannaan merkille, että mahdollisesti vuonna 2008 tehdyllä korjauksella ei voida korjata sitä, että hakulomakkeen yhteydessä toimitettu pyynnön esittäjän kirjanpito ei ollut luotettavaa, kuten edellä johdanto-osan 19 kappaleessa osoitettiin. Tämän perusteella väite oli hylättävä.

(37)

Kolmannen perusteen osalta pyynnön esittäjä väitti, että pääoman varmennusta koskeva raportti, jonka se oli toimittanut markkinatalouskohtelua koskevassa hakemuksessaan, oli itsessään riittävä takaamaan sen varojen arvioimisen. Se myös väitti, että verohelpotuksia ei pitäisi ottaa huomioon nyt käsillä olevan polkumyyntitutkimuksen yhteydessä, koska kysymys on merkityksellinen ainoastaan tukien vastaisissa tutkimuksissa.

(38)

On todettava, että tutkimuksessa todettiin pääoman varmennusta koskeva raportti virheelliseksi, joten sitä ei voida pitää luotettavana riippumattomana perustana varojen arviointia varten. Pyynnön esittäjän saamien verohelpotusten osalta katsotaan, että ne vääristävät merkittävästi yrityksen rahoitustilannetta ja niillä on vaikutus kolmanteen markkinatalouskohtelun myöntämistä koskevaan perusteeseen. Näin ollen kolmatta perustetta koskevat vaatimukset oli hylättävä.

(39)

Edellä esitetyn pohjalta komissio pitäytyi päätelmissään, jotka koskevat ensimmäistä, toista ja kolmatta perustetta. Näin ollen vahvistetaan, että pyynnön esittäjälle ja ryhmälle, jossa se toimii, ei voida myöntää markkinatalouskohtelua.

(40)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaan vahvistetaan tarvittaessa koko maata koskeva tulli kyseisen artiklan soveltamisalaan kuuluville maille, lukuun ottamatta tapauksia, joissa yritykset voivat osoittaa, että ne täyttävät kaikki perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa vahvistetut yksilöllistä kohtelua koskevat vaatimukset. Nämä vaatimukset voidaan tiivistää seuraavasti:

(41)

Pyynnön esittäjä pyysi markkinatalouskohtelun lisäksi myös yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, että markkinatalouskohtelua ei myönnetä.

(42)

Kuten edellä johdanto-osan 16 kappaleessa on selvitetty, komission tavanomainen käytäntö on tutkia, täyttääkö etuyhteydessä olevien yritysten muodostama ryhmä kokonaisuutena yksilöllisen kohtelun edellytykset. Kuten johdanto-osan 15 kappaleessa selvitettiin, tutkimusajanjakson aikana oli yksi ylimääräinen tuottaja ja yksi viejä, jotka olivat etuyhteydessä pyynnön esittäjään ja jotka eivät toimineet yhteistyössä tässä tutkimuksessa. Tämän vuoksi ei voitu tehdä päätelmiä siitä, täyttävätkö nämä kaksi yritystä yksilöllisen kohtelun perusteet.

(43)

Tästä syystä päätellään, että pyynnön esittäjälle ei olisi myönnettävä markkinatalouskohtelua eikä yksilöllistä kohtelua.

(44)

Pyynnön esittäjälle, viejämaan viranomaisille ja asianomaisille osapuolille annettiin mahdollisuus esittää näkemyksiä edellä annetuista päätelmistä. Ainoastaan pyynnön esittäjä esitti näkemyksiä, jotka annetaan jäljempänä.

(45)

Ensinnäkin pyynnön esittäjä toisti väitteensä, jonka mukaan sekä markkinatalouskohtelua että yksilöllistä kohtelua koskevassa tutkimuksessa olisi keskityttävä ainoastaan tarkasteltavana olevaa tuotetta tutkimusajanjakson aikana tuottaneisiin ja myyneisiin tahoihin, ja se väitti, että ne kaksi yritystä, jotka eivät toimineet yhteistyössä, eivät osallistuneet tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon tai myyntiin. Se väitti lisäksi, että komission virkamiehet olivat paikan päällä ollessaan saaneet kaikki ne tiedot, joita yksiköllisen kohtelun arviointi edellyttää kahden yhteistyöhön osallistumattoman yrityksen osalta.

(46)

Ensimmäisen väitteen osalta todetaan, että näiden kahden yrityksen tarkkaa toimintaa tutkimusajanjakson aikana ei voitu varmistaa tarkastuskäynnin aikana nimenomaan siksi, että ne eivät toimineet yhteistyössä, kuten erityisesti edellä johdanto-osan 15 kappaleessa todetaan. Pyynnön esittäjä ei siis pystynyt osoittamaan, että nämä kaksi yhteistyöhön osallistumatonta yritystä eivät tuottaneet tarkasteltavana olevaa tuotetta tai osallistuneet sen myyntiin tutkimusajanjakson aikana. Huomautetaan myös, että riippumatta tuottajan toiminnasta tutkimusajanjakson aikana se olisi edellä johdanto-osan 16 kappaleessa selvitetyistä syistä sisällytettävä ryhmää koskevaan arviointiin. Tämän vuoksi pitäydytään siinä, että näiden kahden yrityksen olisi pitänyt toimia yhteistyössä tutkimuksessa.

(47)

Kuten edellä johdanto-osan 24–27 kappaleessa todettiin, paikan päälle tehdyn käynnin aikana annetut tiedot olivat riittämättömiä kahden yhteistyöhön osallistumattoman yrityksen yksilöllisen kohtelun arvioimista varten. Näitä tietoja ei myöskään toimitettu yksilöllisen kohtelun hakemiselle asetetussa määräajassa, vaan ne saatiin niin myöhään, että komissio ei pystynyt tekemään tarkastuksia. Tämän vuoksi väite oli hylättävä.

(48)

Pyynnön esittäjä väitti lisäksi, että komission nykyinen toimintatapa yksilöllisen kohtelun tutkimiseksi rikkoo WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 2.3 artiklaa, sillä kyseinen sopimus olisi katsottava EY:n oikeusjärjestelmän kiinteäksi osaksi.

(49)

Koska nämä kaksi etuyhteydessä olevaa yritystä eivät kuitenkaan toimineet yhteistyössä, yksilöllisen kohtelun perusteita ei tässä tutkimuksessa selvitetty tarkemmin eikä kysymys niiden yhteensopivuudesta WTO:n sääntöihin nähden ole tämän tapauksen kannalta merkityksellinen. Tämän vuoksi tätä väitettä ei voitu tarkastella pidemmälle.

(50)

Edellä esitettyjen tosiseikkojen ja huomioiden pohjalta vahvistetaan, että yksilöllistä kohtelua ei voida myöntää pyynnön esittäjälle eikä ryhmälle, jossa se toimii.

(51)

Tämän tarkastelun tarkoituksena oli määrittää pyynnön esittäjän yksilöllinen polkumyyntimarginaali, jonka väitettiin eroavan siitä jäännösmarginaalista, jota tällä hetkellä sovelletaan tarkasteltavana olevan tuotteen Kiinasta peräisin olevaan tuontiin. Pyyntö perustui pääasiallisesti väitteeseen, jonka mukaan pyynnön esittäjä täyttäisi markkinatalouskohtelun vaatimukset.

(52)

Koska tutkimuksessa todettiin erityisesti, ettei pyynnön esittäjälle myönnetä markkinatalouskohtelua eikä yksilöllistä kohtelua etuyhteydessä olevan tuottajan ja viejän jätettyä toimimasta menettelyssä yhteistyössä, komissio ei voinut vahvistaa, että pyynnön esittäjän yksilöllinen polkumyyntimarginaali tosiasiassa erosi alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistetusta jäännöspolkumyyntimarginaalista. Sen vuoksi pyynnön esittäjän pyyntö olisi hylättävä ja uuden viejän tarkastelu päätettävä. Alkuperäisessä tutkimuksessa todettu 39,9 prosentin jäännöspolkumyyntitulli olisi näin ollen pidettävä voimassa pyynnön esittäjän osalta.

(53)

Koska tarkastelussa todettiin, että yritys on syyllistynyt polkumyyntiin, yritykseen sovellettava polkumyyntitulli on kannettava taannehtivasti asetuksen (EY) N:o 1536/2007 3 artiklan mukaisesti kirjatusta tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista.

(54)

Pyynnön esittäjälle ilmoitettiin olennaiset tosiseikat ja huomiot, joiden perusteella aiottiin ottaa käyttöön lopullinen polkumyyntitulli yrityksen yhteisöön suuntautuvassa tuonnissa, ja sille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia.

(55)

Tämä tarkastelu ei muuta sitä päivää, jona asetuksen (EY) N:o 1659/2005 voimassaolon on perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti määrä päättyä,

19.9.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 251/7

19.9.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 251/9

(1)

Yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2008 16 päivänä tammikuuta 2008 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 40/2008 (3) säädetään kiintiöistä vuodeksi 2008.

(2)

Komission saamien tietojen mukaan tämän asetuksen liitteessä tarkoitetun jäsenvaltion lipun alla purjehtivien tai kyseisessä jäsenvaltiossa rekisteröityjen alusten mainitussa liitteessä tarkoitetun kalakannan saaliit ovat täyttäneet vuoden 2008 kiintiön.

(3)

Sen vuoksi on tarpeen kieltää kyseisen kannan kalastus, sen pitäminen aluksella, jälleenlaivaaminen ja purkaminen,

19.9.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 251/11

(1)

Yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2008 16 päivänä tammikuuta 2008 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 40/2008 (3) säädetään kiintiöistä vuodeksi 2008.

(2)

Komission saamien tietojen mukaan tämän asetuksen liitteessä tarkoitetun jäsenvaltion lipun alla purjehtivien tai kyseisessä jäsenvaltiossa rekisteröityjen alusten mainitussa liitteessä tarkoitetun kalakannan saaliit ovat täyttäneet vuoden 2008 kiintiön.

(3)

Sen vuoksi on tarpeen kieltää kyseisen kannan kalastus, sen pitäminen aluksella, jälleenlaivaaminen ja purkaminen,

19.9.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 251/13

(1)

Asetuksen (EY) N:o 318/2006 12 artiklan d alakohdan mukaisesti kyseisen asetuksen 7 artiklassa tarkoitetun kiintiön ulkopuolella jonakin markkinointivuonna tuotettu sokeri tai isoglukoosi voidaan viedä ainoastaan vahvistettavan määrällisen rajoituksen puitteissa. Tässä yhteydessä sitä olisi pidettävä maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusmenettelyn soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 23 päivänä huhtikuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 376/2008 (2) 1 artiklan 2 kohdan b alakohdan iii luetelmakohdassa tarkoitettuna vientikiintiönä.

(2)

Komission asetuksessa (EY) N:o 951/2006 (3) säädetään asetuksen (EY) N:o 318/2006 täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt kolmansien maiden kanssa käytävän sokerialan kaupan osalta.

(3)

Komission asetuksella (EY) N:o 952/2006 (4), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 707/2008 (5), yksinkertaistetaan siirappien sokeripitoisuuden määrittämismenetelmien käyttöä. Tämän vuoksi on aiheellista yhdenmukaistaa vientitukien osalta käytettävät menetelmät ja asetuksessa (EY) N:o 952/2006 säädetyt menetelmät.

(4)

Moitteettoman hallinnon vahvistamiseksi, keinottelun välttämiseksi ja tehokkaiden tarkastusten mahdollistamiseksi olisi säädettävä kiintiön ulkopuolisen sokerin ja isoglukoosin todistushakemusten jättämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Säännöissä olisi otettava huomioon voimassa olevassa lainsäädännössä säädetyt menettelyt, joita olisi mukautettava soveltuvalla tavalla tämän alan erityistarpeiden huomioon ottamiseksi.

(5)

Toisessa säädöksessä vahvistettavan määrällisen rajoituksen hallinnointia varten olisi vahvistettava täytäntöönpanoa koskevia lisäsäännöksiä erityisesti vientitodistusten hakuedellytysten osalta.

(6)

Jotta voitaisiin vähentää kiintiön ulkopuolisen sokerin ja/tai isoglukoosin yhteisöön suuntautuvaan jälleentuontiin liittyvien petosten riskiä, tietyt määräpaikat voidaan päättää jättää hyväksyttyjen määräpaikkojen ulkopuolelle. Tällaisissa tapauksissa on kuitenkin tarpeen määritellä ne asiakirjat, joilla voidaan todistaa, että kyseessä olevat tuotteet on tuotu maahan, joka on hyväksytty määräpaikka.

(7)

Sokerin tuontia kolmansiin maihin koskevien tullimuodollisuuksien täyttymisen todistamisesta asetuksen (EY) N:o 800/1999 16 artiklan mukaisesti 20 päivänä joulukuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1541/2007 (6) 1 artiklassa määritellään asiakirjat, jotka ovat riittävä todiste tuonnista eriytetyn vientituen osalta. Samat asiakirjat täytyisi hyväksyä todisteena myös kiintiön ulkopuolisesta viennistä.

(8)

Saadut kokemukset ovat osoittaneet, että erityisiä puhdistustoimia koskevien vientitodistusten (”EX/IM”) haku on hyvin vähäistä. Näin ollen asiaa koskevat asetuksen (EY) N:o 951/2006 säännökset, eli sen 13–16 artikla, olisi poistettava. Vireillä oleville hakemuksille olisi kuitenkin vahvistettava siirtymäsäännöt.

(9)

Talouskumppanuussopimukset vahvistavissa tai niiden vahvistamiseen johtavissa sopimuksissa määrättyjen järjestelyjen soveltamisesta Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän (AKT) tietyistä valtioista peräisin oleviin tuotteisiin 20 päivänä joulukuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1528/2007 (7) 3 artiklan mukaisesti kaikki tuontitullit on poistettava AKT-maista peräisin olevan melassin tuonnista yhteisöön. Asetuksen (EY) N:o 951/2006 41 artikla olisi tämän vuoksi poistettava.

(10)

Asetuksen (EY) N:o 951/2006 liitteen A osaa olisi muutettava, koska siinä ei pitäisi olla etukäteen viittausta mihinkään tiettyyn asetukseen. Asetuksen (EY) N:o 951/2006 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti, kun vientituki vahvistetaan tarjouskilpailumenettelyllä, todistushakemuksen ja todistuksen kohdassa 20 olisi oltava maininta asetuksesta, jolla avataan pysyvä tarjouskilpailu tiettynä markkinointivuonna.

(11)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 951/2006 olisi muutettava.

(12)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan 3 artiklan 2 ja 3 kohta seuraavasti:

”2.   Sakkaroosipitoisuus, johon on tarvittaessa lisätty muiden sokerien pitoisuus sakkaroosina ilmaistuna, on laskettava komission asetuksen (EY) N:o 952/2006 (8) 3 artiklan 3 kohdan d ja e alakohdan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 ja 4 kohdan soveltamista.

3.   Sellaisten siirappien, joiden puhtausaste on vähintään 85 prosenttia mutta alle 94,5 prosenttia, sakkaroosipitoisuus, johon on tarvittaessa lisätty muiden sokerien pitoisuus sakkaroosina ilmaistuna, vahvistetaan kiinteänä 73 prosentiksi kuivapainosta.

2)

Lisätään II a luku seuraavasti:

”II a   LUKU

KIINTIÖN ULKOPUOLINEN VIENTI

4 c artikla

Määräpaikkaan saapumista koskevat todisteet

Kun tietyt määräpaikat jätetään kiintiön ulkopuolisen sokerin ja/tai isoglukoosin viennin ulkopuolelle, tuotteet on katsottava tuoduiksi kolmanteen maahan, kun esitetään seuraavat kolme asiakirjaa:

3)

Korvataan 7 artikla seuraavasti:

”7 artikla

Sokerin tai isoglukoosin vientitodistukset, joissa vientitukea ei ole vahvistettu

Kun yhteisön markkinoilla vapaassa liikkeessä oleva sokeri tai isoglukoosi, jota ei pidetä kiintiön ulkopuolisena, on tarkoitus viedä ilman tukea, todistushakemuksen ja todistuksen kohdassa 20 on oltava jokin liitteessä olevassa C osassa esitetyistä maininnoista sen mukaan, mikä tuote on kyseessä.”

4)

Lisätään 7 a – 7 e artikla seuraavasti:

”7 a artikla

Kiintiön ulkopuolisen viennin todistukset

Poiketen siitä, mitä 5 artiklassa säädetään, kiintiön ulkopuolisen isoglukoosin vienti asetuksen (EY) N:o 318/2006 12 artiklan d alakohdassa tarkoitetun määrällisen rajoituksen puitteissa edellyttää vientitodistuksen esittämistä.

7 b artikla

Kiintiön ulkopuolisten vientitodistusten hakeminen

1.   Asetuksen (EY) N:o 318/2006 12 artiklan d alakohdan mukaisesti vahvistettua määrällistä rajoitusta koskevia vientitodistushakemuksia voivat jättää ainoastaan juurikas- ja ruokosokerin tai isoglukoosin tuottajat, jotka on hyväksytty asetuksen (EY) N:o 318/2006 17 artiklan mukaisesti ja joille on myönnetty sokeri- tai isoglukoosikiintiö kyseessä olevaksi markkinointivuodeksi mainitun asetuksen 7 artiklan mukaisesti ottaen tarvittaessa huomioon mainitun asetuksen 8, 9 ja 11 artikla.

2.   Vientitodistushakemukset on jätettävä sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa hakijalle on myönnetty sokeri- tai isoglukoosikiintiö.

3.   Vientitodistushakemukset on jätettävä viikoittain maanantaista perjantaihin asetuksen (EY) N:o 318/2006 12 artiklan d alakohdan mukaisesti määrällisen rajoituksen vahvistavan asetuksen voimaantulopäivästä alkaen siihen asti, kun todistusten myöntäminen keskeytetään 7 e artiklan mukaisesti.

4.   Hakijat voivat jättää yhden vientitodistushakemuksen viikkoa kohti. Kussakin vientitodistuksessa haettu määrä saa olla enintään 20 000 tonnia sokerin osalta ja enintään 5 000 tonnia isoglukoosin osalta.

5.   Vientitodistushakemuksen mukana on oltava todiste siitä, että 12 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vakuus on annettu.

6.   Vientitodistushakemuksen ja todistuksen kohdassa 20 ja vienti-ilmoituksen kohdassa 44 on oltava yksi seuraavista maininnoista:

7 c artikla

Kiintiön ulkopuolista vientiä koskeva tiedonanto

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ajanjaksolla, joka alkaa perjantaina klo 13 (Brysselin aikaa) ja päättyy seuraavana maanantaina, sokerin ja/tai isoglukoosin määrät, joista on jätetty vientitodistushakemuksia edellisen viikon aikana.

Haetut määrät on eriteltävä kahdeksannumeroisen CN-koodin mukaan. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle myös, jos vientitodistushakemuksia ei ole jätetty.

Tätä kohtaa sovelletaan ainoastaan jäsenvaltioihin, joiden sokeri- ja/tai isoglukoosikiintiö on vahvistettu asetuksen (EY) N:o 318/2006 liitteessä III ja/tai liitteessä IV olevassa II kohdassa.

2.   Komissio kirjaa viikoittain määrät, joista vientitodistushakemuksia on jätetty.

7 d artikla

Todistusten myöntäminen

1.   Jäsenvaltioiden on myönnettävä todistuksia, joista on jätetty hakemus edellisellä viikolla ja joista on ilmoitettu 7 c artiklan 1 kohdan mukaisesti, ajanjaksolla, joka alkaa viikoittain perjantaina ja päättyy viimeistään seuraavan viikon loppuun mennessä, ottaen tarvittaessa huomioon komission 7 e artiklan mukaisesti vahvistaman jakokertoimen.

Vientitodistuksia ei myönnetä ilmoittamattomista määristä.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kunkin viikon ensimmäisenä työpäivänä sokeri- ja/tai isoglukoosimäärät, joille on myönnetty vientitodistuksia edellisen viikon aikana.

3.   Jäsenvaltioiden on pidettävä kirjaa vientitodistusten mukaisesti tosiasiallisesti viedyistä sokeri- ja/tai isoglukoosimääristä.

4.   Jäsenvaltioiden on ennen kunkin kuukauden loppua ilmoitettava komissiolle edellisen kuukauden aikana vientitodistusten mukaisesti tosiasiallisesti viedyt sokeri- ja/tai isoglukoosimäärät.

5.   Tämän artiklan 2, 3 ja 4 kohtaa sovelletaan ainoastaan jäsenvaltioihin, joiden sokeri- ja/tai isoglukoosikiintiö on vahvistettu asetuksen (EY) N:o 318/2006 liitteessä III ja/tai liitteessä IV olevassa II kohdassa.

7 e artikla

Kiintiön ulkopuolisten vientitodistusten myöntämisen keskeyttäminen

Jos vientitodistuksissa haettu määrä ylittää asetuksen (EY) N:o 318/2006 12 artiklan d alakohdan mukaisesti vahvistetun määrällisen rajoituksen kyseisellä ajanjaksolla, tämän asetuksen 9 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin.”

5)

Lisätään 8 a artikla seuraavasti:

”8 a artikla

Kiintiön ulkopuolisten vientitodistusten voimassaolo

Poiketen siitä, mitä 5 artiklassa säädetään, asetuksen (EY) N:o 318/2006 12 artiklan d alakohdan mukaisesti vahvistetun määrällisen rajoituksen osalta myönnetyt vientitodistukset ovat voimassa myöntämispäivästä 30 päivään syyskuuta asti sinä markkinointivuonna, jolle vientitodistus on myönnetty.”

6)

Lisätään V luvun 1 jaksoon artikla seuraavasti:

”12 a artikla

Kiintiön ulkopuolisten vientitodistusten vakuus

1.   Hakijan on annettava vakuus, joka on 42 euroa tuotetonnin nettopainoa kohden kuiva-aineena ilmaistuna, sellaiselle kiintiön ulkopuoliselle isoglukoosille, joka viedään vahvistetun määrällisen rajoituksen puitteissa.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu vakuus voidaan hakijan valinnan mukaan antaa joko käteisenä tai sellaisen laitoksen antamana takauksena, joka täyttää sen jäsenvaltion säätämät perusteet, johon todistushakemus jätetään.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu vakuus on vapautettava asetuksen (EY) N:o 376/2008 34 artiklan mukaisesti siltä määrältä, jonka osalta hakija on asetuksen (EY) N:o 376/2008 30 artiklan b alakohdassa ja 31 artiklan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetulla tavalla täyttänyt tämän asetuksen 7 c artiklan mukaisesti myönnetyistä todistuksista johtuvat vientivelvoitteet.

4.   Kun tietyt määräpaikat jätetään kiintiön ulkopuolisen sokerin ja/tai isoglukoosin vahvistetun määrällisen rajoituksen puitteissa olevan viennin ulkopuolelle, 1 kohdassa tarkoitettu vakuus vapautetaan ainoastaan silloin, kun esitetään 4 c artiklassa tarkoitetut kolme asiakirjaa ja 3 kohdan säännökset on otettu huomioon.”

7)

Poistetaan 13–16 artikla. Niitä sovelletaan kuitenkin edelleen todistuksiin, joista on jätetty hakemus ennen tämän asetuksen voimaantuloa.

8)

Muutetaan 17 artiklan a alakohta seuraavasti:

9)

Korvataan 21 artikla seuraavasti:

”21 artikla

Tiedonantotavat

Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä luvussa tarkoitettu tiedonanto sähköisesti niiden menetelmien mukaisesti, jotka komissio on antanut jäsenvaltioiden käyttöön.”

10)

Poistetaan 41 artikla.

11)

Korvataan liitteessä oleva A osa tämän asetuksen liitteellä.

19.9.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 251/18

(1)

Asetuksella (EY) N:o 1529/2007 avataan vuodeksi 2008 CARIFORUM-alueeseen kuuluvista valtioista peräisin olevan esikuoritun riisin ekvivalenttina ilmaistavan riisin vuotuinen 187 000 tonnin suuruinen tuontitariffikiintiö (järjestysnumero 09.4219), Alankomaiden Antilleilta ja Arubasta peräisin olevan esikuoritun riisin ekvivalenttina ilmaistavan riisin 25 000 tonnin suuruinen tuontitariffikiintiö (järjestysnumero 09.4189) ja vähiten kehittyneistä merentakaisista maista ja merentakaisilta alueilta (MMA) peräisin olevan esikuoritun riisin ekvivalenttina ilmaistavan riisin 10 000 tonnin suuruinen tuontitariffikiintiö (järjestysnumero 09.4190) sekä vahvistetaan kiintiöiden hallinnointitapa.

(2)

Syyskuun osakausi on näitä kiintiöitä, joista säädetään asetuksen (EY) N:o 1529/2007 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa, koskeva kolmas osakausi.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1529/2007 6 artiklan a alakohdan mukaisesti tehdyn ilmoituksen perusteella mainitun asetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti syyskuun 2008 ensimmäisten seitsemän päivän aikana kiintiöitä, joiden järjestysnumerot ovat 09.4219 – 09.4189 – 09.4190, varten jätetyt hakemukset koskevat esikuoritun riisin ekvivalenttina ilmaistavaa määrää, joka on pienempi kuin käytettävissä oleva määrä.

(4)

Sen vuoksi olisi vahvistettava kiintiöille, joiden järjestysnumerot ovat 09.4189 – 09.4190, seuraavalla osakaudella käytettävissä olevat kokonaismäärät asetuksen (EY) N:o 1529/2007 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti,

19.9.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 251/20

(1)

Komission asetuksella (EY) N:o 964/2007 (3) avataan markkinointivuodeksi 2008/2009 vähiten kehittyneistä maista peräisin olevan, CN-koodiin 1006 kuuluvan esikuoritun riisin ekvivalenttina ilmoitetun riisin 6 694 tonnin suuruinen vuotuinen tuontitariffikiintiö (järjestysnumero 09.4178).

(2)

Asetuksen (EY) N:o 964/2007 4 artiklan a alakohdan mukaisesti tehtyjen ilmoitusten perusteella mainitun asetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti syyskuun 2008 seitsemän ensimmäisen päivän aikana jätetyt hakemukset koskevat määriä, jotka ovat suurempia kuin käytettävissä olevat määrät. Sen vuoksi olisi määritettävä, missä määrin tuontitodistuksia voidaan myöntää, ja vahvistettava haettuihin määriin sovellettava jakokerroin,

19.9.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 251/21

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 162 artiklan 1 kohdassa säädetään, että mainitun asetuksen liitteessä I olevassa XIX osassa lueteltujen tuotteiden maailmanmarkkinahintojen ja yhteisön markkinahintojen välinen ero voidaan kattaa vientituella.

(2)

Munien markkinoiden nykytilanne huomioon ottaen vientituet olisi vahvistettava asetuksen (EY) N:o 1234/2007 162, 163, 164, 169 ja 170 artiklassa säädettyjen sääntöjen ja tiettyjen perusteiden mukaisesti.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 164 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tuki voi vaihdella määräpaikan mukaan, erityisesti jos maailmanmarkkinatilanne, tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset tai perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvat velvoitteet niin edellyttävät.

(4)

Tukea olisi myönnettävä ainoastaan tuotteille, joilla on vapaa liikkuvuus yhteisössä ja jotka noudattavat elintarvikehygieniasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 852/2004 (2) ja eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 853/2004 (3) säädettyjä vaatimuksia sekä tietyistä munien kaupan pitämisen vaatimuksista 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1907/90 (4) merkintävaatimuksia.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

19.9.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 251/23

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 162 artiklan 1 kohdan mukaan mainitun asetuksen liitteessä I olevassa XX osassa tarkoitettujen tuotteiden maailmanmarkkinahintojen ja yhteisön markkinahintojen välinen ero voidaan kattaa vientituella.

(2)

Siipikarjanlihamarkkinoiden nykytilanne huomioon ottaen vientituet olisi vahvistettava asetuksen (EY) N:o 1234/2007 162, 163, 164, 167, 169 ja 170 artiklassa säädettyjen sääntöjen ja perusteiden mukaisesti.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 164 artiklan 1 kohdassa säädetään, että vientituki voi vaihdella määräpaikan mukaan, erityisesti jos maailmanmarkkinatilanne, tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset tai perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvat velvoitteet niin edellyttävät.

(4)

Tukea olisi myönnettävä ainoastaan tuotteille, joilla on vapaa liikkuvuus yhteisössä ja joissa on eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004 (2) 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetty tunnistusmerkki. Kyseisten tuotteiden olisi noudatettava myös elintarvikehygieniasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 852/2004 (3) säädettyjä vaatimuksia.

(5)

[Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset],

19.9.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 251/25

(1)

Asetuksella (EY) N:o 536/2007 avataan siipikarjanliha-alan tuotteiden tuontia koskeva tariffikiintiö.

(2)

Syyskuun ensimmäisten seitsemän päivän kuluessa jätettyjen tuontitodistushakemusten, jotka koskevat osakautta 1 päivästä lokakuuta31 päivään joulukuuta 2008, määrät ovat pienempiä kuin käytettävissä olevat määrät. Sen vuoksi olisi määritettävä määrät, joita varten ei ole jätetty hakemuksia, koska hakematta jääneet määrät lisätään seuraavaksi kiintiöosakaudeksi vahvistettuun määrään,

19.9.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 251/26

(1)

Asetuksella (EY) N:o 812/2007 avataan sianliha-alan tuotteiden tuontia koskevia tariffikiintiöitä.

(2)

Syyskuun ensimmäisten seitsemän päivän aikana jätetyissä, 1 päivän lokakuuta ja 31 päivän joulukuuta 2008 välistä osakautta koskevissa tuontitodistushakemuksissa haetut määrät ovat pienempiä kuin käytettävissä olevat määrät. Sen vuoksi olisi määritettävä määrä, josta ei ole jätetty hakemuksia ja joka lisätään seuraavalle kiintiöosakaudelle vahvistettuun määrään,

19.9.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 251/27

(1)

Asetuksella (EY) N:o 979/2007 avataan sianliha-alan tuotteiden tuontia koskeva tariffikiintiö.

(2)

Syyskuun 2008 ensimmäisten seitsemän päivän aikana jätetyissä, 1 päivän lokakuuta ja 31 päivän joulukuuta 2008 välistä osakautta koskevissa tuontitodistushakemuksissa haetut määrät ovat pienempiä kuin käytettävissä olevat määrät. Sen vuoksi olisi määritettävä määrä, josta ei ole jätetty hakemuksia ja joka lisätään seuraavalle kiintiöosakaudelle vahvistettuun määrään,

19.9.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 251/28

(1)

Asetuksella (EY) N:o 806/2007 avataan sianliha-alan tuotteiden tuontia koskevia tariffikiintiöitä.

(2)

Syyskuun ensimmäisten seitsemän päivän aikana jätetyissä, 1 päivän lokakuuta ja 31 päivän joulukuuta 2008 välistä osakautta koskevissa tuontitodistushakemuksissa joidenkin kiintiöiden määrät ovat pienempiä kuin käytettävissä olevat määrät. Sen vuoksi olisi määritettävä määrä, josta ei ole jätetty hakemuksia ja joka lisätään seuraavalle kiintiöosakaudelle vahvistettuun määrään,

19.9.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 251/30

(1)

Eräiden maitotuotteiden vientitukia koskevan pysyvän tarjouskilpailun avaamisesta 27 päivänä kesäkuuta 2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 619/2008 (2) säädetään pysyvästä tarjouskilpailumenettelystä.

(2)

Eräiden maataloustuotteiden vientitukien vahvistamista koskevan tarjouskilpailumenettelyn yhteisistä säännöistä 10 päivänä joulukuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1454/2007 (3) 6 artiklan mukaisesti ja tarjouskilpailussa jätettyjen tarjousten tutkinnan perusteella on aiheellista olla myöntämättä vientitukea 16 päivänä syyskuuta 2008 päättyvällä tarjouskilpailujaksolla.

(3)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

19.9.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 251/31

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1484/95 (2) vahvistetaan siipikarjanliha- ja muna-alan sekä muna-albumiinin tuonnissa sovellettavien lisätullien järjestelmän soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja edustavat hinnat.

(2)

Siipikarjanliha- ja muna-alan tuotteiden ja muna-albumiinin edustavien hintojen vahvistamisen perustana olevien tietojen säännöllisen tarkastuksen perusteella on välttämätöntä muuttaa eräiden tuotteiden edustavat tuontihinnat ottaen huomioon hintojen vaihtelu alkuperän mukaan. Sen vuoksi edustavat hinnat olisi julkaistava.

(3)

Markkinoiden tilanne huomioon ottaen tätä muutosta on tarpeen soveltaa mahdollisimman nopeasti.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

19.9.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 251/33

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 162 artiklan 1B kohdan mukaan kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen ja kyseisen asetuksen liitteessä I olevassa XIX osassa lueteltujen tuotteiden kansainvälisten kauppahintojen ja yhteisön hintojen välinen erotus voidaan kattaa vientituella, jos kyseiset tuotteet viedään kyseisen asetuksen liitteessä XX olevassa V osassa lueteltuina tavaroina.

(2)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 3448/93 täytäntöönpanosta tiettyjen perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietävien maataloustuotteiden vientituen myöntämisjärjestelmän ja tuen määrän vahvistamisperusteiden osalta 30 päivänä kesäkuuta 2005 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1043/2005 (2) täsmennetään kyseisistä tuotteista ne, joille on tarkoitus vahvistaa niitä asetuksen (ETY) N:o 1234/2007 liitteessä XX olevassa V osassa mainittuina tavaroina vietäessä sovellettava tuen määrä.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1043/2005 14 artiklan 28 kohdan mukaan tuen määrä 100 kilogrammalle kutakin kyseistä perustuotetta olisi vahvistettava samaksi ajanjaksoksi, joka otetaan huomioon vahvistettaessa näihin samoihin sellaisenaan vietäviin tuotteisiin sovellettavat tuet.

(4)

Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen osana tehdyn maataloutta koskevan sopimuksen 11 artiklassa määrätään, että tavaraan sisältyvälle tuotteelle myönnettävä vientituki ei saa olla suurempi kuin kyseiseen tuotteeseen sitä sellaisenaan vietäessä sovellettava tuki.

(5)

Maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

19.9.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 251/35

(1)

Komissio vastaanotti 19 päivänä toukokuuta 2008 Puolalta kirjeen, joka sisälsi direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun pyynnön. Komissio pyysi 11 päivänä heinäkuuta 2008 sähköpostitse lisätietoja, jotka Puolan viranomaiset toimittivat vastaukselle asetetun määräajan jälkeen 28 päivänä heinäkuuta 2008 sähköpostitse.

(2)

Puolan tasavallan pyyntö koskee sähkön tuotantoa ja tukkukauppaa.

(3)

Pyynnön on esittänyt ja siten vahvistanut riippumaton kansallinen viranomainen, Urzędu Regulacji Energetyki (Puolan sähkömarkkinoiden sääntelyvirasto).

(4)

Direktiivin 2004/17/EY 30 artiklassa säädetään, ettei direktiiviä sovelleta hankintasopimuksiin, jotka tehdään jonkin direktiivissä tarkoitetun toiminnon suorittamiseksi, jos toimintoon siinä jäsenvaltiossa, jossa se toteutetaan, kohdistuu suoraa kilpailua markkinoilla, joille pääsyä ei ole rajoitettu. Sitä, kohdistuuko johonkin toimintoon suoraa kilpailua, arvioidaan puolueettomin perustein ja asianomaisen alan erityispiirteet huomioon ottaen. Markkinoille pääsyä pidetään rajoittamattomana, jos jäsenvaltio on pannut täytäntöön ne yhteisön lainsäädännön säännökset, jotka avaavat tietyn alan tai sen osan kilpailulle, ja soveltaa niitä. Kyseinen lainsäädäntö on lueteltu direktiivin 2004/17/EY liitteessä XI, jossa viitataan sähköalan osalta sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 19 päivänä joulukuuta 1996 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 96/92/EY (2). Direktiivi 96/92/EY on korvattu sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 96/92/EY kumoamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/54/EY (3), jossa edellytetään entistä laajempaa markkinoiden avoimuutta.

(5)

Puolassa on pantu täytäntöön ja sovellettu sekä direktiiviä 96/92/EY että direktiiviä 2003/54/EY ja siten päätetty eriyttää siirto- ja jakeluverkot oikeudellisesti ja organisatorisesti; pienimmät jakeluyritykset on vapautettu edellä mainitusta eriyttämisestä, mutta niiltä vaaditaan edelleen tilinpidon eriyttämistä, jos niillä on alle 100 000 asiakasta tai jos ne tekevät toimituksia sähköjärjestelmiin, joiden kulutus oli alle 3 TWh vuonna 1996. Jakeluverkonhaltijoiden odotetaan kuitenkin toimivan julkisessa omistuksessa olevissa vertikaalisesti integroiduissa yhtiöissä ainakin vuoden 2008 ajan. Tästä syystä ja 30 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti olisi katsottava, ettei markkinoille pääsyä ole rajoitettu.

(6)

Sitä, kohdistuuko toimintoon suoraa kilpailua, olisi arvioitava useiden tekijöiden perusteella, joista yksikään ei ole ratkaiseva sellaisenaan. Tässä päätöksessä tarkoitettujen markkinoiden yhteydessä olisi otettava huomioon tärkeimpien toimijoiden markkinaosuudet tietyillä markkinoilla. Lisäksi olisi otettava huomioon kyseisten markkinoiden keskittyminen. Kyseisten markkinoiden piirteiden vuoksi olisi otettava huomioon myös muita perusteita, kuten tasemarkkinoiden toiminta, hintakilpailu ja sähköntoimittajaa vaihtaneiden asiakkaiden määrä.

(7)

Tämä päätös ei rajoita kilpailusääntöjen soveltamista.

(8)

Puolan toimittama pyyntö koskee sähkön tuotantoa ja tukkukauppaa Puolassa.

(9)

Puolan pyynnön mukaan asianomaiset maantieteelliset markkinat kattavat Puolan alueen. Markkinat ovat yhtenäiset, eikä mikään estä myymästä yhdellä alueella tuotettua sähköä toiselle alueelle (suurin osa sähköntuotantolaitoksista sijaitsee Etelä-Puolassa, ja eteläpuolalaista sähköä myydään kaikkialle Puolaan). Puolan vuoden 2007 toimintakertomuksen (4) mukaan rakenteellisia pullonkauloja esiintyi vuonna 2006 Saksan, Tšekin ja Slovakian vastaisilla rajoilla. Vuonna 2006 Puolasta vietiin 9,74 prosenttia sähkön kokonaistuotannosta ja Puolaan tuotiin määrä, joka vastasi 2,94:ää prosenttia kokonaistuotannosta (nettovienti oli siis 6,8 prosenttia vuoden 2006 kokonaistuotannosta). Vuoden 2007 toimintakertomuksessa todetaan, että tärkein sähkönkauppaan liittyvä kysymys on Puolan verkon rajallinen siirtokapasiteetti, mikä aiheuttaa pullonkauloja rajayhdysjohdoissa. Tämä johtuu pääasiassa suurista markkinapaineista, joita aiheuttavat sähkön huomattavat hintaerot toisaalta Puolan ja toisaalta Saksan, Tšekin ja Ruotsin välillä. Näin ollen Puolan tasavallan alueen olisi katsottava muodostavan markkinat, joiden osalta on arvioitava direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä.

(10)

Komissio toteaa tiedonannossaan neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Raportti edistymisestä kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden luomisessa (5) – jäljempänä ”raportti 2005”, että ”ala on monien maiden markkinoilla erittäin keskittynyttä, mikä estää todellisen kilpailun” (6). Komissio katsoo, että sähköntuotannon alalla ”yksi kansallisten markkinoiden kilpailuastetta kuvaavista indikaattoreista on kolmen suurimman tuottajan kokonaismarkkinaosuus” (7). Puolan viranomaisten mukaan vuonna 2006 kolmen suurimman sähköntuottajan kokonaismarkkinaosuus oli 44,2 prosenttia saatavilla olevasta kapasiteetista ja 52,3 prosenttia bruttotuotannosta (8). Puolan viranomaisilta 28 päivänä heinäkuuta 2008 saadusta vastauksesta ilmenee, että vuonna 2007 kokonaismarkkinaosuus nousi 51,7 prosenttiin saatavilla olevasta kapasiteetista ja 58 prosenttiin bruttotuotannosta (9). Puolan viranomaisten mukaan kolmen suurimman tukkumarkkinatoimijan kokonaismarkkinaosuus oli 48,1 prosenttia vuonna 2006 ja 55,4 prosenttia vuonna 2007 (10). On huomattava, että Puolan viranomaisten esittämät luvut osoittavat, että kummankin alan kolmen suurimman toimijan kokonaismarkkinaosuudet kasvoivat selkeästi vuodesta 2006 vuoteen 2007. Ala on keskittyneempää Puolassa kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa (39 prosenttia, ks. komission päätökset 2006/211/EY (11) ja 2007/141/EY (12). Alan keskittymisaste on Puolassa sama (tai hieman korkeampi) kuin Itävallassa (52,2 prosenttia, ks. komission päätös 2008/585/EY (13), ja alhaisempi kuin Suomessa (73,6 prosenttia, ks. komission päätös 2006/422/EY (14) ja Ruotsissa (86,7 prosenttia, ks. komission päätös 2007/706/EY (15). Kaikissa näissä kolmessa tapauksessa keskittymisastetta kuitenkin ”kompensoi” markkinoilla vallitseva kilpailupaine, joka on seurausta siitä, että sähköä on mahdollista tuoda muualta (16). Kuten edellä johdanto-osan 9 kappaleessa todetaan, järjestelmässä on pullonkauloja ja siirtokapasiteetti on rajallinen, joten tuonti on alle 3 prosenttia sähkön kokonaistuotannosta Puolassa, kun taas esimerkiksi Itävallassa tuontisähkön määrä oli noin neljännes (17) kokonaistarpeesta (18), erityisesti perussähkön tuotannossa (19). Puolan energia-alan sääntelyviraston johtajan antamassa asiakirjassa (20) todetaan lisäksi, että sähköntuotantoteollisuuden nykyinen rakenne ja keskittymisaste ovat ensisijaisesti tulosta valtion omistamien sähköyhtiöiden horisontaalisesta konsolidoinnista ja sitä seuranneesta vertikaalisesta konsolidoinnista. Konsolidointi, josta on aiheutunut haittoja kilpailuolosuhteille kotimaan markkinoilla, tulee jatkossakin vaikuttamaan huomattavasti kilpailun kehittymiseen tukkumarkkinoilla. Keskittymisastetta ei siksi voida pitää osoituksena siitä, että sähkön tuotantoon ja tukkumarkkinoihin kohdistuu suoraa kilpailua.

(11)

Tasemarkkinoiden toimintaa olisi pidettävä lisäindikaattorina, vaikka se onkin vain pieni osa kaikesta jäsenvaltiossa tuotetusta ja/tai kulutetusta sähköstä. ”Ne markkinoiden toimijat, jotka eivät pysty helposti sovittamaan sähköntuotantoaan asiakaskuntansa tarpeisiin, saattavat joutua kärsimään hintaerosta siirtoverkko-operaattorin myymän tasesähkön ja sen ostaman ylituotannon välillä. Nämä siirtoverkko-operaattorin hinnat ovat joko sääntelyelimen määräämiä tai vaihtoehtoisesti käytetään markkinoihin perustuvaa mekanismia, jolloin hinta määräytyy niiden tarjousten mukaan, joita muut tuottajat tekevät oman tuotantonsa säätelemiseksi ylös- tai alaspäin. Markkinoiden pienille toimijoille pahinta on se, että siirtoverkko-operaattorin osto- ja myyntihinnan välinen ero kasvaa suureksi. Näin tapahtuu monissa jäsenvaltioissa, ja se on omiaan estämään kilpailun kehittymistä. Suuri ero hintojen välillä voi olla merkki riittämättömästä kilpailusta tasesähkömarkkinoilla, joita saattaa hallita vain yksi tai kaksi päätuottajaa.” (21) Vaikka siirtoverkko-operaattorin osto- ja myyntihinnan välillä on suhteellisen pieni ero (22), Puolan tasemarkkinat ja niiden keskeiset ominaispiirteet – erityisesti intra-day-markkinoiden puuttuminen tai se, ettei käytettävissä ole korvaavia markkinajärjestelmiä, sekä tietyt tasekustannuksiin liittyvät seikat – osoittavat, että nykyinen siirtopalvelujen hintarakenne, jonka perusteella kaikki asiakkaat vastaavat tase- ja ylikuormituksenhallintakustannuksista, ei anna markkinatoimijoille asianmukaista taloudellista viestiä (23). Puolan tasemarkkinoiden toimintaa ei siksi voida pitää lisäosoituksena siitä, että sähkön tuotantoon ja tukkukauppaan kohdistuu suoraa kilpailua.

(12)

Kun otetaan huomioon kyseessä olevan tuotteen (sähkön) ominaispiirteet ja sopivien korvaavien tuotteiden tai palveluiden vähäisyys tai niiden puuttuminen, hintakilpailulla ja hintojen muodostumisella on suurempi merkitys arvioitaessa sähkömarkkinoiden kilpailutilannetta. Kun tarkastellaan suuria teollisuuden (loppu)käyttäjiä, jotka kaikkein todennäköisimmin hankkivat sähkönsä suoraan sähköntoimittajilta, jotka ovat samalla sähköntuottajia, toimittajaa vaihtavien asiakkaiden määrä voi olla hintakilpailun mittari ja siten välillisesti ”luonnollinen kilpailun tehokkuuden mittari. Jos vaihtajia on vähän, markkinoiden toimivuudessa on todennäköisesti ongelmia, joskaan ei pidä jättää huomiotta niitä etuja, joita jo mahdollisuus neuvotella sopimus uudelleen tavanomaisen toimittajan kanssa tuo muassaan” (24). Lisäksi ”säänneltyjen loppukäyttäjähintojen olemassaolo on selvästikin ratkaisevaa asiakkaiden käyttäytymiselle. (…) Vaikka sääntelyn säilyttäminen voi olla perusteltua siirtymävaiheessa, se aiheuttaa yhä enemmän vääristymiä investointitarpeen tullessa ajankohtaiseksi” (25).

(13)

Uusimpien saatavilla olevien tietojen mukaan Puolan suurista ja erittäin suurista teollisuuden asiakkaista 15,84 prosenttia vaihtaa sähköntoimittajaa (26), mikä on noin 7,6 prosenttia kokonaistoimituksista (27). Tämä on nähtävä aiemmissa päätöksissä esitettyjen lukujen valossa: sähköntoimittajaa vaihtaneiden suurten ja erittäin suurten teollisuuden asiakkaiden osuus vaihteli yli 75 prosentin (Suomea koskeva päätös 2006/422/EY) ja 41,5 prosentin (Itävaltaa koskeva päätös 2008/585/EY) välillä. Lisäksi Puolassa säännellään edelleen kotitalousasiakkaiden loppukäyttäjähintoja, ja operaattoreiden on ilmoitettava sääntelyviranomaiselle, millaisia hintoja ne haluavat soveltaa. Näin ollen Puolan tilanne ei ole tyydyttävä, kun otetaan huomioon sähköntoimittajaa vaihtavien suurten ja erittäin suurten teollisuuden (loppu)käyttäjien määrä (28) ja loppukäyttäjähintojen sääntely, eikä sitä voida pitää osoituksena siitä, että toimintoon kohdistuu suoraa kilpailua.

(14)

Sähkön tuotannon ja tukkukaupan tilanne Puolassa voidaan kiteyttää seuraavasti: kolmen suurimman tuottajan ja tukkumyyjän markkinaosuudet ovat suhteellisen suuret, eikä tätä tilannetta tasapainota tuontisähkön helppo saatavuus; kuten johdanto-osan 11 kappaleessa todetaan, tasemarkkinoiden toiminta ei ole riittävän tehokasta, eikä sitä siksi voida pitää osoituksena siitä, että alaan kohdistuu suoraa kilpailua; lisäksi sähköntoimittajaa vaihtavien asiakkaiden määrä on pieni ja loppukäyttäjähintoja valvotaan tietyissä asiakasryhmissä.

(15)

Puolan energia-alan kokonaiskontekstia ei voida jättää vaille huomiota. Tästä syystä komissio suosittelee suosituksessaan neuvoston suositukseksi jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen tarkistamisesta vuonna 2008 ja jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen täytäntöönpanosta (29), että Puola ”parantaa verkkotoimialojen kilpailun puitteita, muun muassa sääntelyviranomaisten roolia tarkistamalla, ja tehostaa energiamarkkinoiden vapauttamista” (30), mikä myös on osoitus siitä, ettei sähkön tuotantoon ja tukkukauppaan Puolassa (vielä) kohdistu täysimääräistä kilpailua.

(16)

Johdanto-osan 9–15 kappaleessa tarkasteltujen seikkojen perusteella olisi todettava, ettei sähkön tuotantoon ja tukkukauppaan Puolassa tällä hetkellä kohdistu suoraa kilpailua. Siksi direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta sopimuksiin, joiden tarkoituksena on mahdollistaa tällaisen toiminnan harjoittaminen Puolassa. Näin ollen direktiiviä 2004/17/EY sovelletaan edelleenkin hankintayksiköiden tekemiin hankintasopimuksiin, joiden tarkoituksena on mahdollistaa sähkön tuottaminen ja tukkukauppa Puolassa, ja suunnittelukilpailuihin, joita järjestetään tällaisen toiminnan harjoittamiseksi Puolassa.

(17)

Tämä päätös perustuu touko-heinäkuun 2008 oikeudelliseen ja tosiasialliseen tilanteeseen, siten kuin se on esitetty Puolan tasavallan toimittamissa tiedoissa tai julkaistu Puolan viranomaisten hallinnoimilla verkkosivuilla, esitetty raportissa 2005 ja sen teknisessä liitteessä, tiedonannossa 2007 ja valmisteluasiakirjassa 2007 sekä loppuraportissa. Päätöstä voidaan tarkistaa, jos oikeudellinen tai tosiasiallinen tilanne muuttuu merkittävästi niin, että direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohdan soveltamisen edellytykset täyttyvät,

19.9.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 251/39

(1)

Direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jäsenvaltio voi 12 vuoden kuluessa kyseisen direktiivin tiedoksi antamisesta sallia, että markkinoille saatetaan sellaisia kasvinsuojeluaineita, jotka sisältävät kyseisen direktiivin liitteeseen I kuulumattomia tehoaineita ja jotka ovat jo olleet markkinoilla kaksi vuotta direktiivin tiedoksi antamisen jälkeen, samalla kun kyseisiä tehoaineita tutkitaan vaiheittain työohjelman mukaisesti.

(2)

Komission asetuksissa (EY) N:o 451/2000 (2) ja (EY) N:o 1490/2002 (3) vahvistetaan direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman kolmannen vaiheen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt sekä luettelo tehoaineista niiden arviointia ja mahdollista direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I sisällyttämistä varten. Luettelossa on mukana propakloori.

(3)

Propakloorin vaikutukset ihmisten terveyteen ja ympäristöön on arvioitu asetusten (EY) N:o 451/2000 ja (EY) N:o 1490/2002 säännösten mukaisesti ilmoittajan ehdottamien käyttötarkoitusten osalta. Lisäksi kyseisissä asetuksissa nimetään esittelijöinä toimivat jäsenvaltiot, joiden on toimitettava asiaa koskevat arviointikertomukset ja suositukset Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle asetuksen (EY) N:o 451/2000 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Propakloorin osalta esittelevä jäsenvaltio oli Alankomaat, ja kaikki asiaa koskevat tiedot toimitettiin 23 päivänä toukokuuta 2007.

(4)

Komissio tutki propakloorin asetuksen (EY) N:o 1490/2002 11 a artiklan mukaisesti. Jäsenvaltiot ja komissio ovat tarkastelleet kyseistä ainetta käsittelevää tarkastelukertomusluonnosta elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa, ja komission tarkastelukertomus valmistui 20 päivänä toukokuuta 2008.

(5)

Komitean tästä tehoaineesta tekemässä tutkimuksessa otettiin huomioon jäsenvaltioilta saadut huomautukset ja tultiin siihen tulokseen, että on olemassa selviä merkkejä siitä, että aineella voidaan olettaa olevan haitallisia vaikutuksia pohjaveteen ja erityisesti huuhtoutuminen pohjaveteen on yli 0,1 μg/l kaikissa malliskenaarioissa kolmen tärkeän aineenvaihduntatuotteen osalta. Lisäksi muut esittelijänä toimivan jäsenvaltion arviointikertomuksessaan toteamat huolta aiheuttavat kysymykset sisällytettiin ainetta koskevaan tarkastelukertomukseen.

(6)

Komissio pyysi ilmoittajaa toimittamaan propaklooria koskevan tutkimuksen tuloksia koskevat huomautuksensa ja ilmoittamaan, aikooko se edelleen esittää tehoainetta koskevan hakemuksensa. Ilmoittajan toimittamat huomautukset on tutkittu huolellisesti. Edellä mainitut kysymykset ovat ilmoittajan esittämistä perusteluista huolimatta kuitenkin jääneet ratkaisematta, ja toimitettujen tietojen perusteella tehdyt arvioinnit eivät ole osoittaneet, että propaklooria sisältävien kasvinsuojeluaineiden voitaisiin odottaa yleisesti täyttävän ehdotetuissa käyttöolosuhteissa direktiivin 91/414/ETY 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan vaatimukset.

(7)

Propaklooria ei saisi tästä syystä sisällyttää direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I.

(8)

Olisi toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että propaklooria sisältäville kasvinsuojeluaineille myönnetyt luvat peruutetaan tietyn ajan kuluessa eikä niitä uusita ja että tällaisille tuotteille ei myönnetä enää uusia lupia.

(9)

Jäsenvaltioiden myöntämä lisäaika propaklooria sisältävien kasvinsuojeluaineiden olemassa olevien varastojen hävittämiselle, säilyttämiselle, markkinoille saattamiselle ja käytölle olisi rajattava 12 kuukauteen niin, että olemassa olevia varastoja voitaisiin käyttää enää ainoastaan yhtenä kasvukautena, millä varmistetaan, että propaklooria sisältäviä kasvinsuojeluaineita on saatavilla 18 kuukauden ajan tämän päätöksen hyväksymisestä.

(10)

Tällä päätöksellä ei rajoiteta mahdollisuutta esittää direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 2 kohdan ja yksityiskohtaisista säännöistä neuvoston direktiivin 91/414/ETY soveltamiseksi siltä osin kuin on kyse direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun työohjelmaan kuuluneiden mutta direktiivin liitteeseen I sisällyttämättömien tehoaineiden tavanomaisesta ja nopeutetusta arviointimenettelystä 17 päivänä tammikuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 33/2008 (4) mukainen hakemus propakloorin mahdolliseksi sisällyttämiseksi kyseisen direktiivin liitteeseen I.

(11)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

a)

propaklooria sisältävien kasvinsuojeluaineiden luvat peruutetaan viimeistään 18 päivänä maaliskuuta 2009;

b)

propaklooria sisältäville kasvinsuojeluaineille ei myönnetä lupia eikä niiden lupia uusita tämän päätöksen julkaisemispäivästä lähtien.

19.9.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 251/41

(1)

Direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jäsenvaltio voi 12 vuoden kuluessa kyseisen direktiivin tiedoksi antamisesta sallia, että markkinoille saatetaan sellaisia kasvinsuojeluaineita, jotka sisältävät kyseisen direktiivin liitteeseen I kuulumattomia tehoaineita ja jotka ovat jo olleet markkinoilla kaksi vuotta direktiivin tiedoksi antamisen jälkeen, samalla kun kyseisiä tehoaineita tutkitaan vaiheittain työohjelman mukaisesti.

(2)

Komission asetuksissa (EY) N:o 451/2000 (2) ja (EY) N:o 1490/2002 (3) vahvistetaan direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman kolmannen vaiheen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt sekä luettelo tehoaineista niiden arviointia ja mahdollista direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I sisällyttämistä varten. Luettelossa on mukana dinikonatsoli-M.

(3)

Dinikonatsoli-M:n vaikutukset ihmisten terveyteen ja ympäristöön on arvioitu asetusten (EY) N:o 451/2000 ja (EY) N:o 1490/2002 säännösten mukaisesti ilmoittajan ehdottamien käyttötarkoitusten osalta. Lisäksi kyseisissä asetuksissa nimetään esittelijöinä toimivat jäsenvaltiot, joiden on toimitettava asiaa koskevat arviointikertomukset ja suositukset Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle asetuksen (EY) N:o 451/2000 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Dinikonatsoli-M:n osalta esittelevä jäsenvaltio oli Ranska, ja kaikki asiaa koskevat tiedot toimitettiin 31 päivänä toukokuuta 2007.

(4)

Komissio tutki dinikonatsoli-M:n asetuksen (EY) N:o 1490/2002 11 a artiklan mukaisesti. Jäsenvaltiot ja komissio ovat tarkastelleet kyseistä ainetta käsittelevää tarkastelukertomusluonnosta elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa, ja komission tarkastelukertomus valmistui 20 päivänä toukokuuta 2008.

(5)

Komitean tästä tehoaineesta tekemässä tutkimuksessa otettiin huomioon jäsenvaltioilta saadut huomautukset ja tultiin siihen tulokseen, että on olemassa selviä merkkejä siitä, että aineella voidaan olettaa olevan haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen ja erityisesti käyttäjiin, koska altistuminen on enemmän kuin 100 prosenttia hyväksyttävästä työntekijän altistumistasosta. Ainetta koskevaan tarkastelukertomukseen sisällytettiin lisäksi muut esittelijänä toimivan jäsenvaltion arviointikertomuksessaan toteamat huolta aiheuttavat kysymykset.

(6)

Komissio pyysi ilmoittajaa toimittamaan dinikonatsoli-M:ää koskevan tutkimuksen tuloksia koskevat huomautuksensa ja ilmoittamaan, aikooko se edelleen esittää tehoainetta koskevan hakemuksensa. Ilmoittajan toimittamat huomautukset on tutkittu huolellisesti. Edellä mainitut kysymykset ovat ilmoittajan esittämistä perusteluista huolimatta kuitenkin jääneet ratkaisematta, eivätkä toimitettujen tietojen perusteella tehdyt arvioinnit ole osoittaneet, että dinikonatsoli-M:ää sisältävien kasvinsuojeluaineiden voitaisiin odottaa yleisesti täyttävän ehdotetuissa käyttöolosuhteissa direktiivin 91/414/ETY 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan vaatimukset.

(7)

Dinikonatsoli-M:ää ei saisi tästä syystä sisällyttää direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I.

(8)

Olisi toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että voimassa olevat dinikonatsoli-M:ää sisältävien kasvinsuojeluaineiden luvat peruutetaan tietyn ajan kuluessa eikä niitä uusita ja että tällaisille tuotteille ei myönnetä enää uusia lupia.

(9)

Lisäaika, jonka jäsenvaltio voi myöntää dinikonatsoli-M:ää sisältävien kasvinsuojeluaineiden olemassa olevien varastojen hävittämiselle, säilyttämiselle, markkinoille saattamiselle ja käytölle, olisi rajattava 12 kuukauteen niin, että olemassa olevia varastoja voitaisiin käyttää enää yhtenä kasvukautena, millä varmistetaan, että dinikonatsoli-M:ää sisältäviä kasvinsuojeluaineita on saatavilla 18 kuukauden ajan tämän päätöksen hyväksymisestä.

(10)

Tällä päätöksellä ei rajoiteta mahdollisuutta esittää direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 2 kohdan ja yksityiskohtaisista säännöistä neuvoston direktiivin 91/414/ETY soveltamiseksi siltä osin kuin on kyse direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun työohjelmaan kuuluneiden mutta direktiivin liitteeseen I sisällyttämättömien tehoaineiden tavanomaisesta ja nopeutetusta arviointimenettelystä 17 päivänä tammikuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 33/2008 (4) mukainen hakemus dinikonatsoli-M:n mahdolliseksi sisällyttämiseksi kyseisen direktiivin liitteeseen I.

(11)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

a)

dinikonatsoli-M:ää sisältävien kasvinsuojeluaineiden luvat peruutetaan viimeistään 18 päivänä maaliskuuta 2009;

b)

dinikonatsoli-M:ää sisältäville kasvinsuojeluaineille ei myönnetä lupia eikä niiden lupia uusita tämän päätöksen julkaisemispäivästä lähtien.

19.9.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 251/43

(1)

Direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jäsenvaltio voi 12 vuoden kuluessa kyseisen direktiivin tiedoksi antamisesta sallia, että markkinoille saatetaan sellaisia kasvinsuojeluaineita, jotka sisältävät kyseisen direktiivin liitteeseen I kuulumattomia tehoaineita ja jotka ovat jo olleet markkinoilla kaksi vuotta direktiivin tiedoksi antamisen jälkeen, samalla kun kyseisiä tehoaineita tutkitaan vaiheittain työohjelman mukaisesti.

(2)

Komission asetuksissa (EY) N:o 451/2000 (2) ja (EY) N:o 1490/2002 (3) vahvistetaan direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman kolmannen vaiheen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt sekä luettelo tehoaineista, jotka on arvioitava niiden mahdollista direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I sisällyttämistä varten. Luettelossa on mukana dikloraani.

(3)

Dikloraanin vaikutukset ihmisten terveyteen ja ympäristöön on arvioitu asetusten (EY) N:o 451/2000 ja (EY) No 1490/2002 säännösten mukaisesti ilmoittajan ehdottamien käyttötarkoitusten osalta. Kyseisissä asetuksissa nimetään myös esittelijöinä toimivat jäsenvaltiot, joiden on toimitettava asiaa koskevat arviointikertomukset ja suositukset Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle asetuksen (EY) N:o 451/2000 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Dikloraanin osalta esittelevä jäsenvaltio on Espanja, ja kaikki asiaa koskevat tiedot toimitettiin 22 päivänä heinäkuuta 2005.

(4)

Komissio tutki dikloraanin asetuksen (EY) N:o 1490/2002 11 a artiklan mukaisesti. Jäsenvaltiot ja komissio ovat tarkastelleet kyseistä ainetta käsittelevää tarkastelukertomusluonnosta elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa, ja komission tarkastelukertomus valmistui 20 päivänä toukokuuta 2008.

(5)

Komitean tästä tehoaineesta tekemässä tutkimuksessa otettiin huomioon jäsenvaltioilta saadut huomautukset ja tultiin siihen tulokseen, että on olemassa selviä merkkejä siitä, että aineella voidaan olettaa olevan haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen ja erityisesti työntekijöihin, koska altistuminen on enemmän kuin 100 prosenttia hyväksyttävästä työntekijän altistumistasosta. Myös muut esittelevän jäsenvaltion arviointikertomuksessaan toteamat huolta aiheuttavat seikat sisältyvät ainetta koskevaan tarkastelukertomukseen.

(6)

Komissio pyysi ilmoittajaa toimittamaan dikloraania koskevan tutkimuksen tuloksia koskevat huomautuksensa ja ilmoittamaan, aikooko se edelleen esittää tehoainetta koskevan hakemuksensa. Ilmoittajan toimittamat huomautukset on tutkittu huolellisesti. Huolta aiheuttaviin kysymyksiin ei ilmoittajan esittämistä perusteluista huolimatta kuitenkaan ole saatu vastauksia, eivätkä toimitettujen tietojen perusteella tehdyt arvioinnit ole osoittaneet, että dikloraania sisältävien kasvinsuojeluaineiden voitaisiin ehdotetuissa käyttöolosuhteissa yleisesti odottaa täyttävän direktiivin 91/414/ETY 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa esitetyt vaatimukset.

(7)

Sen vuoksi dikloraania ei pitäisi sisällyttää direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I.

(8)

Olisi toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että voimassa olevat dikloraania sisältävien kasvinsuojeluaineiden luvat peruutetaan tietyn ajan kuluessa eikä niitä uusita ja että tällaisille tuotteille ei myönnetä enää uusia lupia.

(9)

Jäsenvaltioiden myöntämä lisäaika dikloraania sisältävien kasvinsuojeluaineiden olemassa olevien varastojen hävittämiselle, säilyttämiselle, markkinoille saattamiselle ja käytölle olisi rajattava 12 kuukauteen niin, että olemassa olevia varastoja voitaisiin käyttää vielä yhdellä kasvukaudella, millä varmistetaan, että dikloraania sisältäviä kasvinsuojeluaineita on saatavilla 18 kuukauden ajan tämän päätöksen hyväksymisestä.

(10)

Tällä päätöksellä ei rajoiteta mahdollisuutta esittää yksityiskohtaisista säännöistä neuvoston direktiivin 91/414/ETY soveltamiseksi siltä osin kuin on kyse direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun työohjelmaan kuuluneiden mutta direktiivin liitteeseen I sisällyttämättömien tehoaineiden tavanomaisesta ja nopeutetusta arviointimenettelystä 17 päivänä tammikuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 33/2008 (4) ja direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 2 kohdan mukainen hakemus dikloraanin mahdolliseksi sisällyttämiseksi kyseisen direktiivin liitteeseen I.

(11)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

a)

dikloraania sisältävien kasvinsuojeluaineiden luvat peruutetaan viimeistään 18 päivänä maaliskuuta 2009;

b)

dikloraania sisältäville kasvinsuojeluaineille ei myönnetä lupia eikä niiden lupia uusita tämän päätöksen julkaisemispäivästä lähtien.

19.9.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 251/45

(1)

Direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jäsenvaltio voi 12 vuoden kuluessa kyseisen direktiivin tiedoksi antamisesta sallia, että markkinoille saatetaan sellaisia kasvinsuojeluaineita, jotka sisältävät kyseisen direktiivin liitteeseen I kuulumattomia tehoaineita ja jotka ovat jo olleet markkinoilla kaksi vuotta direktiivin tiedoksi antamisen jälkeen, samalla kun kyseisiä tehoaineita tutkitaan vaiheittain työohjelman mukaisesti.

(2)

Komission asetuksissa (EY) N:o 451/2000 (2) ja (EY) N:o 1490/2002 (3) vahvistetaan direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman kolmannen vaiheen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt sekä luettelo tehoaineista niiden arviointia ja mahdollista direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I sisällyttämistä varten. Luettelossa on mukana syanamidi.

(3)

Syanamidin vaikutukset ihmisten terveyteen ja ympäristöön on arvioitu asetusten (EY) N:o 451/2000 ja (EY) N:o 1490/2002 säännösten mukaisesti ilmoittajan ehdottamien käyttötarkoitusten osalta. Lisäksi kyseisissä asetuksissa nimetään esittelijöinä toimivat jäsenvaltiot, joiden on toimitettava asiaa koskevat arviointikertomukset ja suositukset Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle asetuksen (EY) N:o 451/2000 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Syanamidin osalta esittelevä jäsenvaltio oli Saksa, ja kaikki asiaa koskevat tiedot toimitettiin 3 päivänä tammikuuta 2006.

(4)

Komissio tutki syanamidin asetuksen (EY) N:o 1490/200211 a artiklan mukaisesti. Jäsenvaltiot ja komissio ovat tarkastelleet kyseistä ainetta käsittelevää tarkastelukertomusluonnosta elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa, ja komission tarkastelukertomus valmistui 20 päivänä toukokuuta 2008.

(5)

Komitean tästä tehoaineesta tekemässä tutkimuksessa otettiin huomioon jäsenvaltioilta saadut huomautukset ja tultiin siihen tulokseen, että on olemassa selviä merkkejä siitä, että aineella voidaan olettaa olevan haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen ja erityisesti käyttäjiin, koska altistuminen on enemmän kuin 100 prosenttia hyväksyttävästä työntekijän altistumistasosta. Ainetta koskevaan tarkastelukertomukseen sisällytettiin lisäksi muut esittelijänä toimivan jäsenvaltion arviointikertomuksessaan toteamat huolta aiheuttavat kysymykset.

(6)

Komissio pyysi ilmoittajaa toimittamaan syanamidia koskevan tutkimuksen tuloksia koskevat huomautuksensa ja ilmoittamaan, aikooko se edelleen esittää tehoainetta koskevan hakemuksensa. Ilmoittajan toimittamat huomautukset on tutkittu huolellisesti. Edellä mainitut kysymykset ovat ilmoittajan esittämistä perusteluista huolimatta kuitenkin jääneet ratkaisematta, eivätkä toimitettujen tietojen perusteella tehdyt arvioinnit ole osoittaneet, että syanamidia sisältävien kasvinsuojeluaineiden voitaisiin odottaa yleisesti täyttävän ehdotetuissa käyttöolosuhteissa direktiivin 91/414/ETY 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan vaatimukset.

(7)

Syanamidia ei saisi tästä syystä sisällyttää direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I.

(8)

Olisi toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että voimassa olevat syanamidia sisältävien kasvinsuojeluaineiden luvat peruutetaan tietyn ajan kuluessa eikä niitä uusita ja että tällaisille tuotteille ei myönnetä enää uusia lupia.

(9)

Lisäaika, jonka jäsenvaltio voi myöntää syanamidia sisältävien kasvinsuojeluaineiden olemassa olevien varastojen hävittämiselle, säilyttämiselle, markkinoille saattamiselle ja käytölle, olisi rajattava 12 kuukauteen niin, että olemassa olevia varastoja voitaisiin käyttää enää yhtenä kasvukautena, millä varmistetaan, että syanamidia sisältäviä kasvinsuojeluaineita on saatavilla 18 kuukauden ajan tämän päätöksen hyväksymisestä.

(10)

Tällä päätöksellä ei rajoiteta mahdollisuutta esittää direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 2 kohdan ja yksityiskohtaisista säännöistä neuvoston direktiivin 91/414/ETY soveltamiseksi siltä osin kuin on kyse direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun työohjelmaan kuuluneiden mutta direktiivin liitteeseen I sisällyttämättömien tehoaineiden tavanomaisesta ja nopeutetusta arviointimenettelystä 17 päivänä tammikuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 33/2008 (4) mukainen hakemus syanamidin mahdolliseksi sisällyttämiseksi kyseisen direktiivin liitteeseen I.

(11)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

a)

syanamidia sisältävien kasvinsuojeluaineiden luvat peruutetaan viimeistään 18 päivänä maaliskuuta 2009;

b)

syanamidia sisältäville kasvinsuojeluaineille ei myönnetä lupia eikä niiden lupia uusita tämän päätöksen julkaisemispäivästä lähtien.

19.9.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 251/s3