4.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 175/1

4.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 175/3

(1)

Kaikki farmakologisesti vaikuttavat aineet, joita yhteisössä käytetään elintarviketuotantoeläimille tarkoitetuissa eläinlääkkeissä, olisi arvioitava asetuksen (ETY) N:o 2377/90 mukaisesti.

(2)

Gamitromysiini sisältyy asetuksen (ETY) N:o 2377/90 liitteeseen III nautojen rasvan, maksan ja munuaisten osalta, lukuun ottamatta eläimiä, jotka tuottavat maitoa elintarvikkeeksi. Kyseiselle aineelle mainitussa liitteessä esitetyt väliaikaiset jäämien enimmäismäärät lakkaavat olemasta voimassa 1 päivänä heinäkuuta 2009. Lisätietoja toimitettiin, ja eläinlääkekomitea päätyi ne arvioituaan suosittelemaan, että gamitromysiiniä koskevat väliaikaiset jäämien enimmäismäärät olisi vahvistettava lopullisiksi ja sisällytettävä asetuksen (ETY) N:o 2377/90 liitteeseen I nautojen rasvan, maksan ja munuaisten osalta, lukuun ottamatta eläimiä, jotka tuottavat maitoa elintarvikkeeksi.

(3)

Sen vuoksi asetusta (ETY) N:o 2377/90 olisi muutettava.

(4)

Olisi säädettävä riittävästä määräajasta ennen tämän asetuksen soveltamista, jotta jäsenvaltiot voisivat tehdä tämän asetuksen säännösten huomioon ottamiseksi tarvittavat mukautukset kyseisten eläinlääkkeiden markkinoille saattamista koskeviin lupiin, jotka on myönnetty eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6 päivänä marraskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/82/EY (2) mukaisesti.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän eläinlääkintäkomitean lausunnon mukaiset,

4.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 175/5

(1)

Kaikki farmakologisesti vaikuttavat aineet, joita yhteisössä käytetään elintarviketuotantoeläimille tarkoitetuissa eläinlääkkeissä, olisi arvioitava asetuksen (ETY) N:o 2377/90 mukaisesti.

(2)

Diklofenaakki sisältyy asetuksen (ETY) N:o 2377/90 liitteeseen I nautojen lihaksen, rasvan, maksan ja munuaisten osalta, lukuun ottamatta eläimiä, jotka tuottavat maitoa elintarvikkeeksi. Eläinlääkekomiteaa on pyydetty harkitsemaan, voiko kyseisessä liitteessä nautojen kohdalla esitettyjä diklofenaakkia koskevia tietoja laajentaa niin, että ne kattavat myös maitoon sovellettavat jäämien enimmäismäärät. Pyynnön tarkastelun jälkeen katsotaan aiheelliseksi muuttaa liitteessä I nautojen osalta esitettyjä diklofenaakkia koskevia tietoja, jotta niihin voidaan sisällyttää maitoon sovellettaviksi vahvistetut jäämien enimmäismäärät.

(3)

Sen vuoksi asetusta (ETY) N:o 2377/90 olisi muutettava.

(4)

Olisi säädettävä riittävästä määräajasta ennen tämän asetuksen soveltamista, jotta jäsenvaltiot voisivat tehdä tämän asetuksen säännösten huomioon ottamiseksi tarvittavat mukautukset kyseisten eläinlääkkeiden markkinoille saattamista koskeviin lupiin, jotka on myönnetty eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6 päivänä marraskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/82/EY (2) mukaisesti.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän eläinlääkintäkomitean lausunnon mukaiset,

4.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 175/7

(1)

Italian hakemus nimityksen ”Aceto Balsamico di Modena” rekisteröimisestä julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja mainitun asetuksen 17 artiklan 2 kohdan nojalla (2).

(2)

Saksa, Kreikka ja Ranska ilmoittivat vastustavansa rekisteröintiä asetuksen (EY) N:o 510/2006 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Nämä vastaväitteet katsottiin voitavan ottaa tutkittaviksi mainitun asetuksen 7 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan a–d alakohdan nojalla.

(3)

Saksan vastaväite liittyi erityisesti siihen, että suojatun maantieteellisen merkinnän ”Aceto Balsamico di Modena” rekisteröinti voisi olla haitaksi tuotteille, joita on ollut laillisesti markkinoilla ainakin viiden vuoden ajan nimityksillä Balsamessig/Aceto balsamico. Saksa myös väittää, että nämä nimitykset ovat luonteeltaan geneerisiä. Lisäksi Saksa toi esille, että alkuperäalueella suoritettaviin valmistusvaiheisiin liittyy epäselvyyttä.

(4)

Ranskan vastaväite liittyi erityisesti siihen, että ”Aceto Balsamico di Modenalla” ei ole erillistä omaa mainetta, joka erottaisi sen ”Aceto balsamico tradizionale di Modenasta”, joka on jo rekisteröity suojattuna alkuperänimityksenä neuvoston asetuksen (EY) N:o 813/2000 (3) mukaisesti. Ranskan mukaan tuotteen luonne ja alkuperä voivat johtaa kuluttajaa harhaan.

(5)

Kreikka puolestaan toi esiin, että muun muassa nimityksillä ”balsamico” ja ”balsamon” markkinoidun balsamietikan tuotannolla on suuri merkitys sen alueella ja että nimityksen ”Aceto Balsamico di Modena” rekisteröinti vaikuttaisi näin ollen kielteisesti näihin tuotteisiin, jotka ovat olleet laillisesti markkinoilla ainakin viiden vuoden ajan. Kreikka myös väittää, että nimitykset ”aceto balsamico”, ”balsamic” jne. ovat geneerisiä.

(6)

Komissio kehotti 4 päivänä maaliskuuta 2008 päivätyillä kirjeillä kyseisiä jäsenvaltioita sopimaan asiasta keskenään noudattaen sisäisiä menettelyjään.

(7)

Koska Ranskan, Saksan, Kreikan ja Italian välillä ei päästy sopimukseen säädetyssä määräajassa, komission on tehtävä päätös asetuksen (EY) N:o 510/2006 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

(8)

Komissio pyysi komission päätöksellä 93/53/EY (4) perustetulta alkuperänimityksiä, maantieteellisiä merkintöjä ja erityisluonteesta annettuja todistuksia koskevalta tiedekomitealta lausuntoa siitä, täyttyvätkö rekisteröinnin ehdot. Komitea katsoo 6 päivänä maaliskuuta 2006 yksimielisesti antamassaan lausunnossa, että nimityksellä ”Aceto Balsamico di Modena” on kiistaton maine niin kotimaan kuin ulkomaidenkin markkinoilla, mistä ovat osoituksena sen yleinen käyttö lukuisissa ruokaohjeissa monissa jäsenvaltioissa sekä toistuvat maininnat internetissä, lehdistössä ja muissa tiedotusvälineissä. ”Aceto Balsamico di Modena” täyttää näin ollen ehdon, jonka mukaan tuotteella on oltava sen nimitykseen liittyvä erityinen maine. Komitea totesi, että ”Aceto Balsamico di Modena” ja ”Aceto balsamico tradizionale di Modena” ovat olleet samanaikaisesti markkinoilla vuosisatojen ajan. Komitea totesi kyseessä olevan kaksi eri tuotetta, jotka eroavat toisistaan ominaisuuksiensa, asiakaskuntansa, käyttönsä, levityksensä, esillepanonsa ja hintansa puolesta, minkä vuoksi tuotteiden valmistajia voidaan kohdella tasapuolisesti eikä kuluttajaa johdeta harhaan. Komissio vahvistaa tämän kannan kaikilta osin.

(9)

Kyseisen tuotteiden eriyttämiseksi selkeämmin on täsmennetty, että tuotteen merkinnöissä ei sallita mitään muita määreitä eritelmässä nimenomaisesti hyväksyttyjen määreiden lisäksi, ei edes numeerisia määreitä. Nimityksen ”Aceto Balsamico di Modena” eritelmään on lisäksi tehty muita vähäisiä muutoksia mahdollisten epäselvyyksien poistamiseksi.

(10)

Näyttää siltä, että rekisteröitäväksi ehdotetun nimen geneeristä luonnetta koskevat Saksan ja Kreikan vastaväitteet eivät koske kyseistä nimitystä kokonaisuudessaan, siis nimitystä ”Aceto Balsamico di Modena”, vaan sen joitain osia, nimittäin termejä ”aceto”, ”balsamico” ja ”aceto balsamico” tai niiden käännöksiä. Kyse on kuitenkin yhdysnimikkeen ”Aceto Balsamico di Modena” suojaamisesta. Yhdysnimikkeen muodostavia yksittäisiä ei-maantieteellisiä termejä ja niiden käännöksiä voidaan käyttää yksinään tai yhdistelminä yhteisön alueella yhteisön oikeuden periaatteiden ja sääntöjen mukaisesti.

(11)

Näiden tietojen perusteella nimitys ”Aceto Balsamico di Modena” olisi rekisteröitävä suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin.

(12)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat suojattuja maantieteellisiä merkintöjä ja alkuperänimityksiä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

4.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 175/12

(1)

Neuvosto on 28 päivänä marraskuuta 2006 pidetyn istuntonsa (talous- ja rahoitusasiat) päätelmissä sopinut, että laaditaan kansallisten pyrkimysten täydentämiseksi yhteisön tasolla täytäntöönpantava veropetosten torjuntastrategia erityisesti välillisen verotuksen alalla tapahtuvien veropetosten osalta.

(2)

Tässä yhteydessä on keskusteltu tietyistä toimenpiteistä, jotka edellyttävät direktiivin 2006/112/EY (3) muuttamista.

(3)

Tavaroiden maahantuonti on vapautettu arvonlisäverosta, jos sitä seuraa maahantuotujen tavaroiden luovutus tai siirto toisessa jäsenvaltiossa olevalle verovelvolliselle. Jäsenvaltiot vahvistavat tämän vapautuksen myöntämisedellytykset. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että elinkeinonharjoittajat käyttävät hyväkseen vapautuksen soveltamisessa esiintyviä eroja välttääkseen arvonlisäveron maksamisen maahantuoduista tavaroista tällaisissa tilanteissa.

(4)

Tällaisen hyväksikäytön estämiseksi on tarpeen määritellä tiettyjen liiketoimien osalta yhteisön tasolla tämän vapautuksen soveltamisen vähimmäisedellytykset.

(5)

Jäsenvaltiot eivät voi edellä mainituista syistä riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on arvonlisäveronkierto-ongelmaan puuttuminen, vaan se voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(6)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (4) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja sen kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen edellyttämien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(7)

Direktiivi 2006/112/EY olisi sen vuoksi muutettava,

1.

Korvataan 22 artikla seuraavasti:

”22 artikla

Tavaroiden vastikkeelliseen yhteisöhankintaan rinnastetaan Pohjois-Atlantin sopimukseen kuuluvan jäsenvaltion puolustusvoimien suorittama tavaroiden ottaminen omaan käyttöön tai puolustusvoimiin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön, jos se ei ole ostanut näitä tavaroita jonkin jäsenvaltion kotimarkkinoiden yleisten verosäännösten mukaisesti ja jos näiden tavaroiden maahantuonti ei oikeuttaisi 143 artiklan 1 kohdan h alakohdassa säädettyyn vapautukseen.”;

2.

Korvataan 140 artiklan b alakohta seuraavasti:

3.

Muutetaan 143 artikla seuraavasti:

4.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 175/14

(1)

Clean Sky -yhteisyrityksen hallintoneuvosto on hyväksynyt ja toimittanut muutosluonnoksen asetuksen (EY) N:o 71/2008 liitteessä I olevan 23 artiklan 4 kohdan korvaamisesta uudella tekstillä, jotta avustussopimuksissa voitaisiin määritellä käyttöoikeudet tutkimuskäytön lisäksi myös kaupalliselle käytölle.

(2)

Tämä muutos, joka ei vaikuta Clean Sky -yhteisyrityksen yhtiöjärjestyksen olennaisiin osiin, on perusteltu, sillä asetuksen (EY) N:o 71/2008 15 artiklan mukaan Clean Sky -yhteisyrityksen henkistä omaisuutta koskevan politiikan olisi perustuttava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1906/2006 (2) säädettyihin periaatteisiin, jos käyttöoikeudet koskevat myös kaupallista käyttöä, ja edistettävä tietämyksen luomista ja hyödyntämistä (ks. asetuksen (EY) N:o 71/2008 johdanto-osan 29 kappale ja mainitun asetuksen liitteessä I oleva 23 artiklan 2 kohta),

Clean Sky Joint Undertaking

c/o Liam Breslin

European Commission – DG RTD

Clean Sky Joint Undertaking Interim Executive Director

CDMA 04/166

1049 Brussels

BELGIUM

4.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 175/16

(1)

Direktiivin 98/8/EY, jäljempänä ’direktiivi’, 16 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että komissio aloittaa kymmenen vuoden työohjelman, jäljempänä ’uudelleentarkasteluohjelma’, tutkiakseen järjestelmällisesti kaikki 14 päivänä toukokuuta 2000 jo markkinoilla olleet tehoaineet.

(2)

Malationin (EY-numero 204-497-7; CAS-numero 121-75-5) on todettu olleen markkinoilla ennen 14 päivää toukokuuta 2000 biosidituotteissa käytettävänä tehoaineena muissa tarkoituksissa kuin niissä, jotka mainitaan direktiivin 98/8/EY 2 artiklan 2 kohdan c ja d alakohdassa.

(3)

Koska malationin sisällyttämiseksi direktiivin liitteeseen I, IA tai IB ei toimitettu täydellistä asiakirja-aineistoa komission asetuksen (EY) N:o 2032/2003 (2) liitteessä V olevassa B osassa asetettuun määräaikaan mennessä, komissio päätti komission päätöksellä 2007/565/EY (3) ettei malationia sisällytetä direktiivin I, IA tai IB liitteeseen. Asetuksen (EY) N:o 1451/2007 (4) 4 artiklan 1 kohdan mukaan malationia sisältäviä biosidituotteita ei enää saa saattaa markkinoille.

(4)

Direktiivin 15 artiklan 1 kohdassa esitetään ehdot, joilla jäsenvaltiot voivat väliaikaisesti hyväksyä korkeintaan 120 päiväksi sellaisten biosidituotteiden markkinoille saattamisen, jotka eivät täytä direktiivin vaatimuksia. Tällainen väliaikainen lupa voidaan myöntää ainoastaan rajoitettuun ja valvottuun käyttöön, jos toimenpide vaikuttaa tarpeelliselta ennalta arvaamattoman vaaran takia, jota ei voida torjua muilla keinoilla. Jäsenvaltion on tässä tapauksessa tiedotettava välittömästi muille jäsenvaltioille ja komissiolle toimenpiteistään ja niiden perusteluista. Tätä väliaikaista toimenpidettä voidaan jatkaa päätöksellä, joka tehdään direktiivin 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun hallintomenettelyn mukaisesti.

(5)

Ranska on ilmoittanut komissiolle ja muille jäsenvaltioille 27 päivänä helmikuuta 2009 tehdystä päätöksestään, jolla sallitaan väliaikaisesti malationia sisältävien biosidituotteiden saattaminen markkinoille direktiivin 98/8/EY liitteessä V tarkoitetussa tuotetyypissä 18 (hyönteis- ja punkkimyrkyt sekä muiden niveljalkaisten torjuntaan käytettävät tuotteet). Lupa myönnettiin 120 päivän ajaksi alkaen 3 päivänä maaliskuuta 2009, ja se koski ainoastaan julkisten toimijoiden harjoittamaa vektorivälitteisten tautien torjuntaa Ranskan Guayanan departementissa. Ranskan toimittamien tietojen mukaan malationia sisältävien biosidituotteiden väliaikainen salliminen oli tarpeen Ranskan Guayanassa nopeasti kehittyvän denguekuume-epidemian vuoksi. Paikallisilla viranomaisilla ei ollut käytettävissään muita tehokkaita hyönteisten torjunta-aineita, joita voidaan käyttää laajassa mittakaavassa aikuisia hyttysiä vastaan.

(6)

Ranska pyysi 28 päivänä huhtikuuta 2009 komissiota päättämään, että toimenpidettä voitaisiin jatkaa tai se voitaisiin uusia direktiivin 98/8/EY 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Pyynnön perusteeksi esitettiin riski siitä, ettei Ranskan Guayanassa olisi vieläkään käytettävissä sopivia vaihtoehtoisia tuotteita tauteja levittävien hyttysten torjuntaan 1 päivänä heinäkuuta 2009, jolloin alustavan luvan voimassaolo päättyy.

(7)

Kun otetaan huomioon denguekuume-epidemian vakavuus Ranskan merentakaisessa departementissa Guayanassa, se, ettei kyseisessä departementissa ole tällä hetkellä käytettävissä muita hyönteisten torjunta-aineita kuin malationi, sekä riski siitä, ettei käytettävissä ole vaihtoehtoja, kun Ranskan myöntämän väliaikaisen luvan voimassaolo päättyy, on asianmukaista sallia se, että Ranska jatkaa väliaikaisen luvan voimassaoloaikaa siihen saakka, kunnes käytettävissä on vaihtoehtoisia hyönteisten torjunta-aineita, kuitenkin enintään 1 päivään marraskuuta 2009.

(8)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat biosidituotteita käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

a)

kyseisiä biosidituotteita käytetään ainoastaan viranomaisten valvonnassa;

b)

kyseisiä biosidituotteita käytetään ainoastaan siihen saakka, kun Ranskan Guayanan departementissa on käytettävissä sopivia vaihtoehtoisia biosidituotteita, jotka ovat direktiivin 98/8/EY säännösten mukaisia.

4.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 175/18

(1)

EKPJ:n perussäännön 18.1 artiklan mukaan euron käyttöön ottaneiden jäsenvaltioiden kansalliset keskuspankit (jäljempänä ’kansalliset keskuspankit’) ja Euroopan keskuspankki (EKP) (jäljempänä yhdessä ’eurojärjestelmän keskuspankit’) voivat toimia rahoitusmarkkinoilla muun muassa ostamalla ja myymällä suoraan siirtokelpoisia arvopapereita.

(2)

Ottaen huomioon markkinoilla parhaillaan vallitsevat poikkeukselliset olosuhteet EKP:n neuvosto päätti 7.5.2009 ja myöhemmin 4.6.2009, että olisi perustettava ohjelma (jäljempänä ’katettujen joukkovelkakirjalainojen osto-ohjelma’ tai ’ohjelma’), jonka nojalla kansalliset keskuspankit ja poikkeustapauksissa EKP voivat niille laskettua osuutta vastaavasti ostaa kelpoisuusehdot täyttäviä katettuja joukkovelkakirjalainoja suoraan vastapuolilta. Eurojärjestelmän keskuspankkien aikomuksena on toteuttaa katettujen joukkovelkakirjalainojen osto-ohjelma asteittain, ottaen huomioon markkinaolosuhteet ja eurojärjestelmän rahapolitiikan tarpeet. Ostojen tarkoituksena on a) edistää meneillään olevaa rahamarkkinakorkojen laskua, b) helpottaa luottolaitosten ja yritysten rahoitustilannetta, c) kannustaa luottolaitoksia jatkamaan ja lisäämään antolainausta asiakkailleen ja d) parantaa markkinoiden likviditeettiä yksityisten velkapaperimarkkinoiden tärkeillä lohkoilla.

(3)

Ohjelman mukaiset katettujen joukkovelkakirjalainojen suorat ostot ovat osa yhteistä rahapolitiikkaa, joten eurojärjestelmän keskuspankkien olisi toteutettava ne yhdenmukaisella tavalla ja tämän päätöksen ehtojen mukaisesti,

1.

Instrumentit ovat joko i) katettuja joukkovelkakirjalainoja, jotka on laskettu liikkeeseen yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin (2) 22 artiklan 4 kohdassa täsmennettyjen kriteerien mukaisesti (jäljempänä ’yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin mukaiset katetut joukkovelkakirjalainat’), tai ii) strukturoituja joukkovelkakirjalainoja, joiden eurojärjestelmän keskuspankki arvionsa perusteella katsoo olevan vastaavin keinoin suojattuja kuin yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin mukaisten katettujen joukkovelkakirjalainojen.

2.

Kunkin joukkovelkakirjalainan liikkeeseenlaskumäärän on pääsääntöisesti oltava vähintään 500 miljoonaa euroa. Erityistapauksissa eurojärjestelmään kuuluva keskuspankki voi päättää ostaa suoraan sellaisiakin joukkovelkakirjalainoja, joiden liikkeeseenlaskumäärä on alle 500 miljoonaa euroa mutta vähintään 100 miljoonaa euroa, mikäli kyseinen eurojärjestelmän keskuspankki arvionsa perusteella katsoo, että erityiset markkinaolosuhteet tai riskienhallintaan liittyvät seikat sitä edellyttävät.

3.

Katettujen joukkovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskulla on pääsääntöisesti oltava ainakin yhden suuren luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, joka on vähintään ”AA” tai vastaava.

4.

Jos katetun joukkovelkakirjalainan liikkeeseenlaskijana on euroalueelle rekisteröitynyt yhteisö (muu kuin luottolaitos), edellytetään että i) tällainen yhteisö ainoastaan laskee liikkeeseen katettuja joukkovelkakirjalainoja ja että ii) katetuilla joukkovelkakirjalainoilla on asianomaista eurojärjestelmän keskuspankkia tyydyttävä euroalueelle rekisteröityneen luottolaitoksen antama takaus tai vaihtoehtoisesti vastaavanlaatuinen, asianomaisen eurojärjestelmän keskuspankin vaatimukset täyttävä suojaus.

5.

Katettujen joukkovelkakirjalainojen tulee olla laskettu liikkeeseen katettuja joukkovelkakirjalainoja koskevan, euroalueen jäsenvaltiossa voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Strukturoituja katettuja joukkovelkakirjalainoja koskeviin asiakirjoihin sovelletaan euroalueen jäsenvaltion asianomaista lainsäädäntöä.