Euroopan unionin L 62/2011

9.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

L 62/1

KOMISSION ASETUS (EU) N:o 228/2011,

annettu 7 päivänä maaliskuuta 2011,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1222/2009 muuttamisesta luokan C1 renkaiden märkäpidon testausmenetelmän osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon renkaiden merkitsemisestä polttoainetaloudellisuuden ja muiden keskeisten ominaisuuksien osalta 25 päivänä marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1222/2009 (1) ja erityisesti sen 11 artiklan c alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1222/2009 liitteessä I olevan B osan mukaisesti luokan C1 renkaiden märkäpitoindeksi on määritettävä Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission säännön nro 117 ja sen myöhempien muutosten mukaisesti. Autoteollisuuden edustajat ovat kuitenkin kehittäneet tarkistetun märkäpidon testausmenetelmän, joka perustuu Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission säännön nro 117 liitteeseen 5 ja jolla parannetaan huomattavasti testaustulosten tarkkuutta.

(2)

Testaustulosten tarkkuus on keskeinen tekijä määritettäessä renkaiden märkäpitoluokkia. Sillä taataan eri toimittajien renkaiden oikeudenmukainen vertaileminen. Lisäksi tarkalla testauksella estetään renkaan luokittelu useampaan kuin yhteen luokkaan ja vähennetään sitä vaaraa, että markkinavalvontaviranomaisten saamat ja toimittajien ilmoittamat testaustulokset eroavat toisistaan ainoastaan testausmenetelmän epäluotettavuuden vuoksi.

(3)	Tämän vuoksi on tarpeellista saattaa märkäpidon testausmenetelmä ajan tasalle, jotta renkaiden testaustulosten tarkkuutta saadaan parannettua.

(4)	Asetusta (EY) N:o 1222/2009 on siksi muutettava vastaavasti.

(5)	Tässä asetuksessa esitetyt menetelmät ovat asetuksen (EY) N:o 1222/2009 13 artiklan nojalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1222/2009 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 1222/2009 seuraavasti:

1)	Korvataan liitteessä I olevan B osan ensimmäinen virke seuraavasti: ”Luokan C1 renkaiden märkäpitoluokka on määritettävä märkäpitoindeksin (G) perusteella jäljempänä olevassa taulukossa määritetyn asteikon A–G mukaisesti ja mitattava liitteen V mukaisesti.”

2)	Lisätään tämän asetuksen liite liitteeksi V.

2 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.

Tehty Brysselissä 7 päivänä maaliskuuta 2011.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja

(1) EUVL L 342, 22.12.2009, s. 46.

LIITE

”

LIITE V

Luokan C1 renkaiden märkäpitoindeksin (G) mittaamisen testausmenetelmä

1. PAKOLLISET STANDARDIT

Sovelletaan seuraavia asiakirjoja:

1)	ASTM E 303-93 (hyväksytty uudelleen vuonna 2008), Standard Test Method for Measuring Surface Frictional Properties Using the British Pendulum Tester (standarditestausmenetelmä pinnan kitkaominaisuuksien mittaamiseksi BPT:llä);

2)	ASTM E 501-08, Standard Specification for Standard Rib Tire for Pavement Skid-Resistance Tests (vakiomuotoisten urakuvioitujen renkaiden standarditiedot tienpinnan kitkamittauksia varten);

3)	ASTM E 965-96 (hyväksytty uudelleen vuonna 2006), Standard Test Method for Measuring Pavement Macrotexture Depth Using a Volumetric Technique (standarditestausmenetelmä tienpinnan makrokarkeuden syvyyden mittaamista varten käyttämällä tilavuusmenetelmää);

4)	ASTM E 1136-93 (hyväksytty uudelleen vuonna 2003), Standard Specification for a Radial Standard Reference Test Tire (SRTT14″) (radiaalisen vakiomuotoisen vertailurenkaan (SRTT14″) standardieritelmät);

5)	ASTM F 2493-08, Standard Specification for a Radial Standard Reference Test Tire (SRTT16″) (radiaalisen vakiomuotoisen vertailurenkaan (SRTT16″) standardieritelmät).

2. MÄÄRITELMÄT

Luokan C1 renkaiden märkäpidon testauksessa

1)	’testausajolla’ tarkoitetaan kuormitetun renkaan yhtä ajoa tietyn testiradan pinnalla;

2)	’testirenkaalla (tai testirenkailla)’ tarkoitetaan ehdokasrengasta, vertailurengasta tai tarkistusrengasta tai rengassarjaa, joka on tarkoitettu käytettäväksi testausajossa;

3)	’ehdokasrenkaalla (tai ehdokasrenkailla) (T)’ tarkoitetaan rengasta tai rengassarjaa, joka testataan sen märkäpitoindeksin laskemiseksi;

4)	’vertailurenkaalla (tai vertailurenkailla) (R)’ tarkoitetaan rengasta tai rengassarjaa, jolla on standardissa ASTM F 2493-08 tarkoitetut ominaisuudet ja jota kutsutaan 16 tuuman vakiomuotoiseksi vertailurenkaaksi (SRTT16″);

5)	’tarkistusrenkaalla (tai tarkistusrenkailla) (C)’ tarkoitetaan välirengasta tai välirenkaiden sarjaa, jota käytetään, kun ehdokasrengasta ja vertailurengasta ei voida vertailla suoraan samassa ajoneuvossa;

6)	’renkaan jarrutusvoimalla’ tarkoitetaan newtoneina ilmaistua pitkittäissuuntaista voimaa, joka syntyy jarrumomentin vaikutuksesta;

7)	’renkaan jarrutuskitkakertoimen arvolla (braking force coefficient, BFC)’ tarkoitetaan jarrutusvoiman ja pystykuorman välistä suhdetta;

8)	’renkaan jarrutuskitkakertoimen huippuarvolla’ tarkoitetaan ennen renkaan lukkiutumista esiintyvän renkaan jarrutuskitkakertoimen enimmäisarvoa, kun jarrumomenttia lisätään asteittain;

9)	’renkaan lukkiutumisella’ tarkoitetaan renkaan tilaa, jossa sen pyörimisnopeus renkaan pyörintäakselilla on nolla ja sen pyöriminen on estetty rengasmomentin vaikutuksessa;

10)	’pystykuormalla’ tarkoitetaan newtoneina ilmaistua kuormaa, joka kohdistuu renkaaseen kohtisuorasti tienpintaan nähden;

11)	’renkaiden testausajoneuvolla’ tarkoitetaan tiettyä tarkoitusta varten käytettävää ajoneuvoa, jossa on välineet jarruttamisen aikana yhteen testirenkaaseen kohdistuvien pystysuorien ja pitkittäissuuntaisten voimien mittaamiseksi.

3. YLEISET TESTAUSOLOSUHTEET

3.1 Radan ominaisuudet

Testiradalla on oltava seuraavat ominaisuudet:

1)	Radan pinnalla on oltava tiivis asfalttipäällyste ja tasaisen kaltevuuden on oltava enintään 2 prosenttia, eikä pinta saa poiketa yli 6 mm testattaessa 3 metrin oikolaudalla.

2)	Pinnalla on oltava päällyste, joka on yhtenäinen iän, koostumuksen ja kulumisen osalta. Testauspinnalla ei saa olla irtoainesta tai epäpuhtauksia.

3)	Sepelin suurin sallittu koko on 10 mm (sallittu vaihteluväli 8–13 mm).

4)	Pinnan karkeuden syvyys lasihelmimenetelmällä (sand patch) mitattuna on 0,7 ± 0,3 mm. Se on mitattava standardin ASTM E 965-96 (hyväksytty uudelleen vuonna 2006) mukaisesti.

5)	Märän pinnan kitkaominaisuudet mitataan 3.2 kohdassa tarkoitetulla menetelmällä a tai b.

3.2 Menetelmät märän pinnan kitkaominaisuuksien mittaamiseksi

a) BPN (British Pendulum Number) -menetelmä

BPN-menetelmän on vastattava standardissa ASTM E 303-93 (hyväksytty uudelleen vuonna 2008) määritettyä.

Liukukumin kokoonpanon ja fysikaalisten ominaisuuksien on vastattava standardissa ASTM E 501-08 määritettyjä.

Keskimääräisen BPN-luvun on oltava 42–60 lämpötilan oikaisun jälkeen.

BPN-luku oikaistaan märän tienpinnan lämpötilalla. Ellei heilurin valmistaja ole antanut lämpötilan oikaisua koskevia suosituksia, käytetään seuraavaa kaavaa:

BPN = BPN (mitattu arvo) + lämpötilan oikaisu

lämpötilan oikaisu = – 0,0018 t 2 + 0,34 t – 6,1

jossa t on märän tienpinnan lämpötila celsiusasteina.

Liukukumin kulumisen vaikutukset: kumi on poistettava enimmäiskulumisen vuoksi, kun liukukumin iskevän reunan kuluma on 3,2 mm kumin pinnalla tai 1,6 mm pystysuorasti pintaan nähden standardin ASTM E 303-93 (hyväksytty uudelleen vuonna 2008) 5.2.2 kohdan ja kuvan 3 mukaisesti.

Radan pinnan BPN-lukujen yhtenäisyyden tarkastamiseksi mittausvälineillä varustetun henkilöauton märkäpidon mittaamista varten testiradan BPN-luvut eivät saa vaihdella koko pysähtymismatkalla, jotta testitulosten hajonta olisi mahdollisimman pieni. Märän pinnan kitkaominaisuudet on mitattava viisi kertaa kussakin BPN-mittauksen kohdassa 10 metrin välein, ja keskimääräisten BPN-lukujen variaatiokerroin saa ylittyä enintään 10 prosentin verran.

b) ASTM E 1136 Vakiomuotoisen vertailurenkaan (SRTT14″) menetelmä

Poiketen 2 kohdan 4 alakohdassa tarkoitetusta menetelmästä tässä menetelmässä käytetään vertailurengasta, jolla on standardissa ASTM E 1136-93 (hyväksytty uudelleen vuonna 2003) tarkoitetut ominaisuudet ja johon viitataan nimellä SRTT14″-rengas (1).

SRTT14″-renkaan keskimääräinen jarrutuskitkakertoimen huippuarvo (μpeak,ave ) on 0,7 ± 0,1 nopeudella 65 km/h.

SRTT14″-renkaan keskimääräinen jarrutuskitkakertoimen huippuarvo (μpeak,ave ) on oikaistava märän tienpinnan lämpötilalla seuraavasti:

jarrutuskitkakertoimen huippuarvo (μpeak,ave ) = jarrutuskitkakertoimen huippuarvo (mitattu arvo) + lämpötilan oikaisu

lämpötilan oikaisu = 0,0035 x (t - 20)

jossa t on märän tienpinnan lämpötila celsiusasteina.

3.3 Sääolosuhteet

Tuuliolosuhteet eivät saa vaikuttaa tienpinnan märkyyteen (tuulisuojat ovat sallittuja).

Sekä märän tienpinnan lämpötilan että ilman lämpötilan on oltava 2–20 °C talvirenkaiden osalta ja 5–35 °C kesärenkaiden osalta.

Märän pinnan lämpötila saa vaihdella testauksen aikana enintään 10 °C.

Ilman lämpötilan on oltava lähellä märän pinnan lämpötilaa; ilman lämpötilan ja märän pinnan lämpötilan eron on oltava alle 10 °C.

4. MÄRKÄPIDON MITTAAMISEN TESTAUSMENETELMÄT

Ehdokasrenkaan märkäpitoindeksin (G) laskemiseksi ehdokasrenkaan märkäpidon jarrutustehoa verrataan märällä, päällystetyllä pinnalla suoraan liikkuvassa ajoneuvossa olevan vertailurenkaan märkäpidon jarrutustehoon. Jarrutusteho mitataan yhdellä seuraavista menetelmistä:

—	ajoneuvomenetelmä, jossa testataan mittausvälineillä varustettuun henkilöautoon asennettu rengassarja,

—	testausmenetelmä, jossa käytetään ajoneuvon vetämää perävaunua tai renkaiden testausajoneuvoa, joka on varustettu testirenkaalla (tai testirenkailla).

4.1 Mittausvälineillä varustetun henkilöauton testausmenetelmä

4.1.1 Periaate

Testausmenetelmä kattaa menettelyn luokan C1 renkaiden hidastuvuuden suorituskyvyn mittaamiseksi jarrutuksen aikana käyttämällä mittausvälineillä varustettua henkilöautoa, jossa on lukkiutumaton jarrujärjestelmä (ABS); ’mittausvälineillä varustetulla henkilöautolla’ tarkoitetaan henkilöautoa, johon on asennettu 4.1.2.2 kohdassa tarkoitetut mittausvälineet tätä testausmenetelmää varten. Määritetyssä alkunopeudessa neljää pyörää jarrutetaan samanaikaisesti riittävän voimakkaasti, jotta ABS-järjestelmä aktivoituu. Keskimääräinen hidastuvuus lasketaan kahden ennalta määritetyn nopeuden väliltä.

4.1.2 Välineet

4.1.2.1 Ajoneuvo

Henkilöautoon tehtävät sallitut muutokset ovat seuraavat:

—	muutokset, joiden ansiosta ajoneuvoon voidaan asentaa useampia rengaskokoja,

—	muutokset, joiden ansiosta ajoneuvoon asennettava jarrutuslaite voidaan aktivoida automaattisesti.

Jarrujärjestelmän muut muutokset ovat kiellettyjä.

4.1.2.2 Mittausvälineet

Ajoneuvoon on asennettava anturi, joka soveltuu nopeuden mittaamiseen märällä pinnalla ja kahden nopeuden välisen välimatkan mittaamiseen.

Ajoneuvon nopeuden mittaamiseen käytetään viidettä pyörää tai kosketuksetonta nopeuden mittausjärjestelmää.

4.1.3 Testiradan oikeaan kuntoon saattaminen ja kasteluolosuhteet

Testiradan pinta on kasteltava vähintään puoli tuntia ennen testausta, jotta pinnan lämpötila ja veden lämpötila tasaantuisivat. Ulkoista kastelemista on jatkettava keskeytyksettä koko testauksen ajan. Veden syvyyden on oltava koko testausalueella 1,0 ± 0,5 mm mitattuna tienpinnan korkeimmasta kohdasta.

Testirata on tämän jälkeen saatettava oikeaan kuntoon toteuttamalla vähintään 10 testausajoa nopeudella 90 km/h renkailla, joita ei käytetä testiohjelmassa.

4.1.4 Renkaat ja vanteet

4.1.4.1 Renkaiden valmistelu ja esikäyttö

Testirenkaista on poistettava kaikki muotin tuuletusaukoista tai liitoskohtien särmistä johtuvat kulutuspinnan kohoumat.

Testirenkaat asennetaan rengasvalmistajan ilmoittamaan testausvanteeseen.

Oikeanlainen vanteen pohja on toteutettava käyttämällä sopivaa voiteluainetta. Voiteluaineen liiallista käyttöä on vältettävä, jotta estetään renkaan liukuminen vanteella.

Testirenkaita/vannekokoonpanoja on säilytettävä testauspaikalla vähintään kahden tunnin ajan, jotta niillä kaikilla on sama ympäristölämpötila ennen testausta. Ne on suojattava auringolta, jotta vältetään auringonsäteilyn aiheuttama liiallinen kuumeneminen.

Renkaiden esikäyttöä varten toteutetaan kaksi jarrutusajoa.

4.1.4.2 Rengaskuormitus

Kummankin akselin renkaan staattisen kuormituksen on oltava 60–90 prosenttia testirenkaan kantavuudesta. Saman akselin renkaiden kuormitukset saavat erota enintään 10 prosenttia.

4.1.4.3 Rengaspaine

Etu- ja taka-akselilla rengaspaineiden on oltava 220 kPa (vakiorenkaat ja extra load -renkaat). Rengaspaine on tarkastettava juuri ennen testausta ilman lämpötilassa ja tarvittaessa sitä on mukautettava.

4.1.5 Menettely

4.1.5.1 Testausajo

Kuhunkin testausajoon sovelletaan seuraavaa testausmenettelyä:

1)	Henkilöautoa ajetaan suoraan enintään nopeudella 85 ± 2 km/h.

2)	Kun henkilöauto on saavuttanut nopeuden 85 ± 2 km/h, jarrut aktivoidaan aina testiradan samassa kohdassa, jota kutsutaan ’jarrutuksen aloituspisteeksi’, jonka pitkittäissuuntainen toleranssi on 5 metriä ja poikittaissuuntainen toleranssi 0,5 metriä.

Jarrut aktivoidaan joko automaattisesti tai manuaalisesti.

i)	Jarrujen automaattinen aktivointi toteutetaan kahdesta osasta tehdyn ilmaisinjärjestelmän avulla; järjestelmän toinen osa on kiinnitetty testirataan ja toinen henkilöautoon.

ii)

Jarrujen manuaalinen aktivointi riippuu vaihteiston tyypistä jäljempänä kuvatulla tavalla. Molemmissa tapauksissa vaaditaan vähintään 600 N:n poljinteho.

Käsivaihteistoa käytettäessä ajajan on vapautettava kytkin ja painettava jarrupoljinta terävästi pitäen se alhaalla niin kauan, kuin mittauksen suorittamiseksi on tarpeellista.

Automaattivaihteistoa käytettäessä ajajan on valittava vapaavaihde ja sen jälkeen painettava jarrupoljinta terävästi pitäen se alhaalla, niin kauan kuin mittauksen suorittamiseksi on tarpeellista.

4)	Keskimääräinen hidastuvuus lasketaan nopeuksien 80 ja 20 km/h välillä.

Mikäli jotain edellä esitetyistä määritelmistä (mukaan luettuina nopeuden toleranssi, jarrutuksen aloituspisteen pitkittäissuuntainen ja poikittaissuuntainen toleranssi sekä jarrutusaika) ei saavuteta testausajon aikana, mittaus hylätään ja uusi testausajo toteutetaan.

4.1.5.2 Testikierros

Toteutetaan useita testausajoja ehdokasrenkaiden sarjan (T) märkäpitoindeksin mittaamiseksi sellaisen seuraavassa esitetyn menettelyn mukaisesti, jossa jokainen testausajo tehdään samaan suuntaan ja enintään kolme eri ehdokasrenkaiden sarjaa voidaan mitata saman testikierroksen aikana:

1)	Ensiksi vertailurenkaiden sarja asennetaan mittausvälineillä varustettuun henkilöautoon.

2)	Sen jälkeen kun vähintään kolme hyväksyttävää mittausta on tehty 4.1.5.1 kohdan mukaisesti, vertailurenkaiden sarja korvataan ehdokasrenkaiden sarjalla.

3)	Sen jälkeen kun kuusi hyväksyttävää ehdokasrenkaiden mittausta on tehty, voidaan mitata kaksi muuta ehdokasrenkaiden sarjaa.

4)	Testikierros päätetään testikierroksen alussa käytetyn saman vertailurenkaiden sarjan kolmella hyväksyttävällä lisämittauksella.

ESIMERKKEJÄ:

—	Kolmen ehdokasrenkaiden sarjan (T1–T3) ja yhden vertailurenkaiden sarjan (R) testausjärjestys testikierroksen aikana olisi seuraava: R-T1-T2-T3-R

—	Viiden ehdokasrenkaiden sarjan (T1–T5) ja yhden vertailurenkaiden sarjan (R) testausjärjestys testikierroksen aikana olisi seuraava: R-T1-T2-T3-R-T4-T5-R

4.1.6 Mittaustulosten käsittely

4.1.6.1 Keskimääräisen hidastuvuuden (AD) laskeminen

Keskimääräinen hidastuvuus (AD) (m.s-2) lasketaan jokaisen hyväksyttävän testausajon osalta seuraavasti:

Formula

jossa

Sf on lopullinen nopeus (m·s-1); Sf = 20 km/h = 5,556 m.s-1

Si on alkunopeus (m·s– 1); Si = 80 km/h = 22,222 m.s– 1

d on Si :n ja Sf :n välinen etäisyys (metriä).

4.1.6.2 Tulosten hyväksyminen

AD-variaatiokerroin lasketaan seuraavasti:

(keskihajonta/keskiarvo) x 100

Vertailurenkaat (R): jos vertailurenkaiden kolmen testausajon minkä tahansa kahden peräkkäisen ryhmän AD-variaatiokerroin on yli kolme prosenttia, kaikki tiedot on hylättävä ja testi on toistettava kaikille testirenkaille (ehdokasrenkaat ja vertailurenkaat).

Ehdokasrenkaat (T): AD-variaatiokertoimet lasketaan jokaiselle ehdokasrenkaiden sarjalle. Jos yksi variaatiokerroin on yli kolme prosenttia, tiedot on hylättävä ja testi on toistettava kyseiselle ehdokasrenkaiden sarjalle.

4.1.6.3 Painotetun keskimääräisen hidastuvuuden (Ra) laskeminen

Vertailurenkaiden jarrutuskitkakertoimen arvon laskemiseen käytettävän vertailurenkaiden sarjan keskimääräinen hidastuvuus (AD) painotetaan sen mukaisesti, missä kohdassa tiettyä testikierrosta ehdokasrenkaiden sarja on.

Vertailurenkaan painotettu AD (Ra) (m.s-2) lasketaan taulukon 1 mukaisesti, jossa R1 on AD-arvojen keskiarvo vertailurenkaiden sarjan (R) ensimmäisessä testissä ja R2 on AD-arvojen keskiarvo saman vertailurenkaiden sarjan (R) toisessa testissä.

Taulukko 1

Ehdokasrenkaiden sarjojen määrä yhdellä testikierroksella	Ehdokasrenkaiden sarja	Ra
1 (R1 -T1-R2 )	T1	Ra = 1/2 (R1 + R2 )
2 (R1 -T1-T2-R2 )	T1	Ra = 2/3 R1 + 1/3 R2
2 (R1 -T1-T2-R2 )	T2	Ra = 1/3 R1 + 2/3 R2
3 (R1 -T1-T2-T3-R2 )	T1	Ra = 3/4 R1 + 1/4 R2
	T2	Ra = 1/2 (R1 + R2 )
	T3	Ra = 1/4 R1 + 3/4 R2

4.1.6.4 Jarrutuskitkakertoimen arvon (BFC) laskeminen

Kahdella akselilla tapahtuvan jarrutuksen jarrutuskitkakertoimen arvo (BFC) lasketaan taulukon 2 mukaisesti, jossa Ta (a = 1, 2 tai 3) on kunkin testikierroksella käytetyn ehdokasrenkaiden sarjan (T) AD-arvojen keskiarvo.

Taulukko 2

Testirengas	Jarrutuskitkakertoimen arvo
Vertailurengas	BFC(R) = \|Ra/g\|
Ehdokasrengas	BFC(T) = \|Ta/g\|
g on putoamiskiihtyvyys, g = 9,81 m·s-2

4.1.6.5 Ehdokasrenkaan märkäpitoindeksin laskeminen

Ehdokasrenkaan märkäpitoindeksi (G(T)) lasketaan seuraavasti:

Formula

jossa

—	t on ehdokasrenkaan (T) testauksen aikana mitattu märän pinnan lämpötila celsiusasteina

—	t0 on märän pinnan vertailulämpötila, t0 =20 °C kesärenkaille ja t0 =10 °C talvirenkaille

—	BFC(R0) on vertailurenkaan jarrutuskitkakertoimen arvo vertailuolosuhteissa, BFC(R0) = 0,68

—	a = -0,4232 ja b = -8,297 kesärenkaille, a = 0,7721 ja b = 31,18 talvirenkaille

4.1.7 Ehdokasrenkaan ja vertailurenkaan märkäpidon vertailu käyttämällä tarkistusrengasta

4.1.7.1 Yleistä

Jos ehdokasrenkaan koko eroaa huomattavasti vertailurenkaan koosta, suora vertailu samassa mittauslaitteilla varustetussa henkilöautossa ei välttämättä ole mahdollista. Tässä testausmenetelmässä käytetään välirengasta, jäljempänä ’tarkistusrengas’, sellaisena kuin se on määriteltynä 2 kohdan 5 alakohdassa.

4.1.7.2 Menetelmän periaate

Periaatteena on käyttää tarkistusrenkaiden sarjaa ja kahta mittausvälineillä varustettua henkilöautoa ehdokasrenkaiden sarjan testikierroksella verrattaessa vertailurenkaiden sarjaan.

Toiseen mittausvälineillä varustettuun henkilöautoon asennetaan vertailurenkaiden sarja ja sen jälkeen tarkistusrenkaiden sarja, toiseen tarkistusrenkaiden sarja ja sen jälkeen ehdokasrenkaiden sarja.

Sovelletaan 4.1.2–4.1.4 kohdan eritelmiä.

Ensimmäisellä testikierroksella verrataan tarkistusrenkaiden sarjaa vertailurenkaiden sarjaan.

Toisella testikierroksella verrataan ehdokasrenkaiden sarjaa tarkistusrenkaiden sarjaan. Toinen kierros toteutetaan samalla testiradalla ja samana päivänä kuin ensimmäinen testikierros. Märän pinnan lämpötila saa vaihdella ± 5 °C ensimmäisen testikierroksen lämpötilaan verrattuna. Ensimmäisellä ja toisella testikierroksella on käytettävä samaa tarkistusrenkaiden sarjaa.

Ehdokasrenkaan märkäpitoindeksi (G(T)) lasketaan seuraavasti:

G(T) = G1 × G2

jossa

—	G1 on tarkistusrenkaan (C) suhteellinen märkäpitoindeksi verrattuna vertailurenkaaseen (R) laskettuna seuraavasti:

—	G2 on ehdokasrenkaan (T) suhteellinen märkäpitoindeksi verrattuna tarkistusrenkaaseen (C) laskettuna seuraavasti:

4.1.7.3 Säilytys ja suojaaminen

On tärkeää, että kaikki tarkistusrenkaiden sarjan renkaat on säilytetty samoissa olosuhteissa. Heti kun tarkistusrenkaiden sarja on testattu suhteessa vertailurenkaaseen, sovelletaan standardissa ASTM E 1136-93 (hyväksytty uudelleen vuonna 2003) määriteltyjä erityisiä säilytysolosuhteita.

4.1.7.4 Vertailurenkaiden ja tarkistusrenkaiden vaihtaminen

Kun testauksesta aiheutuu epäsäännöllistä kulumista tai vaurioita tai kun kuluminen vaikuttaa testituloksiin, renkaan käyttö on lopetettava.

4.2 Testausmenetelmä käyttämällä ajoneuvon vetämää perävaunua tai renkaiden testausajoneuvoa

4.2.1 Periaate

Mittaukset toteutetaan testirenkaille, jotka on asennettu ajoneuvon (jäljempänä ’vetävä ajoneuvo’) vetämään perävaunuun tai renkaiden testausajoneuvoon. Testauspaikassa jarrutetaan voimakkaasti, kunnes saavutetaan riittävä jarrumomentti sen enimmäisjarrutusvoiman aikaansaamiseksi, joka esiintyy ennen renkaan lukkiutumista testinopeudella 65 km/h.

4.2.2 Välineet

4.2.2.1 Vetävä ajoneuvo ja perävaunu tai renkaiden testausajoneuvo

—	Vetävän ajoneuvon tai renkaiden testausajoneuvon on voitava pitää yllä määritetty nopeus 65 ± 2 km/h, myös silloin kun jarrutus on voimakkain.

—

Perävaunussa tai renkaiden testausajoneuvossa on oltava yksi paikka, johon rengas voidaan asentaa mittausta varten, jäljempänä ’testauspaikka’, ja seuraavat varusteet:

i)	laitteet jarrujen aktivoimiseksi testauspaikassa;

ii)	vesisäiliö, jossa on riittävästi vettä tienpinnan kastelujärjestelmää varten, ellei käytetä ulkoista kastelua;

iii)	tallennusvälineet testauspaikkaan asennettujen mittausantureiden signaalien tallentamista ja, mikäli käytetään itsekastelua, veden käyttömäärän valvomista varten.

—

Aurauksen/harituksen ja pyörän sivukallistuman (camber-kulman) suurin sallittu vaihtelu testauspaikassa saa olla ± 0,5 astetta suurimmalla pystykuormalla. Tukivarsien ja laakeriholkkien on oltava riittävän jäykkiä vapaan liikkuvuuden minimoimiseksi ja vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi jarrutettaessa voimakkaimmin. Tukivarsijärjestelmän on tarjottava riittävä kantavuus, ja järjestelmän on oltava suunniteltu niin, että sillä eristetään tukivarsien värähtely.

—	Testauspaikkaan on asennettava tyypillinen tai erityinen auton jarrujärjestelmä, jolla voidaan saada aikaan riittävä jarrumomentti testipyörän pitkittäissuuntaisen jarrutusvoiman enimmäisarvon tuottamiseksi määritetyissä olosuhteissa.

—	Jarrutusjärjestelmän avulla on voitava valvoa jarrutuksen aloittamisen ja 4.2.7.1 kohdassa tarkoitetun pitkittäissuuntaisen huippuvoiman välistä aikaa.

—	Perävaunun tai renkaiden testausajoneuvon on oltava suunniteltu niin, että siihen voidaan asentaa kaikki erikokoiset testattavat ehdokasrenkaat.

—	Perävaunun tai renkaiden testausajoneuvon pystykuormaa on pystyttävä mukauttamaan 4.2.5.2 kohdan mukaisesti.

4.2.2.2 Mittausvälineet

—	Testirenkaan paikka perävaunussa tai renkaiden testausajoneuvossa on varustettava renkaan pyörimisnopeuden mittausjärjestelmällä ja antureilla, joilla mitataan testirenkaan jarrutusvoima ja pystykuorma.

—

Mittausjärjestelmän yleiset vaatimukset: Mittalaitteiston on vastattava seuraavia yleisiä vaatimuksia ilman lämpötilan ollessa 0–45 °C:

i)	järjestelmän yleinen tarkkuus, voima: ± 1,5 prosenttia pystykuorman tai jarrutusvoiman täysimääräisestä arvosta;

ii)	järjestelmän yleinen tarkkuus, nopeus: ± 1,5 prosenttia nopeudesta tai ± 1,0 km/h sen mukaan, kumpi on suurempi.

—	Ajoneuvon nopeus: ajoneuvon nopeuden mittaamiseen käytetään viidettä pyörää tai kosketuksetonta nopeuden täsmämittausjärjestelmää.

—

Jarrutusvoimat: Jarrutusvoimaa mittaavilla antureilla on mitattava renkaan ja tien välisellä rajapinnalla esiintyvä jarrutuksesta johtuva pitkittäissuuntainen voima välillä, joka ulottuu 0:sta vähintään 125 prosenttiin kohdistetusta pystykuormasta. Mittausantureiden mallilla ja sijoittamisella on minimoitava inertiavaikutukset ja tärinästä aiheutuva mekaaninen resonanssi.

—	Pystykuorma: Pystykuormaa mittaavalla anturilla on mitattava pystykuorma testauspaikassa jarrutettaessa. Mittausanturin ominaisuudet on kuvattu edellä.

—

Signaalin vakiinnuttamis- ja tallennusjärjestelmä: Kaikilla signaalin vakiinnuttamis- ja tallennusvälineillä on oltava lineaarinen ulostulo sekä tarvittava vahvistus ja tietojen lukutarkkuus, jotta ne vastaavat edellä esitettyjä vaatimuksia. Lisäksi sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

i)	Vähimmäistaajuusvasteen on oltava tasainen alueella 0–50 Hz (100 Hz) ± 1 prosenttia täysimääräisestä arvosta.

ii)	Signaali-kohinasuhteen on oltava vähintään 20/1.

iii)	Vahvistuksen on oltava riittävä, jotta sillä sallitaan täysimääräisen tulosignaalitason täysimääräinen näyttäminen.

iv)	Tuloimpedanssin on oltava vähintään kymmenkertainen verrattuna signaalin lähteen lähtöimpedanssiin.

v)	Tärinät, kiihdytys ja ilman lämpötilan muutokset eivät saa vaikuttaa välineisiin.

4.2.3 Testiradan oikeaan kuntoon saattaminen

Testirata on saatettava oikeaan kuntoon toteuttamalla vähintään 10 testausajoa nopeudella 65 ± 2 km/h renkailla, joita ei käytetä testiohjelmassa.

4.2.4 Kasteluolosuhteet

Vetävä ajoneuvo ja perävaunu tai renkaiden testausajoneuvo voidaan vaihtoehtoisesti varustaa pinnan kastelujärjestelmällä; perävaunun tapauksessa vesisäiliö asennetaan vetävään ajoneuvoon. Testirenkaiden edessä pinnalle levitettävä vesi on sumutettava suuttimien avulla, jotka on suunniteltu niin, että testirenkaan kanssa kosketuksiin joutuva vesikerros on testinopeudella yhtenäinen ja roiskuminen on mahdollisimman vähäistä.

Suuttimen kokoonpanolla ja sijainnilla on varmistettava, että vesisuihkut on suunnattu testirengasta kohti ja että ne osoittavat radan pintaan 20–30 asteen kulmassa.

Veden on osuttava radan pintaan 0,25–0,45 metriä renkaan kosketuspinnan keskikohdan edessä. Suuttimen on oltava 25 mm:n korkeudella pinnasta tai vähimmäiskorkeudella, jolla vältetään esteet, jotka testin aikana oletetaan kohtaavan, mutta enintään 100 mm:n korkeudella radan pinnasta.

Vesikerroksen on oltava vähintään 25 mm leveämpi kuin renkaan kulutuspinta, ja se on syötettävä niin, että rengas sijaitsee sen keskellä reunoihin nähden. Vesi on syötettävä voimakkuudella, jolla varmistetaan 1,0 ± 0,5 mm:n vedensyvyys, ja se saa vaihdella testin aikana ± 10 prosenttia. Veden määrän kasteltavaa leveysyksikköä kohti on oltava suoraan verrannollinen testinopeuteen. Nopeudessa 65 km/h syötetyn veden määrä on 18 l·s-1 kasteltavan pinnan leveysmetriä kohti, kun veden syvyys on 1,0 mm.

4.2.5 Renkaat ja vanteet

4.2.5.1 Renkaiden valmistelu ja esikäyttö

Testirenkaista on poistettava kaikki muotin tuuletusaukoista tai liitoskohtien särmistä johtuvat kulutuspinnan kohoumat.

Testirengas asennetaan rengasvalmistajan ilmoittamaan testausvanteeseen.

Oikeanlainen vanteen pohja on toteutettava käyttämällä sopivaa voiteluainetta. Voiteluaineen liiallista käyttöä on vältettävä, jotta estetään renkaan liukuminen vanteella.

Renkaiden esikäyttöä varten toteutetaan kaksi jarrutusajoa 4.2.5.2 kohdassa tarkoitetulla kuormituksella, 4.2.5.3 kohdassa tarkoitetulla paineella ja 4.2.7.1 kohdassa tarkoitetulla nopeudella.

4.2.5.2 Rengaskuormitus

Testirenkaan testikuormitus on 75 ± 5 prosenttia testirenkaan kantavuudesta.

4.2.5.3 Rengaspaine

Vakiorenkaiden osalta testirenkaan kylmä rengaspaine on 180 kPa. Extra load -renkaiden kylmä rengaspaine on 220 kPa.

Rengaspaine on tarkastettava juuri ennen testausta ilman lämpötilassa ja tarvittaessa sitä on mukautettava.

4.2.6 Vetävän ajoneuvon ja perävaunun tai renkaiden testausajoneuvon valmistelu

4.2.6.1 Perävaunu

Yksiakselisten perävaunujen kytkennän korkeus ja poikittaisasento on mukautettava, kun rengas on kuormitettu määritellyllä testikuormituksella mittaustulosten vääristymisen välttämiseksi. Kytkimen liitoskohdan keskiviivan ja perävaunun akselin poikittaisen keskiviivan välillä on oltava pituussuunnassa vähintään kymmenen kertaa liitoskohdan tai kytkimen korkeutta vastaava etäisyys.

4.2.6.2 Mittalaitteisto ja -välineet

Käytettäessä viidettä pyörää se asennetaan valmistajan antamien tietojen mukaisesti mahdollisimman lähelle vedettävän perävaunun tai renkaiden testausajoneuvon ajouran keskikohtaa.

4.2.7 Menettely

4.2.7.1 Testausajo

Kuhunkin testausajoon sovelletaan seuraavaa menettelyä:

1)	Vetävää ajoneuvoa tai renkaiden testausajoneuvoa ajetaan testiradalla suoraan ja määritellyllä testinopeudella 65 ± 2 km/h.

2)	Tallennusjärjestelmä käynnistetään.

3)	Vettä syötetään radan pinnalle testirenkaan edessä noin 0,5 sekuntia ennen jarrutusta (sisäinen kastelujärjestelmä).

Perävaunun jarrut aktivoidaan kahden metrin sisällä märän pinnan ja hiekan syvyyden kitkaominaisuuksien mittauspisteestä 3.1 kohdan 4 ja 5 alakohdan mukaisesti. Jarrutuksen voimakkuuden on oltava sellainen, että voiman kohdentamisen aloittamisen ja pitkittäissuuntaisen huippuvoiman välinen aika on 0,2–0,5 sekuntia.

5)	Tallennusjärjestelmä pysäytetään.

4.2.7.2 Testikierros

Toteutetaan useita testausajoja ehdokasrenkaan (T) märkäpitoindeksin mittaamiseksi jäljempänä esitetyn menettelyn mukaisesti, jossa jokainen testausajo tehdään testiradan samassa kohdassa ja samaan suuntaan. Saman testikierroksen aikana voidaan mitata enintään kolme ehdokasrengasta edellyttäen, että testit toteutetaan yhden päivän aikana.

1)	Ensiksi testataan vertailurengas.

2)	Sen jälkeen kun on toteutettu kuusi hyväksyttävää mittausta 4.2.7.1 kohdan mukaisesti, vertailurengas vaihdetaan ehdokasrenkaaseen.

3)	Sen jälkeen kun kuusi hyväksyttävää ehdokasrenkaan mittausta on tehty, voidaan mitata kaksi muuta ehdokasrengasta.

4)	Testikierros päätetään testikierroksen alussa käytetyn saman vertailurenkaan kuudella hyväksyttävällä lisämittauksella.

ESIMERKKEJÄ:

—	Kolmen ehdokasrenkaan (T1–T3) ja yhden vertailurenkaan (R) testausjärjestys testikierroksen aikana olisi seuraava: R-T1-T2-T3-R

—	Viiden ehdokasrenkaan (T1–T5) ja yhden vertailurenkaan (R) testausjärjestys testikierroksen aikana olisi seuraava: R-T1-T2-T3-R-T4-T5-R

4.2.8 Mittaustulosten käsittely

4.2.8.1 Jarrutuskitkakertoimen huippuarvon laskeminen

Renkaan jarrutuskitkakertoimen huippuarvo (μpeak) on kertoimen μ(t) enimmäisarvo ennen lukkiutumista laskettuna jäljempänä esitetyllä tavalla kunkin testausajon osalta. Analogiset signaalit on suodatettava kohinan poistamiseksi. Digitaalisesti tallennetut signaalit on suodatettava käyttämällä liukuvan keskiarvon menetelmää.

Formula

jossa

μ(t) on reaaliaikainen renkaan jarrutuskitkakertoimen dynaaminen arvo;

fh(t) on reaaliaikainen jarrutusvoiman dynaaminen arvo (N);

fv(t) on reaaliaikainen dynaaminen pystykuorma (N).

4.2.8.2 Tulosten hyväksyminen

μpeak -variaatiokerroin lasketaan seuraavasti:

(keskihajonta/keskiarvo) x 100

Vertailurenkaat (R): jos vertailurenkaan jarrutuskitkakertoimen huippuarvon (μpeak) variaatiokerroin on yli viisi prosenttia, kaikki tiedot on hylättävä ja testi on toistettava kaikille testirenkaille (ehdokasrengas (tai ehdokasrenkaat) ja vertailurengas).

Ehdokasrenkaat (T): Jarrutuskitkakertoimen huippuarvon (μpeak) variaatiokerroin lasketaan kaikille ehdokasrenkaille. Jos yksi variaatiokerroin on yli viisi prosenttia, tiedot on hylättävä ja testi on toistettava kyseiselle ehdokasrenkaalle.

4.2.8.3 Painotetun keskimääräisen jarrutuskitkakertoimen huippuarvon laskeminen

Vertailurenkaiden jarrutuskitkakertoimen arvon laskemiseen käytettävän vertailurenkaan keskimääräinen jarrutuskitkakertoimen huippuarvo painotetaan sen mukaisesti, missä kohdassa tiettyä testikierrosta ehdokasrengas on.

Vertailurenkaan painotettu keskimääräinen jarrutuskitkakertoimen huippuarvo (Ra) lasketaan taulukon 3 mukaisesti, jossa R1 on vertailurenkaan (R) keskimääräinen jarrutuskitkakertoimen huippuarvo ensimmäisessä testissä ja R2 on saman vertailurenkaan (R) keskimääräinen jarrutuskitkakertoimen huippuarvo toisessa testissä.

Taulukko 3

Ehdokasrenkaiden määrä yhdellä testikierroksella	Ehdokasrengas	Ra
1 (R1 -T1-R2 )	T1	Ra = 1/2 (R1 + R2 )
2 (R1 -T1-T2-R2 )	T1	Ra = 2/3 R1 + 1/3 R2
2 (R1 -T1-T2-R2 )	T2	Ra = 1/3 R1 + 2/3 R2
3 (R1 -T1-T2-T3-R2 )	T1	Ra = 3/4 R1 + 1/4 R2
	T2	Ra = 1/2 (R1 + R2 )
	T3	Ra = 1/4 R1 + 3/4 R2

4.2.8.4 Keskimääräisen jarrutuskitkakertoimen huippuarvon (μpeak,ave) laskeminen

Jarrutuskitkakertoimen huippuarvojen keskimääräinen arvo (μpeak,ave) lasketaan taulukon 4 mukaisesti, jossa Ta (a = 1, 2 tai 3) on yhden ehdokasrenkaan mitattujen jarrutuskitkakertoimen huippuarvojen keskiarvo yhden testikierroksen aikana.

Taulukko 4

Testirengas	μpeak,ave
Vertailurengas	μpeak,ave(R) = Ra taulukon 3 mukaisesti
Ehdokasrengas	μpeak,ave (T) = Ta

4.2.8.5 Ehdokasrenkaan märkäpitoindeksin laskeminen

Ehdokasrenkaan märkäpitoindeksi (G(T)) lasketaan seuraavasti:

Formula

jossa

—	t on ehdokasrenkaan (T) testauksen aikana mitattu märän pinnan lämpötila celsiusasteina

—	t0 on märän pinnan vertailulämpötila

—	t0 = 20 °C kesärenkaille, t0 = 10 °C talvirenkaille

—	μpeak,ave (R0) = 0,85 on vertailurenkaan jarrutuskitkakertoimen huippuarvo vertailuolosuhteissa

—	a = -0,4232 ja b = -8,297 kesärenkaille, a = 0,7721 ja b = 31,18 talvirenkaille.

Liite A

Esimerkkejä märkäpitoindeksin testausselosteista

ESIMERKKI 1: Märkäpitoindeksin testausseloste käyttämällä perävaunumenetelmää

Testausselosteen numero:		Testauspäivämäärä:
Tienpinnan tyyppi:		Pinnan karkeuden syvyys (mm):
μ peak (SRTT14″ E 1136):		BPN:
Nopeus (km/h):		Veden syvyys (mm):

Nro		1	2	3	4	5	6	7	8	9	10
Koko
Huoltokuvaus
Renkaan tunnistetiedot
Vanne
Kuvio
Kuorma (N)
Paine (kPa)
μpeak	1
	2
	3
	4
	5
	6
	7
	8
Keskiarvo
Keskihajonta σ
(σ/keskiarvo) ≤ 5 %
Ra, painotettu
Märkäpitoindeksi
Pinnan lämpötila (°C)
Ilman lämpötila (°C)
Huomautukset

ESIMERKKI 2: Märkäpitoindeksin testausseloste käyttämällä henkilöautomenetelmää

Ajaja:		Testauspäivämäärä:

Rata:		Henkilöauto:	Alkunopeus (km/h):
	Pinnan karkeuden syvyys (mm):	Merkki:	Loppunopeus (km/h):
	BPN:	Malli:
	Veden syvyys (mm):	Tyyppi:

Nro		1		2		3		4		5
Merkki		Uniroyal		RENGAS B		RENGAS C		RENGAS D		Uniroyal
Kuvio		ASTM F 2493 SRTT16″		KUVIO B		KUVIO C		KUVIO D		ASTM F 2493 SRTT16″
Koko		P225/60R16		KOKO B		KOKO C		KOKO D		P225/60R16
Huoltokuvaus		97S		LI/SS		LI/SS		LI/SS		97S
Renkaan tunnistetiedot		XXXXXXXXX		YYYYYYYYY		ZZZZZZZZZ		NNNNNNNNN		XXXXXXXXX
Vanne
Etuakselin paine (kPa)
Taka-akselin paine (kPa)
Etuakselin kuorma (N)
Märän pinnan lämpötila (°C)
Ilman lämpötila (°C)
		Jarrutus matka (m)	Keskimääräinen hidastuvuus (m/s2)	Jarrutus matka (m)	Keskimääräinen hidastuvuus (m/s2)	Jarrutus matka (m)	Keskimääräinen hidastuvuus (m/s2)	Jarrutus matka (m)	Keskimääräinen hidastuvuus (m/s2)	Jarrutus matka (m)	Keskimääräinen hidastuvuus (m/s2)
Mittaus	1
	2
	3
	4
	5
	6
	7
	8
	9
	10
Keskimääräinen AD (m/s2)
Keskihajonta (m/s2)
Tulosten hyväksyminen Variaatiokerroin (%) < 3 %
Vertailurenkaan painotettu keskimääräinen AD: R a (m/s2)
Vertailurenkaan (R)(SRTT16″) BFC
Ehdokasrenkaan (T) BFC
Märkäpitoindeksi (%)

”

(1) Standardissa ASTM E 1136 tarkoitetun SRTT-renkaan koko on P195/75R14.

9.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

L 62/19

KOMISSION DIREKTIIVI 2011/32/EU,

annettu 8 päivänä maaliskuuta 2011,

neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta isoksabeenin sisällyttämiseksi siihen tehoaineena ja komission päätöksen 2008/934/EY muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY (1) ja erityisesti sen 6 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission asetuksissa (EY) N:o 451/2000 (2) ja (EY) N:o 1490/2002 (3) vahvistetaan direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman kolmannen vaiheen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt sekä luettelo tehoaineista niiden arviointia ja mahdollista direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I sisällyttämistä varten. Luettelossa oli mukana isoksabeeni.

(2)

Ilmoittaja peruutti tekemänsä ilmoituksen tehoaineen lisäämiseksi direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I kahden kuukauden kuluessa arviointikertomusluonnoksen vastaanottamisesta asetuksen (EY) N:o 1490/2002 11 e artiklan mukaisesti. Tämän vuoksi eräiden tehoaineiden sisällyttämättä jättämisestä neuvoston direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I ja näitä tehoaineita sisältäville kasvinsuojeluaineille annettujen lupien peruuttamisesta 5 päivänä joulukuuta 2008 tehdyssä komission päätöksessä 2008/934/EY (4) säädettiin, ettei isoksabeenia sisällytetä liitteeseen.

(3)

Direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti alkuperäinen ilmoittaja, jäljempänä ’hakija’, toimitti uuden hakemuksen ja pyysi soveltamaan nopeutetun menettelyä, josta säädetään yksityiskohtaisista säännöistä neuvoston direktiivin 91/414/ETY soveltamiseksi siltä osin kuin on kyse direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun työohjelmaan kuuluneiden mutta direktiivin liitteeseen I sisällyttämättömien tehoaineiden tavanomaisesta ja nopeutetusta arviointimenettelystä 17 päivänä tammikuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 33/2008 (5) 14–19 artiklassa.

(4)

Hakemus toimitettiin Ruotsille, joka oli nimetty esitteleväksi jäsenvaltioksi asetuksella (EY) N:o 1490/2002. Nopeutetun menettelyn määräaikaa noudatettiin. Tehoaineen määritelmä ja sallitut käyttötarkoitukset ovat samat kuin ne, joista oli kyse päätöksessä 2008/934/EY. Hakemus on myös asetuksen (EY) N:o 33/2008 15 artiklassa säädettyjen muiden sisältöä ja menettelyjä koskevien vaatimusten mukainen.

(5)

Ruotsi arvioi hakijan toimittamat lisätiedot ja laati lisäkertomuksen. Se toimitti tämän kertomuksen Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, ja komissiolle 20 päivänä marraskuuta 2009. Elintarviketurvallisuusviranomainen pyysi muilta jäsenvaltioilta ja hakijalta kannanottoja lisäkertomuksesta ja toimitti saamansa kannanotot edelleen komissiolle. Elintarviketurvallisuusviranomainen esitti 27 päivänä elokuuta 2010 asetuksen (EY) N:o 33/2008 20 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja komission pyynnöstä isoksabeenia koskevat päätelmänsä (6) komissiolle. Jäsenvaltiot ja komissio tarkastelivat arviointikertomusluonnosta, lisäkertomusta ja elintarviketurvallisuusviranomaisen päätelmiä elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa, ja isoksabeenia koskeva komission tarkastelukertomus valmistui 28 päivänä tammikuuta 2011.

(6)

Eri tutkimuksista on käynyt ilmi, että isoksabeenia sisältävien kasvinsuojeluaineiden voidaan yleisesti olettaa täyttävän direktiivin 91/414/ETY 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset erityisesti tutkittujen ja komission tarkastelukertomuksessa lueteltujen käyttötarkoitusten osalta. Näin ollen on tarkoituksenmukaista sisällyttää isoksabeeni liitteeseen I sen varmistamiseksi, että kyseistä tehoainetta sisältäviä kasvinsuojeluaineita koskevien lupien myöntäminen voidaan järjestää kaikissa jäsenvaltioissa mainitussa direktiivissä säädetyllä tavalla.

(7)

Rajoittamatta tämän päätelmän soveltamista on kuitenkin aiheellista hankkia lisätietoja tietyistä seikoista. Direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tehoaineen sisällyttämiselle liitteeseen I voidaan asettaa ehtoja. Sen vuoksi on aiheellista edellyttää, että hakija toimittaa vahvistavat tiedot kaupallisesti valmistetun teknisen aineiston määritelmästä, epäpuhtauksien merkityksellisyydestä, vuoroviljelykasvustoissa esiintyvistä jäämistä sekä vesieliöille mahdollisesti aiheutuvasta riskistä.

(8)	Kohtuullinen määräaika on tarpeen ennen tehoaineen sisällyttämistä liitteeseen I, jotta jäsenvaltiot ja asianomaiset osapuolet voivat valmistautua sisällyttämisestä johtuviin uusiin vaatimuksiin.

(9)

Ilman, että tehoaineen sisällyttämisellä liitteeseen I rajoitettaisiin direktiivin 91/414/ETY velvoitteiden soveltamista, jäsenvaltioille olisi sisällyttämisen jälkeen annettava kuusi kuukautta aikaa tarkistaa nykyiset isoksabeenia sisältävien kasvinsuojeluaineiden luvat sen varmistamiseksi, että direktiivissä 91/414/ETY ja erityisesti sen 13 artiklassa säädetyt vaatimukset ja liitteessä I vahvistetut ehdot täyttyvät. Jäsenvaltioiden olisi direktiivin 91/414/ETY säännösten mukaisesti tapauksen mukaan muutettava voimassa olevia lupia taikka korvattava tai peruutettava ne. Edellä esitetystä määräajasta poiketen olisi säädettävä pidemmästä määräajasta kutakin kasvinsuojeluainetta ja kutakin aiottua käyttötarkoitusta koskevan täydellisen, liitteen III mukaisen asiakirja-aineiston jättämistä ja arviointia varten direktiivissä 91/414/ETY säädettyjen yhtenäisten periaatteiden mukaisesti.

(10)

Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman ensimmäisen vaiheen täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 11 päivänä joulukuuta 1992 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3600/92 (7) puitteissa arvioitujen tehoaineiden sisällyttämisestä direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I saatu kokemus on osoittanut, että tietojen saantiin liittyviä voimassa olevien lupien haltijoiden velvollisuuksia voi olla vaikea tulkita. Uusien vaikeuksien välttämiseksi näyttääkin olevan tarpeen selkeyttää jäsenvaltioiden velvollisuuksia ja erityisesti velvollisuutta tarkistaa, että luvanhaltija osoittaa, että kyseisen direktiivin liitteen II vaatimukset täyttävä asiakirja-aineisto on saatavilla. Tällä selvennyksellä ei kuitenkaan aiheuteta jäsenvaltioille tai luvanhaltijoille uusia velvoitteita verrattuna direktiiveihin, joita on tähän mennessä annettu liitteen I muuttamiseksi.

(11)	Sen vuoksi on aiheellista muuttaa direktiiviä 91/414/ETY.

(12)	Päätöksessä 2008/934/EY säädetään isoksabeenin sisällyttämättä jättämisestä ja kyseistä tehoainetta sisältävien kasvinsuojeluaineiden lupien peruuttamisesta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2011. On tarpeen poistaa isoksabeenia koskeva rivi kyseisen päätöksen liitteestä.

(13)	Sen vuoksi on aiheellista muuttaa päätöstä 2008/934/EY.

(14)	Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivin 91/414/ETY liite I tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

2 artikla

Poistetaan isoksabeenia koskeva rivi päätöksen 2008/934/EY liitteestä.

3 artikla

Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 30 päivänä marraskuuta 2011. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä joulukuuta 2011.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

4 artikla

1. Jäsenvaltioiden on direktiivin 91/414/ETY mukaisesti tarvittaessa muutettava isoksabeenia tehoaineenaan sisältäviä kasvinsuojeluaineita koskevia voimassa olevia lupia tai peruutettava ne viimeistään 30 päivänä marraskuuta 2011.

Jäsenvaltioiden on kyseiseen päivämäärään mennessä erityisesti tarkistettava, että isoksabeenia koskevat mainitun direktiivin liitteen I edellytykset täyttyvät, kyseistä tehoainetta koskevan tekstin B osassa mainittuja edellytyksiä lukuun ottamatta, ja että luvanhaltijalla tai luvanhaltijan saatavilla on mainitun direktiivin liitteen II vaatimukset täyttävä asiakirja-aineisto mainitun direktiivin 13 artiklan edellytysten mukaisesti.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on arvioitava uudelleen kaikki sallitut kasvinsuojeluaineet, jotka sisältävät isoksabeenia joko ainoana tehoaineena tai yhtenä monista tehoaineista, jotka kaikki on viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2011 sisällytetty direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I; arviointi on suoritettava direktiivin 91/414/ETY liitteessä VI säädettyjen yhtenäisten periaatteiden mukaisesti, mainitun direktiivin liitteessä III vahvistetut vaatimukset täyttävän asiakirja-aineiston perusteella ja ottaen huomioon isoksabeenia koskevan, mainitun direktiivin liitteessä I olevan tekstin B osa. Jäsenvaltioiden on kyseisen arvioinnin perusteella määritettävä, täyttääkö tuote direktiivin 91/414/ETY 4 artiklan 1 kohdan b, c, d ja e alakohdassa vahvistetut edellytykset.

Määrittämisen jälkeen jäsenvaltioiden on

a)	niiden tuotteiden osalta, jotka sisältävät isoksabeenia ainoana tehoaineena, tarvittaessa muutettava lupaa tai peruutettava se viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2015; tai

niiden tuotteiden osalta, jotka sisältävät isoksabeenia yhtenä monista tehoaineista, tarvittaessa muutettava lupaa tai peruutettava se viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2015 taikka siinä direktiivissä tai niissä direktiiveissä, joilla kyseinen aine tai aineet lisätään direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I, tällaista muuttamista tai peruuttamista varten vahvistettuna ajankohtana sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi.

5 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2011.

6 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 8 päivänä maaliskuuta 2011.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja

(1) EYVL L 230, 19.8.1991, s. 1.

(2) EYVL L 55, 29.2.2000, s. 25.

(3) EYVL L 224, 21.8.2002, s. 23.

(4) EUVL L 333, 11.12.2008, s. 11.

(5) EUVL L 15, 18.1.2008, s. 5.

(6) European Food Safety Authority; Conclusion on the peer review of the pesticide risk assessment of the active substance isoxaben. EFSA Journal 2010;8(9):1714. [83 pp.] doi:10.2903/j.efsa.2010.1714. Saatavilla osoitteessa www.efsa.europa.eu/efsajournal.htm.

(7) EYVL L 366, 15.12.1992, s. 10.

LIITE

Lisätään direktiivin 91/414/ETY liitteessä I olevan taulukon loppuun seuraava kohta:

Nro

Nimi, tunnistenumero

IUPAC-nimi

Puhtaus (1)

Voimaantulo

Sisällyttämisen päättymispäivä

Erityissäännökset

”341

Isoksabeeni

CAS-numero: 82558-50-7

CIPAC-numero: 701

N-[3-(1-etyyli-1-metyylipropyyli)-1,2-oksatsol-5-yyli]-2,6-dimetoksibentsamidi

≥ 910 g/kg

Tolueeni: ≥ 3g/kg

1. kesäkuuta 2011

31. toukokuuta 2021

A OSA

Lupa voidaan myöntää ainoastaan rikkakasvien torjunta-aineena käyttöä varten.

B OSA

Liitteessä VI vahvistettujen yhtenäisten periaatteiden täytäntöönpanemiseksi on otettava huomioon elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa 28. tammikuuta 2011 valmistuneen isoksabeenia koskevan tarkastelukertomuksen päätelmät ja erityisesti sen lisäykset I ja II.

Kokonaisarvioinnissa jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota vesieliöille aiheutuvaan riskiin, muille kuin kohdelajina oleville maakasveille aiheutuvaan riskiin ja metaboliittien mahdolliseen huuhtoutumiseen pohjaveteen.

Käyttöedellytyksiin on tarvittaessa sisällyttävä riskinhallintatoimenpiteitä.

Asianomaisten jäsenvaltioiden on edellytettävä vahvistavien tietojen toimittamista

a)	kaupallisesti valmistetun teknisen aineiston määritelmästä;

b)	epäpuhtauksien merkityksellisyydestä;

c)	vuoroviljelykasvustoissa esiintyvistä jäämistä;

d)	vesieliöille mahdollisesti aiheutuvasta riskistä.

Asianomaisten jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakija toimittaa komissiolle a ja b alakohdassa tarkoitetut tiedot kuuden kuukauden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta sekä c ja d alakohdassa tarkoitetut tiedot viimeistään 31. toukokuuta 2013.”

(1) Lisätietoja tehoaineen tunnistuksesta ja määritelmästä annetaan sitä koskevassa tarkastelukertomuksessa.

9.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

L 62/23

KOMISSION DIREKTIIVI 2011/33/EU,

annettu 8 päivänä maaliskuuta 2011,

neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta 1-dekanolin sisällyttämiseksi siihen tehoaineena ja komission päätöksen 2008/941/EY muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY (1) ja erityisesti sen 6 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komissio asetuksissa (EY) N:o 1112/2002 (2) ja (EY) N:o 2229/2004 (3) vahvistetaan direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman neljännen vaiheen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt sekä luettelo tehoaineista niiden arviointia ja mahdollista direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I sisällyttämistä varten. Luettelossa on mukana 1-dekanoli.

(2)

Ilmoittaja peruutti tekemänsä ilmoituksen tehoaineen lisäämiseksi direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I kahden kuukauden kuluessa arviointikertomusluonnoksen vastaanottamisesta asetuksen (EY) N:o 2229/2004 24 e artiklan mukaisesti. Näin ollen eräiden tehoaineiden sisällyttämättä jättämisestä neuvoston direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I ja näitä tehoaineita sisältäville kasvinsuojeluaineille annettujen lupien peruuttamisesta 8 päivänä joulukuuta 2008 tehdyssä komission päätöksessä 2008/941/EY (4) säädettiin, ettei 1-dekanolia sisällytetä liitteeseen.

(3)

Direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti alkuperäinen ilmoittaja, jäljempänä ’hakija’, toimitti uuden hakemuksen ja pyysi soveltamaan nopeutettua menettelyä, josta säädetään yksityiskohtaisista säännöistä neuvoston direktiivin 91/414/ETY soveltamiseksi siltä osin kuin on kyse direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun työohjelmaan kuuluneiden mutta direktiivin liitteeseen I sisällyttämättömien tehoaineiden tavanomaisesta ja nopeutetusta arviointimenettelystä 17 päivänä tammikuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 33/2008 (5) 14–19 artiklassa.

(4)

Hakemus toimitettiin Yhdistyneelle kuningaskunnalle, joka oli nimetty esitteleväksi jäsenvaltioksi asetuksella (EY) N:o 2229/2004. Nopeutetun menettelyn määräaikaa noudatettiin. Tehoaineen määritelmä ja sallitut käyttötarkoitukset ovat samat kuin ne, joista oli kyse päätöksessä 2008/941/EY. Hakemus on myös asetuksen (EY) N:o 33/2008 15 artiklassa säädettyjen muiden sisältöä ja menettelyjä koskevien vaatimusten mukainen.

(5)

Yhdistynyt kuningaskunta arvioi hakijan toimittamat lisätiedot ja laati lisäkertomuksen. Se toimitti kertomuksen Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, ja komissiolle 10 päivänä joulukuuta 2009. Elintarviketurvallisuusviranomainen toimitti lisäkertomuksen hakijalle ja muille jäsenvaltioille kommentoitavaksi ja toimitti saamansa huomautukset edelleen komissiolle. Elintarviketurvallisuusviranomainen esitti 27 päivänä elokuuta 2010 asetuksen (EY) N:o 33/2008 20 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja komission pyynnöstä 1-dekanolia koskevat päätelmänsä komissiolle (6). Jäsenvaltiot ja komissio tarkastelivat arviointikertomusluonnosta, lisäkertomusta ja elintarviketurvallisuusviranomaisen päätelmiä elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa, ja 1-dekanolia koskeva komission tarkastelukertomus saatiin valmiiksi 28 päivänä tammikuuta 2011.

(6)

Eri tutkimuksista on käynyt ilmi, että 1-dekanolia sisältävien kasvinsuojeluaineiden voidaan yleisesti olettaa täyttävän direktiivin 91/414/ETY 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset erityisesti tutkittujen ja komission tarkastelukertomuksessa lueteltujen käyttötarkoitusten osalta. Näin ollen on aiheellista sisällyttää 1-dekanoli liitteeseen I sen varmistamiseksi, että kyseistä tehoainetta sisältäviä kasvinsuojeluaineita koskevien lupien myöntäminen voidaan järjestää kaikissa jäsenvaltioissa mainitussa direktiivissä säädetyllä tavalla.

(7)

Rajoittamatta edellä esitetyn päätelmän soveltamista on kuitenkin aiheellista hankkia lisätietoja tietyistä seikoista. Direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tehoaineen sisällyttämiselle liitteeseen I voidaan asettaa ehtoja. Tämän vuoksi on aiheellista edellyttää, että hakija toimittaa vahvistavia tietoja vesieliöille aiheutuvasta riskistä sekä pohjavesi-, pintavesi- ja pohjakerrostuma-altistusta koskevista arvioinneista.

(8)	Kohtuullinen määräaika on tarpeen ennen tehoaineen sisällyttämistä liitteeseen I, jotta jäsenvaltiot ja asianomaiset osapuolet voivat valmistautua sisällyttämisestä johtuviin uusiin vaatimuksiin.

(9)

Ilman, että tehoaineen sisällyttämisellä liitteeseen I rajoitettaisiin direktiivin 91/414/ETY velvoitteiden soveltamista, jäsenvaltioilla olisi sisällyttämisen jälkeen oltava kuusi kuukautta aikaa tarkistaa nykyiset 1-dekanolia sisältävien kasvinsuojeluaineiden luvat sen varmistamiseksi, että direktiivissä 91/414/ETY ja erityisesti sen 13 artiklassa säädetyt vaatimukset ja liitteessä I vahvistetut ehdot täyttyvät. Jäsenvaltioiden olisi direktiivin 91/414/ETY säännösten mukaisesti tapauksen mukaan muutettava voimassa olevia lupia taikka korvattava tai peruutettava ne. Edellä esitetystä määräajasta poiketen olisi säädettävä pidemmästä määräajasta kutakin kasvinsuojeluainetta ja kutakin aiottua käyttötarkoitusta koskevan täydellisen, liitteen III mukaisen asiakirja-aineiston jättämistä ja arviointia varten direktiivissä 91/414/ETY säädettyjen yhtenäisten periaatteiden mukaisesti.

(10)

Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman ensimmäisen vaiheen täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 11 päivänä joulukuuta 1992 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3600/92 (7) puitteissa arvioitujen tehoaineiden sisällyttämisestä direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I saatu kokemus on osoittanut, että tietojen saantiin liittyviä voimassa olevien lupien haltijoiden velvollisuuksia voi olla vaikea tulkita. Uusien vaikeuksien välttämiseksi näyttääkin olevan tarpeen selkeyttää jäsenvaltioiden velvollisuuksia ja erityisesti velvollisuutta tarkistaa, että luvanhaltija osoittaa, että kyseisen direktiivin liitteen II vaatimukset täyttävä asiakirja-aineisto on saatavilla. Tällä selvennyksellä ei kuitenkaan pidä asettaa jäsenvaltioille tai luvanhaltijoille uusia velvoitteita verrattuna direktiiveihin, joita on tähän mennessä annettu liitteen I muuttamiseksi.

(11)	Sen vuoksi direktiiviä 91/414/ETY olisi muutettava.

(12)	Päätöksessä 2008/941/EY säädetään, ettei 1-dekanolia sisällytetä liitteeseen ja että kyseistä tehoainetta sisältävien kasvinsuojeluaineiden luvat on peruutettava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2011. On tarpeen poistaa 1-dekanolia koskeva rivi kyseisen päätöksen liitteestä.

(13)	Sen vuoksi päätöstä 2008/941/EY olisi muutettava.

(14)	Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivin 91/414/ETY liite I tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

2 artikla

Poistetaan päätöksen 2008/941/EY liitteestä 1-dekanolia koskeva rivi.

3 artikla

Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 30 päivänä marraskuuta 2011. Niiden on toimitettava viipymättä nämä säännökset kirjallisina samoin kuin näiden säännösten ja tämän direktiivin välinen vastaavuustaulukko komissiolle.

Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä joulukuuta 2011.

4 artikla

1. Jäsenvaltioiden on direktiivin 91/414/ETY mukaisesti tarvittaessa muutettava tai peruutettava viimeistään 30 päivänä marraskuuta 2011 sellaisia kasvinsuojeluaineita koskevat voimassa olevat luvat, jotka sisältävät 1-dekanolia tehoaineena.

Jäsenvaltioiden on kyseiseen päivämäärään mennessä erityisesti tarkistettava, että 1-dekanolia koskevat mainitun direktiivin liitteen I edellytykset täyttyvät, kyseistä tehoainetta koskevan tekstin B osassa mainittuja edellytyksiä lukuun ottamatta, ja että luvanhaltijalla tai luvanhaltijan saatavilla on mainitun direktiivin liitteen II vaatimukset täyttävä asiakirja-aineisto mainitun direktiivin 13 artiklan edellytysten mukaisesti.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on arvioitava uudelleen kaikki sellaiset sallitut kasvinsuojeluaineet, jotka sisältävät 1-dekanolia joko ainoana tehoaineena tai yhtenä monista tehoaineista, jotka kaikki on viimeistään 31 päivänä heinäkuuta 2011 sisällytetty direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I; arviointi on suoritettava direktiivin 91/414/ETY liitteessä VI säädettyjen yhtenäisten periaatteiden mukaisesti, mainitun direktiivin liitteessä III vahvistetut vaatimukset täyttävän asiakirja-aineiston perusteella ja ottaen huomioon mainitun direktiivin liitteessä I olevan 1-dekanolia koskevan tekstin B osa. Jäsenvaltioiden on kyseisen arvioinnin perusteella määritettävä, täyttääkö tuote direktiivin 91/414/ETY 4 artiklan 1 kohdan b, c, d ja e alakohdassa vahvistetut edellytykset.

Määrittämisen jälkeen jäsenvaltioiden on

a)	niiden tuotteiden osalta, jotka sisältävät 1-dekanolia ainoana tehoaineena, tarvittaessa muutettava lupaa tai peruutettava se viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2015; tai

1-dekanolia yhtenä monista tehoaineista sisältävien tuotteiden osalta tarvittaessa muutettava lupaa tai peruutettava se viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2015 taikka siinä direktiivissä tai niissä direktiiveissä, joilla kyseinen aine tai aineet lisätään direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I, tällaista muuttamista tai peruuttamista varten vahvistettuna ajankohtana sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi.

5 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2011.

6 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 8 päivänä maaliskuuta 2011.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja

(1) EYVL L 230, 19.8.1991, s. 1.

(2) EYVL L 168, 27.6.2002, s. 14.

(3) EUVL L 379, 24.12.2004, s. 13.

(4) EUVL L 335, 13.12.2008, s. 91.

(5) EUVL L 15, 18.1.2008, s. 5.

(6) European Food Safety Authority; Conclusion on the peer review of the pesticide risk assessment of the active substance 1-decanol. EFSA Journal 2010; 8(9):1715. [42 pp.] doi:10.2903/j.efsa.2010.1715. Saatavilla osoitteessa www.efsa.europa.eu/efsajournal.htm.

(7) EYVL L 366, 15.12.1992, s. 10.

LIITE

Lisätään direktiivin 91/414/ETY liitteessä I olevan taulukon loppuun seuraava kohta:

Nro

Nimi, tunnistenumerot

IUPAC-nimi,

Puhtaus (1)

Voimaantulo

Sisällyttämisen päättymispäivä

Erityissäännökset

”340

1-dekanoli

CAS-numero: 112-30-1

CIPAC-numero: 831

Dekan-1-oli

≥ 960 g/kg

1.6.2011

31.5.2021

A OSA

Käytettäväksi ainoastaan kasvien kasvunsäätelyaineena.

B OSA

Liitteessä VI vahvistettujen yhtenäisten periaatteiden täytäntöönpanemiseksi on otettava huomioon elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa 28. tammikuuta 2011 valmistuneen 1-dekanolia koskevan tarkastelukertomuksen päätelmät ja erityisesti sen lisäykset I ja II.

Kokonaisarvioinnissa jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota

—	kuluttajille aineen jäämistä aiheutuvaan riskiin, kun ainetta on käytetty elintarvikkeiksi tai rehuiksi tarkoitettuihin viljelykasveihin,

—	käyttäjille aiheutuvaan riskiin ja varmistettava, että käyttöedellytyksiin kuuluu tarvittaessa asianmukaisten henkilönsuojainten käyttö,

—	pohjavesien suojeluun, kun tehoainetta käytetään alueilla, joilla on herkkä maaperä ja/tai epäsuotuisat ilmasto-olot,

—	vesieliöille aiheutuvaan riskiin,

—	riskiin, joka aiheutuu muille kuin kohdelajina oleville niveljalkaisille ja mehiläisille, jotka saattavat altistua tehoaineelle käydessään kukkivissa rikkakasveissa, joita esiintyy kasvustossa käyttöajankohtana.

Riskinhallintatoimenpiteitä on toteutettava tarvittaessa.

Asianomaisten jäsenvaltioiden on edellytettävä, että hakija toimittaa vahvistavia tietoja vesieliöille aiheutuvasta riskistä sekä pohjavesi-, pintavesi- ja pohjakerrostuma-altistusta koskevista arvioinneista.

Asianomaisten jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakija toimittaa nämä vahvistavat tiedot komissiolle viimeistään 31. toukokuuta 2013.”

(1) Lisätietoja tehoaineen tunnistuksesta ja määritelmästä annetaan sitä koskevassa tarkastelukertomuksessa.

9.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

L 62/27

KOMISSION DIREKTIIVI 2011/34/EU,

annettu 8 päivänä maaliskuuta 2011,

neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta flurokloridonin sisällyttämiseksi siihen tehoaineena ja komission päätöksen 2008/934/EY muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY (1) ja erityisesti sen 6 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

(2)

(3)

Alkuperäinen ilmoittaja, ’jäljempänä hakija’, toimitti direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti uuden hakemuksen ja pyysi soveltamaan nopeutettua menettelyä, josta säädetään yksityiskohtaisista säännöistä neuvoston direktiivin 91/414/ETY soveltamiseksi siltä osin kuin on kyse direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun työohjelmaan kuuluneiden mutta direktiivin liitteeseen I sisällyttämättömien tehoaineiden tavanomaisesta ja nopeutetusta arviointimenettelystä 17 päivänä tammikuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 33/2008 (5) 14–19 artiklassa.

(4)

Hakemus toimitettiin Espanjalle, joka oli nimetty esitteleväksi jäsenvaltioksi asetuksella (EY) N:o 1490/2002. Nopeutetun menettelyn määräaikaa noudatettiin. Tehoaineen määritelmä ja sallitut käyttötarkoitukset ovat samat kuin ne, joista oli kyse päätöksessä 2008/934/EY. Hakemus on myös asetuksen (EY) N:o 33/2008 15 artiklassa säädettyjen muiden sisältöä ja menettelyjä koskevien vaatimusten mukainen.

(5)

Espanja arvioi hakijan toimittamat lisätiedot ja laati lisäkertomuksen. Se toimitti kertomuksen Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, ja komissiolle 3 päivänä marraskuuta 2009. Elintarviketurvallisuusviranomainen pyysi muilta jäsenvaltioilta ja hakijalta kommentteja lisäkertomuksesta ja toimitti saamansa huomautukset edelleen komissiolle. Elintarviketurvallisuusviranomainen esitti 14 päivänä lokakuuta 2010 asetuksen (EY) N:o 33/2008 20 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja komission pyynnöstä flurokloridonia koskevat päätelmänsä (6) komissiolle. Jäsenvaltiot ja komissio tarkastelivat arviointikertomusluonnosta, lisäkertomusta ja elintarviketurvallisuusviranomaisen päätelmiä elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa, ja flurokloridonia koskeva komission tarkastelukertomus saatiin valmiiksi 4 päivänä helmikuuta 2011.

(6)

Eri tutkimuksista on käynyt ilmi, että flurokloridonia sisältävien kasvinsuojeluaineiden voidaan yleisesti olettaa täyttävän direktiivin 91/414/ETY 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset erityisesti tutkittujen ja komission tarkastelukertomuksessa lueteltujen käyttötarkoitusten osalta. Näin ollen on aiheellista sisällyttää flurokloridoni liitteeseen I sen varmistamiseksi, että kyseistä tehoainetta sisältäviä kasvinsuojeluaineita koskevat luvat voidaan myöntää mainitussa direktiivissä säädetyllä tavalla kaikissa jäsenvaltioissa.

(7)

Rajoittamatta tämän päätelmän soveltamista on kuitenkin aiheellista hankkia lisätietoja tietyistä seikoista. Direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tehoaineen sisällyttämiselle liitteeseen I voidaan asettaa ehtoja. Tämän vuoksi on aiheellista edellyttää, että hakija toimittaa lisätietoja, joilla vahvistetaan muiden epäpuhtauksien kuin tolueenin merkityksellisyys, ympäristötoksikologisen testausaineiston ja teknisen määritelmän yhdenmukaisuus, pohjavedessä olevan metaboliitin R42819 (7) merkityksellisyys sekä flurokloridonin mahdolliset hormonaaliset haittavaikutukset.

(8)	Kohtuullinen määräaika on tarpeen ennen tehoaineen sisällyttämistä liitteeseen I, jotta jäsenvaltiot ja asianomaiset osapuolet voivat valmistautua sisällyttämisestä johtuviin uusiin vaatimuksiin.

(9)

Ilman että tehoaineen sisällyttämisellä liitteeseen I rajoitettaisiin direktiivin 91/414/ETY velvoitteiden soveltamista, jäsenvaltioilla olisi sisällyttämisen jälkeen oltava kuusi kuukautta aikaa tarkistaa nykyiset flurokloridonia sisältävien kasvinsuojeluaineiden luvat sen varmistamiseksi, että direktiivissä 91/414/ETY ja erityisesti sen 13 artiklassa säädetyt vaatimukset ja liitteessä I vahvistetut ehdot täyttyvät. Jäsenvaltioiden olisi direktiivin 91/414/ETY säännösten mukaisesti tapauksen mukaan muutettava voimassa olevia lupia taikka korvattava tai peruutettava ne. Edellä esitetystä määräajasta poiketen olisi säädettävä pidemmästä määräajasta kutakin kasvinsuojeluainetta ja kutakin aiottua käyttötarkoitusta koskevan täydellisen, liitteen III mukaisen asiakirja-aineiston jättämistä ja arviointia varten direktiivissä 91/414/ETY säädettyjen yhtenäisten periaatteiden mukaisesti.

(10)

Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman ensimmäisen vaiheen täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 11 päivänä joulukuuta 1992 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3600/92 (8) puitteissa arvioitujen tehoaineiden sisällyttämisestä direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I saatu kokemus on osoittanut, että tietojen saantiin liittyviä voimassa olevien lupien haltijoiden velvollisuuksia voi olla vaikea tulkita. Uusien vaikeuksien välttämiseksi näyttääkin olevan tarpeen selkeyttää jäsenvaltioiden velvollisuuksia ja erityisesti velvollisuutta tarkistaa, että luvanhaltija osoittaa, että kyseisen direktiivin liitteen II vaatimukset täyttävä asiakirja-aineisto on saatavilla. Tällä selvennyksellä ei kuitenkaan pidä asettaa jäsenvaltioille tai luvanhaltijoille uusia velvoitteita verrattuna direktiiveihin, joita on tähän mennessä annettu liitteen I muuttamiseksi.

(11)	Sen vuoksi on aiheellista muuttaa direktiiviä 91/414/ETY.

(12)	Päätöksessä 2008/934/EY säädetään, ettei flurokloridonia sisällytetä liitteeseen ja että kyseistä tehoainetta sisältävien kasvinsuojeluaineiden luvat on peruutettava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2011. On tarpeen poistaa flurokloridonia koskeva rivi kyseisen päätöksen liitteestä.

(13)	Sen vuoksi on aiheellista muuttaa päätöstä 2008/934/EY.

(14)	Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivin 91/414/ETY liite I tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

2 artikla

Poistetaan flurokloridonia koskeva rivi päätöksen 2008/934/EY liitteestä.

3 artikla

Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä joulukuuta 2011.

4 artikla

1. Jäsenvaltioiden on direktiivin 91/414/ETY mukaisesti tarvittaessa muutettava tai peruutettava viimeistään 30 päivänä marraskuuta 2011 flurokloridonia tehoaineena sisältävien kasvinsuojeluaineiden voimassa olevat luvat.

Jäsenvaltioiden on kyseiseen päivämäärään mennessä erityisesti tarkistettava, että flurokloridonia koskevat mainitun direktiivin liitteen I edellytykset täyttyvät, kyseistä tehoainetta koskevan tekstin B osassa mainittuja edellytyksiä lukuun ottamatta, ja että luvanhaltijalla tai luvanhaltijan saatavilla on mainitun direktiivin liitteen II vaatimukset täyttävä asiakirja-aineisto mainitun direktiivin 13 artiklan edellytysten mukaisesti.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on arvioitava uudelleen kaikki sellaiset sallitut kasvinsuojeluaineet, jotka sisältävät flurokloridonia joko ainoana tehoaineena tai yhtenä monista tehoaineista, jotka kaikki on viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2011 sisällytetty direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I; arviointi on suoritettava direktiivin 91/414/ETY liitteessä VI säädettyjen yhtenäisten periaatteiden mukaisesti, mainitun direktiivin liitteessä III vahvistetut vaatimukset täyttävän asiakirja-aineiston perusteella ja ottaen huomioon flurokloridonia koskevan, mainitun direktiivin liitteessä I olevan tekstin B osa. Jäsenvaltioiden on kyseisen arvioinnin perusteella määritettävä, täyttääkö tuote direktiivin 91/414/ETY 4 artiklan 1 kohdan b, c, d ja e alakohdassa vahvistetut edellytykset.

Määrittämisen jälkeen jäsenvaltioiden on

a)	flurokloridonia ainoana tehoaineena sisältävien tuotteiden osalta tarvittaessa muutettava lupaa tai peruutettava se viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2015; tai

flurokloridonia yhtenä monista tehoaineista sisältävien tuotteiden osalta tarvittaessa muutettava lupaa tai peruutettava se viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2015 taikka siinä direktiivissä tai niissä direktiiveissä, joilla kyseinen aine tai aineet on lisätty direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I, tällaista muuttamista tai peruuttamista varten vahvistettuna ajankohtana sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi.

5 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2011.

6 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 8 päivänä maaliskuuta 2011.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja

(1) EYVL L 230, 19.8.1991, s. 1.

(2) EYVL L 55, 29.2.2000, s. 25.

(3) EYVL L 224, 21.8.2002, s. 23.

(4) EUVL L 333, 11.12.2008, s. 11.

(5) EUVL L 15, 18.1.2008, s. 5.

(6) European Food Safety Authority; Conclusion on the peer review of the pesticide risk assessment of the active substance flurochloridone. EFSA Journal 2010;8(12):1869. [66 s.]. doi:10.2903/j.efsa.2010.1869. Saatavilla osoitteessa www.efsa.europa.eu/efsajournal.htm

(7) R42819: (4RS)-4-(kloorimetyyli)-1-[3-(trifluorimetyyli)fenyyli]pyrrolidin-2-oni.

(8) EYVL L 366, 15.12.1992, s. 10.

LIITE

Lisätään direktiivin 91/414/ETY liitteessä I olevan taulukon loppuun seuraavat tiedot:

Nro

Nimi, tunnistenumero

IUPAC-nimi

Puhtaus (1)

Voimaantulo

Sisällyttämisen päättymispäivä

Erityissäännökset

”342

Flurokloridoni

CAS-numero: 61213-25-0

CIPAC-numero: 430

(3RS,4RS;3RS,4SR)-3-kloori-4-kloorimetyyli-1-

(α,α,α-trifluori-m-tolyyli)-2-pyrrolidoni

≥ 940 g/kg

Merkitykselliset epäpuhtaudet:

tolueeni: enintään 8 g/kg

1. kesäkuuta 2011

31. toukokuuta 2021

A OSA

Lupa voidaan myöntää ainoastaan rikkakasvien torjunta-aineena käyttöä varten.

B OSA

Liitteessä VI vahvistettujen yhtenäisten periaatteiden täytäntöönpanemiseksi on otettava huomioon elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa 4. helmikuuta 2011 vahvistetun flurokloridonia koskevan tarkastelukertomuksen päätelmät ja erityisesti sen lisäykset I ja II.

Kokonaisarvioinnissa jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota

1.	muille kuin kohdelajina oleville kasveille ja vesieliöille aiheutuvaan riskiin

2.	pohjavesien suojeluun, kun tehoainetta käytetään alueilla, joilla on herkkä maaperä ja/tai epäsuotuisat ilmasto-olot.

Lupaedellytyksiin on tarvittaessa sisällyttävä riskinhallintatoimenpiteitä.

Asianomaisten jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakija toimittaa komissiolle vahvistavia lisätietoja seuraavista:

1.	muiden epäpuhtauksien kuin tolueenin merkityksellisyys

2.	ympäristötoksikologisen testausaineiston ja teknisen määritelmän yhdenmukaisuus

3.	pohjavedessä olevan metaboliitin R42819 (R42819: (4RS)-4-(kloorimetyyli)-1-[3-(trifluorimetyyli)fenyyli]pyrrolidin-2-oni) merkityksellisyys

4.	flurokloridonin mahdolliset hormonaaliset haittavaikutukset.

Asianomaisten jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakija toimittaa 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot komissiolle viimeistään 1. joulukuuta 2011, 3 kohdassa tarkoitetut tiedot viimeistään 31. toukokuuta 2013 ja 4 kohdassa tarkoitetut tiedot kahden vuoden kuluessa hormonaalisia haittavaikutuksia koskevien OECD:n testausohjeiden antamisesta.”

(1) Lisätietoja tehoaineen tunnistuksesta ja määritelmästä annetaan sitä koskevassa tarkastelukertomuksessa.

9.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

L 62/32

KOMISSION PÄÄTÖS,

annettu 3 päivänä maaliskuuta 2011,

eurooppalaisen rahaston perustamisesta vuosiksi 2007–2013 kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista varten osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa tehdyn neuvoston päätöksen 2007/435/EY soveltamissäännöistä jäsenvaltioiden hallinnointi- ja valvontajärjestelmien, rahastosta myönnetyn yhteisrahoituksen avulla täytäntöön pantavien hankkeiden yleis- ja taloushallintoa koskevien sääntöjen sekä menojen tukikelpoisuuden osalta tehdyn päätöksen 2008/457/EY muuttamisesta

(tiedoksiannettu numerolla K(2011) 1289)

(Ainoastaan bulgarian-, englannin-, espanjan-, hollannin-, italian-, kreikan-, latvian-, liettuan-, maltan-, portugalin-, puolan-, ranskan-, romanian-, ruotsin-, saksan-, slovakin-, sloveenin-, suomen-, tšekin-, unkarin- ja vironkieliset tekstit ovat todistusvoimaisia)

(2011/151/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon eurooppalaisen rahaston perustamisesta vuosiksi 2007–2013 kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista varten osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa 25 päivänä kesäkuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/435/EY (1) ja erityisesti sen 21 artiklan ja 33 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskevan eurooppalaisen rahaston käynnistämisen jälkeen saadun kokemuksen perusteella on tarpeen selventää komission päätökseen 2008/457/EY (2) sisältyviä avoimuuteen, yhdenvertaiseen kohteluun ja syrjimättömyyteen liittyviä velvoitteita hankkeita toteutettaessa.

(2)	Jäsenvaltioiden on laadittava kertomukset vuosiohjelmien täytäntöönpanosta. Sen vuoksi on aiheellista selventää, mitä tietoja jäsenvaltioiden on toimitettava.

(3)

Jäsenvaltioille aiheutuvan hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi ja oikeusvarmuuden parantamiseksi kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskevasta eurooppalaisesta rahastosta myönnetyn yhteisrahoituksen avulla toteutettujen toimien menojen tukikelpoisuutta koskevia sääntöjä olisi yksinkertaistettava ja selvennettävä.

(4)

Useimpia tässä päätöksessä tehdyistä muutoksista olisi sovellettava välittömästi. Koska kuitenkin vuosien 2009 ja 2010 vuosiohjelmat ovat käynnissä, kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskevasta eurooppalaisesta rahastosta myönnetyn yhteisrahoituksen avulla toteutettujen toimien menojen tukikelpoisuutta koskevia tarkistettuja sääntöjä olisi sovellettava vuoden 2011 vuosiohjelmasta alkaen. Jäsenvaltioille olisi kuitenkin annettava mahdollisuus soveltaa kyseisiä sääntöjä jo aikaisemmin tiettyjen edellytysten täyttyessä.

(5)	Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti perussäädös ja sen perusteella myös tämä päätös sitoo Yhdistynyttä kuningaskuntaa.

(6)	Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti perussäädös ja sen perusteella myös tämä päätös sitoo Irlantia.

(7)	Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti tämä päätös ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(8)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat ulkorajarahaston perustamisesta vuosiksi 2007–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa 23 päivänä toukokuuta 2007 tehdyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 574/2007/EY (3) perustetun yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa käsittelevän yhteisen komitean lausunnon mukaiset.

(9)	Päätöstä 2008/457/EY olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Muutetaan päätös 2008/457/EY seuraavasti:

1)	Korvataan 9 artiklan 1 kohdan toinen virke seuraavasti: ”Ehdotuspyyntöjen sisältöön tehdyt merkittävät muutokset on julkaistava samalla tavalla.”

Korvataan 11 artikla seuraavasti:

”11 artikla

Täytäntöönpanoa koskevat sopimukset

Hankkeiden toteuttamista koskevia sopimuksia tehtäessä valtion, alueellisten tai paikallisten viranomaisten, julkisoikeudellisten laitosten sekä yhden tai useamman edellä tarkoitetun viranomaisen tai julkisoikeudellisen laitoksen muodostamien yhteenliittymien on toimittava julkisia hankintoja koskevan unionin lainsäädännön ja kansallisen lainsäädännön ja periaatteiden mukaisesti.

Muut kuin ensimmäisessä kohdassa mainitut yksiköt tekevät sopimukset hankkeiden toteuttamisesta julkistettuaan ne asianmukaisesti huolehtiakseen avoimuuden, syrjimättömyyden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden noudattamisesta. Sopimukset, joiden arvo on alle 100 000 euroa, voidaan tehdä, kun kyseinen yksikkö on pyytänyt vähintään kolme tarjousta. Sopimuksiin, joiden arvo on alle 5 000 euroa, ei sovelleta menettelyllisiä velvoitteita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisten sääntöjen soveltamista.”

Korvataan 21 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1. Vastuuviranomainen ilmoittaa komissiolle hallinnointi- ja valvontajärjestelmän merkittävistä muutoksista virallisella kirjeellä ja lähettää hallinnointi- ja valvontajärjestelmän tarkistetun kuvauksen komissiolle mahdollisimman pian ja viimeistään, kun kyseinen muutos tulee voimaan.”

4)	Korvataan 24 artiklan 3 kohta seuraavasti: ”3. Väliselvityksiin ja loppukertomuksiin liittyvissä rahoitustaulukoissa esitetään budjetoitujen määrien jaottelu sekä painopisteiden että erityisten painopisteiden mukaisesti, kuten ne on strategisissa suuntaviivoissa määritelty.”

Muutetaan 25 artikla seuraavasti:

Lisätään 1 kohtaan seuraavat virkkeet:

”Tarkastusstrategian muutokset, jotka on esitetty perussäädöksen 28 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti ja jotka komissio on hyväksynyt, on lähetettävä komissiolle mahdollisimman pian. Tarkistettu tarkastusstrategia on laadittava liitteessä VI olevan mallin mukaisesti, ja tehdyt muutokset on merkittävä.”

Korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2. Tarkastusviranomaisen on esitettävä vuotuinen tarkastussuunnitelma vuosittain ennen 15 päivää helmikuuta alkaen vuodesta 2010, paitsi silloin, kun komission hyväksymät kaksi viimeisintä vuosiohjelmaa vastaavat vuotuista yhteisön rahoitusosuutta, joka on alle miljoona euroa. Tarkastussuunnitelma on laadittava liitteessä VI olevan mallin mukaisesti. Jäsenvaltioiden ei tarvitse esittää tarkastusstrategiaa uudelleen esittäessään vuotuisia tarkastussuunnitelmia. Kun kyse on yhteisestä tarkastusstrategiasta, josta säädetään perussäädöksen 28 artiklan 2 kohdassa, voidaan toimittaa yhteinen vuotuinen tarkastussuunnitelma.”

Korvataan 26 artikla seuraavasti:

”26 artikla

Todentamisviranomaisen laatimat asiakirjat

1. Todentamisviranomainen laatii todentamisasiakirjan, joka liittyy perussäädöksen 37 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun pyyntöön maksaa toinen ennakkomaksu, ja vastuuviranomainen toimittaa sen komissiolle liitteessä VIII esitetyssä muodossa.

2. Todentamisviranomainen laatii todentamisasiakirjan, joka liittyy perussäädöksen 38 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun pyyntöön maksaa loppumaksu, ja vastuuviranomainen toimittaa sen komissiolle liitteessä IX esitetyssä muodossa.”

7)	Korvataan 37 artikla seuraavasti: ”37 artikla Sähköinen asiakirjojen vaihto Edellä 3 luvussa tarkoitettujen asiakirjojen asianmukaisesti allekirjoitettujen paperiversioiden lisäksi tiedot lähetetään sähköisesti.”

8)	Muutetaan liitteet tämän päätöksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

1. Tämän päätöksen 1 artiklan 1–7 kohtaa ja liitteen 1–5 kohtaa sovelletaan tämän päätöksen antamisesta alkaen.

2. Liitteen 6 kohtaa sovelletaan viimeistään vuoden 2011 vuosiohjelmien täytäntöönpanosta alkaen.

3. Jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa liitteen 6 kohtaa käynnissä oleviin tai tuleviin hankkeisiin vuosien 2009 ja 2010 vuosiohjelmista alkaen noudattaen täysimääräisesti yhdenvertaisen kohtelun, avoimuuden ja syrjimättömyyden periaatteita. Siinä tapauksessa jäsenvaltiot soveltavat kyseiseen hankkeeseen uusia sääntöjä kokonaisuudessaan ja muuttavat tukisopimusta tarvittaessa. Ainoastaan teknisen avun kustannusten osalta jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa liitteen 6 kohtaa vuoden 2008 vuosiohjelmasta alkaen.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu Belgian kuningaskunnalle, Bulgarian tasavallalle, Tšekin tasavallalle, Saksan liittotasavallalle, Viron tasavallalle, Irlannille, Helleenien tasavallalle, Espanjan kuningaskunnalle, Ranskan tasavallalle, Italian tasavallalle, Kyproksen tasavallalle, Latvian tasavallalle, Liettuan tasavallalle, Luxemburgin suurherttuakunnalle, Unkarin tasavallalle, Maltan tasavallalle, Alankomaiden kuningaskunnalle, Itävallan tasavallalle, Puolan tasavallalle, Portugalin tasavallalle, Romanialle, Slovenian tasavallalle, Slovakian tasavallalle, Suomen tasavallalle, Ruotsin kuningaskunnalle sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneelle kuningaskunnalle.

Tehty Brysselissä 3 päivänä maaliskuuta 2011.

Komission puolesta

Cecilia MALMSTRÖM

Komission jäsen

(1) EUVL L 168, 28.6.2007, s. 18.

(2) EUVL L 167, 27.6.2008, s. 69.

(3) EUVL L 144, 6.6.2007, s. 22.

LIITE

Muutetaan päätöksen 2008/457/EY liitteet seuraavasti:

Muutetaan liite III seuraavasti:

1.1)	Poistetaan 2 kohta.

1.2)	Poistetaan 4.2 kohta.

Muutetaan liite IV seuraavasti:

2.1)

Korvataan A osan 1.2 kohta seuraavasti:

”1.2	Kuvaus hankkeiden valintamenettelystä (vastuuviranomaisen / valtuutetun viranomaisen tai asiaan liittyvien elinten tasolla) sekä niiden tuloksista”.

2.2)	Poistetaan A osan 2 kohdan taulukossa 1 olevasta viimeisestä sarakkeesta sana ”tukikelpoiset”.

Muutetaan liitteessä V oleva A osa seuraavasti:

3.1)

Korvataan 1.2 kohta seuraavasti:

”1.2	Väliselvityksessä annetun hankkeiden valintamenettelystä (vastuuviranomaisen / valtuutetun viranomaisen tai asiaan liittyvien elinten tasolla) sekä niiden tuloksista annetun kuvauksen päivitys, tarvittaessa”

3.2)

Lisätään 1.8 kohta seuraavasti:

”1.8	Vahvistus siitä, että hallinto- ja valvontajärjestelmään ei ole tehty merkittäviä muutoksia komissiolle … ilmoitetun viimeisen tarkistuksen jälkeen”

3.3)

Korvataan 4 kohta seuraavasti:

”4. RAHOITUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO

Vuosiohjelman täytäntöönpanoa koskeva loppukertomus

Taulukko 1

Yksityiskohtainen rahoituskertomus

Jäsenvaltio: […]

Vuosiohjelma: […]

Tilanne: [päivä/kuukausi/vuosi]

(kaikki luvut euroina)

Jäsenvaltion suunnittelema (kuten komission hyväksymässä vuosiohjelmassa)

Sidottu jäsenvaltion tasolla

Vastuuviranomaisen (VV) hyväksymät varsinaiset luvut

(tuensaajille aiheutuneet kustannukset ja EY:n lopullinen rahoitusosuus)

Toimet

Hankkeet

Painopisteen nro

Erityisen painopisteen nro (1)

Suunnitellut kokonais kustannukset

(a)

EY:n rahoitus osuus

(b)

EY:n rahoitusosuus, %

(c = b/a)

Tukikelpoiset kokonaiskustannukset

(d)

EY:n rahoitusosuus

(e)

EY:n rahoitusosuus, %

(f = e/d)

Tukikelpoiset kokonaiskustannukset

(g)

EY:n rahoitusosuus

(h)

EY:n rahoitusosuus, %

(i = h/g)

Kolmansien osapuolten rahoitusosuudet

(j)

Hankkeen tuotto

(k)

Maksu/ perintä, joka VV:n on suoritettava

(l)

Toimi 1: […]

hanke 1: […]

hanke N: […]

Toimi 1 yhteensä

Toimi …: […]

hanke 1: […]

hanke N: […]

Toimi yhteensä …: […]

Toimi N: […]

hanke 1: […]

hanke N: […]

Toimi N yhteensä

Tekninen apu

Muu toiminta (1)

YHTEENSÄ

0 %

3.4)

Korvataan 6 kohta seuraavasti:

”6. LIITTEET

Hankkeen tukikelpoiset menot ja tulojen yhdenmukaisuus voitontavoittelun kiellon periaatteen ja hankkeen tiivistetyn kuvauksen kanssa

Vuosiohjelman täytäntöönpanoa koskeva loppukertomus

Taulukko 6 A

Hankkeen tukikelpoiset kustannukset ja tulolähteet. Liitteessä XI olevassa I.3 kohdan 3 alakohdassa esitetyn voitontavoittelun kiellon periaatteen noudattaminen

Tilanne: päivä/kuukausi/vuosi

	Tukikelpoiset kustannukset			Tulolähteet
	Välittömät kustannukset	Välilliset kustannukset	Tukikelpoiset kokonaiskustannukset	EU:n rahoitusosuus	Kolmansien osapuolten rahoitusosuus	Hankkeen tuotto	Tulot yhteensä (kuten esitetty liitteessä XI, I.3 kohdan 3 alakohdassa)
	(a)	(b)	c)= (a) + (b)	(e)	(f)	(g)	(h)= (e) + (f) +(g)
Hankkeen viite
Hankkeen viite
Hankkeen viite
jne.
TOIMI 1 YHTEENSÄ
Hankkeen viite
Hankkeen viite
Hankkeen viite
jne.
TOIMI 2 YHTEENSÄ
Hankkeen viite
Hankkeen viite
Hankkeen viite
jne.
TOIMI N YHTEENSÄ
TEKNINEN APU
VUOSIOHJELMA YHTEENSÄ

Muutetaan liite VIII seuraavasti:

4.1)	Korvataan otsikko seuraavasti:

4.2)	Poistetaan alaviitteestä 1 sana ”tukikelpoisten”.

4.3)

Korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2.	ilmoitetut menot ovat aiheutuneet vuosiohjelmaan sovellettavien perusteiden mukaisesti rahoitettaviksi valituista toimista;”.

5)	Liitteessä IX korvataan otsikko seuraavasti:

Korvataan liite XI seuraavasti:

”LIITE XI

MENOJEN TUKIKELPOISUUTTA KOSKEVAT SÄÄNNÖT KOTOUTTAMISRAHASTO

I Yleiset periaatteet

I.1 Perusperiaatteet

Perussäädöksen mukaisesti tukikelpoisten menojen on täytettävä seuraavat ehdot:

a)	niiden on kuuluttava rahaston soveltamisalaan ja sen tavoitteiden piiriin perussäädöksen 1, 2 ja 3 artiklassa kuvatulla tavalla;

b)	niiden on kuuluttava perussäädöksen 4 artiklassa lueteltuihin tukikelpoisiin toimiin;

c)	niiden on oltava tarpeellisia niiden toimien toteuttamiseksi, jotka sisältyvät komission hyväksymään monivuotiseen ohjelmaan ja vuosiohjelmiin liittyvään hankkeeseen;

d)	niiden on oltava kohtuullisia ja moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisia erityisesti taloudellisuuden ja kustannustehokkuuden osalta;

niiden on oltava aiheutunut lopulliselle tuensaajalle ja/tai hankekumppaneille, jotka ovat sijoittautuneet johonkin jäsenvaltioon ja rekisteröityneet siellä, lukuun ottamatta hallitustenvälisillä sopimuksilla perustettuja kansainvälisiä julkisoikeudellisia järjestöjä sekä niiden perustamia erityisjärjestöjä, Punaisen Ristin kansainvälistä komiteaa (ICRC) ja Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälistä liittoa. Tämän päätöksen 39 artiklan 2 kohta huomioon ottaen lopulliseen tuensaajaan sovellettavia sääntöjä on sovellettava soveltuvin osin hankekumppaneihin;

f)	niiden on liityttävä perussäädöksessä tarkoitettuihin kohderyhmiin;

g)	niiden on täytynyt aiheutua tukisopimuksen erityismääräysten mukaisesti.

2.	Perussäädöksen 13 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen monivuotisten toimien osalta ainoastaan vuosiohjelmasta yhteisrahoitusta saava osa toimista katsotaan hankkeeksi, johon näitä tukikelpoisuussääntöjä sovelletaan.

3.	Rahastosta tuettuja hankkeita ei saa rahoittaa muista yhteisön talousarviosta rahoitettavista lähteistä. Rahastosta tuetuille hankkeille on hankittava yhteisrahoitusta julkisista tai yksityisistä lähteistä.

I.2 Hankkeen budjetti

Hankkeen budjetti on esitettävä seuraavasti:

Menot

Tulot

+	välittömät kustannukset

+	välilliset kustannukset (tukisopimuksessa määritelty kiinteä prosenttiosuus välittömistä kustannuksista)

+	EY:n rahoitusosuus (määritelty pienimmäksi niistä kolmesta summasta, jotka on ilmoitettu tämän päätöksen 12 artiklassa)

+	lopullisen tuensaajan ja hankekumppaneiden rahoitusosuus

+	kolmansien osapuolten rahoitusosuus

+	hankkeen tuotto

=	Tukikelpoiset kokonaiskustannukset

=	Kokonaistulot

Budjetin on oltava tasapainossa: tukikelpoisten kokonaiskustannusten on vastattava kokonaistuloja.

I.3 Tulot ja voitontavoittelun kiellon periaate

Rahastosta tuettujen hankkeiden on oltava voittoa tavoittelemattomia. Jos hankkeen päättyessä tulot, tuotto mukaan luettuna, ovat menoja suuremmat, hankkeelle rahastosta myönnettävää rahoitusosuutta vähennetään vastaavasti. Hankkeen kaikkien tulolähteiden osuudet on kirjattava lopullisen tuensaajan tilikirjanpitoon tai veroasiakirjoihin, ja ne on voitava eritellä ja tarkastaa.

Hankkeen tulojen on muodostuttava kaikista rahoitusosuuksista, jotka on myönnetty sille rahastosta taikka julkisista tai yksityisistä lähteistä, mukaan luettuna lopullisen tuensaajan oma rahoitusosuus, sekä hankkeen mahdollisesta tuotosta. ’Tuotolla’ tarkoitetaan tämän säännön osalta I.4 kohdassa kuvattuna tukikelpoisuusaikana hankkeelle muodostuneita tuloja myynnistä, vuokrauksesta, palveluista, maksuista tai muista vastaavista lähteistä.

3.	Tämän päätöksen 12 artiklan c alakohdassa tarkoitettu yhteisön rahoitusosuus, joka muodostuu voitontavoittelun kiellon periaatteen soveltamisen tuloksena, lasketaan vähentämällä ’tukikelpoisista kokonaiskustannuksista’ sekä ’kolmansien osapuolten rahoitusosuus’ että ’hankkeen tuotto’.

I.4 Tukikelpoisuusaika

Hankkeeseen liittyvien kustannusten on oltava aiheutunut ja vastaavien maksujen (poistoja lukuun ottamatta) suoritettu 1 päivän tammikuuta jälkeen sinä vuonna, joka on mainittu rahoituspäätöksessä, jolla hyväksytään jäsenvaltioiden vuosiohjelmat. Tukikelpoisuusaika päättyy 30 päivänä kesäkuuta vuonna N (2) + 2, mikä tarkoittaa, että hankkeeseen liittyvien kustannusten on oltava aiheutunut ennen tätä päivämäärää.

Edellä 1 alakohdassa säädettyä tukikelpoisuusaikaa koskee poikkeus seuraavien toimien osalta:

a)	perussäädöksen 33 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut, vuoden 2007 vuosiohjelmasta tukea saavat hankkeet;

b)	jäsenvaltioille annettava tekninen apu (katso IV kohdan 3 alakohta).

I.5 Menojen kirjaaminen

1.	Menojen on vastattava lopullisen tuensaajan suorittamia maksuja. Niiden on oltava (käteis)maksutapahtumia, lukuun ottamatta poistoja.

2.	Pääsääntöisesti menot on todennettava virallisilla laskuilla. Jos tämä ei ole mahdollista, menojen tueksi on esitettävä vastaavalla tavalla todistusvoimaiset kirjanpitoasiakirjat tai tositteet.

Menot on voitava eritellä ja todentaa. Erityisesti on huolehdittava siitä, että ne on

a)	kirjattu lopullisen tuensaajan kirjanpitoon;

b)	määritetty lopullisen tuensaajan sijoittautumisvaltiossa sovellettavien kirjanpitosäännösten ja lopullisen tuensaajan tavanomaisten kustannuslaskentakäytäntöjen mukaisesti; sekä

c)	ilmoitettu sovellettavan vero- ja sosiaalilainsäädännön vaatimusten mukaisesti.

4.	Tarvittaessa lopullisten tuensaajien on säilytettävä oikeaksi todistetut jäljennökset kirjanpitoasiakirjoista, joilla todennetaan hankekumppaneille kyseisen hankkeen yhteydessä muodostuneet tulot ja menot.

5.	Edellä 2–4 alakohdassa tarkoitetun asiakirja-aineiston säilytyksessä ja käsittelyssä on noudatettava kansallista tietosuojalainsäädäntöä.

I.6 Alueellinen kattavuus

Perussäädöksen 4 artiklassa kuvattuihin toimiin liittyvien menojen on oltava

a)	aiheutunut I.1 kohdan 1 alakohdan e luetelmakohdassa määritellyille lopullisille tuensaajille sekä

b)	aiheutunut jäsenvaltioiden alueella, lukuun ottamatta perussäädöksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja maahantuloa edeltäviä toimia, joihin liittyvät menot voivat aiheutua joko jäsenvaltioiden alueella tai alkuperämaassa.

Kolmansiin maihin rekisteröityneet ja sijoittautuneet hankekumppanit voivat osallistua hankkeisiin ainoastaan ilman kustannuksia, lukuun ottamatta hallitustenvälisillä sopimuksilla perustettuja kansainvälisiä julkisoikeudellisia järjestöjä sekä niiden perustamia erityisjärjestöjä, Punaisen Ristin kansainvälistä komiteaa (ICRC) ja Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälistä liittoa.

II Hankkeen tukikelpoiset menolajit

II.1 Tukikelpoiset välittömät kustannukset

Hankkeen tukikelpoisia välittömiä kustannuksia ovat kustannukset, jotka täyttävät I luvussa vahvistetut yleiset tukikelpoisuusedellytykset ja jotka voidaan yksilöidä hankkeen toteuttamiseen välittömästi liittyviksi erityiskustannuksiksi. Välittömät kustannukset on otettava huomioon hankkeen arvioidussa kokonaisbudjetissa.

Tukikelpoisia ovat seuraavat välittömät kustannukset:

II.1.1 Henkilöstökulut

1.	Hankkeen toteuttamiseen osallistuvan henkilöstön kustannukset eli todelliset palkkakustannukset, joihin on lisätty sosiaaliturvamaksut ja muut palkkoihin liittyvät lakisääteiset kustannukset, ovat tukikelpoisia, jos tämä vastaa tuensaajan tavanomaista palkkauskäytäntöä.

2.	Kansainvälisten järjestöjen kohdalla tukikelpoiset henkilöstökulut voivat sisältää säännöksiä lakisääteisten velvoitteiden ja palkkaukseen liittyvien oikeuksien kattamiseksi.

Vastaavat julkisten elinten henkilöstön palkkakustannukset ovat tukikelpoisia siltä osin, kuin ne ovat aiheutuneet toiminnoista, joita julkinen elin ei toteuttaisi, ellei asianomaista hanketta olisi otettu toteutettavaksi; tämä henkilöstö siirretään tai nimetään toteuttamaan hanketta lopullisen tuensaajan kirjallisella päätöksellä.

4.	Henkilöstökulut on esitettävä budjetissa yksityiskohtaisesti siten, että ilmoitetaan tehtävät ja henkilöstön lukumäärä.

II.1.2 Matka- ja oleskelukulut

1.	Matka- ja oleskelukulut ovat tukikelpoisia välittöminä kustannuksina sellaisen henkilöstön tai muiden henkilöiden osalta, jotka osallistuvat hankkeen toimiin ja joiden matkustaminen on hankkeen toteuttamisen kannalta välttämätöntä.

Matkakulut ovat tukikelpoisia toteutuneiden kustannusten perusteella. Korvauksen perustana on oltava halvin julkinen liikenneväline, ja lentomatkat on periaatteessa sallittava ainoastaan silloin, kun edestakaisen matkan pituus on yli 800 km, paitsi silloin kun matkakohteen sijainti edellyttää lentämistä. Korvaus oman auton käytöstä lasketaan yleensä joko julkisten liikennevälineiden käytöstä aiheutuvien kustannusten perusteella tai kyseisessä jäsenvaltiossa julkaistujen virallisten sääntöjen mukaisten taikka lopullisen tuensaajan käyttämien kilometrikorvaustaksojen perusteella.

Oleskelukulut ovat tukikelpoisia todellisten kustannusten tai päivärahojen perusteella. Jos organisaatiolla on oma päivärahojen korvaustaulukko, korvaukset eivät kuitenkaan saa ylittää jäsenvaltion lainsäädäntöön ja käytäntöön perustuvia ylärajoja. Oleskelukorvausten on yleensä katettava paikalliset matkat (taksimatkat mukaan luettuina), majoitus, ateriat, paikallispuhelut ja muut satunnaiset kulut.

II.1.3 Laitteet

II.1.3.1 Yleiset säännöt

1.	Laitteiden hankintaan liittyvät kulut ovat tukikelpoisia ainoastaan, jos ne ovat olennaisen tärkeitä hankkeen toteuttamiseksi. Laitteiden teknisten ominaisuuksien on täytettävä tekniset vaatimukset hankkeen toteuttamiseksi, ja niiden on vastattava asianmukaisia normeja ja standardeja.

2.	Valinnan leasingin, vuokrauksen ja ostamisen välillä on aina perustuttava edullisimpaan vaihtoehtoon. Jos leasing-sopimusta tai vuokrasopimusta ei kuitenkaan ole mahdollista tehdä hankkeen lyhytkestoisuuden tai nopean arvonalenemisen vuoksi, ostaminen hyväksytään.

II.1.3.2 Vuokraus ja leasing

Vuokraus- ja leasingtoimiin liittyvät menot ovat kelpoisia yhteisrahoitukseen, jollei muuta johdu jäsenvaltiossa voimassa olevista säännöistä, kansallisesta lainsäädännöstä ja käytännöstä eikä hankkeeseen liittyvän vuokrauksen tai leasingin kestosta.

II.1.3.3 Ostaminen

Jos laitteet on ostettu hankkeen kestoaikana, budjetissa on täsmennettävä, onko siihen sisällytetty kokonaiskustannukset vai ainoastaan se osuus laitteiden poistoista, joka vastaa laitteiden käyttöaikaa hankkeessa ja niiden tosiasiallista käyttöastetta hankkeessa. Jälkimmäinen osuus on laskettava sovellettavien kansallisten sääntöjen mukaisesti.

2.	Jos laitteet on ostettu ennen hankkeen aloittamista, mutta niitä käytetään hanketta varten, ne ovat tukikelpoisia poistojen perusteella. Nämä kulut eivät kuitenkaan ole tukikelpoisia, jos laitteet ostettiin alun perin yhteisön avustuksella.

Vähemmän kuin 20 000 euroa maksavien yksittäisten laitteiden hankintakustannukset ovat kokonaisuudessaan tukikelpoisia, jos laite on ostettu aikaisemmin kuin hankkeen kolmen viimeisen kuukauden aikana. Vähintään 20 000 euroa maksavat yksittäiset laitteet ovat tukikelpoisia ainoastaan poistojen perusteella.

II.1.4 Kiinteä omaisuus

II.1.4.1 Yleiset säännöt

Kiinteistön teknisten ominaisuuksien on täytettävä tekniset vaatimukset hankkeen toteuttamiseksi, ja niiden on vastattava asianmukaisia normeja ja standardeja.

II.1.4.2 Vuokraus

Kiinteistön vuokraukseen liittyvät menot ovat kelpoisia yhteisrahoitukseen, jos vuokrauksella on suora yhteys kyseisen hankkeen tavoitteisiin jäljempänä esitettyjen ehtojen täyttyessä; tämä ei kuitenkaan estä soveltamasta tiukempia kansallisia sääntöjä:

a)	Kiinteistöä ei ole ostettu yhteisön avustuksella.

b)	Kiinteistöä käytetään ainoastaan hankkeen toteuttamiseen. Jollei näin tehdä, tukikelpoista on ainoastaan se osuus kuluista, joka vastaa käyttöä hanketta varten.

II.1.5 Kulutushyödykkeet, tarvikkeet ja yleiset palvelut

Kulutushyödykkeistä, tarvikkeista ja yleisistä palveluista aiheutuvat kulut ovat tukikelpoisia, jos ne ovat yksilöitävissä ja välittömästi tarpeen hankkeen toteuttamiseksi.

II.1.6 Alihankinta

1.	Pääsääntöisesti lopullisilla tuensaajilla on oltava valmiudet hallinnoida hankkeet itse. Tukisopimuksessa on ilmoitettava selvästi hankkeeseen kuuluvia alihankintana teetettäviä tehtäviä vastaava määrä.

Seuraaviin alihankintasopimuksiin liittyvät menot eivät ole kelpoisia yhteisrahoitettaviksi rahastosta:

a)	hankkeen yleiseen johtamiseen liittyvien tehtävien suorittaminen alihankintana;

b)	alihankinta, joka lisää hankkeen kustannuksia tuomatta sille vastaavaa lisäarvoa;

c)	välittäjien tai konsulttien kanssa tehdyt alihankintasopimukset, joissa korvaus määritellään prosenttiosuutena hankkeen kokonaiskustannuksista, jollei lopullinen tuensaaja pysty perustelemaan maksua suoritetun työn tai palvelun tosiasiallisella arvolla.

3.	Alihankkijoiden on sitouduttava toimittamaan kaikille tilintarkastajille ja tarkastajille kaikki tarvittavat tiedot alihankintatoiminnasta kaikkien alihankintasopimusten osalta.

II.1.7 Unionin yhteisrahoituksen edellytyksistä suoraan aiheutuvat kustannukset

Unionin yhteisrahoitukseen liittyvien vaatimusten täyttämisestä kuten tiedottamisesta, avoimuudesta, hankkeen arvioinnista, ulkoisesta tarkastuksesta, pankkitakauksista ja käännöskuluista aiheutuneet kustannukset ovat tukikelpoisia välittöminä kustannuksina.

II.1.8 Asiantuntijoiden palkkiot

Oikeudellisten neuvonantajien, notaarien sekä teknisten ja talousasiantuntijoiden palkkiot ovat tukikelpoisia.

II.1.9 Rahaston soveltamisalaan kuuluviin kolmansien maiden kansalaisiin liittyvät erityiskulut

Tuen osalta lopullisen tuensaajan tekemät hankinnat kolmansien maiden kansalaisille, jotka kuuluvat rahaston soveltamisalaan, sellaisena kuin se määritellään perussäädöksessä, ja lopullisen tuensaajan maksamat korvaukset näille henkilöille aiheutuneista kuluista ovat tukikelpoisia seuraavien erityisehtojen täyttyessä:

a)	Lopullisen tuensaajan on säilytettävä perussäädöksen 41 artiklassa edellytetyn ajanjakson ajan tarvittavat tiedot ja tositteet siitä, että tätä tukea saavat kolmansien maiden kansalaiset kuuluvat rahaston soveltamisalaan, sellaisena kuin se määritellään perussäädöksessä.

b)	Lopullisen tuensaajan on säilytettävä kolmansien maiden kansalaisille annettua tukea koskevat tositteet (kuten laskut ja kuitit) perussäädöksen 41 artiklassa säädetyn ajanjakson ajan.

Jos kyseessä ovat toimet, jotka edellyttävät rahaston soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden osallistumista (esimerkiksi kurssi), voidaan myöntää täydentävänä tukena vähäisiä rahallisia kannustimia, edellyttäen, ettei kokonaismäärä ylitä 25 000:ta euroa hanketta kohden ja että se jaetaan henkilöiden kesken tapahtumaa, kurssia tai muuta tilaisuutta varten. Lopullisen tuensaajan on laadittava luettelo kyseisistä henkilöistä, käytetystä ajasta ja maksupäivistä, ja sen on huolehdittava asianmukaisesta seurannasta päällekkäisen rahoituksen ja varojen väärinkäytön välttämiseksi.

II.2 Tukikelpoiset välilliset kustannukset

1.	Toimen tukikelpoisia välillisiä kustannuksia ovat kustannukset, jotka täyttävät I.1 kohdan 1 alakohdassa tukikelpoisuudelle asetetut ehdot ja joita ei voida yksilöidä hankkeen toteuttamiseen välittömästi liittyviksi erityiskustannuksiksi.

2.	Poiketen siitä, mitä I.1 kohdan 1 alakohdan e luetelmakohdassa ja I.5 kohdassa säädetään, toimen toteuttamiseen liittyvistä välillisistä kustannuksista voidaan korvata kiinteämääräinen prosenttiosuus, joka on enintään seitsemän prosenttia tukikelpoisten välittömien kustannusten kokonaismäärästä.

3.	Unionin talousarviosta toiminta-avustusta saavat organisaatiot eivät voi sisällyttää välillisiä kustannuksia talousarvioonsa.

III Kustannukset, jotka eivät ole tukikelpoisia

Seuraavat kustannukset eivät ole tukikelpoisia:

a)	arvonlisävero, paitsi jos lopullinen tuensaaja voi todistaa, ettei saa siitä palautusta;

sijoitetun pääoman tuotto, lainoihin ja lainanhoitoon liittyvät kustannukset, ottolainauskorot, valuutanvaihtopalkkiot ja kurssitappiot, varaukset tulevia tappioita tai velkoja varten, korkokustannukset, epävarmat saatavat, sakot, taloudelliset seuraamukset, oikeudenkäyntikulut ja kohtuuttomat tai perusteettomat kustannukset;

c)	yksinomaan hankkeen henkilöstön kestitsemisestä ja viihdyttämisestä aiheutuvat kulut; vieraanvaraisuudesta aiheutuvat kohtuulliset kulut hankkeeseen liittyvissä sosiaalisissa tilaisuuksissa, esimerkiksi hankkeen päätöstilaisuudessa tai ohjausryhmän kokouksessa, ovat sallittuja;

d)	lopullisen tuensaajan ilmoittamat, toiseen yhteisön tukemaan hankkeeseen tai toimintasuunnitelmaan liittyvät kustannukset;

e)	maa-alueiden ostaminen sekä kiinteistöjen ostaminen, rakentaminen ja kunnostaminen;

f)	luontoissuoritukset.

IV Tekninen apu jäsenvaltioiden aloitteesta

Kaikki vastuuviranomaiselle, valtuutetulle viranomaiselle, tarkastusviranomaiselle, todentamisviranomaiselle tai muille 2 kohdassa lueteltujen tehtävien toteuttamisessa avustaville elimille aiheutuneet kustannukset, jotka ovat tarpeen rahaston täytäntöönpanoa varten, ovat tukikelpoisia teknisenä apuna perussäädöksen 15 artiklassa säädetyissä rajoissa.

Kyse voi olla seuraavista toimenpiteistä:

a)	toimien valmisteluun, valintaan, arviointiin, hallinnointiin ja valvontaan liittyvät menot;

b)	toimien tai hankkeiden tarkastukseen ja paikan päällä tehtäviin tarkastuksiin liittyvät menot;

c)	toimien tai hankkeiden arviointeihin liittyvät menot;

d)	toimiin liittyvään tiedotukseen, levitykseen ja avoimuuteen liittyvät menot;

e)	rahastojen hallintoa, seurantaa ja arviointia varten tarvittavien tietokonejärjestelmien hankintaan, asennukseen ja ylläpitoon liittyvät menot;

toimien toteuttamiseen liittyvien seurantakomiteoiden ja alakomiteoiden kokousmenot; tähän menolajiin voidaan sisällyttää myös näiden komiteoiden käyttämien asiantuntijoiden ja muiden komitean työhön osallistuvien henkilöiden kulut, mukaan luettuina kolmansista maista tulevien osallistujien kulut, jos heidän mukanaolonsa on olennaisen tärkeää toimien tehokkaan toteuttamisen kannalta;

g)	menot toimenpiteisiin, joilla vahvistetaan rahaston hallinnollista täytäntöönpanokapasiteettia.

Tekniseen apuun liittyvien toimien ja vastaavien maksujen on oltava suoritettu 1 päivän tammikuuta jälkeen sinä vuonna, joka on mainittu rahoituspäätöksessä, jolla hyväksytään jäsenvaltioiden vuosiohjelmat. Tukikelpoisuusaika kestää vuosiohjelman täytäntöönpanoa koskevan loppukertomuksen toimittamisen määräpäivään.

4.	Hankinnat on suoritettava jäsenvaltiossa vahvistettujen kansallisten hankintoja koskevien sääntöjen mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat toteuttaa tätä rahastoa koskevia teknisen avun toimenpiteitä yhdessä sellaisten teknisen avun toimenpiteiden kanssa, jotka koskevat joitakin neljästä rahastosta tai niitä kaikkia. Siinä tapauksessa tästä rahastosta voidaan kuitenkin myöntää rahoitusta ainoastaan tätä rahastoa vastaavaan osuuteen kuluista, jotka ovat aiheutuneet yhteisen toimenpiteen toteuttamisesta, ja jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)	osuus yhteisistä toimenpiteistä aiheutuneista kuluista veloitetaan vastaavalta rahastolta kohtuudenmukaisella ja todennettavalla tavalla; ja

b)	kuluja ei rahoiteta kahteen kertaan.”

(1) Tarvittaessa”

(2) ’N’ tarkoittaa vuotta, joka on mainittu rahoituspäätöksessä, jolla hyväksytään jäsenvaltioiden vuosiohjelmat.

9.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

L 62/46

KOMISSION PÄÄTÖS,

annettu 3 päivänä maaliskuuta 2011,

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 573/2007/EY soveltamissäännöistä Euroopan pakolaisrahaston perustamiseksi vuosiksi 2008–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa jäsenvaltioiden hallinnointi- ja valvontajärjestelmien, Euroopan pakolaisrahastosta myönnetyn yhteisrahoituksen avulla toteutettujen hankkeiden yleis- ja taloushallintoa koskevien sääntöjen sekä menojen tukikelpoisuuden osalta tehdyn päätöksen 2008/22/EY muuttamisesta

(tiedoksiannettu numerolla K(2011) 1290)

(2011/152/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon Euroopan pakolaisrahaston perustamisesta vuosiksi 2008–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa ja neuvoston päätöksen 2004/904/EY kumoamisesta 23 päivänä toukokuuta 2007 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 573/2007/EY (1) ja erityisesti sen 23 artiklan ja 35 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Euroopan pakolaisrahaston käynnistämisen jälkeen saadun kokemuksen perusteella on tarpeen selventää komission päätökseen 2008/22/EY (2) sisältyviä avoimuuteen, yhdenvertaiseen kohteluun ja syrjimättömyyteen liittyviä velvoitteita hankkeita toteutettaessa.

(2)	Jäsenvaltioiden on laadittava kertomukset vuosittaisten ohjelmien täytäntöönpanosta. Sen vuoksi on aiheellista selventää, mitä tietoja jäsenvaltioiden on toimitettava.

(3)	Jäsenvaltioille aiheutuvan hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi ja oikeusvarmuuden parantamiseksi Euroopan pakolaisrahastosta myönnetyn yhteisrahoituksen avulla toteutettujen toimien menojen tukikelpoisuutta koskevia sääntöjä olisi yksinkertaistettava ja selvennettävä.

(4)

Useimpia tässä päätöksessä tehdyistä muutoksista olisi sovellettava välittömästi. Koska kuitenkin vuosien 2009 ja 2010 vuosittaiset ohjelmat ovat käynnissä, Euroopan pakolaisrahastosta myönnetyn yhteisrahoituksen avulla toteutettujen toimien menojen tukikelpoisuutta koskevia tarkistettuja sääntöjä olisi sovellettava vuoden 2011 vuosittaisesta ohjelmasta alkaen. Jäsenvaltioille olisi kuitenkin annettava mahdollisuus soveltaa kyseisiä sääntöjä jo aikaisemmin tiettyjen edellytysten täyttyessä.

(5)	Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti perussäädös ja sen perusteella myös tämä päätös sitoo Yhdistynyttä kuningaskuntaa.

(6)	Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti perussäädös ja sen perusteella myös tämä päätös sitoo Irlantia.

(7)	Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti tämä päätös ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(8)

(9)	Päätöstä 2008/22/EY olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Muutetaan päätös 2008/22/EY seuraavasti:

1.	Korvataan 9 artiklan 1 kohdan toinen virke seuraavasti: ”Ehdotuspyyntöjen sisältöön tehdyt merkittävät muutokset on julkaistava samalla tavalla.”.

Korvataan 11 artikla seuraavasti:

”11 artikla

Toiminnan toteuttamiseksi tehtävät sopimukset

Korvataan 21 artiklan 1 kohta seuraavasti:

4.	Korvataan 24 artiklan 3 kohta seuraavasti: ”3. Seurantakertomuksiin ja loppukertomuksiin liittyvissä rahoitustaulukoissa esitetään budjetoitujen määrien jaottelu sekä painopisteiden että erityisten painopisteiden mukaisesti, kuten ne on strategisissa suuntaviivoissa määritelty.”.

Muutetaan 25 artikla seuraavasti:

Lisätään 1 kohtaan seuraavat virkkeet:

”Tarkastusstrategian muutokset, jotka on esitetty perussäädöksen 30 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti ja jotka komissio on hyväksynyt, on lähetettävä komissiolle mahdollisimman pian. Tarkistettu tarkastusstrategia on laadittava liitteessä 6 olevan mallin mukaisesti, ja tehdyt muutokset on merkittävä.”.

Korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2. Tarkastusviranomaisen on esitettävä vuotuinen tarkastussuunnitelma vuosittain ennen 15 päivää helmikuuta alkaen vuodesta 2010, paitsi silloin, kun komission hyväksymät kaksi viimeisintä vuosittaista ohjelmaa vastaavat vuotuista yhteisön rahoitusosuutta, joka on alle miljoona euroa. Tarkastussuunnitelma on laadittava liitteessä 6 olevan mallin mukaisesti. Jäsenvaltioiden ei tarvitse esittää tarkastusstrategiaa uudelleen esittäessään vuotuisia tarkastussuunnitelmia. Kun kyse on yhteisestä tarkastusstrategiasta, josta säädetään perussäädöksen 30 artiklan 2 kohdassa, voidaan toimittaa yhteinen vuotuinen tarkastussuunnitelma.”.

Korvataan 26 artikla seuraavasti:

”26 artikla

Todentamisviranomaisen laatimat asiakirjat

1. Todentamisviranomainen laatii todentamisasiakirjan, joka liittyy perussäädöksen 39 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun pyyntöön maksaa toinen ennakkomaksu, ja vastuuviranomainen toimittaa sen komissiolle liitteessä 8 esitetyssä muodossa.

2. Todentamisviranomainen laatii todentamisasiakirjan, joka liittyy perussäädöksen 40 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun pyyntöön maksaa loppumaksu, ja vastuuviranomainen toimittaa sen komissiolle liitteessä 9 esitetyssä muodossa.”.

7.	Korvataan 37 artikla seuraavasti: ”37 artikla Sähköinen asiakirjojen vaihto Edellä 3 luvussa tarkoitettujen asiakirjojen asianmukaisesti allekirjoitettujen paperiversioiden lisäksi tiedot lähetetään sähköisesti.”.

8.	Muutetaan liitteet tämän päätöksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

1. Tämän päätöksen 1 artiklan 1–7 kohtaa ja liitteen 1–5 kohtaa sovelletaan tämän päätöksen antamisesta alkaen.

2. Liitteen 6 kohtaa sovelletaan viimeistään vuoden 2011 vuosittaisten ohjelmien täytäntöönpanosta alkaen.

3. Jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa liitteen 6 kohtaa käynnissä oleviin tai tuleviin hankkeisiin vuosien 2009 ja 2010 vuosittaisista ohjelmista alkaen noudattaen täysimääräisesti yhdenvertaisen kohtelun, avoimuuden ja syrjimättömyyden periaatteita. Siinä tapauksessa jäsenvaltiot soveltavat kyseiseen hankkeeseen uusia sääntöjä kokonaisuudessaan ja muuttavat tukisopimusta tarvittaessa. Ainoastaan teknisen avun kustannusten osalta jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa liitteen 6 kohtaa vuoden 2008 vuosittaisesta ohjelmasta alkaen.

3 artikla

Tehty Brysselissä 3 päivänä maaliskuuta 2011.

Komission puolesta

Cecilia MALMSTRÖM

Komission jäsen

(1) EUVL L 144, 6.6.2007, s. 1.

(2) EUVL L 7, 10.1.2008, s. 1.

(3) EUVL L 144, 6.6.2007, s. 22.

LIITE

Muutetaan päätöksen 2008/22/EY liitteet seuraavasti:

Muutetaan liite 3 seuraavasti:

1.1	Poistetaan 2 kohta.

1.2	Poistetaan 4.2 kohta.

Muutetaan liite 4 seuraavasti:

2.1

Korvataan A osan 1.2 kohta seuraavasti:

”1.2.

Kuvaus hankkeiden valintamenettelystä (vastuuviranomaisen/valtuutetun viranomaisen tai asiaan liittyvien elinten tasolla) sekä niiden tuloksista”.

2.2	Poistetaan A osan 2 kohdan taulukossa 1 olevasta viimeisestä sarakkeesta sana ”tukikelpoiset”.

2.3

Lisätään A osaan 1.4 a kohta seuraavasti:

”1.4a.

Muu toiminta”.

Muutetaan liitteessä 5 oleva A osa seuraavasti:

3.1

Korvataan 1.2 kohta seuraavasti:

”1.2.

Väliselvityksessä annetun hankkeiden valintamenettelystä (vastuuviranomaisen/valtuutetun viranomaisen tai asiaan liittyvien elinten tasolla) sekä niiden tuloksista annetun kuvauksen päivitys, tarvittaessa”

3.2

Lisätään 1.4 a kohta seuraavasti:

”1.4a.

Muu toiminta”

3.3

Lisätään 1.8 kohta seuraavasti:

”1.8.

Vahvistus siitä, että hallinto- ja valvontajärjestelmään ei ole tehty merkittäviä muutoksia komissiolle … ilmoitetun viimeisen tarkistuksen jälkeen”

3.4

Korvataan 4 kohta seuraavasti:

”4. RAHOITUKSEN TOTEUTUMINEN

Vuosiohjelman täytäntöönpanoa koskeva loppukertomus

Taulukko 1

Yksityiskohtainen rahoituskertomus

Jäsenvaltio: […]

Vuosiohjelma: […]

Tilanne: [päivä/kuukausi/vuosi]

(kaikki luvut euroina)

Jäsenvaltion suunnittelema (kuten komission hyväksymässä vuosiohjelmassa)

Sidottu jäsenvaltion tasolla

Vastuuviranomaisen (VV) hyväksymät varsinaiset luvut

(tuensaajille aiheutuneet kustannukset ja EY:n lopullinen rahoitusosuus)

Toimet

Hankkeet

Painopisteen nro

Erityisen painopisteen nro (1)

Suunnitellut kokonais- kustannukset

(a)

EY:n rahoitusosuus

(b)

EY:n rahoitusosuus, %

(c = b/a)

Tukikelpoiset kokonaiskustannukset

(d)

EY:n rahoitusosuus

(e)

EY:n rahoitusosuus, %

(f = e/d)

Tukikelpoiset kokonaiskustannukset

(g)

EY:n rahoitusosuus

(h)

EY:n rahoitusosuus, %

(i = h/g)

Kolmansien osapuolten rahoitusosuudet

(j)

Hankkeen tuotto

(k)

Maksu/ perintä, joka VV:n on suoritettava

(l)

Toimi 1: […]

hanke 1: […]

hanke N: […]

Toimi 1 yhteensä

Toimi …: […]

hanke 1: […]

hanke N: […]

Toimi yhteensä...: […]

Toimi N: […]

hanke 1: […]

hanke N: […]

Toimi N yhteensä

Tekninen apu

Muu toiminta (1)

YHTEENSÄ

0 %

3.5

Korvataan 6 kohta seuraavasti:

”6. LIITTEET

Hankkeen tukikelpoiset menot ja tulojen yhdenmukaisuus voitontavoittelun kiellon periaatteen ja hankkeen tiivistetyn kuvauksen kanssa

Vuosiohjelman täytäntöönpanoa koskeva loppukertomus

Taulukko 6 A

Hankkeen tukikelpoiset kustannukset ja tulolähteet. Liitteessä 11 olevassa I.3 kohdan 3 alakohdassa esitetyn voitontavoittelun kiellon periaatteen noudattaminen

Tilanne: päivä/kuukausi/vuosi

	Tukikelpoiset kustannukset			Tulolähteet
	Välittömät kustannukset	Välilliset kustannukset	Tukikelpoiset kokonais-kustannukset	EU:n rahoitusosuus	Kolmansien osapuolten rahoitusosuus	Hankkeen tuotto	Tulot yhteensä (kuten esitetty liitteessä 11, I.3 kohdan 3 alakohdassa)
	(a)	(b)	(c) = (a) + (b)	(e)	(f)	(g)	(h) = (e) + (f) + (g)
Hankkeen viite
Hankkeen viite
Hankkeen viite
jne.
TOIMI 1 YHTEENSÄ
Hankkeen viite
Hankkeen viite
Hankkeen viite
jne.
TOIMI 2 YHTEENSÄ
Hankkeen viite
Hankkeen viite
Hankkeen viite
jne.
TOIMI N YHTEENSÄ
TEKNINEN APU
VUOSIOHJELMA YHTEENSÄ

Muutetaan liite 8 seuraavasti:

4.1	Korvataan otsikko seuraavasti:

4.2	Poistetaan alaviitteestä 1 sana ”tukikelpoisten”.

4.3

Korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2.	ilmoitetut menot ovat aiheutuneet vuosiohjelmaan sovellettavien perusteiden mukaisesti rahoitettaviksi valituista toimista;”.

5.	Muutetaan liite 9 seuraavasti: Korvataan otsikko seuraavasti:

Korvataan liite 11 seuraavasti:

”LIITE 11

MENOJEN TUKIKELPOISUUTTA KOSKEVAT SÄÄNNÖT EUROOPAN PAKOLAISRAHASTO

I Yleiset periaatteet

I.1 Perusperiaatteet

Perussäädöksen mukaisesti tukikelpoisten menojen on täytettävä seuraavat ehdot:

a)	niiden on kuuluttava rahaston soveltamisalaan ja sen tavoitteiden piiriin perussäädöksen 1 ja 2 artiklassa kuvatulla tavalla;

b)	niiden on kuuluttava perussäädöksen 3 artiklassa lueteltuihin tukikelpoisiin toimiin tai, hätätoimenpiteiden osalta, liityttävä perussäädöksen 5 artiklaan sisältyviin tukikelpoisiin toimiin;

niiden on oltava tarpeen hankkeeseen sisältyvien, komission hyväksymään monivuotiseen ja vuosiohjelmaan sisältyvien toimien toteuttamiseksi tai hätätoimenpiteisiin sisältyvien toimien toteuttamiseksi, sellaisina kuin ne on määritelty perussäädöksen 5 artiklassa, jos niillä muutetaan asianomaista vuosiohjelmaa;

d)	niiden on oltava kohtuullisia ja moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisia erityisesti taloudellisuuden ja kustannustehokkuuden osalta;

f)	niiden on liityttävä perussäädöksen 6 artiklassa määriteltyihin kohderyhmiin;

g)	niiden on täytynyt aiheutua tukisopimuksen erityismääräysten mukaisesti.

2.	Perussäädöksen 14 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen monivuotisten toimien osalta ainoastaan vuosiohjelmasta yhteisrahoitusta saava osa toimista katsotaan hankkeeksi, johon näitä tukikelpoisuussääntöjä sovelletaan.

3.	Rahastosta tuettuja hankkeita ei saa rahoittaa muista yhteisön talousarviosta rahoitettavista lähteistä. Rahastosta tuetuille hankkeille on hankittava yhteisrahoitusta julkisista tai yksityisistä lähteistä.

I.2 Hankkeen budjetti

Hankkeen budjetti on esitettävä seuraavasti:

Menot

Tulot

+	välittömät kustannukset

+	välilliset kustannukset (tukisopimuksessa määritelty kiinteä prosenttiosuus välittömistä kustannuksista)

+	EY:n rahoitusosuus (määritelty pienimmäksi niistä kolmesta summasta, jotka on ilmoitettu tämän päätöksen 12 artiklassa)

+	lopullisen tuensaajan ja hankekumppaneiden rahoitusosuus

+	kolmansien osapuolten rahoitusosuus

+	hankkeen tuotto

=	Tukikelpoiset kokonaiskustannukset

=	Kokonaistulot

Budjetin on oltava tasapainossa: tukikelpoisten kokonaiskustannusten on vastattava kokonaistuloja.

I.3 Tulot ja voitontavoittelun kiellon periaate

Rahastosta tuettujen hankkeiden on oltava voittoa tavoittelemattomia. Jos hankkeen päättyessä tulolähteet, tuotto mukaan luettuna, ovat menoja suuremmat, hankkeelle rahastosta myönnettävää rahoitusosuutta vähennetään vastaavasti. Hankkeen kaikkien tulolähteiden osuudet on kirjattava lopullisen tuensaajan tilikirjanpitoon tai veroasiakirjoihin, ja ne on voitava eritellä ja tarkastaa.

Hankkeen tulojen on muodostuttava kaikista rahoitusosuuksista, jotka on myönnetty sille rahastosta taikka julkisista tai yksityisistä lähteistä, mukaan luettuna lopullisen tuensaajan oma rahoitusosuus, sekä hankkeen mahdollisesta tuotosta. ”Tuotolla” tarkoitetaan tämän säännön osalta I.4 kohdassa kuvattuna tukikelpoisuusaikana hankkeelle muodostuneita tuloja myynnistä, vuokrauksesta, palveluista, maksuista tai muista vastaavista lähteistä.

3.	Tämän päätöksen 12 artiklan c alakohdassa tarkoitettu yhteisön rahoitusosuus, joka muodostuu voitontavoittelun kiellon periaatteen soveltamisen tuloksena, lasketaan vähentämällä ”tukikelpoisista kokonaiskustannuksista” sekä ”kolmansien osapuolten rahoitusosuus” että ”hankkeen tuotto”.

I.4 Tukikelpoisuusaika

2.	Edellä 1 kohdassa säädettyä tukikelpoisuusaikaa koskee poikkeus hätätoimenpiteiden osalta (katso perussäädöksen 21 artiklan 3 kohta) sekä jäsenvaltioille annettavan teknisen avun osalta (katso IV.3 kohta).

I.5 Menojen kirjaaminen

1.	Menojen on vastattava lopullisen tuensaajan suorittamia maksuja. Niiden on oltava (käteis)maksutapahtumia, lukuun ottamatta poistoja.

2.	Pääsääntöisesti menot on todennettava virallisilla laskuilla. Jos tämä ei ole mahdollista, menojen tueksi on esitettävä vastaavalla tavalla todistusvoimaiset kirjanpitoasiakirjat tai tositteet.

Menot on voitava eritellä ja todentaa. Erityisesti on huolehdittava siitä, että ne on

a)	kirjattu lopullisen tuensaajan kirjanpitoon;

b)	määritetty lopullisen tuensaajan sijoittautumisvaltiossa sovellettavien kirjanpitosäännösten ja lopullisen tuensaajan tavanomaisten kustannuslaskentakäytäntöjen mukaisesti; sekä

c)	ilmoitettu sovellettavan vero- ja sosiaalilainsäädännön vaatimusten mukaisesti.

4.	Tarvittaessa lopullisten tuensaajien on säilytettävä oikeaksi todistetut jäljennökset kirjanpitoasiakirjoista, joilla todennetaan hankekumppaneille kyseisen hankkeen yhteydessä muodostuneet tulot ja menot.

5.	Edellä 2–4 alakohdassa tarkoitetun asiakirja-aineiston säilytyksessä ja käsittelyssä on noudatettava kansallista tietosuojalainsäädäntöä.

I.6 Alueellinen kattavuus

Perussäädöksen 3 ja 5 artiklassa kuvattuihin toimiin liittyvien menojen on oltava

a)	aiheutunut I.1 kohdan 1 alakohdan e luetelmakohdassa määritellyille lopullisille tuensaajille; sekä

b)	aiheutunut jäsenvaltioiden alueella, lukuun ottamatta perussäädöksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua uudelleensijoittamista koskevia toimia, joihin liittyvät menot voivat olla aiheutuneet jäsenvaltioiden alueella tai vastaanottavassa maassa.

II Hankkeen tukikelpoiset menolajit

II.1 Tukikelpoiset välittömät kustannukset

Tukikelpoisia ovat seuraavat välittömät kustannukset:

II.1.1 Henkilöstökulut

1.	Hankkeen toteuttamiseen osallistuvan henkilöstön kustannukset eli todelliset palkkakustannukset, joihin on lisätty sosiaaliturvamaksut ja muut palkkoihin liittyvät lakisääteiset kustannukset, ovat tukikelpoisia, jos tämä vastaa tuensaajan tavanomaista palkkauskäytäntöä.

2.	Kansainvälisten järjestöjen kohdalla tukikelpoiset henkilöstökulut voivat sisältää säännöksiä lakisääteisten velvoitteiden ja palkkaukseen liittyvien oikeuksien kattamiseksi.

4.	Henkilöstökulut on esitettävä budjetissa yksityiskohtaisesti siten, että ilmoitetaan tehtävät ja henkilöstön lukumäärä.

II.1.2 Matka- ja oleskelukulut

1.	Matka- ja oleskelukulut ovat tukikelpoisia välittöminä kustannuksina sellaisen henkilöstön tai muiden henkilöiden osalta, jotka osallistuvat hankkeen toimiin ja joiden matkustaminen on hankkeen toteuttamisen kannalta välttämätöntä.

II.1.3 Laitteet

II.1.3.1 Yleiset säännöt

1.	Laitteiden hankintaan liittyvät kulut ovat tukikelpoisia ainoastaan, jos ne ovat olennaisen tärkeitä hankkeen toteuttamiseksi. Laitteiden teknisten ominaisuuksien on täytettävä tekniset vaatimukset hankkeen toteuttamiseksi, ja niiden on vastattava asianmukaisia normeja ja standardeja.

2.	Valinnan leasingin, vuokrauksen ja ostamisen välillä on aina perustuttava edullisimpaan vaihtoehtoon. Jos leasing-sopimusta tai vuokrasopimusta ei kuitenkaan ole mahdollista tehdä hankkeen lyhytkestoisuuden tai nopean arvonalenemisen vuoksi, ostaminen hyväksytään.

II.1.3.2 Vuokraus ja leasing

II.1.3.3 Ostaminen

2.	Jos laitteet on ostettu ennen hankkeen aloittamista, mutta niitä käytetään hanketta varten, ne ovat tukikelpoisia poistojen perusteella. Nämä kulut eivät kuitenkaan ole tukikelpoisia, jos laitteet ostettiin alun perin yhteisön avustuksella.

II.1.4 Kiinteä omaisuus

II.1.4.1 Yleiset säännöt

Kun kyse on kiinteistön ostamisesta, rakentamisesta, kunnostuksesta tai vuokrauksesta, sen on täytettävä hankkeen toteuttamisen edellyttämät tekniset vaatimukset ja vastattava asianmukaisia normeja ja standardeja.

II.1.4.2 Ostaminen, rakentaminen tai kunnostus

Jos kiinteistön hankinta on olennaisen tärkeää hankkeen toteuttamiseksi ja liittyy selkeästi sen tavoitteisiin, kiinteistön eli jo rakennettujen rakennusten ostosta tai kiinteistön rakentamisesta aiheutuneet kulut ovat kelpoisia yhteisrahoitukseen jäljempänä esitettyjen ehtojen täyttyessä; tämä ei kuitenkaan estä soveltamasta tiukempia kansallisia sääntöjä:

Riippumattomalta pätevältä arvioijalta tai asianmukaisesti valtuutetulta viranomaiselta hankitaan todistus siitä, että hankintahinta ei ylitä markkina-arvoa; todistuksessa on joko todettava kiinteistö kansallisten määräysten mukaiseksi tai yksilöitävä epäkohdat, jotka lopullinen edunsaaja aikoo korjata osana hanketta.

b)	Kiinteistöä ei ole ostettu yhteisön avustuksella hankkeen toteuttamista edeltävänä aikana.

c)	Kiinteistöä on käytettävä yksinomaan hankkeen kuvauksessa määriteltyyn tarkoitukseen.

d)	Tukikelpoista on ainoastaan se osuus rakennusten poistoista, joka vastaa omaisuuden käyttöaikaa hankkeessa ja sen tosiasiallista käyttöastetta hankkeessa; poistot lasketaan kansallisten kirjanpitosäännösten mukaisesti.

2.	Jollei 1 kohdan edellytyksestä c) muuta johdu, rakennusten kunnostus-, uudenaikaistamis- tai korjaustöiden kokonaiskustannukset ovat tukikelpoisia enintään 100 000 euroon saakka. Tämän kynnysarvon ylittyessä sovelletaan 1 alakohdan c ja d luetelmakohdan edellytyksiä.

II.1.4.3 Vuokraus

a)	Kiinteistöä ei ole ostettu yhteisön avustuksella.

b)	Kiinteistöä on käytettävä ainoastaan hankkeen toteuttamiseen. Jollei näin tehdä, tukikelpoista on ainoastaan se osuus kuluista, joka vastaa käyttöä hanketta varten.

II.1.5 Kulutushyödykkeet, tarvikkeet ja yleiset palvelut

Kulutushyödykkeistä, tarvikkeista ja yleisistä palveluista aiheutuvat kulut ovat tukikelpoisia, jos ne ovat yksilöitävissä ja välittömästi tarpeen hankkeen toteuttamiseksi.

II.1.6 Alihankinta

1.	Pääsääntöisesti lopullisilla tuensaajilla on oltava valmiudet hallinnoida hankkeet itse. Tukisopimuksessa on ilmoitettava selvästi hankkeeseen kuuluvia alihankintana teetettäviä tehtäviä vastaava määrä.

Seuraaviin alihankintasopimuksiin liittyvät menot eivät ole kelpoisia yhteisrahoitettaviksi rahastosta:

a)	hankkeen yleiseen johtamiseen liittyvien tehtävien suorittaminen alihankintana;

b)	alihankinta, joka lisää hankkeen kustannuksia tuomatta sille vastaavaa lisäarvoa;

c)	välittäjien tai konsulttien kanssa tehdyt alihankintasopimukset, joissa korvaus määritellään prosenttiosuutena hankkeen kokonaiskustannuksista, jollei lopullinen tuensaaja pysty perustelemaan maksua suoritetun työn tai palvelun tosiasiallisella arvolla.

3.	Alihankkijoiden on sitouduttava toimittamaan kaikille tilintarkastajille ja tarkastajille kaikki tarvittavat tiedot alihankintatoiminnasta kaikkien alihankintasopimusten osalta.

II.1.7 Unionin yhteisrahoituksen edellytyksistä suoraan aiheutuvat kustannukset

II.1.8 Asiantuntijoiden palkkiot

Oikeudellisten neuvonantajien, notaarien sekä teknisten ja talousasiantuntijoiden palkkiot ovat tukikelpoisia.

II.1.9 Kohderyhmiin liittyvät erityiskulut

Kohderyhmille annettavan tuen osalta lopullisen tuensaajan tekemät hankinnat kohderyhmille ja lopullisen tuensaajan maksamat korvaukset kohderyhmille aiheutuneista kuluista ovat tukikelpoisia seuraavien erityisehtojen täyttyessä:

a)	Lopullisen tuensaajan on säilytettävä perussäädöksen 43 artiklassa ilmoitetun ajanjakson ajan tarvittavat tiedot ja tositteet siitä, että tätä tukea saavat henkilöt kuuluvat perussäädöksen 6 artiklassa määriteltyyn kohderyhmään.

b)	Lopullisen tuensaajan on säilytettävä annetun tuen osalta perussäädöksen 43 artiklassa säädetyn ajanjakson ajan tositteet (kuten laskut ja kuitit), jotka osoittavat, että kyseiset henkilöt ovat vastaanottaneet tämän tuen.

Jos kyseessä ovat toimet, jotka edellyttävät kohderyhmään kuuluvien henkilöiden osallistumista (esimerkiksi kurssi), voidaan myöntää täydentävänä tukena vähäisiä rahallisia kannustimia, edellyttäen, ettei kokonaismäärä ylitä 25 000:ta euroa hanketta kohden ja että se jaetaan henkilöiden kesken tapahtumaa, kurssia tai muuta tilaisuutta varten. Lopullisen tuensaajan on laadittava luettelo kyseisistä henkilöistä, käytetystä ajasta ja maksupäivistä, ja sen on huolehdittava asianmukaisesta seurannasta päällekkäisen rahoituksen ja varojen väärinkäytön välttämiseksi.

II.1.10 Hätätoimenpiteet

1.	Hätätoimenpiteisiin liittyvien menojen osalta voidaan asianmukaisesti perustelluista syistä sallia poikkeuksia tässä päätöksessä määriteltyihin tukikelpoisuussääntöihin edellyttäen, että ne on hyväksytty hätätoimenpiteiden sallimista koskevassa komission päätöksessä.

2.	Perussäädöksen 21 artiklan 3 kohdan mukaisesti tukikelpoisuusaika on enintään kuusi kuukautta, mikä tarkoittaa, että hankkeeseen liittyvien kustannusten on aiheuduttava kyseisen ajanjakson aikana.

II.2 Tukikelpoiset välilliset kustannukset

1.	Toimen tukikelpoisia välillisiä kustannuksia ovat kustannukset, jotka täyttävät I.1 kohdan 1 alakohdassa tukikelpoisuudelle asetetut ehdot ja joita ei voida yksilöidä hankkeen toteuttamiseen välittömästi liittyviksi erityiskustannuksiksi.

2.	Poiketen siitä, mitä I.1 kohdan 1 alakohdan e luetelmakohdassa ja I.5 kohdassa säädetään, toimen toteuttamiseen liittyvistä välillisistä kustannuksista voidaan korvata kiinteämääräinen prosenttiosuus, joka on enintään seitsemän prosenttia tukikelpoisten välittömien kustannusten kokonaismäärästä.

3.	Unionin talousarviosta toiminta-avustusta saavat organisaatiot eivät voi sisällyttää välillisiä kustannuksia talousarvioonsa.

III Kustannukset, jotka eivät ole tukikelpoisia

Seuraavat kustannukset eivät ole tukikelpoisia:

a)	arvonlisävero, paitsi jos lopullinen tuensaaja voi todistaa, ettei saa siitä palautusta;

c)	yksinomaan hankkeen henkilöstön kestitsemisestä ja viihdyttämisestä aiheutuvat kulut; vieraanvaraisuudesta aiheutuvat kohtuulliset kulut hankkeeseen liittyvissä sosiaalisissa tilaisuuksissa, esimerkiksi hankkeen päätöstilaisuudessa tai ohjausryhmän kokouksessa, ovat sallittuja;

d)	lopullisen tuensaajan ilmoittamat, toiseen yhteisön tukemaan hankkeeseen tai toimintasuunnitelmaan liittyvät kustannukset;

e)	maa-alueiden osto;

f)	luontoissuoritukset.

IV Tekninen apu jäsenvaltioiden aloitteesta

Kaikki vastuuviranomaiselle, valtuutetulle viranomaiselle, tarkastusviranomaiselle, todentamisviranomaiselle tai muille 2 kohdassa lueteltujen tehtävien toteuttamisessa avustaville elimille aiheutuneet kustannukset, jotka ovat tarpeen rahaston toteuttamiseksi, ovat tukikelpoisia teknisenä apuna perussäädöksen 16 artiklassa säädetyissä rajoissa.

Kyse voi olla seuraavista toimenpiteistä:

a)	toimien valmisteluun, valintaan, arviointiin, hallinnointiin ja valvontaan liittyvät menot;

b)	toimien tai hankkeiden tarkastukseen ja paikan päällä tehtäviin tarkastuksiin liittyvät menot;

c)	toimien tai hankkeiden arviointeihin liittyvät menot;

d)	toimiin liittyvään tiedotukseen, levitykseen ja avoimuuteen liittyvät menot;

e)	rahastojen hallintoa, seurantaa ja arviointia varten tarvittavien tietokonejärjestelmien hankintaan, asennukseen ja ylläpitoon liittyvät menot;

g)	menot toimenpiteisiin, joilla vahvistetaan rahaston hallinnollista täytäntöönpanokapasiteettia.

4.	Hankinnat on suoritettava jäsenvaltiossa vahvistettujen kansallisten hankintoja koskevien sääntöjen mukaisesti.

a)	osuus yhteisistä toimenpiteistä aiheutuneista kuluista veloitetaan vastaavalta rahastolta kohtuudenmukaisella ja todennettavalla tavalla, ja

b)	kuluja ei rahoiteta kahteen kertaan.”.

(1) Tarvittaessa”

(2) ”N” tarkoittaa vuotta, joka on mainittu rahoituspäätöksessä, jolla hyväksytään jäsenvaltioiden vuosiohjelmat.

		ISSN 1725-261X doi:10.3000/1725261X.L_2011.062.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		L 62

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	54. vuosikerta 9. maaliskuu 2011

Sisältö		II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset	Sivu
		ASETUKSET
	*	Komission asetus (EU) N:o 228/2011, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2011, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1222/2009 muuttamisesta luokan C1 renkaiden märkäpidon testausmenetelmän osalta ( 1 )	1
		Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 229/2011, annettu 8 päivänä maaliskuuta 2011, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi	17
		DIREKTIIVIT
	*	Komission direktiivi 2011/32/EU, annettu 8 päivänä maaliskuuta 2011, neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta isoksabeenin sisällyttämiseksi siihen tehoaineena ja komission päätöksen 2008/934/EY muuttamisesta ( 1 )	19
	*	Komission direktiivi 2011/33/EU, annettu 8 päivänä maaliskuuta 2011, neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta 1-dekanolin sisällyttämiseksi siihen tehoaineena ja komission päätöksen 2008/941/EY muuttamisesta ( 1 )	23
	*	Komission direktiivi 2011/34/EU, annettu 8 päivänä maaliskuuta 2011, neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta flurokloridonin sisällyttämiseksi siihen tehoaineena ja komission päätöksen 2008/934/EY muuttamisesta ( 1 )	27
		PÄÄTÖKSET
		2011/150/EU
	*	Euroopan parlamentin päätös, annettu 3 päivänä helmikuuta 2011, Euroopan poliisiakatemian varainhoitovuoden 2008 tilien päättämisestä	31
		2011/151/EU
	*	Komission päätös, annettu 3 päivänä maaliskuuta 2011, eurooppalaisen rahaston perustamisesta vuosiksi 2007–2013 kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista varten osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa tehdyn neuvoston päätöksen 2007/435/EY soveltamissäännöistä jäsenvaltioiden hallinnointi- ja valvontajärjestelmien, rahastosta myönnetyn yhteisrahoituksen avulla täytäntöön pantavien hankkeiden yleis- ja taloushallintoa koskevien sääntöjen sekä menojen tukikelpoisuuden osalta tehdyn päätöksen 2008/457/EY muuttamisesta (tiedoksiannettu numerolla K(2011) 1289)	32
		2011/152/EU
	*	Komission päätös, annettu 3 päivänä maaliskuuta 2011, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 573/2007/EY soveltamissäännöistä Euroopan pakolaisrahaston perustamiseksi vuosiksi 2008–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa jäsenvaltioiden hallinnointi- ja valvontajärjestelmien, Euroopan pakolaisrahastosta myönnetyn yhteisrahoituksen avulla toteutettujen hankkeiden yleis- ja taloushallintoa koskevien sääntöjen sekä menojen tukikelpoisuuden osalta tehdyn päätöksen 2008/22/EY muuttamisesta (tiedoksiannettu numerolla K(2011) 1290)	46

(EUR/100 kg)
CN-koodi	Kolmansien maiden koodi (1)	Kiinteä tuontiarvo
0702 00 00	IL	122,2
	MA	50,9
	TN	115,9
	TR	92,0
	ZZ	95,3
0707 00 05	TR	151,8
0707 00 05	ZZ	151,8
0709 90 70	MA	42,4
	TR	136,1
	ZZ	89,3
0805 10 20	EG	52,4
	IL	70,0
	MA	50,4
	TN	45,7
	TR	69,4
	ZZ	57,6
0805 50 10	EG	42,1
	MA	42,1
	TR	48,8
	ZZ	44,3
0808 10 80	CA	99,2
	CL	97,1
	CN	84,1
	MK	54,8
	US	144,9
	ZZ	96,0
0808 20 50	AR	90,7
	CL	105,3
	CN	57,6
	US	79,9
	ZA	98,5
	ZZ	86,4