27.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 175/1

(1)

Jäsenvaltioiden julkisen sektorin elinten tuottamat asiakirjat muodostavat laajan, monipuolisen ja arvokkaan resurssipohjan, joka voi hyödyttää osaamistaloutta.

(2)

Julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä 17 päivänä marraskuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/98/EY (3) vahvistetaan jäsenvaltioiden julkisen sektorin elinten hallussa olevien asiakirjojen uudelleenkäyttöä koskevat vähimmäissäännöt sekä käytännön keinot niiden uudelleenkäytön helpottamiseksi.

(3)

Avoimen tiedon politiikka, jolla edistetään julkisen sektorin tiedon laajaa saatavuutta ja uudelleenkäyttöä yksityisiin tai kaupallisiin tarkoituksiin siten, että niihin liittyy vain vähän tai ei lainkaan oikeudellisia, teknisiä tai taloudellisia rajoitteita, ja jolla edistetään tiedonvälitystä taloudellisten toimijoiden lisäksi kansalaisille, voi osaltaan vauhdittaa merkittävästi kyseisen tiedon uudenlaiseen yhdistelyyn ja hyödyntämiseen perustuvien uusien palveluiden kehittämistä sekä edistää talouskasvua ja yhteiskunnallista osallistumista. Tämä edellyttää kuitenkin, että asiakirjojen uudelleenkäytön sallimista koskevat toimintaedellytykset ovat unionin tasolla tasavertaiset, mitä ei voida saavuttaa ainoastaan jäsenvaltioiden tai asiaan liittyvien julkisen sektorin elinten erilaisilla säännöillä ja käytännöillä.

(4)

Julkisen sektorin elimen hallussa olevien asiakirjojen uudelleenkäytön salliminen tuottaa lisäarvoa uudelleenkäyttäjille, loppukäyttäjille ja koko yhteiskunnalle sekä usein myös kyseiselle julkisen sektorin elimelle itselleen, sillä uudelleenkäyttö lisää avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta ja sen avulla saadaan uudelleenkäyttäjiltä ja loppukäyttäjiltä palautetta, jonka avulla asianomainen julkisen sektorin elin voi parantaa kerätyn tiedon laatua.

(5)

Sen jälkeen, kun ensimmäiset julkisen sektorin tiedon uudelleenkäyttöä koskevat säännöt hyväksyttiin vuonna 2003, maailmassa olevan tiedon määrä, julkinen tieto mukaan lukien, on lisääntynyt eksponentiaalisesti ja on alettu tuottaa ja kerätä uudenlaista tietoa. Samaan aikaan tiedon analysoinnissa, hyödyntämisessä ja käsittelyssä käytettävät teknologiat kehittyvät jatkuvasti. Nopea teknologinen kehitys mahdollistaa tiedon käyttämiseen, kokoamiseen ja yhdistelyyn perustuvien uusien palveluiden ja sovellusten luomisen. Vuonna 2003 hyväksytyt säännöt eivät enää pysy näiden nopeiden muutosten tahdissa, minkä vuoksi on olemassa riski, että julkisen tiedon uudelleenkäytön tarjoamia taloudellisia ja yhteiskunnallisia mahdollisuuksia ei voida hyödyntää.

(6)

Jäsenvaltiot ovat samaan aikaan laatineet uudelleenkäyttöä koskevia toimintalinjoja direktiivin 2003/98/EY nojalla, ja osa jäsenvaltioista on omaksunut kunnianhimoisia avointa dataa koskevia toimintatapoja, joilla ne tekevät saatavilla olevan julkisen tiedon uudelleenkäytöstä helpompaa kansalaisille ja yrityksille ja jotka ylittävät mainitussa direktiivissä asetetut vähimmäisvaatimukset. Jotta jäsenvaltioiden erilaiset säännöt eivät estäisi tuotteiden ja palveluiden tarjoamista yli rajojen ja jotta mahdollistettaisiin toisiaan vastaavien julkisten tietoaineistojen uudelleenkäyttö niihin perustuvissa Euroopan laajuisissa sovelluksissa, julkisen tiedon saatavuutta koskevien menettelytapojen vähimmäistason yhdenmukaistaminen on tarpeen sen määrittämiseksi, mitä julkista tietoa on uudelleenkäytettävissä tiedon sisämarkkinoilla.

(7)

Direktiiviin 2003/98/EY ei sisälly velvoitetta asettaa asiakirjat saataville tai sallia niiden uudelleenkäyttö. Päätös uudelleenkäytön sallimisesta tai kieltämisestä jää jäsenvaltioiden tai asianomaisen julkisen sektorin elimen tehtäväksi. Direktiivi 2003/98/EY perustuu kansallisiin asiakirjojen saatavuutta koskeviin sääntöihin, ja näin ollen kyseisen direktiivin nojalla ei vaadita asiakirjojen uudelleenkäytön sallimista, jos asiakirjojen saatavuutta on rajoitettu (oikeus tutustua asiakirjoihin voidaan kansallisilla säännöillä rajoittaa koskemaan esimerkiksi vain kansalaisia tai yrityksiä, jotka voivat osoittaa asian koskevan niitä erityisesti) tai jos asiakirjat eivät ole saatavilla (oikeus tutustua asiakirjoihin voidaan kieltää kansallisilla säännöillä esimerkiksi asiakirjojen arkaluonteisuuden vuoksi muun muassa kansallisen turvallisuuden, puolustuksen tai yleisen turvallisuuden perusteella). Osassa jäsenvaltioista oikeus uudelleenkäyttöön on nimenomaisesti yhdistetty asiakirjojen saatavuuteen siten, että kaikkia yleisesti saatavilla olevia asiakirjoja voidaan käyttää uudelleen. Toisissa jäsenvaltioissa näiden kahden sääntökokonaisuuden välinen yhteys on epäselvempi, ja tämä aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta.

(8)

Direktiiviä 2003/98/EY olisi näin ollen muutettava siten, että siinä säädetään jäsenvaltioille selkeä velvoite sallia kaikkien asiakirjojen uudelleenkäyttö, jollei niiden saatavuutta ole rajoitettu tai estetty asiakirjojen saatavuutta koskevilla kansallisilla säännöillä ja jollei tässä direktiivissä säädetä muista poikkeuksista. Tällä direktiivillä tehtävillä muutoksilla ei pyritä määrittämään tai muuttamaan asiakirjojen saatavuutta koskevia jäsenvaltioiden järjestelmiä, jotka kuuluvat yhä niiden vastuulle.

(9)

Asiakirjat, joihin kohdistuu kolmansien osapuolten teollis- ja tekijänoikeuksia, olisi jätettävä direktiivin 2003/98/EY soveltamisalan ulkopuolelle, kun otetaan huomioon unionin oikeus ja jäsenvaltioiden ja unionin kansainväliset velvoitteet, erityisesti kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta tehdystä Bernin yleissopimuksesta ja teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdystä sopimuksesta johtuvat velvoitteet. Jos kirjaston, korkeakoulujen kirjastot mukaan luettuina, museon tai arkiston hallussa olevaan asiakirjaan kohdistuvien teollis- ja tekijänoikeuksien alkuperäinen omistaja oli kolmas osapuoli ja näiden oikeuksien suoja-aika ei ole päättynyt, kyseistä asiakirjaa olisi tätä direktiiviä sovellettaessa pidettävä asiakirjana, johon kohdistuu kolmansien osapuolten teollis- ja tekijänoikeuksia.

(10)

Direktiiviä 2003/98/EY olisi sovellettava asiakirjoihin, joiden toimittaminen kuuluu kyseisten julkisen sektorin elinten julkisiin tehtäviin, jotka määritellään jäsenvaltion lainsäädännössä tai muissa sitovissa säännöissä. Jos tällaisia sääntöjä ei ole, julkiset tehtävät olisi määriteltävä jäsenvaltioiden yleisen hallintokäytännön mukaisesti edellyttäen, että julkisten tehtävien ala on avoin ja sitä valvotaan. Julkiset tehtävät voidaan määritellä yleisesti tai tapauskohtaisesti yksittäisen julkisen sektorin elimen osalta.

(11)

Tämän direktiivin täytäntöönpanossa ja soveltamisessa olisi noudatettava kaikilta osin henkilötietojen suojaa koskevia periaatteita yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (4) mukaisesti. Erityisesti on syytä huomata, että kyseisen direktiivin mukaisesti jäsenvaltioiden olisi määritettävä olosuhteet, joissa henkilötietojen käsittely on laillista. Lisäksi yksi kyseisen direktiivin periaatteista on se, että henkilötietoja ei saa niiden keräämisen jälkeen käsitellä tavalla, joka on yhteensopimaton niiden määriteltyjen, nimenomaisten ja laillisten tarkoitusten kanssa, joita varten kyseiset tiedot on kerätty.

(12)

Direktiiviä 2003/98/EY olisi sovellettava rajoittamatta julkisen sektorin työntekijöiden kansallisten sääntöjen nojalla nauttimien oikeuksien, taloudelliset ja moraaliset oikeudet mukaan luettuina, noudattamista.

(13)

Lisäksi kun asiakirja asetetaan saataville uudelleenkäytettäväksi, asianomaisella julkisen sektorin elimellä olisi edelleen oltava oikeus asiakirjan hyödyntämiseen.

(14)

Direktiivin 2003/98/EY soveltamisalaa olisi laajennettava kirjastoihin, korkeakoulujen kirjastot mukaan luettuina, sekä museoihin ja arkistoihin.

(15)

Yksi sisämarkkinoiden toteuttamisen tärkeimmistä tavoitteista on luoda edellytykset, joilla edistetään unionin laajuisten palvelujen kehittämistä. Kirjastoilla, museoilla ja arkistoilla on hallussaan huomattava määrä arvokkaita julkisen sektorin tietovarantoja, varsinkin kun digitointihankkeiden ansiosta digitaalisen vapaasti käytettävissä olevan aineiston määrä on moninkertaistunut. Tällaiset kulttuuriperintökokoelmat ja niihin liittyvät metatiedot voivat muodostaa digitaalisten sisältötuotteiden ja -palveluiden perustan, ja ne tarjoavat valtavat mahdollisuudet innovatiiviseen uudelleenkäyttöön esimerkiksi oppimisen ja matkailun alalla. Laajentamalla mahdollisuuksia käyttää uudelleen julkista kulttuuriaineistoa mahdollistettaneen muun muassa se, että unionin yritykset voivat hyödyntää aineiston antamia mahdollisuuksia ja vaikuttaa osaltaan talouskasvuun ja työpaikkojen luomiseen.

(16)

Julkisen sektorin kulttuurivarantojen hyödyntämistä koskevat säännöt ja käytännöt vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltioiden välillä, mikä luo esteitä näiden varojen taloudellisen potentiaalin hyödyntämiselle. Kirjastot, museot ja arkistot investoivat yhä digitointiin, joten monet niistä ovat jo asettaneet hallussaan olevan julkisen sisällön uudelleenkäytettäväksi ja monet etsivät aktiivisesti mahdollisuuksia käyttää uudelleen hallussaan olevaa sisältöä. Koska kulttuurilaitokset kuitenkin toimivat hyvin erilaisissa sääntely- ja kulttuuriympäristöissä, niiden sisällön käyttämistä koskevat käytännöt ovat kehittyneet eri tavoin.

(17)

Kansallisten sääntöjen ja käytäntöjen erot tai epäselvyys haittaavat sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja tietoyhteiskunnan asianmukaista kehitystä unionissa, joten kirjastojen, museoiden ja arkistojen hallussa olevan julkisen sektorin kulttuuriaineiston uudelleenkäyttöä koskevia kansallisia sääntöjä ja käytäntöjä olisi yhdenmukaistettava riittävästi.

(18)

Direktiivin 2003/98/EY soveltamisalan laajentaminen olisi rajattava kolmenlaisiin kulttuurilaitoksiin, joita ovat kirjastot, korkeakoulujen kirjastot mukaan luettuina, sekä museot ja arkistot, koska niiden kokoelmat ovat jo nyt ja ovat tulevaisuudessa vielä enemmän arvokasta materiaalia, jota voidaan käyttää uudelleen useissa tuotteissa, kuten mobiilisovelluksissa. Muut kulttuurilaitokset, kuten orkesterit, oopperat, baletit tai teatterit, ja niihin kuuluvat arkistot olisi jätettävä soveltamisalan ulkopuolelle niiden esittävään taiteeseen liittyvän erityisluonteen vuoksi. Koska lähes kaikki niiden hallussa oleva aineisto kuuluu kolmansien osapuolten teollis- ja tekijänoikeuksien piiriin eikä siksi kuuluisi kyseisen direktiivin soveltamisalan piiriin, niiden sisällyttämisellä soveltamisalaan olisi vain vähäinen vaikutus.

(19)

Digitointi on tärkeä keino, jolla voidaan parantaa mahdollisuuksia tutustua kulttuuriaineistoon ja käyttää sitä uudelleen koulutus-, työ- tai vapaa-ajan tarkoituksiin. Se tarjoaa myös huomattavia taloudellisia mahdollisuuksia ja helpottaa kulttuuriaineiston sisällyttämistä digitaalisiin palveluihin ja tuotteisiin ja tukee siten työpaikkojen luomista ja kasvua. Muun muassa näitä seikkoja korostettiin Europeana-hankkeen seuraavista vaiheista 5 päivänä toukokuuta 2010 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa (5), kulttuuriaineiston digitoinnista ja sähköisestä saatavuudesta sekä digitaalisesta säilyttämisestä 27 päivänä lokakuuta 2011 annetussa komission suosituksessa 2011/711/EU (6) sekä kulttuuriaineiston digitoinnista ja sähköisestä saatavuudesta sekä digitaalisesta säilyttämisestä 10 päivänä toukokuuta 2012 annetuissa neuvoston päätelmissä (7). Näissä asiakirjoissa määritellään, miten eurooppalaisen kulttuuriperinnön digitointiin ja saataville asettamiseen verkossa liittyvien oikeudellisten sekä rahoitus- ja organisointikysymysten kanssa edetään.

(20)

Uudelleenkäytön helpottamiseksi julkisen sektorin elinten olisi, silloin kun se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista, saatettava asiakirjat ja niitä koskeva metatieto saataville mahdollisimman tarkasti ja yksityiskohtaisesti avoimessa ja koneellisesti luettavassa esitysmuodossa, joka takaa yhteentoimivuuden, esimerkiksi käsittelemällä niitä tavalla, joka vastaa Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta 14 päivänä maaliskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/2/EY (8) mukaisia paikkatiedon yhteensopivuus- ja käytettävyysvaatimuksia koskevia periaatteita.

(21)

Asiakirjan olisi katsottava olevan koneellisesti luettavassa esitysmuodossa, jos se on sellaisessa tiedostomuodossa, jonka rakenne mahdollistaa sen, että ohjelmistot pystyvät helposti yksilöimään, tunnistamaan ja poimimaan siitä tiettyjä tietoja. Koneellisesti luettavassa muodossa oleviin tiedostoihin koodatut tiedot ovat koneellisesti luettavia tietoja. Koneellisesti luettavissa olevat esitysmuodot voivat olla avoimia tai yksityisiä; ne voivat olla virallisia standardeja, mutta se ei ole välttämätöntä. Asiakirjojen, jotka on koodattu sellaiseen tiedostomuotoon, joka rajoittaa automaattista käsittelyä siksi, että tietoja ei saada poimittua niistä lainkaan tai ei saada poimittua helposti, ei olisi katsottava olevan koneellisesti luettavassa esitysmuodossa. Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa kannustettava avointen koneellisesti luettavien esitysmuotojen käyttöön.

(22)

Jos julkisen sektorin elimet perivät maksuja asiakirjojen uudelleenkäytöstä, nämä maksut eivät lähtökohtaisesti saisi olla marginaalikustannuksia korkeampia. Olisi kuitenkin otettava huomioon tarve olla estämättä sellaisten julkisten sektorin elinten tavanomaista toimintaa, joiden on tuotettava tuloja kattaakseen huomattavan osan julkisten tehtäviensä suorittamiseen liittyvistä kustannuksista tai tiettyjen uudelleenkäytettäviksi annettujen asiakirjojen keräämisestä, tuottamisesta, jäljentämisestä ja jakelusta aiheutuvista kustannuksista. Tällaisissa tapauksissa julkisen sektorin elinten olisi voitava periä marginaalikustannukset ylittäviä maksuja. Nämä maksut olisi vahvistettava objektiivisten, avointen ja varmistettavissa olevien perusteiden mukaisesti, ja asiakirjojen toimittamisesta ja uudelleenkäyttöoikeuksien luovuttamisesta saatavat kokonaistulot eivät saisi ylittää niiden keräämisestä, tuottamisesta, jäljentämisestä ja jakelusta aiheutuvia kustannuksia ja investoinneille saatavaa kohtuullista tuottoa. Julkisen sektorin elimille asetettavan vaatimuksen tuottaa tuloja kattaakseen huomattavan osan julkisen tehtävänsä suorittamiseen liittyvistä kustannuksista tai tiettyjen asiakirjojen keräämisestä, tuottamisesta, jäljentämisestä ja jakelusta aiheutuvista kustannuksista ei tarvitse olla lakisääteinen vaatimus, ja se voi olla esimerkiksi seurausta jäsenvaltioiden hallintokäytännöistä. Jäsenvaltioiden olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen tällaista vaatimusta.

(23)

Kirjastojen, museoiden ja arkistojen olisi myös voitava periä marginaalikustannukset ylittäviä maksuja, jotta ei estetä niiden tavanomaista toimintaa. Tällaisten julkisen sektorin elinten tapauksessa asiakirjojen toimittamisesta ja uudelleenkäyttöoikeuksien luovuttamisesta asianmukaisena tilikautena saatavat kokonaistulot eivät saisi ylittää niiden keräämisestä, tuottamisesta, jäljentämisestä, jakelusta, säilyttämisestä ja oikeuksien selvittämisestä aiheutuvia kustannuksia ja investoinneille saatavaa kohtuullista tuottoa. Kirjastojen, museoiden ja arkistojen erityispiirteiden vuoksi on mahdollista ottaa huomioon yksityisen sektorin samanlaisten tai vastaavien asiakirjojen uudelleenkäytöstä perimät maksut laskettaessa investoinneille saatavaa kohtuullista tuottoa.

(24)

Tässä direktiivissä säädetyt maksujen ylärajat eivät vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen periä alempia maksuja tai olla kokonaan perimättä maksuja.

(25)

Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava perusteet marginaalikustannukset ylittävien maksujen perimiselle. Jäsenvaltiot voivat tältä osin esimerkiksi vahvistaa kyseiset perusteet kansallisissa säännöissä tai nimetä asianmukaisen elimen tai asianmukaiset elimet, jotka eivät saa olla sama kuin julkisen sektorin elin itse ja joilla on toimivalta vahvistaa kyseiset perusteet. Mainittu elin olisi organisoitava jäsenvaltioiden perustuslaillisten järjestelmien ja oikeusjärjestelmien mukaisesti. Se voi olla jo olemassa oleva elin, jolla on talousarvion toteuttamiseen liittyviä valtuuksia ja joka on poliittisen valvonnan alainen.

(26)

Julkisen sektorin elimet voivat asettaa asiakirjan uudelleenkäytölle tarvittaessa luvanvaraisia ehtoja, esimerkiksi edellyttää lähteen ilmoittamista ja mainintaa siitä, onko uudelleenkäyttäjä muuttanut asiakirjaa millään tavalla. Julkisen sektorin tiedon uudelleenkäyttöön vaadittavilla luvilla saisi joka tapauksessa rajoittaa uudelleenkäyttöä mahdollisimman vähän, esimerkiksi siten, että rajoitus koskee vain lähteen ilmoittamista. Verkossa saatavilla olevien avointen käyttöehtojen, joihin sisältyy laajemmat uudelleenkäyttöoikeudet ilman teknisiä, taloudellisia tai maantieteellisiä rajoitteita, ja tiedon tarjoamisen avoimessa muodossa olisi tässä suhteessa oltava keskeisessä asemassa. Siksi jäsenvaltioiden olisi edistettävä avointen ehtojen käyttöä, ja niistä pitäisi ajan myötä tulla unionin laajuinen käytäntö.

(27)

Komissio on kannattanut sellaisen verkossa toimivan julkisen sektorin tietoa koskevan tulostaulun kehittämistä, joka sisältää julkisen sektorin tiedon uudelleenkäyttöä kaikissa jäsenvaltioissa koskevat tulosindikaattorit. Tulostaulun säännöllinen ajan tasalle saattaminen auttaa parantamaan jäsenvaltioiden välistä tiedonvaihtoa ja toimintaperiaatteita ja käytäntöjä koskevan tiedon saatavuutta koko unionissa.

(28)

Muutoksenhakukeinoihin olisi kuuluttava mahdollisuus puolueettoman muutoksenhakuelimen suorittamaan uudelleenarviointiin. Kyseinen elin voi olla jo olemassa oleva kansallinen viranomainen, esimerkiksi kansallinen kilpailuviranomainen, asiakirjojen saatavuudesta vastaava kansallinen viranomainen tai kansallinen oikeusviranomainen. Elin olisi organisoitava jäsenvaltioiden perustuslaillisten järjestelmien ja oikeusjärjestelmien mukaisesti, eikä se saisi rajoittaa uudelleenkäyttöoikeutta hakevien käytettävissä muutoin olevia muutoksenhakukeinoja. Sen olisi kuitenkin oltava selvästi erillään jäsenvaltion mekanismista, jolla vahvistetaan perusteet marginaalikustannukset ylittävien maksujen perimiselle. Muutoksenhakukeinoihin olisi kuuluttava mahdollisuus arvioida uudelleen kielteisiä päätöksiä sekä päätöksiä, joilla uudelleenkäyttö on sallittu mutta jotka voivat vaikuttaa hakijoihin muulla tavoin, esimerkiksi sovellettavilla maksujen perimistä koskevilla säännöillä. Nopeasti muuttuvien markkinoiden tarpeiden mukaisesti uudelleenarviointiprosessin olisi oltava nopea.

(29)

Asiakirjojen uudelleenkäytön periaatteita laadittaessa olisi noudatettava kilpailusääntöjä ja vältettävä mahdollisimman pitkälle yksinoikeusjärjestelyjen tekemistä julkisen sektorin elinten ja yksityisen sektorin kumppanien kesken. Yleisen edun mukaisen palvelun tarjoamiseksi voi kuitenkin joskus olla tarpeen myöntää yksinoikeuksia tiettyjen julkisen sektorin asiakirjojen uudelleenkäyttöön. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun yksikään kaupallinen yritys ei suostu julkaisemaan kyseisiä tietoja ilman yksinoikeutta. Tämän seikan huomioon ottamiseksi direktiivissä 2003/98/EY sallitaan yksinoikeusjärjestelyt, mikäli yksinoikeus on tarpeen yleisen edun mukaisen palvelun tarjoamiseksi, kunhan järjestelyjä tarkastellaan uudelleen säännöllisesti.

(30)

Koska direktiivin 2003/98/EY soveltamisalaa laajennetaan kattamaan kirjastot, korkeakoulujen kirjastot mukaan luettuina, sekä museot ja arkistot, on aiheellista ottaa huomioon kulttuurivarantojen digitointiin liittyvät jäsenvaltioiden väliset erot, joita ei voitu sisällyttää kyseisen direktiivin nykyisiin yksinoikeusjärjestelyjä koskeviin säännöksiin. Kirjastot, korkeakoulujen kirjastot mukaan luettuina, sekä museot, arkistot ja yksityisen sektorin kumppanit toteuttavat usein yhteistyöhankkeita, joihin liittyy kulttuurivarantojen digitointia ja joissa yksityisen sektorin kumppaneille annetaan yksinoikeuksia. Käytäntö on osoittanut, että tällaisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien ansiosta kulttuurikokoelmia voidaan käyttää järkevästi ja samalla kansalaiset pääsevät nopeammin osallisiksi kulttuuriperinnöstä.

(31)

Jos yksinoikeus liittyy kulttuurivarantojen digitointiin, tietyn mittainen yksinoikeusajanjakso saattaa olla tarpeen, jotta yksityisen sektorin kumppanilla on mahdollisuus kattaa investointinsa. Tämän ajanjakson pituus olisi kuitenkin oltava rajoitettu ja sen olisi oltava mahdollisimman lyhyt, jotta voidaan noudattaa periaatetta, jonka mukaan vapaasti käytettävissä olevan aineiston olisi oltava vapaasti käytettävissä myös digitoinnin jälkeen. Kulttuurivarantojen digitointiin myönnettävän yksinoikeuden kesto ei saisi yleensä ylittää kymmentä vuotta. Jos yksinoikeusajanjakso on yli kymmenen vuotta, sitä olisi tarkasteltava uudelleen ottaen huomioon järjestelyn voimaantulon jälkeen tapahtuneet tekniset, taloudelliset ja hallinnolliset muutokset. Lisäksi kaikissa kulttuurivarantojen digitointiin liittyvissä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa kumppanina toimivalle kulttuurilaitokselle olisi myönnettävä täydet oikeudet digitoitujen kulttuurivarantojen käyttöön hankkeen päätyttyä.

(32)

Sellaisten sopimusten ja muiden järjestelyjen ottamiseksi asianmukaisesti huomioon, joilla myönnetään yksinoikeuksia ja jotka on tehty ennen tämän direktiivin voimaantuloa, olisi vahvistettava asianmukaiset siirtymätoimenpiteet, jotta voidaan suojella asiaan liittyvien osapuolten etuja, jos niiden yksinoikeuksia ei pidetä tämän direktiivin mukaisesti hyväksyttyinä poikkeuksina. Siirtymätoimenpiteillä olisi annettava mahdollisuus jatkaa osapuolten yksinoikeuksia sopimuksen voimassaolon päättymiseen asti tai, jos kyseessä on toistaiseksi voimassa oleva sopimus tai erittäin pitkäksi ajaksi tehty sopimus, riittävän kauan, jotta osapuolet voivat toteuttaa tarvittavia toimenpiteitä. Näitä siirtymätoimenpiteitä ei pitäisi soveltaa sopimuksiin tai muihin järjestelyihin, jotka on tehty tämän direktiivin voimaantulon jälkeen mutta ennen niiden kansallisten toimenpiteiden soveltamista, joilla se saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta vältetään tilanteet, joissa tehdään tämän direktiivin vastaisia sopimuksia tai muita pitkäaikaisia järjestelyjä, joilla on tarkoitus kiertää tulevat, direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevat kansalliset toimenpiteet. Tämän direktiivin voimaantulon jälkeen mutta ennen sen saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevien kansallisten toimenpiteiden soveltamista tehtyjen sopimusten ja muiden järjestelyjen olisi näin ollen oltava tämän direktiivin mukaisia siitä alkaen, kun sen saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevia kansallisia toimenpiteitä sovelletaan.

(33)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli helpottaa unionin laajuisten julkisen sektorin asiakirjoihin perustuvien tietopohjaisten tuotteiden ja palveluiden luomista sekä varmistaa, että yhtäältä yksityiset yritykset, varsinkin pienet ja keskisuuret yritykset, voivat käyttää julkisen sektorin asiakirjoja tehokkaasti yli rajojen lisäarvoa tuottavissa tietopohjaisissa tuotteissa ja palveluissa ja toisaalta kansalaiset voivat käyttää niitä tehokkaasti, mikä helpottaa tiedon vapaata liikkuvuutta ja viestintää, vaan ne voidaan ehdotetun toimen yleiseurooppalaisen soveltamisalan vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(34)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita, oikeus henkilötietojen suojaan (8 artikla) ja omistusoikeus (17 artikla) mukaan luettuina. Mitään tässä direktiivissä ei saisi tulkita tai panna täytäntöön ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen vastaisella tavalla.

(35)

On tarpeen varmistaa, että jäsenvaltiot raportoivat komissiolle julkisen sektorin tiedon uudelleenkäytön laajuudesta, tiedon saatavuutta koskevista ehdoista ja muutoksenhakukäytännöistä.

(36)

Komission olisi avustettava jäsenvaltioita tämän direktiivin johdonmukaisessa täytäntöönpanossa antamalla ohjeita, erityisesti suositeltavista vakiomuotoisista luvista, tietoaineistoista ja asiakirjojen uudelleenkäyttöä koskevien maksujen perimisestä, asianomaisia tahoja kuultuaan.

(37)

Direktiivi 2003/98/EY olisi näin ollen muutettava,

1)

Muutetaan 1 artikla seuraavasti:

2)

Lisätään 2 artiklaan kohdat seuraavasti:

3)

Korvataan 3 artikla seuraavasti:

”3 artikla

Pääperiaate

1.   Jollei 2 kohdasta muuta johdu, jäsenvaltioiden on varmistettava, että asiakirjoja, joihin tätä direktiiviä sovelletaan 1 artiklan mukaisesti, voidaan käyttää uudelleen kaupallisiin tai muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin III ja IV luvussa säädetyin ehdoin.

2.   Kun kyseessä ovat asiakirjat, joiden osalta kirjastoilla, korkeakoulujen kirjastot mukaan lukien, sekä museoilla ja arkistoilla on teollis- ja tekijänoikeuksia, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tällaisten asiakirjojen uudelleenkäytön ollessa sallittua asiakirjoja voidaan käyttää uudelleen kaupallisiin tai muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin III ja IV luvussa säädetyin ehdoin.”

4)

Korvataan 4 artiklan 3 ja 4 kohta seuraavasti:

”3.   Evätessään pyynnön julkisen sektorin elinten on ilmoitettava pyynnön esittäjälle epäämisen syyt, jotka perustuvat kyseisen jäsenvaltion asiakirjojen saatavuutta koskevan järjestelmän soveltuviin säännöksiin tai tämän direktiivin, erityisesti 1 artiklan 2 kohdan a–c c alakohdan tai 3 artiklan, nojalla hyväksyttyihin kansallisiin säännöksiin. Kun pyynnön epääminen perustuu 1 artiklan 2 kohdan b alakohtaan, julkisen sektorin elimen on ilmoitettava oikeudet omistava luonnollinen tai oikeushenkilö, jos tämä on tiedossa, tai vaihtoehtoisesti käyttöluvan antaja, jolta julkisen sektorin elin on saanut kyseisen aineiston. Kirjastoilta, korkeakoulujen kirjastot mukaan lukien, sekä museoilta ja arkistoilta ei edellytetä tällaista ilmoitusta.

4.   Kaikissa uudelleenkäyttöä koskevissa päätöksissä on ilmoitettava, miten pyynnön esittäjä voi halutessaan hakea muutosta päätökseen. Näihin muutoksenhakukeinoihin on kuuluttava mahdollisuus sellaisen puolueettoman muutoksenhakuelimen suorittamaan uudelleenarviointiin, jolla on tarvittava asiantuntemus ja joka voi olla esimerkiksi kansallinen kilpailuviranomainen, asiakirjojen saatavuudesta vastaava kansallinen viranomainen tai kansallinen oikeusviranomainen ja jonka päätökset sitovat kyseistä julkisen sektorin elintä.”

5)

Korvataan 5 artikla seuraavasti:

”5 artikla

Saatavilla olevat esitysmuodot

1.   Julkisen sektorin elinten on asetettava asiakirjansa saataville kaikissa jo olemassa olevissa esitysmuodoissa ja kaikkina jo olemassa olevina kielitoisintoina ja, silloin kun se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista, avoimessa koneellisesti luettavassa esitysmuodossa yhdessä niitä koskevien metatietojen kanssa. Sekä esitysmuodon että metatietojen olisi mahdollisuuksien mukaan oltava virallisten avointen standardien mukaisia.

2.   Edellä olevasta 1 kohdasta ei seuraa, että julkisen sektorin elimillä olisi kyseistä kohtaa noudattaakseen velvollisuus luoda tai muuntaa asiakirjoja tai toimittaa niistä otteita, jos tätä velvollisuutta ei voida täyttää yksinkertaisin toimenpitein ja siitä aiheutuu suhteetonta vaivaa.

3.   Julkisen sektorin elimiä ei voida tämän direktiivin perusteella vaatia jatkamaan tietyn tyyppisten asiakirjojen tuottamista ja säilyttämistä, jotta yksityisen tai julkisen sektorin organisaatio voisi käyttää niitä uudelleen.”

6)

Korvataan 6 artikla seuraavasti:

”6 artikla

Maksujen määräytymisperiaatteet

1.   Jos asiakirjojen uudelleenkäytöstä peritään maksuja, ne eivät saa ylittää asiakirjojen jäljentämisestä, saataville asettamisesta ja jakelusta aiheutuvia marginaalikustannuksia.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta:

3.   Edellä 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa asianomaisten julkisen sektorin elinten on laskettava maksujen kokonaismäärä jäsenvaltioiden vahvistamien objektiivisten, avointen ja varmistettavissa olevien perusteiden mukaisesti. Kyseisten elinten asiakirjojen toimittamisesta ja uudelleenkäyttöoikeuksien luovuttamisesta asianmukaisena tilikautena saamat kokonaistulot eivät saa ylittää niiden keräämisestä, tuottamisesta, jäljentämisestä ja jakelusta aiheutuvia kustannuksia ja investoinneille saatavaa kohtuullista tuottoa. Maksut on laskettava kyseisiin julkisen sektorin elimiin sovellettavien kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti.

4.   Kun 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetut julkisen sektorin elimet perivät maksuja, asiakirjojen toimittamisesta ja uudelleenkäyttöoikeuksien luovuttamisesta asianmukaisena tilikautena saatavat kokonaistulot eivät saa ylittää niiden keräämisestä, tuottamisesta, jäljentämisestä, jakelusta, säilyttämisestä ja oikeuksien selvittämisestä aiheutuvia kustannuksia ja investoinneille saatavaa kohtuullista tuottoa. Maksut on laskettava kyseisiin julkisen sektorin elimiin sovellettavien kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti.”

7)

Korvataan 7 artikla seuraavasti:

”7 artikla

Avoimuus

1.   Kun kyse on julkisen sektorin elinten hallussa olevien asiakirjojen uudelleenkäyttöä koskevista vakiomaksuista, kaikki sovellettavat ehdot ja maksujen tosiasiallinen määrä, maksujen laskentaperusteet mukaan luettuina, on vahvistettava etukäteen ja julkistettava, silloin kun se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista, sähköisessä muodossa.

2.   Kun kyse on muista kuin 1 kohdassa tarkoitetuista uudelleenkäyttöä koskevista maksuista, kyseisen julkisen sektorin elimen on heti aluksi ilmoitettava, mitkä seikat otetaan huomioon näitä maksuja määritettäessä. Kyseisen julkisen sektorin elimen on pyydettäessä ilmoitettava myös, miten maksut on laskettu tietyn uudelleenkäyttöä koskevan pyynnön yhteydessä.

3.   Edellä 6 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut vaatimukset on vahvistettava etukäteen. Ne on julkistettava sähköisessä muodossa, silloin kun se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista.

4.   Julkisen sektorin elinten on varmistettava, että asiakirjojen uudelleenkäyttöä koskevan pyynnön esittäjälle tiedotetaan tämän käytettävissä olevista muutoksenhakukeinoista, jotka liittyvät tätä koskeviin päätöksiin tai käytäntöihin.”

8)

Korvataan 8 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Julkisen sektorin elimet voivat sallia uudelleenkäytön ehdoitta tai ne voivat asettaa ehtoja, tarvittaessa luvan avulla. Näillä ehdoilla ei saa tarpeettomasti rajoittaa mahdollisuuksia käyttää asiakirjoja uudelleen, eikä niitä saa käyttää kilpailun rajoittamiseen.”

9)

Korvataan 9 artikla seuraavasti:

”9 artikla

Käytännön järjestelyt

Jäsenvaltioiden on toteutettava uudelleenkäytettävissä olevien asiakirjojen hakua helpottavia käytännön järjestelyjä, kuten luetteloja tärkeimpien asiakirjojen sisältövarannoista ja niihin liittyvistä metatiedoista, jotka ovat, silloin kun se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista, saatavilla internetin välityksellä ja koneellisesti luettavassa muodossa, sekä sisältövarantoluetteloihin linkitettyjä portaalisivustoja. Jäsenvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan helpotettava asiakirjojen monikielistä hakua.”

10)

Muutetaan 11 artikla seuraavasti:

11)

Korvataan 13 artikla seuraavasti:

”13 artikla

Uudelleentarkastelu

1.   Komissio tarkastelee tämän direktiivin soveltamista uudelleen ennen 18 päivää heinäkuuta 2018 ja toimittaa tarkastelunsa tulokset sekä mahdolliset tämän direktiivin muuttamista koskevat ehdotukset Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

2.   Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle kolmen vuoden välein kertomus uudelleenkäyttöä varten saataville asetetusta julkisen sektorin tiedosta, tiedon saatavuutta koskevista ehdoista ja muutoksenhakukäytännöistä. Kertomus on julkistettava, ja jäsenvaltioiden on sen perusteella tarkasteltava 6 artiklan täytäntöönpanoa ja erityisesti marginaalikustannukset ylittävien maksujen perimistä.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa uudelleentarkastelussa on kiinnitettävä erityistä huomiota tämän direktiivin soveltamisalaan ja vaikutuksiin, mukaan lukien julkisen sektorin asiakirjojen uudelleenkäytön kasvu, sovellettavien maksuperusteperiaatteiden vaikutukset, luonteeltaan lainsäädännöllisten ja hallinnollisten virallisten tekstien uudelleenkäyttö ja tietosuojaa koskevien sääntöjen ja uudelleenkäyttömahdollisuuksien välinen vuorovaikutus, sekä uusiin mahdollisuuksiin edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja eurooppalaisen sisältöteollisuuden kehitystä.”

27.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 175/9

(1)

Asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteenä olevan yhdistetyn nimikkeistön yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi on tarpeen antaa tämän asetuksen liitteessä esitetyn tavaran luokittelua koskevia säännöksiä.

(2)

Asetuksessa (ETY) N:o 2658/87 vahvistetaan yhdistetyn nimikkeistön yleiset tulkintasäännöt; näitä sääntöjä sovelletaan myös kaikkiin muihin nimikkeistöihin, jotka perustuvat kokonaan tai osittain yhdistettyyn nimikkeistöön taikka joissa siihen mahdollisesti lisätään alajakoja ja jotka vahvistetaan unionin erityissäännöksillä tavaroiden kauppaa koskevien tariffimääräysten tai muiden toimenpiteiden soveltamiseksi.

(3)

Mainittujen yleisten tulkintasääntöjen mukaan on tämän asetuksen liitteen taulukossa olevassa sarakkeessa 1 esitetty tavara luokiteltava sarakkeen 2 CN-koodiin sarakkeesta 3 ilmenevin perustein.

(4)

On aiheellista säätää, että sitovien tariffitietojen haltija voi yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (2) 12 artiklan 6 kohdan mukaisesti edelleen kolmen kuukauden ajan käyttää sellaisia sitovia tariffitietoja, jotka jäsenvaltioiden tulliviranomaiset ovat antaneet tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön mutta jotka eivät ole tämän asetuksen säännösten mukaisia.

(5)

Tullikoodeksikomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

27.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 175/11

(1)

Asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteenä olevan yhdistetyn nimikkeistön yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi on tarpeen antaa tämän asetuksen liitteessä esitetyn tavaran luokittelua koskevia säännöksiä.

(2)

Asetuksessa (ETY) N:o 2658/87 vahvistetaan yhdistetyn nimikkeistön yleiset tulkintasäännöt; näitä sääntöjä sovelletaan myös kaikkiin muihin nimikkeistöihin, jotka perustuvat kokonaan tai osittain yhdistettyyn nimikkeistöön taikka joissa siihen mahdollisesti lisätään alajakoja ja jotka vahvistetaan unionin erityissäännöksillä tavaroiden kauppaa koskevien tariffimääräysten tai muiden toimenpiteiden soveltamiseksi.

(3)

Mainittujen yleisten tulkintasääntöjen mukaan on tämän asetuksen liitteen taulukossa olevassa sarakkeessa 1 esitetty tavara luokiteltava sarakkeen 2 CN-koodiin sarakkeesta 3 ilmenevin perustein.

(4)

On asianmukaista, että jäsenvaltioiden tulliviranomaisten tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön antamiin sitoviin tariffitietoihin, jotka eivät ole tällä asetuksella vahvistettujen säännösten mukaisia, voi haltija edelleen vedota yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (2) 12 artiklan 6 kohdan mukaisesti kolmen kuukauden ajan.

(5)

Tullikoodeksikomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

27.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 175/13

(1)

Direktiivin 2009/125/EY nojalla komissio asettaa ekologista suunnittelua koskevia vaatimuksia eli ekosuunnitteluvaatimuksia energiaan liittyville tuotteille, jotka edustavat merkittävää myyntivolyymiä ja kauppaa ja aiheuttavat merkittävän ympäristövaikutuksen ja joihin liittyy merkittäviä mahdollisuuksia ympäristövaikutusten parantamiseen ilman, että siitä aiheutuu kohtuuttomia kustannuksia.

(2)

Direktiivin 2009/125/EY 16 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetään, että komission on otettava 19 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, 15 artiklassa esitettyjen perusteiden mukaisesti ja kuulemisfoorumia kuultuaan käyttöön tarpeen mukaan täytäntöönpanotoimenpide, joka kohdistuu toimistolaitteisiin.

(3)

Komissio on tehnyt taustaselvityksen, jossa analysoidaan tietokoneisiin liittyviä teknisiä, taloudellisia ja ympäristönäkökohtia. Selvitykseen osallistui sidosryhmiä ja intressitahoja unionista ja kolmansista maista ja sen tulokset on asetettu julkisesti saataville.

(4)

Taustaselvitys osoitti, että tietokoneiden sähkönkulutusta voidaan vähentää kustannustehokkaasti aikavälillä 2011–2020 arviolta noin 93 TWh, mikä vastaa 43 megatonnin hiilidioksidipäästöjä ja vuonna 2020 noin 12,5–16,3 TWh, mikä vastaa 5,0–6,5 megatonnin hiilidioksidipäästöjä. Näin ollen tietokoneet muodostavat tuoteryhmän, jolle olisi vahvistettava ekosuunnitteluvaatimukset.

(5)

Koska suuri osa kevytpäätteiden, työasemien, pienpalvelinten ja tietokonepalvelinten energiansäästöpotentiaalista liittyy niiden sisäisen teholähteen energiatehokkuuteen ja koska näiden tuotteiden sisäisen teholähteen tekniset eritelmät ovat samankaltaiset kuin pöytätietokoneilla ja integroiduilla pöytätietokoneilla, sisäisen teholähteen hyötysuhdetta koskevia tämän asetuksen säännöksiä olisi sovellettava myös ensiksi mainittuihin. Kevytpäätteiden, työasemien, mobiilityöasemien, pienpalvelinten ja tietokonepalvelinten ympäristönsuojelullisen tason muita näkökohtia voitaisiin kuitenkin säännellä yksityiskohtaisemmalla direktiivin 2009/125/EY täytäntöönpanosäädöksellä.

(6)

Näytöillä on omat erityispiirteensä, joten ne olisi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Koska niillä on kuitenkin huomattavia ympäristövaikutuksia ja niihin liittyy huomattavia parannusmahdollisuuksia, niitä voitaisiin säännellä erillisellä direktiivin 2009/125/EY ja/tai energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin 19 päivänä toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/30/EU (2) täytäntöönpanosäädöksellä.

(7)

Ekosuunnitteluvaatimuksilla ei saisi olla merkittäviä kielteisiä vaikutuksia tuotteen toiminnallisuuteen ja kuluttajiin varsinkaan tuotteen kohtuuhintaisuuden, elinkaarikustannusten ja teollisuuden kilpailukyvyn osalta. Vaatimuksista ei myöskään saisi aiheutua valmistajien lukittumista tiettyjen toimittajien teknologiaan tai kohtuutonta hallintorasitetta, eivätkä ne saisi aiheuttaa kielteisiä terveys-, turvallisuus- tai ympäristövaikutuksia.

(8)

Tietokoneiden energiatehokkuuden parantaminen olisi toteutettava soveltamalla olemassa olevia kustannustehokkaita ja avoimia teknologioita, joiden avulla voidaan alentaa tietokoneiden hankinnasta ja käytöstä aiheutuvia kokonaiskustannuksia.

(9)

Ekosuunnitteluvaatimukset olisi otettava käyttöön vaiheittain, jotta valmistajille jäisi riittävästi aikaa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden uudelleensuunnitteluun. Voimaantulo olisi ajoitettava niin, että tietokoneiden tarjontaan liittyvät kielteiset vaikutukset vältetään ja valmistajille, erityisesti pk-yrityksille, aiheutuvat kustannukset otetaan huomioon samalla, kun varmistetaan tämän asetuksen tavoitteiden toteutuminen kohtuullisessa ajassa.

(10)

Tätä asetusta on määrä tarkastella uudelleen viimeistään kolmen ja puolen vuoden kuluttua sen voimaantulosta.

(11)

Tietokoneiden energiatehokkuus olisi määritettävä käyttäen luotettavia, tarkkoja ja toistettavissa olevia menettelyjä, joissa otetaan huomioon yleisesti parhaana pidetyt menetelmät ja mahdolliset sovellettavan eurooppalaisen standardointilainsäädännön (3) mukaisesti vahvistetut yhdenmukaistetut standardit.

(12)

Koska kotitalouksissa ja toimistoissa käytettävien sähkö- ja elektroniikkalaitteiden lepovirtakulutuksen ekosuunnitteluvaatimukset eivät täysin sovellu tietokoneille, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/32/EY täytäntöönpanosta kotitalouksissa ja toimistoissa käytettävien sähkö- ja elektroniikkalaitteiden lepovirtakulutuksen ekologista suunnittelua koskevien vaatimusten osalta 17 päivänä joulukuuta 2008 annettua komission asetusta (EY) N:o 1275/2008 (4) ei pitäisi soveltaa tietokoneisiin. Näin ollen tässä asetuksessa olisi asetettava erityisvaatimukset tietokoneiden tehonhallinnalle sekä lepotilan, pois päältä -tilan ja alhaisimman tehonkulutuksen tilan tehonkulutukselle, ja asetusta (EY) N:o 1275/2008 olisi muutettava tämän edellyttämällä tavalla.

(13)

Vaikka tietokoneet suljetaan asetuksen (EY) N:o 1275/2008 soveltamisalan ulkopuolelle, tietokoneiden kanssa markkinoille saatettaviin ulkoisiin teholähteisiin sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/32/EY täytäntöönpanosta ulkoisten teholähteiden kuormittamattoman tilan sähkönkulutuksen ja aktiivitilan keskimääräisen hyötysuhteen ekologista suunnittelua koskevien vaatimusten osalta 6 päivänä huhtikuuta 2009 annetun komission asetuksen (EY) N:o 278/2009 (5) säännöksiä.

(14)

Tässä asetuksessa olisi direktiivin 2009/125/EY 8 artiklan mukaisesti täsmennettävä sovellettavat vaatimustenmukaisuuden arviointimenetelmät.

(15)

Vaatimustenmukaisuuden tarkastamisen helpottamiseksi valmistajia olisi pyydettävä antamaan direktiivin 2009/125/EY liitteissä IV ja V tarkoitetussa teknisessä dokumentaatiossa myös tällä asetuksella asetettuihin vaatimuksiin liittyvät tiedot.

(16)

Jotta voitaisiin taata terve kilpailu, halutun energiansäästöpotentiaalin saavuttaminen ja se, että kuluttajille annetaan täsmälliset tiedot tuotteiden energiatehokkuudesta, tässä asetuksessa olisi tehtävä selväksi, etteivät valmistajat saa käyttää sallittuja poikkeamia, jotka on vahvistettu kansallisille markkinavalvontaviranomaisille fysikaalisiin testeihin, joilla määritellään, onko jonkin energiaa käyttävän tuotteen tietty malli tämän asetuksen mukainen, ilmoittaakseen mallille tuotteen teknisessä asiakirja-aineistossa olevilla mittauksilla ja laskelmilla todennettua paremman suorituskyvyn.

(17)

Nykyisin käytettävissä oleville erittäin energiatehokkaille tuotteille olisi vahvistettava viitearvot. Näiden viitearvojen ansiosta tiedot olisivat erityisesti pk-yritysten saatavilla helposti ja kattavasti, millä edelleen helpotettaisiin parhaimpien rakenneratkaisujen käyttöönottoa ja tehokkaampien tuotteiden kehittämistä energiankulutuksen vähentämiseksi.

(18)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 2009/125/EY 19 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

a)

pöytätietokoneet;

b)

integroidut pöytätietokoneet;

c)

kannettavat tietokoneet (mukaan luettuina taulutietokoneet, laattatietokoneet ja kannettavat kevytpäätteet);

d)

pöytäkevytpäätteet;

e)

työasemat;

f)

kannettavat työasemat;

g)

pienpalvelimet;

h)

tietokonepalvelimet.

a)

korttipalvelinjärjestelmät ja –komponentit;

b)

toimintopalvelimet;

c)

monisolmupalvelimet;

d)

tietokonepalvelimet, joissa yli neljä suoritinliitäntää;

e)

pelikonsolit;

f)

telakointiasemat.

1)

’tietokoneella’ laitetta, joka suorittaa loogisia operaatioita ja käsittelee dataa, pystyy käyttämään syöttölaitteita ja tuottamaan informaatiota näytölle ja sisältää yleensä keskusyksikön (CPU) operaatioiden suorittamiseen. Ellei laitteessa ole keskusyksikköä, sen on toimittava asiakasyhdyskäytävänä tietokonepalvelimelle, joka toimii keskusyksikkönä;

2)

’tietokonepalvelimella’ tietoteknistä tuotetta, joka tarjoaa palveluja ja ohjaa verkotettuja resursseja asiakaslaitteille, kuten pöytätietokoneille, kannettaville tietokoneille, pöytäkevytpäätteille ja internet-puhelimille, tai muille tietokonepalvelimille. Tietokonepalvelin asetetaan markkinoille yleensä käytettäväksi datakeskuksissa ja toimisto-/yritysympäristöissä. Tietokonepalvelinta käytetään pääasiassa verkkoyhteyksien kautta, eikä suorien syötelaitteiden, kuten näppäimistön tai hiiren, avulla;

Tietokonepalvelimella on seuraavat ominaisuudet:

3)

’ulkoisella teholähteellä’ laitetta, jolla on seuraavat ominaispiirteet:

4)

’sisäisellä teholähteellä’ komponenttia, joka on suunniteltu muuttamaan sähköverkosta saatava vaihtovirta tasavirraksi (tasavirroiksi) tehon tuottamiseksi tietokoneelle tai tietokonepalvelimelle, ja jolla on seuraavat ominaispiirteet:

Sisäisiä tasavirta–tasavirta-muuntajia, joita käytetään ulkoisesta virtalähteestä tulevan yhden tasavirtajännitteen muuntamiseen useiksi eri jännitteiksi tietokoneen tai tietokonepalvelimen käyttöön, ei pidetä sisäisinä virtalähteinä;

5)

’pöytätietokoneella’ tietokonetta, jonka keskusyksikkö on tarkoitettu sijoitettavaksi pysyvästi tiettyyn paikkaan, kuten pöydälle tai lattialle, jota ei ole suunniteltu kannettavaksi ja joka on tarkoitettu käytettäväksi ulkoisen näytön ja ulkoisten oheislaitteiden, kuten näppäimistön ja hiiren, kanssa.

Tämän asetuksen soveltamista varten määritellään seuraavat pöytätietokoneiden luokat:

6)

’integroidulla pöytätietokoneella’ tietokonetta, jossa tietokone ja näyttö toimivat yhtenä yksikkönä, joka saa käyttämänsä vaihtovirran yhdellä kaapelilla. Integroituja pöytätietokoneita on kahdenlaisia: joko 1) tuote, jossa näyttö ja tietokone on fyysisesti yhdistetty yhteen yksikköön tai 2) tuote, jossa näyttö on tietokoneesta erillinen, mutta liitetty päärunkoon tasavirtajohdolla. Integroitu pöytätietokone on tarkoitettu sijoitettavaksi pysyvästi tiettyyn paikkaan, eikä sitä ole suunniteltu kannettavaksi. Integroituja pöytätietokoneita ei ole suunniteltu ensisijaisesti audiovisuaalisten signaalien näyttämiseen ja vastaanottamiseen.

Tämän asetuksen soveltamista varten määritellään seuraavat integroitujen pöytätietokoneiden luokat:

7)

’kannettavalla tietokoneella’ tietokonetta, joka on erityisesti suunniteltu kannettavaksi ja käytettäväksi pitkiä aikoja joko suoralla yhteydellä tai ilman suoraa yhteyttä vaihtovirtalähteeseen. Kannettavissa tietokoneissa on sisäänrakennettu näyttö, jonka näyttöruudun halkaisija on vähintään 22,86 cm (9 tuumaa), ja ne kykenevät toimimaan sisäänrakennetun akun tai muun kannettavan teholähteen avulla.

Kannettavia tietokoneita ovat myös seuraavat alatyypit:

Tämän asetuksen soveltamista varten määritellään seuraavat kannettavien tietokoneiden luokat:

Tämän asetuksen soveltamista varten kannettaviksi tietokoneiksi ei katsota tuotteita, jotka muutoin vastaisivat kannettavan tietokoneen määritelmää, mutta joiden tehontarve käyttämättömänä on alle 6 W;

8)

’pöytäkevytpäätteellä’ tietokonetta, jonka pääasiallinen toiminnallisuus on sidoksissa yhteyteen etäresursseihin (esim. tietokonepalvelimeen, etätyöasemaan) ja jossa ei ole sisäänrakennettua pyörivää tallennusvälinettä. Pöytäkevytpäätteen pääyksikkö on tarkoitettu sijoitettavaksi pysyvästi tiettyyn paikkaan (esim. työpöydälle), eikä sitä ole suunniteltu kannettavaksi. Pöytäkevytpäätteet kykenevät tulostamaan informaatiota joko ulkoiselle tai sisäiselle näytölle, jos sellainen sisältyy tuotteeseen;

9)

’työasemalla’ hyvin suorituskykyistä yksittäiskäyttötietokonetta, jota käytetään pääasiassa grafiikan luomisessa, tietokoneavusteisessa suunnittelussa, ohjelmistokehityksessä, rahoitusalan sovelluksissa, tieteellisissä sovelluksissa ja muissa laskentaintensiivisissä tehtävissä ja jolla on seuraavat ominaispiirteet:

10)

’kannettavalla työasemalla’ hyvin suorituskykyistä yksittäiskäyttötietokonetta, jota käytetään pääasiassa grafiikan luomisessa, tietokoneavusteisessa suunnittelussa, ohjelmistokehityksessä, rahoitusalan sovelluksissa, tieteellisissä sovelluksissa ja muissa laskentaintensiivisissä tehtävissä, pelikäyttöä lukuun ottamatta, ja joka on erityisesti suunniteltu kannettavaksi ja käytettäväksi pitkiä aikoja joko suoralla yhteydellä tai ilman suoraa yhteyttä vaihtovirtalähteeseen. Kannettavissa työasemissa käytetään integroitua näyttöä ja niiden on kyettävä toimimaan sisäänrakennetun akun tai muun kannettavan virtalähteen avulla. Useimmissa kannettavissa työasemissa käytetään ulkoista virtalähdettä ja useimmissa on sisäänrakennettu näppäimistö ja osoitinlaite.

Kannettavalla työasemalla on seuraavat ominaispiirteet:

11)

’pienpalvelimella’ tietokonetta, joka yleensä käyttää pöytätietokonekomponentteja pöytätietokonemaisessa muodossa, mutta joka on ensisijaisesti tarkoitettu toimimaan tallennustilana muille tietokoneille ja suorittamaan toimintoja, kuten tarjoamaan verkkoinfrastruktuuripalveluja ja datan/median tallennustilaa, ja jolla on seuraavat ominaispiirteet:

12)

’korttipalvelinjärjestelmillä ja -komponenteilla’ järjestelmää, joka koostuu telineestä (”laiteräkistä”), johon sijoitetaan erityyppisiä korttitallennusvälineitä ja korttipalvelimia. Teline tarjoaa yhteisresursseja, joista palvelimet ja tallennusvälineet ovat riippuvaisia. Korttipalvelinjärjestelmät on suunniteltu skaalautuvaksi ratkaisuksi, joissa useita tietokonepalvelimia tai tallennusyksiköitä on yhdistetty samaan telineeseen niin, että yksittäisiä korttilaitteita (esim. korttipalvelimia) on helppo lisätä tai vaihtaa laitetiloissa järjestelmän ollessa toiminnassa (ns. hot-swap);

13)

’toimintopalvelimella’ tietokonepalvelinta, joka toimitetaan esiasennetulla käyttöjärjestelmällä ja sovellusohjelmistolla ja jota käytetään suorittamaan tiettyä ennalta määriteltyä toimintoa tai tiiviisti toisiinsa liittyvien toimintojen joukkoa. Toimintopalvelin palvelee yhden tai useamman verkon välityksellä ja sitä hallitaan yleensä web-käyttöliittymän tai komentoliittymän kautta. Toimittaja räätälöi toimintopalvelimen laitteisto- ja ohjelmistokokoonpanon tietyn tehtävän mukaiseksi (esim. verkkotoiminnot tai tallennustila), eikä toimintopalvelimessa ole tarkoitus ajaa käyttäjän omia ohjelmistoja;

14)

’monisolmupalvelimella’ järjestelmää, joka koostuu telineestä, johon on istutettu vähintään kaksi itsenäistä tietokonepalvelinta (”solmua”), jotka jakavat yhden tai useamman teholähteen. Kaikkien solmujen tarvitsema kokonaisteho syötetään jaetun teholähteen (jaettujen teholähteiden) kautta. Monisolmupalvelin on suunniteltu ja rakennettu yksittäiseen telineeseen, eikä sen ole tarkoitus tukea komponenttien vaihtoa järjestelmän ollessa toiminnassa (hot-swap);

15)

’kaksisolmupalvelimella’ yleistä monisolmupalvelinkokoonpanoa, joka koostuu kahdesta palvelinsolmusta;

16)

’tietokonepalvelimella, jossa on yli neljä suoritinliitäntää’ tietokonepalvelinta, jossa on yli neljä sellaista rajapintaa, jotka on tarkoitettu suorittimen asentamiseen;

17)

’pelikonsolilla’ verkkovirralla toimivaa erillislaitetta, joka on suunniteltu ensisijaisesti videopelien pelaamiseen. Pelikonsoli on yleensä tarkoitettu tuottamaan signaalia ulkoiselle näytölle, joka toimii pääasiallisena pelinäyttönä. Pelikonsolissa on yleensä keskusyksikkö, järjestelmämuisti ja (yksi tai useampi) näytönohjain, ja se voi sisältää myös kovalevyjä tai muita sisäisiä tallennusvälineitä tai optisia levyasemia. Pelikonsoleissa pääasiallisena syöttölaitteena käytetään yleensä käsiohjaimia tai muita vuorovaikutteisia ohjainlaitteita pikemminkin kuin ulkoista näppäimistöä tai hiirtä. Pelikonsolit eivät yleensä sisällä perinteistä tietokoneen käyttöjärjestelmää, vaan niissä käytetään erityisesti konsolikäyttöön tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä. Pelikonsoleiksi katsotaan myös kädessä pidettävät pelilaitteet, joissa pääasiallisena pelinäyttönä on sisäänrakennettu näyttö ja jotka ensisijaisesti käyttävät teholähteenään sisäänrakennettua akkua tai muuta kannettavaa virtalähdettä pikemminkin kuin suoraa yhteyttä vaihtovirtalähteeseen;

18)

’telakointiasemalla’ erillistä tuotetta, joka on tarkoitettu liitettäväksi tietokoneeseen esimerkiksi liitettävyyden laajentamiseksi tai oheislaiteliitäntöjen parantamiseksi. Telakointiasema voi myös helpottaa siihen liitetyn tietokoneen sisäisten akkujen lataamista;

19)

’keskusyksiköllä’ (CPU) tietokoneen komponenttia, joka ohjaa ohjeiden tulkintaa ja toteuttamista. Keskusyksikkö voi sisältää yhden tai useamman prosessorin, joita kutsutaan ”suoritinytimiksi”. Suoritinytimellä tarkoitetaan prosessoria, joka sijaitsee fyysisesti itse laitteessa. Yhdestä tai useammasta suoritinytimestä luodut ”virtuaaliset” tai ”loogiset” lisäprosessorit eivät ole fyysisiä ytimiä. Keskusyksikön yksittäiseen liitäntään liitettyyn prosessoripakettiin voi sisältyä yksi tai useampi suoritinydin. Keskusyksikön suoritinydinten kokonaismäärä saadaan laskemalla yhteen keskusyksikön kaikkiin fyysisiin liitäntöihin liitettyjen laitteiden suoritinytimet;

20)

’erillisellä grafiikkakortilla’ (dGfx) erillistä sisäistä komponenttia, joka sisältää yhden tai useamman grafiikkasuorittimen, jossa on paikallinen muistiohjainrajapinta ja paikallinen erityinen grafiikkamuisti, ja joka kuuluu johonkin seuraavista luokista:

’kehyspuskurin kaistanleveydellä’ (FB _BW) datamäärää, jonka kaikki erillisen grafiikkakortin grafiikkasuorittimet pystyvät käsittelemään sekunnissa ja joka lasketaan seuraavalla kaavalla:

jossa

21)

’sisäisellä tallennusvälineellä’ tietokoneen sisäistä komponenttia, jolle voi pysyvästi tallentaa dataa;

22)

’tuotetyypillä’ pöytätietokonetta, integroitua pöytätietokonetta, kannettavaa tietokonetta, pöytäkevytpäätettä, työasemaa, kannettavaa työasemaa, pienpalvelinta, tietokonepalvelinta, korttipalvelinjärjestelmää ja -komponentteja, monisolmupalvelinta, toimintopalvelinta, pelikonsolia, telakointiasemaa, sisäistä teholähdettä tai ulkoista teholähdettä;

23)

’näytön lepotilalla’ tehonkulutustilaa, johon näyttö siirtyy saatuaan asianmukaisen signaalin siihen liitetyltä laitteelta tai sisäisestä lähteestä (kuten ajastimelta tai läsnäoloanturilta). Näyttö voi siirtyä tähän tilaan myös käyttäjäsyötteen tuottaman signaalin perusteella. Tuotteen on herättävä saatuaan signaalin siihen liitetyltä laitteelta, verkosta, kaukosäätimestä ja/tai sisäisestä lähteestä. Tuotteen ollessa tässä tilassa se ei tuota näkyvää kuvaa, lukuun ottamatta mahdollisesti käyttäjäsuuntautuneita tai suojaavia toimintoja, kuten tuotetietoa tai tilailmaisimia, tai anturipohjaisia toimintoja.

”2.

Ensisijaisesti kotiympäristössä käytettäviksi tarkoitetut tietotekniikkalaitteet, lukuun ottamatta pöytätietokoneita, integroituja pöytätietokoneita ja kannettavia tietokoneita siten kuin ne on määritelty komission asetuksessa (EU) N:o 617/2013 (6)

”g)

se on tarkoitettu käytettäväksi asetuksen (EY) N:o 1275/2008 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kotitalouksissa ja toimistoissa käytettävien sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kanssa tai komission asetuksessa (EU) N:o 617/2013 (7) annettujen määritelmien mukaisten tietokoneiden kanssa.

27.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 175/34

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 669/2009 (2) säädetään tehostettua virallista valvontaa koskevista säännöistä, joita on sovellettava kyseisen asetuksen liitteessä I lueteltujen, jäljempänä ’luettelo’, muiden kuin eläinperäisten rehujen ja elintarvikkeiden tuonnissa niissä saapumispaikoissa, joiden kautta ne tulevat asetuksen (EY) N:o 882/2004 liitteessä I tarkoitetuille alueille.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 669/2009 2 artiklassa säädetään, että luetteloa on tarkasteltava säännöllisesti ja vähintään neljännesvuosittain ottaen huomioon vähintään kyseisessä artiklassa tarkoitetut tiedonlähteet.

(3)

Elintarvikkeita ja rehuja koskevan nopean hälytysjärjestelmän kautta ilmoitettujen elintarvikkeita koskevien tapahtumien esiintyminen ja merkityksellisyys, elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston suorittamat tarkastusmatkat kolmansiin maihin ja jäsenvaltioiden komissiolle neljännesvuosittain muiden kuin eläinperäisten rehujen ja elintarvikkeiden lähetyksistä asetuksen (EY) N:o 669/2009 15 artiklan mukaisesti toimittamat raportit osoittavat, että luetteloa olisi muutettava.

(4)

Kyseisten tietolähteiden mukaan Nigeriasta peräisin olevien kuivattujen papujen lähetykset aiheuttavat uusia riskejä, ja niiden kohdalla on näin ollen tarpeen ottaa käyttöön tehostettu virallinen valvonta. Sen vuoksi luetteloon olisi sisällytettävä kyseisiä lähetyksiä koskeva kohta.

(5)

Luetteloa olisi muutettava myös lisäämällä virallisen valvonnan tiheyttä niiden tuotteiden osalta, jotka samojen tietolähteiden mukaan vastaavat aiempaa huonommin asiaankuuluvaa unionin lainsäädäntöä ja joiden osalta näin ollen on perusteltua lisätä virallista valvontaa. Luettelossa olevaa kohtaa, joka koskee Kiinasta peräisin olevia Brassica oleracea -lajin kasveja, olisi tämän vuoksi muutettava.

(6)

Luetteloa olisi myös muutettava vähentämällä virallisen valvonnan tiheyttä niiden tuotteiden osalta, jotka käytettävissä olevien tietojen mukaan yleisesti ottaen vastaavat aiempaa paremmin asiaankuuluvaa unionin lainsäädäntöä ja joiden virallinen valvonta nykytasolla ei sen vuoksi enää ole perusteltua. Luettelossa olevaa kohtaa, joka koskee Thaimaasta peräisin olevia kaalikasveja, olisi tämän vuoksi muutettava.

(7)

Luetteloa olisi lisäksi muutettava poistamalla niiden tuotteiden tiedot, jotka käytettävissä olevien tietojen mukaan yleisesti ottaen riittävässä määrin vastaavat asiaankuuluvassa unionin lainsäädännössä säädettyjä turvallisuusvaatimuksia ja joiden tehostettu virallinen valvonta ei sen vuoksi enää ole perusteltua. Tämän vuoksi olisi muutettava luettelossa olevia kohtia, jotka koskevat Etelä-Afrikasta peräisin olevia maapähkinöitä ja Egyptistä peräisin olevia granaattiomenia.

(8)

Selkeyden vuoksi on tarpeen muuttaa asetuksen (EY) N:o 669/2009 liitteessä I oleviin alaviitteisiin sisältyvää torjunta-ainejäämien luetteloa sen varmistamiseksi, että kyseiset torjunta-ainejäämät ovat torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta 23 päivänä helmikuuta 2005 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 396/2005 (3) esitetyn määritelmän mukaisia.

(9)

Johdonmukaisuuden ja selkeyden vuoksi on aiheellista korvata asetuksen (EY) N:o 669/2009 liite I tämän asetuksen liitteellä.

(10)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 669/2009 olisi muutettava.

(11)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

27.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 175/43

(1)

EU:n vesillä ja tietyillä EU:n ulkopuolisilla vesillä EU:n alusten käytettävissä olevien, kansainvälisten neuvottelujen alaan tai sopimusten soveltamisalaan kuuluvien tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2013 21 päivänä tammikuuta 2013 annetussa neuvoston asetuksessa (EU) N:o 40/2013 (2) vahvistetaan se tonnikalan määrä, joka Euroopan unionin kalastusaluksilla ja rysillä voidaan kalastaa vuonna 2013 Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä.

(2)

Tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä, asetuksen (EY) N:o 43/2009 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1559/2007 kumoamisesta 6 päivänä huhtikuuta 2009 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 302/2009 (3) edellytetään, että jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle yli 24 metrin pituisille aluksilleen myönnetyt aluskohtaiset kiintiöt. Alle 24-metristen pyyntialusten ja rysien osalta jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle vähintään tuottajaorganisaatioille tai vastaavanlaisilla pyydyksillä pyytävien alusten ryhmille myönnetty kiintiö.

(3)

Yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteena on kalastusalan pitkän aikavälin kannattavuus varmistamalla elävien vesiluonnonvarojen kestävä hyödyntäminen ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti.

(4)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 36 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jos komissio toteaa jäsenvaltioiden toimittamien tietojen sekä muiden hallussaan olevien tietojen perusteella, että Euroopan unionin, jäsenvaltion tai jäsenvaltioiden ryhmän käytettävissä olevat kalastusmahdollisuudet katsotaan yhden tai useamman pyydyksen tai laivaston osalta käytetyiksi kokonaan, se ilmoittaa asiasta asianomaisille jäsenvaltioille ja kieltää kalastustoiminnan tietyn alueen, pyydyksen, kannan, kantaryhmän tai kyseistä kalastustoimintaa harjoittavan laivaston osalta.

(5)

Komission käytettävissä olevat tiedot osoittavat, että Ranskan, Kreikan, Italian, Maltan ja Espanjan lipun alla purjehtiville tai näissä maissa rekisteröidyille kurenuotta-aluksille myönnetyt tonnikalan kalastusmahdollisuudet Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä on käytetty loppuun.

(6)

Ranska ilmoitti komissiolle 3, 5, 8 ja 17 päivänä kesäkuuta asettaneensa seitsemälletoista tonnikalaa vuonna 2013 aktiivisesti pyytävälle kurenuotta-alukselleen kalastustoimia koskevan kiellon, joka tuli voimaan 3 päivästä kesäkuuta kymmenelle näistä aluksista, 5 päivästä kesäkuuta neljälle alukselle, 8 päivästä kesäkuuta kahdelle alukselle ja 17 päivästä kesäkuuta jäljellä olevalle alukselle, ja kaikki kyseiset kalastustoimet kiellettiin 17 päivästä kesäkuuta 2013 kello 17.22 alkaen.

(7)

Kreikka ilmoitti komissiolle 3 päivänä kesäkuuta asettaneensa tonnikalaa vuonna 2013 aktiivisesti pyytävälle kurenuotta-alukselleen kalastustoimia koskevan kiellon, joka tuli voimaan 3 päivästä kesäkuuta 2013 kello 8.00.

(8)

Italia ilmoitti komissiolle 13 päivänä kesäkuuta asettaneensa kahdelletoista tonnikalaa vuonna 2013 aktiivisesti pyytävälle kurenuotta-alukselleen kalastustoimia koskevan kiellon, joka tuli voimaan 5 päivästä kesäkuuta neljälle näistä aluksista, 6 päivästä kesäkuuta neljälle alukselle, 9 päivästä kesäkuuta kolmelle alukselle ja 13 päivästä kesäkuuta jäljellä olevalle alukselle, ja kaikki kyseiset kalastustoimet kiellettiin 13 päivästä kesäkuuta 2013 kello 15.27 alkaen.

(9)

Malta ilmoitti komissiolle 8 päivänä kesäkuuta asettaneensa tonnikalaa vuonna 2013 aktiivisesti pyytävälle kurenuotta-alukselleen kalastustoimia koskevan kiellon, joka tuli voimaan 8 päivästä kesäkuuta 2013 kello 21.56.

(10)

Espanja ilmoitti komissiolle 3 ja 17 päivänä kesäkuuta asettaneensa kuudelle tonnikalaa vuonna 2013 aktiivisesti pyytävälle kurenuotta-alukselleen kalastustoimia koskevan kiellon, joka tuli voimaan 3 päivästä kesäkuuta viidelle näistä aluksista ja 17 päivänä kesäkuuta jäljellä olevalle alukselle, ja kaikki kyseiset kalastustoimet kiellettiin 17 päivästä kesäkuuta 2013 kello 00.00 alkaen.

(11)

Rajoittamatta Ranskan, Kreikan, Italian, Maltan ja Espanjan toteuttamien edellä mainittujen toimien soveltamista komission on tarpeen kieltää asianomaisten EU:n jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivien tai niissä rekisteröityjen kurenuotta-alusten tonnikalan kalastus Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä, ja kielto tulee voimaan viimeistään 17 päivästä kesäkuuta 2013 kello 17.22 Ranskan osalta, 3 päivästä kesäkuuta 2013 kello 8.00 Kreikan osalta, viimeistään 13 päivästä kesäkuuta 2013 kello 15.27 Italian osalta, 8 päivästä kesäkuuta 2013 kello 21.56 Maltan osalta ja viimeistään 17 päivästä kesäkuuta 2013 kello 00.00 Espanjan osalta,

27.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 175/45

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,