29.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 163/1

(1)

Belgian kuningaskunta, Bulgarian tasavalta, Tšekin tasavalta, Tanskan kuningaskunta, Saksan liittotasavalta, Viron tasavalta, Irlanti, Helleenien tasavalta, Ranskan tasavalta, Italian tasavalta, Kyproksen tasavalta, Latvian tasavalta, Liettuan tasavalta, Luxemburgin suurherttuakunta, Unkari, Maltan tasavalta, Alankomaiden kuningaskunta, Itävallan tasavalta, Portugalin tasavalta, Romania, Slovenian tasavalta, Slovakian tasavalta, Suomen tasavalta, Ruotsin kuningaskunta sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta allekirjoittivat 19 päivänä helmikuuta 2013 sopimuksen yhdistetystä patenttituomioistuimesta (3). Yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyssä sopimuksessa määrätään, että se ei tule voimaan ennen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (4) suhdetta yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehtyyn sopimukseen koskevien kyseisen asetuksen muutosten voimaantulopäivää seuraavan neljännen kuukauden ensimmäistä päivää.

(2)

Belgian kuningaskunta, Luxemburgin suurherttuakunta ja Alankomaiden kuningaskunta, jotka ovat Benelux-maiden tuomioistuimen perustamisesta ja perussäännöstä 31 päivänä maaliskuuta 1965 tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’Benelux-maiden tuomioistuimesta tehty sopimus’, osapuolia, allekirjoittivat 15 päivänä lokakuuta 2012 pöytäkirjan kyseisen sopimuksen muuttamisesta. Kyseisessä pöytäkirjassa tehtiin mahdolliseksi siirtää toimivalta tietyissä asetuksen (EU) N:o 1215/2012 soveltamisalaan kuuluvissa asioissa Benelux-maiden tuomioistuimelle.

(3)

On tarpeen säännellä asetuksen (EU) N:o 1215/2012 suhdetta yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehtyyn sopimukseen ja Benelux-maiden tuomioistuimesta tehtyyn sopimukseen muuttamalla mainittua asetusta.

(4)

Yhdistettyä patenttituomioistuinta ja Benelux-maiden tuomioistuinta olisi pidettävä asetuksessa (EU) N:o 1215/2012 tarkoitettuina tuomioistuimina, jotta voidaan taata oikeusvarmuus ja ennustettavuus niiden vastaajien osalta, joita vastaan voitaisiin nostaa kanne näissä kahdessa tuomioistuimessa paikassa, joka sijaitsee muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, joka on asetuksen (EU) N:o 1215/2012 säännösten mukaisesti määräytyvä jäsenvaltio.

(5)

Tässä asetuksessa säädettävien asetukseen (EU) N:o 1215/2012 yhdistetyn patenttituomioistuimen osalta tehtävien muutosten tarkoituksena on kyseisen tuomioistuimen kansainvälisen toimivallan määrittely, eivätkä ne vaikuta asioiden sisäiseen jakoon tuomioistuimen jaostojen kesken eivätkä yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyssä sopimuksessa määrättyihin järjestelyihin, jotka koskevat toimivallan käyttöä, yksinomainen toimivalta mukaan lukien, mainitussa sopimuksessa määrätyn siirtymäkauden aikana.

(6)

Yhdistetty patenttituomioistuin ja Benelux-maiden tuomioistuin eivät useiden jäsenvaltioiden yhteisinä tuomioistuimina ole yhden jäsenvaltion tuomioistuimen tavoin toimivaltaisia kansallisen lainsäädännön nojalla suhteessa sellaisiin vastaajiin, joilla ei ole kotipaikkaa jäsenvaltiossa. Jotta nämä kaksi tuomioistuinta olisivat toimivaltaisia suhteessa tällaisiin vastaajiin, asetuksen (EU) N:o 1215/2012 säännöksiä olisi siltä osin kuin on kyse asioista, jotka kuuluvat yhdistetyn patenttituomioistuimen ja Benelux-maiden tuomioistuimen toimivaltaan, näin ollen sovellettava myös niihin vastaajiin, joiden kotipaikka on kolmannessa valtiossa. Asetuksen (EU) N:o 1215/2012 nykyisillä tuomioistuimen toimivaltaa koskevilla säännöksillä varmistetaan läheinen yhteys sellaisten asioiden, joihin kyseistä asetusta sovelletaan, ja jäsenvaltioiden alueen välillä. Sen vuoksi on asianmukaista ulottaa säännökset koskemaan kaikkia vastaajia koskevia kanteita vastaajien kotipaikasta riippumatta. Yhdistetyn patenttituomioistuimen ja Benelux-maiden tuomioistuimen, jäljempänä erikseen tarkoitettuina ’yhteinen tuomioistuin’, olisi soveltaessaan asetuksen (EU) N:o 1215/2012 tuomioistuimen toimivaltaa koskevia säännöksiä sovellettava vain säännöksiä, jotka koskevat niitä asioita, joiden osalta ne ovat toimivaltaisia.

(7)

Yhteisen tuomioistuimen olisi toissijaisen toimivaltasäännöksen nojalla voitava käsitellä riita-asioita, joissa on osallisina vastaajia kolmansista valtioista, oikeudenkäynneissä, joissa on kyse eurooppapatenttiin kohdistuneesta rikkomuksesta, josta aiheutuu vahinkoa sekä unionin sisällä että sen ulkopuolella. Tällainen toissijainen toimivalta tulisi sovellettavaksi, kun vastaajalle kuuluvaa omaisuutta on jossakin jäsenvaltiossa, joka on yhteisen tuomioistuimen perustamisesta tehdyn asiakirjan osapuoli, ja kyseisellä riita-asialla on riittävä yhteys johonkin tällaiseen jäsenvaltioon esimerkiksi sen vuoksi, että kantajan kotipaikka on siellä tai riita-asiaan liittyvät todisteet ovat saatavilla siellä. Arvioidessaan toimivaltansa yhteisen tuomioistuimen olisi otettava huomioon kyseisen omaisuuden arvo, joka ei saisi olla vähäinen vaan jonka olisi oltava sellainen, että tuomion täytäntöönpano on ainakin osittain mahdollinen yhteisen tuomioistuimen perustamisesta tehdyn asiakirjan osapuolina olevissa jäsenvaltioissa.

(8)

Vireilläoloa ja toisiinsa liittyviä kanteita koskevia asetuksen (EU) N:o 1215/2012 säännöksiä, joiden tarkoituksena on ehkäistä rinnakkaiset kanteet ja ristiriitaiset tuomiot, olisi sovellettava, kun kanne nostetaan yhteisessä tuomioistuimessa ja sellaisen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehtyä sopimusta tai tapauksen mukaan Benelux-maiden tuomioistuimesta tehtyä sopimusta ei sovelleta.

(9)

Vireilläoloa ja toisiinsa liittyviä kanteita koskevia asetuksen (EU) N:o 1215/2012 säännöksiä olisi sovellettava myös silloin, kun yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyssä sopimuksessa määrätyn siirtymäkauden aikana nostetaan tietyntyyppisiä riita-asioita koskevia kanteita yhdistetyssä patenttituomioistuimessa ja toisaalta yhdistettyä patenttituomioistuinta koskevan sopimuksen osapuolena olevan jäsenvaltion kansallisessa tuomioistuimessa.

(10)

Yhdistetyn patenttituomioistuimen tai Benelux-maiden tuomioistuimen antamat tuomiot olisi tunnustettava ja pantava täytäntöön asetuksen (EU) N:o 1215/2012 mukaisesti jäsenvaltiossa, joka ei tapauksen mukaan ole yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen tai Benelux-maiden tuomioistuimesta tehdyn sopimuksen osapuoli.

(11)

Sellaisen jäsenvaltion, joka ei tapauksen mukaan ole yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen tai Benelux-maiden tuomioistuimesta tehdyn sopimuksen osapuoli, tuomioistuinten antamat tuomiot olisi tunnustettava ja pantava täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa asetuksen (EU) N:o 1215/2012 mukaisesti.

(12)

Asetusta (EU) N:o 1215/2012 olisi näin ollen muutettava.

(13)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(14)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa (N:o 21) olevan 3 artiklan ja 4 a artiklan 1 kohdan mukaisesti nämä jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän asetuksen hyväksymiseen ja soveltamiseen.

(15)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa (N:o 22) olevan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Tanskan mahdollisuutta soveltaa tällä asetuksella asetukseen (EU) N:o 1215/2012 tehtyjä muutoksia tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 19 päivänä lokakuuta 2005 tehdyn Euroopan yhteisön ja Tanskan kuningaskunnan välisen sopimuksen (5) 3 artiklan mukaisesti,

29.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 163/5

(1)

Neuvoston päätöksen 2005/681/YOS (2) 4 artiklan mukaan CEPOLin kotipaikka on Bramshill Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

(2)

Sen estämättä, mitä päätöksen 2005/681/YOS 4 artiklassa säädetään, Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti CEPOLille 12 päivänä joulukuuta 2012 ja 8 päivänä helmikuuta 2013 päivätyillä kirjeillä, että se oli yksipuolisesti päättänyt, ettei se enää halua tarjota tälle toimipaikkaa alueellaan. CEPOLin lisäksi Bramshillissä sijaitsee myös poliisivoimien kehittämisestä vastaavan viraston (National Policing Improvement Agency) kansallinen poliisikoulutuskeskus, jonka Yhdistynyt kuningaskunta oli päättänyt korvata uudella, muualle sijoitettavalla poliisiakatemialla (College of Policing). Yhdistynyt kuningaskunta oli sen vuoksi päättänyt sulkea Bramshillin kansallisen poliisikoulutuskeskuksen ja myydä sen, koska sen kustannukset ovat korkeat eikä keskuksen hallinnoimiseksi ollut löytynyt vaihtoehtoisia liiketoimintamalleja. Ottaen huomioon Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa vahvistetut vilpitöntä yhteistyötä koskevat velvoitteet ja erityisesti velvoitteet, joista määrätään mainitun sopimuksen 4 artiklassa, unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi vastavuoroisesti avustettava toisiaan CEPOLin operatiivisen toiminnan ylläpitämisessä. Tätä varten erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan edellytetään varmistavan CEPOLin sujuva siirtyminen sen uuteen sijaintipaikkaan vaarantamatta CEPOLin yleistä talousarviota.

(3)

Ottaen huomioon jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 8 päivänä lokakuuta 2013 aikaan saama yhteinen sopimus ja se, että CEPOLin asema erillisenä unionin virastona on säilytettävä, olisi tehtävä järjestelyjä, joiden mukaan CEPOLin toimipaikaksi tulee Budapest heti, kun CEPOL lähtee Bramshillistä. Nämä järjestelyt olisi sisällytettävä päätökseen 2005/681/YOS.

(4)

Ottaen huomioon Lissabonin sopimuksen voimaantuloon perustuva lainsäädäntökehys päätöstä 2005/681/YOS olisi tarkasteltava uudelleen ja samalla varmistettava CEPOLin asema erillisenä unionin virastona.

(5)

Päätös 2005/681/YOS olisi sen vuoksi muutettava.

(6)

Ennen kuin CEPOL aloittaa operatiivisen toimintansa uudessa sijaintipaikassa olisi tehtävä toimipaikkaa koskeva sopimus vakiintuneita menettelyjä noudattaen.

(7)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 3 artiklan ja 4 a artiklan 1 kohdan mukaisesti nämä jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän asetuksen hyväksymiseen ja soveltamiseen.

(8)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(9)

Ottaen huomioon kiireellinen tarve vahvistaa CEPOLin uusi sijaintipaikka tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan,

1)

Korvataan 4 artikla seuraavasti:

"4 artikla

Kotipaikka

CEPOLin kotipaikka on Budapest Unkarissa."

2)

Lisätään artikla seuraavasti:

"21 a artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio antaa viimeistään 30 päivänä marraskuuta 2015 kertomuksen tämän päätöksen tehokkuudesta ottaen huomioon sen, että CEPOLin asema erillisenä unionin virastona on säilytettävä. Kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus tämän päätöksen muuttamiseksi sen jälkeen kun on tehty perusteellinen kustannus-hyötyanalyysi ja vaikutusten arviointi."

29.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 163/7

(1)

Unioni on Atlantin tonnikalojen suojelusta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (3), jäljempänä ’yleissopimus’, sopimuspuoli.

(2)

Yleissopimuksella perustettu Kansainvälinen Atlantin tonnikalojen suojelukomissio (International Commission for the Conservation of Atlantic Tunas (ICCAT)) hyväksyi vuonna 2008 pitämässään kuudennessatoista erityiskokouksessa suosituksen 08–05, joka koskee Itä-Atlantilla ja Välimerellä tonnikalan osalta käyttöön otettavaa uutta elvytyssuunnitelmaa, joka korvaa vuonna 2006 hyväksytyn edellisen elvytyssuunnitelman. Neuvoston asetus (EY) N:o 302/2009 (4) annettiin kyseisten kansainvälisten säilyttämistoimenpiteiden toteuttamiseksi unionin tasolla.

(3)

ICCAT hyväksyi vuonna 2010 pitämässään seitsemännessätoista erityiskokouksessa suosituksen 10–04 tonnikalan monivuotisen elvytyssuunnitelman muuttamisesta. Asetus (EY) N:o 302/2009 muutettiin tämän jälkeen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 500/2012 (5) kyseisten tarkistettujen kansainvälisten säilytystoimenpiteiden toteuttamiseksi unionin tasolla.

(4)

ICCAT hyväksyi vuonna 2012 pitämässään kahdeksannessatoista erityiskokouksessa suosituksen 12–03 tonnikalan monivuotisen elvytyssuunnitelman muuttamisesta uudelleen. Jotta kalastuskaudet voitaisiin sopeuttaa paremmin laivastojen toimintaan, suosituksessa 12–03 on muutettu kalastuskausien määrittelyä siten, että siinä nyt vahvistetaan luvalliset kalastuskaudet eikä kalastuskieltokausia, kuten tehtiin aiemmissa ICCAT:n suosituksissa. Lisäksi on muutettu tosiasialliset päivämäärät, joina nuotta-aluksilla, vapapyydyksiä käyttävillä aluksilla ja uisteluveneillä harjoitettava kalastus on sallittua. Jottei syntyisi epäselvyyttä sellaisten pyydysten suhteen, joihin ei sovelleta mitään erityisiä kalastuskausisääntöjä, oli tarpeen lisätä säännös, jossa nimenomaisesti sallitaan kalastaminen koko vuoden ajan kaikilla muilla pyydyksillä, lukuun ottamatta kaikentyyppisiä ajoverkkoja. ICCAT voi tarkastella vuonna 2015 uudelleen Atlantin kalastuskausien aikoja ja päivämääriä ICCAT:n pysyvän tutkimus- ja tilastokomitean ohjeiden perusteella.

(5)

ICCAT hyväksyi kahdennessakymmenennessäkolmannessa sääntömääräisessä kokouksessaan marraskuussa 2013 suositusta 12–03 täydentävän suosituksen 13–08 sellaisten muutosten tekemiseksi vapapyydyksiä käyttävien alusten ja uisteluveneiden kalastuskausiin Itä-Atlantilla, jotka eivät vaikuta tonnikalan kutualueiden suojeluun Välimerellä. Kyseisen ICCAT:n suosituksen mukaan sopimuspuolet ja yhteistyötä tekevät muut kuin sopimuspuolet sekä yhteisöt ja kalastusyhteisöt voivat määritellä kalastuskausille eri alkamispäivän Itä-Atlantilla kalastaville vapapyydyksiä käyttäville aluksilleen ja uisteluveneilleen säilyttäen samalla luvallisen kalastuskauden kokonaiskeston tällaiselle kalastustoiminnalle. Kyseisessä ICCAT:n suosituksessa vahvistetaan myös säännöt stereokameroiden käytölle kasvatushäkkiin siirtoa koskevien toimien yhteydessä. Tarkoituksena on, että pysyvä tutkimus- ja tilastokomitea tarkastelee uudelleen vuoden 2014 kokouksessaan kaikkia teknisiä eritelmiä, myös näytteenottointensiteettiä, näytteenottotapaa, etäisyyttä kamerasta, siirtokäytävän kokoa ja algoritmeja (pituuden ja painon suhdetta), ja että ICCAT muuttaa niitä tarvittaessa vuoden 2014 kokouksessaan pysyvän tutkimus- ja tilastokomitean suositusten perusteella.

(6)

Jotta unionin lainsäädännössä voitaisiin panna täytäntöön ICCAT:n suositus 12–03 tonnikalakannan tosiasiallisen säilyttämisen varmistamiseksi, asianomaisia kalastuskausia koskeva oikeusvarmuus ja se, että jäsenvaltiot voivat asianmukaisesti määritellä kalastus-, kapasiteetti- ja valvontasuunnitelmansa ja huolehtia muista raportointivelvoitteistaan, sekä ICCAT:n suositus 13–08, joka koskee stereokameroiden käyttöä kasvatushäkkiin siirtoa koskevien toimien yhteydessä ja mahdollisuutta määritellä kalastuskausien alkamispäiväksi eri ajankohta Itä-Atlantilla kalastaville vapapyydyksiä käyttäville aluksille ja uisteluveneille, on tarpeen muuttaa mahdollisimman pian asetuksen (EY) N:o 302/2009 asiaa koskevat säännökset,

1)

Korvataan 7 artikla seuraavasti:

”7 artikla

Kalastuskaudet

1.   Tonnikalan kalastus suurilla pelagisilla pitkäsiima-aluksilla, joiden pituus on yli 24 metriä, on sallittua Itä-Atlantilla ja Välimerellä 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän toukokuuta välisenä aikana lukuun ottamatta pituuspiirin 10° W länsipuolella ja leveyspiirin 42° N pohjoispuolella sijaitsevaa aluetta, jolla tällainen kalastus on sallittua 1 päivän elokuuta ja 31 päivän tammikuuta välisenä aikana.

2.   Tonnikalan nuottakalastus on sallittua Itä-Atlantilla ja Välimerellä 26 päivän toukokuuta ja 24 päivän kesäkuuta välisenä aikana.

3.   Tonnikalan kalastus vapapyydyksiä käyttävillä aluksilla ja uisteluveneillä on sallittua Itä-Atlantilla ja Välimerellä 1 päivän heinäkuuta ja 31 päivän lokakuuta välisenä aikana.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, ja koska asia ei vaikuta kutualueiden suojeluun, jäsenvaltiot voivat määritellä vuosittaisissa kansallisissa kalastussuunnitelmissaan vuosiksi 2014 ja 2015 eri alkamispäivän niiden lipun alla Itä-Atlantilla kalastaville vapapyydyksiä käyttäville aluksille ja uisteluveneille edellyttäen, että sallitun kalastuskauden kokonaiskesto tälle kalastustoiminnalle säilyy ensimmäisen alakohdan mukaisena.

Unionin kalastussuunnitelmassa, joka toimitetaan vuosittain ICCAT:lle 15 päivään helmikuuta mennessä, ilmoitetaan tällaisen kalastustoiminnan kalastuskauden alkamispäivän mahdollisista muutoksista sekä asiaan kuuluvien alueiden koordinaatit.

4.   Tonnikalan kalastus pelagisilla troolareilla on sallittua Itä-Atlantilla 16 päivän kesäkuuta ja 14 päivän lokakuuta välisenä aikana.

5.   Tonnikalan virkistys- ja urheilukalastus on sallittua Itä-Atlantilla ja Välimerellä 16 päivän kesäkuuta ja 14 päivän lokakuuta välisenä aikana.

6.   Tonnikalan kalastus muilla kuin 1–5 kohdassa tarkoitetuilla pyydyksillä on sallittua koko vuoden ajan. Tästä huolimatta tonnikalan kalastus kaikenlaisilla ajoverkoilla on kiellettyä.”

2)

Lisätään artikla seuraavasti:

”24 a artikla

Stereokameroiden käyttäminen kasvatushäkkiin siirtoa koskevien toimien yhteydessä

Stereokameroiden käyttämisessä kasvatushäkkiin siirtämisen yhteydessä on noudatettava seuraavia edellytyksiä:

29.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 163/10

(1)

Jotta voidaan torjua tehokkaasti syrjintää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 10 artiklan mukaisesti, auttaa varmistamaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan noudattaminen sekä tavoitella täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaisesti ja seurata Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteiden kaltaisten politiikan tavoitteiden toteutumista, on saatava vertailukelpoisia, luotettavia ja objektiivisia tilastotietoja työssä olevien henkilöiden, työttömien henkilöiden ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevien henkilöiden tilanteesta ja otettava samalla huomioon tilastosalaisuus sekä yksityisyyden ja henkilötietojen suoja.

(2)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen tultua voimaan komissiolle siirretty valta on saatettava sen 290 artiklan sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (2) voimaantulosta johtuvan uuden oikeudellisen kehyksen mukaiseksi.

(3)

Asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti komissio on sitoutunut tarkastelemaan uudelleen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä, jotka tällä hetkellä sisältävät viittauksia valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn, Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa vahvistettujen perusteiden mukaisesti.

(4)

Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 577/98 (3) on viittauksia valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn, ja sen vuoksi sitä olisi tarkasteltava uudelleen Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa vahvistettujen perusteiden mukaisesti.

(5)

Komissiolle olisi erityisesti taloudellisen, sosiaalisen ja teknisen kehityksen huomioon ottamiseksi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat asetuksessa (EY) N:o 577/98 tarkoitettuun, tutkimuksessa käytettävien 14 ryhmään jaoteltujen tietojen luetteloon sisältyvään tutkittavien muuttujien luetteloon tehtäviä mukautuksia sellaisen lisäkysymyksiä koskevan kolmevuotisen ohjelman laatimiseksi, jossa täsmennetään jokaisen lisäkysymyssarjan osalta aihe, luettelo ja kuvaus erityistietoja koskevasta alasta, jäljempänä ’lisäkysymysosio’, sekä tarkastelujakso. Lisäksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä delegoituja säädöksiä rakenteellisten muuttujien luettelon ja tutkimusten suorittamistiheyden vahvistamiseksi. Komission olisi varmistettava, ettei näistä delegoiduista säädöksistä aiheudu merkittävää lisärasitetta jäsenvaltioille tai vastaajille.

(6)

On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(7)

Jotta voidaan varmistaa asetuksen (EY) N:o 577/98 yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.

(8)

Koska työvoimatutkimuksen lisäkysymyksillä on tärkeä merkitys unionin politiikkojen kannalta, unionin olisi myönnettävä lisäkysymysten täytäntöönpanoa varten rahoitusta siten, että noudatetaan periaatetta taloudellisen taakan kohtuullisesta jakamisesta unionin talousarvion ja jäsenvaltioiden talousarvioiden kesken. Avustuksia olisi myönnettävä ilman ehdotuspyyntöjä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (4) mukaisesti. Avustukset olisi myönnettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 223/2009 (5) tarkoitetuille kansallisille tilastolaitoksille ja muille kansallisille viranomaisille sillä edellytyksellä, että lisäkysymykset pannaan tosiasiallisesti täytäntöön. Avustukset työvoimatutkimusten toteuttamiseksi voidaan myöntää kertakorvauksina. Tässä yhteydessä kertakorvausten käytön olisi oltava yksi pääasiallisista tavoista yksinkertaistaa avustusten hallinnointia.

(9)

Poiketen siitä, mitä asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012 säädetään, kansallisten hallintojen henkilöstön palkkakustannuksia samoin kuin muita tukikelpoisia kustannuksia on tarpeen yhteisrahoittaa, vaikka asianomainen viranomainen olisi toteuttanut tuetun toimenpiteen ilman unionin avustusta, koska unionin politiikan tavoitteille indikaattorit tuottavien lisätietojen keräämisestä työvoimatutkimuksen lisäkysymysten yhteydessä aiheutuu lisärasitetta.

(10)

Komissiolle siirretyn säädösvallan osalta tällä asetuksella pelkästään saatetaan asetuksen (EY) N:o 577/98 mukainen säädösvallan siirtäminen komissiolle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 182/2011 voimaantulosta johtuvan uuden oikeudellisen kehyksen mukaiseksi ja tarkastellaan tapauksen mukaan uudelleen tämän säädösvallan soveltamisalaa. Jäsenvaltiot eivät edelleenkään voi riittävällä tavalla saavuttaa asetuksen (EY) N:o 577/98 tavoitteita, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(11)

Oikeusvarmuuden varmistamiseksi on tarpeen, että tämä asetus ei vaikuta sellaisiin toimenpiteiden hyväksymismenettelyihin, jotka on käynnistetty mutta joita ei ole saatettu päätökseen ennen tämän asetuksen voimaantuloa.

(12)

Sen vuoksi asetus (EY) N:o 577/98 olisi muutettava tämän mukaisesti,

1)

Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

2)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”7 a artikla

Lisäkysymykset

1.   Edellä 4 artiklan 1 kohdassa kuvattuja tietoja voidaan täydentää lisäominaisuuksilla, jäljempänä ’lisäkysymykset’.

2.   Lisäkysymyksiä koskevien tietojen keräämiseen käytettävän otoksen on myös tuotettava tietoa rakenteellisista muuttujista.

3.   Lisäkysymyksiä koskevien tietojen keräämiseen käytettävän otoksen on täytettävä toinen seuraavista edellytyksistä:

4.   Siirretään komissiolle valta antaa 7 c artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla laaditaan lisäkysymyksiä koskeva kolmevuotinen ohjelma. Ohjelmassa määritetään jokaisen lisäkysymyksen osalta aihe, luettelo ja kuvaus erityistietoja koskevasta alasta, jäljempänä ’lisäkysymysosio’, joka muodostaa puitteet tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen lisäkysymysten teknisten ominaisuuksien määrittämiseksi, sekä tarkastelujakso. Ohjelma on hyväksyttävä viimeistään 24 kuukautta ennen ohjelman tarkastelujakson alkamista.

5.   Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitetun ohjelman yhdenmukainen soveltaminen, komissio täsmentää täytäntöönpanosäädöksillä kuhunkin mainitussa kohdassa tarkoitetun erityistietoja koskevan alan mukaiseen lisäkysymysosioon kuuluvat lisäkysymysten tekniset ominaisuudet, suodattimet, tietojen toimittamiseksi käytettävät koodit sekä tulosten toimittamisen määräajat, jotka saattavat poiketa 6 artiklassa säädetystä määräajasta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6.   Yksityiskohtainen luettelo tiedoista, jotka lisäkysymyksillä kerätään, laaditaan viimeistään kaksitoista kuukautta ennen kyseisen lisäkysymyssarjan tarkastelujakson alkamista. Lisäkysymysten määrä rajoitetaan yhteentoista tekniseen ominaisuuteen.

7 b artikla

Varainhoitoa koskeva säännös

Unioni myöntää taloudellista tukea Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 223/2009 (6) 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuille kansallisille tilastolaitoksille ja muille kansallisille viranomaisille tämän asetuksen 7 a artiklassa tarkoitettujen lisäkysymysten täytäntöönpanemiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1296/2013 (7) 16 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (8) 128 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti unioni voi myöntää kyseisille kansallisille tilastolaitoksille ja muille kansallisille viranomaisille avustuksia ilman ehdotuspyyntöä. Avustukset voidaan myöntää kertakorvauksina ja sillä edellytyksellä, että jäsenvaltiot todella osallistuvat lisäkysymysten täytäntöönpanoon.

7 c artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Käyttäessään sille 4 artiklan 2 kohdan ja 7 a artiklan mukaisesti siirrettyä valtaa komissio varmistaa, ettei delegoiduista säädöksistä aiheudu merkittävää lisärasitetta jäsenvaltioille ja vastaajille.

Näitä delegoituja säädöksiä annetaan ainoastaan, jos ne ovat tarpeen sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen huomioon ottamiseksi. Näillä delegoiduilla säädöksillä ei muuteta tietojen antamisen vapaaehtoisuutta.

Komissio perustelee asianmukaisesti näissä delegoiduissa säädöksissä säädetyt tilastolliset toimet ja hyödyntää tarvittaessa asiaankuuluvien asiantuntijoiden kustannustehokkuusanalyysiin perustuvaa palautetta, myös asetuksen (EY) N:o 223/2009 14 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettua arviointia vastaajille aiheutuvasta rasitteesta ja tuottamisen kustannuksista.

3.   Siirretään komissiolle 18 päivästä kesäkuuta 2014 viiden vuoden ajaksi 4 artiklan 2 kohdassa ja 7 a artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

4.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 4 artiklan 2 kohdassa ja 7 a artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

5.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.   Edellä olevien 4 artiklan 2 kohdan ja 7 a artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 223/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Euroopan tilastoista sekä salassapidettävien tilastotietojen luovuttamisesta Euroopan yhteisöjen tilastotoimistolle annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1101/2008, yhteisön tilastoista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 322/97 ja Euroopan yhteisöjen tilasto-ohjelmakomitean perustamisesta tehdyn neuvoston päätöksen 89/382/ETY, Euratom kumoamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 164)."

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1296/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevasta Euroopan unionin ohjelmasta (”EaSI-ohjelma”) ja eurooppalaisen työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskevan Progress-mikrorahoitusjärjestelyn perustamisesta annetun päätöksen N:o 283/2010/EU muuttamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 238)."

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1).”"

3)

Korvataan 8 artikla seuraavasti:

”8 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa asetuksella (EY) N:o 223/2009 perustettu Euroopan tilastojärjestelmää käsittelevä komitea. Tämä komitea on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011 (9) tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).”"

29.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 163/15

(1)

Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 718/1999 (4) määritetään unionin aluskannan kapasiteettia koskevat toimintalinjat aluksille, joita käytetään tavaroiden kuljetuksiin jäsenvaltioiden sisävesiväylillä.

(2)

Nykyaikaistettaessa ja parannettaessa aluskantaa olisi suunniteltava mieluiten varhaisessa vaiheessa työmarkkina-alan toimenpiteitä sen alushenkilöstön, mukaan lukien työntekijät ja pienyrittäjät, auttamiseksi, joka haluaa siirtyä sisävesiliikennealalta muualle tai kouluttautua työhön toisella alalla, sekä toimenpiteitä, joilla kannustetaan perustamaan yritysryhmittymiä, lisäämään osaamista sisävesiliikennealalla ja edistämään alusten mukauttamista tekniikan kehitykseen, myös niiden saattamista ympäristöystävällisiksi. Asetuksen (EY) N:o 718/1999 mukaisesti jokaisessa sellaisessa jäsenvaltiossa, jonka sisävesiväylät ovat yhteydessä toisen jäsenvaltion sisävesiväyliin ja jonka aluskaluston tonnisto on yli 100 000 tonnia, perustettuja vararahastoja olisi käytettävä sisävesiliikenteen pienyrittäjiä koskeviin toimenpiteisiin. Muita unionin tasolla jo olemassa olevia alalle kohdennettuja varoja voitaisiin käyttää työmarkkinaosapuolten yhteisten toimien tukemiseksi.

(3)

Tähän tarkoitukseen voitaisiin käyttää vararahastoja, jos sisävesiliikennettä edustavat järjestöt pyytävät tätä yksimielisesti.

(4)

Näitä vararahastoja, jotka muodostuvat ainoastaan toimialalta saaduista rahoitusosuuksista, ei ole tähän mennessä koskaan käytetty.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 718/1999 8 artiklassa tarkoitetut unionin aluskannan nykyaikaistamiseen liittyvät toimenpiteet koskevat ainoastaan sosiaalisia näkökohtia ja työympäristön turvallisuutta. Ne eivät kata muunlaisia tukitoimenpiteitä, joilla pyritään edistämään innovointia ja ympäristöystävällisyyttä.

(6)

Asetuksessa (EY) N:o 718/1999 tarkoitetut toimenpiteet, jotka koskevat ammatillista koulutusta tai uudelleenkoulutusta, ovat tarpeen toimialalta muualle siirtyvälle alushenkilöstölle, myös sisävesiliikenteen pienyrittäjille eikä pelkästään työntekijän asemassa oleville.

(7)

Asetuksessa (EY) N:o 718/1999 säädetään toimenpiteistä, joilla kannustetaan sisävesiliikenteen pienyrittäjiä liittymään toimialajärjestöihin, mutta ei toimenpiteistä, joilla vahvistettaisiin sisävesiliikennettä edustavia unionin tason järjestöjä, huolimatta siitä, että vahvemmilla unionin laajuisilla järjestöillä voitaisiin auttaa vähentämään alan hajanaisuutta.

(8)

Asetusta (EY) N:o 718/1999 olisi täydennettävä toimenpiteillä, joiden tarkoituksena on järjestää koulutusta tai uudelleenkoulutusta toimialalta muualle siirtyville muille alushenkilöstön jäsenille kuin työntekijän asemassa oleville, kannustaa sisävesiliikenteen pienyrittäjiä liittymään toimialajärjestöihin, vahvistaa ammatillisia järjestöjä sekä edistää aluksia koskevaa innovatiivisuutta ja niiden mukauttamista tekniikan kehitykseen ympäristön alalla.

(9)

Komission ja jäsenvaltioiden olisi tehostettava sisävesiliikennealaa ja multimodaalisia satamainfrastruktuureja koskevaa tutkimusta ja innovointia käytettävissä olevien rahoitusvälineiden, soveltuvissa tapauksissa myös tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman ”Horisontti 2020” (2014–2020), jäljempänä ’Horisontti 2020 -puiteohjelma’ (5), ja Verkkojen Eurooppa -välineen (6), avulla, jotta varmistetaan, että ala on mukana multimodaalisessa liikenteessä.

(10)

Komission olisi tuettava innovointitoimenpiteitä ja sisävesialusten mukauttamista tekniikan kehitykseen ympäristön alalla edistämällä unionin tasolla käytettävissä olevista varoista rahoitettavien rahoitusvälineiden, kuten Verkkojen Eurooppa -välineen ja Horisontti 2020 -puiteohjelman, käyttöä ja esitettävä keinoja vararahastojen käytön tehostamiseksi näiden käytettävissä olevien varojen sekä Euroopan investointipankin rahoitusvälineiden avulla.

(11)

Koska vararahastot on muodostettu toimialan maksamilla osuuksilla, niitä olisi voitava käyttää alusten mukauttamiseen tämän asetuksen voimaantulon jälkeen hyväksyttäviin teknisiin vaatimuksiin ja ympäristövaatimuksiin, myös niiden mukauttamiseksi moottoripäästöjä koskevien eurooppalaisten normien myöhempään kehitykseen, ja polttoainetehokkuuden, vaihtoehtoisten polttoaineiden käytön ja muiden ilmanlaadun parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden edistämiseen sekä alusten, myös jokikäyttöön soveltuvien alusten, saattamiseen ympäristöystävällisiksi.

(12)

Asetus (EY) N:o 718/1999 olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti,

29.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 163/18

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012 (3) on annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, ja siihen on liitetty Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteinen lausuma, jossa on sovittu mainitun asetuksen tarkistamisesta vuosien 2014–2020 monivuotista rahoituskehystä koskevien neuvottelujen tulosten huomioon ottamiseksi.

(2)

Neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (4) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1316/2013 (5) antamisen johdosta ja yhteisen lausuman mukaisesti on tarpeen muuttaa asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012 niin, että siihen sisällytetään hätäapuvarauksen ja Verkkojen Eurooppa -välineestä rahoitettujen hankkeiden varojen siirtämistä varainhoitovuodelta toiselle koskevat säännöt.

(3)

Hätäapuvarauksen vastaavat määrärahat otetaan unionin yleisen talousarvion osastoon ”Varaukset”. Asetusta (EU, Euratom) N:o 966/2012 on näin ollen tarpeen muuttaa niin, että varaukseen vuonna n otetut mutta käyttämättä jääneet määrärahat voidaan siirtää vuodelle n + 1.

(4)

Verkkojen Eurooppa -välineestä rahoitetuissa hankkeissa tarvitaan niiden luonteen vuoksi usein monimutkaisia sopimusmenettelyjä. Sen vuoksi pienetkin viivästymiset tällaisten hankkeiden toteuttamisessa saattavat johtaa vuotuisten maksusitoumusmäärärahojen menetykseen ja heikentää hankkeiden elinkelpoisuutta ja sitä kautta unionin poliittista päättäväisyyttä uudistaa liikenne-, energia- ja televiestintäverkkojaan ja -infrastruktuuriaan. Tämän estämiseksi asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012 olisi sallittava Verkkojen Eurooppa -välineestä rahoitetuissa hankkeissa sellaisten maksusitoumusmäärärahojen siirtäminen seuraavalle varainhoitovuodelle, joita ei ole käytetty kulloisenkin varainhoitovuoden 2014, 2015 ja 2016 loppuun mennessä. Määrärahojen siirtämiseen olisi saatava Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksyntä.

(5)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (6) antamisen johdosta on tarpeen muuttaa asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012 niin, että vapautetut määrärahat voidaan ottaa uudelleen käyttöön suoritusvarauksen sekä pienille ja keskisuurille yrityksille, jäljempänä ’pk-yritykset’, tarkoitettujen rajaamattomiin vakuuksiin ja arvopaperistamiseen perustuvien rahoitusvälineiden toteuttamista varten,

1)

Muutetaan 13 artikla seuraavasti:

2)

Korvataan toisen osan II osaston otsikko seuraavasti:

”II   OSASTO

RAKENNERAHASTOT, KOHEESIORAHASTO, EUROOPAN KALATALOUSRAHASTO, EUROOPAN MAASEUDUN KEHITTÄMISEN MAATALOUSRAHASTO, YHTEISTYÖSSÄ HALLINNOIDUT VAPAUS-, TURVALLISUUS- JA OIKEUSASIOIDEN PIIRIIN KUULUVAT RAHASTOT SEKÄ VERKKOJEN EUROOPPA -VÄLINE”.

3)

Lisätään 178 artiklaan kohta seuraavasti:

”3.   Vapautetut määrärahat otetaan uudelleen käyttöön, jos

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1303/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320).”"

4)

Lisätään artikla seuraavasti:

”178 a artikla

Verkkojen Eurooppa -välineen maksusitoumusmäärärahojen siirtäminen varainhoitovuodelta toiselle

1.   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1316/2013 (8) perustetusta Verkkojen Eurooppa -välineestä rahoitettujen hankkeiden varainhoitovuosien 2014, 2015 ja 2016 maksusitoumusmäärärahoja, joita ei vielä ole sidottu varainhoitovuoden lopussa, voidaan siirtää ainoastaan seuraavalle varainhoitovuodelle.

2.   Komissio toimittaa edellisen varainhoitovuoden määrärahojen siirtämistä seuraavalle varainhoitovuodelle koskevat esitykset Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään kuluvan varainhoitovuoden 15 päivänä helmikuuta.

3.   Euroopan parlamentti ja neuvosto, joka tekee ratkaisunsa määräenemmistöllä, käsittelevät kunkin määrärahojen siirtämistä seuraavalle varainhoitovuodelle koskevan esityksen viimeistään kuluvan varainhoitovuoden 31 päivänä maaliskuuta.

4.   Määrärahojen siirtämistä seuraavalle varainhoitovuodelle koskeva esitys hyväksytään, jos 3 kohdassa säädettyyn määräaikaan mennessä jokin seuraavista toteutuu:

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1316/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, Verkkojen Eurooppa -välineen perustamisesta sekä asetuksen (EU) N:o 913/2010 muuttamisesta ja asetusten (EY) N:o 680/2007 ja (EY) N:o 67/2010 kumoamisesta (EUVL L 348, 20.12.2013, s. 129).”"