13.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/1

(1)

Neuvosto valtuutti 18 päivänä kesäkuuta 2007 komission neuvottelemaan Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Algerian demokraattisen kansantasavallan välisestä assosiaatiosta tehtyyn Euro–Välimeri-sopimukseen (1) liitettävän pöytäkirjan, joka koskee Euroopan unionin ja Algerian demokraattisen kansantasavallan puitesopimusta Algerian demokraattisen kansantasavallan osallistumista unionin ohjelmiin säätelevistä yleisistä periaatteista, jäljempänä ’pöytäkirja’.

(2)

Neuvottelut on saatu päätökseen.

(3)

Pöytäkirjan tarkoituksena on määritellä varainhoito- ja tekniset säännöt, jotta Algerian demokraattinen kansantasavalta voisi osallistua tiettyihin unionin ohjelmiin. Pöytäkirjassa määritelty horisontaalinen kehys on taloudellinen, varainhoidollinen ja tekninen yhteistyöväline, joka mahdollistaa unionin tuen, erityisesti rahoitustuen, saannin unionin ohjelmien puitteissa. Kehystä sovelletaan vain niihin unionin ohjelmiin, joihin asianomaiset perustamisasiakirjat antavat Algerian demokraattiselle kansantasavallalle mahdollisuuden osallistua. Näin ollen pöytäkirjan allekirjoittaminen ja väliaikainen soveltaminen eivät anna mahdollisuutta ohjelmien taustalla olevien ja niiden käynnistysvaiheessa noudatettavien alakohtaisten politiikkojen mukaisten valtuuksien harjoittamiseen.

(4)

Pöytäkirja olisi allekirjoitettava unionin puolesta ja sitä olisi sovellettava väliaikaisesti, kunnes sen tekemistä varten tarvittavat menettelyt on saatettu päätökseen,

13.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/3

(1)

Algeria on tehnyt Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Algerian tasavallan välistä assosiaatota koskevan Euro–Välimeri-sopimuksen, jäljempänä ’sopimus’, joka tuli voimaan 1 päivänä syyskuuta 2005.

(2)

Brysselissä 17 ja 18 päivänä kesäkuuta 2004 kokoontunut Eurooppa-neuvosto suhtautui myönteisesti Euroopan komission tekemiin Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskeviin ehdotuksiin ja vahvisti neuvoston asiasta 14 päivänä kesäkuuta 2004 antamat päätelmät.

(3)

Neuvosto on sittemmin antanut useaan otteeseen kyseistä politiikkaa tukevia päätelmiä.

(4)

Neuvosto ilmaisi 5 päivänä maaliskuuta 2007 tukensa 4 päivänä joulukuuta 2006 annetussa Euroopan komission tiedonannossa esitellylle yleiselle ja kokonaisvaltaiselle toimintamallille, joka mahdollistaa Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien maiden osallistumisen yhteisön virastojen toimintaan ja yhteisön ohjelmiin maiden omien ansioiden perusteella edellyttäen, että asianomainen oikeusperusta sallii osallistumisen.

(5)

Algeria on ilmaissut halunsa osallistua useisiin unionin ohjelmiin.

(6)

Algerian osallistumista kuhunkin unionin ohjelmaan koskevista erityisehdoista, erityisesti rahoitusosuudesta sekä raportointi- ja arviointimenettelyistä, olisi määrättävä Euroopan komission ja Algerian toimivaltaisten viranomaisten välisellä sopimuksella,

13.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/7

(1)

Komissio on asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti tutkinut Italian esittämän pyynnön, joka koski komission asetuksen (EY) N:o 1263/96 (2), sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EU) N:o 306/2010 (3), nojalla rekisteröidyn suojatun alkuperänimityksen ”Pecorino Toscano” eritelmän muutoksen hyväksymistä.

(2)

Koska kyseessä ei ole asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan mukainen vähäinen muutos, komissio julkaisi muutospyynnön kyseisen asetuksen 50 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (4).

(3)

Koska komissiolle ei ole toimitettu asetuksen (EU) N:o 1151/2012 51 artiklan mukaisia vastaväitteitä, eritelmän muutos olisi hyväksyttävä,

13.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/9

(1)

Komissio on asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti tutkinut Italian esittämän pyynnön, joka koski komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1032/2012 (2) nojalla rekisteröidyn suojatun maantieteellisen merkinnän ”Ciliegia di Vignola” eritelmän muutoksen hyväksymistä.

(2)

Koska kyseessä ei ole asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan mukainen vähäinen muutos, komissio julkaisi muutospyynnön kyseisen asetuksen 50 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (3).

(3)

Koska komissiolle ei ole toimitettu asetuksen (EU) N:o 1151/2012 51 artiklan mukaisia vastaväitteitä, eritelmän muutos olisi hyväksyttävä,

13.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/10

(1)

Komissio on asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti tutkinut Yhdistyneen kuningaskunnan pyynnön, joka koskee komission asetuksen (EY) N:o 2066/2002 (2), sellaisena kuin se on muutettu komission asetuksella (EU) N:o 97/2011 (3), mukaisesti rekisteröidyn suojatun maantieteellisen merkinnän ”Welsh Beef” eritelmän muutoksen hyväksymistä.

(2)

Koska kyseessä ei ole asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan mukainen vähäinen muutos, komissio julkaisi muutospyynnön kyseisen asetuksen 50 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (4).

(3)

Koska komissiolle ei ole toimitettu asetuksen (EU) N:o 1151/2012 51 artiklan mukaisia vastaväitteitä, eritelmän muutos olisi hyväksyttävä,

13.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/11

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 798/2008 (3) säädetään eläinlääkärintodistuksia koskevista vaatimuksista, joita sovelletaan siipikarjan ja siipikarjatuotteiden, jäljempänä ’hyödykkeet’, tuontiin unioniin ja kuljetukseen unionin kautta, mukaan luettuna varastointi kuljetuksen aikana. Asetuksessa säädetään, että unioniin saa tuoda ja unionin kautta kuljettaa hyödykkeitä vain niistä kolmansista maista tai niiltä alueilta, vyöhykkeiltä tai erillisalueilta, jotka on lueteltu sen liitteessä I olevan 1 osan taulukon sarakkeissa 1 ja 3.

(2)

Asetuksessa (EY) N:o 798/2008 vahvistetaan lisäksi edellytykset, joiden täyttyessä kolmatta maata, aluetta, vyöhykettä tai erillisaluetta voidaan pitää vapaana korkeapatogeenisestä lintuinfluenssasta.

(3)

Kanada sisältyy asetuksen (EY) N:o 798/2008 liitteessä I olevassa 1 osassa esitettyyn luetteloon kolmantena maana, jonka alueen tietyistä osista on sallittua tuoda unioniin ja kuljettaa unionin kautta asetuksen soveltamisalaan kuuluvia hyödykkeitä sen mukaan, esiintyykö kyseisillä alueilla korkeapatogeenisen lintuinfluenssan taudinpurkauksia. Tämä aluejako tunnustettiin asetuksessa (EY) N:o 798/2008, sellaisena kuin se on muutettuna komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/198 (4), Brittiläisen Kolumbian provinssissa esiintyneiden korkeapatogeenisen lintuinfluenssan taudinpurkausten seurauksena.

(4)

Euroopan unionin ja Kanadan välisessä sopimuksessa (5), jäljempänä ’sopimus’, määrätään aluejakotoimenpiteiden vastavuoroisesta ja nopeasta tunnustamisesta unionissa tai Kanadassa tapahtuvien taudinpurkausten tapauksessa.

(5)

Kanada vahvisti 8 päivänä huhtikuuta 2015 korkeapatogeenisen lintuinfluenssan H5N2-alatyypin taudinpurkauksen siipikarjassa Ontarion provinssissa. Kanadan eläinlääkintäviranomaiset keskeyttivät välittömästi eläinlääkärintodistusten myöntämisen unioniin suuntautuvaan vientiin tarkoitetuille hyödykkeitä sisältäville lähetyksille koko sen alueelta. Kanada on myös hävittänyt kaikki altistuneet eläimet korkeapatogeenisen lintuinfluenssan torjumiseksi ja sen leviämisen rajoittamiseksi.

(6)

Ontarion provinssissa ilmenneen taudinpurkauksen seurauksena Kanada on toimittanut ajantasaistetut tiedot epidemiologisesta tilanteesta alueellaan ja toteuttamistaan toimenpiteistä, joilla estetään korkeapatogeenisen lintuinfluenssan leviäminen edelleen; komissio on nyt arvioinut nämä tiedot. Kyseisen arvioinnin sekä sopimuksessa vahvistettujen sitoumusten ja Kanadan antamien takuiden perusteella on aiheellista päätellä, että hyödykkeiden tuomista unioniin koskevien rajoitusten rajaaminen korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tautialueeseen, jolla Kanadan eläinlääkintäviranomaiset soveltavat rajoituksia Brittiläisen Kolumbian ja Ontarion provinsseissa esiintyneiden taudinpurkausten vuoksi, riittää kattamaan hyödykkeiden tuomiseen unioniin liittyvät riskit.

(7)

Kanada on myös ilmoittanut puhdistus- ja desinfiointitoimenpiteiden saattamisesta päätökseen niillä tiloilla Brittiläisen Kolumbian provinssissa toteutettujen hävittämistoimenpiteiden seurauksena, joilla oli havaittu taudinpurkauksia joulukuusta 2014 helmikuulle 2015 ulottuvalla ajanjaksolla. Tämän vuoksi on aiheellista ilmoittaa päivämäärät, jolloin näitä alueen osia, jotka oli asetettu eläinlääkinnällisten rajoitusten kohteeksi tällaisten taudinpurkausten yhteydessä, voidaan jälleen pitää korkeapatogeenisestä lintuinfluenssasta vapaina ja jolloin tiettyjen näiltä alueilta peräisin olevien siipikarjatuotteiden tuonti unioniin olisi jälleen sallittava.

(8)

Kanadaa koskevaa kohtaa asetuksen (EY) N:o 798/2008 liitteessä I olevan 1 osan luettelossa olisi muutettava, jotta voitaisiin ottaa huomioon tämänhetkinen epidemiologinen tilanne kyseisessä kolmannessa maassa.

(9)

Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 798/2008 liitettä I olisi muutettava.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

13.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/17

(1)

Suoria kustannuksia laskettaessa voidaan ottaa huomioon se, että rataverkkoa joudutaan uudistamaan tai kunnostamaan nopeammassa tahdissa sen tehokkaamman käytön vuoksi. Tämä edellyttää kuitenkin sen varmistamista, että laskentaan sisällytetään ainoastaan ne kustannukset, jotka aiheutuvat suoraan rautatieliikenteen harjoittamisesta.

(2)

Rataverkkojen toiminnasta vastaavat rataverkon haltijat kärsivät rajoituksista, jotka haittaavat tehokasta hallintoa ja kustannusten hallintaa. Siksi jäsenvaltioiden olisi voitava asettaa suorat kustannukset tasolle, joka vastaa tehokkaan palveluntarjonnan kustannuksia.

(3)

Radan käyttöoikeusmaksujen kytkemisestä kustannuksiin, jotka aiheutuvat suoraan rautatieliikenteestä, ei pitäisi aiheutua rataverkon haltijalle taloudellista nettomenetystä tai nettovoittoa rautatieliikenteen harjoittamisen vuoksi.

(4)

Omaisuuden alkuperäisten arvojen olisi määräydyttävä sen perusteella, minkä hinnan rataverkon haltija on maksanut kyseisen omaisuuden hankinnasta, jos rataverkon haltija on edelleen vastuussa kyseisistä määristä.

(5)

Rataverkon haltijalla ei saisi olla oikeutta kattaa investointikustannuksia, jos se ei ole velvollinen maksamaan takaisin kyseisiä kustannuksia.

(6)

Koska rautatieliikenteen harjoittamisesta suoraan aiheutuvien kustannusten yksityiskohtaisia laskentasääntöjä olisi sovellettava kaikkialla unionissa, niiden olisi oltava yhteensopivia rataverkon haltijoiden soveltamien rataverkkokustannusten laskemista koskevien kustannuslaskentajärjestelmien ja kustannustietojen kanssa.

(7)

Kustannus- ja suoritustasoennusteiden käyttö ei saisi tavanomaisissa liiketoimintaolosuhteissa nostaa suoria kustannuksia ja ratojen käyttömaksuja eikä siten heikentää verkon tehokasta käyttöä. Siksi olisi sovellettava omaisuuden alkuperäisiä arvoja, ja käyvät arvot voitaisiin ottaa huomioon ainoastaan, jos aiempia arvoja ei ole saatavilla tai jos käyvät arvot ovat alemmat. Vaihtoehtoisesti voitaisiin käyttää arvioituja arvoja tai jälleenhankinta-arvoja, kustannusarvioita ja suoritustasoarvioita, jos rataverkon haltija voi osoittaa sääntelyelimelle niiden määritysmenetelmän ja sen, että ne on määritetty objektiivisesti.

(8)

Rataverkon haltija saisi sisällyttää suorien kustannustensa laskentaan ainoastaan ne kustannukset, joiden osalta se voi objektiivisesti ja luotettavasti osoittaa, että ne aiheutuvat suoraan rautatieliikenteen harjoittamisesta. Esimerkiksi radanvarren opastinten ja asetinlaitteiden kuluminen ei riipu liikennemääristä, mistä syystä niihin ei pitäisi soveltaa suoriin kustannuksiin perustuvaa maksua (2). Toisaalta taas tiettyihin osiin, kuten vaihteisiin, jotka altistuvat kulumiselle rautatieliikenteen harjoittamisen vuoksi, olisi osittain sovellettava suoriin kustannuksiin perustuvaa maksua. Koska junissa ja rataverkossa käytetään aiempaa enemmän antureita, niiden avulla voitaisiin saada lisätietoa rautatieliikenteen aiheuttamasta tosiasiallisesta kulumisesta.

(9)

Unionin tuomioistuin on antanut tuomion rautatieliikenteen harjoittamisesta aiheutuvien suorien kustannusten laskemisesta (3). Kyseinen tuomio otetaan huomioon tässä asetuksessa.

(10)

Sähkönsyöttölaitteet, kuten kaapelit tai muuntajat, eivät yleensä kulu rautatieliikenteen harjoittamisen vuoksi. Ne eivät myöskään altistu hankaukselle eivätkä muille rautatieliikenteen harjoittamisesta aiheutuville vaikutuksille. Siksi näitä sähkönsyöttölaitteiden kustannuksia ei pitäisi ottaa huomioon laskettaessa kustannuksia, jotka aiheutuvat suoraan rautatieliikenteen harjoittamisesta. Sähköä käyttövoimana käyttävät junat aiheuttavat kuitenkin hankauksen ja sähkövalokaariensa vuoksi kosketuspinta (ajolanka tai virtakisko) kulumista. Näin ollen osa näiden kosketuspintojen kunnossapito- ja uusimiskustannuksista voidaan kytkeä suoraan rautatieliikenteen harjoittamiseen. Myös ratajohtolaitteiden muut osat voivat kulua junan liikkeen aiheuttaman sähköisen ja mekaanisen rasituksen vuoksi, mistä voi aiheutua suoraan kunnossapito- ja uusimiskustannuksia.

(11)

Rautatieliikenteestä aiheutuvien suorien kustannusten suuruus vaihtelee käytettävien kalustoyksiköiden tai ratojen ominaisuuksien mukaan. Näiden erojen huomioon ottamiseksi jäsenvaltiot voivat sallia, että rataverkon haltijat eriyttävät keskimääräiset suorat kustannukset, esimerkiksi parhaiden kansainvälisten käytäntöjen mukaisesti.

(12)

Vakiintuneen talousperiaatteen mukaan rataverkkokapasiteetin mahdollisimman tehokas käyttö varmistetaan rajakustannuksiin perustuvilla käyttömaksuilla. Näin ollen rataverkon haltija voi päättää arvioida kustannukset, jotka aiheutuvat suoraan rautatieliikenteen harjoittamisesta, rajakustannusten perusteella.

(13)

Lisäksi parhaiden kansainvälisten käytäntöjen (4) mukaisilla menetelmillä ja malleilla, kuten ekonometrisellä tai teknisellä mallinnuksella, voidaan laskea rataverkon käytöstä aiheutuvat rajakustannukset. Kansainvälisten käytäntöjen kehittäminen etenee sitä mukaa kuin toteutetaan uusia riippumattomia analyysejä ja tutkimuksia. Todentamisesta vastaa rataverkon haltijasta riippumaton elin, esimerkiksi sääntelyelin. Tämä koskee myös sellaisia analyysejä ja tutkimuksia, jotka koskevat yksittäistä jäsenvaltiota tiettyine rataverkon ominaisuuksineen. Siksi rataverkon haltijan olisi voitava määrittää tällaisten mallien avulla kustannukset, jotka aiheutuvat suoraan rautatieliikenteen harjoittamisesta.

(14)

Rataverkon käytöstä aiheutuvat suorat kustannukset tai rajakustannukset voidaan laskea tarkemmin erilaisten ekonometrisen tai teknisen mallinnuksen muotojen avulla. Kustannusten mallintaminen edellyttää kuitenkin laadukkaampia tietoja ja parempaa asiantuntemusta kuin menetelmät, joissa kokonaiskustannuksista vähennetään tiettyjä kustannusluokkia, joita ei oteta huomioon. Lisäksi sääntelyelimet eivät välttämättä vielä kykene arvioimaan, noudatetaanko konkreettisissa laskelmissa direktiivin 2012/34/EU säännöksiä. Näin ollen rataverkon haltijan olisi näiden tiukempien vaatimusten täyttyessä voitava laskea suorat kustannukset ekonometrisen tai teknisen mallinnuksen taikka näiden yhdistelmän avulla.

(15)

Sääntelyelinten olisi rataverkon haltijan toimittamien tietojen perusteella voitava tarkistaa, sovelletaanko erilaisia maksuperiaatteita johdonmukaisesti. Siksi rataverkon haltijan on direktiivin 2012/34/EU liitteen IV mukaan täsmennettävä verkkoselostuksessaan kustannusten ja maksujen määrittämisessä käytetty menetelmä, säännöt ja tarvittaessa taulukko.

(16)

Suorien yksikkökustannusten arvot on laskettu kansainvälisissä tutkimuksissa (5) tiiviissä yhteistyössä rataverkon haltijoiden kanssa. Vaikka näissä tutkimuksissa on analysoitu erilaisia menetelmiä, joita jäsenvaltioissa sovelletaan eri kalustoyhdistelmiin ja määräasemiin, monet suorien kustannusten arvot olivat junakilometriä kohden 1 000 tonnin painoisen junan osalta alle 2 euroa (vuoden 2005 hinnat ja valuuttakurssit käyttäen asianmukaista hintaindeksiä). Jotta voidaan vähentää sääntelyelinten hallinnollista rasitetta, samaa tarkkuutta ei pitäisi vaatia tämän tason alle jäävien suorien kustannusten laskemiselta.

(17)

Suorien kustannusten laskemista olisi mukautettava tai tarkistettava säännöllisesti, muun muassa parhaiden kansainvälisten käytäntöjen mukaisesti, tuottavuuden parantamisen, uuden teknologian käyttöönoton tai kustannusten alkuperän paremman ymmärtämisen kaltaisista syistä.

(18)

Rautatieyritykset tarvitsevat ennakoitavia maksujärjestelmiä ja kohtuullisia näkymiä rataverkkomaksujen kehittämisen osalta. Siksi rataverkon haltijan olisi sääntelyelimen pyynnöstä laadittava vaiheittainen suunnitelma rautatieliikennettä harjoittaville rautatieyrityksille, joiden maksut saattavat nousta huomattavasti, jos nykyistä laskentatapaa tarkistetaan.

(19)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 2012/34/EU 62 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean lausunnon mukaiset,

1)

’suorilla kustannuksilla’ kustannuksia, jotka aiheutuvat suoraan rautatieliikenteen harjoittamisesta;

2)

’suorilla yksikkökustannuksilla’ suoria kustannuksia junakilometriä, veturikilometriä, junan bruttotonnikilometriä tai näiden yhdistelmää kohden;

3)

’kustannuspaikalla’ rataverkon haltijan kirjanpitojärjestelmään kuuluvaa liiketoimintayksikköä, jossa suoriksi tai välillisiksi eritellyt kustannukset kohdennetaan markkinoitavaan palveluun.

a)

sellaisen henkilöstön kustannukset, jota tarvitaan tietyn rataosuuden pitämiseen saatavilla, jos jokin toiminnanharjoittaja pyytää saada harjoittaa erityistä rautatieliikennettä kyseisen rataosuuden tavanomaisten liikennöintiaikojen ulkopuolella;

b)

rautatiepalvelujen vuoksi kulumiselle altistuvien vaihteiden, mukaan lukien yksinkertaiset vaihteet, risteysvaihteet ja raideristeykset, kustannusosuus;

c)

ajolangan tai virtakiskon taikka molempien ja kannattavien ratajohtolaitteiden uusimisen tai kunnossapidon kustannusosuus, joka aiheutuu suoraan rautatieliikenteen harjoittamisesta;

d)

sellaisen henkilöstön kustannukset, jota tarvitaan junareittien jakamiseen ja aikataulun laatimiseen, jos ne ovat aiheutuneet suoraan rautatieliikenteen harjoittamisesta.

a)

tietyn rataosuuden tarjontaan liittyvät kiinteät kustannukset, joista rataverkon haltijan on vastattava myös silloin, kun rautatieliikennettä ei ole;

b)

kustannukset, jotka eivät liity rataverkon haltijan suorittamiin maksuihin. Kustannukset tai kustannuspaikat, jotka eivät liity suoraan vähimmäiskäyttömahdollisuuksien tai palvelupaikkoja yhdistävän infrastruktuurin käyttöoikeuksien tarjontaan;

c)

kustannukset, jotka aiheutuvat maan ja muun kiinteän omaisuuden hankinnasta, myynnistä, purkamisesta, puhdistuksesta, uudelleenistutuksista tai vuokraamisesta;

d)

koko verkkoa koskevat yleiskustannukset, mukaan lukien palkka- ja eläkekulut;

e)

rahoituskustannukset;

f)

kustannukset, jotka liittyvät tekniikan edistykseen tai vanhentumiseen;

g)

aineettoman omaisuuden kustannukset;

h)

radanvarren anturien, radanvarren viestintälaitteiden ja merkinantolaitteiston kustannukset, jotka eivät aiheudu suoraan rautatieliikenteen harjoittamisesta;

i)

informaatiolaitteiden, muiden kuin radanvarren viestintälaitteiden tai televiestintälaitteiston kustannukset;

j)

yksittäiseen ylivoimaiseen esteeseen, onnettomuuteen ja palveluhäiriöön liittyvät kustannukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2012/34/EU 35 artiklan soveltamista;

k)

sähkönsyöttölaitteiston kustannukset, jotka eivät aiheudu suoraan rautatieliikenteen harjoittamisesta. Sellaisen rautatieliikenteen suoriin kustannuksiin, jossa ei käytetä sähkönsyöttölaitteistoa, ei saa sisältyä sähkönsyöttölaitteiston käyttökustannuksia;

l)

kustannukset, jotka liittyvät direktiivin 2012/34/EU liitteessä II olevan 1 kohdan f alakohdassa mainittujen tietojen toimittamiseen, paitsi jos ne aiheutuvat rautatieliikenteen harjoittamisesta;

m)

hallintokustannukset, jotka aiheutuvat direktiivin 2012/34/EU 31 artiklan 5 kohdassa ja 32 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista eriytettyjen maksujen järjestelmistä;

n)

poistot, jotka eivät määräydy rautatieliikenteen harjoittamisesta aiheutuvan, rataverkon tosiasiallisen kulumisen perusteella;

o)

rakennusteknisen infrastruktuurin kunnossapitoon ja uusimiseen liittyvä kustannusosuus, joka ei aiheudu suoraan rautatieliikenteen harjoittamisesta.

a)

junan pituus ja/tai kalustoyksiköiden lukumäärä junassa;

b)

junan massa;

c)

kalustoyksikkötyyppi, erityisesti sen jousittamaton massa;

d)

ajonopeus;

e)

moottorin vetokyky;

f)

akselipaino ja/tai akselien lukumäärä;

g)

lovipyörien kirjattu lukumäärä tai luistonestolaitteiden tosiasiallinen käyttö;

h)

kalustoyksiköiden pituussuuntainen jäykkyys ja rataan vaikuttavat vaakasuuntaiset voimat;

i)

käytetty ja mitattu sähköenergia taikka virroittimien tai niiden kontaktiosien dynamiikka muuttujana, jonka avulla ajolangan tai virtakiskon kulumisesta voidaan veloittaa;

j)

radan muuttujat, erityisesti säteet;

k)

muut kustannuksiin liittyvät muuttujat, joiden osalta rataverkon haltija voi osoittaa sääntelyelimelle, että kunkin muuttujan arvo, mukaan lukien mahdollinen vaihtelu kussakin tällaisessa muuttujassa, on määritetty ja kirjattu objektiivisesti.

13.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/23

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

13.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/25

(1)

Komission päätöksessä 2007/777/EY (2) vahvistetaan eläinten terveyttä ja kansanterveyttä koskevat säännöt, joita sovelletaan, kun unioniin tuodaan ja kun unionissa passitetaan ja varastoidaan eriä, jotka käsittävät lihavalmisteita ja käsiteltyjä mahoja, rakkoja ja suolia, jäljempänä ’hyödykkeet’.

(2)

Päätöksen 2007/777/EY liitteessä II olevassa 1 osassa luetellaan ne kolmansien maiden alueet, joista hyödykkeiden tuontia unioniin on rajoitettu eläinten terveyteen liittyvistä syistä ja joihin sovelletaan aluejakoa. Kyseisen liitteen 2 osassa vahvistetaan luettelo niistä kolmansista maista tai niiden osista, joista hyödykkeiden tuonti unioniin on sallittua, kunhan hyödykkeille on suoritettu kyseisen liitteen 4 osassa vahvistettu asianmukainen käsittely.

(3)

Kanada on mainittu päätöksen 2007/777/EY liitteessä II olevan 2 osan luettelossa kolmantena maana, jonka koko alueelta tai alueen tietyistä osista on sallittua tuoda unioniin tai passittaa unionin kautta siipikarjasta, tarhatuista riistalinnuista ja luonnonvaraisista riistalinnuista saatuja hyödykkeitä. Kanadan aluejako tunnustettiin päätöksessä 2007/777/EY, sellaisena kuin se on muutettuna komission täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2015/204 (3), Brittiläisen Kolumbian provinssissa Kanadassa esiintyneiden korkeapatogeenisen lintuinfluenssan taudinpurkausten seurauksena. Päätöksessä 2007/777/EY säädetään, että hyödykkeiden tuonti unioniin tautialueilta voidaan sallia sen jälkeen, kun ne on käsitelty päätöksen 2007/777/EY liitteessä II olevassa 4 osassa esitetyllä käsittelyllä ”D”, jäljempänä ’käsittely D’.

(4)

Kanada on vahvistanut korkeapatogeenisen lintuinfluenssan uuden taudinpurkauksen siipikarjassa Ontarion provinssissa huhtikuussa 2015. Kanadan eläinlääkintäviranomaiset keskeyttivät tämän uuden taudinpurkauksen vuoksi välittömästi eläinlääkärintodistusten myöntämisen sellaisille kyseisten hyödykkeiden erille, jotka on tarkoitettu tuotaviksi unioniin Kanadan koko alueelta. Kanada on myös hävittänyt kaikki altistuneet eläimet korkeapatogeenisen lintuinfluenssan torjumiseksi ja sen leviämisen rajoittamiseksi.

(5)

Euroopan unionin ja Kanadan välisessä sopimuksessa (4), jäljempänä ’sopimus’, määrätään aluejakotoimenpiteiden vastavuoroisesta ja nopeasta tunnustamisesta unionissa tai Kanadassa tapahtuvien taudinpurkausten tapauksessa.

(6)

Koska Ontarion provinssissa on ilmennyt uusi korkeapatogeenisen lintuinfluenssan taudinpurkaus, niille siipikarjasta, tarhatuista riistalinnuista ja luonnonvaraisista riistalinnuista saaduille hyödykkeille, jotka ovat peräisin niistä kyseisen provinssin osista, jotka Kanadan eläinlääkintäviranomaiset ovat asettaneet rajoitusten kohteeksi, olisi tehtävä vähintään käsittely D, jotta korkeapatogeenisen lintuinfluenssaviruksen kulkeutuminen unioniin voidaan estää.

(7)

Korkeapatogeenisen lintuinfluenssaan taudinpurkauksiin Brittiläisessä Kolumbiassa liittyvä Kanadan aluejako tunnustettiin myös komission asetuksessa (EY) N:o 798/2008 (5), sellaisena kuin se on muutettuna komission täytäntöönpanoasetuksilla (EU) 2015/198 (6) ja (EU) 2015/908 (7), kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tiettyjen siipikarjasta saatujen hyödykkeiden tuontia varten.

(8)

Johdonmukaisuuden vuoksi päätöksen 2007/777/EY liitteessä II olevassa 1 osassa olevassa alueiden kuvauksessa olisi viitattava aluejakoon sellaisena kuin se on esitetty asetuksen (EY) N:o 798/2008 liitteessä I olevassa 1 osassa olevan taulukon sarakkeessa 3 kyseisen taulukon sarakkeissa 6 A ja 6 B mainittujen päivämäärien mukaisesti.

(9)

Sen vuoksi päätöksen 2007/777/EY liitteessä II olevaa 1 osaa olisi muutettava.

(10)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

13.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/28

(1)

Komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/493/EU (2) mukaisesti kahdeskymmenesensimmäinen alue, jolla tietojen kerääminen ja siirtäminen viisumitietojärjestelmään (VIS) olisi aloitettava kaikkien hakemusten osalta, kattaa Andorran, Monacon, Pyhän istuimen ja San Marinon, kahdeskymmenestoinen alue, jolla tietojen kerääminen ja siirtäminen viisumitietojärjestelmään (VIS) olisi aloitettava kaikkien hakemusten osalta, kattaa Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan, ja kahdeskymmeneskolmas alue, jolla tietojen kerääminen ja siirtäminen viisumitietojärjestelmään (VIS) olisi aloitettava kaikkien hakemusten osalta, kattaa Alankomaat, Belgian, Bulgarian, Espanjan, Islannin, Italian, Itävallan, Kreikan, Kroatian, Kyproksen, Latvian, Liechtensteinin, Liettuan, Luxemburgin, Maltan, Norjan, Portugalin, Puolan, Ranskan, Romanian, Ruotsin, Saksan, Slovakian, Slovenian, Suomen, Sveitsin, Tanskan, Tšekin, Unkarin ja Viron.

(2)

Jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet komissiolle toteuttaneensa tarvittavat tekniset ja oikeudelliset järjestelyt asetuksen (EY) N:o 767/2008 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen keräämiseksi ja siirtämiseksi viisumitietojärjestelmään kyseisillä alueilla kaikkien hakemusten osalta, mukaan lukien järjestelyt tietojen keräämiseksi ja/tai siirtämiseksi toisen jäsenvaltion puolesta.

(3)

Koska asetuksen (EY) N:o 767/2008 48 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä asetettu ehto on täytetty, olisi määritettävä päivä, jona viisumitietojärjestelmä otetaan käyttöön kahdennellakymmenennelläensimmäisellä, kahdennellakymmenennellätoisella ja kahdennellakymmenennelläkolmannella alueella.

(4)

Koska asetus (EY) N:o 767/2008 perustuu Schengenin säännöstöön, Tanska on Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn Tanskan asemaa koskevan pöytäkirjan 5 artiklan mukaisesti päättänyt saattaa asetuksen (EY) N:o 767/2008 osaksi kansallista lainsäädäntöään. Sen vuoksi Tanskan on kansainväliseen oikeuteen perustuvien velvoitteiden nojalla pantava tämä päätös täytäntöön.

(5)

Tällä päätöksellä kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu neuvoston päätöksen 2000/365/EY (3) mukaisesti. Tämän vuoksi päätös ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä sitä sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

(6)

Tällä päätöksellä kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu neuvoston päätöksen 2002/192/EY (4) mukaisesti. Tämän vuoksi päätös ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin.

(7)

Islannin ja Norjan osalta tällä päätöksellä kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisessä sopimuksessa viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (5) ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY (6) 1 artiklan B kohdassa tarkoitettuun alaan.

(8)

Sveitsin osalta tällä päätöksellä kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisessä sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (7) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan B kohdassa, tarkasteltuna yhdessä neuvoston päätöksen 2008/146/EY (8) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(9)

Liechtensteinin osalta tällä päätöksellä kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välillä allekirjoitetussa pöytäkirjassa Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (9) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan B kohdassa, tarkasteltuna yhdessä neuvoston päätöksen 2011/350/EU (10) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(10)

Kyproksen osalta tämä päätös on vuoden 2003 liittymisasiakirjan 3 artiklan 2 kohdassa, vuoden 2005 liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdassa ja vuoden 2011 liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu Schengenin säännöstöön perustuva tai muuten siihen liittyvä säädös.

(11)

Ottaen huomioon, että viisumitietojärjestelmän käyttöönottopäivä kahdennellakymmenennelläensimmäisellä, kahdennellakymmenennellätoisella ja kahdennellakymmenennelläkolmannella alueella on tarpeen vahvistaa lähitulevaisuuteen, tämän päätöksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

13.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/30

(1)

Komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/493/EU (2) mukaan kahdeskymmenes alue, jolla tietojen kerääminen ja siirtäminen viisumitietojärjestelmään (VIS) olisi aloitettava kaikkien hakemusten osalta, käsittää seuraavat valtiot: Bangladesh, Bhutan, Intia, Malediivit, Nepal, Pakistan ja Sri-Lanka.

(2)

Jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet komissiolle toteuttaneensa tarvittavat tekniset ja oikeudelliset järjestelyt asetuksen (EY) N:o 767/2008 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen keräämiseksi ja siirtämiseksi viisumitietojärjestelmään kyseisillä alueilla kaikkien hakemusten osalta, mukaan lukien järjestelyt tietojen keräämiseksi ja/tai siirtämiseksi toisen jäsenvaltion puolesta.

(3)

Näin ollen asetuksen (EY) N:o 767/2008 48 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä asetettu ehto on täytetty, joten olisi määritettävä päivä, jona viisumitietojärjestelmä otetaan käyttöön kahdennellakymmenennellä alueella.

(4)

Koska asetus (EY) N:o 767/2008 perustuu Schengenin säännöstöön, Tanska on Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn Tanskan asemaa koskevan pöytäkirjan 5 artiklan mukaisesti päättänyt saattaa asetuksen (EY) N:o 767/2008 osaksi kansallista lainsäädäntöään. Sen vuoksi Tanskan on kansainväliseen oikeuteen perustuvien velvoitteiden nojalla pantava tämä päätös täytäntöön.

(5)

Tällä päätöksellä kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu neuvoston päätöksen 2000/365/EY (3) mukaisesti. Tämän vuoksi päätös ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä sitä sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

(6)

Tällä päätöksellä kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu neuvoston päätöksen 2002/192/EY (4) mukaisesti. Tämän vuoksi päätös ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin.

(7)

Islannin ja Norjan osalta tällä päätöksellä kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisessä sopimuksessa viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (5) ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY (6) 1 artiklan B kohdassa tarkoitettuun alaan.

(8)

Sveitsin osalta tällä päätöksellä kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisessä sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (7) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan B kohdassa, tarkasteltuna yhdessä neuvoston päätöksen 2008/146/EY (8) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(9)

Liechtensteinin osalta tällä päätöksellä kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välisessä pöytäkirjassa Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (9) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan B kohdassa, tarkasteltuna yhdessä neuvoston päätöksen 2011/350/EU (10) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(10)

Tämä päätös on vuoden 2003 liittymisasiakirjan 3 artiklan 2 kohdassa, vuoden 2005 liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdassa ja vuoden 2011 liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu Schengenin säännöstöön perustuva tai muuten siihen liittyvä säädös.

(11)

Ottaen huomioon, että viisumitietojärjestelmän käyttöönottopäivä kahdennellakymmenennellä alueella on tarpeen vahvistaa lähitulevaisuuteen, tämän päätöksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

13.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/32

(1)

Eurooppa-neuvosto muistutti Välimeren tilanteen vakavuudesta 23 päivänä huhtikuuta 2015 pitämässään ylimääräisessä istunnossa ja ilmoitti määrätietoisesti, että unionin olisi otettava käyttöön kaikki saatavillaan olevat keinot, jotta vastedes voidaan estää ihmishenkien menetykset merellä ja puuttua humanitaarisen hätätilan perimmäisiin syihin. Lisäksi Eurooppa-neuvosto sitoutui perustamaan vapaaehtoisen pilottihankkeen, joka koskee uudelleensijoittamista koko EU:ssa ja tarjoaa paikkoja suojelua tarvitseville henkilöille (1).

(2)

Euroopan parlamentti kehottaa 29 päivänä huhtikuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa jäsenvaltioita osallistumaan enemmän nykyisiin uudelleensijoittamisohjelmiin ja korostaa, että on tärkeää taata muuttajille turvallinen ja laillinen pääsy unionin turvapaikkajärjestelmään (2).

(3)

Henkilöiden uudelleensijoitusta koskevissa jäsenvaltioiden sitoumuksissa on nykyisin suuri epätasapaino. Ainoastaan 15 jäsenvaltiolla ja kolmella assosioituneella valtiolla on uudelleensijoitusohjelma (minkä lisäksi yksi jäsenvaltio on ilmoittanut uudelleensijoitusohjelman aloittamisesta), kolme jäsenvaltiota ja yksi assosioitunut valtio on osallistunut uudelleensijoitukseen tapauskohtaisesti, ja muut eivät ole osallistuneet uudelleensijoitukseen lainkaan.

(4)

Vuonna 2014 unioniin saapui ennätysmäiset 626 000 turvapaikanhakijaa; unionissa sijoitettiin uudelleen 6 380 kansainvälisen suojelun tarpeessa olevaa kolmannen maan kansalaista (3). Vuonna 2013 pakolaisten, turvapaikanhakijoiden ja kotimaansa sisällä siirtymään joutuneiden henkilöiden määrä ylitti maailmanlaajuisesti 50 miljoonaa ensimmäisen kerran toisen maailmansodan jälkeen (4).

(5)

Oikeus- ja sisäasioiden neuvoston 10 päivänä lokakuuta 2014 antamissa päätelmissä todetaan seuraavaa: ”Ottaen huomioon muuttovirtojen kohteina olevien jäsenvaltioiden toteuttamat toimet kaikkien jäsenvaltioiden olisi osallistuttava [uudelleensijoituksen] toteuttamiseen oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti.” (5)

(6)

Komissio esitti 13 päivänä toukokuuta 2015 Euroopan muuttoliikeagendan (6), jossa muun muassa määritellään toimenpiteet, jotka on toteutettava välittömästi inhimillisen tragedian lopettamiseksi koko Välimeren alueella.

(7)

Muuttoliikeagendassa kehotetaan Euroopan unionia tehostamaan uudelleensijoitustoimiaan, jotta asuinseudultaan siirtymään joutuneet suojelua tarvitsevat henkilöt eivät joutuisi turvautumaan salakuljettajien ja ihmiskauppiaiden verkostoihin. Sen vuoksi komissio antaa tämän suosituksen, jossa ehdotetaan EU:n laajuisen uudelleensijoitusjärjestelmän perustamista, jotta voidaan tarjota 20 000 paikkaa jakoperusteen mukaisesti.

(8)

Jos assosioituneet valtiot päättävät osallistua järjestelmään, sekä jakoperustetta että jäsenvaltioita ja osallistuvia assosioituneita valtioita koskevia henkilömääriä muutetaan vastaavasti.

(9)

Ottaen huomioon aikaisemmin 25 päivänä marraskuuta 2014 uudelleensijoitusta ja siirtoa käsittelevässä foorumissa käydyt keskustelut jakoperusteen olisi pohjauduttava a) väestömäärään (painoarvo 40 prosenttia), b) yhteenlaskettuun BKT:hen (painoarvo 40 prosenttia), c) oma-aloitteisten turvapaikkahakemusten keskimäärään ja uudelleensijoitettujen pakolaisten lukumäärään miljoonaa asukasta kohden vuosina 2010–2014 (painoarvo 10 prosenttia) ja d) työttömyysasteeseen (painoarvo 10 prosenttia).

(10)

Unionin olisi otettava vastaan yhteensä 20 000 henkilöä niiden kahden vuoden aikana, jona jäsenvaltiot soveltavat järjestelmää. Vastuu näiden henkilöiden vastaanottamisesta olisi yksinomaan osallistuvilla valtioilla asianomaisten unionin ja kansainvälisten sääntöjen mukaisesti. Näin vastataan Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun viraston (UNHCR) vetoomukseen, jossa Euroopan maita kehotetaan sitoutumaan siihen, että ne ottavat vastaan enemmän pakolaisia kestävien uudelleensijoitusohjelmien kautta, ja tuetaan Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön ja viiden valtiosta riippumattoman järjestön johtamaa kampanjaa.

(11)

Kun määritetään ensisijaisia alueita, olisi otettava huomioon niiden välittömässä läheisyydessä olevat alueet ja nykyiset muuttovirrat ja erityisesti yhteys alueellisiin kehitys- ja suojeluohjelmiin Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa ja Afrikan sarvessa.

(12)

Uudelleensijoitusjärjestelmän täytäntöönpanossa olisi pyydettävä apua UNHCR:ltä sekä Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolta ja muilta sen kaltaisilta tahoilta, joilla on tarvittavaa kokemusta ja asiantuntemusta.

(13)

Olisi toteutettava toimenpiteitä, jotta voitaisiin välttää uudelleensijoitettujen henkilöiden liikkuminen uudelleensijoitusvaltiosta muihin jäsenvaltioihin ja osallistuviin assosioituneisiin valtioihin.

(14)

Komissio aikoo tukea järjestelmää asettamalla käyttöön ylimääräiset 50 miljoonaa euroa vuosina 2015 ja 2016 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 516/2014 (7) 17 artiklalla perustetun unionin uudelleensijoittamisohjelman mukaisesti. Taloudellisten kannustimien käytön optimoimiseksi komissio muuttaa kyseisen ohjelman mukaisia kertakorvauksia ja uudelleensijoittamista koskevia painopisteitä antamalla delegoidun säädöksen asetuksen (EU) N:o 516/2014 17 artiklan 4 ja 10 kohdan nojalla. Jos assosioituneet valtiot päättävät osallistua uudelleensijoitusjärjestelmään, ne eivät voi saada korvausta sitoumuksistaan asetuksessa (EU) N:o 516/2014 tarkoitetuista kertakorvauksista,

1.

Komissio suosittaa, että jäsenvaltiot sijoittavat uudelleen 20 000 kansainvälistä suojelua tarvitsevaa henkilöä tässä suosituksessa vahvistettujen edellytysten ja jakoperusteen nojalla.

2.

’Uudelleensijoituksella’ tarkoitetaan yksittäisten, selvästi kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien asuinsijoiltaan siirtymään joutuneiden henkilöiden siirtämistä Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun viraston pyynnöstä ja jäsenvaltion suostumuksella kolmannesta maasta jäsenvaltioon siten, että tavoitteena on suojella heitä palauttamiselta sekä ottaa heidät vastaan ja myöntää heille oleskeluoikeus ja kaikki muut kansainvälistä suojelua saaville henkilöille myönnettävien oikeuksien kaltaiset oikeudet.

3.

Euroopan uudelleensijoitusjärjestelmän pitäisi kattaa kaikki jäsenvaltiot.

4.

Järjestelmän olisi muodostuttava EU:n lupaamasta 20 000 uudelleensijoituspaikasta uudelleen sijoitettavia henkilöitä varten. Järjestelmän olisi oltava voimassa kaksi vuotta suosituksen antamispäivästä.

5.

Kaikki luvatut uudelleensijoituspaikat olisi jaettava jäsenvaltioiden kesken liitteessä esitetyn jakoperusteen mukaisesti. Jos assosioituneet valtiot päättävät osallistua järjestelmään, jakoperustetta muutetaan vastaavasti.

6.

Pohjois-Afrikan, Lähi-idän ja Afrikan sarven olisi oltava uudelleensijoituksen ensisijaisia alueita, ja erityisesti olisi keskityttävä maihin, joissa toteutetaan alueellisia kehitys- ja suojeluohjelmia.

7.

Jäsenvaltioiden ja assosioituneiden valtioiden olisi edelleen oltava vastuussa yksittäisistä maahanpääsyä koskevista päätöksistä riittävien lääkärin- ja turvatarkastusten jälkeen, kun taas Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun viraston olisi oltava vastuussa uudelleensijoitukseen ehdolla olevien henkilöiden arvioinnista ensisijaisilla alueilla ja tehtävä uudelleensijoitusehdotuksia jäsenvaltioille ja assosioituneille valtioille.

8.

Kun uudelleensijoitettava henkilö otetaan vastaan jäsenvaltion tai assosioituneen valtion alueella, kyseisen valtion olisi nopeasti sovellettava kansainvälistä suojelua koskevaa muodollista menettelyä, johon kuuluu sormenjälkien ottaminen, ja noudatettava siihen sovellettavaa lainsäädäntöä, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 603/2013 (8), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2011/95/EU (9), neuvoston direktiiviä 2005/85/EY (10), neuvoston direktiiviä 2003/9/EY (11), ja 20 päivästä heinäkuuta 2015 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivejä 2013/32/EU (12) ja 2013/33/EU (13).

9.

Tämän menettelyn jälkeen, kun jäsenvaltio on myöntänyt uudelleensijoitetulle henkilölle joko kansainvälistä suojelua tai kansallista suojelua saavan henkilön aseman, kyseisellä henkilöllä olisi oltava direktiivillä 2011/95/EU taatut kansainvälistä suojelua saavan henkilön oikeudet tai kansallisessa lainsäädännössä taatut vastaavat oikeudet. Tässä yhteydessä vapaaseen liikkuvuuteen unionissa olisi sovellettava samoja ehtoja ja rajoituksia kuin mitä sovelletaan muihin jäsenvaltioissa laillisesti oleskeleviin kolmansien maiden kansalaisiin. Osallistuvissa assosioituneissa valtioissa olisi sovellettava vastaavaa kansallista lainsäädäntöä.

10.

Uudelleensijoitukseen ehdolla oleville henkilöille olisi tiedotettava heille niin uudelleensijoitusohjelman kuin unionin ja kansallisen turvapaikkalainsäädännönkin mukaisesti kuuluvista oikeuksista ja velvollisuuksista ennen heidän pääsyään jäsenvaltioiden tai osallistuvien assosioituneiden valtioiden alueelle ja erityisesti seurauksista, joita aiheutuu siirtymisestä toiseen valtioon unionin sisällä ja/tai osallistuvien assosioituneiden valtioiden keskuudessa, sekä siitä, että heillä on kansainvälistä suojelua tai kansallista suojelua saavan henkilön asemaan liittyvät oikeudet ainoastaan uudelleensijoitusvaltiossa.

11.

Uudelleensijoitetut henkilöt, jotka tulevat ilman lupaa jonkun muun jäsenvaltion tai osallistuvan assosioituneen valtion alueelle kuin uudelleensijoitusvaltioon joko odottaessaan kansainvälistä suojelua koskevan muodollisen menettelyn loppuun saattamista tai sen jälkeen, kun heille on myönnetty kansainvälistä suojelua saavan henkilön asema, olisi lähetettävä takaisin uudelleensijoitusvaltioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 604/2013 (14) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/115/EY (15) vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

12.

Olisi varmistettava, että Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto osallistuu käytännössä järjestelmän täytäntöönpanoon ja antaa erityistukea etenkin sellaisille jäsenvaltioille ja osallistuville assosioituneille valtioille, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta uudelleensijoituksesta. Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston olisi seurattava järjestelmän täytäntöönpanoa ja raportoitava siitä säännöllisesti.

13.

Jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus saada rahoitustukea suhteessa alueelleen uudelleensijoitettujen henkilöiden määrään asetuksen (EU) N:o 516/2014, sellaisena kuin se on muutettuna komission delegoidulla asetuksella (EU) N:o xxx/2015 (16), 17 artiklassa vahvistetun kertakorvauksen mukaisesti.

14.

Tämä suositus on osoitettu jäsenvaltioille.

13.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/38

(1)

Sopimus allekirjoitettiin 21 päivänä kesäkuuta 1999, ja se tuli voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2002.

(2)

Sopimuksen liite III (ammattipätevyyksien vastavuoroinen tunnustaminen) on korvattu EU:n ja Sveitsin sekakomitean päätöksellä N:o 2/2011 (2), ja se olisi saatettava ajan tasalle Euroopan unionin ja Sveitsin kyseisen päivämäärän jälkeisten säädösten huomioon ottamiseksi,