11.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 326/1

(1)

Neuvoston direktiivissä 90/314/ETY (3) säädetään monista tärkeistä matkapaketteihin liittyvistä kuluttajan oikeuksista ja erityisesti oikeuksista, jotka liittyvät tiedotusvaatimuksiin, elinkeinonharjoittajien vastuuseen matkapaketin toteuttamisesta ja matkanjärjestäjän tai matkanvälittäjän maksukyvyttömyyttä koskevaan suojaan. On kuitenkin tarpeen mukauttaa säädöskehystä markkinoiden kehitykseen, jotta se soveltuisi paremmin sisämarkkinoille, sekä poistaa epätäsmällisyyksiä ja korjata lainsäädännöllisiä puutteita.

(2)

Matkailulla on keskeinen asema unionin taloudessa, ja matkapaketit, pakettilomat ja pakettikiertomatkat (’paketit’) muodostavat merkittävän osan matkailumarkkinoista. Nämä markkinat ovat muuttuneet huomattavasti direktiivin 90/314/ETY antamisen jälkeen. Perinteisten jakelukanavien rinnalla internetistä on tullut yhä tärkeämpi väline, jonka kautta matkapalveluja tarjotaan tai myydään. Matkapalveluja ei yhdistetä vain perinteisten etukäteen järjestettyjen matkapakettien muotoon vaan usein myös räätälöidysti. Monet näistä matkapalvelujen yhdistelmistä ovat joko oikeudellisesti ”harmaalla” alueella tai eivät selvästikään kuulu direktiivin 90/314/ETY soveltamisalaan. Tällä direktiivillä pyritään mukauttamaan suojan soveltamisala siten, että mainittu kehitys otetaan huomioon, edistämään avoimuutta ja parantamaan oikeusvarmuutta matkustajien ja elinkeinonharjoittajien kannalta.

(3)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 169 artiklan 1 kohdassa ja 169 artiklan 2 kohdan a alakohdassa määrätään, että unioni myötävaikuttaa kuluttajansuojan korkean tason saavuttamiseen toimenpiteillä, jotka se toteuttaa mainitun perussopimuksen 114 artiklan nojalla.

(4)

Direktiivissä 90/314/ETY annetaan jäsenvaltioille laaja harkintavalta direktiivin saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä. Näin ollen jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen välillä on edelleen huomattavia eroavaisuuksia. Oikeudellisen sääntelyn hajanaisuuden vuoksi yrityksille aiheutuvat kustannukset nousevat ja rajat ylittävää toimintaa suunnitteleville toimijoille aiheutuu esteitä, mikä rajoittaa kuluttajien valinnanmahdollisuuksia.

(5)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 26 artiklan 2 kohdan ja 49 artiklan mukaan sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla taataan tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus sekä sijoittautumisvapaus. Matkapaketteihin ja yhdistettyihin matkajärjestelyihin liittyvistä sopimuksista johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien yhdenmukaistaminen on tarpeen, jotta tällä alalla saataisiin aikaan todelliset kuluttajan sisämarkkinat, joilla vallitsee asianmukainen tasapaino kuluttajansuojan korkean tason ja yritysten kilpailukyvyn välillä.

(6)

Unionissa ei tällä hetkellä käytetä hyväksi kaikkia matkapakettimarkkinoiden rajat ylittäviä mahdollisuuksia. Eri jäsenvaltioiden väliset erot matkustajien suojaa koskevissa säännöissä vähentävät matkustajien halukkuutta hankkia matkapaketteja ja yhdistettyjä matkajärjestelyjä toisesta jäsenvaltiosta sekä tiettyyn jäsenvaltioon sijoittautuneiden matkanjärjestäjien ja matkanvälittäjien halukkuutta myydä tällaisia palveluja toisessa jäsenvaltiossa. Matkapaketteja ja yhdistettyjä matkajärjestelyjä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämistä on tarpeen jatkaa, jotta matkustajat ja elinkeinonharjoittajat voivat saada sisämarkkinoista täyden hyödyn, ja samalla voidaan varmistaa kuluttajansuojan korkea taso koko unionissa.

(7)

Suurin osa matkapaketteja tai yhdistettyjä matkajärjestelyjä ostavista matkustajista on unionin kuluttajalainsäädännössä tarkoitettuja kuluttajia. Aina ei kuitenkaan ole helppoa tehdä eroa kuluttajien ja niiden pienten yritysten edustajien tai ammatinharjoittajien välillä, jotka varaavat yritykseensä tai ammatin harjoittamiseensa liittyviä matkoja samojen varauskanavien kautta kuin kuluttajat. Tällaiset matkustajat tarvitsevat usein samanlaisen suojan tason kuin kuluttajat. Toisaalta on olemassa yrityksiä tai organisaatioita, jotka toteuttavat matkajärjestelyjä sellaisen yleisen sopimuksen perusteella, joka usein tehdään lukuisia matkajärjestelyjä varten ja määrätyksi ajaksi esimerkiksi matkatoimiston kanssa. Viimeksi mainitun tyyppiset matkajärjestelyt eivät edellytä kuluttajien suojaa vastaavaa suojan tasoa. Siksi tätä direktiiviä olisi sovellettava liikematkustajiin, mukaan lukien vapaiden ammattien harjoittajat, itsenäiset ammatinharjoittajat tai muut luonnolliset henkilöt, jos he eivät tee matkajärjestelyjä yleisen sopimuksen perusteella. Jotta estettäisiin muussa unionin lainsäädännössä käsitteelle ”kuluttaja” annettuun määritelmään liittyvät sekaannukset, tämän direktiivin nojalla suojattavista henkilöistä olisi käytettävä nimitystä ”matkustajat”.

(8)

Koska matkapalveluja voidaan yhdistää monella eri tavalla, matkapaketeiksi on asianmukaista katsoa kaikki matkapalvelujen yhdistelmät, joissa on matkustajien yleensä matkapaketteihin yhdistämiä ominaisuuksia, ja erityisesti yhdistelmät, joissa erilliset matkapalvelut on yhdistetty yhdeksi matkailutuotteeksi, jonka asianmukaisesta toteuttamisesta vastaa matkanjärjestäjä. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan (4) sillä, yhdistetäänkö matkapalvelut ennen yhteydenpitoa matkustajaan vai matkustajan pyynnöstä tai hänen tekemänsä valinnan mukaisesti, ei olisi oltava merkitystä. Samoja periaatteita olisi sovellettava riippumatta siitä, tehdäänkö varaus fyysisessä toimipaikassa vai verkossa.

(9)

Avoimuuden vuoksi olisi tehtävä ero matkapakettien ja niiden yhdistettyjen matkajärjestelyjen välillä, joissa verkossa tai fyysisessä toimipaikassa toimivat matkatoimistot helpottavat matkustajien suorittamaa matkapalvelujen hankkimista siten, että matkustaja tekee sopimuksia eri matkapalvelujen tarjoajien kanssa, myös toisiinsa kytkettyjen varausprosessien avulla. Yhdistettyihin matkajärjestelyihin ei liity paketin ominaisuuksia, eikä niihin olisi asianmukaista soveltaa kaikkia matkapaketteihin sovellettavia velvoitteita.

(10)

Markkinoiden muuttumisen vuoksi on asianmukaista täsmentää matkapakettien määritelmää soveltamalla vaihtoehtoisia objektiivisia kriteerejä, jotka liittyvät pääasiassa tapaan, jolla matkapalvelut esitellään tai ostetaan, sekä tapauksiin, joissa matkustajat voivat kohtuudella olettaa saavansa tämän direktiivin mukaisen suojan. Tästä on kyse esimerkiksi silloin, kun erityyppisiä matkapalveluja ostetaan samaa matkaa tai lomaa varten yhdestä myyntipisteestä ja kun nämä palvelut on varattu, ennen kuin matkustaja sitoutuu maksamaan eli saman varausprosessin aikana, tai kun tällaisia palveluja tarjotaan tai myydään yhteis- tai kokonaishintaan tai niistä veloitetaan yhteis- tai kokonaishinta sekä silloin kun tällaisia palveluja mainostetaan tai myydään ”matkapakettina” tai vastaavalla nimikkeellä, joka osoittaa läheistä yhteyttä kyseisten matkapalvelujen välillä. Tällaisia vastaavia nimikkeitä voisivat olla esimerkiksi ”yhdistetty tarjous”, ”täydenpalvelun matka” (”all-inclusive”) tai ”kaiken sisältävä matkajärjestely”.

(11)

Olisi myös selvennettävä, että sellaiset matkapalvelut, jotka yhdistetään sen jälkeen, kun on tehty sopimus, jolla elinkeinonharjoittaja antaa matkustajalle oikeuden tehdä valintoja erityyppisten matkapalvelujen valikoimasta, kuten siinä tapauksessa, että on kyse esimerkiksi matkapakettilahjakortista, olisi katsottava matkapaketiksi. Matkapalvelujen yhdistelmä olisi katsottava matkapaketiksi myös silloin, kun matkustajan nimi, maksutiedot ja sähköpostiosoite toimitetaan elinkeinonharjoittajien välillä ja sopimukset tehdään viimeistään 24 tunnin kuluttua ensimmäisen matkapalvelun varauksen vahvistamisesta.

(12)

Olisi kuitenkin tehtävä ero yhdistettyjen matkajärjestelyjen ja niiden matkapalvelujen välillä, jotka matkustajat varaavat itsenäisesti ja usein eri ajankohtina mutta samaa matkaa tai lomaa varten. Verkossa yhdistetyt matkajärjestelyt olisi erotettava myös yhdistetyistä verkkosivustoista, joilla ei pyritä tekemään sopimusta matkustajan kanssa, ja linkeistä, joiden kautta matkustajille ainoastaan tiedotetaan yleisellä tasolla muista matkapalveluista, esimerkiksi jos hotelli tai jonkin tapahtuman järjestäjä lisää verkkosivustolleen luettelon kaikista toimijoista, jotka tarjoavat varauksesta erillään kuljetuspalveluja kyseiseen hotelliin tai tapahtumaan, tai jos käytetään evästeitä tai metatietoa käytetään mainosten esittämiseen verkkosivuilla.

(13)

Olisi annettava erityisiä sääntöjä sekä fyysisessä toimipaikassa että verkossa toimiville matkatoimistoille, jotka joko yhden myyntipisteeseensä tehdyn käynnin tai yhden myyntipisteeseensä otetun yhteyden aikana auttavat matkustajia tekemään erillisiä sopimuksia yksittäisten palveluntarjoajien kanssa, sekä verkossa toimiville matkatoimistoille, jotka esimerkiksi toisiinsa kytkettyjä verkkovarausmenettelyjä käyttämällä helpottavat ainakin yhden täydentävän matkapalvelun hankkimista toiselta elinkeinonharjoittajalta kohdennetulla tavalla, jos sopimus tehdään viimeistään 24 tuntia ensimmäisen matkapalvelun tilauksen vahvistamisen jälkeen. Tällainen helpottaminen perustuu usein täydentävien matkapalvelujen hankkimista helpottavan elinkeinonharjoittajan ja toisen elinkeinonharjoittajan väliseen kaupalliseen yhteyteen, johon liittyy vastike, riippumatta siitä laskentamenetelmästä, jolla tällainen vastike lasketaan ja joka voi perustua esimerkiksi klikkausten määrään tai liikevaihtoon. Näitä sääntöjä sovellettaisiin esimerkiksi silloin, kun matkustaja varaa ensimmäisenä matkapalveluna esimerkiksi lennon tai junamatkan ja hänelle tarjotaan sitä koskevan varauksen vahvistamisen yhteydessä toisen palveluntarjoajan tai edustajan varaussivustolle johtavalla linkillä mahdollisuutta varata valitussa matkakohteessa täydentävä matkapalvelu, kuten hotellimajoitus. Vaikka edellä mainittuja järjestelyjä ei olisi pidettävä matkapaketteina, joista tarkoitetaan tässä direktiivissä, koska sen mukaan yksi matkanjärjestäjä on vastuussa kaikkien matkapalvelujen asianmukaisesta toteuttamisesta, tällaiset yhdistetyt matkajärjestelyt ovat vaihtoehtoinen ja usein matkapakettien kanssa tiiviisti kilpaileva liiketoimintamalli.

(14)

Jotta voidaan taata tasapuolinen kilpailu ja suojata matkustajia, olisi velvollisuuden tarjota riittävä selvitys vakuudesta maksujen palauttamisen ja matkustajien paluukuljetuksen varalta maksukyvyttömyystilanteessa koskettava myös yhdistettyjä matkajärjestelyjä.

(15)

Matkapalvelun ostamisen erillisenä yksittäisenä matkapalveluna ei olisi katsottava olevan matkapaketti eikä yhdistetty matkajärjestely.

(16)

Jotta matkustajat saavat selvän kuvan järjestelyistä ja voivat saamiensa tietojen perusteella valita tarjotuista vaihtoehdoista heille sopivan matkajärjestelytyypin, elinkeinonharjoittajia olisi vaadittava ilmoittamaan selvästi ja näkyvästi, tarjoavatko ne matkapakettia vai yhdistettyä matkajärjestelyä, sekä annettava tietoja tätä vastaavasta suojan tasosta, ennen kuin matkustaja sitoutuu maksamaan. Elinkeinonharjoittajan ilmoituksen myytävän matkailutuotteen oikeudellisesta luonteesta olisi vastattava kyseisen tuotteen todellista oikeudellista luonnetta. Asianomaisten lainvalvontaviranomaisten olisi puututtava tapauksiin, joissa elinkeinonharjoittajat eivät anna matkustajille oikeaa tietoa.

(17)

Matkapakettia tai yhdistettyä matkajärjestelyä määritettäessä olisi otettava huomioon vain yhdistelmä, joka koostuu eri matkapalvelutyypeistä, joita ovat esimerkiksi majoitus, matkustajien kuljetus linja-autolla, rautateitse, vesiteitse tai ilmateitse sekä moottoriajoneuvojen tai tiettyjen moottoripyörien vuokraus. Tässä direktiivissä tarkoitetuksi majoitukseksi ei olisi katsottava majoitusta asumista varten esimerkiksi pitkäkestoisen kielikurssin yhteydessä. Rahoituspalveluja, kuten matkavakuutusta, ei olisi katsottava matkapalveluiksi. Myöskään palveluja, jotka ovat olennainen osa toista matkapalvelua, ei pitäisi katsoa itsenäisiksi matkapalveluiksi. Tähän sisältyvät esimerkiksi osana matkustajien kuljetusta tarjottava matkatavaroiden kuljetus, pienimuotoiset kuljetuspalvelut, kuten matkustajien kuljettaminen osana opastettua vierailua tai hotellin ja lentoaseman tai rautatieaseman väliset kuljetukset, osana majoitusta tarjottavat ateriat, juomat ja siivous tai pääsy paikan päällä oleviin tiloihin, kuten kaikkien hotellivieraiden käytössä oleviin uima-altaaseen, saunaan, kylpylään tai kuntosaliin. Tämä tarkoittaa myös, että tapauksissa, joissa toisin kuin risteilyissä, yöpyminen tarjotaan osana matkustajien kuljetusta maanteitse, rautateitse, vesiteitse tai ilmateitse, majoitusta ei olisi katsottava itsenäiseksi matkapalveluksi, jos kuljetus on selkeästi päätarkoitus.

(18)

Muita matkailupalveluja, jotka eivät ole olennainen osa matkustajien kuljetusta, majoitusta tai moottoriajoneuvojen tai tiettyjen moottoripyörien vuokrausta, voivat olla esimerkiksi pääsy konsertteihin, urheilutapahtumiin, retkille tai teemapuistoihin, opastetut vierailut, rinnepassit ja urheiluvarusteiden kuten hiihtovarusteiden vuokraaminen tai kylpylähoidot. Jos tällaisia palveluja yhdistetään ainoastaan yhden muuntyyppisen matkapalvelun, esimerkiksi majoituksen, kanssa, tämän olisi kuitenkin johdettava matkapaketin tai yhdistetyn matkajärjestelyn luomiseen ainoastaan siinä tapauksessa, että ne muodostavat merkittävän osan matkapaketin tai yhdistetyn matkajärjestelyn arvosta, niitä mainostetaan matkan tai loman olennaisena piirteenä tai ne ovat muulla tavoin matkan tai loman olennainen piirre. Jos muut matkailupalvelut muodostavat vähintään 25 prosenttia yhdistelmän arvosta, nämä palvelut olisi katsottava merkittäväksi osaksi pakettia tai yhdistettyjä matkajärjestelyjä. Olisi täsmennettävä, että jos esimerkiksi hotellimajoitukseen, joka on varattu erillisenä palveluna, lisätään muita matkailupalveluja sen jälkeen, kun matkustaja on saapunut hotelliin, tämä ei saisi muodostaa matkapakettia. Tämä ei saisi johtaa tämän direktiivin kiertämiseen siten, että matkanjärjestäjät tai -välittäjät tarjoavat matkustajalle mahdollisuuden valita täydentäviä matkailupalveluja etukäteen ja tarjoavat sitten näitä palveluja koskevien sopimusten tekemistä vasta sen jälkeen, kun ensimmäisen matkapalvelun suorittaminen on alkanut.

(19)

Koska matkustajien suojaamisen tarve on lyhytkestoisilla matkoilla vähäisempi, alle 24 tuntia kestävät matkat, joihin ei kuulu majoitusta, ja matkapaketit tai yhdistetyt matkajärjestelyt, joita tarjotaan tai joiden hankkimista helpotetaan satunnaisesti ja voittoa tavoittelemattomalta pohjalta sekä vain rajoitetulle matkustajien ryhmälle, olisi jätettävä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, jotta voidaan välttää elinkeinonharjoittajille aiheutuva tarpeeton rasitus. Viimeksi mainittuihin voivat kuulua esimerkiksi matkat, joita hyväntekeväisyysjärjestöt, urheilukerhot tai koulut järjestävät enintään muutaman kerran vuodessa jäsenilleen ilman, että niitä tarjotaan suurelle yleisölle. Tästä soveltamisalan ulkopuolelle jättämisestä olisi oltava julkisesti saatavilla riittävät tiedot sen varmistamiseksi, että elinkeinonharjoittajat ja matkustajat saavat asianmukaisesti tiedon siitä, että nämä matkapaketit tai yhdistetyt matkajärjestelyt eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan.

(20)

Tällä direktiivillä ei saisi olla vaikutusta kansallisen sopimusoikeuden soveltamiseen niiden näkökohtien osalta, joista direktiivissä ei säädetä.

(21)

Jäsenvaltioilla olisi unionin oikeuden mukaisesti säilyttävä toimivalta soveltaa tämän direktiivin säännöksiä aloihin, jotka eivät kuulu sen soveltamisalaan. Jäsenvaltiot voivat näin ollen pitää voimassa tai hyväksyä kansallista lainsäädäntöä, joka vastaa tämän direktiivin säännöksiä tai tiettyjä sen säännöksiä, sellaisten sopimusten osalta, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan. Jäsenvaltiot voivat esimerkiksi pitää voimassa tai hyväksyä vastaavia säännöksiä, joita sovelletaan tiettyihin erillisiin sopimuksiin, jotka koskevat yksittäisiä matkapalveluja (kuten esimerkiksi loma-asuntojen vuokraaminen), tai matkapaketteihin ja yhdistettyihin matkajärjestelyihin, joita tarjotaan tai joiden hankkimista helpotetaan voittoa tavoittelemattomalta pohjalta rajoitetulle matkustajien ryhmälle ja ainoastaan satunnaisesti, taikka matkapaketteihin ja yhdistettyihin matkajärjestelyihin, joiden kesto on alle 24 tuntia ja jotka eivät sisällä yöpymistä.

(22)

Matkapaketin tärkein ominaisuus on se, että vähintään yksi elinkeinonharjoittaja on matkanjärjestäjänä vastuussa koko matkapaketin asianmukaisesta toteuttamisesta. Elinkeinonharjoittaja eli yleensä fyysisessä toimipaikassa tai verkossa toimiva matkatoimisto saisi toimia pelkästään matkanvälittäjänä tai edustajana ilman matkanjärjestäjälle kuuluvaa vastuuta vain silloin, kun jokin toinen elinkeinonharjoittaja toimii matkapaketin järjestäjänä. Sitä, toimiiko elinkeinonharjoittaja tietyn matkapaketin järjestäjänä, olisi ratkaistava sillä perusteella, osallistuuko se matkapaketin luomiseen, eikä sillä, millaisen kuvan elinkeinonharjoittaja antaa liiketoiminnastaan. Tarkasteltaessa sitä, onko elinkeinoharjoittaja matkanjärjestäjä vai matkanvälittäjä, ei olisi oltava merkitystä sillä, toimiiko elinkeinonharjoittaja tarjontapuolella vai ilmoittaako se olevansa matkustajan avustamiseksi toimiva matkatoimisto.

(23)

Direktiivissä 90/314/ETY annetaan jäsenvaltioille harkintavalta määrätä, ovatko matkanvälittäjät, matkanjärjestäjät vai sekä matkanvälittäjät että matkanjärjestäjät vastuussa paketin asianmukaisesta toteuttamisesta. Tämä joustavuus on johtanut eräissä jäsenvaltioissa monitulkintaisuuteen sen suhteen, mikä elinkeinonharjoittaja on vastuussa asianomaisten matkapalvelujen suorittamisesta. Siksi tässä direktiivissä olisi selvennettävä, että matkanjärjestäjät ovat vastuussa matkapakettisopimukseen sisältyvien matkapalvelujen suorittamisesta, jollei kansallisessa lainsäädännössä säädetä, että vastuussa ovat sekä matkanjärjestäjä että matkanvälittäjä.

(24)

Matkapakettien osalta matkanvälittäjien olisi yhdessä matkanjärjestäjän kanssa vastattava tietojen antamisesta ennen sopimuksen tekemistä. Yhteydenpidon helpottamiseksi erityisesti rajat ylittävissä tapauksissa matkustajan olisi voitava ottaa yhteyttä matkanjärjestäjään myös sen matkanvälittäjän kautta, jonka kautta hän on ostanut matkapaketin.

(25)

Matkustajan olisi saatava kaikki tarpeelliset tiedot ennen matkapaketin ostamista riippumatta siitä, myydäänkö matkapaketti etäviestinten kautta, matkatoimiston toimipaikassa tai muunlaisia jakelukeinoja käyttämällä. Näitä tietoja antaessaan elinkeinonharjoittajan olisi otettava huomioon niiden matkustajien erityistarpeet, jotka ikänsä tai heikomman fyysisen toimintakykynsä, jonka elinkeinonharjoittaja pystyy kohtuudella ennakoimaan, vuoksi ovat erityisen heikossa asemassa.

(26)

Mainoksissa, matkanjärjestäjän verkkosivustolla tai esitteissä ennen sopimuksen tekemistä annettaviin tietoihin kuuluvien keskeisten tietojen, kuten matkapalvelujen pääominaisuuksien tai hintojen, olisi oltava sitovia, jollei matkanjärjestäjä pidätä itselleen oikeutta muuttaa niitä ja jollei tällaisista muutoksista ilmoiteta matkustajalle selkeästi, ymmärrettävästi ja näkyvästi ennen matkapakettisopimuksen tekemistä. Tietojen päivittämisen helpoksi tekevän uuden viestintätekniikan vuoksi ei ole kuitenkaan enää tarpeen vahvistaa esitteitä koskevia erityisiä sääntöjä, mutta on syytä varmistaa, että tietyissä tilanteissa ennen sopimuksen tekemistä annettaviin tietoihin tehtävistä muutoksista, jotka vaikuttavat pakettimatkan toteuttamiseen, tiedotetaan matkustajalle. Ennen sopimuksen tekemistä annettaviin tietoihin olisi aina voitava tehdä muutoksia, jos molemmat matkapakettisopimuksen osapuolet nimenomaisesti sopivat siitä.

(27)

Tässä direktiivissä vahvistetut tiedotusvaatimukset ovat tyhjentäviä, mutta ne eivät saisi vaikuttaa muussa sovellettavassa unionin lainsäädännössä säädettyjen tiedotusvaatimusten soveltamiseen (5).

(28)

Matkanjärjestäjien olisi annettava yleisiä tietoja kohdemaan viisumivaatimuksista. Tiedot likimääräisistä viisumien hankkimisajoista voidaan esittää viittauksena kohdemaan virallisiin tietoihin.

(29)

Kun otetaan huomioon matkapakettisopimusten erityispiirteet, sopimuspuolten oikeudet ja velvollisuudet olisi vahvistettava sekä matkapaketin alkamista edeltävälle että sen jälkeiselle ajalle ja erityisesti siltä varalta, ettei matkapakettia toteuteta asianmukaisesti tai tietyt olosuhteet muuttuvat.

(30)

Koska matkapaketit ostetaan usein kauan ennen niiden toteuttamista, on mahdollista, että ilmenee yllättäviä tapahtumia. Matkustajalla olisi sen vuoksi oltava oikeus siirtää matkapakettisopimus tietyin edellytyksin toiselle matkustajalle. Tällaisissa tilanteissa matkanjärjestäjän olisi voitava saada takaisin maksamansa kulut esimerkiksi, jos alihankkija vaatii maksua matkustajan nimen muuttamisesta tai matkalipun peruutuksesta ja uuden matkalipun antamisesta.

(31)

Matkustajien olisi myös voitava purkaa matkapakettisopimus asianmukaisen ja perustellun peruutusmaksun maksamista vastaan milloin tahansa ennen matkapaketin alkamista ottaen huomioon odotetut kustannussäästöt sekä matkapalvelujen vaihtoehtoisesta käytöstä saadut tulot. Heillä olisi myös oltava oikeus purkaa matkapakettisopimus peruutusmaksua suorittamatta, jos väistämättömät ja poikkeukselliset olosuhteet vaikuttavat merkittävästi matkapaketin toteuttamiseen. Tällaisiin olosuhteisiin voivat kuulua esimerkiksi sota, muut vakavat turvallisuusongelmat kuten terrorismi, merkittävät riskit ihmisten terveydelle kuten vakavan taudin esiintyminen matkakohteessa tai luonnonkatastrofit kuten tulvat, maanjäristykset tai sääolosuhteet, jotka tekevät mahdottomaksi matkapakettisopimuksessa määritetyn turvallisen matkustamisen kohteeseen.

(32)

Erityistilanteissa myös matkanjärjestäjällä olisi oltava oikeus purkaa matkapakettisopimus ennen matkapaketin alkamista korvausta maksamatta esimerkiksi silloin, kun osanottajien vähimmäismäärä ei täyty ja jos sopimuksessa on varattu tämä mahdollisuus. Matkanjärjestäjän olisi tällöin palautettava kaikki matkapaketin osalta tehdyt maksut.

(33)

Tietyissä tapauksissa matkanjärjestäjien olisi voitava tehdä yksipuolisia muutoksia matkapakettisopimukseen. Matkustajilla olisi kuitenkin oltava oikeus purkaa matkapakettisopimus, jos muutoksilla muutetaan merkittävästi jotain matkapalvelujen pääominaisuuksista. Tilanne voi olla tällainen esimerkiksi silloin, kun matkapalvelujen laatu heikkenee tai arvo vähenee. Matkapakettisopimuksessa olevien lähtö- tai saapumisaikojen muutoksia olisi pidettävä merkittävinä esimerkiksi siinä tapauksessa, että ne aiheuttavat matkustajalle huomattavia hankaluuksia tai ylimääräisiä kustannuksia, kuten esimerkiksi kuljetuksen tai majoituksen uudelleenjärjestelyn. Hinnankorotuksia olisi voitava tehdä vain, jos on tapahtunut muutoksia matkustajien kuljetusta koskevissa polttoaineen tai muiden energialähteiden kustannuksissa, sellaisen kolmannen osapuolen asettamissa veroissa tai maksuissa, joka ei välittömästi osallistu matkapakettisopimukseen sisältyvien matkapalvelujen toteuttamiseen, tai matkapaketin kannalta merkityksellisissä valuuttakursseissa ja ainoastaan jos sopimuksessa on nimenomaisesti varattu mahdollisuus tällaiseen hinnan korottamiseen ja siinä todetaan, että matkustajalla on oikeus näiden kulujen alenemista vastaavaan hinnanalennukseen. Jos matkanjärjestäjä ehdottaa yli kahdeksan prosentin korotusta kokonaishintaan, matkustajalla olisi oltava oikeus purkaa matkapakettisopimus peruutusmaksua suorittamatta.

(34)

On aiheellista antaa oikeussuojakeinoja koskevia erityisiä sääntöjä matkapakettisopimuksen toteuttamisessa tapahtuvien vaatimustenmukaisuuden laiminlyöntien varalta. Matkustajalla olisi oltava oikeus siihen, että ongelmat ratkaistaan, ja jos merkittävää osaa matkapakettisopimukseen sisältyvistä matkapalveluista ei voida suorittaa, matkustajalle olisi tarjottava sopivia vaihtoehtoisia järjestelyjä. Jos matkanjärjestäjä ei korjaa vaatimustenmukaisuuden laiminlyöntiä matkustajan asettamassa kohtuullisessa määräajassa, matkustajan olisi voitava tehdä se itse ja vaatia korvausta tarpeellisista kuluista. Tietyissä tapauksissa ei olisi oltava tarpeen asettaa määräaikaa, erityisesti jos vaaditaan välitöntä korjaamista. Tämä koskisi esimerkiksi tilanteita, joissa matkustajan on matkanjärjestäjän tarjoaman linja-autokuljetuksen viivästymisen vuoksi otettava taksi ehtiäkseen ajoissa lennolleen. Matkustajilla olisi oltava oikeus myös hinnanalennukseen, matkapakettisopimuksen purkamiseen ja/tai vahingonkorvaukseen. Korvauksen olisi katettava myös aineettomat vahingot, kuten korvaus matka- tai lomanautinnon menetyksestä sillä perusteella, että asianomaisten matkapalvelujen suorittamisessa on ilmennyt merkittäviä ongelmia. Matkustaja olisi velvoitettava ilmoittamaan matkanjärjestäjälle ilman tarpeetonta viivytystä matkapakettisopimukseen sisältyvän matkapalvelun toteuttamisessa havaitsemastaan vaatimustenmukaisuuden laiminlyönnistä, ottaen huomioon tapauksen olosuhteet. Tämän velvollisuuden noudattamatta jättäminen olisi otettava huomioon määritettäessä asianmukaista hinnanalennusta tai vahingonkorvausta, jos se olisi vältetty tai sitä olisi pienennetty tällaisen ilmoituksen tekemisellä.

(35)

Johdonmukaisuuden varmistamiseksi on aiheellista yhdenmukaistaa tämän direktiivin säännökset matkapalveluja koskevien kansainvälisten yleissopimusten ja matkustajien oikeuksia koskevan unionin lainsäädännön kanssa. Jos matkanjärjestäjä on vastuussa siitä, ettei matkapakettisopimukseen sisältyviä matkapalveluja suoriteta tai että ne suoritetaan virheellisesti, matkanjärjestäjän olisi voitava vedota palveluntarjoajien vastuun rajoituksiin, jotka on vahvistettu kansainvälisissä yleissopimuksissa, kuten eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä Montrealissa vuonna 1999 tehdyssä yleissopimuksessa (6), kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevassa vuonna 1980 tehdyssä yleissopimuksessa (COTIF) (7) sekä matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehdyssä Ateenan yleissopimuksessa (8). Jos matkustajan paluuta ajoissa lähtöpaikkaan on mahdotonta varmistaa väistämättömien ja poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi, matkanjärjestäjän olisi vastattava matkustajan välttämättömistä majoituskustannuksista enintään kolmen yön ajalta matkustajaa kohti, jollei matkustajan oikeuksia koskevassa voimassa olevassa tai tulevassa unionin lainsäädännössä säädetä pidemmistä ajanjaksoista.

(36)

Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa matkustajien oikeuksiin tehdä valituksia sekä tämän direktiivin että muiden asiaan liittyvien unionin säädösten tai kansainvälisten yleissopimusten nojalla, joten matkustajilla on edelleen mahdollisuus tehdä valituksia matkanjärjestäjälle, liikenteenharjoittajalle tai muulle vastuussa olevalle osapuolelle tai tapauksen mukaan useammalle osapuolelle. Olisi täsmennettävä, että tämän direktiivin nojalla myönnetty korvaus tai hinnanalennus ja muun asiaan liittyvän unionin lainsäädännön tai kansainvälisten yleissopimusten nojalla myönnetty korvaus tai hinnanalennus olisi liiallisten korvausten välttämiseksi vähennettävä toisistaan. Matkanjärjestäjän vastuu ei saisi rajoittaa oikeutta hakea korvausta kolmansilta osapuolilta, kuten palveluntarjoajilta.

(37)

Jos matkustaja joutuu vaikeuksiin matkan tai loman aikana, matkanjärjestäjä olisi velvoitettava avustamaan häntä asianmukaisella tavalla ilman tarpeetonta viivytystä. Avun olisi käsitettävä pääasiassa ja tarpeen mukaan esimerkiksi terveyspalveluja, paikallisviranomaisia ja konsuliapua koskevien tietojen antaminen sekä esimerkiksi etäviestintään ja vaihtoehtoisiin matkajärjestelyihin liittyvä käytännön apu.

(38)

Komissio esitti lentomatkustajien suojasta lentoyhtiön maksukyvyttömyystapauksessa 18 päivänä maaliskuuta 2013 antamassaan tiedonannossa matkustajien suojan parantamiseen lentoyhtiön maksukyvyttömyystapauksessa tähtääviä toimenpiteitä, joita ovat muun muassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 (9) ja asetuksen (EY) N:o 1008/2008 täytäntöönpanon parantaminen ja tiivis yhteistyö alan toimijoiden kanssa ja, jos edellä mainitut toimenpiteet eivät riitä, lainsäädäntöaloitteen harkitseminen. Koska tiedonanto koskee yksittäisen osion eli lentoliikennepalvelujen ostamista, se ei käsittele maksukyvyttömyyssuojaa pakettimatkojen ja yhdistettyjen matkajärjestelyjen osalta.

(39)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että matkapaketin ostavat matkustajat saavat täyden suojan matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden varalta. Jäsenvaltioiden, joihin matkanjärjestäjät ovat sijoittautuneet, olisi varmistettava, että ne asettavat vakuuden matkustajien itsensä tai heidän puolestaan suoritettujen kaikkien maksujen palauttamiseksi ja, jos matkapakettiin sisältyy matkustajien kuljetus, matkustajien paluukuljetuksen takaamiseksi matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden varalta. Olisi kuitenkin oltava mahdollista tarjota matkustajille matkapaketin jatkamista. Vaikka jäsenvaltioille jätetään harkintavalta maksukyvyttömyyssuojan järjestämistavan suhteen, niiden olisi kuitenkin varmistettava, että suoja on tehokas. Tehokkuus tarkoittaa, että suojan olisi oltava käytettävissä heti, kun matkapalveluja ei matkanjärjestäjän maksuvalmiusongelmien vuoksi suoriteta, niitä ei tulla suorittamaan tai ne tullaan suorittamaan vain osittain tai jos palveluntarjoajat vaativat matkustajia maksamaan niistä. Jäsenvaltioiden olisi voitava vaatia, että matkanjärjestäjät antavat matkustajille todistuksen, joka osoittaa, että näillä on välitön oikeus maksukyvyttömyyssuojan tarjoajaa kohtaan.

(40)

Jotta maksukyvyttömyyssuoja olisi tehokas, sen olisi katettava ennakoitavissa olevat maksujen määrät, joihin matkanjärjestäjän maksukyvyttömyys vaikuttaa, ja tarvittaessa ennakoitavissa olevat paluukuljetusten kustannukset. Tämä tarkoittaa, että suojan olisi oltava riittävä kattamaan kaikki ennakoitavissa olevat maksut, jotka matkustajat ovat suorittaneet tai jotka on suoritettu matkustajien puolesta matkapaketeista huippusesonkina, ottaen huomioon tällaisten maksujen saamisen ja loman tai matkan päättymisen välinen aika, sekä tarvittaessa ennakoitavissa olevat paluukuljetusten kustannukset. Tämä tarkoittaa yleisesti sitä, että vakuuden on katettava riittävän suuri prosenttiosuus matkanjärjestäjän liikevaihdosta matkapakettien osalta, ja se voi olla riippuvainen sellaisista tekijöistä kuin myytyjen matkapakettien tyyppi, mukaan lukien kuljetusmuoto, matkakohde sekä oikeudelliset rajoitukset tai matkanjärjestäjän sitoumukset, jotka koskevat ennalta suoritettujen maksujen määriä, jotka se voi hyväksyä, ja niiden ajoitusta ennen matkapaketin alkamista. Vaikka tarvittava vakuus voidaan laskea viimeisimpien yritystietojen, esimerkiksi viimeisimpänä liiketoimintavuonna saavutetun liikevaihdon, perusteella, matkanjärjestäjät olisi velvoitettava mukauttamaan maksukyvyttömyyssuojaa riskien kasvaessa, mukaan lukien matkapakettien myynnin merkittävä kasvu. Tehokkaassa maksukyvyttömyyssuojassa ei kuitenkaan olisi tarpeen ottaa huomioon erittäin vähäisiä riskejä, joita ovat esimerkiksi useiden suurimpien matkanjärjestäjien samanaikainen maksukyvyttömyys, jos tämä vaikuttaisi suhteettomasti suojan kustannuksiin ja heikentäisi näin sen tehokkuutta. Tällaisissa tapauksissa maksujen palautuksia koskeva takuu voi olla rajoitettu.

(41)

Ottaen huomioon kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen erot, jotka koskevat matkapakettisopimuksen osapuolia ja matkustajien suorittamia tai matkustajien puolesta suoritettuja maksuja, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus edellyttää myös matkanvälittäjiltä maksukyvyttömyyssuojan hankkimista.

(42)

Direktiivin 2006/123/EY mukaisesti on aiheellista vahvistaa säännöt, joilla estetään maksukyvyttömyyssuojaa koskevia velvoitteita muodostamasta estettä palvelujen vapaalle liikkuvuudelle ja sijoittautumisvapaudelle. Tämän vuoksi jäsenvaltiot olisi velvoitettava tunnustamaan sijoittautumisjäsenvaltion lainsäädännön mukainen maksukyvyttömyyssuoja. Jäsenvaltiot olisi velvoitettava nimittämään keskusyhteyspisteitä hallinnollisen yhteistyön ja eri jäsenvaltioissa toimivien matkanjärjestäjien sekä soveltuvissa tapauksissa matkanvälittäjien valvonnan helpottamiseksi maksukyvyttömyyssuojan osalta.

(43)

Yhdistettyjen matkajärjestelyjen hankkimista helpottavat elinkeinonharjoittajat olisi velvoitettava ilmoittamaan matkustajille, että he eivät ole ostamassa matkapakettia ja että kukin yksittäinen matkapalvelun tarjoaja on yksinään vastuussa sopimustensa asianmukaisesta toteuttamisesta. Yhdistettyjen matkajärjestelyjen hankkimista elinkeinonharjoittajat olisi lisäksi velvoitettava järjestämään maksukyvyttömyyssuoja saamiensa maksujen palauttamiseksi ja, jos ne ovat vastuussa matkustajien kuljetuksesta, matkustajien paluukuljetusta varten, ja niiden olisi ilmoitettava tästä matkustajille. Yksittäisten sopimusten, jotka ovat osa yhdistettyä matkajärjestelyä, toteuttamisesta vastaaviin elinkeinonharjoittajiin sovelletaan unionin yleistä kuluttajansuojalainsäädäntöä ja unionin alakohtaista lainsäädäntöä.

(44)

Jäsenvaltioita ei, niiden vahvistaessa sääntöjä, jotka koskevat matkapaketteihin ja yhdistettyihin matkajärjestelyihin liittyviä maksukyvyttömyyssuojajärjestelmiä, saisi estää ottamasta huomioon pienempien yritysten erityistilannetta, samalla kun ne varmistavat matkustajille saman suojan tason.

(45)

Matkustajia olisi suojeltava matkapakettien ja yhdistettyjen matkajärjestelyjen varausprosessin aikana tapahtuvilta virheiltä.

(46)

Olisi vahvistettava, että matkustajat eivät voi luopua tähän direktiiviin perustuvista oikeuksista ja että yhdistettyjen matkajärjestelyjen hankkimista helpottavat matkanjärjestäjät tai elinkeinonharjoittajat eivät voi välttyä velvollisuuksiltaan väittämällä, että ne toimivat ainoastaan matkapalvelun tarjoajina, edustajina tai jossain muussa ominaisuudessa.

(47)

Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava sääntöjä, jotka koskevat niiden kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia, joilla tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja varmistettava seuraamusten täytäntöönpano. Näiden seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(48)

Tämän direktiivin antamisen johdosta on mukautettava tiettyjä unionin kuluttajansuojasäädöksiä. Olisi erityisesti selvennettävä, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 2006/2004 (10) sovelletaan tämän direktiivin rikkomiseen. Koska Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2011/83/EU (11) ei nykyisessä muodossaan sovelleta direktiivin 90/314/ETY kattamiin sopimuksiin, on tarpeen muuttaa myös direktiiviä 2011/83/EU sen varmistamiseksi, että sitä sovelletaan edelleen yksittäisiin matkapalveluihin, jotka ovat osa yhdistettyä matkajärjestelyä, edellyttäen, että näitä yksittäisiä palveluja ei ole muutoin suljettu direktiivin 2011/83/EU soveltamisalan ulkopuolelle ja että tiettyjä siinä vahvistettuja kuluttajien oikeuksia sovelletaan myös matkapaketteihin.

(49)

Tämä direktiivi ei rajoita Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY (12) säädettyjen henkilötietojen suojelua koskevien sääntöjen eikä kansainvälistä yksityisoikeutta koskevien unionin sääntöjen, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 593/2008 (13), soveltamista.

(50)

Olisi täsmennettävä, että tämän direktiivin lakisääteisiä vaatimuksia, jotka koskevat maksukyvyttömyyssuojaa ja yhdistettyihin matkajärjestelyihin liittyviä tietoja, olisi sovellettava myös elinkeinonharjoittajiin, jotka eivät ole sijoittautuneet johonkin jäsenvaltioon ja jotka suuntaavat millä tahansa tavalla asetuksessa (EY) N:o 593/2008 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1215/2012 (14) tarkoitettua toimintaansa yhteen tai useampaan jäsenvaltioon.

(51)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, eli edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja saavuttaa mahdollisimman korkeatasoinen ja yhdenmukainen kuluttajansuoja, vaan se voidaan laajuutensa vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(52)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita. Tässä direktiivissä kunnioitetaan erityisesti perusoikeuskirjan 16 artiklassa vahvistettua elinkeinovapautta, samalla kun varmistetaan perusoikeuskirjan 38 artiklan mukaisesti kuluttajansuojan korkea taso unionissa.

(53)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (15) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(54)

Direktiivi 90/314/ETY olisi tämän vuoksi kumottava,

a)

matkapaketteihin ja yhdistettyihin matkajärjestelyihin, joiden kesto on alle 24 tuntia, elleivät ne sisällä yöpymistä;

b)

tarjottuihin matkapaketteihin, joita tarjotaan, tai yhdistettyihin matkajärjestelyihin, joiden hankkimista helpotetaan satunnaisesti ja voittoa tavoittelemattomalta pohjalta sekä ainoastaan rajoitetulle matkustajien ryhmälle;

c)

matkapaketteihin ja yhdistettyihin matkajärjestelyihin, jotka ostetaan liikematkustamista koskevaa järjestelyä koskevan yleisen sopimuksen perusteella, joka on tehty elinkeinonharjoittajan ja sellaisen toisen luonnollisen tai oikeushenkilön välillä, joka toimii liike-, elinkeino- tai ammattitoimintaansa liittyvissä tarkoituksissa.

1)

’matkapalvelulla’

2)

’matkapaketilla’ vähintään kahden erityyppisen, samaa matkaa tai lomaa varten yhdistetyn matkapalvelun yhdistelmää, jos

3)

’matkapakettisopimuksella’ koko matkapakettia koskevaa sopimusta tai, jos matkapaketti toteutetaan useampien erillisten sopimusten nojalla, kaikkia matkapakettiin sisältyviä matkapalveluja koskevia sopimuksia;

4)

’matkapaketin alkamisella’ matkapakettiin sisältyvien matkapalvelujen suorittamisen alkamista;

5)

’yhdistetyllä matkajärjestelyllä’ vähintään kahta erityyppistä, samaa matkaa tai lomaa varten ostettua matkapalvelua, jotka eivät muodosta matkapakettia ja jotka johtuvat erillisten sopimusten tekemisestä yksittäisten matkapalvelujen tarjoajien kanssa edellyttäen, että elinkeinonharjoittaja helpottaa:

Kun ostetaan enintään yhdentyyppinen 1 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitettu matkapalvelu ja yksi tai useampi 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu matkailupalvelu, ne eivät muodosta yhdistettyä matkajärjestelyä, jos viimeksi mainitut palvelut eivät ole merkittävä osa palvelujen yhdistetystä arvosta eikä niitä mainosteta yhdistelmän olennaisena piirteenä eivätkä ne ole muulla tavoin matkan tai loman olennainen piirre.

6)

’matkustajalla’ henkilöä, joka haluaa tehdä tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvan sopimuksen tai jolla on oikeus matkustaa tällaisen sopimuksen perusteella;

7)

’elinkeinonharjoittajalla’ luonnollista henkilöä taikka joko yksityisessä tai julkisessa omistuksessa olevaa oikeushenkilöä, joka toimii, mukaan lukien nimissään tai puolestaan toimivan muun henkilön välityksellä, tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia sopimuksia tehdessään tarkoituksessa, joka liittyy hänen liike-, elinkeino- tai ammattitoimintaansa, riippumatta siitä, toimiiko hän matkanjärjestäjänä, matkanvälittäjänä, yhdistetyn matkajärjestelyn hankkimista helpottavana elinkeinonharjoittajana tai matkapalvelun tarjoajana;

8)

’matkanjärjestäjällä’ elinkeinonharjoittajaa, joka yhdistää ja myy tai tarjoaa myytäväksi matkapaketteja joko suoraan tai toisen elinkeinonharjoittajan välityksellä tai yhdessä toisen elinkeinonharjoittajan kanssa, tai elinkeinonharjoittajaa, joka toimittaa matkustajan tiedot toiselle elinkeinonharjoittajalle 2 kohdan b alakohdan v alakohdan mukaisesti;

9)

’matkanvälittäjällä’ elinkeinonharjoittajaa, joka ei ole matkanjärjestäjä ja joka myy tai tarjoaa myytäväksi matkanjärjestäjän yhdistämiä matkapaketteja;

10)

’sijoittautumisella’ direktiivin 2006/123/EY 4 artiklan 5 kohdassa määriteltyä sijoittautumista;

11)

’pysyvällä välineellä’ välinettä, jonka avulla matkustaja tai elinkeinonharjoittaja voi tallentaa itselleen henkilökohtaisesti osoitettuja tietoja siten, että ne ovat saatavilla myöhempää käyttöä varten tietojen käyttötarkoituksen kannalta asianmukaisen ajan, ja joka mahdollistaa tallennettujen tietojen jäljentämisen muuttumattomina;

12)

’väistämättömillä ja poikkeuksellisilla olosuhteilla’ tilannetta, johon tällaiseen tilanteeseen vetoava osapuoli ei voi vaikuttaa ja jonka seurauksia ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuulliset toimenpiteet olisi toteutettu;

13)

’vaatimustenmukaisuuden laiminlyönnillä’ matkapakettiin sisältyvien matkapalvelujen suorittamatta jättämistä tai virheellistä suorittamista;

14)

’alaikäisellä’ alle 18-vuotiasta henkilöä;

15)

’myyntipisteellä’ siirrettävää tai kiinteää vähittäismyyntipaikkaa tai vähittäismyyntisivustoa tai vastaavaa verkkomyyntitoimintoa, mukaan lukien vähittäismyyntisivustot tai verkkomyyntitoiminnot, jotka esitetään matkustajille yhtenä toimintona, mukaan lukien puhelinpalvelu;

16)

’paluukuljetuksella’ matkustajan paluuta lähtöpaikkaan tai muuhun sopimuspuolten sopimaan paikkaan.

a)

matkapalvelujen pääominaisuudet:

b)

matkanjärjestäjän ja tarvittaessa matkanvälittäjän toiminimi ja maantieteellinen osoite sekä puhelinnumero ja tarvittaessa sähköpostiosoite;

c)

matkapaketin kokonaishinta veroineen ja mahdollisesti sovellettavine lisämaksuineen ja muine kustannuksineen tai, jollei näitä kustannuksia voida kohtuudella laskea ennen sopimuksen tekemistä, tiedot niiden lisäkustannusten tyypistä, joista matkustaja saattaa vielä joutua vastaamaan;

d)

maksujärjestelyt, mukaan lukien se määrä tai prosenttiosuus hinnasta, joka on maksettava etumaksuna, sekä aikataulu loppumaksun maksamiselle, tai rahoitustakuut, jotka matkustajan on maksettava tai annettava;

e)

matkapaketin toteuttamiseksi vaadittava osallistujien vähimmäismäärä ja matkapaketin alkamista edeltävä 12 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettu määräaika sopimuksen mahdolliselle purkamiselle, jos osallistujien vähimmäismäärä ei täyty;

f)

yleiset tiedot kohdemaan passi- ja viisumimääräyksistä, mukaan lukien likimääräiset viisumien hankkimisajat sekä tiedot sen terveysmääräyksistä;

g)

tiedot siitä, että matkustaja voi purkaa sopimuksen milloin tahansa ennen matkapaketin alkamista maksamalla 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti kohtuullisen peruutusmaksun tai, soveltuvissa tapauksissa, matkanjärjestäjän edellyttämät vakiomääräiset peruutusmaksut;

h)

tiedot valinnaisesta tai pakollisesta vakuutuksesta niiden kustannusten korvaamiseksi, joita aiheutuu, jos matkustaja purkaa sopimuksen, taikka tapaturmasta, sairaudesta tai kuolemasta aiheutuvien avustus- ja paluukuljetuskustannusten korvaamiseksi.

a)

matkustajan esittämät erityisvaatimukset, jotka matkanjärjestäjä on hyväksynyt;

b)

tiedot siitä, että matkanjärjestäjä on

c)

maksukyvyttömyyssuojasta vastaavan tahon nimi ja yhteystiedot, myös maantieteellinen osoite sekä, tarvittaessa, asianomaisen jäsenvaltion tätä tarkoitusta varten nimeämän toimivaltaisen viranomaisen nimi ja yhteystiedot;

d)

matkanjärjestäjän paikallisen edustajan, yhteyspisteen tai muun palvelun nimi, osoite, puhelinnumero, sähköpostiosoite ja tarvittaessa telekopionumero, joiden avulla matkustaja voi ottaa yhteyttä matkanjärjestäjään nopeasti ja viestiä tämän kanssa tehokkaasti pyytääkseen apua ollessaan vaikeuksissa tai tehdäkseen valituksen matkapaketin toteuttamisessa havaitusta vaatimustenmukaisuuden laiminlyönnistä;

e)

tiedot siitä, että matkustajan on ilmoitettava matkapaketin toteuttamisessa havaitsemastaan vaatimustenmukaisuuden laiminlyönnistä 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

f)

alaikäisen matkustaessa ilman vanhempaa tai muuta valtuutettua henkilöä sellaisen matkapakettisopimuksen perusteella, johon sisältyy majoitus, tiedot, joiden avulla alaikäiseen tai alaikäisestä tämän oleskelupaikassa vastuussa olevaan henkilöön saadaan suoraan yhteys;

g)

tiedot käytettävissä olevista sisäisistä valitustenkäsittelymenettelyistä ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/11/EU (18) mukaisista vaihtoehtoisista riidanratkaisumenettelyistä sekä tarvittaessa vaihtoehtoisesta riidanratkaisuelimestä, joiden piiriin elinkeinonharjoittaja kuuluu, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 524/2013 (19) mukaisesta verkkovälitteisestä riidanratkaisufoorumista;

h)

tiedot matkustajan oikeudesta siirtää sopimus toiselle matkustajalle 9 artiklan mukaisesti.

a)

polttoaineiden tai muiden energialähteiden kustannuksista johtuva matkustajien kuljetuspalvelujen hinta;

b)

sopimukseen sisältyviin matkapalveluihin kohdistuvat verot tai maksut, jotka kolmannet osapuolet, jotka eivät välittömästi osallistu matkapaketin toteuttamiseen, ovat asettaneet, mukaan luettuna matkailu- ja laskeutumisverot sekä alukseen nousevilta ja maihin nousevilta matkustajilta satamissa ja lentokentillä kannettavat maksut; tai

c)

matkapaketin kannalta merkitykselliset vaihtokurssit.

a)

matkanjärjestäjä on sopimuksessa varannut itselleen oikeuden tähän;

b)

muutos on merkityksetön; ja

c)

matkanjärjestäjä tiedottaa matkustajalle muutoksesta pysyvällä välineellä selkeästi, ymmärrettävästi ja näkyvästi.

a)

hyväksyä ehdotetun muutoksen; tai

b)

purkaa sopimuksen ilman peruutusmaksua suorittamatta.

a)

2 kohdassa tarkoitetuista ehdotetuista muutoksista ja tarvittaessa 4 kohdan mukaisesti niiden vaikutuksesta matkapaketin hintaan; ja

b)

kohtuullinen määräaika, jonka kuluessa matkustajan on ilmoitettava matkanjärjestäjälle 2 kohdan mukaisesta päätöksestään;

c)

soveltuvan kansallisen lainsäädännön mukaiset seuraamukset, jos matkustaja ei vastaa b alakohdassa tarkoitetun määräajan kulussa; ja

d)

tiedot mahdollisesti tarjotusta korvaavasta matkapaketista ja sen hinta.

a)

matkapakettiin ilmoittautuneiden osallistujien määrä on sopimuksessa määrättyä vähimmäismäärää pienempi ja matkanjärjestäjä ilmoittaa matkustajalle sopimuksen purkamisesta sopimuksessa vahvistetun määräajan kuluessa, mutta viimeistään

tai

b)

väistämättömät ja poikkeukselliset olosuhteet estävät matkanjärjestäjää toteuttamasta sopimusta, ja matkanjärjestäjä ilmoittaa matkustajalle sopimuksen purkamisesta ilman aiheetonta viivytystä ennen matkapaketin alkamista.

a)

se on mahdotonta; tai

b)

se aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia ottaen huomioon vaatimustenmukaisuuden laiminlyönnin laajuus ja kyseessä olevien matkapalvelujen arvo.

a)

johtuu matkustajasta;

b)

johtuu kolmannesta osapuolesta, jolla ei ole yhteyttä matkapakettisopimukseen sisältyvien matkapalvelujen suorittamiseen, ja on ennalta arvaamaton tai väistämätön; tai

c)

johtuu väistämättömistä ja poikkeuksellisista olosuhteista.

a)

antamalla terveyspalveluja, paikallisviranomaisia ja konsuliapua koskevia asianmukaisia tietoja; ja

b)

järjestämällä matkustajalle mahdollisuuksia etäviestintään ja auttamalla matkustajaa löytämään vaihtoehtoisia matkajärjestelyjä.

a)

että matkustajaan ei sovelleta yksinomaan tämän direktiivin mukaisiin matkapaketteihin sovellettavia oikeuksia ja että kukin palveluntarjoaja vastaa ainoastaan tarjoamansa palvelun asianmukaisesta sopimusperusteisesta suorittamisesta; ja

b)

että matkustaja saa hyödyn maksukyvyttömyyssuojasta 1 kohdan mukaisesti.

11.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 326/34

(1)

Olisi vahvistettava tekniset sääntelystandardit direktiivin 2002/87/EY 2 artiklassa säädettyjen määritelmien tarkemman sanamuodon vahvistamiseksi sekä kyseisen direktiivin 7 ja 8 artiklan sekä liitteen II mukaisesti annettujen lisävalvontaa koskevien säännösten yhteensovittamiseksi asianmukaisesti.

(2)

On tärkeää antaa lisätietoja seikoista, jotka on otettava huomioon ilmoitettaessa merkittävistä ryhmänsisäisistä liiketoimista ja merkittävistä riskikeskittymistä.

(3)

Direktiivin 2002/87/EY 7 ja 8 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltioiden on vaadittava säänneltyjä yrityksiä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöitä noudattamaan tiettyjä ilmoitusvelvoitteita. Ilmoitukset olisi annettava koordinoidusti, jotta koordinoijia ja muita asiaankuuluvia toimivaltaisia viranomaisia voidaan auttaa yksilöimään merkityksellisiä kysymyksiä ja jotta voidaan helpottaa tehokkaampaa tietojenvaihtoa. Jotta merkittävistä riskikeskittymistä ja ryhmänsisäisistä liiketoimista annettavien ilmoitusten johdonmukaisuutta voidaan lisätä, säänneltyjen yritysten ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden olisi ilmoitettava ainakin tietyt standardoidut vähimmäistiedot koordinaattoreille.

(4)

Direktiivin 2002/87/EY 7 ja 8 artiklassa myös annetaan koordinaattoreille valta valvoa merkittäviä riskikeskittymiä ja merkittäviä ryhmänsisäisiä liiketoimia sekä yksilöidä riski- ja liiketoimityypit, joista finanssiryhmittymään kuuluvien säänneltyjen yritysten edellytetään ilmoittavan. Koordinaattoreilla on myös valta määritellä kynnysarvoja. Näiden säännösten yhteensovittamiseksi olisi vahvistettava menetelmät, joilla koordinaattoreita ja muita asiaankuuluvia toimivaltaisia viranomaisia avustetaan tehtäviensä hoidossa.

(5)

Eri puolilla unionia käytössä olevissa riskikeskittymien ja ryhmänsisäisten liiketoimien lisävalvontatoimissa on eroja. Samalla kun tunnustetaan unionin ja jäsenvaltioiden voimassa olevien oikeudellisten kehysten merkitys, olisi säädettävä riskikeskittymien ja ryhmänsisäisten liiketoimien lisävalvontaa koskevista vähimmäisvalvontatoimista. Ottamalla huomioon kyseiset vähimmäistoimet toimivaltaiset viranomaiset varmistavat tasapuoliset toimintaedellytykset ja helpottavat koordinoituja valvontakäytäntöjä koko unionissa.

(6)

Säänneltyjä yrityksiä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöitä koskevat vaatimukset perustuvat nykyisiin riskikeskittymiä ja ryhmänsisäisiä liiketoimia koskeviin alakohtaisiin vaatimuksiin, eikä niiden pitäisi katsoa olevan päällekkäisiä kyseisten vaatimusten kanssa.

(7)

Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka Euroopan valvontaviranomaiset (Euroopan pankkiviranomainen, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) ovat toimittaneet komissiolle.

(8)

Euroopan valvontaviranomaiset ovat järjestäneet avoimia julkisia kuulemisia teknisten sääntelystandardien luonnoksista, joihin tämä asetus perustuu, analysoineet niihin liittyviä potentiaalisia kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytäneet lausunnon kunkin viranomaisen sidosryhmiltä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1093/2010 (2), (EU) N:o 1094/2010 (3) ja (EU) N:o 1095/2010 (4) 37 artiklan mukaisesti,

a)

tarkemman sanamuodon vahvistaminen direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 18 ja 19 kohdassa oleville ryhmänsisäisten liiketoimien ja riskikeskittymän määritelmille säätämällä perusteista sen arvioimiseksi, milloin ne ovat luonteeltaan merkittäviä;

b)

direktiivin 2002/87/EY 7 ja 8 artiklan ja liitteen II mukaisesti annettujen säännösten yhteensovittaminen seuraavien seikkojen osalta:

a)

sijoitukset ja yritystenväliset saldot, kuten kiinteistöt, joukkovelkakirjalainat, osakkeet, lainat, hybridi-instrumentit ja etuoikeudeltaan huonommat instrumentit, vakuudellinen velka, järjestelyt, joiden tavoitteena on varallisuuden tai käteisen hallinnan keskittäminen tai kustannusten jakaminen, eläkejärjestelyt, omaisuudenhoito-, back office- tai muiden palveluiden tarjoaminen, osingot, korkomaksut ja muut saamiset;

b)

takuut, sitoumukset, remburssit ja muut taseen ulkopuoliset liiketoimet;

c)

johdannaisliiketoimet;

d)

varojen ja velkojen osto, myynti tai vuokraus;

e)

jakelusopimuksiin liittyvät ryhmänsisäiset maksut;

f)

liiketoimet riskien siirtämiseksi finanssiryhmittymään kuuluvien yhteisöjen välillä, mukaan lukien liiketoimet erillisyhtiöiden tai liitännäisyhteisöjen kanssa;

g)

vakuutus-, jälleenvakuutus- ja edelleenvakuutustoiminta;

h)

liiketoimet, jotka koostuvat useista toisiinsa liittyvistä liiketoimista, joissa varoja tai velkoja siirretään finanssiryhmittymän ulkopuolisille yhteisöille mutta riski palautuu viime kädessä finanssiryhmittymään.

a)

finanssiryhmittymän erityinen rakenne, ryhmänsisäisten liiketoimien monimutkaisuus, vastapuolen maantieteellinen sijainti sekä se, onko vastapuoli säännelty yritys;

b)

mahdollinen häiriöiden leviäminen finanssiryhmittymän sisällä;

c)

mahdollinen alakohtaisten sääntöjen kiertäminen;

d)

mahdolliset eturistiriidat;

e)

vastapuolen vakavaraisuus ja likviditeettiasema;

f)

liiketoimet finanssiryhmittymän eri sektoreille kuuluvien yhteisöjen kesken, jos niitä ei ole jo ilmoitettu alakohtaisella tasolla;

g)

rahoitusalalla toteutetut liiketoimet, joita ei ole jo ilmoitettu alakohtaisten sääntöjen mukaan.

a)

merkittävien liiketoimien ajankohdat ja määrät, asianomaisten ryhmään kuuluvien yhteisöjen ja vastapuolten nimet ja yritysrekisterinumerot tai muut yritystunnukset, mukaan lukien mahdollinen oikeushenkilötunnus (LEI);

b)

lyhyt kuvaus merkittävistä ryhmänsisäisistä liiketoimista 1 kohdassa mainittujen liiketoimityyppien mukaan;

c)

finanssiryhmittymän kaikkien merkittävien ryhmänsisäisten liiketoimien kokonaismäärä tietyllä ilmoitusjaksolla;

d)

tiedot siitä, miten merkittäviin ryhmänsisäisiin liiketoimiin liittyviä eturistiriitoja ja häiriöiden leviämisen riskejä finanssiryhmittymän tasolla hallitaan ottaen huomioon finanssiryhmittymän strategia pankki-, vakuutus- ja sijoituspalvelualojen toimintojen yhdistämiseksi, tai alakohtainen omien riskien itsearviointi, mukaan lukien katsaus merkittäviin ryhmänsisäisiin liiketoimiin liittyvien eturistiriitojen ja häiriöiden leviämisen riskien hallintaan.

a)

ovat suoria tai välillisiä;

b)

ovat taseen eriä ja taseen ulkopuolisia eriä;

c)

koskevat säänneltyjä ja sääntelemättömiä yrityksiä ja samoja tai eri rahoitussektoreita finanssiryhmittymässä;

d)

koostuvat mistä tahansa a, b tai c alakohdassa mainittujen riskien yhdistelmästä tai vuorovaikutuksesta.

a)

vakavaraisuus ja likviditeettiasema finanssiryhmittymän ja finanssiryhmittymään kuuluvien yksittäisten yhteisöjen tasolla;

b)

finanssiryhmittymän koko, monitahoisuus ja erityinen rakenne, mukaan lukien erillisyhtiöiden, liitännäisyhteisöjen ja kolmansien maiden yhteisöjen olemassaolo;

c)

finanssiryhmittymän erityinen riskienhallintarakenne ja hallintojärjestelmän ominaisuudet;

d)

finanssiryhmittymän riskien ja sen sijoitussalkun hajauttaminen;

e)

finanssiryhmittymän rahoitustoimintojen hajauttaminen maantieteellisten alueiden ja liiketoiminnan osa-alueiden osalta;

f)

riskitekijöiden suhde, korrelaatio ja vuorovaikutus finanssiryhmittymään kuuluvien yhteisöjen välillä;

g)

mahdollinen häiriöiden leviäminen finanssiryhmittymän sisällä;

h)

mahdollinen alakohtaisten sääntöjen kiertäminen;

i)

mahdolliset eturistiriidat;

j)

riskien taso tai määrä;

k)

finanssiryhmittymän eri rahoitussektoreille kuuluville yhteisöille aiheutuneiden riskien mahdollinen kasautuminen ja vuorovaikutus, jos niitä ei ole jo ilmoitettu alakohtaisesti;

l)

finanssiryhmittymän rahoitusalan riskit, joita ei ilmoiteta alakohtaisten sääntöjen mukaisesti.

a)

kuvaus merkittävästä riskikeskittymästä 1 kohdassa mainittujen riskityyppien mukaan;

b)

merkittävän riskikeskittymän jakauma vastapuolten ja toisiinsa sidoksissa olevien vastapuolten ryhmien, maantieteellisten alueiden, talouden alojen ja valuuttojen mukaan yksilöiden finanssiryhmittymän asianomaisten ryhmään kuuluvien yhteisöjen ja niiden vastapuolten nimet, yritysrekisterinumerot tai muut yritystunnukset, mukaan lukien mahdollinen LEI;

c)

kunkin merkittävän riskikeskittymän kokonaismäärä tietyn ilmoitusjakson lopussa arvostettuna sovellettavien alakohtaisten sääntöjen mukaan;

d)

tarvittaessa merkittävän riskikeskittymän määrä ottaen huomioon riskien vähentämistekniikat ja painotuskertoimet;

e)

tiedot siitä, miten merkittävään riskikeskittymään liittyviä eturistiriitoja ja häiriöiden leviämisen riskejä finanssiryhmittymän tasolla hallitaan ottaen huomioon finanssiryhmittymän strategia pankki-, vakuutus- ja sijoituspalvelualojen toimintojen yhdistämiseksi, tai alakohtainen omien riskien itsearviointi, mukaan lukien katsaus merkittävään riskikeskittymään liittyvien eturistiriitojen ja häiriöiden leviämisen riskien hallintaan.

1)

vaadittava tarvittaessa säänneltyjä yrityksiä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöitä:

2)

määriteltävä asianmukaiset kynnysarvot merkittävän riskikeskittymän ja merkittävien ryhmänsisäisten liiketoimien yksilöintiä ja uudelleentarkastelua varten.

11.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 326/39

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti on toimitettu hakemus, joka koskee Talaromyces versatilis sp. nov. IMI CC 378536 -mikro-organismin ja Talaromyces versatilis sp. nov. DSM 26702 -mikro-organismin tuottamaa endo-1,4-beeta-ksylanaasia EC 3.2.1.8 ja endo-1,3(4)-beeta-glukanaasia EC 3.2.1.6 sisältävän valmisteen hyväksymistä. Hakemuksen mukana toimitettiin kyseisen asetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)

Hakemus koskee Talaromyces versatilis IMI CC 378536 -mikro-organismin ja Talaromyces versatilis sp. nov. DSM 26702 -mikro-organismin tuottamaa endo-1,4-beeta-ksylanaasia EC 3.2.1.8 ja endo-1,3(4)-beeta-glukanaasia EC 3.2.1.6 sisältävän valmisteen hyväksymistä kaikkien lihan- ja munantuotantoa varten sekä siitoseläimiksi kasvatettavien ensisijaisten ja toissijaisten siipikarjalajien rehun lisäaineena lisäaineluokassa ”eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet”.

(4)

Komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/661 (2) hyväksyttiin kyseisen valmisteen käyttö broilerien, kananuorikoiden ja lihan- ja munantuotantoa varten kasvatettavien toissijaisten siipikarjalajien rehun lisäaineena.

(5)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 28 päivänä huhtikuuta 2015 antamassaan lausunnossa (3), että Talaromyces versatilis IMI CC 378536 -mikro-organismin ja Talaromyces versatilis sp. nov. DSM 26702 -mikro-organismin tuottamaa endo-1,4-beeta-ksylanaasia EC 3.2.1.8 ja endo-1,3(4)-beeta-glukanaasia EC 3.2.1.6 sisältävä valmiste ei ehdotetuissa käyttöolosuhteissa vaikuta haitallisesti eläinten tai ihmisten terveyteen eikä ympäristöön ja että kyseinen lisäaine parantaa merkittävästi lihakalkkunoiden rehun hyötysuhdetta. Päätelmä voidaan ulottaa koskemaan siitoskalkkunoita. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Lisäksi se vahvisti asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman raportin analyysimenetelmästä, jolla rehun lisäaine määritetään rehusta.

(6)

Endo-1,4-beetaksylanaasia ja endo-1,3(4)-beeta-glukanaasia sisältävän valmisteen arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi kyseisen valmisteen käyttö tämän asetuksen liitteessä esitetyllä tavalla olisi hyväksyttävä.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

11.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 326/43

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle. Kyseisen asetuksen 10 artiklassa säädetään sellaisten lisäaineiden uudelleenarvioinnista, joille on annettu hyväksyntä neuvoston direktiivin 70/524/ETY (2) mukaisesti.

(2)

Trichoderma citrinoviride Bisset (IM SD142) -organismin (aiemmin Trichoderma longibrachiatum) tuottama endo-1,4-beetaglukanaasi (EC 3.2.1.4) -valmiste, jäljempänä ’liitteessä tarkoitettu valmiste’, hyväksyttiin direktiivin 70/524/ETY mukaisesti ilman aikarajoitusta broilerien rehun lisäaineena komission asetuksella (EY) N:o 2148/2004 (3) ja vieroitettujen porsaiden rehun lisäaineena komission asetuksella (EY) N:o 1520/2007 (4). Kyseinen valmiste merkittiin sen jälkeen rehun lisäaineita koskevaan rekisteriin olemassa olevana tuotteena asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan mukaisesti jätettiin hakemus, joka koski kyseisen Trichoderma citrinoviride Bisset (IM SD142) -organismin (aiemmin Trichoderma longibrachiatum) tuottaman endo-1,4-beetaglukanaasi (EC 3.2.1.4) -valmisteen arvioimista uudelleen broilerien, toissijaisten lihasiipikarjalajien ja vieroitettujen porsaiden rehun lisäaineena. Hakija pyysi, että kyseinen lisäaine luokiteltaisiin lisäaineluokkaan ”eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet”. Hakemuksen mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 17 päivänä huhtikuuta 2013 (5) ja 10 päivänä maaliskuuta 2015 (6) antamissaan lausunnoissa, että Trichoderma citrinoviride Bisset (IM SD142) -organismin (aiemmin Trichoderma longibrachiatum) tuottama endo-1,4-beetaglukanaasi (EC 3.2.1.4) -valmiste ei ehdotetuissa käyttöolosuhteissa vaikuta haitallisesti eläinten tai ihmisten terveyteen eikä ympäristöön. Lisäksi elintarviketurvallisuusviranomainen totesi, että valmiste voi osoittautua tehokkaaksi broilerien ja vieroitettujen porsaiden ruokinnassa. Elintarviketurvallisuusviranomainen katsoi lisäksi, että tehokkuutta koskevat päätelmät voidaan yleistää koskemaan myös toissijaisia lihasiipikarjalajeja. Sen mukaan erityisvaatimuksia markkinoille saattamisen jälkeisestä seurannasta ei tarvita. Elintarviketurvallisuusviranomainen vahvisti myös asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman raportin analyysimenetelmästä, jolla rehun lisäaine määritetään rehusta.

(5)

Trichoderma citrinoviride Bisset (IM SD142) -organismin (aiemmin Trichoderma longibrachiatum) tuottaman endo-1,4-beetaglukanaasi (EC 3.2.1.4) -valmisteen arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksynnän edellytykset täyttyvät. Näin ollen kyseisen valmisteen käyttö olisi hyväksyttävä tämän asetuksen liitteessä esitetyn mukaisesti.

(6)

Sen vuoksi asetuksia (EY) N:o 2148/2004 ja (EY) N:o 1520/2007 olisi muutettava.

(7)

Koska turvallisuuteen liittyvät syyt eivät edellytä hyväksynnän edellytysten muutosten välitöntä soveltamista, on aiheellista säätää siirtymäajasta, jotta asianomaiset tahot voivat valmistautua hyväksynnästä aiheutuvien uusien vaatimusten noudattamiseen.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

1)

Poistetaan 5 artikla.

2)

Poistetaan liite V.

11.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 326/46

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle. Asetuksen 10 artiklassa säädetään sellaisten lisäaineiden uudelleenarvioinnista, joille on annettu hyväksyntä neuvoston direktiivin 70/524/ETY (2) mukaisesti.

(2)

L-kysteiinihydrokloridimonohydraatti hyväksyttiin ilman aikarajoitusta kaikkien eläinlajien rehun lisäaineena direktiivin 70/524/ETY mukaisesti. Kyseinen tuote merkittiin sen jälkeen rehujen lisäaineita koskevaan rekisteriin olemassa olevana tuotteena asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan mukaisesti toimitettiin hakemus, joka koski L-kysteiinihydrokloridimonohydraatin uudelleenarviointia kissoilla ja koirilla. Hakija pyysi, että kyseinen lisäaine luokiteltaisiin lisäaineluokkaan ”sensoriset lisäaineet”. Hakemuksen mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 10 päivänä lokakuuta 2013 antamissaan lausunnoissa (3), ettei L-kysteiinihydrokloridimonohydraatilla ehdotettujen käyttöedellytysten mukaisesti rehussa käytettynä ole haitallisia vaikutuksia eläinten terveyteen, ihmisten terveyteen eikä ympäristöön. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi myös, että L-kysteiini ja L-kysteiinihydrokloridi ovat elintarvikkeissa sallittuja aromiaineita, joiden tehokkuus on osoitettu, vaikkakaan ei ole selvää, että L-kysteiinihydrokloridimonohydraattia käytetään aromiaineena lemmikkieläinten ruoassa samalla tavoin kuin sitä käytetään elintarvikkeissa. Hakijan esittämien todisteiden perusteella elintarviketurvallisuusviranomainen päätteli myös, ettei L-kysteiinihydrokloridimonohydraatin tehoa suhteessa sen lopulliseen pitoisuuteen rehussa voida arvioida. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi tästä elintarvikkeissa sallitusta lisäaineesta kuitenkin myös, että jos sen käyttötarkoitus rehussa on olennaisilta osin sama kuin sen käyttötarkoitus elintarvikkeissa, lisäaineen tehoa ei tarvitse osoittaa muulla tavoin. Ottaen huomioon hakijan esittämät todisteet komissio päätteli, että vaikka L-kysteiinihydrokloridimonohydraatilla on erilainen kemiallinen rakenne kuin L-kysteiinillä ja L-kysteiinihydrokloridilla, se että kyseinen lisäaine on monohydraatti, ei vaikuta sen tehoon. Komissio päätteli myös, että tämän lisäaineen käyttötasot ovat tavanomaisia ja elintarvikkeissa eri tuotelajeille ilmoitettuja enimmäiskäyttötasoja korkeammat, minkä vuoksi sen tehosta on olemassa riittävästi näyttöä.

(5)

Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi, että käyttäjille ei synny turvallisuusongelmia, kunhan asianmukaiset suojatoimenpiteet toteutetaan. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Elintarviketurvallisuusviranomainen vahvisti myös asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman, rehun lisäaineiden analyysimenetelmää koskevan raportin.

(6)

L-kysteiinihydrokloridimonohydraatin arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Näin ollen L-kysteiinihydrokloridimonohydraatin käyttö olisi hyväksyttävä tämän asetuksen liitteessä esitetyn mukaisesti.

(7)

Koska turvallisuuteen liittyvät syyt eivät edellytä L-kysteiinihydrokloridimonohydraatin hyväksynnän edellytysten muutosten välitöntä soveltamista, on aiheellista säätää siirtymäajasta, jotta asianomaiset tahot voivat valmistautua uusien hyväksynnästä aiheutuvien vaatimusten noudattamiseen.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

11.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 326/49

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle. Asetuksen 10 artiklassa säädetään sellaisten lisäaineiden uudelleenarvioinnista, joille on annettu hyväksyntä neuvoston direktiivin 70/524/ETY (2) mukaisesti.

(2)

K-vitamiini hyväksyttiin ilman aikarajoitusta kaikkien eläinlajien rehun lisäaineena direktiivin 70/524/ETY mukaisesti. Kyseinen tuote merkittiin sen jälkeen rehun lisäaineita koskevaan rekisteriin olemassa olevana tuotteena asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 2 kohdan sekä 7 artiklan mukaisesti on toimitettu hakemus, joka koski menadioni-natriumbisulfiitin ja menadioni-nikotiiniamidibisulfiitin muodossa olevan K3-vitamiinin käytön uudelleenarviointia kaikkien eläinlajien rehun lisäaineina. Hakija pyysi, että kyseiset lisäaineet luokiteltaisiin lisäaineluokkaan ”ravitsemukselliset lisäaineet”. Hakemuksen mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 16 päivänä tammikuuta 2014 antamassaan lausunnossa (3), että menadioni-natriumbisulfiitilla ja menadioni-nikotiiniamidibisulfiitilla ei ehdotettujen käyttöedellytysten mukaisesti rehussa käytettynä ole haitallisia vaikutuksia eläinten terveyteen, ihmisten terveyteen eikä ympäristöön.

(5)

Elintarviketurvallisuusviranomainen päätteli myös, että menadioni-natriumbisulfiitti ja menadioni-nikotiiniamidibisulfiitti ovat tehokkaita K-vitamiinin lähteitä, eikä käyttäjille aiheudu turvallisuusongelmia, kunhan asianmukaiset suojatoimenpiteet toteutetaan. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Elintarviketurvallisuusviranomainen vahvisti myös asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman, rehun lisäaineiden analyysimenetelmää koskevan raportin.

(6)

Menadioni-natriumbisulfiitin ja menadioni-nikotiiniamidibisulfiitin arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi menadioni-natriumbisulfiitin ja menadioni-nikotiiniamidibisulfiitin käyttö tämän asetuksen liitteessä kuvatulla tavalla olisi hyväksyttävä.

(7)

Vaikka hakija peruuttikin menadioni-natriumbisulfiitin ja menadioni-nikotiiniamidibisulfiitin käyttöä juomavedessä koskevan hakemuksensa, kyseistä lisäainetta voidaan käyttää rehuseoksissa, jotka myöhemmin annostellaan veden mukana.

(8)

Koska turvallisuussyyt eivät edellytä, että menadioni-natriumbisulfiitin ja menadioni-nikotiiniamidibisulfiitin käyttöä koskeviin edellytyksiin tehtäviä muutoksia alettaisiin soveltaa välittömästi, on aiheellista säätää siirtymäajasta, jotta asianomaiset tahot voivat valmistautua uusien hyväksynnästä aiheutuvien vaatimusten noudattamiseen.

(9)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

11.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 326/54

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

11.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 326/56

(1)

Valtion- ja hallitusten päämiesten 12 päivänä joulukuuta 2003 hyväksymässä Euroopan turvallisuusstrategiassa määritetään viisi keskeistä haastetta, joihin unionin on vastattava: terrorismi, joukkotuhoaseiden leviäminen, alueelliset konfliktit, toimintakyvyttömät valtiot ja järjestäytynyt rikollisuus. Näistä viidestä haasteesta neljässä ovat keskeisellä sijalla tavanomaisten aseiden hallitsemattoman leviämisen seuraukset. Kyseisessä strategiassa korostetaan vientivalvonnan merkitystä aseiden leviämisen estämisessä.

(2)

Unioni hyväksyi 5 päivänä kesäkuuta 1998 poliittisesti sitovat aseiden vientiä koskevat käytännesäännöt, joissa vahvistetaan yhteiset perusteet tavanomaisten aseiden laillisen kaupan sääntelyä varten.

(3)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 15 ja 16 päivänä joulukuuta 2005 pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä niissä käytettävien ampumatarvikkeiden laittoman keskittymisen ja kaupan torjumista koskevan EU:n strategian, jonka mukaan unioni tukee alueellisella ja kansainvälisellä tasolla vientivalvonnan tehostamista ja aseiden vientiä koskevien käytännesääntöjen perusteiden edistämistä muun muassa avustamalla EU:n ulkopuolisia maita asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön laatimisessa sekä edistämällä avoimuutta lisääviä toimia.

(4)

Aseiden vientiä koskevat käytännesäännöt korvattiin 8 päivänä joulukuuta 2008 neuvoston yhteisellä kannalla 2008/944/YUTP (1), joka on oikeudellisesti sitova ja jossa vahvistetaan kahdeksan perustetta, joiden mukaan tavanomaisten aseiden vientiä koskevia hakemuksia on arvioitava. Se sisältää lisäksi aseiden viennin epäämistä koskevan ilmoitus- ja neuvottelumenettelyn ja avoimuutta lisääviä toimenpiteitä, kuten aseiden vientiä koskevan EU:n vuosikertomuksen vuosittaisen julkaisemisen. Useat EU:n ulkopuoliset maat ovat yhtyneet yhteiseen kantaan 2008/944/YUTP.

(5)

Yhteisen kannan 2008/944/YUTP 11 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on pyrittävä kaikin tavoin rohkaisemaan muita sotilasteknologiaa tai puolustustarvikkeita vieviä valtioita soveltamaan kyseisen yhteisen kannan perusteita.

(6)

YK:n yleiskokous hyväksyi 2 päivänä huhtikuuta 2013 asekauppasopimuksen, joka tuli voimaan 24 päivänä joulukuuta 2014. Asekauppasopimuksen tavoitteena on edistää avoimuutta ja vastuullista toimintaa aseiden kaupassa. Kuten yhteisessä kannassa 2008/944/YUTP, myös asekauppasopimuksessa määrätään useista riskinarvioinnin perusteista, joiden mukaan aseiden vientiä on arvioitava. Unioni tukee konkreettisesti asekauppasopimuksen tehokasta täytäntöönpanoa ja maailmanlaajuista soveltamista neuvoston päätöksen 2013/768/YUTP (2) nojalla hyväksytyn erityisen ohjelmansa kautta. Tällä ohjelmalla annetaan useille EU:n ulkopuolisille maille niiden pyynnöstä apua aseiden siirtoa koskevien valvontajärjestelmiensä vahvistamiseksi asekauppasopimuksen vaatimusten mukaisesti.

(7)

Näin ollen on tärkeää varmistaa tässä päätöksessä ja päätöksessä 2013/768/YUTP säädettyjen tiedotus- ja avustustoimien keskinäinen täydentävyys. Albania, Bosnia ja Hertsegovina, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Serbia, Montenegro, Kosovo (3), Algeria, Egypti, Libya, Marokko, Tunisia, Armenia, Azerbaidžan, Georgia, Moldovan tasavalta, Ukraina, Valko-Venäjä, Benin, Burkina Faso, Gambia, Ghana, Guinea, Guinea-Bissau, Kap Verde, Liberia, Mali, Niger, Nigeria, Norsunluurannikko, Senegal, Sierra Leone, Togo, Mauritania, Kamerun, Tšad ja Kiina on yksilöity tämän päätöksen edunsaajamaiksi. Tässä päätöksessä yksilöityjä edunsaajia, jotka eivät ole toteuttaneet mitään toimia asekauppasopimuksen allekirjoittamiseksi tai siihen liittymiseksi, olisi tarvittaessa kannustettava siihen tämän päätöksen nojalla toteutettavien toimien avulla. Samoin niitä edunsaajia, jotka ovat allekirjoittaneet asekauppasopimuksen mutta eivät ole vielä ratifioineet sitä, olisi tarvittaessa kannustettava ratifioimaan se. Jos tämä päätös pannaan täytäntöön onnistuneesti, se voisi siten toimia myös välineenä, jolla tehostetaan päätöksen 2013/768/YUTP nojalla annettavaa asekauppasopimukseen liittyvää apua.

(8)

Unionin toimia tehokkaan ja avoimen asevientivalvonnan edistämiseksi on kehitetty vuodesta 2008 lähtien neuvoston yhteisen toiminnan 2008/230/YUTP (4) sekä neuvoston päätösten 2009/1012/YUTP (5) ja 2012/711/YUTP (6) nojalla. Näillä toimilla on erityisesti tuettu alueellisen yhteistyön lisääntymistä, suurempaa avoimuutta ja vastuullisempaa toimintaa yhteisen kannan 2008/944/YUTP periaatteiden mukaisesti ja siinä vahvistettuja riskinarvioinnin perusteita noudattaen. Kyseiset toimet ovat perinteisesti kohdistuneet kolmansiin maihin unionin itäisessä ja eteläisessä naapurustossa.

(9)

Unioni on viime vuosina antanut apua myös kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnan parantamiseen EU:n ulkopuolisissa maissa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan, jäljempänä ’YUTP’, talousarvioon kuulumattomien unionin rahoitusvälineiden nojalla toteutettujen hankkeiden puitteissa. Näitä ponnisteluja on jatkettu osaamiskeskusaloitteen puitteissa. Olisi varmistettava koordinointi kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnan kannalta tärkeiden toimien kanssa.

(10)

Neuvosto on valtuuttanut Saksan talous- ja vientivalvontaviraston (Bundesamt für Wirtschaft und Ausfuhrkontrolle, jäljempänä ’BAFA’) huolehtimaan päätösten 2009/1012/YUTP ja 2012/711/YUTP teknisestä täytäntöönpanosta. Se on onnistuneesti organisoinut kaikki kyseisissä päätöksissä säädetyt toimet. BAFA on myös päätöksen 2013/768/YUTP mukaan se virasto, joka toteuttaa asekauppasopimuksen tehokasta täytäntöönpanoa tukevat hankkeet. Tätä taustaa vasten BAFAn valinta virastoksi, joka toteuttaa tämän päätöksen mukaiset unionin toimet, on perusteltua ottaen huomioon, että sillä on todistettavasti kokemusta, pätevyys ja tarvittava asiantuntemus asiaankuuluvien unionin asevientivalvonnan toimien koko kirjon osalta. BAFAn valinta helpottaa synergian tunnistamista asekauppasopimuksen tiedottamista koskevan ohjelman ja tämän päätöksen mukaisten toimien välillä,

a)

edistää sitä, että EU:n ulkopuoliset maat tehostavat asevientivalvontaa yhteisessä kannassa 2008/944/YUTP ja asekauppasopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti, ja pyrkiä tarvittaessa täydentävyyteen ja synergiaan unionin avustushankkeiden kanssa kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnan alalla;

b)

tukea EU:n ulkopuolisten maiden toimia kansallisella ja alueellisella tasolla vastuullisuuden ja avoimuuden lisäämiseksi tavanomaisten aseiden kaupassa.

a)

edistetään edelleen EU:n ulkopuolisten maiden keskuudessa yhteisessä kannassa 2008/944/YUTP ja asekauppasopimuksessa vahvistettuja perusteita ja periaatteita päätösten 2012/711/YUTP ja 2009/1012/YUTP sekä yhteisen toiminnan 2008/230/YUTP täytäntöönpanolla saavutettujen tulosten pohjalta;

b)

autetaan EU:n ulkopuolisia maita tarpeen mukaan laatimaan, saattamaan ajan tasalle ja panemaan täytäntöön asiaan liittyviä lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on luoda tehokas järjestelmä tavanomaisten aseiden vientivalvontaa varten;

c)

tuetaan edunsaajia lupa- ja valvontaviranomaisten kouluttamisessa asevientivalvonnan asianmukaisen täytäntöönpanon ja noudattamisen varmistamiseksi;

d)

lisätään kansainvälisen asekaupan avoimuutta ja vastuullisuutta, myös tukemalla kansallisia ja alueellisia toimenpiteitä, joilla edistetään avoimuutta ja tavanomaisten aseiden viennin asianmukaista tarkkailua;

e)

kannustetaan niitä edunsaajia, jotka eivät ole toteuttaneet mitään toimia asekauppasopimuksen allekirjoittamiseksi tai siihen liittymiseksi, liittymään siihen ja sopimuksen allekirjoittaneita ratifioimaan se;

f)

edistetään jatkopohdintaa aseiden tarkoituksenvastaisten siirtojen riskistä ja sen lieventämisestä niin tuonnin kuin viennin näkökulmasta.

11.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 326/64

(1)

Neuvosto hyväksyi 22 päivänä huhtikuuta 2013 päätöksen 2013/189/YUTP (1) Euroopan turvallisuus- ja puolustusakatemian perustamisesta.

(2)

Neuvosto hyväksyi 22 päivänä heinäkuuta 2014 päätöksen 2014/491/YUTP (2) päätöksen 2013/189/YUTP muuttamisesta.

(3)

Päätöksessä 2013/189/YUTP, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2014/491/YUTP, säädetään rahoitusohjeesta ensimmäisille 12 kuukaudelle 1 päivästä elokuuta 201331 päivään heinäkuuta 2014 ja seuraavalle kaudelle 1 päivästä elokuuta 201431 päivään joulukuuta 2015.

(4)

Päätöksellä 2013/189/YUTP perustettu johtokomitea sopi 25 päivänä maaliskuuta 2014, että rahoitussopimuksen kattama kausi olisi yhdenmukaistettava tilikauden kanssa, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta ja päättyy 31 päivänä joulukuuta, jotta vuodesta 2016 alkaen tarvittaisiin vain yksi kirjanpito.

(5)

Sen vuoksi olisi vahvistettava uusi rahoitusohje 1 päivänä tammikuuta 2016 alkavalle ja 31 päivänä joulukuuta 2016 päättyvälle kaudelle.

(6)

Päätös 2013/189/YUTP olisi näin ollen muutettava tämän mukaisesti,

11.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 326/65

(1)

Direktiivissä 92/119/ETY vahvistetaan yleiset toimenpiteet tiettyjen eläintautien torjumiseksi. Niihin kuuluvat toimenpiteet, jotka on toteutettava, kun lumpy skin -taudin esiintymistä epäillään ja kun sen esiintyminen on vahvistettu tilalla, rajoitusvyöhykkeillä toteutettavat toimenpiteet ja muut lisätoimenpiteet, joita tarvitaan taudin torjumiseksi. Näihin toimenpiteisiin kuuluvat myös hätärokotukset, joilla täydennetään muita torjuntatoimenpiteitä lumpy skin -taudin puhjetessa.

(2)

Komission täytäntöönpanopäätöksessä (EU) 2015/1500 (5) vahvistetaan kattavat suojatoimenpiteet ja rajoitukset, jotka koskevat nautaeläinten ja niiden siemennesteen siirtoja ja lähetyksiä sekä tietyiltä lumpy skin -taudista kärsiviltä Kreikan alueilta peräisin olevien tiettyjen eläinperäisten tuotteiden markkinoille saattamista.

(3)

Komission täytäntöönpanopäätöksessä (EU) 2015/2055 (6) vahvistetaan nautaeläinten hätärokotusohjelman perustamisen edellytykset lumpy skin -tautia vastaan Kreikassa. Lisäksi täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2015/2055 muutettiin täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2015/1500 tiettyjä säännöksiä ja laajennettiin rajoitusvyöhykettä, jotta siihen voidaan sisällyttää Evrosin alueellisen yksikön lisäksi Rodopin, Xanthin, Kavalan ja Limnosin alueelliset yksiköt.

(4)

Kreikan viranomaiset ilmoittivat komissiolle 19 päivänä lokakuuta 2015 uusista taudinpurkauksista Chalkidikín alueellisessa yksikössä, 21 päivänä lokakuuta 2015 aikomuksestaan suorittaa rokotuksia lumpy skin -tautia vastaan Chalkidikín, Thessalonikin ja Kilkisin alueellisissa yksiköissä ja 11 päivänä marraskuuta aikomuksestaan suorittaa rokotuksia Draman ja Serresin alueellisissa yksiköissä. Tämä edellyttää täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2015/1500 liitteessä vahvistetun rajoitusvyöhykkeen ja täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2015/2055 liitteessä I vahvistetun alueen, jolla rokotuksia saa suorittaa, laajentamista.

(5)

Sen vuoksi täytäntöönpanopäätöstä (EU) 2015/1500 ja täytäntöönpanopäätöstä (EU) 2015/2055 olisi muutettava.

(6)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

11.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 326/68

11.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 326/69