25.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 230/1

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1924/2006 mukaan elintarvikkeita koskevat terveysväitteet ovat kiellettyjä, jollei komissio ole hyväksynyt niitä kyseisen asetuksen mukaisesti ja jolleivät ne sisälly sallittujen väitteiden luetteloon.

(2)

Asetuksessa (EY) N:o 1924/2006 säädetään myös, että elintarvikealan toimijat voivat toimittaa terveysväitteiden hyväksyntää koskevia hakemuksia jäsenvaltion toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle. Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on toimitettava edellytysten mukaiset hakemukset eteenpäin Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle EFSAlle, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, tieteellistä arviointia varten sekä komissiolle ja jäsenvaltioille tiedoksi.

(3)

Elintarviketurvallisuusviranomaisen on annettava lausunto kyseisestä terveysväitteestä.

(4)

Komissio tekee päätöksen terveysväitteiden hyväksymisestä ottaen huomioon elintarviketurvallisuusviranomaisen antaman lausunnon.

(5)

SmithKline Beecham Limited toimitti asetuksen (EY) N:o 1924/2006 13 artiklan 5 kohdan nojalla hakemuksen, jonka perusteella elintarviketurvallisuusviranomaisen oli annettava lausunto terveysväitteestä, joka koski kofeiinia ja lisääntynyttä vireyttä (kysymys nro EFSA-Q-2013-00399 (2)). Hakijan esittämä väite oli seuraava: ”Kofeiini auttaa lisäämään vireyttä.”

(6)

Komissio ja jäsenvaltiot saivat 21 päivänä helmikuuta 2014 elintarviketurvallisuusviranomaiselta tieteellisen lausunnon. Lausunnossaan elintarviketurvallisuusviranomainen muistutti, että se oli jo arvioinut myönteisin tuloksin väitteen, joka koski kofeiinia ja vireyden lisääntymistä aikuisväestöllä liittyen tuotteisiin, jotka sisältävät vähintään 75 mg kofeiinia annosta kohti (3). Nyt käsiteltävänä olevassa hakemuksessa hakija ehdottaa, että jotta väite voidaan esittää, tuotteessa olisi oltava kofeiinia vähintään 40 mg annosta kohti. Elintarviketurvallisuusviranomainen tarkasteli tämän väitteen tieteellisiä perusteluja, jotka liittyivät kofeiinin määrään välillä 40 mg annosta kohti (4) ja 75 mg annosta kohti (5) ja totesi, että esitettyjen tietojen perusteella kofeiinin nauttimisen ja lisääntyneen vireyden välistä syy-seuraussuhdetta ei ollut osoitettu todeksi hakijan ehdottamassa käytössä. Lisäksi elintarviketurvallisuusviranomainen toisti aiemmin esittämänsä päätelmän, että jotta väite voidaan esittää, tuotteen olisi sisällettävä vähintään 75 mg kofeiinia annosta kohti. Koska väite ei ehdotetussa käytössä ole asetuksen (EY) N:o 1924/2006 vaatimusten mukainen, sitä ei pitäisi hyväksyä.

(7)

BASF SE ja Stepan Lipid Nutritio toimittivat asetuksen (EY) N:o 1924/2006 13 artiklan 5 kohdan nojalla hakemuksen, jonka perusteella elintarviketurvallisuusviranomaisen oli annettava lausunto terveysväitteestä, joka koski konjugoidun linolihapon (CLA) kahden isomeerin c9,t11 ja t10,c12 ekvimolaarista liuosta (pidetään kaupan kauppanimillä Clarinol® ja Tonalin®) ja kehon rasvamassa vähentämistä (kysymys nro EFSA-Q-2014-00580 (6)). Hakijan esittämä väite oli seuraava: ”Clarinolin® tai Tonalinin® nauttiminen auttaa vähentämään kehon rasvamassaa.”

(8)

Komissio ja jäsenvaltiot saivat 8 päivänä tammikuuta 2015 elintarviketurvallisuusviranomaiselta tieteellisen lausunnon, jossa tultiin siihen johtopäätökseen, että esitettyjen tietojen perusteella kauppanimillä Clarinol® ja Tonalin® kaupan pidetyn, CLA-isomeerien c9,t11 ja t10,c12 ekvimolaarisen liuoksen nauttimisen ja väitetyn vaikutuksen välistä syy-seuraussuhdetta ei ollut osoitettu todeksi. Koska väite ei näin ollen ole asetuksen (EY) N:o 1924/2006 vaatimusten mukainen, sitä ei pitäisi hyväksyä.

(9)

Synbiotec S.r.l. toimitti asetuksen (EY) N:o 1924/2006 13 artiklan 5 kohdan nojalla hakemuksen, jonka perusteella elintarviketurvallisuusviranomaisen oli annettava lausunto terveysväitteestä, joka koski SYNBIO:ta®, joka on Lactobacillus rhamnosus IMC 501:n® ja Lactobacillus paracasei IMC 502:n® yhdistelmä, ja normaalin ulostamisen ylläpitämistä (kysymys nro EFSA-Q-2014-00567 (7)). Hakijan esittämä väite oli seuraava: ”SYNBIO® pysyy pitkään suolistossa ja edistää luonnollista säännöllisyyttä sekä auttaa näin pitämään yllä ja parantamaan ihmisen suoliston hyvinvointia.”

(10)

Komissio ja jäsenvaltiot saivat 13 päivänä toukokuuta 2015 elintarviketurvallisuusviranomaiselta tieteellisen lausunnon, jossa tultiin siihen johtopäätökseen, että esitettyjen tietojen perusteella SYNBIO:n® nauttimisen ja normaalin ulostamisen ylläpitämisen välistä syy-seuraussuhdetta ei ollut osoitettu todeksi. Koska väite ei näin ollen ole asetuksen (EY) N:o 1924/2006 vaatimusten mukainen, sitä ei pitäisi hyväksyä.

(11)

WILD-Valencia SAU toimitti asetuksen (EY) N:o 1924/2006 13 artiklan 5 kohdan nojalla hakemuksen, jonka johdosta elintarviketurvallisuusviranomaisen oli annettava lausunto terveysväitteestä, joka koski FRUIT UP:ia®, joka on johanneksenleipäpuun (Ceratonia siliqua L.) paloista saatua hiilihydraattiuutetta, ja aterianjälkeisen veren glukoosivasteen pienenemistä (kysymys nro EFSA-Q-2014-00405 (8)). Hakijan esittämä väite oli seuraava: ”FRUIT UP® vähentää aterianjälkeistä veren glukoosivastetta verrattuna korkeaglykeemisiin hiilihydraatteihin.”

(12)

Komissio ja jäsenvaltiot saivat 13 päivänä toukokuuta 2015 elintarviketurvallisuusviranomaiselta tieteellisen lausunnon, jossa tultiin siihen johtopäätökseen, että esitettyjen tietojen perusteella ei ollut osoitettu todeksi, että FRUIT UP:in® nauttiminen vähentäisi aterianjälkeistä veren glukoosivastetta enemmän kuin mikä on fruktoosin vakiintunut vaikutus (9) aterianjälkeisen glykeemisen vasteen pienentymiseen, kun se korvaa glukoosin elintarvikkeissa. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi lisäksi, että vaikutusta ei havaittu, kun FRUIT UP:ia® verrattiin sakkaroosiin. Koska väite ei näin ollen ole asetuksen (EY) N:o 1924/2006 vaatimusten mukainen, sitä ei pitäisi hyväksyä.

(13)

Nerthus ApS toimitti asetuksen (EY) N:o 1924/2006 13 artiklan 5 kohdan nojalla hakemuksen, jonka johdosta elintarviketurvallisuusviranomaisen oli annettava lausunto terveysväitteestä, joka koski granaattiomenan puristusmassauutteen (punikalagiinipitoisuutensa suhteen standardoitu) ja isogalangan juurakkojauheen (asetoksikavikoliasetaattipitoisuutensa suhteen standardoitu) yhdistelmää ja liikkuvien siittiösolujen määrän lisääntymistä siemennesteessä (kysymys nro EFSA-Q- 2014–00566 (10)). Hakijan esittämä väite oli seuraava: ”Standardoidun granaattiomenan puristusmassauutteen ja isogalangan juurakkojauheen yhdistelmä lisää liikkuvien siittiösolujen määrää siemennesteessä.”

(14)

Komissio ja jäsenvaltiot saivat 13 päivänä toukokuuta 2015 elintarviketurvallisuusviranomaiselta tieteellisen lausunnon, jossa tultiin siihen johtopäätökseen, että esitettyjen tietojen perusteella granaattiomenan puristusmassauutteen (punikalagiinipitoisuutensa suhteen standardoitu) ja isogalangan juurakkojauheen (asetoksikavikoliasetaattipitoisuutensa suhteen standardoitu) yhdistelmän nauttimisen ja väitetyn vaikutuksen välistä syy-seuraussuhdetta ei ollut osoitettu todeksi. Koska väite ei näin ollen ole asetuksen (EY) N:o 1924/2006 vaatimusten mukainen, sitä ei pitäisi hyväksyä.

(15)

Lallemand Health Solutions toimitti asetuksen (EY) N:o 1924/2006 13 artiklan 5 kohdan nojalla hakemuksen, jonka perusteella elintarviketurvallisuusviranomaisen oli annettava lausunto terveysväitteestä, joka koski Bifidobacterium bifidum CNCM I-3426 -bakteeria ja ylempien hengitysteiden suojaamista patogeenejä vastaan (kysymys nro EFSA-Q-2014-00673 (11)). Hakijan esittämä väite oli seuraava: ”Bifidobacterium bifidum CNCM I-3426 lisää terveiden päivien osuutta ylläpitämällä normaalia immuunitoimintaa terveillä aikuisilla jokapäiväisessä elämässä, kuten lievässä stressissä.”

(16)

Komissio ja jäsenvaltiot saivat 13 päivänä toukokuuta 2015 elintarviketurvallisuusviranomaiselta tieteellisen lausunnon, jossa todettiin, että esitettyjen tietojen perusteella B. bifidum CNCM I-3426 -bakteerin nauttimisella ei ole osoitettu olevan vaikutusta ylempien hengitysteiden suojaamisessa patogeenejä vastaan. Koska väite ei näin ollen ole asetuksen (EY) N:o 1924/2006 vaatimusten mukainen, sitä ei pitäisi hyväksyä.

(17)

Tchibo GmbH toimitti asetuksen (EY) N:o 1924/2006 13 artiklan 5 kohdan nojalla hakemuksen, jonka johdosta elintarviketurvallisuusviranomaisen oli annettava lausunto terveysväitteestä, joka koski C21-kahvia, joka on klorogeenisten happojen, trigonelliinin ja N-metyylipyridiniumpitoisuutensa suhteen standardoitua kahvia, ja DNA-vaurioiden vähentämistä spontaaneja DNA-katkoksia vähentämällä (kysymys EFSA-Q-2014-00624 (12)). Hakijan esittämä väite oli seuraava: ”Säännöllinen C21-kahvin nauttiminen edistää DNA:n eheyden ylläpitoa kehon soluissa”.

(18)

Komissio ja jäsenvaltiot saivat 13 päivänä toukokuuta 2015 elintarviketurvallisuusviranomaiselta tieteellisen lausunnon, jossa tultiin siihen johtopäätökseen, että esitettyjen tietojen perusteella C21-kahvin nauttimisen ja väitetyn vaikutuksen välistä syy-seuraussuhdetta ei ollut osoitettu todeksi. Koska väite ei näin ollen ole asetuksen (EY) N:o 1924/2006 vaatimusten mukainen, sitä ei pitäisi hyväksyä.

(19)

Komission saamat, asetuksen (EY) N:o 1924/2006 16 artiklan 6 kohdan mukaiset hakijan kannanotot on otettu huomioon tässä asetuksessa säädettyjä toimenpiteitä määriteltäessä.

(20)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

25.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 230/6

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1924/2006 mukaan elintarvikkeita koskevat terveysväitteet ovat kiellettyjä, jollei komissio ole hyväksynyt niitä kyseisen asetuksen mukaisesti ja jolleivät ne sisälly sallittujen väitteiden luetteloon.

(2)

Asetuksessa (EY) N:o 1924/2006 säädetään myös, että elintarvikealan toimijat voivat toimittaa terveysväitteiden hyväksyntää koskevia hakemuksia jäsenvaltion toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle. Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on toimitettava edellytysten mukaiset hakemukset eteenpäin Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle EFSAlle, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’.

(3)

Hakemuksen vastaanotettuaan elintarviketurvallisuusviranomaisen on ilmoitettava asiasta viipymättä muille jäsenvaltioille ja komissiolle ja annettava lausunto kyseisestä terveysväitteestä.

(4)

Komissio tekee päätöksen terveysväitteiden hyväksymisestä ottaen huomioon elintarviketurvallisuusviranomaisen antaman lausunnon.

(5)

Han-Asiabiotech GmbH toimitti asetuksen (EY) N:o 1924/2006 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla hakemuksen, jonka perusteella elintarviketurvallisuusviranomaisen oli annettava lausunto terveysväitteestä, joka koski Symbiosalia®, verenpaineen laskua ja pienempää hypertension riskiä (kysymys nro EFSA-Q-2014-00366 (2)). Hakijan esittämä väite oli muotoiltu seuraavasti: ”Symbiosalin on todettu hillitsevän verenpaineen kohoamista perinteisen pöytäsuolan sijasta käytettynä. Verenpaineen kohoaminen on hypertension riskitekijä.”

(6)

Komissio ja jäsenvaltiot saivat 1 päivänä heinäkuuta 2015 elintarviketurvallisuusviranomaiselta tieteellisen lausunnon, jossa tultiin siihen johtopäätökseen, että esitettyjen tietojen perusteella Symbiosalin® käyttämisen pöytäsuolan sijasta ja verenpaineen laskun välistä syy-seuraussuhdetta ei ollut osoitettu todeksi. Koska väite ei näin ollen ole asetuksen (EY) N:o 1924/2006 vaatimusten mukainen, sitä ei pitäisi hyväksyä.

(7)

Tässä asetuksessa säädetty toimenpide on pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukainen,

25.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 230/8

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1924/2006 säädetään, että elintarvikkeita koskevat terveysväitteet ovat kiellettyjä, jollei komissio ole hyväksynyt niitä kyseisen asetuksen mukaisesti ja jolleivät ne sisälly sallittujen väitteiden luetteloon.

(2)

Komissio antoi asetuksen (EY) N:o 1924/2006 13 artiklan 3 kohdan nojalla asetuksen (EU) N:o 432/2012 (2), jossa vahvistetaan luettelo muiden kuin sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavista elintarvikkeita koskevista sallituista terveysväitteistä.

(3)

Sallittujen terveysväitteiden luettelo ja niiden käyttöä koskevat edellytykset vahvistetaan asetuksen (EU) N:o 432/2012 liitteessä. On hyväksytty kaksi väitetä, jotka koskevat painonhallintaan tarkoitettuja ateriankorvikkeita. Kyseisten väitteiden käyttäminen edellyttää, että elintarvikkeet täyttävät komission direktiivissä 96/8/EY säädetyt vaatimukset (3).

(4)

Nämä väitteet sisällytettiin sallittujen terveysväitteiden luetteloon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’ vuonna 2010 antaman puoltavan lausunnon (kysymys EFSA-Q-2008-2154, EFSA-Q-2008-2155 (4)) nojalla, jossa todettiin, että oli osoitettu syy-seuraussuhde seuraavien välillä: ateriankorvikkeiden nauttiminen säännöllisten aterioiden sijasta ja painon ylläpitäminen painonpudotuksen jälkeen sekä ateriankorvikkeiden nauttiminen säännöllisten aterioiden sijasta vähäenergisten ruokavalioiden yhteydessä ja painonpudotus. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi, että jotta väitettä voidaan käyttää, elintarvikkeen olisi sisällettävä enintään 250 kcal annosta kohti ja oltava direktiivissä 96/8/EY vahvistettujen eritelmien mukainen.

(5)

Direktiivissä 96/8/EY säädetään koostumusta koskevia vaatimuksia laihdutukseen tarkoitetuille vähäenergiaisille elintarvikkeille, jotka korvaavat kokonaan tai osittain päivittäisen ruokavalion, ja määritellään pakolliset tiedot, jotka on mainittava näiden tuotteiden merkinnöissä. Siinä säädetään, että tuotteet, joiden esitetään korvaavan yksi tai useampi päivittäinen ateria, myydään nimellä ”Ateriankorvike painonhallintaan”.

(6)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 609/2013 (5) tarkistetaan erityisiin ravitsemuksellisiin tarpeisiin tarkoitettuja elintarvikkeita koskevia oikeudellisia puitteita. Siinä säädetään, että direktiiviä 96/8/EY ei 20 päivästä heinäkuuta 2016 alkaen sovelleta elintarvikkeisiin, joiden esitetään korvaavan yksi tai useampi päivittäinen ateria; niitä olisi tulevaisuudessa säänneltävä asetuksen (EY) N:o 1924/2006 nojalla, ja niiden olisi täytettävä siinä vahvistetut vaatimukset.

(7)

Sen vuoksi painonhallintaan tarkoitettuja ateriankorvikkeita koskeviin terveysväitteisiin liittyvät viittaukset direktiiviin 96/8/EY on korvattava vahvistamalla tällaisten väitteiden käytön edellytykset asetuksen (EY) N:o 432/2012 liitteessä.

(8)

Asetuksen (EY) N:o 1924/2006 13 artiklan 4 kohdan nojalla komissio valtuutetaan hyväksymään Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista kuultuaan yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen näyttöön perustuvat muutokset sallittujen terveysväitteiden luetteloon.

(9)

Kun painonhallintaan tarkoitettuja ateriankorvikkeita koskeviin terveysväitteisiin tehdään tarvittavia teknisiä mukautuksia, on otettava huomioon direktiivissä 96/8/EY vahvistetut vitamiinien ja kivennäisaineiden määrät elintarvikkeissa.

(10)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1169/2011 (6) vahvistetaan elintarviketietojen antamista kuluttajille koskevia sääntöjä. Liitteessä XIII olevassa A osassa vitamiineille ja kivennäisaineille vahvistetaan ravintoaineiden vertailuarvot viimeisimpien tieteellisten lausuntojen perusteella.

(11)

Sen vuoksi komissio pyysi elintarviketurvallisuusviranomaista antamaan tieteellisiä neuvoja siitä, vaikuttaako painonhallintaan tarkoitettuja ateriankorvikkeita koskevien terveysväitteiden käytön edellytysten muutos, joka liittyy ateriankorvikkeiden sisältämien vitamiinien ja kivennäisaineiden koostumukseen (30 prosenttia asetuksessa (EU) N:o 1169/2011 vitamiineille ja kivennäisaineille vahvistetuista ravintoaineiden vertailuarvoista eikä 30 prosenttia direktiivissä 96/8/EYsäädetyistä vitamiinien ja kivennäisaineiden arvoista), päätelmiin, jotka elintarviketurvallisuusviranomainen esitti vuonna 2010 antamassaan lausunnossa painonhallintaan tarkoitettuihin ateriankorvikkeisiin liittyvien terveysväitteiden tieteellisistä perusteluista.

(12)

Elintarviketurvallisuusviranomainen antoi 28 päivänä lokakuuta 2015 lausunnon (kysymys EFSA-Q- 2015–00579) (7), jossa se totesi, että ateriankorvikkeiden hivenaineiden koostumuserot, jotka seuraisivat siitä, että käytön edellytyksiä säänneltäisiin asetuksella (EU) N:o 1169/2011 direktiivin 96/8/EY sijasta, eivät vaikuta painonhallintaan tarkoitettuja ateriankorvikkeita ja painonpudotusta ja painon ylläpitämistä painonpudotuksen jälkeen koskevien terveysväitteiden tieteellisiin perusteluihin.

(13)

Asetuksen (EU) N:o 1169/2011 liitteessä XIII vahvistetaan ravintoaineiden vertailuarvot fluoridille, kromille, kloridille ja molybdeenille. Direktiivissä 96/8/EY ei edellytetä näiden hivenaineiden lisäämistä painonhallintaan tarkoitettuihin ateriankorvikkeisiin. Kun otetaan huomioon, että painonhallintaan tarkoitettujen ateriankorvikkeiden väitetyt vaikutukset liittyvät kontrolloituun energiasisältöön ja suhteelliseen suureen proteiinipitoisuuteen ja pieneen rasvapitoisuuteen, ei ole tarvetta edellyttää, että painonhallintaan tarkoitetusta ateriankorvikkeesta on saatava vähintään 30 prosenttia fluoridille, kromille, kloridille ja molybdeenille asetuksessa (EU) N:o 1169/2011 vahvistetuista ravintoaineiden vertailuarvoista.

(14)

Asetuksen (EU) N:o 1169/2011 liitteessä XIII ei vahvisteta ravintoaineen vertailuarvoa natriumille. Kun otetaan huomioon painonhallintaan tarkoitetun ateriankorvikkeen aiottu käyttö, asianomaisten terveysväitteiden käytön edellytyksissä olisi kuitenkin edelleen säilytettävä vaatimus siitä, että ateriankorvikkeesta on saatava 30 prosenttia natriumin määrästä ateriaa kohti, kuten direktiivin 96/8/EY liitteessä I vahvistetaan.

(15)

Asetuksen (EU) N:o 1169/2011 liitteessä XIII olevassa A osassa vahvistetaan ravintoaineen vertailuarvoksi kaliumille 2 000 milligrammaa. Direktiivissä 96/8/EY ei edellytetä, että painonhallintaan tarkoitetusta ateriankorvikkeesta on saatava 30 prosenttia kaliumarvosta vaan vahvistetaan vähimmäismääräksi 500 milligrammaa ateriaa kohti. Tämä arvo olisi säilytettävä.

(16)

Koska elintarviketurvallisuusviranomaisen vuonna 2015 antamassa lausunnossa vahvistettiin vuonna 2010 annetun lausunnon päätelmät kyseisten tuotteiden energiasisällön osalta, olisi vahvistettava enimmäisarvo 250 kcal annosta kohti. Direktiivissä 96/8/EY vahvistetut rasvaa, proteiinia ja aminohappoja koskeva vaatimukset olisi säilytettävä.

(17)

Painonhallintaan tarkoitetun ateriankorvikkeen merkinnöissä ilmoitettavien pakollisten tietojen osalta kyseisten terveysväitteiden käytön edellytyksissä olisi säilytettävä direktiiviin 96/8/EY sisältyvät elintarvikkeita koskevat tietovaatimukset.

(18)

Jotta elintarvikealan toimijat voivat mukautua painonhallintaan tarkoitettuja ateriankorvikkeita koskevien terveysväitteiden käytön edellytyksissä erityisesti energiasisällön ja vitamiini- ja kivennäisainepitoisuuden osalta tehtäviin tarvittaviin muutoksiin, olisi säädettävä siirtymäajasta.

(19)

Sen vuoksi asetusta (EU) N:o 432/2012 olisi muutettava.

(20)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

25.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 230/16

(1)

Yhdistynyt kuningaskunta vastaanotti 29 päivänä kesäkuuta 2011 asetuksen (EY) N:o 1107/2009 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti yrityksiltä DuPont Crop Protection ja Syngenta Crop Protection hakemuksen tehoaineen syantraniiliproli hyväksymiseksi. Kyseisen asetuksen 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta, joka oli nimetty esitteleväksi jäsenvaltioksi, ilmoitti 10 päivänä elokuuta 2011 hakijalle, muille jäsenvaltioille, komissiolle ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, että hakemus voidaan ottaa käsiteltäväksi.

(2)

Esittelevä jäsenvaltio toimitti 31 päivänä toukokuuta 2013 arviointikertomuksen luonnoksen komissiolle ja kopion siitä elintarviketurvallisuusviranomaiselle; siinä arvioitiin, voidaanko kyseisen tehoaineen olettaa täyttävän asetuksen (EY) N:o 1107/2009 4 artiklassa säädetyt hyväksymiskriteerit.

(3)

Elintarviketurvallisuusviranomainen noudatti asetuksen (EY) N:o 1107/2009 12 artiklan 1 kohdan säännöksiä. Se pyysi asetuksen (EY) N:o 1107/2009 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti hakijaa toimittamaan lisätietoja jäsenvaltioille, komissiolle ja elintarviketurvallisuusviranomaiselle. Esittelijäjäsenvaltion näistä lisätiedoista tekemä arviointi toimitettiin elintarviketurvallisuusviranomaiselle päivitetyn arviointikertomuksen luonnoksen muodossa 12 päivänä kesäkuuta 2014.

(4)

Elintarviketurvallisuusviranomainen toimitti 18 päivänä elokuuta 2014 hakijalle, jäsenvaltioille ja komissiolle päätelmänsä siitä, voidaanko tehoaineen syantraniiliproli olettaa täyttävän asetuksen (EY) N:o 1107/2009 (2) 4 artiklassa säädetyt hyväksymiskriteerit. Elintarviketurvallisuusviranomainen asetti päätelmänsä julkisesti saataville. Päätelmien tarkistettu versio julkaistiin 11 päivänä marraskuuta 2014 ja 28 päivänä toukokuuta 2015 (3).

(5)

Komissio esitteli 13 päivänä heinäkuuta 2015 pysyvälle kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitealle syantraniiliprolia koskevan tarkastelukertomuksen ja asetusluonnoksen syantraniiliprolin hyväksymisestä.

(6)

Hakijalle annettiin mahdollisuus esittää huomautuksensa tarkastelukertomuksesta.

(7)

Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 4 artiklassa säädettyjen hyväksymiskriteerien täyttyminen on osoitettu vähintään yhden kyseistä tehoainetta sisältävän kasvinsuojeluaineen yhden tai useamman edustavan käyttötarkoituksen osalta ja erityisesti tutkittujen ja tarkastelukertomuksessa lueteltujen käyttötarkoitusten osalta. Näin ollen syantraniiliproli on aiheellista hyväksyä.

(8)

Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 13 artiklan 2 kohdan sekä sen 6 artiklan mukaisesti ja ottaen huomioon nykyisen tieteellisen ja teknisen tietämyksen hyväksyntään on kuitenkin tarpeen liittää tiettyjä edellytyksiä ja rajoituksia. Erityisesti on aiheellista edellyttää lisää vahvistavia tietoja.

(9)

Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 (4) liitettä olisi muutettava.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

25.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 230/20

(1)

Asetuksen (EU) N:o 1151/2012 26 artiklan mukaisesti Unkari esitti nimityksen ”Tepertős pogácsa” sen merkitsemiseksi asetuksen (EU) N:o 1151/2012 22 artiklassa säädettyyn aitojen perinteisten tuotteiden rekisteriin.

(2)

Nimitys ”Tepertős pogácsa” oli rekisteröity aiemmin ilman nimen varaamista neuvoston asetuksen (EY) N:o 1151/2012 (2) 58 artiklan 1 kohdan mukaisesti aitona perinteisenä tuotteena.

(3)

Komissio tarkasteli nimityksen ”Tepertős pogácsa” esittämistä ja julkaisi nimityksen tämän jälkeen Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (3).

(4)

Koska komissiolle ei ole toimitettu vastaväitteitä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 51 artiklan mukaisesti, nimitys ”Tepertős pogácsa” olisi rekisteröitävä nimen varauksen kanssa,

25.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 230/22

(1)

Komission asetuksessa (EU) N:o 10/2011 (2), jäljempänä ’asetus’, annetaan erityiset säännöt elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvista muovisista materiaaleista ja tarvikkeista. Siinä vahvistetaan erityisesti unionin luettelo aineista, joita saa käyttää muovisissa elintarvikepakkausmateriaaleissa ja -tarvikkeissa.

(2)

Asetuksen antamisen jälkeen Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, on julkaissut uusia raportteja tietyistä ainesosista, joita saa käyttää elintarvikepakkausmateriaaleina, sekä aiemmin hyväksyttyjen aineiden sallitusta käytöstä. Lisäksi tekstissä on havaittu joitakin virheitä ja epäselvyyksiä. Jotta voidaan varmistaa, että asetuksessa tulevat esiin elintarviketurvallisuusviranomaisen tuoreimmat tutkimustulokset, ja jotta voidaan poistaa epäilykset asetuksen moitteettomasta soveltamisesta, asetusta olisi muutettava ja oikaistava.

(3)

Asetuksen 3 artiklan 16 alakohdassa olevaan ’rasvattomien elintarvikkeiden’ määritelmään sisältyy viittaus asetuksen liitteessä säädettyihin elintarvikesimulantteihin. Koska määritelmässä oli tarkoitus viitata liitteessä III olevassa taulukossa 2 lueteltuihin elintarvikesimulantteihin, viittaus olisi oikaistava.

(4)

Asetuksessa (EU) N:o 10/2011 käytetään termiä ’kuumana täyttäminen’ asetettaessa rajoituksia tiettyjen hyväksyttyjen monomeerien käytölle materiaaleissa ja tarvikkeissa, joiden on tarkoitus toimia kuumien elintarvikkeiden pakkauksena. Tällaisten rajoitusten soveltamisalan selkeyttämiseksi on aiheellista määritellä termi täsmentämällä lämpötilat, joissa rajoituksia sovelletaan.

(5)

Asetuksen (EU) N:o 10/2011 6 artiklan 3 kohdassa vahvistetaan poikkeus, joka koskee hyväksyttyjen happojen, fenolien tai alkoholien tiettyjen metallisuolojen käyttöä, vaikka nämä suolat eivät sisällykään hyväksyttyjen aineiden unionin luetteloon. Koska poikkeuksen perustana olevissa elintarviketurvallisuusviranomaisen päätelmissä (3) ei täsmennetty tiettyjä suolojen luokkia, 6 artiklan 3 kohdan alakohdassa oleva täsmennys, jolla laajennetaan poikkeus koskemaan kaksoissuoloja ja happamia suoloja, on tarpeeton. Koska kyseinen täsmennys voitaisiin tulkita niin, että se tukee vastakohtaistulkintaa, jonka mukaan voisi olla suolojen luokkia, joihin määritelmää ei sovelleta, olisi selkeytettävä, että poikkeusta sovelletaan kaikkiin lueteltujen metallien suoloihin, ja täsmennys olisi poistettava.

(6)

Asetuksen 11 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan yleinen ainekohtaisen siirtymän raja-arvo kaikille aineille, joille ei ole vahvistettu ainekohtaisen siirtymän raja-arvoa. Se, että joillakin aineilla ei ole määrättyä raja-arvoa, edustaa kantaa, jonka mukaan tällainen täsmentäminen ei ollut tarpeen asetuksen (EY) N:o 1935/2004 3 artiklassa säädettyjen turvallisuuskriteerien noudattamisen varmistamiseksi. Koska kaikkien aineiden siirtymän raja-arvoissa on jo noudatettava yleistä siirtymän raja-arvoa, rinnakkaisen yleisen ainekohtaisen raja-arvon asettaminen on tarpeetonta ja mahdollistaa päällekkäisen raja-arvotestauksen ja testausmenetelmien kehittämisen. Jotta vältetään tarpeettoman rasittavien testausvelvoitteiden käyttöönotto, yleisen ainekohtaisen siirtymän raja-arvojen asettamista koskeva säännös olisi poistettava.

(7)

Asetuksen 13 artiklan 3 kohdan sekä liitteiden I ja II nojalla on tiettyjä aineita, joiden osalta ei saa olla mahdollista osoittaa minkään tasoista siirtymää. Kielto on perusteltu sillä perusteella, että tällaisten aineiden kaiken tasoinen siirtymä saattaa aiheuttaa riskin terveydelle. Koska tietyn aineen esiintyminen voidaan määrittää vain, jos sen esiintyminen saavuttaa osoitettavissa olevan raja-arvon, myös sen puuttuminen voidaan määrittää vain viittaamalla kyseiseen raja-arvoon. Koska osoitusrajojen vahvistamista ja ilmaisua koskevia sääntöjä toistetaan asetuksen eri osissa, on aiheellista yksinkertaistaa asetusta poistamalla toistuvat säännöt ja kokoamalla ne yhteen säännökseen asetuksessa.

(8)

Koska ainekohtaisen siirtymän raja-arvot ilmaistaan muodossa mg:aa elintarvikekiloa kohti, samaa mittayksikköä olisi käytettävä myös kansien ja sulkimien vaatimustenmukaisuuden varmentamisessa, jotta vältetään ristiriitaisten tulosten mahdollisuus. Sen vuoksi on aiheellista poistaa vaihtoehto, jonka mukaan kansista tai sulkimista tapahtuva siirtymä voidaan ilmaista muodossa mg/dm2.

(9)

Asetuksen 18 artiklan 4 kohdan mukaan sellaisten materiaalien ja tarvikkeiden osalta, jotka eivät vielä ole elintarvikkeiden kanssa kosketuksissa, raja-arvojen noudattaminen varmennetaan liitteessä V olevan 3 luvun 3.1 jaksossa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Koska myös saman luvun 3.2, 3.3 ja 3.4 jaksossa annetut säännökset saattavat olla merkityksellisiä noudattamisen varmentamiseksi, on aiheellista muuttaa 18 artiklan 4 kohtaa niin, että siinä viitataan 3 lukuun kokonaisuudessaan.

(10)

Asetuksen liitteessä I oleva taulukko 1 sisältää hyväksyttyjen aineiden unionin luettelon, jossa on viittaus simulantti D:hen. Koska asetuksessa erotetaan toisistaan elintarvikesimulantit D1 ja D2, viittaukset elintarvikesimulanttiin D olisi korvattava tarkemmalla viittauksella elintarvikesimulanttiin D1 tai D2 kaikkien aineiden osalta.

(11)

Silanoitu piidioksidi (elintarvikepakkausmateriaalin aine, jäljempänä ’FCM-aine’, nro 87) on tällä hetkellä hyväksytty käytettäväksi lisäaineena kaikissa muoveissa. FCM-aine nro 87 kattaa tämän aineen alaluokkana silanoidun synteettisen amorfisen piidioksidin, jota tuotetaan käyttämällä nanomuotoisia primaarihiukkasia. Asetuksen 9 artiklan 2 kohdan nojalla nanomuotoisia aineita saa käyttää vain, jos ne on nimenomaisesti hyväksytty ja mainittu liitteessä I olevissa eritelmissä. Kun otetaan huomioon käytettävissä olevat tieteelliset tiedot ja se, että tästä synteettisestä muodosta ei tapahdu primaaristen nanohiukkasten siirtymistä, elintarviketurvallisuusviranomainen on päätellyt, että silanoitu synteettinen amorfinen piidioksidi, joka on tuotettu nanomuotoisista primaarihiukkasista, ei aiheuta turvallisuusriskiä, kun lopullisessa materiaalissa esiintyy vain hiukkasia, jotka kasautuvat yli 100 nm:n kokoon ja sitä suurempiin kasaumiin (4). Sen vuoksi unionin luetteloa olisi muutettava lisäämällä FCM-aineeseen nro 87 eritelmä, joka koskee muotoa, jossa sitä voidaan käyttää lopullisessa materiaalissa.

(12)

Elintarviketurvallisuusviranomainen on antanut tieteellisen lausunnon (5) perfluorimetyyliperfluorivinyylieetterin (MVE) (FCM-aine nro 391) käytön laajentamisesta. Lausunnon mukaan aine ei aiheuta turvallisuusriskiä, jos sitä käytetään fluori- ja perfluoripolymeerien monomeerina toistuvaan käyttöön tarkoitetuissa tarvikkeissa, joissa kosketussuhde on 1 dm2 pintaa kosketuksissa vähintään 150 kg:aan elintarvikkeita, esimerkiksi tiivisteissä ja kansissa. Sen vuoksi on aiheellista lisätä tämä käyttötarkoitus FCM-aineeseen nro 391 liittyviin eritelmiin.

(13)

Aineen ’1,6-diamino-2,2,4-trimetyyliheksaanin (35–45 % w/w) ja 1,6-diamino-2,4,4-trimetyyliheksaanin (55–65 % w/w) seos’ (FCM-aine nro 641) hyväksynnässä viitataan sarakkeessa 11 asetuksen liitteessä I olevan taulukon 3 huomautukseen 10. Sen vuoksi vaatimustenmukaisuus varmennetaan jäämäpitoisuudella elintarvikekosketuksen pinta-alaa kohti (QMA), jos aine reagoi elintarvikkeen tai simulantin kanssa. Vaatimustenmukaisuuden varmentaminen QMA:lla on asianmukaista vain, jos siirtymän testausmenetelmää ei ole käytettävissä tai se on epäkäytännöllinen. Koska asianmukaisia siirtymän testausmenetelmiä on käytettävissä ja ainekohtaisen siirtymän raja-arvo on täsmennetty, mahdollisuus varmentaa noudattaminen jäämäpitoisuutta käyttäen olisi poistettava tätä ainetta koskevasta kohdasta asetuksessa.

(14)

Aineen ’bis(metyylibentsylideeni)sorbitoli’ (FCM-aine nro 752) hyväksynnän sarakkeessa 3 viitataan neljään CAS-numeroon. Nämä CAS-numerot on tekstissä erotettu toisistaan virheellisesti. Sen vuoksi tämän aineen hyväksyntää olisi oikaistava erottamalla CAS-numerot toisistaan asianmukaisesti.

(15)

Elintarviketurvallisuusviranomainen antoi vuonna 2007 tieteellisen lausunnon (6) FCM-aineesta nro 779. Lausunnossaan elintarviketurvallisuusviranomainen katsoi, että siirtymän raja-arvojen noudattamisen varmentamiseksi on käytettävissä hyvin kuvattuja määritysmenetelmiä. Aineen tämänhetkisessä hyväksynnässä on kuitenkin viittaus asetuksen liitteessä I olevan taulukon 3 huomautukseen 1, jossa todetaan, että vaatimustenmukaisuus varmennetaan jäämäpitoisuudella elintarvikekosketuksen pinta-alaa kohti (QMA), kunnes määritysmenetelmä on käytössä. Vaatimustenmukaisuuden varmentaminen QMA:lla on asianmukaista vain, jos siirtymän testausmenetelmää ei ole käytettävissä tai se on epäkäytännöllinen. Koska elintarviketurvallisuusviranomainen katsoo, että hyvin kuvattuja määritysmenetelmiä on käytettävissä, viittaus huomautukseen 1 olisi poistettava. Elintarviketurvallisuusviranomainen huomauttaa lausunnossaan vielä, että on olemassa riski, että siirtymän raja-arvot rasvaisissa elintarvikkeissa voivat ylittää sovellettavat raja-arvot, mihin ei ole viittausta tämänhetkisessä hyväksynnässä. Sen vuoksi on aiheellista lisätä viittaus asetuksen liitteessä I olevan taulukon 3 huomautukseen 2, jotta varmistetaan, että riski otetaan huomioon osana vaatimustenmukaisuuden varmentamista.

(16)

FCM-aine nro 974 sisältyy tällä hetkellä unionin luetteloon, ja sitä voidaan käyttää, kunhan sen hydrolyysituotteen 2,4-di-tert-amyylifenoli (CAS-numero 120-95-6) siirtymä on enintään 0,05 mg/kg. FCM-aineen nro 974 siirtymä ilmaistaan sen fosfiitti- ja fosfaattimuotojen ja hydrolyysituote 4-t-amyylifenolin summana. Elintarviketurvallisuusviranomainen on antanut tieteellisen lausunnon, jonka mukaan tähän hydrolyysituotteeseen sovellettavaa siirtymän raja-arvoa voitaisiin ilman terveysriskejä korottaa niin, että se on 1 mg elintarvikekiloa kohti, edellyttäen että siirtymä tuotteesta lisätään sen fosfiitti- ja fosfaattimuotojen ja hydrolyysituote 4-t-amyylifenolin summaan ja että näiden neljän aineen summaan sovelletaan FCM-aineeseen nro 974 tällä hetkellä sovellettavaa ainekohtaisen siirtymän raja-arvoa 5 mg/kg. Sen vuoksi FCM-aineen nro 974 eritelmää olisi muutettava.

(17)

Elintarviketurvallisuusviranomainen on antanut tieteellisen lausunnon (7) lisäaineen dodekanoonihappo, 12-amino, -eteenipolymeeri, 2,5-furaanidioni, α-hydro-ω-hydroksipoly (oksi-1,2-etaanidiyyli) ja 1-propeeni (FCM-aine nro 871) käytöstä. Kun lisäainetta käytetään polyolefiineissä niin, että sen pitoisuus on enintään 20 painoprosenttia huoneenlämmössä tai sitä alemmissa lämpötiloissa kosketuksessa kuiviin elintarvikkeisiin (joita edustaa elintarvikesimulantti E) ja molekyylimassaltaan alle 1 000 Da:n oligomeerisen fraktion siirtymä yhteensä on enintään 50 μg elintarvikekiloa kohti, lisäaineen käyttö ei aiheuta vaaraa ihmisten terveydelle. Sen vuoksi on aiheellista lisätä lisäaine unionin luetteloon ja hyväksyä sen käyttö kyseisten eritelmien mukaisesti.

(18)

Elintarviketurvallisuusviranomainen on antanut tieteellisen lausunnon (8) lähtöaineen furaani-2,5-dikarboksyylihappo (FCM-aine nro 1031) käytöstä. Kun ainetta käytetään monomeerina polyeteenifuranoaatin (PEF) tuotannossa, siitä ei aiheudu turvallisuusriskejä kuluttajille, kun siirtymä aineesta on enintään 5 mg elintarvikekiloa kohti ja kun molekyylimassaltaan alle 1 000 Da:n oligomeerien siirtymä on enintään 50 μg elintarvikekiloa kohti. Sen vuoksi on aiheellista lisätä tämä lähtöaine unionin luetteloon ja hyväksyä sen käyttö täsmennettyjen siirtymän raja-arvojen mukaisesti.

(19)

Elintarviketurvallisuusviranomainen on todennut, että PEF:ää, joka sisältää FCM-ainetta nro 1031, voidaan käyttää turvallisesti kosketuksessa alkoholittomiin elintarvikkeisiin sille täsmennettyjen siirtymän raja-arvojen mukaisesti. Jos tällaisen muovin vaatimustenmukaisuus varmennetaan elintarvikesimulantilla D1 liitteessä III olevassa taulukossa 2 esitettyjen elintarvikesimulanttivalintojen mukaisesti, riskinä on elintarvikesimulantin ja muovin vuorovaikutus. Koska tätä vuorovaikutusta ei esiinny kosketuksessa alkoholittomiin elintarvikkeisiin, joita varten tämä elintarvikesimulantti on osoitettu, elintarvikesimulantin D1 käyttö vaatimustenmukaisuuden varmentamisessa antaisi epärealistisia tuloksia tällaisissa tapauksissa. Varmennettaessa, onko tämän aineen käyttö asetuksen mukaista, elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan olisi sen vuoksi käytettävä elintarvikesimulanttia C alkoholittomien elintarvikkeiden osalta, joille liitteessä III olevassa taulukossa 2 osoitetaan elintarvikesimulantti D1. Sen vuoksi on aiheellista lisätä huomautus, joka koskee FCM-aineen nro 1031 vaatimustenmukaisuuden varmentamista ja jossa todetaan, että testeissä elintarvikesimulantti D1 olisi korvattava elintarvikesimulantilla C.

(20)

Elintarviketurvallisuusviranomainen on antanut tieteellisen lausunnon (9) lähtöaineen 1,7-oktadieeni (FCM-aine nro 1034) käytöstä. Kun ainetta käytetään silloittavana komonomeerina kaikentyyppisten elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien polyolefiinien valmistuksessa pitkäaikaiseen säilytykseen huoneenlämmössä, mukaan luettuna kuumatäyttöolosuhteet, ja aineen siirtymä on enintään 0,05 mg elintarvikekiloa kohti, aineen käyttö ei aiheuta vaaraa ihmisten terveydelle. Sen vuoksi on aiheellista lisätä lisäaine unionin luetteloon ja hyväksyä sen käyttö kyseisten eritelmien mukaisesti.

(21)

Elintarviketurvallisuusviranomainen on antanut tieteellisen lausunnon (10) polymeerituotannon apuaineen perfluoro{etikkahappo, 2-[(5-metoksi-1,3-dioksolaani-4-yl)oksi]}, ammoniumsuola (FCM-aine nro 1045) käytöstä. Kun ainetta käytetään polymeerituotannon apuaineena sellaisten fluoripolymeerien valmistuksessa, joita tuotetaan vähintään 370 °C:n lämpötilassa, aineen käyttö ei aiheuta vaaraa ihmisten terveydelle. Sen vuoksi se olisi lisättävä unionin luetteloon ja sen käyttö olisi hyväksyttävä kyseisten eritelmien mukaisesti.

(22)

Elintarviketurvallisuusviranomainen on antanut tieteellisen lausunnon (11) lisäaineen eteeniglykolidipalmitaatti (FCM-aine nro 1048) käytöstä. Elintarviketurvallisuusviranomainen päätteli, että kun ainetta tuotetaan käyttäen rasvahapon esiastetta, jota saadaan syötävistä rasvoista ja öljyistä, ja eteeniglykolin siirtymää on rajoitettu sisällyttämällä se eteeniglykolia koskevaan SML(T)-ryhmään, lisäaineen käyttö ei aiheuta vaaraa ihmisten terveydelle. Sen vuoksi lisäaine olisi lisättävä unionin luetteloon sillä edellytyksellä, että kyseisiä eritelmiä noudatetaan. Se olisi erityisesti lisättävä ryhmään, johon sovelletaan SML(T):tä, ja asetuksen (EU) N:o 10/2011 liitteessä I olevan taulukon 2 kohtaa 2 olisi muutettava.

(23)

Elintarviketurvallisuusviranomainen on antanut tieteellisen lausunnon (12) lisäaineen sinkkioksidin päällystämättömät nanohiukkaset (FCM-aine nro 1050) ja sinkkioksidin [3-(metakryloksi)propyyli]trimetoksisilaanilla päällystetyt nanohiukkaset (FCM-aine nro 1046) käytöstä. Elintarviketurvallisuusviranomainen päätteli, että lisäaineet eivät siirry polyolefiineista nanomuodossa. Myöhemmin antamassaan lausunnossa (13) elintarviketurvallisuusviranomainen laajensi sinkkioksidin nanohiukkasten siirtymistä koskevan päätelmän koskemaan myös pehmentämättömiä polymeereja. Se totesi, että turvallisuusarvioinnissa keskityttiin liukenevan ionisen sinkin siirtymään, jossa olisi noudatettava sinkille asetuksen liitteessä II täsmennettyä ainekohtaisen siirtymän raja-arvoa. Sinkkioksidin päällystettyjen nanohiukkasten muodossa [3-(metakryloksi)propyyli]trimetoksisilaanin siirtymän olisi pysyttävä aineelle täsmennettyjen ainekohtaisen siirtymän raja-arvojen (eli 0,05 mg/kg) rajoissa. Näin ollen nämä kaksi lisäainetta olisi sisällytettävä unionin luetteloon.

(24)

Elintarviketurvallisuusviranomainen on antanut tieteellisen lausunnon (14) lisäaineen N,N′bis(2,2,6,6-tetrametyyli-4-piperidinyyli-isoftalaatti (FCM-aine nro 1051) käytöstä. Elintarviketurvallisuusviranomainen päätteli, että kun siirtymä on enintään 5 mg elintarvikekiloa kohti, lisäaineen käyttö ei aiheuta vaaraa ihmisten terveydelle. Sen vuoksi se olisi lisättävä unionin luetteloon edellyttäen, että siirtymän raja-arvoa 5 mg elintarvikekiloa kohti noudatetaan.

(25)

Elintarviketurvallisuusviranomainen on antanut tieteellisen lausunnon (15) lähtöaineen 2,4,8,10-tetraoksaspiro[5.5]undekaani-3,9-dietanoli,β3,β3,β9,β9-tetrametyyli (FCM-aine nro 1052) käytöstä. Elintarviketurvallisuusviranomainen päätteli, että kun ainetta käytetään monomeerina polyestereiden tuotannossa, kun sen siirtymä on enintään 5 mg elintarvikekiloa kohti ja kun molekyylimassaltaan alle 1 000 Da:n oligomeerien siirtymä on enintään 50 μg elintarvikekiloa kohti (ilmaistuna SPG:nä), tämän lisäaineen käyttö ei aiheuta vaaraa ihmisten terveydelle. Sen vuoksi se olisi lisättävä unionin luetteloon ja sen käyttö olisi hyväksyttävä kyseisten eritelmien mukaisesti.

(26)

Tässä asetuksessa säädetty FCM-aineiden nro 871, 1031 ja 1052 hyväksyminen edellyttää, että molekyylimassaltaan alle 1 000 Da:n oligomeerisen fraktion siirtymä yhteensä on enintään 50 μg elintarvikekiloa kohti. Menetelmät tämän oligomeerisen fraktion siirtymän määrittämiseksi ovat monimutkaisia. Näiden menetelmien kuvausta ei ole välttämättä toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä. Ilman kuvausta toimivaltaiset viranomaiset eivät pysty varmentamaan, että oligomeerien siirtymä materiaalista tai tarvikkeesta on näille oligomeereille vahvistetun siirtymän raja-arvon mukainen. Sen vuoksi olisi vaadittava, että toimijat, jotka saattavat markkinoille tätä ainetta sisältäviä lopullisia tarvikkeita tai materiaaleja, esittävät menetelmän kuvauksen ja kalibrointinäytteen, jos menetelmä sitä edellyttää.

(27)

Elintarviketurvallisuusviranomainen on antanut tieteellisen lausunnon (16) lisäaineen tyydyttyneiden rasvahappojen (C16-18) heksaesterit dipentaerytritolin kanssa (FCM-aine nro 1053) käytöstä. Koska matalamman molekyylipainon estereiden (esim. penta-, tetra-) sisältö ei aiheuta turvallisuusriskiä, elintarviketurvallisuusviranomainen päätteli, että lisäaineen ’tyydyttyneiden rasvahappojen (C16-18) esterit dipentaerytritolin kanssa’ käyttö ei aiheuta vaaraa ihmisten terveydelle, edellyttäen että aine tuotetaan käyttäen rasvahapon esiastetta, jota saadaan syötävistä rasvoista ja öljyistä. Sen vuoksi lisäaine ’tyydyttyneiden rasvahappojen (C16-18) esterit dipentaerytritolin kanssa’ olisi lisättävä unionin luetteloon rajoittamatta sitä heksaestereihin, edellyttäen että sen rasvahapon esiaste saadaan syötävistä rasvoista ja öljyistä.

(28)

Elintarviketurvallisuusviranomainen on antanut ravinnosta saatavan alumiinin turvallisuudesta tieteellisen lausunnon (17), jossa vahvistetaan siedettäväksi viikkosaanniksi 1 mg alumiinia painokiloa kohti viikossa. Sovellettaessa elintarvikepakkausmateriaalia koskevaa tavanomaista altistumisolettamusta siirtymän raja-arvo olisi asetettava tasolle 8,6 mg elintarvikekiloa kohti. Lausunnossa kuitenkin todetaan, että nykyinen ravinnon kautta tapahtuva altistuminen todennäköisesti ylittää tämän tason unionin väestön merkittävässä osassa. Sen vuoksi on aiheellista rajoittaa elintarvikepakkausmateriaaleista tapahtuvan altistumisen osuutta kokonaisaltistumiseen soveltamalla 10 prosentin korjauskerrointa tavanomaisesti johdettuun siirtymän raja-arvoon. Sen vuoksi alumiinin siirtymän raja-arvoa 1 mg elintarvikekiloa kohti pidetään asianmukaisena elintarvikepakkausmateriaalien osalta.

(29)

Elintarviketurvallisuusviranomainen on antanut tieteellisen lausunnon (18) sinkin ravintovertailuarvoista. Siinä vahvistetaan elintarvikkeita käsittelevän tiedekomitean vuonna 2002 antama lausunto (19), jonka mukaan sinkin siedettävä yläraja aikuisten osalta on 25 mg päivässä. Asetuksen (EU) N:o 10/2011 liitteessä II sinkin siirtymän raja-arvoksi on asetettu 25 mg elintarvikekiloa kohti. Koska muista lähteistä saatava altistus vaikuttaa merkittävästi kokonaisaltistukseen, kuten elintarvikeviranomainenkin katsoo, yläraja voi ylittyä yhdessä nykyisen siirtymän raja-arvon kanssa. Jotta voitaisiin vähentää elintarvikepakkausmateriaalien vaikutusta sinkille altistumisen kokonaismäärään ja kun otetaan huomioon, että ravinnon kautta tapahtuva kokonaisaltistuminen sinkille on ylärajan rajoissa mutta yleisesti sen alle, on aiheellista käyttää 20 prosentin korjauskerrointa elintarvikepakkausmateriaaleista saatavan altistuksen osalta. Sen vuoksi on aiheellista muuttaa asetuksen liitteessä II täsmennetty siirtymän raja-arvo niin, että se on 5 mg elintarvikekiloa kohti.

(30)

Elintarvikesimulanttia D2 varten käytettävässä kasviöljyssä olevan saippuoivan aineen määrää koskeva yksi eritelmä on riittävä täsmentämään kyseisen elintarvikesimulantin. Sen vuoksi lisäeritelmiä ei tarvita ja asetuksen liitteessä III olevan taulukon 1 alla oleva huomautus olisi poistettava.

(31)

Asetuksessa ei anneta ainekohtaisen siirtymän testausta koskevia säännöksiä tuoreiden kuorimattomien hedelmien ja vihannesten osalta, koska näille tuotteille ei ole osoitettu elintarvikesimulanttia. Näin ollen siirtyvistä aineista, mukaan luettuna aineista, joita ei pitäisi esiintyä mitään määriä, kuluttajille aiheutuvat mahdolliset terveysriskit jäävät havaitsematta. Tämän vuoksi näille aineille olisi osoitettava elintarvikesimulantti asetuksen (EU) N:o 10/2011 liitteessä III olevassa taulukossa 2. Hedelmien ja vihannesten ominaisuudet vaihtelevat suuresti, mutta ne ovat kuivia. Elintarvikesimulantti E soveltuu kuiville elintarvikkeille mutta saattaa yliarvioida kosketuspinnan hedelmien ja vihannesten koosta ja muodosta riippuen. Lisäksi hedelmät ja vihannekset voidaan kuoria ennen kulutusta, jolloin osa siirtyvistä aineista poistuu. Yliarviointiin olisi puututtava korjauskertoimella, ja korjausmenettely olisi vahvistettava asetuksen liitteessä III olevassa 3 kohdassa.

(32)

Tuoreille vihanneksille, jotka kuoritaan ja/tai leikataan, on osoitettu vain elintarvikesimulantti A. Koska tällaiset vihannekset voivat olla happamia, on aiheellista, että kuorituille ja/tai leikatuille vihanneksille osoitetaan myös elintarvikesimulantti B. Sen vuoksi kyseinen luokka olisi lisättävä asetuksen liitteessä III olevaan taulukkoon 2.

(33)

Useilla eri elintarvikesimulanteilla testaaminen ei tuo lisäarvoa, jos on tieteellisesti yksiselitteistä, että yhdellä elintarvikesimulantilla saadaan aina korkeimmat siirtymätulokset tietyn aineen tai materiaalin osalta ja että tätä elintarvikesimulanttia voidaan näin ollen pitää tiukimpana kyseisen aineen tai materiaalin osalta. Sen vuoksi asetuksen liitteeseen III olisi sisällytettävä elintarvikesimulantteja koskeva yleinen poikkeus, jonka mukaan testaaminen vain yhdellä elintarvikesimulantilla on mahdollista, jos on dokumentoitua asianmukaista tieteellistä näyttöä, joka osoittaa kyseisen elintarvikesimulantin olevan tiukin.

(34)

Asetuksen liitteessä IV olevassa 5 kohdassa edellytetään kirjallista vahvistusta siitä, että asetuksessa (EY) N:o 1935/2004 säädetyt vaatimukset täyttyvät. Useimpia asetuksen (EY) N:o 1935/2004 säännöksiä ei kuitenkaan voida suoraan soveltaa muovisiin materiaaleihin tai tarvikkeisiin taikka aineisiin, joita käytetään kyseisen materiaalien tai tarvikkeiden valmistukseen. Sen vuoksi viittauksesta asetukseen (EY) N:o 1935/2004 olisi tehtävä täsmällisempi lisäämällä viittaukset asetuksen niihin säännöksiin, joiden noudattamisesta vaaditaan vahvistus.

(35)

Aineet, joita havaitaan elintarvikkeissa, jotka ovat jo kosketuksissa vaatimustenmukaisuustestauksen kohteena olevaan materiaaliin tai tarvikkeeseen, eivät välttämättä ole peräisin kyseisestä materiaalista tai tarvikkeesta vaan saattavat olla peräisin muista lähteistä, mukaan luettuna muut elintarvikepakkausmateriaalit tai -tarvikkeet, joihin elintarvike on ollut kosketuksissa aiemmin. Sen vuoksi elintarvikkeessa olevan aineen määrää, joka ei ole peräisin testatusta materiaalista tai aineesta, ei pitäisi ottaa huomioon määritettäessä, noudatetaanko asetusta. Tätä korjausta olisi sovellettava myös kaikkiin aineisiin, joiden osalta asetuksessa vahvistetaan ainekohtaisen siirtymän raja-arvo tai joiden osalta minkäänlaista siirtymää ei sallita. Asetuksen liitteessä V olevan 1 luvun 1.4 jaksoon sisältyy jo vaatimus muista lähteistä peräisin olevan kontaminaation huomioon ottamisesta, mutta oikeusvarmuuden vuoksi on asianmukaista selventää, että ennen kuin testituloksia verrataan sovellettavaan ainekohtaisen siirtymän raja-arvoon, testitulos olisi korjattava niin, että otetaan huomioon kontaminaatio muista lähteistä.

(36)

Siirtymätestauksen olosuhteiden pitäisi aina olla vähintään yhtä ankarat kuin todelliset käyttöolosuhteet. Sen vuoksi asetuksen liitteessä V olevan 2 luvun 2.1.3 jakson toista kohtaa olisi muutettava niin, että käy selvästi ilmi, että testiolosuhteita ei voida mukauttaa niin, että ne ovat vähemmän ankarat kuin todelliset käyttöolosuhteet.

(37)

Talouden toimijat käyttävät elintarvikkeiden jalostuksessa laitteita, joilla pystytään valvomaan tarkasti aikaa ja lämpöolosuhteita, joissa elintarvike ja laitteet – tai jos elintarvike on jo pakattu, elintarvike ja sen pakkaus – ovat kosketuksissa esimerkiksi elintarvikkeen pastöroinnin tai steriloinnin aikana. Tällaisia laitteita on aina käytettävä hyvien tuotantotapojen mukaisesti. Kun siirtymätestauksen testiolosuhteina käytetään tällaisiin laitteisiin sovellettavia epäsuotuisimpia ennakoitavissa olevia jalostusolosuhteita, tällainen testaus on edustavaa tosiasiallisen siirtymän osalta, ja sillä saadaan suljettua pois mahdolliset haitalliset vaikutukset ihmisten terveyteen. Liitteessä V olevissa taulukoissa 1 ja 2 esitetyt vakioidut testiolosuhteet voivat yliarvioida siirtymän merkittävästi, mistä aiheutuu kohtuutonta rasitetta talouden toimijoille. Sen vuoksi on aiheellista muuttaa asetusta niin, että sallitaan tällaisten laitteiden tosiasiallisten jalostusolosuhteiden käyttö testiolosuhteina siirtymätestauksessa.

(38)

Käytännössä saattaa esiintyä joitakin epäsuotuisimpia ennakoitavissa olevia käyttöolosuhteita, joissa ei ole teknisesti mahdollista käyttää elintarvikesimulanttia D2 testaukseen. Tällaisia olosuhteita varten olisi täsmennettävä asianmukaiset vaihtoehtoiset elintarvikesimulantit ja säännöt vaatimustenmukaisuuden varmentamista varten.

(39)

Asetuksen liitteessä V olevan 2 luvun 2.1.3 jaksossa olevan taulukon 1 ja 2 otsikoissa ja sarakkeiden otsikoissa ei selvästi esitetä, että testausta varten täsmennetty lämpötila edustaa testauksen aikana käytetyn elintarvikesimulantin lämpötilaa. Näitä taulukoita olisi sen vuoksi muutettava, jotta varmistetaan täsmennettyjen testiolosuhteiden moitteeton soveltaminen.

(40)

Lämpötila, joka on täsmennetty yli 175 °C:n lämpötilassa testausta varten, ei ole edustava kaikissa ennakoitavissa olevissa olosuhteissa, joihin elintarvikepakkausmateriaalit voivat joutua. Sen vuoksi asetuksen liitteessä V olevan 2 luvun 2.1.3 jaksossa olevaan taulukkoon 2 olisi lisättävä yli 175 °C:n lämpötilassa testausta koskevat asianmukaiset säännöt.

(41)

Asetuksen liitteessä V olevassa 2.1.4 jaksossa täsmennetään testausolosuhteet, kun kosketusajat ylittävät 30 päivää. Niihin sisältyy kaava ja erityisedellytykset, joita molempia voidaan käyttää testilämpötilan määrittämiseen nopeutetuissa testiolosuhteissa. Niissä ei kuitenkaan selvennetä, että kaavaa olisi sovellettava vain, kun vakioituja testiolosuhteita ei sovelleta. Tässä jaksossa ei myöskään täsmennetä selvästi testiolosuhteita, kun kyseessä on varastointi jäädytetyissä olosuhteissa tai kun tarvike tai materiaali on alun perin täytetty kuumatäyttöolosuhteissa. Tätä jaksoa olisi näin ollen muutettava sen varmistamiseksi, että kaavaa sovelletaan vain olosuhteisiin, joita ei ole täsmennetty vakio-olosuhteissa, ja että selvennetään testiolosuhteet kuumatäyttöolosuhteissa ja jäädytetyissä olosuhteissa.

(42)

Asetuksen (EU) N:o 10/2011 liitteessä V olevassa 2.1.6 jaksossa täsmennetään, että kun testataan toistuvaan käyttöön tarkoitettuja materiaaleja, tuloksen on oltava siirtymän raja-arvon mukainen jo ensimmäisessä testissä sellaisten aineiden osalta, joiden ainekohtaisen siirtymän raja-arvo on asetuksessa vahvistettu sellaiseksi, että ainetta ei saa siirtyä osoitettavissa olevaa määrää. Tähän olisi kuitenkin sisällyttävä kaikki aineet, joita tämä koskee, minkä vuoksi säännökseen olisi sisällytettävä myös aineet, jotka on esitetty asetuksen liitteessä II. Sen vuoksi on aiheellista poistaa kyseinen viittaus asetuksesta ja selventää, että sääntöä sovelletaan kaikkiin aineisiin, joita ei saa siirtyä osoitettavissa olevaa määrää.

(43)

Jos materiaalin tai tarvikkeen siirtymäkäyttäytyminen on vahvistettu, yksi testi saattaa olla riittävä, jotta voidaan tehdä testi sen vaatimustenmukaisuuden seulomiseksi. Edellyttäen, että perustelut tällaiseen korvaamiseen materiaalin tunnetun käyttäytymisen perusteella on dokumentoitu, sarja testejä, jotka edustavat eri aika- ja lämpötilayhdistelmiä, joita ennakoitavasti käytettäisiin materiaalin tai tarvikkeen todellisessa käytössä, voidaan korvata yhdellä testillä. Tällainen korvaaminen voi merkittävästi vähentää testauksesta aiheutuvaa rasitetta vaarantamatta kuitenkaan ihmisten terveyden korkeatasoista suojaa, johon tällä asetuksella pyritään. Sen vuoksi on aiheellista säätää mahdollisuudesta soveltaa yhtä seulontatestiä asianmukaisissa olosuhteissa.

(44)

Asetuksen liitteessä V olevan 3 luvun taulukossa 3 todetaan tällä hetkellä, että OM6-testin vakioidut testiolosuhteet edustavat epäsuotuisimpia olosuhteita elintarvikesimulanttien A, B ja C osalta. Se edustaa kuitenkin epäsuotuisimpia olosuhteita myös elintarvikesimulantin D1 osalta, ja myös tätä elintarvikesimulanttia voidaan käyttää tässä testissä. Sen vuoksi asetusta olisi oikaistava niin, että lisätään viittaukset elintarvikesimulanttiin D1 tässä yhteydessä.

(45)

Asetuksen liitteessä B olevan taulukon 3 alla olevan 3.1 jakson tekstin mukaan OM7-testin vakioidut testiolosuhteet edustavat epäsuotuisimpia olosuhteita rasvaisten elintarvikkeiden simulanttien osalta. Se kuitenkin edustaa epäsuotuisimpia olosuhteita vain elintarvikesimulantin D2 osalta, ja asetusta olisi selkeytettävä tältä osin.

(46)

Aina ei ole teknisesti mahdollista testata kokonaissiirtymää elintarvikesimulantilla D2. Asetuksen liitteessä V olevassa 3.2 jaksossa täsmennetään korvaava testi vain OM7-testiä varten. Olisi kuitenkin täsmennettävä korvaavat testit myös OM1–OM7-testien olosuhteita varten, jotta mahdollistetaan kokonaissiirtymän testaus, kun elintarvikesimulanttia D2 ei voida käyttää näissä vakioiduissa testiolosuhteissa. Sen vuoksi on aiheellista sisällyttää asianmukaiset korvaavat testit tähän jaksoon.

(47)

Aina ei ole teknisesti mahdollista testata kokonaissiirtymää toistuvasti käytetyissä tarvikkeissa öljypitoisessa liemessä käyttämällä samaa näytettä kolme kertaa. Sen vuoksi olisi täsmennettävä vaihtoehtoinen testausmenetelmä.

(48)

Asetuksessa (EU) N:o 10/2011 ei täsmennetä menetelmää, jolla varmistetaan asetuksen 12 artiklassa asetettu kokonaissiirtymän raja-arvon noudattaminen. Se, miten tarkasti pystytään määrittämään, ovatko materiaalit ja tarvikkeet säädettyjen raja-arvojen mukaisia, riippuu kuitenkin siitä, että on olemassa asianmukainen varmennusmenetelmä. Sen vuoksi on aiheellista lisätä viittaus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 882/2004 (20), jossa täsmennetään säännöt asianmukaisten menetelmien valitsemiseksi vaatimustenmukaisuuden varmentamista varten.

(49)

Asetuksessa ei täsmennetä selvästi, että rasvan(kulutuksen) vähennystekijän (FRF) soveltamisen ei pitäisi mahdollistaa sitä, että yhden aineen ainekohtainen siirtymä ylittää kokonaissiirtymän raja-arvon. Sen vuoksi on aiheellista sisällyttää tällainen kielto asetuksen liitteessä V olevan 4 luvun 4.1 jaksoon.

(50)

Sen vuoksi asetusta (EU) N:o 10/2011 olisi muutettava.

(51)

Jotta voidaan rajoittaa hallinnollista rasitetta ja antaa talouden toimijoille riittävästi aikaa mukauttaa käytäntönsä tämän asetuksen vaatimusten mukaisiksi, olisi säädettävä siirtymätoimenpiteistä.

(52)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

1)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

2)

Korvataan 6 artiklan 3 kohdan a alakohta seuraavasti:

3)

Muutetaan 11 artikla seuraavasti:

4)

Korvataan 13 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Edellä 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja aineita ei saa siirtyä elintarvikkeeseen tai elintarvikesimulanttiin 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Edellä 11 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa vahvistettua osoitusrajaa sovelletaan aineryhmiin, jos ne ovat samankaltaisia rakenteellisesti ja toksikologisesti, mukaan luettuna isomeerit tai aineet, jotka kuuluvat saamaan funktionaaliseen ryhmään, tai yksittäisiin aineisiin, jotka eivät ole samankaltaisia, ja sen on sisällettävä mahdollinen suoran kosketuksen aiheuttama siirtymä painetulta pinnalta.”.

5)

Korvataan 17 artiklan 3 kohdan a alakohta seuraavasti:

6)

Muutetaan 18 artikla seuraavasti:

7)

Muutetaan liitteet I, II, III, IV ja V tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

25.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 230/43

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

25.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 230/45

(1)

Puiteasetuksen mukaan Norjan kuningaskunnan, jäljempänä ’Norja’, on hyväksyttävä kansalliset tai toiminnallisia ilmatilan lohkoja koskevat suunnitelmat, mukaan luettuina sitovat kansalliset tavoitteet tai toiminnallisia ilmatilan lohkoja koskevat tavoitteet, ja varmistettava niiden yhteensopivuus unionin laajuisten suorituskykytavoitteiden kanssa. Asetuksessa säädetään myös, että EFTAn valvontaviranomainen, jäljempänä ’valvontaviranomainen’, arvioi näiden tavoitteiden yhteensopivuuden käyttämällä asetuksen 11 artiklan 6 kohdan d alakohdassa tarkoitettuja arviointiperusteita ja että valvontaviranomainen voi päättää antaa suosituksia, jos se toteaa, etteivät tavoitteet ole arviointiperusteiden mukaisia. Yksityiskohtaisia sääntöjä esitetään ETA-sopimuksen liitteessä XIII olevassa 66xf kohdassa mainitussa säädöksessä (komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 390/2013 (2)), jäljempänä ’suorituskykyasetus’, sellaisena kuin se on mukautettuna ETA-sopimukseen sen pöytäkirjalla nro 1.

(2)

Unionin laajuiset suorituskykytavoitteet suorituskyvyn kannalta keskeisillä osa-alueilla (turvallisuus, ympäristö, kapasiteetti ja kustannustehokkuus) vahvistettiin toiselle viitejaksolle (2015–2019) komission täytäntöönpanopäätöksellä 2014/132/EU (3) ja otettiin ETA-sopimuksen liitteessä XIII olevaan 66xe kohtaan.

(3)

Norja on toimittanut valvontaviranomaiselle toiminnallisia ilmatilan lohkoja koskevat suunnitelmat yhdessä muiden Pohjois-Euroopan toiminnalliseen ilmatilalohkoon (NEFAB) kuuluvien valtioiden kanssa 17 päivänä heinäkuuta 2014 päivätyllä kirjeellä (asiakirja nro 716241). Suunnitelmaan on sen jälkeen tehty muutoksia oikaisuilla, joista viimeinen on päivätty 14 päivänä marraskuuta 2014. Valvontaviranomainen on tehnyt arviointinsa viimeisimpien saatujen tietojen pohjalta.

(4)

Suorituskyvyn tarkastuselin, joka on avustanut valvontaviranomaista suorituskyvyn kehittämisjärjestelmän täytäntöönpanon arvioinnissa suorituskykyasetuksen 3 artiklan mukaisesti, antoi valvontaviranomaiselle alustavan arviointikertomuksen 7 päivänä lokakuuta 2014 ja kertomuksen päivitetyn version 15 päivänä joulukuuta 2014. Valvontaviranomainen sai lisäksi suorituskyvyn tarkastuselimeltä raportit, jotka perustuvat kansallisilta valvontaviranomaisilta suorituskykyasetuksen 18 artiklan 4 kohdan mukaisesti saatuihin tietoihin suorituskykysuunnitelmien ja -tavoitteiden seurannasta.

(5)

Suorituskykyasetuksen liitteessä IV olevassa 2 kohdassa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti turvallisuuteen liittyvällä suorituskyvyn keskeisellä osa-alueella on arvioitu turvallisuudenhallinnan tehokkuustasoa ja riskianalyysivälineen metodologiaan perustuvan vakavuusluokituksen käyttöä koskevien, Norjan NEFAB-valtioiden osalta esittämien tavoitteiden yhteensopivuutta. Arviointi osoitti, että Norjan NEFABin osalta esittämät tavoitteet ovat yhteensopivia asiaa koskevan unionin laajuisen suorituskykytavoitteen kanssa.

(6)

Suorituskykyasetuksen liitteessä IV olevassa 3 kohdassa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti ympäristöön liittyvällä suorituskyvyn keskeisellä osa-alueella on arvioitu Norjan NEFAB-valtioiden osalta esittämien tavoitteiden yhteensopivuutta. Arvioinnissa käytetään tosiasiallisen lentoradan mukaista horisontaalisen reitinaikaisen lennon tehokkuutta koskevia kunkin toiminnallisen ilmatilan lohkon viitearvoja, jotka sovellettuina varmistavat unionin tasolla, että unionin laajuinen suorituskykytavoite saavutetaan. Viitearvot on laskenut verkon hallinnoija, ja ne on esitetty verkon operaatiosuunnitelman (2014–2018/2019) kesäkuussa 2014 julkaistussa viimeisimmässä versiossa, jäljempänä ’verkon operaatiosuunnitelma’. Arviointi osoitti, että Norjan NEFABin osalta esittämät tavoitteet ovat yhteensopivia asiaa koskevan unionin laajuisen suorituskykytavoitteen kanssa.

(7)

Suorituskykyasetuksen liitteessä IV olevassa 4 kohdassa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti kapasiteettiin liittyvällä suorituskyvyn keskeisellä osa-alueella on arvioitu ilmaliikennevirtojen säätelystä reitillä johtuvaa viivästystä koskevien, Norjan NEFAB-valtioiden osalta esittämien tavoitteiden yhteensopivuutta käyttäen kapasiteettia koskevia kunkin toiminnallisen ilmatilan lohkon viitearvoja, jotka sovellettuina varmistavat unionin tasolla, että unionin laajuinen suorituskykytavoite saavutetaan. Viitearvot on laskenut verkon hallinnoija, ja ne on esitetty verkon operaatiosuunnitelmassa. Arviointi osoitti, että Norjan NEFABin osalta esittämät tavoitteet ovat yhteensopivia asiaa koskevan unionin laajuisen suorituskykytavoitteen kanssa.

(8)

Suorituskykyasetuksen liitteessä IV olevassa 5 kohdassa, luettuna yhdessä 1 kohdan kanssa, vahvistettujen periaatteiden mukaisesti kustannustehokkuuteen liittyvällä suorituskyvyn keskeisellä osa-alueella on arvioitu reitinaikaisina määritettyinä yksikkökustannuksina ilmaistujen, Norjan NEFAB-valtioiden osalta esittämien tavoitteiden yhteensopivuutta ottamalla huomioon reitinaikaisten määritettyjen yksikkökustannusten kehitys toisen viitejakson sekä ensimmäisen ja toisen viitejakson muodostaman kokonaisjakson (2012–2019) aikana, palveluyksikköjen määrä (liikenne-ennuste) ja reitinaikaisten määritettyjen yksikkökustannusten taso verrattuna valtioihin, joilla on samankaltainen toiminta- ja talousympäristö. Arviointi osoitti, että Norjan NEFABin osalta esittämät tavoitteet ovat yhteensopivia asiaa koskevan unionin laajuisen suorituskykytavoitteen kanssa.

(9)

Siksi valvontaviranomainen katsoo, Norjan NEFABin osalta laatimiin suorituskykysuunnitelmiin sisältyvät tavoitteet ovat yhteensopivia unionin laajuisten suorituskykytavoitteiden kanssa kaikilla neljällä suorituskyvyn keskeisellä osa-alueella,

25.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 230/51

1.

Poistetaan rajatarkastusasema Húsavik (IS HUS 1) Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen liitteessä I olevan I luvun 1.2 jakson 39 kohdassa olevasta luettelosta, jossa luetellaan kolmansista maista tuotavien elävien eläinten ja eläintuotteiden eläinlääkärintarkastuksia varten hyväksytyt rajatarkastusasemat Islannissa ja Norjassa.

2.

Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset tekevät kolmansista maista Islantiin ja Norjaan tuotavien elävien eläinten ja eläintuotteiden eläinlääkärintarkastukset tarkoitukseen hyväksytyillä rajatarkastusasemilla, jotka luetellaan tämän päätöksen liitteessä.

3.

Kumotaan EFTAn valvontaviranomaisen 17 päivänä heinäkuuta 2013 antama päätös N:o 311/13/KOL.

4.

Tämä päätös tulee voimaan sen allekirjoittamispäivänä.

5.

Tämä päätös on osoitettu Islannille ja Norjalle.

6.

Tämä päätös on todistusvoimainen englannin kielellä.

25.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 230/56

25.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 230/58

1.

Hyväksytään Islannin kansallinen ohjelma salmonellan valvonnasta Gallus gallus -lajin siitosparvissa ja munivissa kanoissa sekä broileri- ja kalkkunaparvissa.

2.

Tämä päätös on osoitettu Islannille.

3.

Tämä päätös tulee voimaan välittömästi.

4.

Tämä päätös on todistusvoimainen englannin kielellä.