29.12.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 350/1

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1059/2003 (4) luodaan yhteinen tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistö (Nomenclature of territorial units for statistics, jäljempänä ’NUTS’), jotta Euroopan unionissa voidaan kerätä, laatia ja levittää yhdenmukaistettuja alueellisia tilastotietoja.

(2)

Komissio on yhteistyössä Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön kanssa määritellyt tärkeimpiä alueellisia perustypologioita asetuksessa (EY) N:o 1059/2003 vahvistettujen tilastollisten yksiköiden luokittelemiseksi.

(3)

Euroopan tilastojärjestelmä käyttää jo kyseisiä typologioita, etenkin kaupungistumisastetta, joka sisältää kaupunkien määritelmän.

(4)

Typologioiden kodifiointi on tarpeen, jotta voidaan vahvistaa yksiselitteiset määritelmät ja edellytykset alueellisille tyypeille ja siten varmistaa niiden yhdenmukainen ja avoin soveltaminen sekä tehdä typologioista vakaita ja näin tukea Euroopan tilastojen laatimista ja levittämistä. Kyseiset tilastolliset typologiat eivät rajoita unionin politiikkojen erityisalojen määrittelyä.

(5)

Alueellisten tyyppien laskemiseen ja osoittamiseen kyseessä oleviin alueisiin olisi sovellettava tilastoruudukkojärjestelmää, koska kyseiset tyypit määräytyvät väestöjakauman ja -tiheyden perusteella yhden neliökilometrin kokoisissa ruuduissa.

(6)

Olisi myös selkeytettävä joitakin paikallisiin hallinnollisiin yksiköihin (LAU) liittyviä vähämerkityksisiä näkökohtia, jotta voidaan yksinkertaistaa terminologiaa ja mekanismia, jolla paikallisten hallinnollisten yksiköiden (LAU) luettelot toimitetaan jäsenvaltioilta komissiolle (Eurostat).

(7)

Jotta voidaan mukautua vastaavaan kehitykseen jäsenvaltioissa, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat asetuksen (EY) N:o 1059/2003 liitteessä I olevan NUTS-luokituksen, liitteessä II olevan nykyisten hallinnollisten yksiköiden luettelon ja liitteessä III olevan paikallisten hallinnollisten yksiköiden (LAU) luettelon muuttamista jäsenvaltioiden tiedoksi antamien tietojen mukaisesti. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (5) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(8)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa sovellettaessa alueellisia typologioita ja aikasarjoja, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle NUTS-luokituksen mahdollisen muuttamisen yhteydessä. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (6) mukaisesti.

(9)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on alueluokituksen yhdenmukaistaminen, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(10)

Asetus (EY) N:o 1059/2003 olisi näin ollen muutettava tämän mukaisesti,

1)

Korvataan 1 artikla seuraavasti:

”1 artikla

Kohde

1.   Tällä asetuksella luodaan yhteinen tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistö (NUTS), jotta voidaan kerätä, laatia ja levittää Euroopan tilastotietoja unionin eri aluetasoilla.

2.   NUTS-luokitus esitetään liitteessä I.

3.   NUTS-luokitusta täydennetään 4 artiklassa tarkoitetuilla paikallisilla hallinnollisilla yksiköillä (LAU).

4.   NUTS-luokitusta täydennetään 4 a artiklassa tarkoitetuilla tilastoruudukoilla. Kyseisten tilastoruudukoiden avulla lasketaan väestöpohjaiset alueelliset typologiat.

5.   NUTS-luokitusta täydennetään 4 b artiklassa tarkoitetuilla unionin alueellisilla typologioilla jakamalla alueyksiköitä eri tyyppeihin.”

2)

Kumotaan 2 artiklan 5 kohta.

3)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

4)

Korvataan 4 artikla seuraavasti:

”4 artikla

Paikalliset hallinnolliset yksiköt

1.   Kussakin jäsenvaltiossa paikallisten hallinnollisten yksiköiden (LAU) on jaettava NUTS-taso 3 yhteen tai kahteen alueyksiköiden tasoon. LAU-tasoista vähintään yhden on oltava 3 artiklan 1 kohdassa määritelty ja liitteessä III lueteltu hallinnollinen yksikkö. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 7 a artiklan mukaisesti, jotta liitteessä III olevaa paikallisten hallinnollisten yksiköiden luetteloa voidaan muuttaa asianomaisen jäsenvaltion komissiolle 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti tiedoksi antamien hallinnollisten yksiköiden muutosten perusteella.

2.   Kunkin vuoden ensimmäisten kuuden kuukauden kuluessa jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle (Eurostat) paikallisten hallinnollisten yksiköiden luettelo edellisvuoden 31 päivältä joulukuuta, jossa ilmoitetaan mahdolliset muutokset ja NUTS 3 -alue, johon yksiköt kuuluvat. Tiedot on toimitettava komission (Eurostat) pyytämässä sähköisessä muodossa.

3.   Komissio (Eurostat) julkaisee paikallisten hallinnollisten yksiköiden luettelon verkkosivustonsa asiaa koskevassa osiossa viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä joulukuuta.”

5)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”4 a artikla

Tilastoruudukot

Komissio (Eurostat) ylläpitää unionin tason tilastoruudukkojärjestelmää ja julkaisee sen verkkosivustonsa asiaa koskevassa osiossa. Tilastoruudukkojen on oltava komission asetuksessa (EU) N:o 1089/2010 (*1) säädettyjen eritelmien mukaiset.

4 b artikla

Unionin alueelliset typologiat

1.   Komissio (Eurostat) ylläpitää unionin typologioita, jotka koostuvat alueyksiköistä NUTS-, LAU- ja ruututasoilla, ja julkaisee ne verkkosivustonsa asiaa koskevassa osiossa.

2.   Ruutuperusteinen typologia vahvistetaan neliökilometrin kokoisella ruuturesoluutiotasolla seuraavasti:

3.   LAU-tasolla vahvistetaan seuraavat typologiat:

Jos jossakin jäsenvaltiossa on useampi kuin yksi hallinnollinen LAU-taso, komissio (Eurostat) kuulee kyseistä jäsenvaltiota typologioiden jakamisessa käytettävän hallinnollisen LAU-tason määrittämiseksi.

4.   NUTS-tasolla 3 vahvistetaan seuraavat typologiat ja nimikkeet:

5.   Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä yhdenmukaiset edellytykset typologioiden yhdenmukaista soveltamista varten unionin tasolla. Kyseisissä edellytyksissä kuvataan menetelmä, jonka mukaisesti typologiat osoitetaan yksittäisiin paikallisiin hallinnollisiin yksiköihin ja NUTS-tasoon 3 kuuluviin alueisiin. Yhdenmukaisia edellytyksiä soveltaessaan komissio ottaa huomioon maantieteelliset, sosioekonomiset sekä historiaan, kulttuuriin ja ympäristöön liittyvät olosuhteet. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 7 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

(*1)  Komission asetus (EU) N:o 1089/2010, annettu 23 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/2/EY täytäntöönpanosta paikkatietoaineistojen ja -palvelujen yhteentoimivuuden osalta (EUVL L 323, 8.12.2010, s. 11).”"

6)

Muutetaan 5 artikla seuraavasti:

7)

Korvataan 7 artikla seuraavasti:

”7 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa Euroopan tilastojärjestelmää käsittelevä komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.”

8)

Lisätään artikla seuraavasti:

”7 a artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 18 päivästä tammikuuta 2018 viiden vuoden ajaksi 3 artiklan 4 kohdassa, 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 3 artiklan 4 kohdassa, 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.   Edellä olevien 3 artiklan 4 kohdan, 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.”

9)

Kumotaan 8 artikla.

10)

Korvataan liitteen III otsikko seuraavasti:

”PAIKALLISET HALLINNOLLISET YKSIKÖT”.

29.12.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 350/7

(1)

Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 21. konferenssi pidettiin Pariisissa 30 päivän marraskuuta ja 12 päivän joulukuuta 2015 välisenä aikana. Konferenssissa hyväksyttiin kansainvälinen sopimus, jäljempänä ’Pariisin sopimus’, jolla lujitetaan maailmanlaajuisia toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Pariisin sopimuksessa asetetaan muun muassa pitkän aikavälin tavoite, joka vastaa tavoitetta rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahteen celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna sekä jatkaa toimia nousun pitämiseksi alle 1,5 celsiusasteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna. Pariisin sopimus hyväksyttiin unionin puolesta neuvoston päätöksellä (EU) 2016/1841 (3). Pariisin sopimus tuli voimaan 4 päivänä marraskuuta 2016. Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi kaikkien toimialojen olisi annettava panoksensa ja osapuolet valmistelevat, ilmoittavat ja pitävät voimassa peräkkäiset kansallisesti määritellyt panoksensa. Toimia olisi näin ollen toteutettava myös Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) kautta kansainvälisen ilmailun aiheuttamien päästöjen vähentämiseksi.

(2)

Ympäristönsuojelu on yksi unionin merkittävimmistä haasteista. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklan mukaan unionin ympäristöpolitiikan tavoitteina on ympäristön laadun säilyttäminen, suojelu ja parantaminen, ihmisten terveyden suojelu, luonnonvarojen harkittu ja järkevä käyttö sekä sellaisten toimenpiteiden edistäminen kansainvälisellä tasolla, joilla puututaan alueellisiin tai maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin, ja erityisesti ilmastonmuutoksen torjuminen.

(3)

Eurooppa-neuvosto asetti 23 ja 24 päivänä lokakuuta 2014 antamissaan päätelmissä sitovaksi tavoitteeksi vähentää unionin kasvihuonekaasupäästöjä koko talouden laajuisesti vuoteen 2030 mennessä vähintään 40 prosenttia vuoden 1990 tasoihin verrattuna. Neuvosto hyväksyi 6 päivänä maaliskuuta 2015 virallisesti unionin ja sen jäsenvaltioiden panoksen niiden Pariisin sopimuksen mukaisena suunniteltuna kansallisesti määriteltynä panoksena. Eurooppa-neuvosto totesi lokakuussa 2014 antamissaan päätelmissä, että unionin olisi saavutettava tavoite yhteisesti mahdollisimman kustannusvaikuttavalla tavalla siten, että päästöjä vähennetään vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasosta Euroopan unionin päästökauppajärjestelmän, jäljempänä ’EU ETS’, kattamilla aloilla 43 prosentilla ja sen ulkopuolisilla aloilla 30 prosentilla. Kaikkien toimialojen olisi edistettävä näiden päästövähennysten saavuttamista. Komission olisi helpotettava vähäpäästöisen liikkuvuuden alan parhaiden käytäntöjen ja kokemusten vaihtoa jäsenvaltioiden kesken.

(4)

Hyvin toimiva ja uudistettu EU ETS, johon liittyy tehostettu väline markkinoiden vakauttamiseksi, on tärkein eurooppalainen väline, jolla saavutetaan Eurooppa-neuvoston lokakuussa 2014 antamien päätelmien mukainen 40 prosentin vähennystavoite lineaarisen kertoimen avulla ja käyttäen ilmaisjakoa vuoden 2020 jälkeen. Kyseisten säännösten olisi oltava johdonmukaisia unionin ilmastotavoitteiden ja sen Pariisin sopimuksen mukaisten sitoumusten kanssa. Huutokaupattava osuus olisi ilmaistava prosenttiosuutena Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/87/EY (4), jotta parannetaan investointipäätösten suunnittelun varmuutta, lisätään avoimuutta, minimoidaan hiilivuodot ja tehdään järjestelmästä yleisesti yksinkertaisempi ja helpommin ymmärrettävä. Komission olisi lisäksi arvioitava vuoden 2018 taustoittavan vuoropuhelun tuloksia osana Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 (5) mukaista säännöllistä raportointiaan. Direktiivin 2003/87/EY säännöksiä olisi tarkasteltava uudelleen ottaen huomioon kansainvälinen kehitys ja Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi toteutettavat toimet, mukaan lukien vuonna 2023 tehtävä ensimmäinen maailmanlaajuinen tilannekatsaus ja sitä seuraavat joka viides vuosi tehtävät maailmanlaajuiset tilannekatsaukset, joiden tarkoituksena on tuottaa tietoa peräkkäisiä kansallisesti määriteltyjä panoksia varten.

(5)

Unioni ja sen jäsenvaltiot ovat vuodesta 1997 alkaen pyrkineet edistämään kehitystä kohti kansainvälistä yhteisymmärrystä ilmailun kasvihuonekaasuvaikutusten vähentämiseksi ja niillä on jo vuodesta 2008 alkaen ollut voimassa lainsäädäntöä, jolla rajoitetaan ilmailutoiminnasta aiheutuvia ilmastonmuutosvaikutuksia, vuodesta 2005 alkaen käytössä olleen EU ETS:in avulla. Euroopan unionin tuomioistuin totesi 21 päivänä joulukuuta 2011 antamassaan tuomiossa (6), että ilmailualan toimien sisällyttäminen EU ETS:iin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/101/EY (7) mukaisesti ei loukkaa kansainvälistä oikeutta. ICAOssa tehtävän työn edistämiseksi unioni on kahteen kertaan hyväksynyt ajallisesti rajattuja poikkeuksia EU ETS:iin, joilla rajoitetaan noudattamisvelvoitteita siten, että ne kattavat ainoastaan Euroopan talousalueella, jäljempänä ’ETA’, sijaitsevien lentopaikkojen välisten lentojen päästöt. Tässä yhteydessä ilma-alusten käyttäjiin sovelletaan yhtäläisen kohtelun periaatetta samoilla reiteillä niiden sijoittautumispaikasta riippumatta. Näistä EU ETS:iin tehdyistä poikkeuksista uusimmassa, josta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa N:o 421/2014 (8), noudattamisvelvoitteet rajataan koskemaan ainoastaan ETA:n sisäisiä lentoja vuosina 2013–2016. Lisäksi mainitussa asetuksessa säädetään, että järjestelmän soveltamisalaa saatetaan muuttaa 1 päivästä tammikuuta 2017 alkaen ETA:n ulkopuolella sijaitsevilta lentopaikoilta lähtevien ja niille saapuvien lentojen osalta sen jälkeen, kun mainitussa asetuksessa säädetty uudelleentarkastelu on tehty.

(6)

ICAOn markkinapohjaisen toimenpiteen kehittämistyö kansainvälisen ilmailun päästöjen vähentämiseksi on yksi osa toimenpidekokonaisuutta, jolla pyritään saavuttamaan tavoitteena oleva hiilineutraali kasvu vuodesta 2020 alkaen, jäljempänä ’CNG 2020’, ja sitä olisi täydennettävä edistysaskelilla ilmaliikenteen hallinnassa ja käyttövoimateknologiassa. Tutkimusstrategioiden ja -ohjelmien jatkuva kehittäminen on olennaisen tärkeää tarvittavien teknisen innovoinnin ja operatiivisten parannusten kannalta, jotta edetään CNG 2020 -tavoitetta pidemmälle ja saadaan aikaan toimialakohtaisia absoluuttisia päästövähennyksiä.

(7)

Unionin tasolla on hyväksytty useita toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on estää Euroopan ilmatilan pirstoutuminen, jotta voidaan tehostaa ilmaliikenteen sujuvuutta ja ilmatilan käytön valvontaa ja näin vähentää päästöjä. Jäsenvaltiot ovat uudestaan sitoutuneet toteuttamaan yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan, kun otetaan huomioon lentoliikenteen odotettu kasvu tulevina vuosina. Ilmaliikenteen hallinnan edistämiseksi on nopeutettava eurooppalaisen ilmaliikenteen hallinnan nykyaikaistamishankkeen (SESAR) yhteisyrityksen täytäntöönpanoa. Myös GNSS-järjestelmän käyttö satelliittinavigointiin, yhteiset teknologia-aloitteet, kuten Clean Sky I ja Clean Sky II, sekä unionin tutkimusohjelmat, kuten Horisontti 2020 -ohjelma ja sen seuraajat, auttavat osaltaan parantamaan tehokkuutta ja vähentämään ilmailun päästöjä.

(8)

Kun otetaan huomioon lokakuussa 2016 pidetyssä ICAOn 39. yleiskokouksessa annettu päätöslauselma, joka koskee maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen täytäntöönpanoa vuodesta 2021 alkaen vuoden 2020 tasojen ylittävien kansainvälisen ilmailun päästöjen hyvittämiseksi, ICAO aikoo vuonna 2018 hyväksyä standardeja ja suositeltuja menettelytapoja mainitun päätöslauselman täydentämiseksi ja maailmanlaajuisen järjestelmän täytäntöönpanemiseksi. Kyseisen järjestelmän käytännön käyttöönotto edellyttää kuitenkin, että ICAOn osapuolet toteuttavat toimia kansallisella tasolla. Lisäksi ICAOn on kehitettävä hallinnointijärjestelyjä, joihin kuuluu myös rekisterijärjestelmä. Jotta voitaisiin antaa lisäpontta ICAOssa tehtävälle työlle ja helpottaa ICAOn järjestelmän käyttöönottoa, voimassa olevaa poikkeusta EU ETS:issä asetetuista velvoitteista olisi siksi jatkettava kolmansiin maihin suuntautuvien ja niistä saapuvien lentojen osalta 31 päivään joulukuuta 2023 saakka, jollei uudelleentarkastelusta muuta johdu, jotta saadaan tarvittavaa kokemusta ICAOn järjestelmän täytäntöönpanemiseksi. Poikkeuksen jatkamisesta seuraa, että huutokaupattavien ja maksutta jaettavien päästöoikeuksien, myös erityisestä varannosta jaettavien päästöoikeuksien, määrän olisi jatkossakin oltava suhteellinen palautusvelvollisuuden vähentämiseen nähden. Ilma-alusten käyttäjille jaettujen päästöoikeuksien määrää olisi pienennettävä 1 päivästä tammikuuta 2021 alkaen vuosittain lineaarisen vähennyskertoimen mukaisesti, jota sovelletaan kaikkiin muihin EU ETS:iin kuuluviin toimialoihin, jollei uudelleentarkastelusta ICAOn järjestelmän täytäntöönpanemiseksi muuta johdu. Uudelleentarkastelu valmistellaan noudattaen täysin parempaa sääntelyä koskevia ohjeita ja toteuttamalla riittävät kuulemiset kaikkien sidosryhmien kanssa, jäsenvaltiot mukaan lukien. Päästöoikeudet, joita ei ole jaettu erityisvarannosta, olisi yhä mitätöitävä.

(9)

Päästöoikeuksien huutokaupasta saadut tulot tai niiden rahallista arvoa vastaava määrä olisi käytettävä ilmastonmuutoksen torjumiseen unionissa ja kolmansissa maissa, muun muassa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseen unionissa ja kolmansissa maissa, etenkin kehitysmaissa, ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen liittyvän tutkimuksen ja kehitystyön rahoittamiseen, myös ilmailun, lentoliikenteen ja kestävien vaihtoehtoisten lentopolttoaineiden aloilla, päästöjen vähentämiseen vähäpäästöisen liikenteen avulla sekä EU ETS:in hallinnoinnista aiheutuvien kulujen kattamiseen. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä jäsenvaltioihin, jotka käyttävät kyseisiä tuloja yhdeksännen tutkimuksen puiteohjelman mukaisten tutkimus- ja innovointiohjelmien tai -aloitteiden yhteisrahoitukseen. Direktiivin 2003/87/EY mukaisesta päästöoikeuksien huutokaupasta saatujen tulojen käyttöä koskevan avoimuuden varmistaminen jäsenvaltioiden asetuksen (EU) N:o 525/2013 17 artiklan mukaisesti toimittamien raporttien avulla on olennaista unionin sitoumusten täyttämiseksi.

(10)

EU ETS:in tinkimättömyys ympäristön kannalta olisi turvattava siltä riskiltä, että jäsenvaltion sääntelemiä ilma-aluksen käyttäjiä ja muita toimijoita koskevat velvoitteet päättyvät. Näin ollen tällaisen jäsenvaltion myöntämiä päästöoikeuksia olisi voitava käyttää ainoastaan, jos velvoitteet palauttaa päästöoikeuksia eivät ole vaarassa päättyä siten, että tämä vaarantaa EU ETS:in tinkimättömyyden ympäristön kannalta. Komissiolle olisi siirrettävä valta toteuttaa tarvittavat toimenpiteet EU ETS:in tinkimättömyyden ympäristön kannalta turvaamiseksi. Tällaisten toimenpiteiden olisi oltava voimassa siihen saakka, kunnes niitä ei enää tarvita olosuhteiden muututtua.

(11)

Koska maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen keskeisiä osatekijöitä ei ole vielä kehitetty ja koska sen täytäntöönpano riippuu osallistuvien valtioiden ja alueiden säätämästä omasta lainsäädännöstä, komission olisi raportoitava säännöllisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle ICAO-neuvottelujen edistymisestä ja etenkin asiaa koskevista ICAOn hyväksymistä välineistä, myös standardeista ja suositelluista menettelytavoista, kolmansien maiden toteuttamista toimista, joilla pannaan täytäntöön päästöihin sovellettava maailmanlaajuinen markkinaperusteinen toimenpide ajanjaksolla 2021–2035, ponnisteluista, joilla luodaan kunnianhimoisia ja sitovia toimenpiteitä, jotta saavutetaan ilmailuteollisuuden pitkän aikavälin tavoite hiilidioksidipäästöjen puolittamisesta vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoden 2005 tasoon, ja muusta merkityksellisestä kansainvälisestä kehityksestä sekä sovellettavista välineistä, kuten UNFCCC:n ja Pariisin sopimuksen hiilimarkkinoita ja hiilikirjanpitoa koskevista säännöistä. Kun on saatu selvyys ICAOn välineiden luonteesta ja sisällöstä ja ennen kuin ICAOn maailmanlaajuista markkinaperusteista toimenpidettä ryhdytään toteuttamaan, komission olisi esitettävä kertomus, jossa sen olisi pohdittava, miten kyseiset välineet voidaan panna täytäntöön unionin oikeudessa tarkistamalla direktiiviä 2003/87/EY. Lisäksi komission olisi tarpeen mukaan tarkasteltava sääntöjä, joita sovelletaan ETA:n sisäisiin lentoihin. Tässä yhteydessä komission olisi kertomuksessaan otettava huomioon tarve varmistaa johdonmukaisuus unionin oikeuden kanssa, erityisesti kilpailun vääristymisen välttämiseksi sekä jäsenvaltioille ja ilma-alusten käyttäjille aiheutuvan tarpeettoman hallinnollisen rasituksen minimoimiseksi. Komission olisi tarvittaessa liitettävä kertomukseen sellainen ehdotus Euroopan parlamentille ja neuvostolle, joka vastaa pyrkimystä taata ilmailualan panos unionin sitoumukseen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä koko talouden laajuisesti vuoteen 2030 mennessä.

(12)

ICAOn maailmanlaajuisen markkinapohjaisen toimenpiteen täytäntöönpanon valmistelemiseksi on tarpeen, että mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on olemassa asiaankuuluvat tiedot ilmailutoiminnan päästöistä. Näitä päästöjä olisi tarkkailtava, niistä olisi raportoitava ja ne olisi todennettava samojen periaatteiden mukaisesti, joita sovelletaan direktiivin 2003/87/EY mukaisesti ilmailutoiminnan päästöjen tarkkailuun, raportointiin ja todentamiseen. Komission olisi näin ollen hyväksyttävä säännökset tarkkailusta, raportoinnista ja todentamisesta ICAOn maailmanlaajuisten markkinapohjaisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa varten; säännösten olisi vältettävä kilpailun vääristymistä. Näiden säännösten olisi oltava johdonmukaisia niiden periaatteiden kanssa, jotka sisältyvät direktiivin 2003/87/EY 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun asetukseen, ja niissä olisi varmistettava, että toimitettavat päästöraportit todennetaan kyseisen direktiivin 15 artiklassa tarkoitettujen todentamista koskevien periaatteiden ja perusteiden mukaisesti. Nämä säännökset olisi hyväksyttävä direktiivissä 2003/87/EY säädetyn tarkkailua, raportointia ja todentamista koskevan menettelyn mukaisesti.

(13)

Ilmailu vaikuttaa ilmastoon myös päästämällä ilmakehään typen oksideja, vesihöyryä sekä sulfaatti- ja nokihiukkasia korkealla ilmatilassa, millä voi tieteellisen tutkimuksen mukaan olla merkittäviä ilmastovaikutuksia. Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli on arvioinut, että ilmailun kokonaisvaikutukset ilmastoon ovat nykyisin kahdesta neljään kertaa suuremmat kuin pelkästään sen aikaisempien hiilidioksidipäästöjen vaikutukset. Tieteen kehittymistä odottaessa kaikki ilmailun vaikutukset olisi otettava huomioon mahdollisimman laajalti. Direktiivissä 2008/101/EY kaavailtiin typen oksideja koskevaa komission ehdotusta vuonna 2008. Asiaan liittyvistä teknisistä ja poliittisista vaikeuksista huolimatta komission olisi vauhditettava asiaan liittyvää työtään. Olisi myös edistettävä tutkimusta, joka kohdistuu tiivistymisjuovien eli tiivistymisvanojen muodostumiseen, niiden muuttumiseen cirruspilviksi, sulfaattiaerosolien ja noen vähäisempään suoraan vaikutukseen sekä tehokkaisiin hillitsemistoimenpiteisiin, mukaan lukien operatiiviset ja tekniset toimenpiteet.

(14)

Yksinkertaistamissyistä ja hallinnollisen taakan keventämiseksi ilma-alusten käyttäjien, joiden ETA:n sisäisten lentojen päästöt ovat vähemmän kuin 3 000 hiilidioksiditonnia vuodessa, olisi voitava käyttää komission asetuksen (EU) N:o 606/2010 (9) nojalla hyväksyttyä, vähän päästöjä aiheuttaville ilma-alusten käyttäjille tarkoitettua välinettä päästöjensä todentamiseksi. Muiden kuin kaupallisten ilma-alusten käyttäjien, joiden päästöt ovat vähemmän kuin 1 000 hiilidioksiditonnia vuodessa, olisi katsottava edelleen täyttävän direktiivissä 2003/87/EY asetetut vaatimukset uudella kymmenvuotiskaudella. Kyseisten kymmenen vuoden aikana olisi kehitettävä asiaa koskevia toimenpiteitä, jotta tulevaisuudessa kaikki ilma-alusten käyttäjät antavat panoksensa päästöjen vähentämiseksi.

(15)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, joita ovat voimassa olevan ilmailutoimintaa koskevan rajoitetun soveltamisen jatkaminen 31 päivään joulukuuta 2023 ja maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen vuonna 2021 alkavan täytäntöönpanon valmisteleminen, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(16)

Kun otetaan huomioon direktiivissä 2003/87/EY vahvistettu päästöoikeuksien palauttamisen määräaika, joka on 30 päivänä huhtikuuta 2018, on olennaisen tärkeää taata oikeusvarmuus ilma-alusten käyttäjille ja kansallisille viranomaisille. Näin ollen tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(17)

Direktiivi 2003/87/EY olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

1)

Lisätään 3 c artiklaan kohta seuraavasti:

”3 a.   Euroopan talousalueen (ETA) ulkopuolisissa maissa sijaitsevista lentopaikoista 31 päivän joulukuuta 2023 jälkeen saapuvan tai niistä lähtevän ilmailutoiminnan päästöoikeuksien jakamista tarkastellaan uudelleen 28 b artiklassa tarkoitetun mukaisesti.”

2)

Korvataan 3 d artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Tammikuun 1 päivästä 2013 alkaen 15 prosenttia päästöoikeuksista on myytävä huutokaupalla. Komissio tekee tutkimuksen ilmailualan mahdollisuuksista siirtää hiilidioksidiin liittyviä kustannuksia asiakkailleen ottaen huomioon EU ETS:in ja kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) kehittämän maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen. Tutkimuksessa on arvioitava ilmailualan mahdollisuudet siirtää vaadittujen päästöyksikköjen kustannukset verraten tätä eri toimialoihin ja energia-alaan tarkoituksena tehdä ehdotus huutokaupattavan osuuden kasvattamiseksi 28 b artiklan 2 kohdassa tarkoitetun uudelleentarkastelun mukaisesti ottaen huomioon kustannusten siirrosta tehty analyysi ja mukauttaminen muihin aloihin sekä eri liikennemuotojen välinen kilpailukyky.”

3)

Korvataan 3 d artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Kaikki päästöoikeuksien huutokaupasta saadut tulot olisi käytettävä ilmastonmuutoksen torjumiseen unionissa ja kolmansissa maissa, muun muassa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen, ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseen unionissa ja kolmansissa maissa, etenkin kehitysmaissa, vaikutusten lieventämiseen ja sopeutumiseen liittyvän tutkimuksen ja kehitystyön rahoittamiseen, myös erityisesti ilmailun ja lentoliikenteen aloilla, päästöjen vähentämiseen tukemalla vähäpäästöistä liikennettä sekä EU ETS:in hallinnoinnista aiheutuvien kulujen kattamiseen. Huutokaupasta saatuja tuloja olisi käytettävä myös yhteisten hankkeiden rahoittamiseen ilmailualan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, kuten eurooppalaisen ilmaliikenteen hallinnan nykyaikaistamishankkeen (SESAR) yhteisyritys ja yhteiset Clean Sky -teknologia-aloitteet, ja muut aloitteet, joilla mahdollistetaan GNSS-järjestelmän laaja käyttö satelliittinavigoinnissa ja mahdollistetaan yhteentoimivat valmiudet kaikissa jäsenvaltioissa, erityisesti sellaiset hankkeet, joilla parannetaan lentosuunnistusinfrastruktuuria, lentosuunnistuspalvelujen tarjoamista ja ilmatilan käyttöä. Huutokaupasta saaduilla tuloilla voidaan rahoittaa myös energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävää maailmanlaajuista rahastoa sekä metsien hävittämistä estäviä toimenpiteitä. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä jäsenvaltioihin, jotka käyttävät kyseisiä tuloja yhdeksännen tutkimuksen puiteohjelman mukaisten tutkimus- ja innovointiohjelmien tai -aloitteiden yhteisrahoitukseen. Tämän direktiivin mukaisesta päästöoikeuksien huutokaupasta saatujen tulojen käyttöä koskeva avoimuus on olennaista unionin sitoumusten täyttämisessä.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän kohdan ensimmäisen alakohdan perusteella toteuttamistaan toimista.”

4)

Korvataan 12 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava 31 päivään joulukuuta 2020 saakka, että kunkin laitoksen toiminnanharjoittaja palauttaa joka vuosi 30 päivään huhtikuuta mennessä kyseisestä laitoksesta edellisenä kalenterivuonna aiheutuneita ja 15 artiklan mukaisesti todennettuja kokonaispäästöjä vastaavan määrän päästöoikeuksia, jotka ovat muita kuin II luvun mukaisesti myönnettyjä päästöoikeuksia, ja että nämä päästöoikeudet mitätöidään sen jälkeen. Jäsenvaltioiden on varmistettava 1 päivästä tammikuuta 2021 alkaen, että kunkin laitoksen toiminnanharjoittaja palauttaa joka vuosi 30 päivään huhtikuuta mennessä kyseisestä laitoksesta edellisenä kalenterivuonna aiheutuneita ja 15 artiklan mukaisesti todennettuja kokonaispäästöjä vastaavan määrän päästöoikeuksia ja että nämä päästöoikeudet mitätöidään sen jälkeen, jollei 28 b artiklassa tarkoitetusta uudelleentarkastelusta muuta johdu.”

5)

Lisätään 12 artiklaan ennen 3 a kohtaa kohta seuraavasti:

”3 -a.   Tarpeen mukaan ja niin kauan kuin tämä on tarpeellista EU ETS:in tinkimättömyyden ympäristön kannalta suojelemiseksi EU ETS:in ilma-aluksen käyttäjät ja muut toimijat eivät saa käyttää sellaisen jäsenvaltion myöntämiä päästöoikeuksia, jonka ilma-aluksen käyttäjiä ja muita toimijoita koskevat velvoitteet ovat päättyneet. Jäljempänä 19 artiklassa tarkoitettuun säädökseen on sisällyttävä toimenpiteet, jotka ovat tarpeen tässä kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.”

6)

Muutetaan 28 a artikla seuraavasti:

7)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”28 b artikla

Komission kertomus ja uudelleentarkastelu koskien ICAOn maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen täytäntöönpanoa

1.   Komissio antaa ennen 1 päivää tammikuuta 2019 ja sen jälkeen säännöllisin väliajoin Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen päästöihin vuodesta 2021 alkaen sovellettavan maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen täytäntöönpanoa koskevien ICAOn neuvottelujen edistymisestä ja etenkin i) asiaa koskevista ICAOn hyväksymistä välineistä, myös standardeista ja suositelluista menettelytavoista; ii) ICAOn neuvoston hyväksymistä maailmanlaajuista markkinaperusteista toimenpidettä koskevista suosituksista; iii) maailmanlaajuisen rekisterin perustamisesta; iv) kolmansien maiden toteuttamista kansallisista toimenpiteistä, joilla pannaan täytäntöön maailmanlaajuinen markkinaperusteinen toimenpide, jota sovelletaan päästöihin vuodesta 2021 alkaen; v) kolmansien maiden varaumien seurauksista; sekä vi) muusta asiaan liittyvästä kansainvälisestä kehityksestä sekä sovellettavista välineistä.

Komissio antaa myös UNFCCC:n maailmanlaajuisen tilannekatsauksen mukaisesti kertomuksen pyrkimyksistä saavuttaa ilmailualan pitkän ajanjakson päästövähennystavoite ilmailun hiilidioksidipäästöjen puolittamisesta vuoden 2005 tasosta vuoteen 2050 mennessä.

2.   Komissio antaa 12 kuukauden kuluessa ICAOn asiaankuuluvien välineiden hyväksymisestä ja ennen kuin maailmanlaajuinen markkinapohjainen väline otetaan käyttöön Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa on pohdittava, miten kyseiset välineet voitaisiin panna täytäntöön unionin oikeudessa tämän direktiivin tarkistamisen kautta. Komissio tarkastelee tarvittaessa kyseisessä kertomuksessa myös sääntöjä, joita sovelletaan ETA:n sisäisiin lentoihin. Kertomuksessa on myös tutkittava maailmanlaajuisen markkinapohjaisen toimenpiteen kunnianhimoisuutta ja yleistä tinkimättömyyttä ympäristön kannalta, mukaan lukien se, kuinka hyvin siinä pyritään saavuttamaan Pariisin sopimuksen tavoitteet yleisesti, osallistumisastetta, sen täytäntöönpanokelpoisuutta, avoimuutta, seuraamuksia noudattamatta jättämisestä, yleisöpalautetta koskevia menettelyjä, päästöhyvitysten laatua, päästöjen tarkkailua, raportointia ja todentamista, rekistereitä, vastuuvelvollisuutta ja biopolttoaineiden käyttöä koskevia sääntöjä. Kertomuksessa on myös pohdittava, onko 28 c artiklan 2 kohdan mukaisesti hyväksyttyjä säännöksiä tarkistettava.

3.   Komission liittää tarvittaessa tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun kertomukseen ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle 28 a artiklassa säädettyjen poikkeusten muuttamiseksi, poistamiseksi, laajentamiseksi tai korvaamiseksi noudattaen unionin sitoumusta vähentää kasvihuonekaasupäästöjä koko talouden laajuisesti vuoteen 2030 mennessä, jotta varmistetaan, että unionin ilmastotoimet ovat ympäristöllisesti tinkimättömiä ja tehokkaita.

28 c artikla

Tarkkailua, raportointia ja todentamista koskevat säännökset maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen soveltamiseksi

1.   Komissio hyväksyy säännöksiä, jotka koskevat asianmukaista päästöjen tarkkailua, raportointia ja todentamista, jotta ICAOn maailmanlaajuinen markkinaperusteinen toimenpide voidaan panna täytäntöön kaikilla sen kattamilla reiteillä. Kyseisten säännösten on perustuttava ICAOn hyväksymiin asiaa koskeviin välineisiin, niiden on vältettävä kilpailun vääristymistä ja niiden on oltava johdonmukaisia 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun asetuksen periaatteiden kanssa, ja niillä on varmistettava, että toimitettavat päästöraportit todennetaan 15 artiklassa tarkoitettujen todentamista koskevien periaatteiden ja kriteerien mukaisesti.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut säännökset hyväksytään 14 ja 15 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.”

8)

Lisätään 30 artiklaan kohta seuraavasti:

”5.   Komissio esittää ennen 1 päivää tammikuuta 2020 päivitetyn analyysin ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutuksista sekä tarvittaessa ehdotuksen siitä, miten näihin vaikutuksiin voitaisiin parhaiten puuttua.”

9)

Korvataan liitteessä I olevassa k alakohdassa oleva ilmaisu ”2020” ilmaisulla ”2030”.

29.12.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 350/15

(1)

Oikeusvarmuuden ja nuorille viljelijöille tarkoitetun tuen yhtenäisen ja syrjimättömän täytäntöönpanon varmistamiseksi on tarpeen säätää, että maaseudun kehittämisen yhteydessä ”toiminnan aloittamispäivä”, johon viitataan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1305/2013 (5) ja muissa asianomaisissa säännöissä, on päivä, jona hakija toteuttaa tai saattaa päätökseen ensimmäistä kertaa toiminnan aloittamiseen liittyvän toimen, ja että tukihakemus on toimitettava viimeistään 24 kuukauden kuluttua tästä päivästä. Ohjelmista käydyistä neuvotteluista saadut kokemukset ovat lisäksi osoittaneet, että nuorten viljelijöiden toteuttamaa yhteistä perustamista koskevia sääntöjä ja asetuksen (EU) N:o 1305/2013 19 artiklan 4 kohdassa tuen edellytykseksi säädettyjä kynnysarvoja olisi selkiytettävä ja että liiketoimintasuunnitelman kestoa koskevia säännöksiä olisi selkiytettävä.

(2)

Jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten tarjoamien neuvonta- ja koulutuspalvelujen täytäntöönpanon helpottamiseksi tämän toimenpiteen mukaisen tuensaajan asema olisi laajennettava koskemaan kyseisiä viranomaisia, ja samalla olisi varmistettava, että palvelun tarjoajan valitsee kyseisistä viranomaisista toiminnallisesti riippumaton elin ja että tarkastuksia tehdään neuvonta- tai koulutuspalvelun tarjoajan tasolla.

(3)

Jotta kannustettaisiin laatujärjestelmiin osallistumista, viljelijöiden tai viljelijäryhmien, jotka ovat osallistuneet tällaisiin järjestelmiin tukihakemuksen esittämistä edeltäneiden viiden vuoden aikana, olisi oltava tukikelpoisia enintään viisi vuotta, ottaen samalla asianmukaisesti huomioon ensimmäisen järjestelmään osallistumisen ajankohdan.

(4)

On olennaisen tärkeää, että rahoitusvälineet suunnitellaan ja toteutetaan joustavalla ja avoimella tavalla, jotta ne houkuttelisivat riittävästi yksityisiä sijoittajia. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että eräät toimenpidekohtaiset tukikelpoisuussäännöt rajoittavat rahoitusvälineiden käyttöä maaseudun kehittämisohjelmissa sekä rahaston hoitajien mahdollisuuksia käyttää niitä joustavasti. Tämä vuoksi on aiheellista säätää, että tiettyjä toimenpidekohtaisia tukikelpoisuussääntöjä ei sovelleta rahoitusvälineisiin. Samasta syystä on aiheellista säätää, että asetuksen (EU) N:o 1305/2013 19 artiklan mukainen nuorille viljelijöille suunnattu perustamistuki voidaan myöntää myös rahoitusvälineiden muodossa. Kyseisten muutosten vuoksi olisi säädettävä, että silloin kun asetuksen (EU) N:o 1305/2013 17 artiklan mukainen investointituki myönnetään rahoitusvälineiden muodossa, investoinnilla on tuettava yhtä tai useampaa maaseudun kehittämiseen liittyvää unionin prioriteettia.

(5)

Kaksinkertaisen rahoituksen kiellon periaatteen noudattamiseen viherryttämisen yhteydessä liittyvän hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus soveltaa kiinteää keskimääräistä vähennystä kaikkiin asianomaisiin tuensaajiin, jotka toteuttavat asianomaisen toimintatyypin tai alatoimenpiteen.

(6)

Viljelijöihin kohdistuu nykyisin yhä enemmän taloudellisia riskejä markkinakehityksen seurauksena. Nämä riskit eivät kuitenkaan vaikuta kaikkiin maatalouden aloihin samalla tavalla. Tämän vuoksi jäsenvaltioilla olisi oltava asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa mahdollisuus tukea viljelijöitä alakohtaisen tulojen vakauttamisvälineen avulla, etenkin aloilla, joilla tulot ovat supistuneet niin voimakkaasti, että sillä olisi huomattava taloudellinen vaikutus tietyllä maaseutualueella ja edellyttäen, että tulojen lasku ylittää vähintään 20 prosentin kynnysarvon. Sen varmistamiseksi, että alakohtainen tulojen vakauttamisväline on tehokas ja jäsenvaltioiden erityisolosuhteisiin mukautettu, jäsenvaltioiden olisi voitava määritellä maaseudun kehittämisohjelmissaan joustavalla tavalla tulot, jotka on otettava huomioon välineen aktivoimiseksi. Samaan aikaan ja jotta edistettäisiin vakuutusten käyttöä viljelijöiden keskuudessa, näihin vakuutuksiin sovellettava tuotannon laskun kynnysarvo olisi laskettava 20 prosenttiin. Lisäksi ohjelman rahoitussuunnitelman sisältöä olisi mukautettava, jotta voidaan seurata alakohtaisen tulojen vakauttamisvälineen ja vakuutuksen puitteissa aiheutuneita menoja.

(7)

Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 36 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu erityisvaatimus, jonka mukaan riskienhallintatoimenpiteestä on annettava kertomus vuonna 2018, sisältyy jo osana Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) seurannasta ja arvioinnista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 (6) 110 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuun kertomukseen. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 1305/2013 36 artiklan 5 kohdan toinen alakohta olisi kumottava.

(8)

Kaikilla aloilla toimivia viljelijöitä koskevien keskinäisten rahastojen osalta vaikuttaa siltä, että asetuksen (EU) N:o 1305/2013 38 artiklan 3 kohdassa ja 39 artiklan 4 kohdassa asetettu kielto, jonka mukaan alkupääoma ei saa olla peräisin julkisista varoista, haittaa kyseisten rahastojen tehokasta toimintaa. Kyseinen kielto olisi sen vuoksi poistettava. Lisäksi on aiheellista laajentaa aloja, jotka voidaan kattaa keskinäisille rahastoille myönnettävällä taloudellisella tuella, niin että tuella voidaan täydentää rahastoihin maksettavia vuosittaisia maksuja ja että tuki voi myös liittyä keskinäisten rahastojen alkupääomaan.

(9)

Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 18 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 24 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukainen tuki investointeihin luonnonkatastrofien ja muiden katastrofien vahingoittamien tuotantomahdollisuuksien palauttamiseksi myönnetään yleensä kaikille tukikelpoisille hakijoille. Tämän vuoksi jäsenvaltioita ei saisi vaatia määrittelemään valintaperusteita edellä tarkoitetuille palauttamistoimenpiteille. Lisäksi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa silloin, kun valintaperusteita ei ole toimenpiteiden luonteen vuoksi mahdollista määritellä, jäsenvaltioiden olisi voitava määritellä vaihtoehtoisia valintamenetelmiä.

(10)

Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 59 artiklassa määritellään Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) myönnettävät enimmäisrahoitusosuudet. Jotta voitaisiin vähentää joidenkin jäsenvaltioiden kansallisiin talousarvioihin kohdistuvia paineita ja nopeuttaa kipeästi tarvittavia investointeja Kyproksella, kyseisen asetuksen 59 artiklan 4 kohdan f alakohdassa tarkoitetun, 100 prosentin enimmäisrahoitusosuuden soveltamista olisi jatkettava ohjelman päättämiseen asti. Lisäksi asetuksen (EU) N:o 1305/2013 59 artiklan 4 kohtaan olisi lisättävä viittaus erityiseen rahoitusosuuteen, joka otettiin käyttöön Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1303/2013 (7) asetuksen (EU) N:o 1303/2013 38 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua uutta rahoitusvälinettä varten.

(11)

Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 60 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kun kyseessä ovat luonnonkatastrofeista johtuvat kiireelliset toimenpiteet, ohjelmamuutoksiin liittyvien menojen tukikelpoisuus voi alkaa päivänä, jona luonnonkatastrofi tapahtui. Mainittu mahdollisuus hyväksyä tukikelpoisiksi ennen ohjelmamuutosten toimittamista aiheutuneet menot olisi laajennettava koskemaan myös muita tilanteita, kuten katastrofitilanteita tai jäsenvaltion tai alueen sosioekonomisten olosuhteiden merkittäviä ja äkillisiä muutoksia.

(12)

Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 60 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että maatalousalalla tehtyjen investointien osalta tukikelpoisiksi katsotaan vain hakemuksen toimittamisen jälkeen aiheutuneet menot. Kuitenkin tapauksissa, joissa investointi liittyy kiireellisiin toimenpiteisiin, joiden syynä ovat luonnonkatastrofit, muut katastrofit tai epäsuotuisat sääolot tai jotka johtuvat jäsenvaltion tai alueen sosioekonomisten olosuhteiden merkittävästä ja äkillisestä muutoksesta, jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus määrätä ohjelmissaan, että kyseisen tapahtuman jälkeiset menot ovat tukikelpoisia, jotta voidaan varmistaa joustava ja oikea-aikainen reagointi tällaisiin tapahtumiin. Jotta voidaan tehokkaasti tukea jäsenvaltioiden toteuttamia hätätoimenpiteitä vastauksena viime vuosien tapahtumiin, kyseistä mahdollisuutta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2016.

(13)

Jotta voitaisiin lisätä asetuksen (EU) N:o 1303/2013 67 artiklan 1 kohdan b–d alakohdassa tarkoitettujen yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen käyttöä, on tarpeen rajata asetuksen (EU) N:o 1305/2013 62 artiklan 2 kohdassa maaseuturahastoa varten säädetyt erityissäännöt koskemaan asetuksen (EU) N:o 1305/2013 21 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti tulonmenetysten ja hoitokustannusten tapauksessa myönnettyä tukea sekä 28–31, 33 ja 34 artiklan mukaisesti myönnettyä tukea.

(14)

Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 74 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot kuulevat maaseudun kehittämisohjelman seurantakomiteaa valintaperusteista neljän kuukauden kuluessa ohjelman hyväksymisestä. Tämä asettaa jäsenvaltioille epäsuorasti velvoitteen, jonka mukaan niiden on edellä tarkoitettuun ajankohtaan mennessä määriteltävä kaikki valintaperusteet, myös valintaperusteet myöhemmin käynnistettäviä hakumenettelyjä varten. Jotta tarpeetonta hallinnollista rasitusta voitaisiin vähentää ja varmistaa samalla, että rahoitusvarat käytetään parhaalla mahdollisella tavalla, jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus määritellä valintaperusteet ja pyytää seurantakomitealta lausuntoa milloin tahansa ennen hakumenettelyjen julkistamista.

(15)

Jotta voidaan lisätä sato-, eläin- ja kasvivakuutuksen sekä keskinäisten rahastojen ja tulojen vakauttamisvälineen käyttöä, ensimmäisen julkisen tuen enimmäisprosenttiosuutta olisi korotettava 65 prosentista 70 prosenttiin.

(16)

Rahoituskurin avulla varmistetaan, että Euroopan maatalouden tukirahaston (maatalouden tukirahasto) määrärahat ovat niille asetettujen monivuotisen rahoituskehyksen vuotuisten enimmäismäärien mukaisia, ja perustetaan maatalousalan kriisivaraus. Koska suorien tukien mukautusasteen määrittäminen on tekninen toimenpide ja koska se liittyy erottamattomasti komission vuotuisessa talousarvioesityksessään esittämiin menoarvioihin, mukautusasteen määrittämismenettelyä olisi yksinkertaistettava antamalla komissiolle valtuudet hyväksyä mukautusaste käyttämällä neuvoa-antavaa menettelyä.

(17)

Asetuksen (EU) N:o 1303/2013 87 artiklassa ja asetuksen (EU) N:o 1306/2013 38 artiklassa säädettyjen, sitoumusten ilman eri toimenpiteitä tapahtuvaa vapauttamista koskevien sääntöjen yhdenmukaistamiseksi olisi muutettava asetuksen (EU) N:o 1306/2013 38 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua päivämäärää, johon mennessä jäsenvaltioiden on lähetettävä komissiolle tieto vapauttamista koskevista poikkeuksista.

(18)

Jotta asetuksen (EU) N:o 1306/2013 41 artiklan 2 kohdan mukaisten tilapäisten vähennysten tuottamien takaisinperittyjen määrien käsittely olisi oikeudellisesti selkeää, kyseiset määrät olisi otettava mainitun asetuksen 43 artiklan mukaiseen luetteloon käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen lähteistä.

(19)

Hallinnollisen yksinkertaistamisen vuoksi on aiheellista korottaa kynnysarvoa, jonka alittuessa jäsenvaltiot voivat päättää olla perimättä takaisin aiheettomasti maksettuja maksuja 150 eurosta 250 euroon, edellyttäen että jäsenvaltio soveltaa vastaavaa tai korkeampaa kynnystä kansallisten velkojen maksamatta jättämisen tapauksessa.

(20)

On syytä varmistaa, että julkisia hankintoja koskevien sääntöjen noudattamatta jättämisestä johtuva maksujen epääminen tai takaisinperintä heijastaa kyseisen noudattamatta jättämisen vakavuutta ja on suhteellisuusperiaatteen mukaista, ja että tämä vakavuuden taso on vahvistettu esimerkiksi komission antamissa ohjeissa, jotka koskevat rahoitusoikaisuja, joita tehdään unionin rahoittamiin ja yhteistyössä hallinnoitaviin menoihin kyseisten sääntöjen noudattamatta jättämisen seurauksena. Lisäksi on aiheellista selventää, että tällaisella noudattamatta jättämisellä on vaikutusta toimen laillisuuteen ja sääntöjenmukaisuuteen ainoastaan sitä tuen osaa vastaavasti, jota ei makseta tai joka peritään takaisin.

(21)

Pienviljelijöille aiheutuvan hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi olisi otettava käyttöön lisäpoikkeus, jolla pienviljelijät vapautetaan velvoitteesta ilmoittaa viljelylohkot, joista ei ole tehty maksatushakemusta.

(22)

Ottaen huomioon käytännön ongelmat ja erityisongelmat, joita pinta-alaan perustuvien tukien maksumääräaikojen yhdenmukaistaminen maataloustukirahaston ja maaseuturahaston välillä on aiheuttanut, siirtymäkautta olisi pidennettävä vielä yhdellä vuodella. Pinta-alaperusteisten maaseudun kehittämistoimenpiteiden osalta viljelijöiden kassavirtojen säilyttämiseksi olisi kuitenkin oltava edelleen mahdollista suorittaa ennakkomaksuja ennen 16 päivää lokakuuta.

(23)

Unionin moninaisten maatalousjärjestelmien huomioon ottamiseksi on asianmukaista antaa jäsenvaltioiden pitää pysyväksi nurmeksi luokittelussa käytettävänä perusteena kyntämistä, jolla on merkitystä agronomisten ja ympäristöllisten näkökohtien kannalta.

(24)

Tietyistä pensaista tai puista, jotka eivät ole suoraan eläinten laidunnettavissa, voidaan kuitenkin tuottaa eläinten rehua. Jäsenvaltioiden olisi voitava sallia koko alueellaan tai osassa sitä se, että pysyvä nurmi sisältää kyseisiä pensaita tai puita, jos heinäkasvit tai muut nurmirehukasvit säilyvät enemmistönä.

(25)

Jotta selkeytettäisiin ennen vuotta 2018 tehtyä kesannon luokittelua peltoalaksi, kun se on ollut olemassa vähintään viisi vuotta, ja varmuuden takaamiseksi asianomaisille viljelijöille, jäsenvaltioiden olisi annettava säilyttää sen luokittelu peltoalaksi vuonna 2018.

(26)

Maalla, joka on laidunnettavaa ja jolla heinäkasvit ja muut nurmirehukasvit eivät ole enemmistönä tai niitä ei ole, ja jolla laiduntamiskäytännöt eivät ole luonteeltaan perinteisiä eivätkä tärkeitä biotooppien ja elinympäristöjen säilyttämisen kannalta, voi kuitenkin olla merkittävää arvoa laiduntamisen kannalta tietyillä alueilla. Jäsenvaltioiden olisi sallittava pitää näitä alueita pysyvänä nurmena koko alueellaan tai osassa sitä.

(27)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 (8) ensimmäisistä soveltamisvuosista saadut kokemukset ovat osoittaneet, että eräät yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltaneet jäsenvaltiot eivät käyttäneet niiden varojen koko määrää, jotka olivat saatavilla komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2015/1089 (9) säädettyjen talousarviomäärärahojen enimmäismäärien perusteella. Perustukijärjestelmää soveltavilla jäsenvaltioilla on jo varojen käytön tehostamiseksi mahdollisuus tietyin rajoituksin jakaa tukioikeuksia suuremmasta arvosta kuin se määrä, joka niillä on käytettävissä perustukijärjestelmää varten. Myös yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltaville jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus samoin yhteisin rajoituksin ja suorien tukien nettoenimmäismääriä noudattaen laskea tarvittava määrä, jolla niiden yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän enimmäismäärää voidaan korottaa.

(28)

Jotkin jäsenvaltiot ylläpitävät kansallisia vero- tai sosiaaliturvarekistereitä, joihin viljelijät on rekisteröity maataloustoimintansa osalta. Näiden jäsenvaltioiden olisi voitava jättää suorien tukien tukikelpoisuuden ulkopuolelle viljelijät, jotka eivät ole rekisteröityneet tällä tavoin.

(29)

Koska aiemmin saadut kokemukset ovat osoittaneet, että tukea on eräissä tapauksissa myönnetty luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, joiden liiketoiminnan tarkoituksena ei ole lainkaan ollut tai on vain hyvin vähäisessä määrin ollut maataloustoiminnan harjoittaminen, asetuksella (EU) N:o 1307/2013 otettiin käyttöön aktiiviviljelijää koskeva säännös. Sen nojalla jäsenvaltioiden on pidättäydyttävä myöntämästä suoria tukia tietyille henkilöille, elleivät kyseiset henkilöt voi osoittaa, että heidän maataloustoimintansa ei ole hyvin vähäistä. Myöhemmät kokemukset kuitenkin osoittavat, että asetuksen (EU) N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa lueteltujen aktiiviviljelijän kolmen määrittelyperusteen täytäntöönpano on monissa jäsenvaltioissa osoittautunut vaikeaksi. Jotta voitaisiin vähentää kyseisten kolmen määrittelyperusteen täytäntöönpanoon liittyvää hallinnollista rasitusta, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus päättää, että niistä ainoastaan yksi tai kaksi on käytettävissä sen osoittamiseksi, että henkilö on aktiiviviljelijä.

(30)

Lisäksi eräiden jäsenvaltioiden kokemus on, että asetuksen (EU) N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdassa esitettyyn liiketoimintoja koskevaan luetteloon liittyvien seikkojen täytäntöönpanosta aiheutuvat ongelmat ja hallinnolliset kustannukset olivat suuremmat kuin ne edut, jotka saadaan sulkemalla suorien tukien järjestelmän ulkopuolelle hyvin pieni joukko sellaisia tuensaajia, jotka eivät ole aktiivisia. Jos jäsenvaltio katsoo asian olevan näin, sen olisi voitava keskeyttää mainitun 9 artiklan soveltaminen liiketoimintoja koskevan luettelon osalta.

(31)

On tarkoituksenmukaista tehdä selväksi, että jäsenvaltioilla on asetuksen (EU) N:o 1307/2013 11 artiklan mukaisesti mahdollisuus tarkistaa vuosittain päätöksiään alentaa viljelijöille myönnettävää perustukea 150 000 euroa ylittävältä määrältä edellyttäen, että tarkistus ei johda maaseudun kehittämiseen käytettävissä olevien määrien vähentämiseen.

(32)

Jotta jäsenvaltiot voivat mukauttaa yhteisen maatalouspolitiikan mukaista tukea erityistarpeisiinsa, niille olisi annettava riittävät mahdollisuudet tarkistaa päätöstään siirtää varoja suorien tukien enimmäismäärästään maaseudun kehittämisohjelmiinsa ja päinvastoin. Niille olisi sen vuoksi annettava mahdollisuus tarkistaa päätöstään myös kalenterivuodesta 2019 lähtien edellyttäen, että tällainen päätös ei merkitse maaseudun kehittämiseen osoitettujen määrien vähentämistä.

(33)

Sen lisäksi, että jäsenvaltiot voivat tehdä lineaarisen vähennyksen perustukijärjestelmän tukioikeuksien arvosta kansallisen varannon tai alueellisten varantojen täydentämiseksi, jotta voidaan helpottaa nuorten viljelijöiden ja maataloustoiminnan aloittavien viljelijöiden osallistumista tukijärjestelmään, jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää samaa järjestelyä sellaisten toimenpiteiden rahoittamiseksi, jotka toteutetaan maan hylkäämisen estämiseksi ja erityisten haittojen korvaamiseksi viljelijöille.

(34)

Ekologista alaa koskevasta velvoitteesta vapauttaminen, jota asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklan 4 kohdan a alakohdan nojalla sovelletaan tiloihin, joiden peltoalasta yli 75:tä prosenttia käytetään palkokasvien viljelyyn ainoana lajina tai yhdistettynä heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien viljelyyn tai kesantoon, olisi ulotettava koskemaan myös viljelyn monipuolistamiseen liittyvään velvoitteeseen viherryttämiseen sovellettavien sääntöjen yksinkertaistamiseksi ja niiden välisen yhdenmukaisuuden parantamiseksi.

(35)

Jotta voidaan varmistaa, että erityyppisiä viljelykasveja, joiden osuus on huomattava tietyillä alueilla, kohdellaan yhdenmukaisesti viljelyn monipuolistamista koskevan vaatimuksen suhteen, asetuksen (EU) N:o 1307/2013 44 artiklan 2 kohdan mukainen viljelyn monipuolistamista koskevien sääntöjen soveltamiseen liittyvä joustavuus olisi laajennettava koskemaan merkittävän osan vuodesta tai merkittävän osan kasvukaudesta veden alla kasvavien viljelykasvien viljelyä.

(36)

Jotta voidaan yhdenmukaistaa ne asetuksen (EU) N:o 1307/2013 44 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt, voimassa olevat vapautukset viljelyn monipuolistamista koskevasta velvoitteesta, joita sovelletaan maahan, jota käytetään pääasiassa heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien tuotantoon tai palkokasvien viljelyyn taikka veden alla kasvavien kasvien viljelyyn tai joka on pääasiassa kesannolla tai pysyvää nurmea, ja siten varmistaa kaikkien niiden viljelijöiden tasavertainen kohtelu, joilla on samat maankäyttöosuudet, peltoalan 30 hehtaarin ylärajaa ei tulisi enää soveltaa.

(37)

Jotta voidaan ottaa huomioon spelttivehnän (Triticum spelta) agronomiset erityispiirteet, se olisi katsottava eri viljelykasviksi asetuksen (EU) N:o 1307/2013 44 artiklaa sovellettaessa.

(38)

Jotta voidaan yhdenmukaistaa ne asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklan 4 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt, voimassa olevat vapautukset ekologista alaa koskevasta velvoitteesta, joita sovelletaan maahan, jota käytetään pääasiassa heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien tuotantoon tai palkokasvien viljelyyn taikka veden alla kasvavien kasvien viljelyyn tai joka on pääasiassa kesannolla tai pysyvää nurmea, peltoalan 30 hehtaarin ylärajaa ei tulisi enää soveltaa.

(39)

Koska tietyt pysyvät viljelykasvit voivat tarjota biologisen monimuotoisuuden kannalta mahdollisesti välillisiä ympäristöhyötyjä, asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklassa säädettyyn ekologisen alan tyyppien luetteloon olisi sisällytettävä elefanttiheinä (Miscanthus) ja leveäkompassikukka (Silphium perfoliatum). Koska kasvillisuustyypillä voi olla myönteinen vaikutus siihen, kuinka kesantomaa edistää biologista monimuotoisuutta, mesikasveille kylvetyt kesannot olisi tunnustettava erilliseksi ekologisen alan tyypiksi. Elefanttiheinää, leveäkompassikukkaa ja mesikasveille kylvettyjä kesantoja koskeville ekologisen alan tyypeille olisi näin ollen vahvistettava painokertoimet. Painokertoimet olisi vahvistettava ottaen huomioon niiden erilainen merkitys biologiselle monimuotoisuudelle. Uusien ekologisen alan tyyppien käyttöönotto edellyttää, että typpeä sitovien kasvien alan ja lyhytkiertoisen energiapuun alan nykyisiä painokertoimia mukautetaan niin, että otetaan huomioon uusi tasapaino kaikkien ekologisen alan tyyppien välillä.

(40)

Kokemukset asetuksen (EU) N:o 1307/2013 50 artiklan mukaisen nuorten viljelijöiden tukijärjestelmän soveltamisesta ovat osoittaneet, että eräissä tapauksissa nuoret viljelijät eivät voi saada tukea koko viiden vuoden ajalta. Vaikka tämä tuki keskittyy maataloustoimintansa aloittavien nuorten harjoittamaan uuteen taloudelliseen toimintaan, jäsenvaltioiden olisi helpotettava nuorten viljelijöiden mahdollisuutta saada nuorten viljelijöiden tukea täydet viisi vuotta myös tapauksissa, joissa nuoret viljelijät eivät ole hakeneet tukea välittömästi tilan perustamisen jälkeen.

(41)

Jotkin jäsenvaltiot ovat arvioineet, että nuorille viljelijöille asetuksen (EU) N:o 1307/2013 50 artiklan nojalla tarjottava tuki ei vastaa riittävästi nuorten viljelijöiden toiminnan aloittamisen ja maatilojen rakenteellisen mukauttamisen aiheuttamiin taloudellisiin haasteisiin. Jotta parannettaisiin edelleen nuorten viljelijöiden mahdollisuuksia osallistua maatalouden harjoittamiseen, jäsenvaltioiden olisi voitava päättää nuorten viljelijöiden tuen määrän laskennassa sovellettavan prosenttiosuuden nostamisesta 25–50 prosenttiin, sovellettavasta laskentamenetelmästä riippumatta. Tällainen päätös ei saisi vaikuttaa nuorten viljelijöiden tuen rahoittamiseen käytettävien jäsenvaltioiden suorien tukien kansallisen enimmäismäärän kahden prosentin rajaan.

(42)

Jotta voitaisiin selkeyttää jäsenvaltioiden velvollisuuksia vapaaehtoisen tuotantosidonnaisen tuen tuotantoa rajoittavan luonteen osalta, on aiheellista muotoilla asetuksen (EU) N:o 1307/2013 52 artiklan 5 ja 6 kohta uudelleen. Koska uudelleenmuotoilussa otetaan huomioon kyseisten säännösten osalta 1 päivästä tammikuuta 2015 alkaen vallinnut nykyinen käytäntö, sitä on aiheellista soveltaa hakuvuodesta 2015 alkaen.

(43)

Jotta aloille, joille tiettyinä vuosina on ollut ominaista markkinoiden rakenteellinen epätasapaino, kohdistetut unionin järjestelmät olisivat keskenään mahdollisimman yhdenmukaisia, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joissa jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus päättää, että vapaaehtoisen tuotantosidonnaisen tuen maksamista voidaan jatkaa vuoteen 2020 asti niiden tuotantoyksiköiden perusteella, joille kyseistä tukea myönnettiin edellisellä viitejaksolla.

(44)

Vapaaehtoista tuotantosidonnaista tukea koskevan joustavuuden lisäämiseksi jäsenvaltioiden olisi sallittava tarkistaa tukipäätöksiään vuosittain hakuvuodesta 2019 lähtien.

(45)

Yksi tuottajaorganisaatioiden perustamisen suurimmista esteistä näyttäisi olevan keskinäisen luottamuksen ja aikaisempien kokemusten puute; tämä koskee lähinnä jäsenvaltioita, joissa järjestäytymisaste on keskimääräistä alhaisempi. Tässä yhteydessä kyseinen este voitaisiin poistaa ohjauksella, jossa hedelmä- ja vihannesalalla jo toimivat tuottajaorganisaatiot näyttävät mallia alan muille tuottajaorganisaatioille, tuottajaryhmille tai yksittäisille tuottajille ja tällainen ohjaus olisi sen vuoksi sisällytettävä hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden tavoitteisiin.

(46)

Ilmaisjakelua varten tehtävien markkinoiltapoistojen lisäksi on aiheellista myöntää taloudellista tukea ohjaukselle, jonka tarkoituksena on kannustaa tuottajia sellaisten organisaatioiden perustamiseen, jotka täysimääräistä unionin rahoitusta saadakseen täyttävät rahoituksen saannin perusteet nykyisten tuottajaorganisaatioiden toimintaohjelmien puitteissa.

(47)

Kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteet olisi laajennettava kattamaan keskinäisten rahastojen täydentäminen; nämä rahastot voisivat uusina välineinä auttaa kriisien torjunnassa, menekinedistämisessä ja tiedotuksessa hedelmä- ja vihannesmarkkinoiden monipuolistamiseksi ja vahvistamiseksi.

(48)

Jotta voitaisiin yksinkertaistaa nykyistä menettelyä, jossa ensin annetaan jäsenvaltioille lupa myöntää kansallista lisärahoitustukea tuottajaorganisaatioille unionin niillä alueilla, joilla järjestäytymisaste on erityisen alhainen, ja jossa tämän jälkeen korvataan osa kansallisesta rahoitustuesta tiettyjen edellytysten täyttyessä, käyttöön olisi otettava uusi järjestelmä niiden jäsenvaltioiden osalta, joissa järjestäytymisaste on huomattavasti alle unionin keskiarvon. Jotta varmistetaan sujuva siirtyminen nykyisestä menettelystä uuteen järjestelmään, olisi säädettävä vuoden pituisesta siirtymäkaudesta. Uutta järjestelmää olisi näin ollen sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2019 alkaen.

(49)

Jotta voidaan varmistaa maantieteellisellä merkinnällä varustettujen, viinistä tislattujen alkoholijuomien suoja maineen väärinkäytön riskiltä, jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien tuottamiseen soveltuvien viini-istutusten sääntöjä myös viineihin, jotka soveltuvat maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinistä tislattujen alkoholijuomien tuottamiseen.

(50)

Sopimusten käyttö maito- ja maitotuotealalla voi auttaa lisäämään toimijoiden vastuuta ja lisäämään heidän tietoisuuttaan siitä, että on tarpeen ottaa markkinasignaalit paremmin huomioon, parantaa hinnan välittymistä ja mukauttaa tarjonta paremmin kysyntään, sekä auttaa välttämään tiettyjä sopimattomia kaupallisia menettelyjä. Jotta voidaan kannustaa tällaisten sopimusten käyttöä maito- ja maitotuotealalla sekä muilla aloilla, tuottajilla, tuottajaorganisaatioilla tai tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymillä olisi oltava oikeus pyytää kirjallista sopimusta, vaikka asianomainen jäsenvaltio ei olisi tehnyt tällaisten sopimusten käyttämistä pakolliseksi.

(51)

Vaikka raakamaidon toimitusta koskevien sopimusten osapuolet voivat vapaasti neuvotella kyseisten sopimusten osatekijöistä, niille jäsenvaltioille, jotka tekevät sopimusten käyttämisen pakolliseksi, on myönnetty mahdollisuus vahvistaa tiettyjä sopimuslausekkeita, erityisesti sopimusten vähimmäiskestosta. Jotta osapuolet voisivat saada sopimukseen selkeät tiedot toimitettavista määristä ja hinnoista, jäsenvaltioilla olisi oltava myös mahdollisuus määrätä osapuolille velvoite sopia toimitettavan määrän ja tästä toimituksesta maksettavan hinnan suhteesta.

(52)

Tuottajaorganisaatioilla ja niiden yhteenliittymillä voi olla hyödyllinen rooli tarjonnan keskittämisessä, kaupan pitämisen parantamisessa, suunnittelussa ja tuotannon mukauttamisessa vastaamaan kysyntää, tuotantokustannusten optimoinnissa ja tuottajahintojen vakauttamisessa, tutkimuksen suorittamisessa, parhaiden käytäntöjen edistämisessä ja teknisen avun antamisessa, sivutuotteiden käsittelyssä ja niiden jäsenille tarjolla olevien riskinhallintavälineiden hallinnoinnissa vahvistaen näin tuottajien asemaa elintarvikeketjussa. Tuottajaorganisaatiot ja niiden yhteenliittymät edistävätkin näin ollen toiminnallaan, maataloustuotteiden tarjontaa koskevat sopimusneuvottelut keskitettäessä tarjontaa ja saatettaessa niiden jäsenten tuotteita markkinoille mukaan lukien, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 39 artiklassa määrättyjen yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden täyttymistä, koska ne lujittavat viljelijöiden asemaa elintarvikeketjussa ja voivat edistää elintarvikkeiden toimitusketjun toiminnan parantamista. Yhteisen maatalouspolitiikan uudistus vuonna 2013 vahvisti tuottajaorganisaatioiden asemaa. Poiketen siitä, mitä SEUT 101 artiklassa määrätään, mahdollisuutta harjoittaa sellaista toimintaa kuten tuotannon suunnittelua, kustannusten optimointia, tuottajajäsenten tuotteiden saattamista markkinoille ja sopimusneuvottelujen käymistä, olisi sen vuoksi yksiselitteisesti säänneltävä hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden oikeutena kaikilla aloilla, joiden osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 (10) vahvistetaan yhteinen markkinajärjestely. Tämän poikkeuksen olisi katettava ainoastaan sellaiset tuottajaorganisaatiot, jotka todella harjoittavat taloudelliseen yhdentymiseen pyrkivää toimintaa ja jotka keskittävät tarjontaa ja saattavat jäsentensä tuotteita markkinoille. Kuitenkin sen lisäksi, että SEUT 102 artiklaa sovelletaan tällaisiin tuottajaorganisaatioihin, käyttöön olisi otettava suojatoimia sen varmistamiseksi, että tällainen toiminta ei sulje pois kilpailua tai vaaranna SEUT 39 artiklassa määrättyjä tavoitteita. Kilpailuviranomaisilla olisi oltava tällaisissa tapauksissa oikeus puuttua asiaan ja päättää, että tulevaisuutta ajatellen tällaista toimintaa olisi mukautettava tai että se olisi lopetettava tai että sitä ei tulisi harjoittaa lainkaan. Tuottajaorganisaatioiden harjoittamaa toimintaa olisi pidettävä laillisena kilpailuviranomaisen tekemään päätökseen saakka. Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 156 artiklan 1 kohdan nojalla hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien olisi voitava vedota itse harjoittamansa toiminnan osalta kyseiseen poikkeukseen samassa laajuudessa ja samoin edellytyksin kuin tuottajaorganisaatioiden.

(53)

Tuottajaorganisaatiot hyväksytään tietyllä asetuksen (EU) N:o 1308/2013 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla alalla. Koska tuottajaorganisaatiot voivat kuitenkin toimia useammalla kuin yhdellä alalla ja koska olisi vältettävä hallinnollista rasitusta, joka aiheutuisi niiden velvoittamisesta perustamaan useita tuottajaorganisaatioita hyväksyntää varten, tuottajaorganisaation olisi voitava saada useampi kuin yksi hyväksyntä. Tällaisissa tapauksissa kyseisen tuottajaorganisaation olisi kuitenkin täytettävä hyväksymisen edellytykset jokaisella asianomaisella alalla.

(54)

Ottaen huomioon tehtävä, joka toimialakohtaisilla organisaatioilla voi olla elintarvikkeiden toimitusketjun toiminnan parantamisessa, luetteloa mahdollisista tavoitteista, jotka kyseiset toimialakohtaiset organisaatiot voivat pyrkiä saavuttamaan, olisi laajennettava kattamaan myös toimenpiteet eläinten terveyteen, kasvinsuojeluun ja ympäristöön liittyvien riskien ehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi.

(55)

Toimialakohtaiset organisaatiot hyväksytään tietyllä asetuksen (EU) N:o 1308/2013 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla alalla. Koska toimialakohtaiset organisaatiot voivat kuitenkin toimia useammalla kuin yhdellä alalla, ja koska olisi vältettävä hallinnollista rasitusta, joka aiheutuisi niiden velvoittamisesta perustamaan useita toimialakohtaisia organisaatioita hyväksyntää varten, toimialakohtaisen organisaation olisi voitava saada useampi kuin yksi hyväksyntä. Tällaisissa tapauksissa toimialakohtaisen organisaation olisi kuitenkin täytettävä hyväksymisen edellytykset jokaisella asianomaisella alalla.

(56)

Jotta voidaan helpottaa markkinasignaalien välittymistä paremmin ja vahvistaa tuottajahintojen ja lisäarvon välisiä yhteyksiä koko toimitusketjussa, maataloustuottajilla, maataloustuottajayhdistykset mukaan lukien, olisi oltava mahdollisuus sopia ensiostajansa kanssa arvon jakamista koskevista lausekkeista, markkinabonukset ja -tappiot mukaan luettuina. Koska toimialakohtaisilla organisaatioilla voi olla merkittävä asema toimitusketjun toimijoiden välisen vuoropuhelun ja parhaiden käytänteiden edistämisessä sekä markkinoiden avoimuuden lisäämisessä, niiden olisi voitava vahvistaa arvon jakamista koskevia vakiolausekkeita. Arvon jakamista koskevien lausekkeiden käytön olisi kuitenkin edelleen oltava vapaaehtoista viljelijöille, viljelijäyhdistyksille ja niiden ensiostajalle.

(57)

Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 188 artiklan soveltamisesta saadut kokemukset ovat osoittaneet, että toimintamalli, joka edellyttää täytäntöönpanosäädösten antamista kiintiöiden jakamiseen liittyvien yksinkertaisten matemaattisten prosessien hallinnoimiseksi, on hankala ja vaatii runsaasti voimavaroja, eikä tuota mitään erityistä etua. Komissiolla ei itse asiassa ole tässä yhteydessä harkintavaltaa, koska asianomainen kaava on jo vahvistettu komission asetuksen (EY) N:o 1301/2006 (11) 7 artiklan 2 kohdassa. Tähän toimintamalliin liittyvän hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi ja menettelyn yksinkertaistamiseksi olisi säädettävä, että komissio julkaisee tariffikiintiöiden jakotulokset tarkoituksenmukaisessa verkkojulkaisussa. Lisäksi olisi annettava erityinen säännös, jonka mukaan jäsenvaltioiden olisi myönnettävä todistukset vasta sen jälkeen, kun komissio on julkaissut jakotulokset.

(58)

Sen varmistamiseksi, että viljelijä- tai tuottajaorganisaatiot tai niiden yhteenliittymät käyttävät asetuksen (EU) N:o 1308/2013 209 artiklaa tehokkaasti, olisi otettava käyttöön mahdollisuus pyytää komission lausuntoa siitä, ovatko viljelijä- tai tuottajaorganisaatioiden tai niiden yhteenliittymien sopimukset, päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat yhteensopivia SEUT 39 artiklassa määrättyjen tavoitteiden kanssa.

(59)

Jotta voidaan varmistaa, että asetuksen (EU) N:o 1308/2013 säännökset, jotka mahdollistavat kollektiiviset sopimukset ja päätökset asiaankuuluvien alojen vakiinnuttamiseksi tilapäisesti markkinoiden vakavan epätasapainotilan aikoina, voidaan panna täytäntöön tehokkaasti ja oikea-aikaisesti, mahdollisuus tällaisiin kollektiivisiin toimiin olisi laajennettava koskemaan viljelijöitä ja viljelijäyhdistyksiä. Lisäksi tällaisia väliaikaisia toimenpiteitä ei pitäisi enää sallia viimeisenä keinona, vaan niillä voitaisiin täydentää unionin toimintaa asetuksen (EU) N:o 1308/2013 mukaisten julkisten interventioiden, yksityisen varastoinnin ja poikkeustoimenpiteiden yhteydessä.

(60)

Koska on aiheellista jatkaa maito- ja maitotuotealan auttamista sen kiintiöjärjestelmän päättymisestä johtuvassa siirtymävaiheessa ja rohkaista sitä vastaamaan tehokkaammin markkina- ja hintavaihteluihin, maito- ja maitotuotealan sopimusjärjestelyjä vahvistavilla asetuksen (EU) N:o 1308/2013 säännöksillä ei enää pitäisi olla päättymispäivää.

(61)

Maatalousmarkkinoiden olisi oltava avoimet ja hintoja koskevien tietojen olisi oltava kaikkien toimijoiden saatavilla ja hyödytettävä kaikkia.

(62)

Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 liitteessä VIII olevan II osan A jakson soveltamisesta saadut kokemukset ovat osoittaneet, että toimintamalli, joka edellyttää täytäntöönpanosäädösten antamista, jotta voitaisiin hyväksyä viinin väkevöimisen rajoitusten vähäisiä korotuksia, jotka ovat teknisiä ja luonteeltaan kiistattomia, on hankala ja vaatii runsaasti voimavaroja, eikä tuota mitään erityistä etua. Tähän toimintamalliin liittyvän hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi ja menettelyn yksinkertaistamiseksi olisi säädettävä, että jäsenvaltioiden, jotka päättävät käyttää tätä poikkeusta, on ilmoitettava komissiolle tällaisista päätöksistä.

(63)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 652/2014 (12) annetaan mahdollisuus jakaa talousarviositoumukset vuotuisiin eriin ainoastaan sellaisten monivuotisten ohjelmien hyväksymisen yhteydessä, jotka koskevat eläintautien ja zoonoosien hävittämistä, torjuntaa ja seurantaa, sekä tuhoojien esiintymistä koskevien kartoitusohjelmien ja tuhoojien torjuntaa unionin syrjäisimmillä alueilla koskevien ohjelmien yhteydessä. Jotta sääntelyä voitaisiin yksinkertaistaa ja hallinnollista rasitetta vähentää, tämä mahdollisuus olisi laajennettava koskemaan myös muita mainitun asetuksen soveltamisalaan kuuluvia toimia.

(64)

Jotta tällä asetuksella säädettyjä muutoksia voidaan soveltaa 1 päivästä tammikuuta 2018, sen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(65)

Asetukset (EU) N:o 1305/2013, (EU) N:o 1306/2013, (EU) N:o 1307/2013, (EU) N:o 1308/2013 ja (EU) N:o 652/2014 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

1)

Muutetaan 2 artiklan 1 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

2)

Korvataan 8 artiklan 1 kohdan h alakohdan ii alakohta seuraavasti:

3)

Korvataan 14 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Tämän toimenpiteen mukaisia tukikelpoisia kustannuksia ovat tietämyksensiirto- tai tiedotustoimen järjestämisestä ja toteuttamisesta aiheutuvat kustannukset. Esittelyn tuloksena perustettua infrastruktuuria voidaan käyttää sen jälkeen, kun toimenpide on saatettu päätökseen. Kun kyseessä ovat esittelyhankkeet, tuki voi kattaa myös niihin liittyvät investointikustannukset. Tukikelpoisia ovat myös osallistujien matka- ja majoituskulut ja heidän päivärahansa sekä viljelijöiden lomituskulut. Kaikki tämän kohdan mukaisesti yksilöidyt kustannukset maksetaan tuensaajalle.”

4)

Muutetaan 15 artikla seuraavasti:

5)

Muutetaan 16 artikla seuraavasti:

6)

Muutetaan 17 artikla seuraavasti:

7)

Muutetaan 19 artikla seuraavasti:

8)

Lisätään 20 artiklaan kohta seuraavasti:

”4.   Edellä olevia 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta, jos tuki myönnetään rahoitusvälineiden muodossa.”

9)

Muutetaan 23 artikla seuraavasti:

10)

Muutetaan 28 artikla seuraavasti:

11)

Muutetaan 29 artikla seuraavasti:

12)

Korvataan 30 artiklan 1 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Laskettaessa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tukia jäsenvaltioiden on vähennettävä tarpeellinen määrä, jotta estettäisiin asetuksen (EU) N:o 1307/2013 43 artiklassa tarkoitettujen käytäntöjen kaksinkertainen rahoittaminen. Jäsenvaltiot voivat laskea vähennyksen kiinteänä keskimääräisenä määränä, jota sovelletaan kaikkiin asianomaisiin tuensaajiin, jotka toteuttavat kyseisiä alatoimenpiteitä.”

13)

Muutetaan 31 artikla seuraavasti:

14)

Korvataan 33 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Tämän toimenpiteen mukaisia eläinten hyvinvointia edistäviä tukia myönnetään viljelijöille, jotka sitoutuvat vapaaehtoisesti toteuttamaan toimia, joihin sisältyy yksi tai useampi eläinten hyvinvointia edistävä sitoumus ja jotka ovat asetuksen (EU) N:o 1307/2013 9 artiklassa, sellaisena kuin sitä sovelletaan asianomaisessa jäsenvaltiossa, tarkoitettuja aktiiviviljelijöitä.”

15)

Muutetaan 36 artikla seuraavasti:

16)

Korvataan 37 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”1.   Edellä olevan 36 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaista tukea myönnetään vain vakuutussopimuksiin, jotka kattavat menetyksen, joka on aiheutunut epäsuotuisista sääoloista, eläin- tai kasvitaudista, tuholaisvahingosta taikka ympäristövahingosta, taikka direktiivin 2000/29/EY mukaisesti kasvitaudin tai tuholaisen hävittämiseksi tai niiden leviämisen estämiseksi toteutetuista toimenpiteistä, jotka tuhoavat yli 20 prosenttia viljelijän edellisen kolmivuotiskauden tai edelliseen viisivuotiskauteen perustuvan kolmen vuoden keskimääräisestä vuosituotannosta, lukuun ottamatta korkeinta ja alinta määrää. Viljelijän vuosituotannon laskemiseksi voidaan käyttää indeksejä. Käytetyllä laskentamenetelmällä on voitava määritellä yksittäiselle viljelijälle aiheutunut tosiasiallinen menetys tiettynä vuonna.”

17)

Muutetaan 38 artikla seuraavasti:

18)

Muutetaan 39 artikla seuraavasti:

19)

Lisätään artikla seuraavasti:

”39 a artikla

Tulojen vakauttamisväline tietyllä tuotannonalalla toimiville viljelijöille

1.   Edellä olevan 36 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaista tukea myönnetään vain asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ja kun tulojen lasku ylittää kynnysarvon, joka on vähintään 20 prosenttia yksittäisen viljelijän edellisen kolmivuotiskauden keskimääräisestä vuositulosta tai kolmen vuoden keskimääräisestä vuositulosta, joka perustuu edelliseen viisivuotiskauteen ja jota laskettaessa ei oteta huomioon kauden korkeinta ja alinta määrää. Viljelijän vuosittaisen tulonmenetyksen laskemiseksi voidaan käyttää indeksejä. Edellä olevaa 36 artiklan 1 kohdan d alakohtaa sovellettaessa tulot viittaavat viljelijän markkinoilta saamien tulojen summaan, mukaan luettuna julkinen tuki missä tahansa muodossa, vähennettynä tuotantopanoskustannuksilla. Keskinäisen rahaston viljelijöille maksamilla korvauksilla saa korvata alle 70 prosenttia tulonmenetyksestä sinä vuonna, jona tuottaja tulee tukikelpoiseksi kyseisen tuen osalta.

2.   Edellä olevan 39 artiklan 2–5 kohtaa sovelletaan, kun tukea myönnetään 36 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti.”

20)

Muutetaan 45 artikla seuraavasti:

21)

Muutetaan 49 artikla seuraavasti:

22)

Muutetaan 59 artiklan 4 kohta seuraavasti:

23)

Muutetaan 60 artikla seuraavasti:

24)

Korvataan 62 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Jos tuki myönnetään vakiokustannusten tai lisäkustannusten ja tulonmenetysten perusteella 21 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti tulonmenetysten ja hoitokustannusten osalta ja 28–31, 33 ja 34 artiklan mukaisesti, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarpeelliset laskelmat ovat asianmukaisia ja paikkansapitäviä ja että ne on laadittu ennakolta oikeudenmukaisen, tasapuolisen ja todennettavissa olevan laskentamenetelmän perusteella. Tätä varten ohjelman toteuttamisesta vastaavista viranomaisista toiminnallisesti riippumattoman elimen, jolla on tarvittava asiantuntemus, on suoritettava laskelmat tai vahvistettava niiden asianmukaisuus ja paikkansapitävyys. Lausunto, jossa vahvistetaan laskelmien asianmukaisuus ja paikkansapitävyys, on liitettävä maaseudun kehittämisohjelmaan.”

25)

Kumotaan 66 artiklan 1 kohdan b alakohta.

26)

Korvataan 74 kohdan a alakohta seuraavasti:

27)

Muutetaan liite II tämän asetuksen liitteen I mukaisesti.

1)

Muutetaan 26 artikla seuraavasti:

2)

Korvataan 38 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Edellä 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun määräajan, jonka päätyttyä ilman eri toimenpiteitä tapahtuva vapauttaminen suoritetaan, kuluminen keskeytyy kyseessä oleviin toimiin liittyvän määrän osalta oikeudellisen menettelyn tai sellaisen hallinnollisen muutoksenhaun ajaksi, jolla on lykkäävä vaikutus, edellyttäen, että komissio on saanut asiasta asianomaisen jäsenvaltion antaman perustellun ilmoituksen viimeistään 31 päivänä tammikuuta vuonna N + 4.”

3)

Korvataan 43 artiklan 1 kohdan a alakohta seuraavasti:

4)

Korvataan 54 artiklan 3 kohdan a alakohdan ii alakohta seuraavasti:

5)

Lisätään 63 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Jos noudattamatta jättäminen liittyy julkisia hankintoja koskeviin kansallisiin tai unionin sääntöihin, tuen maksamatta jäävä tai peruutettava osa määritetään kyseisen noudattamatta jättämisen vakavuuden perusteella ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Tällä on vaikutusta toimen laillisuuteen ja sääntöjenmukaisuuteen ainoastaan sitä tuen osaa vastaavasti, jota ei makseta tai joka peritään takaisin.”

6)

Korvataan 72 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat päättää, että

7)

Korvataan 75 artiklan 1 kohdan kolmas ja neljäs alakohta seuraavasti:

”Sen estämättä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat

Maaseudun kehittämistukena myönnetyn 67 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tuen osalta tämän kohdan ensimmäistä ja toista alakohtaa sovelletaan tukihakemuksiin tai maksupyyntöihin, jotka esitetään hakuvuodesta 2019 alkaen.”

1)

Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

2)

Lisätään 6 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Jos jäsenvaltio hyödyntää 36 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua vaihtoehtoa, tuolle jäsenvaltiolle kyseiseksi vuodeksi liitteessä II esitetty kansallinen enimmäismäärä voidaan ylittää kyseisen alakohdan mukaisesti lasketulla määrällä.”

3)

Muutetaan 9 artikla seuraavasti:

4)

Korvataan 11 artiklan 6 kohta seuraavasti:

”6.   Jäsenvaltiot voivat vuosittain tarkistaa tukien alentamisesta tämän artiklan mukaisesti tekemiään päätöksiä edellyttäen, että tarkistuksen johdosta ei alenneta maaseudun kehittämiseen saatavilla olevia tukia.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän artiklan mukaisesti tehdyt päätökset ja mahdollinen alennuksista johtuva arvioitu tulo vuoteen 2019 saakka viimeistään kyseisten päätösten soveltamista edeltävän vuoden 1 päivänä elokuuta siten, että viimeinen mahdollinen ilmoittamispäivä on 1 päivä elokuuta 2018.”

5)

Muutetaan 14 artikla seuraavasti:

6)

Korvataan 31 artiklan 1 kohdan g alakohta seuraavasti:

7)

Lisätään 36 artiklan 4 kohtaan alakohdat seuraavasti:

”Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti laskettua määrää voidaan kunkin jäsenvaltion osalta korottaa enintään kolmella prosentilla liitteessä II määritetystä asianomaisesta vuosittaisesta kansallisesta enimmäismäärästä sen jälkeen, kun on vähennetty määrä, joka saadaan soveltamalla 47 artiklan 1 kohtaa asianomaisen vuoden osalta. Kun jäsenvaltio hyödyntää tätä korotusta, komissio ottaa kyseisen korotuksen huomioon tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaista yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän vuotuista kansallista enimmäismäärää vahvistaessaan. Tätä varten jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä tammikuuta 2018 vuosittaiset prosenttiosuudet, joilla tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti laskettua määrää on korotettava kunakin kalenterivuonna vuodesta 2018.

Jäsenvaltiot voivat tarkistaa tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua päätöstään vuosittain ja niiden on ilmoitettava komissiolle mahdollisesta tarkistukseen perustuvasta päätöksestä viimeistään sen soveltamista edeltävän vuoden 1 päivänä elokuuta.”

8)

Muutetaan 44 artikla seuraavasti:

9)

Muutetaan 46 artikla seuraavasti:

10)

Muutetaan 50 artikla seuraavasti:

11)

Muutetaan 52 artikla seuraavasti:

12)

Korvataan 53 artiklan 6 kohta seuraavasti:

”6.   Jäsenvaltiot voivat viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä elokuuta tarkistaa tämän luvun mukaisesti tekemäänsä päätöstä ja päättää seuraavasta vuodesta alkaen

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tällaisesta päätöksestä viimeistään ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuna päivänä.”

13)

Muutetaan 70 artikla seuraavasti:

14)

Muutetaan liite X tämän asetuksen liitteen II mukaisesti.

1)

Muutetaan 33 artikla seuraavasti:

2)

Korvataan 34 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Edellä 1 kohdassa säädettyä 50 prosentin enimmäismäärää korotetaan 100 prosenttiin seuraavissa tapauksissa:

3)

Korvataan 35 artikla seuraavasti:

”35 artikla

Kansallinen taloudellinen tuki

1.   Kun kyseessä ovat jäsenvaltioiden alueet, joissa hedelmä- ja vihannesalan tuottajien järjestäytymisaste on huomattavasti alle unionin keskiarvon, jäsenvaltiot voivat myöntää tuottajaorganisaatioille kansallista taloudellista tukea, joka on suuruudeltaan enintään 80 prosenttia 32 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista maksuosuuksista ja enintään 10 prosenttia tällaisen tuottajaorganisaation kaupan pidetyn tuotannon arvosta. Tällä tuella täydennetään toimintarahastosta myönnettävää tukea.

2.   Tuottajien järjestäytymisasteen jäsenvaltion alueella katsotaan olevan huomattavasti alle unionin keskiarvon, jos keskimääräinen järjestäytymisaste on ollut alle 20 prosenttia kolmena peräkkäisenä vuonna ennen toimintaohjelman toteuttamista. Järjestäytymisaste lasketaan sen hedelmä- ja vihannestuotannon arvona, joka kyseisellä alueella saatiin ja jota asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 e artiklan tai asetuksen (EU) N:o 1305/2013 27 artiklan mukaisesti tunnustetut tuottajaorganisaatiot, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät ja tuottajaryhmät pitivät kaupan, jaettuna kyseisellä alueella saadun hedelmä- ja vihannestuotannon kokonaisarvolla.

3.   Kansallista taloudellista tukea 1 kohdan mukaisesti myöntävien jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle alueet, jotka täyttävät 2 kohdassa tarkoitetut kriteerit, sekä kyseisillä alueilla tuottajaorganisaatioille myönnetty kansallinen taloudellinen tuki.”

4)

Korvataan 37 artiklan d alakohdan ii alakohta seuraavasti:

5)

Korvataan 38 artiklan ensimmäisen alakohdan i alakohta seuraavasti:

6)

Lisätään 62 artiklaan kohta seuraavasti:

”5.   Jäsenvaltiot voivat soveltaa tätä lukua sellaista viiniä tuottaviin alueisiin, joka soveltuu maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinistä tislattujen alkoholijuomien tuottamiseen, sellaisina kuin ne on rekisteröity Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 110/2008 (*1) liitteessä III. Tämän luvun soveltamiseksi kyseisiä alueita voidaan käsitellä alueina, joilla voidaan tuottaa viinejä, joilla on suojattu alkuperämerkintä tai suojattu maantieteellinen merkintä.

7)

Muutetaan 64 artikla seuraavasti:

8)

Muutetaan 148 artikla seuraavasti:

9)

Korvataan 149 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäljempänä olevan 161 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksytty maito- ja maitotuotealan tuottajaorganisaatio voi neuvotella tuottajajäsentensä puolesta raakamaidon toimittamista tuottajalta raakamaidon jalostajalle tai 148 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetulle kerääjälle koskevan sopimuksen, joka kattaa jäsenten koko yhteistuotannon tai osan siitä.”

10)

Korvataan 152 artikla seuraavasti:

11)

Muutetaan 154 artikla seuraavasti:

12)

Muutetaan 157 artikla seuraavasti:

13)

Korvataan 159 artiklan otsikko seuraavasti:

”Pakollinen hyväksyminen”

14)

Muutetaan 161 artikla seuraavasti:

15)

Muutetaan 168 artikla seuraavasti:

16)

Kumotaan 169, 170 ja 171 artikla.

17)

Lisätään jakso seuraavasti:

”5 a jakso

Arvon jakamista koskevat lausekkeet

172 a artikla

Arvon jakaminen

Viljelijät, mukaan luettuina viljelijäyhdistykset, ja niiden ensiostaja voivat sopia arvon jakamista koskevista lausekkeista, mukaan lukien markkinabonukset ja -tappiot, joissa määritellään, miten asianomaisten tuotteiden asiaankuuluvien markkinahintojen tai muiden hyödykemarkkinoiden kehitys kohdennetaan niiden kesken, sanotun kuitenkaan rajoittamatta erityisten arvon jakamista koskevien lausekkeiden soveltamista sokerialalla.”

18)

Korvataan 184 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Kun kyseessä ovat tariffikiintiöt unionissa tai sen osassa vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi tarkoitettujen maataloustuotteiden tuontia varten tai sellaiset unionin osittain tai kokonaan hallinnoimat tariffikiintiöt unionin maataloustuotteiden kolmansiin maihin tuontia varten, jotka johtuvat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan tai 207 artiklan mukaisesti annetuista muista säädöksistä, komissio avaa ne ja/tai hallinnoi niitä tämän asetuksen 186 artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä ja tämän asetuksen 187 artiklan mukaisilla täytäntöönpanosäädöksillä.”;

19)

Korvataan 188 artikla seuraavasti:

”188 artikla

Tariffikiintiöiden jakoprosessi

1.   Komissio julkaisee tarkoituksenmukaisessa verkkojulkaisussa tariffikiintiöiden jakotulokset tiedoksi annettujen hakemusten osalta ottaen huomioon saatavilla olevat tariffikiintiöt ja tiedoksi annetut hakemukset.

2.   Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetussa julkaisussa on myös tarvittaessa viitattava tarpeeseen hylätä vireillä olevat hakemukset, keskeyttää hakemusten jättäminen tai jakaa käyttämättömät määrät.

3.   Jäsenvaltioiden on myönnettävä tuonti- ja vientitodistuksia tuonti- ja vientitariffikiintiöiden puitteissa haetuille määrille ottaen huomioon asianomaiset jakokertoimet ja vasta sen jälkeen, kun komissio on julkaissut kiintiöt 1 kohdan mukaisesti.”

20)

Muutetaan 209 artikla seuraavasti:

21)

Muutetaan 222 artikla seuraavasti:

22)

Kumotaan 232 artiklan 2 kohta.

23)

Korvataan liitteet VII ja VIII tämän asetuksen liitteen III mukaisesti.

1)

Lisätään 4 artiklaan kohta seuraavasti:

”4.   Kun on kyse monivuotisten toimien hyväksymisestä, talousarviositoumukset voidaan jakaa vuotuisiin eriin. Kun talousarviositoumukset jaetaan tällä tavoin, komissio tekee vuotuisia eriä koskevat sitoumukset ottaen huomioon toimien edistymisen, arvioidut tarpeet ja käytettävissä olevat talousarviovarat.”

2)

Kumotaan 13 artiklan 5 kohta.

3)

Kumotaan 22 artiklan 5 kohta.

4)

Kumotaan 27 artiklan 5 kohta.

a)

3 artiklan 11 kohdan a ja b alakohtaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2015;

b)

1 artiklan 23 kohdan b alakohtaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2016; ja

c)

4 artiklan 3 kohtaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2019.