Euroopan unionin L 139/2018

5.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

L 139/1

NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2018/822,

annettu 25 päivänä toukokuuta 2018,

direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse raportoitavia rajatylittäviä järjestelyjä koskevasta pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 113 ja 115 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Verotuksen avoimuuden parantamiseen tähtäävien uusien aloitteiden huomioon ottamiseksi unionin tasolla neuvoston direktiiviä 2011/16/EU (3) on muutettu useita kertoja viime vuosien aikana. Tähän liittyen neuvoston direktiivillä 2014/107/EU (4) otettiin unionissa käyttöön Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) kehittämä finanssitilitietoja koskeva yhteinen tietojenvaihtostandardi, jäljempänä ’CRS-standardi’. CRS-standardissa määrätään sellaisten henkilöiden finanssitilitietojen automaattisesta vaihdosta, joiden verotuksellinen kotipaikka sijaitsee muualla, ja luodaan puitteet kyseiselle tietojenvaihdolle maailmanlaajuisesti. Direktiiviä 2011/16/EU on muutettu neuvoston direktiivillä (EU) 2015/2376 (5), jossa säädetään rajatylittäviä tilanteita varten annettavia ennakkopäätöksiä koskevien tietojen pakollisesta automaattisesta vaihdosta, ja neuvoston direktiivillä (EU) 2016/881 (6), jossa säädetään monikansallisten yritysten maakohtaista raportointia koskevien tietojen pakollisesta automaattisesta vaihdosta veroviranomaisten välillä. Koska rahanpesun torjuntaa koskevista tiedoista voi olla suurta hyötyä veroviranomaisille, neuvoston direktiivillä (EU) 2016/2258 (7) asetettiin jäsenvaltioille velvollisuus antaa veroviranomaisille pääsy asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskeviin menettelyihin, joita rahoituslaitokset soveltavat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 (8) mukaisesti. Vaikka direktiiviä 2011/16/EU on muutettu useita kertoja, jotta veroviranomaisilla olisi paremmat keinot puuttua aggressiiviseen verosuunnitteluun, on edelleen tarpeen vahvistaa tiettyjä nykyisen verokehyksen avoimuutta koskevia näkökohtia.

(2)

Jäsenvaltioiden on yhä vaikeampi suojata kansallisia veropohjiaan rapautumiselta, sillä verosuunnittelun rakenteet ovat muuttuneet yhä monimutkaisemmiksi ja niissä hyödynnetään usein sekä pääoman että henkilöiden lisääntynyttä liikkuvuutta sisämarkkinoilla. Tällaiset rakenteet koostuvat usein järjestelyistä, joita kehitetään yli lainkäyttöalueiden ja joilla veronalaisia tuloja siirretään suotuisampien verojärjestelyjen piiriin tai joiden ansiosta verovelvollisen kokonaisverotaakka vähenee. Tämän seurauksena jäsenvaltioiden verotulot usein vähenevät merkittävästi, mikä estää niitä soveltamasta kasvua edistävää veropolitiikkaa. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että jäsenvaltioiden viranomaisilla on kattavat ja asianmukaiset tiedot mahdollisista aggressiivisen verosuunnittelun järjestelyistä. Tällaisten tietojen avulla nämä viranomaiset pystyisivät reagoimaan ripeästi haitallisiin verokäytäntöihin ja tukkimaan porsaanreikiä hyväksymällä uutta lainsäädäntöä tai tekemällä asianmukaisia riskinarviointeja ja verotarkastuksia. Se, että veroviranomaiset eivät reagoi raportointivelvollisuuden alaiseen järjestelyyn, ei kuitenkaan tarkoittaisi asianomaisen järjestelyn validiuden tai verokohtelun hyväksymistä.

(3)

Ottaen huomioon, että useimmat mahdollisesti aggressiivisen verosuunnittelun keinoja hyödyntävät järjestelyt koskevat useampaa kuin yhtä lainkäyttöaluetta, kyseisiä järjestelyjä koskevien tietojen ilmoittamisesta olisi lisähyötyä, jos jäsenvaltiot vaihtaisivat niitä keskenään. Erityisesti automaattinen tietojenvaihto on erityisen tärkeää veroviranomaisten välillä, jotta niillä olisi käytettävissään tiedot, joita ne tarvitsevat voidakseen ryhtyä toimiin aggressiivisia verokäytäntöjä huomatessaan.

(4)

Sen jälkeen kun huomattiin, että liiketoiminnan kehittämisen avoimet puitteet voisivat edistää veron kiertämisen ja verovilpin torjuntaa sisämarkkinoilla, komissiota on kehotettu tekemään aloitteita mahdollisesti aggressiivisen verosuunnittelun keinoja hyödyntäviä järjestelyjä koskevien tietojen pakollisesta ilmoittamisesta OECD:n veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskevan BEPS-toimintasuunnitelman toimenpiteen 12 mukaisesti. Tässä yhteydessä Euroopan parlamentti on vaatinut tiukempia toimia välittäjiä vastaan, jotka avustavat järjestelyissä, jotka voivat johtaa veron kiertämiseen ja verovilppiin. On myös tärkeää huomata, että G7-ryhmän 13 päivänä toukokuuta 2017 antamassa verorikosten ja muiden laittomien rahavirtojen torjuntaa koskevassa Barin julistuksessa OECD:tä pyydettiin aloittamaan keskustelut mahdollisista tavoista sellaisten järjestelyjen käsittelemiseksi, joilla pyritään kiertämään CRS-standardin mukainen raportointivelvoite tai joiden tarkoituksena on suojata tosiasiallisia edunsaajia rakenteilla, joissa ei noudateta avoimuuden periaatetta, ottaen huomioon myös pakollista ilmoittamista koskevat mallisäännöt, joiden pohjana on BEPS-toimintasuunnitelman toimenpidettä 12 käsittelevässä raportissa kuvattu lähestymistapa veronkiertojärjestelyihin.

(5)

On tarpeen muistuttaa, että tietyt rahoituksen välittäjät ja muut veroneuvontaa tarjoavat tahot vaikuttavat aktiivisesti avustaneen asiakkaitaan rahojen piilottamisessa ulkomaille. Lisäksi on todettava, että vaikka direktiivillä 2014/107/EU vahvistettu CRS-standardi on merkittävä edistysaskel kohti verotuksellisesti läpinäkyvää lainsäädäntökehystä unionissa, sitä voidaan vielä parantaa ainakin finanssitilitietojen osalta.

(6)

Mahdollisesti aggressiivisen verosuunnittelun keinoja hyödyntävien rajatylittävien järjestelyjen raportointi voi edistää tehokkaasti oikeudenmukaisen verotusympäristön luomista sisämarkkinoilla. Näin ollen velvoite, jonka mukaan välittäjien on ilmoitettava veroviranomaisille tietyistä rajatylittävistä järjestelyistä, joita voitaisiin mahdollisesti käyttää aggressiiviseen verosuunnitteluun, olisi askel oikeaan suuntaan. Laaja-alaisemman toimintapolitiikan kehittämiseksi olisi tarpeen, että raportoinnin jälkeen veroviranomaiset jakavat tiedot muiden jäsenvaltioiden veroviranomaisten kanssa. Tällaiset järjestelyt tukisivat myös CRS-standardin toimintaa. Lisäksi olisi erittäin tärkeää antaa komissiolle pääsy riittävään määrään tietoja, jotta se voi valvoa, että tämä direktiivi toimii asianmukaisesti. Se, että komissiolla olisi tällainen pääsy tietoihin, ei vapauta jäsenvaltiota velvollisuudesta ilmoittaa valtiontuesta komissiolle.

(7)

Mahdollisista aggressiivisen verosuunnittelun järjestelyistä, joilla on rajatylittävä ulottuvuus, raportoinnilla myönnetään olevan sitä parempi ehkäisevä vaikutus, mitä varhaisemmassa vaiheessa veroviranomaiset saavat asiaa koskevat tiedot, eli ennen kuin tällaiset järjestelyt otetaan käyttöön. Jäsenvaltioiden viranomaisten työn helpottamiseksi tällaisia järjestelyjä koskevien tietojen automaattinen vaihtaminen voisi sen jälkeen tapahtua neljännesvuosittain.

(8)

Sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi ja jottei ehdotettuun säännöstöön jäisi porsaanreikiä, raportointivelvoitteen olisi koskettava kaikkia toimijoita, jotka ovat yleensä mukana suunnittelemassa, markkinoimassa, organisoimassa tai hallinnoimassa raportoitavien rajatylittävien liiketoimien tai niiden sarjan toteuttamista, ja kaikkia niitä, jotka antavat kyseisiin järjestelyihin liittyvää neuvontaa tai apua. Olisi myös huomattava, että tietyissä tapauksissa raportointivelvoite ei koskisi välittäjää lakisääteisen salassapitovelvollisuuden vuoksi tai jos välittäjää ei ole esimerkiksi siitä syystä, että verovelvollinen suunnittelee ja toteuttaa järjestelyn itse. Näissä tapauksissa erityisen tärkeää olisi myös se, etteivät veroviranomaiset menetä mahdollisuutta saada tietoja sellaisista verotukseen liittyvistä järjestelyistä, joihin saattaa liittyä aggressiivista verosuunnittelua. Näin ollen raportointivelvoite olisi tarpeen siirtää verovelvolliselle, joka tällaisissa tapauksissa hyötyy kyseisestä järjestelystä.

(9)

Aggressiivisen verosuunnittelun järjestelyt ovat vuosien aikana muuttuneet yhä monimutkaisemmiksi ja ne muuttuvat ja mukautuvat edelleen veroviranomaisten vastatoimien seurauksena. Tämän vuoksi olisikin tehokkaampaa pyrkiä kokoamaan mahdollisesti aggressiivisen verosuunnittelun keinoja hyödyntävät järjestelyt luetteloon sellaisista liiketoimien ominaispiirteistä ja osatekijöistä, jotka viittaavat vahvasti verojen kiertämiseen tai väärinkäyttöön, sen sijaan, että määriteltäisiin aggressiivisen verosuunnittelun käsite. Näitä nimittäjiä kutsutaan tunnusmerkeiksi.

(10)

Ottaen huomioon, että tämän mahdollisesti aggressiivisen verosuunnittelun keinoja hyödyntäviä rajatylittäviä järjestelyjä koskevan direktiivin ensisijaisena tavoitteena olisi keskittyä sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseen, asiasta on erittäin tärkeää säätää unionin tasolla vain siinä määrin, kuin on tarpeen asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tästä syystä olisi tarpeen rajata tietojen raportointia koskevat yhteiset säännöt rajatylittäviin tilanteisiin eli tilanteisiin, jotka koskevat useampaa kuin yhtä jäsenvaltiota tai yhtä jäsenvaltiota ja kolmatta maata. Yhteisten sääntöjen laatiminen sen sijaan, että ratkaisu olisi kansallisten toimien varassa, onkin perusteltua tällaisissa tilanteissa, koska ne saattavat vaikuttaa sisämarkkinoiden toimintaan. Jäsenvaltio voisi toteuttaa lisää samankaltaisia kansallisia raportointitoimia, mutta kaikkia tämän direktiivin nojalla raportoitavien tietojen lisäksi kerättäviä tietoja ei olisi toimitettava automaattisesti muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Sellaisia tietoja voitaisiin vaihtaa pyynnöstä tai oma-aloitteisesti, sovellettavien sääntöjen mukaan.

(11)

Ottaen huomioon, että raportointivelvollisuuden kohteena olevilla järjestelyillä olisi oltava rajatylittävä ulottuvuus, asianmukaiset tiedot olisi tärkeää jakaa muiden jäsenvaltioiden veroviranomaisten kanssa, jotta tämän direktiivin vaikutus aggressiiviseen verosuunnitteluun liittyvien käytäntöjen ehkäisemiseen olisi mahdollisimman tehokas. Rajatylittävissä tilanteissa annettavia ennakkopäätöksiä ja ennakkohinnoittelusopimuksia koskevaa tietojenvaihdon mekanismia olisi käytettävä myös mahdollisesti aggressiivisen verosuunnittelun keinoja hyödyntävistä rajatylittävistä järjestelyistä raportoitujen tietojen pakollista automaattista vaihtoa varten unionin veroviranomaisten välillä.

(12)

Automaattisen tietojenvaihdon helpottamiseksi ja resurssien käytön tehostamiseksi tietojenvaihdon olisi tapahduttava käyttäen unionin kehittämää yhteistä tietoliikenneverkkoa, jäljempänä ’CCN’. Näin ollen tiedot kirjattaisiin verotuksen alan hallinnollista yhteistyötä koskevaan turvalliseen keskusrekisteriin. Jäsenvaltioiden olisi myös toteutettava käytännön järjestelyjä, kuten vakiolomakkeiden laatimista koskevia toimenpiteitä kaikkien vaadittujen tietojen toimittamistavan yhdenmukaistamiseksi. Osana tätä olisi yksilöitävä kielelliset vaatimukset, jotka liittyvät suunniteltuun tietojenvaihtoon, ja myös CCN olisi päivitettävä tämän mukaisesti.

(13)

Veroviranomaisille ja välittäjille aiheutuvien kustannusten ja hallinnollisen taakan minimoimiseksi ja sen varmistamiseksi, että tämän direktiivin vaikutus aggressiiviseen verosuunnitteluun liittyvien käytäntöjen ehkäisemiseen olisi tehokas, raportoitavia rajatylittäviä järjestelyjä koskevan automaattisen tietojenvaihdon soveltamisalan unionissa olisi oltava yhdenmukainen kansainvälisen kehityksen kanssa. Olisi otettava käyttöön erityinen tunnusmerkki sellaisten järjestelyjen käsittelemiseksi, jotka on suunniteltu automaattista tietojenvaihtoa sisältävien raportointivelvoitteiden kiertämiseen. Tätä tunnusmerkkiä käytettäessä sopimuksia, jotka koskevat CRS-standardin mukaista finanssitilitietojen automaattista vaihtoa, olisi pidettävä direktiivin 2014/107/EU 8 artiklan 3 a kohdassa ja sen liitteessä I säädettyjä raportointivelvoitteita vastaavina. Pannessaan täytäntöön tämän direktiivin osia, jotka koskevat CRS-standardin kiertämisjärjestelyjä sekä järjestelyjä, joissa on mukana oikeushenkilöitä tai oikeudellisia järjestelyjä taikka muita samankaltaisia rakenteita, jäsenvaltiot voisivat hyödyntää havainnollistamisen tai tulkinnan lähteenä OECD:n työtä ja erityisesti sen pakollista ilmoittamista koskevia mallisääntöjä CRS-standardin kiertämisjärjestelyjen ja läpinäkymättömien offshore-rakenteiden käsittelemiseksi sekä sen kommentaareja, jotta kaikissa jäsenvaltioissa voitaisiin varmistaa johdonmukainen soveltaminen, siinä määrin kuin nämä tekstit saatetaan yhdenmukaisiksi unionin oikeuden säännösten kanssa.

(14)

Vaikka välitön verotus kuuluu edelleen jäsenvaltioiden toimivaltaan, on aiheellista viitata yhteisöverokantaan, joka on nolla tai lähes nolla, yksinomaan sen vuoksi, että voidaan määritellä selkeästi soveltamisala tunnusmerkille, joka kattaa rajatylittäviä liiketoimia sisältävät järjestelyt, joista välittäjien ja tapauksen mukaan verovelvollisten olisi raportoitava direktiivin 2011/16/EU nojalla ja joista toimivaltaisten viranomaisten olisi vaihdettava tietoja automaattisesti. Lisäksi on syytä palauttaa mieleen, että aggressiivisen verosuunnittelun keinoja hyödyntäviin rajatylittäviin järjestelyihin, joiden pääasiallisena tarkoituksena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on sovellettavan verolain tavoitteen tai tarkoituksen vastaisen veroedun saaminen, sovelletaan yleistä veronkierron vastaista sääntöä, josta säädetään neuvoston direktiivin (EU) 2016/1164 (9) 6 artiklassa.

(15)	Tämän direktiivin vaikuttavuuden tehostamiseksi jäsenvaltioiden olisi säädettävä seuraamuksista, joita aiheutuu niiden kansallisten sääntöjen rikkomisesta, joilla tämä direktiivi pannaan täytäntöön. Tällaisten seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(16)

Jotta tämän direktiivin täytäntöönpanolle ja erityisesti veroviranomaisten väliselle automaattiselle tietojenvaihdolle voitaisiin varmistaa yhdenmukaiset edellytykset, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta hyväksyä vakiolomake, johon kuuluu rajattu määrä osia, mukaan lukien kielijärjestelyt. Samasta syystä komissiolle olisi myös siirrettävä täytäntöönpanovalta hyväksyä tarvittavat käytännön järjestelyt verotuksen alan hallinnollisen yhteistyön keskusrekisterin päivittämiseksi. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (10) mukaisesti.

(17)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (11) 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kaikessa tähän direktiiviin liittyvässä henkilötietojen käsittelyssä on noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (12) ja asetusta (EY) N:o 45/2001.

(18)	Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet.

(19)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli sisämarkkinoiden toiminnan parantamista aggressiivisen verosuunnittelun keinoja hyödyntävien rajatylittävien järjestelyjen käyttöä ehkäisemällä, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, koska sen kohteena ovat järjestelyt, joiden tarkoituksena saattaa olla erilaisten kansallisten verosääntöjen keskinäisestä vaikutuksesta johtuvan markkinoiden tehottomuuden hyödyntäminen. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa määrätyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi, erityisesti koska se koskee vain rajatylittäviä järjestelyjä, joissa on osallisena useampi kuin yksi jäsenvaltio tai yksi jäsenvaltio ja kolmas maa.

(20)	Direktiivi 2011/16/EU olisi sen vuoksi muutettava,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 2011/16/EU seuraavasti:

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

muutetaan 9 alakohta seuraavasti:

korvataan ensimmäisen alakohdan a alakohta seuraavasti:

”a)

kun sovelletaan 8 artiklan 1 kohtaa sekä 8 a, 8 aa ja 8 ab artiklaa, ilman edeltävää pyyntöä tapahtuvaa ennalta määriteltyjen tietojen järjestelmällistä ilmoittamista toiselle jäsenvaltiolle ennalta vahvistetuin säännöllisin väliajoin. Kun sovelletaan 8 artiklan 1 kohtaa, saatavilla olevilla tiedoilla tarkoitetaan tiedot ilmoittavan jäsenvaltion verotusasiakirjoissa olevia tietoja, jotka voidaan saada käyttöön kyseisen jäsenvaltion tiedonkeruu- ja käsittelymenettelyn mukaisesti;”

ii)

korvataan ensimmäisen alakohdan c alakohta seuraavasti:

”c)	kun sovelletaan muita tämän direktiivin säännöksiä kuin 8 artiklan 1 ja 3 a kohtaa sekä 8 a, 8 aa ja 8 ab artiklaa, tämän kohdan a ja b alakohdassa säädettyä ennalta määriteltyjen tietojen järjestelmällistä ilmoittamista.”;

iii)	korvataan toisen alakohdan ensimmäinen virke seuraavasti: ”Isoilla alkukirjaimilla 8 artiklan 3 a ja 7 a kohdassa, 21 artiklan 2 kohdassa, 25 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä liitteessä IV kirjoitetuilla ilmauksilla on merkitys, joka niillä on liitteessä I olevissa vastaavissa määritelmissä.”;

lisätään kohdat seuraavasti:

”18)

’rajatylittävällä järjestelyllä’ järjestelyä, joka koskee joko useampaa kuin yhtä jäsenvaltiota tai yhtä jäsenvaltiota ja yhtä kolmatta maata ja joka täyttää ainakin yhden seuraavista edellytyksistä:

a)	kaikkien järjestelyn osallistujien verotuksellinen kotipaikka ei ole samalla lainkäyttöalueella;

b)	järjestelyn yhden tai useamman osallistujan verotuksellinen kotipaikka on samanaikaisesti useammalla kuin yhdellä lainkäyttöalueella;

c)	yksi tai useampi järjestelyn osallistujista harjoittaa liiketoimintaa toisella lainkäyttöalueella kyseisellä lainkäyttöalueella sijaitsevan kiinteän toimipaikan välityksellä, ja kyseinen järjestely muodostaa osan kiinteän toimipaikan liiketoiminnasta tai koko liiketoiminnan;

d)	yksi tai useampi järjestelyn osallistuja harjoittaa toimintaa toisella lainkäyttöalueella ilman että sillä on verotuksellinen kotipaikka tällä lainkäyttöalueella tai luomatta kiinteää toimipaikkaa sinne;

e)	tällaisella järjestelyllä on mahdollisesti vaikutuksia automaattiseen tietojenvaihtoon tai tosiasiallisen edunsaajan tunnistamiseen.

Sovellettaessa tämän artiklan 18–25 kohtaa, 8 ab artiklaa ja liitettä IV, järjestelyyn kuuluu myös järjestelyjen sarja. Järjestelyyn voi sisältyä useampi kuin yksi vaihe tai osa;

19.	’raportoitavalla rajatylittävällä järjestelyllä’ rajatylittävää järjestelyä, joka sisältää ainakin yhden liitteessä IV esitetyistä tunnusmerkeistä;

20.	’tunnusmerkillä’ rajatylittävän järjestelyn ominaispiirrettä tai osatekijää, joka viittaa mahdolliseen veronkiertoriskiin ja joka on mainittu liitteessä IV;

21.

’välittäjällä’ henkilöä, joka suunnittelee, markkinoi, organisoi tai tuo saataville toteuttamista varten raportoitavan rajatylittävän järjestelyn tai hallinnoi sen toteuttamista.

Sillä tarkoitetaan myös henkilöä, joka – ottaen huomioon asiaankuuluvat tosiseikat ja olosuhteet ja saatavilla olevien tietojen ja asiaankuuluvaan asiantuntemuksen ja tällaisten palvelujen tarjoamiseen tarvittavan tietämyksen perusteella – tietää tai jonka voitaisiin kohtuudella olettaa tietävän, että se on ryhtynyt tarjoamaan suoraan tai muiden henkilöiden välityksellä tukea, apua tai neuvoja, jotka koskevat raportoitavan rajatylittävän järjestelyn suunnittelua, markkinointia tai organisointia tai sen asettamista saataville toteuttamista varten tai sen toteuttamisen hallinnointia. Kaikilla henkilöillä on oltava oikeus toimittaa näyttöä siitä, että kyseinen henkilö ei tiennyt eikä sen voitu kohtuudella olettaa tietäneen, että tämä henkilö oli mukana raportoitavassa rajatylittävässä järjestelyssä. Tätä varten tämä henkilö voi vedota kaikkiin asiaankuuluviin tosiseikkoihin ja olosuhteisiin sekä saatavilla oleviin tietoihin ja asiaankuuluvaan asiantuntemukseensa ja tietämykseensä.

Toimiakseen välittäjänä henkilön on täytettävä ainakin yksi seuraavista lisäehdoista:

a)	henkilön verotuksellinen kotipaikka on jossakin jäsenvaltiossa;

b)	henkilöllä on jossakin jäsenvaltiossa kiinteä toimipaikka, josta järjestelyyn liittyviä palveluja tarjotaan;

c)	henkilö on muodostettu jäsenvaltiossa tai henkilöön sovelletaan jäsenvaltion lainsäädäntöä;

d)	henkilö on rekisteröity oikeudellisiin, verotuksellisiin tai konsulttipalveluihin liittyvään ammatilliseen yhteenliittymään jossakin jäsenvaltiossa.

22.	’asianomaisella verovelvollisella’ henkilöä, jonka saataville rajatylittävä järjestely on asetettu toteuttamista varten tai joka on valmis toteuttamaan raportoitavan rajatylittävän järjestelyn tai joka on toteuttanut tällaisen järjestelyn ensimmäisen vaiheen;

23.

sovellettaessa 8 ab artiklaa ’etuyhteydessä olevalla yrityksellä’ henkilöä, joka liittyy toiseen henkilöön ainakin yhdellä seuraavista tavoista:

a)	henkilö osallistuu toisen henkilön johtamiseen olemalla asemassa, jossa voi käyttää huomattavaa vaikutusvaltaa tähän toiseen henkilöön;

b)	henkilö osallistuu toisen henkilön määräysvaltaan hallitsemalla yli 25:tä prosenttia äänioikeuksista;

c)	henkilö osallistuu toisen henkilön pääomaan omistusoikeudella, joka suoraan tai välillisesti ylittää 25 prosenttia pääomasta;

d)	henkilöllä on oikeus 25 prosenttiin tai enempään toisen henkilön voitoista.

Jos useampi kuin yksi henkilö osallistuu a–d alakohdassa tarkoitetulla tavalla saman henkilön johtotehtäviin, määräysvaltaan, pääomaan tai voittoihin, kaikki nämä henkilöt katsotaan etuyhteydessä oleviksi yrityksiksi.

Jos samat henkilöt osallistuvat a–d alakohdassa tarkoitetulla tavalla useamman kuin yhden henkilön johtotehtäviin, määräysvaltaan, pääomaan tai voittoihin, kaikki nämä henkilöt katsotaan etuyhteydessä oleviksi yrityksiksi.

Tätä kohtaa sovellettaessa henkilöllä, joka toimii yhdessä toisen henkilön kanssa jonkin yksikön äänioikeuksien tai pääomaomistuksen suhteen, katsotaan olevan osuus kaikista toisen henkilön hallitsemista äänioikeuksista tai koko pääomaomistuksesta kyseisessä yksikössä.

Välillisessä osallistumisessa c alakohdassa säädettyjen vaatimusten täyttyminen on määritettävä kertomalla hallitut määrät konsernin omistusketjussa. Henkilöllä, jolla on yli 50 prosenttia äänioikeuksista, on katsottava olevan 100 prosenttia äänioikeuksista.

Luonnollista henkilöä, hänen puolisoaan ja hänen suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa olevaa sukulaistaan on pidettävä yhtenä henkilönä.

24.	’markkinakelpoisella järjestelyllä’ rajatylittävää järjestelyä, joka on suunniteltu, jota on markkinoitu, joka on valmis toteutettavaksi tai asetettu saataville toteuttamista varten, ilman että sitä olisi merkittävästi muokattava;

25.	’räätälöidyllä järjestelyllä’ mitä tahansa rajatylittävää järjestelyä, joka ei ole markkinakelpoinen järjestely.”

Lisätään artikla seuraavasti:

”8 ab artikla

Raportoitavia rajatylittäviä järjestelyjä koskevan pakollisen automaattisen tietojenvaihdon laajuus ja edellytykset

1. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joilla välittäjät velvoitetaan toimittamaan toimivaltaisille viranomaisille tiedossaan, hallussaan tai määräysvallassaan olevat raportoitavia rajatylittäviä järjestelyjä koskevat tiedot 30 päivän kuluessa

a)	siitä päivästä, jona raportoitava rajatylittävä järjestely asetetaan saataville toteuttamista varten; tai

b)	siitä päivästä, jona raportoitava rajatylittävä järjestely on valmis toteuttamista varten; tai

c)	siitä kun raportoitavan rajatylittävän järjestelyn ensimmäinen vaihe on toteutettu,

riippuen siitä, mikä näistä tapahtuu ensin.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, myös 3 artiklan 21 alakohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen välittäjien on toimitettava tiedot 30 päivän kuluessa siitä, kun ne ovat tarjonneet suoraan tai muiden henkilöiden välityksellä tukea, apua tai neuvoja.

2. Markkinakelpoisten järjestelyjen osalta jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet, joilla välittäjä velvoitetaan laatimaan joka kolmas kuukausi ajantasainen raportti niistä 14 kohdan a, d, g ja h alakohdassa tarkoitetuista uusista raportoitavista tiedoista, jotka ovat tulleet saataville edellisen raportin toimittamisen jälkeen.

3. Jos välittäjä on velvollinen toimittamaan raportoitavia rajatylittäviä järjestelyjä koskevat tiedot useamman kuin yhden jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, tiedot toimitetaan ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, joka on alla olevassa luettelossa ensimmäinen:

a)	jäsenvaltio, jossa välittäjän verotuksellinen kotipaikka sijaitsee;

b)	jäsenvaltio, jossa välittäjällä on kiinteä toimipaikka, josta järjestelyyn liittyvä palveluja tarjotaan;

c)	jäsenvaltio, jossa välittäjä on muodostettu tai jonka lainsäädäntöä välittäjään sovelletaan;

d)	jäsenvaltio, jossa välittäjä on rekisteröity oikeudellisiin, verotuksellisiin tai konsulttipalveluihin liittyvään ammatilliseen yhteenliittymään.

4. Tapauksissa, joissa 3 kohdan mukaan on useita raportointivelvoitteita, välittäjä vapautetaan tietojen toimittamisesta, jos sillä on kansallisen lainsäädännön mukaiset todisteet siitä, että samat tiedot on toimitettu toisessa jäsenvaltiossa.

5. Kukin jäsenvaltio voi toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, joilla välittäjille annetaan oikeus olla toimittamatta raportoitavaa rajatylittävää järjestelyä koskevia tietoja, jos raportointivelvoite loukkaisi kyseessä olevan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaista oikeudellista ammattisalassapitovelvollisuutta. Tällaisissa tilanteissa kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joilla välittäjät velvoitetaan ilmoittamaan viipymättä toiselle välittäjälle tai, jos toista välittäjää ei ole, asianomaiselle verovelvolliselle niiden 6 kohdan mukaisista raportointivelvoitteista.

Välittäjät voidaan ensimmäisen alakohdan mukaisesti vapauttaa tietojen toimittamisesta vain siinä tapauksessa, että ne harjoittavat toimintaansa sellaisten asiaa koskevien kansallisten lakien mukaisesti, joilla niiden ammattia säädellään.

6. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen vaatimiseksi, että tapauksissa, joissa välittäjää ei ole tai välittäjä ilmoittaa asianomaiselle verovelvolliselle tai toiselle välittäjälle 5 kohdan mukaisesta vapautuksesta, raportoitavia rajatylittäviä järjestelyjä koskevien tietojen ilmoittamista koskeva velvoite koskee toista välittäjää, jolle on ilmoitettu asiasta, tai jos toista välittäjää ei ole, asianomaista verovelvollista.

7. Asianomaisen verovelvollisen, jota raportointivelvoite koskee, on toimitettava tiedot 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jona raportoitava rajatylittävä järjestely asetetaan tämän asianomaisen verovelvollisen saataville toteuttamista varten tai se on valmis asianomaisen verovelvollisen toimesta tapahtuvaa toteuttamista varten, tai siitä kun asianomaiseen verovelvolliseen liittyvä ensimmäinen vaihe on toteutettu, siitä riippuen, mikä näistä tapahtuu ensin.

Jos asianomainen verovelvollinen on velvollinen toimittamaan raportoitavia rajatylittäviä järjestelyjä koskevat tiedot useamman kuin yhden jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, tiedot toimitetaan ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, joka on alla olevassa luettelossa ensimmäinen:

a)	jäsenvaltio, jossa asianomaisen verovelvollisen verotuksellinen kotipaikka sijaitsee;

b)	jäsenvaltio, jossa asianomaisella verovelvollisella on kiinteä toimipaikka, joka hyötyy järjestelystä;

c)	jäsenvaltio, jossa asianomainen verovelvollinen saa tuloja tai voittoja, vaikka asianomaisella verovelvollisella ei ole verotuksellista kotipaikkaa eikä kiinteää toimipaikkaa missään jäsenvaltiossa;

d)	jäsenvaltio, jossa asianomainen verovelvollinen harjoittaa toimintaa, vaikka asianomaisella verovelvollisella ei ole verotuksellista kotipaikkaa eikä kiinteää toimipaikkaa missään jäsenvaltiossa.

8. Tapauksissa, joissa 7 kohdasta seuraa useita raportointivelvoitteita, asianomainen verovelvollinen vapautetaan tietojen toimittamisesta, jos sillä on kansallisen lainsäädännön mukaiset todisteet siitä, että samat tiedot on toimitettu toisessa jäsenvaltiossa.

9. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen vaatimiseksi, että tapauksissa, joissa välittäjiä on enemmän kuin yksi, raportoitavia rajatylittäviä järjestelyjä koskevien tietojen toimittamista koskeva velvoite koskee kaikkia välittäjiä, jotka osallistuvat samaan raportoivaan rajatylittävään järjestelyyn.

Välittäjä vapautetaan tietojen toimittamisesta ainoastaan siinä määrin, kuin sillä on kansallisen lainsäädännön mukaiset todisteet siitä, että toinen välittäjä on jo toimittanut 14 kohdassa tarkoitetut samat tiedot.

10. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen vaatimiseksi, että tapauksissa, joissa raportointivelvoite on asianomaisella verovelvollisella ja asianomaisia verovelvollisia on enemmän kuin yksi, tiedot toimittaa 6 kohdan mukaisesti se asianomainen verovelvollinen, joka on alla olevassa luettelossa ensimmäinen:

a)	asianomainen verovelvollinen, joka sopi raportoitavasta rajatylittävästä järjestelystä välittäjän kansa;

b)	asianomainen verovelvollinen, joka hallinnoi järjestelyn toteuttamista.

Asianomainen verovelvollinen vapautetaan tietojen toimittamisesta ainoastaan siinä määrin, kuin sillä on kansallisen lainsäädännön mukaiset todisteet siitä, että toinen asianomainen verovelvollinen on jo toimittanut 14 kohdassa tarkoitetut samat tiedot.

11. Kukin jäsenvaltio voi toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen vaatimiseksi, että kukin asianomainen verovelvollinen toimittaa tiedot järjestelyn käytöstään verohallinnolle kunakin niistä vuosista, joina ne käyttävät sitä.

12. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen vaatimiseksi, että välittäjät ja asianomaiset verovelvolliset toimittavat tiedot niistä raportoitavista rajatylittävistä järjestelyistä, joiden ensimmäinen vaihe toteutettiin tämän direktiivin voimaantulopäivän ja soveltamispäivän välisenä aikana. Välittäjien ja tapauksesta riippuen asianomaisten verovelvollisten on toimitettava näitä raportoitavia rajatylittäviä järjestelyjä koskevat tiedot viimeistään 31 päivänä elokuuta 2020.

13. Sen jäsenvaltion, jossa tiedot oli toimitettu tämän artiklan 1–12 kohdan mukaisesti, toimivaltaisen viranomaisen on 21 artiklan nojalla hyväksyttyjen käytännön järjestelyiden mukaisesti ilmoitettava tämän artiklan 14 kohdassa tarkoitetut tiedot kaikkien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille automaattista tietojenvaihtoa käyttäen.

14. Tietoihin, jotka jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on 13 kohdan nojalla toimitettava, kuuluvat tapauksesta riippuen seuraavat:

välittäjien ja asianomaisten verovelvollisten tunnistamiseen liittyvät tiedot, mukaan lukien nimi, syntymäaika ja -paikka (jos kyseessä on luonnollinen henkilö), verotuksellinen kotipaikka ja verotunniste sekä tapauksesta riippuen tiedot henkilöistä, jotka ovat asianomaiseen verovelvolliseen etuyhteydessä olevia yrityksiä;

b)	yksityiskohtaiset tiedot liitteessä IV esitetyistä tunnusmerkeistä, jotka tekevät rajatylittävästä järjestelystä raportoitavan;

tiivistelmä raportoitavan rajatylittävän järjestelyn sisällöstä, mukaan lukien viittaus nimeen, jolla se yleisesti tunnetaan, jos sellainen on, ja sellainen yleinen kuvaus olennaisista liiketoimista tai järjestelyistä, joka ei johda liike-, elinkeino- tai ammattisalaisuuden tai kaupallisen menettelyn paljastamiseen tai sellaisten tietojen paljastamiseen, joiden paljastaminen olisi vastoin yleistä järjestystä;

d)	päivä, jona raportoitavan rajatylittävän järjestelyn ensimmäinen vaihe on toteutettu tai toteutetaan;

e)	yksityiskohtaiset tiedot kansallisista säännöksistä, joihin raportoitava rajatylittävä järjestely perustuu;

f)	raportoitavan rajatylittävän järjestelyn arvo;

g)	sen asianomaisen verovelvollisen (verovelvollisten) jäsenvaltion tai niiden muiden jäsenvaltioiden yksilöinti, joita raportoitava rajatylittävä järjestely todennäköisesti koskee;

h)	niiden jäsenvaltiossa olevien muiden henkilöiden yksilöinti, joita raportoitava rajatylittävä järjestely todennäköisesti koskee, sekä tiedot siitä, mihin jäsenvaltioihin asianomaiset henkilöt liittyvät.

15. Se, että verohallinto ei reagoi raportoitavaan rajatylittävään järjestelyyn, ei tarkoita tämän järjestelyn pätevyyden tai verokohtelun hyväksymistä.

16. Tämän artiklan 13 kohdassa tarkoitetun tietojenvaihdon helpottamiseksi komissio hyväksyy tarvittavat käytännön järjestelyt tämän artiklan täytäntöönpanemiseksi, mukaan lukien toimenpiteet tämän artiklan 14 kohdan mukaisen tietojen ilmoittamisen yhdenmukaistamiseksi osana 20 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua vakiomuotoisen lomakkeen vahvistamismenettelyä.

17. Komissiolle ei anneta pääsyä 14 kohdan a, c ja h kohdassa tarkoitettuihin tietoihin.

18. Automaattinen tietojenvaihto tapahtuu yhden kuukauden kuluessa sen vuosineljänneksen päättymisestä, jona tiedot on toimitettu. Ensimmäiset tiedot ilmoitetaan viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2020.”

Korvataan 20 artiklan 5 kohta seuraavasti:

”5. Komissio hyväksyy vakiolomakkeet, mukaan lukien kielijärjestelyt, 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen seuraavia tilanteita varten:

a)	8 a artiklan mukaista rajatylittäviä tilanteita varten annettavia ennakkopäätöksiä sekä ennakkohinnoittelusopimuksia koskevaa automaattista tietojenvaihtoa varten ennen 1 päivää tammikuuta 2017;

b)	8 ab artiklan mukaista raportoitavia rajatylittäviä järjestelyjä koskevaa automaattista tietojenvaihtoa varten ennen 30 päivää kesäkuuta 2019.

Vakiomuotoisissa lomakkeissa ei saa olla enempää tietojenvaihdon osia, kuin 8 a artiklan 6 kohdassa ja 8 ab artiklan 14 kohdassa on lueteltu, eikä muita kyseisiin osiin liittyviä asiaankuuluvia aloja kuin ne, jotka ovat tarpeen 8 a ja 8 ab artiklan mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut kielijärjestelyt eivät estä jäsenvaltioita toimittamasta 8 a ja 8 ab artiklassa tarkoitettuja tietoja millä tahansa unionin virallisista kielistä. Kyseisissä kielijärjestelyissä voidaan kuitenkin määrätä, että kyseisten tietojen pääkohdat on lähetettävä myös jollakin muulla unionin virallisella kielellä.”

Korvataan 21 artiklan 5 kohta seuraavasti:

”5. Komissio kehittää 31 päivään joulukuuta 2017 mennessä verotuksen alan hallinnollista yhteistyötä koskevan jäsenvaltioiden turvallisen keskusrekisterin, johon 8 a artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti toimitettavat tiedot kirjataan mainittujen kohtien mukaisen automaattisen tiedonvaihdon toteuttamiseksi, ja antaa teknistä ja logistista tukea.

Komissio kehittää 31 päivään joulukuuta 2019 mennessä verotuksen alan hallinnollista yhteistyötä koskevan jäsenvaltioiden turvallisen keskusrekisterin, johon 8 ab artiklan 13, 14 ja 16 kohdan mukaisesti toimitettavat tiedot kirjataan mainittujen kohtien mukaisen automaattisen tiedonvaihdon toteuttamiseksi, ja antaa teknistä ja logistista tukea.

Kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava pääsy tähän rekisteriin kirjattuihin tietoihin. Myös komissiolla on pääsy tähän rekisteriin kirjattuihin tietoihin 8 a artiklan 8 kohdassa ja 8 ab artiklan 17 kohdassa asetetuin rajoituksin. Komissio hyväksyy tätä artiklaa koskevat tarpeelliset käytännön järjestelyt 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Edellä olevien 8 a artiklan 1 ja 2 kohdan ja 8 ab artiklan 13, 14 ja 16 kohdan mukainen automaattinen tietojenvaihto toteutetaan tämän artiklan 1 kohtaa ja sovellettavia käytännön järjestelyjä noudattaen, kunnes tämä turvallinen keskusrekisteri on toiminnassa.”

Korvataan 23 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittainen arviointi 8, 8 a, 8 aa ja 8 ab artiklassa tarkoitetun automaattisen tietojenvaihdon tehokkuudesta ja saavutetuista käytännön tuloksista. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä kyseisen vuosittaisen arvioinnin toimittamismuodon ja -edellytykset. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.”

Korvataan 25 a artikla seuraavasti:

”25 a artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on vahvistettava niitä seuraamuksia koskevat säännöt, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen 8 aa ja 8 ab artiklaa koskevien kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.”

Korvataan 27 artikla seuraavasti:

”27 artikla

Kertomukset

1. Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta joka viides vuosi 1 päivän tammikuuta 2013 jälkeen.

2. Jäsenvaltiot ja komissio arvioivat liitteen IV asianmukaisuutta joka toinen vuosi 1 päivän heinäkuuta 2020 jälkeen, ja komissio antaa neuvostolle asiaa koskevan kertomuksen. Tähän kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.”

8)	Lisätään liite IV, jonka teksti on tämän direktiivin liitteenä.

2 artikla

1. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2019. Niiden on viipymättä ilmoitettava tästä komissiolle.

Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä heinäkuuta 2020.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 25 päivänä toukokuuta 2018.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

V. GORANOV

(1) Lausunto annettu 1. maaliskuuta 2018 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2) Lausunto annettu 18. tammikuuta 2018 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3) Neuvoston direktiivi 2011/16/EU, annettu 15 päivänä helmikuuta 2011, hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta (EUVL L 64, 11.3.2011, s. 1).

(4) Neuvoston direktiivi 2014/107/EU, annettu 9 päivänä joulukuuta 2014, direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla (EUVL L 359, 16.12.2014, s. 1).

(5) Neuvoston direktiivi (EU) 2015/2376, annettu 8 päivänä joulukuuta 2015, direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla (EUVL L 332, 18.12.2015, s. 1).

(6) Neuvoston direktiivi (EU) 2016/881, annettu 25 päivänä toukokuuta 2016, direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla (EUVL L 146, 3.6.2016, s. 8).

(7) Neuvoston direktiivi (EU) 2016/2258, annettu 6 päivänä joulukuuta 2016, direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse veroviranomaisten pääsystä rahanpesun torjuntaa koskeviin tietoihin (EUVL L 342, 16.12.2016, s. 1).

(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73).

(9) Neuvoston direktiivi (EU) 2016/1164, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2016, sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta (EUVL L 193, 19.7.2016, s. 1).

(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(11) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).

(12) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).

LIITE

”LIITE IV

TUNNUSMERKIT

Osa I. Pääasiallista hyötyä mittaava testi

A luokan yleiset tunnusmerkit ja B luokan sekä C luokan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa, c alakohdassa ja d alakohdassa esitetyt erityiset tunnusmerkit voidaan ottaa huomioon vain, jos ne täyttävät ”pääasiallista hyötyä mittaavan testin” kriteerit.

Kyseinen testin kriteerit katsotaan täytetyiksi, jos voidaan osoittaa, että verotuksellisen edun saaminen on kaikki asiaankuuluvat tosiseikat ja olosuhteet huomioon ottaen se pääasiallinen hyöty, jonka henkilö voi odottaa järjestelystä saavansa, tai yksi pääasiallisista hyödyistä.

C luokan 1 kohdan tunnusmerkkien osalta C luokan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa, c alakohdassa tai d alakohdassa esitettyjen edellytysten täyttyminen ei voi yksinään olla peruste sille päätelmälle, että järjestely täyttää pääasiallista hyötyä mittaavan testin kriteerit.

Osa II. Tunnusmerkkiluokat

A. Yleiset tunnusmerkit, jotka liittyvät pääasiallista hyötyä mittaavaan testiin

Järjestely, jossa asianomainen verovelvollinen tai järjestelyn osallistuja sitoutuu noudattamaan luottamuksellisuusehtoa, joka voi edellyttää, että he eivät paljasta muille välittäjille tai veroviranomaisille, kuinka järjestely voisi varmistaa verotuksellisen edun.

Järjestely, josta välittäjällä on oikeus saada maksu (tai korkoa, korvausta rahoituskuluista tai muista maksuista), joka määritetään

a)	kyseisestä järjestelystä saatavan veroedun määrän perusteella; tai

b)	sen perusteella, saadaanko veroetu tosiasiassa järjestelystä. Tähän sisältyisi välittäjän velvoite palauttaa maksut joko kokonaan tai osittain, jos järjestelyn tavoiteltua veroetua ei saavutettu tai se saavutettiin vain osittain.

Järjestely, johon liittyy olennaisilta osiltaan vakiomuotoisia asiakirjoja ja/tai rakenteita ja joka on useamman kuin yhden asianomaisen verovelvollisen saatavilla ilman, että sitä olisi merkittävästi muokattava toteuttamista varten.

B. Erityiset tunnusmerkit, jotka liittyvät pääasiallista hyötyä mittaavaan testiin

Järjestely, jossa järjestelyn osallistuja toteuttaa keinotekoisia toimia, kuten hankkii tappiollisen yhtiön, lopettaa tällaisen yhtiön pääasiallisen toiminnan ja käyttää sen tappioita vähentääkseen verovastuutaan, mukaan lukien siirtämällä tappiot toiselle lainkäyttöalueelle tai nopeuttamalla kyseisten tappioiden käyttöä.

Järjestely, jolla tuloa muunnetaan pääomaksi, lahjoiksi tai muihin tuloluokkiin, joiden verotus on alhaisempi tai jotka ovat verovapaita.

Järjestely, joka sisältää varojen kierrättämiseen johtavia (”round-tripping of funds”) kehämäisiä liiketoimia (”circular transactions”) erityisesti sellaisten välikätenä toimivien yksiköiden kautta, joilla ei ole muuta ensisijaista kaupallista tarkoitusta, taikka liiketoimia, jotka mitätöivät tai peruuttavat toisensa tai joilla on muita vastaavia piirteitä.

C. Erityiset tunnusmerkit, jotka liittyvät rajatylittäviin liiketoimiin

Järjestely, johon liittyy vähennyskelpoisia rajatylittäviä maksuja kahden tai useamman etuyhteydessä olevan yrityksen välillä, jos ainakin yksi seuraavista ehdoista täyttyy:

a)	vastaanottajalla ei ole verotuksellista kotipaikkaa millään lainkäyttöalueella;

vaikka vastaanottajalla on verotuksellinen kotipaikka jollakin lainkäyttöalueella, kyseisellä lainkäyttöalueella

i)	ei kanneta minkäänlaista yhteisöveroa tai yhteisöverokanta on nolla tai lähes nolla; tai

ii)	lainkäyttöalue sisältyy luetteloon kolmansien maiden lainkäyttöalueista, jotka jäsenvaltiot ovat yhdessä arvioineet tai jotka on OECD:n puitteissa arvioitu yhteistyöhaluttomiksi;

c)	maksu on kokonaan verovapaa sillä lainkäyttöalueella, jolla vastaanottajan verotuksellinen kotipaikka sijaitsee;

d)	maksu hyötyy etuuskohteluun oikeuttavasta verojärjestelmästä sillä lainkäyttöalueella, jolla vastaanottajan verotuksellinen kotipaikka sijaitsee;

Samat varat yritetään vähentää poistoina useammalla kuin yhdellä lainkäyttöalueella.

Samalle tulolle tai pääomalle haetaan vapautusta kaksinkertaisesta verotuksesta useammalla kuin yhdellä lainkäyttöalueella.

Järjestelyyn sisältyy varojen siirtoja ja kun kyseisillä lainkäyttöalueilla varoista vastikkeena maksettavissa summissa on olennaisia eroja.

D. Erityiset tunnusmerkit, jotka liittyvät automaattiseen tietojenvaihtoon ja tosiasiallisen edunsaajan tunnistamiseen

Järjestely, joka voi heikentää unionin lainsäädäntöä täytäntöönpanevien lakien tai vastaavien Finanssitiliä koskevien tietojen automaattista vaihtoa koskevien sopimusten mukaista raportointivelvoitetta tai vastaavia Finanssitiliä koskevien tietojen automaattista vaihtoa koskevia sopimuksia, mukaan lukien kolmansien maiden kanssa tehdyt sopimukset, tai joka hyödyntää tällaisten säädösten tai sopimusten puutetta. Tällaisia järjestelyjä ovat ainakin seuraavat:

a)	sellaisen tilin, tuotteen tai investoinnin käyttäminen, joka ei ole tai jonka tarkoituksena ei ole olla Finanssitili mutta jolla on merkittävän samankaltaisia ominaisuuksia kuin Finanssitilillä;

b)	Finanssitilien tai varojen siirtäminen lainkäyttöalueille, joita ei sido vaatimus Finanssitiliä koskevien tietojen automaattisesta vaihdosta asianomaisen verovelvollisen asuinvaltion kanssa, tai niiden käyttö tällaisilla lainkäyttöalueilla;

c)	tulojen ja pääoman uudelleenluokittelu sellaisiksi tuotteiksi tai maksuiksi, joita Finanssitiliä koskevien tietojen automaattinen vaihtaminen ei koske;

rahoituslaitoksen, Finanssitilin tai niiden varojen siirtäminen sellaiseen Rahoituslaitokseen, sellaiselle Finanssitilille tai sellaisiin varoihin tai muuntaminen sellaiseksi Rahoituslaitokseksi, sellaiseksi Finanssitiliksi tai sellaisiksi varoiksi, joita Finanssitiliä koskevien tietojen automaattisen vaihdon mukainen raportointi ei koske;

e)	sellaisten oikeussubjektien, järjestelyjen tai rakenteiden käyttäminen, jotka poistavat tai joiden tarkoituksena on poistaa raportointi yhdestä tai useammasta Tilinhaltijasta tai Kontrolloivasta henkilöstä Finanssitiliä koskevien tietojen automaattisen vaihdon perusteella;

järjestelyt, jotka heikentävät Rahoituslaitosten Finanssitiliä koskevista tiedoista raportoimiseen liittyvien velvoitteidensa noudattamiseen käyttämiä asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia menettelyjä tai hyödyntävät niiden puutteita, mukaan lukien sellaisten lainkäyttöalueiden käyttäminen, joilla rahanpesun vastaisen lainsäädännön toimeenpanojärjestelmä on riittämätön tai heikko tai joilla oikeushenkilöitä tai oikeudellisia järjestelyjä koskevat avoimuusvaatimukset ovat riittämättömiä.

Järjestely, johon liittyy oikeudellinen tai tosiasiallisena edunsaajana olemista koskeva ketju, joka ei ole avoimuuden periaatteiden mukainen ja jossa käytetään henkilöitä, oikeudellisia järjestelyjä tai rakenteita,

a)	jotka eivät harjoita merkittävää taloudellista toimintaa ja joilla ei ole tukenaan riittävää henkilöstöä, laitteita, varoja ja tiloja; ja

b)	joiden muodostamis-, johtamis-, koti-, valvonta-, sijoittautumispaikka on jokin muu lainkäyttöalue kuin yhden tai useamman sellaisen tosiasiallisen edunsaajan kotilainkäyttöalue, joiden varat ovat tällaisten henkilöiden, oikeudellisten järjestelyjen tai rakenteiden hallussa; ja

c)	jossa tällaisten henkilöiden, oikeudellisten järjestelyjen tai rakenteiden tosiasialliset omistajat, sellaisina kuin ne on määritelty direktiivissä (EU) 2015/849, on tehty tunnistamattomaksi.

E. Erityiset siirtohinnoittelua koskevat tunnusmerkit

Järjestely, johon liittyy yksipuolisten safe harbour -sääntöjen käyttäminen.

Järjestely, johon liittyy vaikeasti arvioitavien aineettomien hyödykkeiden siirtäminen. Käsite ”vaikeasti arvioitavat aineettomat hyödykkeet” kattaa sellaiset aineettomat hyödykkeet tai niitä koskevat oikeudet, joiden siirtämisajankohtana etuyhteydessä olevien yritysten välillä

a)	ei ole olemassa luotettavia vertailukohtia; ja

toimenpiteen toteuttamisajankohtana aineettoman hyödykkeen siirtämisestä odotettavissa olevia tulevia kassavirtoja tai tuloja koskevat ennusteet tai aineettoman hyödykkeen arvioinnissa käytetyt olettamukset ovat erittäin epävarmoja, minkä vuoksi aineettoman hyödykkeen lopullista menestystä on vaikea ennustaa toimenpiteen toteuttamisajankohtana.

Järjestely, johon liittyy ryhmän sisäinen toimintojen ja/tai riskien ja/tai varojen rajatylittävä siirtäminen, jos siirtäjän tai siirtäjien ennakoidut vuotuiset tulot ennen korkoja ja veroja ovat kolmen vuoden ajan siirron jälkeen alle 50 prosenttia tällaisen siirtäjän tai tällaisten siirtäjien niistä ennakoiduista vuotuisista tuloista ennen korkoja ja veroja, jotka olisi saatu, jos siirtoa ei olisi tehty.

”

5.6.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

L 139/14

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2018/823,

annettu 4 päivänä kesäkuuta 2018,

Turkin tasavallasta peräisin olevan tietyn kirjolohen tuonnissa sovellettavia tasoitustoimenpiteitä koskevan osittaisen välivaiheen tarkastelun päättämisestä

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 8 päivänä kesäkuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1037 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 19 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

1. MENETTELY

1.1 Voimassa olevat toimenpiteet

(1)	Komissio otti tukien vastaisen tutkimuksen, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’, pohjalta täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/309 (2) käyttöön lopullisen tasoitustullin Turkista peräisin olevan tietyn kirjolohen tuonnissa, jäljempänä ’voimassa olevat toimenpiteet’.

1.2 Osittaista välivaiheen tarkastelua koskeva pyyntö

(2)	Egeanmeren viejien järjestö, jäljempänä ’hakija’, pyysi 13. maaliskuuta 2017, että tasoitustulleista tehtäisiin osittainen välivaiheen tarkastelu.

(3)

Pyynnössä esitettiin näyttöä siitä, että suorien tuotantotukien täytäntöönpanoon vuonna 2016 tehty muutos oli johtanut kirjolohen tuottajien tukitason merkittävään alenemiseen ja että tästä syystä toimenpiteet tukien tasaamiseksi eivät enää olisi tarpeen. Hakija esitti myös, että muutos olisi luonteeltaan pysyvä. Hakijan mukaan voimassa olevaa toimenpidettä olisi tästä syystä tarkasteltava uudelleen.

1.3 Osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepano

(4)

Todettuaan, että osittaisen välivaiheen tarkastelun vireille panemista varten oli olemassa riittävää näyttöä, komissio ilmoitti 20 päivänä heinäkuuta 2017Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella, jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’ (3), osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanosta perusasetuksen 19 artiklan nojalla.

1.4 Tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso

(5)

Tarkastelua koskeva tutkimus kattoi 1. heinäkuuta 2016 ja 30. kesäkuuta 2017 välisen ajan. Arvioidakseen, oliko kirjolohen tuottajien tukeminen vähentynyt alkuperäisen tutkimuksen jälkeen ja oliko muutos luonteeltaan pysyvä, komissio analysoi myös Turkin kirjolohen tuottajille myöntämien tukien kokonaismäärät alkuperäisen tutkimusajanjakson (1 päivästä tammikuuta31 päivään joulukuuta 2013) jälkeen.

1.5 Tutkimuksen osapuolet

(6)	Komissio ilmoitti hakijalle, tunnetuille vientiä harjoittaville tuottajille Turkissa, unionin tuottajille, asianomaisiksi tiedetyille käyttäjille ja kauppiaille, unionin tuottajia edustaville järjestöille ja Turkin viranomaisille osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanosta.

(7)	Asianomaisille osapuolille annettiin mahdollisuus esittää näkemyksiään kirjallisesti ja pyytämään kuulemista vireillepanoilmoituksessa asetetun määräajan kuluessa.

(8)

Kaksi asianomaista osapuolta esitti näkökantansa puolustaakseen tarvetta pitää toimenpiteet voimassa. Yksi osapuoli, Tanskan vesiviljelijöiden järjestö (Danish Aquaculture Association, joka edustaa valituksen tekijää alkuperäisessä tutkimuksessa), katsoi, etteivät perusasetuksen 19 artiklassa säädetyt edellytykset täyty. Se katsoi, että pyynnössä esitetyt tiedot olivat epätäydelliset ja antoivat epätarkan kuvan Turkin kirjolohen tuottajien saamista tuista. Se katsoi lisäksi, ettei Turkin tekemiä muutoksia voitu pitää ”luonteeltaan pysyvinä”. Toinen osapuoli, espanjalainen vesiviljelijöiden järjestö, katsoi myös, että tasoitustoimenpiteet olisi pidettävä voimassa ja että Turkista tulevan tuonnin hinnat ovat alhaisemmat kuin unionin kirjolohen tuottajien hinnat.

1.6 Turkissa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia koskeva otanta

(9)	Vientiä harjoittavien tuottajien suuren määrän vuoksi komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa vientiä harjoittavien tuottajien suhteen otantaa perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti.

(10)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi kaikkia tiedossa olevia Turkissa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot. Lisäksi se pyysi Turkin tasavallan Euroopan unionissa olevaa edustustoa ilmoittamaan muista mahdollisista vientiä harjoittavista tuottajista, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin. Vireillepanoilmoituksessa täsmennetyt tiedot lähetettiin yhteensä yli seitsemäänkymmeneen yritykseen Turkissa.

(11)

Kaksikymmentäseitsemän vientiä harjoittavaa tuottajaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Komissio valitsi perusasetuksen 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti alustavasti otantaan viisi tuottajaa / tuottajien ryhmää, joihin sisältyi kolme unioniin suuntautuvan viennin määrällä mitattuna suurinta vientiä harjoittavaa tuottajaa / tuottajien ryhmää ja kaksi pienempää tuottajaa / tuottajien ryhmää. Komissio katsoi ehdotetun otoksen olevan edustava.

(12)

Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia alustavasta otoksesta. Kaksi vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää, KLC Group ja Sagun Group, pyysivät päästä mukaan otokseen. Komissio päätti lisätä otokseen KLC Groupin sen suuren vientimäärän vuoksi, jotta järjestelmän muutoksen vaikutukset alaan voitaisiin tutkia asianmukaisesti. Tutkimukseen käytettävissä olevan ajan rajallisuuden vuoksi komissio päätti evätä Sagun Groupin esittämän otokseen sisällyttämistä koskevan pyynnön (4).

(13)

Lopullinen otos koostui näin ollen seuraavista vientiä harjoittavista tuottajista / tuottajien ryhmistä ja niihin etuyhteydessä olevista yrityksistä:

—	ADA SU Group;

—	ALIMA Group;

—	GMS Group;

—	KLC Group;

—	Mittos Su Ürünleri;

—	Özpekler Group.

(14)

Lopullisella otoksella katetaan noin 71 prosenttia unioniin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana viedyistä tarkasteltavana olevan tuotteen määristä. Komissio katsoi, että otos oli edustava ja että komissio pystyi sen perusteella analysoimaan asianmukaisesti Turkin tekemien muutosten vaikutukset kaikkiin kyseisen alan yrityksiin.

1.7 Kyselylomakkeet ja tarkastuskäynnit

(15)	Komissio pyysi ja todensi kaikki tiedot, joita se piti tarpeellisina Turkin käyttöönottamien suorien tukien järjestelmään tehtyjen muutosten vaikutusten arvioimiseksi.

(16)	Komissio lähetti kyselylomakkeet kuudelle otokseen sisällytetylle vientiä harjoittavalle tuottajalle / tuottajien ryhmälle sekä Turkille. Kaikilta kyseisiltä osapuolilta saatiin täydelliset vastaukset kyselylomakkeisiin.

(17)

Komissio todensi tietoja yhden otokseen sisällytetyn vientiä harjoittavan tuottajien ryhmän, Alima Groupin, tiloissa. Komissio kävi tarkastuskäynnillä myös Turkin viranomaisten tiloissa. Kohdassa 4.3.4 esitettyjä päätelmiä silmällä pitäen komissio päätti, ettei muissa otokseen sisällytetyissä yrityksissä tarvitse vierailla.

1.8 Tietojen ilmoittaminen

(18)

Komissio ilmoitti 21 päivänä helmikuuta 2018 kaikille asianomaisille osapuolille tutkimuksen olennaiset tiedot ja näkemykset sekä pyysi niitä toimittamaan kirjalliset huomionsa ja/tai pyytämään pääsyä komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kuultavaksi 18 päivään maaliskuuta 2018 mennessä.

(19)

Turkki, hakija, neljä otokseen sisällytettyä vientiä harjoittavaa tuottajaa ja Tanskan vesiviljelijöiden järjestö toimittivat huomioitaan tietojen ilmoittamisen jälkeen. Komission, Turkin ja hakijan välinen kuuleminen järjestettiin 23 päivänä maaliskuuta 2018. Komission ja Tanskan vesiviljelijöiden järjestön välinen kuuleminen järjestettiin 16 päivänä huhtikuuta 2018.

2. TARKASTELUN KOHTEENA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

(20)

Tarkasteltavana oleva tuote on kirjolohi (Oncorhynchus mykiss):

—	elävänä, kappalepaino enintään 1,2 kg, tai

—	tuoreena, jäähdytettynä, jäädytettynä ja/tai savustettuna:

—	kokonaisina kaloina (päineen), kiduksineen tai ilman kiduksia, perattuna tai perkaamattomana, kappalepaino enintään 1,2 kg, tai

—	päättömänä, kiduksineen tai ilman kiduksia, perattuna tai perkaamattomana, kappalepaino enintään 1 kg, tai

—	fileinä, kappalepaino enintään 400 grammaa,

joka on peräisin Turkista ja joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 0301 91 90, ex 0302 11 80, ex 0303 14 90, ex 0304 42 90, ex 0304 82 90 ja ex 0305 43 00 (Taric-koodit 0301919011, 0302118011, 0303149011, 0304429010, 0304829010 ja 0305430011), jäljempänä ’tarkastelun kohteena oleva tuote’.

(21)	Komissio tuli alkuperäisessä tutkimuksessa siihen tulokseen, että unionissa tuotetut tuotteet ja Turkissa tuotetut tuotteet ovat perusasetuksen 2 artiklan c kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

3. TASOITUSTOIMENPITEIDEN KÄYTTÖÖNOTON MAHDOLLISTAVAT TUET ALKUPERÄISESSÄ TUTKIMUKSESSA

(22)

Komissio tarkasteli alkuperäisessä tutkimuksessa useita toimenpiteitä, joista Turkin vientiä harjoittavat kirjolohen tuottajat hyötyivät tai olisivat voineet hyötyä alkuperäisen tutkimusajanjakson (vuosi 2013) aikana (ks. väliaikaisen tasoitustullin käyttöönotosta annetun komission täytäntöönpanoasetuksen N:o (EU) 1195/2014 johdanto-osan kappale 37) (5).

(23)

Tärkeimmät tuet, joista Turkin kirjolohen tuottajat hyötyivät alkuperäisen tutkimusajanjakson aikana, olivat kaikille tuottajille kiloa kohti myönnetyt suorat tuet, joiden suuruus oli 7–9,6 prosenttia. Lisäksi kaksi alkuperäisessä tutkimuksessa otokseen sisältynyttä yritystä hyötyi tuetuista lainoista. Komission löytämien tuettujen lainojen kautta saatujen tukien määrä oli 0,1 prosenttia yhdelle yritykselle (Kilic) ja 0,3 prosenttia toiselle yritykselle (Özpekler).

(24)	Komissio totesi kaikista muista tutkituista tukitoimenpiteistä alkuperäisen tutkimusajanjakson aikana saadun hyödyn olleen olematon tai vähäinen. Näin ollen kirjolohentuottajille määrätyt toimenpiteet tasoittivat pääasiassa suoria tukia.

(25)	Alkuperäisellä tutkimusajanjaksolla (vuonna 2013) suorat tuet kirjolohen tuottajille myönnettiin 7 päivänä maaliskuuta 2013 annetulla maataloustukia vuonna 2013 koskevalla asetuksella nro 2013/4463, jäljempänä ’vuoden 2013 asetus’. Tämä asetus koski vuonna 2013 tuotettua kirjolohta.

(26)

Vuoden 2013 asetuksen nojalla tukia myönnettiin kaikille kirjolohen tuottajille, joilla on voimassa oleva kalankasvatusyksikköä koskeva tuotantolisenssi. Tuotantolisenssi voi liittyä tuotantoon merivedessä tai patoaltaassa taikka sisämaassa harjoitettavaan tuotantoon. Kirjolohen tuottaja voi harjoittaa tuotantoa useilla tuotantolisensseillä (useissa kalankasvatusyksiköissä) samassa patoaltaassa tai samalla alueella meressä. Vuoden 2013 asetuksen perusteella kullakin tällaisella lisenssillä harjoitettu tuotanto oli tukikelpoinen seuraaviin enimmäismääriin saakka: kunkin tuotantolisenssin osalta kirjolohen tuottajat saivat 0,65 Turkin liiraa (TL) kilogrammalta (kg) kirjolohta aina 250 tonnin suuruiseen vuotuiseen tuotantoon saakka; 251–500 tonnin suuruisen vuotuisen tuotannon osalta kirjolohen tuottajat saivat puolet tästä määrästä (0,325 TL/kg); yli 500 tonnin suuruista vuotuista tuotantoa ei tuettu.

4. TUTKIMUKSEN TULOKSET

4.1 Yleiset tiedot

(27)

Kirjolohen tuotantotukia säännellään Turkin hallituksen vuosittain antamalla asetuksella. Asetuksessa säädetään vesiviljelytuotannon perusedellytyksistä ja tukien määristä Turkissa. Asetuksen täytäntöönpanoa koskevista menettelyistä ja periaatteista määrätään Turkin elintarvikkeista, maataloudesta ja kotieläintuotannosta vastaavan ministeriön tiedonannoilla vuosittain.

(28)	Koska tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso kattoi vuoden 2016 jälkipuoliskon ja vuoden 2017 alkupuoliskon, komissio tarkasteli ensin vuosina 2016 ja 2017 kirjolohen tuottajille annettujen tai annettavien tukien määriä ja ehtoja (ks. kohta 4.2.).

(29)	Toiseksi komissio analysoi Turkin alkuperäisestä tutkimuksesta tähän päivään myöntämien tukien määrien kokonaiskehitystä (ks. kohta 4.3.). Lopuksi komissio arvioi, oliko tukitaso muuttunut huomattavasti ja voitiinko muutoksen katsoa olevan luonteeltaan pysyvä (ks. kohta 4.4.).

4.2 Kirjolohen tuotantoon vuonna 2016 ja vuonna 2017 myönnetyt tuet

4.2.1 Kirjolohen tuotantoon vuonna 2016 myönnetyt tuet

(30)	Vuonna 2016 tuet kirjolohen tuottajille myönnettiin maataloustukia vuonna 2016 koskevalla asetuksella nro 2016/8791 (6), jäljempänä ’vuoden 2016 asetus’. Lisäksi vesiviljelyn tukemista koskevassa tiedonannossa 2016/33 (7) esitettiin yksityiskohtaisesti myönnettävien tukien ehdot.

(31)

Tuen määrä (TL/kg) pysyi vuoden 2013 tukien tasolla, mutta uudella 4.16 artiklalla suljettiin pois tuki tuotannolta, jossa lisenssit ”sijaitsevat ministeriön määrittelemällä samalla potentiaalisella alueella, samassa patoaltaassa tai alueellistetussa patoaltaassa, joka sijaitsee samalla vyöhykkeellä”.

(32)

Kyseisen artiklan nojalla ja toisin kuin alkuperäisellä tutkimusajanjaksolla, jos kirjolohen tuottajalla oli samalla potentiaalisella vyöhykkeellä merellä, sellaisena kuin ministeriö sen on määritellyt, samassa patoaltaassa tai samoilla alueilla sijaitsevissa patoaltaissa useampi kuin yksi tuotantolisenssi (tai ”kalankasvatusyksikkö”), joka kuului samalle henkilölle tai samalle yritykselle, kyseiset lisenssit tai kalankasvatusyksiköt katsottiin yhdeksi kyseiselle henkilölle tai yritykselle kuuluvaksi lisenssiksi tai yksiköksi, ja suora tuki oli määrä maksaa tämän tulkinnan mukaisesti. Hakijan mukaan tämän artiklan vuoksi tukikelpoinen tuotantomäärä pieneni, jolloin kirjolohen tuottajat saivat merkittävästi vähemmän tukia. Komissio havaitsi kuitenkin, että tässä ehdossa oli kaksi rajoitusta.

(33)

Ensinnäkin tutkimuksessa kävi ilmi, että Turkin toimittamien tietojen mukaan vuoden 2016 asetuksen 4.16 artiklassa säädetty rajoitus koski ainoastaan kirjolohen tuotantoa patoaltaissa tai meressä mutta ei sisämaassa harjoitettavaa tuotantoa, jonka osuus on Turkin toimittamien tietojen mukaan noin 20 prosenttia kirjolohen kokonaistuotannosta (8). Tietojen ilmoittamisen jälkeen Turkki vahvisti myös, että 65 prosenttia kaikista tuotantolaitoksista (kasvatusyksiköistä) sijaitsee sisämaassa ja vain 35 prosenttia tuotantolaitoksista (kasvatusyksiköistä) sijaitsee patoaltaissa tai meressä.

(34)

Tämän mukaisesti vuoden 2016 asetuksen 4.16 kohdassa säädetyllä rajoituksella ei ollut mitään vaikutusta 20 prosenttiin kirjolohen tuotannosta eikä 65 prosenttiin tuotantolaitoksista tai kasvatusyksiköistä. Tämä oli tilanne esimerkiksi yhdessä otokseen sisältyneistä yrityksistä (Mittos), jolla oli oma kirjolohen tuotantolaitos sisämaassa. Lisäksi toisella otokseen sisällytetyistä yritysryhmistä, Özpekler Groupilla, oli kasvatusyksiköitä eri patoaltaissa. Tästä seuraa, että näiden yritysten/yritysryhmien antamien (ja hallituksen tasolla todennettujen) tietojen mukaan kumpikin niistä saattoi saada tukia samalle määrälle tuotantolisenssejä (kuudelle yhdessä yrityksessä ja kolmelle toisessa) vuonna 2015 (ennen lakimuutosta) ja vuonna 2016 (kun uusi lainsäädäntö oli jo voimassa). Lainsäädäntömuutoksella ei näin ollen ollut merkittävää vaikutusta mainittuihin yrityksiin.

(35)

Toiseksi rajoitusta sovellettiin oikeushenkilökohtaisesti, eli toisiinsa etuyhteydessä olevista yrityksistä koostuvassa yritysryhmässä kukin yritys voi hakea tukia asetuksessa säädettyihin enimmäismääriin saakka. Näin ollen eri oikeushenkilöistä, joiden kasvatusyksiköt (lisenssit) sijaitsivat samalla vyöhykkeellä, koostuvassa yritysten ryhmässä kukin yritys saattoi hyötyä tuista erikseen, vaikka sen yksiköt sijaitsivat samalla vyöhykkeellä kuin siihen etuyhteydessä olevan yrityksen yksiköt. Turkki vahvisti, että näin oli yhdessä otokseen sisältyvistä yritysryhmistä, Alima Groupissa. Kumpikin tämän ryhmän etuyhteydessä oleva yritys voi pyytää tukia, vaikka niiden kasvatusyksiköt sijaitsivat samalla vyöhykkeellä.

(36)

Näiden ominaisuuksien vuoksi rajoituksen kokonaisvaikutuksena tuen saajien määrä ei vähentynyt merkittävästi. Turkin antamien tietojen mukaan suorien tukien osalta tukikelpoisten tuotantolisenssien määrä väheni vuoden 2015 947 lisenssistä 837 lisenssiin vuonna 2016 ja 817 lisenssiin vuonna 2017. Kuten johdanto-osan kappaleessa 34 selitetään, vaikka joidenkin yksittäisten yritysten tukikelpoisten lisenssien lukumäärä väheni vuodesta 2015 vuoteen 2016, toisilla yrityksillä, kuten Özpekler Groupilla Mittoksella, tukikelpoisten lisenssien lukumäärä pysyi samana ennen ja jälkeen muutoksen.

(37)

Vuoden 2016 asetuksen 4.16 artiklalla käyttöön otetun lainsäädäntömuutoksen lisäksi Turkki pani kyseisellä asetuksella täytäntöön uuden suoran tuen, joka koski suljettuja tuotantojärjestelmiä 1 päivästä tammikuuta 2016 (9). Asetuksen 4.16 artiklan mukaan tavoitteena oli ”hyödyntää maassa käytettävissä olevia vesivaroja maksimaalisella tasolla tarkoituksena varmistaa vesiviljelytuotteiden ja eri lajien tuotanto paikoissa, joissa vesi on rajoitettua”.

(38)	Suljettujen tuotantojärjestelmien tukea voitiin myöntää myös muiden asetuksessa säädettyjen kalalajien, kuten hammasahvenen ja meribassin, tuotantoon. Tukimäärä oli tällaisessa järjestelmässä tuotetusta kalasta 0,5 TL/kg riippumatta siitä, mitä kalalajia tuotettiin.

4.2.2 Vuoden 2017 kirjolohentuotannolle myönnettävät tuet

(39)

Kirjolohen tuottajien tukien hallinnoinnista vuosittain annettavien uusien asetusten ja tiedonantojen käytännön mukaisesti vuoden 2016 asetus korvattiin vuotta 2017 koskevalla asetuksella nro 2017/10465 (10), joka koskee vuonna 2017 annettavia maataloustukia, jäljempänä ’vuoden 2017 asetus’. Lisäksi vesiviljelyn tukemista koskevassa tiedonannossa nro 2017/38 (11) esitettiin yksityiskohtaisesti myönnettävien tukien ehdot.

(40)

Vuoden 2017 asetuksessa säilytettiin 4.16 artiklan säännökset tukikelpoisten lisenssien määrän osalta. Samalla siinä säädettiin kirjolohen tuotannon suorien tukien määrän nostamisesta. Uudet tukimäärät olivat seuraavat:

—	250 tonnin suuruiseen tuotantoon saakka tuki oli 0,75 TL/kg (vertailun vuoksi: 0,65 TL/kg vuonna 2016);

—	250–500 tonnin suuruisen tuotannon tuki oli 0,375 TL/kg (vertailun vuoksi: 0,325 TL/kg vuonna 2016);

—	yli 500 tonnin suuruista tuotantoa ei tuettu.

(41)

Vuoden 2017 hyväksytyllä asetuksella otettiin myös käyttöön uusia tukia. Turkin toimittamien tietojen mukaan uusilla tuilla osittain korvattiin alkuperäisessä tutkimuksessa tasoitettuja suoria tukia ja täydennettiin niitä ja pyrittiin tukemaan kalan kulutusta Turkissa, ympäristönormien noudattamista, tautien torjuntaa sekä elintarvikkeiden laatua, monipuolistamista ja jäljitettävyyttä. Uudet tuet olivat seuraavat:

—	yli 1 kg:n painoisen kirjolohen tuet;

—	kalojen merkintöjen tuet;

—	hyvien kasvatuskäytäntöjen tuet.

(42)

Yli 1 kg:n painoisen kirjolohen tuotantotukien tarkoituksena oli edistää tuotannon monipuolistamista. Tuki asetettiin tasolle 0,25 TL/kg 250 tonnin tuotantoon saakka ja puolet siitä (0,125 TL/kg) 250–500 tonnin suuruiseen tuotantoon. Tämän tyyppiseen tukeen sovellettiin myös 4.16 artiklassa säädettyjen ja johdanto-osan kappaleissa 32 ja 35 selitettyjä kelpoisuuskriteerien rajoituksia.

(43)

Tietojen ilmoittamisen jälkeen Turkki ja hakija väittivät, että yli 1 kg:n painoisen kirjolohen tuki liittyi ainoastaan tuotteeseen, jonka paino oli 1 kg:n ja 1,2 kg:n välillä. Ne väittivät, ettei yli 1,2 kg:n painoinen kirjolohi enää kuulunut kyseisen tuotteen määritelmään. Lisäksi Turkin mukaan maatalousministeriö aikoo rajoittaa tuen yli 1,25 kg:n painoiseen kirjoloheen tulossa olevassa tiedonannossa, jossa määritellään tukijärjestelmän ehdot vuoden 2018 tuotannolle. Näin ollen yli 1 kg:n painoisen kirjolohen tukea ei pitäisi ottaa huomioon arvioitaessa kirjolohen tuottajien tukimääriä vuosina 2017 ja 2018.

(44)

Komissio oli samaa mieltä siitä, ettei kokonaisena myyty vähintään 1,2 kg:n painoinen kirjolohi ollut kyseeseen tuleva tuote. Näin ollen tällaisen yksinomaan toisenlaisille markkinoille päätyvän kalan tuottajille annetut tuet eivät ole tasoitustullien käyttöönoton mahdollistavia nykyisten toimenpiteiden mukaisesti.

(45)

Vähintään 1 kg:n mutta enintään 1,2 kg:n painoisen kirjolohen tuotanto oli kuitenkin saanut tukia vuonna 2017 ja sisältyi tuotteen määritelmään. Lisäksi tiedonannon nro 2017/38 4 artiklan f kohdalla tuki myönnetään kalanviljelijälle ”pyyntihetkellä”. Vaikka Turkin aikomuksena oli rajoittaa tuki yli 1,25 kg:n kirjoloheen vuonna 2018, asetuksessa ei ole oikeudellista perustetta, jolla suljettaisiin tuki pois, jos kirjolohi myydään toisessa muodossa. Saatujen tietojen mukaan toimialalla on yleisenä käytäntönä jalostaa joitakin pyydetyistä suurista kirjolohista ja myydä ne kyseeseen tulevana tuotteena, esimerkiksi fileinä. Näin ollen vastaava tukijärjestelmän määrä hyödyttää kyseeseen tulevaa tuotetta. Komissio voi lisäksi analyysissaan luottaa ainoastaan viejämaan asiaankuuluviin lopullisiin voimassa oleviin oikeudellisiin ja hallinnollisiin asiakirjoihin. Koska vuoden 2018 ehtoja koskevaa tiedonantoa ei vielä ole hyväksytty, Turkin selittämiä aiottuja ehtoja ei vielä tässä vaiheessa voida ottaa huomioon. Komissio näin ollen kieltäytyi sulkemasta kyseistä järjestelmää kokonaisanalyysinsa ulkopuolelle ja pikemminkin viilasi havaintojaan järjestelmän taloudellisten vaikutusten suhteen (ks. johdanto-osan kappale 67).

(46)

Kalan merkintöjen tuilla pyrittiin edistämään kalojen jäljitettävyyttä ja kalan laatua. Tuen määrä oli 0,02 TL/kpl 250 tonnin tuotantoon saakka ja puolet siitä (0,01 TL) 250–500 tonnin suuruiseen tuotantoon. Rajoitusta sovellettiin tuotantolisenssikohtaisesti. Tämän tyyppiseen tukeen sovellettiin myös 4.16 artiklassa säädettyjen ja johdanto-osan kappaleissa 32 ja 35 selitettyjä kelpoisuuskriteerien rajoituksia. Kalojen merkintöjä koskevaa tukea voitiin myöntää myös muiden asetuksessa säädettyjen kalalajien, kuten hammasahvenen ja meribassin, tuotantoon. Asianomaiset osapuolet eivät kiistäneet tätä havaintoa tietojen ilmoittamisen jälkeen.

(47)

Hyvien kasvatuskäytäntöjen tuki liittyi joidenkin ympäristöön, elintarvikkeiden turvallisuuteen, kalojen hyvinvointiin ja jäljitettävyyteen liittyvien normien noudattamiseen. Ollakseen tukikelpoinen kunkin yrityksen oli läpikäytävä tarkastus, jonka jälkeen voitiin myöntää todistus. Normien noudattamista valvovien laitosten piti olla ministeriön sertifioimia. Yrityksille asetettu määräaika vuonna 2017 tuotettua kirjolohta koskevan tukikelpoisuuden hakemiseksi oli 31. maaliskuuta 2018. Tuen määrä oli 0,25 TL/kg 250 tuotettuun tonniin saakka. Rajoitusta sovellettiin oikeushenkilökohtaisesti. Asianomaiset osapuolet eivät kiistäneet tätä havaintoa tietojen ilmoittamisen jälkeen.

4.2.3 Päätelmät

(48)

Vuoden 2016 asetuksen 4.16 artiklassa säädetyn lainsäädäntömuutoksen jälkeen suoriin tukiin tukikelpoisen kirjolohituotannon määrä näyttää vähentyneen. Turkin toimittamien tietojen sekä muiden käytettävissä olevien tietojen mukaan on kuitenkin vaikea määrittää vuoden 2016 lainsäädäntömuutoksen todellinen vaikutus tukikelpoisen tuotannon määrään ja arvoon verrattuna ennen kyseisen asetuksen voimaantuloa voimassa olleeseen järjestelmään. Kyseinen vaikutus oli riippuvainen kunkin lisenssin nojalla tuotetuista määristä.

(49)

Vaikutus oli myös erilainen kussakin yrityksessä sen tuotantotilanteesta riippuen. Vuodesta 2016 alkaen yritykset, joilla oli vanhan järjestelmän mukaisesti useampi kuin yksi lisenssi samalla alueella tai vyöhykkeellä, voivat saada suoria tukia vain yhdelle niistä. Muut yritykset, joilla oli tuotantoa sisämaassa (kuten Mittos) tai jotka toimivat eri vyöhykkeillä tai alueilla (kuten Özpekler Group), voivat saada samantasoista tukea kuin vuonna 2016 tai jopa tätä enemmän, koska niillä oli useampi kuin yksi lisenssi. Lisäksi vuoden 2016 asetuksen 4.16 artiklan rajoituksia sovellettiin oikeushenkilökohtaisesti, minkä vuoksi lainsäädäntömuutoksen vaikutus yritysryhmiin vaihteli niiden yritysrakenteen mukaan. Näin ollen vaikka lainsäädäntömuutos vaikutti eniten yritysryhmiin, kuten GMS Groupiin ja KLC Groupiin, muutos vaikutti vain vähän tai ei lainkaan toisiin yrityksiin tai yritysryhmiin, kuten Alimaan, Mittokseen ja Özpekleriin sekä kaikkiin pienyrityksiin, joita on yli 65 prosenttia kaikista yrityksistä.

(50)	Komissio totesi myös, että vuonna 2017 kirjolohen tuottajien saamien suorien tukien todellinen määrä kasvoi (ks. johdanto-osan kappale 40). Vuosien 2016 ja 2017 asetuksilla otettiin myös käyttöön useita uusia tukia, joista kirjolohentuottajat saattoivat hyötyä (ks. kohdat 4.2.1 ja 4.2.2).

(51)

Näin ollen vaikka vuonna 2016 käyttöön otetut rajoitukset ovat voineet vähentää tukemista suorien tukien kautta, Turkki on samanaikaisesti ottanut käyttöön uusia tukia ja/tai muuttanut voimassa olevia tukitoimenpiteitä. Keskeisenä kysymyksenä oli näin ollen, kompensoiko suorien tukien määrän kasvattaminen ja uusien tukien käyttöönotto vuoden 2016 asetuksella säädettyjä rajoituksia. Jos näin oli, kokonaistukitaso voisi olla sama tai korkeampi kuin alkuperäisten tasoitustoimenpiteiden määräämisen aikaan laskettu tukitaso. Vaikka yksittäinen tuottaja olisi vuonna 2016 hyötynyt suorista tuista vähemmän, koska sen eri lisenssit tai kalankasvatusyksiköt katsottiin yhdeksi, tällä ei välttämättä olisi ollut kokonaistukitasoa alentavaa vaikutusta verrattuna ennen vuoden 2016 lakimuutosta vallinneeseen tilanteeseen (ks. johdanto-osan kappaleet 62–65).

(52)

Tästä syystä komissio katsoi, että sen oli arvioitava kaikkien Turkin kirjolohentuottajien hyödynnettävissä olleiden (tai tulevien) tukitoimenpiteiden vaikutukset sekä tukemisen kokonaistaso kansallisessa mittakaavassa. Näin ollen se ei tarkastellut lainsäädäntömuutoksen täsmällisiä vaikutuksia tarkasteluajanjaksolla kuhunkin otokseen sisällytettyyn yritykseen erikseen vaan teki kokonaisarvioinnin ja sai päätelmilleen vahvistuksen otokseen sisältyvien vientiä harjoittajien tuottajien toimittamista tiedoista.

(53)

Turkki ja hakija esittivät tietojen ilmoittamisen jälkeen, että komission olisi pitänyt laskea tukimarginaalit uudelleen otokseen sisältyneiden yritysten osalta erikseen. Komissio ei ollut tästä samaa mieltä. Hakija vaati, että pitäisi arvioida uudelleen Turkin kaikkien kirjolohen tuottajien saamien tukimäärien väheneminen vuoden 2016 lakimuutoksen jälkeen. Olosuhteiden muutoksen ajallisen kestävyyden puuttuessa komissio ei pitänyt tarkoituksenmukaisena laskea vastaavia yrityskohtaisia tukimääriä. Tehdyt muutokset eivät vaikuttaneet olevan riittäviä osoittamaan, että tukemisen määrä olisi muuttunut merkittävästi tai olisi luonteeltaan pysyvä. Lisäksi tukemisen tasosta kansallisella tasolla tehty tarkastelu ja vuoden 2018 arvioidut tukimäärät vahvistavat samaa päätelmää.

4.3 Kirjolohen tuotannolle myönnettyjen tukien kehitys kansallisella tasolla

4.3.1 Kirjolohen tuotantoon vuosina 2013–2016 myönnetyt tuet

(54)

Kirjolohen tuottajille vuosina 2013–2016 myönnettyjen tukien määrä oli seuraava:

Taulukko

Suorat tuet kirjolohen tuottajille

	Tuotantovuosi
	2013 (alkuperäinen tutkimusajanjakso)	2014	2015	2016
Tuen määrä (TL)	62 992 720	53 599 382	50 093 952	39 762 389
Indeksi	100	85	80	63
Tuotannon määrä (tonnia)	128 059	112 345	106 598	104 356
Indeksi	100	88	83	81
Lähde: Turkin antamat tiedot

(55)	Kirjolohen tuotantotukien kokonaismäärä väheni vuosina 2013–2016 37 prosenttia.

(56)	Suurin pudotus (20 prosenttia) tukimäärissä toteutui vuosina 2013–2015 eli ennen vuoden 2016 asetuksella tehtyä lakimuutosta. Mainittuina vuosina toteutunut pudotus oli linjassa samana ajanjaksona toteutuneen tuotannon vähenemisen (17 prosenttia) kanssa.

(57)	Tuen vähenivät vuosina 2015–2016 (ennen muutosta ja sen jälkeen) 20,6 prosenttia.

4.3.2 Turkin myöntämät tuet vuonna 2016

(58)	Vuonna 2016 kirjolohen tuottajille myönnettyjen suorien tukien tosiasiallinen määrä oli 39 762 389 TL.

4.3.3 Turkin myöntämät tuet vuonna 2017

(59)	Kaikkien kirjolohen tuottajien vuonna 2017 hyödynnettävissä olevien tukitoimenpiteiden täytäntöönpanoa ei ollut todentamishetkellä vielä saatu päätökseen. Näin ollen komissio perusti alustavat havaintonsa vuoden 2017 talousarvioon, jossa on ennuste kullekin toimenpiteelle kokonaistasolla.

(60)	Vuonna 2017 suoriin tukiin osoitetut kokonaismäärärahat olivat 52 500 000 TL. Turkin todentamishetkellä toimittamien alustavien tietojen mukaan määrärahoista oli määrä käyttää 90 prosenttia (47 250 000 TL).

(61)

Lisäksi uusia vuonna 2017 käyttöön otettuja tukia varten oli suunniteltu määrärahoja seuraavasti:

—	Suljetut tuotantojärjestelmät – 500 000 TL

—	Kalojen merkinnät – 10 000 000 TL

—	Hyvät kalankasvatuskäytännöt – 2 000 000 TL

—	Yli 1 kg:n painoisen kirjolohen tuotanto – 1 875 000 TL

(62)

Suljettujen tuotantojärjestelmien, kalan merkintöjen ja hyvien kalankasvatusperiaatteiden tukibudjettiin sisältyivät myös tuet muiden lajien, kuten hammasahvenen ja meribassin, tuotantoon. Turkin toimittamien vesiviljelyn kokonaismääriä vuonna 2016 koskevien tietojen perusteella kirjolohen tuotannon osuus tukikelpoisesta kalantuotannosta oli 41,2 prosenttia.

(63)

Talousarvioennusteen, 90 prosentin menosuhteen ja sen seikan, että osa toimenpiteistä hyödytti myös muiden lajien kuin kirjolohen tuotantoa, perusteella komissio arvioi aluksi, että kirjolohen tuottajien vuonna 2017 saamien tukien kokonaismäärä voisi ylittää 50 miljoonaa Turkin liiraa. Tämä arvio perustui Turkin toimittamiin tietoihin, joiden mukaan suorien tukien määrärahoista odotettiin käytettävän 90 prosenttia. Lisäksi komissio sovelsi samaa määrärahojen käytön prosenttiosuutta arvioidessaan vuonna 2017 käyttöön otettujen lisätukitoimenpiteiden tukimääriä (ks. johdanto-osan kappale 61). Niiden määrärahojen osalta, joihin sisältyy myös muita kalalajeja (eli suljettujen tuotantojärjestelmien, yli 1 kg:n painoisen kirjolohen, kalan merkintöjen ja hyvien kalankasvatuskäytäntöjen tuet), komissio sovelsi 41,2 prosentin osuutta, joka vastaa kirjolohen osuutta tukikelpoisesta kalantuotannosta.

(64)

Tietojen ilmoittamisen jälkeen Turkki ja hakija väittivät, ettei turkkilaisista kirjolohen tuottajista yksikään saanut suljetun tuotantojärjestelmän eikä kalojen merkintöjen tukia vuonna 2017 pääosin alkuinvestointikustannusten ja näiden kahden toimenpiteen käytännöllisten ongelmien vuoksi. Hyville viljelykäytännöille saatu enimmäishyöty saattoi vuonna 2017 olla vain 592 250 TL, ja talousarviosta käytettiin tosiasiassa 83 prosenttia verrattuna Turkin viranomaisten alustavana arviona esittämiin 90 prosenttiin.

(65)

Komissio suostui tarkastelemaan kirjolohen tuottajille myönnettyjen tukien kokonaistasoa kirjolohen tuottajien todellisuudessa vuonna 2017 saamien tukimäärien mukaisesti. Näiden toimenpiteiden uusien tukimäärien perusteella kirjolohen tuottajien vuonna 2017 saamien tukien kokonaismäärä oli 48,5 miljoonaa TL.

(66)

Turkki esitti lisäksi, että yli 1 kg:n painoisen kirjolohen tukijärjestelmää ei pitäisi ottaa lukuun laskettaessa kirjolohen tuottajien saamaa hyötyä. Sen kuulemisessa esittämien laskelmien mukaan kyseessä olevan tuotteen tuotannolle annettujen tukien määrä olisi siten noin 43 miljoonaa vuonna 2017.

(67)

Komissio havaitsi kuitenkin, että tämä järjestelmä voi hyödyttää kolmen tyyppisen kirjolohen tuotantoa: 1) kirjolohi, jonka paino on 1 kg – 1,2 kg; 2) yli 1,2 kg:n painoinen kirjolohi, joka on jalostuksen jälkeen kyseeseen tuleva tuote, ja 3) yli 1,2 kg:n painoinen kirjolohi, joka päätyy toisenlaisille markkinoille kuin kyseessä oleva tuote. Koska ei ole käytettävissä täsmällisiä tietoja siitä, kuinka tukia koskeva talousarvio on kohdennettu, komissio ei voinut laskea täsmällisiä lukuja kunkin tällaisen kolmen tyypin osalta. Joka tapauksessa, vaikka oletettaisiin, että tästä tuesta menisi 100 prosenttia kolmannelle tyypille eikä sillä siten olisi vaikutusta kyseessä olevaan tuotteeseen, kokonaispäätelmät eivät muuttuisi. Vuoden 2017 määrä eli 43 miljoonaa TL olisi silti 4 miljoonaa TL suurempi kuin vuonna 2016. Tällainen kasvu neutraloisi merkittävän osan niistä hakijan yksilöimän vuoden 2016 laskun vaikutuksista, joilla se perusteli toimenpiteiden uudelleentarkastelua.

4.3.4 Päätelmät

(68)

Alkuperäisen tutkimusajanjakson (2013) ja vuoden 2016 välillä kirjolohen tuottajien saamat tuet vähenivät 37 prosenttia. Tukimäärien lasku vuodesta 2013 ei kuitenkaan liittynyt ainoastaan vuonna 2016 tehtyyn lakimuutokseen vaan johtui myös kirjolohen kokonaistuotannon vähenemisestä (ks. taulukko johdanto-osan kappaleessa 54). Vuoden 2016 jälkeen kirjolohen tuottajien saaman tuen taso nousi jälleen.

(69)	Vuonna 2017 kirjolohen tuottajien saamien tukien kokonaismäärä oli 43–48,5 miljoonaa TL. Tästä komissio päätteli, että vuoden 2016 jälkeinen tukien määrä lähestyy ennen lakimuutosta vallinnutta tasoa.

(70)	Näin ollen komissio päätteli, että vuoden 2016 lakimuutoksen jälkeen voimassa olevien tukien väheneminen oli väliaikainen ja että tukien kokonaismäärät ja tonnikohtaisen tuotantotuen taso ovat vuoden 2016 jälkeen taas nousseet.

4.4 Muutosten pysyvä luonne

(71)

Kohdassa 4.3.4. esitettyjen päätelmien mukaisesti komissio katsoi edelleen, että kirjolohen tuottajien tukemisen väheneminen vuonna 2016 oli vain väliaikaista. Se katsoi myös, että koska Turkki tarkisti tukien ehtoja ja määriä vuosittain, käyttöön otettuja muutoksia ei voitu pitää pysyvinä erityisesti seuraavista syistä:

—	suoran tuen määrä tonnia kohti nousi vuonna 2017;

—	neljä uutta tukityyppiä otettiin käyttöön vuonna 2017; ja

—	nuorten kirjolohien (kalanpoikasten) tautien torjuntaa koskeva uusi tuki otettiin käyttöön vuonna 2018.

Komissio arvioi lisäksi, että kirjolohen tuottajien kokonaistukien määrä voi olla vuonna 2018 jopa 56 miljoonaa TL, joka olisi noin 6 miljoonaa TL enemmän kuin vuonna 2015 – joka on lakimuutosta edeltänyt vuosi (12).

(72)

Tietojen ilmoittamisen jälkeen Turkki väitti, ettei nuorten kirjolohien tautien torjuntaan liittyvä vuonna 2018 käyttöön otettu tuki koskenut kyseessä olevaa tuotetta. Tätä väitettä ei kuitenkaan perusteltu. Komission näkemyksen mukaan ei ole syytä, miksi mainittu tuki ei koskisi kyseessä olevaa tuotetta. Ällistyttävästi maatalousministeriö esitteli todentamisen yhteydessä uuden tukitoimenpiteen, jolla kirjolohen tuottajia tuetaan. Komissio näin ollen hylkäsi väitteen.

(73)

Tietojen ilmoittamisen jälkeen Turkki ja hakija väittivät, että suljettua tuotantoa ja kalojen merkintää koskevat tuet pitäisi sulkea pois arvioinnista, koska niitä ei käytetty vuonna 2017 ja koska niiden käyttö oli kallista ja mahdotonta (ks. johdanto-osan kappale 64). Komissio havaitsi tältä osin, että kalan merkintöjen tuki oli 0,02 TL/kpl 250 tonnin tuotantoon saakka vuonna 2017 mutta vaikutti nousevan 0,03 TL:an/kpl vuonna 2018 (13). Näyttäisi siis siltä, että Turkki tekee toimenpiteistä houkuttelevampia. Näin ollen komissio hylkäsi näkemyksen, jonka mukaan nämä uudet tukitoimenpiteet pitäisi sulkea vuoden 2018 ja lähitulevaisuuden tukia koskevien arvioiden ulkopuolelle.

(74)

Komission käytettävissä olevien tietojen mukaan kirjolohen tuottajien on tehtävä alkuinvestointeja ja/tai läpikäytävä tarkastuksia mukauttaakseen liiketoimintakäytäntöjään uusien tukitoimenpiteiden kelpoisuusehtojen mukaisiksi. Näin ollen vaikka kyseisten toimenpiteiden määrärahoja ei käytetä ensimmäisenä soveltamisvuotena (ensimmäisinä soveltamisvuosina), on todennäköistä, että niitä käytetään enemmän seuraavina vuosina, kun yritykset ovat muuttaneet toimintansa rahoituskelpoiseksi.

(75)	Turkki ja hakija väittivät lopuksi, että komission olisi pitänyt ottaa huomioon Turkin liiran arvon heikkeneminen 90 prosentilla viime vuosien aikana. Niiden mukaan tämä heikkeneminen oli luonteeltaan pysyvää.

(76)

Komissio ei ollut tästä samaa mieltä. Turkin liiran, vapaasti vaihdettavan ja vaihtelevan valuuttakurssin valuutan, arvon heikkenemisen ei voida katsoa johtuvan Turkista. Valuuttakurssien vaihtelut voivat lisäksi seurata tiettyä suuntausta jonkin aikaa mutta voivat myös muuttaa suuntaa toisena aikana. Tarvittavaa vakautta ja ennustettavuutta ei näin ollen ole, joten olosuhteiden muutosta ei voida pitää luonteeltaan pysyvänä.

4.5 Päätelmät

(77)

Nämä seikat huomioon ottaen komissio edelleen katsoi, että suorien tukien täytäntöönpanojärjestelmälle ovat ominaisia jatkuvat muutokset oikeusperustassa, tukikelpoisuusehdoissa ja tuen tosiasiallisissa määrissä. Vaikka vuotta 2018 koskevat tosiasialliset luvut eroaisivat komission arvioista, tukitoimenpiteiden täytäntöönpanojärjestelmä muuttuu jatkuvasti, joten muutosten ei voida katsoa olevan luonteeltaan pysyviä. Tässä yhteydessä komissio katsoi myös, että tukien väheneminen vuosina 2013–2016 oli luonteeltaan vain väliaikaista, koska tukimäärien arvioidaan nousevan vuoteen 2013 verrattavissa olevalle tukitasolle vuosina 2017 ja 2018. Tämän seurauksena ja vastoin hakijan esittämää näkemystä komissio päätteli, ettei vuonna 2016 havaittua laskua voida pitää luonteeltaan pysyvänä.

5. OSITTAISEN VÄLIVAIHEEN TARKASTELUN PÄÄTTÄMINEN

(78)

Niiden päätelmien perusteella, jotka komissio teki Turkin kirjolohen tuottajien suorien tukien täytäntöönpanoon tehdyistä muutoksista ja näiden muutosten pysyvän luonteen puuttumisesta, osittaista välivaiheen tarkastelua koskenut pyyntö katsottiin perusteettomaksi, ja osittainen välivaiheen tarkastelu olisi sen vuoksi päätettävä.

(79)	Näin ollen täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/309 säädetyt voimassa olevat toimenpiteet olisi pidettävä voimassa.

(80)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiseikoista ja huomioista, joiden perusteella tutkimus aiottiin päättää. Lisäksi asetettiin määräaika, jonka kuluessa osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia ilmoitettujen tietojen johdosta. Toimitetut tiedot ja huomautukset otettiin asianmukaisesti huomioon aina, kun se oli perusteltua.

(81)	Asetus on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036 (14) 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukainen,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Päätetään Turkista peräisin olevan tietyn kirjolohen tuonnissa sovellettavia tasoitustoimenpiteitä koskeva osittainen välivaiheen tarkastelu voimassa olevia tasoitustoimenpiteitä muuttamatta.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 4 päivänä kesäkuuta 2018.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER

(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1037, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2016, muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta (EUVL L 176, 30.6.2016, s. 55).

(2) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/309, annettu 26 päivänä helmikuuta 2015, lopullisen tasoitustullin käyttöönotosta Turkista peräisin olevan tietyn kirjolohen tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta (EUVL L 56, 27.2.2015, s. 12).

(3) Ilmoitus Turkista peräisin olevan tietyn kirjolohen tuonnissa sovellettavia tasoitustoimenpiteitä koskevan osittaisen välivaiheen tarkastelun vireille panemisesta (EUVL C 234, 20.7.2017, s. 6).

(4) Group Sagunin unioniin suuntautuvan viennin koko oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla noin kolmannes KLC Groupin unioniin suuntautuvasta viennistä.

(5) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1195/2014, annettu 29 päivänä lokakuuta 2014, väliaikaisen tasoitustullin käyttöönotosta Turkista peräisin olevan tietyn kirjolohen tuonnissa (EUVL L 319, 6.11.2014, s. 1).

(6) Maataloustukia vuonna 2016 koskeva Turkin asetus nro 2016/8791, annettu 25. huhtikuuta 2016 (joka pantiin takautuvasti täytäntöön 1. päivästä tammikuuta 2016).

(7) Vesiviljelyn tukemisesta annettu tiedonanto nro 2016/33 (”Communique on Aquaculture Support”), joka koskee asetuksen nro 2016/8791 täytäntöönpanoa, julkaistiin virallisessa lehdessä 3. elokuuta 2016.

(8) Tietoja todennettaessa Turkin viranomaiset mainitsivat, että 30 prosenttia kirjolohen tuotannosta tapahtui sisämaassa ja 70 prosenttia patoaltaissa tai meressä. Tämä tieto korjattiin tietojen ilmoittamisen jälkeen.

(9) ”Täysin hallittu vesiviljelyjärjestelmä, joka perustuu uudelleen käytön periaatteeseen kasvatusjärjestelmässä, jossa suoritetaan tiettyjä prosesseja, kuten tuotannon aikana käytetyn veden sekä uloste- ja rehujäämien poisto mekaanisin ja biologisin keinoin, happirikastus laadun ja kemiallisen rakenteen suhteen, hiilidioksidin haihdutus sekä otsoni- ja/tai UV-käsittely, ja joka mahdollistaa vedenkulutuksen vähentämisen ja varmistaa yksikkömääriä suuremman tuotannon, paremman kasvun ja mahdollisuuden hyödyntää rehua paremmin sekä vähentää ympäristövaikutuksia.” (Elintarvikkeista ja maataloudesta vastaavan ministeriön tiedonanto nro 2016/33, 4 ç artikla).

(10) Maataloustukia vuonna 2017 koskeva Turkin asetus nro 2017/10465, annettu 5. kesäkuuta 2017 (joka pantiin takautuvasti täytäntöön 1 päivästä tammikuuta 2017).

(11) Vesiviljelyn tukemisesta annettu tiedonanto nro 2017/38 (”Communique on Aquaculture Support”), joka koskee asetuksen nro 2017/10465 täytäntöönpanoa, julkaistiin virallisessa lehdessä 14. lokakuuta 2017.

(12) Arvio tehtiin vuoden 2017 tuotantomäärien perusteella soveltamalla vuoden menosuhdetta, joka oli 83 prosenttia. Niihin tukiin, joiden oli määrä hyödyttää myös muiden lajien tuotantoa, komissio sovelsi 43,6 prosentin suhdetta, joka vastaa kirjolohen osuutta tukikelpoisista lajeista.

(13) Maataloustukia vuonna 2018 koskeva Turkin asetus nro 2018/11460, annettu 21. helmikuuta 2018 (joka pantiin takautuvasti täytäntöön 1 päivästä tammikuuta 2018).

(14) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1036, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2016, polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta (EUVL L 176, 30.6.2016, s. 21).

Sisältö		I Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset	Sivu
		DIREKTIIVIT
	*	Neuvoston direktiivi (EU) 2018/822, annettu 25 päivänä toukokuuta 2018, direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse raportoitavia rajatylittäviä järjestelyjä koskevasta pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla	1

	II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset
	ASETUKSET
*	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/823, annettu 4 päivänä kesäkuuta 2018, Turkin tasavallasta peräisin olevan tietyn kirjolohen tuonnissa sovellettavia tasoitustoimenpiteitä koskevan osittaisen välivaiheen tarkastelun päättämisestä	14
	PÄÄTÖKSET
*	Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2018/824, annettu 4 päivänä kesäkuuta 2018, Egyptistä ja Ukrainasta peräisin olevan ferropiin tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn päättämisestä	25

		ISSN 1977-0812
Euroopan unionin virallinen lehti		L 139

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	61. vuosikerta 5. kesäkuu 2018