(1)

Tässä asetuksessa vahvistetaan tarvittava lainsäädäntöperusta luotettavalle, osallistavalle, kustannustehokkaalle, läpinäkyvälle ja ennakoitavalle energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnolle, jäljempänä ’hallintojärjestelmä’, jolla varmistetaan energiaunionin vuodelle 2030 ja pitkälle aikavälille asetettujen tavoitteiden ja päämäärien saavuttaminen Yhdistyneiden kansakuntien ilmastosopimuksen osapuolten 21. konferenssissa vuonna 2015 tehdyn ilmastonmuutosta koskevan Pariisin sopimuksen, jäljempänä ’Pariisin sopimus’, mukaisesti unionin ja sen jäsenvaltioiden toteuttamien täydentävien, johdonmukaisten ja kunnianhimoisten toimien avulla, samalla kun rajoitetaan hallinnon monimutkaisuutta.

(2)

Energiaunionin olisi katettava seuraavat viisi ulottuvuutta: energiaturvallisuus, energian sisämarkkinat, energiatehokkuus, hiilestä irtautuminen sekä tutkimus, innovointi ja kilpailukyky.

(3)

Tavoitteena on luoda kunnianhimoiseen ilmastopolitiikkaan perustuva joustava energiaunioni, jossa turvataan varma, kestävä, kilpailukykyinen ja kohtuuhintainen energiansaanti unionin kuluttajille, myös kotitalouksille ja yrityksille, ja edistetään tutkimusta ja innovointia houkuttelemalla investointeja, mikä edellyttää, että Euroopan energiajärjestelmää on muutettava perusteellisesti. Tällainen muutos liittyy läheisesti myös tarpeeseen säilyttää ympäristön laatu sekä suojella ja parantaa sitä sekä edistää luonnonvarojen maltillista ja järkevää käyttöä erityisesti energiatehokkuuden ja energiansäästön edistämisen sekä uusien ja uusiutuvien energiamuotojen kehittämisen avulla. Kyseinen tavoite voidaan saavuttaa vain koordinoidulla toiminnalla, jossa yhdistetään lainsäädäntö- ja muita toimia unionin tasolla sekä alueellisella, kansallisella ja paikallisella tasolla.

(4)

Täysin toimiva ja joustava energiaunioni tekee unionista innovoinnin, investointien, kasvun sekä sosiaalisen kehityksen ja talouskehityksen johtavan alueen, mikä puolestaan toimii hyvänä esimerkkinä siitä, miten ilmastonmuutoksen hillintää koskevat kunnianhimoiset tavoitteet yhdistetään innovointia, investointeja ja kasvua edistäviin toimenpiteisiin.

(5)

Samanaikaisesti tämän asetuksen kanssa komissio on laatinut ja hyväksynyt joukon alakohtaisia energiapoliittisia aloitteita, jotka liittyvät erityisesti uusiutuvaan energiaan, energiatehokkuuteen, rakennusten energiatehokkuus mukaan luettuna, ja energiamarkkinoiden rakenteisiin. Kyseiset aloitteet muodostavat paketin, jonka yleisinä teemoina ovat energiatehokkuus etusijalle -periaate, unionin maailmanlaajuinen johtoasema uusiutuvan energian alalla sekä energian kuluttajien kohtuulliset sopimusehdot ja johon sisältyy muun muassa energiaköyhyyden torjuminen ja reilun kilpailun edistäminen sisämarkkinoilla.

(6)

Eurooppa-neuvosto tuki 23 ja 24 päivänä lokakuuta 2014 antamissaan päätelmissä vuoteen 2030 ulottuvia unionin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteita, jotka perustuvat neljään unionin tason avaintavoitteeseen: kasvihuonekaasupäästöjä alennetaan koko talouden laajuudelta vähintään 40 prosenttia, energiatehokkuutta parannetaan vähintään 27 prosenttia ohjeellisena tavoitteena, jota tarkastellaan vuoteen 2020 mennessä pyrkien nostamaan taso 30 prosenttiin, uusiutuvan energian osuus unionissa kulutetusta energiasta nostetaan vähintään 27 prosenttiin ja sähköverkkojen yhteenliitäntäaste nostetaan vähintään 15 prosenttiin. Eurooppa-neuvosto totesi, että uusiutuvaa energiaa koskeva tavoite on sitova unionin tasolla ja se toteutetaan jäsenvaltioiden panoksilla, joita ohjaa tarve saavuttaa unionin tavoite yhteisesti. Uudelleenlaaditussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/28/EY (4) on otettu käyttöön uusi sitova unionin tavoite, jonka mukaan uusiutuvan energian osuuden on oltava vähintään 32 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, ja siinä säädetään uudelleentarkastelusta unionin tason tavoitteen nostamiseksi vuoteen 2023 mennessä. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU (5) muutoksissa on asetettu unionin tason tavoite energiatehokkuuden nostamiseksi vähintään 32,5 prosenttiin vuonna 2030 ja siinä säädetään uudelleentarkastelusta unionin tason tavoitteiden nostamiseksi.

(7)

Sitova, koko talouden laajuinen tavoite vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2030 mennessä vähintään 40 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna hyväksyttiin virallisesti unionin ja sen jäsenvaltioiden suunniteltuna kansallisesti määriteltynä panoksena Pariisin sopimukseen 6 päivänä maaliskuuta 2015 pidetyssä ympäristöneuvoston kokouksessa. Unioni ratifioi Pariisin sopimuksen 5 päivänä lokakuuta 2016 (6), ja se tuli voimaan 4 päivänä marraskuuta 2016. Sopimuksella korvataan unionin neuvoston päätöksellä 2002/358/EY (7) hyväksymään vuoden 1997 Kioton pöytäkirjaan perustuva lähestymistapa, jota ei noudateta vuoden 2020 jälkeen. Päästöjä ja poistumia koskeva unionin seuranta- ja raportointijärjestelmä olisi ajantasaistettava vastaavasti.

(8)

Pariisin sopimuksella nostettiin ilmastonmuutoksen hillintää koskevaa maailmanlaajuista tavoitetasoa, ja siinä asetetaan pitkän aikavälin tavoite, joka vastaa tavoitetta pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa celsiusasteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna ja jatkaa toimia lämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna.

(9)

Pariisin sopimuksen lämpötilatavoitteiden saavuttamiseksi unionin olisi pyrittävä saavuttamaan tasapaino kasvihuonekaasujen lähteistä syntyvien ihmisen toiminnan aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen ja -nielujen aikaansaamien poistumien välillä mahdollisimman pian ja tämän jälkeen tarvittaessa saavuttamaan negatiiviset päästöt.

(10)

Ilmastojärjestelmässä ihmisen toiminnan aiheuttamat kumulatiiviset yhteenlasketut kokonaispäästöt ovat merkittäviä ilmakehän koko kasvihuonekaasupitoisuuden kannalta. Komission olisi analysoitava eri skenaarioita siitä, miten unioni voi edistää pitkän aikavälin tavoitteita, muun muassa kasvihuonekaasujen nollanettopäästöjen saavuttamista unionissa vuoteen 2050 mennessä ja tämän jälkeen negatiivisten päästöjen saavuttamista, sekä kyseisten skenaarioiden vaikutusta jäljelle jäävään maailmanlaajuiseen ja unionin hiilitaseeseen. Komission olisi laadittava analyysi pitkän aikavälin unionin strategiasta unionin panosta varten sellaisten Pariisin sopimuksen mukaisten sitoumusten edistämiseksi, joiden mukaan maapallon keskilämpötilan nousu on pidettävä selvästi alle kahdessa celsiusasteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna ja jatkaa toimia lämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna, mukaan lukien eri skenaariot, muun muassa skenaario kasvihuonekaasujen nollanettopäästöjen saavuttamisesta unionissa vuoteen 2050 mennessä ja negatiivisista päästöistä tämän jälkeen sekä niiden vaikutukset maailmanlaajuiseen ja unionin hiilitaseeseen.

(11)

Vaikka unioni lupasi toteuttaa kunnianhimoisia kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä vuoteen 2030 mennessä, ilmastonmuutoksen uhka on maailmanlaajuinen ongelma. Unionin ja sen jäsenvaltioiden olisikin tehtävä yhteistyötä kansainvälisten kumppaneidensa kanssa, jotta voidaan varmistaa, että kaikki osapuolet toteuttavat kunnianhimoisia toimia Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin tavoitteiden mukaisesti.

(12)

Eurooppa-neuvosto sopi 23 ja 24 päivänä lokakuuta 2014 antamissaan päätelmissä myös, että olisi kehitettävä luotettava ja avoin hallintojärjestelmä, jonka avulla voidaan varmistaa, että unioni saavuttaa energiapoliittiset tavoitteensa ilman tarpeetonta hallinnollista taakkaa ja suomalla jäsenvaltioille riittävästi joustavuutta, ja jossa kunnioitetaan täysin jäsenvaltioiden vapautta määrittää energialähteidensä yhdistelmä. Se painotti, että tällaisen hallintojärjestelmän olisi perustuttava olemassa oleviin rakenteisiin, esimerkiksi kansallisiin ilmasto-ohjelmiin, uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskeviin kansallisiin suunnitelmiin sekä tarpeeseen virtaviivaistaa ja yhdistää erilliset suunnittelu- ja raportointiosiot. Se myös sopi, että vahvistetaan kuluttajien asemaa ja oikeuksia ja parannetaan avoimuutta ja ennakoitavuutta investoijien kannalta muun muassa seuraamalla järjestelmällisesti kohtuuhintaisen, turvallisen, kilpailukykyisen, varman ja kestävän energiajärjestelmän keskeisiä indikaattoreita, helpotetaan kansallisten ilmasto- ja energiapolitiikkojen koordinointia ja kannustetaan jäsenvaltioiden väliseen alueelliseen yhteistyöhön.

(13)

Komissio totesi 25 päivänä helmikuuta 2015 antamassaan tiedonannossa ”Joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeva puitestrategia”, että tarvitaan yhdennettyä hallintojärjestelmää sen varmistamiseksi, että kaikki energiaan liittyvät toimet unionin, jäsenvaltioiden, alueellisella ja paikallisella tasolla edistävät energiaunionin tavoitteita, ja laajensi näin hallinnon soveltamisalaa vuoteen 2030 ulottuvien ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden yli energiaunionin kaikkiin viiteen ulottuvuuteen.

(14)

Komissio täsmensi 18 päivänä marraskuuta 2015 energiaunionin tilasta antamassaan tiedonannossa, että yhdennetyt kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat, joissa otetaan huomioon energiaunionin kaikki viisi ulottuvuutta, ovat tarpeen energia- ja ilmastopolitiikkojen strategisen suunnittelun parantamiseksi. Komissio on tiedonannon yhteydessä antanut jäsenvaltioille yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevia ohjeita, joiden perusteella jäsenvaltiot aloittavat kansallisten suunnitelmien laatimisen kaudelle 2021–2030, sekä vahvistanut hallintojärjestelmän keskeiset osatekijät. Tiedonannossa todetaan myös, että tällaisesta hallintojärjestelmästä olisi säädettävä lainsäädännössä.

(15)

Energiaunionin hallintojärjestelmästä 26 päivänä marraskuuta 2015 antamissaan päätelmissä neuvosto totesi, että energiaunionin hallintojärjestelmä on olennainen väline energiaunionin tehokkaan ja tuloksellisen perustamisen ja sen päämäärien saavuttamisen kannalta. Neuvosto korosti, että hallintojärjestelmän perustana olisi oltava strategisen suunnittelun ja ilmasto- ja energiapolitiikkojen täytäntöönpanosta raportoinnin yhdistämisperiaate sekä ilmasto- ja energiapolitiikasta unionin ja jäsenvaltioiden sekä alueellisella tasolla vastaavien toimijoiden koordinointi. Se korosti myös, että hallintojärjestelmällä olisi varmistettava, että vuodelle 2030 sovittuihin energia- ja ilmastotavoitteisiin päästään, ja että sillä olisi seurattava unionin yhteistä edistymistä poliittisten päämäärien saavuttamisessa kaikkien viiden energiaunionin ulottuvuuden osalta.

(16)

Euroopan parlamentti totesi 15 päivänä joulukuuta 2015 annetussa päätöslauselmassaan ”Kohti Euroopan energiaunionia” edellyttävänsä, että energiaunionin hallintojärjestelmä on kunnianhimoinen, luotettava, avoin ja demokraattinen, että siinä otetaan täysin huomioon Euroopan parlamentin asema ja että sillä varmistetaan vuodelle 2030 asetettujen ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttaminen.

(17)

Eurooppa-neuvosto on toistuvasti painottanut, että on tarpeen toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä sähköverkkojen yhteenliitäntöjen 10 prosentin vähimmäistavoitteen saavuttamisen varmistamiseksi. Eurooppa-neuvosto päätti 23 ja 24 päivänä lokakuuta 2014 antamissaan päätelmissä, että komissio ryhtyy jäsenvaltioiden tukemana kiireellisiin toimiin, jotta voidaan varmistaa sähköverkkojen yhteenliitäntöjen 10 prosentin vähimmäistavoitteen nopea saavuttaminen, ja että tämän on tapahduttava kiireellisesti viimeistään vuonna 2020 ainakin niissä jäsenvaltioissa, jotka eivät ole vielä saavuttaneet energian sisämarkkinoihin integroitumisen vähimmäistasoa. Euroopan energiaverkkojen vahvistamisesta 23 päivänä marraskuuta 2017 annetussa komission tiedonannossa arvioidaan edistymistä kohti yhteenliitäntöjen 10 prosentin tavoitteen saavuttamista ja ehdotetaan keinoja vuodelle 2030 asetetun yhteenliitäntöjen 15 prosentin tavoitteen toteuttamiseksi.

(18)

Hallintojärjestelmän päätavoitteena olisi tämän vuoksi oltava mahdollistaa energiaunionin tavoitteiden ja erityisesti vuoteen 2030 ulottuvien ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden tavoitteiden saavuttaminen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian ja energiatehokkuuden alalla. Kyseiset tavoitteet ja päämäärät perustuvat unionin energiapolitiikkaan ja tarpeeseen säilyttää ympäristön laatu sekä suojella ja parantaa sitä sekä edistää luonnonvarojen maltillista ja järkevää käyttöä, kuten perussopimuksissa määrätään. Mitään näistä toisiinsa erottamattomasti liittyvistä tavoitteista ei voida pitää toissijaisena toisiin nähden. Sen vuoksi tämä asetus on kytköksissä alakohtaiseen lainsäädäntöön, jolla pannaan täytäntöön vuoteen 2030 ulottuvat energia- ja ilmastotavoitteet. Vaikka jäsenvaltioiden olisi voitava joustavasti valita omaan kansalliseen energialähteiden yhdistelmäänsä ja valintoihinsa parhaiten sopivat toimintapolitiikat, joustavuuden olisi oltava yhteensopiva markkinoiden suuremman yhdentämisen, kilpailun lisäämisen, ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamisen ja asteittaisen kestävään vähähiiliseen talouteen siirtymisen kanssa.

(19)

Sosiaalisesti hyväksyttävissä oleva ja oikeudenmukainen siirtymä kestävään vähähiiliseen talouteen edellyttää muutoksia niin julkisen kuin yksityisen sektorin sijoittajien toimintatavoissa ja kannustimia kaikilla politiikan aloilla sekä niiden kansalaisten ja alueiden huomioon ottamista, joihin vähähiiliseen talouteen siirtyminen voisi vaikuttaa haitallisesti. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen edellyttää, että Euroopan talouden tehokkuutta ja innovointia edistetään, ja sen olisi erityisesti myös luotava kestäviä työpaikkoja, myös korkean teknologian aloilla, ja johdettava ilmanlaadun ja kansanterveyden parantumiseen.

(20)

Ottaen huomioon Pariisin sopimuksen kansainväliset sitoumukset jäsenvaltioiden olisi raportoitava toimista, joita ne ovat toteuttaneet energia-alan tukien ja erityisesti fossiilisille polttoaineille myönnettyjen tukien lakkauttamiseksi asteittain. Raportoidessaan jäsenvaltiot voivat halutessaan käyttää nykyisiä fossiilisten polttoaineiden tukien määritelmiä, joita käytetään kansainvälisesti.

(21)

Koska kasvihuonekaasut ja ilman epäpuhtaudet johtuvat pääosin yhteisistä lähteistä, kasvihuonekaasujen vähentämiseen tarkoitetulla politiikalla voi olla etenkin kaupunkialueilla kansanterveyden ja ilmanlaadun suhteen sivuhyötyjä, jotka voisivat korvata kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemisestä johtuvat lyhyen aikavälin kustannukset. Koska Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/2284 (8) nojalla raportoidut tiedot ovat tärkeitä kasvihuonekaasuinventaarioiden ja kansallisten suunnitelmien laadinnassa, olisi huolehdittava siitä, että direktiivin (EU) 2016/2284 nojalla kerätyt ja raportoidut tiedot ovat yhdenmukaisia kasvihuonekaasuinventaarion kanssa.

(22)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 (9) täytäntöönpanosta saatu kokemus on tuonut esiin tarpeen lisätä synergiaa ja yhdenmukaisuutta muiden säädösten nojalla tehtävän raportoinnin kanssa; tällaisia säädöksiä ovat erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY (10), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 166/2006 (11), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1099/2008 (12) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 517/2014 (13). Yhdenmukaisten tietojen käyttö kasvihuonekaasupäästöjen raportoimisessa on olennaisen tärkeää päästöraportoinnin laadun varmistamiseksi.

(23)

Hallintojärjestelmän olisi komission vakaasti ajaman paremman sääntelyn tavoitteen mukaisesti ja johdonmukaisesti tutkimusta, innovointia ja investointeja edistävän politiikan kanssa johdettava siihen, että jäsenvaltioiden, asiaankuuluvien sidosryhmien, komission ja muiden unionin toimielinten hallinnollinen taakka ja monimutkaisuus vähenevät merkittävästi. Sen pitäisi myös auttaa varmistamaan sellaisten unionin ja jäsenvaltioiden tasolla toteutettujen politiikkojen ja toimenpiteiden johdonmukaisuus ja asianmukaisuus, joilla pyritään muuttamaan energiajärjestelmää kestävän vähähiilisen talouden suuntaan.

(24)

Energiaunionin tavoitteiden ja päämäärien saavuttaminen olisi varmistettava yhdistämällä unionin aloitteita ja yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa vahvistettuja johdonmukaisia kansallisia politiikkoja. Unionin energia- ja ilmastoalan alakohtaisessa lainsäädännössä vahvistetaan suunnitteluvaatimuksia, jotka ovat olleet hyödyllisiä muutokseen kannustavia välineitä kansallisella tasolla. Koska niitä on otettu käyttöön eri aikoina, niissä on päällekkäisyyksiä eikä politiikan alojen välisiä synergioita ja vuorovaikutuksia ole otettu riittävästi huomioon, mikä vähentää kustannustehokkuutta. Sen vuoksi ilmasto- ja energia-alan nykyistä erillistä suunnittelua, raportointia ja seurantaa olisi virtaviivaistettava ja yhdennettävä niin paljon kuin mahdollista.

(25)

Yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien olisi katettava kymmenen vuoden ajanjakso, ja niissä olisi esitettävä yhteenveto nykyisen energiajärjestelmän ja politiikan tilasta. Niissä olisi vahvistettava kansalliset tavoitteet energiaunionin kullekin viidelle ulottuvuudelle sekä vastaavat politiikat ja toimenpiteet kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi, ja niillä olisi oltava analyyttinen perusta. Ensimmäisissä, vuodet 2021–2030 kattavissa yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa olisi otettava erityisesti huomioon kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä, uusiutuvaa energiaa, energiatehokkuutta ja sähköverkkojen yhteenliitäntää koskevat vuodelle 2030 asetetut tavoitteet. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan, että yhdennetyt kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat ovat johdonmukaiset Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa ja edistävät niiden saavuttamista. Jäsenvaltioiden olisi voitava yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan käyttää lähtökohtana olemassa olevia kansallisia strategioita tai suunnitelmia. Ensimmäiselle yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman luonnokselle ja lopulliselle suunnitelmalle asetetaan erilainen määräaika kuin seuraaville suunnitelmille, jotta jäsenvaltioille jäisi ensimmäisiä suunnitelmiaan varten riittävästi valmisteluaikaa tämän asetuksen antamisen jälkeen. Jäsenvaltioita kannustetaan kuitenkin esittämään ensimmäiset yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien luonnoksensa mahdollisimman aikaisin vuonna 2018, jotta mahdollistettaisiin asianmukainen valmistelu erityisesti ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten konferenssin päätöksen 1/CP.21 mukaisesti vuonna 2018 koolle kutsuttavaa taustoittavaa vuoropuhelua varten.

(26)

Jäsenvaltioiden olisi yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan arvioitava energiaköyhyydessä olevien kotitalouksien määrä ja otettava huomioon välttämättömät kotimaiset energiapalvelut, joita tarvitaan takaamaan peruselintaso kulloisessakin kansallisessa tilanteessa, nykyiset sosiaalipolitiikka ja muut asiaankuuluvat politiikat sekä komission suuntaa-antavat ohjeet asiaankuuluvista indikaattoreista, maantieteellinen jakautuminen mukaan luettuna, jotka perustuvat energiaköyhyyttä koskevaan yhteiseen lähestymistapaan. Jos jossakin jäsenvaltiossa havaitaan, että merkittävä määrä sen kotitalouksista on energiaköyhyydessä, jäsenvaltion olisi sisällytettävä suunnitelmaansa kansallinen ohjeellinen tavoite energiaköyhyyden vähentämiseksi.

(27)

Yhdennetyille kansallisille energia- ja ilmastosuunnitelmille olisi vahvistettava pakollinen malli, jotta kaikki kansalliset suunnitelmat olisivat riittävän kattavat ja jotta niiden vertailu ja yhdistäminen helpottuisi; samalla olisi varmistettava, että jäsenvaltioille annetaan riittävästi joustovaraa määritellä kansallisten suunnitelmien yksityiskohdat siten, että niissä otetaan huomioon kansalliset tarpeet ja erityispiirteet.

(28)

Energia- ja ilmastoalojen politiikkojen ja toimenpiteiden täytäntöönpano vaikuttaa ympäristöön. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi varmistettava, että yleisölle annetaan ajoissa ja tosiasiallisesti mahdollisuus osallistua yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien valmistelemiseen ja tulla kuulluksi tällaisen valmistelun yhteydessä tapauksen mukaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/42/EY (14) säännösten sekä tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa 25 päivänä kesäkuuta 1998 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) yleissopimuksen, jäljempänä ’Århusin yleissopimus’, mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava työmarkkinaosapuolten osallistuminen yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien laatimiseen ja pyrittävä vähentämään hallinnollista monimutkaisuutta julkisia kuulemisia koskevia velvoitteitaan täyttäessään.

(29)

Toteuttaessaan julkisia kuulemisia ja Århusin yleissopimuksen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan yhdenvertainen osallistuminen ja yleisölle tiedottaminen julkisin ilmoituksin tai muiden soveltuvien keinojen, kuten sähköisten välineiden, avulla sekä se, että kaikki asiaa koskevat asiakirjat ovat yleisön saatavilla ja että on toteutettu yleisön osallistumiseen liittyviä käytännön järjestelyjä.

(30)

Kunkin jäsenvaltion olisi perustettava energia-alan pysyvä monitasoinen vuoropuhelu, jossa on mukana paikallisviranomaisia, kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, liike-elämän edustajia, sijoittajia ja muita asiaankuuluvia sidosryhmiä ja jossa keskustellaan energia- ja ilmastopolitiikkaa koskevista eri vaihtoehdoista. Kyseisen vuoropuhelun puitteissa olisi voitava keskustella jäsenvaltion yhdennetystä kansallisesta energia- ja ilmastosuunnitelmasta sekä sen pitkän aikavälin strategiasta. Vuoropuhelun paikaksi sopii mikä tahansa kansallinen rakenne, kuten verkkosivusto, julkisen kuulemisen foorumi tai muu vuorovaikutteinen viestintäväline.

(31)

Alueellinen yhteistyö on keskeisessä asemassa, kun halutaan varmistaa energiaunionin tavoitteiden saavuttaminen mahdollisimman kustannustehokkaasti. Komission olisi helpotettava tällaista jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä. Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus kommentoida toisten jäsenvaltioiden yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia ennen kuin niistä tulee lopullisia, jotta vältetään epäjohdonmukaisuudet ja mahdolliset kielteiset vaikutukset muihin jäsenvaltioihin ja varmistetaan, että yhteisiin tavoitteisiin päästään yhteisesti. Yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien laadinnassa ja viimeistelyssä sekä niiden myöhemmässä täytäntöönpanossa tehtävän alueellisen yhteistyön olisi oltava olennaisen tärkeää toimenpiteiden vaikuttavuuden ja tehokkuuden parantamiseksi sekä markkinoiden yhdentämisen ja energiaturvallisuuden edistämiseksi.

(32)

Tehdessään yhteistyötä tämän asetuksen puitteissa jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon olemassa olevat alueelliset yhteistyöfoorumit, kuten Itämeren energiamarkkinoiden yhteenliitäntäsuunnitelma (BEMIP), keskisen Itä-Euroopan ja Kaakkois-Euroopan kaasuyhteenliitännät (CESEC), Keski- ja Länsi-Euroopan alueelliset energiamarkkinat (CWREM), Pohjanmeren maiden offshore-verkkoaloite (NSCOGI), viidenvälinen energiafoorumi, Lounais-Euroopan yhteenliitännät ja Euro–Välimeri-kumppanuus. Jäsenvaltioita kannustetaan harkitsemaan yhteistyötä energiayhteisön perustamissopimuksen allekirjoittajien, Euroopan talousalueen jäsenenä olevien kolmansien maiden ja tarvittaessa muiden asiaankuuluvien kolmansien maiden kanssa. Lisäksi komissio voi markkinoiden yhdentymistä ja kustannustehokkaita politiikkoja sekä tehokasta yhteistyötä, kumppanuuksia ja kuulemisia edistääkseen määrittää alueellisen yhteistyön lisämahdollisuuksia, jotka kattavat yhden tai useamman energiaunionin viidestä ulottuvuudesta, tämän asetuksen ja pitkän aikavälin vision mukaisesti vallitsevien markkinaolojen pohjalta.

(33)

Komissio voi käydä keskusteluja asiaankuuluvien kolmansien maiden kanssa selvittääkseen mahdollisuutta ulottaa tämän asetuksen mukaisesti vahvistettujen säännösten ja erityisesti alueelliseen yhteistyöhön liittyvien säännösten soveltaminen koskemaan niitä.

(34)

Yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien olisi oltava vakaita, jotta voidaan varmistaa kansallisten politiikkojen ja toimenpiteiden avoimuus ja ennustettavuus investointivarmuuden varmistamiseksi. Kansallisia suunnitelmia olisi kuitenkin päivitettävä kerran asianomaisella kymmenvuotisjaksolla, jotta jäsenvaltiot saisivat mahdollisuuden mukauttaa niitä merkittävästi muuttuneisiin olosuhteisiin. Jäsenvaltioiden olisi päivitettävä vuodet 2021–2030 kattavat suunnitelmansa 30 päivään kesäkuuta 2024 mennessä. Tavoitteita, päämääriä ja panoksia olisi muutettava vain, jotta voidaan ottaa huomioon korkeammalle tasolle asetettu yleistavoite erityisesti vuoden 2030 energia- ja ilmastotavoitteiden osalta. Jäsenvaltioiden olisi päivitysten yhteydessä pyrittävä hillitsemään mahdollisia yhdennetyssä raportoinnissa esiin tulleita haitallisia ympäristövaikutuksia.

(35)

Vakaat pitkän aikavälin strategiat ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan edistää talouden muutosta, työpaikkoja ja kasvua, saavuttaa laajempia kestävän kehityksen tavoitteita sekä edetä oikeudenmukaisesti ja kustannustehokkaasti kohti Pariisin sopimuksessa vahvistettua pitkän aikavälin tavoitetta. Lisäksi Pariisin sopimuksen osapuolia on pyydetty julkistamaan vuoteen 2020 mennessä vuosisadan puoliväliin ulottuvat pitkän aikavälin kehitysstrategiansa alhaisten kasvihuonekaasupäästöjen saavuttamiseksi. Tässä yhteydessä Eurooppa-neuvosto pyysi 22 päivänä maaliskuuta 2018 komissiota esittämään vuoden 2019 ensimmäisen neljänneksen loppuun mennessä ehdotuksen strategiaksi unionin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi pitkällä aikavälillä Pariisin sopimuksen mukaisesti, ottaen huomioon yhdennetyt kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat.

(36)

Jäsenvaltioiden olisi laadittava vähintään 30 vuotta kattavia pitkän aikavälin strategioita edistääkseen UNFCCC:n ja Pariisin sopimuksen mukaisten sitoumustensa saavuttamista osana Pariisin sopimuksen tavoitetta pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa celsiusasteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna ja jatkaa toimia nousun rajoittamiseksi 1,5 celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna sekä kasvihuonekaasupäästöjen pitkän aikavälin vähentämisen ja nielujen aikaansaamien poistumien tehostamiseksi kaikilla sektoreilla unionin tavoitteen mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi laadittava strategiansa avoimesti ja läpinäkyvästi sekä varmistettava, että yleisö saa tosiasiallisesti mahdollisuuden osallistua niiden valmisteluun. Niiden yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien ja pitkän aikavälin strategioiden olisi oltava keskenään johdonmukaisia.

(37)

Maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden (LULUCF) ala on erittäin altis ja hyvin haavoittuva ilmastonmuutokselle. Samanaikaisesti tällä alalla on suuret mahdollisuudet tarjota pitkäaikaisia ilmastohyötyjä ja edistää merkittävästi unionin ja kansainvälisten pitkän aikavälin ilmastotavoitteiden saavuttamista. Ala voi myötävaikuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen monin tavoin, erityisesti vähentämällä päästöjä sekä ylläpitämällä ja tehostamalla nieluja ja hiilivarantoja ja tuottamalla biomateriaaleja, joilla voidaan korvata fossiili- tai hiili-intensiivisiä materiaaleja. Pitkän aikavälin strategiat, jotka tukevat tehokkaan hiilen talteenoton lisäämiseen tähtääviä kestäviä investointeja, sekä kestävä luonnonvarojen hoito ja hiilivarastojen pitkän aikavälin pysyvyys ja sopeutumiskyky ovat ratkaisevan tärkeitä.

(38)

Uusia yhteenliitäntöjä kehitettäessä on tärkeää arvioida kokonaisvaltaisesti niiden kustannuksia ja hyötyjä, mukaan lukien kaikki tekniset, sosioekonomiset ja ympäristövaikutukset, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 347/2013 (15) edellytetään, ja ottaa huomioon yhteenliitäntöjen myönteiset ulkoisvaikutukset, kuten uusiutuvien energialähteiden mukaan ottaminen, toimitusvarmuus ja kilpailun lisääntyminen sisämarkkinoilla.

(39)

Kuten suunnittelun kohdalla, unionin energia- ja ilmastoalan alakohtaisessa lainsäädännössä vahvistetaan raportointivaatimuksia, joista monet ovat olleet hyödyllisiä muutokseen kannustavia ja markkinauudistuksia täydentäviä välineitä kansallisella tasolla, mutta koska niitä on otettu käyttöön eri aikoina, niissä on päällekkäisyyksiä ja kustannustehottomuutta, eikä eri politiikan alojen (kuten kasvihuonekaasujen hillitseminen, uusiutuva energia, energiatehokkuus ja markkinoiden yhdentäminen) välisiä synergioita ja vuorovaikutuksia ole otettu riittävästi huomioon. Jotta löydettäisiin sopiva tasapaino yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien täytäntöönpanon asianmukaisen seurannan varmistamisen tarpeen ja hallinnollisen monimutkaisuuden vähentämistarpeen välillä, jäsenvaltioiden olisi laadittava suunnitelmien täytäntöönpanosta ja energiajärjestelmän muusta kehityksestä joka toinen vuosi edistymisraportit. Joissakin tapauksissa on kuitenkin edelleen tarpeen raportoida vuosittain, erityisesti kun kyseessä ovat UNFCCC:stä ja unionin lainsäädännöstä johtuvat ilmastoalan raportointivaatimukset.

(40)

Jäsenvaltioiden yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevien edistymisraporttien olisi vastattava yhdennetyille kansallisille energia- ja ilmastosuunnitelmille vahvistetussa mallissa olevia seikkoja. Koska yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevat edistymisraportit ovat luonteeltaan teknisiä ja koska ensimmäiset edistymisraportit on toimitettava vuonna 2023, yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevien edistymisraporttien malli olisi vahvistettava täytäntöönpanosäädöksissä. Edistymisraportit olisi laadittava, jotta voidaan varmistaa avoimuus unioniin, toisiin jäsenvaltioihin, alue- ja paikallisviranomaisiin, markkinatoimijoihin, kuluttajat mukaan lukien, kaikkiin muihin asiaankuuluviin sidosryhmiin sekä suureen yleisöön nähden. Niissä olisi käsiteltävä energiaunionin viittä ulottuvuutta, ja ensimmäisen kauden osalta niissä olisi keskityttävä samanaikaisesti vuoteen 2030 ulottuvien ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden tavoitteiden piiriin kuuluviin aloihin.

(41)

Unioni ja sen jäsenvaltiot ovat UNFCCC:n mukaan velvolliset laatimaan, päivittämään säännöllisesti, julkaisemaan ja raportoimaan osapuolten konferenssille kansalliset inventaariot ihmisen toiminnan aiheuttamista kasvihuonekaasujen lähteistä syntyvistä päästöistä ja nielujen aikaansaamista kaikkien kasvihuonekaasujen poistumista käyttäen osapuolten konferenssissa sovittuja vertailukelpoisia menetelmiä. Kasvihuonekaasujen inventaariot ovat keskeisessä asemassa seurattaessa hiilestä irtautumista koskevan ulottuvuuden täytäntöönpanon edistymistä ja arvioitaessa ilmastolainsäädännön, etenkin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/842 (16) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/841 (17), noudattamista.

(42)

UNFCCC:n osapuolten konferenssin päätöksessä 1/CP.16 edellytetään kansallisten järjestelyjen perustamista ihmisen toiminnan aiheuttamien kasvihuonekaasujen lähteistä syntyvien päästöjen ja nielujen aikaansaamien kaikkien kasvihuonekaasujen poistumien arvioimiseksi. Tässä asetuksessa olisi mahdollistettava kyseisten kansallisten järjestelyjen perustaminen.

(43)

Asetuksen (EU) N:o 525/2013 täytäntöönpanosta saatu kokemus on osoittanut tietojen läpinäkyvyyden, tarkkuuden, johdonmukaisuuden, kattavuuden ja vertailtavuuden tärkeyden. Tällä asetuksella olisi kyseiset kokemukset huomioon ottaen varmistettava, että jäsenvaltiot käyttävät kaikkien viiden ulottuvuuden yhteydessä tarkkoja ja johdonmukaisia tietoja ja olettamuksia ja asettavat yleisön saataville kattavat tiedot lopullisissa skenaarioissa ja ennusteissa käytetyistä oletuksista, parametreistä ja menetelmistä ottaen huomioon tilastolliset rajoitukset, kaupallisesti arkaluontoiset tiedot ja tietosuojasääntöjen noudattamisen, ja että jäsenvaltioiden politiikoista, toimenpiteistä ja ennusteista raportointi on edistymisraporttien keskeinen osio. Kyseisten raporttien sisältämien tietojen avulla olisi voitava osoittaa asetuksen (EU) 2018/842 mukaisten sitoumusten oikea-aikainen täytäntöönpano. Kun järjestelmien hallinnoiminen ja jatkuvat parannustoimet unionin ja jäsenvaltioiden tasolla yhdistetään raportointia koskeviin parempiin ohjeisiin, hiilestä irtautumista koskevan ulottuvuuden edistymisen seuraamiseksi tarvittavien tietojen pitäisi jatkuvasti tulla paremmiksi.

(44)

Tällä asetuksella olisi varmistettava, että jäsenvaltiot raportoivat ilmastonmuutokseen sopeutumisesta sekä taloudellisen, teknologisen ja valmiuksia kehittävän tuen antamisesta kehitysmaille ja näin edistävät UNFCCC:n ja Pariisin sopimuksen mukaisten unionin sitoumusten täytäntöönpanoa. Tiedot kansallisista sopeutumistoimista ja tuesta ovat tärkeitä myös yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien kannalta erityisesti ilmastonmuutoksen niihin haittavaikutuksiin sopeutumisen osalta, jotka liittyvät unionin energian toimitusvarmuuteen, kuten voimalaitosten jäähdytysvesien saatavuuteen ja biomassan saatavuuteen energiantuotantoa varten, sekä energiaunionin ulkoisen ulottuvuuden kannalta merkityksellistä tukea koskevien tietojen osalta.

(45)

Pariisin sopimuksessa on vahvistettu, että osapuolten olisi ilmastonmuutosta käsittelevissä toimissaan kunnioitettava ja edistettävä ihmisoikeuksiin sekä sukupuolten tasa-arvoon liittyviä velvoitteitaan ja otettava ne huomioon. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi asianmukaisesti sisällytettävä ihmisoikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa koskevat ulottuvuudet yhdennettyihin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiinsa sekä pitkän aikavälin strategioihinsa. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava kaksivuotisissa edistymisraporteissaan tiedot siitä, miten niiden yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien täytäntöönpanolla edistetään ihmisoikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa.

(46)

Komission olisi jäsenvaltioille ja komissiolle aiheutuvan hallinnollisen taakan rajoittamiseksi perustettava verkkopohjainen alusta (sähköinen alusta) viestinnän helpottamiseksi, yhteistyön edistämiseksi ja tietojen julkisen saatavuuden edistämiseksi. Tämän pitäisi helpottaa raporttien oikea-aikaista toimittamista ja parantaa kansallisen raportoinnin avoimuutta. Sähköisen alustan olisi täydennettävä nykyisiä, esimerkiksi Euroopan ympäristökeskuksen, Eurostatin ja yhteisen tutkimuskeskuksen raportointiprosesseja, tietokantoja ja sähköisiä välineitä sekä unionin ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmästä saatua kokemusta, jotka olisi otettava kyseisen alustan perustaksi ja joita olisi hyödynnettävä siinä.

(47)

Komission olisi varmistettava, että lopulliset yhdennetyt kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat ovat yleisön saatavilla verkossa. Kunhan sähköinen alusta on toiminnassa, komission olisi käytettävä sitä siihen, että se säilyttää ja asettaa yleisön saataville lopulliset yhdennetyt kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat ja niiden päivitykset, pitkän aikavälin strategiat ja muut jäsenvaltioiden toimittamat asiaankuuluvat raportointitiedot. Ennen kuin sähköinen alusta on toiminnassa, komissio käyttää omia verkkosivustojaan siihen, että se helpottaa yleisön mahdollisuutta saada tutustua verkossa lopullisiin yhdennettyihin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin.

(48)

Kun jäsenvaltiot toimittavat komissiolle tietoja kansallisen suunnittelun ja raportoinnin kautta, kyseiset tiedot eivät saisi olla päällekkäisiä niiden tietojen ja tilastojen kanssa, jotka on jo asetettu saataville Eurostatin kautta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 223/2009 (18) nojalla samassa muodossa kuin tässä asetuksessa säädetyissä suunnittelu- ja raportointivelvoitteissa edellytetään ja jotka ovat vielä komission (Eurostat) saatavilla samoilla arvoilla. Yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa raportoitujen tietojen ja ennusteiden – jos niitä on saatavilla ja jos ajankohta on asianmukainen – olisi perustuttava Eurostatin tietoihin ja asetuksen (EY) N:o 223/2009 mukaisesti Euroopan tilastoista raportoinnissa käytettävään menetelmään ja oltava niiden kanssa johdonmukaiset.

(49)

Komission on olennaisen tärkeää arvioida yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien luonnokset, yhdennetyt kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat sekä edistymisraporttien perusteella niiden täytäntöönpano, jotta energiaunionistrategian tavoitteet saavutettaisiin yhteisesti ja jotta voitaisiin erityisesti luoda täysin toimiva ja joustava energiaunioni. Tämä koskee ensimmäisellä kymmenvuotisjaksolla erityisesti unionin vuodelle 2030 asetettujen energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamista ja kansallisia panoksia kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tällainen arviointi olisi tehtävä joka toinen vuosi ja vain tarvittaessa vuosittain, ja se olisi vahvistettava komission energiaunionin tilaa koskevissa raporteissa.

(50)

Euroopan parlamentin ja neuvoston olisi käsiteltävä vuosittain energiaunionin edistymistä energia- ja ilmastopolitiikan kaikissa ulottuvuuksissa ottaen asianmukaisesti huomioon komission aloiteoikeuden, tavallisen lainsäätämisjärjestyksen ja toimielinten välisen toimivallan tasapainon.

(51)

Komission olisi arvioitava yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien politiikkojen ja toimenpiteiden kokonaisvaikutusta unionin ilmasto- ja energiapolitiikan toimenpiteiden toimivuuteen, ja sen olisi erityisesti arvioitava, tarvitaanko Pariisin sopimuksen sitoumusten mukaisen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen ja poistumien tehostamiseksi unionissa unionin lisäpolitiikkoja ja -toimenpiteitä.

(52)

Ilmailu vaikuttaa maailman ilmastoon hiilidioksidipäästöjen ja muiden päästöjen, typen oksidien päästöt mukaan lukien, sekä cirruspilvien muodostumisen kaltaisten mekanismien tuloksena. Koska tieteellinen käsitys näistä vaikutuksista kehittyy nopeasti, asetuksessa (EU) N:o 525/2013 säädetään jo ajantasaisesta arvioinnista, joka koskee ilmailun muista kuin hiilidioksidipäästöistä aiheutuvia vaikutuksia maailman ilmastoon. Tässä yhteydessä käytettävä mallintaminen olisi mukautettava tieteen kehitykseen. Tällaisia vaikutuksia koskevien arviointiensa pohjalta komission olisi viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2020 esitettävä päivitetty analyysi ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutuksista sekä tarvittaessa ehdotus siitä, miten kyseisiin vaikutuksiin voitaisiin parhaiten puuttua.

(53)

UNFCCC:n nykyisten kasvihuonekaasuja koskevien raportointiohjeiden mukaisesti metaanipäästöjen laskenta ja niistä raportointi perustuvat lämmitysvaikutuksiin sadan vuoden ajanjaksolla. Koska metaanin lämmitysvaikutus on suuri ja se säilyy ilmakehässä suhteellisen lyhyen aikaa ja vaikuttaa siten merkittävästi ilmastoon lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, komission olisi selvitettävä, mitä vaikutuksia tällä olisi politiikkojen ja toimenpiteiden toteuttamiseen, jotta voidaan vähentää metaanipäästöjen lyhyen ja keskipitkän aikavälin vaikutusta unionin kasvihuonekaasupäästöihin. Komission olisi punnittava erilaisia toimintavaihtoehtoja, jotta metaanipäästöihin voidaan reagoida nopeasti, ja esitettävä metaania koskeva unionin strateginen suunnitelma, jonka olisi oltava erottamaton osa unionin pitkän aikavälin strategiaa.

(54)

Jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus kansallisten ja unionin politiikkojen ja energiaunionin tavoitteiden välillä, komission ja jäsenvaltioiden välillä ja tarvittaessa jäsenvaltioiden kesken olisi käytävä jatkuvaa vuoropuhelua. Komission olisi tarvittaessa annettava jäsenvaltioille suosituksia, jotka koskevat muun muassa yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien luonnosten tavoitetasoa, ilmoitettuihin yhdennettyihin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin sisältyvien politiikkojen ja toimenpiteiden myöhempää täytäntöönpanoa ja muita kansallisia politiikkoja ja toimenpiteitä, joilla on merkitystä energiaunionin täytäntöönpanon suhteen. Vaikka suositukset eivät Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 288 artiklan mukaan ole sitovia, jäsenvaltioiden olisi kuitenkin otettava tällaiset suositukset asianmukaisesti huomioon ja selitettävä seuraavissa edistymisraporteissa, miten ne ovat tehneet tämän. Komission arvioinnin on perustuttava uusiutuvan energian osalta objektiivisiin kriteereihin. Jos komissio antaa suosituksen jäsenvaltion kansallisen suunnitelman luonnoksesta, se tekee niin mahdollisimman pian ottaen huomioon yhtäältä komission tarpeen koota yhteen kaikkien jäsenvaltioiden tietyt määrälliset suunnitellut panokset arvioidakseen unionin tason tavoitteellisuuden ja toisaalta tarpeen antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle riittävästi aikaa ottaa asianmukaisesti huomioon komission suositukset ennen kansallisen suunnitelmansa viimeistelemistä ja tarpeen välttää jäsenvaltion kansallisen suunnitelman viivästymisen riski.

(55)

Uusiutuvan energian kustannustehokas käyttöönotto on yksi keskeisistä objektiivisista kriteereistä jäsenvaltioiden panosten arvioinnissa. Uusiutuvan energian käyttöönoton kustannusrakenne on monimutkainen ja vaihtelee merkittävästi jäsenvaltiosta toiseen. Siihen sisältyvät tukijärjestelmien kustannusten lisäksi muun muassa myös laitosten liittämiskustannukset, varajärjestelmä, järjestelmän turvallisuudesta huolehtiminen ja ympäristörajoitusten noudattamisesta aiheutuvat kustannukset. Vertailtaessa jäsenvaltioita kyseisen kriteerin perusteella olisi siis otettava huomioon kaikki käyttöönottoon liittyvät kustannukset riippumatta siitä, vastaavatko niistä jäsenvaltio, lopulliset kuluttajat vai hankkeiden kehittäjät. Komission jäsenvaltioiden uusiutuvaa energiaa koskevista tavoitteista antamien suositusten olisi perustuttava tässä asetuksessa vahvistettuun laskentakaavaan, joka perustuu objektiivisiin kriteereihin. Jäsenvaltioiden uusiutuvaa energiaa koskevien tavoitteiden arvioinnissa olisi siten tuotava esiin jäsenvaltioiden suhteellinen panos ja otettava samalla huomioon uusiutuvan energian kehittämiseen vaikuttavat asiaankuuluvat olosuhteet. Arvioinnin olisi myös sisällettävä tietoja, jotka ovat peräisin riippumattomista määrällisistä tai laadullisista tietolähteistä.

(56)

Jos yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien tai niiden päivitysten tavoitetaso ei riitä siihen, että energiaunionin tavoitteet ja ensimmäisellä kaudella erityisesti uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevat vuodelle 2030 asetetut tavoitteet saavutetaan yhteisesti, komission olisi toteutettava unionin tasolla toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kyseiset tavoitteet ja päämäärät saavutetaan yhteisesti (eli tavoitetasoihin liittyvät vajeet katetaan). Jos unionin edistyminen kyseisten tavoitteiden ja päämäärien saavuttamisessa ei riitä niiden toteutumiseen, komission olisi suositusten antamisen lisäksi ehdotettava toimenpiteitä ja käytettävä toimivaltaansa unionin tasolla tai jäsenvaltioiden olisi toteutettava lisätoimenpiteitä näiden tavoitteiden ja päämäärien saavuttamisen varmistamiseksi (eli toteutukseen liittyvät vajeet katetaan). Tällaisissa toimenpiteissä olisi otettava huomioon myös jäsenvaltioiden varhaisessa vaiheessa toteuttamat toimet vuoden 2030 uusiutuvaan energiaan liittyvän tavoitteen saavuttamiseksi, kun ne ovat saavuttaneet vuonna 2020 tai ennen sitä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden kansallisen sitovan tavoitteensa ylittävästi tai edistyneet odotettua nopeammin kansallisen sitovan vuoden 2020 tavoitteensa saavuttamisessa tai pannessaan täytäntöön panostaan unionin sitovaan tavoitteeseen saada vähintään 32 prosenttia energiasta uusiutuvista lähteistä vuonna 2030. Uusiutuvan energian osalta tällaisiin toimenpiteisiin voi kuulua myös se, että jäsenvaltio myöntää vapaaehtoisia määrärahoja komission hallinnoimaan unionin uusiutuvan energian rahoitusmekanismiin, jota käytetään kustannustehokkaimpia uusiutuvaa energiaa koskevien hankkeiden edistämiseen koko unionissa ja annetaan näin jäsenvaltioille vaihtoehto edistää unionin tavoitteen saavuttamista mahdollisimman alhaisin kustannuksin. Jäsenvaltioiden kansallisia uusiutuvaa energiaa koskevia vuoden 2020 tavoitteita olisi käytettävä uusiutuvan energian perusosuutena vuodesta 2021 eteenpäin, ja niissä olisi pitäydyttävä koko kauden ajan. Energiatehokkuuden alalla voidaan toteuttaa lisätoimenpiteitä erityisesti tuotteiden, rakennusten ja liikenteen energiatehokkuuden parantamiseksi.

(57)

Jäsenvaltioiden kansallisia uusiutuvaa energiaa koskevia vuoden 2020 tavoitteita, sellaisina kuin ne ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 (19) liitteessä I, olisi käytettävä lähtökohtana niiden kansalliselle ohjeelliselle kehityskululle kaudelle 2021–2030, ellei jokin jäsenvaltio päätä vapaaehtoisesti asettaa lähtökohtaa korkeammalle. Lisäksi niiden olisi muodostettava tälle kaudelle pakollinen perusosuus, joka myös on osa direktiiviä (EU) 2018/2001. Näin ollen kyseisellä kaudella uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus kunkin jäsenvaltion energian kokonaisloppukulutuksesta ei saisi olla alhaisempi kuin sen perusosuus.

(58)

Jos jäsenvaltio ei säilytä perusosuuttaan sellaisena kuin se on mitattuna yhden vuoden ajanjaksolla, sen olisi yhden vuoden kuluessa toteutettava lisätoimenpiteitä kattaakseen tämän perusskenaariossaan ilmenneen vajeen. Jos jäsenvaltio on tosiasiallisesti toteuttanut tällaisia tarvittavia toimenpiteitä ja täyttänyt velvoitteensa vajeen kattamiseksi, sen olisi katsottava täyttävän perusskenaarionsa pakolliset vaatimukset siitä hetkestä alkaen, kun kyseinen vaje ilmeni, ja sekä tämän asetuksen että direktiivin (EU) 2018/2001 mukaisesti.

(59)

Jotta jäsenvaltiot ja komissio voivat toteuttaa riittävää seurantaa ja varhaisia korjaavia toimia ja jotta voidaan välttää ”vapaamatkustusvaikutus”, kaikkien jäsenvaltioiden ohjeellisten kehityskulkujen (ja näin ollen myös unionin ohjeellisen kehityskulun) olisi saavutettava vuosina 2022, 2025 ja 2027 vähintään tietyt vähimmäisprosenttiosuudet vuodelle 2030 ennustetusta uusiutuvan energian kokonaislisäyksestä tämän asetuksen mukaisesti. Komissio arvioi näiden vertailukohtien saavuttamista vuosina 2022, 2025 ja 2027 muun muassa jäsenvaltioiden yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevien edistymisraporttien perusteella, jotka jäsenvaltioiden olisi esitettävä. Vertailukohtansa alittavien jäsenvaltioiden olisi selitettävä seuraavassa edistymisraportissaan, miten ne aikovat kattaa vajeen. Jos unionin ohjeellisia vertailukohtia ei saavuteta, vertailukohtansa alittavien jäsenvaltioiden olisi katettava vaje toteuttamalla lisätoimenpiteitä.

(60)

Unionin ja jäsenvaltioiden olisi pyrittävä toimittamaan kasvihuonekaasupäästöistä ja -poistumista tuoreinta tietoa. Tällä asetuksella olisi mahdollistettava se, että tällaiset arviot laaditaan mahdollisimman lyhyessä määräajassa käyttäen tilastotietoja ja muita tietoja, kuten tarvittaessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 377/2014 (20) perustetun Copernicus-ohjelman ja muiden satelliittijärjestelmien tarjoamia avaruusperusteisia tietoja.

(61)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 406/2009/EY (21) vahvistettua vuosittaisen sitoumuskierroksen lähestymistapaa olisi jatkettava asetuksen (EU) 2018/842 mukaisesti. Kyseinen lähestymistapa edellyttää jäsenvaltioiden kasvihuonekaasuinventaarioiden kattavaa tarkastusta, jotta säännösten noudattaminen voidaan arvioida ja soveltaa tarvittaessa korjaavia toimia. Unionin tason menettely jäsenvaltioiden toimittamien kasvihuonekaasuinventaarioiden tarkastamiseksi on tarpeen, jotta asetuksen (EU) 2018/842 noudattamista arvioidaan uskottavasti, johdonmukaisesti, läpinäkyvästi ja oikea-aikaisesti.

(62)

Jäsenvaltioiden ja komission olisi varmistettava tiivis yhteistyö kaikissa energiaunionin täytäntöönpanoon liittyvissä kysymyksissä ja se, että Euroopan parlamentti on tiiviisti mukana tähän asetukseen liittyvien kysymysten käsittelyssä. Komission olisi tarvittaessa avustettava jäsenvaltioita tämän asetuksen täytäntöönpanossa erityisesti yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien ja niihin liittyvien valmiuksien kehittämisen osalta muun muassa ottamalla käyttöön sisäisten mallintamisvalmiuksien sisäisiä resursseja ja tarvittaessa ulkoista asiantuntemusta.

(63)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa otetaan huomioon viimeisimmät eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut maakohtaiset suositukset.

(64)

Jäsenvaltioiden olisi toimittava energiatehokkuus etusijalle -periaatteen mukaisesti eli niiden olisi harkittava ennen energia-alan suunnittelua, politiikkaa ja investointipäätösten tekemistä, voitaisiinko kustannustehokkailla ja teknisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävillä vaihtoehtoisilla energiatehokkuustoimenpiteillä korvata kokonaan tai osittain kaavaillut suunnittelua, politiikkaa ja investointeja koskevat toimenpiteet siten, että kuitenkin saavutetaan niitä koskevien päätösten tavoitteet. Tähän kuuluu erityisesti se, että energiatehokkuutta pidetään olennaisena osana ja keskeisenä näkökohtana tulevissa unionin energiainfrastruktuuria koskevissa investointipäätöksissä. Tällaisia kustannustehokkaita vaihtoehtoja ovat esimerkiksi toimenpiteet, joilla tehostetaan energian kysyntää ja tarjontaa erityisesti kustannustehokkaiden energian loppukäyttöä koskevien säästöjen, kysyntäjoustoa koskevien aloitteiden sekä energian tehokkaamman muuntamisen, siirtämisen ja jakelun avulla. Jäsenvaltioiden olisi kannustettava levittämään kyseistä periaatetta alue- ja paikallistasolla sekä yksityisellä sektorilla.

(65)

Euroopan ympäristökeskuksen olisi tarvittaessa avustettava komissiota vuosittaisen työohjelmansa mukaisesti arviointi-, seuranta- ja raportointityössä.

(66)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä SEUT 290 artiklan mukaisesti yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien yleisten puitteiden (malli) muuttamiseksi, jotta mallia voidaan mukauttaa unionin energia- ja ilmastopolitiikan puitteisiin tehtyihin muutoksiin, jotka liittyvät suoraan ja nimenomaisesti UNFCCC:stä ja Pariisin sopimuksesta johtuviin unionin panoksiin, lämmitysvaikutuksissa ja kansainvälisesti hyväksytyissä inventaario-ohjeissa tapahtuneiden muutosten huomioon ottamiseksi, unionin inventaariojärjestelmän sisällöllisten vaatimusten vahvistamiseksi ja rekisterien perustamiseksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (22) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle olisi toimitettava kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä. Sen olisi otettava huomioon tarvittaessa myös mahdolliset UNFCCC:n ja Pariisin sopimuksen nojalla tehdyt päätökset.

(67)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano erityisesti yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevien edistymisraporttien, kansallisia sopeutumistoimia, kehitysmaille annettavaa taloudellista ja teknistä tukea sekä huutokauppatuloja koskevan yhdennetyn raportoinnin, kasvihuonekaasuinventaarioiden ennakkotietoja, kasvihuonekaasuinventaarioita ja kirjattuja kasvihuonekaasupäästöjä ja -poistumia koskevan vuotuisen raportoinnin, unionin uusiutuvan energian rahoitusmekanismin, kansallisten inventaariojärjestelmien, inventaarion tarkastuksen, politiikkojen ja toimenpiteiden ja ennusteiden unionin ja kansallisten järjestelmien osalta sekä kasvihuonekaasupolitiikkojen ja -toimenpiteiden ja -ennusteiden raportoinnin osalta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä asetuksen (EU) N:o 182/2011 (23) mukaisesti.

(68)

Jotta komissio voisi käyttää tässä asetuksessa vahvistettua täytäntöönpanovaltaa, ilmastonmuutoskomitean, joka korvaa nykyisen, päätöksen 93/389/ETY 8 artiklalla, päätöksen 280/2004/EY 9 artiklalla ja asetuksen (EU) N:o 525/2013 26 artiklalla perustetun ilmastonmuutoskomitean, ja energiaunionikomitean olisi avustettava sitä sen tämän asetuksen mukaisten tehtävien hoidossa. Politiikkojen johdonmukaisuuden varmistamiseksi ja alojen välisten synergioiden maksimoimiseksi molempien komiteoiden kokouksiin olisi kutsuttava sekä ilmasto- että energia-alan asiantuntijoita tämän asetuksen täytäntöönpanon yhteydessä.

(69)

Komissio tarkastelee tämän asetuksen täytäntöönpanoa vuonna 2024 ja tämän jälkeen viiden vuoden välein ja tekee tarvittaessa muutosehdotuksia sen moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi ja sen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kyseisissä tarkasteluissa olisi otettava huomioon kehitys ja Pariisin sopimusta koskevan maailmanlaajuisen tilannekatsauksen tulokset.

(70)

Tällä asetuksella olisi yhdennettävä, muutettava, korvattava ja kumottava tiettyjä suunnittelu-, raportointi- ja seurantavelvollisuuksia, jotka nykyisellään sisältyvät unionin alakohtaisiin energia- ja ilmastosäädöksiin, virtaviivaisen ja yhdennetyn lähestymistavan varmistamiseksi pääasiallisille suunnittelu-, raportointi- ja seurantaosioille. Seuraavat säädökset olisi sen vuoksi muutettava:

(71)

Johdonmukaisuuden ja oikeusvarmuuden vuoksi mikään tässä asetuksessa ei saisi estää unionin asiaankuuluvan sähköä ja riskeihin varautumista sähköalalla koskevan alakohtaisen lainsäädännön mukaisten poikkeusten soveltamista.

(72)

Tähän asetukseen olisi myös sisällytettävä asetuksen (EU) N:o 525/2013 säännökset kokonaan. Sen vuoksi asetus (EU) N:o 525/2013 olisi kumottava 1 päivästä tammikuuta 2021. Eräiden säännösten soveltamista olisi kuitenkin jatkettava kyseisen päivämäärän jälkeen sen varmistamiseksi, että päätöksen N:o 406/2009/EY täytäntöönpano jatkuu asetuksen (EU) N:o 525/2013 nojalla ja että eräät Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanoon liittyvät seikat ovat edelleen lainsäädännön alaisia.

(73)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla yksinään saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, vaan ne voidaan ehdotetun toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,