(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä (EU) 2017/1324 (2) säädetään unionin osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden yhdessä käynnistämään Välimeren alueen tutkimus- ja innovointikumppanuuteen, jäljempänä ’PRIMA’.

(2)

Marokon kuningaskunta, jäljempänä ’Marokko’, on ilmaissut halukkuutensa liittyä PRIMAan osallistujavaltiona ja tasavertaisesti PRIMAan osallistuvien jäsenvaltioiden ja Horisontti 2020 -puiteohjelmaan – tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma Horisontti (2014–2020) – assosioituneiden kolmansien maiden kanssa.

(3)

Päätöksen (EU) 2017/1324 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti Marokosta tulee PRIMAn osallistujavaltio edellyttäen, että Marokko tekee unionin kanssa tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskevan kansainvälisen sopimuksen, jossa vahvistetaan ehdot ja edellytykset Marokon osallistumiselle PRIMAan.

(4)

Neuvoston päätöksen (EU) 2018/639 (3) mukaisesti Marokon kuningaskunnan osallistumista Välimeren alueen tutkimus- ja innovointikumppanuuteen (PRIMA) koskevat ehdot ja edellytykset vahvistava Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan välistä tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskeva sopimus, jäljempänä ’sopimus’, allekirjoitettiin 10 päivänä huhtikuuta 2018 sillä varauksella, että sopimuksen tekeminen saatetaan myöhemmin päätökseen.

(5)

Sopimus olisi hyväksyttävä,

(1)

Neuvoston asetuksessa (EU) 2019/124 (1) vahvistetaan unionin vesillä ja unionin aluksiin tietyillä unionin ulkopuolisilla vesillä sovellettavat tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuudet vuodeksi 2019.

(2)

Länsi- ja Keski-Tyynenmeren kalastuskomissio (WCPFC) piti vuoden 2018 vuosikokouksessaan voimassa miekkakalaa ja trooppisia tonnikaloja koskevat säilyttämistoimenpiteet. Kyseiset toimenpiteet olisi saatettava osaksi unionin oikeutta.

(3)

Eteläisen Tyynenmeren alueellinen kalastusjärjestö (SPRFMO) hyväksyi vuoden 2019 vuosikokouksessaan uudet saalisrajoitukset perunpiikkimakrillille (Trachurus murphyi) ja koekalastuksen Dissostichus spp. -lajeille. Sovellettavat toimenpiteet olisi saatettava osaksi unionin oikeutta.

(4)

Asetuksessa (EU) 2019/124 tuulenkalan suurin sallittu saalis (TAC) Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) alueilla 2a ja 3a ja ICES-suuralueella 4 vahvistettiin nollaksi. Tuulenkala on lyhytikäinen laji ja sitä koskeva tieteellinen lausunto on saatavilla helmikuun loppupuolella, mutta kalastustoiminta alkaa huhtikuussa.

(5)

Tuulenkalan saalisrajoituksia ICES-alueilla 2a ja 3a ja ICES-suuralueella 4 olisi muutettava ICESin viimeisimmän, 22 päivänä helmikuuta 2019 annetun tieteellisen lausunnon mukaisesti kestävän enimmäistuoton lähestymistapaa varten ja tietyillä kalastuksenhoitoalueilla ennalta varautuvaa lähestymistapaa varten.

(6)

Unionin kalastusaluksille Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) yleissopimusalueella asetetut pyyntiponnistusrajoitukset perustuvat tietoihin, jotka jäsenvaltiot ovat toimittaneet komissiolle tonnikalan kalastus-, kalastuskapasiteetti- ja kasvatussuunnitelmissa. Kyseiset pyyntiponnistusrajoitukset ilmoitettiin unionin suunnitelmassa, jonka ICCAT hyväksyi 4 ja 5 päivänä maaliskuuta 2019 pidetyssä paneeli 2:n istuntojen välisessä kokouksessa. Ne olisi vahvistettava osana kalastusmahdollisuuksia.

(7)

Asetus (EU) 2019/124 olisi näin ollen muutettava vastaavasti.

(8)

Asetuksessa (EU) 2019/124 säädettyjä saalisrajoituksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2019. Tällä asetuksella käyttöön otettavia, saalisrajoituksia koskevia säännöksiä olisi sen vuoksi myös sovellettava kyseisestä päivästä. Tällainen taannehtiva soveltaminen ei rajoita oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden soveltamista, koska asianomaisia kalastusmahdollisuuksia ei ole vielä käytetty loppuun,

(1)

Komission delegoidulla asetuksella (EU) 2018/631 (2) perustettiin kasvintuhoojia käsittelevät Euroopan unionin vertailulaboratoriot, jäljempänä ’EU:n vertailulaboratoriot’, hyönteisiä ja punkkeja, ankeroisia, bakteereita, sieniä ja munasieniä sekä viruksia, viroideja ja fytoplasmoja varten.

(2)

Näiden EU:n vertailulaboratorioiden perustamisen jälkeen komissio toteutti julkisen valintaprosessin, jonka perusteella nimettäisiin EU:n vertailulaboratoriot hyönteisiä ja punkkeja, ankeroisia, bakteereita, sieniä ja munasieniä sekä viruksia, viroideja ja fytoplasmoja varten.

(3)

Yhteenliittymä, jota johtaa French Agency for Food, Environmental and Occupational Health and Safety (ANSES) ja johon kuuluu myös Austrian Agency for Health and Food Safety (AGES), jätti valintaprosessiin hakemuksen, joka koski nimeämistä kasvintuhoojia käsitteleväksi EU:n vertailulaboratorioksi hyönteisiä ja punkkeja varten.

(4)

Yhteenliittymä, jota johtaa French Agency for Food, Environmental and Occupational Health and Safety (ANSES) ja johon kuuluu myös Flanders Research Institute for Agriculture, Fisheries and Food (ILVO, Belgia), jätti valintaprosessiin hakemuksen, joka koski nimeämistä kasvintuhoojia käsitteleväksi EU:n vertailulaboratorioksi ankeroisia varten.

(5)

Yhteenliittymä, jota johtaa Netherlands Food and Consumer Product Safety Authority-National Reference Centre Plant Health (NVWA-NRC) ja johon kuuluvat myös Flanders Research Institute for Agriculture, Fisheries and Food (ILVO, Belgia), Research Centre for Plant Protection and Certification (CREA-DC (DIALAB), Italia) ja National Institute of Biology (NIB, Slovenia), jätti valintaprosessiin hakemuksen, joka koski nimeämistä kasvintuhoojia käsitteleväksi EU:n vertailulaboratorioksi bakteereita varten.

(6)

French Agency for Food, Environmental and Occupational Health and Safety (ANSES) jätti valintaprosessiin hakemuksen, joka koski nimeämistä kasvintuhoojia käsitteleväksi EU:n vertailulaboratorioksi sieniä ja munasieniä varten.

(7)

Yhteenliittymä, jota johtaa Netherlands Food and Consumer Product Safety Authority-National Reference Centre Plant Health (NVWA-NRC) ja johon kuuluvat myös Research Centre for Plant Protection and Certification (CREA-DC (DIALAB), Italia) ja National Institute of Biology (NIB, Slovenia), jätti valintaprosessiin hakemuksen, joka koski nimeämistä kasvintuhoojia käsitteleväksi EU:n vertailulaboratorioksi viruksia, viroideja ja fytoplasmoja varten.

(8)

Valintaprosessia varten nimitetty arviointi- ja valintalautakunta katsoi, että kaikki mainitut yhteenliittymät ja laboratoriot täyttävät asetuksen (EU) 2017/625 93 artiklan 3 kohdassa vahvistetut vaatimukset ja voisivat vastata mainitun asetuksen 94 artiklassa säädetyistä tehtävistä.

(9)

Kyseiset neljä yhteenliittymää ja kyseinen laboratorio olisi sen vuoksi nimettävä kasvintuhoojia käsitteleviksi Euroopan unionin vertailulaboratorioiksi hyönteisiä ja punkkeja, ankeroisia, bakteereita, sieniä ja munasieniä sekä viruksia, viroideja ja fytoplasmoja varten. Niiden työohjelmat olisi vahvistettava niiden asiaan liittyvien työohjelmien tavoitteiden ja painotusalueiden mukaisesti, jotka komissio on hyväksynyt Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 652/2014 (3) 36 artiklan mukaisesti.

(10)

EU:n vertailulaboratorioiden nimeämistä olisi asetuksen (EU) 2017/625 93 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti ja sen varmistamiseksi, että analyysi-, testaus- tai diagnosointimenetelmät, validoitujen menetelmien kehittäminen ja koordinoidun avun antaminen virallisille laboratorioille säilyvät asianmukaisella tasolla, tarkistettava säännöllisesti,

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1484/95 (3) vahvistetaan siipikarjanliha- ja muna-alan sekä muna-albumiinin tuonnissa sovellettavien lisätullien järjestelmän soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt sekä edustavat hinnat.

(2)

Siipikarjanliha- ja muna-alan tuotteiden ja muna-albumiinin edustavien hintojen määrittämisen perustana olevien tietojen säännöllinen seuranta osoittaa, että on aiheellista muuttaa tiettyjen tuotteiden edustavat tuontihinnat ottaen huomioon hintojen vaihtelu alkuperän mukaan.

(3)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1484/95 olisi muutettava.

(4)

Koska on tarpeen varmistaa, että tätä toimenpidettä sovelletaan mahdollisimman pian päivitettyjen tietojen saataville asettamisen jälkeen, tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan,

(1)

Direktiivissä 2011/16/EU, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä (EU) 2018/822 (2), säädetään raportoitavia rajatylittäviä järjestelyjä koskevasta pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta. Kyseisessä tietojenvaihdossa olisi käytettävä vakiomuotoista lomaketta, mukaan lukien kielijärjestelyt.

(2)

Sen vuoksi komission täytäntöönpanoasetusta (EU) 2015/2378 (3) olisi muutettava, jotta tällainen vakiolomake voitaisiin vahvistaa.

(3)

Direktiivin 2011/16/EU 20 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että vakiolomakkeessa ei saa olla enempää tietojenvaihdon osia kuin mitä direktiivin 2011/16/EU 8 ab artiklan 14 kohdassa luetellaan eikä muita asiaankuuluvia aloja, jotka liittyvät 8 ab artiklan mukaisten tavoitteiden saavuttamisen kannalta tarvittaviin osiin. Raportoitavia rajatylittäviä järjestelyjä koskevan pakollisen automaattisen tietojenvaihdon tehokkuuden varmistamiseksi erityisesti silloin, kun tiedot toimittaa todennäköisesti useampi kuin yksi välittäjä tai asiaankuuluva verovelvollinen, on välttämätöntä lisätä vakiolomakkeeseen kenttä, jossa on raportoitavan rajatylittävän järjestelyn viitenumero. Jos useampi kuin yksi välittäjä tai asiaankuuluva verovelvollinen on velvollinen toimittamaan tiedot, kaikessa samaa järjestelyä koskevassa tietojenvaihdossa olisi käytettävä yhtä ainoaa viitenumeroa, jotta nämä tietojenvaihdot voidaan yhdistää keskusrekisterissä yhteen järjestelyyn.

(4)

Johdonmukaisuuden ja oikeusvarmuuden vuoksi tämän asetuksen soveltamispäivä olisi yhdenmukaistettava direktiivin (EU) 2018/822 2 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn soveltamispäivän kanssa.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat hallinnollista veroyhteistyötä käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

(1)

Komission asetuksella (EY) N:o 1213/2008 (2) perustettiin ensimmäinen yhteensovitettu monivuotinen yhteisön valvontaohjelma, joka kattoi vuodet 2009, 2010 ja 2011. Ohjelmaa jatkettiin peräkkäisten komission asetusten nojalla. Viimeisin niistä oli komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/555 (3).

(2)

Ruokavalion perusta unionissa koostuu 30–40 elintarvikkeesta. Koska torjunta-aineiden käytössä ilmenee kolmen vuoden ajanjakson aikana merkittäviä muutoksia, torjunta-aineita olisi seurattava kyseisissä elintarvikkeissa kolmen vuoden jaksoissa, jotta voidaan arvioida kuluttajien altistumista ja unionin lainsäädännön soveltamista.

(3)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, toimitti tieteellisen raportin torjunta-aineiden seurantaohjelman suunnittelun arvioinnista. Se päätteli, että jäämien enimmäismäärän ylittyminen yli yhdellä prosentilla voitaisiin arvioida 0,75 prosentin virhemarginaalilla valitsemalla 683 näyteyksikköä vähintään 32:sta eri elintarvikkeesta (4). Näytteiden keruu olisi suhteutettava jäsenvaltioiden kesken väestön määrän mukaisesti siten, että vuosittain otetaan tuotetta kohden vähintään 12 näytettä.

(4)

Edellisistä unionin virallisista valvontaohjelmista saadut analyysitulokset on otettu huomioon sen varmistamiseksi, että valvontaohjelmaan sisältyvät torjunta-aineet vastaisivat käytössä olevia torjunta-aineita.

(5)

Komission verkkosivustolla on julkaistu elintarvikkeiden ja rehujen torjunta-ainejäämien määrityksessä käytettäviä analyyttisiä laadunvalvonta- ja validointimenettelyjä koskevat ohjeet (5) (Analytical quality control and validation procedures for pesticide residues analysis in food and feed).

(6)

Jos torjunta-aineen jäämän määritelmään sisältyy muita tehoaineita, metaboliitteja ja/tai hajoamis- tai reaktiotuotteita, kyseiset yhdisteet olisi ilmoitettava erikseen, mikäli ne mitataan erikseen (6).

(7)

Jäsenvaltiot, komissio ja elintarviketurvallisuusviranomainen ovat sopineet täytäntöönpanotoimenpiteistä, joita sovelletaan jäsenvaltioiden toimittaessa tietoja. Ne ovat esimerkiksi sopineet torjunta-ainejäämien analyysitulosten ilmoittamiseen käytettävästä näytteen standardikuvauksesta (Standard Sample Description, SSD).

(8)

Näytteenottomenettelyjen osalta olisi sovellettava komission direktiiviä 2002/63/EY (7), johon on sisällytetty Codex Alimentarius -komission suosittelemat näytteenottomenetelmät ja -menettelyt.

(9)

On tarpeen arvioida, noudatetaanko imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuille elintarvikkeille komission direktiivin 2006/141/EY (8) 10 artiklassa sekä komission direktiivin 2006/125/EY (9) 7 artiklassa asetettuja jäämien enimmäismääriä, ottaen huomioon ainoastaan asetuksessa (EY) N:o 396/2005 vahvistetut jäämien määritelmät.

(10)

Yhden jäämän menetelmien osalta jäsenvaltiot voivat täyttää analysointivelvoitteensa kääntymällä sellaisten virallisten laboratorioiden puoleen, joilla on jo käytössä vaadittavat validoidut menetelmät.

(11)

Jäsenvaltioiden olisi toimitettava vuosittain viimeistään 31 päivänä elokuuta edellistä kalenterivuotta koskevat tiedot.

(12)

Oikeusvarmuuden vuoksi täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/555 olisi kumottava peräkkäisten monivuotisten ohjelmien päällekkäisyydestä mahdollisesti johtuvien sekaannusten välttämiseksi. Sitä olisi kuitenkin sovellettava vielä vuonna 2019 testattaviin näytteisiin.

(13)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Komissio on katsonut, että viidennen sukupolven (5G) verkkoteknologian käyttöönotto on merkittävä tulevaisuuden digitaalipalvelujen mahdollistaja ja digitaalisten sisämarkkinoiden strategian painopiste. Komissio hyväksyi 5G-toimintasuunnitelman varmistaakseen, että unionilla on vuodesta 2020 käytettävissään digitalisaation edellyttämä yhteenliitettävyysinfrastruktuuri (1).

(2)

5G-verkoilla kehitetään nykyistä neljännen sukupolven (4G) verkkoteknologiaa tarjoamalla uutta palvelukapasiteettia, jolloin verkoista tulee monilta osin unionin talouden keskeinen infrastruktuuri ja mahdollistaja. Kun 5G-verkot on otettu käyttöön, ne muodostavat selkärangan monenlaisille palveluille, jotka ovat olennaisia sisämarkkinoiden toiminnan kannalta. Ne ovat tarpeen myös, jotta voidaan ylläpitää yhteiskunnan ja talouden keskeisiä toimintoja, jotka liittyvät esimerkiksi energiaan, liikenteeseen, pankkialaan, terveyteen ja teollisuuden hallintajärjestelmiin. Demokraattisten prosessien, kuten vaalien, järjestäminen tulee myös nojautumaan yhä enemmän digitaaliseen infrastruktuuriin ja 5G-verkkoihin.

(3)

Monet kriittiset palvelut ovat riippuvaisia 5G-verkoista, minkä vuoksi laajan järjestelmähäiriön seuraukset olisivat erityisen vakavia. Sen vuoksi 5G-verkkojen kyberturvallisuus on unionille strategisesti tärkeä kysymys aikana, jona kyberhyökkäysten määrä on kasvussa ja ne ovat kehittyneempiä kuin koskaan.

(4)

Digitaalista ekosysteemiä tukevat infrastruktuurit ovat kytköksissä toisiinsa ja luonteeltaan ylikansallisia, ja niitä koskevat uhat ovat luonteeltaan rajatylittäviä. Sen vuoksi kaikki yhdessä jäsenvaltiossa ilmenevät 5G-verkkoja koskevat merkittävät heikkoudet ja/tai kyberhäiriötilanteet vaikuttaisivat koko unioniin. Tästä syystä olisi säädettävä toimenpiteistä, joilla tuetaan 5G-verkkojen yhteistä korkeatasoista kyberturvallisuutta.

(5)

Jäsenvaltiot ovat vahvistaneet, että tarvitaan unionin tason toimia. Eurooppa-neuvosto ilmoitti 21. maaliskuuta 2019 antamissaan päätelmissä odottavansa komissiolta suositusta 5G-verkkojen turvallisuutta koskeviksi yhteisiksi toimintalinjoiksi (2).

(6)

Euroopan suvereeniuden varmistamisen olisi oltava keskeinen tavoite, kuitenkin täysin avoimuutta ja suvaitsevaisuutta koskevia EU:n arvoja kunnioittaen (3). Ulkomaiset sijoitukset strategisilla aloilla, EU:ssa sijaitsevien kriittisten omaisuuserien, teknologioiden ja infrastruktuurin hankinnat ja kriittisten laitteiden toimitukset voivat aiheuttaa riskejä EU:n turvallisuudelle.

(7)

5G-verkkojen kyberturvallisuus on keskeistä unionin strategisen riippumattomuden varmistamisessa, kuten yhteisessä tiedonannossa ”Strateginen katsaus EU:n ja Kiinan suhteisiin” (4) todetaan.

(8)

Myös Euroopan parlamentin päätöslauselmassa turvallisuusuhkista, jotka liittyvät kiinalaisen teknologian lisääntymiseen EU:ssa (5), kehotetaan komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan unionin tason toimia.

(9)

Tässä suosituksessa käsitellään 5G-verkkojen kyberturvallisuusriskejä ja annetaan ohjausta, joka koskee asianmukaista riskianalyysia ja kansallisen tason riskienhallintatoimia, koordinoidun Euroopan tason riskianalyysin kehittämistä sekä sellaisen prosessin laatimista, jolla kehitetään parhaista riskienhallintatoimenpiteistä koostuva yhteinen välineistö.

(10)

Sähköisten viestintäverkkojen suojaamiseksi on jo olemassa vahva unionin lainsäädäntökehys.

(11)

Sähköistä viestintää koskeva unionin järjestelmä (6) edistää kilpailua, kehittää sisämarkkinoita ja suojelee loppukäyttäjän etuja. Lisäksi sillä on eurooppalaisen sähköisen viestinnän säännöstöön (7) liittyvä verkkoyhteyksiä koskeva lisätavoite, joka ilmaistaan tuotoksina: sekä kiinteiden että liikkuvien erittäin suuren kapasiteetin yhteyksien laaja saatavuus ja käyttöönotto kaikkien unionin kansalaisten ja yritysten keskuudessa. Direktiivissä 2002/21/EY edellytetään, että jäsenvaltiot varmistavat yleisten viestinnän verkkojen eheyden ja turvallisuuden. Lisäksi ne velvoitetaan varmistamaan, että yleisiä viestintäverkkoja tai yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja tarjoavat yritykset toteuttavat tarvittavat tekniset ja organisatoriset toimenpiteet hallitakseen asianmukaisesti verkkojen tai palvelujen turvallisuuteen kohdistuvia riskejä. Direktiivissä säädetään myös, että toimivaltaisilla kansallisilla sääntelyviranomaisilla on valtuuksia, myös valtuudet antaa sitovia ohjeita, tällaisten velvoitteiden noudattamisen varmistamiseksi.

(12)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/20/EY (8) mahdollistaa myös sen, että jäsenvaltiot voivat viestinnän luottamuksellisuuden suojaamiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (9) mukaisesti liittää yleisvaltuutukseen ehtoja, jotka koskevat julkisten verkkojen turvaamista luvatonta käyttöä vastaan.

(13)

Unioni on perustanut useita yhteistyöelimiä näiden velvoitteiden noudattamisen tukemiseksi. Euroopan unionin verkko- ja tietoturvavirasto (ENISA), komissio, jäsenvaltiot ja kansalliset sääntelyviranomaiset ovat kehittäneet kansallisille sääntelyviranomaisille tekniset suuntaviivat, jotka koskevat poikkeamista ilmoittamista, turvatoimia sekä uhkia ja omaisuutta (10). Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2016/1148 (11) perustettu, toimivaltaisista viranomaisista koostuva yhteistyöryhmä tukee ja helpottaa yhteistyötä erityisesti antamalla strategista ohjausta tietoturvaloukkauksiin reagoivien ja niitä tutkivien yksiköiden verkoston toimia varten. Verkosto helpottaa operatiivista yhteistyötä teknisellä tasolla.

(14)

Euroopan uuden kyberturvallisuussertifiointikehyksen (12) pitäisi olla olennainen tukiväline johdonmukaisen turvallisuustason edistämiseksi. Sen pitäisi mahdollistaa sellaisten kyberturvallisuussertifiointijärjestelmien kehittäminen, joilla vastataan 5G:tä hyödyntävien laitteiden ja ohjelmistojen käyttäjien tarpeisiin. Tämä infrastruktuuri on kriittisen tärkeää, minkä vuoksi ensisijaisena tavoitteena pitäisi olla asiaa koskevien eurooppalaisten kyberturvallisuussertifiointijärjestelmien kehittäminen 5G-verkoissa käytettäville tieto- ja viestintätekniikan tuotteille, palveluille ja prosesseille. Jäsenvaltioiden ja markkinatoimijoiden olisi osallistuttava aktiivisesti tällaisten sertifiointijärjestelmien kehittämiseen, myös tukemalla erityisten suojausprofiilien kehittämistä 5G-verkoille.

(15)

Koska lainsäädäntöä ei ole yhdenmukaistettu unionin tasolla, jäsenvaltiot voivat määritellä unionin lainsäädännön mukaisesti annetuilla kansallisilla teknisillä määräyksillä, että eurooppalaisen kyberturvallisuussertifiointijärjestelmän pitäisi olla pakollinen. Jäsenvaltiot voivat käyttää eurooppalaisia kyberturvallisuussertifiointijärjestelmiä myös julkisten hankintojen ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU (13) soveltamisen yhteydessä. Lisäksi ne voisivat tukea tukimekanismien – kuten neuvontakeskuksen – perustamista sellaisten julkisen sektorin ostajien avuksi, jotka ostavat kyberturvallisuuden alan ratkaisuja.

(16)

Tietosuojan ja yksityisyyden korkealla tasolla on tärkeä asema 5G-verkkojen turvallisuuden varmistamisessa. Unionin tasolla on lisäksi määritelty sääntöjä, joilla varmistetaan henkilötietojen käsittelyn turvallisuus, myös sähköisen viestinnän yhteydessä. Yleisessä tietosuoja-asetuksessa (14) asetetaan velvoite käsitellä henkilötietoja tavalla, jolla varmistetaan niiden turvallisuus, myös estämällä luvaton pääsy henkilötietoihin ja niiden käsittelyyn käytettyihin laitteisiin sekä näiden tietojen ja laitteiden luvaton käyttö. Sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivissä määritellään erityiset säännöt, jotka koskevat viestinnän ja loppukäyttäjille tarkoitettujen päätelaitteiden luottamuksellisuuden suojaamista. Lisäksi siinä asetetaan palveluntuottajille velvoite toteuttaa tarvittavat tekniset ja organisatoriset toimenpiteet palvelujensa turvallisuuden varmistamiseksi.

(17)

Unioni on lisäksi hyväksynyt säädöksen, jolla suojellaan kriittisiä, esimerkiksi viestinnässä käytettäviä, infrastruktuureja ja teknologioita sallimalla jäsenvaltioiden seurata ulkomaisia suoria sijoituksia turvallisuuteen ja yleiseen järjestykseen liittyvistä syistä ja perustamalla yhteistyömekanismi, jonka puitteissa jäsenvaltiot ja komissio voivat vaihtaa tietoja ja ottaa esiin huolenaiheita, jotka liittyvät tiettyihin sijoituksiin (15).

(18)

Jäsenvaltiot ja operaattorit toteuttavat tällä hetkellä tärkeitä toimia 5G-verkkojen laajamittaisen käyttöönoton mahdollistamiseksi. Useat jäsenvaltiot ovat ilmaisseet huolensa 5G-verkkoihin liittyvistä mahdollisista turvallisuusriskeistä, kun on kyse 5G-verkoille suunniteltujen radiotaajuusalueiden käyttöoikeuksien myöntämismenettelyistä, ja harkinneet toimenpiteitä näiden riskien varalta (16).

(19)

5G-verkkojen kyberturvallisuusriskejä vähennettäessä olisi otettava huomioon sekä teknisiä että muita tekijöitä. Teknisiä tekijöitä voivat olla esimerkiksi kyberhaavoittuvuudet, joita voidaan hyödyntää luvattoman pääsyn saamiseksi tietoihin (kybervakoilu taloudellisiin tai poliittisiin tarkoituksiin) taikka muihin haitantekotarkoituksiin (kyberhyökkäykset, joilla pyritään häiritsemään tai tuhoamaan järjestelmiä ja tietoja). Tärkeitä näkökohtia, joita olisi pohdittava, ovat tarve suojella verkostoja niiden koko elinkaaren ajan sekä tarve kattaa kaikki asiaan liittyvät laitteet, mukaan lukien 5G-verkkojen suunnittelu-, kehitys-, hankinta-, käyttöönotto-, toiminta- ja ylläpitovaiheissa.

(20)

Muut tekijät voivat olla esimerkiksi sääntelyllisiä tai muita vaatimuksia, jotka koskevat tieto- ja viestintäteknologialaitteiden toimittajia. Tällaisten tekijöiden merkityksen arvioinnissa olisi otettava huomioon muun muassa kolmannen maan vaikutuksen kokonaisriski, erityisesti sen hallintomalliin liittyen, turvallisuutta koskevien yhteistyösopimusten tai muiden vastaavien tietosuojaan liittyvien järjestelyjen, kuten tietosuojan riittävyyttä koskevien päätösten, puute unionin ja kyseisen kolmannen maan välillä sekä se, onko kyseinen maa osapuolena monenvälisissä, kansainvälisissä tai kahdenvälisissä sopimuksissa, jotka koskevat kyberturvallisuutta, kyberrikollisuuden torjuntaa tai tietosuojaa.

(21)

Tärkeä vaihe 5G-verkkojen kyberturvallisuutta koskevan unionin toimintatavan kehittämisessä olisi riskinarvioinnin toteuttaminen kansallisella tasolla. Tämä auttaisi jäsenvaltioita mukauttamaan turvavaatimuksia ja riskienhallintaa koskevia kansallisia toimenpiteitään arvioinnin tulosten perusteella.

(22)

Koordinointia olisi kehitettävä, jotta voitaisiin varmistaa kyberturvallisuusuhkien lieventämiseen tarkoitettujen toimenpiteiden tehokkuus. Nämä toimenpiteet ovat olennaisia sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja henkilötietojen ja yksityisyyden suojan kannalta.

(23)

Kansallisen riskinarvioinnin pitäisi muodostaa perusta unionin koordinoidulle riskinarvioinnille, joka muodostuu uhkaympäristön kartoittamisesta sekä yhteisestä arvioinnista, jonka jäsenvaltiot toteuttavat komission tuella yhdessä Euroopan unionin kyberturvallisuusviraston (ENISA) kanssa.

(24)

Yhteistyöryhmän olisi kansalliset ja unionin riskinarvioinnit huomioon ottaen laadittava välineistö, jossa yksilöidään kyberturvallisuusuhkien ja niiden lieventämiseen tähtäävien mahdollisten toimenpiteiden tyypit esimerkiksi sertifioinnin, testauksen ja pääsynvalvonnan aloilla. Lisäksi sen olisi yksilöitävä mahdollisia erityistoimenpiteitä, jotka soveltuvat yhden tai useamman jäsenvaltion havaitsemien riskien lieventämiseen. Yhteistyöryhmän olisi hyödynnettävä Euroopan unionin kyberturvallisuusviraston (ENISA), Europolin, Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) ja EU:n tiedusteluanalyysikeskuksen tukea. Komission pitäisi hyödyntää välineistöä kehittäessään yhteisiä vähimmäisvaatimuksia, jotta 5G-verkkojen kyberturvallisuuden korkeaa tasoa voitaisiin parantaa entisestään kaikkialla unionissa.

(25)

Toteutettaessa toimenpiteitä kyberturvallisuusriskien lieventämiseksi olisi otettava huomioon kyberturvallisuuden pitäminen esillä erilaisten palveluntuottajien kautta kutakin yksittäistä verkkoa rakennettaessa.

(26)

Tämä suositus ei saisi rajoittaa jäsenvaltioiden toimivaltaa sellaisten toimien osalta, jotka koskevat yleistä turvallisuutta, puolustusta, kansallista turvallisuutta tai yksittäisen valtion toimia rikosoikeuden alalla, mukaan lukien jäsenvaltioiden oikeus sulkea palveluntuottajia ja toimittajia markkinoiltaan kansalliseen turvallisuuteen liittyvistä syistä,

1)

2)

3)

4)

5)

6)

7)

8)

9)

10)

11)

12)

13)

14)

15)

16)

17)

18)

19)