(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivejä 2002/19/EY (4), 2002/20/EY (5), 2002/21/EY (6) ja 2002/22/EY (7) on muutettu huomattavilta osin. Koska niihin on määrä tehdä uusia muutoksia, mainitut direktiivit olisi selkeyden vuoksi uudelleenlaadittava.

(2)

Komissio tarkastelee säännöllisesti viiden direktiivin, jotka ovat osa nykyistä sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sääntelyjärjestelmää eli direktiivit 2002/19/EY, 2002/20/EY, 2002/21/EY, 2002/22/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY (8), toimivuutta erityisesti ratkaistakseen, onko niitä tarpeen muuttaa tekniikan alan ja markkinoiden kehityksen valossa.

(3)

Komissio totesi 6 päivänä toukokuuta 2015 antamassaan tiedonannossa ”Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle”, että televiestintäalan sääntelykehyksen uudistuksessa keskityttäisiin toimenpiteisiin, joilla tarjotaan kannustimia investointiin nopeisiin laajakaistaverkkoihin, sovelletaan yhdenmukaisempaa sisämarkkinalähestymistapaa radiotaajuuspolitiikkaan ja radiotaajuuksien hallinnointiin, luodaan edellytykset todellisia sisämarkkinoita varten puuttumalla sääntelyn hajanaisuuteen, huolehditaan kuluttajien tehokkaasta suojelusta, kaikkien markkinatoimijoiden tasapuolisista toimintaedellytyksistä ja sääntöjen johdonmukaisesta soveltamisesta sekä tehostetaan sääntelyn institutionaalista kehystä.

(4)

Tämä direktiivi on osa sääntelyn toimivuutta koskevaa toimintaa (Regulatory Fitness, REFIT), jonka soveltamisalaan kuuluu neljä direktiiviä eli direktiivit 2002/19/EY, 2002/20/EY, 2002/21/EY ja 2002/22/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1211/2009 (9). Jokaisessa näistä direktiiveistä on toimenpiteitä, joita sovelletaan sekä sähköisten viestintäverkkojen että sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajiin johdonmukaisesti alalla tähän saakka sovelletun sääntelyn kanssa, jossa yrityksiä pidetään ”vertikaalisesti integroituneina” eli sekä verkkojen että palvelujen tarjoajina. Tarkistuksessa on mahdollisuus laatia kaikki neljä direktiiviä uudelleen nykyisen rakenteen yksinkertaistamiseksi, jotta sen johdonmukaisuus ja käytettävyys paranisivat REFIT-tavoitteen mukaisesti. Samalla voidaan myös mukauttaa rakennetta uuteen markkinatodellisuuteen, jossa viestintäpalvelujen tarjoaminen ei välttämättä enää ole sidoksissa verkon tarjoamiseen. Kuten säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28 päivänä marraskuuta 2001 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (10) määrätään, uudelleenlaatimisessa hyväksytään uusi säädös, jonka tekstiin sisällytetään sekä sillä aikaisempaan säädökseen tehtävät sisältömuutokset että aikaisemman säädöksen muuttumattomana pysyvät säännökset. Uudelleenlaadintaa koskevassa ehdotuksessa tehdään sisältömuutoksia aiempaan säädökseen ja kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset näiden sisältömuutosten kanssa.

(5)

Tällä direktiivillä luodaan oikeudelliset puitteet sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoamisen vapauden varmistamiseksi siten, että sitä rajoittavat yksinomaan tässä direktiivissä säädetyt ehdot ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ”SEUT”, 52 artiklan 1 kohdan mukaiset rajoitukset, erityisesti yleisen järjestyksen tai turvallisuuden taikka kansanterveyden perusteella toteutettavat toimenpiteet, jotka ovat sopusoinnussa Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ”perusoikeuskirja”, 52 artiklan 1 kohdan kanssa.

(6)

Tällä direktiivillä ei rajoiteta kunkin jäsenvaltion mahdollisuutta toteuttaa tarvittavia toimenpiteitä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden takaamiseksi sekä rikosten tutkinnan ja paljastamisen ja niistä syytteeseenpanon mahdollistamiseksi, ottaen huomioon, että perusoikeuskirjassa ja erityisesti sen 7, 8 ja 11 artiklassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien harjoittamisen rajoituksista, kuten tietojen käsittelyä koskevista rajoituksista, on säädettävä lailla, niissä on kunnioitettava kyseisten oikeuksien ja vapauksien sisältöä ja niissä on noudatettava suhteellisuusperiaatetta perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(7)

Televiestinnän, tiedotusvälineiden ja tietotekniikan lähentymisen vuoksi kaikkien sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tulisi kuulua mahdollisimman pitkälti samaan, yhdellä direktiivillä vahvistettuun eurooppalaiseen sähköisen viestinnän säännöstöön, lukuun ottamatta seikkoja, joita voidaan käsitellä paremmin asetuksilla vahvistettavilla sellaisenaan sovellettavilla säännöillä. On välttämätöntä, että sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sääntely erotetaan sisällön sääntelystä. Tästä syystä tämä direktiivi ei koske sähköisissä viestintäverkoissa sähköisten viestintäpalvelujen avulla tarjottujen palvelujen sisältöä, kuten ohjelmasisältöä, rahoituspalveluja ja tiettyjä tietoyhteiskunnan palveluja, eikä sillä rajoiteta tällaisia palveluja koskevia, unionin tai jäsenvaltioiden tasolla unionin oikeuden mukaisesti toteutettavia toimenpiteitä kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistämiseksi ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden varmistamiseksi. Televisiolähetysten sisältöön sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2010/13/EU (11). Audiovisuaalialan politiikan ja sisällön sääntelyllä pyritään sellaisiin yleisen edun mukaisiin tavoitteisiin kuin sananvapaus, tiedotusvälineiden moniarvoisuus, puolueettomuus, kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus, sosiaalinen osallisuus, kuluttajansuoja ja alaikäisten suojelu. Sähköisen viestinnän sääntelyn ja sisällön sääntelyn erottaminen toisistaan ei merkitse sitä, ettei niiden välisiä yhteyksiä olisi otettava huomioon erityisesti tiedotusvälineiden moniarvoisuuden, kulttuurisen monimuotoisuuden ja kuluttajansuojan varmistamiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten olisi toimivaltansa puitteissa osaltaan varmistettava näiden tavoitteiden edistämiseen tähtäävien politiikkojen täytäntöönpano.

(8)

Tämä direktiivi ei vaikuta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/53/EU (12) soveltamiseen radiolaitteisiin, mutta se kattaa autoradiovastaanottimet sekä kuluttajille tarkoitetut radiovastaanottimet ja digitaalitelevisiolaitteet.

(9)

Jotta kansalliset sääntely- ja muut toimivaltaiset viranomaiset pystyisivät saavuttamaan tässä direktiivissä asetetut tavoitteet erityisesti päästä päähän -yhteentoimivuuden osalta, direktiivin soveltamisalan olisi katettava radiolaitteisiin, sellaisina kuin ne on määritelty direktiivissä 2014/53/EU, sekä digitaalitelevisiotoiminnassa käytettäviin kuluttajalaitteisiin liittyvät tietyt näkökohdat saatavuuden helpottamiseksi vammaisten loppukäyttäjien kannalta. On tärkeää, että kansalliset sääntely- ja muut toimivaltaiset viranomaiset rohkaisevat verkko-operaattoreita ja laitteiden valmistajia toimimaan yhteistyössä, jotta helpotetaan vammaisten loppukäyttäjien mahdollisuuksia käyttää sähköisiä viestintäpalveluja. Tässä direktiivissä olisi säänneltävä myös radiotaajuuksien yksinoikeudetonta käyttöä silloin kun kyseessä on radiopäätelaitteiden henkilökohtainen käyttö, joka ei liity taloudelliseen toimintaan, jotta varmistetaan yhdenmukainen lähestymistapa niiden lupajärjestelmään.

(10)

Tietyt tämän direktiivin mukaiset sähköiset viestintäpalvelut voivat myös kuulua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/1535 (13) 1 artiklassa säädetyn ”tietoyhteiskunnan palvelun” määritelmän soveltamisalaan. Tietoyhteiskunnan palveluja koskevia kyseisen direktiivin säännöksiä sovelletaan myös kyseisiin sähköisiin viestintäpalveluihin siltä osin kuin tässä direktiivissä tai muissa unionin säädöksissä ei ole niitä tarkempia sähköisiin viestintäpalveluihin sovellettavia säännöksiä. Tämä direktiivi kattaa kuitenkin sähköiset viestintäpalvelut kuten puheensiirtopalvelun, sanomanvälityspalvelut ja sähköpostipalvelun. Sama yritys, esimerkiksi internetpalveluntarjoaja, voi tarjota sekä sähköisen viestintäpalvelun, kuten internetyhteyden, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuulumattomia palveluja, kuten internetsisältöjen ja viestintään liittymättömien sisältöjen toimittamisen.

(11)

Sama yritys, esimerkiksi kaapelioperaattori, voi tarjota sekä sähköistä viestintäpalvelua, kuten televisiosignaalien siirtämistä, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuulumattomia palveluja, kuten ääni- tai televisiolähetyssisältöjen kaupallista tarjontaa, ja siksi tällaiselle yritykselle voidaan muiden kuin tämän direktiivin säännösten mukaisesti asettaa lisävelvollisuuksia, jotka liittyvät sen toimintaan sisällön tarjoajana tai jakajana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin liitteessä säädettyjen ehtojen soveltamista.

(12)

Sääntelykehyksen olisi katettava radiotaajuuksien käyttö kaikissa sähköisissä viestintäverkoissa, mukaan lukien yleistyvä radiotaajuuksien henkilökohtainen käyttö sellaisissa uuden tyyppisissä verkoissa, jotka koostuvat yksinomaan sellaisten mobiilien radiolaitteiden autonomisista järjestelmistä, jotka liittyvät langattomien yhteyksien kautta ilman keskitettyä hallintoa tai keskitettyä verkko-operaattoria eikä välttämättä minkään tietyn taloudellisen toiminnan yhteydessä. Tällaisia verkostoja syntynee 5G-langattoman viestintäympäristön kehittämisen yhteydessä erityisesti rakennusten ulkopuolelle ja kaduille liikennettä, energiaa, tutkimusta ja kehittämistä, sähköisiä terveyspalveluja, väestönsuojelua, katastrofiapua, esineiden internetiä, laitteiden välistä viestintää ja verkkoon liitettyjä autoja varten. Sen vuoksi silloin kun jäsenvaltiot soveltavat radiotaajuuksien tehokkaaseen käyttöön ja haitallisten häiriöiden välttämiseen direktiivin 2014/53/EU 7 artiklan perusteella kansallisia lisävaatimuksia, jotka koskevat tällaisten radiolaitteiden käyttöön ottamista tai käyttöä tai sekä käyttöön ottamista että käyttöä, olisi otettava huomioon sisämarkkinaperiaatteet.

(13)

Sähköisten viestintäverkkojen valmiuksia koskevat vaatimukset lisääntyvät jatkuvasti. Kun aiemmin keskityttiin lähinnä kasvattamaan yleisesti ja kunkin yksittäisen käyttäjän saatavilla olevaa kaistanleveyttä, nykyään yhä tärkeämpiä ovat muut muuttujat, kuten vasteaika, saatavuus ja luotettavuus. Nykyään tähän kysyntään vastataan tuomalla valokuitu yhä lähemmäs käyttäjää, ja tulevat ”erittäin suuren kapasiteetin verkot” edellyttävät suorituskykyä, joka vastaa sitä, jonka vähintään paikassa, jonne palvelu suoritetaan, olevaan jakelupisteeseen asti ulottuva valokuituelementteihin perustuva verkko voi tarjota. Tämä vastaa kiinteiden yhteyksien osalta sellaista verkon suorituskykyä, joka voidaan saavuttaa valokuituasennuksella monen asunnon kiinteistöön, jota pidetään paikkana, jonne palvelu suoritetaan. Langattomien yhteyksien osalta tämä vastaa verkon suorituskykyä, joka voidaan saavuttaa valokuituasennuksella tukiasemaan, jota pidetään paikkana, jonne palvelu suoritetaan. Loppukäyttäjien erilaisia kokemuksia, jotka johtuvat siihen välineeseen erottamattomasti liittyvistä eri ominaisuuksista, jolla verkko lopulta yhdistyy verkon liityntäpisteeseen, ei olisi otettava huomioon määriteltäessä, voidaanko langattoman verkon katsoa tarjoavan vastaavan verkon suorituskyvyn. Teknologiariippumattomuuden periaatteen mukaisesti muita teknologioita ja siirtovälineitä ei saisi sulkea pois, jos ne vertautuvat kapasiteetiltaan tähän perusskenaarioon. Tällaisten ”erittäin suuren kapasiteetin verkkojen” käyttöönotto lisää todennäköisesti verkkojen valmiuksia entisestään ja raivaa tietä tuleville langattomien verkkojen sukupolville, jotka perustuvat parannettuihin radiorajapintoihin ja tiheämpään verkkoarkkitehtuuriin.

(14)

Määritelmiä on tarkistettava, jotta varmistetaan, että ne ovat sopusoinnussa teknologiariippumattomuuden periaatteen kanssa ja pysyvät teknologian kehityksen tasalla, mukaan lukien verkonhallinnan uudet muodot, kuten ohjelmistoilla emuloitujen tai ohjelmisto-ohjattujen verkkojen avulla toteutettavat verkonhallinnan uudet muodot. Verkoissa on teknologian ja markkinoiden kehityksen myötä ryhdytty käyttämään internetyhteyskäytäntöteknologiaa, joten loppukäyttäjillä on mahdollisuus tehdä valintansa kilpailevien puhelupalveluntarjoajien välillä. Sen vuoksi ilmaisu ”yleisesti saatavilla oleva puhelinpalvelu”, jota käytetään yksinomaan direktiivissä 2002/22/EY ja jonka yleisesti ajatellaan viittaavaan perinteisiin analogisiin puhelinpalveluihin, olisi korvattava tuoreemmalla ja teknologisesti neutraalilla ilmaisulla ”ääniviestintäpalvelu”. Palvelun tarjoamisen ehdot olisi erotettava tekijöistä, joilla varsinaisesti määritellään ääniviestintäpalvelu, toisin sanoen yleisesti saatavilla oleva sähköinen viestintäpalvelu, jonka avulla voidaan ottaa ja vastaanottaa joko suoraan tai välillisesti kotimaanpuheluja tai kotimaan- ja ulkomaanpuheluja kansallisessa tai kansainvälisessä numerointisuunnitelmassa olevan numeron tai numeroiden avulla riippumatta siitä, perustuuko kyseinen palvelu piirikytkentäiseen vai pakettivälitteiseen tekniikkaan. Tällaiselle palvelulle on luonteenomaista, että se on kaksisuuntaista eli kumpikin osapuoli voi osallistua viestintään. Palvelu, joka ei täytä kaikkia näitä ehtoja, esimerkiksi asiakaspalvelusivustolla oleva ”linkki” (click-through), ei ole tällainen palvelu. Ääniviestintäpalveluihin sisältyvät myös erityisesti vammaisille loppukäyttäjille tarkoitetut viestintävälineet, joissa hyödynnetään tekstipuhelinpalveluja tai eri viestintämuotojen täydellistä interaktiivisuutta (”total conversation”).

(15)

Viestintätarkoitukseen käytettävät palvelut ja niiden tekniset toimittamiskeinot ovat kehittyneet huomattavasti. Loppukäyttäjät käyttävät yhä enemmän perinteisten puhelinpalvelujen, tekstiviestien ja sähköpostin siirtopalvelujen sijasta toiminnallisesti vastaavia verkkopalveluja, kuten IP-puhepalvelu, sanomanvälityspalvelu ja verkkopohjaiset sähköpostipalvelut. Sen varmistamiseksi, että loppukäyttäjiä ja heidän oikeuksiaan suojataan tehokkaasti ja tasapuolisesti toiminnallisesti vastaavia palveluja käytettäessä, tulevaisuuteen suuntautuvan sähköisten viestintäpalvelujen määritelmän ei olisi perustuttava yksinomaan teknisiin muuttujiin vaan toiminnalliseen lähestymistapaan. Tarvittavan sääntelyn soveltamisalan olisi oltava asianmukainen sääntelyn yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Vaikka ”signaalien siirtäminen” on jatkossakin tärkeä muuttuja tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien palvelujen määrittelemiseksi, määritelmän olisi katettava myös muut viestinnän mahdollistavat palvelut. Loppukäyttäjän kannalta ei ole olennaista, siirtääkö tarjoaja signaalit itse vai tapahtuuko viestintä internetyhteyspalvelun kautta. Sähköisten viestintäpalvelujen määritelmän olisi sen vuoksi sisällettävä kolme palvelutyyppiä, jotka voivat olla osittain päällekkäisiä, toisin sanoen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/2120 (14) 2 artiklan 2 alakohdassa määritellyt internetyhteyspalvelut, tässä direktiivissä määritellyt henkilöiden väliset viestintäpalvelut sekä kokonaan tai pääasiallisesti signaalien siirtämisestä koostuvat palvelut. Sähköisen viestintäpalvelun määritelmän olisi poistettava ennen tämän direktiivin hyväksymistä olemassa olleen määritelmän täytäntöönpanon yhteydessä havaitut ristiriitaisuudet ja sallittava tiettyjen sääntelykehykseen sisältyvien oikeuksien ja velvollisuuksien kohdennettu säännöskohtainen soveltaminen eri palvelutyyppeihin. Sähköisten viestintäpalvelujen joko korvausta vastaan tai muutoin suorittaman henkilötietojen käsittelyn olisi oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (15) mukaista.

(16)

Jotta palvelu kuuluisi sähköisen viestintäpalvelun määritelmän soveltamisalaan, se on tavallisesti tarjottava korvausta vastaan. Digitaalisessa taloudessa markkinatoimijat yhä enemmän katsovat käyttäjiä koskevilla tiedoilla olevan rahallista arvoa. Sähköisten viestintäpalvelujen toimittamisessa loppukäyttäjälle vastikkeena käytetään usein rahan lisäksi yhä enemmän ja erityisesti henkilötietojen tai muiden tietojen antamista. Korvauksen käsitteen olisi sen vuoksi katettava tilanteet, joissa palvelun tarjoaja pyytää ja loppukäyttäjä tietoisesti antaa tarjoajalle suoraan tai välillisesti asetuksen (EU) 2016/679 tarkoitettuja henkilötietoja tai muita tietoja. Tämän olisi katettava myös tilanteet, joissa loppukäyttäjä tietoja aktiivisesti antamatta myöntää käyttöoikeuden tietoihin, esimerkiksi henkilötietoihin, mukaan lukien IP-osoite, tai muihin automaattisesti generoituihin tietoihin, kuten evästeen keräämiin ja siirtämiin tietoihin. Euroopan unionin tuomioistuimen, jäljempänä ”unionin tuomioistuin”, SEUT 57 artiklaa koskevan oikeuskäytännön (16) mukaan kyse on SEUT-sopimuksen mukaisesta korvauksesta myös silloin kun maksun palveluntarjoajalle suorittaa kolmas osapuoli eikä palvelun vastaanottaja. Korvauksen käsitteen olisi sen vuoksi sisällettävä myös tilanteet, joissa loppukäyttäjä joutuu seuraamaan mainoksia vain saadakseen pääsyn palveluun tai joissa palvelun tarjoaja muuttaa asetuksen (EU) 2016/679 mukaisesti keräämiään henkilötietoja rahaksi.

(17)

Henkilöiden väliset viestintäpalvelut ovat palveluja, jotka mahdollistavat henkilöiden välisen interaktiivisen tietojenvaihdon, ja niihin kuuluvat muun muassa kahden henkilön väliset perinteiset puhelut ja kaiken tyyppiset sähköpostit, sanomanvälityspalvelut tai ryhmäverkkojuttelut. Henkilöiden väliset viestintäpalvelut kattavat viestinnän luonnollisten henkilöiden välillä siten, että henkilöitä on rajallinen eli ei potentiaalisesti rajaton määrä ja että viestin lähettäjä määrittelee tämän lukumäärän. Oikeushenkilöiden välisen viestinnän olisi kuuluttava määritelmän soveltamisalaan silloin kun luonnolliset henkilöt toimivat kyseisten oikeushenkilöiden puolesta tai liittyvät ainakin toisen viestinnän osapuolista. Interaktiivinen viestintä tarkoittaa, että tiedon vastaanottaja pystyy palvelussa vastaamaan. Palveluja, jotka eivät ole näiden vaatimusten mukaisia, kuten lineaarinen lähetystoiminta, tilausvideopalvelu, verkkosivut, sosiaaliset verkostot, blogit tai koneiden välinen tietojenvaihto, ei olisi pidettävä henkilöiden välisinä viestintäpalveluina. Palvelua ei olisi poikkeuksellisissa olosuhteissa pidettävä henkilöiden välisenä viestintäpalveluna, jos henkilöiden välisen interaktiivisen viestinnän toiminto on vähäinen ja pelkästään toiseen palveluun olennaisesti liittyvä liitännäistoiminto, jota ei puolueettomien teknisten syiden vuoksi voida käyttää ilman pääpalvelua ja jonka integrointi ei ole keino kiertää sähköisiä viestintäpalveluja koskevien sääntöjen soveltamista. Määritelmää koskevan poikkeuksen osina termit ”vähäinen” ja ”pelkästään liitännäis-” olisi tulkittava suppeasti ja loppukäyttäjän objektiivisesta näkökannasta. Henkilöiden välisen viestinnän toiminto voitaisiin katsoa vähäiseksi, jos sen objektiivinen hyödyllisyys loppukäyttäjän kannalta on hyvin rajallinen ja jos loppukäyttäjät todellisuudessa vain harvoin käyttävät sitä. Esimerkkinä henkilöiden välisten viestintäpalvelujen määritelmää koskevan poikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävästä ominaisuudesta voisi periaatteessa olla verkkopelin viestintäkanava, joka on riippuvainen palvelun viestintätoiminnon ominaisuuksista.

(18)

Kansallisista tai kansainvälisistä numerointisuunnitelmista tulevia numeroita käyttävät henkilöiden väliset viestintäpalvelut yhdistyvät yleiseen käyttöön osoitettuihin numeroalueisiin. Tällaisiin numeroihin perustuviin henkilöiden välisiin viestintäpalveluihin kuuluvat sekä palvelut, joihin loppukäyttäjien numerot osoitetaan päästä päähän -liitettävyyden varmistamiseksi, että palvelut, joiden avulla loppukäyttäjät saavat yhteyden henkilöihin, joille tällaiset numerot on osoitettu. Numeron käytön pelkästään tunnisteena ei saisi katsoa vastaavan numeron käyttöä yleiseen käyttöön osoitettuihin numeroihin yhdistymiseksi, minkä vuoksi sitä ei itsessään tulisi pitää riittävänä perusteena palvelun määrittelemiseksi numeroihin perustuvaksi henkilöiden väliseksi viestintäpalveluksi. Numeroista riippumattomiin henkilöiden välisiin viestintäpalveluihin olisi sovellettava velvoitteita vain, jos yleinen etu vaatii tiettyjen sääntelystä johtuvien velvoitteiden soveltamista kaiken tyyppisiin henkilöiden välisiin viestintäpalveluihin riippumatta siitä, käyttävätkö ne palvelujensa tarjoamiseksi numeroita vai eivät. On perusteltua kohdella numeroihin perustuvia henkilöiden välisiä viestintäpalveluja eri tavalla, koska ne osallistuvat julkisesti varmistettuun yhteentoimivaan ekosysteemiin ja näin myös hyötyvät siitä.

(19)

Verkon liityntäpiste muodostaa sääntelytarkoituksia varten rajan sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sääntelykehyksen ja televiestinnän päätelaitteiden sääntelyn välille. Verkon liityntäpisteen sijaintipaikan määrittely on kansallisen sääntelyviranomaisen tehtävä. Kansallisten sääntelyviranomaisten käytännön perusteella ja ottaen huomioon kiinteiden ja langattomien topologioiden kirjon Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen, jäljempänä ”BEREC”, olisi tiiviissä yhteistyössä komission kanssa annettava suuntaviivat yhteiselle lähestymistavalle verkon liityntäpisteen yksilöintiin tämän direktiivin mukaisesti erilaisissa konkreettisissa olosuhteissa.

(20)

Tekniikan kehityksen ansiosta loppukäyttäjät voivat käyttää hätäpalveluja paitsi puhelujen myös muiden henkilöiden välisten viestintäpalvelujen kautta. Hätäviestinnän käsitteen olisi sen vuoksi katettava kaikki henkilöiden väliset viestintäpalvelut, joilla tällaisia hätäpalveluja on mahdollista käyttää. Sen perustana ovat unionin lainsäädäntöön jo kirjatut hätäjärjestelmän elementit eli Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2015/758 (17) määritellyt hätäkeskus ja sopivin hätäkeskus sekä komission delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 305/2013 (18) määritellyt hätäpalvelut.

(21)

Kansallisilla sääntely- ja muilla toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava työssään yhdenmukaiset tavoitteet ja periaatteet, ja niiden olisi tarvittaessa sovitettava toimensa yhteen muiden jäsenvaltioiden viranomaisten ja BERECin kanssa hoitaessaan tämä sääntelykehyksen mukaisia tehtäviään.

(22)

Tämän direktiivin nojalla toimivaltaisille viranomaisille annetuilla tehtävillä edistetään osaltaan laajempaa toimintapolitiikkaa kulttuurin, työllisyyden, ympäristön, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden sekä kaupunki- ja aluesuunnittelun alalla.

(23)

Sääntelykehyksessä olisi nykyisten kolmen päätavoitteen eli kilpailun edistämisen, sisämarkkinoiden kehittämisen ja loppukäyttäjien etujen suojelemisen lisäksi oltava verkkoyhteyksiä koskeva tavoite, joka ilmaistaan tuotoksina: erittäin suuren kapasiteetin verkkojen laaja saatavuus ja käyttöönotto kaikkien unionin kansalaisten ja unionin yritysten keskuudessa kohtuullisten hintojen ja vaihtoehtojen, tehokkaan ja oikeudenmukaisen kilpailun, avoimen innovoinnin, radiotaajuuksien tehokkaan käytön, sisämarkkinoiden yhteisten sääntöjen ja ennustettavissa olevien sääntelytapojen ja unionin kansalaisten etujen turvaamiseksi tarvittavien alakohtaisten sääntöjen pohjalta. Jäsenvaltioiden, kansallisten sääntely- ja muiden toimivaltaisten viranomaisten ja sidosryhmien kannalta verkkoyhteyksiä koskeva tavoite edellyttää toisaalta pyrkimystä taloudellisesti kestäviin suurimman kapasiteetin verkkoihin ja palveluihin tietyllä alueella ja toisaalta pyrkimystä maantieteelliseen yhteenkuuluvuuteen lähentämällä eri alueilla saatavilla olevat kapasiteetit.

(24)

Edistymistä tämän direktiivin yleisten tavoitteiden saavuttamisessa olisi tuettava vankalla järjestelmällä, jossa komissio arvioi ja vertailee jäsenvaltioita jatkuvasti tarkastelemalla erittäin suuren kapasiteetin verkkojen saatavuutta kaikille keskeisille sosioekonomisille vaikuttajille, kuten oppilaitokset, liikenteen solmukohdat ja keskeiset julkisten palvelujen tarjoajat, ja pitkälle digitalisoitunutta liiketoimintaa, keskeytymätöntä 5G-kattavuuden saatavuutta kaupunkialueilla ja keskeisillä maaliikenneväylillä sekä sellaisten sähköisten viestintäverkkojen saatavuutta kaikille kotitalouksille kussakin jäsenvaltiossa, jotka pystyvät tarjoamaan vähintään 100 Mb/s:n nopeuden ja ovat nopeasti nostettavissa gigatavunopeuksiin. Tätä varten komission olisi edelleen seurattava jäsenvaltioiden toimia, mukaan lukien esimerkiksi indeksit, joissa esitetään yhteenvetona unionin digitaalisen suorituskyvyn asiaankuuluvat indikaattorit ja seurataan jäsenvaltioiden kehittymistä digitaalisessa kilpailukyvyssä, kuten esimerkiksi digitaalitalouden ja -yhteiskunnan indeksi, ja määritettävä tarvittaessa uusia menetelmiä sekä uusia objektiivisia, konkreettisia ja mitattavissa olevia kriteerejä jäsenvaltioiden tehokkuuden vertailua varten.

(25)

Periaate, jonka mukaan jäsenvaltioiden olisi sovellettava unionin lainsäädäntöä niin, että vältetään sitoutumista yksittäisiin tekniikoihin, mikä merkitsee, ettei kansallinen sääntelyviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen saisi edellyttää tai suosia tietyn tyyppisen tekniikan käyttöä, ei sulje pois oikeasuhteisia toimenpiteitä tiettyjen yksittäisten palvelujen, kuten radiotaajuuksien käyttöä tehostavan digitaalitelevision, edistämiseksi perustelluissa tapauksissa sääntelykehyksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Mainittu periaate ei myöskään estä ottamasta huomioon, että joillakin siirtovälineillä on fyysisiä ominaisuuksia ja arkkitehtuuriin liittyviä piirteitä, jotka voivat olla parempia palvelun laadun, kapasiteetin, ylläpitokustannusten, energiatehokkuuden, hallinnoinnin joustavuuden, luotettavuuden, häiriönsietokyvyn ja skaalattavuuden sekä viime kädessä suorituskyvyn suhteen, mikä voidaan huomioida eri sääntelytavoitteiden saavuttamiseksi toteutetuissa toimissa.

(26)

Tehokkaita investointeja ja kilpailua olisi edistettävä rinnakkain talouskasvun, innovoinnin ja kuluttajien valinnanvaran lisäämiseksi.

(27)

Kilpailua voidaan edistää parhaiten varmistamalla, että investoinnit uuteen ja olemassa olevaan infrastruktuuriin ovat taloudellisesti tehokkaalla tasolla ja että niitä täydennetään tarvittaessa sääntelyllä todellisen kilpailun saavuttamiseksi vähittäispalveluissa. Infrastruktuuriin perustuvan kilpailun tehokas taso saavutetaan sellaisella infrastruktuurien päällekkäisyyden asteella, jolla investoijien voidaan markkinaosuuksien kehitykseen kohdistuvien asiallisten odotusten perusteella kohtuudella odottaa saavan kohtuullisen tuoton.

(28)

On tarpeen antaa asianmukaisia kannustimia investoinneille uusiin erittäin suuren kapasiteetin verkkoihin, jotka edistävät innovointia sisällöltään rikkaissa internetpalveluissa ja vahvistavat unionin kansainvälistä kilpailukykyä. Nämä verkot tarjoavat suunnattomia mahdollisuuksia hyödyttää kuluttajia ja liiketoimintaa kaikkialla unionissa. Näin ollen on hyvin tärkeää edistää kestäviä investointeja kyseisten uusien verkkojen kehittämiseen siten, että samalla turvataan kilpailu, sillä markkinoille pääsyssä on vielä pullonkauloja ja esteitä infrastruktuuritasolla, ja tuetaan kuluttajien valinnanvaraa sääntelyn ennustettavuuden ja yhdenmukaisuuden avulla.

(29)

Tämän direktiivin tavoitteena on vähitellen vähentää alakohtaista ennakkosääntelyä sitä mukaa kun kilpailu markkinoilla kehittyy sen varmistamiseksi, että lopulta sähköistä viestintää säännellään ainoastaan kilpailulainsäädännöllä. Koska sähköisen viestinnän markkinat ovat viime vuosina osoittaneet voimakasta kilpailudynamiikkaa, on ensisijaisen tärkeää, että ennakkosääntelyvelvoitteita määrätään ainoastaan siinä tapauksessa, että asianomaisilla markkinoilla ei ole todellista ja kestävää kilpailua. Ennakkosääntelytoimien tavoitteena on tuottaa hyötyjä loppukäyttäjille tekemällä vähittäismarkkinoista sellaiset, että niillä vallitsee kestävästi todellinen kilpailu. Tukkutasolla olisi asetettava velvoitteita tapauksissa, joissa yhdellä tai useammalla vähittäismarkkinalla ei muuten todennäköisesti saataisi aikaan todellista kilpailua kyseisten velvoitteiden puuttuessa. On todennäköistä, että kansalliset sääntelyviranomaiset voivat vähitellen markkina-analyysiprosessin avulla katsoa vähittäismarkkinat kilpailumarkkinoiksi jopa ilman tukkutason sääntelyä, erityisesti kun otetaan huomioon odotetut parannukset innovoinnin ja kilpailun alalla. Tällaisessa tapauksessa kansallisen sääntelyviranomaisen olisi pääteltävä, että tukkutasolla ei enää tarvita sääntelyä, ja arvioitava vastaavat merkitykselliset tukkumarkkinat ennakkosääntelyn poistamiseksi. Kansallisen sääntelyviranomaisen olisi näin tehdessään otettava huomioon mahdolliset tukkumarkkinoiden ja niihin liittyvien vähittäismarkkinoiden väliset vipuvaikutukset, jotka voivat edellyttää infrastruktuuritasolle pääsyn esteiden poistamista, jotta voidaan varmistaa pitkän aikavälin kilpailu vähittäistasolla.

(30)

Sähköisen viestinnän merkitys kasvaa entisestään yhä useammilla aloilla. Esineiden internet on esimerkki siitä, miten sähköiseen viestintään liittyvä radiosignaalien siirto kehittää ja muovaa yhteiskunnan ja liiketoiminnan realiteetteja. Jotta tällaisesta kehityksestä saataisiin mahdollisimman suuri hyöty, on olennaisen tärkeää ottaa käyttöön ja hyödyntää radiotaajuuksien hallinnoinnissa uusia langattomia viestintäteknologioita ja -sovelluksia. Koska myös muiden radiotaajuuksiin perustuvien teknologioiden ja sovellusten kysyntä kasvaa ja koska kasvua voidaan edistää integroimalla tai yhdistämällä ne sähköiseen viestintään, radiotaajuuksien hallinnassa olisi tapauksen mukaan sovellettava monialaista lähestymistapaa radiotaajuuksien käytön tehokkuuden parantamiseksi.

(31)

Strateginen suunnittelu, unionin tason koordinointi ja tarvittaessa yhdenmukaistaminen voivat auttaa varmistamaan, että radiotaajuuksien käyttäjät saavat sisämarkkinoista täyden hyödyn ja että unionin etuja voidaan puolustaa tehokkaasti maailmanlaajuisesti. Näitä tarkoituksia varten olisi voitava tarvittaessa hyväksyä monivuotisia radiotaajuuspolitiikkaa koskevia ohjelmia. Ensimmäinen tällainen ohjelma vahvistettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 243/2012/EU (19), jossa vahvistetaan poliittiset suuntaviivat ja tavoitteet radiotaajuuksien käyttöä unionissa koskevaa strategista suunnittelua ja yhdenmukaistamista varten. Poliittisissa suuntaviivoissa ja tavoitteissa olisi voitava viitata sisämarkkinoiden toteuttamisen ja toiminnan kannalta tarpeelliseen radiotaajuuksien saatavuuteen ja tehokkaaseen käyttöön tämän direktiivin mukaisesti.

(32)

Kansalliset rajat menettävät jatkuvasti merkitystään radiotaajuuksien optimaalisen käytön kannalta. Kansallisten politiikkojen tarpeeton pirstaloituminen aiheuttaa radiotaajuuksien käyttäjille lisäkustannuksia ja markkinatilaisuuksien menetyksiä ja hidastaa innovointia sisämarkkinoita haittaavasti ja on vahingoksi kuluttajille ja koko taloudelle.

(33)

Tämän direktiivin radiotaajuuksien hallinnointia koskevien säännösten olisi oltava sopusoinnussa radiotaajuuksien hallinnoinnin alalla toimivien kansainvälisten ja alueellisten organisaatioiden, kuten Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) ja Euroopan posti- ja telehallintojen konferenssin (CEPT), tekemän työn kanssa, jotta varmistetaan radiotaajuuksien käytön tehokas hallinnointi ja yhdenmukaistaminen koko unionin alueella sekä jäsenvaltioiden ja ITU:n muiden jäsenten kesken.

(34)

Sääntelytehtävien ja toiminnallisten tehtävien erottamisen periaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi taattava kansallisen sääntely- ja muiden toimivaltaisten viranomaisten riippumattomuus niiden päätösten puolueettomuuden varmistamiseksi. Tämä riippumattomuuden vaatimus ei rajoita jäsenvaltioiden institutionaalista itsemääräämisoikeutta, niiden perustuslaillisia velvollisuuksia eikä puuttumattomuuden periaatetta suhteessa jäsenvaltioiden omistusoikeusjärjestelmiin, siten kuin SEUT 345 artiklassa määrätään. Kansallisilla sääntely- ja muilla toimivaltaisilla viranomaisilla olisi niille määrättyjen tehtävien hoitamiseksi oltava käytössään tarpeelliset voimavarat henkilöstön, asiantuntemuksen ja rahoituksen osalta.

(35)

Tietyt direktiivin mukaiset tehtävät kuten markkinoiden ennakkosääntely, mukaan lukien käyttöoikeus- ja yhteenliittämisvelvoitteiden määrääminen sekä yritysten välisten riitojen ratkaiseminen, ovat tehtäviä, joiden toteuttamisen olisi kuuluttava ainoastaan kansallisille sääntelyviranomaisille eli elimille, jotka ovat riippumattomia sekä toimialasta että ulkopuolisesta väliintulosta tai poliittisesta painostuksesta. Jollei toisin säädetä, jäsenvaltioiden olisi voitava osoittaa muita tässä direktiivissä säädettyjä sääntelytehtäviä joko kansallisille sääntelyviranomaisille tai muille toimivaltaisille viranomaisille. Saatettaessa direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä jäsenvaltioiden olisi edistettävä kansallisten sääntelyviranomaisten toimivallan vakautta suhteessa unionin sähköisen viestinnän sääntelykehyksen, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 2009, osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen yhteydessä osoitettuihin tehtäviin, erityisesti kilpailuun markkinoilla tai markkinoille pääsyyn liittyvien tehtävien osalta. Kun tehtäviä osoitetaan muille toimivaltaisille viranomaisille, näiden olisi pyrittävä kuulemaan kansallisia sääntelyviranomaisia ennen päätöksen tekemistä. Hyvän yhteistyön periaatteen mukaisesti kansallisten sääntely- ja muiden toimivaltaisten viranomaisten olisi vaihdettava tietoja tehtäviensä hoitamiseksi.

(36)

Tämä direktiivi ei sisällä aineellisia säännöksiä avoimesta internetyhteydestä eikä verkkovierailuista eikä sillä rajoiteta toimivallan osoittamista kansallisille sääntelyviranomaisille Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 531/2012 (20) ja asetuksessa (EU) 2015/2120. Tässä direktiivissä säädetään kuitenkin lisäksi siitä, että kansalliset sääntelyviranomaiset ovat toimivaltaisia arvioimaan ja seuraamaan tiiviisti markkinoille pääsyä ja kilpailua koskevia kysymyksiä, jotka mahdollisesti vaikuttavat loppukäyttäjien oikeuteen avoimeen internetyhteyteen.

(37)

Kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuutta lujitettiin vuonna 2009 loppuunsaatetussa sähköisen viestinnän sääntelykehyksen tarkistuksessa sääntelyjärjestelmän tehokkaamman soveltamisen varmistamiseksi, viranomaisten määräysvallan lisäämiseksi ja viranomaisten tekemien päätösten ennakoitavuuden parantamiseksi. Tätä varten kansallisessa lainsäädännössä oli nimenomaisesti varmistettava, että kansallinen sääntelyviranomainen on tehtäviään suorittaessaan suojattu ulkopuoliselta väliintulolta tai poliittiselta painostukselta, joka voisi vaarantaa sen käsiteltäväksi tulevien asioiden riippumattoman arvioinnin. Tällainen ulkopuolinen vaikuttaminen tekee kansallisesta lainsäädäntöelimestä soveltumattoman toimimaan kansallisena sääntelyviranomaisena sääntelyjärjestelmän mukaisesti. Tätä varten oli säädettävä etukäteen säännöistä, jotka koskevat kansallisen sääntelyviranomaisen johtajan erottamisen perusteita, jotta kyseisen elimen puolueettomuudesta ja sen taipumattomuudesta ulkoisten tekijöiden edessä ei jäisi järkevää epäilystä. Mielivaltaisten erottamisten estämiseksi erotetuilla jäsenillä olisi oltava oikeus pyytää toimivaltaista tuomioistuinta tarkistamaan, onko erottamiselle tässä direktiivissä säädettyä pätevää perustetta. Erottaminen saisi liittyä ainoastaan johtajan tai jäsenen henkilökohtaiseen tai ammatilliseen pätevyyteen. On tärkeää, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oma budjetti erityisesti sen vuoksi, että ne pystyvät palkkaamaan riittävästi pätevää henkilöstöä. Tämä budjetti olisi julkaistava vuosittain avoimuuden varmistamiseksi. Niillä olisi budjettinsa rajoissa oltava itsenäisyys henkilöresurssien ja taloudellisten resurssien hallinnoinnissa. Puolueettomuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden, joilla on omistusosuuksia tai päätäntävaltaa sellaisissa yrityksissä, jotka suorittavat kansallisen sääntelyviranomaisen tai muiden toimivaltaisten viranomaisten budjettiin hallinnollisia maksuja, olisi varmistettava, että omistajuuteen tai päätäntävaltaan liittyvä toiminta ja budjetin valvontaan liittyvä toiminta erotetaan rakenteellisesti tehokkaasti toisistaan.

(38)

Kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuutta on tarpeen vahvistaa entisestään sen varmistamiseksi, että kansallisen sääntelyviranomaisen johtaja ja jäsenet ovat taipumattomia ulkoisten tekijöiden edessä, ja säätää vähimmäispätevyysvaatimuksista ja toimikauden vähimmäiskestosta. Jotta lisäksi voitaisiin vähentää sääntelyloukun riskiä, varmistaa jatkuvuus ja lisätä riippumattomuutta, jäsenvaltioiden olisi harkittava, että rajoitetaan mahdollisuutta uusia kollegiaalisen elimen johtajan tai jäsenten toimikausi ja otetaan käyttöön asianmukainen kiertojärjestelmä kollegiaalisen elimen jäsenille ja ylimmälle johdolle. Tämä voitaisiin järjestää muun muassa nimittämällä kollegiaalisen elimen ensimmäiset jäsenet eri ajanjaksoiksi, jotta jäsenten ja näiden seuraajien toimeksiannot eivät pääty yhtä aikaa.

(39)

Kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi oltava vastuu- ja selontekovelvollisuus tehtäviensä hoidon suhteen. Tätä varten niiden olisi tavanomaisesti raportoitava vuosittain eikä yksittäisten raportointipyyntöjen perusteella, koska jos tällaisia pyyntöjä esitettäisiin suhteettoman paljon, viranomaisten itsenäisyys voisi kärsiä ja tehtävien hoito estyä. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön (21) mukaan laaja tai ehdoton raportointivelvollisuus voi epäsuorasti vaikuttaa viranomaisen itsenäisyyteen.

(40)

Jäsenvaltioiden olisi annettava komissiolle tiedoksi kansalliset sääntely- ja muut toimivaltaiset viranomaiset. Kun kyseessä ovat toimivaltaiset viranomaiset, joilla on valtuudet myöntää asennusoikeuksia, olisi oltava mahdollista täyttää ilmoitusvelvollisuus viittaamalla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/61/EU (22) nojalla perustettuun yhtenäiseen tiedotuspisteeseen.

(41)

Käyttöön olisi otettava mahdollisimman yksinkertainen valtuutusjärjestelmä sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjontaa varten, jotta voidaan edistää uusien viestintäpalvelujen sekä yleiseurooppalaisten viestintäverkkojen ja -palvelujen kehittymistä sekä antaa palvelujen tarjoajille ja kuluttajille mahdollisuus hyötyä sisämarkkinoiden tuomista mittakaavaeduista.

(42)

Sisämarkkinoista palvelujen tarjoajille ja loppukäyttäjille koituvat hyödyt saadaan parhaiten sähköisiä viestintäverkkoja ja sähköisiä viestintäpalveluja, jotka ovat muita kuin numeroista riippumattomat henkilöiden väliset viestintäpalvelut, koskevalla yleisvaltuutuksella, ilman kansallisen sääntelyviranomaisen nimenomaista päätöstä tai hallinnollista toimenpidettä, ja rajoittamalla mahdolliset menettelyjä koskevat vaatimukset ainoastaan vahvistusilmoitukseen. Jos jäsenvaltiot vaativat sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajilta ilmoituksen niiden aloittaessa toimintansa, tällaisesta ilmoituksesta ei saisi aiheutua tarjoajille hallinnollisia kustannuksia, ja se voitaisiin asettaa saataville toimivaltaisten viranomaisten verkkosivustolla olevan yhteyspisteen kautta. Jotta voidaan tukea tehokasta rajatylittävää yhteistyötä erityisesti yleiseurooppalaisten toimijoiden osalta, BERECin olisi otettava käyttöön tällaisia ilmoituksia koskeva tietokanta, joka perustuu toimivaltaisten viranomaisten antamiin tietoihin, ja pidettävä sitä yllä. Toimivaltaisten viranomaisten olisi toimitettava BERECille ainoastaan täydelliset ilmoitukset. Jäsenvaltiot eivät saisi estää verkkojen tai palvelujen tarjoamista millään tavalla, myöskään ilmoituksen puutteellisuuden perusteella.

(43)

Ilmoituksissa olisi oltava kyse vain siitä, että tarjoaja toteaa, että se aikoo aloittaa sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjonnan. Tarjoajaa olisi voitava vaatia liittämään ilmoitukseensa ainoastaan tässä direktiivissä säädetyt tiedot. Jäsenvaltiot eivät saisi asettaa ylimääräisiä tai erillisiä ilmoitusvaatimuksia.

(44)

Päin vastoin kuin muut tässä direktiivissä määritellyt sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen luokat, numeroista riippumattomat henkilöiden väliset viestintäpalvelut eivät hyödynnä julkisia numeroalueita eivätkä osallistu julkisesti varmistettuun yhteentoimivaan ekosysteemiin. Sen vuoksi tämän tyyppisiin palveluihin ei olisi sovellettava yleisvaltuutusjärjestelmää.

(45)

Myöntäessään radiotaajuuksia ja numeroalueiden käyttöä koskevia oikeuksia tai oikeuksia asentaa järjestelmiä toimivaltaisten viranomaisten olisi ilmoitettava asianomaisista ehdoista yrityksille, joille ne myöntävät tällaisia oikeuksia. Jäsenvaltioiden olisi voitava asettaa tällaisia ehtoja radiotaajuuksien käytölle yksittäisissä käyttöoikeuksissa tai yleisvaltuutuksessa.

(46)

Yleisvaltuutusten olisi sisällettävä ainoastaan erityisesti sähköisen viestinnän alaa koskevia ehtoja. Niihin ei olisi liitettävä muun voimassa olevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti jo sovellettavia ehtoja, erityisesti kuluttajansuojaa koskevia ehtoja, jotka eivät koske erityisesti viestinnän alaa. Toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava esimerkiksi tiedottaa yrityksille sovellettavista ympäristöön sekä maankäytön suunnitteluun liittyvistä vaatimuksista. Yleisvaltuutuksen nojalla määrätyt ehdot eivät vaikuta sovellettavan lain määrittämiseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/2008 (23) nojalla.

(47)

Yleisvaltuutuksiin liitettäviin ehtoihin voisi sisältyä erityisehtoja, jotka koskevat esteettömyyttä vammaisten loppukäyttäjien kannalta sekä viranomaisten ja hätäpalvelujen tarvetta tiedottaa toisilleen ja yleisölle ennen suuronnettomuuksia, niiden aikana ja niiden jälkeen.

(48)

Yritysten yleisvaltuutukseen perustuvat oikeudet ja velvollisuudet on tarpeen sisällyttää selkeästi tällaisiin valtuutuksiin, jotta voidaan varmistaa tasavertaiset toimintamahdollisuudet koko unionissa ja jotta rajat ylittäviä neuvotteluja yleisten sähköisten viestintäverkkojen yhteenliittämisestä voidaan helpottaa.

(49)

Yleisvaltuutus oikeuttaa sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja yleisölle tarjoavat yritykset neuvottelemaan yhteenliittämisestä tämän direktiivin ehtojen mukaisesti. Muut kuin sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja yleisölle tarjoavat yritykset voivat neuvotella yhteenliittämisestä kaupallisin ehdoin.

(50)

Liittäessään ehtoja yleisvaltuutuksiin ja soveltaessaan hallinnollisia maksuja toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava asianmukaisesti huomioon tilanteet, joissa luonnolliset henkilöt tarjoavat sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja voittoa tavoittelematta. Jos sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja ei tarjota yleisölle, on asianmukaista asettaa vähemmän ehtoja sekä ehtoja, jotka ovat lievempiä kuin ne, jotka ovat perusteltuja silloin kun sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja tarjotaan yleisölle, jos mitään ehtoja asetetaan.

(51)

Erityisvelvoitteet, jotka asetetaan unionin oikeuden mukaisesti yrityksille, jotka tarjoavat sähköisiä viestintäverkkoja ja sähköisiä viestintäpalveluja, sen vuoksi, että niillä katsotaan olevan tässä direktiivissä määritelty huomattava markkinavoima, olisi asetettava erillään yleisvaltuutuksen mukaisista yleisistä oikeuksista ja velvoitteista.

(52)

On mahdollista, että sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajat tarvitsevat vahvistuksen yleisvaltuutuksen mukaisista oikeuksistaan, jotka liittyvät yhteenliittämiseen ja asennusoikeuksiin, varsinkin helpottamaan neuvotteluja muiden, alue- tai paikallistason, hallintotasojen tai muiden jäsenvaltioiden palveluntarjoajien kanssa. Toimivaltaisten viranomaisten olisi toimitettava tätä tarkoitusta varten yrityksille lausunto joko pyynnöstä tai vaihtoehtoisesti ilman eri pyyntöä vastauksena yleisvaltuutuksen mukaiseen ilmoitukseen. Tällaisen lausunnon ei sellaisenaan olisi merkittävä oikeuksien saamista eivätkä mitkään yleisvaltuutuksen mukaiset oikeudet tai käyttöoikeudet tai tällaisten oikeuksien käyttö saisi edellyttää lausuntoa.

(53)

Sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajille olisi voitava asettaa hallinnollisia maksuja, joilla rahoitetaan kansallisen sääntely- tai muun toimivaltaisen viranomaisen toiminta, joka liittyy yleisvaltuutusjärjestelmän hallinnointiin ja käyttöoikeuksien myöntämiseen. Tällaiset maksut saisivat kattaa ainoastaan tästä toiminnasta aiheutuvat todelliset hallinnolliset kustannukset. Tämän vuoksi kansallisten sääntely- ja muiden toimivaltaisten viranomaisten varainkeruun ja -käytön avoimuus olisi varmistettava tekemällä vuotuinen selvitys kerättyjen maksujen kokonaismäärästä ja aiheutuneista hallinnollisista kustannuksista, jotta yritykset voivat varmistua siitä, että ne ovat tasapainossa.

(54)

Hallinnollisten maksujen järjestelmät eivät saisi vääristää kilpailua eivätkä luoda markkinoille pääsyn esteitä. Yleisvaltuutusjärjestelmässä ei ole mahdollista kohdentaa hallinnollisia kustannuksia eikä siten maksuja yksittäisille yrityksille, paitsi myönnettäessä numeroalueiden ja radiotaajuuksien käyttöoikeuksia ja järjestelmien asennusoikeuksia. Sovellettavien hallinnollisten maksujen olisi oltava yleisvaltuutusjärjestelmän yleisten periaatteiden mukaisia. Esimerkki vaihtoehtoisesta maksujen määräytymisperusteesta, joka on oikeudenmukainen, yksinkertainen ja avoin, voisi olla liikevaihtoon liittyvä jakautumisperuste. Hallinnollisten maksujen ollessa hyvin alhaiset kysymykseen voisivat tulla myös kiinteät maksut tai maksut, joissa kiinteämääräinen perusmaksu yhdistyy liikevaihtosidonnaiseen tekijään. Siltä osin kuin yleisvaltuutusjärjestelmää sovelletaan myös yrityksiin, joilla on hyvin vähäiset markkinaosuudet, kuten yhteisölliset verkkopalvelujen tarjoajat, tai palveluntarjoajiin, joiden liiketoimintamalli tuottaa hyvin vähän tuloja vaikka markkinaosuus olisi määrällisesti merkittävä, jäsenvaltioiden olisi harkittava mahdollisuutta vahvistaa hallinnollisten maksujen määräämiselle asianmukainen vähimmäiskynnys.

(55)

Jäsenvaltiot saattavat joutua muuttamaan yleisvaltuutuksiin ja käyttöoikeuksiin liittyviä oikeuksia, ehtoja, menettelyjä, hallinnollisia maksuja ja muita maksuja silloin, kun se on objektiivisesti perusteltavissa. Tällaisista ehdotetuista muutoksista olisi ilmoitettava asianmukaisesti ja hyvissä ajoissa kaikille asianomaisille osapuolille, jotta niillä olisi riittävät mahdollisuudet esittää näkemyksensä tällaisista muutoksista. Olisi vältettävä tarpeettomia menettelyjä, jos nykyisiin järjestelmien asennusoikeuksiin tai radiotaajuuksien tai numeroalueiden käyttöoikeuksiin tehdään vähäisiä muutoksia, jotka eivät vaikuta kolmansien osapuolten etuihin. Oikeuksien ja velvoitteiden muutoksia pidetään vähäisinä, kun ne ovat pääasiassa hallinnollisia, eivät vaikuta yleisvaltuutusten ja yksittäisten käyttöoikeuksien keskeiseen sisältöön eivätkä siten voi antaa kilpailuetua muihin yrityksiin nähden.

(56)

Kun otetaan huomioon, että on tärkeää taata oikeusvarmuus ja parantaa sääntelyn ennustettavuutta turvallisen investointiympäristön luomiseksi erityisesti uuden langattoman laajakaistaviestinnän osalta, nykyisten radiotaajuuksien tai numeroalueiden käyttöoikeuksien tai järjestelmien asennusoikeuksien rajoituksiin tai peruutuksiin olisi sovellettava ennustettavissa olevia ja avoimia perusteita ja menettelyjä. Sen vuoksi voitaisiin edellyttää tiukempia vaatimuksia tai ilmoitusmekanismia erityisesti silloin, kun käyttöoikeudet on jaettu kilpailuun perustuvalla tai vertailevalla menettelyllä ja kun kyseessä ovat yhdenmukaistetut radiotaajuusalueet, joita käytetään langattomissa sähköisissä laajakaistaviestintäpalveluissa, jäljempänä ”langattomat laajakaistapalvelut”. Radiotaajuuksien tosiasiallista ja tehokasta käyttöä ja tekniikan kehitystä koskevat perusteet voisivat pohjautua Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 676/2002/EY (24) nojalla hyväksyttyihin teknisiin täytäntöönpanotoimenpiteisiin. Kun yleisvaltuutuksia ja yksittäisiä oikeuksia radiotaajuuksien käyttämiseksi on rajoitettava tai muutettava tai ne on peruutettava ilman oikeudenhaltijan suostumusta, tämä voidaan tehdä asianomaisten osapuolten kuulemisen jälkeen, paitsi kun ehdotetut muutokset ovat vähäisiä. Koska yleisvaltuutusten tai oikeuksien rajoituksilla tai peruutuksilla voi olla merkittäviä seurauksia niiden haltijoille, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi toimittava erityisen huolellisesti ja arvioitava ennalta mahdollinen haitta, jota tällaiset toimenpiteet voivat aiheuttaa, ennen kyseisten toimenpiteiden hyväksymistä.

(57)

Voidakseen hoitaa tehtäviään tehokkaasti kansallisten sääntelyviranomaisten, muiden toimivaltaisten viranomaisten ja BERECin kerättävä tietoja markkinatoimijoilta; tähän voi sisältyä arviointi siitä, ovatko yleiset ehdot tämän direktiivin mukaisia, keskeyttämättä noiden ehtojen sovellettavuutta arvioinnin aikana. Poikkeuksellisesti voi olla myös tarpeen kerätä tietoja muilta yrityksiltä, jotka toimivat sähköisen viestinnän palvelujen alaan läheisesti liittyvillä aloilla, kuten sisällöntuottajilta, joiden hallussa on tietoja, joita ne saattavat tarvita hoitaakseen unionin lainsäädännön mukaisia tehtäviään. Voi myös olla tarpeen kerätä tällaisia tietoja komission puolesta, jotta se voi täyttää unionin lainsäädännön mukaiset velvollisuutensa. Tietojensaantipyyntöjen olisi oltava oikeasuhteisia, eivätkä ne saisi aiheuttaa kohtuutonta taakkaa yrityksille. Kansallisten sääntely- ja muiden toimivaltaisten viranomaisten keräämien tietojen olisi oltava yleisesti saatavilla, paitsi siltä osin kuin ne ovat luottamuksellisia tietojen julkista saatavuutta koskevien kansallisten sääntöjen mukaisesti ja jollei liikesalaisuuksia koskevasta unionin ja kansallisesta lainsäädännöstä muuta johdu.

(58)

Sen varmistamiseksi, että kansalliset sääntelyviranomaiset voivat hoitaa sääntelytehtävänsä tehokkaasti, niiden keräämiin tietoihin olisi sisällyttävä kirjanpitotietoa vähittäismarkkinoista, jotka liittyvät sellaisiin tukkumarkkinoihin, joilla jollakin yrityksellä katsotaan olevan huomattava markkinavoima ja joita kansallinen sääntelyviranomainen siten sääntelee. Näihin tietoihin olisi sisällyttävä myös sellaista tietoa, jonka avulla kansallinen sääntelyviranomainen voi arvioida käyttöoikeuksiin liitettyjen ehtojen noudattamista sekä verkkotopologian suunniteltujen uudistusten tai muutosten mahdollisia vaikutuksia kilpailun kehittymiseen tai muiden osapuolten saataville asetettaviin tukkutuotteisiin. Tiedot, jotka liittyvät radiotaajuuksien käyttöoikeuksia koskevien kattavuusvelvoitteiden noudattamiseen, ovat olennaiset tärkeitä verkkojen käyttöönottoa koskevien maantieteellisten kartoitusten perinpohjaisuuden varmistamiseksi. Toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava tätä varten edellyttää, että tiedot esitetään paikallisella tasolla eriteltyinä sellaisella tarkkuudella, että niitä voidaan hyödyntää verkkoja koskevassa maantieteellisessä kartoituksessa.

(59)

Verkkojen ja palvelujen tarjoajille sekä kyseessä olevalle toimivaltaiselle viranomaiselle kuuluvien raportointi- ja tiedonantovelvollisuuksien taakan keventämiseksi tällaisten velvollisuuksien olisi oltava oikeasuhteisia, objektiivisesti perusteltavissa ja rajoituttava ehdottoman välttämättömään. Olisi erityisesti vältettävä sitä, että toimivaltainen viranomainen ja BEREC esittävät päällekkäisiä tietopyyntöjä ja että yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuden kaikkien ehtojen täyttymisestä vaaditaan selvitys järjestelmällisesti ja säännöllisesti. Yritysten olisi tiedettävä, mihin tarkoituksiin niiltä pyydettäviä tietoja aiotaan käyttää. Tietojen toimittaminen ei saisi olla markkinoille pääsyn edellytys. Tilastollisia tarkoituksia varten sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajilta voidaan vaatia ilmoitus, kun ne lopettavat toimintansa.

(60)

Jäsenvaltioiden velvoitteisiin toimittaa tietoja unionin kansainvälisten sopimusten mukaisten etujen valvomiseksi tai sellaisen oikeudenalan, kuten kilpailuoikeuden, mukaisiin raportointivelvoitteisiin, joka ei koske erityisesti sähköisen viestinnän alaa, ei saisi kohdistua vaikutuksia.

(61)

Tietoja, joiden toimivaltainen viranomainen katsoo liikesalaisuuksia ja henkilötietojen suojaa koskevien unionin ja kansallisten sääntöjen mukaisesti olevan luottamuksellisia, olisi voitava vaihtaa komission, BERECin ja muiden kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa silloin, kun se on välttämätöntä tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten soveltamiseksi. Vaihdettavat tiedot olisi rajattava tiedonvaihdon tarkoituksen kannalta merkityksellisiin ja oikeasuhteisiin tietoihin.

(62)

Koska sähköisten laajakaistaviestintäverkkojen kirjo kasvaa jatkuvasti teknologian, topologian, käytetyn välineen ja omistajuuden suhteen, sääntelyn perustana on oltava yksityiskohtaista tietoa verkkojen käyttöönotosta, jotta se voisi olla tehokasta ja kohdistua niille alueille, joilla sitä tarvitaan. Tällainen tieto on olennaista investointien edistämiseksi, verkkoyhteyksien lisäämiseksi kaikkialla unionissa ja tietojen toimittamiseksi kaikille asiaankuuluville viranomaisille ja kansalaisille. Siihen olisi kuuluttava kartoituksia, jotka koskevat sekä erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönottoa että merkittäviä parannuksia tai laajennuksia nykyisiin kupariverkkoihin tai muihin verkkoihin, jotka eivät välttämättä kaikilta osin suorituskykyominaisuuksiltaan vastaa erittäin suuren kapasiteetin verkkoja, kuten kuidun vetäminen jakomoon yhdistettynä vektoroinnin kaltaisiin aktiivisiin teknologioihin. Asiaankuuluvien ennusteiden olisi koskettava enintään kolmen vuoden ajanjaksoja. Niiden tietojen yksityiskohtaisuus ja alueellinen tarkkuus, jotka toimivaltaisten viranomaisten olisi kerättävä, olisi määriteltävä kyseisen sääntelytavoitteen mukaan, ja niiden olisi oltava riittäviä asianomaisen sääntelytarkoituksen kannalta. Sen vuoksi alueyksiköiden koot vaihtelevat myös jäsenvaltioittain kansallisten erityisolosuhteiden mukaisten sääntelytarpeiden ja paikallisten tietojen saatavuuden mukaan. Tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistön (NUTS) taso 3 ei useimmissa tapauksissa todennäköisesti ole riittävän pieni alueyksikkö. Kansallisten sääntely- ja muiden toimivaltaisten viranomaisten olisi tällaisia tehtäviä suorittaessaan otettava huomioon parhaita käytäntöjä koskevat BERECin suuntaviivat, ja tällaisissa suuntaviivoissa voidaan hyödyntää kokemuksia, joita kansalliset sääntely- ja/tai muut toimivaltaiset viranomaiset ovat saaneet tehdessään verkkojen käyttöönottoa koskevia maantieteellisiä kartoituksia. Toimivaltaisten viranomaisten olisi tapauksissa, joissa tiedot eivät ole vielä saatavilla markkinoilla, annettava tietoa suoraan saataville avoimessa tietomuodossa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/98/EY (25) mukaisesti ja ilman uudelleenkäyttöä koskevia rajoituksia kyseisissä kartoituksissa kerätyistä tiedoista sekä olisi saatettava palvelun laatua koskevia välineitä loppukäyttäjien saataville, jotta näiden tietämys saatavilla olevista yhteyspalveluista paranisi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta liikesalaisuuksien suojaa koskevia vaatimuksia. Kaikkien asianomaisten viranomaisten olisi mitä tahansa tällaisia tietoja kerätessään noudatettava luottamuksellisuuden periaatetta ja vältettävä asettamasta mitään yritystä epäedulliseen kilpailuasemaan.

(63)

On välttämätöntä kuroa umpeen digitaalinen kuilu unionissa, jotta kaikilla unionin kansalaisilla olisi mahdollisuus saada internet- ja digitaalipalveluja. Tätä varten asiaankuuluvilla viranomaisilla olisi yksittäisten ja tarkasti määriteltyjen alueiden osalta oltava mahdollisuus pyytää yrityksiä ja viranomaisia ilmaisemaan aikomuksensa ottaa käyttöön erittäin suuren kapasiteetin verkkoja näillä alueilla antaen niille riittävästi aikaa antaa perinpohjaisesti harkittu vastaus. Ennusteisiin sisältyvissä tiedoissa olisi otettava huomioon sähköisten viestintäverkkojen alan taloudelliset näkymät ja palveluntarjoajien investointiaikeet tietojen keruuhetkellä, jotta voidaan määritellä saatavilla olevat verkkoyhteydet eri alueilla. Jos yritys tai viranomainen ilmaisee aikomuksensa ottaa käyttöön verkkoja alueella, kansallisen sääntely- tai muun toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava vaatia muita yrityksiä ja viranomaisia ilmoittamaan, aikovatko ne ottaa alueella käyttöön erittäin suuren kapasiteetin verkkoja tai tehdä merkittäviä parannuksia tai laajennuksia, joilla niiden verkon suorituskyky nostetaan vähintään 100 Mbps:n latausnopeuteen. Tämä menettely luo avoimuutta yrityksille ja viranomaisille, jotka ovat ilmaisseet kiinnostuksensa ottaa käyttöön verkkoja tällä alueella siten, että laatiessaan liiketoimintasuunnitelmiaan ne voivat arvioida todennäköisen kilpailun, joka niillä tulee olemaan muiden verkkojen taholta. Tällaisen avoimuuden myönteinen vaikutus on riippuvainen markkinatoimijoista, jotka vastaavat totuudenmukaisesti ja vilpittömässä mielessä.

(64)

Vaikka markkinatoimijat voivat muuttaa käyttöönottosuunnitelmiaan ennakoimattomista, objektiivisista ja perusteltavissa olevista syistä, toimivaltaisten viranomaisten olisi puututtava asiaan, myös silloin, jos julkiseen rahoitukseen kohdistuu vaikutuksia, ja tarvittaessa määrättävä seuraamuksia, jos yritys tai viranomainen on antanut niille tarkoituksellisesti tai törkeästä huolimattomuudesta johtuen harhaanjohtavia, virheellisiä tai puutteellisia tietoja. Seuraamuksia koskevaa asiaankuuluvaa säännöstä sovellettaessa törkeän huolimattomuuden olisi viitattava tilanteeseen, jossa yritys tai viranomainen antaa harhaanjohtavia, virheellisiä tai puutteellisia tietoja sellaisen toimintansa tai sisäisen organisointinsa vuoksi, jossa laiminlyödään vakavasti asianmukainen huolellisuus annettujen tietojen osalta. Törkeä huolimattomuus ei saisi edellyttää, että yritys tai viranomainen tietää, että annetut tiedot ovat harhaanjohtavia, virheellisiä tai puutteellisia, vaan että se olisi tiennyt, jos se olisi toiminut tai ollut organisoitunut asianmukaista huolellisuutta noudattaen. On tärkeää, että seuraamukset ovat riittävän varoittavia ottaen huomioon kielteinen vaikutus kilpailuun ja julkisesti rahoitettuihin hankkeisiin. Seuraamuksia koskevat säännökset eivät saisi rajoittaa oikeuksia vaatia korvausta vahingoista kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(65)

Jotta investointiedellytykset olisivat ennustettavissa, toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava jakaa sellaisten yritysten ja viranomaisten kanssa, jotka ovat ilmaisseet kiinnostuksensa ottaa käyttöön erittäin suuren kapasiteetin verkkoja, tietoa siitä, tehdäänkö tai aiotaanko asianomaisella alueella tehdä verkkojen parannuksia, mukaan lukien verkot, joiden latausnopeus on alle 100 Mb/s.

(66)

On tärkeää, että kansalliset sääntely- ja muut toimivaltaiset viranomaiset kuulevat ehdotettavien päätösten osalta kaikkia asianomaisia osapuolia, antavat näille riittävästi aikaa huomautusten esittämiseen ottaen huomioon asian monitahoisuus ja ottavat näiden näkemykset huomioon ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Jotta kansallisen tason päätökset eivät vaikuttaisi haitallisesti sisämarkkinoiden toimintaan tai perustamissopimuksen muihin tavoitteisiin, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi ilmoitettava tietyistä päätösehdotuksista myös komissiolle ja muille kansallisille sääntelyviranomaisille, jotta niillä olisi mahdollisuus esittää niistä huomautuksensa. Toimivaltaisten viranomaisten on syytä kuulla tässä direktiivissä määritellyissä tapauksissa asianomaisia osapuolia kaikista toimenpide-ehdotuksista, jotka vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(67)

Kilpailuympäristössä olisi otettava huomioon asianomaisten osapuolten, mukaan lukien käyttäjät ja kuluttajat, näkemykset. Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön asianmukainen kuulemismekanismi, jotta kansalaisten edut voitaisiin ottaa asianmukaisesti huomioon. Tällainen mekanismi voisi olla muodoltaan elin, joka tekisi kansallisesta sääntelyviranomaisesta ja palveluntarjoajista riippumattomia selvityksiä kuluttajiin liittyvistä kysymyksistä, kuten kuluttajakäyttäytymisestä ja palveluntarjoajan vaihtamiseen liittyvistä menettelyistä, ja joka toimisi avoimesti ja antaisi oman panoksensa nykyisiin sidosryhmien kuulemismekanismeihin. Lisäksi voitaisiin kehittää mekanismi asianmukaisen yhteistyön tekemiseksi asioissa, jotka liittyvät laillisen sisällön tukemiseen. Tällaisen mekanismin yhteydessä hyväksytyissä yhteistyömenettelyissä ei kuitenkaan pitäisi sallia internetin käytön järjestelmällistä valvontaa.

(68)

. Tuomioistuimen ulkopuoliset riitojenratkaisumenettelyt voivat olla nopea ja kustannustehokas tapa, jolla loppukäyttäjät, erityisesti kuluttajat ja komission suosituksen 2003/361/EY (26) liitteessä määritellyt mikroyritykset ja pienyritykset, voivat puolustaa oikeuksiaan. Jäsenvaltioiden olisi annettava kansalliselle sääntelyviranomaiselle tai muulle toimivaltaiselle viranomaiselle, joka vastaa loppukäyttäjien oikeuksien käsittelystä, tai ainakin yhdelle riippumattomalle elimelle, jolla on toteen näytettyä kokemusta loppukäyttäjien oikeuksien käsittelystä, mahdollisuus toimia riitojenratkaisuelimenä. Tällaisissa riitojenratkaisuissa viranomaisille ei olisi annettava mitään ohjeita. Koska monilla jäsenvaltioilla on riitojenratkaisumenettelyjä myös loppukäyttäjille, jotka eivät ole kuluttajia ja joihin ei sovelleta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2013/11/EU (27), on järkevää säilyttää alakohtaiset riitojenratkaisumenettelyt sekä kuluttajia varten että muita loppukäyttäjiä, erityisesti mikroyrityksiä ja pienyrityksiä, varten silloin kun jäsenvaltiot ovat laajentaneet menettelyjen soveltamisalaa. Tuomioistuimen ulkopuolisessa riitojenratkaisussa jäsenvaltioiden olisi voitava pitää voimassa tai ottaa käyttöön sääntöjä, joissa mennään direktiivissä 2013/11/EU säädettyjä sääntöjä pidemmälle korkeatasoisemman kuluttajansuojan varmistamiseksi.

(69)

Jos samassa jäsenvaltiossa toimivien yritysten välille syntyy tämän direktiivin kattamilla aloilla riitaa, joka koskee esimerkiksi käyttöoikeus- ja yhteenliittämisvelvollisuuksia tai loppukäyttäjäluettelojen siirtämistapoja, riidan sen osapuolen, joka on käynyt neuvotteluja vilpittömässä mielessä, mutta ei ole päässyt sopimukseen, olisi voitava pyytää kansallista sääntelyviranomaista ratkaisemaan riita. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava määrätä osapuolet noudattamaan tiettyä ratkaisua. Kansallisen sääntelyviranomaisen olisi yksittäisen jäsenvaltion sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen taikka liitännäistoimintojen tarjoajien välistä riita-asiaa ratkaistessaan pyrittävä varmistamaan tämän direktiivin mukaisten velvollisuuksien noudattaminen.

(70)

Unionin oikeudessa tai kansallisessa oikeudessa annettujen riitojenratkaisukeinojen lisäksi tarvitaan jommankumman osapuolen pyynnöstä vireille pantava yksinkertainen menettely rajat ylittävien riitojen ratkaisemiseksi sellaisten yritysten välillä, jotka tarjoavat tai joilla on valtuutus tarjota sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja eri jäsenvaltioissa.

(71)

Yksi BERECille annettavista tärkeistä tehtävistä on rajat ylittäviä riitoja koskevien lausuntojen antaminen tarpeen vaatiessa. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi sen vuoksi tällaisissa tapauksissa otettava BERECin lausunnot täysimääräisesti huomioon toimenpiteissään, joilla määrätään yritykselle velvollisuus tai ratkaistaan riita muulla tavoin.

(72)

Jos jäsenvaltioiden väliltä puuttuu koordinaatio niiden järjestäessä radiotaajuuksien käyttöä omilla alueillaan, siitä voi syntyä laajoja häiriöitä, jotka haittaavat vakavasti digitaalisten sisämarkkinoiden kehitystä, jos tällaista koordinaation puuttumista ei ratkaista kahdenvälisillä jäsenvaltioiden neuvotteluilla. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet rajatylittävien haitallisten häiriöiden estämiseksi välillään. Komission päätöksellä 2002/622/EY (28) perustetulle radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevälle ryhmälle olisi annettava tehtäväksi tukea tarvittavaa rajatylittävää koordinointia, ja sen olisi oltava nimetty foorumi rajatylittäviä kysymyksiä koskevien riitojen ratkaisemiseksi jäsenvaltioiden välillä. Joissakin tapauksissa voidaan radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän ehdottaman ratkaisun perusteella vaatia täytäntöönpanotoimenpidettä, jotta voidaan korjata lopullisesti rajatylittävät häiriöt tai panna täytäntöön unionin oikeuden mukaisesti kahden tai useamman jäsenvaltion kahdenvälisissä neuvotteluissa aikaansaama koordinoitu ratkaisu. Jäsenvaltioiden ja unionin naapurimaiden välisen koordinaation puuttumisesta voi myös syntyä laajoja häiriöitä. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaiset toimenpiteet välttääkseen rajatylittävät haitalliset häiriöt unionin naapurimaiden kanssa ja tehtävä keskenään sitä varten yhteistyötä. Unionin olisi jäsenvaltioiden, joihin kohdistuu rajatylittäviä häiriöitä kolmansista maista, pyynnöstä annettava täysi tukensa näille jäsenvaltioille.

(73)

Radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä ryhmä on komission korkean tason neuvoa-antava ryhmä, joka perustettiin päätöksellä 2002/622/EY. Ryhmän tarkoituksena on edistää sisämarkkinoiden kehittämistä ja tukea unionin tason radiotaajuuspolitiikan kehittämistä ottaen huomioon teknisten tekijöiden ohella myös taloudelliset, poliittiset, kulttuuriset, strategiset, terveyteen liittyvät ja sosiaaliset seikat. Siinä olisi oltava sellaisten elinten johtajia, joilla on yleinen poliittinen vastuu strategisesta radiotaajuuspolitiikasta. Sen olisi avustettava ja neuvottava komissiota radiotaajuuspolitiikassa. Tämän pitäisi lisätä entisestään radiotaajuuspolitiikan näkyvyyttä unionin eri politiikkojen aloilla ja auttaa varmistamaan alojen välistä johdonmukaisuutta unionin tasolla ja kansallisella tasolla. Sen olisi myös annettava neuvoja Euroopan parlamentille ja neuvostolle näiden pyynnöstä. Lisäksi radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän olisi oltava foorumi, jossa koordinoidaan toimia, jotka jäsenvaltiot panevat täytäntöön tästä direktiivistä johtuvien radiotaajuuksiin liittyvien velvoitteiden täyttämiseksi. Sen olisi myös toimittava keskeisessä roolissa sisämarkkinoiden kannalta olennaisilla aloilla, joita ovat esimerkiksi rajatylittävä koordinointi tai standardisointi. Voidaan myös luoda teknisiä tai asiantuntijaryhmiä avustamaan täysistunnoissa, joissa jäsenvaltioiden ja komission johtotason edustajat hahmottelevat strategista politiikkaa. Komissio on ilmoittanut aikeestaan muuttaa päätöstä 2002/622/EY kuuden kuukauden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta, jotta päätöksessä otetaan huomioon radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevälle ryhmälle tässä direktiivissä annetut uudet tehtävät.

(74)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi valvottava yleisvaltuutuksen ja käyttöoikeuksien ehtojen noudattamista ja varmistaa niiden noudattaminen sekä erityisesti varmistaa radiotaajuuksien tosiasiallinen ja tehokas käyttö sekä palveluvelvoitteiden kattavuuden ja laadun noudattaminen soveltamalla hallinnollisia seuraamuksia taloudelliset seuraamukset sekä käyttöoikeuksien kielto ja peruuttaminen mukaan lukien, jos ehtoja rikotaan. Yritysten olisi annettava toimivaltaisille viranomaisille mahdollisimman tarkat ja täydelliset tiedot, jotta nämä voivat suorittaa valvontatehtävänsä.

(75)

Yleisvaltuutuksiin ja yksittäisiin käyttöoikeuksiin olisi liitettävä ainoastaan sellaisia ehtoja, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä kansallisen lainsäädännön ja unionin oikeuden mukaisten vaatimusten ja velvollisuuksien noudattamisen varmistamiseksi.

(76)

Kaikilla osapuolilla, joita toimivaltaisen viranomaisen päätös koskee, olisi oltava oikeus hakea siihen muutosta elimeltä, joka on riippumaton asian osapuolista sekä sellaisesta ulkopuolisesta väliintulosta tai poliittisesta painostuksesta, joka voisi vaarantaa sen käsiteltäväksi tulevien asioiden riippumattoman arvioinnin. Tämä elin voi olla tuomioistuin. Lisäksi jokaisella yrityksellä, joka katsoo, että sen asennusoikeuksia koskevia hakemuksia ei ole käsitelty tässä direktiivissä vahvistettujen periaatteiden mukaisesti, olisi oltava oikeus hakea muutosta sellaisten päätösten osalta. Tämä muutoksenhakumenettely ei saisi vaikuttaa kansallisten tuomioistuinjärjestelmien toimivallan jakoon eikä kansallisen lainsäädännön mukaisiin oikeushenkilöiden tai luonnollisten henkilöiden oikeuksiin. Jäsenvaltioiden olisi joka tapauksessa varmistettava tällaisten päätösten tehokas tuomioistuinvalvonta.

(77)

Oikeusvarmuuden takaamiseksi yrityksille muutoksenhakuelinten on hoidettava tehtävänsä tehokkaasti. Etenkään muutoksenhakumenettelyjen ei tulisi kestää tarpeettoman kauan. Väliaikaistoimenpiteitä, joilla lykätään toimivaltaisen viranomaisen päätöksen vaikutuksia, olisi määrättävä vain kiireellisissä tapauksissa sen estämiseksi, että toimenpiteitä pyytävälle osapuolelle aiheutuu vakavaa ja peruuttamatonta haittaa, ja jos etujen tasapaino sitä edellyttää.

(78)

Tavoissa, joilla muutoksenhakuelimet ovat soveltaneet väliaikaistoimenpiteitä kansallisten sääntely- tai muiden toimivaltaisten viranomaisten päätösten soveltamisen keskeyttämiseksi, on ilmennyt huomattavia eroja. Jotta lähestymistavan yhdenmukaisuutta voitaisiin parantaa, olisi sovellettava yhteisiä normeja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti. Muutoksenhakuelinten olisi myös voitava pyytää BERECin julkaisemaa saatavissa olevaa tietoa. Kun otetaan huomioon muutoksenhaun merkitys sääntelykehyksen koko toiminnan kannalta, kaikissa jäsenvaltioissa olisi luotava mekanismi, jolla kerätään tietoa muutoksenhauista ja toimivaltaisten viranomaisten tekemien päätösten soveltamisen keskeyttämistä koskevista päätöksistä ja jolla nämä tiedot ilmoitetaan komissiolle ja BERECille. Kyseisellä mekanismilla olisi varmistettava, että komissio tai BEREC voi saada jäsenvaltioilta päätösten ja tuomioiden tekstit tietokannan kehittämistä varten.

(79)

Unionin mekanismia sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden vakiinnuttamiseksi olisi sovellettava entistä avoimemmin kansalaisten ja sidosryhmien hyväksi sekä siksi, että asianomaiset osapuolet voisivat esittää näkemyksensä, myös velvoittamalla kansalliset sääntelyviranomaiset julkaisemaan toimenpide-ehdotukset samaan aikaan kuin ne ilmoitetaan komissiolle, BERECille ja muiden jäsenvaltioiden kansallisille sääntelyviranomaisille. Tällaiset toimenpide-ehdotukset olisi perusteltava, ja niihin olisi sisällyttävä yksityiskohtainen analyysi.

(80)

Komission olisi voitava BERECin lausunnon mahdollisimman tarkkaan huomioon otettuaan vaatia kansallista sääntelyviranomaista perumaan toimenpide-ehdotuksen silloin, kun se koskee merkityksellisten markkinoiden määrittelyä tai sen toteamista, onko yrityksillä huomattava markkinavoima, ja kun tällaiset päätökset loisivat esteen sisämarkkinoille tai olisivat yhteensopimattomia unionin oikeuden ja erityisesti niiden toimintapoliittisten tavoitteiden kanssa, joihin kansallisten sääntelyviranomaisten olisi pyrittävä. Tämä menettely ei rajoita ilmoitusmenettelyä, josta säädetään direktiivissä (EU) 2015/1535 eikä SEUT-sopimuksen mukaisia komission oikeuksia ryhtyä toimiin tapauksissa, joissa unionin oikeutta rikotaan.

(81)

Asianomaisten osapuolten kansallinen kuuleminen olisi suoritettava ennen kuulemista unionin tasolla sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden vakiinnuttamiseksi ja korjaavien toimien johdonmukaiseksi soveltamiseksi käytettävän menettelyn mukaisesti, jotta kuulemisessa unionin tasolla voitaisiin ottaa huomioon asianomaisten osapuolten näkemykset. Tällöin toista kuulemista unionin tasolla ei tarvittaisi, jos kansallisen kuulemisen tulokset saavat aikaan suunnitellun toimenpiteen muuttamisen.

(82)

On tärkeää, että sääntelyjärjestelmän täytäntöönpano on nopeaa. Kun komissio on tehnyt päätöksen, jolla kansallista sääntelyviranomaista vaaditaan perumaan suunniteltu toimenpide, kansallisen sääntelyviranomaisen olisi peruttava suunnittelemansa toimenpide tai toimitettava komissiolle muutettu toimenpide-ehdotus. Komissiolle muutetusta toimenpide-ehdotuksesta toimitettavalle ilmoitukselle olisi vahvistettava määräaika, jotta markkinatoimijat saavat markkina-analyysin kestosta tiedon ja jotta lisätään oikeusvarmuutta.

(83)

Unionin mekanismi, jonka avulla komissio voi vaatia kansallisia sääntelyviranomaisia perumaan markkinoiden määrittelyä ja huomattavan markkinavoiman omaavien yritysten määrittämistä varten suunniteltuja toimia, on yhdenmukaistanut huomattavasti lähestymistapaa niiden olosuhteiden määrittämiseen, joissa voidaan soveltaa ennakkosääntelyä, ja niiden, joissa yritykset ovat tällaisen sääntelyn kohteena. Direktiivin 2002/21/EY 7 ja 7 a artiklan menettelyistä saadut kokemukset ovat osoittaneet, että epäjohdonmukaisuudet kansallisten sääntelyviranomaisten tavoissa soveltaa korjaavia toimia samankaltaisissa markkinaolosuhteissa heikentävät sähköisen viestinnän sisämarkkinoita. Sen vuoksi komission ja BERECin olisi osallistuttava omilla vastuualueillaan sen varmistamiseen, että korjaavia toimia sovelletaan entistä johdonmukaisemmin kansallisten sääntelyviranomaisten esittämiin toimenpide-ehdotuksiin. Lisäksi komission olisi voitava vaatia kansallista sääntelyviranomaista perumaan toimenpide-ehdotus, kun toimenpide-ehdotuksessa on kyse velvollisuuksien laajentamisesta ensimmäisen keskittimen tai jakelupisteen ulkopuolelle yrityksiin riippumatta siitä, katsotaanko niillä olevan huomattava markkinavoima, kun se on tarpeen toisintamiseen liittyviin suuriin ja pysyväisluonteisiin taloudellisiin tai fyysisiin esteisiin vastaamiseksi, tai erittäin suuren kapasiteetin verkon osien sääntelykohtelusta, kun BEREC on yhtä mieltä komission kanssa. Kansallisten sääntelyviranomaisten markkina-analyysiä koskevan asiantuntemuksen hyödyntämiseksi komission olisi kuultava BERECiä ennen päätöstensä tekemistä tai suositustensa antamista.

(84)

Kun otetaan huomioon unionin tason kuulemismekanismin lyhyet määräajat, komissiolle olisi siirrettävä toimivalta hyväksyä suosituksia tai suuntaviivoja niiden menettelyjen yksinkertaistamiseksi, joilla vaihdetaan tietoja komission ja kansallisten sääntelyviranomaisten välillä esimerkiksi tapauksissa, jotka koskevat vakaita markkinoita tai vähäisiä muutoksia aiemmin ilmoitettuihin toimenpiteisiin. Komissiolle olisi myös siirrettävä toimivalta ottaa käyttöön ilmoitusta koskeva vapautus menettelyjen yksinkertaistamiseksi tietyissä tapauksissa.

(85)

Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi toimittava keskenään sekä BERECin ja komission kanssa yhteistyössä avoimesti, jotta varmistetaan tämän direktiivin yhdenmukainen soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa.

(86)

Kansallisten sääntelyviranomaisten harkintavalta on tarpeen sovittaa yhteen yhdenmukaisten sääntelykäytäntöjen kehittämisen ja sääntelyjärjestelmän yhdenmukaisen soveltamisen kanssa, jotta sisämarkkinoiden kehittämistä ja toteuttamista voitaisiin edistää tehokkaasti. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi sen vuoksi tuettava komission ja BERECin sisämarkkinatoimia.

(87)

Toimenpiteet, jotka voivat vahingoittaa jäsenvaltioiden välistä kauppaa, ovat toimenpiteitä, joilla voi olla suoraa tai epäsuoraa, tosiasiallista tai mahdollista vaikutusta jäsenvaltioiden välisen kaupan muotoihin niin, että ne saattavat muodostaa esteitä sisämarkkinoille. Ne käsittävät myös toimenpiteet, joilla on merkittävä vaikutus muiden jäsenvaltioiden yrityksiin tai käyttäjiin, ja joihin kuuluvat toimenpiteet, jotka vaikuttavat kuluttajahintoihin muissa jäsenvaltioissa, toimenpiteet, jotka vaikuttavat toiseen jäsenvaltioon sijoittuneen yrityksen kykyyn tarjota sähköisiä viestintäpalveluja, ja erityisesti toimenpiteet, jotka vaikuttavat mahdollisuuteen tarjota valtioiden rajat ylittäviä palveluja, sekä toimenpiteet, jotka vaikuttavat markkinoiden rakenteeseen ja markkinoille pääsyyn heijastuen siten muiden jäsenvaltioiden yrityksiin.

(88)

Valintamenettelyjen osatekijöiden ja radiotaajuuksien käyttöoikeuksiin liitettyjen ehtojen, jotka vaikuttavat merkittävästi markkinaolosuhteisiin ja kilpailutilanteeseen, mukaan lukien markkinoille pääsyä ja toiminnan laajentamista koskevat ehdot, yhdenmukaisempaa käyttöä ja määrittelyä voitaisiin edistää koordinointimekanismilla, jossa radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä ryhmä kansallisen sääntely- tai muun toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä tai poikkeuksellisesti omasta aloitteestaan kutsuu koolle vertaisarviointifoorumin tarkastelemaan toimenpide-ehdotuksia ennen kuin jokin jäsenvaltio myöntää käyttöoikeuksia, jotta voidaan vaihtaa parhaita käytäntöjä. Vertaisarviointifoorumi on vertaisoppimisen väline. Sillä olisi edistettävä parhaidenkäytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä ja lisättävä asiaan kuuluvien kilpailuun perustuvien tai vertailevien valintamenettelyjen avoimuutta. Vertaisarviointimenettely ei saisi olla kansallisten lupamenettelyjen muodollinen edellytys. Näkemystenvaihdon olisi perustuttava vertaisarviointifoorumia pyytäneen kansallisen sääntely- tai muun toimivaltaisen viranomaisen toimittamiin tietoihin, ja sen olisi oltava osa sellaista laajempaa kansallista toimenpidettä, joka voi laajemmin koostua käyttöoikeuksien myöntämisestä, myymisestä ja vuokraamisesta, kestosta, uusimisesta tai muuttamisesta. Sen vuoksi kansallisen sääntely- tai muun toimivaltaisen viranomaisen olisi myös voitava antaa tietoa muista radiotaajuuksien käyttöoikeuksien rajoittamista koskevaan asianomaiseen valintamenettelyyn liittyvistä kansallisista toimenpide-ehdotuksista tai niiden näkökohdista, jotka eivät kuulu vertaisarviointimekanismin piiriin. Hallinnollisen rasitteen vähentämiseksi kansallisen sääntely- tai muun toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava esittää tällaiset tiedot yhteisessä raportointimuodossa, jos sellainen on käytettävissä, toimitettavaksi radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän jäsenille.

(89)

Jos radiotaajuuksien yhdenmukaisesta jakamisesta tietyille yrityksille on sovittu unionin tasolla, jäsenvaltioiden olisi tarkasti noudatettava tällaisia sopimuksia myöntäessään radiotaajuuksien käyttöoikeuksia kansallisesta taajuussuunnitelmasta.

(90)

Jäsenvaltioiden olisi voitava harkita yhteisiä valtuutusprosesseja yhtenä vaihtoehtona myöntäessään käyttöoikeuksia silloin kun odotettu käyttö kattaa rajatylittävät tilanteet.

(91)

Komission tekemissä päätöksissä tämän direktiivin yhtenäistetyn soveltamisen varmistamiseksi olisi rajoituttava sääntelyn periaatteisiin, lähestymistapoihin ja menetelmiin. Selvyyden vuoksi ne eivät saisi sisältää yksityiskohtaisia määräyksiä asioista, joita yleensä vaaditaan kansallisten olosuhteiden kuvastamiseksi, eikä niissä saisi kieltää vaihtoehtoisia lähestymistapoja, joiden voidaan kohtuudella odottaa olevan vaikutukseltaan vastaavia. Tällaisten päätösten olisi oltava oikeasuhteisia, eivätkä ne saisi vaikuttaa kansallisten sääntely- tai muiden toimivaltaisten viranomaisten tekemiin päätöksiin, jotka eivät muodosta estettä sisämarkkinoille.

(92)

Unioni ja jäsenvaltiot ovat tehneet standardeihin sekä televerkkojen ja -palvelujen sääntelyyn liittyviä sitoumuksia Maailman kauppajärjestössä.

(93)

Standardoinnin olisi jatkossakin oltava pääasiassa markkinalähtöistä. Tietyissä tapauksissa saattaa kuitenkin olla tarpeen edellyttää, että unionin tasolla noudatetaan tiettyjä standardeja yhteentoimivuuden parantamiseksi, käyttäjien valinnanvaran lisäämiseksi ja yhteenliitettävyyden edistämiseksi sisämarkkinoilla. Kansallisella tasolla jäsenvaltioihin sovelletaan direktiiviä (EU) 2015/1535. Tämän direktiivin mukaisilla standardointimenettelyillä ei rajoiteta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2014/30/EU (29) ja 2014/35/EU (30) sekä direktiivin 2014/53/EU soveltamista.

(94)

Yleisten sähköisten viestintäverkkojen tai yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen taikka molempien tarjoajat olisi velvoitettava toteuttamaan toimenpiteitä verkkojensa ja palvelujensa turvallisuuden varmistamiseksi ja turvapoikkeamien estämiseksi tai niiden vaikutuksen minimoimiseksi. Kyseisillä toimenpiteillä olisi uusin tekniikka huomioon ottaen varmistettava verkkojen ja palvelujen asianmukainen turvallisuuden taso suhteessa riskeihin. Turvallisuustoimenpiteissä olisi otettava huomioon vähintään seuraavien seikkojen kaikki asiaankuuluvat näkökohdat: verkkojen ja laitteiden turvallisuuden osalta: fyysinen turvallisuus ja ympäristön turvallisuus, toimitusvarmuus, verkkoihin pääsyn valvonta sekä verkkojen eheys; turvapoikkeamien käsittelyn osalta: käsittelymenettelyt, turvapoikkeamien havaitsemisvalmius, turvapoikkeamista raportoiminen ja tiedottaminen; toiminnan jatkuvuuden hallinnan osalta: palvelun jatkuvuutta koskeva strategia ja varautumissuunnitelmat sekä palautumiskyky; seurannan, tarkastusten ja testausten osalta: seuranta- ja lokinpitomenettelyt, varautumissuunnitelmien läpiviennit, verkkojen ja palvelujen testaus, turvallisuusarvioinnit ja vaatimustenmukaisuuden seuranta; sekä kansainvälisten standardien noudattaminen.

(95)

Koska numeroista riippumattomien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen merkitys kasvaa jatkuvasti, on tarpeen varmistaa, että myös niihin sovelletaan asianmukaisia turvallisuusvaatimuksia niiden erityisen luonteen ja taloudellisen merkityksen mukaisesti. Tällaisten palvelujen tarjoajien olisi sen vuoksi varmistettava myös asianmukainen turvallisuuden taso suhteessa riskiin. Koska numeroista riippumattomien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajat eivät yleensä tosiasiallisesti valvo signaalien siirtoa verkoissa, tällaisten palvelujen osalta riskiä voidaan joiltakin osin pitää perinteisiä sähköisiä viestintäpalveluja alhaisempana. Sen vuoksi numeroista riippumattomien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen palveluntarjoajien toteuttamien toimenpiteiden olisi oltava lievemmät silloin kun se on asiaankuuluvien turvallisuusriskien tosiasiallisen arvioinnin mukaan perusteltua. Samaa lähestymistapaa olisi sovellettava soveltuvin osin numeroihin perustuviin henkilöiden välisiin viestintäpalveluihin, joissa ei tosiasiallisesti valvota signaalien siirtoa.

(96)

Yleisten sähköisten viestintäverkkojen tai yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien olisi ilmoitettava käyttäjille erityisistä ja merkittävistä turvallisuusuhkista ja toimenpiteistä, joita nämä voivat toteuttaa viestintänsä turvallisuuden suojelemiseksi esimerkiksi käyttämällä erityisiä ohjelmisto- tai salaustekniikoita. Vaatimus tiedottaa käyttäjille tällaisista uhkista ei saisi poistaa palveluntarjoajalta velvoitetta ryhtyä omalla kustannuksellaan asianmukaisiin ja välittömiin toimiin turvallisuusuhkien poistamiseksi ja palvelun normaalin turvallisuustason palauttamiseksi. Tällaiset turvallisuusuhkia koskevat tiedot olisi annettava käyttäjälle maksutta.

(97)

Jotta voidaan taata verkkojen ja palvelujen turvallisuus, olisi edistettävä salauksen, tapauksen mukaan esimerkiksi päästä päähän -salauksen, käyttöä ja tarvittaessa määrättävä salaus pakolliseksi siten, että noudatetaan turvallisuuden ja yksityisyyden periaatteita järjestelmällisesti ja kaikissa tapauksissa. Tämä ei kuitenkaan vaikuta jäsenvaltioiden valtuuksiin varmistaa keskeisten turvallisuusetujensa ja yleisen järjestyksen suojelu sekä sallia rikosten tutkinta, paljastaminen ja niihin liittyvät syytetoimet.

(98)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava, että yleisten sähköisten viestintäverkkojen eheys ja saatavuus säilyvät. Euroopan unionin verkko- ja tietoturvaviraston, jäljempänä ”ENISA”, olisi myötävaikutettava sähköisen viestinnän tietoturvan parantumiseen muun muassa tarjoamalla asiantuntemustaan ja neuvontaa sekä edistämällä tiedonvaihtoa hyvistä käytännöistä. Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava tarvittavat keinot suorittaa tehtävänsä, mukaan lukien toimivalta saada riittävät tiedot arvioidakseen verkkojen ja palvelujen turvallisuuden tason. Niillä olisi myös oltava toimivalta pyytää kattavia ja luotettavia tietoja tosiasiallisista turvapoikkeamista, joilla on ollut huomattava vaikutus verkkojen tai palvelujen toimintaan. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2016/1148 (31) perustettujen tietoturvaloukkauksiin reagoivien ja niitä tutkivien yksiköiden, jäljempänä ”CSIRT-toimijat”, olisi tarvittaessa avustettava niitä. CSIRT-toimijoita voidaan erityisesti vaatia antamaan toimivaltaisille viranomaisille tietoa riskeistä ja turvapoikkeamista, jotka vaikuttavat yleisiin sähköisiin viestintäverkkoihin ja yleisesti saatavilla oleviin sähköisiin viestintäpalveluihin, sekä suosittamaan, miten niitä olisi käsiteltävä.

(99)

Kun sähköisen viestinnän tarjoaminen perustuu julkisiin resursseihin, joiden käyttöön sovelletaan erityisvaltuutusta, jäsenvaltioiden olisi voitava antaa sen myöntämisen osalta toimivaltaiselle viranomaiselle oikeuden määrätä maksuja kyseisten resurssien optimaalisen käytön varmistamiseksi tässä direktiivissä säädettyjä menettelyjä noudattaen. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti jäsenvaltiot eivät voi periä verkkojen ja sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamisesta muita kuin tässä direktiivissä säädettyjä maksuja. Tätä varten jäsenvaltioilla olisi oltava johdonmukainen lähestymistapa kyseisten maksujen vahvistamiseen, jotta sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajille ei aiheutuisi yleisvaltuutusmenettelyyn tai käyttöoikeuksiin liittyvää perusteetonta taloudellista rasitetta.

(100)

Resurssien mahdollisen tehokkaan käytön varmistamiseksi maksuissa olisi otettava huomioon kyseessä olevien markkinoiden taloudellinen ja tekninen tilanne sekä mahdolliset muut niiden arvoon merkittävästi vaikuttavat tekijät. Lisäksi maksut olisi määritettävä siten, että varmistetaan radiotaajuuksien tehokas jakaminen ja käyttö Tällä direktiivillä ei rajoiteta tarkoituksia, joihin käyttöoikeuksista ja järjestelmien asennusoikeuksista perittäviä maksuja käytetään. Näitä maksuja olisi esimerkiksi voitava käyttää kansallisten sääntely- ja muiden toimivaltaisten viranomaisten sellaisen toiminnan rahoittamiseen, jota ei voida kattaa hallinnollisin maksuin. Jos kilpailuun perustuvissa tai vertailevissa valintamenettelyissä radiotaajuuksien käyttöoikeuksista perittävät maksut muodostuvat kokonaan tai osittain kertamaksusta, maksujärjestelyissä olisi varmistettava, etteivät tällaiset maksut käytännössä johda siihen, että valinta perustuu kriteereihin, jotka eivät liity radiotaajuuksien optimaalisen käytön varmistamista koskevaan tavoitteeseen. Komission olisi voitava julkaista säännöllisesti vertailututkimuksia ja tarvittaessa muita ohjeita, jotka koskevat parhaita käytäntöjä radiotaajuuksien jakamisessa, numeroalueiden jakamisessa tai asennusoikeuksien myöntämisessä.

(101)

Yrityksille radiotaajuuksien käyttöoikeuksista määrättävät maksut voivat vaikuttaa tällaisten oikeuksien hakemista ja radiotaajuusresurssien käyttöä koskeviin päätöksiin. Radiotaajuuksien optimaalisen käytön varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi näin ollen vahvistettava rajahinnat tavalla, joka johtaa näiden oikeuksien tehokkaaseen jakamiseen riippumatta käytetystä valintamenettelystä. Jäsenvaltiot voisivat myös ottaa huomioon mahdolliset kustannukset, joita aiheutuu toimintapoliittisten tavoitteiden edistämiseksi asetettujen valtuutusehtojen täyttämisestä. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon myös kyseisten markkinoiden kilpailutilanne, mukaan lukien resurssien mahdolliset vaihtoehtoiset käyttötarkoitukset.

(102)

Radiotaajuusresurssien optimaalinen käyttö edellyttää asianmukaisten verkkojen ja liitännäistoimintojen saatavuutta. Siksi jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan, että kun kansalliset sääntely- tai muut toimivaltaiset viranomaiset soveltavat radiotaajuuksien käyttöoikeuksista ja järjestelmien asennusoikeuksista perittäviä maksuja, ne ottavat huomioon tarpeen helpottaa infrastruktuurin jatkuvaa kehittämistä resurssien mahdollisimman tehokkaan käytön saavuttamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan se, että sovelletaan mahdollisimman laajasti radiotaajuuksien käyttöoikeuksista perittävien maksujen suorittamisjärjestelyjen yhdistämistä resurssien tosiasialliseen saatavuuteen tavalla, joka tukee tällaiseen infrastruktuurin kehittämiseen tarvittavia investointeja ja liitännäispalvelujen tarjoamista. Nämä maksujärjestelyt olisi täsmennettävä puolueettomasti, avoimesti, oikeasuhteisesti ja syrjimättömästi ennen radiotaajuuksien käyttöoikeuksien myöntämismenettelyjen aloittamista.

(103)

Olisi varmistettava, että on olemassa nopeita, syrjimättömiä ja avoimia menettelyjä järjestelmien asennusoikeuksien myöntämiseksi, jotta oikeudenmukaisen ja tehokkaan kilpailun edellytykset voivat täyttyä. Tällä direktiivillä ei rajoiteta omaisuuden pakkolunastusta tai käyttöä koskevia kansallisia säännöksiä, omistusoikeuden normaalia käyttöä ja hyödyntämistä, julkisten tietojen normaalia käyttöä eikä puuttumattomuuden periaatetta omistusoikeusjärjestelmiä koskevien jäsenvaltioiden sääntöjen osalta.

(104)

Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajille myönnettävät luvat käyttää julkisessa tai yksityisessä omistuksessa olevaa omaisuutta ovat keskeisiä tekijöitä sähköisten viestintäverkkojen tai uusien verkkoelementtien perustamiselle. Asennusoikeuksien myöntämiseen liittyvien menettelyjen tarpeeton monimutkaisuus ja hitaus voivat siten muodostaa huomattavia esteitä kilpailun kehittymiselle. Tämän johdosta olisi yksinkertaistettava tapaa, jolla valtuutetut yritykset hankkivat asennusoikeuksia. Toimivaltaisten viranomaisten olisi koordinoitava asennusoikeuksien hankkimista asetettava merkityksellistä tietoa saataville verkkosivustoillaan.

(105)

On tarpeen lujittaa jäsenvaltioiden valtuuksia suhteessa asennusoikeuksien haltijoihin, jotta varmistetaan uuden verkon käyttöönotto tai kehittäminen oikeudenmukaisella, tehokkaalla ja ympäristön kannalta vastuullisella tavalla ja riippumatta siitä, onko yrityksellä, jolla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, velvoite myöntää oman sähköisen viestintäverkkonsa käyttöoikeutta. Järjestelmien yhteiskäytön parantaminen voi alentaa ympäristökustannuksia, joita koituu sähköisen viestinnän infrastruktuurin käyttöönotosta, sekä edistää kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta sekä maankäytön suunnittelun tavoitteiden toteuttamista. Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava toimivalta vaatia, että yritykset, jotka ovat hyötyneet oikeuksista asentaa järjestelmiä julkisessa tai yksityisessä omistuksessa olevan omaisuuden yhteyteen, myöntävät tällaisten järjestelmien tai tällaisen omaisuuden yhteiskäyttömahdollisuuden (fyysinen rinnakkain sijoittaminen mukaan lukien) erityisillä alueilla, joilla yhteiskäyttö tällaisten yleistä etua koskevien syiden vuoksi on tarpeen, sellaisen asianmukaisen julkisen kuulemisvaiheen jälkeen, jonka aikana kaikille asianomaisille osapuolille olisi annettava mahdollisuus esittää näkemyksensä. Tämä voi tulla kyseeseen esimerkiksi, jos pohjamaa on erittäin kuormittunut tai on ylitettävä luonnollinen este. Toimivaltaisten viranomaisten olisi erityisesti pystyttävä määräämään verkkoelementtien ja niihin liittyvien toimintojen, kuten kaapelikanavien, tyhjien putkien, mastojen, kaapelikaivojen, jakomojen, antennien, tornien ja muiden tukirakennelmien, rakennusten tai rakennusten sisääntulojen yhteiskäytöstä sekä yhdyskuntarakentamisen paremmasta koordinoinnista ympäristöön tai muuhun yhteiskuntapolitiikkaan liittyvistä syistä. Sen sijaan kansallisten sääntelyviranomaisten olisi laadittava säännöt järjestelmien tai omaisuuden yhteiskäytöstä aiheutuvien kustannusten jakamisesta sen varmistamiseksi, että asianomaiset yritykset saavat niille aiheutuvasta riskistä asianmukaisen korvauksen. Direktiivissä 2014/61/EU säädetyt velvollisuudet huomioon ottaen toimivaltaisten viranomaisten, erityisesti paikallisviranomaisten, olisi myös vahvistettava yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa julkisia töitä sekä muita asianmukaisia julkisia järjestelmiä tai omaisuutta koskevat asianmukaiset koordinointimenettelyt, joihin olisi voitava kuulua menettelyjä sen varmistamiseksi, että asianomaiset osapuolet saavat tietoja asianmukaisista julkisista järjestelmistä tai omaisuudesta ja käynnissä olevista tai suunnitelluista julkisista töistä, että heille ilmoitetaan hyvissä ajoin kyseisistä töistä ja että yhteiskäyttöä helpotetaan mahdollisimman suuressa määrin.

(106)

Silloin kun matkapuhelinoperaattorien edellytetään ympäristösyistä käyttävän yhteisiä torneja tai mastoja, tällainen pakollinen yhteiskäyttö voi johtaa kullekin operaattorille myönnettyjen enimmäissiirtotehojen pienentämiseen kansanterveyteen liittyvistä syistä, ja tämä voi vuorostaan pakottaa operaattorit asentamaan lisää siirtoasemia maanlaajuisen kattavuuden varmistamiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten olisi pyrittävä sovittamaan yhteen asiaan liittyvät ympäristö- ja kansanterveysnäkökohdat ja otettava asiaankuuluvasti huomioon neuvoston suosituksessa 1999/519/EY (32) esitetty varovainen lähestymistapa.

(107)

Radiotaajuudet ovat rajallinen julkinen resurssi, jolla on huomattavaa julkista arvoa ja markkina-arvoa. Ne ovat olennainen tekijä radioviestintään perustuvissa sähköisissä viestintäverkoissa ja -palveluissa, ja silloin kun taajuudet liittyvät tällaisiin verkkoihin ja palveluihin, kansallisten sääntely- tai muiden toimivaltaisten viranomaisten olisi varattava taajuudet ja jaettava ne tehokkaasti käyttäjille toimiaan säätelevien yhdenmukaistettujen tavoitteiden ja periaatteiden sekä puolueettomien, selkeiden ja syrjimättömien perusteiden mukaisesti ottaen huomioon radiotaajuuksien käyttöön liittyvät demokraattiset, sosiaaliset, kielelliset ja kulttuuriset etunäkökohdat. Päätöksessä N:o 676/2002/EY luodaan puitteet radiotaajuuksien käytön yhdenmukaistamiselle.

(108)

Unionin radiotaajuuspolitiikka ei saisi rajoittaa unionin tasolla tai kansallisella tasolla unionin oikeuden mukaisesti toteutettavia toimenpiteitä, joilla pyritään yleisen edun mukaisiin, erityisesti julkisiin hallinnon ja puolustuksen verkkoihin, sisällön sääntelyyn sekä audiovisuaali- ja media-alan politiikkaan liittyviin tavoitteisiin, eikä jäsenvaltioiden oikeutta järjestää ja käyttää radiotaajuuksiaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden sekä puolustuksen tarkoituksiin.

(109)

Verkkoyhteyksien laajan kattavuuden varmistaminen kussakin jäsenvaltiossa on välttämätöntä talouden ja yhteiskunnan kehittymiselle, yhteiskuntaelämään osallistumiselle sekä sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle. Verkkoyhteyksien ja sähköisen viestinnän käytön tullessa erottamattomaksi osaksi eurooppalaista yhteiskuntaa ja hyvinvointia jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan unionin laajuinen kattavuus langattomalle laajakaistalle. Tällainen kattavuus olisi toteutettava siten, että jäsenvaltiot asettavat asianmukaisia kattavuusvaatimuksia, jotka olisi mukautettava kulloinkin kyseeseen tulevaan alueeseen ja joista aiheutuvat rasitteet olisi kohtuullistettava siten, että ne eivät estä palveluntarjoajia toteuttamasta käyttöönottoa. Koska langattomien lähiverkkojen (RLAN) kaltaisilla järjestelmillä on suuri merkitys nopean langattoman laajakaistan tarjoamisessa sisätiloissa, toimenpiteillä olisi pyrittävä varmistamaan riittävien radiotaajuuksien vapauttaminen taajuuskaistoilla, jotka ovat erityisen arvokkaita resursseja yleisesti kattavien langattomien verkkojen kustannustehokkaaksi käyttöön ottamiseksi erityisesti sisätiloissa. Lisäksi olisi koko unionin korkealaatuisesti kattaviin maanpäällisiin langattomiin järjestelmiin tähtäävillä johdonmukaisilla ja koordinoiduilla toimenpiteillä, jotka perustuvat operaattorien toimilupiin liittyviä velvollisuuksia koskeviin parhaisiin kansallisiin toimintatapoihin, pyrittävä saavuttamaan radiotaajuuspoliittisen ohjelman tavoite, jonka mukaan vuoteen 2020 mennessä kaikilla unionin kansalaisilla olisi oltava saatavilla sekä sisä- että ulkokäytössä nopein laajakaista, jonka nopeus on vähintään 30 Mb/s, ja niiden tavoitteena olisi oltava gigabittitason laajakaistayhteyksien yhteiskuntaa koskevan kunnianhimoisen tavoitteen saavuttaminen unionissa. Tällaiset toimenpiteet auttavat edistämään innovatiivisia digitaalisia palveluja ja varmistamaan pitkän aikavälin yhteiskunnalliset ja taloudelliset hyödyt. Koko alueen aukoton kattavuus ja verkkoyhteydet kautta jäsenvaltioiden olisi maksimoitava ja tehtävä luotettavaksi siten, että voidaan edistää palveluja ja sovelluksia, kuten verkkoyhteyksin varustetut autot ja sähköiset terveyspalvelut, sekä rajojen sisällä että niiden yli.

(110)

On välttämätöntä varmistaa, että kansalaiset eivät altistu sähkömagneettisille kentille siinä määrin, että siitä olisi haittaa kansanterveydelle. Jäsenvaltioiden olisi käsiteltävä tätä asiaa johdonmukaisesti kaikkialla unionissa siten, että otetaan huomioon erityisesti suosituksessa 1999/519/EY esitetty varovainen lähestymistapa, jotta voidaan pyrkiä varmistamaan johdonmukaisemmat käyttöönottoehdot. Jäsenvaltioiden olisi tapauksen mukaan sovellettava direktiivissä (EU) 2015/1535 säädettyä menettelyä, jotta voidaan myös toteuttaa avoimuus sidosryhmiin nähden ja mahdollistaa muiden jäsenvaltioiden ja komission toimet.

(111)

Radiotaajuuksien yhdenmukaistaminen ja koordinointi sekä laitteita koskeva sääntely, jota tuetaan standardoinnilla, ovat toisiaan täydentäviä, ja niitä on koordinoitava tiiviisti, jotta niiden yhteiset tavoitteet voidaan saavuttaa tehokkaasti radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän tuella. Euroopan radio-, tele- ja postihallintojen yhteistyökonferenssin päätöksen N:o 676/2002/EY mukaisten toimeksiantojen sekä standardointielimille, kuten Euroopan telealan standardointilaitokselle, tehtyjen, esimerkiksi radiovastaanottimien parametreja koskevien standardointipyyntöjen sisällön ja ajoituksen koordinoinnin pitäisi helpottaa tulevaisuuden järjestelmien käyttöönottoa, tukea radiotaajuuksien yhteiskäyttömahdollisuuksia ja varmistaa radiotaajuuksien tehokas hallinnointi.

(112)

Yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien kysyntä ei ole samanlainen unionin kaikissa osissa. Jos yhdenmukaistetulle taajuusalueelle kokonaisuudessaan tai sen osalle ei ole alueellista tai kansallista kysyntää, jäsenvaltiot voisivat poikkeuksellisesti sallia taajuuskaistan vaihtoehtoisen käytön, esimerkiksi tiettyjen käyttötarkoitusten markkinatarjonnan puuttumisen huomioon ottamiseksi, niin kauan kuin kysyntää ei ole ja edellyttäen, että vaihtoehtoinen käyttö ei rajoita muiden jäsenvaltioiden kyseisen taajuuskaistan yhdenmukaistettua käyttöä ja että se päättyy heti, kun yhdenmukaistetulle käytölle ilmenee kysyntää.

(113)

Radiotaajuuksien hallinnoinnin ja radiotaajuuksien käyttömahdollisuuksien joustavuus on saavutettu teknologiasta ja palvelusta riippumattomien valtuutusten kautta, jotta radiotaajuuksien käyttäjät voisivat valita parhaat teknologiat ja palvelut käytettäviksi kansallisissa radiotaajuussuunnitelmissa unionin oikeuden mukaisesti sähköisille viestintäpalveluille avoimiksi julistetuilla radiotaajuusalueilla, jäljempänä ”teknologia- ja palveluriippumattomuuden periaatteet”. Teknologioihin ja palveluihin olisi sovellettava hallintopäätöksiin sovellettavaa lähestymistapaa vain, kun kyseessä on yleinen etu, ja tällainen lähestymistapa olisi perusteltava selkeästi ja sitä olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen.

(114)

Teknologiariippumattomuuden periaatteen rajoitusten olisi oltava asianmukaisia, ja ne olisi perusteltava tarpeella välttää haitallisia häiriöitä esimerkiksi määräämällä läheterajoituksia ja tehotasoja, varmistaa kansanterveyden suojelu rajoittamalla yleisön altistumista sähkömagneettisille kentille, varmistaa palvelujen moitteeton toiminta palvelun teknisen laadun asianmukaisella teknisellä tasolla, estämättä kuitenkaan välttämättä mahdollisuutta käyttää useampaa kuin yhtä palvelua samalla radiotaajuudella, varmistaa radiotaajuuksien asianmukainen yhteiskäyttö erityisesti silloin, kun niiden käyttöön tarvitaan vain yleisvaltuutus, turvata radiotaajuuksien tehokas käyttö tai saavuttaa yleisen edun mukainen tavoite unionin oikeuden mukaisesti.

(115)

Radiotaajuuksien käyttäjien olisi voitava vapaasti valita palvelut, joita ne haluavat tarjota radiotaajuuksilla. Toisaalta olisi sallittava toimenpiteitä, jotka edellyttävät tietyn palvelun tarjoamista selkeästi määriteltyjen yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, kuten elämän turvallisuuden takaamiseksi, sosiaalisen, alueellisen ja maantieteellisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi tai radiotaajuuksien tehottoman käytön torjumiseksi, ja ne olisi sallittava silloin kun se on välttämätöntä ja oikeasuhteista. Näihin tavoitteisiin olisi sisällyttävä kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden edistäminen jäsenvaltioiden unionin oikeuden mukaisesti määrittelemällä tavalla. Lukuun ottamatta tilanteita, joissa on tarpeen taata ihmishengen turvallisuus tai poikkeuksellisesti saavuttaa jäsenvaltioiden unionin oikeuden mukaisesti määrittelemiä muita yleisen edun mukaisia tavoitteita, poikkeukset eivät saisi johtaa tietyille palveluille varattuun yksinomaiseen käyttöön vaan näille palveluille olisi pikemminkin myönnettävä etuoikeus siten, että muutkin palvelut tai teknologiat voivat mahdollisuuksien mukaan toimia samalla radiotaajuusalueella. Jäsenvaltioilla on toimivalta määritellä kaikkien sellaisten poikkeusten soveltamisala ja luonne, jotka liittyvät kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden edistämiseen.

(116)

Koska radiotaajuuksien varaaminen tiettyjä teknologioita tai palveluja varten on poikkeus teknologia- ja palveluriippumattomuuden periaatteista ja vähentää vapautta valita tarjottava palvelu tai käytettävä teknologia, tällaisia taajuuksien varauksia koskevien ehdotusten osalta olisi noudatettava avoimuutta ja niistä pitäisi järjestää julkinen kuuleminen.

(117)

Jos jäsenvaltio poikkeuksellisissa tapauksissa päättää yleisen järjestyksen tai turvallisuuden tai kansanterveyden vuoksi rajoittaa vapautta tarjota sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja, sen olisi ilmoitettava syyt tällaiselle rajoittamiselle.

(118)

Radiotaajuuksia olisi hallinnoitava siten, että vältetään haitalliset häiriöt. Haitallisten häiriöiden peruskäsite olisi sen vuoksi määriteltävä asianmukaisesti sen varmistamiseksi, että sääntelytoimet rajoittuvat siihen, mikä on välttämätöntä tällaisten häiriöiden estämiseksi, pitäen mielessä myös tarve ottaa huomioon edistyneet menetelmät haitallisilta häiriöiltä suojaamiseksi, jotta näitä teknologioita ja radiotaajuuksien hallintamenetelmiä voidaan soveltaa häiriöttömyyden ja suojaamattomuuden periaatteen soveltamisen välttämiseksi mahdollisuuksien mukaan. Liikenteeseen liittyy vahvasti rajat ylittävä piirre, ja sen digitalisointi aiheuttaa haasteita. Kulkuvälineistä (kuten metro, linja- ja henkilöautot, kuorma-autot, junat) on tulossa entistä itsenäisempiä ja verkkoyhteyksiä hyödyntäviä. Niiden liikkuminen kansallisten rajojen yli on helpottunut sisämarkkinoilla. Luotettavalla viestinnällä ja haitallisten häiriöiden välttämisellä on kriittinen merkitys kulkuvälineiden ja niissä olevien viestintäjärjestelmien turvalliselle ja moitteettomalle toiminnalle.

(119)

Koska radiotaajuuksien kysyntä kasvaa ja uudet sovellukset ja teknologiat edellyttävät joustavampaa radiotaajuuksien käyttöoikeutta ja käyttöä, jäsenvaltioiden olisi edistettävä radiotaajuuksien yhteiskäyttöä määrittelemällä sopivimmat valtuutusjärjestelyt kullekin skenaariolle sekä vahvistamalla niille asianmukaiset ja läpinäkyvät säännöt ja ehdot. Radiotaajuuksien yhteiskäyttö auttaa varmistamaan niiden tosiasiallisen ja tehokkaan käytön siten, että useat toisistaan riippumattomat käyttäjät tai laitteet voivat saada käyttöoikeuden samaan radiotaajuuskaistaan erilaisilla oikeudellisilla järjestelyillä, mikä tuo käyttöön lisää radiotaajuusresursseja, tehostaa käyttöä ja tekee radiotaajuuksien käyttöoikeuden saamisen helpommaksi uusille käyttäjille. Yhteiskäyttö voi perustua yleisvaltuutuksiin tai toimiluvista vapaaseen käyttöön, jolloin useat käyttäjät voivat tietyin yhteiskäyttöehdoin saada käyttöoikeuden samoihin radiotaajuuksiin ja käyttää niitä eri maantieteellisillä alueilla tai eri aikoina. Se voi myös perustua yksittäisiin käyttöoikeuksiin esimerkiksi toimiluvanvaraisen yhteiskäytön järjestelyillä, joiden mukaan kaikki käyttäjät (sekä nykyiset että uudet) sopivat yhteiskäytön ehdoista toimivaltaisten viranomaisten valvonnassa siten, että voidaan taata radiolähetysten vähimmäislaatu. Kun jäsenvaltiot sallivat yhteiskäytön erilaisilla valtuutusjärjestelyillä, niiden ei pitäisi asettaa tällaiselle käytölle merkittävästi toisistaan poikkeavia kestoja eri valtuutusjärjestelyissä.

(120)

Radiotaajuuksien käyttöä koskevat yleisvaltuutukset voivat helpottaa radiotaajuuksien mahdollisimman tehokasta käyttöä ja edistää innovointia joissakin tapauksissa ja ne edistävät kilpailua, kun taas radiotaajuuksien yksittäiset käyttöoikeudet joissain muissa tapauksissa voivat olla sopivin valtuutusjärjestely tietyissä erityisolosuhteissa. Yksittäisiä käyttöoikeuksia olisi harkittava esimerkiksi silloin, kun radiotaajuuksien hyvät peitto-ominaisuudet tai suunniteltu lähetyksen tehotaso tarkoittaa, että palvelun vaadittu laatu estää häiriöihin liittyvien ongelmien käsittelyn yleisvaltuutusten avulla. Tekniset toimenpiteet kuten vastaanottimien häiriönsietokykyä parantavat ratkaisut saattaisivat mahdollistaa yleisvaltuutusten käytön tai radiotaajuuksien yhteiskäytön, ja niiden avulla voitaisiin mahdollisesti välttää häiriöttömyyden ja suojaamattomuuden periaatteiden järjestelmällinen käyttö.

(121)

Ennakoitavuuden turvaamiseksi sekä oikeusvarmuuden ja investointivakauden säilyttämiseksi jäsenvaltioiden olisi vahvistettava ennalta aiheelliset kriteerit, joilla määritetään oikeudenhaltijoiden tehokasta radiotaajuuksien käyttöä koskevan tavoitteen noudattaminen pantaessa täytäntöön yksittäisiin käyttöoikeuksiin ja yleisvaltuutuksiin liitettyjä ehtoja. Asianomaisten osapuolten olisi osallistuttava tällaisten ehtojen määrittelyyn, ja niille olisi tiedotettava avoimesti, miten niille asetettujen velvollisuuksien noudattamista arvioidaan.

(122)

Jotta markkinoille pääsylle ei luotaisi esteitä erityisesti kilpailunvastaisen taajuuksien varastoon keräämisen kautta, jäsenvaltioiden radiotaajuusoikeuksiin liittämien ehtojen noudattamisen valvonnan olisi oltava tehokasta, ja kaikkien toimivaltaisten viranomaisten olisi osallistuttava siihen tarvittaessa. Ehtojen noudattamisen valvontaan olisi sisällyttävä ”käytä tai menetä” -lausekkeen soveltaminen. Jotta voidaan varmistaa oikeusvarmuus silloin kun radiotaajuuksien käyttämättä jättämisestä mahdollisesti aiheutuu seuraamuksia, olisi vahvistettava etukäteen käyttökynnykset muun muassa ajan sekä radiotaajuuden määrän tai luonteen osalta. Radiotaajuuksien myynnin ja vuokrauksen olisi varmistettava, että alkuperäinen oikeudenhaltija käyttää oikeuksia tehokkaasti.

(123)

Jos radiotaajuusalueen edellytykset on yhdenmukaistettu päätöksen N:o 676/2002/EY mukaisesti, toimivaltaisten viranomaisten on päätettävä asianmukaisimmasta valtuutusjärjestelmästä, jota sovelletaan kyseisellä radiotaajuuskaistalla tai sen osissa. Jos kaikki jäsenvaltiot kohtaavat todennäköisesti samanlaisia ongelmia, joiden vuoksi toisistaan poikkeavat ratkaisut saattaisivat aiheuttaa hajanaisuutta laitteiden sisämarkkinoilla ja siten viivästyttää 5G-järjestelmien käyttöönottoa, voi olla tarpeen, että komissio, radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän lausunnon tarkasti huomioon ottaen, suosittaa yhteisiä ratkaisuja, joissa tunnustetaan voimassa olevat tekniset yhdenmukaistamistoimenpiteet. Tämä voisi tarjota jäsenvaltioille yhteisiä välineitä, jotka ne voisivat ottaa huomioon määrittäessään asianmukaisia yhdenmukaisia valtuutusjärjestelyjä, joita sovelletaan taajuuskaistaan tai taajuuskaistan osaan riippuen tekijöistä kuten väestöntiheys, taajuuskaistojen peitto-ominaisuudet, poikkeavuus kaupunki- ja maaseutukäytön välillä, mahdollinen tarve suojella olemassa olevia palveluja sekä seurauksena olevat vaikutukset valmistuksen mittakaavaetujen kannalta.

(124)

Verkkoinfrastruktuurin yhteiskäyttö ja joissakin tapauksissa radiotaajuuksien yhteiskäyttö voi edistää radiotaajuuksien tosiasiallista ja tehokasta käyttöä ja turvata verkkojen nopean käyttöönoton etenkin harvaan asutuilla alueilla. Toimivaltaisten viranomaisten olisi radiotaajuuksien käyttöoikeuksiin liitettäviä ehtoja vahvistaessaan myös harkittava sellaisten yritysten välisten yhteiskäytön tai koordinoinnin muotojen valtuuttamista, joiden tarkoituksena on varmistaa radiotaajuuksien tosiasiallinen ja tehokas käyttö tai kattavuusvelvollisuuksien noudattaminen kilpailuoikeuden periaatteiden mukaisesti.

(125)

Käyttöoikeuksia myönnettäessä noudatettavat teknologia- ja palveluneutraaliuden vaatimukset yhdessä oikeuksien siirtämistä yritysten välillä koskevan mahdollisuuden kanssa tukevat vapautta ja keinoja toimittaa yleisiä sähköisiä viestintäpalveluja ja siten myös helpottavat yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamista. Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta siihen, jaetaanko radiotaajuudet suoraan sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajille vai näitä verkkoja tai palveluja käyttäville yksiköille. Tällaisia yksikköjä voivat olla radio- tai televisiotoiminnan sisällöntuottajat. Vastuun radiotaajuuden käyttöoikeuteen liitettyjen ehtojen ja yleisvaltuutukseen liitettyjen asiaankuuluvien ehtojen noudattamisesta olisi aina oltava yrityksellä, jolle radiotaajuuden käyttöä koskeva oikeus on myönnetty. Lähetystoiminnan harjoittajille asetetut tietyt audiovisuaalisten mediapalvelujen toimittamiseen liittyvät velvollisuudet voivat edellyttää erityisten kriteerien ja menettelyjen käyttöä radiotaajuuksien käyttöoikeuksia myönnettäessä jäsenvaltioiden unionin oikeuden mukaisesti asettaman yleisen edun mukaisen erityistavoitteen saavuttamiseksi. Tällaisen oikeuden myöntämismenettelyn olisi kuitenkin kaikissa tapauksissa oltava puolueeton, avoin, syrjimätön ja oikeasuhteinen.

(126)

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti SEUT 56 artiklassa taattuja oikeuksia koskevien kansallisten rajoitusten on oltava objektiivisesti perusteltavissa ja oikeasuhteisia eikä niissä saa ylittää sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi radiotaajuuksia, jotka on myönnetty ilman avointa menettelyä, ei saisi käyttää muuhun tarkoitukseen kuin sen yleisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseksi, jota varten ne on myönnetty. Tällaisessa tapauksessa asianomaisille osapuolille olisi annettava mahdollisuus esittää näkemyksensä kohtuullisen ajan kuluessa. Jäsenvaltioiden olisi osana oikeuksien myöntämistä koskevaa hakumenettelyä tarkistettava, pystyykö hakija noudattamaan näihin oikeuksiin liitettäviä ehtoja. Nämä ehdot olisi otettava huomioon kelpoisuuskriteereissä, jotka asetetaan puolueettomin, avoimin, oikeasuhteisin ja syrjimättömin perustein ennen kilpailuun perustuvan valintamenettelyn aloittamista. Tällaisten kriteerien soveltamiseksi hakijaa voidaan pyytää toimittamaan tarvittavat tiedot todistaakseen, että tämä pystyy noudattamaan näitä ehtoja. Jos tällaisia tietoja ei toimiteta, radiotaajuuden käyttöoikeutta koskeva hakemus voidaan hylätä.

(127)

Jäsenvaltioiden olisi ennen oikeuden myöntämistä vaadittava ainoastaan niiden seikkojen tarkistamista, jotka hakija voi tavanomaista huolellisuutta noudattaen kohtuudella osoittaa, ottaen asianmukaisesti huomioon radiotaajuuksien merkittävän julkisen arvon ja markkina-arvon rajallisena julkisena resurssina. Tämä ei rajoita mahdollisuutta tarkistaa myöhemmin kelpoisuuskriteerien täyttyminen esimerkiksi välitavoitteiden avulla, jos kriteerejä ei ole aluksi pystytty kohtuudella täyttämään. Radiotaajuuksien tosiasiallisen ja tehokkaan käytön turvaamiseksi jäsenvaltioiden ei pitäisi myöntää oikeuksia, jos niiden tekemässä tarkastelussa käy ilmi, että hakija ei kykene noudattamaan ehtoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollisuutta helpottaa kokeellista käyttöä, joka on ajallisesti rajoitettu. Radiotaajuuksien käyttöä koskevien valtuutusten riittävän pitkän keston pitäisi lisätä investointien ennakoitavuutta verkon nopeamman käyttöönoton ja parempien palvelujen edistämiseksi sekä vakautta radiotaajuuksien myynnin ja vuokrauksen tukemiseksi. Ellei radiotaajuuksien käyttöön ole valtuutettu määräämättömäksi ajaksi, kestossa olisi otettava huomioon tavoitteet ja sen olisi oltava riittävän pitkä, jotta voidaan helpottaa tehtyjen investointien kattamista. Vaikka pitempi kesto voi turvata investointien ennakoitavuuden, toimenpiteillä radiotaajuuksien tosiasiallisen ja tehokkaan käytön turvaamiseksi, kuten toimivaltaisen viranomaisen valtuuksilla muuttaa oikeutta tai peruuttaa se, jos käyttöoikeuksiin liitettyjä ehtoja ei ole noudatettu, tai radiotaajuuksien myynnin ja vuokrauksen helpottamisella, voidaan ehkäistä radiotaajuuksien epäasianmukaista kasautumista ja tukea suurempaa joustoa radiotaajuusresurssien jakamisessa. Vuotuisten maksujen käytön lisääminen on myös keino varmistaa oikeudenhaltijan suorittaman radiotaajuuksien käytön jatkuva arviointi.

(128)

Teknisen innovoinnin merkityksen vuoksi jäsenvaltioiden olisi voitava antaa radiotaajuuksien käyttöoikeuksia kokeilutarkoituksiin erityisin rajoituksin ja ehdoin, jotka ovat ehdottoman perusteltuja tällaisten oikeuksien kokeellisen luonteen takia.

(129)

Kun toimivaltaiset viranomaiset päättävät, uusitaanko jo myönnettyjä yhdenmukaistetun radiotaajuuskaistan käyttöä koskevia oikeuksia, niiden olisi otettava huomioon, missä määrin uusiminen edistäisi sääntelykehyksen tavoitteiden ja muiden unionin tai kansallisen lainsäädännön tavoitteiden saavuttamista. Tällaisen päätöksen tekemisessä olisi sovellettava avointa, syrjimätöntä ja läpinäkyvää menettelyä, ja sen olisi perustuttava tarkasteluun siitä, miten kyseisiin oikeuksiin liitetyt ehdot on täytetty. Jäsenvaltioiden olisi käyttöoikeuksien uusimistarvetta arvioidessaan tarkasteltava annettujen oikeuksien uusimisen vaikutuksia kilpailuun suhteessa mahdolliseen käytön tehostamiseen tai uusien innovatiivisten käyttötapojen löytämiseen siinä tapauksessa, että taajuuskaista avattaisiin uusille käyttäjille. Toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava tältä osin päättää myös sallia uusimisen vain rajoitetuksi ajaksi vakiintuneen käytön vakavan keskeytymisen estämiseksi. Päätöksissä ennen tämän direktiivin soveltamisen alkamista annettujen oikeuksien uusimisesta olisi noudatettava jo sovellettavia sääntöjä, ja jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että ne eivät vaaranna tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamista.

(130)

Jäsenvaltioiden olisi olemassa olevia yhdenmukaistetun radiotaajuuskaistan käyttöoikeuksia uusiessaan oikeuden uusimistarpeen arvioinnin lisäksi tarkasteltava niihin liittyviä maksuja varmistaakseen, että maksuilla edistetään edelleen optimaalista käyttöä, ottaen huomioon muun muassa markkinoiden ja tekniikan kehityksen vaiheen. Oikeusvarmuuden vuoksi olemassa oleviin maksuihin tehtävien mukautusten on syytä perustua samoihin periaatteisiin kuin ne, joita sovelletaan uusien käyttöoikeuksien myöntämiseen.

(131)

Radiotaajuuksien tehokas hallinnointi voidaan varmistaa helpottamalla jo jaettujen radiotaajuuksien jatkuvaa tehokasta käyttöä. Jotta voidaan turvata oikeusvarmuus oikeudenhaltijoille, käyttöoikeuksien uusimismahdollisuutta olisi tarkasteltava asianmukaisella aikavälillä ennen kyseisten oikeuksien voimassaolon päättymistä, esimerkiksi vähintään kaksi vuotta ennen oikeuksien voimassaolon päättymistä, jos oikeudet on myönnetty vähintään 15 vuodeksi, jollei uusimismahdollisuutta ole jakamisen ajankohtana nimenomaisesti suljettu pois. Resurssienhallinnan jatkuvuuden turvaamiseksi toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava tarkastella tällaisia kysymyksiä niin omasta aloitteestaan kuin oikeudenhaltijan pyynnöstä. Käyttöoikeutta ei saisi uusia vastoin oikeudenhaltijan tahtoa.

(132)

Radiotaajuuksien käyttöoikeuksien siirtäminen voi olla toimiva keino tehostaa taajuuksien käyttöä. Joustavuuden ja tehokkuuden nimissä ja jotta mahdollistetaan radiotaajuuksien arvon määräytyminen markkinoiden mukaan, jäsenvaltioiden olisi oletusarvoisesti annettava radiotaajuuksien käyttäjien siirtää tai vuokrata käyttöoikeuksiaan kolmansille osapuolille yksinkertaisella menettelyllä sekä noudattaen tällaisiin oikeuksiin liitettyjä ehtoja ja kilpailusääntöjä asiasta vastaavien kansallisten sääntelyviranomaisten valvonnassa. Tällaisen siirtämisen tai vuokraamisen helpottamiseksi ja sillä edellytyksellä, että noudatetaan päätöksen N:o 676/2002/EY mukaisesti hyväksyttyjä teknisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä, jäsenvaltioiden olisi myös otettava käsiteltäväksi pyyntöjä, jotka koskevat radiotaajuuksien käyttöoikeuksien jakamista osiin tai erottelemista ja käytön ehtojen uudelleentarkastelua.

(133)

Kansallisten sääntely- ja muiden toimivaltaisten viranomaisten olisi päätettävä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on erityisesti edistää kilpailua radiotaajuuksien käyttöoikeuksien myöntämisen tai uusimisen yhteydessä, koska niillä on tarvittava taloudellinen ja tekninen sekä markkinoiden tuntemus. Radiotaajuuksien jakamisen ehdot voivat vaikuttaa kilpailutilanteeseen sähköisen viestinnän markkinoilla sekä markkinoille pääsyn edellytyksiin. Radiotaajuuksien rajoitettu käyttöoikeus, erityisesti silloin kun niitä on niukasti saatavilla, voi estää markkinoille pääsyn tai haitata investointeja, verkkojen käyttöönottoa, uusien palvelujen tai sovellusten tarjoamista, innovointia ja kilpailua. Uudet käyttöoikeudet, myös siirrolla tai vuokrauksella saadut, ja radiotaajuuksien käyttöä koskevien uusien joustavien kriteerien käyttöönotto voivat myös vaikuttaa kilpailuun. Eräillä ehdoilla, jotka on tarkoitettu kilpailun edistämiseen, voi aiheettomasti sovellettuina olla muita vaikutuksia: esimerkiksi radiotaajuuskatot ja varaukset voivat luoda keinotekoista niukkuutta, tukkutason käyttöoikeusvelvollisuudet voivat aiheettomasti rajoittaa liiketoimintamalleja markkinavoiman puuttuessa, ja siirtojen rajoittaminen voi haitata jälkimarkkinoiden kehittymistä. Sen vuoksi tällaisten ehtojen asettaminen edellyttää johdonmukaista ja puolueetonta kilpailutestausta, jota olisi sovellettava johdonmukaisesti. Tällaisten toimenpiteiden käytön olisi sen vuoksi perustuttava kansallisten sääntely- ja muiden toimivaltaisten viranomaisten suorittamaan perusteelliseen ja puolueettomaan arviointiin markkinoista ja niiden kilpailuolosuhteista. Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi kuitenkin aina varmistettava radiotaajuuksien tosiasiallinen ja tehokas käyttö ja vältettävä aiheuttamasta kilpailun vääristymistä kilpailunvastaisen varastoon keräämisen kautta.

(134)

Radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän lausuntojen perusteella voi olla tarpeen vahvistaa yhteinen määräaika, joka mahdollistaa päätöksen N:o 676/2002/EY mukaisesti yhdenmukaistetun radiotaajuuskaistan käytön, jotta voidaan välttää rajat ylittävät häiriöt ja hyötyä laitemarkkinoihin ja erittäin suuren kapasiteetin sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen käyttöönottoon liittyvien teknisten yhdenmukaistamistoimenpiteiden kaikista eduista. Kaistan käytön sallimiseen liittyy radiotaajuuskaistojen jakaminen yleisvaltuutusjärjestelyn tai yksittäisten käyttöoikeuksien nojalla, jotta radiotaajuuskaistojen käyttö on mahdollista heti kun jakamisprosessi on saatu päätökseen. Taajuuksien jakamiseksi saattaa olla tarpeen vapauttaa muiden käyttäjien käyttämä kaista ja antaa heille korvausta. Yhteisen määräajan täytäntöönpanoon sähköisen viestinnän palvelujen yhdenmukaistettujen kaistojen käytön mahdollistamiseksi, mukaan lukien 5G, saattavat kuitenkin yksittäisessä jäsenvaltiossa vaikuttaa ongelmat, jotka liittyvät ratkaisemattomiin rajatylittävää koordinointia koskeviin kysymyksiin jäsenvaltioiden välillä tai kolmansien maiden kanssa, vaikeuteen varmistaa kaistan olemassa olevien käyttäjien tekninen migraatio tai kaistan käytön rajoittamiseen yleisen edun mukaisen tavoitteen, kansallisen turvallisuuden ja puolustuksen turvaamisen tai ylivoimaisen esteen perusteella. Jäsenvaltioiden olisi joka tapauksessa toteutettava kaikki toimenpiteet vähentääkseen minimiin kaikki viiveet maantieteellisen kattavuuden, ajoituksen ja radiotaajuuksien kattavuuden osalta. Jäsenvaltiot olisi lisäksi voitava, jos se katsotaan tarpeelliseksi, pyytää asiaankuuluvista olosuhteista tekemänsä arvioinnin perusteella unionia antamaan oikeudellista, poliittista ja teknistä tukea radiotaajuuksien koordinointikysymysten ratkaisemiseksi unionin naapurimaiden, myös jäsenehdokasmaiden ja liittyvien maiden, kanssa niin, että jäsenvaltiot, joita asia koskee, voivat noudattaa unionin lainsäädännöstä johtuvia velvoitteitaan.

(135)

Jotta varmistetaan lisätyt radiotaajuusalueiden koordinoidut käyttömahdollisuudet vuoteen 2020 mennessä erittäin nopeiden kiinteiden ja langattomien verkkojen aikaansaamiseksi 5G:n yhteydessä, radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä ryhmä on määritellyt taajuusalueet 3,4–3,8 GHz ja 24,25–27,5 GHz ensisijaisiksi kaistoiksi, jotka soveltuvat 5G-toimintasuunnitelman tavoitteiden täyttämiseen vuoteen 2020 mennessä. Kaistat 40,5–43,5 GHz ja 66–71 GHz on myös määritelty tutkittavaksi tarkemmin. Sen vuoksi on tarpeen varmistaa, että kaistat 3,4–3,8 GHz ja 24,25–27,5 GHz ovat 31 päivään joulukuuta 2020 mennessä kokonaisuudessaan tai osittain saatavilla sellaisia maanpäällisiä järjestelmiä varten, jotka pystyvät tarjoamaan langattomia laajakaistapalveluja yhdenmukaistetuin edellytyksin, jotka on vahvistettu päätöksen N:o 676/2002/EY 4 artiklan mukaisesti hyväksytyillä teknisillä täytäntöönpanotoimenpiteillä, täydentäen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöstä (EU) 2017/899 (33), koska näillä kaistoilla on kattavuuteen ja tiedonsiirtokapasiteettiin liittyviä erityisominaisuuksia, joiden ansiosta niitä on mahdollista yhdistää riittävällä tavalla 5G-vaatimusten täyttämiseksi. Jäsenvaltiot saattavat kuitenkin kärsiä häiriöistä, joita todennäköisesti aiheutuu kolmansista maista, jotka ovat ITU:n radio-ohjesääntöjen mukaisesti määritelleet kyseiset alueet muita palveluja kuin kansainvälistä matkaviestintää varten. Tällä saattaa olla vaikutusta samaa täytäntöönpanopäivää koskevaan velvoitteeseen. Taajuusalueen 26 GHz tuleva käyttö maanpäällisiä langattomia 5G-palveluja varten kohdistuu todennäköisesti muun muassa kaupunkialueisiin ja lähiöiden hotspot-alueisiin, samalla kun sitä voidaan ennakoida otettavan jonkin verran käyttöön pääteiden ja rautateiden varsilla maaseutualueilla. Tämä tarjoaa tilaisuuden käyttää 26 GHz:n taajuusaluetta näiden maantieteellisten alueiden ulkopuolella muihin kuin langattomiin 5G-palveluihin, esimerkiksi yrityskohtaiseen viestintään tai sisätiloissa tapahtuvaan käyttöön, ja sen vuoksi jäsenvaltioiden on mahdollista suunnitella ja asettaa tämä taajuusalue saataville ilman yksinoikeutta.

(136)

Jos radiotaajuuskaistan kysyntä ylittää saatavilla olevien taajuuksien määrän ja jäsenvaltio päättää sen vuoksi, että radiotaajuuksien käyttöä koskevia oikeuksia on rajoitettava, tällaisten oikeuksien myöntämisessä olisi sovellettava tarkoituksenmukaisia ja avoimia menettelyjä, jotta voidaan välttää syrjintä ja varmistaa niukkojen voimavarojen mahdollisimman tehokas käyttö. Tällaisen rajoituksen olisi oltava perusteltu ja oikeasuhteinen ja sen olisi perustuttava markkinaolosuhteiden huolelliseen arviointiin, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon yleiset edut käyttäjille sekä kansallisten markkinoiden ja sisämarkkinoiden tavoitteet. Mahdollisen rajoittamismenettelyn tavoitteet olisi vahvistettava ennakolta selvästi. Soveltuvinta valintamenettelyä harkitessaan, ja unionin tasolla toteutettujen koordinointitoimenpiteiden mukaisesti, jäsenvaltioiden olisi hyvissä ajoin ja avoimesti kuultava kaikkia osapuolia, joita asia koskee, menettelyn perusteista, tavoitteista ja edellytyksistä. Jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää muun muassa tarjouskilpailuun perustuvia tai vertailevia valintamenettelyjä radiotaajuuksien tai taloudellisesti poikkeuksellisen arvokkaiden numeroalueiden jakamiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten olisi kyseisiä järjestelmiä hallinnoidessaan otettava huomioon tämän direktiivin tavoitteet. Jos jäsenvaltio katsoo, että taajuuskaistalle voidaan antaa lisää oikeuksia, sen olisi aloitettava tätä koskeva prosessi.

(137)

Radiotaajuuksien kysyntä samoin kuin loppukäyttäjien langattoman laajakaistakapasiteetin kysyntä ovat kasvaneet massiivisesti, ja se edellyttää ratkaisuja, jotka mahdollistavat vaihtoehtoiset, täydentävät ja taajuuksia tehokkaammin käyttävät järjestelmät, mukaan lukien langattoman yhteyden mahdollistavat matalatehoiset ja lyhyellä kantamalla toimivat järjestelmät kuten langattomat lähiverkot (RLAN) ja matalatehoisten piensoluliityntäpisteiden verkot. Tällaiset täydentävät langattomat liityntäjärjestelmät, erityisesti yleisesti saatavilla olevat langattomien lähiverkkojen liityntäpisteet, parantavat loppukäyttäjien internetyhteyksiä ja matkaviestinoperaattorien mahdollisuuksia purkaa mobiililiikennekuormaa verkoistaan. Langattomien lähiverkkojen liityntäpisteet käyttävät yhdenmukaistettuja radiotaajuuksia ilman yksittäistä valtuutusta tai käyttöä koskevaa oikeutta. Suurinta osaa RLAN-liityntäpisteistä ovat tähän mennessä hyödyntäneet yksityiset käyttäjät kiinteiden laajakaistaliittymiensä paikallisena langattomana jatkeena. Loppukäyttäjiä ei saisi estää jakamasta oman internetliittymänsä kapasiteetin rajoissa RLAN-liityntäpisteensä käyttöoikeutta muiden kanssa, jotta voidaan lisätä saatavilla olevien liityntäpisteiden määrää erityisesti tiheään asutuilla alueilla, maksimoida langaton tiedonsiirtokapasiteetti taajuuksien jälleenkäytön ansiosta ja muodostaa kustannustehokas täydentävä langaton laajakaistaverkkoinfrastruktuuri, joka olisi muiden loppukäyttäjien käytettävissä. Sen vuoksi RLAN-liityntäpisteiden käyttöönottoa ja yhteenkytkemistä koskevat tarpeettomat rajoitukset olisi niin ikään poistettava.

(138)

Viranomaiset tai julkisen palvelun tarjoajat, jotka käyttävät RLAN-liityntäpisteitä tiloissaan henkilöstönsä, vierailijoiden tai asiakkaiden tarpeisiin, esimerkiksi helpottaakseen sähköisen hallinnon palvelujen käyttöä tai tiedon saamista julkisesta liikenteestä tai tieliikenteen tilanteesta, voisivat myös tarjota tällaisiin liityntäpisteisiin käyttöoikeuden yleisesti kansalaisille oheispalveluna palveluihin, joita ne tarjoavat yleisölle tiloissaan, jos se on sallittua kilpailua ja julkisia hankintoja koskevien sääntöjen mukaisesti. Lisäksi palveluntarjoajalta, joka tarjoaa tällaista paikallista käyttöoikeutta sähköisen viestinnän verkkoihin yksityistiloissa tai yksityistilojen lähellä tai rajoitetulla julkisella alueella muussa kuin kaupallisessa tarkoituksena tai sellaisen toisen toiminnan oheispalveluna, joka ei edellytä tällaista käyttöoikeutta (kuten langattoman lähiverkon hotspot-liityntäpisteiden antaminen muun kaupallisen toiminnan asiakkaille tai yleisölle kyseisellä alueella), voidaan edellyttää radiotaajuuksien käyttöä koskevien oikeuksien yleisvaltuutuksien noudattamista, mutta siihen ei olisi sovellettava ehtoja tai vaatimuksia, joita on liitetty yleisvaltuutuksiin, joita sovelletaan yleisesti saatavilla olevien viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajiin taikka loppukäyttäjiä tai yhteenliitettävyyttä koskeviin velvollisuuksiin. Tällaiseen palveluntarjoajaan olisi kuitenkin edelleen sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/31/EY (34) säädettyjä vastuusääntöjä. Tulevaisuudessa RLAN-liityntäpisteiden radiotaajuuksien käyttöä täydentävät uudet teknologiat, kuten LiFi, joka mahdollistaa näkyvään valoon perustuvat optiset liityntäpisteet ja johtaa hybridilähiverkkoihin, joissa on mahdollista myös optinen langaton viestintä.

(139)

Koska matalatehoiset pienalueen langattomat liityntäpisteet, kuten femtosolut, pikosolut, metrosolut ja mikrosolut, voivat olla erittäin pieniä ja huomaamattomia kotitalouksien langattomien liityntäpisteiden reitittimien kaltaisia laitteita eivätkä vaadi lupia, jotka eivät ole välttämättömiä radiotaajuuksien käytön kannalta, ja ottaen huomioon tällaisten liityntäpisteiden myönteinen vaikutus radiotaajuuksien käyttöön ja langattoman viestinnän kehittämiseen, kaikki niiden käyttöönottoon liittyvät rajoitukset olisi minimoitava mahdollisuuksien mukaan. Sen vuoksi, helpottaakseen pienalueen langattomien liityntäpisteiden käyttöönottoa ja rajoittamatta radiotaajuuksien hallintaa koskevien soveltuvien vaatimusten soveltamista, jäsenvaltiot eivät yleiseen turvallisuuteen liittyviä syitä lukuun ottamatta saisi edellyttää mitään erillisiä lupia tällaisten laitteiden käyttöönotolta rakennuksissa, jotka eivät ole virallisesti suojeltuja osana määrättyä ympäristöä tai niiden erityisen arkkitehtonisen tai historiallisen arvon vuoksi. Tätä varten niiden ominaisuudet – kuten enimmäiskoko, paino ja läheteominaisuudet – olisi määriteltävä unionin tasolla suhteessa paikalliseen käyttöönottoon, ja olisi varmistettava korkeatasoinen kansanterveyden suojelu suosituksen 1999/519/EY mukaisesti. Pienalueen langattomien liityntäpisteiden toimintaan olisi sovellettava direktiivin 2014/53/EU 7 artiklaa. Tämä ei rajoita unionin oikeudessa tai kansallisessa oikeudessa säädettyjen yksityisten omistusoikeuksien soveltamista. Lupahakemusten tarkastelumenettelyä olisi sujuvoitettava, ja kaikki siihen liittyvät hallinnolliset maksut olisi rajoitettava hakemuksen käsittelyyn liittyviin hallintokuluihin sanotun kuitenkaan rajoittamatta kaupallisia sopimuksia. Lupahakemuksen arviointimenettelyn olisi vietävä mahdollisimman vähän aikaa ja lähtökohtaisesti enintään neljä kuukautta.

(140)

Julkisissa rakennuksissa ja muussa julkisessa infrastruktuurissa käy ja niitä käyttää päivittäin merkittävä määrä loppukäyttäjiä, jotka tarvitsevat yhteyksiä käyttääkseen sähköisiä viranomaispalveluja, sähköisiä liikennepalveluja ja muita palveluja. Muu julkinen infrastruktuuri, esimerkiksi katulamput ja liikennevalot, tarjoaa erittäin arvokkaita paikkoja mikrosolujen käyttöönottoon esimerkiksi sijoitustiheytensä ansiosta. Operaattoreilla olisi oltava oikeus päästä näihin julkisiin paikkoihin voidakseen vastata kysyntään asianmukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuutta edellyttää pienalueen langattomien liityntäpisteiden käyttöönotolta erillistä ennakkolupaa. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi varmistettava, että tällaisia julkisia rakennuksia ja muuta julkista infrastruktuuria asetetaan saataville kohtuullisin ehdoin mikrosolujen käyttöönottoa varten direktiivin 2014/61/EU täydentämiseksi ja sanotun rajoittamatta direktiivin 2014/61/EU periaatteiden soveltamista. Mainitussa direktiivissä noudatetaan toiminnallista lähestymistapaa ja asetetaan fyysisen infrastruktuurin käyttöoikeutta koskevia velvoitteita vain silloin, kun se on osa verkkoa, ja vain, jos sen omistaa tai sitä käyttää verkko-operaattori, jolloin sen soveltamisalan ulkopuolelle jää monia viranomaisten omistamia tai käyttämiä rakennuksia. Sen sijaan erityisvelvoitetta ei tarvita silloin, kun fyysistä infrastruktuuria, kuten kaapelikanavia ja pylväitä, käytetään älykkäissä liikennejärjestelmissä, jotka verkko-operaattorit (liikennepalvelujen tarjoajat tai yleisten sähköisten viestintäverkkojen tarjoajat) omistavat ja joihin on sijoitettu verkon osia, jolloin ne kuuluvat direktiivin 2014/61/EU soveltamisalaan.

(141)

Tämän direktiivin käyttöoikeutta ja yhteenliitettävyyttä koskevia säännöksiä sovelletaan yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamiseen käytettäviin verkkoihin. Tässä direktiivissä ei aseteta muille kuin yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamiseen käytettäville verkoille käyttöoikeus- tai yhteenliittämisvelvoitteita, paitsi jos niillä on yleisten verkkojen käyttöoikeus, jolloin niitä saattavat koskea jäsenvaltioiden asettamat ehdot.

(142)

Käsitteellä ”käyttöoikeus” on useita merkityksiä, joten sen käyttö tässä direktiivissä on tarpeen määritellä tarkasti riippumatta siitä, kuinka sitä on käytetty unionin muissa säännöksissä. Operaattori voi omistaa perusverkon tai järjestelmät tai vuokrata ne osittain tai kokonaisuudessaan.

(143)

Avoimilla ja kilpailluilla markkinoilla ei saisi olla rajoituksia, jotka estävät yrityksiä neuvottelemasta keskenään käyttöoikeus- ja yhteenliittämisjärjestelyistä ja erityisesti rajat ylittävistä sopimuksista, edellyttäen että SEUT-sopimuksen kilpailusääntöjä noudatetaan. Jotta voidaan saavuttaa tehokkaammat, todella Euroopan laajuiset markkinat, joilla on tosiasiallista kilpailua, enemmän valinnanvaraa ja kilpailukykyisiä palveluja loppukäyttäjille, yritysten, jotka saavat käyttöoikeutta tai yhteenliittämistä koskevia pyyntöjä muilta yrityksiltä, joihin sovelletaan yleisvaltuutusta, sähköisen viestinnän verkkojen tai palvelujen tarjoamiseksi yleisölle, olisi periaatteessa tehtävä tällaiset sopimukset kaupallisin perustein ja käytävä neuvottelut vilpittömässä mielessä.

(144)

Markkinoilla, joilla on jatkuvasti suuria eroja yritysten välisten neuvotteluasemien vahvuudessa ja joilla jotkut yritykset ovat palvelujensa tarjonnassa riippuvaisia muiden tarjoamista perusrakenteista, on tarpeen luoda sääntelykehys markkinoiden tehokkaan toimivuuden varmistamiseksi. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi kaupallisten neuvottelujen epäonnistuessa oltava valtuudet varmistaa riittävät verkkojen käyttöoikeudet ja yhteenliittäminen sekä palvelujen yhteentoimivuus loppukäyttäjien etujen turvaamiseksi. Ne voivat erityisesti varmistaa päästä päähän -liitettävyyden asettamalla oikeasuhteisia velvollisuuksia yleisvaltuutuksen alaisille yrityksille, jotka määräävät yhteyksistä loppukäyttäjiin. Tällaiseen määräysvaltaan voi liittyä fyysisen (kiinteän tai matkaviestintäverkon) loppukäyttäjäyhteyden omistajuus tai hallinta tai valta vaihtaa tai poistaa käytöstä kansallinen numero tai numerot, joita tarvitaan yhteyden muodostamiseksi loppukäyttäjän liityntäpisteeseen. Tilanne olisi tämä esimerkiksi, jos verkko-operaattorit rajoittaisivat kohtuuttomasti loppukäyttäjien valinnanvaraa internetportaalien ja -palvelujen käytössä.

(145)

Syrjimättömyyden periaate huomioon ottaen kansallisten sääntelyviranomaisten olisi varmistettava, että kaikilla operaattoreilla riippumatta koosta ja liiketoimintamallista ja siitä, ovatko ne verikaalisesti integroituneita vai erillisiä, on mahdollisuudet yhteenliittämiseen kohtuullisin ehdoin ja edellytyksin päästä päähän -liitettävyyden ja internetin käyttöyhteyden tarjoamiseksi.

(146)

Kansalliset oikeudelliset tai hallinnolliset toimenpiteet, joilla käyttöoikeutta tai yhteenliittämistä koskevat ehdot kytketään yhteenliittämistä hakevan osapuolen toimintaan ja erityisesti sen osuuteen verkkorakenteisiin tehdyissä investoinneissa, eikä tarjottaviin yhteenliittämistä tai käyttöoikeutta koskeviin palveluihin, voivat aiheuttaa markkinoiden vääristymistä ja olla siten ristiriidassa kilpailusääntöjen kanssa.

(147)

Verkko-operaattorit, jotka hallitsevat yhteyttä omiin asiakkaisiinsa, tekevät sen julkistetusta numero- tai osoitealueesta peräisin olevilla yksilöivillä numero- tai osoitetunnisteilla. Muiden verkko-operaattoreiden on kyettävä välittämään liikennettä näille asiakkaille, joten niiden on kyettävä liittämään verkkonsa yhteen suoraan tai välillisesti. Siksi on aiheellista säätää oikeuksista ja velvollisuuksista neuvotella yhteenliittämisestä.

(148)

Yhteentoimivuus hyödyttää loppukäyttäjiä ja on tämän sääntelykehyksen tärkeä tavoite. Yhteentoimivuuden tukeminen on eräs kansallisille sääntely- ja muille toimivaltaisille viranomaisille asetetuista tavoitteista tässä kehyksessä. Tässä kehyksessä säädetään myös siitä, että komissio julkaisee sähköisen viestinnän yhdenmukaistamisen perustaksi luettelon standardeista tai eritelmistä, jotka koskevat palvelujen tarjoamista, teknisiä rajapintoja tai verkkotoimintoja. Jäsenvaltioiden olisi kannustettava julkaistujen standardien tai eritelmien käyttöön ainoastaan siinä määrin kuin se on välttämätöntä palvelujen yhteentoimivuuden varmistamiseksi ja käyttäjien valinnanvapauden parantamiseksi.

(149)

Nykyisin sekä päästä päähän -liitettävyys että hätäpalvelujen käyttömahdollisuus edellyttävät loppukäyttäjiltä numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen käyttöä. Kun teknologian kehittymisen myötä numeroista riippumattomien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen käyttö tulevaisuudessa lisääntyy, siitä voi seurata puutteita viestintäpalvelujen yhteentoimivuudessa. Tämä voi puolestaan johtaa merkittäviin markkinoille pääsyn ja uusien innovaatioiden esteisiin ja aiheuttaa merkittävän uhan tehokkaalle päästä päähän -liitettävyydelle loppukäyttäjien välillä.

(150)

Jos tällaisia yhteentoimivuuskysymyksiä nousee esiin, komission olisi voitava pyytää BERECiltä raporttia, joka tarjoaisi tosiseikkoihin perustuvan arvion markkinatilanteesta unionissa ja jäsenvaltioissa. Ottaen tarkoin huomioon BERECin raportin ja muun saatavilla olevan aineiston ja ottaen huomioon vaikutukset sisämarkkinoihin komission olisi päätettävä, onko kansallisten sääntely- tai muiden toimivaltaisten viranomaisten tarpeen puuttua asiaan sääntelytoimilla. Jos komissio katsoo, että kansallisten sääntely- tai muiden toimivaltaisten viranomaisten olisi harkittava tällaisia sääntelytoimia, sen olisi voitava hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa täsmennetään kansallisten sääntely- tai muiden toimivaltaisten viranomaisten mahdollisesti toteuttamien sääntelytoimien luonne ja soveltamisala. Niihin voi erityisesti sisältyä myös velvoitteita, jotka koskevat viranomaisten ja muiden palveluntarjoajien antamien merkityksellisten tietojen julkaisemista, käytön sallimista, muuttamista ja levitystä, sekä toimenpiteitä, joilla määrätään standardien tai eritelmien käyttö pakolliseksi kaikille tai joillekin palveluntarjoajille.

(151)

Kansallisten sääntely- tai muiden toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava kansallisten erityisolosuhteiden valossa, onko tarpeen ja perusteltavissa toteuttaa toimia päästä päähän -liitettävyyden varmistamiseksi, ja jos näin on, asetettava kyseisille numeroista riippumattomien henkilöiden välisten, kattavuudeltaan ja käyttäjäkunnaltaan merkittävän tasoisten viestintäpalvelujen tarjoajille oikeasuhteisia velvoitteita komission täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaisesti. Ilmaisua ”merkittävä” olisi tulkittava siten, että kyseisen palveluntarjoajan maantieteellinen kattavuus ja loppukäyttäjien lukumäärä muodostavat kriittisen massan loppukäyttäjien välisen päästä päähän -liitettävyyden varmistamista koskevan tavoitteen saavuttamiseksi. Palveluntarjoajiin, joilla on vähäinen määrä loppukäyttäjiä tai joiden maantieteellinen kattavuus on rajallinen ja jotka edistäisivät vain vähäisissä määrin kyseisen tavoitteen saavuttamista, ei tavallisesti olisi sovellettava tällaisia yhteenliitettävyyttä koskevia velvoitteita.

(152)

Tilanteissa, joissa yrityksillä ei ole toteutettavissa olevia vaihtoehtoja ei-toisinnettaville johdoille, kaapeleille ja niiden liitännäistoiminnoille rakennuksissa tai ensimmäiseen keskittimeen tai jakelupisteeseen asti, ja kilpailuun perustuvien tulosten edistämiseksi loppukäyttäjien etujen turvaamista varten kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi oltava valtuudet asettaa käyttöoikeusvelvoitteita kaikille yrityksille riippumatta siitä, katsotaanko niillä olevan huomattava markkinavoima. Tältä osin kansallisten sääntelyviranomaisten olisi otettava huomioon kaikki tekniset ja taloudelliset esteet verkkojen toisintamiselle tulevaisuudessa. Koska tällaiset velvoitteet voivat kuitenkin joissakin tapauksissa olla raskaita, heikentää kannustimia investointeihin ja johtaa siihen, että määräävässä asemassa olevien toimijoiden asema vahvistuu, niitä olisi asetettava vain silloin, kun ne ovat perusteltuja ja oikeasuhteisia kestävän kilpailun aikaansaamiseksi merkityksellisillä markkinoilla. Pelkästään sitä, että enemmän kuin yksi infrastruktuuri on jo olemassa, ei saisi ilman muuta pitää osoituksena sen omaisuuden toisinnettavuudesta. Yhdessä tällaisten käyttöoikeusvelvoitteiden kanssa yritysten olisi voitava tarvittaessa vedota velvoitteisiin tarjota fyysisen infrastruktuurin käyttöoikeus direktiivin 2014/61/EU perusteella. Kaikkien kansallisen sääntelyviranomaisen tämän direktiivin nojalla asettamien velvoitteiden tulisi olla johdonmukaisia muiden toimivaltaisten viranomaisten direktiivin 2014/61/EU nojalla mahdollisesti tekemien päätösten kanssa, jotta varmistetaan pääsy rakennuksissa olevaan fyysiseen infrastruktuuriin tai fyysiseen infrastruktuuriin ensimmäiseen keskittimeen asti.

(153)

Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava, siinä määrin kuin on tarpeen, asettaa yrityksille velvoitteita tarjota käyttöoikeus tämän direktiivin liitteessä tarkoitettuihin toimintoihin eli sovellusrajapintoihin (application programming interface, API) ja sähköisiin ohjelmaoppaisiin (electronic programme guide, EPG), jotta varmistetaan loppukäyttäjien oikeus käyttää paitsi digitaalisia radio- ja televisiolähetyspalveluja myös niihin liittyviä täydentäviä palveluja. Tällaisten täydentävien palveluiden olisi voitava sisältää ohjelmiin liittyviä palveluja, jotka on erityisesti suunniteltu parantamaan vammaisten loppukäyttäjien käyttömahdollisuuksia, ja ohjelmiin liittyviä hybriditelevisiopalveluja.

(154)

On tärkeää, että kun kansalliset sääntelyviranomaiset arvioivat keskitintä tai jakelupistettä, johon saakka ne aikovat määrätä käyttöoikeuden, ne valitsevat BERECin suuntaviivojen mukaisen keskittimen tai jakelupisteen. Lähempänä loppukäyttäjiä olevan keskittimen tai jakelupisteen valitseminen hyödyttää enemmän infrastruktuurikilpailua ja erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönottoa. Tällä tavoin kansallisen sääntelyviranomaisen olisi ensiksi tarkasteltava sellaisen keskittimen tai jakelupisteen valintaa, joka sijaitsee rakennuksessa tai aivan rakennuksen ulkopuolella. Voisi olla perusteltavissa ulottaa käyttöoikeusvelvoitteet koskemaan johtoja ja kaapeleita yli ensimmäisen keskittimen tai jakelupisteen siten, että tällaiset velvoitteet koskevat ainoastaan mahdollisimman lähellä loppukäyttäjiä olevia pisteitä, joihin voi muodostaa yhteyden riittävä määrä loppukäyttäjiä, jos voidaan osoittaa, että toisintamiseen liittyy suuria ja pysyväisluonteisia fyysisiä tai taloudellisia esteitä, jotka johtavat merkittäviin kilpailuongelmiin tai markkinoiden toimintapuutteisiin vähittäistasolla loppukäyttäjien haitaksi. Verkkoelementtien toistettavuuden arviointi edellyttää markkinakatsausta, joka ei ole sama kuin huomattavaa markkinavoimaa arvioiva analyysi, ja kansallisen sääntelyviranomaisen ei näin ollen tarvitse todeta huomattavaa markkinavoimaa näiden velvoitteiden asettamiseksi. Toisaalta tällainen katsaus edellyttää markkinaolosuhteiden riittävää taloudellista arviointia sen toteamiseksi, täyttyvätkö kriteerit, jotka ovat edellytyksenä velvoitteiden asettamiselle ensimmäisen keskittimen tai jakelupisteen jälkeen. Tällaiset laajennetut käyttöoikeusvelvoitteet ovat todennäköisemmin tarpeen niillä maantieteellisillä alueilla, joilla vaihtoehtoisen infrastruktuurin käyttöönotto on liiketaloudellisesti riskialttiimpaa, esimerkiksi alhaisen väestöntiheyden tai monen asunnon kiinteistöjen vähäisen määrän vuoksi. Sitä vastoin kotitalouksien suuri määrä saattaa kertoa siitä, että tällaisten velvoitteiden asettaminen on tarpeetonta. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi myös tarkasteltava sitä, voivatko tällaiset velvoitteet vahvistaa sellaisen yrityksen asemaa, jolla katsotaan olevan huomattava markkinavoima. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava määrätä sellaisten aktiivisten tai virtuaalisten verkkoelementtien käyttöoikeudesta, joita käytetään kyseisen infrastruktuurin palvelujen tarjontaan, jos passiivisten elementtien käyttöoikeus olisi taloudellisesti tehotonta tai fyysisesti mahdotonta toteuttaa, ja jos kansallinen sääntelyviranomainen katsoo, että ilman tällaista interventiota käyttöoikeusvelvoitteen tavoite kierrettäisiin. Johdonmukaisen sääntelykäytännön parantamiseksi kaikkialla unionissa komission olisi voitava vaatia kansallista sääntelyviranomaista perumaan toimenpide-ehdotuksensa, jotka koskevat käyttöoikeusvelvoitteiden laajentamista yli ensimmäisen keskittimen tai jakelupisteen, jos BEREC epäilee komission tavoin vakavasti toimenpide-ehdotuksen yhteensopivuutta unionin oikeuden ja erityisesti tämän direktiivin sääntelytavoitteiden kanssa.

(155)

Tällaisissa tapauksissa voi olla suhteellisuusperiaatteen noudattamiseksi aiheellista, että kansalliset sääntelyviranomaiset vapauttavat tietyt omistaja- tai yritysryhmät tai molemmat ensimmäisen keskittimen tai jakelupisteen yli ulottuvista, kansallisten sääntelyviranomaisten määrittelemistä velvollisuuksista sillä perusteella, että käyttöoikeusvelvollisuus, joka ei perustu siihen, että yrityksellä katsotaan olevan huomattava markkinavoima, voisi vaarantaa niiden liiketoimintamallin äskettäin käyttöön otettujen verkkoelementtien osalta, erityisesti pienten paikallisten hankkeiden osalta. Ainoastaan tukkumarkkinoilla toimiviin yrityksiin ei olisi sovellettava tällaisia käyttöoikeusvelvollisuuksia, jos ne tarjoavat kaupalliselta pohjalta tosiasiallisen vaihtoehtoisen käyttöoikeuden erittäin suuren kapasiteetin verkkoon oikeudenmukaisin, syrjimättömin ja kohtuullisin ehdoin ja edellytyksin myös hinnan suhteen. Tämä poikkeus olisi myös voitava laajentaa koskemaan muita palveluntarjoajia samoin ehdoin. Poikkeusta ei ehkä ole asianmukaista soveltaa julkista rahoitusta saaviin palveluntarjoajiin.

(156)

Langattomien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamiseen käytettävän passiivisen infrastruktuurin yhteiskäyttö kilpailuoikeuden periaatteiden mukaisesti voi olla erityisen hyödyllistä erittäin suuren kapasiteetin yhteyksien maksimoimiseksi kaikkialla unionissa ja varsinkin harvaan asutuilla alueilla, joilla toisintaminen ei ole käytännössä mahdollista ja loppukäyttäjät ovat vaarassa jäädä ilman yhteyksiä. Kansallisten sääntely- tai muiden toimivaltaisten viranomaisten olisi poikkeuksellisesti voitava velvoittaa tällaiseen yhteiskäyttöön tai paikalliseen verkkovierailupalvelujen käyttöoikeuteen unionin oikeuden mukaisesti, jos kyseinen mahdollisuus on selkeästi vahvistettu käyttöoikeuden myöntämistä koskevissa alkuperäisissä ehdoissa ja ne osoittavat tällaisen yhteiskäytön hyödyt sellaisten ylittämättömien taloudellisten tai fyysisten esteiden poistamisessa, joiden vuoksi pääsy verkkoihin tai palveluihin on erittäin puutteellinen tai olematon, ja kun otetaan huomioon erilaisia tekijöitä, mukaan lukien erityisesti tarve kattavuuteen tärkeimmillä liikenneväylillä, loppukäyttäjien valinnanvara ja palvelujen parempi laatu sekä tarve säilyttää kannustimet infrastruktuurin käyttöönottoon. Kun loppukäyttäjillä ei ole pääsyä verkkoihin tai palveluihin ja passiivisen infrastruktuurin yhteiskäyttö ei yksinään riitä tilanteen korjaamiseen, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava asettaa aktiivisen infrastruktuurin yhteiskäyttöä koskevia velvoitteita. Näin tehdessään kansalliset sääntely- tai muut toimivaltaiset viranomaiset voivat joustavasti valita asianmukaisimman yhteiskäyttö- tai käyttöoikeusvelvoitteen, jonka olisi oltava todetun ongelman luonteeseen nähden oikeasuhteinen ja perusteltu.

(157)

Vaikka joissakin olosuhteissa on tarkoituksenmukaista, että kansallinen sääntelyviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen asettaa velvoitteita yrityksille riippumatta siitä, katsotaanko niillä olevan huomattava markkinavoima, saavuttaakseen sellaisia tavoitteita kuin päästä päähän -liitettävyys tai palvelujen yhteentoimivuus, on tarpeen varmistaa, että tällaisten velvoitteiden asettamisessa noudatetaan sääntelyjärjestelmää ja erityisesti sen ilmoitusmenettelyjä. Tällaisia velvoitteita olisi asettava vain, jos ne ovat perusteltuja tämän direktiivin tavoitteiden turvaamiseksi ja jos ne ovat objektiivisesti perusteltuja, avoimia, oikeasuhteisia ja syrjimättömiä, jotta voidaan edistää tehokkuutta, kestävää kilpailua, tehokasta investointia ja innovointia, ja jotta loppukäyttäjille voidaan antaa mahdollisimman suuret edut, ja ne on asetettava asiaankuuluvien ilmoitusmenettelyjen mukaisesti.

(158)

Sellaisten ylittämättömien taloudellisten tai fyysisten esteiden poistamiseksi, jotka liittyvät radiotaajuuksia edellyttävien palvelujen tai verkkojen tarjoamiseen loppukäyttäjille ja kun mobiiliyhteyksien kattavuudessa on edelleen puutteita, niiden korjaaminen voi edellyttää passiivisen infrastruktuurin käyttöoikeutta ja yhteiskäyttöä tai, kun tämä ei riitä, aktiivisen infrastruktuurin yhteiskäyttöä tai paikallisia verkkovierailun käyttöoikeuksia koskevia sopimuksia. Kun kansalliset sääntelyviranomaiset tai muut toimivaltaiset viranomaiset aikovat toteuttaa toimenpiteitä määrätäkseen passiivisen infrastruktuurin yhteiskäytöstä tai, jos passiivisen infrastruktuurin käyttöoikeus ja yhteiskäyttö eivät riitä, aktiivisen infrastruktuurin yhteiskäytöstä tai paikallisia verkkovierailun käyttöoikeuksia koskevista sopimuksista, niitä voidaan kuitenkin myös kehottaa tarkastelemaan mahdollista riskiä markkinaosapuolille alueilla, joilla palveluja ei ole riittävästi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin muiden säännösten ja erityisesti kilpailun edistämistä koskevien toimenpiteiden perusteella käyttöoikeuteen liitettyjen yhteiskäyttövelvoitteiden soveltamista.

(159)

Kilpailusäännöt eivät ehkä yksin riitä aina varmistamaan kulttuurista monimuotoisuutta ja tiedotusvälineiden moniarvoisuutta digitaalitelevisioalalla. Teknisen ja markkinoiden kehityksen takia velvollisuuksia tarjota ehdollinen käyttöoikeus oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin on tarkasteltava säännöllisin väliajoin uudelleen jäsenvaltioissa kansallisten markkinoiden osalta erityisesti sen toteamiseksi, onko perusteltua laajentaa velvollisuuksia koskemaan sähköisiä ohjelmaoppaita (EPG) ja sovellusrajapintoja (API), siinä määrin kuin on tarpeen sen varmistamiseksi, että loppukäyttäjillä on oikeus käyttää tiettyjä digitaalisia lähetyspalveluja. Jäsenvaltioiden olisi voitava tarpeellisiksi katsomillaan laeilla, asetuksilla tai hallinnollisilla määräyksillä määritellä ne digitaaliset lähetyspalvelut, joiden osalta loppukäyttäjien käyttöoikeus on varmistettava.

(160)

Jäsenvaltioiden olisi myös voitava sallia kansallisen sääntelyviranomaisensa tarkastella uudelleen digitaalisten lähetyspalvelujen ehdollisia käyttöoikeuksia koskevia velvollisuuksia arvioidakseen markkina-analyysin avulla, onko ehtoja poistettava tai muutettava niiden yritysten osalta, joilla ei ole huomattavaa markkinavoimaa merkityksellisillä markkinoilla. Tällaiset poistot tai muutokset eivät saisi haitata loppukäyttäjien oikeutta käyttää näitä palveluja eikä mahdollisuuksia todelliseen kilpailuun.

(161)

Joissain olosuhteissa on asetettava ennalta velvollisuuksia kilpailun kehittymisen varmistamiseksi markkinoilla sellaisin edellytyksin, jotka edistävät erittäin suuren kapasiteetin verkkojen ja palvelujen käyttöönottoa ja yleistymistä ja loppukäyttäjille koituvien hyötyjen maksimointia. Tässä direktiivissä oleva huomattavan markkinavoiman määritelmä vastaa Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä määriteltyä määräävän aseman käsitettä.

(162)

Kahden tai useamman yrityksen voidaan katsoa olevan yhteisesti merkittävässä asemassa, jos niiden välillä on rakenteellisia tai muita yhteyksiä, mutta myös siinä tapauksessa, että asiaankuuluvien markkinoiden rakenne johtaa yhteensovitettuihin vaikutuksiin eli edistää samansuuntaista tai yhdenmukaista kilpailun vastaista käyttäytymistä markkinoilla.

(163)

On erittäin tärkeää, että velvollisuuksia asetetaan ennalta tukkumarkkinoilla ainoastaan, jos yhdellä tai useammalla yrityksellä on huomattava markkinavoima, jotta varmistetaan kestävä kilpailu ja jollei ongelmaa voida ratkaista unionin ja jäsenvaltioiden kilpailuoikeuden keinoin. Komissio on laatinut kilpailulainsäädännön periaatteiden mukaisesti unionin tason suuntaviivat, joita kansalliset sääntelyviranomaiset soveltavat arvioidessaan kilpailun toimivuutta tietyillä markkinoilla ja yritysten markkina-aseman merkittävyyttä. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi arvioitava, onko tietyillä tuote- tai palvelumarkkinoilla tosiasiallista kilpailua tietyllä maantieteellisellä alueella, joka voi muodostua kyseessä olevan jäsenvaltion koko alueesta tai sen osasta tai yhdessä tarkasteltavien jäsenvaltioiden alueiden rinnakkaisista osista. Todellisesta kilpailusta tehtävään arvioon olisi sisällyttävä analyysi siitä, onko markkinoilla tulevaisuudessa kilpailua ja siten siitä, onko todellisen kilpailun puute jatkuvaa. Näissä suuntaviivoissa olisi käsiteltävä myös syntymässä olevia uusia markkinoita, joilla tosiasiallisella markkinajohtajalla tulee todennäköisesti olemaan huomattava markkinaosuus, mutta joilla tälle yritykselle ei pitäisi asettaa tarpeettomia velvollisuuksia. Komission olisi tarkasteltava suuntaviivoja säännöllisin väliajoin uudelleen, erityisesti voimassa olevan lainsäädännön uudelleentarkastelun yhteydessä, ottaen huomioon unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön, taloustieteellisen ajattelun ja todelliset kokemukset markkinoilta, jotta se voi varmistaa niiden asianmukaisuuden nopeasti kehittyvillä markkinoilla. Kansallisten sääntelyviranomaisten on tehtävä keskenään yhteistyötä silloin, kun merkityksellisten markkinoiden todetaan ylittävän valtioiden rajat.

(164)

Määritellessään, onko jollain yrityksellä huomattava markkinavoima tietyillä markkinoilla, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi toimittava unionin oikeuden mukaisesti ja otettava huolella huomioon komission antamat suuntaviivat markkina-analyysista ja huomattavan markkinavoiman arvioinnista.

(165)

Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi määriteltävä merkitykselliset maantieteelliset markkinat alueellaan, ottaen mahdollisimman tarkkaan huomioon tämän direktiivin mukaisesti annetun komission suosituksen merkityksellisistä tuote- ja palvelumarkkinoista, jäljempänä ”suositus”, sekä kansalliset ja paikalliset olosuhteet. Sen vuoksi kansallisten sääntelyviranomaisten olisi vähintään analysoitava suositukseen sisältyvät markkinat, mukaan lukien siinä luetellut markkinat, joita ei enää säännellä kyseisessä kansallisessa tai paikallisessa toimintaympäristössä. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi myös analysoitava markkinoita, jotka eivät sisälly suositukseen, mutta joita säännellään niiden lainkäyttöalueella aikaisempien markkina-analyysien perusteella, taikka muita markkinoita, jos niillä on riittävät perusteet katsoa tässä direktiivissä säädetyn kolmen kriteerin täyttyvän.

(166)

Valtioiden rajat ylittävät markkinat voidaan määritellä, jos se on perusteltavissa maantieteellisten markkinoiden määrittelyllä, ottaen huomioon kaikki tarjonta- ja kysyntäpuolen tekijät kilpailulainsäädännön periaatteiden mukaisesti. BEREC on soveltuvin taho tällaisen analyysin tekemiseen, koska sillä on käytettävissään kansallisten sääntelyviranomaisten laaja kollektiivinen kokemus markkinoiden määrittelystä kansallisella tasolla. Kansalliset olosuhteet olisi otettava huomioon laadittaessa analyysia mahdollisista valtioiden rajat ylittävistä markkinoista. Jos määritellään valtioiden rajat ylittävät markkinat, ja se edellyttää sääntelytoimia, asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä asianmukaisten sääntelytoimien määrittelemiseksi, myös komissiolle ilmoitettaessa. Ne voivat myös tehdä samanlaista yhteistyötä, vaikka valtioiden rajat ylittäviä markkinoita ei ole määritelty, kunhan markkinaolosuhteet niiden alueella ovat riittävän yhdenmukaiset, jotta koordinoidusta lähestymistavasta sääntelyyn voi olla hyötyä, esimerkiksi samanlaisten kustannusten, markkinoiden rakenteen tai operaattorien osalta taikka valtioiden rajat ylittävän tai vastaavan loppukäyttäjien kysynnän tapauksessa.

(167)

Joissakin olosuhteissa maantieteelliset markkinat määritellään kansallisiksi tai alueellisiksi esimerkiksi verkon käyttöönoton laajuuden kansallisen tai paikallisen luonteen vuoksi, mikä määrittää yritysten mahdollisen markkinavoiman rajat suhteessa tukkutoimituksiin, mutta yhden tai useamman loppukäyttäjäryhmän taholta esiintyy silti myös merkittävää valtioiden rajat ylittävää kysyntää. Tämä voi tulla kyseeseen erityisesti sellaisten yritysloppukäyttäjien tapauksessa, joilla on toimintoja useissa paikoissa eri jäsenvaltioissa. Jos tällaiseen ylikansalliseen kysyntään ei pystytä vastaamaan esimerkiksi toimintojen hajautuessa kansallisten rajojen läheisyydessä tai paikallisesti, seurauksena voi olla sisämarkkinoiden este. Sen vuoksi BEREC olisi valtuutettava antamaan kansallisille sääntelyviranomaisille suuntaviivoja yhteisistä lähestymistavoista sääntelyyn sen varmistamiseksi, että valtioiden rajat ylittävään kysyntään voidaan vastata tyydyttävällä tavalla siten, että tarjotaan perusta tukkutason käyttöoikeustuotteiden yhteentoimivuudelle kaikkialla unionissa ja mahdollistetaan mittakaavaedut tarjontapuolen hajanaisuudesta huolimatta. BERECin suuntaviivoilla olisi ohjattava kansallisten sääntelyviranomaisten valintoja sisämarkkinoiden tavoitteen saavuttamiseksi asetettaessa sääntelyyn perustuvia velvoitteita yrityksille, joilla katsotaan olevan kansallisella tasolla huomattava markkinavoima, samalla kun annetaan ohjeistusta sellaisten tukkutason käyttöoikeustuotteiden teknisten eritelmien yhdenmukaistamiseen, joilla voidaan vastata määriteltyyn valtioiden rajat ylittävään kysyntään sisämarkkinoiden eduksi.

(168)

Mahdollisten ennakkosääntelytoimien lopullisena tavoitteena on tuottaa loppukäyttäjille etuja hinnan, laadun ja valinnanvaran suhteen tehostamalla vähittäismarkkinoiden kilpailua kestävältä pohjalta. On todennäköistä, että kansalliset sääntelyviranomaiset pystyvät vähitellen toteamaan, että monet vähittäismarkkinat toimivat kilpailumarkkinoiden tavoin jopa ilman tukkusääntelyä, erityisesti kun otetaan huomioon odotetut parannukset innovoinnin ja kilpailun alalla.

(169)

Kansallisille sääntelyviranomaisille ennakkosääntelyn alaisiksi tulevien tukkumarkkinoiden määrittelyn lähtökohtana on vastaavien vähittäismarkkinoiden analysointi. Toimivan kilpailun analysointi vähittäis- ja tukkumyyntitasolla toteutetaan ennakoivasti tietyllä aikavälillä, ja sitä ohjaa kilpailulainsäädäntö, mukaan lukien tarvittaessa tuomioistuimen asiaa koskeva oikeuskäytäntö. Jos todetaan, että vähittäismarkkinoilla olisi toimiva kilpailu ilman vastaavien merkityksellisten tukkumarkkinoiden ennakkosääntelyä, kansallisen sääntelyviranomaisen olisi tältä pohjalta pääteltävä, että sääntelyä ei enää tarvita kyseisellä tukkutasolla.

(170)

Siirryttäessä asteittain kohti sääntelyn purkamista markkinoilla operaattorien välisistä kaupallisista sopimuksista, myös yhteisinvestointi- ja käyttöoikeussopimuksista, tulee vähitellen yhä yleisempiä, ja jos ne ovat kestäviä ja parantavat kilpailudynamiikkaa, niidenkin vuoksi voidaan tulla siihen tulokseen, että tietyillä tukkumarkkinoilla ei tarvita ennakkosääntelyä. Vastaavasti samanlaista logiikkaa sovellettaisiin myös toisin päin eli kaupallisten sopimusten ennakoimattomaan irtisanomiseen sääntelystä vapautetuilla markkinoilla. Tällaisia sopimuksia analysoitaessa olisi otettava huomioon, että sääntelyn mahdollisuus voi kannustaa verkon omistajia kaupallisiin neuvotteluihin. Päätettäessä, onko ennakkosääntely tarpeen tietyillä markkinoilla, on tarpeen voida kunnolla tarkastella sääntelyn vaikutuksia niihin liittyvillä markkinoilla. Sen vuoksi kansallisten sääntelyviranomaisten olisi varmistettava, että markkinoita analysoidaan johdonmukaisesti ja, mikäli mahdollista, samaan tai mahdollisimman samaan aikaan.

(171)

Kun kansalliset sääntelyviranomaiset arvioivat tukkutason sääntelyä ongelmien ratkaisemiseksi vähittäiskaupan tasolla, niiden olisi otettava huomioon se, että monet tukkumarkkinat voivat tarjota tuotantoketjun alkupään tukkupanoksia yksille vähittäismarkkinoille, ja toisaalta se, että joillakin yksillä tukkumarkkinoilla voidaan tarjota tuotantoketjun alkupään tukkupanoksia useille vähittäismarkkinoille. Lisäksi kilpailudynamiikkaan tietyillä markkinoilla voivat vaikuttaa niihin suoraan liittyvät markkinat, jotka eivät kuitenkaan ole vertikaalisessa suhteessa, kuten esimerkiksi eräiden kiinteiden verkkojen ja matkaviestinnän markkinoiden välisessä tapauksessa. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi tehtävä tällainen arvio kaikista yksittäisistä tukkumarkkinoista, joille sääntelyä harkitaan. Olisi aloitettava rakennusteknisen infrastruktuurin käyttöoikeuksiin liittyvistä korjaavista toimista, koska ne johtavat yleensä kestävämpään kilpailuun myös infrastruktuurin alalla. Sen jälkeen olisi analysoitava tukkumarkkinoita, joille ennakkosääntelyn voidaan harkita soveltuvan ottaen huomioon niiden soveltuvuus vähittäiskaupan tasolla todettujen kilpailuongelmien käsittelyyn. Päättäessään tietyn korjaavan toimen valinnasta kansallisten sääntelyviranomaisten olisi arvioitava sen teknistä toteutettavuutta ja tehtävä kustannus-hyötyanalyysi ottaen huomioon sen soveltuvuuden vähittäistasolla todettujen kilpailuongelmien ratkaisemiseen siten, että voidaan mahdollistaa eriyttämiseen ja teknologianeutraaliuteen perustuva kilpailu. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi tarkasteltava, mitä seurauksia voi olla jostakin sellaisesta korjaavasta toimesta, joka on toteutettavissa vain joissakin tietyissä verkkotopologioissa ja voisi siten haitata loppukäyttäjien intresseissä olevaa erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönottoa.

(172)

Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi tarjottava kannustimia toteutetuilla korjaavilla toimilla ja mahdollisuuksien mukaan ennen infrastruktuurin käyttöönottoa joustavan ja avoimen verkkoarkkitehtuurin kehittämiseksi, mikä vähentäisi viime kädessä myöhemmässä vaiheessa toteutettujen korjaavien toimien aiheuttamaa rasitetta ja niiden monimutkaisuutta, sanotun rajoittamatta teknologianeutraaliuden periaatteen soveltamista. Arvioinnin kussakin vaiheessa ja ennen kuin kansallinen sääntelyviranomainen päättää, olisiko otettava käyttöön muita täydentäviä ja raskaampia korjaavia toimia suhteessa yritykseen, jolla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, sen olisi pyrittävä määrittämään, vallitseeko kyseisillä vähittäismarkkinoilla todellinen kilpailu, ottaen huomioon myös mahdolliset asiaan liittyvät kaupalliset järjestelyt tai muut tukkumarkkinaolosuhteet, mukaan lukien muunlainen jo voimassa oleva sääntely, kuten esimerkiksi ei-toisinnettavaan omaisuuteen kohdistuvat yleisen käyttöoikeuden velvollisuudet tai direktiivin 2014/61/EU mukaisesti asetetut velvollisuudet, tai sellainen sääntely, jonka kansallinen sääntelyviranomainen on jo katsonut aiheelliseksi suhteessa yritykseen, jolla katsotaan olevan huomattava markkinavoima. Tällainen arviointi, jolla pyritään varmistamaan, että toteutetaan vain tarkoituksenmukaisimmat korjaavat toimet, jotka ovat tarpeen markkina-analyysissa todettujen ongelmien ratkaisemiseksi tehokkaasti, ei estä kansallista sääntelyviranomaista toteamasta, että tällaisten korjaavien toimien yhdistelmä yhdessä, silloinkin kun niiden voimakkuus vaihtelee, tarjoaa suhteellisuusperiaatteen mukaisesti lievimmän keinon ongelman ratkaisemiseksi. Vaikka tällaisista eroista ei seuraisi erillisten maantieteellisen markkinoiden määritteleminen, niiden olisi voitava olla peruste eriyttämiselle aiheellisissa korjaavissa toimissa eri tasoisten kilpailupaineiden vuoksi.

(173)

Tukkutason ennakkosääntelyä, joka on lähtökohtaisesti lievempää kuin vähittäiskaupan sääntely, pidetään riittävänä torjumaan mahdolliset kilpailuongelmat niihin liittyvillä tuotantoketjun loppupään vähittäismarkkinoilla. Osoituksena kilpailun toimivuuden edistysaskelista sähköisen viestinnän sääntelykehyksen vahvistamisen jälkeen on vähittäismarkkinoiden asteittainen sääntelyn purkaminen kaikkialla unionissa. Lisäksi ennakolta asetettaviin korjaaviin toimiin, jotka kohdistuvat yrityksiin, joilla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, liittyviä sääntöjä olisi mahdollisuuksien mukaan yksinkertaistettava ja niistä olisi tehtävä paremmin ennakoitavissa olevia. Sen vuoksi tukkumarkkinoilla olisi ensisijaisesti asetettava ennakkosääntelyä sen perusteella, katsotaanko yrityksellä olevan huomattava markkinavoima.

(174)

Kun kansallinen sääntelyviranomainen kumoaa tukkumarkkinoiden sääntelyn, sen olisi määriteltävä asianmukainen irtisanomisaika varmistaakseen kestävän siirtymän sääntelystä puretuille markkinoille. Tällaista irtisanomisaikaa määritellessään kansallisen sääntelyviranomaisen olisi otettava huomioon käyttöoikeuden tarjoajien ja hakijoiden väliset sopimukset, joita on tehty sääntelyvelvollisuuksien perusteella. Tällaiset sopimukset voivat erityisesti tarjota käyttöoikeuden hakijoille sopimusperusteisen oikeussuojan tietyksi ajaksi. Kansallisen sääntelyviranomaisen olisi myös otettava huomioon markkinatoimijoiden tosiasialliset mahdollisuudet tarttua mahdollisiin kaupallista tukkutason käyttöoikeutta tai yhteisinvestointeja koskeviin tarjouksiin, joita markkinoilla voi esiintyä, sekä tarve välttää mahdollinen pitkään jatkuva sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttö. Kansallisen sääntelyviranomaisen vahvistamissa siirtymäjärjestelyissä olisi otettava huomioon aikaisempien sopimusten valvonnan laajuus ja ajoitus irtisanomisajan alettua.

(175)

Jotta markkinatoimijoille voitaisiin tarjota varmuus sääntelyolojen suhteen, markkinakatsauksille on tarpeen asettaa määräaika. On tärkeää suorittaa markkina-analyysi säännöllisesti ja kohtuullisen ja asianmukaisen aikataulun puitteissa. Jos kansallinen sääntelyviranomainen ei onnistu analysoimaan markkinoita määräajassa, sisämarkkinat voivat vaarantua eivätkä tavanomaiset velvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevat menettelyt tuota toivottua vaikutusta ajoissa. Vaihtoehtoisesti asianomaisen kansallisen valvontaviranomaisen olisi voitava pyytää BERECiltä apua markkina-analyysin päätökseen saattamisessa. Tällaista apua voitaisiin antaa esimerkiksi muodostamalla erityinen työryhmä muiden kansallisten valvontaviranomaisten edustajista.

(176)

Sähköisen viestinnän alan korkean teknologisen innovaatioasteen ja erittäin dynaamisten markkinoiden vuoksi sääntelyä on voitava mukauttaa nopeasti unionin tasolla koordinoidulla ja yhdenmukaistetulla tavalla, sillä kokemus on osoittanut, että kansallisten sääntelyviranomaisten toisistaan poikkeava tapa panna sääntelyjärjestelmä täytäntöön voi luoda sisämarkkinoiden esteen.

(177)

Sääntelytoimenpiteiden vakauden ja ennakoitavuuden lisäämiseksi markkina-analyysien välistä enimmäisaikaa olisi kuitenkin pidennettävä kolmesta viiteen vuoteen sillä edellytyksellä, että markkinoiden muutokset sillä välin eivät vaadi uutta analyysia. Määritettäessä sitä, onko kansallinen sääntelyviranomainen noudattanut velvollisuuttaan analysoida markkinat ja ilmoittanut vastaavasta toimenpide-ehdotuksesta vähintään joka viides vuosi, uuden viisivuotisen markkinasyklin aloittajana pidetään ainoastaan ilmoitusta, johon sisältyy uusi arvio markkinoiden määrittelystä ja huomattavasta markkinavoimasta. Pelkkää ilmoitusta uusista tai muutetuista korjaavista toimista, joita on toteutettu aikaisemman tarkistamattoman markkina-analyysin perusteella, ei katsota velvollisuuden täyttämiseksi. Sen, että kansallinen sääntelyviranomainen ei noudata velvoitetta laatia markkina-analyysi tässä direktiivissä vahvistetuin säännöllisin väliajoin, ei olisi itsessään katsottava olevan peruste mainitun sääntelyviranomaisen kyseisillä markkinoilla asettamien voimassa olevien velvoitteiden mitätöinnille tai soveltamatta jättämiselle.

(178)

Tietyn velvollisuuden asettaminen yritykselle, jolla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, ei edellytä ylimääräistä markkina-analyysiä, vaan pikemminkin perustelun, jolla osoitetaan, että velvollisuus on asianmukainen ja oikeassa suhteessa todetun ongelman luonteeseen kyseisillä markkinoilla ja niihin liittyvillä vähittäismarkkinoilla.

(179)

Arvioidessaan asetettavien velvoitteiden ja ehtojen oikeasuhteisuutta kansallisten sääntelyviranomaisten olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden eri alueilla vallitsevat vaihtelevat kilpailuolosuhteet ja erityisesti tämän direktiivin mukaisesti tehdyn maantieteellisen kartoituksen tulokset.

(180)

Harkitessaan, olisiko asetettava korjaavia toimia hintojen valvomiseksi ja jos niin missä muodossa, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi pyrittävä mahdollistamaan investoijille kohtuullinen tuotto tietystä uudesta investointihankkeesta. Riskejä voi liittyä erityisesti investointihankkeisiin, jotka koskevat sellaisia tuotteita tukevia uusia liityntäverkkoja, joiden kysyntä on investointihetkellä epävarmaa.

(181)

Yrityksille, joilla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, asetettujen velvollisuuksien uudelleentarkastelun, joka toteutetaan markkina-analyysin aikavälillä, olisi mahdollistettava se, että kansalliset sääntelyviranomaiset voivat ottaa huomioon uusien kehityssuuntien – esimerkiksi käyttöoikeus- ja yhteisinvestointisopimusten kaltaiset uudet vapaaehtoiset sopimukset yritysten välillä – vaikutuksen kilpailuedellytyksiin, mikä tarjoaa joustavuutta, joka on erityisen tarpeen pitkäkestoisemmissa sääntelyprosesseissa. Samanlaista logiikkaa olisi sovellettava kaupallisten sopimusten ennakoimattomaan rikkomiseen tai irtisanomiseen tai tilanteeseen, jossa tällaisella sopimuksella on markkina-analyysista poikkeavia vaikutuksia. Jos voimassa oleva sopimus irtisanotaan sääntelystä vapautetuilla markkinoilla, uusi markkina-analyysi voi olla tarpeen. Jos markkinoilla ei ole tapahtunut yksittäistä merkittävää muutosta, vaan markkinat toimivat dynaamisesti, voi olla tarpeen tehdä markkina-analyysi useammin kuin kerran viidessä vuodessa – esimerkiksi aikaisintaan kolmen vuoden välein, kuten toimittiin ennen tämän direktiivin soveltamispäivää. Markkinoiden olisi katsottava toimivan dynaamisesti, jos teknologia ja loppukäyttäjien kysyntämallit todennäköisesti kehittyvät siten, että analyysin päätelmät vanhenevat keskipitkällä aikavälillä merkittävän maantieteellisten alueiden ryhmän tai kansallisen sääntelyviranomaisen määrittelemillä maantieteellisillä markkinoilla ja tuotemarkkinoilla toimivien loppukäyttäjien ryhmän osalta.

(182)

Käyttöoikeuksia ja yhteenliittämistä koskevien ehtojen, myös hintojen, selkeys edistää neuvottelujen nopeuttamista sekä riitojen välttämistä ja vakuuttaa omalta osaltaan yritykset siitä, että palveluja ei tarjota syrjivin ehdoin. Teknisten rajapintojen avoimuus ja selkeys voi olla erityisen tärkeää yhteentoimivuuden varmistamiseksi. Jos kansallinen sääntelyviranomainen asettaa velvollisuuksia julkistaa tietoja, sen olisi myös voitava myös määritellä tapa, jolla tiedot on julkistettava tai se, ovatko tiedot maksuttomia, ottamalla huomioon kyseessä olevien tietojen luonteen ja tarkoituksen.

(183)

Vuoden 2002 jälkeen kehittyneiden erilaisten verkkotopologioiden, käyttöoikeustuotteiden ja markkinaolosuhteiden ansiosta direktiivin 2002/19/EY liitteessä II olevat tilaajayhteyksien eriyttämistä koskevat tavoitteet sekä digitaalitelevisio- ja radiopalvelujen tarjoajien käyttöoikeustuotteita koskevat tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin ja joustavammin siten, että BEREC laatii suuntaviivat viitetarjouksen vähimmäisperusteista ja päivittää niitä säännöllisesti. Kyseinen liite olisi sen vuoksi kumottava.

(184)

Syrjimättömyysperiaate varmistaa sen, että yritykset, joilla on huomattava markkinavoima, eivät vääristä kilpailua varsinkaan sellaisissa tapauksissa, joissa ne ovat tarjontaketjun monessa osassa toimivia yrityksiä, jotka tarjoavat palveluja sellaisille yrityksille, joiden kanssa ne kilpailevat loppukäyttäjää lähellä olevilla markkinoilla.

(185)

Muun kuin hintoihin liittyvän syrjinnän ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi tuotantopanosten vastaavuus EoI (Equivalence of Inputs) on periaatteessa varmin tapa suojautua tehokkaasti syrjinnältä. Toisaalta säänneltyjen tukkutason tuotantopanosten tarjoaminen EoI-pohjalta johtaa todennäköisesti korkeampiin velvollisuuden noudattamisen kustannuksiin kuin muissa syrjimättömyysvelvollisuuden muodoissa. Näitä korkeampia noudattamiskustannuksia olisi arvioitava suhteessa hyötyihin, joita saadaan kovemmasta kilpailusta tarjontaketjun loppupäässä ja syrjimättömyystakuiden merkityksestä tilanteissa, joissa yritykseen, jolla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, ei kohdistu suoraa hintavalvontaa. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi erityisesti huomioitava, että tukkutason tuotantopanosten tarjoaminen uusissa järjestelmissä EoI-pohjalta auttaa todennäköisemmin saavuttamaan riittävät nettohyödyt ja olisi siten oikeasuhteista, koska velvoitteen noudattamiseen liittyvät lisäkustannukset, jotka aiheutuvat sen varmistamisesta, että hiljattain rakennetut järjestelmät ovat EoI-periaatteen mukaisia, olisivat suhteellisesti alhaisemmat. Toisaalta kansallisten sääntelyviranomaisten olisi myös pohdittava, ovatko velvoitteet oikeasuhteisia niiden yritysten kannalta, joihin asia vaikuttaa, esimerkiksi ottamalla huomioon täytäntöönpanokustannukset, ja otettava huomioon, että tarvittavat lisäpäivitykset voivat haitata uusien järjestelmien käyttöönottoa siinä tapauksessa, että edelliseen kohdistuu rajoittavampia sääntelyvelvollisuuksia. Jäsenvaltioissa, joissa on suuri määrä pieniä yrityksiä, joilla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, saattaa olla kohtuutonta vaatia, että jokainen näistä yrityksistä soveltaa EoI-periaatetta.

(186)

Erillisen kirjanpidon ansiosta sisäiset siirtohinnat saadaan tietoon ja kansalliset sääntelyviranomaiset voivat tarvittaessa tarkistaa syrjimättömyysvelvollisuuksien noudattamisen. Tähän liittyen komissio on julkaissut suosituksen 2005/698/EY (35).

(187)

Rakennustekninen omaisuus, johon voidaan asentaa sähköisiä viestintäverkkoja, on ratkaisevassa asemassa uusien verkkojen yleistymisen kannalta, koska sen uudelleen rakentaminen on kallista, ja jo olemassa olevan omaisuuden uudelleenkäytöstä on saatavissa huomattavia säästöjä. Sen vuoksi direktiivissä 2014/61/EU säädettyjen fyysistä infrastruktuuria koskevien sääntöjen lisäksi tarvitaan erityinen korjaustoimi sellaisia tilanteita varten, joissa rakennusteknisen omaisuuden omistaa yritys, jolla katsotaan olevan huomattava markkinavoima. Jos rakennustekninen omaisuus on olemassa ja sitä voidaan käyttää uudelleen, sen tosiasiallisen käyttöoikeuden saamisella on hyvin positiivinen vaikutus kilpailevan infrastruktuurin käyttöön saamiseen, ja sen vuoksi on tarpeen varmistaa, että tällaisen omaisuuden käyttöoikeutta voidaan käyttää tuotantoketjun loppupään markkinoiden kilpailu- ja käyttöönottodynamiikkaa parantavana itsenäisenä korjaavana toimena, jota on syytä harkita ennen kuin arvioidaan tarvetta ottaa käyttöön mahdollisia muita korjaustoimia, eikä ainoastaan liitännäisenä korjaavana toimena muille tukkutason tuotteille tai palveluille tai korjaavana toimena, joka koskisi ainoastaan yrityksiä, jotka hyödyntävät itse tällaisia muita tukkutason tuotteita tai palveluita. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi määritettävä, mikä on uudelleen käytettävissä olevan aikaisemman rakennusteknisen omaisuuden arvo, käyttäen sääntelypoliittista kirjanpitoarvoa, josta on vähennetty laskenta-ajankohtaan mennessä kertyneet poistot ja joka on korjattu asianmukaisella hintaindeksillä, kuten vähittäishintaindeksillä, ja ottamatta huomioon omaisuutta, jonka kirjanpitoarvo on kokonaan poistettu vähintään 40 vuoden aikana mutta joka on edelleen käytössä.

(188)

Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi uusien tai parannettujen infrastruktuurien käyttöoikeuteen liittyviä velvoitteita asettaessaan varmistettava, että käyttöoikeuden ehdot heijastavat investointipäätöksen taustalla olevia olosuhteita, ottaen huomioon muun muassa rakennuskustannukset, uusien tuotteiden ja palvelujen odotettu käyttöönottovauhti ja odotettu vähittäishintojen taso. Jotta investoijille voidaan tarjota suunnitteluvarmuutta, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava tarvittaessa asettaa käyttöoikeudelle ehdot, joita voidaan soveltaa asianmukaisten tarkastelukausien ajan. Jos hintavalvonta katsotaan aiheelliseksi, näihin ehtoihin voivat kuulua hinnoittelujärjestelyt, jotka riippuvat määristä tai sopimuksen pituudesta, edellyttäen, että kyseiset järjestelyt ovat unionin oikeuden mukaisia ja syrjimättömiä. Kaikissa käyttöoikeuden ehdoissa olisi otettava huomioon tarve turvata todellinen kilpailu palvelujen tarjoamisessa kuluttajille ja elinkeinonharjoittajille.

(189)

Velvollisuutta antaa käyttöoikeus verkkorakenteisiin voidaan perustella kilpailun tehostamiskeinona, mutta kansallisten sääntelyviranomaisten on tasapainotettava perusrakenteiden omistajan oikeudet hyödyntää niitä omaksi edukseen ja muiden palvelujen tarjoajien oikeudet käyttää järjestelmiä, jotka ovat olennaisia kilpailevien palvelujen tarjonnassa.

(190)

Markkinoilla, joilla voi olla odotettavissa suurempi määrä liityntäverkkoja, loppukäyttäjille on infrastruktuuriin perustuvan kilpailun vuoksi luvassa parannuksia verkon laatuun todennäköisemmin kuin markkinoilla, joilla on vain yksi verkko. Kilpailun riittävä vaikutus muihin tekijöihin, kuten hintaan ja valinnanvaraan, riippuu todennäköisesti kansallisista ja paikallisista kilpailuolosuhteista. Arvioidessaan kilpailun riittävää vaikutusta näihin tekijöihin sekä tarvetta puuttua asiaan sääntelytoimin kansallisten sääntelyviranomaisten olisi otettava myös huomioon, onko tukkutason käyttöoikeus tarjolla mille tahansa asiasta kiinnostuneelle yritykselle kohtuullisin kaupallisin ehdoin, jotka mahdollistavat kestävät kilpailuun perustuvat tulokset loppukäyttäjille vähittäismarkkinoilla. Markkinoilla, joille on ominaista kestävä ja tosiasiallinen infrastruktuuriin perustuva kilpailu, yleisten kilpailusääntöjen soveltamisen pitäisi riittää.

(191)

Jos yritykset velvoitetaan ottamaan huomioon verkkoelementteihin ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeutta ja käyttöä koskevat kohtuulliset pyynnöt, tällaiset pyynnöt olisi voitava hylätä ainoastaan objektiivisten perusteiden kuten teknisen toteutettavuuden tai verkon turvallisuuden säilyttämisen tarpeen nojalla. Jos käyttöoikeus evätään, vahinkoa kärsineen osapuolen olisi voitava panna vireille riitojenratkaisumenettely tämän direktiivin mukaisesti. Käyttöoikeusvelvollisuuksien alaista yritystä ei voida vaatia tarjoamaan sellaisia käyttöoikeustyyppejä, joiden tarjoaminen ei ole sen määräysvallassa. Kansallisten sääntelyviranomaisten määräys käyttöoikeuden pakollisesta myöntämisestä, mikä lisää kilpailua lyhyellä aikavälillä, ei saisi vähentää kilpailijoiden halukkuutta investoida vaihtoehtoisiin järjestelmiin, mikä varmistaa kestävämmän kilpailun tai paremman suoritustason ja paremman hyödyn loppukäyttäjälle pitkällä aikavälillä. Kansalliset sääntelyviranomaiset voisivat, vähiten häiriötä aiheuttavaa sääntelykeinoa valitessaan ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti, esimerkiksi päättää tarkastella uudelleen velvoitteita, joita on asetettu yrityksille, joilla on katsottu olevan huomattava markkinavoima, ja muuttaa aiempia päätöksiä, myös peruuttamalla velvoitteita taikka asettamalla tai jättämällä asettamatta uusia käyttöoikeusvelvoitteita, jos tämä on käyttäjien ja kestävän palvelua koskevan kilpailun etujen mukaista. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava asettaa palvelun tarjoajalle tai käyttöoikeusvelvollisuudesta hyötyville teknisiä ja toiminnallisia ehtoja unionin oikeuden mukaisesti. Erityisesti teknisiä standardeja koskevien määräysten olisi oltava direktiivin (EU) 2015/1535 mukaisia.

(192)

Hintavalvonta voi olla tarpeen, jos markkina-analyysi paljastaa kilpailun olevan määrätyillä markkinoilla riittämätöntä. Erityisesti yritysten, joilla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, olisi vältettävä hintapainostusta, jossa niiden vähittäishintojen ja samanlaisia vähittäispalveluja tarjoavilta kilpailijoilta veloitettavien yhteenliittämisen tai käyttöoikeuksien hintojen ero ei ole riittävä varmistamaan kestävää kilpailua. Kun kansallinen sääntelyviranomainen selvittää kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet tässä direktiivissä säädetyn palvelutoiminnan perustamisesta, on aiheellista sallia kohtuullinen tuotto sijoitetulle pääomalle asianmukaiset työvoima- ja rakennuskustannukset mukaan lukien, jolloin pääoma mukautetaan tarvittaessa varoista ja toiminnan tehokkuudesta tehdyn ajantasaisen arvion mukaisesti. Kustannusvastaavuuden arviointimenetelmän olisi oltava asianmukainen olosuhteisiin nähden, ja siinä on otettava huomioon tarve edistää tehokkuutta, kestävää kilpailua ja erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönottoa sekä siten maksimoida loppukäyttäjien edut, ja siinä olisi otettava huomioon tukkuhintojen vakauden ja ennakoitavuuden tarve kaikkien niiden operaattorien kannalta, jotka haluavat ottaa käyttöön uusia parannettuja verkkoja, komission suosituksen 2013/466/EU (36) mukaisesti.

(193)

Seuraavan sukupolven laajakaistapalvelujen kysynnän toteutumisasteen epävarmuuden vuoksi on tärkeää sallia uusiin tai parannettuihin verkkoihin investoiville operaattoreille tietty joustavuus hinnoittelussa, jotta voidaan edistää tehokasta investointia ja innovointia. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava päättää pitää voimassa säännellyt tukkutason käyttöoikeushinnat seuraavan sukupolven verkoille tai olla asettamatta niitä, jos käytössä on riittävät kilpailua edistävät toimenpiteet. Tarkemmin sanottuna, jotta hinnat eivät kohoaisi kohtuuttomiksi markkinoilla, joilla on yrityksiä, joilla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, hinnoittelun joustoon olisi liitettävä ylimääräisiä turvatoimia kilpailun ja loppukäyttäjien etujen turvaamiseksi. Tällaisia voivat olla esimerkiksi tiukat syrjimättömyysvelvollisuudet, toimenpiteet tuotantoketjun loppupään tuotteiden teknisen ja taloudellisen toisinnettavuuden varmistamiseksi sekä osoitettavissa oleva vähittäishintaan kohdistuva rajoitus, joka johtuu infrastruktuurikilpailusta tai muiden säänneltyjen käyttöoikeustuotteiden aiheuttamasta hinta-ankkurista taikka molemmista. Nämä kilpailun turvatoimet eivät estä kansallisia sääntelyviranomaisia yksilöimästä muita olosuhteita, joissa voisi olla aiheellista olla asettamatta säänneltyjä käyttöoikeushintoja tietyille tukkutason tuotantopanoksille, jos esimerkiksi loppukäyttäjien kysynnän korkean hintajouston vuoksi yrityksen, jolla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, ei kannata veloittaa selvästi kilpailutason ylittäviä hintoja tai jos alhainen väestötiheys heikentää kannustimia kehittää erittäin suuren kapasiteetin verkkoja ja kansallinen sääntelyviranomainen toteaa, että tosiasiallinen ja syrjimätön käyttöoikeus voidaan varmistaa tämän direktiivin mukaisesti asetettujen velvollisuuksien avulla.

(194)

Jos kansallinen sääntelyviranomainen asettaa velvollisuuksia, jotka koskevat kustannuslaskentajärjestelmän käyttöä hintavalvonnan tueksi, sen olisi itse voitava toteuttaa vuosittaisen arvioinnin varmistaakseen kyseisen kustannuslaskentajärjestelmän noudattamisen, jos sillä on siihen tarvittava pätevä henkilöstö, tai pyytää jotain muuta pätevää, kyseessä olevasta yrityksestä riippumatonta toimijaa toteuttamaan tällaisen arvioinnin.

(195)

Unionin veloitusjärjestelmä laskevan puheliikenteen markkinoilla perustuu CPNP-malliin (Calling Party Network Pays, ”soittajan verkko maksaa”). Kysynnän ja tarjonnan korvattavuuden analyysi osoittaa, että nykyisin tai lähitulevaisuudessa ei ole tukkutasolla korvikkeita, jotka rajoittaisivat terminointimaksujen asettamista tietyssä verkossa. Kun otetaan huomioon kohdeverkkomarkkinoiden luonne kaksisuuntaisena yhteenliittämistilanteena, mahdollisen kilpailuongelman muodostavat myös operaattorien väliset ristikkäissubventiot. Nämä potentiaaliset kilpailuongelmat ovat yhteisiä kiinteän verkon ja matkaviestintäverkon laskevan puheliikenteen markkinoille. Näistä syistä, ja kun otetaan huomioon kohdeverkon operaattorin mahdollisuus ja halukkuus nostaa hintoja huomattavasti yli kustannustason, voidaan kustannussuuntautuneisuusvaatimusta pitää toimivimpana keinona puuttua ongelmaan keskipitkällä aikavälillä. Tuleva markkinakehitys voi muuttaa näiden markkinoiden dynamiikkaa siinä määrin, että sääntelyä ei enää tarvittaisi.

(196)

Tukkutason laskevan puheliikenteen kilpailuongelmien koko unionin tason johdonmukaisesta käsittelystä aiheutuvan sääntelyrasitteen keventämiseksi komission olisi vahvistettava delegoidulla säädöksellä unionin laajuisesti sovellettava puheliikenteen terminointimaksun yhtenäinen enimmäismäärä matkaviestinpalveluille ja puheliikenteen terminointimaksun yhtenäinen enimmäismäärä kiinteän verkon palveluille.

(197)

Tässä direktiivissä olisi säädettävä yksityiskohtaisista perusteista ja muuttujista, joiden perusteella puheliikenteen terminointimaksujen arvot määritetään. Terminointimaksut ovat laskeneet unionissa jatkuvasti, ja niiden odotetaan vielä laskevan. Kun komissio määrittää terminointimaksujen enimmäismäärät ensimmäisessä delegoidussa säädöksessä, jonka se antaa tämän direktiivin nojalla, sen olisi jätettävä huomioimatta mahdolliset perusteettomat poikkeukselliset kansalliset poikkeamat tästä suuntauksesta.

(198)

Erittäin suuren kapasiteetin laajakaistapalvelujen kysynnän toteutumisasteen nykyisen epävarmuuden samoin kuin yleisten mittakaavaetujen vuoksi yhteisinvestointisopimukset tarjoavat merkittäviä kustannusten ja riskien tasaamiseen liittyviä etuja, jotka auttavat pienempiä yrityksiä investoimaan taloudellisesti järkevin ehdoin, mikä edistää kestävää pitkäaikaista kilpailua, myös alueilla, joilla infrastruktuuriin perustuva kilpailu ei välttämättä olisi tehokasta. Tällaiset yhteisinvestoinnit voidaan toteuttaa eri muodoissa, mukaan lukien verkko-omaisuuden yhteisomistajuus tai pitkän aikavälin riskinjako yhteisrahoituksen tai hankintasopimusten kautta. Tässä yhteydessä hankintasopimukset, jotka ovat yhteisinvestointeja, sisältävät kapasiteettia koskevien erityisten oikeuksien hankinnan, ovat luonteeltaan rakenteellisia, niihin kuuluu jonkinasteista yhteistoimintaa ja niiden ansiosta yhteissijoittajat voivat tosiasiallisesti ja kestävällä tavalla kilpailla pitkällä aikavälillä tuotantoketjun loppupään markkinoilla, joilla yritys, jolla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, toimii. Sitä vastoin kaupalliset käyttöoikeussopimukset, jotka rajoittuvat kapasiteetin vuokraamiseen, eivät johda tällaisiin oikeuksiin, minkä vuoksi niitä ei olisi pidettävä yhteisinvestointeina.

(199)

Jos yritys, jolla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, tekee tarjouksen, joka koskee yhteisinvestointeja oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin erittäin suuren kapasiteetin verkkoihin, jotka koostuvat valokuituelementeistä loppukäyttäjän tiloihin tai tukiasemaan asti, tarjoten kooltaan ja rahoituskapasiteetiltaan erilaisille yrityksille mahdollisuuden ryhtyä infrastruktuuri-yhteissijoittajaksi, kansallisen sääntelyviranomaisen pitäisi voida olla asettamatta tämän direktiivin mukaisia velvollisuuksia uusille erittäin suuren kapasiteetin verkoille, jos vähintään yksi potentiaalinen yhteissijoittaja on tehnyt yhteisinvestointisopimuksen kyseisen yrityksen kanssa. Jos kansallinen sääntelyviranomainen päättää tehdä sitovan yhteisinvestointitarjouksen, joka ei ole vielä johtanut sopimukseen, ja päättää olla asettamatta ylimääräisiä sääntelyvelvoitteita, se voi tehdä niin edellyttäen, että tällainen sopimus tehdään ennen kuin sääntelyä purkava toimenpide tulee voimaan. Jos on teknisesti mahdotonta ottaa käyttöön valokuituelementtejä loppukäyttäjän tiloihin asti, erittäin suuren kapasiteetin verkkoja, jotka koostuvat valokuituelementeistä näiden tilojen välittömään läheisyyteen eli aivan niiden ulkopuolelle asti, olisi myös voitava kohdella lainsäädännöllisesti samalla tavalla.

(200)

Päättäessään olla asettamatta velvoitteita kansallisen sääntelyviranomaisen olisi ryhdyttävä tällaisiin toimiin varmistettuaan, että yhteisinvestointitarjoukset täyttävät tarvittavat perusteet ja on tehty hyvässä uskossa. Uusien erittäin suurten kapasiteetin verkkojen erilaista sääntelykohtelua olisi tarkasteltava uudelleen myöhemmissä markkina-analyyseissä, jotka saattavat edellyttää mukautuksia sääntelykohteluun erityisesti, kun jonkin verran aikaa on kulunut. Asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava asettaa tällaisille uusille verkkoelementeille velvoitteita, kun ne toteavat, että eräillä markkinoilla syntyisi ilman sääntelytoimia merkittäviä kilpailuongelmia. Erityisesti kun on olemassa useita loppupään markkinoita, joilla ei ole saavutettu samaa kilpailuastetta, kansalliset sääntelyviranomaiset voisivat edellyttää tiettyjä epäsymmetrisiä korjaavia toimia edistääkseen tosiasiallista kilpailua, esimerkiksi – mutta ei pelkästään – vähittäistason erikoismarkkinoilla, kuten yritysloppukäyttäjille suunnattujen sähköisen viestinnän tuotteiden alalla. Markkinoiden kilpailukyvyn säilyttämiseksi kansallisten sääntelyviranomaisten olisi myös turvattava niiden käyttöoikeuksien hakijoiden oikeudet, jotka eivät osallistu tiettyyn yhteisinvestointiin. Tämä olisi toteutettava ylläpitämällä olemassa olevia käyttöoikeustuotteita tai, jos aikaisemmat verkkoelementit puretaan, määräämällä käyttöoikeustuotteista, jotka ovat toiminnoiltaan ja laadultaan vähintään aikaisemmassa infrastruktuurissa saatavilla olleita tuotteita vastaavat, soveltaen kummassakin tapauksessa asianmukaista mukautettavissa olevaa mekanismia, jonka kansallinen sääntelyviranomainen on validoinut ja joka ei heikennä yhteissijoittajille annettavia kannustimia.

(201)

Jos kansalliset sääntelyviranomaiset toteavat, että yhteisinvestointitarjousten edellytykset täyttyvät, komission olisi johdonmukaisen sääntelykäytännön parantamiseksi kaikkialla unionissa voitava vaatia kansallista sääntelyviranomaista perumaan toimenpide-ehdotuksensa joko olemalla asettamatta velvoitteita tai asettamalla tietyissä olosuhteissa sääntelyvelvoitteita merkittäviin kilpailuongelmiin vastaamiseksi, jos BEREC epäilee komission tavoin vakavasti toimenpide-ehdotuksen yhteensopivuutta unionin oikeuden ja erityisesti tämän direktiivin sääntelytavoitteiden kanssa. Tehokkuuden vuoksi kansallisen sääntelyviranomaisen olisi voitava toimittaa komissiolle ainoastaan yksi ilmoitus toimenpide-ehdotuksesta, joka liittyy asiaan liittyvät vaatimukset täyttävään yhteisinvestointijärjestelyyn. Jos komissio ei käytä valtuuksiaan vaatia toimenpide-ehdotuksen perumista, olisi kohtuutonta, että kansallisen sääntelyviranomaisen yksittäisistä päätösehdotuksista saman järjestelmän perusteella myöhemmin toimittamiin yksinkertaistettuihin ilmoituksiin, joissa annetaan myös todisteet sopimuksen tosiasiallisesta tekemisestä vähintään yhden yhteissijoittajan kanssa, sovellettaisiin perumista edellyttävää päätöstä, kun olosuhteissa ei ole tapahtunut muutosta. Lisäksi velvoitteita, joita tämän direktiivin tai direktiivin 2014/61/EU nojalla sovelletaan yrityksiin riippumatta siitä, katsotaanko niillä olevan huomattava markkinavoima, sovelletaan edelleen. Yhteisinvestointisopimuksiin liittyvät velvoitteet eivät rajoita unionin lainsäädännön soveltamista.

(202)

Toimintojen eriyttäminen tarkoittaa, että vertikaalisesti integroituneen yrityksen on perustettava operatiivisesti erillisiä liiketoimintayksiköitä, ja sen tarkoituksena on varmistaa täysin samanarvoisten käyttöoikeustuotteiden tarjonta kaikille ketjun loppupään operaattoreille, mukaan luettuna operaattorin omat vertikaalisesti integroituneet alaosastot. Toimintojen eriyttäminen mahdollistaa kilpailun lisäämisen useilla merkityksellisillä markkinoilla vähentämällä huomattavasti houkutusta syrjintään ja helpottamalla syrjimättömyysvelvoitteiden noudattamisen varmentamista ja valvontaa. Poikkeuksellisissa tapauksissa toimintojen eriyttäminen olisi oltava perusteltavissa korjaavana toimena, kun on toistuvasti epäonnistuttu todellisen syrjimättömyyden saavuttamisessa useilla kyseisistä markkinoista ja kun on hyvin vähän tai ei lainkaan merkkejä infrastruktuurien välisen kilpailun syntymisestä kohtuullisessa aikataulussa sen jälkeen kun on turvauduttu yhteen tai useampaan aiemmin tarkoituksenmukaisena pidettyyn korjaavaan toimeen. On kuitenkin tärkeää varmistaa, että sen määrääminen säilyttää kyseisen yrityksen kannustimet investoida verkkoonsa ja että siitä ei aiheudu mitään kielteisiä vaikutuksia kuluttajien hyvinvoinnille. Sen määrääminen edellyttää liityntäverkkoon liittyvien eri merkityksellisten markkinoiden koordinoitua analyysiä markkina-analyysimenettelyn mukaisesti. Markkina-analyysiä tehdessään ja tämän korjaavan toimen yksityiskohtia suunnitellessaan kansallisten sääntelyviranomaisten olisi kiinnitettävä erityistä huomiota tuotteisiin, joita erilliset liiketoimintayksiköt tulisivat hoitamaan, ottaen huomioon verkon rakentamisen laajuus ja teknologian kehityksen taso, jotka voivat vaikuttaa kiinteiden ja langattomien palvelujen korvaavuuteen. Sisämarkkinoiden kilpailuhäiriöiden välttämiseksi komission olisi hyväksyttävä etukäteen toimintojen eriyttämistä koskevat ehdotukset.

(203)

Toimintojen eriyttämisen toteuttaminen ei saisi estää erillisten liiketoimintayksiköiden välisiä asianmukaisia koordinointimekanismeja sen varmistamiseksi, että emoyhtiön taloudelliset ja johtamiseen liittyvät valvontaoikeudet suojataan.

(204)

Jos vertikaalisesti integroitunut yritys päättää siirtää koko paikallisverkko-omaisuutensa tai huomattavan osan siitä erilliselle oikeushenkilölle, jolla on eri omistaja, tai perustamalla erillisen liiketoimintayksikön käyttöoikeustuotteille, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi arvioitava aiotun toimen, kyseisen yrityksen mahdollisesti tarjoamat käyttöoikeussitoumukset mukaan lukien, vaikutuksia kaikkiin vertikaalisesti integroituneelle yritykselle asetettuihin voimassa oleviin sääntelyvelvoitteisiin sen varmistamiseksi, että uudet järjestelyt ovat tämän direktiivin mukaisia. Kansallisen sääntelyviranomaisen olisi suoritettava uusi analyysi markkinoista, joilla eriytetty yksikkö toimii, ja asettaa, säilyttää, muuttaa tai poistaa velvoitteita vastaavasti. Tätä varten kansallisen sääntelyviranomaisen olisi voitava pyytää yritykseltä tietoja.

(205)

Nykyisin joillakin markkinoilla on jo mahdollista, että yritykset, joilla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, voivat tarjota markkina-analyysin osana sitoumuksia, joilla pyritään puuttumaan kansallisen sääntelyviranomaisen yksilöimiin kilpailuongelmiin ja jotka kansallinen sääntelyviranomainen ottaa sitten huomioon päättäessään asianmukaisista sääntelyvelvoitteista. Kaikki markkinoiden uudet kehityssuuntaukset olisi otettava huomioon päätettäessä aiheellisimmista korjaavista toimista. Tarjottujen sitoumusten luonne ei kuitenkaan sinällään rajoita kansalliselle sääntelyviranomaiselle myönnettyä harkintavaltaa määrätä yrityksille, joilla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, korjaavia toimia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisinvestointien sääntelykohtelun määräysten soveltamista. Avoimuuden lisäämiseksi ja oikeusvarmuuden takaamiseksi kaikkialla unionissa tässä direktiivissä olisi vahvistettava menettely, jolla yritykset tarjoavat sitoumuksia ja kansalliset sääntelyviranomaiset arvioivat niitä ottaen huomioon markkinatoimijoiden näkemykset markkinatestin avulla, ja jolla niistä tehdään tarvittaessa sitoumuksen antaneita yrityksiä sitovia ja kansallisen sääntelyviranomaisen kannalta täytäntöönpanokelpoisia. Ellei kansallinen sääntelyviranomainen ole tehnyt yhteisinvestointitarjouksia sitoviksi ja päättänyt olla asettamatta niille velvollisuuksia, tämä menettely ei rajoita markkina-analyysimenettelyn soveltamista eikä velvoitetta toteuttaa aiheellisia ja oikeasuhteisia toimia todettujen markkinoiden toimintapuutteiden korjaamiseksi.

(206)

Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava tehdä sitoumuksista sitovia kokonaan tai osittain tietyksi ajanjaksoksi, joka ei saisi ylittää ajanjaksoa, jolle niitä tarjotaan, tehtyään markkinatestin sidosryhmien julkisen kuulemisen avulla. Jos sitoumukset on määrätty sitoviksi, kansallisen sääntelyviranomaisen olisi tarkasteltava markkina-analyysissään tämän päätöksen vaikutuksia ja otettava ne huomioon valittaessa soveltuvimpia sääntelytoimenpiteitä. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi tarkasteltava tehtyjä sitoumuksia kestävyyden ennakoivasta näkökulmasta, erityisesti valittaessa ajanjaksoa, jolle niistä tehdään sitovia, sekä otettava huomioon sidosryhmien julkisessa kuulemisessa markkinaolosuhteiden vakaudelle ja ennakoitavuudelle antama arvo. Sitovat sitoumukset, jotka liittyvät sellaisen vertikaalisesti integroituneen yrityksen suorittamaan vapaaehtoiseen eriyttämiseen, jolla katsotaan olevan huomattava markkinavoima yhdellä tai useammalla merkityksellisistä markkinoista, voivat lisätä menettelyn ennakoitavuutta ja avoimuutta esittämällä suunnitellun eriyttämisen toteuttaminen esimerkiksi etenemissuunnitelmalla, johon sisältyy selkeät välitavoitteet ja ennakoidut seuraukset, jos joitakin välitavoitteita ei saavuteta.

(207)

Sitoumuksiin voi sisältyä valvonnasta vastaavan toimitsijan nimittäminen ja sitoumuksia antavan operaattorin velvollisuus raportoida säännöllisesti täytäntöönpanosta. Kansallisen sääntelyviranomaisen olisi hyväksyttävä sekä yritys että tälle osoitettava tehtävänanto.

(208)

Verkon omistajista, joiden liiketoimintamalli rajoittuu tukkutason palvelujen tarjoamiseen toisille, voi olla hyötyä sellaisten menestyksekkäiden tukkumarkkinoiden luomisessa, joilla on positiivinen vaikutus ketjun loppupään kilpailuun vähittäismarkkinoilla. Lisäksi niiden liiketoimintamalli voi houkutella sijoittajia investoimaan vakaampaan infrastruktuuriin, joka voi mahdollistaa pitemmällä aikavälillä erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönoton. Ainoastaan tukkumarkkinoilla toimiva yritys ei kuitenkaan välttämättä tarkoita tosiasiallisesti kilpailullisempia vähittäismarkkinoita, ja ainoastaan tukkumarkkinoilla toimivilla yrityksillä, joilla voidaan katsoa olevan huomattava markkinavoima tietyillä tuotemarkkinoilla ja maantieteellisillä markkinoilla. Ainoastaan tukkutoimintaan keskittyvää liiketoimintamallia noudattavien yritysten toiminnasta aiheutuva tietty kilpailuriski voi olla pienempi kuin vertikaalisesti integroituneiden yritysten tapauksessa, edellyttäen, että ainoastaan tukkutoiminnan harjoittamisen malli on aito, eikä ole olemassa kannustimia syrjintään tuotantoketjun loppupään palveluntarjoajien välillä. Sääntelytoimien olisi sen vuoksi oltava samassa suhteessa lievempiä, mutta niissä olisi säilytettävä erityisesti mahdollisuus ottaa käyttöön oikeudenmukaiseen ja kohtuulliseen hinnoitteluun liittyviä velvoitteita. Toisaalta kansallisten sääntelyelinten olisi voitava toteuttaa toimia, jos ilmenee loppukäyttäjille haitallisia kilpailuongelmia. Tukkumarkkinoilla toimiva yritys, joka tarjoaa vähittäispalveluja ainoastaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä suuremmille yrityskäyttäjille, olisi katsottava ainoastaan tukkumarkkinoilla toimivaksi yritykseksi.

(209)

Jotta siirtyminen aikaisemmista kupariverkoista seuraavan sukupolven verkkoihin loppukäyttäjien edun mukaisesti olisi helpompaa, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava seurata verkko-operaattoreiden omia aloitteita tässä asiassa ja vahvistaa tarvittaessa edellytykset asianmukaiselle siirtymisprosessille, esimerkiksi ennakkoilmoituksen, avoimuuden ja vähintään vastaavanlaatuisen vaihtoehtoisen käyttöoikeustuotteen saatavuuden avulla, kun verkon omistaja on osoittanut aikomuksensa ja valmiutensa siirtyä parannettuihin verkkoihin. Siirtymisen perusteettoman viivästymisen välttämiseksi kansalliset sääntelyviranomaiset olisi valtuutettava peruuttamaan kupariverkon käyttöoikeusvelvollisuudet, kun asianmukainen siirtymisprosessi on vahvistettu ja aikaisemmasta infrastruktuurista siirtymistä koskevien edellytysten ja menettelyjen noudattaminen on varmistettu. Verkon omistajien olisi kuitenkin voitava poistaa aikaisemmat verkot käytöstä. Käyttöoikeuden hakijoiden, jotka siirtyvät aikaisempaan infrastruktuuriin perustuvasta käyttöoikeustuotteesta kehittyneempään teknologiaan tai välineeseen perustuvaan käyttöoikeustuotteeseen, olisi niin halutessaan voitava parantaa minkä tahansa suuremman kapasiteetin säännellyn tuotteen käyttöoikeutensa, mutta niitä ei pitäisi velvoittaa tekemään niin. Parannuksen ollessa kyseessä käyttöoikeuden hakijoiden olisi noudatettava suuremman kapasiteetin käyttöoikeustuotteen käyttöoikeutta koskevia sääntelyperusteisia ehtoja, sellaisina kuin kansallinen sääntelyviranomainen ne markkina-analyysissaan määrittää.

(210)

Telealan vapauttamiseen sekä yhä lisääntyvään kilpailuun ja viestintäpalvelujen valinnanvapauteen liittyy samanaikaisesti sellaisen yhdenmukaisen sääntelyjärjestelmän luominen, jonka avulla turvataan yleispalvelun tarjoaminen. Yleispalvelun käsitteen olisi kehityttävä rinnan tekniikan ja markkinoiden kehittymisen sekä käyttäjien taholta tulevan kysynnän muutosten kanssa.

(211)

SEUT 169 artiklan mukaan unioni edistää kuluttajien suojaamista.

(212)

Yleispalvelu on turvaverkko, jolla varmistetaan vähintään tiettyjen vähimmäispalvelujen saatavuus kaikille loppukäyttäjille ja kohtuulliseen hintaan kuluttajille, jos tällaisen käyttöoikeuden puuttumisesta seuraava sosiaalisen syrjäytymisen riski estäisi kansalaisilta täysimittaisen sosiaalisen ja taloudellisen osallistumisen yhteiskuntaelämään.

(213)

Perustason laajakaistainternetyhteys on käytännössä yleisesti saatavilla kaikkialla unionissa, ja sitä käytetään hyvin laajasti eri tarkoituksiin. Yleinen käyttöaste on kuitenkin vähäisempi kuin saatavuus, sillä jotkut eivät yhteyttä käytä syistä, jotka liittyvät tietoisuuteen saatavuudesta, kustannuksiin, taitoihin tai henkilökohtaiseen valintaan. Kohtuuhintaisesta riittävästä laajakaistainternetyhteydestä on tullut ratkaisevan tärkeä yhteiskunnalle ja koko taloudelle. Se muodostaa perustan osallistumiselle digitaalitalouteen ja yhteiskuntaan välttämättömien verkkopalvelujen välityksellä.

(214)

Yleispalvelua koskeva perusvaatimus on varmistaa, että kaikilla kuluttajilla on saatavillaan kohtuuhintaiset riittävät laajakaistayhteys- ja ääniviestintäpalvelut tietyssä sijaintipaikassa. Jäsenvaltioilla olisi myös oltava mahdollisuus varmistaa riittävien laajakaistayhteys- ja ääniviestintäpalvelujen kohtuuhintaisuus muualla kuin tietyssä sijaintipaikassa liikkuville kansalaisille, jos ne katsovat, että tämä on tarpeen kuluttajien täysimittaisen sosiaalisen ja taloudellisen yhteiskuntaelämään osallistumisen kannalta. Tässä yhteydessä olisi erityisesti pyrittävä varmistamaan vastaavat käyttömahdollisuudet vammaisille loppukäyttäjille. Kyseisen liittymän teknisessä tarjoamisessa ei saisi olla mitään rajoituksia, vaan sen olisi oltava mahdollista johtimien tai langattoman tekniikan avulla; mitään rajoituksia ei saisi myöskään olla sen suhteen, mitkä palveluntarjoajaryhmät tarjoavat yleispalveluvelvollisuuksiin sisältyviä palveluja kokonaan tai osittain.

(215)

Yksittäisen käyttäjän yhteyden nopeus riippuu monista tekijöistä, muun muassa yhteydentarjoajan tai -tarjoajien internetkytkettävyydestä sekä sovelluksesta, jossa yhteyttä käytetään. Jäsenvaltioiden on, ottaen huomioon parhaita käytäntöjä koskeva BERECin raportti, määriteltävä kansallisten olojen mukaisesti riittävä laajakaistainternetyhteys ja vähimmäiskaistanleveys, joka on kuluttajien enemmistön käytössä jäsenvaltion alueella, jotta mahdollistetaan riittävä sosiaalinen osallisuus ja osallistuminen digitaaliseen talouteen ja yhteiskuntaan niiden alueella. Kohtuuhintaisella riittävällä laajakaistayhteyspalvelulla olisi oltava riittävä kaistanleveys vähintään sellaisen peruspalvelujen vähimmäismäärän käyttöoikeuden ja käytön tukemiseksi, joka vastaa useimpien loppukäyttäjien käyttämiä palveluja. Tätä varten komission olisi seurattava internetin käytön kehittymistä yksilöidäkseen tällaiset verkkopalvelut, joita suurin osa loppukäyttäjistä käyttää kaikkialla unionissa ja joita sosiaalinen ja taloudellinen osallistuminen yhteiskuntaan edellyttää, ja päivitettävä luetteloa vastaavasti. Kaikkiin riittäviin laajakaistayhteyspalveluihin olisi sovellettava avointa internetyhteyttä koskevia unionin oikeuden vaatimuksia, erityisesti asetuksen (EU) 2015/2120 vaatimuksia.

(216)

Kuluttajien ei pitäisi olla pakko käyttää palveluja, joita he eivät halua käyttää, ja näin ollen palvelun käyttöön oikeutettujen kuluttajien olisi voitava pyynnöstä rajoittaa kohtuuhintainen yleispalvelu ääniviestintäpalveluun.

(217)

Jäsenvaltioiden olisi voitava laajentaa kohtuuhintaisuuteen ja kulujen tarkkailuun liittyvät toimenpiteet koskemaan mikroyrityksiä ja pk-yrityksiä sekä voittoa tavoittelemattomia järjestöjä edellyttäen, että nämä täyttävät asiaa koskevat edellytykset.

(218)

Muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa yhteistyössä toimivien kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava seurata yleispalveluvelvoitteiden soveltamisalaan kuuluvien palvelujen vähittäishintojen kehitystä ja tasoa. Tällainen seuranta olisi toteutettava siten, että siitä ei aiheudu liiallista hallinnollista rasitetta kansallisille sääntely- ja muille toimivaltaisille viranomaisille eikä tällaisten palvelujen tarjoajille.

(219)

Kohtuuhinnalla tarkoitetaan jäsenvaltioiden kansallisella tasolla omien erityisolojensa perusteella määrittelemää hintaa. Jos jäsenvaltiot katsovat, että riittävien laajakaistayhteys- ja ääniviestintäpalvelujen vähittäishinnat eivät ole kohtuuhintaisia kuluttajille, joilla on pienet tulot tai sosiaalisia erityistarpeita, mukaan lukien vanhukset, vammaiset loppukäyttäjät ja maaseudulla tai maantieteellisesti eristyneillä alueilla asuvat kuluttajat, niiden olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä. Tätä varten jäsenvaltiot voisivat myöntää tällaisille kuluttajille viestintätarkoituksiin suoraa lisätukea joko sosiaaliturvaetuuksien osana tai arvoseteleinä tai kyseisille kuluttajille maksettavina suorina tukina. Tämä voi olla asianmukainen vaihtoehto, kun otetaan huomioon tarve minimoida markkinoiden vääristyminen. Vaihtoehtoisesti tai lisäksi jäsenvaltiot voisivat vaatia tällaisten palvelujen tarjoajia tarjoamaan kyseisille kuluttajille perushintavaihtoehtoja tai -paketteja.

(220)

Kohtuuhintaisuuden varmistamiseen voi kuulua erityisiä hintavaihtoehtoja tai -paketteja pienituloisia käyttäjiä tai sellaisia käyttäjiä varten, joilla on erityisiä sosiaalisia tarpeita. Tällaisia tarjouksia olisi tehtävä tietyillä perusominaisuuksilla, jotta voidaan välttää markkinoiden toiminnan vääristyminen. Yksittäisten kuluttajien kannalta kohtuuhintaisuuden olisi perustuttava heidän oikeuteensa tehdä sopimus palveluntarjoajan kanssa, numeron saatavuuteen, palvelujen jatkuvaan käytettävyyteen ja heidän mahdollisuuksiinsa seurata ja tarkkailla menojaan.

(221)

Jos jäsenvaltio vaatii palveluntarjoajia tarjoamaan kuluttajille, joilla on pienet tulot tai erityisiä sosiaalisia tarpeita, hintavaihtoehtoja tai -paketteja, jotka poikkeavat tavanomaisin kaupallisin ehdoin tarjotuista, kaikkien internetyhteys- ja ääniviestipalvelujen tarjoajien olisi tarjottava tällaisia hintavaihtoehtoja tai -paketteja. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti hintavaihtoehtojen tai -pakettien vaatiminen kaikilta internetyhteys- ja ääniviestipalvelujen tarjoajilta ei saisi aiheuttaa kyseisille palveluntarjoajille tai jäsenvaltioille liiallista hallinnollista tai taloudellista rasitetta. Jos jäsenvaltio osoittaa puolueettoman arvioinnin perusteella, että hallinnollinen tai taloudellinen rasite on liiallinen, se voi poikkeuksellisesti päättää asettaa erityisten hintavaihtoehtojen tai -pakettien tarjoamisvelvoitteen ainoastaan nimetyille palveluntarjoajille. Puolueettomassa arvioinnissa olisi otettava huomioon myös hyödyt, joita pienituloisille kuluttajille ja kuluttajille, joilla on erityisiä sosiaalisia tarpeita, aiheutuu vapaudesta valita palveluntarjoaja, ja hyödyt, joita kaikille palveluntarjoajille aiheutuu yleispalvelun tarjoajana toimimisesta. Jos jäsenvaltio päättää poikkeuksellisesti asettaa erityisten hintavaihtoehtojen tai -pakettien tarjoamisvelvoitteen ainoastaan nimetyille palveluntarjoajille, niiden olisi varmistettava, että kuluttajilla, joilla on pienet tulot tai erityisiä tarpeita, on vapaus valita palveluntarjoajia, jotka tarjoavat sosiaalista hinnoittelua. Tietyissä tilanteissa jäsenvaltiot eivät kuitenkaan välttämättä voi taata vapautta valita palveluntarjoajaa, esimerkiksi jos vain yksi yritys tarjoaa palveluja edunsaajan asuinalueella tai jos vaihtoehtojen tarjoaminen aiheuttaisi jäsenvaltiolle liiallisen organisatorisen tai taloudellisen lisärasitteen.

(222)

Kohtuuhintaisuuden ei olisi enää oltava este sille, että kuluttajilla on käyttöoikeus vähimmäismäärään yhteyspalveluja. Oikeuden tehdä sopimus palveluntarjoajan kanssa pitäisi merkitä, että mahdollisesti evätyiksi tulevilla kuluttajilla, erityisesti pienituloisilla tai käyttäjillä, joilla on erityisiä sosiaalisia tarpeita, olisi oltava mahdollisuus tehdä sopimus kohtuuhintaisesta riittävästä laajakaistainternetyhteydestä ja ääniviestintäpalvelusta vähintään tietyissä sijaintipaikoissa minkä tahansa palveluntarjoajan kanssa, joka tarjoaa tällaisia palveluja kyseisessä paikassa, tai nimetyn palveluntarjoajan kanssa, jos jäsenvaltio on poikkeuksellisesti päättänyt nimetä yhden tai useamman palveluntarjoajan tarjoamaan kyseisiä hintavaihtoehtoja tai -paketteja. Taloudellisten riskien kuten laskujen maksamatta jättämisen minimoimiseksi palveluntarjoajilla olisi oltava vapaus tarjota sopimus ennakkomaksuehdoilla, jotka perustuvat kohtuuhintaisiin yksittäisiin ennalta maksettuihin yksikköihin.

(223)

Sen varmistamiseksi, että kansalaiset ovat ääniviestintäpalvelujen tavoitettavissa, jäsenvaltioiden olisi varmistettava numeron saatavuus kohtuullisen ajan ja myös aikoina, jolloin puheliikennepalvelua ei käytetä. Palveluntarjoajien olisi voitava ottaa käyttöön mekanismeja, joilla voidaan tarkistaa, haluaako kuluttaja edelleen pitää numeron.

(224)

Korvausten maksaminen kyseisiä palveluja tällaisissa olosuhteissa tarjoaville palveluntarjoajille ei välttämättä johda kilpailun vääristymiseen, edellyttäen että tällaisille palveluntarjoajille korvataan erityisesti tämän palvelun antamiseen liittyvät nettokustannukset ja että nämä kustannukset katetaan kilpailun kannalta puolueettomalla tavalla.

(225)

Voidakseen arvioida, tarvitaanko kohtuuhintaisuuden osalta toimenpiteitä, kansallisten sääntelyviranomaisten yhteistyössä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa olisi voitava seurata kuluttajille, jotka ovat pienituloisia tai joilla on erityisiä sosiaalisia tarpeita, tarjottujen hintavaihtoehtojen tai -pakettien kehitystä ja yksityiskohtia.

(226)

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimia sellaisten kohtuuhintaisten tuotteiden ja palvelujen markkinoiden luomisen tukemiseksi, joihin sisältyy vammaisille kuluttajille tarkoitettuja toimintoja, mukaan lukien laitteet, joissa käytetään apuvälineteknologiaa. Tämä voidaan saavuttaa esimerkiksi eurooppalaisten standardien avulla tai tukemalla tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimukset yhdenmukaistavan unionin lainsäädännön mukaisten vaatimusten täytäntöönpanoa. Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön aiheelliset toimenpiteet kansallisten olosuhteiden mukaisesti, mikä antaa jäsenvaltioille joustoa toteuttaa erityistoimenpiteitä esimerkiksi silloin, jos markkinoilla ei ole tavanomaisissa taloudellisissa olosuhteissa saatavilla kohtuuhintaisia tuotteita ja palveluja, joihin sisältyy vammaisille kuluttajille tarkoitettuja toimintoja. Kyseisiin toimenpiteisiin voisi kuulua suora taloudellinen tuki loppukäyttäjille. Vammaisille kuluttajille tarkoitettujen välityspalvelujen hinnan olisi vastattava ääniviestintäpalvelujen keskihintaa.

(227)

Välityspalveluilla tarkoitetaan palveluja, jotka mahdollistavat kaksisuuntaisen viestinnän eri viestintämuotoja (esimerkiksi teksti, viittomakieli, puhe) käyttävien etäloppukäyttäjien välillä tarjoamalla näiden viestintämuotojen välistä muuntopalvelua tavallisesti ihmisen toteuttamana. Reaaliaikainen tekstitys määritellään tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimukset yhdenmukaistavan unionin lainsäädännön mukaisesti ja se tarkoittaa pisteestä pisteeseen (PP) -tilanteissa tai monipisteneuvotteluissa käytettävää eräänlaista tekstipohjaista keskustelua, jossa lisättävä teksti lähetetään merkki merkiltä siten, että käyttäjä kokee viestinnän jatkuvana.

(228)

Tiedon siirtämiseen sellaisin siirtonopeuksin, jotka riittävät mahdollistamaan riittävän laajakaistainternetyhteyden, on lähes yleismaailmallisesti saatavilla kiinteitä yhteyksiä, ja suurin osa unionin kansalaisista käyttää niitä. Vakiomuotoisen kiinteän laajakaistan kattavuus ja saatavuus unionissa oli 97 prosenttia kotitalouksista vuonna 2015 ja käyttöönottoaste keskimäärin 72 prosenttia, ja langattomaan teknologiaan perustuvien palvelujen saatavuus on vieläkin laajempi. Jäsenvaltioiden välillä on kuitenkin eroja suhteessa kiinteän laajakaistan saatavuuteen ja kohtuuhintaisuuteen kaupunki- ja maaseutualueilla.

(229)

Markkinoilla on keskeinen asema laajakaistainternetyhteyden saatavuuden varmistamisessa kapasiteetin kasvaessa jatkuvasti. Alueilla, joilla ratkaisua ei voida löytää markkinoilta, riittävän laajakaistainternetyhteyden saatavuutta tukevat muut toimintapoliittiset välineet ovat periaatteessa kustannustehokkaampia ja vähemmän markkinoita vääristäviä kuin yleispalveluvelvoitteet. Tällaisia ovat esimerkiksi rahoitusvälineet, joita on saatavilla vaikkapa Euroopan strategisten investointien rahaston tai Verkkojen Eurooppa -välineen kautta, julkinen rahoitus Euroopan rakenne- ja investointirahastoista, kattavuusvelvoitteiden liittäminen radiotaajuuksien käyttöoikeuksiin laajakaistaverkkojen käyttöönoton tukemiseksi harvaan asutuilla alueilla sekä julkiset investoinnit unionin valtiontukisääntöjen mukaisesti.

(230)

Jos asianmukaisesti tehdyn arvioinnin jälkeen, jossa on otettu huomioon toimivaltaisen viranomaisen tekemän verkkojen käyttöönoton maantieteellisen kartoituksen tulokset tai jäsenvaltioiden käytössä olevat viimeisimmät tiedot ennen kuin ensimmäisen maantieteellisen kartoituksen tulokset ovat saatavilla, osoitetaan, että markkinoiden toiminnalla tai julkisilla toimilla ei todennäköisesti voida tuottaa loppukäyttäjille tietyillä alueilla yhteyksiä, joilla voitaisiin saavuttaa jäsenvaltioiden määrittelemät riittävät laajakaistayhteys- ja ääniviestintäpalvelut tietyssä sijaintipaikassa, jäsenvaltion olisi voitava poikkeuksellisesti nimetä eri palveluntarjoajia tai palveluntarjoajaryhmiä tarjoamaan näitä palveluja kansallisen alueensa niissä eri osissa, joita asia koskee. Maantieteellisen kartoituksen lisäksi jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa voitava käyttää mitä tahansa lisänäyttöä osoittaakseen, missä määrin riittäviä laajakaistayhteys- ja ääniviestintäpalveluja on saatavilla tietyssä sijaintipaikassa. Kyseinen lisänäyttö voisi sisältää tietoa, joka on kansallisten sääntelyviranomaisten saatavilla markkina-analyysimenettelyn välityksellä, ja käyttäjiltä kerättyä tietoa. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava rajoittaa riittävän laajakaistainternetyhteyspalvelun saatavuutta tukevat yleispalveluvelvollisuudet loppukäyttäjän pääasialliseen sijainti- tai asuinpaikkaan. Teknisiä keinoja, joilla tarjotaan riittäviä laajakaistainternetyhteys- ja ääniviestintäpalveluja tietyssä sijaintipaikassa ei olisi rajoitettava, vaan sen pitäisi olla mahdollista johtimien tai langattoman tekniikan avulla; mitään rajoituksia ei olisi myöskään oltava sen suhteen, mitkä yritykset tarjoavat yleispalveluvelvollisuuksiin sisältyviä palveluja kokonaan tai osittain.

(231)

Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden on objektiivisin perustein päätettävä, mitkä yritykset nimetään yleispalvelun tarjoajiksi, ottaen tarvittaessa huomioon yritysten kyvyn ja halukkuuden hyväksyä kaikkien tai joidenkin yleispalveluvelvollisuuksiin kuuluvien palvelujen tarjoaminen. Tämä ei sulje pois sitä, että jäsenvaltiot ottavat nimeämisprosessin kuluessa mukaan tehokkuussyillä perusteltuja erityisehtoja mukaan lukien maantieteellisten alueiden tai osatekijöiden ryhmittely tai nimeämisen vähimmäiskeston määrittäminen.

(232)

Olisi arvioitava kustannukset, joita aiheutuu sellaisten yhteyksien saatavuuden varmistamisesta, joilla voidaan tuottaa tämän direktiivin mukaisesti määritelty riittävä laajakaistainternetyhteyspalvelu ja ääniviestintäpalvelut tietyssä sijaintipaikassa kohtuullisin hinnoin yleispalveluvelvollisuuden puitteissa. Tässä yhteydessä olisi erityisesti arvioitava odotettavissa olevat taloudelliset rasitteet palveluntarjoajille ja käyttäjille sähköisen viestinnän alalla.

(233)

Nimeämismenettelyssä asetetut vaatimukset koko kansallisen alueen kattavuuden varmistamiseksi ovat omiaan sulkemaan lähtökohtaisesti tietyt yritykset yleispalvelun tarjoajaksi nimeämistä koskevan hakumenettelyn ulkopuolelle tai saamaan ne luopumaan hakumenettelyyn osallistumisesta. Nimeäminen yleispalveluvelvollisuuksien mukaiseksi palveluntarjoajaksi liian pitkäksi tai määräämättömäksi ajaksi voisi myös johtaa tiettyjen palveluntarjoajien jäämiseen lähtökohtaisesti ulkopuolelle. Jos jäsenvaltio päättää kohtuuhintaisuuteen liittyviä tarkoituksia varten nimetä yhden tai useamman palveluntarjoajan, näiden palveluntarjoajien olisi voitava olla eri palveluntarjoajia kuin ne, jotka on nimetty yleispalvelun saatavuutta varten.

(234)

Kun palveluntarjoaja, joka on poikkeuksellisesti nimetty tämän direktiivin mukaisesti tarjoamaan hintavaihtoehtoja tai -paketteja, jotka poikkeavat tavanomaisin kaupallisin ehdoin tarjotuista, tai tämän direktiivin mukaisesti varmistamaan riittävän laajakaistainternetyhteyspalvelun tai ääniviestintäpalvelun saatavuus tietyssä sijaintipaikassa, aikoo luovuttaa koko yleispalveluvelvoitteen mukaisen ja jäsenvaltion alueella sijaitsevan paikallisliityntäverkko-omaisuutensa tai huomattavan osan siitä erilliselle oikeushenkilölle, jolla on viime kädessä eri omistaja, toimivaltaisen viranomaisen olisi arvioitava suunnitellun liiketoimen vaikutukset, jotta yleispalveluvelvoitteen jatkuvuus jäsenvaltion kaikilla alueilla voidaan varmistaa. Tähän liittyen palveluntarjoajan olisi ilmoitettava luovutuksesta etukäteen sille toimivaltaiselle viranomaiselle, joka asetti yleispalveluvelvoitteet. Toimivaltaisen viranomaisen arvio ei saisi haitata liiketoimen suorittamista.

(235)

Vakauden turvaamiseksi ja vähittäisen siirtymän tukemiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava edelleenkin varmistaa sellaisten yleispalvelujen, joihin ei kuulu riittävä laajakaistainternetyhteys ja ääniviestintäpalvelut tietyssä sijaintipaikassa, tarjoaminen alueellaan, jotka kuuluvat niiden yleispalveluvelvollisuuksien soveltamisalaan direktiivin 2002/22/EY perusteella tämän direktiivin voimaantulopäivänä, jos kyseisiä palveluja tai niihin verrattavissa olevia palveluja ei ole saatavilla tavanomaisissa kaupallisissa olosuhteissa. Jäsenvaltiot saisivat joustoa, jota tarvitaan erilaisten kansallisten olosuhteiden huomioon ottamiseen asianmukaisesti, jos sallitaan edelleen yleisesti käytettävissä olevien maksullisten yleisöpuhelimien, joiden käytön maksuvälineitä voivat olla kolikot, luotto- tai maksukortit tai puhelukortit, myös valintatunnuksella käytettävät kortit, puhelinluetteloiden ja numerotiedotuspalvelujen tarjoaminen yleispalveluvelvollisuuden mukaisesti niin pitkään kuin tarve niihin pystytään osoittamaan. Tähän voi sisältyä maksullisten yleisöpuhelimien tarjoaminen tärkeimmissä maahansaapumispaikoissa, kuten lentoasemilla tai rautatie- ja linja-autoasemilla, sekä paikoissa, joita ihmiset käyttävät hätätilanteissa, kuten sairaalat, poliisiasemat ja moottoriteiden hätäpysähtymispaikat, jotta voidaan täyttää loppukäyttäjien, mukaan lukien erityisesti vammaiset loppukäyttäjät, kohtuulliset tarpeet.

(236)

Jäsenvaltioiden olisi seurattava kuluttajien riittävän laajakaistainternetyhteyden ja ääniviestintäpalvelujen käyttöä ja erityisesti niiden kohtuuhintaisuutta. Riittävän laajakaistainternetyhteyden ja ääniviestintäpalvelujen kohtuuhintaisuus liittyy tietoon, jota käyttäjät saavat käyttökustannuksista ja käytön suhteellisista kustannuksista verrattuina muihin palveluihin, ja se liittyy myös kuluttajien mahdollisuuksiin tarkkailla kulujaan. Näin ollen kohtuuhintaisuus merkitsee päätäntävallan luovuttamista kuluttajille siten, että palveluntarjoajille asetetaan velvollisuuksia. Tällaisiin velvollisuuksiin kuuluu eritellyn laskutuksen määritelty taso ja mahdollisuudet estää valikoivasti tietyt puhelut, kuten kalliit puhelut lisämaksullisiin palveluihin, hallita puhelinkuluja ennakkomaksujärjestelmien avulla ja suorittaa liittymämaksut ennakolta. Tällaisia toimenpiteitä on ehkä tarkasteltava uudelleen ja muutettava markkinoiden kehityksen perusteella. Internetyhteyden käyttöä koskevissa eritellyissä laskuissa olisi ilmoitettava vain kulutuksen aika, kesto ja määrä käyttöistunnon aikana mutta ei verkkosivustoja tai internet-päätepisteitä, joihin kyseisen käyttöistunnon aikana on muodostettu yhteys.

(237)

Lukuun ottamatta tapauksia, joissa laskut toistuvasti maksetaan myöhässä tai jätetään maksamatta, kohtuuhintaisiin maksuihin oikeutettuja kuluttajia olisi suojattava välittömältä verkkoyhteyden katkaisemiselta maksamattoman laskun perusteella, ja heidän olisi erityisesti riitatapauksissa, jotka koskevat lisämaksullisten palvelujen käytöstä aiheutuneita korkeita laskuja, voitava keskeytyksettä päästä käyttämään olennaisia ääniviestintäpalveluja ja jäsenvaltioiden internetyhteyden osalta määrittämää palvelujen vähimmäistasoa, kunnes riita on ratkaistu. Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää, että tätä mahdollisuutta puhelinpalvelujen käyttöön jatketaan ainoastaan sillä edellytyksellä, että tilaaja maksaa edelleen verkkovuokran tai internetliittymän perusmaksut.

(238)

Jos riittävän laajakaistainternetyhteyden ja ääniviestintäpalvelujen tarjoamisesta tai muiden palvelujen tarjoamisesta tämän direktiivin mukaisesti aiheutuu epäoikeudenmukaisia rasitteita palveluntarjoajalle, ottaen asianmukaisesti huomioon kustannukset ja tulot sekä kyseisten palvelujen tarjoamisesta syntyvät aineettomat hyödyt, kyseiset epäoikeudenmukaiset rasitteet voidaan sisällyttää yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannuslaskelmaan.

(239)

Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa luotava järjestelmiä yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannusten rahoittamiseksi, jos voidaan osoittaa, että kyseisiä palveluja voidaan tarjota ainoastaan tappiolla tai sellaisin nettokustannuksin, jotka poikkeavat tavanomaisista kaupallisista vaatimuksista. On tärkeää varmistaa, että yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannukset lasketaan asianmukaisesti, että niiden rahoitus toteutetaan markkinoita ja yritysten toimintaa mahdollisimman vähän vääristävällä tavalla ja että rahoitus on SEUT 107 ja 108 artiklan mukaista.

(240)

Yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannusten laskennassa olisi otettava asianmukaisesti huomioon kustannukset ja tulot sekä yleispalvelun tarjoamisesta syntyvät aineettomat hyödyt, mutta laskentamenetelmä ei saisi estää toteuttamasta yleistä päämäärää, jonka mukaan hintarakenteiden on vastattava kustannuksia. Kaikki yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannukset olisi laskettava selkeitä menettelyjä noudattaen.

(241)

Aineettomien etujen huomioon ottamisella tarkoitetaan sitä, että kokonaiskustannusten määrittämiseksi olisi yleispalveluvelvollisuuksien välittömistä nettokustannuksista vähennettävä niiden välillisten etujen arvioitu määrä, jotka yritykselle koituvat sillä olevan yleispalvelujen tarjoajan aseman ansiosta.

(242)

Jos yleispalveluvelvollisuudesta aiheutuu palveluntarjoajalle kohtuuton rasite, on aiheellista antaa jäsenvaltioille mahdollisuus ottaa käyttöön järjestelmiä nettokustannusten kattamiseksi tehokkaalla tavalla. Eräs keino kattaa yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannukset on julkisten varojen käyttäminen. Toinen keino on yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannusten jakaminen sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajien kesken. Jäsenvaltioiden olisi voitava rahoittaa yleispalvelun eri osien nettokustannukset eri järjestelmistä tai rahoittaa joidenkin tai kaikkien osien nettokustannukset jommastakummasta järjestelmästä tai niiden yhdistelmästä. Riittävä laajakaistainternetyhteys hyödyttää paitsi sähköisen viestinnän alaa myös sähköistä taloutta laajemminkin sekä koko yhteiskuntaa. Laajakaistanopeuksia tukevan yhteyden tarjoaminen enenevälle määrälle loppukäyttäjiä mahdollistaa näille sähköisten palvelujen käytön ja aktiivisen osallistumisen sähköiseen yhteiskuntaan. Tällaisten yhteyksien varmistaminen yleispalveluvelvollisuuksien pohjalta palvelee niin yleistä etua kuin sähköisen viestinnän tarjoajien etua. Jäsenvaltioiden olisi otettava nämä seikat huomioon valitessaan ja nimetessään järjestelmiä nettokustannusten kattamiseksi.

(243)

Tapauksessa, jossa kustannukset katetaan jakamalla yleispalveluvelvollisuuden nettokustannukset sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajien kesken, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että palveluntarjoajien välinen jakomenettely perustuu puolueettomiin ja syrjimättömiin kriteereihin ja on suhteellisuusperiaatteen mukainen. Tämä periaate ei estä jäsenvaltioita myöntämästä poikkeuksia uusille kilpailijoille, jotka eivät ole saavuttaneet merkittävää asemaa markkinoilla. Kaikissa rahoitusjärjestelmissä olisi varmistettava, että markkinatoimijat osallistuvat ainoastaan yleispalveluvelvollisuuksien rahoittamiseen eivätkä muihin toimiin, jotka eivät suoraan liity yleispalveluvelvollisuuksiin kuuluvien palvelujen tarjontaan. Kustannusten kattamiseksi perustetuissa järjestelmissä olisi noudatettava unionin lainsäädäntöön sisältyviä periaatteita, ja erityisesti kustannustenjakojärjestelmissä olisi noudatettava syrjimättömyyden ja oikeasuhteisuuden periaatteita. Kaikissa rahoitusjärjestelmissä olisi varmistettava, että yhden jäsenvaltion käyttäjät eivät osallistu yleispalvelun tarjoamisesta toisessa jäsenvaltiossa aiheutuneisiin kustannuksiin. Yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannukset olisi voitava jakaa kaikkien tai tiettyjen määriteltyjen palveluntarjoajaryhmien kesken. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kustannusten jakoa koskevassa jakojärjestelmässä noudatetaan avoimuuden, markkinoiden mahdollisimman vähäisen vääristymisen, syrjimättömyyden ja oikeasuhteisuuden periaatteita. Markkinoiden mahdollisimman vähäisellä vääristymisellä tarkoitetaan sitä, että maksut olisi perittävä tavalla, jonka johdosta loppukäyttäjien taloudellinen rasite on mahdollisimman vähäinen, esimerkiksi jakamalla maksut mahdollisimman laajalti.

(244)

Yleispalvelua varten annettavaa rahoitustukea saavien palveluntarjoajien olisi esitettävä pyyntönsä perusteeksi kansallisille sääntelyviranomaisille riittävän yksityiskohtaisesti ne yleispalvelun osatekijät, joita varten ne tarvitsevat tätä rahoitusta. Yleispalveluvelvollisuuksien hinnoittelua ja rahoitusta koskevat jäsenvaltioiden suunnitelmat olisi annettava komissiolle tiedoksi, jotta se voi varmistaa, että ne ovat SEUT-sopimuksen mukaiset. Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava yleispalveluvelvollisuuksien rahoittamiseksi perittyjä varoja koskevasta todellisesta avoimuudesta ja varojen tehokkaasta valvonnasta. Yleispalvelun tarjonnan nettokustannusten laskennan olisi perustuttava objektiiviseen ja läpinäkyvään metodologiaan, jotta voidaan varmistaa yleispalvelun mahdollisimman kustannustehokas tarjonta ja edistää markkinatoimijoiden tasavertaisia toimintaedellytyksiä. Läpinäkyvyyttä voitaisi lisätä siten, että metodologia, jota on tarkoitus käyttää yleispalvelun yksittäisten osatekijöiden nettokustannusten laskemiseen, olisi tiedossa jo ennen laskennan suorittamista.

(245)

Jäsenvaltiot eivät saa määrätä markkinatoimijoille maksusuorituksia sellaisista toimenpiteistä, jotka eivät kuulu yleispalveluvelvollisuuksiin. Yksittäiset jäsenvaltiot voivat yhä vapaasti määrätä erityisistä toimenpiteistä (jotka eivät kuulu yleispalveluvelvollisuuksiin) ja rahoittaa ne unionin lainsäädännön mukaisesti, mutta ne eivät saa periä tätä varten maksuja markkinatoimijoilta.

(246)

Jotta voidaan tehokkaasti tukea tavaroiden, palvelujen ja henkilöiden vapaata liikkumista unionissa, olisi voitava käyttää tiettyjä kansallisia numerovaroja, erityisesti eräitä muita kuin maantieteellisiä numeroita, oman alueen rajat ylittävällä tavalla eli numeron antaneen jäsenvaltion alueen ulkopuolella. Henkilöiden väliseen viestintään liittyvän huomattavan petosriskin vuoksi tällainen oman alueen ulkopuolinen käyttö olisi sallittava vain sellaisten sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamiseksi, jotka eivät ole henkilöiden välisiä viestintäpalveluja. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön, erityisesti kuluttajansuojaa koskevien sääntöjen ja numerovarojen käyttöön liittyvien sääntöjen täytäntöönpanon valvonta riippumatta siitä, missä käyttöä koskevat oikeudet on myönnetty ja missä numerovaroja käytetään unionin alueella. Jäsenvaltiot ovat edelleen toimivaltaisia soveltamaan kansallista lainsäädäntöään alueellaan käytettyihin numerovaroihin, myös silloin, kun oikeudet on myönnetty jossain toisessa jäsenvaltiossa.

(247)

Niiden jäsenvaltioiden kansallisilla sääntelyviranomaisilla tai muilla toimivaltaisilla viranomaisilla, joissa käytetään jostain toisesta jäsenvaltiosta tulevia numeroalueita, ei ole valtaa määrätä näistä numeroalueista. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että oman alueen ulkopuolista käyttöä koskevia oikeuksia myöntävän jäsenvaltion kansallinen sääntelyviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen varmistaa loppukäyttäjien tehokkaan suojelun myös jäsenvaltioissa, joissa kyseisiä numeroita käytetään. Tehokkaan suojelun aikaansaamiseksi kansallisten sääntelyviranomaisten tai muiden toimivaltaisten viranomaisten, jotka myöntävät oman alueen ulkopuolista käyttöä koskevia oikeuksia, olisi asetettava tämän direktiivin mukaisia ehtoja, joiden mukaan palveluntarjoajan on noudatettava kuluttajansuojasääntöjä ja muita sääntöjä, jotka liittyvät numeroalueiden käyttöön jäsenvaltioissa, joissa kyseisiä varoja käytetään.

(248)

Niiden jäsenvaltioiden kansallisten sääntelyviranomaisten tai muiden toimivaltaisten viranomaisten, joissa numeroalueita käytetään, olisi voitava pyytää numeroalueiden käyttöoikeudet myöntäneitä kansallisia sääntelyviranomaisia tai muita toimivaltaisia viranomaisia tukemaan niitä sääntöjensä täytäntöönpanon valvonnassa. Käyttöoikeuden myöntäneiden kansallisten sääntelyviranomaisten tai muiden toimivaltaisten viranomaisten täytäntöönpanotoimiin olisi sisällyttävä varoittavia seuraamuksia ja, erityisesti vakavissa sääntöjenvastaisuustapauksissa, kyseessä olevalle yritykselle osoitettujen numeroalueiden oman alueen ulkopuolista käyttöä koskevan oikeuden peruuttaminen. Oman alueen ulkopuolista käyttöä koskevat vaatimukset eivät saisi rajoittaa jäsenvaltioiden valtuuksia estää tapauskohtaisesti pääsy numeroihin tai palveluihin petosten tai väärinkäytösten vuoksi. Numeroalueiden oman alueen ulkopuolinen käyttö ei saisi rajoittaa verkkovierailupalvelujen tarjontaa koskevien unionin sääntöjen soveltamista, mukaan lukien säännöt, jotka koskevat sellaisten verkkovierailupalvelujen poikkeavan tai vilpillisen käytön ehkäisemistä, joihin sovelletaan vähittäishintojen sääntelyä ja jotka hyötyvät säännellyistä verkkovierailupalvelujen tukkuhinnoista. Jäsenvaltioiden olisi edelleenkin voitava tehdä numeroalueiden oman alueen ulkopuolisesta käytöstä erityissopimuksia kolmansien maiden kanssa.

(249)

Jäsenvaltioiden olisi edistettävä OTA-provisiointia (Over-The-Air) sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajan vaihtamisen helpottamiseksi. OTA-provisiointi mahdollistaa televiestintälaitteiden tunnisteiden uudelleenohjelmoinnin ilman fyysistä kontaktia kyseisiin laitteisiin. Tällä on erityisen suuri merkitys laitteiden välisen viestinnän palveluissa eli palveluissa, joissa dataa ja tietoa siirretään automaattisesti laitteiden tai ohjelmistoihin perustuvien sovellusten välillä joko kokonaan tai osittain ilman ihmiskäyttäjien toimia. Tällaisten laitteiden välisten palvelujen tarjoajilla ei ole välttämättä fyysistä yhteyttä laitteisiin joko sijaintietäisyyden, käytettävien laitteiden suuren lukumäärän tai niiden käyttötapojen vuoksi. Laitteiden välisen viestinnän markkinoiden ja uuden teknologian kehittymisen vuoksi jäsenvaltioiden olisi kaikin keinoin pyrittävä varmistamaan teknologianeutraalius langattomassa palveluntarjonnassa.

(250)

Selkeisiin, puolueettomiin ja syrjimättömiin ehtoihin perustuva numeroalueiden käyttömahdollisuus on keskeinen tekijä yrityksille, jotta ne voivat kilpailla sähköisen viestinnän alalla. Jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää numeroalueiden käyttöä koskevia oikeuksia muille kuin sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja tarjoaville yrityksille, kun otetaan huomioon numeroiden kasvavan merkityksen esineiden internetin eri palveluissa. Kansallisten sääntelyviranomaisten tai muiden toimivaltaisten viranomaisten olisi hallinnoitava kaikkia kansallisten numerointisuunnitelmien osia, myös verkkojen osoitejärjestelmissä käytettyjä pistekoodeja. Silloin kun numeroalueiden käyttöä on yhdenmukaistettava unionissa yleiseurooppalaisten palvelujen tai rajat ylittävien palvelujen ja erityisesti laitteiden välisiin yhteyksiin perustuvien palvelujen, kuten verkkoyhteyksillä varustettujen autojen, kehittämisen tukemiseksi ja jos kysyntään ei pystytä vastaamaan olemassa olevilla numeroalueilla, komissio voi BERECin avustuksella toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä.

(251)

Vaatimus julkaista numeroalueiden käyttöä koskevien oikeuksien myöntämistä koskevat päätökset olisi voitava täyttää saattamalla nämä päätökset yleisön saataville verkkosivustolla.

(252)

Koska kadonneiden lasten ilmoittamiseen liittyy erityisnäkökohtia, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kadonneiden lasten ilmoittamiseen on niiden alueella todella käytettävissä oleva ja hyvin toimiva palvelu numerossa 116 000. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava riittävät toimenpiteet sen varmistamiseksi, että numeron 116 000 toiminnassa saavutetaan palvelujen laadun riittävä taso.

(253)

Kadonneita lapsia koskevan vihjepuhelinnumeron 116 000 lisäksi useat jäsenvaltiot varmistavat myös, että lapsilla on mahdollisuus käyttää auttavaa puhelinta ylläpitävää lapsiystävällistä palvelua, joka auttaa hoivaa ja suojelua tarvitsevia lapsia numerossa 116 111. Näiden jäsenvaltioiden ja komission olisi varmistettava, että kansalaisille ja etenkin lapsille ja kansallisille lastensuojelujärjestelmille tiedotetaan numerossa 116 111 toimivasta auttavasta puhelimesta.

(254)

Yhtenäismarkkinat merkitsevät sitä, että loppukäyttäjät voivat käyttää kaikkia muiden jäsenvaltioiden kansallisiin numerointisuunnitelmiin sisältyviä numeroita ja käyttää palveluja muiden kuin maantieteellisten numeroiden, ilmaisnumerot ja lisämaksulliset palvelunumerot mukaan lukien, välityksellä unionin alueella, paitsi jos puhelun vastaanottava loppukäyttäjä on kaupallisista syistä päättänyt rajoittaa pääsyä tietyiltä maantieteellisiltä alueilta. Loppukäyttäjien olisi myös voitava käyttää kansainvälisiä ilmaisnumeroita (Universal International Freephone Numbers, UIFN). Mahdollisuutta käyttää numeroalueita ja niihin liittyviä palveluja rajojen yli ei saisi estää muulloin kuin objektiivisesti perustelluissa tapauksissa, esimerkiksi tiettyihin erityismaksullisiin palveluihin liittyvien petosten tai väärinkäytösten estämiseksi, jos numero on määritelty ainoastaan kansalliseksi (esimerkiksi kansallinen lyhytvalintanumero) tai jos se ei ole taloudellisesti toteutettavissa. Asianomaisen jäsenvaltion ulkopuolelta soittavilta osapuolilta voidaan veloittaa eri hintoja kuin kyseisen jäsenvaltion alueelta soittavilta osapuolilta. Käyttäjille olisi tiedotettava etukäteen selkeästi kaikista ilmaisnumeroihin liittyvistä maksuista, kuten vakiomuotoisten kansainvälisten suuntanumeroiden kautta käytettävissä oleviin numeroihin sovellettavista ulkomaanpuhelumaksuista. Jos sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat pidättävät yhteenliittämisestä tai muista palveluista saatuja tuloja petosten tai väärinkäytösten vuoksi, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että pidätetyt palveluista saadut tulot korvataan mahdollisuuksien mukaan loppukäyttäjille, joihin kyseinen petos tai väärinkäytös vaikuttaa.

(255)

Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tiettyjä tämän direktiivin säännöksiä, jotka koskevat loppukäyttäjien oikeuksia, ei olisi sovellettava mikroyrityksiin, jotka tarjoavat ainoastaan numeroista riippumattomia henkilöiden välisiä viestintäpalveluja. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan pienten ja keskisuurten yritysten määritelmää, joka sisältää myös mikroyritykset, on tulkittava suppeasti. Jotta huomioiduksi tulisivat ainoastaan yritykset, jotka ovat aidosti riippumattomia mikroyrityksiä, on välttämätöntä tutkia sellaisten mikroyritysten rakennetta, jotka muodostavat yksittäistä mikroyritystä vahvemman yhtymän, ja varmistettava, ettei mikroyrityksen määritelmää kierretä puhtaasti muodollisin keinoin.

(256)

Sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden toteuttaminen edellyttää esteiden poistamista siltä, että loppukäyttäjät voivat käyttää sähköisiä viestintäpalveluja yli valtioiden rajojen kaikkialla unionissa. Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajat eivät saisi evätä tai rajoittaa loppukäyttäjien pääsyä tai syrjiä loppukäyttäjiä näiden kansallisuuden, tai asuinjäsenvaltion tai sijoittautumisjäsenvaltion perusteella. Eriyttämisen olisi kuitenkin oltava mahdollista, jos se perustuu objektiivisesti perusteltavissa oleviin eroihin kustannuksissa ja riskeissä, eikä se saisi rajoittua asetuksessa (EU) N:o 531/2012 säädettyihin toimenpiteisiin säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen poikkeavan tai vilpillisen käytön estämiseksi.

(257)

Loppukäyttäjien suojelua koskevien sääntöjen vaihteleva täytäntöönpano on luonut sisämarkkinoille huomattavia esteitä, jotka vaikuttavat sekä sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajiin että loppukäyttäjiin. Näiden esteiden torjumista auttaisi se, että kaikkialla unionissa sovelletaan samoja korkeatasoisen suojelun turvaavia sääntöjä. Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien loppukäyttäjien oikeuksien tarkistetun täysimittaisen yhdenmukaistamisen pitäisi lisätä huomattavasti oikeusvarmuutta sekä loppukäyttäjien että sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien kannalta ja lieventää merkittävästi markkinoille pääsyn esteitä sekä sääntöjen hajanaisuudesta aiheutuvaa noudattamisrasitetta. Täysimittainen yhdenmukaistaminen auttaa voittamaan sisämarkkinoiden toimivuuden esteitä, jotka ovat seurausta loppukäyttäjiä koskevista kansallisista säännöksistä, jotka suojelevat kansallisia palveluntarjoajia muista jäsenvaltioista tulevalta kilpailulta. Korkeatasoisen suojan toteuttamiseksi tässä direktiivissä olisi tehostettava kohtuullisesti monia loppukäyttäjiä koskevia säännöksiä jäsenvaltioiden parhaiden käytäntöjen perusteella. Oikeuksien täysimittainen yhdenmukaistaminen lisää loppukäyttäjien luottamusta sisämarkkinoihin heidän hyötyessään sähköisiä viestintäpalveluja käyttäessään korkeatasoisesta suojasta paitsi omassa jäsenvaltiossaan myös asuessaan, työskennellessään tai matkustaessaan muissa jäsenvaltioissa. Täysimittaisen yhdenmukaistamisen olisi koskettava vain aihepiirejä, joihin sovelletaan tämän direktiivin loppukäyttäjien oikeuksia koskevia säännöksiä. Näin ollen se ei saisi vaikuttaa kansalliseen lainsäädäntöön kyseisten loppukäyttäjien suojelun näkökohtien osalta, mukaan lukien tietyt sellaisten avoimuuteen liittyvien toimenpiteiden näkökohdat, joihin kyseisiä säännöksiä ei sovelleta. Esimerkiksi muihin kuin tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluviin avoimuusvelvollisuuksiin liittyvät toimenpiteet olisi katsottava yhteensopiviksi täysimääräisen yhdenmukaistamisen periaatteen kanssa, kun taas tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia avoimuuskysymyksiä koskevat lisävaatimukset, kuten tietojen julkistaminen, olisi katsottava yhteensopimattomiksi. Jäsenvaltioiden olisi lisäksi voitava pitää voimassa tai ottaa käyttöön sellaisia seikkoja koskevia kansallisia säännöksiä, joita tämä direktiivi ei koske, erityisesti uusien esiin tulevien asioiden käsittelemiseksi.

(258)

Sopimukset ovat loppukäyttäjien kannalta tärkeä keino varmistaa tietojen saatavuus ja oikeusvarmuus. Useimmat kilpailluilla markkinoilla toimivat palveluntarjoajat tekevät sopimuksia asiakkaidensa kanssa, koska se on kaupallisesti toivottavaa. Sähköisen viestinnän verkkoihin ja palveluihin liittyviin, kuluttajia koskeviin liiketoimiin sovelletaan tämän direktiivin lisäksi sopimuksia koskevan voimassa olevan unionin kuluttajansuojalainsäädännön vaatimuksia ja erityisesti neuvoston direktiiviä 93/13/ETY (37) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2011/83/EU (38). Tiedonantovaatimusten sisällyttäminen tähän direktiiviin, mitä saatettaisiin edellyttää myös direktiivin 2011/83/EU nojalla, ei saisi johtaa tietojen päällekkäisyyteen sopimuksen tekoa edeltävissä asiakirjoissa ja sopimusasiakirjoissa. Tämän direktiivin mukaisesti annettujen asiaankuuluvien tietojen, mukaan lukien mahdolliset ohjailevammat ja yksityiskohtaisemmat tiedonantovaatimukset, olisi katsottava täyttävän vastaavat direktiivin 2011/83/EU mukaiset vaatimukset.

(259)

Osan lähtökohtaisesti vain kuluttajiin sovellettavista loppukäyttäjien suojelua koskevista säännöksistä, kuten sopimustietoja, sopimusten enimmäiskestoa ja palvelukokonaisuuksia koskevien säännösten, olisi hyödytettävä paitsi kuluttajia, myös mikroyrityksiä ja pienyrityksiä sekä kansallisessa lainsäädännöissä määriteltyjä voittoa tavoittelemattomia järjestöjä. Tällaisiksi luokiteltavien yritysten ja järjestöjen neuvotteluasema on verrattavissa kuluttajiin, ja niiden olisi sen vuoksi saatava samantasoinen suoja, elleivät ne nimenomaisesti päätä luopua kyseisistä oikeuksista. Tämän direktiivin sopimustietoja koskevia velvollisuuksia, mukaan lukien direktiivin 2011/83/EU mukaiset velvollisuudet, joihin tässä direktiivissä viitataan, olisi sovellettava riippumatta siitä, suoritetaanko maksua, ja riippumatta asiakkaan suorittaman maksun suuruudesta. Sopimustietoja koskevia velvollisuuksia, myös direktiiviin 2011/83/EU sisältyviä velvollisuuksia, olisi sovellettava automaattisesti mikroyrityksiin, pienyrityksiin ja voittoa tavoittelemattomiin järjestöihin, elleivät ne mieluummin neuvottele yksilöllisiä sopimusehtoja sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien kanssa. Toisin kuin mikroyrityksillä, pienyrityksillä sekä voittoa tavoittelemattomilla järjestöillä, suurilla yrityksillä on tavallisesti vahvempi neuvotteluasema, minkä vuoksi ne eivät ole riippuvaisia samoista sopimusten tietovaatimuksista kuin kuluttajat. Muita säännöksiä, esimerkiksi numeron siirrettävyydestä, olisi sovellettava edelleen kaikkiin loppukäyttäjiin, sillä niillä on merkitystä myös suurille yrityksille. Voittoa tavoittelemattomat järjestöt ovat oikeushenkilöitä, jotka eivät tuota voittoa omistajilleen tai jäsenilleen. Voittoa tavoittelemattomat järjestöt ovat tavallisesti hyväntekeväisyysjärjestöjä tai muita yleishyödyllisiä järjestöjä. Verrattain samankaltaisen aseman vuoksi on täten perusteltua kohdella tällaisia järjestöjä tässä direktiivissä samalla tavoin kuin mikroyrityksiä ja pienyrityksiä loppukäyttäjien oikeuksien osalta.

(260)

Sähköisen viestinnän alan erityispiirteet edellyttävät horisontaalisia sopimussääntöjä laajemmin eräitä lisäsäännöksiä loppukäyttäjien suojelemiseksi. Loppukäyttäjille olisi tiedotettava muun muassa palvelun tarjotuista laatutasoista, myyntikampanjoiden ehdoista ja sopimusten irtisanomisesta, sovellettavista hinnastoista sekä sellaisten palvelujen hinnoista, joihin liittyy erityisiä hinnoitteluehtoja. Nämä tiedot ovat olennaisia yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen, jotka eivät ole laitteiden välisen viestinnän palvelujen tarjontaan liittyviä siirtopalveluja, tarjoajille. Yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajaan ei olisi sovellettava sopimuksiin liittyviä tiedonantovaatimuksia koskevia velvoitteita, kun kyseinen tarjoaja ja tähän liittyvät yritykset tai henkilöt eivät saa minkäänlaista korvausta suoraan tai välillisesti sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamisesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta henkilötietojen suojaa koskevia sovellettavia sääntöjä. Tällainen tilanne voisi esimerkiksi koskea yliopistoa, joka tarjoaa vierailijoilleen vapaan pääsyn WiFi-verkkoonsa kampuksella saamatta sähköisen viestintäpalvelunsa tarjoamisesta minkäänlaista korvausta käyttäjämaksuina tai mainostuloina.

(261)

Jotta loppukäyttäjä voisi tehdä tietoon perustuvan valinnan, on välttämätöntä, että vaaditut merkitykselliset tiedot annetaan ennen sopimuksen tekemistä ja selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa pysyvällä välineellä; jos tämä ei ole mahdollista ja rajoittamatta direktiivissä 2011/83/EU säädettyä pysyvän välineen määritelmää, palveluntarjoajan on annettava tiedot käyttäjän saataville asetetussa asiakirjassa, joka on helppo ladata, avata ja lukea kuluttajien yleisesti käyttämillä laitteilla ja josta palveluntarjoaja ilmoittaa käyttäjälle. Valinnanvaran parantamiseksi palveluntarjoajien olisi myös esitettävä tiivistelmä keskeisistä sopimusehdoista. Vertailun helpottamiseksi ja vaatimusten noudattamisesta aiheutuvien kustannusten vähentämiseksi komission olisi BERECiä kuultuaan hyväksyttävä malli tällaisille sopimustiivistelmille. Ennen sopimuksen tekoa annettavien tietojen ja tiivistelmän mallin olisi oltava erottamaton osa lopullista sopimusta. Sopimustiivistelmän tulisi olla ytimekäs ja helppolukuinen – ihannetapauksessa enintään yhtä yksipuolista A4-sivua vastaavan pituinen – tai jos useita eri palveluja on yhdistetty samaan sopimukseen, enintään kolmea yksipuolista A4-sivua vastaavan pituinen.

(262)

Asetuksen (EU) 2015/2120 hyväksymisen johdosta tämän direktiivin säännökset, jotka koskevat tietoja palvelujen ja sovellusten käyttöoikeuden tai käytön rajoittamisen edellytyksistä sekä tietoja liikenteen rajoittamista, ovat vanhentuneet ja ne olisi kumottava.

(263)

Päätelaitteiden suhteen asiakassopimuksessa olisi määritettävä mahdolliset ehdot, joita palveluntarjoaja asettaa laitteiden käytölle, kuten SIM-kortin lukitseminen, jos tällaisia ehtoja ei kielletä kansallisessa oikeudessa, sekä kustannukset, jotka peritään lopetettaessa sopimus ennen sovittua päättymispäivämäärää tai lopetettaessa se sovittuun aikaan, sekä laitteiden pitämisestä mahdollisesti perittävät kustannukset. Jos loppukäyttäjä sopimuksen päättyessä haluaa pitää itsellään sopimuksen tekemisen yhteydessä siihen liitetyn päätelaitteen, tästä mahdollisesti perittävä korvaus ei saisi ylittää laitteen arvoa, joka on laskettu sopimushetken arvon perusteella suhteutettuna kuluneeseen aikaan (pro rata temporis), tai jäljellä olevalta sopimusajalta perittävää palvelumaksua sen mukaan, kumpi näistä summista on pienempi. Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää soveltaa muuta korvauksen laskentamenetelmää, jos sen mukainen korvaus on yhtä suuri tai pienempi kuin edellä esitettyyn tapaan laskettu korvaus. Palveluntarjoajan olisi poistettava mahdolliset rajoitukset, jotka koskevat päätelaitteiden käyttöä muissa verkoissa, maksutta viimeistään silloin kun kyseinen korvaus maksetaan.

(264)

Sopimuksessa olisi määriteltävä, minkä tyyppisiin toimiin palveluntarjoaja voi ryhtyä turvallisuuteen liittyvien ongelmien, uhkien tai haavoittuvuuksien yhteydessä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden palveluntarjoajaa koskevien olennaisten velvollisuuksien noudattamista, jotka liittyvät turvallisuuteen tämän direktiivin nojalla. Sopimuksessa olisi lisäksi määriteltävä saatavilla olevat mahdolliset korvaus- ja hyvitysmenettelyt, jos palveluntarjoaja ei reagoi riittävällä tavalla turvapoikkeamaan, mukaan lukien tilanteet, joissa turvapoikkeama, josta palveluntarjoaja on saanut tiedon, ilmenee sellaisten tunnettujen ohjelmiston tai laitteiston haavoittuvuuksien takia, joihin valmistaja tai kehittäjä on toimittanut korjauspäivitykset, mutta palveluntarjoaja ei ole ottanut käyttöön kyseisiä korjauspäivityksiä eikä toteuttanut muita asianmukaisia korjaavia toimia.

(265)

Avointen, ajan tasalla olevien ja vertailukelpoisten tietojen saaminen tarjonnasta ja palveluista on kuluttajille olennaisen tärkeä tekijä kilpailuun perustuvilla markkinoilla, joilla toimii useita palveluntarjoajia. Loppukäyttäjien olisi voitava helposti verrata markkinoilla tarjottujen eri palvelujen hintoja helposti saatavilla olevassa muodossa julkaistujen tietojen perusteella. Jotta hintojen ja palvelujen vertaaminen olisi helppoa, toimivaltaisilla viranomaisilla olisi – tarpeen mukaan koordinoidusti kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa – oltava mahdollisuus vaatia internetyhteyspalvelujen tai yleisesti saatavilla olevien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajilta suurempaa tietojen (kuten hintojen, palvelun laadun, päätelaitteita koskevien ehtojen ja muiden asiaan liittyvien tilastotietojen) avoimuutta. Tällaisissa vaatimuksissa olisi otettava asianmukaisesti huomioon kyseisten verkkojen tai palvelujen ominaispiirteet. Niiden olisi myös varmistettava, että kolmansilla osapuolilla on oikeus käyttää palveluja tarjoavien yritysten julkaisemia yleisesti saatavilla olevia tietoja vertailuvälineiden tarjoamiseksi.

(266)

Loppukäyttäjät eivät usein ole tietoisia kulutuskäyttäytymisensä kustannuksista tai heidän on vaikea arvioida sähköisiin viestintäpalveluihin käyttämäänsä aikaa tai datankulutusta. Avoimuuden lisäämiseksi ja jotta loppukäyttäjät voisivat paremmin hallita viestintäkustannuksiaan, on tärkeää antaa loppukäyttäjien käyttöön välineet kulutuksen seuraamiseksi reaaliajassa. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi voitava pitää voimassa tai ottaa käyttöön kulutusrajoituksia koskevia säännöksiä, joilla loppukäyttäjiä suojellaan jättilaskuilta, myös erityismaksullisten palvelujen ja muiden sellaisten palvelujen osalta, joihin sovelletaan erityisiä hinnoitteluehtoja. Niiden avulla toimivaltaiset viranomaiset voivat edellyttää, että tällaisia hintoja koskevat tiedot annetaan ennen kyseisen palvelun tarjoamista, eikä tämä vaikuta jäsenvaltioiden mahdollisuuksiin pitää voimassa tai ottaa käyttöön erityismaksullisia palveluja koskevia yleisiä velvollisuuksia, joilla ne varmistavat loppukäyttäjien tehokkaan suojelun.

(267)

Loppukäyttäjät voivat riippumattomien vertailuvälineiden, kuten verkkosivustojen, avulla tehokkaasti arvioida internetyhteyspalvelujen ja henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajien ansioita, kun kyseisiä palveluja tarjotaan toistuvia tai kulutukseen perustuvia suoria rahallisia maksuja vastaan, ja saada puolueetonta tietoa erityisesti vertailemalla hintoja ja laatumuuttujia yhdessä paikassa. Tällaisten välineiden olisi oltava toiminnallisesti riippumattomia palveluntarjoajista, eikä mitään palveluntarjoajaa saisi suosia hakutuloksissa. Tällaisten välineiden avulla olisi saatava selkeää, tiivistä, täydellistä ja kattavaa tietoa. Niihin olisi myös pyrittävä sisällyttämään mahdollisimman paljon tarjouksia, jotta yhteenveto olisi edustava ja kattaisi merkittävän osan markkinoista. Tällaisissa välineissä annettavien tietojen olisi oltava luotettavia, puolueettomia ja avoimia. Loppukäyttäjille olisi annettava tietoa tällaisten välineiden saatavuudesta. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava alueellaan, että loppukäyttäjillä on vapaa käyttöoikeus vähintään yhteen tällaiseen välineeseen. Jos jäsenvaltiossa on vain yksi väline, joka lakkaa toimimasta tai lakkaa olemasta laatukriteerien mukainen, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että loppukäyttäjillä on kohtuullisessa ajassa pääsy toiseen välineeseen kansallisella tasolla.

(268)

Riippumattomia vertailuvälineitä voivat ylläpitää yksityiset yritykset tai toimivaltaiset viranomaiset tai niitä voidaan ylläpitää toimivaltaisten viranomaisten puolesta. Ne olisi kuitenkin toteutettava määriteltyjen laatukriteerien mukaisesti, mukaan lukien vaatimus antaa tiedot niiden omistajista, tarjota täsmällistä ja ajantasaista tietoa, mainita viimeisimmän päivityksen ajankohta, asettaa vertailun perustana olevat selkeät puolueettomat kriteerit ja sisältää laaja valikoima tarjolla olevia palveluja, jotka kattavat merkittävän osan markkinoista. Jäsenvaltioiden olisi voitava määritellä, miten usein vertailuvälineissä on tarkistettava ja ajantasaistettava loppukäyttäjille annettavat tiedot ottaen huomioon se, miten usein internetyhteyspalvelujen ja yleisesti saatavilla olevien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajat yleensä päivittävät hintojaan ja laatutietojaan.

(269)

Internetyhteyspalvelujen ja yleisesti saatavilla olevien numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalveluiden käyttöä koskevien yleiseen etuun liittyvien kysymysten käsittelemiseksi ja muiden oikeuksien ja vapauksien suojelun edistämiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava tuottaa ja levittää tai antaa tällaisten palveluntarjoajien välitettäväksi tällaisten palveluiden käyttöä koskevaa yleiseen etuun liittyvää tietoa. Tällaisiin tietoihin olisi voitava sisältyä yleiseen etuun liittyviä tietoja yleisimmistä rikkomuksista ja niiden oikeudellisista seuraamuksista, joita ovat esimerkiksi ne, jotka koskevat tekijänoikeusrikkomuksia, muuta laitonta käyttöä ja haitallisen sisällön levittämistä, sekä neuvoja ja keinoja, joiden avulla voidaan suojautua henkilökohtaiseen turvallisuuteen kohdistuvilta riskeiltä, kuten riskeiltä, joita aiheutuu henkilötietojen ilmaisemisesta tietyissä olosuhteissa, sekä yksityisyyteen ja henkilötietoihin liittyviltä riskeiltä, ja saatavilla olevia helppokäyttöisiä ja konfiguroitavia ohjelmistoja tai ohjelmistovaihtoehtoja, joiden avulla voidaan suojella lapsia tai haavoittuvia henkilöitä. Tietoja voitaisiin koordinoida tämän direktiivin mukaisella yhteistoimintamenettelyllä. Tällaiset yleiseen etuun liittyvät tiedot olisi saatettava tarvittaessa ajan tasalle ja esitettävä helposti ymmärrettävässä muodossa kunkin jäsenvaltion määrittämällä tavalla sekä kansallisten julkisten viranomaisten verkkosivuilla. Jäsenvaltioiden olisi voitava velvoittaa internetyhteyspalvelujen ja yleisesti saatavilla olevien numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajat välittämään nämä vakiomuodossa olevat tiedot asiakkailleen kansallisten viranomaisten asianmukaiseksi katsomalla tavalla. Tällaisen tiedon antamisesta ei saisi kuitenkaan koitua liiallista rasitusta palveluntarjoajille. Mikäli näin tapahtuu, jäsenvaltioiden olisi edellytettävä tällaista tietojen antamista keinoilla, joita palveluntarjoajat hyödyntävät tavanomaisessa liiketoiminnassaan viestiessään loppukäyttäjien kanssa.

(270)

Jos unionin oikeudessa ei ole asiaa koskevia sääntöjä, sisällön, sovellutusten ja palveluiden laillisuus tai haitallisuus määräytyy kansallisen aineellisen oikeuden ja prosessioikeuden mukaisesti. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, ei sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajien, vastuulla on päättää asianmukaista menettelyä noudattaen, ovatko sisältö, sovellukset tai palvelut joko laillisia tai haitallisia. Tämä direktiivi ja direktiivi 2002/58/EY eivät rajoita direktiivin 2000/31/EY soveltamista, joka sisältää muun muassa siinä määriteltyä ”pelkkää siirtotoimintaa” koskevan säännöksen, jota sovelletaan välityspalvelujen tarjoajiin.

(271)

Muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa yhteistyössä toimiville kansallisille sääntelyviranomaisille tai tarvittaessa muille toimivaltaisille viranomaisille yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa olisi annettava valtuudet seurata niiden palvelujen laatua, joita internetyhteyspalvelujen ja yleisesti saatavilla olevien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajat tarjoavat, ja kerätä järjestelmällisesti tietoja näiden palvelujen laadusta siinä määrin, että näistä palveluntarjoajista jälkimmäiset pystyvät tarjoamaan palvelujen laadun vähimmäistason joko hallitsemalla vähintään joitakin verkon osia tai laatimalla asiaa koskevan palvelutasosopimuksen, myös vammaisille loppukäyttäjille tarjottavien palvelujen laadun osalta. Nämä tiedot olisi kerättävä sellaisin perustein, jotka mahdollistavat eri palvelujentarjoajien ja eri jäsenvaltioiden välisen vertailun. On todennäköistä, että kilpailluilla markkinoilla toimivat tällaisten sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat asettavat yleisesti saataville riittävästi ajantasaista tietoa palveluistaan kaupallisten etujen vuoksi. Kansallisten sääntelyviranomaisten yhteistyössä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa, tai tarvittaessa muiden toimivaltaisten viranomaisten yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa, olisi kuitenkin voitava edellyttää tällaisen tiedon julkaisemista niissä tapauksissa, joissa voidaan osoittaa, ettei tieto ole käytännössä yleisön saatavilla. Jos yleisesti saatavilla olevien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen laatu on riippuvainen ulkoisista tekijöistä, kuten signaalien siirron hallinnasta tai verkkoyhteydestä, muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa yhteistyössä toimivien kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava edellyttää, että tällaisten palvelujen tarjoajat tiedottavat asiasta kuluttajille.

(272)

Muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa yhteistyössä toimivien kansallisten sääntelyviranomaisten olisi myös vahvistettava mittausmenetelmät, joita palvelun tarjoajien on sovellettava toimitettujen tietojen vertailukelpoisuuden parantamiseksi. BERECin olisi vertailtavuuden helpottamiseksi unionissa ja vaatimusten noudattamisesta aiheutuvien kustannusten alentamiseksi vahvistettava suuntaviivat palvelun laatua koskeville muuttujille, jotka muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa yhteistyössä toimivien kansallisten sääntelyviranomaisten on otettava huolella huomioon.

(273)

Jotta kuluttajat voisivat saada täyden hyödyn kilpailluista markkinoista, heidän olisi voitava tehdä tietoisia valintoja ja vaihtaa palveluntarjoajaa silloin, kun se on heidän parhaan etunsa mukaista. On olennaisen tärkeää varmistaa, että he voivat tehdä näin ilman oikeudellisia, teknisiä tai käytännön esteitä, jotka voivat liittyä muun muassa sopimusehtoihin, menettelyihin ja maksuihin. Tämä ei estä tarjoajia sisällyttämästä kuluttajasopimuksiin kohtuullisia sopimusaikoja, jotka voivat olla enintään 24 kuukauden pituisia. Jäsenvaltioilla olisi kuitenkin oltava mahdollisuus pitää voimassa tai ottaa käyttöön lyhyemmän enimmäiskeston vahvistavia säännöksiä ja sallia kuluttajien vaihtaa hinnoittelumallia tai irtisanoa sopimus ilman lisäkustannuksia sopimuskauden aikana kansallisten olosuhteiden perusteella, jollaisia ovat esimerkiksi kilpailun taso ja verkkoinvestointien vakaus. Kuluttajat saattavat haluta fyysisten yhteyksien osalta pidemmän korvausjakson ja hyötyä tällaisesta pidemmästä korvausjaksosta irrallaan sähköistä viestintäpalvelua koskevasta sopimuksesta. Tällainen kuluttajan sitoumus voi olla merkittävä tekijä, joka helpottaa erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönottoa loppukäyttäjän tiloissa tai hyvin lähellä niitä, myös kysynnän yhdistämisjärjestelmien kautta, jolloin verkkoihin investoijien alkuperäiset käyttöönottoon liittyvät riskit pienenevät. Tässä direktiivissä vahvistettua kuluttajien oikeutta vaihtaa sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajaa ei kuitenkaan saisi rajoittaa tällaisilla korvausjaksoilla fyysisiä yhteyksiä koskevissa sopimuksissa, eivätkä tällaiset sopimukset saisi kattaa pääte- tai internetyhteyslaitteita, kuten puhelimia, reitittimiä tai modeemeja. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että erittäin suuren kapasiteetin fyysisen yhteyden käyttöönottoa loppukäyttäjän tiloissa rahoittavia yksiköitä, operaattorit mukaan luettuna, kohdellaan yhdenvertaisesti, myös silloin kun tällainen rahoitus toteutetaan osamaksusopimuksella.

(274)

Sähköisiä viestintäpalveluja koskevien sopimusten automaattinen jatkaminen on myös mahdollista. Tällaisissa tapauksissa loppukäyttäjien olisi voitava irtisanoa sopimuksensa ilman kustannuksia sopimusjakson päätyttyä.

(275)

Yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen, jotka ovat muita kuin numeroista riippumattomia henkilöiden välisiä palveluja, tarjoajien asettamiin sopimusehtoihin tehtävien loppukäyttäjälle epäedullisten muutosten, jotka koskevat esimerkiksi maksuja, hintoja, datamäärän rajoituksia, tiedonsiirtonopeutta, kattavuutta tai henkilötietojen käsittelyä, olisi annettava loppukäyttäjälle oikeus irtisanoa sopimus kustannuksitta, vaikka tällaisten muutosten yhteydessä tehtäisiin myös kuluttajaa hyödyttäviä muutoksia. Minkä tahansa tarjoajan sopimusehtoihin tekemän muutoksen olisi näin ollen oikeutettava loppukäyttäjä irtisanomaan sopimus, paitsi jos kukin muutos on sellaisenaan loppukäyttäjää hyödyttävä tai muutokset ovat puhtaasti hallinnollisia, esimerkiksi palveluntarjoajan osoitteen muuttuminen, eivätkä ne vaikuta epäedullisesti loppukäyttäjään taikka jos muutokset johtuvat yksinomaan lainsäädännön tai sääntelyn muutoksista, kuten unionin lainsäädännössä tai kansallisessa lainsäädännössä asetetuista uusista sopimustietoja koskevista vaatimuksista. Arvioitaessa sitä, onko muutos yksinomaan loppukäyttäjää hyödyttävä, olisi käytettävä objektiivisia perusteita. Loppukäyttäjän oikeus irtisanoa sopimus olisi evättävä vain, jos palveluntarjoaja pystyy osoittamaan, että kaikki sopimukseen tehdyt muutokset yksinomaan hyödyttävät loppukäyttäjää tai ne ovat puhtaasti hallinnollisia eivätkä vaikuta epäedullisesti loppukäyttäjään.

(276)

Loppukäyttäjille olisi ilmoitettava sopimusehtojen muutoksista pysyvällä välineellä. Loppukäyttäjien, jotka eivät ole kuluttajia, mikroyrityksiä tai pienyrityksiä tai voittoa tavoittelemattomia järjestöjä, ei pitäisi saada irtisanomisoikeutta sopimuksen muuttamisen yhteydessä laitteiden välisen viestinnän palveluihin käytettävien siirtopalvelujen osalta. Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää erityisistä loppukäyttäjien suojajärjestelyistä sellaisten tilanteiden varalta, joissa loppukäyttäjä irtisanoo sopimuksen vaihtaessaan asuinpaikkaa. Sopimusten irtisanomista koskevat säännökset eivät saa vaikuttaa unionin lainsäädännön tai kansallisen lainsäädännön muihin säännöksiin, jotka koskevat perusteita, joiden nojalla sopimus voidaan irtisanoa tai joiden nojalla palveluntarjoaja tai loppukäyttäjä voi muuttaa sopimusehtoja.

(277)

Mahdollisuus palveluntarjoajan vaihtamiseen on kilpailuympäristössä tehokkaan kilpailun avaintekijä. Kun loppukäyttäjien saatavilla on palveluntarjoajan vaihtamisen osalta läpinäkyvää, täsmällistä ja oikea-aikaista tietoa, ne voinevat luottavaisemmin vaihtaa palveluntarjoajaa, mikä lisää niiden halukkuutta osallistua aktiivisesti kilpailuprosessiin. Palvelujen tarjoajien olisi varmistettava palvelun jatkuvuus, jotta loppukäyttäjät voivat vaihtaa palveluntarjoajaa ilman, että riski palvelun menettämisestä estää heitä, ja teknisten mahdollisuuksien mukaan sallittava vaihto loppukäyttäjän pyytämänä päivänä.

(278)

Numeron siirrettävyys on keskeinen kuluttajan valinnanvaraa helpottava ja todellista kilpailua sähköisen viestinnän markkinoilla lisäävä tekijä. Sitä pyytävien loppukäyttäjien olisi voitava säilyttää numeronsa palveluntarjoajasta riippumatta ja rajoitetun ajan palveluntarjoajaa vaihdettaessa. Tämän toiminnon tarjonta yleisen puhelinverkon kiinteiden ja ei-kiinteiden sijaintipaikkojen välillä ei kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava soveltaa säännöksiä numeroiden siirtämiseen tietyssä sijaintipaikassa palveluja tarjoavien verkkojen ja matkaviestinverkkojen välillä.

(279)

Numeron siirrettävyyden merkitys vahvistuu huomattavasti, kun saatavilla on selkeitä hintatietoja sekä niille loppukäyttäjille, jotka siirtävät numeronsa, että niille loppukäyttäjille, jotka soittavat numeronsa siirtäneille loppukäyttäjille. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi siinä määrin kuin mahdollista helpotettava asianmukaista hinnoittelun avoimuutta osana numeron siirrettävyyden toteuttamista.

(280)

Varmistaessaan, että numeron siirrettävyyteen liittyvän yhteenliittämisen hinnoittelu on kustannuslähtöistä, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi myös voitava ottaa huomioon vertailukelpoisilla markkinoilla käytössä olevat hinnat.

(281)

Numeron siirrettävyys on keskeinen kuluttajan valinnanvaraa helpottava ja todellista kilpailua sähköisen viestinnän kilpailumarkkinoilla lisäävä tekijä, ja se olisi toteutettava mahdollisimman nopeasti siten, että numero otetaan käyttöön yhden työpäivän aikana ja palvelu on loppukäyttäjältä poissa käytössä enintään yhden työpäivän ajan sovitusta siirtopäivästä alkaen. Oikeus siirtää numero olisi annettava loppukäyttäjälle, jolla on asiaankuuluva sopimus (ennakkoon tai jälkikäteen maksettavasta palvelusta) palveluntarjoajan kanssa. Jotta voidaan helpottaa sellaisen keskitetyn palvelupisteen perustamista, jonka ansiosta vaihtaminen käy loppukäyttäjän kannalta saumattomasti, vastaanottavan yleisen sähköisen viestinnän tarjoajan olisi johdettava vaihtamismenettelyä. Kansallisten sääntelyviranomaisten tai tarvittaessa muiden toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava määrätä yleisestä vaihto- ja numeroiden siirtämisprosessista ottaen huomioon sopimuksia koskevat kansalliset säännökset ja teknologioiden kehityksen. Tähän olisi mahdollisuuksien mukaan sisällyttävä vaatimus, jonka mukaan siirtäminen saatetaan päätökseen käyttämällä OTA-provisiointia, jollei loppukäyttäjä toisin pyydä. Tietyistä jäsenvaltioista saadut kokemukset ovat osoittaneet, että loppukäyttäjien palveluntarjoajaa saatetaan vaihtaa ilman heidän suostumustaan. Asian hoitamisen olisi kuuluttava ensisijaisesti lainvalvontaviranomaisille, mutta jäsenvaltioiden olisi voitava ottaa vaihtoprosessia varten käyttöön riskien minimoimiseksi tarpeen olevia oikeasuhteisia vähimmäistoimia, myös asianmukaisia seuraamuksia, ja taata, että loppukäyttäjiä suojataan koko vaihtoprosessin ajan vähentämättä prosessin houkuttelevuutta kuluttajien kannalta. Oikeutta numeroiden siirtämiseen ei saisi rajoittaa sopimusehdoilla.

(282)

Sen varmistamiseksi, että vaihtaminen ja siirtäminen toteutetaan tässä direktiivissä säädetyssä määräajassa, jäsenvaltioiden olisi säädettävä sellaisista palveluntarjoajien korvaustoimenpiteistä loppukäyttäjille, jotka voidaan toteuttaa helposti ja viipymättä, jos palveluntarjoajan ja loppukäyttäjän välistä sopimusta ei noudateta. Tällaisten toimenpiteiden olisi oltava oikeassa suhteessa sopimuksen noudattamisen viivästymisen kestoon. Loppukäyttäjien olisi saatava korvausta ainakin tilanteissa, joissa palvelun aktivointi tai numeron siirto viivästyy tai palvelu on poissa käytöstä yli yhden työpäivän ajan tai joissa palveluntarjoaja jättää saapumatta palvelua tai asentamista varten sovittuun tapaamiseen. Lisäkorvaus voitaisiin myöntää myös automaattisena maksujen alennuksena tilanteissa, joissa luovuttavan palveluntarjoajan on jatkettava palvelujensa toimittamista siihen asti, kun vastaanottavan palveluntarjoajan palvelut aktivoidaan.

(283)

Paketeista, jotka koostuvat ainakin joko internetyhteyspalvelusta tai yleisesti saatavilla olevista numeroihin perustuvista henkilöiden välisistä viestintäpalveluista sekä muista palveluista, kuten yleisesti saatavilla olevista numeroista riippumattomista henkilöiden välisistä viestintäpalveluista, lineaarisista lähetyksistä, laitteiden välisen viestinnän palveluista tai päätelaitteista, on tullut yhä yleisempiä, ja ne ovat tärkeä osa kilpailua. Tässä direktiivissä palvelujen olisi katsottava muodostavan paketin, jos sen osat toimittaa tai myy sama palveluntarjoaja samalla sopimuksella taikka toisiinsa läheisesti liittyvillä tai kytketyillä sopimuksilla. Vaikka paketeista on usein hyötyä kuluttajille, palveluntarjoajan vaihto voi niiden takia olla vaikeampaa tai kalliimpaa, ja ne myös lisäävät sopimukseen riskiä joutua tilanteeseen, jossa sopimuksesta ei pääse eroon. Jos eri palveluihin tai pakettiin kuuluvien päätelaitteiden hankintaan liittyviin sopimussitoumuksiin sovelletaan erilaisia sopimusten irtisanomista ja vaihtamista koskevia sopimusvelvoitteita, kuluttajien on vaikea käyttää tästä direktiivistä johtuvia oikeuksiaan vaihtaakseen koko paketin tai sen osia kilpaileviin tarjouksiin. Tämän direktiivin tiettyjä keskeisiä säännöksiä, jotka koskevat sopimustiivistelmää, avoimuutta sekä sopimuksen kestoa, irtisanomista ja vaihtamista, olisi sen vuoksi sovellettava paketin kaikkiin osiin, myös päätelaitteisiin sekä muihin palveluihin, kuten digitaaliseen sisältöön tai digitaalisiin palveluihin ja niihin sähköisen viestinnän palveluihin, jotka eivät suoraan kuulu kyseisten säännösten soveltamisalaan. Kaikkia tämän direktiivin nojalla tiettyyn erillisenä palveluna toimitettavaan tai myytävään sähköisen viestinnän palveluun sovellettavia loppukäyttäjiä koskevia velvollisuuksia olisi voitava soveltaa myös silloin, kun tällainen palvelu on osa pakettia, johon kuuluu vähintään internetyhteyspalvelu tai yleisesti saatavilla oleva numeroihin perustuva henkilöiden välinen viestintäpalvelu. Muihin sopimusnäkökohtiin, joita ovat esimerkiksi keinot, joita sovelletaan jos sopimus ei ole vaatimusten mukainen, olisi sovellettava asianomaiseen paketin osaan sovellettavia sääntöjä, esimerkiksi tavaroiden myyntisopimusten sääntöjä tai digitaalisen sisällön toimittamisen sääntöjä. Jos kuluttajalle kuitenkin muodostuu oikeus irtisanoa ennen sovitun sopimuskauden päättymistä mikä tahansa sellaisen paketin osa, johon kuuluu vähintään internetyhteyspalvelu tai yleisesti saatavilla oleva numeroihin perustuva henkilöiden välinen viestintäpalvelu, koska kyseinen paketin osa ei ole ollut sopimuksen mukainen tai sitä ei ole toimitettu, kuluttajan olisi oltava oikeutettu irtisanomaan paketin kaikki osat. Jotta palveluntarjoajan vaihtamisen tulisi edelleen olla helppoa, kuluttajia ei myöskään saisi estää vaihtamasta palveluntarjoajaa sen vuoksi, että alkuperäisen sopimusjakson voimassaolo jatkuu käytännössä automaattisesti.

(284)

Numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajien on annettava mahdollisuus käyttää hätäpalveluita hätäviestinnän avulla. Poikkeuksellisissa olosuhteissa, erityisesti teknisen toteutettavuuden puuttumisen vuoksi, ne eivät välttämättä pysty antamaan käyttömahdollisuutta hätäpalveluihin tai soittajan sijaintitietoja tai molempia. Tällaisissa tapauksissa niiden olisi ilmoitettava asiasta asianmukaisesti sopimuksessa. Näiden palveluntarjoajien olisi annettava asiakkailleen selkeitä ja avoimia tietoja alkuperäisessä sopimuksessa ja pidettävä ne ajan tasalla, jos hätäpalvelujen käyttöoikeuden tarjoamiseen tulee muutoksia, esimerkiksi laskuissa. Näiden tietojen olisi käsitettävä kaikki alueellisen peiton rajoitukset, viestintäpalvelun suunniteltujen teknisten käyttöparametrien perusta sekä käytettävissä oleva infrastruktuuri. Jos palvelua ei tarjota sellaisen yhteyden kautta, jota hallinnoidaan tietyn palvelun laadun tuottamiseksi, tietoihin olisi sisällytettävä myös pääsyn luotettavuuden taso ja tiedot soittajan sijainnista verrattuna palveluun, joka tarjotaan tällaisen yhteyden kautta, ottaen huomioon tekniikan taso ja laatunormit sekä mahdolliset tässä direktiivissä määritetyt palvelun laatua koskevat parametrit.

(285)

Loppukäyttäjien olisi päästävä käyttämään hätäpalveluja hätäviestinnän avulla maksutta ja tarvitsematta käyttää mitään maksutapaa, mistä tahansa laitteesta, joka mahdollistaa numeroihin perustuvan henkilöiden välisen palvelun, myös silloin kun he käyttävät verkkovierailupalveluja jäsenvaltiossa. Hätäviestintä on viestintäkeino, joka sisältää ääniviestintäpalvelujen lisäksi tekstiviestit, pikaviestit, videoviestinnän ja muun tyyppisen viestinnän, esimerkiksi reaaliaikaisen tekstityksen, nk. total conversation -palvelut ja välityspalvelut. Jäsenvaltioiden olisi hätäkeskusten valmiudet ja tekniset välineet huomioiden voitava määritellä, mitkä numeroihin perustuvat henkilöiden väliset viestintäpalvelut soveltuvat hätäpalveluihin, mukaan lukien mahdollisuus rajoittaa kyseiset vaihtoehdot koskemaan ääniviestintäpalveluja ja niiden vammaisille loppukäyttäjille tarkoitettua vastinetta tai lisätä muita vaihtoehtoja kansallisten hätäkeskusten kanssa sovitulla tavalla. Ajoneuvosta hätänumeroon tuleva hätäpuhelu eli asetuksessa (EU) 2015/758 määritelty eCall-puhelu voi käynnistää hätäviestinnän henkilön puolesta.

(286)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajat tarjoavat luotettavan ja täsmällisen mahdollisuuden käyttää hätäpalveluja, ottaen huomioon kansalliset eritelmät ja kriteerit sekä kansallisten hätäkeskusten valmiudet. Jäsenvaltioiden olisi tarkasteltava hätäkeskusten valmiuksia käsitellä hätäviestintää useammalla kuin yhdellä kielellä. Jos numeroihin perustuvaa henkilöiden välistä viestintäpalvelua ei tarjota sellaisen yhteyden kautta, jota hallinnoidaan palvelun tietyn laatutason tuottamiseksi, palvelun tarjoaja ei välttämättä pysty varmistamaan, että sen palvelun kautta soitetut hätäpuhelut reititetään yhtä luotettavasti sopivimpaan hätäkeskukseen. Tällaisten verkosta riippumattomien palveluntarjoajien eli palveluntarjoajien, jotka eivät ole osa yleisön saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajaa, ei aina ole teknisesti mahdollista antaa soittajan sijaintitietoja. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että standardit, jotka takaavat täsmällisen ja luotettavan reitityksen ja yhteydet hätäpalveluihin, pannaan täytäntöön mahdollisimman pian, jotta numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen verkosta riippumattomat tarjoajat voivat täyttää velvollisuutensa, jotka liittyvät hätäpalvelujen käyttömahdollisuuteen ja soittajan sijaintitietojen antamiseen, vastaavalla tasolla kuin vaaditaan muilta tällaisten viestintäpalvelujen tarjoajilta. Jos tällaisia standardeja ja niihin liittyviä hätäkeskusjärjestelmiä ei ole vielä otettu käyttöön, verkosta riippumattomia numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajia ei pitäisi velvoittaa tarjoamaan hätäpalvelujen saatavuutta muuten kuin tavalla, joka on teknisesti toteutettavissa tai taloudellisesti kannattavaa. Tähän voi esimerkiksi sisältyä se, että jäsenvaltio nimeää yhden hätäkeskuksen vastaanottamaan keskitetysti hätäviestejä. Tällaisten palveluntarjoajien olisi silti tiedotettava loppukäyttäjille, kun pääsyä yhteiseen eurooppalaiseen hätänumeroon 112 tai soittajan sijaintitietoihin ei tueta.

(287)

Jotta voidaan parantaa hätäpuheluihin vastaamista ja niiden käsittelyä koskevaa raportointia ja suorituskyvyn mittaamista jäsenvaltioissa, komission olisi joka toinen vuosi toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus yhteisen eurooppalaisen hätänumeron 112 toteuttamisen tehokkuudesta.

(288)

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava erityistoimenpiteitä varmistaakseen, että vammaisilla loppukäyttäjillä, erityisesti kuuroilla, kuulovammaisilla, puhevammaisilla ja kuurosokeilla käyttäjillä, on tasapuoliset mahdollisuudet käyttää hätäpalveluja, myös yhteistä eurooppalaista hätänumeroa 112, ja että nämä hätäpalvelut ovat tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimukset yhdenmukaistavan unionin lainsäädännön mukaisia. Tähän voivat sisältyä erityiset vammaisille loppukäyttäjille tarkoitetut päätelaitteet, jos muut viestintäkeinot eivät sovellu heille.

(289)

On tärkeää lisätä yhteisen eurooppalaisen hätänumeron 112 tunnettuutta unionissa matkustavien kansalaisten suojelun ja turvallisuuden parantamiseksi. Tästä syystä kaikki jäsenvaltioissa matkustavat kansalaiset olisi saatettava tietoisiksi, tiedottamalla erityisesti kansainvälisen liikenteen bussiterminaaleissa, rautatieasemilla, satamissa ja lentoasemilla sekä puhelinluetteloissa, loppukäyttäjä- ja laskutusmateriaalissa, siitä, että he voivat käyttää yhteistä eurooppalaista hätänumeroa 112 yleisenä hätänumerona matkustaessaan unionissa. Tämä on ensisijaisesti jäsenvaltioiden vastuulla, mutta komission olisi edelleen sekä annettava tukea että täydennettävä jäsenvaltioiden aloitteita yhteistä eurooppalaista hätänumeroa 112 koskevan tietoisuuden parantamiseksi, ja sen olisi säännöllisesti arvioitava yleisön tietoisuutta numerosta.

(290)

Kaikessa hätäviestinnässä hyödynnettävät soittajan sijaintitiedot lisäävät loppukäyttäjien suojaa ja turvallisuutta sekä auttavat hätäpalveluja suorittamaan tehtävänsä, edellyttäen että hätäviestien ja niihin liittyvien tietojen välittäminen hätäpalveluille taataan kansallisella sopivimman hätäkeskuksen järjestelmällä. Vastaanotettaessa ja käytettäessä soittajan sijaintitietoja, joihin sisältyvät sekä verkkoperusteiset sijaintitiedot että tapauksen mukaan mobiililaitteesta saatavat soittajan tarkemmat sijaintitiedot, olisi noudatettava henkilötietojen käsittelyä ja turvallisuustoimenpiteitä koskevaa unionin oikeutta. Yritysten, jotka antavat verkkoperusteisia sijaintitietoja, olisi käytetystä tekniikasta riippumatta annettava soittajan sijaintitiedot hätäpalvelujen käyttöön heti, kun palvelu on ottanut puhelun vastaan. Mobiililaitteisiin perustuvat paikallistamisteknologiat ovat osoittautuneet tarkemmiksi ja kustannustehokkaammiksi, koska käytettävissä olevat tiedot saadaan Euroopan geostationaarisesta navigointilisäjärjestelmästä ja Galileo-satelliittijärjestelmästä ja muista maailmanlaajuisista satelliittinavigointijärjestelmistä sekä langattomien verkkojen tiedoista. Sen vuoksi mobiililaitteesta saatavien soittajan sijaintitietojen olisi täydennettävä verkkoperusteisia sijaintitietoja myös silloin kun mobiililaitteesta saadaan sijaintitieto vasta sen jälkeen kun hätäviestintä on käynnistetty. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kun mobiililaitteesta saatavat soittajan sijaintitiedot ovat saatavilla, ne toimitetaan sopivimmalle hätäkeskukselle. Tämä ei välttämättä ole aina mahdollista – sijaintitiedot eivät esimerkiksi ole saatavilla mobiililaitteesta tai henkilöiden välisen viestintäpalvelun välityksellä, tai niitä ei ole teknisesti mahdollista saada. Jäsenvaltioiden olisi lisäksi varmistettava, että hätäkeskukset pystyvät vastaanottamaan ja hallinnoimaan käytettävissä olevia soittajan sijaintitietoja, silloin kun se on toteutettavissa. Soittajan sijaintitietojen määrittelemisen ja siirtämisen olisi oltava maksutonta sekä loppukäyttäjälle että hätäviestiä käsittelevälle viranomaiselle riippumatta määrittelytavasta (mobiililaitteen vai verkon kautta) tai siirtotavasta (esim. äänikanavia pitkin, tekstiviestillä tai internet-protokollaan perustuen).

(291)

Jotta voitaisiin vastata teknologian kehitykseen, joka liittyy soittajan sijaintitietojen tarkkuuteen, vammaisten loppukäyttäjien vastaaviin käyttömahdollisuuksiin ja puhelun reitittämiseen sopivimpaan hätäkeskukseen, komissiolle olisi annettava valtuudet hyväksyä delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan toimenpiteitä hätäviestinnän johdonmukaisuuden, yhteentoimivuuden, luotettavuuden, laadun ja jatkuvuuden varmistamiseksi unionissa; tällaisiin toimenpiteisiin voi kuulua toiminnallisia säännöksiä roolien määrittelemiseksi viestintäketjun eri osapuolille, esimerkiksi numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajille, viestintäverkkojen operaattoreille ja sopivimmille hätäkeskuksille, sekä teknisiä säännöksiä, joilla määritellään tekniset keinot toiminnallisten säännösten täytäntöönpanemiseksi. Tällaiset toimet eivät saisi rajoittaa jäsenvaltioiden omien hätäpalvelujen järjestämistä.

(292)

Yhdessä jäsenvaltiossa olevat kansalaiset eivät voi ottaa yhteyttä toisen jäsenvaltion hätäpalveluihin, koska hätäpalveluilla ei välttämättä ole muiden jäsenvaltioiden hätäpalvelujen yhteystietoja. Sen vuoksi olisi otettava käyttöön unionin laajuinen suojattu tietokanta, joka sisältää kunkin maan johtavan hätäpalvelun puhelinnumerot. Siksi BERECin olisi ylläpidettävä standardin E.164 mukaisten jäsenvaltioiden hätänumeroiden suojattua tietokantaa, jos mitkään muut organisaatiot eivät sellaista ylläpidä, jotta varmistetaan, että jäsenvaltioiden hätäpalveluihin voidaan ottaa yhteys muiden jäsenvaltioiden hätäpalveluista.

(293)

Uhkaavia tai odotettavissa olevia suuria hätätilanteita ja katastrofeja koskevien julkisten varoitusten toimittamisesta sähköisten viestintäpalvelujen välityksellä on laadittu toisistaan eroavaa kansallista lainsäädäntöä. Tässä direktiivissä olisi lähennettävä alaa koskevaa lainsäädäntöä säätämällä, että julkisia varoitusjärjestelmiä käytettäessä numeroihin perustuvien henkilöiden välisten matkaviestintäpalvelujen tarjoajien olisi välitettävä julkiset varoitukset kaikille asianosaisille loppukäyttäjille. Asianosaisiksi loppukäyttäjiksi olisi katsottava toimivaltaisen viranomaisen määrittämät loppukäyttäjät, jotka ovat uhkaavan tai odotettavissa olevan suuren hätätilanteen tai katastrofin mahdollisena kohteena olevilla maantieteellisillä alueilla varoitusjakson aikana.

(294)

Kun jäsenvaltiot ovat varmistaneet, että kaikki asianosaiset loppukäyttäjät riippumatta heidän asuinpaikastaan tai -jäsenvaltiostaan tavoitetaan tosiasiallisesti korkeinta tietoturvan tasoa noudattaen, niiden olisi voitava säätää julkisten varoitusten toimittamisesta muiden yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen kuin numeroihin perustuvien henkilöiden välisten matkaviestintäpalvelujen avulla, muiden kuin radio- ja televisiotoiminnassa käytettävien siirtopalvelujen kautta, taikka internetyhteyspalvelujen kautta välitettävien mobiilisovellusten avulla. Tällaisen saatavilla olevan julkisen varoitusjärjestelmän olemassaolosta tiedottamiseksi kyseiseen jäsenvaltioon tuleville loppukäyttäjille jäsenvaltion olisi varmistettava, että kyseiset loppukäyttäjät saavat ilman aiheetonta viivytystä ja maksutta automaattisesti tekstiviestillä helposti ymmärrettävät tiedot siitä, miten julkisia varoituksia vastaanotetaan, myös mobiilipäätelaitteella, jossa ei ole mahdollisuutta käyttää internetyhteyspalveluja. Muut kuin numeroihin perustuvien henkilöiden välisten matkaviestintäpalvelujen avulla välitettävät julkiset varoitukset olisi välitettävä loppukäyttäjille helposti vastaanotettavassa muodossa. Jos julkinen varoitusjärjestelmä toteutetaan sovelluksen avulla, se ei saisi edellyttää loppukäyttäjiltä sisäänkirjautumista tai rekisteröitymistä viranomaisille tai sovelluksen toimittajalle. Loppukäyttäjien sijaintitietoja olisi aina käytettävä direktiivin 2002/58/EY mukaisesti. Julkiset varoitukset olisi toimitettava loppukäyttäjille maksutta. Komissio voisi tämän direktiivin täytäntöönpanoa koskevan tarkastelun yhteydessä arvioida myös, onko unionin lainsäädännön mukaan mahdollista perustaa yksi unionin laajuinen julkinen varoitusjärjestelmä, jolla voitaisiin varoittaa kansalaisia uhkaavista tai kehittymässä olevista katastrofeista tai vakavista hätätilanteista eri jäsenvaltioissa, ja olisiko se toteutettavissa.

(295)

Jäsenvaltioiden olisi voitava selvittää, vastaavatko vaihtoehtoiset järjestelmät eli muut kuin numeroihin perustuvat henkilöiden väliset matkaviestintäpalvelut tosiasiallisesti tällaisia palveluja ja otetaanko niissä mahdollisimman tarkasti huomioon niitä vastaavat BERECin suuntaviivat. Tällaisia suuntaviivoja laadittaessa olisi kuultava kansallisia hätäkeskuksista vastaavia viranomaisia, jotta varmistetaan, että pelastusalan asiantuntijat osallistuvat niiden kehittämiseen ja että eri jäsenvaltioiden viranomaisilla on yhteinen käsitys siitä, mitä tällaisten julkisten varoitusjärjestelmien toteuttaminen jäsenvaltioissa edellyttää; samalla olisi myös varmistettava, että unionin kansalaisia suojellaan tehokkaasti heidän matkustaessaan muissa jäsenvaltioissa.

(296)

Perusoikeuskirjan tavoitteiden ja vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyssä Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksessa vahvistettujen velvoitteiden mukaisesti sääntelykehyksessä olisi varmistettava, että kaikki loppukäyttäjät, mukaan lukien vammaiset loppukäyttäjät, vanhukset ja henkilöt, joilla on sosiaalisia erityistarpeita, voivat helposti ja yhtäläisesti käyttää kohtuuhintaisia ja laadukkaita palveluja riippumatta asuinpaikastaan unionissa. Amsterdamin sopimuksen päätösasiakirjaan liitetyssä julistuksessa 22 määrätään, että unionin toimielimet ottavat huomioon vammaisten henkilöiden tarpeet suunnitellessaan SEUT 114 artiklan mukaisia toimenpiteitä.

(297)

Jotta voitaisiin varmistaa, että vammaiset loppukäyttäjät hyötyvät kilpailusta ja mahdollisuudesta valita eri palveluntarjoajien välillä samalla tavalla kuin suurin osa loppukäyttäjistä, toimivaltaisten viranomaisten olisi täsmennettävä tarvittaessa ja kansallisten olosuhteiden perusteella sekä vammaisia loppukäyttäjiä kuultuaan, mitä vammaisten loppukäyttäjien kuluttajansuojaa koskevia vaatimuksia yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien on noudatettava. Tällaisiin vaatimuksiin voi kuulua muun muassa, että palveluntarjoajat huolehtivat siitä, että vammaiset loppukäyttäjät voivat hyödyntää niiden palveluja samoin ehdoin kuin niiden muutkin loppukäyttäjät, mukaan lukien hinnat, maksut ja laatu, näille palveluntarjoajille aiheutuneista lisäkustannuksista riippumatta. Muita vaatimuksia voi liittyä palveluntarjoajien välisiin tukkutason järjestelyihin. Jotta palveluntarjoajille ei luotaisi liiallista hallinnollista rasitetta, toimivaltaisten viranomaisten olisi tarkistettava, voidaanko vastaavia käyttömahdollisuuksia ja valinnanvaraa koskevat tavoitteet saavuttaa ilman tällaisia toimenpiteitä.

(298)

Tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimukset yhdenmukaistavan unionin lainsäädännön lisäksi tässä direktiivissä vahvistetaan uusia tiukempia vaatimuksia, jotka koskevat vammaisille loppukäyttäjille tarkoitettujen päätelaitteiden ja erityislaitteiden sekä -palvelujen kohtuuhintaisuutta ja saatavuutta. Sen vuoksi direktiivissä 2002/22/EY oleva vastaava velvollisuus, jossa jäsenvaltioiden edellytetään edistämään vammaisille loppukäyttäjille tarkoitettujen päätelaitteiden saatavuutta, on vanhentunut, ja se olisi kumottava.

(299)

Numerotiedotuspalvelujen ja luettelojen tarjonnassa on kehittynyt todellista kilpailua muun muassa komission direktiivin 2002/77/EY (39) 5 artiklan nojalla. Tämän todellisen kilpailun säilyttämiseksi kaikkien loppukäyttäjilleen numerointisuunnitelmasta puhelinnumeroita jakavien numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajien olisi edelleen asetettava asiaankuuluvat tiedot saataville oikeudenmukaisesti, kustannuslähtöisesti ja ketään syrjimättä.

(300)

Loppukäyttäjille olisi ilmoitettava heillä olevan oikeus päättää, mainitaanko heidät luettelossa. Numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajien olisi kunnioitettava loppukäyttäjien päätöksiä antaessaan tietoja luettelopalvelujen tarjoajille. Direktiivin 2002/58/EY 12 artiklassa turvataan loppukäyttäjien oikeus yksityisyyteen heidän henkilötietojensa julkisessa luettelossa ilmoittamisen osalta.

(301)

Tukkumyyntiä koskevissa toimissa, joilla varmistetaan loppukäyttäjien tietojen lisääminen tietokantoihin, olisi noudatettava asetuksen (EU) 2016/679 mukaisia toimenpiteitä henkilötietojen suojaamiseksi sekä direktiivin 2002/58/EY 12 artiklaa. Näiden tietojen toimittaminen kustannuslähtöisesti palveluntarjoajille siten, että jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus perustaa keskitetty mekanismi, jonka avulla voidaan antaa kattavia yhdistettyjä tietoja numerotiedotuspalvelujen tarjoajille, sekä verkon käyttöoikeuden tarjoaminen kohtuullisten ja avointen ehtojen mukaisesti olisi saatava alkuun, jotta loppukäyttäjät voisivat kaikilta osin hyötyä kilpailusta, joka on suurelta osin mahdollistanut vähittäiskaupan sääntelyn poistamisen näiltä palveluilta ja numerotiedustelupalvelujen tarjoamisen kohtuullisin ja avoimin ehdoin.

(302)

Koska yleispalveluvelvollisuus on poistettu luettelopalveluilta ja niillä on toimivat markkinat, luettelopalvelujen käyttöoikeus ei ole enää tarpeen. Käyttöoikeuden ja kilpailun säilyttämiseksi kyseisillä markkinoilla kansallisten sääntelyviranomaisten olisi silti voitava edelleen asettaa velvollisuuksia ja ehtoja yrityksille, joiden määräysvallassa loppukäyttäjien käyttöoikeus on.

(303)

Loppukäyttäjien olisi voitava olla varmoja radiolähetysten vastaanottoon uusissa M-luokan ajoneuvoissa ja digitaalitelevisiolähetysten vastaanottoon unionissa myytävien laitteiden yhteentoimivuudesta. Jäsenvaltioiden olisi voitava edellyttää tällaisia laitteita koskevia yhdenmukaistettuja vähimmäisstandardeja. Tällaisia standardeja voitaisiin ajoittain mukauttaa tekniikan ja markkinoiden kehityksen perusteella.

(304)

Jos jäsenvaltiot päättävät toteuttaa direktiivin (EU) 2015/1535 mukaisia toimenpiteitä, jotka koskevat kuluttajille tarkoitettujen radiovastaanottimien yhteentoimivuutta, niiden olisi pystyttävä vastaanottamaan ja toistamaan digitaalisten maalähetysten tai internetin välityksellä tarjottavia radiopalveluja, jotta tämä yhteentoimivuus säilyy. Tämä voi myös parantaa yleistä turvallisuutta, kun käyttäjät voivat hyödyntää laajemmin eri teknologioita hätätilanteita koskevien tietojen käsittelyyn ja vastaanottamiseen jäsenvaltioissa.

(305)

On suotavaa, että kuluttajille tarjotaan mahdollisimman laaja liitettävyys digitaalisiin televisiovastaanottimiin; yhteentoimivuus on dynaamisten markkinoiden kehittyvä periaate. Standardointielinten olisi tehtävä kaikkensa varmistaakseen, että asianmukaiset standardit kehittyvät rinnakkain kyseessä olevien tekniikkojen kanssa. Samoin on tärkeää varmistaa se, että digitaalisiin televisiovastaanottimiin on saatavilla liittimiä, jotka pystyvät välittämään kaikki tarvittavat digitaalitelevisiosignaalin osat kuten ääni- ja kuvavirrat, ehdollisen käyttöoikeuden (ehdollisen pääsyn) järjestelmien tiedot, palvelutiedot, API-tiedot ja kopiosuojaustiedot. Tämän vuoksi tällä direktiivillä olisi varmistettava se, että verkko-operaattorit, palvelujen tarjoajat tai laitteistojen valmistajat eivät rajoita liittimiin liitettyjä tai sisältyviä toimintoja ja että nämä kehittyvät jatkuvasti tekniikan kehittymisen mukaisesti. Hybriditelevisiopalvelujen levittämiseksi ja esittämiseksi olisi markkinoiden toimintaan perustuvan mekanismin avulla toteutettava yhteinen standardi, sillä siitä olisi kuluttajalle etua. Jäsenvaltioiden ja komission olisi voitava tämän kehityksen rohkaisemiseksi tehdä perustamissopimusten puitteissa aloitteita, jotka koskevat noudatettavaa politiikkaa.

(306)

Kuluttajille tarkoitettujen radiovastaanottimien ja televisiolaitteiden yhteentoimivuutta koskevat säännökset eivät estä sitä, että uusien M-luokan ajoneuvojen autoradiovastaanottimet pystyvät vastaanottamaan ja toistamaan myös analogisten maalähetysten välityksellä tarjottavia radiopalveluja, eivätkä ne estä jäsenvaltioita asettamasta velvoitteita varmistaa, että digitaalisilla radiovastaanottimilla voidaan vastaanottaa ja toistaa maanpäällisiä analogisia radiolähetyksiä.

(307)

Tällä direktiivillä ei estetä jäsenvaltioita hyväksymästä maanpäällisten lähetysten vastaanottamiseen tarkoitettuja digitaalisia televisiolaitteita koskevia teknisiä määräyksiä, joilla valmistellaan kuluttajien siirtymistä käyttämään uusia maanpäällisiä lähetysstandardeja ja pyritään välttämään sellaisten laitteiden toimittaminen, jotka eivät olisi yhteensopivia käyttöön otettavien standardien kanssa, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta unionin oikeuden soveltamiseen.

(308)

Jäsenvaltioiden olisi voitava asettaa perustellun yleisen edun nimissä oikeasuhteisia siirtovelvollisuuksia niiden lainkäyttövaltaan kuuluville yrityksille, mutta tällaisia velvollisuuksia olisi asetettava ainoastaan silloin, kun se on välttämätöntä jäsenvaltioiden unionin lainsäädännön mukaisesti selkeästi määrittämien yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi; velvollisuuksien olisi oltava oikeasuhteisia ja avoimia. Siirtovelvollisuuksia olisi voitava soveltaa tiettyjen mediapalvelun tarjoajien toimittamiin tiettyihin radio- ja televisiolähetyskanaviin sekä täydentäviin palveluihin. Jäsenvaltioiden asettamien velvollisuuksien olisi oltava kohtuullisia, eli niiden olisi oltava selkeästi määritellyt yleisen edun mukaiset tavoitteet huomioon ottaen oikeasuhteisia ja avoimia, minkä lisäksi niiden yhteydessä voidaan tarvittaessa määrätä kohtuullisesta korvauksesta. Jäsenvaltioiden olisi esitettävä kansallisessa lainsäädännössään asettamilleen siirtovelvollisuuksille puolueettomat perusteet sen varmistamiseksi, että velvollisuudet ovat avoimia, oikeasuhteisia ja selkeästi määriteltyjä. Velvollisuudet olisi suunniteltava siten, että tarjotaan riittävät kannustimet tehokkaille investoinneille infrastruktuuriin.

(309)

Siirtovelvollisuuksia olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen vähintään viiden vuoden välein, jotta ne voidaan pitää teknologian ja markkinoiden kehittymisen tasalla ja varmistaa niiden olevan jatkuvasti oikeassa suhteessa tavoitteisiin. Tällaisten velvollisuuksien yhteydessä voitaisiin tarvittaessa määrätä kohtuullisesta korvauksesta, joka olisi vahvistettava kansallisessa lainsäädännössä. Tällaisessa tapauksessa kansallisessa lainsäädännössä olisi määritettävä myös asianmukaisen korvauksen laskentaan sovellettava menetelmä. Menetelmässä olisi pyrittävä johdonmukaisuuteen sellaisten käyttöoikeuksia koskevien korjaavien toimenpiteiden kanssa, joita kansalliset sääntelyviranomaiset voivat määrätä lähetystoiminnassa käytettävien siirtopalvelujen tarjoajille, joilla katsotaan olevan huomattava markkinavoima. Tästä poiketen tilanteissa, joissa ennen 20 päivää joulukuuta 2018 allekirjoitetussa määräaikaisessa sopimuksessa määrätään muusta menetelmästä, kyseistä menetelmää olisi voitava soveltaa sopimuksen keston ajan. Jos kansallista säädöstä korvauksista ei ole, radio- tai televisiokanavien tarjoajien ja kyseisten radio- tai televisiokanavien välittämiseen käytettävien sähköisten viestintäverkkojen tarjoajien olisi voitava tehdä sopimus oikeasuhteisesta korvauksesta.

(310)

Radio- ja televisiolähetysten yleisölle lähettämiseen käytettäviin sähköisiin viestintäverkkoihin ja -palveluihin kuuluvat kaapelitelevisio, internetpohjainen televisio sekä satelliitti- ja maanpäälliset lähetysverkot. Niihin voi kuulua myös muita verkkoja sikäli kuin merkittävä määrä loppukäyttäjiä tällaisia verkkoja pääasiallisena keinona radio- ja televisiolähetysten vastaanottamiseen. Analogisia televisiolähetyksiä koskettavia siirtovelvollisuuksia olisi harkittava ainoastaan, jos tällaisen velvollisuuden puute aiheuttaisi merkittävää haittaa merkittävälle määrälle loppukäyttäjiä tai jos tiettyjen televisiolähetyskanavien tapauksessa ei voida käyttää muita lähetystapoja. Siirtovelvollisuuksiin voi sisältyä sellaisten palvelujen välittäminen, jotka mahdollistavat vastaavat käyttömahdollisuudet vammaisille loppukäyttäjille. Vastaavasti täydentäviin palveluihin sisältyy muun muassa palveluja, joilla parannetaan esteettömyyttä vammaisten loppukäyttäjien kannalta, kuten tekstitelevisio, tekstitys loppukäyttäjille, jotka ovat kuuroja tai kuulovammaisia, kuvailutulkkaus, puhuttu tekstitys ja viittomakielinen tulkkaus, ja niihin voi tarvittaessa sisältyä pääsy näihin liittyvään raakadataan. Hybriditelevisiopalvelujen tarjoamisen ja vastaanottamisen lisääntyessä ja sähköisten ohjelmaoppaiden säilyessä tärkeinä loppukäyttäjien valinnanvaran kannalta hybriditelevisiotoimintoja ja sähköisen ohjelmaoppaan toimintoja olennaisesti tukevan ohjelmiin liittyvän datan välittäminen voidaan sisällyttää siirtovelvollisuuksiin. Tällaisen ohjelmiin liittyvän datan olisi voitava sisältää tietoa ohjelman sisällöstä ja siitä, miten sisältöön pääsee, mutta ei itse ohjelman sisältöä.

(311)

Kutsuvan tilaajan tunnistustoimintoja on tavallisesti saatavilla uudenaikaisissa puhelinkeskuksissa, ja näin ollen niitä voidaan tarjota yhä enemmän pienin kustannuksin tai kokonaan ilman kustannuksia. Jäsenvaltioita ei vaadita asettamaan näiden toimintojen tarjoamista koskevia velvollisuuksia, jos niitä on jo tarjolla. Direktiivissä 2002/58/EY turvataan käyttäjien yksityisyyden suoja eritellyn laskutuksen osalta siten, että käyttäjille annetaan kutsuvan tilaajan tunnistuksen yhteydessä keino suojella oikeuttaan yksityisyyteen. Näiden palvelujen kehittäminen Euroopan laajuisesti on kuluttajien edun mukaista, ja tämä direktiivi tukee sitä. Internetyhteyspalvelujen tarjoajat antavat yleisen käytännön mukaisesti asiakkaille sähköpostiosoitteen, jossa käytetään niiden liikenimeä tai tavaramerkkiä. Sen varmistamiseksi, että loppukäyttäjille ei aiheudu haittaa jumiutumisvaikutuksista, jotka liittyvät sähköposteihin pääsyn mahdolliseen menettämiseen internetyhteyspalveluja vaihdettaessa, jäsenvaltioiden olisi voitava asettaa tällaisten palvelujen tarjoajille velvollisuuksia antaa pyynnöstä joko pääsy niiden sähköposteihin tai siirtää lähetetyt sähköpostit asiaankuuluvaan sähköpostiosoitteeseen tai -osoitteisiin. Toiminto olisi tarjottava maksutta ja kansallisen sääntelyviranomaisen asianmukaiseksi katsomaksi ajaksi.

(312)

Julkaisemalla tietoja jäsenvaltiot varmistavat, että markkinoilla toimivat yritykset ja mahdolliset markkinatulokkaat ymmärtävät oikeutensa ja velvollisuutensa ja tietävät, mistä löytää merkitykselliset yksityiskohtaiset tiedot. Julkaiseminen kansallisessa virallisessa lehdessä auttaa muissa jäsenvaltioissa olevia asianomaisia osapuolia löytämään merkitykselliset tiedot.

(313)

Yleiseurooppalaisten sähköisen viestinnän markkinoiden olemassaolon ja tehokkuuden takaamiseksi komission olisi seurattava ja julkaistava tietoja kustannuksista, jotka osaltaan määräävät loppukäyttäjien maksamat hinnat.

(314)

Jotta komissio voi todeta, että unionin oikeutta sovelletaan asianmukaisesti, sen on tiedettävä, millä yrityksillä on katsottu olevan huomattava markkinavoima ja mitä velvollisuuksia kansalliset sääntelyviranomaiset ovat asettaneet markkinoilla toimiville yrityksille. Tästä syystä sen lisäksi, että tällaiset tiedot julkaistaan kansallisella tasolla, on tarpeen, että jäsenvaltiot toimittavat tiedot komissiolle. Kun jäsenvaltioita vaaditaan lähettämään tietoja komissiolle, niiden olisi voitava toimittaa ne sähköisessä muodossa, kunhan asianmukaisista todentamismenettelyistä sovitaan.

(315)

Markkinoiden, yhteiskunnan ja teknologian kehittymisen, mukaan lukien teknisten standardien kehitys, huomioon ottamiseksi, verkkojen ja palvelujen turvallisuuteen kohdistuvien riskien hallitsemiseksi ja sen turvaamiseksi, että hätäpalvelut ovat tosiasiallisesti käytettävissä hätäviestien välityksellä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat, yhden yhtenäisen unioninlaajuisen terminointimaksun asettamista kiinteän verkon ja matkaviestinnän markkinoille, hätäviestintään unionissa liittyvien toimenpiteiden hyväksymistä ja tämän direktiivin liitteiden mukauttamista. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että kyseiset kuulemiset toteutetaan niiden periaatteiden mukaan, jotka on vahvistettu paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (40). Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(316)

Tämän direktiivin yhtenäisten täytäntöönpanoedellytysten varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta hyväksyä päätöksiä jäsenvaltioiden välisten raja-alueiden haitallisiin häiriöihin puuttumiseksi; yksilöidä yhdenmukaistettu tai koordinoitu lähestymistapa, jolla puututaan kansallisten sääntelyviranomaisten harjoittaman yleisten sääntelytapojen epäyhdenmukaiseen täytäntöönpanoon sähköisen viestinnän markkinoiden sääntelyssä, sekä numerointiin, mukaan luettuina numeroalueet, numeroiden ja tunnisteiden siirrettävyys, numeron- tai osoitteenmuunnosjärjestelmät sekä yhteisen eurooppalaisen hätänumeron 112 käyttömahdollisuus; tehdä standardien tai erittelyjen noudattaminen pakolliseksi tai poistaa standardeja tai eritelmiä standardiluettelon pakollisesta osasta; mukauttaa tekniset ja organisatoriset toimenpiteet, jotta hallitaan asianmukaisesti verkkojen tai palvelujen turvallisuuteen kohdistuvia riskejä, sekä turvapoikkeamista ilmoittamiseen sovellettavat olosuhteet, muoto ja menettelyt; määrittää asian kannalta merkitykselliset tiedot, jotka koskevat vaihtokelpoisia yksittäisiä oikeuksia, jotka ovat julkisesti saatavilla vakioidussa sähköisessä muodossa, kun oikeudet luodaan jotta vahvistetaan pienalueen langattomien liityntäpisteiden käyttöönottoa koskevat säännöt; hyväksyä tai estää sen, että kansalliset sääntelyviranomaiset asettavat yrityksille, joilla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, tiettyjä velvollisuuksia, jotka koskevat pääsyä tai yhteyttä; yhtenäistää tiettyjä numeroita tai numerointialueita, jotta puututaan vaikeuksiin tyydyttää valtioiden rajat ylittävä tai koko Euroopan laajuinen numeroiden kysyntä; ja määrittää kuluttajille annettava sopimustiivistelmä. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (41) mukaisesti.

(317)

Lisäksi komission olisi voitava hyväksyä mahdollisimman pian ja BERECin lausunto mahdollisimman tarkasti huomioon ottaen suosituksia merkityksellisten tuote- ja palvelumarkkinoiden yksilöinnistä, sisämarkkinoiden vakiinnuttamismenettelyn mukaisista ilmoituksista ja sääntelykehyksen säännösten yhdenmukaistetusta soveltamisesta.

(318)

Komission olisi tarkasteltava tätä direktiiviä säännöllisin väliajoin uudelleen erityisesti tekniikan ja markkinaolojen kehitykseen perustuvien muutostarpeiden selvittämiseksi.

(319)

Tarkastellessaan tämän direktiivin toimivuutta komission olisi markkinoiden kehityksen perusteella sekä kilpailutilanne ja kuluttajansuoja huomioon ottaen arvioitava, tarvitaanko säännöksiä alakohtaisesta ennakkosääntelystä edelleen, vai olisiko näitä säännöksiä muutettava tai olisiko ne kumottava. Tässä direktiivissä otetaan käyttöön uusia toimintamalleja, jotka koskevat sähköisen viestinnän alan sääntelyä, kuten laajennettu mahdollisuus soveltaa käyttöoikeusvelvoitteita ja yhteisinvestointien sääntelykohtelua; siksi niiden toimivuutta olisi erityisesti syytä arvioida.

(320)

Teknologian ja markkinoiden tuleva kehitys, erityisesti muutokset eri sähköisten viestintäpalvelujen käyttötavoissa ja niiden valmiuksissa varmistaa hätäpalvelujen tosiasiallinen saavutettavuus, voi vaarantaa tämän direktiivin loppukäyttäjien oikeuksia koskevien tavoitteiden saavuttamisen. BERECin olisi sen vuoksi seurattava tätä kehitystä jäsenvaltioissa ja julkaistava säännöllisesti lausunto, joka sisältää arvion tällaisen kehityksen vaikutuksesta tämän direktiivin loppukäyttäjiä koskevien säännösten soveltamiseen käytännössä. Komission olisi otettava mahdollisimman tarkasti huomioon BERECin lausunto ja julkaistava kertomus sekä annettava säädösehdotus, jos se katsoo tämän välttämättömäksi, jotta tämän direktiivin tavoitteet voidaan saavuttaa.

(321)

Direktiivit 2002/19/EY, 2002/20/EY, 2002/21/EY ja 2002/22/EY ja päätöksen N:o 243/2012/EU 5 artikla olisi kumottava.

(322)

Komission olisi seurattava siirtymistä nykyisestä järjestelmästä uuteen järjestelmään.

(323)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen ja niiden liitännäistoimintojen ja -palvelujen, verkkoja ja palveluja koskevien valtuutusten ehtojen, radiotaajuuksien ja numeroalueiden käytön, sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuden ja yhteenliittämisen sääntelyn ja loppukäyttäjien suojelun yhdenmukaistetun ja yksinkertaistetun sääntelyjärjestelmän aikaansaaminen, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(324)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (42) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(325)

Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan kumottujen direktiivien sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu kumottuihin direktiiveihin.

(326)

Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä XII olevassa B osassa olevia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja tuossa osassa mainittuja soveltamispäiviä,