Satakunnan maakunta
| Satakunnan maakunta | |
|---|---|
 |
 |
| vaakuna | |
 |
|
|
sijainti |
|
| Historialliset läänit |
Turun ja Porin lääni (1634–1640, 1647–1996) Porin lääni (1641–1646) Länsi-Suomen lääni (1997–2009) |
| Maakuntakeskus | Pori |
| Maakuntajohtaja | Kristiina Salonen[1] |
| Pinta-ala ilman merialueita |
8 269,35 km² 12:nneksi suurin 2021 |
| Kokonaispinta-ala |
11 493,06 km² 14:nneksi suurin 2021 [2] |
| – maa | 7 821,14 km² |
| – sisävesi | 448,21 km² |
| – meri | 3 223,71 km² |
| Väkiluku |
211 444 7:nneksi suurin 30.9.2024 [3] |
| – väestötiheys | 27,03 as./km² (30.9.2024) |
| Maakuntalaulu | Satakunnan laulu |
| Nimikkolajit | |
| – eläin | euroopanmajava |
| – järvi | Pyhäjärvi |
| – kala | nahkiainen |
| – kasvi | tyrni |
| – kivi | hiekkakivi |
| – lintu | sinitiainen |
| Lyhenne | FI-17 |
Satakunta (ruots. Satakunta[4], aik. Satakunda, lat. Satagundia tai Finlandia Septentrionalis) on Suomen nykymaakunta, joka käsittää Satakunnan historiallisen maakunnan länsiosan. Sitä ympäröivät Varsinais-Suomi, Pirkanmaa, Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaan maakunta ja länsipuolella Selkämeri.
Satakunnan pinta-ala on 7 821,14 km². Maakunnan makeavesiala on 448,21 km² ja merivesiala vastaavasti 3 223,71 km². Satakunnassa asukasluku on 211 444 henkilöä.[3] Satakunnan väkiluku on laskenut viime vuosikymmenet huolimatta siitä, että maakunta on saanut muuttovoittoa ulkomailta.
Historia ja nimi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykymaakunnan edeltäjänä ollut Satakunnan historiallinen maakunta mainitaan kirjallisessa lähteessä ensimmäisen kerran vuonna 1331.[5] Satakunnan arvellaan kuitenkin olleen oma erillinen alueensa jo ennen 1100-lukua, jolloin nykyisen Suomen alue liitettiin osaksi Ruotsin valtakuntaa.[6] Myöhemmällä keskiajalla aluetta nimitettiin myös Kokemäenkartanon linnalääniksi, joka yhdistettiin Varsinais-Suomen kanssa Turun ja Porin lääniksi vuonna 1634. Historiallinen Satakunta käsitti myös suuren osan nykyistä Pirkanmaata ja ulottui aina Keski-Suomen maakuntaan saakka.
Satakunnan juuret saattavat ulottua jopa rautakaudelle, jolloin sillä saattoi olla poliittista ja sotilaallista merkitystä. Ruotsin ote alueesta vahvistui 1200-luvulla, ja rannikon paikannimissä näkyy edelleen ruotsalaisvaikutteita. Keskiajan merkittävimpiä kaupunkeja olivat Rauma ja Ulvila, mutta maankohoamisen myötä Pori nousi tärkeämmäksi satamakaupungiksi 1500-luvulla. Venäjän vallan alla (1809-1917) Satakunta teollistui, erityisesti Porin seutu. Metsä- ja tekstiiliteollisuus kukoistivat, ja Rauma ja Pori tunnetaan edelleen historiallisista purjelaivoistaan. Rautateiden myötä sisämaan kuljetus muuttui helpommaksi, ja jokikuljetus vähensi merkitystään. Silti Satakunnan satamat ovat edelleen Suomen tärkeimpiä vientisatamia. Itsenäistymisen jälkeen teollisuus (metalli, metsä) kasvoi vauhdilla. Huippukohdaksi muodostui Olkiluodon ydinvoimalan rakennus. Toisaalta teollisuus aiheutti myös ongelmia, kuten saastumista Harjavallan ympäristössä. 1990-luvulta lähtien perinteinen teollisuus on taantunut, eikä alueella ole omaa yliopistoa. Tätä pidetään yhtenä syynä Satakunnan kaupungistumisen hiipumiseen.
Yleisimmin hyväksytyn käsityksen mukaan Satakunnan nimi on suora suomennos ruotsinkielisestä termistä "hundrade", jonka tunnetaan myös kaikissa muissa germaanisissa kielissä. Se on alun perin liittynyt jo viikinkiajalta periytyvään satakuntalaitokseen.[7]
Maakunnasta kaavailtiin 1950-luvulta lähtien omaa Satakunnan lääniä ja Mauno Koiviston hallitus tekikin asiasta periaatepäätöksen vuonna 1981. Eduskunta kaatoi hankkeen kuitenkin tiukassa äänestyksessä vuonna 1985.[8]
Aluejako
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Satakunnassa on 16 kuntaa, joista seitsemän on kaupunkeja (lihavoituina).
Kartta kunnista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seutukunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Entiset kunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aluemuutoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hämeenkyrö, Ikaalinen, Kihniö, Mouhijärvi, Parkano ja Viljakkala siirtyivät Pirkanmaan maakuntaan sekä Turun ja Porin läänistä Hämeen lääniin 1993.
Kiikoinen siirtyi Pirkanmaalta Satakunnan maakuntaan ja Suodenniemi, Vammala ja Äetsä siirtyivät Pirkanmaan maakuntaan 1997.lähde?
Punkalaidun siirtyi Pirkanmaan maakuntaan 2005.[9]- Kiikoinen liittyi Pirkanmaahan kuuluvaan Sastamalaan ja siirtyi takaisin Pirkanmaan maakuntaan 2013.[10]
Väestö ja politiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aikaisemmin muuttovoitosta nauttineen Satakunnan väkiluku on 1980-luvun puolivälistä laskenut noin 33 000 hengellä. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen jälkipuoliskolta lähtien väestönlasku on tasaantunut ja joinakin vuosina on ollut jopa väestönkasvua.[11] Vuoden 2018 elokuussa Satakunnassa oli 219 337 asukasta eli 4,2 % koko maan väestöstä. Satakunta on asukasluvultaan Suomen seitsemänneksi suurin maakunta.[12] Suurimmat kunnat väkiluvun mukaan ovat Pori (84 585 asukasta), Rauma (39 492), Ulvila (13 156), Kankaanpää (12 659) ja Eura (11 880). Porin keskustaajama on asukasluvultaan Suomen seitsemänneksi suurin taajama.
Vuoden 2014 lopussa maakunnan väkiluku oli 223 983 asukasta. Tuosta määrästä äidinkieleltään suomenkielisiä oli 217 601, eli 97,15 % maakunnan väestöstä. Ruotsinkielisiä oli 775. Ruotsia isompia kieliryhmiä kyseisenä ajankohtana olivat venäjä (1 286) ja viro (1 252). Maakunnan viidenneksi puhutuin äidinkieli oli puola (529).
Satakunnan maakunta muodostaa Satakunnan vaalipiirin (aikaisemmin Turun läänin pohjoinen vaalipiiri). Vuosina 1993–2005 siitä siirrettiin kaikkiaan kymmenen kuntaa Pirkanmaan vaalipiiriin. Eduskuntavaaleissa 2011 Satakunnan vaalipiiristä valittiin yhdeksän kansanedustajaa. Suurin puolue oli SDP.[13]
Väestönkehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraavassa kuvaajassa on esitetty maakunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Kielet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alla olevassa taulukossa kuvataan Satakunnan viittä puhutuinta kieltä vuonna 2023.[15]
| Sija | Kieli | Puhujia 2023 | Väestöosuus 2023 |
|---|---|---|---|
| 1. | suomi | 199 752 | 94,34 % |
| 2. | venäjä | 1 647 | 0,78 % |
| 3. | ukraina | 1 268 | 0,60 % |
| 4. | viro | 1 193 | 0,56 % |
| 5. | ruotsi | 795 | 0,38 % |
Suurimmat taajamat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2017 Satakunnassa sijaitsi 42 taajamaa.[16] Seuraavassa on lueteltu maakunnan 10 suurinta taajamaa.
| # | Taajama | Kunta | Väkiluku (31.12.2017)[17] |
|---|---|---|---|
| 1 | Porin keskustaajama | Pori 63 011 Ulvila 10 549 Harjavalta 6 550 Nakkila 4 080 |
84 190 |
| 2 | Rauman keskustaajama | Rauma | 33 654 |
| 3 | Kankaanpään keskustaajama | Kankaanpää | 7 911 |
| 4 | Lauttakylä | Huittinen | 6 641 |
| 5 | Euran kirkonkylä (Euran keskustaajama) |
Eura 6 337 Säkylä 134 |
6 471 |
| 6 | Kyläsaari-Pihlava | Pori | 6 447 |
| 7 | Kokemäen keskustaajama | Kokemäki | 4 340 |
| 8 | Noormarkun kirkonkylä | Pori | 4 151 |
| 9 | Säkylän kirkonkylä | Säkylä | 2 991 |
| 10 | Eurajoen kirkonkylä | Eurajoki | 2 679 |
Maakuntakeskusta vastaava keskustaajama on lihavoitu.
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Satakunnan asutus on keskittynyt maakunnan eteläosaan. Merkittävin asutuskeskittymä seuraa Kokemäenjoen vartta, jonne on muodostunut yli 40 kilometrin pituinen Meri-Porista aina Harjavallan Merstolaan saakka ulottuva lähes yhtenäinen taajama-alue. Erityisesti maakunnan pohjoisosassa asutus on huomattavasti vähäisempää ja siellä on myös laajoja asumattomia alueita. Maakunnan koillisinta osaa Kankaanpään, Honkajoen ja Karvian seuduilla on kutsuttu luonnon karuuden vuoksi joskus "Satakunnan Lapiksi". Pinnanmuodoiltaan Satakunta on pääosin melko alavaa, mutta korkeuserot suurenevat siirryttäessä maakunnan itä- ja pohjoisosiin, joissa maaston korkeus merenpinnasta on monin paikoin yli 150 metriä.
Satakunnan suurin vesistö on Hämeen ja Pirkanmaan alueelta alkunsa saava Kokemäenjoki. Maakunnan eteläosiin ulottuvat Eurajoen ja Lapinjoen vesistöalueet ja pohjoisosa kuuluu bifurkaatiostaan tunnettuun Karvianjoen vesistöön. Satakunnan alueella on järviä melko vähän. Suurimpia järviä ovat Pyhäjärvi maakunnan eteläosassa, Karhijärvi Laviassa sekä Sääksjärvi Kokemäellä. Satakunnassa sijaitsevat Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto Huittisten ja Kokemäen alueilla sekä Häädetkeitaan luonnonpuisto Karvian itärajalla.
Maakunnan harjumuodostumia ovat Säkylänharju maakunnan eteläosassa, lyhyehköt Hiitten- ja Järilänharjun harjujaksot Harjavallassa ja Kokemäellä sekä Hämeenkangas ja Pohjankangas maakunnan koillisosassa. Jämijärven kunnan alueella Hämeenkankaalla sijaitsee Satakunnan korkein maastonkohta, 185 metrin korkeuteen merenpinnasta ulottuva Soininharju.
Kasvitieteilijä, professori Viljo Kujalan esittämän kasvillisuusaluejaon mukaan Satakunta kuuluu pääosin Lounais-Suomeen, mutta koillisosaltaan Suomenselän vedenjakaja-alueeseen. Varsinkin Kankaanpään, Honkajoen ja Karvian seuduilla soiden osuus maapinta-alasta on suuri. Suot ovat tyypiltään keidas- eli kohosoita, joissa suon pinta kohoaa rahkasammalen muodostaessa turvetta.[18] Puulajeista Satakunnan alueella kulkevat saarnen, vuorijalavan ja vaahteran luontaisen esiintymisalueen pohjoisrajat.[19]
Olennainen osa satakuntalaista maisemaa on noin 140 kilometrin pituinen Selkämeren rannikkoseutu. Satakunnan rannikko on matalaa ja kivikkoista, joka tekee siitä vaikean purjehdittavan. Vuonna 2011 perustettiin Selkämeren kansallispuisto, joka ulottuu aina Varsinais-Suomen puolelta Kustavista Satakunnan ja Pohjanmaan rajalle Merikarvialle.[20] Tunnetuimpia yksittäisiä saaria ja saaristoja Satakunnan merialueilla ovat Kuuskajaskari ja Säppi, Porin ja Rauman edustan lukuisat saaret sekä Ouran saaristo Merikarvialla.
Talouselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Satakunta on Kymenlaakson tavoin Suomen teollistuneimpia maakuntia ja joillakin mittareilla mitattuna jopa teollistunein.[21] Vuonna 2014 Satakunnan bruttokansantuote oli viidenneksi suurin Suomen 19 maakunnasta.[12] Koko Suomen viennistä Satakunnassa tuotetaan 6% väestöpohjan ollessa vain 4% asukasmäärästä.[12] Huomattavia teollisuuspaikkakuntia ovat erityisesti Pori, Rauma, Eura ja Harjavalta.
Satakunta tunnetaan myös energiamaakuntana, jossa tuotetaan noin neljännes koko Suomen sähköstä.[12] Eurajoen Olkiluodossa sijaitsee Teollisuuden Voiman omistama Olkiluodon ydinvoimalaitos. Sen kolmesta toimivasta reaktorista ensimmäinen otettiin käyttöön vuonna 1978, toinen vuonna 1980 ja kolmas vuonna 2023.[22] Neljännenkin reaktorin rakentamista Olkiluotoon on kaavailtu. Olkiluotoon rakennetaan myös maanalaista käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituspaikkaa. Porin Tahkoluodossa sijaitsee Meri-Porin voimalaitos, joka on Suomen suurin hiilivoimalaitos. Meri-Porissa on myös useita tuulivoimaloita. Kokemäenjoessa toimii nykyisen Satakunnan alueella kaksi vesivoimalaitosta, Harjavallan ja Kolsin voimalaitokset.
Satakunta on myös merkittävä maatalousmaakunta.[23] Yli 98 % kotimaisesta kalkkunanlihasta ja puolet broilerinlihasta tuotetaan Satakunnan alueella. Selkämeren vesistä pyydetään 80 % Suomen silakkasaaliista. Suomalaisista punajuurista 87 % ja neljännes avomaanvihannessadosta saadaan Satakunnan pelloista.[24][25] Viljeltyä peltomaata onkin yli 140 000 hehtaaria. Elintarviketeollisuuden ja maatilojen yhteenlaskettu liikevaihto oli vuonna 2014 noin 1,1 miljardia euroa.
Myös muun alkutuotannon osuus bruttokansantuotteesta on maan keskiarvoa korkeampi, sen sijaan palveluiden osuus jää alle keskitason.[26]
Työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta oli 8,8 % toukokuussa 2018, kun koko Suomen työttömyysprosentti oli 9,2 %. Työllisyystilanne on parantunut vuotta aikaisemmasta tilanteesta merkittävästi.[27][28]
Satakunnassa on kaksi varuskuntaa, Porin prikaatin varuskunnat Säkylän Huovinrinteellä ja Kankaanpään Niinisalossa. Huovinrinteellä koulutetaan myös suomalaisia rauhanturvaajia sekä valmiusjoukkoja. Varuskunnat ovat sijoituspaikkakuntiensa suurimpia työnantajia.lähde?
Koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Korkeakouluopetusta Satakunnassa tarjoaa kaksi ammattikorkeakoulua sekä Porin yliopistokeskus, joka on yhteistyössä Turun ja Tampereen yliopistojen kanssa. Satakunnan ammattikorkeakoulu toimii Porin ja Rauman lisäksi myös Huittisissa ja Kankaanpäässä. Diakonia-ammattikorkeakoulu kouluttaa Porissa sosiaali-, terveys- ja kirkon alan tutkintoihin. Korkeakoulujen lisäksi Porissa toimii Suomen ilmailuopisto. [29]
Liikenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Satakunnan maakunnan raideliikenneyhteydet ovat Tampere–Pori-rautatie (valmistunut 1895) sekä siitä Kokemäellä erkaneva Rauman rata (1897). 1930-luvulla rakennettu Haapamäki–Pori-rata on poistettu käytöstä 1980-luvulla ja sittemmin myös osittain purettu. Myös matkustajaliikenne Kokemäen ja Rauman välisellä radalla on lakkautettu.
Porin lentoasema on maakunnan ainoa matkustajaliikenteen lentokenttä. Kentältä on päivittäisiä lentoja Helsinki-Vantaan lentoasemalle sekä satunnaisia tilauslentoja Etelä-Euroopan lomakohteisiin sekä Lapin hiihtokeskuksiin. Harrasteilmailijoiden käytössä ovat Piikajärven lentokenttä Kokemäellä, Jämin lentokenttä Jämijärvellä sekä Euran ja Vampulan lentokentät.
Porin ja Rauman kautta kulkee Turun ja Oulun välinen valtatie 8. Porista lähtevät valtatie 2 Helsinkiin, valtatie 11 Tampereelle ja valtatie 23 Jyväskylään. Rauma on Tampereelta tulevan valtatie 12:n toinen päätepiste. Huittisissa on yksi Lounais-Suomen tärkeimmistä maantieristeyksistä; siellä yhtyvät valtatiet 2 ja 12 sekä Turun ja Huittisten välinen kantatie 41. Muita tärkeitä teitä ovat kantatie 44 Sastamalasta Kankaanpään kautta Kauhajoelle sekä kantatie 43 Harjavallasta Uuteenkaupunkiin.
Porin ja Rauman satamat ovat Suomen tärkeimpiä tavaraliikenteen satamia. Porin satama on keskittynyt sahatavaran vientiin sekä bulkkitavaran ja kemikaalien tuontiin. Se on Suomen suurin hiilen tuontisatama. Rauman satama puolestaan on maan merkittävimpiä paperin vientisatamia. Molemmista on säännöllistä linjaliikennettä ulkomaisiin satamiin. Lisäksi maakunnassa toimivat Porin ja Rauman satamia huomattavasti pienemmät Olkiluodon ja Merikarvian satamat.
Kristinusko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Satakunnan alueella vaikuttaa erityisesti rukoilevaisuus, jonka kannatus on käytännöllisesti kokonaan maakunnassa. Rukoilevaisuutta tavataan Rauman ja Porin ympäristössä. Evankelinen herätysliike on vaikuttanut maakunnassa rukoilevaisuuden ohella ja sen kannatus ympäröi rukoilevaisaluetta. Ulvilassa, Kokemäellä, Laitilassa, Porissa ja Raumalla liikkeet esiintyvät rinnakkain melko voimakkaasti. Lounais-Suomen evankelisuuden pohjoisraja on Porin korkeudella ja liikkeen voima-alueita ovat Sastamala, Huittisten ja Kokemäen seudut. Evankelioiva herätyskristillisyys on levinnyt verrattaen voimakkaasti Satakuntaan. Kannatuksen painopiste on suurimmissa asutuskeskuksissa, erityisesti Porissa. Liikkeen kannatus ulottuu myös Satakunnan maaseutupitäjiin.[30]
Maakuntaliitto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Satakuntaliiton maakuntavaltuuston puheenjohtajana vuosina 2013–2016 toimii Tapio Huhtanen (kesk.) ja maakuntahallituksen puheenjohtajana Reijo Kallio (sd.).[31]
Nähtävyyksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Kansainvälisesti Satakunnan tunnetuimpia nähtävyyksiä ovat Unescon maailmanperintökohteet Vanha Rauma ja Sammallahdenmäki entisessä Lapin kunnassa. Porin merkittävimpiä kohteita ovat Yyterin kuuluisat hiekkarannat, Reposaari, Juseliuksen mausoleumi sekä Kirjurinluodon ja Kokemäenjoen Etelärannan rantakortteleiden muodostama kokonaisuus. Nykyään Poriin kuuluvassa entisessä Noormarkun kunnassa sijaitsee arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema Villa Mairea, joka yksi hänen kansainvälisesti tunnetuimpia töitään. Toinen Aallon piirtämä merkittävä rakennus Satakunnassa on Terassitalo Euran Kauttualla. Se sijaitsee aivan kulttuurihistoriallisesti arvokkaan Kauttuan ruukinpuiston tuntumassa. Muita vanhoja ruukkialueita Satakunnassa ovat Leineperin ja Noormarkun ruukit.
Vielä vanhemmasta Satakunnan historiasta kertovat muun muassa keskiaikainen pyhiinvaelluspaikka Köyliönjärven Kirkkokari sekä Kokemäellä sijaitseva Pyhän Henrikin saarnahuone, joka on Suomen vanhin puurakennus. Keskiaikaisia kivikirkkoja nykyisen Satakunnan maakunnan alueella on kolme; Pyhän Ristin kirkko Raumalla sekä Ulvilan ja Huittisten kirkot. Uudempia merkittäviä kirkkorakennuksia ovat muun muassa Keski-Porin kirkko sekä funkistyylinen Nakkilan kirkko.
Maakunnan huomattavimpia museoita ovat Porissa sijaitseva Satakunnan museo, joka on Satakunnan maakuntamuseo ja Suomen vanhimpia kulttuurihistoriallisia museoita, Lönnströmin taidemuseo Raumalla sekä Porin taidemuseo. Harjavallassa puolestaan toimii Emil Cedercreutzin museo, joka esittelee kuvanveistäjä Emil Cedercreutzin tuotantoa ja paikallista kulttuurihistoriaa. Paikallisia museoita ovat myös Huittisten[32] ja Kankaanpään museot.
Luontomatkailijoille elämyksiä tarjoavat Satakunnan rannikkoseudun lisäksi muun muassa Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto, Häädetkeitaan luonnonpuisto sekä Jämin matkailukeskus Jämijärvellä.
Tunnettuja satakuntalaisia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen tunnettu satakuntalainen on talonpoika Lalli, joka perimätiedon mukaan surmasi piispa Henrikin Köyliönjärven jäällä vuonna 1156. Hän on myös ensimmäinen historiankirjoituksen nimeltä mainitsema suomalainen, mutta koko Lallin olemassaolo saattaa kuitenkin olla pelkkää legendaa.
Modernin ajan merkittävimpiä satakuntalaisia hahmoja ovat presidentti Risto Ryti, taidemaalari Akseli Gallén-Kallela sekä Suomen toistaiseksi ainoa Nobel-palkittu kirjailija Frans Emil Sillanpää, joka oli kotoisin nykyään Pirkanmaan maakuntaan kuuluvasta Hämeenkyröstä.
Satakuntalaisia urheiluseuroja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maakunnassa on useita kansallisten urheilusarjojen pääsarjatasolla pelaavia seuroja. Jääkiekon SM-liigassa maakuntaa edustavat Porin Ässät ja Rauman Lukko. Jääpallon Bandyliigassa pelaa Porin Narukerä. Ringeten SM-sarjaa pelaa puolestaan Luvian Kiekko -82. Pesäpallon miesten pääsarjassa maakuntaa edustaa Kankaanpään Maila ja naisten superpesiksessä pelaavat Kankaanpään maila, Rauman Fera ja Porin Pesäkarhut.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Satakunnan historiallinen maakunta
- Satakunnan laulu
- Satakunnan maakunnan kuntien vaakunat
- Luettelo Satakunnan kansakouluista
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Henkilöstö Satakunta.fi. Viitattu 27.6.2023.
- ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2021 1.1.2021. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.5.2021.
- ↑ a b Väestönmuutosten ennakkotiedot muuttujina Vuosineljännes, Alue ja Tiedot 24.10.2024. Tilastokeskus. Viitattu 24.10.2024.
- ↑ Svenska ortnamn i Finland Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 10.11.2013. (ruotsiksi)
- ↑ Juhlavuodet 2011-2012 Satanen. 04/2010. Satakuntaliitto. Viitattu 19.1.2012.[vanhentunut linkki]
- ↑ Kirkko järjestäytyy Satakunnassa (Arkistoitu – Internet Archive) Kokemäen kaupunki. Viitattu 19.1.2014.
- ↑ Satakunnan maakuntatunnukset (Arkistoitu – Internet Archive) Satakuntaliitto. Viitattu 19.1.2014.
- ↑ Valtiopäivät 1986, Pöytäkirjat, 2. osa, s. 2002. Valtion Painatuskeskus.
- ↑ Kaakkois-Satakunnan seutukunta katoaa jo vuodenvaihteessa ts.fi. 26.11.2003. Viitattu 4.12.2022.
- ↑ toimitus: Kiikoisten ja Sastamalan kuntaliitos käsitellään vielä KHO:ssa alueviesti.fi. Viitattu 7.12.2022.
- ↑ Väestönmuutos (Arkistoitu – Internet Archive) SataMittari. Viitattu 19.1.2014.
- ↑ a b c d [vanhentunut linkki | Nimeke = Satakunnan maakuntaohjelma | Julkaisija = Satakuntaliitto | Viitattu 1.7.2017
- ↑ Vaalit 2011/Satakunta - Puolueiden kannatus (Arkistoitu – Internet Archive) Yle. Viitattu 19.1.2014.
- ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 4.1.2018.
- ↑ Kieli iän ja sukupuolen mukaan maakunnittain, 1990-2023 PxWeb-tietokanta. Tilastokeskus. Viitattu 4.8.2024.
- ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 27.11.2018.
- ↑ Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2017 Tilastokeskus. Arkistoitu 24.7.2018. Viitattu 27.11.2018.
- ↑ Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 1: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, yleiskatsaus, s. 51. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1967.
- ↑ Suomenmaa 1, yleiskatsaus, s. 47.
- ↑ Satakunnan merialue – Selkämeren aarreaitta (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 19.1.2014.
- ↑ Alueiden klustereita tukevat valtion toiminnot – Satakunnan profiili (Arkistoitu – Internet Archive) Satakuntaliitto 5.5.2010. Viitattu 19.1.2014.
- ↑ Olkiluoto 3 otettiin käyttöön yllättävällä vuorokauden loppukirillä – toimitusjohtaja: ”Testit saatiin valmiiksi ajoissa” yle.fi.
- ↑ SATAKUNTA ON SUOMEN RUOKA-AITTA 21.11.2017. Satakuntaliitto. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 21.11.2017.
- ↑ Satakunta on Suomen punajuuriaitta 29.5.2012. Yle Uutiset. Viitattu 21.11.2017.
- ↑ Satakuntalainen avomaanvihannestuotanto pähkinänkuoressa 31.12.2010. Pyhäjärvi-instituutti. Viitattu 21.11.2017.
- ↑ Työpaikat toimialoittain 31.12.2011 ja 31.12.1995 (Arkistoitu – Internet Archive) SataMittari. Viitattu 19.1.2014.
- ↑ Työllisyyskatsaus 31.5.2018. ELY-keskus. Arkistoitu 15.5.2021. Viitattu 26.6.2018.
- ↑ TYÖLLISYYSKATSAUS 31.5.2018. Työ- ja elinkeino ministeriö. Arkistoitu 26.6.2018. Viitattu 26.6.2018.
- ↑ http://www.finaa.fi/fi/ilmailuopisto/esittely.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, s. 157. Pieksämäki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-297-2
- ↑ Satakuntaliiton toimielimet (Arkistoitu – Internet Archive) Satakuntaliitto. Viitattu 19.1.2014.
- ↑ Huittisten Kotiseutuyhdistys ry:n historiaa www.huittistenkotiseutuyhdistys.fi. Arkistoitu 25.11.2019. Viitattu 17.6.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]