Napoli
Napoli (ital. Napoli, napolin kielellä Nàpule, etymol. m.kreik. Νεάπολις, Neápolis, ’uusi kaupunki’) on Etelä-Italian suurin kaupunki ja Campanian pääkaupunki. Se sijaitsee Napolinlahden rannalla Vesuviuksen ja Campi Flegrein, toisen tuliperäisen alueen, puolivälissä.
- Napoli on paratiisin kukka. Elämäni viimeinen seikkailu. (Alexandre Dumas)
- Minulla ei ole muuta sanottavaa kaupungin kauneudesta ja sijainnista, joita on kuvailtu ja ylistetty usein. Kuten täällä sanotaan: "Vedi Napoli e poi muori! — Nähdä Napoli ja kuolla!" Napolilaista ei voi syyttää siitä, ettei hän koskaan halua jättää kaupunkiaan eikä sen runoilijoita, jotka laulavat sille ylistyslauluaan: olisi upeaa, jos seudulle syntyisi vaikka muutama Vesuvius lisää. (Johann Wolfgang von Goethe päiväkirjassaan 3. marraskuuta 1787)
- Välimeren Pariisi. Sellainen on Napoli. (Gustave Flaubert)
- Vilkas myllerrys ja päivittäinen tulo ja meno tekivät Napolista Pariisin kaltaisen väkirikkaan ja sykkivän kaupungin. (Markiisi de Sade)
- Napoli ja Pariisi: kaksi ainoaa pääkaupunkia. (Stendhal)
- Napoli merellä istuu, taivaansinen kaaren kulmakivellä, / Kruunattuna kansakuntien hyväksynnällä hilpeyden verrattomaksi kuningattareksi: / Nauraapi hän vihalle valtameren, pilkkaapi hän raivoa Vesuviuksen, / Halveksuupi hän sairautta, ja kurjuutta, ja nälkää, jotka hänen aurinkoisia katujaan vellovat. (Martin Farquhar Tupper: "Of Death", Proverbial Philosophy, Complete Poetical Works of Martin Farquhar Tupper, 1850, s. 181)
- [1800-luvun Napolissa joukkohautoina käytetyistä kuopista] Oi kaunis, väärä kaupunki, sinä hilpeä ja kullattu portto! / Kelvoton kevytkenkäinen sydämesi, kelvoton ilkeä kovuutesi! / Kelvoton olet sinä, jonka elämän loisto, alla Italian auringon, / Tulisi kohdata kuoleman juhlavuus, hautakammiossa rumassa ja pelottavassa! (Martin Farquhar Tupper: "Of Death", Proverbial Philosophy, Complete Poetical Works of Martin Farquhar Tupper, 1850, s. 181)
- Il napoletano lo si capisce subito da come si comporta, da come riesce a vivere senza una lira. ("Napolilaisen tunnistaa helposti hänen käytöksestään, siitä kuinka hän kykenee elämään ilman liiran liiraa"). (Antonio La Puzza, Totò e Peppino divisi a Berlino, 1962)