Strateginen ennakointiraportti 2022

Vuoden 2022 strateginen ennakointiraportti ”Vihreän ja digitaalisen siirtymän yhteenkytkeminen uudessa geopoliittisessa ympäristössä” on laadittu nopeasti muuttuneessa geopoliittisessa tilanteessa. Se tarjoaa tulevaisuuteen suuntautuvan ja kattavan näkökulman rinnakkaisten siirtymien vuorovaikutuksesta vuoteen 2050 mennessä.

Molemmat siirtymät ovat EU:n poliittisen asialistan kärjessä, ja niiden yhteiset vaikutukset muokkaavat tulevaisuuttamme merkittävästi. Vaikka ne ovatkin luonteeltaan erilaisia ja molempiin vaikuttavat erityiset dynamiikat, niiden kytkeytymistä yhteen ja kykyä vahvistaa toisiaan on syytä tarkastella tarkemmin. Vuorovaikutussuhteiden parempi ymmärtäminen on keskeistä siirtymien välisen synergian vahvistamiseksi ja jännitteiden pienentämiseksi. Erityisen tärkeää tämä on nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa, jossa EU pyrkii nopeuttamaan sekä vihreää että digitaalista siirtymää ja viime kädessä vahvistamaan EU:n häiriönsietokykyä ja avointa strategista autonomiaa. Vuoden 2022 strategisessa ennakointiraportissa esitetään tulevaisuuteen suuntautuva analyysi digitaaliteknologioiden merkittävästä roolista sekä geopoliittisten, taloudellisten, sosiaalisten ja sääntelyyn liittyvien tekijöiden vaikutuksesta siirtymien vuorovaikutukseen. Tekijät analysoitiin, ja raportissa esitetään kymmenen keskeistä alaa, joilla tarvitaan toimia.

Tiedonanto perustuu Yhteisen tutkimuskeskuksen (JRC) Science for Policy ‑raporttiin Towards a green and digital future. Key requirements for successful twin transitions in the European Union.

Keskeiset synergiat ja jännitteet

Vihreän ja digitaalisen siirtymän välillä vaikuttavat vahvat synergiat.

• Digitaaliteknologia voi olla avainroolissa ilmastoneutraaliuden saavuttamisessa, saastumisen vähentämisessä ja luonnon monimuotoisuuden ennallistamisessa. Esimerkiksi saastealtistuksen yksilöllinen seuranta tai mikrosensoriverkostojen ja älylaitteiden avulla tuotettu ja julkaistu tieto ympäristön tilanteesta auttaa ihmisiä tekemään valistuneita päätöksiä.
• Vihreä siirtymä muuttaa myös digitaalialaa. Datakeskusten ja pilvipalveluiden tulee tavoitella ilmastoneutraaliutta ja parantaa energiatehokkuuttaan huomattavasti vuoteen 2030 mennessä. Yksi keino on täyttää niiden sähköntarve aurinko- ja tuulivoimalla, mikä taas lisää eri teknologioiden ympäristöystävällisyyttä esimerkiksi massadata-analytiikassa, lohkoketjuissa ja esineiden internetissä.

On kuitenkin myös aloja, joilla rinnakkaiset siirtymät voivat vaikuttaa toisiinsa kielteisesti.

• Energiankulutus voi lisääntyä, ellei digitaalisesta teknologiasta tule energiatehokkaampaa. Tieto- ja viestintätekniikka käyttää maailmanlaajuisesti noin 5–9 % kaikesta tuotetusta sähköstä. Osuus saattaa kasvaa lohkoketjujen käytön, esineiden internetin, erilaisten alustojen, hakukoneiden ja virtuaalitodellisuussovellusten lisääntyessä.
• Digitaaliteknologian lisääntynyt käyttö saattaa lisätä elektroniikkajätettä ja sen ympäristövaikutuksia. Vuoteen 2030 mennessä jätteen määrä voi nousta jopa 75 miljoonaan tonniin.
• Digitalisaation edistyminen lisää myös veden käyttöä esimerkiksi datakeskusten jäähdytysjärjestelmissä tai sirujen valmistuksessa.

Avainteknologiat siirtymien yhteenkytkemiseen

Jos digitaaliteknologiaa hallinnoidaan asianmukaisesti, sen avulla voidaan luoda ilmastoneutraali ja resurssitehokas talous ja yhteiskunta sekä säästää resursseja keskeisillä talouden aloilla, jotka ovat myös vastuussa suurimmasta osasta EU:n kasvihuonekaasupäästöjä.

	Energiasektorin digitalisaatio: Digitaaliteknologia voi tuottaa tarvittavaa tietoa, jonka avulla tarjontaa ja kysyntää hallitaan entistä hajautetummalla tasolla ja lähes reaaliajassa. Energiantuotannon ja -kysynnän ennustamista voidaan parantaa digitaaliteknologialla, uudenlaisilla antureilla, satelliittidatalla ja lohkoketjuilla.
	Vihreämpi liikenne: Digitalisaatio ja tekoäly edistävät myös tehokkaampien multimodaalisten liikkuvuusratkaisujen, kuten ”liikkuvuus palveluna” tai ”kuljetus palveluna”, syntymistä. Uuden sukupolven akkujen ja digitaaliteknologian, kuten esineiden internetin, avulla voidaan siirtyä merkittävästi kohti kestävämpää liikkuvuutta eri liikennemuodoissa henkilöliikenteestä raskaisiin kuorma-autoihin tai ilmailuun.
	Teollisuuden ilmastoneutraaliuden edistäminen: Älykkäät mittarit ja anturit voisivat lisätä tuotannon energia- ja materiaalitehokkuutta. Digitaalisten kaksosten (esineen virtuaalinen vastine) avulla voitaisiin parantaa järjestelmäsuunnittelua, testata uusia tuotteita, seurata ylläpidon ja huollon tarvetta, arvioida tuotteen elinkaarta ja valita optimaaliset materiaalit.
	Rakennusten viherryttäminen digitalisaation avulla: Data ja teknologia, kuten tietojen mallintaminen, voisivat parantaa pitkän aikavälin valintoja suunnitteluvaiheessa ja parantaa alan energiatehokkuutta. Älykkäät laitteet, anonymisoitujen tietojen saatavuus ja kuluttajien käytösmallien ymmärtäminen mahdollistavat kohdennetut investoinnit peruskorjauksiin.
	Älykkäämpi ja vihreämpi maatalous: Hyödyntämällä digitaalisia antureita yhdessä palvelupohjaisen avaruusdatan kanssa voitaisiin pienentää veden- ja energiankulutusta ja vähentää samalla torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttöä. Paikallista jakelua helpottavat ja ruuan hävikkiä ehkäisevät digitaaliset alustat voisivat edistää paikallista tuotantoa ja lyhentää elintarvikeketjuja.

Geopoliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja sääntelyyn liittyvät tekijät

Rinnakkaisen siirtymän onnistuminen riippuu myös geopoliittisista, taloudellisista, sosiaalisista ja sääntelyyn liittyvistä tekijöistä, jotka vaikuttavat siirtymän aikana. Meneillään olevat geopoliittiset muutokset, jotka saivat alkunsa Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan, korostavat entisestään tarvetta vauhdittaa vihreää ja digitaalista siirtymää sekä vahvistaa EU:n selviytymiskykyä ja avoimuutta. Ne lisäävät myös tarvetta turvata vihreälle ja digitaaliselle siirtymälle kriittisten raaka-aineiden saanti, joiden osalta EU on edelleen erittäin riippuvainen kolmansista maista.

Vihreä ja digitaalinen siirtymä edellyttävät myös EU:n talouspolitiikan mukauttamista edistämään kestävyyttä ja kiertotaloutta. Avainasemassa ovat sekä yksityisen että julkisen sektorin investoinnit kestäviin hankkeisiin. Varovaistenkin arvioiden mukaan vihreän ja digitaalisen siirtymän toteuttamiseen saattaa kulua 650 miljardia euroa vuosittain aina vuoteen 2030 saakka.

Oikeudenmukaisuus ja kohtuuhintaisuus ovat molempien siirtymien ytimessä, koska niiden on tarkoitus hyödyttää kaikkia ihmisiä, aloja ja alueita Euroopassa ja sen ulkopuolella. Pieni- ja keskituloiset ihmiset ovat alttiimpia vihreän ja digitaalisen siirtymän kielteisille seurauksille ja niiden vaikutuksille esimerkiksi työpaikkoihin, digitaalisten julkisten palvelujen saatavuuteen sekä energian ja tavaroiden hintoihin. Siirtymät muuttavat perusteellisesti työmarkkinoita ja niillä vaadittavia taitoja. EU:n on kiinnitettävä huomiota sosiaalisen ja taloudellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseen siirtymien aikana.  

EU:lla on merkittävä rooli myös maailmanlaajuisten standardien kehittäjänä. Siirtymän aikana niillä suojellaan EU:n kuluttajia tuotteilta ja prosesseilta, jotka eivät noudata kestävän kehityksen periaatteita, sekä varmistetaan, että kansainvälisissä standardeissa noudatetaan EU:n normeja kestävyydestä ja eettisyydestä.

Keskeiset toiminta-alat

Strategisessa ennakointiraportissa yksilöidään kymmenen toiminta-alaa, joita tarvitaan vahvistamaan mahdollisuuksia ja minimoimaan mahdolliset riskit, jotka liittyvät vihreän ja digitaalisen siirtymän väliseen vuorovaikutukseen vuoteen 2050 mennessä.

1. Vahvistetaan kriisinsietokykyä ja avointa strategista riippumattomuutta siirtymien kannalta kriittisillä aloilla esimerkiksi EU:n kriittisten teknologioiden seurantakeskuksen työn avulla.
2. Tehostetaan vihreään ja digitaaliseen siirtymään liittyvää diplomatiaa hyödyntämällä EU:n sääntely- ja standardointivaltaa sekä edistämällä samalla EU:n arvoja ja vaalimalla kumppanuuksia.
3. Hallitaan strategisesti kriittisten materiaalien ja hyödykkeiden saantia ottamalla käyttöön pitkän aikavälin systeeminen lähestymistapa uuden riippuvuusloukun välttämiseksi.
4. Lujitetaan taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta vahvistamalla sosiaalista suojelua ja hyvinvointivaltiota.
5. Sopeutetaan koulutusjärjestelmät nopeasti muuttuvaan teknologiseen ja sosioekonomiseen todellisuuteen ja tuetaan eri alojen välistä työvoiman liikkuvuutta.
6. Houkutellaan tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavia investointeja uusiin teknologioihin ja infrastruktuureihin.
7. Kehitetään seurantakehyksiä mittaamaan hyvinvointia muullakin kuin bruttokansantuotteella.
8. Taataan sisämarkkinoille tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottava sääntelykehys, jolla edistetään kestäviä liiketoimintamalleja ja kuluttajatottumuksia.
9. Vahvistetaan standardoinnin globaalia näkökulmaa ja hyödynnetään EU:n edelläkävijäetua kilpailukykyisessä kestävässä kehityksessä.
10. Edistetään vankkojen puitteiden luomista kyberturvallisuudelle ja tietoturvalliselle datan yhteiskäytölle, jotta varmistetaan muun muassa se, että kriittiset toimijat voivat ehkäistä ja torjua häiriöitä sekä toipua niistä.